Tiedottamisen vaikeudesta: miten melkein kaadoin vahingossa hallituksen

Viikon­lop­un aikana sekä demarien että kokoomuk­sen edus­ta­jat ovat hyökän­neet vihrei­den ja eri­tyis­es­ti min­un kimp­pu­u­ni sanoen, että lausun­toni vaaran­ta­vat hal­li­tusy­hteistyön. Myön­nän, että olen mokan­nut kun­nol­la lehdis­tön kanssa, vaik­ka alku­peräis­ten san­omis­teni takana pysynkin.

Tapah­tu­maketju eteni näin:

Ennen vihrei­den puoluekok­ous­ta A‑studio halusi kam­er­an kanssa haas­tatel­la min­ua hal­li­tusy­hteistyöstä. Ilmoitin aika töykeästi, että noin vaikeas­ta asi­as­ta en anna haas­tat­telua, jon­ka toim­i­tus voi leikel­lä mieleisek­seen, kos­ka toden­näköis­es­ti yrit­tävät kär­jistää san­ot­tua. Täl­lainen peruste kieltäy­tymiselle vas­taa shakissa apumat­tia, kos­ka perään tuli tietysti kut­su suo­raan lähetyk­seen, mis­tä oli vähän han­kala kieltäytyä.

Suo­ras­sa lähetyk­sessä sain san­otuk­si melkein mitä ajat­telin, mut­ta ratkai­se­va jäi sanomat­ta, kun toimit­ta­ja siir­tyi int­tämään siitä, mis­tä peri­aat­teis­taan vihreät täl­lä ker­taa luop­u­vat, kun eivät lähde hal­li­tuk­ses­ta. Ratkai­se­vaa oli se, ettei tämä hal­li­tus ole mitenkään eri­tyisen huono, vaan huonoa on poli­it­tisen kult­tuurin muut­tumi­nen niin, että vaikeat asi­at lykätään. Tämä jäi sanomatta.

TV1:n vaalien välis­sä ‑keskustelus­sa sanomisi­i­ni palat­ti­in pari­inkin ker­taan, joten päätin kir­joit­taa blogilleni, mis­tä minus­ta kenkä puris­taa: meil­lä ei ole ollut kymme­neen vuo­teen hal­li­tus­ta, joka kykenisi päätök­si­in (huonos­ti toimi­va hal­li­tusy­hteistyö). Lip­posen per­in­töä on pikkuhil­jaa, ellei jopa kiihtyvään tahti­in, syö­ty. Kaikkia hal­li­tuskom­bi­naa­tioi­ta on kokeil­tu, joten ketään ei voi syyt­tää syyt­tämät­tä kaikkia. Sama kult­tuuri on levin­nyt muun muas­sa Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikkaan. Miten juuri demar­it voivat suut­tua siitä, jos sanon, että Lip­posen hal­li­tusten jäl­keen ei ole tul­lut kun­non hallitusta?

Tämä päätök­sen teon vaikeu­tu­mi­nen on vaivan­nut min­ua pitkään. Niin­pä panin SATA-komiteaa koske­van kir­jan alaot­sikok­si “Mik­si asioista päät­tämi­nen on niin vaikeaa”

Tämän jäl­keen Maikkarin uuti­sista soitet­ti­in ja halut­ti­in haas­tatel­la tuon blogimerk­in­täni takia. Ajat­telin, että noin­han sille saadaan enem­män julk­isu­ut­ta uno­htaen täysin, mik­si olin alun­perin kieltäy­tynyt A‑studion haas­tat­telus­ta. Haas­tat­telu meni ihan hyvin, mut­ta sit­ten se leikat­ti­in juuri niin kuin olisi pitänyt arva­ta. Ei sitä paljon eikä var­maankaan pahan­tah­tois­es­ti rusikoitu, mut­ta ratkai­sev­asti niin, että koko kir­joituk­sen juoni, päätök­sen­tekokult­tuurin yleinen rapau­tu­mi­nen, jäi pois ja jäl­jelle jäi vain nyky­is­ten hal­li­tuskump­panien arvostelu. Vähem­mästäkin sitä hal­li­tuskump­pan­it suut­tuvat, vaik­ka hei­dänkin olisi ollut hyvä kokeneina poli­itikkoina pere­htyä ensin alku­peräiseen tekstiin.

Tässä välis­sä Raimo Sailas (SDP) sanoi suun­nilleen samaa kuin minäkin.

70 vastausta artikkeliin “Tiedottamisen vaikeudesta: miten melkein kaadoin vahingossa hallituksen”

  1. Poli­ti­ikas­ta uuti­soin­ti on ensisi­jais­es­ti viihdet­tä, eikä sen tarkoi­tus ole antaa mitään totu­u­den­mukaista kuvaa ihmis­ten mielip­iteistä, jot­ta sivistynyt julki­nen keskustelu olisi mahdollista.

  2. Niin, kun lehdis­tö etsii seu­raavaa isoa jut­tua, ja kun pöyristymi­nen, loukkaan­tu­mi­nen jne tun­neti­lat on ne joil­la pääsee julk­isu­u­teen sanomaan edes jotain, niin onko ihme?

    Julk­isu­us on peli, ja pelin luonne määrää sen, miten se toimii. Asioille ja “tiedonväl­i­tyk­selle” ei pahem­min jää tilaa, kun pitää olla kaiken­lais­ten negati­ivis­ten tun­netilo­jen man­neki­i­ni. Gustafs­sonin mieli­pa­has­takin revit­ti­in iso puolue­poli­it­ti­nen ja jopa tasa-arvopoli­it­ti­nen keskustelu. 

    BB-talon ja Eduskun­tat­alon ero on (julk­isu­usku­van osalta) lähin­nä se, että Eduskun­tat­alosta äänestetään porukkaa ulos vain ker­ran neljässä vuodessa. Muu­toin odotuk­set ovat nyky­isin suun­nilleen samat. Pait­si että myötäloukkaan­tu­misi­in ja mui­hin tun­neper­for­mans­sei­hin osal­lis­tu­mista ei ihan samal­la lail­la pahek­su­ta ns parem­mis­sa piireissä.

  3. Koko sop­pa alle­vi­ivaa juuri samaa vääristymää jos­ta oli alun­perin kysymys.

    Hallitus“yhteistyö” on joillekin tärkäm­pää kuin tulosten aikaansaami­nen. Surkei­ta nahkapäätök­siä on kehut­ta­va suu virneessä “fan­tastisik­si”. Muo­to on tärkeäm­pää kuin sisältö. Mieliku­vapoli­ti­ikas­sa puhutaan silmät kirkkaina paskaa kos­ka tärkein­tä on kasvo­jen säilyttäminen.

    Mut­ta har­va kuitenkaan nykyään uskoo harv­inaisen huonoil­la näyt­telijän­lahjoil­la ja nol­lakar­si­mal­la vedet­tyä roo­lia. Puolueil­la ei enää ole ide­ol­o­gista koneis­toa, jol­la voisi maala­ta ruskean vaaleanpunaiseksi.

    Ja sit­ten ihme­tel­lään mik­si äänestyspros­ent­ti laskee…

  4. Ja vielä: on harv­inaista ja hienoa että poli­itikko sanoo “olen mokan­nut”. Mut­ta mihinkään selit­te­ly­i­hin ei ole tarvet­ta. Edes hygieniasyistä.

  5. Kuun­telin eilen Radio Novaa, jos­sa Tuo­mas Enbuske haas­tat­teli kokoomuk­sen Eero Lehteä. Tuli melkoisen kovaa kri­ti­ikkiä hal­li­tuk­sen talous­poli­ti­ikas­ta mukaan­lukuien Kreikan tuet. Muis­tut­ti osin jopa perus­suo­ma­lais­ten kri­ti­ikkiä. Mik­siköhän tästä ei nos­te­ta mitään kohua ?

  6. Kom­mu­nikoin­ti­a­han ei saa koskaan toim­i­maan täy­del­lis­es­ti, joten ei sitä tässä voi eri­tyis­es­ti moit­tia. Aika hyvin sanoma tuli läpi. En hämään­tynyt tiedo­tusvä­linei­den jo totu­tus­ta tavas­ta kär­jistää asioi­ta. On ilmeistä että kyse on sekä tämän hal­li­tuk­sen tyylistä, että pidem­piaikaises­ta trendistä.

    Suomes­sa hal­li­tusten olete­taan nykyään istu­van täy­det neljä vuot­ta, ja koko sen ajan hal­li­tus­puoluei­den olete­taan toteut­ta­van hal­li­tu­so­hjel­maa enem­mistöl­lään eduskun­nas­sa. Lisäk­si näköjään ainakin suuret hal­li­tus­puolueet olet­ta­vat, että hal­li­tus­puoluei­den jäsen­ten tulee tukea yksimielis­es­ti myös kaikkia mui­ta (hal­li­tu­so­hjel­maan kuu­lumat­to­mia) hal­li­tuk­sen enem­mistön ajamia hankkeita.

    Paljolti kyse on siitä, miten paljon hal­li­tus­puoluei­den jäsen­ten tulee puhua totu­u­den vas­tais­es­ti tai vai­eta tukeak­seen mieliku­vaa hal­li­tuk­sen yht­enäis­es­tä, säröt­tömästä ja ehdot­toman oikeas­ta politiikasta.

    Tuleeko siis hal­li­tus­puoluei­den jäsen­ten vai­eta tai vale­hdel­la asi­akysymyk­sis­sä ja toimitapakysymyksissä:
    1) “kan­natan kaikkia hal­li­tuk­sen ajamia asioita”
    2) “hal­li­tuk­sen sisäl­lä ei ole ristiriitoja”

    Jos hal­li­tus­puolueil­la ja niiden edus­ta­jil­la on hyvä yksimielisyys siitä, että hal­li­tuk­sen val­it­se­maa (kompromissi-)linjaa kan­nat­taa puskea eteen­päin, teknis­es­ti riit­täisi sel­l­ainenkin lin­ja, jos­sa kansane­dus­ta­jat totea­vat äänestyk­sis­sä ole­vansa eri mieltä, mut­ta äänestävän­sä hal­li­tuk­sen ehdo­tuk­sen puoles­ta tukeak­seen sovit­tua kokon­ais­paket­tia. Hal­li­tuk­sen sisäis­es­tä ilmapi­iristä voisi sanoa totu­u­den jou­tu­mat­ta siitä rangaistuksi.

    Mut­ta ilmeis­es­ti tavak­si on tul­lut joko vale­htelem­i­nen tai vaiken­e­m­i­nen. Minus­ta olisi parem­paa demokra­ti­aa puhua asi­at niin kuin ne ovat. Vai eivätkö hal­li­tuk­set pysy kasas­sa, jos totu­u­den puhumi­nen sallitaan?

    Tämä ei tarkoi­ta sitä, että hal­li­tus­puoluei­den edus­ta­jien tulisi esi­in­tyä ikäänkuin olisi tois­t­en hal­li­tus­puoluei­den vika, että jokin heitä kiusaa­va päätös tehdään. Myös nois­sa tilanteis­sa pitäisi rehellis­es­ti sanoa, että tukee ikävää ratkaisua, ja on ollut oma­l­ta osaltaan sitä sor­vaa­mas­sa, jot­ta kokon­ais­paketista on saatu paras mahdollinen.

    Tässä kyseisessä kon­flik­tis­sa ei ollut mitään tuol­laista hal­paa kahdel­la tuo­lil­la istu­mista. Ehkä tilan­net­ta voi varmis­tel­la totea­mal­la päälle, etteivät vihreätkään liene täysin vapai­ta tois­t­en hal­li­tus­puoluei­den han­kkei­den sabotoin­nista. Tai jos totu­us on toinen, voi sanoa suo­raan, että vihreät eivät ole käytän­nössä lainkaan kampittaneet.

    Kan­natan entistä avoimem­paa keskustelua hal­li­tus­poli­ti­ikan sisäl­löstä ja hal­li­tuk­sen toim­intatavoista. Kivilin­nakemieliku­van luomi­nen tukee toki hal­li­tuk­sen yht­enäisyyt­tä, mut­ta silti keskustelu on parem­pi tapa hoitaa demokraat­tista pros­es­sia kuin vaiken­e­m­i­nen ja väärien mieliku­vien syöt­tämi­nen. Ei ihme jos kansa kyl­lästyy poli­ti­ikkaan, jos se saa kuul­la aina neljä vuot­ta ker­ral­laan yhtä pro­pa­gan­daa siitä, miten asioi­ta pitää vai­h­toe­hdot­tomasti hoitaa, kaikkien hal­li­tus­puolue­lais­ten rikku­mat­toman hil­jaisu­u­den vallitessa.

  7. Noin­han se medi­an kanssa hel­posti menee.

    Luu­len­pa vain että suo­sio on kas­vanut kaiken jälkeen

    Tot­ta puhuit

  8. Olenko väärässä kun kuvit­te­len että moni OS ase­mas­sa tai “asia-arvoltaan” paljon kevyem­pikin viihde­julkkis, ei nykyään anna mitään haas­tat­telua ellei media allekir­joi­ta pape­ria jos­sa valmis leikkaus/julkaistava tek­sti hyväksytetään kohteel­la ennen julkaisua?
    Toimit­ta­jat saa­vat jotain “klikkaus­bonus­ta”? Ei ole ihme että kaik­ki kon­tras­ti­ase­tuk­set vede­tään äärimilleen.

  9. “…sain san­otuk­si melkein mitä ajat­telin, mut­ta ratkai­se­va jäi sanomat­ta, kun toimit­ta­ja siir­tyi int­tämään siitä…”

    Seu­raaval­la ker­ral­la toimit­ta­jan int­tämis­es­tä huoli­mat­ta, kan­nat­taa heti sanoa se oleelli­nen ja tärkeä, kos­ka lähety­sai­ka on rajalli­nen ja lopus­sa se jää sanomatta.

  10. Tiedemies:BB-talon ja Eduskun­tat­alon ero on (julk­isu­usku­van osalta) lähin­nä se, että Eduskun­tat­alosta äänestetään porukkaa ulos vain ker­ran neljässä vuodessa. Muu­toin odotuk­set ovat nyky­isin suun­nilleen samat.

    Erona on myös se, että jos BB-talos­sa ei saa­da mitään fik­sua aikaisek­si, niin vain pari ihmistä hukkaa jonkun kuukau­den elämästään.

    Kun eduskun­ta ei saa mitään järkevää aikaan kymme­nessä vuodessa, niin kansa menet­tää mil­jarde­ja, työt­tömyys pysyy tarpeet­toman korkeal­la ja kestävyys­va­jeen kor­jaamisek­si tarvit­ta­vat uud­is­tuk­set tule­vat aina vaan kivuliaammiksi.

  11. On aivan tarpee­ton­ta sin­un Osmo anteek­si pyydellä. 

    Hyvä, että edes joku hal­li­tus­puoluei­den piiristä kyke­nee ter­veeseen itsekritiikkiin. 

    Aivan oikeal­la asial­la olet, ja jos tiedo­tusvä­lineis­sä ei viestisi vivah­teet nyt täysin tarkoit­ta­mal­lasi taval­la tulleet ulos, niin ei sekään ole niin vakavaa. 

    Muiden hal­li­tus­puoluei­den edus­ta­jien reak­tiot tähän kri­ti­ikki­isi vain osoit­ta­vat kuin­ka oike­as­sa olet. Juuri täl­lainen “kenen joukois­sa seisot”-asenne ja hal­li­tus-oppo­si­tio vas­takkainaset­telu ovat sel­l­aista type­r­ää poli­it­tista teat­te­ria, jota suo­ma­laises­sa poli­ti­ikas­sa pitäisi vähen­tää, ja alkaa keskustel­la ongelmista ja niiden ratkaisu­ista, eikä pelk­istä tyyliseikoista.

    Valitet­tavasti poli­ti­ikas­ta on jotenkin päässyt tule­maan sel­l­ainen osa-alue, että kovinkaan mon­ta asioi­hin keskit­tyvää per­soon­aa siel­lä ei enää ole (lähin­nä tulee mieleen vain Soin­in­vaara, Tuomio­ja ja Sip­ilä, vähem­män tun­net­tu­ja lie­nee toki muitakin). 

    Medi­an olisi syytä kat­soa tässä asi­as­sa peili­in. Jopa Yleis­ra­dio ja Helsin­gin Sanomat ovat omak­suneet yhä enem­män iltapäiväle­hdis­tä tut­tu­ja toim­intat­apo­ja, vaik­ka Hesari onkin mielestäni jonkin ver­ran paran­tunut ihan viime vuosi­na. Sen sijaan Pekka Ervastin iltapäiväle­hti- ja juoru­pal­s­ta-taus­ta mielestäni näkyy, eikä tee hyvää Yleis­ra­dion poli­ti­ikan uuti­soin­nin laadulle, eikä hänen edeltäjän­säkään kyl­lä mitään laatu­jour­nal­is­mia tuot­tanut. Mut­ta kaikkein kauhein poli­ti­ikan arvos­tuk­sen tuhoa­ja on kyl­lä MTV:n Haapala.

    Onnek­si on nämä blog­it, jois­sa poli­itikko voi tuo­da oman kan­tansa julk­isu­u­teen vääristelemättä.

  12. Tiedemies: Niin, kun lehdis­tö etsii seu­raavaa isoa jut­tua, ja kun pöyristymi­nen, loukkaan­tu­mi­nen jne tun­neti­lat on ne joil­la pääsee julk­isu­u­teen sanomaan edes jotain, niin onko ihme?

    Tulee mieleen Hesarin kam­pan­ja “hs.fi/tunne”.
    Minä olisin kaivan­nut kam­pan­jaa “hs.fi/tieto”, mut­ta ilmeis­es­ti inter­netin ilmaisen höm­pän ja vauhkon tul­vaan on päätet­ty vas­ta­ta mak­sullisel­la höm­päl­lä ja vauhkol­la eikä vaikka­pa asi­apo­h­jaisel­la jour­nal­is­mil­la ja tiedonväl­i­tyk­sel­lä. Tässä mak­suhalukku­us­laskel­mas­sa on var­maan jotain korkeam­paa logi­ikkaa takana, kos­ka minä en sitä kykene ymmärtämään.

    Tyh­mem­pi luulisi, että keskit­tymäl­lä ns. kovaan ytimeen olisi selvit­ty uuden medi­an haas­teesta aivan eri taval­la, kos­ka rahal­la saisi sel­l­aista, mitä ilmaisek­si ei saa, vaik­ka olisikin joudut­tu kiristämään vyötä. Nyt tämä asi­a­puoli val­uu piiloon inter­netin nurkkakun­taisi­in keskusteluk­er­hoi­hin, kos­ka lehdis­tö ei enää hoi­da yhteiskun­nal­lista tehtäväänsä.

    Miten juuri demar­it voivat suut­tua siitä, jos sanon, että Lip­posen hal­li­tusten jäl­keen ei ole tul­lut kun­non hallitusta?

    Kos­ka Lip­posen kol­mas tie/new labour oli yksi syistä, joka söi puolueen aat­teel­lisen poh­jan, ja kos­ka demar­it oli (ihmis­ten mielis­sä) hal­li­tus­puolue sil­loinkin kun se oli oppo­si­tios­sa. Sitä syytet­ti­in sil­loinkin hal­li­tuk­sen toimista.

  13. Niin, siis näk­isin tässä nyt että koko suo­ma­lainen poli­it­ti­nen kult­tuuri on kri­i­sis­sä, mukaan­lukien lehdis­tö ja poli­it­ti­nen eli­it­ti. Ongel­mat lienevät aika syväl­lä, mut­ta niiden keskiössä on pari ilmiötä.

    Ensim­mäi­nen on ns. lehdis­tön alen­nusti­la, joka ilme­nee siinä mitä Osmo tässäkin kir­joit­taa. Siinä Osmo — tai ainakin Vihreät — saa ainakin pikkuisen mais­taa omaa lääket­tään. Aika salakavalasti Suomes­sa siir­ryt­ti­in 2000-luvul­la sel­l­aiseen poli­it­tiseen kult­tuuri­in, jos­sa lehdis­tö pyrkii iskemään draa­maa tyl­sään poli­ti­ikkaan ja tekemään asioista jonkin­laista saip­puaoop­per­aa. Tähän ovat poli­itikot läht­e­neet mukaan. Eri­tyisen väkeväk­si ilmiö alkoi muo­dos­tua joskus 2000-luvun puo­livälin paikkeil­la, ja viimeistään vuo­den 2008 kun­nal­lis­vaalien yhtey­dessä, kun Perus­suo­ma­lais­ten nousu toden­te­ol­la alkoi ja Jus­si Hal­la-aho nousi valtakunnanjulkkikseksi. 

    Toinen on sit­ten valtiosäännön/perustuslain kehi­tys. En väitä että pres­i­dent­tive­tois­es­ta sys­teemistä par­la­men­taarisem­paan siir­tymi­nen on ollut sinän­sä huono, mut­ta sil­lä on ollut se omi­naisu­us että hal­li­tuk­set eivät enää kaadu kesken kau­den. Kos­ka lie hal­li­tus kaatunut kesken kau­den oikeasti? (Teknis­es­ti kai “hal­li­tuk­sen” voi kat­soa vai­h­tuneen kesken kau­den viimek­si kun Van­hanen erosi, mut­ta en laske nyt sel­l­aisia vai­h­dok­sia) Tämä ruokkii edel­lä­mainit­tua draama­hakuisu­ut­ta, kos­ka mui­ta syitä hal­li­tuskri­isille ei oikein ole, joten niitä pitää kek­siä täl­lai­sista tapauk­sista. Vihreät taitaa myös olla har­vo­ja puoluei­ta jot­ka ovat lähi­his­to­ri­as­sa läht­e­neet ylipään­sä mis­tään hal­li­tuk­ses­ta ovet paukkuen. 

    Asi­akysymyk­set jäävät hel­posti sivu­un myös sik­si, että jos asi­akysymyk­sistä yrit­tää puhua kansan­ta­juis­es­ti, niin se menee hel­posti pop­ulis­min puolelle. Jos taas se ei mene, niin sit­ten puhu­ja leimataan teknokraatik­si. Poli­ti­ikkaa ikäänkuin olete­taan tehtävän tunteella.

  14. Tässäpä yksi syy mik­si moni ei vaivaudu edes kun­nal­lispoli­ti­ikkaan, vaik­ka ideoita tai intoa voisi ollakkin. 

    Ehkä voisi olla viisas­ta perus­taa vaik­ka val­tion ylläpitämä verkkopalvelu kaikille rek­isteröidy­ille puolueille, poli­it­tisen keskustelun julkistamiseen.

    Samat sään­nöt ja sama pal­sta­ti­la, koos­ta riip­pumat­ta ja samas­ta osoit­teesta löy­ty­isi kaikkien puoluei­den esi­tyk­set ja mielipiteet.

    Hyvin nopea toteut­taa, eikä mak­sa paljoa. Ehkäpä http://www.eduskunta.fi sivus­toa voisi laa­jen­taa täl­läiseen. Sil­loin tosin se voisi kos­ket­taa vain eduskun­ta­puoluei­ta, mut­ta sekin olisi jo eteenpäin.

    Sisäl­lön­hallinta­jär­jestelmiähän riit­tää tuol­laiseen tarkoituk­seen, peri­aat­teessa jopa word­press riit­täisi alus­tana. Sit­ten vain RSS syöt­teet jakoon.

    1. Jokaisel­la puolueel­la on omat verkko­sivus­ton­sa. Ei siihen mitään val­tion tar­joa­maa alus­taa tarvi­ta. Niitä ei kuitenkaan kukan lue, kos­ka puoluei­den sivuil­la ei koskaan uskaltaudu­ta oman mukavu­usalueen ulkop­uolelle. Minä olen päät­tänyt uskaltau­tua. Sik­si luk­i­joi­ta on paljon enem­män, mut­ta sen hin­tana on pari poli­it­tista kri­isiä kuukaudessa.

  15. Minä tein noin vuosi sit­ten niinkin radikaalin päätök­sen että lopetin mas­sa­me­di­an seu­raamisen kokon­aan. Syy oli juurikin se, että lehtiä luke­mal­la ja uutisia kat­se­le­mal­la maail­manku­va ja infor­maa­tion saan­ti vääristyy täysin kun tun­teisi­in vetoa­vat ja kär­jis­te­tyt tai muuten vain vääris­tel­lyt jutut vievät kaiken pal­sta­ti­lan. Paljon parem­man kuvan Soin­in­vaaran ajatuk­sista saan luke­mal­la Soin­in­vaaran blo­gia, kuin Hesarin tai Maikkarin uutisia Soin­in­vaaran sanomisista.

    Nykyään seu­raan ajanko­htaisia asioi­ta luke­mal­la blo­ge­ja, joi­ta muuten usein kir­joit­ta­vat paljon parem­min asioista per­il­lä ole­vat ihmiset kuin toimit­ta­jat, ja ei-ajanko­htaisia asioi­ta luke­mal­la kirjoja.

  16. Osmo Soin­in­vaara: Niitä ei kuitenkaan kukan lue, kos­ka puoluei­den sivuil­la ei koskaan uskaltaudu­ta oman mukavu­usalueen ulkop­uolelle. Minä olen päät­tänyt uskaltau­tua. Sik­si luk­i­joi­ta on paljon enem­män, mut­ta sen hin­tana on pari poli­it­tista kri­isiä kuukaudessa.

    Eli yksit­täi­nen ulkop­uo­li­nen taho olisi tarpeelli­nen. Kuu­lostaa kovasti sanomalehdeltä.

  17. Tiedemies: Toinen on sit­ten valtiosäännön/perustuslain kehi­tys. En väitä että pres­i­dent­tive­tois­es­ta sys­teemistä par­la­men­taarisem­paan siir­tymi­nen on ollut sinän­sä huono, mut­ta sil­lä on ollut se omi­naisu­us että hal­li­tuk­set eivät enää kaadu kesken kau­den. Kos­ka lie hal­li­tus kaatunut kesken kau­den oikeasti? (Teknis­es­ti kai “hal­li­tuk­sen” voi kat­soa vai­h­tuneen kesken kau­den viimek­si kun Van­hanen erosi, mut­ta en laske nyt sel­l­aisia vaihdoksia) 

    Viimek­si hal­li­tus­puoluei­den riite­lyyn on kesken eduskun­nan vaa­likau­den hajon­nut Mart­ti Miet­tusen II hal­li­tus syysku­us­sa 1976. Jos kaa­tu­misel­la tarkoite­taan epälu­ot­ta­mus­lauset­ta, pitää kela­ta vielä kauem­mas taak­sepäin: V. J. Suk­se­laisen vähem­mistöhal­li­tus kaa­tui mar­rasku­us­sa 1957 äänin 75–74.

    Taval­laan syyt­täisin Kekkos­ta, jon­ka val­lan­täyteisyys ja ylilyön­nit johti­vat Suomen koko poli­it­tisen luokan halu­a­maan ja toteut­ta­maan val­tiosään­töu­ud­is­tuk­sen, joka oli yhtä paha ylilyön­ti päin­vas­taiseen suun­taan. Sen tulok­se­na koko van­has­ta hyvästä mon­tesquieu­lais­es­ta val­lan kolmi­jako-opista on Suomes­sa de fac­to luovut­tu, kun toimeen­panoval­ta ja lain­säädän­tö­val­ta on molem­mat keskitet­ty hallitukselle.

    Vaik­ka Osmo kuu­luukin siihen sukupolveen, joka on hel­posti ymmär­ret­tävistä omaelämäk­er­ral­li­sista syistä psykol­o­gis­es­ti kyken­emätön tätä nielemään, niin kyl­lä tässä alkaa kai­va­ta takaisin Kekkos­ta — jos hänet vain saisi eril­lään aikakau­den muus­ta poli­it­tis­es­ta kult­tuurista, jon­ka minäkin mielu­um­min jät­täisin elvyt­tämät­tä. Uskon, ettei hän ei olisi kauaa kat­sel­lut näitä PARAS‑, SATA‑, kun­ta- ym. hölmöi­lyjä. Puolueet oli­vat jo hänen aikanaan kyl­lä aivan yhtä kiukut­tele­via ja tekoloukkaan­tu­misi­in taipu­vaisia kuin nykyäänkin — tästä ovat hyvänä doku­ment­ti­na kol­men eri päämin­is­terin sih­teer­inä 60-luvul­la toim­i­neen Jouko Loikkasen (kesk) muis­tel­makir­jat Hal­litse ja hajoa ja Sik­isi yhdek­sässä kuukaudessa. Mut­ta kos­ka hal­li­tuk­sen kaa­tu­misen ja jopa eduskun­nan hajot­tamisen uhka koet­ti­in koko ajan real­is­tisek­si ja todel­lisek­si, se pakot­ti mie­len keskit­tymään riit­tävässä määrin muuhunkin.

    Juuri sik­si, että hal­li­tuk­sen eduskun­taen­em­mistön ja pres­i­dentin kuo­himisen tar­joa­ma tur­vaverkko on ole­mas­sa, on mah­dol­lista jär­jestää täl­laisia näytelmiä kuin tämä Osmo­ga­ta, kos­ka kaik­ki tietävät, että kyseessä on pelkkä type­rä teat­teri. Minä vahin­gos­sa koko hal­li­tuk­sen, onko tämä paha.

  18. Eikös tästä hal­li­tusy­hteistyön han­kalu­ud­es­ta ole ollut se hyvä puoli, ettei hal­li­tus ole kyen­nyt tekemään tämän laman aikana niin raju­ja säästö­toimia kuin alun­perin kaavailti­in. Jos­sakin muis­tan näin kir­joite­tun. Virheitä on kyl­lä tehty (kuten alv:n nos­to vuo­den alus­sa) mut­ta ei aivan niin paho­ja kuin tek­i­jöil­lä oli alun­perin mielessä.

    Olenko oike­as­sa vai väärässä?

    1. Talout­ta voi ter­ve­hdyt­tää muutenkin kuin amputoimal­la. Niin san­otut rak­en­teel­liset uudi­tuk­set saa­vat ihmiset käyt­täy­tymään järkeväm­min. Työn ja sosi­aal­i­tur­van järkevä yhteenso­vi­tus nyt esimerkik­si saa vähän vajaakun­toisenkin työvoiman töi­hin. Eläkeiän nos­to estää työ­nan­ta­jia savus­ta­mas­ta 63 vuot­ta täyt­täneitä eläk­keelle. Maat­alous­tukien raken­neu­ud­is­tuk­set voivat järke­sitää maat­alous­tuotan­toa aja­mat­ta sitä alas ja niin edelleen.

  19. Osmo Soin­in­vaara:
    Jokaisel­la puolueel­la on omat verkko­sivus­ton­sa. Ei siihen mitään val­tion tar­joa­maa alus­taa tarvi­ta. Niitä ei kuitenkaan kukan lue, kos­ka puoluei­den sivuil­la ei koskaan uskaltaudu­ta oman mukavu­usalueen ulkop­uolelle. Minä olen päät­tänyt uskaltau­tua. Sik­si luk­i­joi­ta on paljon enem­män, mut­ta sen hin­tana on pari poli­it­tista kri­isiä kuukaudessa.

    Ja palk­in­tona taas läh­es var­ma uudelleen­val­in­ta vaaleis­sa. Osmo on selkeästi hyö­tynyt blo­gin­sa avoimuud­es­ta. Ihmette­len, mik­si muut poli­itikot eivät yhtä tin­kimät­tömästi hyö­dyn­nä tätä. Ehkä heil­lä ei ole tarpeek­si mie­lenki­in­toisia mielip­iteitä tai he eivät ole yhtä tin­kimät­tömiä integriteetissään?

  20. Osmo Soin­in­vaara:

    Sik­si luk­i­joi­ta on paljon enem­män, mut­ta sen hin­tana on pari poli­it­tista kri­isiä kuukaudessa.

    Älähän nyt liioit­tele, eivät nämä kir­joituk­sesi nyt sen­tään ihan niin räjähdysh­erkkää tavaraa ole 🙂

    Luulisi myös, että sin­un iäl­läsi ja poli­it­tisel­la koke­muk­sel­la varustet­tu henkilö ei aivan kaik­ista pienistä pin­tako­huista hätkähtäisi. Kom­men­toi­han Raimo Sailaskin nykyään ja vielä viras­sa ollessaankin asioi­ta sil­lä taval­la kuin halusi välit­tämät­tä turhas­ta “poli­it­tis­es­ta korrektiudesta”.

    Mut­ta on toki tot­ta, että Soin­in­vaaran blogikir­joituk­sista tehdään varsin taa­jaan sen­saa­tio­hakuisia otsikoi­ta. Alku­peräi­nen blogikir­joi­tus on kuitenkin aina asialli­nen, tas­apain­oinen, eikä roi­mi mitään tahoa koskaan kohtu­ut­tomasti. Kaik­ki vähänkään asioi­ta seu­raa­vat tietävät jo tämän ilmiön, ja toimit­ta­jien otsikoin­ti­tyylit. Opete­taanko­han jos­sain toimit­ta­jak­ouluis­sa tuol­laista sen­saa­tio­hakuisu­ut­ta, kun se tun­tuu ole­van tyyli nykyään jo läh­es kaikissa mediois­sa, ainakin niiden net­tiver­siois­sa. Vai onko tämän takana ain­oas­taan kil­pa main­oseu­roista. Ihme­tyt­tää tosin, että mik­si Ylekin har­joit­taa sel­l­aista. Taitaa olla ammat­tikun­nan koulu­tuk­ses­sa ja kult­tuuris­sa nykyään tuo ongelma.

    Ehkä tuo yllä mainit­tu seik­ka ker­too myös jotain toimit­ta­jien mah­dol­lisuuk­sista käyt­tää aikaa jutun tekoon ja hei­dän kyvy­istään kaivaa asioi­ta pin­taa syvem­mältä. Kopi­oidaan lyhyi­den uutis­ten sisältö Soin­in­vaar­al­ta, kun oma aika ja taidot eivät kun­non sisäl­lön tuot­tamiseen riitä.

    Mah­dol­lis­es­ti kas­vanut kiire ja kau­pal­liset tavoit­teet sekä yleinen medi­an ja yhteiskun­nan mur­ros, jos­sa toimit­ta­jan ammat­tikun­nan arvos­tus (ja ehkä palkkauskin) on laskenut ja erikoisas­e­ma suurille mas­soille vies­timisessä muren­tunut (kuka tahansa voi tuot­taa laadukas­takin sisältöä net­ti­in), saat­ta­vat näkyä suo­ma­laisen ammat­ti­jour­nal­is­min tuo­to­sten tasos­sa ja tyylis­sä. Mut­ta aivan eri­tyis­es­ti ihme­tyt­tää Yleis­ra­dion lin­ja ja viih­teel­listymi­nen. Sil­lä ei pitäisi olla mitään syytä kopi­oi­da kau­pal­lista medi­aa, kos­ka se on run­saskä­tis­es­ti rahoitet­tu verora­hoin. Jos Yleis­ra­dio ei pidä huol­ta asiao­hjelmis­taan ja syväl­lisyy­destä, niin lop­ul­ta on vaikea enää perustel­la sen erikoisas­e­maa, ja koko laitos kaivaa vielä oman hautansa.

    1. Odot­takaa­pa mil­laisia otsikoi­ta alkaa tul­la net­tile­hti­in, kun paper­ile­hdis­tä siir­ry­tään net­ti­in ja toimit­ta­jien ansiot sido­taan klikkausten määrään.

  21. Osmo: “miten melkein kaadoin vahin­gos­sa hallituksen”

    Ei huol­ta. Ei hal­li­tuk­set Suomes­sa kaadu. Mihinkään.

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    ‘snip’
    Eläkeiän nos­to estää työ­nan­ta­jia savus­ta­mas­ta 63 vuot­ta täyt­täneitä eläkkeelle.
    ‘snip’

    Aivan, hei­dät ‘savuste­taan’ työt­tömyysko­rtis­toon niinkuin muutkin. Val­tio ei tue eläkkeitä, työt­tömyyt­tä kyllä.

  23. Osmo Soin­in­vaara:
    Odot­takaa­pa mil­laisia otsikoi­ta alkaa tul­la net­tile­hti­in, kun paper­ile­hdis­tä siir­ry­tään net­ti­in ja toimit­ta­jien ansiot sido­taan klikkausten määrään.

    Jotenkin tämä asia on jo toteu­tunut. Media tun­tuu elävän inter­net-maail­mas­sa pelkil­lä klikkauk­sil­la. Toiv­ot­tavasti esit­tämäsi ske­naario ei toteudu.

  24. Osmon täy­tynee kir­joit­taa blog­itek­stit aiheista “huonos­ti toimi­va medi­ay­hteistyö” ja “media ei saa mitään aikaan”. Luulen, että ei tulisi yhtey­de­not­to­ja Maikkar­il­ta tai Yleltä.

  25. Itseäni kiin­nos­taa nähdä mil­loin net­tile­hdet (tai net­ti­main­os­ta­jat) ymmärtävät että klikkaa­jil­la on kaikil­la adblokker­it pääl­lä eikä ylimääräi­sistä klikkauk­sista syn­ny muu­ta kuin tun­gos­ta kaistalle ja suurem­pi sähkölasku serverille.

  26. Tom­mi U (ja Osmo), kiin­nos­tavaa keskustelua. 

    Minä en liit­täisi nykyisen poli­ti­ikan luon­net­ta yksi­no­maan niin kotop­eräiseen asi­aan kuin Kekkoseen. Minä arve­len, että kylmän sodan lop­pu on degen­eroin­ut poli­ti­ikkaa Atlantin kum­mankin puolen. Kun oli kom­mu­nis­min muo­dos­sa vaar­alli­nen viholli­nen jol­la oli sekä ide­ol­o­gista vetovoimaa että panssare­i­ta, oli pakko olla real­is­tisem­pi ja kylmäpäisem­pi talous­poli­it­tises­sa päätök­sen­teossakin. Nyt ei ole eksis­ten­ti­aal­ista uhkaa ja on “varaa” kansan kosiskelu­un ja taloudel­lisi­in toiveku­vi­in ihan eri tavalla. 

    Tämä on vaikut­tanut kaikkial­la poli­ti­ikkaan, Län­si-Euroopas­sa ja USA:ssakin.

    Eikä tietysti pres­i­den­tial­is­mi mikään yleinen ratkaisu ole. Ruotsin poli­ti­ik­ka on asial­lisem­paa ja vas­tu­ullisem­paa, eikä siel­lä mitään pres­i­dent­tiä ole päs­märöimässä. Mut­ta siel­lä on lis­tavaali ja puolueisi­in suh­taudu­taan myön­teis­es­ti ja niis­sä käy­dään yhteiskun­taa uud­is­tavaa keskustelua.

    Tämän päälle tietysti demografia: nyt ei voi samal­la taval­la kuin ennen “ilmaisek­si” luo­da uusia hyv­in­voin­ti­jär­jestelmiä, jon­ka tule­vaisu­u­den nyky­istä suurem­mat kohor­tit rahoit­ta­vat. Emme oikeas­t­aan ole vielä tes­tanneet hyv­in­voin­ti­val­tion poli­it­tista suo­sio­ta vakaan väestörak­en­teen tas­apain­os­sa, jos­sa keskilu­okan pitää mak­saa se mitä se saa.

  27. Osmo Soin­in­vaara:
    Odot­takaa­pa mil­laisia otsikoi­ta alkaa tul­la net­tile­hti­in, kun paper­ile­hdis­tä siir­ry­tään net­ti­in ja toimit­ta­jien ansiot sido­taan klikkausten määrään. 

    Iltapäiväle­htien net­ti­sivut ja Uusi Suo­mi toteut­ta­vat pro­fet­ian jo tänään.

  28. Juhana Var­ti­ainen taisi tele­vi­sios­sa ihme­tel­lä lehdis­tön tapaa käsitel­lä hänen sanomisi­aan. Se on tuo “vapaa” markki­na­t­alous sel­l­ainen, että sitä kan­nat­taa niin kauan kun se on itselle edulli­nen. Koske­nee myös palkko­jen alen­nus­puhei­ta ynnä muu­ta mukavaa.

  29. Eiköhän kom­mu­nis­min uhka tarkoit­tanut nimeno­maan sitä, että tuot­tavu­u­den nousun hedelmiä oli pakko jakaa tasaisem­min koko väestölle. Nyt toiseen suun­taan toimii EU, jota käytetään väli­neenä resurssien jakamiseen vähem­mistölle. Voihan tuo­ta sit­ten kut­sua hyv­in­voin­ti­val­tion kri­isik­si, mut­ta poli­ti­ikkaa se vain on. Kan­sain­välistä kil­pailua investoin­neista ja työ­paikoista on ollut aina, turha sitä oman aikakau­den ilmiöitä on leima­ta ainutlaatuisiksi.

  30. Juhana Var­ti­ainen: Kun oli kom­mu­nis­min muo­dos­sa vaar­alli­nen viholli­nen jol­la oli sekä ide­ol­o­gista vetovoimaa että panssare­i­ta, oli pakko olla real­is­tisem­pi ja kylmäpäisem­pi talous­poli­it­tises­sa päätöksenteossakin.

    Tämä on mie­lenki­in­toinen näkökul­ma. Minus­ta kehi­tyskulku näyt­tää hiukan toisen­laiselta, mut­ta vika voi hyvin olla kat­so­jan silmässä.

    “Van­hoina hyv­inä aikoina” kom­mu­nis­mi muo­dosti tiukan vas­tavoiman, jon­ka kanssa tais­telemiseen meni huo­mat­ta­van paljon poli­it­tista tar­moa. Osa poli­it­tis­es­ta ken­tästä ajoi talous- ja yhteiskun­ta­jär­jestelmää, joka oli jo osoit­tau­tunut erit­täin huonos­ti toimi­vak­si. Suomen kohdal­la tämä vielä yhdis­tyi geopoli­it­tisi­in reaali­teet­tei­hin, jol­loin vähän jokainen juok­si Tehtaankadul­la kyse­lemässä vinkkiä.

    Poli­ti­ik­ka tapah­tui kulis­seis­sa, ja jos järke­viä päätök­siäkin tehti­in, ne tehti­in jos­sain muual­la kuin demokraat­tisen päätök­sen­teon näkyvil­lä areenoilla.

    Kom­mu­nis­min muren­e­m­i­nen toi tilaa tehdä päätök­set helpom­min ilman sisä- ja ulkopoli­it­tisia häir­iötek­i­jöitä. Poli­ti­ik­ka heilahti talouden osalta huo­mat­ta­van paljon teknokraat­tisem­paan suun­taan. Lip­posen hal­li­tuk­set ovat mallies­imerk­ki tästä, mut­ta muual­la Euroopas­sa kävi samoin.

    Nyt meil­lä on sit­ten käsis­sämme talous­taan­tu­man tuo­ma seu­raa­va vai­he, jos­sa pop­ulis­mi on nos­tanut päätään koko Euroopas­sa. Pop­ulistien pelko sitoo poli­itikko­jen käsiä ja hal­vaan­nut­taa järkevän talous­poli­it­tisen päätök­sen­teon. Pop­ulis­mis­sa on vielä se epämiel­lyt­tävä piirre, että se ei ole yhden ide­olo­gian tai puolueen omaisuutta.

    Suomel­la on tietysti eri­ty­isongel­manaan lukki­u­tunut par­la­men­taari­nen tilanne, joka pakot­taa kokoon hal­li­tuk­sen, joka ei halua olla koos­sa. Tosin samaa vikaa on nähty muis­sakin mais­sa. Tilanne tuskin paranisi uusil­la vaaleil­la, jos gallu­pei­hin on uskomista.

    Nykyi­nen tiedonväl­i­tyk­sen kult­tuuri on vielä omi­aan lisäämään pop­ulis­mia. Poli­itikko­jen epämiel­lyt­tävistä päätök­sistä rapor­toimi­nen saa aikaan suuren määrän klikkauk­sia, eikä kenel­läkään ole oikein mah­dol­lisuuk­si­akaan penkoa asioi­ta lop­pu­un asti.

    Tässä kon­tek­stis­sa Oden blo­gi on raikas tuu­lah­dus. Tääl­lä on paljon ana­lyyt­tista ja järkevää keskustelua yli puoluerajojen.

  31. Juhana Var­ti­ainen: Kun oli kom­mu­nis­min muo­dos­sa vaar­alli­nen viholli­nen jol­la oli sekä ide­ol­o­gista vetovoimaa että panssare­i­ta, oli pakko olla real­is­tisem­pi ja kylmäpäisem­pi talous­poli­it­tises­sa päätök­sen­teossakin. Nyt ei ole eksis­ten­ti­aal­ista uhkaa ja on “varaa” kansan kosiskelu­un ja taloudel­lisi­in toiveku­vi­in ihan eri tavalla.

    Kun kom­mu­nis­mi oli ole­mas­sa vai­h­toe­htoise­na jär­jestelmänä ja sieltä suunnal­ta syytelti­in fasis­mista, piti kap­i­tal­is­tisen sys­teemin akti­ivis­es­ti ylläpitää ja ajaa demokra­ti­aa. Tätä uhkaa ei enää ole ja mon­et asi­at liuku­vat fasis­tiseen suun­taan, kos­ka yri­tys­toimin­nan oma etu ei enää ole samal­la taval­la sidok­sis­sa yhteiskun­nan kokon­aise­tu­un. On iro­nista, että nyt kun Neu­vos­toli­it­toa ei enää ole, sen nau­ret­ta­vat syytök­set län­si­mais­es­ta fasis­mista alka­vat näyt­tää mon­es­sa mielessä ikävän todelta.

  32. Janne:
    Osmo: “miten melkein kaadoin vahin­gos­sa hallituksen”

    Ei huol­ta. Ei hal­li­tuk­set Suomes­sa kaadu. Mihinkään.

    Ei ainakaan tämä… Nimit­täin kenel­läkään hal­li­tuk­ses­sa ole­val­la ei ole oikein hyvä mieli, jos hal­li­tus kaatuu. Nyky­isil­lä par­la­men­taarisil­la voima­suhteil­la on hyvin vaikea saa­da kasaan enem­mistöhal­li­tus­ta mil­lään muul­la kokoonpanolla.

    Perus­suo­ma­laiset pysyvät oppo­si­tios­sa, kos­ka nykye­duskun­nas­ta heille ei löy­dy riit­tävästi kavere­i­ta enem­mistöhal­li­tuk­seen. Kokoomuk­selle PS ei kel­paa kaverik­si EU-syistä, SDP taas syö mielu­um­min mato­ja kuin kaveer­aa veriv­i­hol­lisen­sa kanssa. 

    Keskus­ta taas on saanut jo omat kan­nat­ta­jansa kerät­tyä takaisin PS:ltä, ja uudet vaalit oli­si­vat sille tie päämin­is­teripuolueek­si. Siinä tilanteessa hal­li­tus­neu­vot­teluille on aika help­po hais­tat­taa pitkät.

    Niin­pä uuden hal­li­tuk­sen aikaansaami­nen nykye­duskun­nas­ta on käytän­nössä mah­do­ton­ta. Melkein mah­do­ton­ta se oli jo heti alus­ta. Uusia eduskun­tavaale­ja taas ei halua yksikään hal­li­tus­puolueista juuri nyt, vähiten SDP.

    Jos uudet vaalit meni­sivät gallup­pi­en mukaan, keskus­ta ottaisi päämin­is­ter­in­paikan, mut­ta ihan vihel­lellen ei hal­li­tus kasaan tulisi. PS tuskin pää­sisi mukaan, kos­ka kesk+PS+KD ei riit­täisi enem­mistöhal­li­tuk­seen, eikä mui­ta saisi mukaan.

    Puna­mul­ta (kesk+SDP+vas+vihr+RKP+KD) olisi toim­intakyvyltään lähel­lä nyky­hal­li­tus­ta, vaik­ka ään­imäärä olisikin ihan riit­tävä. Lisäk­si kokoomuk­selle riit­täisi pelkkä iso­jen virhei­den vält­te­ly seu­raavien vaalien voittamiseksi.

    Por­var­i­hal­li­tus (kesk+kok+vihr+RKP+KD) voisi olla juuri ja juuri mah­dolli­nen, mut­ta siinä olisi pien­puolueil­la jo aika paljon kiukutteluvaltaa.

    Kol­men “suuren” hal­li­tus (kesk+kok+SDP) voisi hoitaa hom­man ilman pien­puoluei­ta. Yhdis­telmä toisi paljon peli­v­araa pienem­piä puoluei­ta valites­sa. Käytän­nössä kuitenkin tun­tuu siltä, että SDP vaatisi vasem­mis­toli­iton mukaan, kokoomus RKP:n ja keskus­ta KD:n. Tyylin voisi viedä lop­pu­un vihreil­lä, jol­loin PS:ää luku­unot­ta­mat­ta koko jen­gi olisi hallituksessa…

    Tilanne on itse asi­as­sa aika sama kuin viime vaaleis­sa. Jos SDP vielä tekee keskus­tan tem­pun ja ilmoit­tau­tuu huonon men­estyk­sen vuok­si oppo­si­tioon, vai­h­toe­hdot supis­tu­vat yhteen (ontu­va porvari).

    Onnek­si tämä on vas­ta puo­livälin speku­laa­tio­ta ja toiv­ot­tavasti vielä asiantun­tem­aton­ta ja väärää sel­l­aista. Koomista tilanteessa on se, että iso­jen päätösten osalta ei ole kovin paljon väliä, onko vasem­mis­to- vai oikeis­to­hal­li­tus, kos­ka rak­en­teel­lis­ten ongelmien ratkaisut ovat silti samoja.

    Olen ollut monipuoluedemokra­t­ian har­ras ystävä, mut­ta hil­jalleen alkaa näyt­tää siltä, että liika pirstaloi­tu­mi­nen vie käytän­nössä hal­li­tusten toim­intaedel­ly­tyk­siä pois.

  33. Juhana Var­ti­ainen: Minä en liit­täisi nykyisen poli­ti­ikan luon­net­ta yksi­no­maan niin kotop­eräiseen asi­aan kuin Kekkoseen. Minä arve­len, että kylmän sodan lop­pu on degen­eroin­ut poli­ti­ikkaa Atlantin kum­mankin puolen. Kun oli kom­mu­nis­min muo­dos­sa vaar­alli­nen viholli­nen jol­la oli sekä ide­ol­o­gista vetovoimaa että panssare­i­ta, oli pakko olla real­is­tisem­pi ja kylmäpäisem­pi talous­poli­it­tises­sa päätök­sen­teossakin. Nyt ei ole eksis­ten­ti­aal­ista uhkaa ja on “varaa” kansan kosiskelu­un ja taloudel­lisi­in toiveku­vi­in ihan eri tavalla. 

    Fran­cis Fukuyama­han julisti kom­mu­nis­min kaadut­tua “his­to­ri­an lop­pua” että markki­nave­toinen kap­i­tal­isti­nen jär­jestelmä osoit­ti eri­no­maisuuten­sa suh­teessa keskusjo­htoiseen kom­mu­nis­mi­in. Mut­ta tämä tulk­in­ta on kuitenkin melko väärä ja perus­tuu sup­peaan vas­takkainaset­telu­un. Esimerkik­si hil­jat­tain kuol­lut Eric Hob­swawm alle­vi­ivasi usein että kylmän sodan kap­i­tal­is­mi vs kom­mu­nis­mi “mit­telö” ei ollut kah­den muut­tumat­toman sys­teemin tais­telu kuole­maan asti, vaan enem­mänkin ope­tus siitä, että kap­i­tal­isti­nen blok­ki oli paljon parem­pi mukau­tu­maan ja kopi­oimaan parhai­ta puo­lia vastapuolen ideoita.
    esmerkik­si Yhdys­val­to­jen har­joit­ta­ma kap­i­tal­is­mi joskus 1920-luvul­la oli todel­la eri kuin mitä he har­joit­ti 1970-luvul­la, vah­vasti keskusjo­htoista. Neu­vos­tokom­mu­nis­mi taas ei pystynyt muun­tau­tu­maan vuosien saatossa ja jäyk­istyi. Ruot­si ja Suo­mi oli pitkään (vieläkin?) lähempänä Neu­vos­toli­it­toa kuin USA:ta joskus 1970-luvul­la taloussys­teemiltään, eli ehkä ne oli niitä kom­mu­nis­min “kehit­tyneem­piä muotoja”? 

    Hob­s­b­wamin lop­puka­neet­ti tai päätelmä ennen kuole­maansa oli, että hänestä on itses­tään selvää, että eri­laiset mixed econ­o­my läh­estymis­ta­vat on osoit­tanyt yliv­er­taisuuten­sa puh­taaseen kap­i­tal­is­mi­in ja per­in­teiseen neu­vos­tokom­mu­nis­mi­in näh­den. Mut­ta kum­masti ajan hen­ki nyt puhal­taa et kaik­ki pitäis yksi­ty­istää ja men­nä takaisin Gild­ed Age rosvopa­ronikap­i­tal­is­mi­in Nalle Wahlroosi ja Tuo­mas Enbusken viitoit­ta­mal­la tiellä. 

    Mon­et uus­lib­er­al­is­min kri­itikot ovat juuri valit­ta­neet tuo­ta minkä Juhana nos­ti esille, että pahin­ta nykya­jas­sa on se tiet­ty vai­h­toe­hdot­to­muu­den tunne kun uus­lib­er­aalille maail­man järjestyk­selle ei löy­dy vai­h­toe­htoa “spar­raa­maan” nyky­menoa (tosin kuin kom­mu­nis­mi ennen). Tässä yksi osu­va lainaus:

    David Grae­ber: Nor­mal­ly, when you chal­lenge the con­ven­tion­al wisdom—that the cur­rent eco­nom­ic and polit­i­cal sys­tem is the only pos­si­ble one—the first reac­tion you are like­ly to get is a demand for a detailed archi­tec­tur­al blue­print of how an alter­na­tive sys­tem would work, down to the nature of its finan­cial instru­ments, ener­gy sup­plies, and poli­cies of sew­er main­te­nance. Next, you are like­ly to be asked for a detailed pro­gram of how this sys­tem will be brought into exis­tence. His­tor­i­cal­ly, this is ridicu­lous. When has social change ever hap­pened accord­ing to someone’s blue­print? It’s not as if a small cir­cle of vision­ar­ies in Renais­sance Flo­rence con­ceived of some­thing they called “cap­i­tal­ism,” fig­ured out the details of how the stock exchange and fac­to­ries would some­day work, and then put in place a pro­gram to bring their visions into real­i­ty. In fact, the idea is so absurd we might well ask our­selves how it ever occurred to us to imag­ine this is how change hap­pens to begin.

  34. anonyy­mi: Kun kom­mu­nis­mi oli ole­mas­sa vai­h­toe­htoise­na jär­jestelmänä ja sieltä suunnal­ta syytelti­in fasis­mista, piti kap­i­tal­is­tisen sys­teemin akti­ivis­es­ti ylläpitää ja ajaa demokra­ti­aa. Tätä uhkaa ei enää ole ja mon­et asi­at liuku­vat fasis­tiseen suun­taan, kos­ka yri­tys­toimin­nan oma etu ei enää ole samal­la taval­la sidok­sis­sa yhteiskun­nan kokon­aise­tu­un. On iro­nista, että nyt kun Neu­vos­toli­it­toa ei enää ole, sen nau­ret­ta­vat syytök­set län­si­mais­es­ta fasis­mista alka­vat näyt­tää mon­es­sa mielessä ikävän todelta.

    Kun Kekkosen aikaan meil­lä oli Neu­vos­toli­it­to ja USA, min­ulle tulee mieleen koulus­sa esitet­ty koe, jos­sa laite­taan paperi mag­neetin päälle ja ripotel­laan paper­ille rauta­jauhet­ta. Kun pape­ria vähän rav­is­taa, rauta­jauhe aset­tuu sään­nöl­liseen muo­toon kuvaa­maan mag­neetinnapo­jen välil­lä ole­via voimaviivoja. 

    Saman­lainen järjestys oli 70-luvul­la maail­man­poli­ti­ikas­sakin. Kun Neu­vos­toli­it­to rom­ahti, toinen napa hävisi ja maail­mas­ta on ollut hyvin seka­va ja kum­malli­nen paik­ka. Kos­ka yksi­na­paista mag­neet­tia ei ole ole­mas­sa, nyt etsitään sitä toista napaa, joka aset­tuisi USA:lle vastapooliksi. 

    Islam on aika huono (kap­i­tal­is­mi vas­taan uskon­to vaikut­taa melko vas­takkainaset­telu­na omi­tuiselta) eikä vaiku­ta riit­tävän vah­val­ta, mut­ta mikä se voisi olla? Palaako Marx­in ajatuk­set uudelleen vähän uud­is­tuneina ? Mitä muu­ta Marx voi tarkoit­taa kuin perus­tu­loa kir­joit­taes­saan: “jokaiselle tarpeit­ten­sa mukaan ja jokaiselta kyky­jen­sä mukaan”?

  35. Hen­ri Wei­jo: Mut­ta kum­masti ajan hen­ki nyt puhal­taa et kaik­ki pitäis yksi­ty­istää ja men­nä takaisin Gild­ed Age rosvopa­ronikap­i­tal­is­mi­in Nalle Wahlroosi ja Tuo­mas Enbusken viitoit­ta­mal­la tiellä. 

    Tätä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Veroas­t­eet ovat nyky­isin edelleen reip­paasti päälle neljänkymme­nen pros­entin ja julkiset menot huitel­e­vat jos­sain kuu­denkymme­nen pros­entin paikkeil­la BKT:sta.

    Kai nyt vähäjärkisem­pikin näkee, että nykysys­tee­mi on todel­la lähel­lä kommunismia.

  36. Veroas­t­eet eivät ker­ro siitä, miten resurssit jae­taan yhteisössä. Toisaal­ta taas korkeat julkiset menot saat­ta­vat johtua juuri siitä, että meil­lä on ros­vokap­i­tal­is­min talous­poli­ti­ik­ka vallalla.

  37. auto­di­dak­ti:Mitä muu­ta Marx voi tarkoit­taa kuin perus­tu­loa kir­joit­taes­saan: “jokaiselle tarpeit­ten­sa mukaan ja jokaiselta kyky­jen­sä mukaan”? 

    Useimpi­en perus­tu­lo­ma­llien ero nykyiseen sosi­aal­i­tur­vaan on että nykyisen “jokaiselle tarpeit­ten­sa mukaan” sijaan tulee “jokaiselle tarpeis­taan riippumatta”.
    Syy ajatuk­sen suo­sioon lie­nee että jos “jokaiselle tarpeen­sa mukaan” niin tarpeil­la on tapana kas­vaa, ja jos “jokaiselta kyky­jen­sä mukaan”, niin kyvy­il­lä on tapana vähetä.

  38. Viherinssi: Olen ollut monipuoluedemokra­t­ian har­ras ystävä, mut­ta hil­jalleen alkaa näyt­tää siltä, että liika pirstaloi­tu­mi­nen vie käytän­nössä hal­li­tusten toim­intaedel­ly­tyk­siä pois.

    Ongel­ma ei suinkaan ole monipuoluedemokra­tia. Minus­ta ongelmia on kaksi:
    1) Kokoomus halu­aa täysin eri asioi­ta kuin muut — luku­unot­ta­mat­ta RKP:tä, jota ei kiin­nos­ta kuin yksi asia, sekä erinäis­ten puoluei­den oikeis­tosi­ip­iä. Ongel­ma ei niinkään edes ole vält­tämät­tä näis­sä asiois­sa vaan siinä kokon­ais­val­taises­sa ehdot­to­muudessa, jol­la näitä asioi­ta ajetaan.
    2) Kukaan ei halua leikkiä per­su­jen kanssa vaan pikem­minkin haas­ta­vat riitaa. Kun ei tule asial­lista kohtelua, puolue pop­ulis­tis­ten vais­to­jen­sa ohjaa­mana vas­taa aina piikit­te­lyyn ja nokit­telu­un. Luulisi tyh­mem­mänkin ymmärtävän, että pop­ulis­min vuok­si puolueen suunnal­ta tulee aina kaiken­laista puhet­ta ainakin kunnes se saa itsen­sä vaki­in­nutet­tua, mut­ta tämä ei suinkaan tarkoi­ta sitä, etteikö puolue olisi tarvit­taes­sa yhteistyökykyi­nen, kun­han se päästetään kump­panien puolelta tilanteeseen, jos­sa se voi tuhoa­mat­ta iden­ti­teet­tiään sitä olla. Esimerkik­si Keskus­ta käyt­täy­tyi vaalien jäl­keen tältä osin esimerkillisesti.

    Niin suuria ongelmia noista tekee se, että nuo puolueet oli­vat vaalien suurimpia voit­ta­jia. Kokoomus oli suurin puolue, joten siitä tuli kon­ven­tion mukaan (mut­ta hal­li­tus­neu­vot­teluista päätellen vain hilkul­la) päämin­is­teripuolue, ja kusi nousi päähän. Per­sut taas myös voit­ton­sa perus­teel­la olisi “itses­tään­selvä” hal­li­tus­puolue, mut­ta jol­la on koke­mus-/kom­pe­tens­sion­gelmia ja ympäril­lään paljon omas­ta järky­tyk­ses­tään suut­tunei­ta van­ho­ja puolueita.
    Ongel­man ydin on se, että tämä jät­tää jäl­jelle keskenään yhteistyökykyisen enem­mistököörin puoluei­ta, jot­ka tietyssä mielessä pitkälti hävi­sivät vaalit. Kenellekään ei tule edes mieleen, että nämä muo­dostaisi­vat hal­li­tuk­sen tai että muo­dostet­taisi­in vähemmistöhallitus.

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Perus­suo­ma­laisia yritet­ti­in kaikin tavoin saa­da hal­li­tuk­seen, mut­ta puolue kieltäytyi.

    Vaik­ka kuin­ka haukut­ti­in, eivät tulleet.. 🙂

  40. anonyy­mi:Minus­ta ongelmia on kaksi:
    1) Kokoomus halu­aa täysin eri asioi­ta kuin muut 

    Miten sit­ten on mah­dol­lista, että kokoomus on päämin­is­teripuolue? Kaiken jär­jen mukaan kaikkia mui­ta puoluei­ta kiin­nos­taa enem­män yhteistyö keskenään kuin kokoomuk­sen kanssa, jos ker­ran kokoomuk­sen kanssa samas­sa hal­li­tuk­ses­sa joutuu kokoa­jan tekemään kaikkea mah­dol­lista ikävää.

  41. Sylt­ty: Miten sit­ten on mah­dol­lista, että kokoomus on pääministeripuolue?

    Kom­ment­te­ja ei toki ole pakko lukea kokon­aan, mut­ta se lie­nee useim­mista toiv­ot­tavaa ennen vas­tauk­sen kirjoittamista.

  42. anonyy­mi: Kom­ment­te­ja ei toki ole pakko lukea kokon­aan, mut­ta se lie­nee useim­mista toiv­ot­tavaa ennen vas­tauk­sen kirjoittamista. 

    Luin Syl­tyn avuk­si kom­ment­tisi kah­teen ker­taan. Tois­tan kuitenkin Syl­tyn kysymyksen.

    Jos ongel­mana on se, että kokoomuk­sen kanssa kukaan ei halua tehdä mitään, mik­si ihmeessä meil­lä sit­ten on sel­l­ainen hal­li­tus kuin on.

    Suurin puolue ei ole mitenkään itses­tään­selvästi päämin­is­teripuolue. Jos suurin puolue epäon­nis­tuu tun­nusteluis­saan, kapu­la siir­tyy seu­raavalle. Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa ker­taalleen käytän­nössä kävi näin, mut­ta jostain maagis­es­ta syys­tä vasem­mis­toli­it­tokin sit­tenkin halusi olla kokoomuk­sen kanssa samas­sa hallituksessa.

    Jos kokoomus olisi ollut kaikkien viholli­nen numero yksi, kokoomus olisi oppo­si­tios­sa. His­to­ri­al­lis­es­tikin on ollut niin, että kokoomus on jos­sain vai­heessa ollut hal­li­tuk­ses­sa kaikkien nyky­is­ten puoluei­den kanssa.

    Jos ihan näp­pitun­tu­mal­ta heitän, niin veikkaisin suo­ma­lais­ten por­varien pitävän parhaana viime vuosikym­menten ajan­jak­sona demar­il­in­jan (Ahti­saari-Lip­po­nen) aikakautta…

    anonyy­mi: Niin suuria ongelmia noista tekee se, että nuo puolueet oli­vat vaalien suurimpia voittajia. 

    Mut­ta juuri tästä kumpuaakin min­un pieni kri­ti­ikki­ni nyky­istä pirstaloitunut­ta monipuolue­jär­jestelmää. Riip­pumat­ta puolueen nimestä näyt­tää siltä, että pien­ten puoluei­den erikois­tu­mi­nen ajaa aina jonkin osan niistä jotenkin pait­sioon. Tämä vähen­tää hal­li­tuskom­bi­naa­tioiden määrää huo­mat­tavasti, ja tulok­se­na on ram­po­ja hallituksia.

    Het­ken aikaa vallinnut kol­men suuren ja muu­ta­man pienen yhdis­telmä oli ihan toimi­va. Käytän­nössä tarvit­ti­in kak­si suur­ta ja jokin sor­ti­ment­ti pieniä. Neu­vot­teluista tulee aidot, kos­ka mah­dol­lisia ja toim­intakyky­isiä kom­bi­naa­tioi­ta on paljon.

    Neljän keskikokoisen kanssa menee vaikeak­si, kos­ka kahdel­la ei enää oikein pär­jää, kos­ka sit­ten tarvi­taan kak­si keskisu­ur­ta ja kaik­ki lop­ut (kuten nyt). Jos vielä puolueet alka­vat oman kan­natuk­sen­sa vuok­si ajaa itseään automaat­tis­es­ti oppo­si­tioon vaalien jäl­keen (à la keskus­ta), valin­nan­vara häviää.

    En haikaile kak­sipuolue­jär­jestelmää, mut­ta nyt meil­lä on poli­it­ti­nen kent­tä liian hajal­laan. Nyt olisi demareil­la ja vasem­mis­toli­itol­la hyvä het­ki potkaista risukasa hajalle yhdistymällä.

  43. On huo­mat­tavasti parem­pi asia, että edes joku ymmärtää estää huono­jen ja käytän­nössä toim­i­mat­tomien päätösten täytän­töön­panon kuin että päätök­siä syn­ty­isi liukuhi­hnal­ta ja niiden kalli­it kor­jauk­set tuli­si­vat veron­mak­sajien maksettavaksi. 

    Käsit­tämätön on ruoan alvin koro­tus­vaa­timus. Suo­ma­laiskoti­taloudet kuu­lu­vat Euroopan köy­himpi­in (siitä huoli­mat­ta, että yle ver­taa ove­lasti suo­ma­laisia keski­t­u­loisia muiden maid­en köyhiin),
    vain neljässä maas­sa koti­taloudet ovat suo­ma­laiskoti­talouk­sia köy­hempiä. Ostovoimaa ei ole. Ihmiset jäävät jo ilman ter­vey­den­hoitoa esim matkakus­tan­nusten takia. 

    Ehkä olisi kan­nat­tanut ennen yri­tyk­sille suun­nat­tua veroalea tarkem­min miet­tiä, miltä ryh­mältä puut­tuvat varat sit­ten kerätään. Vält­tämät­tömyyshank­in­to­jen verot­ta­mi­nen kur­jis­taa heikoim­mas­sa ase­mas­sa ole­via per­heitä, ja lap­siköy­hyys on jo nyt laa­jaa ja syvää.

    1. Oletko ken­ties tutus­tunut noi­hin laskelmi­in ruuan arvon­lisäveron tulon­jako­vaiku­tuk­sista? Imiset ilmeis­es­ti sotke­vat yhä van­han arvon­lisäveron alku­tuotevähen­nyk­sen ja ruuan alem­man arvon­lisäverokan­nan. Tuo alku­tuotevähen­nys tuki vil­jaa ja perunaa, ruuan arvon­lisäveron alen­nus tukee paljon suurem­mal­la sitä, joka syö hum­me­ria kuin sitä, joka syö puuroa. Alen­nuk­ses­ta yli 2/3 menee medi­aan­i­t­u­loa rikkaam­mille. Olisi paljon tehokkaam­paa tukea vähä­varaisa tulon­si­ir­roin ja alen­ta­mal­la pien­ten tulo­jen vero­tus­ta, kun tukea kaikkea syömistä jot­ta myös pelkkää puuroa syövä saisi puuro­lau­tasen­sa halvemmalla.

  44. Viherinssi: Suurin puolue ei ole mitenkään itses­tään­selvästi päämin­is­teripuolue. Jos suurin puolue epäon­nis­tuu tun­nusteluis­saan, kapu­la siir­tyy seu­raavalle. Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa ker­taalleen käytän­nössä kävi näin, mut­ta jostain maagis­es­ta syys­tä vasem­mis­toli­it­tokin sit­tenkin halusi olla kokoomuk­sen kanssa samas­sa hallituksessa.

    Näköjään kon­ven­tio kat­sot­ti­in tärkeäk­si tai rikku­mat­tomak­si. Onhan siinä se hyvä puoli, että jonkin­lainen järjestys neu­vot­teluis­sa säi­lyy. En minä suinkaan puo­lus­tele sitä, että ensin ne käytän­nössä mokat­ti­in ja sit­ten tästä palkit­ti­in. Pres­i­dent­tikin teki virheen antaes­saan sen jatkua niin pitkään. Niin kauan kuin tun­nusteli­jaa ei vai­hde­ta, puolueel­la on merkit­tävä etuasema.

    Jos kokoomus olisi ollut kaikkien viholli­nen numero yksi, kokoomus olisi oppositiossa.

    Minus­ta tun­tuu, ettei kukaan ollut varautunut siihen yksisilmäiseen ärhäkkyy­teen, jol­la Kokoomus asi­aansa ajoi neu­vot­teluis­sa, eikä tajun­nut sen jatku­van neu­vot­telu­jen yli hal­li­tusy­hteistyöhön. Viholli­nen numero yksi oli per­sut, kos­ka per­sut. Kokoomuk­sen on ennen nähty käyt­täy­tyvän kohteliaasti, salonkikelpois­es­ti ja prag­maat­tis­es­ti. Tätä var­masti odotet­ti­in nytkin.

    demar­il­in­jan (Ahti­saari-Lip­po­nen)

    Demarithan eivät tästä ole vieläkään toipuneet.

    Neljän keskikokoisen kanssa menee vaikeak­si, kos­ka kahdel­la ei enää oikein pär­jää, kos­ka sit­ten tarvi­taan kak­si keskisu­ur­ta ja kaik­ki lop­ut (kuten nyt).

    Tämä on ongel­ma vain sik­si, että nämä keskikokoiset puolueet käyt­täy­tyvät edelleen kuin suuret. Jos per­su­jen kan­na­tus säi­lyy, tilanteeseen oletet­tavasti sopeudu­taan sekä puolueis­sa että pres­i­dentin­lin­nas­sakin. Tähän asti­han hal­li­tus­neu­vot­teli­ja on ollut aikamoi­ses­sa kru­u­naa­mat­toman kuninkaan asemassa.

    Jos vielä puolueet alka­vat oman kan­natuk­sen­sa vuok­si ajaa itseään automaat­tis­es­ti oppo­si­tioon vaalien jäl­keen (à la keskus­ta), valin­nan­vara häviää.

    Minä en vierit­täisi tätä Keskus­tan piikki­in. Sen toim­inta oli omas­sa tilanteessaan vas­tu­ullista. Sen sijaan vas­tu­ullista ei ollut se, että tämän ollessa skan­daalien perus­teel­la ennustet­tavis­sa, ajet­ti­in nousus­sa ollut puolue tilanteeseen, jos­sa sil­lä ei taa­tusti ollut mitään kiin­nos­tus­ta yhteistyöhön kenenkään kanssa ja sit­ten täl­lä ajo­jahdil­la taat­ti­in sen men­estys. Tämän päälle tilanteeseen sopi­mat­tomat hal­li­tus­neu­vot­te­lut, neu­root­ti­nen fik­saa­tio enem­mistöhal­li­tuk­si­in ja tässä sitä ollaan.

    Minus­ta tämä ole niinkään monipuolue­jär­jestelmän kuin väärien toim­intat­apo­jen ongel­ma. Jär­jestelmän saa kyl­lä lukkoon kak­si- ja yksipuolue­jär­jestelmis­säkin toim­i­mal­la väärin. Esimerkkeinä itä­naa­puri ja Atlantin toinen puoli.

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    Oletko ken­ties tutus­tunut noi­hin laskelmi­in ruuan arvon­lisäveron tulon­jako­vaiku­tuk­sista? Imiset ilmeis­es­ti sotke­vat yhä van­han arvon­lisäveron alku­tuotevähen­nyk­sen ja ruuan alem­man arvon­lisäverokan­nan. Tuo alku­tuotevähen­nys tuki vil­jaa ja perunaa, ruuan arvon­lisäveron alen­nus tukee paljon suurem­mal­la sitä, joka syö hum­me­ria kuin sitä, joka syö puuroa. Alen­nuk­ses­ta yli 2/3 menee medi­aan­i­t­u­loa rikkaam­mille. Olisi paljon tehokkaam­paa tukea vähä­varaisa tulon­si­ir­roin ja alen­ta­mal­la pien­ten tulo­jen vero­tus­ta, kun tukea kaikkea syömistä jot­ta myös pelkkää puuroa syövä saisi puuro­lau­tasen­sa halvemmalla.

    Lähin­nä olen huolestunut tästä uutis­es­ta: “Val­tio­varain­min­is­ter­iö ja Val­tion taloudelli­nen tutkimuskeskus ovat ehdot­ta­neet arvon­lisäverokan­to­jen yht­enäistämistä 22 pros­ent­ti­in. Jos kau­pat veisivät koro­tuk­sen hin­toi­hin täysimääräisenä, elin­tarvikkei­den hin­nat nousi­si­vat 7 pros­en­til­la.” (TS 5.6)

    Sama uuti­nen toteaa, että “Suomes­sa ruuan arvon­lisävero­pros­ent­ti 14 on jo nyky­isin kak­si ker­taa suurem­pi kuin esimerkik­si Saksassa.”

    Jos oikein muis­tan, jonkun uutisen mukaan Kokoomus ja Vihreät tätä koro­tus­ta kan­nat­ta­vat, muut vastustavat. 

    Ei siis ole kyse alvin alen­tamis­es­ta eikä tulovero­jen alen­tamis­es­ta, vaan siitä, mitä pien­i­t­u­lois­t­en ruokalaskulle tapah­tuu, jos aio­tut koro­tuk­set jyrätään läpi.

  46. ‘Veroas­t­eet ovat nyky­isin edelleen reip­paasti päälle neljänkymme­nen pros­entin ja julkiset menot huitel­e­vat jos­sain kuu­denkymme­nen pros­entin paikkeil­la BKT:sta. Kai nyt vähäjärkisem­pikin näkee, että nykysys­tee­mi on todel­la lähel­lä kom­mu­nis­mia.’ (Tiedemies)
    Tuos­sa taitaa olla käytössä joku lib­er­taari­nen määritelmä kom­mu­nis­mille, jos­sa esim. pro­le­tari­aatin dik­tatu­uril­la ei ole mitään roo­lia, kos­ka tärkeim­mät tai oikeas­t­aan ain­oat mainit­semisen arvoiset oikeudet ovat omis­tu­soikeudet. Itä-sak­salaiset, jot­ka kuo­li­vat pyrkiessään muurin yli, oli­vat menos­sa yhdestä kom­mu­nis­tis­es­ta maas­ta toiseen, mut­ta eivät onnet­tomat tien­neet sitä.

  47. Nos, korkea veroaste ja run­sas sään­te­ly eivät ker­ro ros­vokap­i­tal­is­mista vaan rosvososial­is­mista, jol­laisek­si kaik­ki sosial­is­mi ajan mit­taan muo­dos­tuu. Huip­ul­la ole­vien tai hei­dän per­heen­jäsen­ten­sä ja lähipi­irindä var­al­lisu­us kas­vaa korkeaksi.

    Mitä heikom­pi omaisu­u­den­suo­ja ja mitä enem­män val­tio puut­tuu talouteen, sitä enem­män kyse on rosvotaloud­es­ta ja sitä vähem­män kap­i­tal­is­mista. Pohjo­is­mais­sakin omaisu­u­den­suo­jas­sa on paljon puut­tei­ta, mut­ta useim­mis­sa muis­sa mais­sa vielä paljon enemmän.

    Medi­an vapau­tu­mi­nen ja alamä­ki ovat osasy­itä medi­an viih­teel­listymiseen, joka puolestaan on osasyy poli­ti­ikan rappioon.

  48. Rosvososial­is­mi ja medi­an viih­teel­listymi­nen:
    Nos, korkea veroaste ja run­sas sään­te­ly eivät ker­ro ros­vokap­i­tal­is­mista vaan rosvososial­is­mista, jol­laisek­si kaik­ki sosial­is­mi ajan mit­taan muo­dos­tuu. Huip­ul­la ole­vien tai hei­dän per­heen­jäsen­ten­sä ja lähipi­irindä var­al­lisu­us kas­vaa korkeaksi.

    Mitä heikom­pi omaisu­u­den­suo­ja ja mitä enem­män val­tio puut­tuu talouteen, sitä enem­män kyse on rosvotaloud­es­ta ja sitä vähem­män kap­i­tal­is­mista. Pohjo­is­mais­sakin omaisu­u­den­suo­jas­sa on paljon puut­tei­ta, mut­ta useim­mis­sa muis­sa mais­sa vielä paljon enemmän.

    Medi­an vapau­tu­mi­nen ja alamä­ki ovat osasy­itä medi­an viih­teel­listymiseen, joka puolestaan on osasyy poli­ti­ikan rappioon.

    Vastapain­ok­si voi pohtia mm. Yrit­täjien Jär­ven­tauk­sen esi­in tuo­ma ideaa, jos­sa yhteiskun­ta mak­saisi osan työn­tek­i­jöi­den palka­s­ta. Palka­nsaa­jien vero­tus­ta siis nos­tet­taisi­in palkko­jen mak­sua varten, jot­ta yri­tyk­set saisi­vat taloudel­lisen hyö­tyn­sä. Mikäs osa­puoli tässä nyt sit­ten nimetään rosvoavaksi?

  49. En ole mikään kap­i­tal­is­min fani, mut­ta siis, kamoon. Val­tio ei ehkä omista tuotan­tovä­lineitä, mut­ta ottaa kuitenkin reilu puo­let tuotannosta.

  50. Tiedemies:
    En ole mikään kap­i­tal­is­min fani, mut­ta siis, kamoon. Val­tio ei ehkä omista tuotan­tovä­lineitä, mut­ta ottaa kuitenkin reilu puo­let tuotannosta.

    Ehkä kan­nat­taisi pala­ta aikaan, jol­loin val­ti­ol­la ja kun­nil­la oli omaa tuotan­toa. Tuot­to kat­toi osan menoista, ei tarvin­nut käy­dä yri­tys­ten ja palka­nsaa­jien kukkarol­la yhtenään.

  51. Tiedemies:
    En ole mikään kap­i­tal­is­min fani, mut­ta siis, kamoon. Val­tio ei ehkä omista tuotan­tovä­lineitä, mut­ta ottaa kuitenkin reilu puo­let tuotannosta.

    Olisiko­han fasis­mi osu­vampi ilmaisu sille, että val­tio ei omista tuotan­tovä­lineitä mut­ta käytän­nössä määrää niiden käytöstä 🙂

  52. anonyy­mi: Näköjään kon­ven­tio kat­sot­ti­in tärkeäk­si tai rikkumattomaksi.

    Olen­naista on se, kuka kon­ven­tion kat­soi tärkeäk­si. Käytän­nössä nimit­täin mikä tahansa hal­li­tuk­seen nyt osal­lis­tu­vista kuud­es­ta puolueesta olisi halutes­saan voin­ut palaut­taa koko hom­man lähtöru­u­tu­un, jol­loin hal­li­tuk­sen muo­dosta­jan tehtävä olisi siir­tynyt pelisään­tö­jen mukaises­ti seu­raavak­si suurim­malle puolueelle.

    Pres­i­dent­tikin teki virheen antaes­saan sen jatkua niin pitkään. Niin kauan kuin tun­nusteli­jaa ei vai­hde­ta, puolueel­la on merkit­tävä etuasema.

    Tun­tuu nai­ivil­ta ajatel­la, etteikö kulis­seis­sa olisi tun­nustel­tu asioi­ta mon­een suun­taan samaan aikaan. Veikkaan, että tun­nusteli­jaa ei vai­hdet­tu, kos­ka kenel­läkään ei ollut tar­jo­ta mitään real­is­tista tilalle.

    Viholli­nen numero yksi oli per­sut, kos­ka persut.

    Minä en vierit­täisi tätä Keskus­tan piikkiin.

    En minäkään. Enkä myöskään perus­suo­ma­lais­ten tai minkään muunkaan kahdek­sas­ta par­la­men­tis­sa olev­as­ta puolueesta. Kaik­ki toimi­vat oma­l­la taval­laan perustel­lusti ja loogisesti.

    Mut­ta juuri tämä toim­inta johti siihen, että tilanne meni läh­es ump­isol­muun. Keskustalle oli loogista ja järkevää men­nä oppo­si­tioon, ja niin­hän se vähän oli luvan­nutkin ennen vaale­ja. Perus­suo­ma­lais­ten vaalilu­pauk­set oli­vat sel­l­aisia, että niiden taakse ei enem­mistöhal­li­tus­ta saanut, joten tie vei johdon­mukaises­ti oppo­si­tioon. Sen jäl­keen vai­h­toe­hdot oli­vatkin läh­es nollassa.

    Tilanteesta ei siis voi syyl­listää yhtä puoluet­ta, vaan ongel­ma on pirstaloi­tu­mises­sa. Enem­mistöhal­li­tuk­sen rak­en­t­a­mi­nen varsin eri­laisia lin­jo­ja vetävistä pien­puolueista on hyvin haas­teel­lista. Toinen asi­aan vaikut­ta­va tren­di on ollut poli­it­ti­nen ehdot­to­muus, joka han­kaloit­ti kom­pro­missien löytämistä. Tämäkin voi liit­tyä puoluei­den kokoon, kos­ka isom­man puolueen pitää monipuolue­jär­jestelmässä olla aika sovit­tel­e­va saadak­seen ison kannatuksen.

    Tämän päälle tilanteeseen sopi­mat­tomat hal­li­tus­neu­vot­te­lut, neu­root­ti­nen fik­saa­tio enem­mistöhal­li­tuk­si­in ja tässä sitä ollaan.

    En tiedä, mitä ne tilanteeseen sopi­vat hal­li­tus­neu­vot­te­lut oli­si­vat olleet. Tilan­nehan oli heti vaal­i­t­u­lok­sen selvit­tyä erit­täin han­kala asi­akysymys­ten vuok­si. Mah­dol­lisu­us vähem­mistöhal­li­tuk­seen olisi toki avan­nut sol­mu­ja, ja ehkä se on mei­dän seu­raa­va suun­tamme. Ei ole ongel­ma­ton sekään.

    Minus­ta tämä ole niinkään monipuolue­jär­jestelmän kuin väärien toim­intat­apo­jen ongel­ma. Jär­jestelmän saa kyl­lä lukkoon kak­si- ja yksipuolue­jär­jestelmis­säkin toim­i­mal­la väärin. Esimerkkeinä itä­naa­puri ja Atlantin toinen puoli.

    Yksipuolue­jär­jestelmät toimi­vat kyl­lä yleen­sä aika suju­vasti, mut­ta en ihan sel­l­aista kaipaa. Kak­sipuolue­jär­jestelmässä lin­jas­ta tulee hel­posti tem­poil­e­va, ja pieni äänestäjäryh­mä on kovin tärkeässä ase­mas­sa. En siis niitäkään jär­jestelmiä kaipaa, mut­ta selvästi myös pirstaloitu­va monipuolue­jär­jestelmä on haaste hallitsemiselle.

  53. ‘Val­tio ei ehkä omista tuotan­tovä­lineitä, mut­ta ottaa kuitenkin reilu puo­let tuotan­nos­ta.’ (Tiedemies)
    Ter­mi­nolo­gian selvyy­den kannal­ta olisi fik­sumpaa puhua kom­mu­nis­mista vain sil­loin, kun on kyse oikeas­ta kom­mu­nis­mista eikä siitä, että val­ti­ol­la on iso rooli taloudessa.
    Ei esim. min­ua saanut antikom­mu­nis­tik­si tieto siitä, että Neukku­las­sa val­tio omisti kaik­ki tuotan­tovä­li­neet, vaan ko. val­tion luonne ylipäätään. Lib­er­taar­inäkökul­mas­ta minä ehkä olenkin väärästä tietoisu­ud­es­ta kär­sivä kom­mu­nisti, jon­ka olisi pitänyt tukea Neu­vos­toli­it­toa ja sur­ra muurin kaatumista.
    Jos val­tio käyt­tää osuuten­sa tuotan­nos­ta tuot­taak­seen järke­viä ja tarpeel­lisia palvelu­ja tehokkaasti, tämä ei häir­itse min­ua laisinkaan. Type­rä per­seily häir­it­see, eikä se näy vält­tämät­tä val­tion osu­udessa tuotan­nos­ta, tuotan­non kokon­ais­määrässä kyl­lä (esim. kaupunkisu­un­nit­telun kukkaset tässä blogissa).

    1. Ter­mi­nol­o­gis­es­ti on huo­mautet­ta­va, että talousjär­jestelmä, jos­sa val­tio omis­taa tuotan­to­laitok­set, on nimeltään sosialismi.
      Sen län­si­mainen muo­to on eläke­sosial­is­mi, joka tar­joit­taa, että eäke­laitok­set omis­ta­vat pääosan yri­tys­ten osakkista,.

  54. No, ter­mi­nolo­giaa voidaan vään­nel­lä ja kään­nel­lä miten halu­taan. En ole lop­ul­takaan kiin­nos­tunut siitä, mik­si mitäkin sanotaan.

    Tosi­a­sia on kuitenkin se, että julkiset menot oli­vat vuon­na 2012 Suomes­sa yli 20 000 euroa per nenä, ja se oli 56% brut­tokansan­tuot­teesta. Aivan lähi­his­to­ri­an alhaisim­mat menot oli­vat vuon­na 2007 juuri ennen kri­isiä, kun menot oli­vat 47.4% kansan­tuot­teesta, sitä ennen pitää men­nä 1980-luvun lop­ulle että päästään alemma.

    Tuos­ta vähän osviittaa:
    http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot/menottehtavittain/

    1. Tiedemies.
      Et voi kut­sua sosial­is­mik­si sel­l­aisa val­tion meno­ja, jot­ka rahoit­ta­vat itsen­sä muuten kuin veroil­la. Oikea mit­tari julkisen sek­torin kolle on brut­toveroaste mah­dol­lis­es­ti julkisen sek­torin ali­jäämäl­lä lisät­tynä. Päästään palon alle 50 prosentin.

  55. Sylt­ty: Olisiko­han fasis­mi osu­vampi ilmaisu sille, että val­tio ei omista tuotan­tovä­lineitä mut­ta käytän­nössä määrää niiden käytöstä

    Ei. Fasis­mis­sa talouseli­it­ti ja poli­it­ti­nen eli­it­ti tekevät yhteistyötä ja sekoit­tuvat. Suhde ei ole käsky­tys­suhde ainakaan tuo­hon suuntaan.

    Osmo Soin­in­vaara: Sen län­si­mainen muo­to on eläke­sosial­is­mi, joka tar­joit­taa, että eäke­laitok­set omis­ta­vat pääosan yri­tys­ten osakkista,.

    Eivätkös nuo “laitok­set” ole yksi­ty­i­somis­teisia yri­tyk­siä? Jos ovat, niin kyseessä on eläkekap­i­tal­is­mi tai -kor­po­ratis­mi.

  56. Viherinssi: Toinen asi­aan vaikut­ta­va tren­di on ollut poli­it­ti­nen ehdot­to­muus, joka han­kaloit­ti kom­pro­missien löytämistä. Tämäkin voi liit­tyä puoluei­den kokoon, kos­ka isom­man puolueen pitää monipuolue­jär­jestelmässä olla aika sovit­tel­e­va saadak­seen ison kannatuksen.
    […]
    En tiedä, mitä ne tilanteeseen sopi­vat hal­li­tus­neu­vot­te­lut oli­si­vat olleet. Tilan­nehan oli heti vaal­i­t­u­lok­sen selvit­tyä erit­täin han­kala asi­akysymys­ten vuoksi.

    Minus­ta juuri Kokoomus ei ole tarpeek­si sovit­tel­e­va. Pienet puolueet ja SDP kyl­lä näyt­täi­sivät menevän erit­täin kiltisti mukana, mut­ta kun Kokoomus joka asi­as­sa painaa tiukkaa lin­jaa, ei ole mikään ihme, että tilanne kiristyy. Asi­aa ei auta Kokoomus­nuorten ehdot­telu yri­tyskan­nan siirtämis­es­tä Suomen­lah­den eteläpuolelle vero­tus­ta pakoon. Puolue tun­tuu pyrkivän amerikkalaisen mallin mukaan vetämään koko puoluekart­taa oikealle.

    Mah­dol­lisu­us vähem­mistöhal­li­tuk­seen olisi toki avan­nut sol­mu­ja, ja ehkä se on mei­dän seu­raa­va suun­tamme. Ei ole ongel­ma­ton sekään.

    No, siinä pitää kaikkien olla hie­man avoimem­pia, vähem­män blokki­u­tunei­ta ja ärhäköitä sekä sal­lia enem­män omatun­nonäänestyk­siä. Ei kai siinä sen kum­mem­paa ole. Sil­loin ei voi hau­toa asioi­ta hal­li­tuk­sen sisäl­lä vaan niistä joutuu keskustele­maan, lait­ta­maan äänestyk­seen ja tarvit­taes­sa kor­jaa­maan, jos ei mene läpi. Yllät­täen resep­ti on sama kuin nykyhallituksellekin.

  57. Kuten totesin, kyse ei ole niinkään ter­mi­nolo­gias­ta vaan siitä, kuka ja mikä päät­tää resurssien käytöstä. Voimme nimit­tää sitä mik­si tahansa muuk­si jos haluamme.

    En ihan näe, mik­si muuten kuin veroil­la rahoit­ta­mi­nen olisi merk­i­tyk­sel­listä. Julkiset menot pitää kat­taa julk­isil­la tuloil­la (tai lainal­la). Toki, jos val­tiony­htiö esimerkik­si kil­pailee markki­noil­la ja tulout­taa val­ti­olle voit­ton­sa, eikä val­tio mitenkään puu­tu pelisään­töi­hin oman yhtiön­sä hyväk­si, tästä ei vält­tämät­tä ole mitään eri­tyisem­pää hait­taa, mut­ta on niil­lä menoil­la silti jonkin­lainen rooli siinä, mis­sä määrin val­tio päät­tää asioista.

  58. anonyy­mi: Ei. Fasis­mis­sa talouseli­it­ti ja poli­it­ti­nen eli­it­ti tekevät yhteistyötä ja sekoit­tuvat. Suhde ei ole käsky­tys­suhde ainakaan tuo­hon suuntaan.

    Jos poli­it­ti­nen eli­it­ti toimii (suur)yritysten hyväk­si ja tavoit­telee itselleen (tai lähipi­ir­illeen) etu­ja, kyseessä on kaverikap­i­tal­is­mi: http://en.wikipedia.org/wiki/Crony_capitalism

    Keskusjo­htoisu­us taas johtaa hel­posti fasis­mi­in — vaik­ka tavoit­teet oli­si­vat “yle­viä” kuten demareil­la: http://en.wikipedia.org/wiki/Road_to_Serfdom

  59. OS: “Alen­nuk­ses­ta yli 2/3 menee medi­aan­i­t­u­loa rikkaam­mille. Olisi paljon tehokkaam­paa tukea vähä­varaisa tulon­si­ir­roin ja alen­ta­mal­la pien­ten tulo­jen vero­tus­ta, kun tukea kaikkea syömistä jot­ta myös pelkkää puuroa syövä saisi puuro­lau­tasen­sa halvemmalla.”

    Sama­han pätee myös Suomen ter­vey­den­huoltoon, rikkai­ta tue­taan enem­män kuin köy­hiä. Suomen ter­vey­den­huol­lon epä­tasa-arvoisu­ud­esta­han on tul­lut jatku­vasti huo­mau­tuk­sia mm. OECD:n toimes­ta, mut­ta mitään ei ole tehty. Mik­siköhän tämäkin asia uno­hdet­ti­in täysin Orpon/hallituksen sote-esi­tyk­sessä. Nyt tasa-arvoisem­pia ovat varakkaam­mat, jot­ka voivat vali­ta yksi­ty­is­lääkärin, työter­veyshuol­lon ja kun­nal­lisen jär­jestelmän välil­lä. Köy­häl­lä ja työt­tömäl­lä on vain vain kun­nalli­nen systeemi.

  60. anonyy­mi: Minus­ta juuri Kokoomus ei ole tarpeek­si sovitteleva. 

    Kun kat­soo tarpeek­si vasem­mal­ta, niin kokoomuk­ses­sa vas­tas­sa on pelkkiä pata­mus­tia por­vare­i­ta, lib­er­taare­ja ja fasisteja.

    Tuo lausah­dus esimerkik­si on ihan nau­ret­ta­va. Kuka jumit­ti kun­tau­ud­is­tuk­sen? SDP. Kuka jumit­ti eläkeiän nos­ton? SDP. Osinkoveropäätös avat­ti­in kun ei kel­van­nut vasureille.

    Pitää ymmärtää, että jos on kokoomuk­sen kanssa samas­sa hal­li­tuk­ses­sa, ei voi toteut­taa kom­mu­nis­tista poli­ti­ikkaa vaik­ka halu­aisikin. Ja vaik­ka kokoomusjo­htois­es­ti ei pääse kom­mu­nis­min onnelaan, se ei tarkoi­ta sitä etteikö kokoomus olisi joutunut jous­ta­maan. Verot nousee raketin lail­la, jos se ei ole jous­tamista, tai pikem­minkin taipumista vasem­mis­ton tahti­in, niin mikä sitten????

  61. Sylt­ty: Verot nousee raketin lail­la, jos se ei ole jous­tamista, tai pikem­minkin taipumista vasem­mis­ton tahti­in, niin mikä sitten????

    Arvon­lisävero nousee kohis­ten, yhteisöveroa ja osinkoveroa lasketaan.
    Kor­jaa, jos olen väärässä, mut­ta eivätkö nämä ole juuri Kokoomuk­sen ajamia asioita?

Vastaa käyttäjälle Pyöräilijäautoilijajalankulkija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.