Pyöräily

Bremen – Dammen

Pyöräilybloggausta Travemünde-Pariisi:

Maanantai,  Bremen – Dammen

Sykemittarini oli lakannut toimimasta. Ostin sen vyöhön uuden patterin ja taas toimii.

Valitsin Bremenistä ulos kohti lounasta pieniä teitä ja valinta oli hyvä. Sain polkea liikenteestä omatahtisesti, vaikka pakolliset pyörätiet hidastivatkin vauhtia. Kaukaisena tavoitteenani oli Osnabrück, vaikka tiesin, että se on aika kaukana. Ensimmäinen etappini oli Harpstedt-niminen kylä. (Miten se voi olla täällä? Eikö harppisaksa ollut idempänä?) Ostin jäätelön ja aioin jatkaa matkaa pienen kartanlukutauon jälkeen. Alkoi sataa ja sen verran paljon, etten katsonut voivani jatkaa. Olin varautunut sateeseen periaatteella, minkä kesä kastaa, sen se kuivaakin, mutta en ollut varautunut sateeseen 14 asteen lämpötilassa. Tässä lämpötilassa ei voi ajaa sateessa.

Lähikorttelin kaikki ravintolat olivat kiinni, joten jouduin korvaamaan lounaan jäätelöllä. Siinä palellessa jäätelö ei ollut kovin luonteva vaihtoehto, mutta jäätelöbaarista ei muuta saanut. Italialainen jäätelöbaari myi spegettijäätelöä ja lasagnejäätelöä ja kaikkia mahdollisia italialaisia ruokalajeja jäätelöstä puristettuna.

Tähän tärväytyi puolitoista tuntia, joten se Osnabrückista.

Sykemittari lopetti toimimisen taas. Vika ei siis ollut patterissa.

Sade taukosi ja vastainen tuulikin muuttui kohtuullisemmaksi, mutta ilta alkoi lähestyä. Olisi ollut turvallisempaa hotellin löytymistä ajatellen jäädä Steinfieldiin, jossa oli monta hotellia, mutta päätin ottaa riskin ja jatkaa vähän matkaa Dammeniin, jossa sentään oli Nokian karttojen mukaan kolme hotellia. Kyllä niihin johonkin mahtuisi.

Viimeinen etappi oli metsätaival, jossa oli ensin 80 metrin nousu ja sen jälkeen riemukas lasku. Korkeuseroa noin 50 metriä.

Dammenissa ei ollut kuin yksi hotelli. Yksi hotelliksi merkityistä oli pelkkä pubi ja toinen taas oli merkitty kahteen eri paikkaan. Se yksi kuitenkin oli olemassa, vähän kaupungin laidalla oleva metsähotelli, joka varmaankin eli luontomatkailulla. Se metsäinen mäki siinä matkan varrella oli saksalaisille matkailun arvoinen ihme.

10 thoughts on “Bremen – Dammen

  1. Ikuinen suorittaja…. Relaa nyt hetki ja mieti henkisiä/hengellisiä/filosofisia jutskia matkallasi Taivaaseen.

    Mitä väliä jollain sykemittarilla on? Tai että pääsee kymmenen minuuttia aikaisemmin perille sen takia, että oli hyvä pyörätie/pientare. Matka vaikuttaa kilpaurheilun selostukselta, vaikka sinulla on LOMA

    Rauhoitu äijä! 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Kyllä sitä voi 14°C lämpötilassa voi sateessa ajaa ilman sadevaatetta (tai ylipäänsä juuri mitään vaatetta). Mutta pitää ajaa todella kovaa, että pysyy lämpimänä. Mutta virkistää kovasti.

    Matka etenee sateessa kyllä nopeasti, mutta vauhti tappaa jos ei ole hurjassa kunnossa. Itse tein saman virheen kerran, kun kuvittelin ettei Keski-Euroopassa ole kesällä kylmää…onneksi olin hurjassa kunnossa. (köyhänä en ratsinut sadekamppeita matkalta ostaa, vaikka ei ne olisi vauhtiin mitään vaikuttaneet, kun mukana oli muutenkin paljon tavaraa)

    Homma pelaa niin että ajaessa ei päälle laiteta juurikaan vaatetta, jotta vaatteet säilyy kuivana. Taukoa pitäessä ne kuivat vaatteet ovat paljon tärkeämpiä. Taukoa pidetään sateensuojassa. Homma ei toimi kovin hyvin jos sataa niin paljon ettei voi ajaa tarpeeksi lujaa, tai on liikaa hidasteita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Minulla on terveydellinen tarve kontrolloida sykettä ja hidastaa, jos se nousee liikaa. Mäkiä poljettaessa ajoissa hidastaminen myös edistää nopeaa perillepääsyä. Kalorimittaus taas on mielenkiintoista siinä missä matkamittariksin. Kertoo päivämatkan rasittavuudesta paljon kilometrejä enemmän, mäet ja vastatuuli.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Itse ajan nykyisin ilman mittareita kompassia lukuunottamatta (lähinnä koska en ole jaksanut asentaa mittaria) mutta ymmärrän kyllä niiden käytön. Suunnistustakin auttaa jos on tarkka kuva kuljetusta matkasta.

    Sykemittari on muuten varmasti paljon parempi apuväline pitkässä matkapyöräilyssä kuin nopeusmittari, nopeusmittarilla saa helposti aivan väärän kuvan etenemisestä, koska se ei erota esim väsymisen ja mäkien tai tuulien aiheuttamia nopeuden muutoksia toisistaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Reittisi näyttäisi ainakin sivuavan Muensterin kaupunkia, joka on siis Saksan epävirallinen pyöräilypääkaupunki. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi/mielipiteesi siitä, miten siellä on pyöräilyasiat hoidettu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Sellainen “kilpapyöräilijämallinen” tarrakiinnitteinen sadetakki kannattaisi hankkia lähimmästä puöräliikkeestä. Valitsee vielä reilunkokoisen ja ehdottomasti kirkuvankeltaisen niin muutkin tielläliikkujat näkevät sinut suttukelissä. En koskaan lähde fillarimatkalle ilman sitä. Kylmän kelin sattuessa se on myös loistava lämmön lähde. Viime kesäkuun kylmissä en tainnut ajaa metriäkään ilman sadetakkia.

    Oden reissut on tosiaankin vähän suoritushenkisiä – tai sitten dokumentointi vääristää asioiden todellista tilaa. Toisaalta siihen on jo tottunut kun näitä reissuja on tullut seurattua jo useampi vuosi. Kukin etenee tyylillään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.