Digitaalinen palvelutalous

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa 19.5.2013)

Kiinas­sa valmis­te­tus­ta Nokian viiden­sadan euron äly­puhe­limes­ta jää Kiinaan kymme­nen euroa eli siis kak­si pros­ent­tia. Näil­lä puhe­limil­la Nokia ei ainakaan vielä tee voit­toa, joten koko tuo 500 euroa on men­nyt matkan var­rel­la kus­tan­nuksi­na eri puo­lille. Arvol­la mitat­tuna pääosa näistä muista työ­vai­heista on tehty työpöy­dän ääressä tietokoneel­la pane­mal­la bit­te­jä järjestyk­seen. Valmis­tus­ta Kiinas­sa suo­ma­lais­ten ei kan­na­ta paljon sur­ra kuin ehkä Salos­sa, sil­lä Suomeen puhe­li­men arvon­lisäyk­ses­tä pää­tyy yhä kak­sikym­men­tä ker­taa enem­män kuin Kiinaan.

Jaamme yhä työn alku­tuotan­toon (maa- ja met­sä­talous ja kai­vok­set), teol­lisu­u­teen ja palvelui­hin. Tämä jako on aivan aikansa elänyt, sil­lä teol­lisu­udek­si lue­taan sel­l­aista, joka ei edes muis­tu­ta työtä tehdas­saleis­sa. Ennen oli iso tehdas ja sen vier­essä pieni kont­tori toim­i­henkilöille. Oli luon­nol­lista kut­sua kokon­aisu­ut­ta teol­lisu­udek­si. Nyt on val­ta­vat toimis­to­talot, jois­sa tuot­tei­ta suun­nitel­laan ja markki­noidaan  ja sit­ten jokin pienem­pi paja jos­sain päin maail­maa, jos­sa tuot­teet valmis­te­taan. Tämä kaik­ki lue­taan teol­lisu­udek­si, pait­si, jos se oste­taan ali­hank­in­tana, jol­loin se onkin palvelua.

Jos työ luokiteltaisi­in sen mukaan, mitä työtä kukin tekee, noin 90 pros­ent­tia kaikesta työstä olisi palve­lu­työtä. Maat­alout­ta olisi vain työ pel­loil­la ja nave­tois­sa, teol­lisu­ut­ta vain työ tehdas­saleis­sa, mut­ta työ toimis­tois­sa olisi palvelua. Ihan osu­va ei tämäkään jako ole. Palvelua on esimerkik­si van­hus­ten hoito, mikä on aika kaukana äly­puhe­lin­ten ohjelmoinnista.

Dig­i­taalisel­la palve­lu­taloudel­la tarkoite­taan osa­puilleen työtä näyt­töpäät­teen ääressä, on tämä sit­ten ohjelmis­ton kehit­te­lyä tai vaik­ka logis­ti­ikan suunnittelua.

Työ tehdas­saleis­sa on melko saman­laista kaikkial­la. Hal­van työvoiman mais­sa ei kan­na­ta työtä automa­ti­soi­da yhtä paljon kuin vaikka­pa Suomes­sa, mut­ta peri­aat­teessa suo­ma­lainen tehdas voidaan viedä sel­l­aise­naan Kiinaan. Teol­lisu­us ei enää ole se, joka tuot­taa elin­ta­so­ero­ja val­tioiden välille vaan palve­lut. Rikkaissa mais­sa palve­lu­talous on tehokas­ta ja tuot­taa laadukas­ta tulosta ja saa osak­seen pääosan myös teol­lisu­u­den arvonlisäyksestä.

Kos­ka kukois­ta­va palve­lu­talous tuot­taa hyvän elin­ta­son, se nos­taa myös teol­lisu­ustyöväen palkko­ja, mikä taas ajaa teol­lisu­u­den sinne, mis­sä työ on hal­paa. Tehokas palve­lu­talous ja tehdas­te­ol­lisu­us eivät sik­si oikein viihdy samoissa maissa.

Suo­ma­lainen met­al­li­työmies on hyvin ammat­ti­taitoinen, mut­ta kyl­lä rajatun määrän kiinalaisia koulut­taa rajat­tuun tehtävään nopeasti, varsinkin kun halu pysyä työ­paikas­sa on suuri. On paljon suurem­pi tehtävä nos­taa koko kansan koulu­tus­ta­so, mitä tehokas ja tuot­ta­va palve­lu­talous edel­lyt­tää. Ope­tus pitää aloit­taa alak­oul­u­lai­sista ja sitä ennen pitää koulut­taa opet­ta­jat. Etelä-Kore­al­ta se vei noin 50 vuot­ta. Tämä on vahvu­utemme Aasian nou­se­vi­in mai­hin näh­den ainakin vielä pari vuosikymmentä.

Ammattiduunarin heikkenevä asema

Maail­man­talouden investoin­tien pain­opiste on vah­vasti Aasi­as­sa. Shang­hain sata­mas­ta mer­i­ti­etä pitkin mitat­tuna Kemin sata­ma taitaa olla etäisin ajateltavis­sa ole­va paik­ka koko maail­mas­sa. Suo­mi on nyt logis­tis­es­ti täysin pussin peräl­lä. Öljyn hin­nan noustes­sa tämän merk­i­tys vain lisään­tyy. Vien­ti­in suun­tau­tu­valle tehdas­te­ol­lisu­udelle tämä on hyvin huono juttu.

Ennen suo­ma­laisen teol­lisu­us­du­u­nar­in vahvin tuki oli taita­va insinööri, joka suun­nit­teli vähän parem­pia tuot­tei­ta kuin kil­pail­i­jat. Nyt insinöörin panos siir­tyy sekun­nin mur­to-osas­sa bit­teinä toiselle puolelle maail­maa – esimerkik­si Espoos­ta Salon sijas­ta Nokian tehtaalle Kiinaan.

Työ­markki­nat polar­isoitu­vat. Hyvä­palkkaiset duu­nar­i­hom­mat vähenevät, eivät vain paperite­htail­ta. Tilalle tulee toisaal­ta selvästi parem­pi­palkkaista ja hyvää koulu­tus­ta vaa­ti­vaa työtä dig­i­taalises­sa palve­lu­taloudessa, toisaal­ta mata­la­palkkaöitä. Täl­lä taitaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että demar­it ovat jääneet kan­natuk­ses­sa perus­suo­ma­lais­ten ala­puolelle.   Demarei­den taivaas­sa kaik­ki ovat paper­i­työläisiä, ja siitä unel­mas­ta etään­nytään nyt vauhdilla.

Tulo­erot uhkaa­vat nous­ta tieto­työn sisäl­lä. Hyvä jääkiekkoil­i­ja tien­aa val­ta­van paljon enem­män kuin maakun­nalli­nen kyky, mut­ta tieto­työssä erot voivat olla vielä paljon suurem­pia. Se kuu­luu suurelta osin ”voit­ta­ja vie kaiken ” ‑alueeseen. Har­va pelin­tek­i­jä tien­aa mitään mut­ta Angry Birds tien­aa tähti­ti­eteel­lisiä sum­mia Mikrosoft­ista nyt puhu­mat­takaan. Yhteiskun­nal­liselle tasa-arvolle tämä tuot­taa suuria vaikeuksia.

Olemmeko pitkään hyviä?

Syr­jäiselle maalle dig­i­taa­li­nen palve­lu­talous on suuri mah­dol­lisu­us, kos­ka siinä etäisyy­destä ei ole mitään hait­taa. Hyvä siinä pitää kuitenkin olla. Tähän asti olemme olleet tavat­toman hyviä. Nokia ei ole ain­oa men­estys­ta­ri­na. Niitä on pie­neen maa­hamme mah­tunut yllät­tävän paljon.

Nokian ihme kaa­tui pait­si joi­hinkin strate­gisi­in virheisi­in myös siihen, että yri­tyk­sen kyky tuot­taa uut­ta heikkeni yri­tyk­sen koon kas­vaes­sa inno­vati­ivisen ympäristön muuttues­sa hier­arkkisek­si käsky­tyk­sek­si ja nuoren henkilökun­nan varttuessa.

Kovin hyvää kuvaa yhteiskun­tamme inno­vati­ivi­su­ud­es­ta eivät anna julkisen hallinnon, eri­tyis­es­ti ter­vey­den­huol­lon ATK-sotkut. Viro­laiset ovat aja­mas­sa ohi nyt esimerkik­si. Kyse on työilmapi­iristä, hier­arkkisu­ud­es­ta, myön­teis­es­tä suh­tau­tu­mis­es­ta uuteen.  Emme kai ole kangis­tu­mas­sa paikoillemme?

 

133 vastausta artikkeliin “Digitaalinen palvelutalous”

  1. OS raamit­taa edel­lä oikein hyvin: “Syr­jäiselle maalle dig­i­taa­li­nen palve­lu­talous on suuri mah­dol­lisu­us.… Emme kai ole kangis­tu­mas­sa paikoillemme?”

    Surulli­nen tosi­a­sia on se, että olemme nyt 20 — 30 % yli­hin­taisia ja jo täysin kan­gi­tunei­ta, kyken­emät­tömiä jatku­vaan muu­tok­seen, joka olisi nyky­isin välttämätöntä.

    Lisäk­si julkisen talouden aiheut­ta­ma verokuor­ma vaan kas­vaa, kun sen rak­en­teet ovat täysin jäyk­istyneet. Yli­palkatut byrokraatit vaa­ti­vat raken­nemuu­tok­si­in 5 vuo­den siir­tymäaiko­ja täy­del­lä palkalla…

    Yleis­es­tä keskustelus­ta saa sen käsi­tyk­sen, että asioi­ta ei ole tarkoi­tuskaan pan­na kun­toon, vaan aiko­mus on tar­rautua saavutet­tui­hin etu­i­hin, mak­soi mitä maksoi.

    Ide­ol­o­gises­sa umpiku­jas­sa ole­va intel­li­gentsi­amme on hil­jaa, vaik­ka juuri sen pitäisi esit­tää uusi uljas idea Suomelle. 

    Kolmikan­ta-jäärät kaivau­tu­vat syvem­mälle bunkkerei­hin­sa: Suuryri­tyk­set kiihdyt­tävät YT-kier­ret­tä ja ammat­tiy­hdis­änkyrät valmis­tau­tu­vat lakkoaaltoihin…

    Vaik­ka tule­vat vuodet näyt­tävätkin kovil­ta, jak­san kuitenkin uskoa nyt rem­mi­in astu­vaan uuteen sukupolveemme.

    Tieto­jeni mukaan sil­lä on kykyä mutok­seen ja kiin­nos­tus­ta yrittäjyyteen.

    Van­ho­jen jumi-pieru­jen velvol­lisu­us on nyt nopeasti siir­tyä sivu­un ja antaa uudelle sukupolvelle onnis­tu­misen mahdollisuus.

    Muu­toin parhaat digimiehemme ja ‑naisemme vero­taakan läkähdyt­tämänä siirtävät oper­aa­tion­sa muualle, vain napin painalluksella.

    Sep­po Korppoo
    Jatku­vasti muut­tu­va vienti-yrittäjä

  2. Suomeen puhe­li­men arvon­lisäyk­ses­tä pää­tyy yhä kak­sikym­men­tä ker­taa enem­män kuin Kiinaan.

    Tämä taisi koskea aikaa, jol­loin Nokian 500 euron puhe­limes­sa oli Nokian ohjelmis­tot. Eip ole enää.

  3. .”..teol­lisu­udek­si lue­taan sel­l­aista, joka ei edes muis­tu­ta työtä tehdassaleissa.” 

    Teol­lisu­us määritel­lään ainakin monis­sa arvo­val­tai­sis­sa lähteis­sä sys­temaat­tisek­si työn tekemisek­si jonkin arvoa omaa­van tuottamiseksi.

  4. Hyviä pohd­in­to­ja.

    Pelkosi taitaa valitet­tavasti pitää paikkansa. Mei­dän rak­en­teet ovat liian jäykät. On eri­laista eduna­jamista ja sitä kaut­ta muu­tosten jarruttamista.
    Eikä tarvitse kat­soa kuin mei­dän ruokatuon­toa ja kauppaa.

  5. Uusi viestin­tämin­is­teri voisi olla huolestunut tietoy­hteiskun­take­hi­tyk­ses­tä. Tosin hänen edeltäjistäänkään juuri kukaan ei ollut kiin­nos­tunut alueestaan ja kansakun­nan tule­vaisu­ud­es­ta. Lob­bareil­la on siis kul­tainen paik­ka vedät­tää taas ker­ran omia etujaan. 

    Ode tuo hyvin esi­in Etlan tutkimus­tu­lok­sia. Poli­itikot yleen­sä tajua­vat vain sil­tarum­mut ja betoni­rak­en­teet, ei juurikaan aineet­tomas­ta pääo­mas­ta siis suun­nit­telus­ta syn­tyvää työl­lisyyt­tä. Tehtaat ovat pieni asia mut­ta näyt­tävä osa teol­lisu­us­poli­ti­ikkaa, sääli.

  6. Muu­tos luo mah­dol­lisuuk­sia. Muu­tos voi johtaa hyvään tai se voi viedä pahaan. Yri­tyk­sen ilmapi­iri voi olla pelokas tai rohkea. Tukea muu­tos­ta ta kan­nus­taa pysyvyyteen.

    Meil­lä Suomes­sa on sel­l­ainen ongel­ma, että oma kek­seliäisyytemme on aliar­vostet­tua. Maa­han tuo­daan palvelukon­septe­ja. Vaikut­taa siltä, että vain vier­aal­ta maal­ta voidaan tuo­da jotain uut­ta ja hyvää. Omaa kek­seliäisyyt­tä väheksytään.

    Per­in­teiset palve­lut siir­tyvät monikansal­is­ten yhtiöi­den kon­sep­toimi­in tuot­teisi­in. Pienistä yrit­täjistä tehdään kansan­välis­ten toim­i­joiden ali­hankki­joi­ta. Pienet yri­tyk­set toteut­ta­vat globaalia yritysstandardia. 

    Osta­jat vaa­ti­vat “uskot­tavia” palveluku­vak­sia ja ‑resursse­ja. Palve­lut on kon­sep­toita­va kir­jal­lis­es­ti, mielu­usti vier­aal­la kielel­lä. Pienyrit­täjät putoa­vat pois kil­pailus­ta resurssi­vaa­timusten vuok­si. Osta­jat vaa­ti­vat tar­joa­jil­ta reserviresursse­ja joi­ta käytän­nössä voi tar­jo­ta vain iso yhtiö.

    Näin me mallinnamme pikku hil­jaa suo­ma­laisen yrit­täjyy­den vain osak­si isoa toim­intaa. Kampi­ta­mme omat. Yrit­täjyy­den parhaim­mak­si omi­naisu­udek­si muo­dos­tuu kyky opetel­la päämiehen englan­ninkieli­nen ohjekir­ja ulkoa. Oman luovu­u­den kustannuksella.

    Tämä muu­tos kohti kansan­välisiä kon­septe­ja on iso tren­di. Esimerkik­si vartiointi‑, hinaus‑, ravintola‑, pankki‑, siivous‑, lastenhoiva‑, sairaan­hoitopalve­lut jne. Iso osa pieniä yri­tyk­siä siir­tyy työsken­telemään isom­man kyltin alla. 

    Kun työssä toteutetaan isos­ta maail­mas­ta tuo­tu­ja palvelukon­septe­ja, niin osa oman työn arvos­ta vir­taa ulos koti­maas­ta. Nokian 500 euron kän­nykän sisäl­löstä pyörii maail­man rikkaim­man ihmisen wp käyt­töli­it­tymäl­lä. Ymmär­rän oikein hyvin sen, että dig­i­taa­li­nen tekni­ik­ka pyörii tarpeek­si isos­sa stan­dard­eis­sa. WP on oikein hem­metin hyvä puhe­lin­li­it­tymä, itsel­länikin on sellainen.

    Mut­ta jos nyt oikein pin­nis­telee aivo­jen poimut punaisi­na, voi nähdä tässä trendis­sä myös mah­dol­lisuuk­sia hyö­dyn­tää luovu­ut­ta ja muu­tos­ta ihan uudel­la taval­la. Mut­ta jot­ta pienen yrit­täjän olisi mah­dol­lista tehdä jotain ihan omaa uut­ta tuotet­ta, orgaanis­es­ti kas­vaa pien­estä isok­si, niin pieni tarvit­see ympärilleen yhteiskun­nan jon­ka asen­neilmapi­iri ymmärtää uusien tuot­tei­den yrit­täjyy­teen kohdis­ta­mat haasteet.

    (Kir­joi­tan tämän yrit­täjänä ja Kar­jalan­piz­za tuot­teen innovoijana)

  7. Osmo:
    “…Valmis­tus­ta Kiinas­sa suo­ma­lais­ten ei kan­na­ta paljon sur­ra kuin ehkä Salos­sa, sil­lä Suomeen puhe­li­men arvon­lisäyk­ses­tä pää­tyy yhä kak­sikym­men­tä ker­taa enem­män kuin Kiinaan…”

    Yhtälö ei ole noin yksinker­tainen. Jot­ta voit tehdä sen 90% arvon­lisäyk­ses­tä, sin­un on tunent­ta­va myös se 10% perin poh­jais­es­ti. Mielum­min vielä niin, että osaat kun­nol­la tule­vat teknologiat.

    Salon tehtaitakin pahempi ongel­ma Nokialle on, ettei sil­lä ole enää Mil­i­tary-yksikköä. Nokian nousu­un tarvi­tut uudet teknolo­giat oli­vat läh­es poikkeuk­set­ta sel­l­aisia, joi­ta kehitet­ti­in alun­perin Puo­lus­tusvoimille. Patria on toden­näköisem­pi men­estyjä kuin Nokia.

  8. Kil­pailua tässä ei uskoak­seni varsi­nais­es­ti käy­dä aasialaisen tai län­si­maisen työn­tek­i­jän välil­lä vaan pääo­man ja työn välil­lä. Häviäjänä on ennen kaikkea työ. Palvelu­val­taises­sa Yhdys­val­lois­sa työn­tek­i­jöi­den reaali­palk­ka ei ole kas­vanut mon­een vuosikymme­neen parhait­en tien­aavia luku­unot­ta­mat­ta. Olen käsitel­lyt asi­aa blogikirjoituksessani:
    http://henkilot.vihreat.fi/aki.suokko/2013/04/07/koneen-ja-ihmisen-supertahden-ja-taviksen-paaoman-ja-tyon-kilpajuoksu/

  9. Dig­i­taal­i­sis­sa palveluis­sakin saat­taa sat­u­raa­tiopiste olla jo vas­tas­sa. Kun tuote on ainee­ton, kus­tan­nuk­sit­ta kopi­oitavis­sa — ja useim­mis­sa tapauk­sis­sa vieläpä hyödytön — niin aika tuskaisaa siitä on voit­to­ja repiä vaik­ka olisi kuin­ka huippukoulutettu. 

    Ehkä automaa­tio on eden­nyt siihen pis­teeseen että työtä ei vain yksinker­tais­es­ti riitä enää kaikille kahdek­saa tun­tia päivässä? Onko se paha jut­tu? Jos lisään­tyvä vapaa-aika jaet­taisi­in tasais­es­ti, niin ei olisi. Ehdo­tus: leikataan voit­to­ja ja leppoistetaan.

  10. Suuri osa arvoketjun suun­nit­telua kuitenkin liit­tyy itse tuotan­non ja logis­ti­ikan tun­temiseen. Ja jos kos­ke­tus noi­hin menetetään, voi mon­es­sa tapauk­ses­sa men­nä myös se arvoketjun 98% muualle.

  11. Osmo: “Nokian ihme kaa­tui pait­si joi­hinkin strate­gisi­in virheisi­in myös siihen, että yri­tyk­sen kyky tuot­taa uut­ta heikkeni yri­tyk­sen koon kas­vaes­sa inno­vati­ivisen ympäristön muuttues­sa hier­arkkisek­si käsky­tyk­sek­si ja nuoren henkilökun­nan varttuessa.”

    Hupaisaa havai­ta, että ns. sote-uud­is­tuk­sel­la aje­taan juuri näitä asioi­ta: isoa kokoa ja isoa hierarkiaa.

  12. OS: “Valmis­tus­ta Kiinas­sa suo­ma­lais­ten ei kan­na­ta paljon sur­ra kuin ehkä Salos­sa, sil­lä Suomeen puhe­li­men arvon­lisäyk­ses­tä pää­tyy yhä kak­sikym­men­tä ker­taa enem­män kuin Kiinaan.”

    No, ei se Salon tehtaan lopet­ta­mi­nen vält­tämät­tä ollut ehkä niin lop­pu­un asti harkit­tu asia Nok­sul­ta. Salo­han toi­mi äly­puhe­lim­ien pilot­tite­htaana ja sen merk­i­tys tuotan­non ylösajos­sa koko kon­sernin laa­juis­es­ti alkaa ehkä pikkuhil­jaa hah­mot­tua eFlop­ille ja kumppaneilla.

    Noki­aa­han on riivan­nut koko WP (Lumia) ajan ongel­mat tuot­taa oikei­ta määriä, oikeaan aikaan ja oikeille markki­noille. Ensim­mäisen sukupol­ven Lumioi­ta on myy­ty pikkahin­taan, kos­ka ilmeis­es­ti Nokia teki määräl­lis­es­ti sitovia han­k­in­ta­sopimuk­sia sopimus­valmis­ta­jien kanssa (esim. joku Lumia 800 on kuule­ma halpuuten­sa vuok­si kova sana juuri koulun­sa aloit­tanei­den las­ten keskuudessa).

    Seu­raa­van sukupol­ven lait­tei­den lanseer­aus taas flop­pasi, kun lait­tei­ta ei saatu kaup­poi­hin kysyn­tää vas­taavaa määrää. Näyt­tääkin, että Nokia on pudon­nut kom­po­nent­ti­toimit­ta­jien ja ali­hankki­joiden asi­akaslis­toil­la ykkös­si­jal­ta osatoon “muut”.

    Täl­lainen muiden armoille jou­tu­mi­nen on yksi merkit­tävä syy osaamisen katoamisen rin­nal­la sille, mik­si valmis­tuk­sen katoamis­es­ta pitäisi olla ihan oikeasti huolissa.

  13. Sep­po Korp­poo:
    Surulli­nen tosi­a­sia on se, että olemme nyt 20 – 30 % yli­hin­taisia ja jo täysin kan­gi­tunei­ta, kyken­emät­tömiä jatku­vaan muu­tok­seen, joka olisi nyky­isin välttämätöntä. 

    Ainakaan insinööri­työn osalta väit­teet yli­hin­noit­telus­ta ovat jok­seenkin perustet­to­mia — päin vas­toin palkkata­so on aika heikko mui­hin län­tisi­in kil­pail­i­joi­hin ver­rat­tuna. Tuot­tavu­u­den osalta kehit­tyvät maat tule­vat kaukana perässä — pal­jasti­han erään suo­ma­laisen suuryri­tyk­sen oma sisäi­nen tutkimus, että mm. ohjel­moin­ti­työ on tulok­si­in näh­den n. tuplahin­taista jos­sain Intiassa.

    Kangis­tu­mis­es­ta sen sijaan kan­nat­taisi oikeasti kan­taa huol­ta. Per­in­teis­es­ti­hän Suomes­sa on toimit­tu hyvin matalil­la organ­isaa­tioil­la ja yksit­täisille asiantun­ti­joille on annet­tu paljon val­taa ja vapaut­ta tavoit­tei­den saavuttamiseksi.

    Nykyään kuin­tenkin organ­isaa­tion kuin organ­isaa­tion tun­tuu val­lan­neen varsi­nainen kam­ree­ri­armei­ja sivus­tatuke­naan kaiken­maail­man man­agerei­den, suun­nit­telijoiden, tark­ista­jien yms. prikaatit. Niin­pä hom­mat, jot­ka ennen hoi­tu­i­v­at iltapäivässä, ovat tyyp­il­lis­es­ti puolen­vuo­denkin kulut­tua edelleen lev­äl­lään — ja toden­näköis­es­ti kui­h­tu­vat kuo­li­aak­si pikkuhil­jaa kenenkään huomaamatta.

    Tästä kehi­tyk­ses­tä Nokia on yksi surulli­nen esimerkki.

    Val­tio­val­ta ja hallintoa­paraat­ti toki tekevät kaiken mah­dol­lisen “aut­taak­seen” koko­var­talokangis­tuk­sen syn­tymistä. Alati kas­va­va, yhä sekavam­mak­si muut­tu­va säädös‑, luvi­tus- ja rapor­toin­tivi­idakko takaa sen, että fir­mo­jen hallinto paisuu kuin pullataikina.

  14. Jar­mo Lius:
    Meil­lä Suomes­sa on sel­l­ainen ongel­ma, että oma kek­seliäisyytemme on aliar­vostet­tua. Maa­han tuo­daan palvelukon­septe­ja. Vaikut­taa siltä, että vain vier­aal­ta maal­ta voidaan tuo­da jotain uut­ta ja hyvää. Omaa kek­seliäisyyt­tä väheksytään. 

    Eihän tuo ongel­ma koske pelkästään palvelukon­septe­ja. Tässä keskustelus­sa jo mainit­tu eräs suo­ma­lainen suury­htiö suh­tau­tui aikoinaan monel­la osaamisalal­la hyvin halvek­su­vasti ja vähät­televästi koti­maiseen osaamiseen. Kyseisen fir­man edus­ta­jat tois­ti­vat mon­een ker­taan suo­raan päin naa­maa, ettei “näitä” asioi­ta osa­ta tääl­lä ja että “nämä” hom­mat tehdään USAssa.

    Käytän­nössä kyseinen fir­ma lähtikin mukaan kaiken­maail­man helpo­heikkien rat­taisi­in — ihan vaan siitä ilosta, että joku jenkkiläisen yliopis­ton tai high-tech ‑fir­man edus­ta­ja oli niin kilt­ti, että vaivau­tui keskustele­maan hei­dän kanssaan. Kun näitä ison veden takaa tullei­ta “suuria” ideoita sit­ten koit­ti jotenkin kri­ti­soi­da, niin k*kkaahan siitä vain kouraansa sai.

    Sinän­sä tämä kaik­ki kaa­tui lop­ul­ta ko. fir­man omaan niskaan, mut­ta on täl­lä kuitenkin edelleen kauaskan­toisia seu­raa­muk­sia, kos­ka ko. fir­ma käytän­nössä saneli vuosikau­den mihin val­tio panee (mm. Tekesin kaut­ta) tutkimus­pe­limerkkin­sä ja mihin ei.

    Toinen seik­ka on se, että tämä kuvaa muutenkin suo­ma­laista ilmapi­ir­iä — eli että eihän tääl­lä mitään osa­ta ja kaik­ki viisaus on mil­loin mis­säkin kolka­s­sa maa­ta. Tämän huo­maa hyvin mm. siitä, että kun yri­tyk­set halu­a­vat yleen­sä hyvin tarkkaan määrätä mitä (soveltavan)tutkimuksen pitäisi tuot­taa, niin vaa­timus on käytän­nössä aina kopi­oi­da joku ulko­mainen pin­nalle nous­sut idea — ja tietysti niin, että tulok­se­na ole­va tuote on halvem­pi ja kiertää muiden patentit.

    Mitään uut­ta­han ei tietenkään kai­va­ta, kos­ka “meil­lä ei osa­ta mitään”.

    Niitä Tekesin puolim­il­jar­dia hotkais­sei­den SHOKke­jen järkevyyt­tä kan­nat­taisi ehkä pohtia myös tätä taus­taa vasten…

  15. Poth1ue1: Nykyään kuin­tenkin organ­isaa­tion kuin organ­isaa­tion tun­tuu val­lan­neen varsi­nainen kam­ree­ri­armei­ja sivus­tatuke­naan kaiken­maail­man man­agerei­den, suun­nit­telijoiden, tark­ista­jien yms. prikaatit. Niin­pä hom­mat, jot­ka ennen hoi­tu­i­v­at iltapäivässä, ovat tyyp­il­lis­es­ti puolen­vuo­denkin kulut­tua edelleen levällään

    AAMEN!

  16. Hyvä kir­joi­tus, joka osoit­taa kuin­ka tärkeitä ovat käsit­tei­den määrit­te­lyt, että tiede­tään mis­tä puhutaan, ja puhutaan samas­ta asi­as­ta. TOL:n luok­i­tuk­sen mukaan tarkastel­tuna­han teol­lisu­u­den työ­paikat eivät ole juurikaan vähen­tyneet ja palve­lu­työ­paikat ovat kas­va­neet vain vähän. Tietotekni­nen työ jää siis piiloon teol­lisu­us­lu­okkaan. Olisiko innovaatiotyö,sisältötyö parem­pi kuin palvelui­hin liit­tämi­nen? Tämä kysymys on erit­täin tärkeä sen poli­it­tiseen keskustelu­un vaikut­tavu­u­den sekä investoin­tien ja bud­jet­ti­ra­hoituk­sen suun­taamisen takia. Teol­lisu­us luo mieliku­van liiken­nein­fra­struk­tu­urin paran­tamis­tarpeesta, inno­vaa­tio­työ koulu­tuk­sen ja kaupunkikul­tu­urin kehit­tämis­es­tä. Molem­pi­in ei ole varaa ja investoin­nit kehit­tävät yhdyskun­tia eri suuntiin!

    Lisäk­si, jos 500€:n kän­nykän kus­tan­nus­jaos­ta 2% menee kiinalaiselle teol­lisu­us­laitok­selle, niin 23% menee ALV:hen ja sitä ennen vähit­täis­myyjä on lait­tanut palikalle 50%:n (?) kat­teen. Eli karkeasti inno­vaa­tiosek­to­rille jää noin 20%, jos sitäkään pakkaamisen, kul­je­tuk­sen, varas­toin­nin ym:n jälkeen.

  17. Ses joka tuot­taa, tun­tee valmis­tuste­knolo­giat. Ilman valmis­tusteknistä tun­te­mus­ta taas ei voi suun­nitel­la yhtään mitään.

  18. Tein diplomi­työni tuoteke­hi­tyk­sen ulkois­tamis­es­ta 2008–2009. Sil­loin haas­tatelta­vat eri yri­tys­ten tuoteke­hi­tysjo­h­dos­sa ja muu tutkimu­saineis­to tote­si­vat aika suo­raan samaa, mitä tässä ketjus­sa mm. Kalle, Samuli Kai­sis ja Poth1ue1 ovat toden­neet, mitä ymmärtääk­seni pide­tään tosi­asiana ainakin Aal­to-yliopis­ton tuoteke­hi­tyk­sen oppi­aineessa, ja mitä itsekin olen joskus tuonut esi­in: jos kon­tak­ti tuotan­toon menetetään, ennen pitkää menetetään myös lisäar­voa tuo­va suunnittelu. 

    Suun­nit­telun ei ole yksinker­tais­es­ti mah­dol­lista pysyä kehi­tyk­sen aal­lon­har­jal­la ilman vah­vaa kytken­tää valmis­tuk­sen aal­lon­har­jaan. Hyvin suuri osa huip­putekni­sistä tuot­teista syn­tyy yhtä paljon konepa­jal­la “peltiä vään­täen” kuin suun­nit­telukont­toris­sa. (Osmo voisi hyvin selvit­tää, mikä on esimerkik­si BMH:n insinöörien kan­ta asi­aan.) Kun valmis­tus läh­tee, nyrkkisään­tönä kestää alas­ta riip­puen muu­ta­mas­ta vuodes­ta vuosikymme­neen, kunnes suun­nit­telu­osaami­nen on niin erkaan­tunut valmis­tu­sosaamis­es­ta, että suun­nit­telu läh­tee valmis­tuk­sen perään. Vaik­ka videokon­fer­ens­seil­la ja matkailul­la voidaankin paika­ta paljon, ne eivät ole sama asia kuin läs­näo­lo. Ja valmis­tavis­sakin mais­sa — jois­sa palkatkin ovat tyyp­il­lis­es­ti pienem­mät — on paljon kiin­nos­tus­ta laa­jen­taa suunnitteluun…

    Tuotan­non ulkois­t­a­mi­nen toimii hienos­ti bulkki­tuot­teille ja ‑osille, joi­ta voidaan valmis­taa laa­jalti tun­net­tu­jen stan­dar­d­i­en mukaan, mut­ta stan­dar­d­i­en mukaiset tuot­teet taas eivät määritelmän mukaises­ti ole taval­lis­es­ti sel­l­aisia tuot­tei­ta, joil­la sitä arvon­lisää kukkupäin tuotetaan. 

    Mitä asialle sit­ten pitäisi tehdä? Tuotan­non val­u­mista halvem­pi­in mai­hin ei voi eikä pidäkään estää, mut­ta mielestäni poli­ti­ikan tulisi oppia jotenkin erot­ta­maan tuoteke­hi­tyk­selle eri­tyisen tärkeät toimin­not — nekin, jois­sa ei vält­tämät­tä istu­ta näyt­töpäät­teen äärel­lä — ja jotenkin edis­tää niiden sijoit­tumista Suomeen. 

    Mielestäni (enkä ole ain­oa suun­nit­teli­jataus­tainen joka näin ajat­telee) Salon tehtaan ajami­nen alas oli aivan yhtä var­ma merk­ki Nokian suo­ma­laisen suun­nit­telun täl­lä vuosikymmenel­lä tapah­tu­vas­ta vähit­täis­es­tä alasajos­ta kuin investoin­tien hyy­tymi­nen oli selvä merk­ki paperi­te­ol­lisu­u­den alasajos­ta. Toiv­otaan, että jotain saadaan tilalle, mut­ta se taitaa vaa­tia myös sitä, että valmis­ta­van teol­lisu­u­den arvo ja rooli tuoteke­hi­tyk­sen elimel­lisenä osana ymmär­retään muual­lakin kuin vain niiden — mei­dän — paris­sa, joiden harteille Suomen pelas­t­a­mi­nen “dig­i­taalisel­la palve­lu­taloudel­la” on kieritetty.

  19. Hyvä kir­joi­tus, miet­timisen aihet­ta antava.

    Epäilen kuitenkin laskel­maa siinä mielessä, että vain 2% jäisi kiinalaisille. Ilmeis­es­ti kos­kee vain kokoamistyötä. Onko kom­po­nent­tien valmis­tus otet­tu mukaan, itse niiden yhteen­lait­ta­mi­nen­han ei kai ole niin kallista. Kom­po­nent­te­ja kän­nyköi­hin tehdään tietääk­seni paljon kaikkial­la kaakkois-Aasi­as­sa, myös Kiinas­sa. Ja kom­po­nen­tit taas voidaan laskea palveluksi.

    Todel­lisu­udessa Suomes­sakaan teol­lisu­u­den työvoima ei ole vähen­tynyt niin paljoa kuin tilas­tot näyt­tävät. Tehtaat ovat ulkois­ta­neet mon­et entiset toim­intansa (kun­nos­s­api­to, ruokala yms.) ja keskit­tyneet ydin­toim­intoi­hin­sa. Myöskin tilas­toista näkyy, että teol­lisu­us on toim­i­henkilöistynyt juuri tämän ulkois­tamisen seu­rauk­se­na. Kaik­ki tehtaat tuot­ta­vat tänään ensi­jais­es­ti rahaa ja voit­toa osakkeenomistajille.

  20. “Win­ner takes it all” on se asia mikä on syytä ymmärtää dig­i­taalises­sa taloudessa. Reaal­i­maail­mas­sa keskinker­tainen putkimies saa töitä, kos­ka parhaat ei ehdi otta­maan kaikkia urakoi­ta vas­taan. Tietokone-ohjelmis­sa taas kenenkään ei ole pakko tyy­tyä toisek­si parhaaseen ohjelmis­toon — parhaan ohjelmis­ton saa käsi­in­sä yhtä helposti.

    Tämän vuok­si suo­ma­lainen koulu­jär­jestelmä, joka tuot­taa suuren määrän tas­apäisiä insinööre­jä ei oikein pär­jää, vaik­ka keskiar­vona mei­dän insinöörit onkin parem­pia kuin muual­la. Tilanne on vähän sama kuin urheilus­sa sanoit­taisi­in että “meil­lä on keskimäärin parhaat juok­si­jat, saavute­taan useim­miten sijat 3–5”. Voitot jäävät tulemat­ta. Kuten urheilus­sa, tarvit­simme myös tieto-osaa­jille oman huip­puk­oulu­tuk­sen. Mut­ta kun ei käy, se eriarvoistaa…

    Dig­taal­is­ten palvelu­iden tar­joami­nen kiinalaisille tehtaille puolestaan on utopi­aa. Kun viimeiset suo­ma­laiset tehtaat sul­je­taanm käytän­nön osaami­nen katoaa ennen pitkää. Emme pitkään pysty tar­joa­maan kiinalaisille tehtaille mitään mitä he eivät jo tietäisi.

  21. Eniten min­ua ärsyt­tää se että suuret tietotekni­ikan palvelu­alan yri­tyk­set eivät ero­tu toi­sis­tan ja kil­pail­e­vat samoil­la type­r­il­lä slo­ganeil­la jot­ka on lainat­tu urheilumaail­mas­ta. Ja se että työn­tek­i­jät jot­ka ovat ohit­ta­neet 40 ikävuo­den ja jos heistä ei ole siihen men­nessä tul­lut (urheilu-) pomo­ja, ovat hylkiötavaraa.

  22. Kalle: Jot­ta voit tehdä sen 90% arvon­lisäyk­ses­tä, sin­un on tunent­ta­va myös se 10% perin poh­jais­es­ti. Mielum­min vielä niin, että osaat kun­nol­la tule­vat teknologiat.

    Jos suun­nit­telu- ja valmis­tuste­knolo­gia ovat kyp­siä, tuot­teen valmis­tus voidaan hel­posti siirtää ali­hank­in­taan toiselle puolelle maa­pal­loa. Sut­ta ja sekun­daa tulee aluk­si, mut­ta suuris­sa sar­jois­sa sil­lä ei ole merkitystä.

    Jos taas edes toinen teknolo­gioista on epäkyp­sä, suun­nit­telun ja valmis­tuk­sen on syytä olla käve­ly­matkan päässä toi­sis­taan. Tämä oli Suomen ain­ut­laa­tuisen RF-klus­terin vahvu­us 70- ja 80-luvuil­la. Etu kaven­tui, kun teknolo­giat kyp­syivät. Noki­akaan ei enää pitänyt RF-osaamista arvos­saan ja 90-luvul­la mon­et klus­terin yri­tyk­set myyti­in ulkomaille. 

    Ope­tus on, että Suomes­sa pitäisi jatku­vasti juos­ta uusien, epäkyp­sien teknolo­gioiden perässä ja ottaa niitä nopeasti käyt­töön. Hyvä koulu­tus kaikil­la tasoil­la antaa siihen hyvät lähtöko­h­dat. Uudessa on aina riskin­sä ja hute­ja tulee, mut­ta myös onnistumisia.

  23. OS: “Dig­i­taalisel­la palve­lu­taloudel­la tarkoite­taan osa­puilleen työtä näyt­töpäät­teen ääressä, on tämä sit­ten ohjelmis­ton kehit­te­lyä tai vaik­ka logis­ti­ikan suunnittelua.”

    En oikein näe tämän käsit­teen rel­e­vanssia noin määritel­tynä, dig­i­taa­li­nen teol­lisu­ustalous olisi parem­pi. Dig­i­taalises­sa teol­lisu­ustaloudessa arvon­lisä muo­dos­tuu lop­putuot­teeseen upote­tus­ta kumu­lati­ivis­es­ta osaamis­es­ta, kun dig­i­taalises­sa käsi­työläisyy­dessä pätevät duu­nar­itöi­den lainalaisu­udet eli tek­i­jä myy aikaansa ja yleistä ammat­ti­taitoaan. Käytän­nön tasol­la: työn­tek­i­jät jot­ka men­estyvät dig­i­taalises­sa teol­lisu­ustaloudessa ajat­tel­e­vat dig­i­taaliset käsi­työläiset työttömiksi.

    Dig­i­taaliselle teol­lisu­ustaloudelle on omi­naista nopea (val­ta­va) tuot­tavu­u­den kasvu ja yhtä nopeasti laske­vat yksikköhin­nat. Korkeaa hin­tata­soa voi pitää yllä vain monop­o­li, jos­ta seu­raa patent­tien yliko­ros­tunut merkitys.

    Pro­jek­toin­ti ja ulkois­t­a­mi­nen ovat oivia keino­ja kadot­taa kumu­lati­ivista osaamista, ja pikkuhil­jaa merkit­tävä osa imma­te­ri­aaliomaisu­ud­es­ta siir­tyy valmis­tavaan teol­lisu­u­teen kos­ka siel­lä imma­te­ri­aaliomaisu­u­den tehokas suo­jaami­nen on mah­dol­lista. Sik­si valmis­tuk­sen siir­tymis­es­tä pitäisi olla huolissaan.

    Ver­tikaali-inte­graa­tio on “voit­ta­ja-vie-kaiken” ‑tyyp­pis­ten markki­noiden ytimessä. Näin tehdään mobi­il­i­tuot­tei­ta suun­nit­tel­e­va pikku­pa­ja tarpeet­tomak­si. Näin pois­te­taan dis­tribu­ut­torit ja jälleen­myyjät arvoketjus­ta. Näin tehdään pien­imuo­toinen yksi­tyi­nen auton­vuokraus kan­nat­ta­mat­tomak­si. Kuka tarvit­see jälleen­myyjäk­er­roksen lop­u­ton­ta dig­i­taal­ista paper­in­pyörit­tämistä edes alus­vaa­teostok­sil­la?

    Ver­tikaa­li­nen inte­graa­tio on mallies­imerk­ki kumu­lati­ivisen osaamisen luo­mas­ta suh­teel­lis­es­ta edus­ta. Mitä pieni auton­vuokraa­jan mah­taa valmis­ta­jalle joka saa kalus­ton käytän­nössä ilmaisek­si? Mitä virkaa on jälleen­myyjän logis­tisel­la suun­nit­teli­jal­la kun valmis­ta­ja voi ohit­taa koko lay­erin? Ja isom­mas­sa mit­takaavas­sa: mitä edes Nokia ja Microsoft yhdessä mah­ta­vat sille että äly­puhe­limis­sa val­jaste­taan yli kol­menkymme­nen vuo­den kumu­lati­ivisen osaamisen korkoa korolle ‑ilmiö käyt­täjäkoke­muk­sen taakse?

  24. spot­tu: Mitä pieni auton­vuokraa­jan mah­taa valmis­ta­jalle joka saa kalus­ton käytän­nössä ilmaiseksi?

    Näis­sä tulee hel­posti paljon nyansse­ja. Suuri auton­va­lmis­ta­ja voisi tar­jo­ta auton­vuokraus­ta edullisem­min nol­lakat­teel­la kuin pieni vuokraamo. Joten jos raken­netaan sota markki­nao­suuk­sista, suuri auton­va­lmis­ta­ja voi val­la­ta vuokra-automarkki­nat itselleen kohtu­ullises­sa mitas­sa niin halutessaan.

    Mut­ta juuri tuo on se, mitä suuri auton­va­lmis­ta­ja ehkä viimeisek­si halu­aa. Ensin kil­pail­laan omien suurten asi­akkaiden (autovuokraamot) kanssa, sit­ten pilataan hin­tata­so ja lopuk­si kan­ni­bal­isoidaan uusien auto­jen myyn­tiä. Vrt. kir­jas­toon myy­ty kir­ja vs. yksi­tyiselle myy­ty kirja.

    Noin peri­aat­teessa voisi ajatel­la, että ensin auton­va­lmis­ta­ja pilaa polkumyyn­nil­lä vuokra­markki­nat ja heit­tää sieltä muut toim­i­jat mäkeen. Sen jäl­keen hin­to­ja voi taas nos­taa, mikä olisi kaikki­aan hyvin edullista auton­va­lmis­ta­jalle. Pait­si ettei voi, kos­ka markki­noil­letu­lokyn­nys on erit­täin mata­la ja muut­tuu koko ajan mata­lam­mak­si. Eikä voi sik­sikään, että kil­paile­via suuria auton­va­lmis­ta­jia on monta.

    Lisäk­si vuokrausala muut­tuu ja elää nyt enem­män kuin pitki­in aikoi­hin. Suomes­sakin toimii auton­vuokraa­jia, joil­la auto varataan netistä ja haetaan kän­nykäl­lä. Tässä liike­toim­inta­mallis­sa leikataan mon­ta van­hem­man mallin kus­tan­nustek­i­jää ja helpote­taan asi­akkaan elämää.

    Kan­nat­taa huo­ma­ta, että suuril­la auton­va­lmis­ta­jil­la on ollut etu vuokraus­markki­noil­la jo vuosikym­meniä. Eivät ne silti kovin kovaa kilpaile.

  25. Kun glob­al­isaa­tio siirtää tuotan­non kehi­tys­maa­han, voit­ta­jia ovat kehi­tys­maan työläiset ja sen rikkaan maan kap­i­tal­is­tit. Kehi­tys­maan kap­i­tal­is­tit ja rikkaan maan työläiset saat­ta­vat hävitä menet­täessään monop­o­liase­mansa rajo­jen murtues­sa, mut­ta voivat kaikkikin voit­taa, kos­ka siir­to tehostaa maailmantaloutta.

  26. Suomes­ta on teknolo­gia ja tuotan­toa viity selaliset sata vuot­ta ja tänne puoel­staan ulkois­tet­tu sitä pidem­män aikaa. Ilmiö ei ole uusi.

    Kansan­talouden kir­jan­pidos­sa on osat­tu lak­sea lähetvien lau­to­jen metrimäärä ja met­al­liesinei­den paino. Suun­nit­tlu­osaamisel­la ei ole tul­liar­voa ja sik­si se on ymmär­ret­ty huonosti.

    Teol­lisu­us sijoit­tu joko resurssien tai asikkaiden äärelle — asi­akkaat ovat Aasi­as­sa, joten tuotan­to on monel­la alal­la juuri siellä.

    Aal­to-liopis­ton prof­falel voit käy­dä piruime­lamssa, että näytäs dinosaurus mis­sä on tuo Angry Birdis­en pelien tuotan­to? Se niistä viisas­teluista, jot­ka kuu­lu­vat osin men­neeseen maailmaan. 

    Suomen teollisuusrakenteen_idealle_ nämä ovat huono­ja uutisia. Joka tapauk­ses­sa pitäisi men­nä eteen­päin eikä muis­tel­la men­neitä ris­telijöitä ja vastaavia.

  27. Kyl­läpäs tässä ketjus­sa tulee hyvää tek­stiä. Oikein mieltä lämmittää!

    Itse olin ensin parikym­men­tä vuot­ta insinöörinä ja kaup­pa­rat­suna Wärt­silässä, Val­metis­sa ja Siemensillä.

    Sen jäl­keen toiset parikym­men­tä vuot­ta olen vetänyt omaa vien­ti- ja koulutus-firmaa.

    Täl­lä koke­muk­sel­la, asut­tuani 6 eri maas­sa, olen voin­ut kiteyt­tää suo­ma­lais­ten ylivoimaiset osaamis­tek­i­jät seuraavasti:

    1) Luotet­tavu­us ja vas­tu­unot­tokyky. (sodan aikana venäläiset ihmette­liv­ät, että kuin­ka yksi lumipukuinen suo­ma­lainen voi tehdä läpimurron…)
    2) Korkea koulu­tus­ta­so. (USAs­sa ja Kanadas­sa työsken­nel­lessäni häm­mästyin sikäläistä heikkoa koulutustasoa)
    3) Tehokas pien­ryh­mä-työsken­te­ly (ilmeiseti geeneis­sämme, sil­lä tääl­lä on elet­ty pienis­sä kylä-yhteisöissä)
    4) Sys­tee­mi-ajat­telun arvokas taito. (suuren matkus­ta­ja-aluk­sen, paperikoneen ja GSM-verkon / puhe­li­men rak­en­t­a­mi­nen vaatii juuri tätä)

    Nyt mei­dän pitää ottaa tehokkaaseen käyt­töön nämä ylivoima-tek­i­jämme ja rak­en­taa tule­va hyv­in­voitimme niiden varaan!

    Parhait­en nämä tek­i­jät saa hyö­dyn­net­tyä PK-yri­tyk­sis­sä. (siitä vaan otta­maan yrittäjäriskiä!)

    Min­un yri­tyk­sis­säni on äärim­mäisen mata­la organ­isaa­tio ja päätök­set syn­tyvät usem­miten 10 sekunnissa.

    Sep­po Korppoo
    Suo­ma­lainen yrit­täjäriskin ottaja

  28. Dig­i­taalisel­la palve­lu­taloudel­la tarkoite­taan osa­puilleen työtä näyt­töpäät­teen ääressä, on tämä sit­ten ohjelmis­ton kehit­te­lyä tai vaik­ka logis­ti­ikan suunnittelua.

    Uno­h­da koko jut­tu. Vain muu­ta­ma promille suo­ma­lai­sista (tai minkään muunkaan maan kansalai­sista) kyke­nee tähän hom­maan. Muiden täy­tyy ansai­ta elan­ton­sa klem­maria vääntämällä.

    Ain­oa mah­dolli­nen tule­vaisu­u­den ske­nario millekään maalle on se että siel­lä kyetään tekemään sekä alhaisen että korkean vaa­tivu­us­ta­son hom­mia globaalin kus­tan­nus­ta­son mukaan kannattavasti.

  29. JTS: Aal­to-liopis­ton prof­falel voit käy­dä piruime­lamssa, että näytäs dinosaurus mis­sä on tuo Angry Birdis­en pelien tuotan­to? Se niistä viisas­teluista, jot­ka kuu­lu­vat osin men­neeseen maailmaan. 

    No tuo on juuri tuo­ta palve­lu­talous-hai­hat­telua. Aivan kuin merkit­tävä osa suo­ma­lai­sista muka voisikin työl­listyä täl­lä het­kel­lä kuumille aloille.

    Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia suo­ma­lai­sista työikäi­sistä ihmi­sistä kyke­nee tek­meään mitään, mitä tarvi­taan Angry Bird­sien tuotan­nos­sa? 10%? 5%? Mitä ihmettä ne lop­ut 95% tekee kun teolli­nen tuotan­to on passe? 

    Vai onko ajatuk­sna että 5% tekee hiki hatus­sa tuot­tavia töitä, lop­ut istuu tumput suo­ri­na ja veroaste on huimat 95%?

    Joku angry bird­skin on siltikin vielä ihan nap­pikaup­paa kun ver­rataan vaikka­pa paperi­te­ol­lisu­u­teen. OMuis­taak­seni laskin ker­ran, , että jos _koko_ peliala kas­vaa 20% vuosi seu­raa­vat 20v, niin se on samal­la tasol­la mitä met­sä­te­ol­lisu­us tänä päivänä…kyllä, tässäkö mei­dän tulevaisuus?

  30. “Salon tehtaitakin pahempi ongel­ma Nokialle on, ettei sil­lä ole enää Mil­i­tary-yksikköä. Nokian nousu­un tarvi­tut uudet teknolo­giat oli­vat läh­es poikkeuk­set­ta sel­l­aisia, joi­ta kehitet­ti­in alun­perin Puo­lus­tusvoimille. Patria on toden­näköisem­pi men­estyjä kuin Nokia.”

    Son­era oli Nokian koealus­ta niin mil­i­taari- kuin sivi­ili- tietoli­iken­netekni­ikalla. Son­er­an verkko oli suun­nitel­tu sodan var­alle luo­li­neen, EMP suo­jauksi­neen kuin myös varmistuksineen.

    Son­era asen­si ensim­mäiset Nokian valmis­ta­mat digitaaliradiolinkit,valokaapelit , dig­i­taaliset kaapeli­jär­jestelmät ja dig­i­taaliset keskukset

    Son­era vas­tasi myös verkko­jen kehi­tyk­ses­täkin aina 90-luvulle GSM käyt­töönot­toon saakka
    Son­era tar­josi koealus­tan Nokian verkko­lait­teille ja ensim­mäisille kännyköillekin.Minullakin oli NMT 450 pro­to­tyyp­pikän­nykkä käytössä jo 80-luvun puolivälissä.

    Kun Son­era siir­tyi Telian hal­tu­un niin ovet Nokian suun­taan sulkeu­tu­i­v­at ja tilalle tuli Ericsson.

    Nokian suurin virhe oli insinöörien kap­inan kuk­ist­a­mi­nen ja kam­reer­i­hallinnon perustaminen.

    Se lopet­ti inno­vaa­tiot ja tuote­su­un­nit­telu siir­tyi kam­ree­rien vastuulle.Lopputulema on nyt näkyvissä.

    Jos dig­i­taal­ista palve­lu­talout­ta koete­taan rak­en­taa kam­reerei­den punakynäöosaamisel­la niin päädymme ämpärikauppiaiksi.

  31. Tuhatvuoti­nen Golf,
    tuo vuoiskym­mentenkin jäl­keenkin samannäköinen,
    on jäl­keen vuosisatainkin
    alati tehty, taot­tu stadis­sa Wolfs­bur­gin, — in Deutsch­land das ist in zu sein.

    Muu on vain
    Osmon utukuvaa,
    harhaa vain.

  32. Näin liike-elämässä kouli­in­tuneena pikkuisen välil­lä huvit­taa näi­den oppinei­den talousti­eteil­i­jhöi­den jutut.

    Nyt Åke-setä opet­taa: se pär­jää joka omis­taa inno­vaa­tion. Jos suo­ma­laiset omis­ta­vat inno­vaa­tiot niin suo­mi pär­jää. Välil­lä ihme­tyt­tää miten voidaan ajatel­la että näil­lä makro­talouden toimil­la voidaan ohja­ta talout­ta ja ole­taan innovoin­ti (eli voit­toa tuot­ta­vat uudet liikei­deat) annet­tuna. Ikäänkuin luon­non­voimana, jota aina riittää.

  33. Sylt­ty: No tuo on juuri tuo­ta palvelutalous-haihattelua. 

    Olemme tilanteessa, jos­sa Suomen BKT:stä jo nyt täl­lä het­kel­lä, vuon­na 2013 — eikä mis­sään utu­i­sis­sa tule­vaisu­usske­naar­i­ois­sa — tulee palveluista peräti täy­det kak­si kol­mannes­ta. Ja palve­lu­talous on hai­hat­telua?!

    Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia suo­ma­lai­sista työikäi­sistä ihmi­sistä kyke­nee tek­meään mitään, mitä tarvi­taan Angry Bird­sien tuotan­nos­sa? 10%? 5%? Mitä ihmettä ne lop­ut 95% tekee kun teolli­nen tuotan­to on passe? 

    Samaa kuin ihmiset kaikkial­la nyky­i­sis­sä jälki­te­ol­li­sis­sa län­si­mais­sa: niitä halvek­sut­tu­ja palvelu­ja. Minä esimerkik­si olen pääam­matil­tani kie­lenkään­täjä. Mikä sinä olet ammatiltasi?

    Apropoo, ran­skan sana passe muuten tarkoit­taa mm. ‘laivaväylää’ ja ‘jalka­pal­lon syöt­töä’. Kumpikaan ei kuu­losta kovin kuoreen­sa käper­tyvältä tai tar­mot­toma­l­ta. (Kyl­lä, tiedän sanan passé = ‘men­nyt’, ‘enti­nen’. Kun­han vinoilen.)

    Vai onko ajatuk­sna että 5% tekee hiki hatus­sa tuot­tavia töitä, lop­ut istuu tumput suo­ri­na ja veroaste on huimat 95%? 

    Ei, vaan se, että luovu­taan sukupol­ven parin takaises­ta hellyt­tävästä savupi­ip­pute­ol­lisu­us­ro­man­ti­ikas­ta, tehdään tuot­tavia töitä muual­la kuin savupi­ip­pute­ol­lisu­udessa ja veroaste on suun­nilleen sen nykyisen 43 % tai sitä luokkaa (jos kestävyys­va­je saadaan hoidettua).

    Joku angry bird­skin on siltikin vielä ihan nap­pikaup­paa kun ver­rataan vaikka­pa paperiteollisuuteen. 

    Yhtä yksit­täistä osakey­htiötä, joka työl­listää 500–600 henkeä, ei ole mitään järkeä ver­ra­ta koko Suomen paperiteollisuuteen.

    Min­u­akin rasit­taa suun­nat­tomasti se, miten Rovios­ta puhutaan kuin se olisi jokin “uusi Nokia”. Mut­ta se johtuu suo­ma­laista talous­poli­it­tista keskustelukult­tuuria mädät­tävästä fal­skista yrit­täjyy­den kul­tista. Siinä mikä tahansa yksit­täi­nen yri­tys on heti jumalas­ta seu­raa­va moraa­li­nen esiku­va ja suo­raan kopi­oita­va toim­inta­malli koko Suomen viisim­iljoon­aiselle kansalle, jos se edes jol­lain mit­tar­il­la onnis­tuu vaik­ka vain het­kel­lis­es­ti men­estymään taloudellisesti.

  34. åke:
    Nyt Åke-setä opet­taa: se pär­jää joka omis­taa innovaation. 

    Nojaa enpä tiedä. Kiinalaiset ovat pär­jän­neet aika hyvin kopi­oimal­la muiden inno­vaa­tioi­ta. Niin pär­jä­sivät japani­laisetkin 50 vuot­ta sitten. 

    Halvoil­la kus­tan­nuk­sil­la pär­jää siis varsin eri­no­mais­es­ti, ja mikä paras­ta: pär­jää riskit­tömästi. Inno­vaa­tiois­sa on se ikävä puoli että niis­sä on iso ris­ki, siinä mis­sä 1 keksin­tö onnis­tuu, 999999 ei onnistu.

  35. Tom­mi Uschanov:Ja palve­lu­talous on hai­hat­telua?!

    Näin on. Mon­es­sa suures­sa maas­sa jos­sa on uskot­tu suureen palvelusek­tori­in (esim USA, UK) on tehty täyskään­nös ja todet­tu että ne teol­lisu­ustyö­paikat tarvi­taankin takaisin.

    Ikävänä yllä­tyk­senä on nimit­täin tul­lut se että jot­ta voisi ostaa niitä Kiinas­sa tehtyjä tavaroi­ta, pitää itsel­läkin olla jotain kau­pak­si käyvää tavaraa, ja siihen ei ikävä kyl­lä riitä se että osa­taan pestä paitoja.

  36. Tom­mi Uschanov: Olemme tilanteessa, jos­sa Suomen BKT:stä jo nyt täl­lä het­kel­lä, vuon­na 2013 – eikä mis­sään utu­i­sis­sa tule­vaisu­usske­naar­i­ois­sa – tulee palveluista peräti täy­det kak­si kol­mannes­ta. Ja palve­lu­talous on hai­hat­telua?!

    Mikä pros­ent­ti näistä palveluista on sel­l­aisia, jot­ka eivät ole jol­lain taval­la sidok­sis­sa tai hyödy tuotan­nos­ta? Miten hyvin nämä tuotan­nos­ta riip­pumat­tomat palve­lut tuot­ta­vat lisäar­voa ja kuin­ka paljon niitä viedään ulkomaille? 

    Kukaan ei ole tässä ketjus­sa väit­tänyt, ettäkö suurin osa kansas­ta aher­taisi edelleen savupi­ip­pute­htaiden liukuhi­h­noil­la! Tämä on van­ha ja väsynyt olkiukko.

    Sitähän tässä ketjus­sa on yritet­ty her­ra nähköön vään­tää rauta­lan­gas­ta — että iso osa etenkin siitä isoa lisäar­voa tuot­tavas­ta palvelus­ta, kuten huip­pute­knolo­gian suun­nit­telus­ta, on elimel­lis­es­ti sidok­sis­sa maanti­eteel­lis­es­ti läheiseen tuotan­toon. Syistä, jot­ka ovat suun­nit­te­lu­työtä tehneille useim­miten ilmi­selviä: jos kykenet kuvaa­maan tuotet­ta­van tuot­teen siten, että sen valmis­tus voidaan hel­posti siirtää jon­nekin toisaalle, teet “by def­i­n­i­tion” mata­lan lisäar­von bulkkika­maa. Hieno hom­ma jos siihen sit­ten kyke­nee brändäämäl­lä kiin­nit­tämään sit­ten lisäar­voa, mut­ta tämä ei ole käytän­nössä kovin skaalat­tavaa tahi help­poa. Eikä kovin kopiosuojattavaa.

    Lisäk­si, jos oikein ymmär­rän, iso osa (en suo­raan san­ot­tua tiedä kuin­ka iso; arvostaisin tietoa) noista “palveluista” ja eri­toten palvelu­alo­jen suh­teel­lis­es­ta kasvus­ta on peräisin siitä, kun aiem­min teol­lisu­u­den työ­paikoik­si las­ket­tu­ja työ­paikko­ja on ulkois­tet­tu. Kun joskus 1980-luvul­la paperite­htaan lat­ti­aa lakaissut oli käsit­tääk­seni teol­lisu­u­den työn­tek­i­jä, nykyään sama tyyp­pi on palvelu­am­ma­tis­sa. Olisiko tuo­ta ammat­tia kuitenkaan ilman sitä paperikonetta?

    Myön­nän ihan suo­raan, että saatan hyvin olla väärässä siinä, kuin­ka merkit­täviä nuo teol­lisu­u­teen taval­la tai toisel­la, viiveel­lä tai ilman, sido­tut suun­nit­te­lu­työ­paikat ovat Suomen taloudelle. Arvostaisinkin numeroi­ta, jos jol­lakul­la sel­l­aisia on. Sen kuitenkin uskon tietäväni parem­min, että isoa osaa — en tiedä miten isoa osaa — palveluik­si las­ket­tavas­ta suun­nit­te­lu­työstä ei olisi ilman koti­maista valmis­tavaa teollisuutta. 

    Yst. terv. enti­nen suun­nit­te­lu­toimis­ton perustajaosakas.

  37. Tom­mi Uschanov: Olemme tilanteessa, jos­sa Suomen BKT:stä jo nyt täl­lä het­kel­lä, vuon­na 2013 – eikä mis­sään utu­i­sis­sa tule­vaisu­usske­naar­i­ois­sa – tulee palveluista peräti täy­det kak­si kol­mannes­ta. Ja palve­lu­talous on hai­hat­telua?!

    Mulle tuli taas sel­l­ainen bon voy­age ‑tunne, että tästä olisi jo jokusen ker­ran keskustel­tu aiemminkin.

    Ker­tauk­sen vuok­si kuitenkin vielä ker­ran: kuinka­han paljon jotkut Kone, Met­so, Wärt­silä ja kump­pan­it veisivät niitä palveluitaan ilman omaa “hevos­ta suurem­pi­en” lait­tei­den valmistusta?

    Pienem­mätkin palvelu­iden myyjät tun­tu­vat pää­sevän markki­noille lähin­nä koti­maas­sa han­ki­tun koke­muk­sen ja suurem­pi­en suo­ma­lais­ten fir­mo­jen siiv­el­lä. Ilman näitä apu­ja merkit­tävim­mik­si tulok­sik­si tun­tu­vat jäävän lähin­nä pääsy jollekin Maail­man­pankin mustalle listalle tms.

  38. åke:
    Näin liike-elämässä kouli­in­tuneena pikkuisen välil­lä huvit­taa näi­den oppinei­den talousti­eteil­i­jhöi­den jutut.

    Nyt Åke-setä opet­taa: se pär­jää joka omis­taa inno­vaa­tion. Jos suo­ma­laiset omis­ta­vat inno­vaa­tiot niin suo­mi pär­jää. Välil­lä ihme­tyt­tää miten voidaan ajatel­la että näil­lä makro­talouden toimil­la voidaan ohja­ta talout­ta ja ole­taan innovoin­ti (eli voit­toa tuot­ta­vat uudet liikei­deat) annet­tuna. Ikäänkuin luon­non­voimana, jota aina riittää.

    Suomes­sa työn­tek­i­jän inno­vaa­tion kaap­paa työ­nan­ta­ja. Nokia määräsi lait 2000-luvun tait­teessa ja niin­pä insinöörien kap­inan kuk­istamisen var­jol­la säädet­ti­in mon­ta lakia , Lex Nokia, työ­suhdekeksin­nön ehto­ja tiuken­net­ti­in ja niin­pä työ­nan­ta­ja voi sosial­isoi­da työn­tek­i­jän kek­simän idean pilkkahin­nal­la , kil­pailukiel­to etc

    Ja kun päälle lisätään hillitön kyt­täys kulusäästö­jen var­jol­la niin eipä kukaan viit­si kek­siä mitään

  39. “Lisäk­si, jos 500€:n kän­nykän kus­tan­nus­jaos­ta 2% menee kiinalaiselle teol­lisu­us­laitok­selle, niin 23% menee ALV:hen ja sitä ennen vähit­täis­myyjä on lait­tanut palikalle 50%:n (?) kat­teen. Eli karkeasti inno­vaa­tiosek­to­rille jää noin 20%, jos sitäkään pakkaamisen, kul­je­tuk­sen, varas­toin­nin ym:n jälkeen”

    Tuos­ta 20 %: kin suurin osa menee eri­laisille brändääjille, main­os­toimis­toille ja markki­noin­nin heimopäälliköille

  40. Tom­mi Uschanov: Olemme tilanteessa, jos­sa Suomen BKT:stä jo nyt täl­lä het­kel­lä, vuon­na 2013 – eikä mis­sään utu­i­sis­sa tule­vaisu­usske­naar­i­ois­sa – tulee palveluista peräti täy­det kak­si kol­mannes­ta. Ja palve­lu­talous on hai­hat­telua?!

    Väitinkö yleis­es­ti ettei palveluista ole mihinkään? Väitin, että angry bird­sit (käytän­nössä korkeaa taitoa & into­hi­moa vaa­ti­vat koodaushom­mat) eivät yksinään meitä auta, kos­ka työväestöstämme suurin osa ei mitenkään kykene tekemään _mitään_, mitä angry bird­sien tuotan­nos­sa tarvi­taan (pl. tuk­i­toimet, mut­ta on selvää että lounaskahvi­lan työn­tek­i­jöitä ja siivoo­jia ei voi koskaan olla enem­pää kuin niitä työpaikkaruokailijoita).

    Tämä on ihan eri asia.

    Samaa kuin ihmiset kaikkial­la nyky­i­sis­sä jälki­te­ol­li­sis­sa län­si­mais­sa: niitä halvek­sut­tu­ja palvelu­ja. Minä esimerkik­si olen pääam­matil­tani kie­lenkään­täjä. Mikä sinä olet ammatiltasi?

    Jos raa­pu­tat pin­taa syvem­mältä, niin huo­maat kuin­ka merkit­tävä osa niistä palveluista perus­tuu puh­taasti valmis­ta­maan teollisuuteen.

    Kyl­lä, oklen itsekin palvelu­alal­la, mut­ta teol­lisu­u­den palveluis­sa. Ei näitä hom­mia ker­takaikki­aan olisi, jos tääl­lä Suomes­sa ei valmis­tet­taisi mitään. Ja kun valmis­tus lop­puu, niin lop­puu nämä min­un hom­matkin. Olen joutunut jo pari­in otteesee siir­tymään palvelus­ta toiseen, kos­ka teol­lisu­u­de­nala, jolle on palvelui­tani myynyt, on men­nyt Kiinaan. Siitä parin vuo­den viiveel­lä ne palve­lut jot­ka oli aikaiseemin min­un heiniä, onkin sit­ten tuotet­tu Kiinas­sa kun se joka tekee, tietää miten se pitää tehdä.

    Tämä on todel­li­nen vaara ja olen näh­nyt sen omin silmin. Olet ehkä palvelu­alal­la, mut­ta etpä ole tain­nut nähdä mitä valmis­ta­van teol­lisu­u­den siir­tymi­nen pois Suomes­ta tekee insinööri­työl­lä ja ‑taidolle. Vas­taus: se ei ainakaan paran­na sitä.

    Ja turha vinoil­la pass­es­ta, tiedän kyl­lä miten se kir­joite­taan, mut­ta en tiedä miten se heit­tomerk­ki saadaan kir­jaimen päälle hel­posti. kuin­ka se hel­posti tehtäisi­in. Epäilemät­tä tieto se löy­ty­isi googlaa­mal­la ja ongel­man voisi kiertää monel­lakin eri tapaa, mut­ta en jaksa.

    Ei, vaan se, että luovu­taan sukupol­ven parin takaises­ta hellyt­tävästä savupi­ip­pute­ol­lisu­us­ro­man­ti­ikas­ta, tehdään tuot­tavia töitä muual­la kuin savupi­ip­pute­ol­lisu­udessa ja veroaste on suun­nilleen sen nykyisen 43 % tai sitä luokkaa (jos kestävyys­va­je saadaan hoidettua).

    Ei se ole savupi­ip­puro­man­ti­ikkaa, jos vaa­di­taan ettei ehdoin tah­doin ammu­ta itseä jalka­an! Ei mikään teol­lisu­u­den­haara, palve­lut tms. itsek­seen kas­va jos hal­li­tus ottaa asi­ak­seen niiden toimin­nan vaikeuttamisen.

    Kyl­läpä tuo palve­lu­talouskin kyykkäisi nopeasti, jos esimerkik­si tietotekni­ikan koulu­tus lakkautet­taisi­in tai sille lätkäistäisi­in kun­non “aivovero” tai jotain muu­ta ihan yhtä älytöntä.

    Yhtä yksit­täistä osakey­htiötä, joka työl­listää 500–600 henkeä, ei ole mitään järkeä ver­ra­ta koko Suomen paperiteollisuuteen.

    Ver­tasin kyl­lä koko pelialaa.

    Kyl­lähän se kuule on niin, että jos omin silmin jotain näkee, niin ihan turha siihen on tul­la selit­tämään toista. Mitä vähem­mä Suomes­sa on valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta, sitä vähem­män tääl­lä on töitä niille, jot­ka eivät pär­jää korkean tuot­tavu­u­den töis­sä. Samat­en valmis­tuk­sen lähtem­i­nen nos­taa myös insinööri­työn vaa­timuk­sia ylöspäin, kos­ka valmis­tuk­sen perässä menee nopeasti paljon helpohko­ja suun­nit­te­lute­htäviä ja vähän pidem­mäl­lä aikavälil­lä vaikeampiakin. Kär­jistäen tääl­lä ei ole vien­ti­te­ol­lisu­udessa koh­ta mui­ta töitä kuin yli 10v koke­muk­sen omaav­il­la pää­su­un­nit­telijoil­la ja pro­jek­ti­man­agereil­la sekä hyvil­lä koodareil­la. Jos kaik­ki suo­ma­laiset oli­si­vat pää­su­un­nit­telijoi­ta ja koodare­i­ta niin eihän tässä mitään ongel­maa olisi, niille kyl­lä riit­täisi töitä, mut­ta kun mon­es­ta ei ole edes suun­nit­teli­jak­si, puhu­mat­takaan projektinjohdosta.

    Ja mis­tä ihmeestä niitä valmi­ik­si kokenei­ta pää­su­un­nit­telijoi­ta putkahtelee tule­vaisu­udessa, jos suurin osa helpoista suun­nit­te­lute­htävistä teetetään Kiinassa?

  41. On tot­ta, että oma tuotan­to on tärkeää suun­nit­telulle. Sik­si yri­tyk­sel­lä on olta­va pro­to­tyyppe­jä varten tuotan­to­laitos ihan siinä fir­man lähel­lä, mut­ta sar­javalmis­tus sit­ten muual­la. “Pro­topa­jat Suomes­sa hikipa­jat Kiinassa.”
    Ilman omaa tuotan­toa voi kuitenkin myös yrit­tää men­estyä. Applel­la ei ole yhtään omaa tehdas­ta, mut­ta ihan tyy­dyt­tävästi se on silti menestynyt.

  42. PK-sek­torimme antaa jo nyt yli puo­let yksi­tyisen sek­torin työ­paikoista ja tuot­ta­van työn liikevaihdosta.

    Näistä pienistä PK-puroista se Suomen hyv­in­voin­nin tule­vaisu­us löy­tyy, ei niinkään suuryri­tys­ten YT-kierteestä.

    Vel­ka-vetoinen julki­nen sek­torimme ja vero­tuk­semme on pakko saneer­a­ta vas­taa­maan pahimpi­en kil­pail­i­ja­maid­en tasoa.

    Nykyis­es­tä keskustelus­ta saa sen käsi­tyk­sen, että niin kauan kun olemme AAA-luokas­sa, haave-maail­mas­sa elävät, van­haan tar­rautu­vat poli­itikkomme eivät tähän raken­nemuu­tok­seen kykene.

    Tämän muu­tok­sen tekee joka tapauk­ses­sa Suomen isän­maalli­nen PK-sek­tori, ihan ilman byrokraat­te­ja ja pelkuri / populisti-poliitikkoja.

    Onko­han se niin, että ensin pitää tul­la kun­nol­la säikäyt­tävä rysäys, kuten esim. ensi syksyn lakko-aal­to, ennekuin tämä suma läh­tee liikkeelle?

    Sep­po Korppoo
    Itsenäi­nen ja vela­ton yrit­täjä, joka toimii ilman mitään tukiaisia

  43. Nokian virhe oli mielestäni se että myyti­in kän­nykkähu­umas­sa pois muut toimi­alat tai ainakin viihde-elek­tron­i­ik­ka. Ylipään­sä suo­ma­lais­ten suuryri­tys­ten hel­masyn­ti että “keski­tytään vain ydi­nosaamiseen”. Kun myy­dään tai lakkaute­taan mui­ta toimi­alo­ja tai ulkois­te­taan tuk­i­toim­into­ja jot­ka het­kel­lis­es­ti ehkä kan­nata­vat huonos­ti se tietää kenkää tuhan­sille ennem­min tai myöhemin.

    Ver­taa vaik­ka Nokian kil­pail­i­jista kov­in­ta, Sam­sun­gia. Se valmis­taa kaikkea maan ja taivaan välistä. Suomen markki­noille tosin tulee vain kän­nykät ja telkkar­it mut­ta Aasian mark­knoille kaikkea laivos­ta ja raken­nuk­sista lähtien. 

    Ymmär­rän että yri­tyk­siä jot­ka keskit­tyvät vain ydi­nosaamiseen on helpom­pi johtaa kun kaik­ki duu­nar­it tekevät läh­es samaa työtä ja eri yksiköi­den tulosta voi ver­ra­ta ja hiostaa niitä kil­paile­maan ja leikkiä tuo­lileikke­jä että aina joku tipute­taan pois. Mut­ta ei se ole mielestäni Suomen kansan­talouden etu.

  44. J. M. Korho­nen: Syistä, jot­ka ovat suun­nit­te­lu­työtä tehneille useim­miten ilmi­selviä: jos kykenet kuvaa­maan tuotet­ta­van tuot­teen siten, että sen valmis­tus voidaan hel­posti siirtää jon­nekin toisaalle, teet “by def­i­n­i­tion” mata­lan lisäar­von bulkkika­maa. Hieno hom­ma jos siihen sit­ten kyke­nee brändäämäl­lä kiin­nit­tämään sit­ten lisäar­voa, mut­ta tämä ei ole käytän­nössä kovin skaalat­tavaa tahi help­poa. Eikä kovin kopiosuojattavaa.

    Ei vält­tämät­tä “by def­i­n­i­tion”. Applel­la ei ole omaa kovotuotantoa. 

    Kulut­ta­jille tarkoitet­tu­jen ICT-tuot­tei­den kovon suun­nit­telu, kokoon­pano ja logis­ti­ik­ka on nyky­isin aika pitkälle stan­dard­ika­maa. Innovoin­ti on siir­tynyt kom­po­nent­tien ja ohjelmis­to­jen kehi­tyk­seen sekä brändäykseen.

    Suun­nit­telun ja valmis­tuk­sen läheisyys antaa edelleenkin jonkin ver­ran etua, mut­tei läh­eskään yhtä paljon kuin parikym­men­tä vuot­ta sitten.

  45. Sep­po Korp­poo:
    PK-sek­torimme antaa jo nyt yli puo­let yksi­tyisen sek­torin työ­paikoista ja tuot­ta­van työn liikevaihdosta.

    Näistä pienistä PK-puroista se Suomen hyv­in­voin­nin tule­vaisu­us löy­tyy, ei niinkään suuryri­tys­ten YT-kierteestä. 

    Jos ker­ran suuryri­tyk­set siirtävät työtä kan­nat­ta­mat­tomana pois Suomes­ta, mik­si luulet että samat hom­mat oli­si­vat kan­nat­tavia PK-yri­tyk­sille? Eivät tietenkään ole.

    Vas­ta kun suuryri­tys­ten kan­nat­taa perus­taa tehtai­ta Suomeen, voidaan kuvitel­la PK-yri­tys­tenkin pärjäävän.

  46. Osmo Soin­in­vaara: Applel­la ei ole yhtään omaa tehdas­ta, mut­ta ihan tyy­dyt­tävästi se on silti menestynyt.

    Onko­han tuo maail­mankaikkeu­den men­estyneim­män fir­man kon­sep­ti kuin­ka hel­posti monis­tet­tavis­sa Suomen oloi­hin? Ja mitenkähän se paperite­htaal­ta irti­san­ot­tu Reiska sopii tuo­hon kalli­iden viimeisen pälle hiot­tui­jen pre­mi­um-design-It-tuot­tei­den kuvioon?

  47. Osmo Soin­in­vaara:

    Ilman omaa tuotan­toa voi kuitenkin myös yrit­tää men­estyä. Applel­la ei ole yhtään omaa tehdas­ta, mut­ta ihan tyy­dyt­tävästi se on silti menestynyt.

    Ilman omaa tuotan­toa voi men­estyä, kunnes kiinalaiset kopi­oi­vat mallisi ja suun­nit­tel­e­vat itse sekä halvem­man että paremman.

  48. Osmo Soin­in­vaara: Applel­la ei ole yhtään omaa tehdas­ta, mut­ta ihan tyy­dyt­tävästi se on silti menestynyt.

    Sel­l­ainen tak­sono­mia jos­sa tehdas on tehdas vain jos se tuot­taa jotain fyy­sistä on hyödytön ja johtaa näi­hin “90% kaikesta työstä on palve­lu­työtä” ‑umpiku­ji­in. IT-alan tehdashal­lit ja pro­topa­jat ovat vir­tu­aal­isia, eivätkä sijaitse Kiinassa.

    Kun Applen tyyp­pinen yri­tys ulkois­taa kokoon­panon, ei sen mukana siir­ry merkit­tävää IT-alan osaamista, logis­tista ja sopimus­valmis­tuk­seen liit­tyvää osaamista kyl­läkin. Kun suo­ma­lainen vir­talähde­valmis­ta­ja siirtää dol­lar­in kap­pale ‑lop­putuot­tei­den tuotan­non Kiinaan, ja koko lop­putuot­teen sielunelämän ymmärtää kuka tahansa ammat­ti­lainen, on ratkaisu lopullinen.

    Detalji­na: IT-rau­dan inte­groin­ti­as­teen jatku­va kasvu tarkoit­taa oikeas­t­aan että viimeis­ten kym­me­nien vuosien aikana kokoon­pano on siir­tynyt vir­tu­aalisek­si ja siis pois halpamaista.

  49. Sylt­ty: Mitä vähem­mä Suomes­sa on valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta, sitä vähem­män tääl­lä on töitä niille, jot­ka eivät pär­jää korkean tuot­tavu­u­den töis­sä. Samat­en valmis­tuk­sen lähtem­i­nen nos­taa myös insinööri­työn vaa­timuk­sia ylöspäin, kos­ka valmis­tuk­sen perässä menee nopeasti paljon helpohko­ja suun­nit­te­lute­htäviä ja vähän pidem­mäl­lä aikavälil­lä vaikeampiakin. 

    Samaa mieltä ja tämä on todel­li­nen uhka.

    Kir­vestä ei kuitenkaan kan­na­ta heit­tää kaivoon, sil­lä pieniä sar­jo­ja ei yleen­sä kan­na­ta siirtää hal­pa­mai­hin. Täl­laista teol­lisut­ta on Suomes­sa vieläkin yllät­tävän paljon. Viro on tosin paha kil­pail­i­ja, mut­ta eiköhän kus­tan­nus­ta­so siel­läkin lähde nousuun.

    Täl­lais­ten niche-tuot­tei­den ideoin­ti ja markki­noin­ti vain vaatii yri­tysjo­hdol­ta asi­akkaiden ja tekni­ikan ymmärtämisen lisäk­si aitoa yrit­täjyyt­tä ja se on ollut tois­taisek­si niuk­ka luon­non­va­ra. Nuoris­sa sitä tun­tuu kuitenkin löy­tyvän, kuten Sep­po Korp­poo kirjoittaa.

  50. Tapio:
    Kir­vestä ei kuitenkaan kan­na­ta heit­tää kaivoon, sil­lä pieniä sar­jo­ja ei yleen­sä kan­na­ta siirtää halpamaihin. 

    Ei niin, mut­ta kun hal­pa­maalainen fir­ma voi tehdä nämäkin sar­jat hal­val­la, tilanne ei tääl­lä Suomes­sa parane.

  51. Suomen kan­nat­taisi olla mah­dol­lisim­man suuris­sa määrin mukana eri­lai­sis­sa avaruusprojekteissa.

    Avaru­us on kuitenkin tämän ja seu­raa­van vuosikymme­nen isoin juttu.

    Yhdys­val­lat ovat jo käytän­nössä yksi­ty­istäneet avaru­uslen­not ja seu­raa­va kyn­nys ei ole lento Mars pla­nee­talle vaan mah­dol­lis­es­ti louhin­taan kel­paavalle asteroidille.

    Olemme toisen avaru­usa­jan kyn­nyk­sel­lä. Siinä kil­pa­juok­sus­sa on vielä kaik­ki mah­dol­lista. Myös suomalaisille.

  52. spot­tu:IT-alan tehdashal­lit ja pro­topa­jat ovat vir­tu­aal­isia, eivätkä sijaitse Kiinassa.

    Ei niin, ne sijait­se­vat Inti­as­sa, joskin kiinalaiset kirivät eroa kiin­ni aika kovaa vauh­tia parhaillaan.

    Suo­ma­laisil­la poti­lasti­eto­jär­jestelmäke­hit­täjille ei maail­man­markki­noil­ta edelleenkään löy­dy tilaa.

  53. Sun Tzu esit­ti hyvän kysymyk­sen: “Jos ker­ran suuryri­tyk­set siirtävät työtä kan­nat­ta­mat­tomana pois Suomes­ta, mik­si luulet että samat hom­mat oli­si­vat kan­nat­tavia PK-yri­tyk­sille? Eivät tietenkään ole.”

    Tässä ei joko-tai mus­tavalko-ajat­telua kan­na­ta har­ras­taa. Sekä suuryri­tyk­siä, että PK-sek­to­ria tarvi­taan. Eikä myöskään kan­na­ta puhua “samoista hom­mista”, sil­lä hom­mat eivät nyky­isin pitkään pysy samoina.

    Koke­muk­ses­ta tiedämme, että suuryri­tyk­set ja KP-yri­tyk­set ovat luon­teeltaan paljolti eri­laisia ja ne hyvin täy­den­tävät toisiaan:

    1) Suuryri­tyk­set ovat taval­lis­es­ti jo kan­sain­välistyneitä ja byrokraatisia organ­isaa­tioi­ta. Niiden muu­tosvauhti ja uuden teknolo­gian vas­taan­ot­tokyky on yleen­sä hidas­ta. Niis­sä tahtipuikkoa useinkin heilut­ta­vat ekon­o­mistit, juris­tit, yms. kvar­taali-ryt­mi­in ja mata­laot­saiseen revi­ir­i­tais­telu­un orjen­toituneet henkilöt.

    Suuryri­tyk­sis­sä on riskinä se, että keski­tytään liikaa riskien vält­tämiseen ja kus­tan­nusten leikkaamiseen, annetaan potkut kaikille “pro­pel­lipäille”, asi­akaskon­tak­ti pyrkii uno­h­tu­maan ja sitä kaut­ta YT-keirre alkaa.…

    2) PK-sek­tori puolestaan on tyyp­il­lis­es­ti ket­terää ja nopeasti uut­ta tekni­ikkaa käyt­töönot­tavaa porukkaa.

    Niis­sä asi­akaskon­tak­ti on taval­lis­es­ti erit­täin tiivis, päätök­sen­teko nopeaa, riskinot­to ja sen hallinta kun­nos­sa, ja siel­lä on sitä oikeaa innos­tuk­sen “pöhinää.”

    Mon­et pöhinät­tömät suuryri­tyk­set älyävätkin kyvyt­tömyyten­sä pakol­liseen muu­tok­seen ja sik­si osta­vat akti­ivis­es­ti sopivia PK-yri­tyk­siä tai perusts­vat niitä itse.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, jol­la on pöhinää

  54. Kan­nat­taa myös muis­taa, että Kiinaan on siiret­ty paljon sel­l­aista tuotan­toa, jota ei oikeas­t­aan olisikaan kan­nat­tanut siirtää. Jo pelkästään tuot­tei­den yksikkökus­tan­nuk­set ovat monas­ti jotain muu­ta kuin alku­peräi­sis­sä investoin­ti­laskelmis­sa oletet­ti­in (syynä alhainen tuot­tavu­us, laatuon­gel­mat yms.), mut­ta monas­ti logis­ti­ikkaon­gel­mat, tuotan­non jous­ta­mat­to­muus ja kom­mu­nikaa­tio-ongelmista johtu­va “kit­ka” ovat mitä ilmeisem­min uno­htuneet laskelmista.

    Täl­laisia ongelmia ei kait voi oikein muuten ymmärtää kuin jonki­laisen joukko­hal­lusi­naa­tion kaut­ta — eihän siitä tai­da olla edes vuosikym­men­tä, kun yleis­es­ti pidet­ti­in fir­mo­ja, jot­ka eivät olleet siirtämässä tuotan­toaan Kiinaan, toiv­ot­tom­i­na konkurssi­in matkalla olev­ina surkimuksi­na. Ilmeis­es­ti mil­lään tarkoil­la laskelmil­la ei tässä ollut mitään merk­i­tys­tä vaan kaik­ki oli­vat mukana huumas­sa sen kum­mem­pia kyselemättä.

    Yht­enä men­estymisen mah­dol­lisuute­na voisikin olla Kiinas­ta palaa­van tuotan­non saami­nen Suomeen. Mis­sään bulkki­tuot­teis­sa tämä ei var­maankaan ikinä onnis­tu, mut­ta jous­tavas­sa, lyhyi­den läpi­menoaiko­jen pien­sar­jatuotan­nos­sa tämä var­maankin onnis­tu­isi (ja ehkä mas­saräätälöin­nis­sä). Tois­taisek­si meil­lä on vielä tar­jo­ta vakaa toim­intaym­päristö, koulutet­tua työvoimaa ja (suht) edullista ener­giaa. Pitäisikin miet­tiä, että muu­ta pitäisi tar­jo­ta jot­ta osa palu­u­vir­ras­ta ohjau­tu­isi tänne.

  55. Poikkeuk­sia kuten Apple löy­tyy aina. Mietin tuo­ta ylem­pää kir­joit­taes­sa, pitäisikö tästä maini­ta erikseen. 

    Applen kon­septin kopi­oin­ti ei kuitenkaan ole, kuten on jo huo­mautet­tu, osoit­tau­tunut kovinkaan helpok­si. Applen tuot­teet itsessään­hän ovat pitkälti juuri tuo­ta bulkkika­maa; ne eivät juurikaan vaa­di vaikeasti siir­ret­tävis­sä ole­vaa high­tech-valmis­tu­sosaamista. Niin­pä ne voidaan suun­nitel­la Kali­for­ni­as­sa ja valmis­taa Aasi­as­sa. Mut­ta monel­lakaan alal­la ei ole mah­dol­lista kopi­oi­da Applen toim­inta­mallia ja sen luo­maa sul­jet­tua ekosysteemiä. 

    Lisäk­si juuri tuol­la ylläku­vat­ul­la kopi­oin­nin logi­ikalla toimi­vat yri­tyk­set, kuten Sam­sung, ovat vakavasti naker­ta­mas­sa ompun ase­maa. Esimerkik­si puhe­limis­sa Apple alkaa olla jo altavas­taa­ja, eikä vält­tämät­tä ole kirkos­sa kuu­lutet­tua, että tietyt Apple-ekosys­teemin (mikä on se Applen ylivoimainen kil­pailue­tu) etu­lyön­ti­ase­mat säi­lyvät iäti. Jääkin nähtäväk­si, miten Job­si­ton Apple pär­jää pitkäl­lä tähtäimellä. 

    Kan­nat­taa muis­taa sekin Alan Kayn totea­mus, mitä itse Steve Jobs on usein tois­tanut: “Peo­ple who are real­ly seri­ous about soft­ware should make their own hard­ware.” Ja se, että Apple on itse asi­as­sa siirtämässä tuotan­toa takaisin Yhdysvaltoihin.

    Tääl­lä tuoti­in esi­in toinenkin hyvä huomio: sen lisäk­si, että niitä “helpom­pia” töitä olisi hyvä olla yhteiskun­nal­li­sista syistä, osaamisen men­estyk­sekäs opet­telu vähän niinkuin vaatii sitä, että aloit­taa helpom­mista tehtävistä. Jos näitä ei ole, niin mis­tä sit­ten saadaan tule­vat osaajat?

    Mut­ta hyvä, että pro­topa­jo­jen ja pilot­tite­htaiden merk­i­tys tun­nuste­taan. Nyt vain sit­ten konkre­ti­aa, mitä mielestänne pitäisi tehdä, että sel­l­aisia saataisi­in Suomeen — ja pysymään Suomessa?

  56. Dig­i­taa­line palve­lu­talous vaatii hyvän tietoli­iken­nein­fran, mut­ta sell­si­at Suomel­la ei oikien ole.

    Son­era rak­en­si kaupunkiverkko­ja 1992–1996 ja aurasi 1996 maa­han 3700 km val­okuitua ja sil­loin kuitu­verkko oli kat­tavim­mil­laan. Käytän­nössä läh­es kaik­ki taloudet oli­vat tuon 2 km päässä kuidus­ta, jotain pieniä syr­jäseu­tu­ja jäi paitsi.

    Lin­den antoi Son­er­an tuho­ta tämän verkon ja nyt aurataan taas kuitua val­tion, kun­tien ja asi­akkait­ten rahoil­la. Ja hin­nat ovat aivan jotain muu­ta kuin 1996 vaik­ka rahan arvon muu­tos huomioidaan, niin asi­akkaille kuin yhteiskunnalle.

    Ja kun Son­era siir­tyi Telialle niin ulko­maany­hteyk­sien kehit­tämi­nen jäi, Elisaa ei kiin­nos­tanut var­muus eikä kap­a­sitet­ti vaan lähin­nä lähiy­htey­det minimikapasiteetilla.

    Nyt Suo­mi on puss­in­perä, jon­ka yhtey­det kulke­vat har­vo­jen oper­aat­tor­ei­den kaut­ta ja niitä voidaan kuun­nel­la mon­es­sa maas­sa, joten yhtey­det eivät ole turvallisiakaan.

    Tarvi­taan vai­h­toe­htoisia reit­te­jä , joi­hin liiken­net­tä voidaan ohja­ta tur­val­lisu­us­tarpei­den mukaan ja ennenkaikkea Suomen itsen­sä hallinnoimia yhteyk­siä ja kap­a­siteet­tia, joka on uskot­ta­va ja palvelun tar­joa­jan hallittavissa.

    Nyt val­tio suun­nit­telee täl­laista hanketta

    Tähän kun sum­mataan, että val­tio ostelee Telia­Son­er­al­ta luo­lia, val­okaapelei­ta ym infraa niin Son­er­an myyn­nistä saadut rahat on mon­een ker­taan mak­set­tu takaisin.

    Ja merikaapelei­den ylläpi­tokaan ei ole help­poa , etenkään kri­isi­aikoina. Merikaapeli painaa sen ver­ran, että ain­oa järkevä kul­je­tusalus­ta kor­jaus­pätkälle on lai­va .Kun kaapelin­valmis­tus lop­pui Suomes­sa niin varakaapeli olisi pitänyt hakea jostain kaukaa ja se olisi kestänyt viikkoja.
    Varas­tossa on aina väärän­laista pätkää väärän­lainen määrä.

    Niin­pä Huolto­var­muuskeskus mak­soi, että Suomen saati­in taas kaapelite­hdas, ei siis ilmainen infran luonti.

    Kaapelilai­va tuli myy­tyä, joten kri­isi­aikana sopi­van laivan löy­tymi­nen voi olla vaikeaa.Monitoimijäänmurtajat ovat muul­la , joten ei niistäkään ole nopeaa apua.

    Dig­i­taalis­es­ta palveluke­hi­tys on mah­dol­lista jos infra on kunnossa

    Nyt Osmon ehdo­tus on lähin­nä tee-se-itse-miehen puuhastelua.

  57. Sep­po Korp­poo:
    Suuryri­tyk­sis­sä on riskinä se, että keski­tytään liikaa riskien vält­tämiseen ja kus­tan­nusten leikkaamiseen,annetaan potkut kaikille “pro­pel­lipäille”, asi­akaskon­tak­ti pyrkii uno­h­tu­maan ja sitä kaut­ta YT-keirre alkaa….

    Kap­i­tal­is­mi­in sisään­raken­net­tu omi­naisu­us on se että se joka osaa tehdä alhaisim­mil­la kus­tan­nuk­sil­la pär­jää parhait­en. Tämä taasen on koko ihmiskun­nan etu.

    Suuryri­tys­ten YT-kierre ei siis ole mikään vält­tämätön merk­ki siitä että niiden strate­gia olisi epäon­nis­tunut, päin­vas­toin se on usein merk­ki siitä että nou­date­taan ter­ve­henkistä strate­giaa jos­sa yli­hin­noitel­lut tuotan­non osat potk­i­taan pel­lolle ja kor­vataan edullisemmilla.

    Jos kuvit­telet että jonkun maagisen taikakon­stin avul­la PK-yri­tyk­sel­lä olisi varaa mak­saa globaali­in palkkata­soon näh­den kym­menker­tainen palk­ka suo­ma­laiselle nysvääjälle siinä kun suuryri­tyk­sel­lä ei ole, tulet huo­maa­maan että olet väärässä.

  58. Poth1ue1: Tois­taisek­si meil­lä on vielä tar­jo­ta vakaa toim­intaym­päristö, koulutet­tua työvoimaa ja (suht) edullista ener­giaa. Pitäisikin miet­tiä, että muu­ta pitäisi tar­jo­ta jot­ta osa palu­u­vir­ras­ta ohjau­tu­isi tänne. 

    Kiinas­sa on riit­tävän vakaa toim­intaym­päristö ja riit­tävästi koulutet­tua työvoimaa kymme­ne­sos­al­la Suomen palkoista, sähkön hin­ta on kol­mannes Suomen hin­noista. USA tosin houkut­taa ener­giain­ten­si­ivistä teol­lisu­ut­ta kaik­ista eniten juuri nyt, siel­lähän liuskekaa­sua on niin paljon että se on jo läh­es ilmaista. Muu­toin ei Kiinas­ta län­si­mai­hin tuotan­toa palaa, pois­lukien tapauk­set jois­sa fir­man pomot ovat sössi­neet ulkois­tus­pro­jek­tin­sa. Vielä Kiinaakin halvem­pi­in mai­hin siir­tymää tietenkin tapahtuu.

    Kun Suomes­sa on maail­man korkeimpi­in kuu­lu­vat palkat, maail­man korkeimpi­in kuu­lu­va veror­a­situs ja maail­man korkeimpi­in kuu­lu­vat hin­nat niin ymmär­rätte että edessä ovat todel­la kovan luokan yhteiskun­nal­liset muu­tok­set ennenkuin tänne vir­taa työtä.

  59. Sun Tzu: Jos kuvit­telet että jonkun maagisen taikakon­stin avul­la PK-yri­tyk­sel­lä olisi varaa mak­saa globaali­in palkkata­soon näh­den kym­menker­tainen palk­ka suo­ma­laiselle nysvääjälle siinä kun suuryri­tyk­sel­lä ei ole, tulet huo­maa­maan että olet väärässä. 

    Yksi maagi­nen taikakon­sti on kil­pail­i­joiden puut­tumi­nen. Vaatii tietenkin oikeasti inno­vati­ivisia tuot­tei­ta ja jatku­vaa kehi­tys­tä etu­matkan säi­lyt­tämisek­si. Yri­tyk­sen koko sinän­sä ei ole määräävä tek­i­jä, mut­ta yleen­sä pienis­sä yri­tyk­sis­sä organ­isaa­tiokult­tuuri on innovaatiomyönteisempi.

    Lisää luet­tavaa:
    http://blakemasters.com/post/21169325300/peter-thiels-cs183-startup-class-4-notes-essay
    http://timoahopelto.wordpress.com/2013/05/12/verotuksella-ei-kannusteta-yrityksia-kasvuun/

  60. Sun Tzu: Suuryri­tys­ten YT-kierre ei siis ole mikään vält­tämätön merk­ki siitä että niiden strate­gia olisi epäon­nis­tunut, päin­vas­toin se on usein merk­ki siitä että nou­date­taan ter­ve­henkistä strate­giaa jos­sa yli­hin­noitel­lut tuotan­non osat potk­i­taan pel­lolle ja kor­vataan edullisemmilla. 

    Niin — tai sit­ten YT-kierre on merk­ki siitä, ettei suuryrityksillä(kään) ole kovin hyvää käsi­tys­tä siitä mitä jonkun här­pät­ti­men valmis­tus mak­saa ja mitä siitä lop­ul­ta jää käteen. Lisäk­si, kun eri yksiköt ja osas­tot har­ras­ta­vat yksisilmäis­es­ti omien kus­tan­nusten­sa osaop­tiomoin­tia, niin kokon­aisu­ud­es­ta tulee hel­posti kaikkea muu­ta kuin optimaalista.

    Jos­sain ohjelmis­to­tuotan­nos­sakin tun­nu­taan osaa­van vain tui­jot­taa työn tun­ti­hin­taa ja ryn­täil­lä ympäri maa­pal­loa mah­dol­lisim­man halpo­jen kood­ikulien perässä. Eihän sil­lä mitään väliä, että toimi­va tuote tulee lop­ul­ta surkean tuot­tavu­u­den takia tuplahintaiseksi…

  61. Sun Tzu: Kiinas­sa on riit­tävän vakaa toim­intaym­päristö ja riit­tävästi koulutet­tua työvoimaa kymme­ne­sos­al­la Suomen palkoista, 

    Tehdastyöläiset on kuitenkin yleen­sä revit­ty suo­raan riisipel­loil­ta — ja kun ne on saatu vih­doin koulutet­tua tehtävään­sä, niin ne vai­h­ta­vat yleen­sä välit­tömästi työ­paikkaa. Osaa­va kiinalainen insinööri taas kus­tan­taa aika paljon enem­män kuin 1/10 täkäläi­sistä palkoista — ja jos tarvi­taan (projektin)johtotehtäviin kykeneviä osaa­jia, niin palkkata­so hel­posti jopa ylit­tää Suomen insinöörien palkat.

    sähkön hin­ta on kol­mannes Suomen hinnoista.

    Just. Ja ensim­mäi­nen han­k­in­ta uudelle teol­lisu­us­ton­tille on yleen­sä Wärt­silän tms. die­selvoimala, jol­la taataan, ettei tuotan­toa tarvitse ajaa kovin mon­taa ker­taa päivässä alas.

    Kun Suomes­sa on maail­man korkeimpi­in kuu­lu­vat palkat, maail­man korkeimpi­in kuu­lu­va veror­a­situs ja maail­man korkeimpi­in kuu­lu­vat hin­nat niin ymmär­rätte että edessä ovat todel­la kovan luokan yhteiskun­nal­liset muu­tok­set ennenkuin tänne vir­taa työtä. 

    Kum­masti esim. vaa­ti­va ohjelmis­toke­hi­tys voi tul­la Suomes­sa jopa puo­let halvem­mak­si kuin jos­sain Inti­as­sa. Mei­dän pitäisi osa­ta lopet­taa voiv­ot­telu ja tuhkan päälle ripot­telu — työ­tun­nin hin­ta kun ei ker­ro asi­as­ta vielä mitään vaan se mitä saadaan aikaisek­si ratkaisee. Pitäisi parem­min keskit­tyä siihen miten saisimme vahvu­utemme parem­min hyö­dyn­net­tyä — sen sijaan, että nos­te­taan kädet pystyyn ja alis­tu­taan hitaaseen rappioon.

  62. Ihan hyvää keskustelua puoles­ta ja vas­taan. Mut­ta mitä “asialle” pitäisi tehdä? Jääkö keskustelu yleisen selit­tämisen tai yri­tysjo­hdolle suun­natun vapaasti hyö­dyn­net­tävän kon­sul­taa­tion tasolle, vai saa­vatko asi­as­ta puoleen ja toiseen väit­täjät muo­dostet­tua jotain politiikkasuosituksia?

  63. Sun Tzu: Kiinas­sa on riit­tävän vakaa toim­intaym­päristö ja riit­tävästi koulutet­tua työvoimaa kymme­ne­sos­al­la Suomen palkoista, sähkön hin­ta on kol­mannes Suomen hin­noista. USA tosin houkut­taa ener­giain­ten­si­ivistä teol­lisu­ut­ta kaik­ista eniten juuri nyt, siel­lähän liuskekaa­sua on niin paljon että se on jo läh­es ilmaista. Muu­toin ei Kiinas­ta län­si­mai­hin tuotan­toa palaa, pois­lukien tapauk­set jois­sa fir­man pomot ovat sössi­neet ulkois­tus­pro­jek­tin­sa. Vielä Kiinaakin halvem­pi­in mai­hin siir­tymää tietenkin tapahtuu.

    Ei tilanne ole noin toivoton. 

    Toim­intaym­päristö ei ensin­näkään ole vakaa. Hallinto on kiinalaista ja pankki­jär­jestelmä kehit­tymätön­tä. Seu­rauk­se­na on, että resurssien allokoin­ti on teho­ton­ta. Maas­sa on lisäk­si jän­nit­teitä; julk­iste­tut Fox­conin ja Sto­ra Enson koke­muk­set ovat vain jäävuoren huippu.

    Toisek­si, vain lin­jatyöläis­ten palkat ovat mata­lat eikä hei­dän koulu­tuk­sen­sa ole kaksi­nen. Kieli­taitois­t­en korkeak­oulutet­tu­jen ihmis­ten palkat alka­vat itäran­nikol­la läh­estyä meikäläis­ten insinöörien palkko­ja. Vien­ti­te­ol­lisu­udessa johta­jien palkat ovat yllät­tävän korkeat.

    Kol­man­nek­si, Kiina ei kun­nioi­ta IPR:ää ja “tiedustelu” on maan tapa. Laatu koetaan vain vält­tämät­tämätömänä pahana, se ei ole ylpey­den aihe. Raha on paljon tärkeäm­pää. Huip­pu­laat­ua tuot­tavia yri­tyk­siä alkaa tosin esi­in­tyä, kiitos län­tisen koulutuksen.

    Seu­rauk­se­na on, että esim. mon­et USA:laiset yri­tyk­set, muutkin kuin ener­giain­ten­si­iviset, ovat vetämässä tuotan­toaan takaisin.

  64. Sun Tzu: Kiinas­sa on riit­tävän vakaa toim­intaym­päristö ja riit­tävästi koulutet­tua työvoimaa kymme­ne­sos­al­la Suomen palkoista, sähkön hin­ta on kol­mannes Suomen hin­noista. USA tosin houkut­taa ener­giain­ten­si­ivistä teol­lisu­ut­ta kaik­ista eniten juuri nyt, siel­lähän liuskekaa­sua on niin paljon että se on jo läh­es ilmaista. Muu­toin ei Kiinas­ta län­si­mai­hin tuotan­toa palaa, pois­lukien tapauk­set jois­sa fir­man pomot ovat sössi­neet ulkois­tus­pro­jek­tin­sa. Vielä Kiinaakin halvem­pi­in mai­hin siir­tymää tietenkin tapahtuu.

    Se, että fos­si­ilisen ener­gian esi­in­tymiä on paljon, ei valitet­tavasti tee siitä hal­paa. Liuskekaa­sun tuotan­non lisäys on varsin epä­var­mal­la poh­jal­la, sil­lä kak­si kol­ma­sosaa koko liuskekaa­sun nyky­tuotan­nos­ta tulee kolmes­ta parhaas­ta esi­in­tymästä. Kos­ka parhaat läh­teet hyö­dyn­netään ensin, niin tulee tuotan­to väistämät­tä kallis­tu­maan tule­vaisu­udessa. Tähän asti peusteel­lisin löytämäni raport­ti liuskekaa­sus­ta (http://www.postcarbon.org/drill-baby-drill) ottaa varsin pes­simistisen kan­nan liuskekaa­sun tulevaisuuteen.

    Toki kon­sult­ti­taloil­ta, kuten PwC, saa paljon posi­ti­ivisem­man kuvan liuskekaa­sus­ta, mut­ta minus­ta nämä eläkeikää lähen­televät geolog­it, kuten David Hugh­es, ovat luotet­tavampia lähteitä.

    Maakaa­su on nyt reilusti halvem­paa Yhdys­val­lois­sa kuin muual­la, mut­ta tämä hin­taero ei vält­tämät­tä säi­ly näin suure­na vuosikausia.

  65. Sun Tzu: Kap­i­tal­is­mi­in sisään­raken­net­tu omi­naisu­us on se että se joka osaa tehdä alhaisim­mil­la kus­tan­nuk­sil­la pär­jää parhait­en. Tämä taasen on koko ihmiskun­nan etu.

    Kap­i­tal­is­mi on ken­ties paras koetel­luista talousjär­jestelmistä, mut­ta on siinä silti melkoisia puut­tei­ta. Lisäk­si se on jär­jestelmänä epävakaa.

    Kap­i­tal­is­mi ei kohdista resursse­ja kokon­aise­dun mukaan vaan jät­tää esimerkik­si ympäristö­vahinko­jen ja finanssikri­isien seu­rauk­set armot­ta muiden maksettavaksi.

    Kap­i­tal­is­mi vaatisi mit­ta­van sään­te­lyn toimi­ak­seen kokon­aise­dun mukaises­ti. Sään­te­lyn vähen­tämi­nen (reaganismi/thatcherismi/Alan Greenspan etc.) ei nähdäk­seni ole paran­tanut kap­i­tal­is­min toimivu­ut­ta. Kor­jatkaa jos olen väärässä.

    Minus­ta näyt­tää myös siltä, että markki­nat epäon­nis­tu­vat usein sil­loinkin kun ei edes ole merkit­täviä ulkoiskus­tan­nuk­sia. Ote­taan esimerkik­si vaikka­pa taloy­htiön teet­tämät remon­tit. Usein taloy­htiö val­it­see alhaisim­man kus­tan­nus­ta­son tar­jouk­sen remont­tik­il­pailu­tuk­sis­sa, mut­ta lop­putu­los saat­taa olla kaikkea muu­ta kuin edulli­nen. Kap­i­tal­isti­nen jär­jestelmä ei takaa, että urakoit­si­ja ei mene konkurssi­in kesken remon­tin tms.

    Epä­vakaak­si kap­i­tal­is­min puolestaan tekee jatku­vasti kas­va­vat tulo­erot. Kuin­ka kauan esimerkik­si amerikkalaiset sulat­ta­vat sitä, että vain rikkain pros­ent­ti tai kak­si vauras­tuu muiden jäädessä reaalis­es­ti nol­lalle tai miinukselle? 

    Minus­ta finanssikri­isin ja eurokri­isin lisäk­si käsil­lä on myös kap­i­tal­is­min kri­isi, jota glob­al­isaa­tio pahen­taa. En silti osaa oikein parem­paakaan jär­jestelmää kuvitel­la, jos sel­l­aisek­si ei kel­paa voimakkaam­min säädel­ty kapiltalismi.

  66. Osmo Soin­in­vaara:
    Oletko var­ma tuos­ta Kiinan hal­vas­ta sähköstä? Olen kuul­lut aivan muuta.

    Viime kesältä:
    — Peking: 0.48 y/kWh (=0.06 €/kWh);
    — Guang­dong: 0.638 y/kWh (=0.08 €/kWh);
    — Shen­zhen: 0.68 y/kWh (=0.09 €/kWh).

  67. Aki Suokko: Kap­i­tal­is­mi on ken­ties paras koetel­luista talousjär­jestelmistä, mut­ta on siinä silti melkoisia puut­tei­ta. Lisäk­si se on jär­jestelmänä epävakaa. 

    Yksi kap­i­tal­is­min (tai vapaan markki­na­t­alouden) “puuteista” tun­tuu ole­van se, että ihmisil­lä on val­tavasti väärin käsi­tyk­siä siitä miten se oikeasti toimii.

    Eihän ideana ole se, että kap­i­tal­is­min puit­teis­sa kaik­ki tehdyt päätök­set oli­si­vat kuin jotenkin maagis­es­ti virheet­tömiä (eli pankki­ir­it ja yri­tysjo­hta­jat oli­si­vat täysin erhet­ymät­tömiä) — ja kun virheitä tapah­tuu, niin sitä pide­tään jotenkin ikään kuin osoituk­se­na siitä, että kap­i­tal­is­mi on aivan perusteis­taan läh­tien toimimaton.

    Homma­han on kuitenkin aivan päin vas­toin — koko idea perus­tuu kokeiluille, epäon­nis­tu­misille ja oppimiselle. Vain virheitä tekemäl­lä voidaan oppia ja otta­mal­la riit­tävästi riskiä voidaan ehkä joskus sat­tumal­ta men­estyä sat­u­mais­es­ti (ja pää­tyä kaikkien muiden kopioimaksi).

    Näin siis se, ettei kehi­tys ole lin­eaarista tai monot­o­nis­es­ti kas­vavaa, on vain merk­ki siitä, että sys­tee­mi toimii. Jos nousut ja laskut halu­taan elim­i­noi­da, niin samal­la riko­taan koko systeemi.

    Useim­miten­han äärim­mäiset tulo- ja var­al­lisu­userot ovat nimeno­maan tulosta siitä, että “sys­tee­mi” riko­taan ja mah­dol­lis­te­taan oikeudeton hyö­tymi­nen pienelle valikoidulle joukolle.

    Voimakkaapi sään­te­ly tuot­taa siis toden­näköis­es­ti enem­män ongelmia kuin ratkaisee niitä. Syn­ty­i­hän var­jopankki­toim­intakin siitä, että osa tuot­toisas­ta liike­toimin­nas­ta kiel­let­ti­in pankeil­ta — jol­loin tämä busi­ness piti tietysti piilot­taa jon­nekin. Samoin nyt mm. yri­tys­ten rahoi­tushano­jen sulkeudut­tua puhutaan siitä, että yri­tys­ra­hoi­tus tulee siir­tymään “pankkien kaltais­ten” taho­jen toimin­naksi — eli taas ker­ran kaiken valvon­nan ulkop­uolle. Tätäkö haettiin?

  68. Tapio:
    Seu­rauk­se­na on, että esim. mon­et USA:laiset yri­tyk­set, muutkin kuin ener­giain­ten­si­iviset, ovat vetämässä tuotan­toaan takaisin.

    Tänä vuon­na, jälleen ker­ran, kiinalaiset laske­vat että maa­han tehtävät ulko­maiset investoin­nit tekevät uuden ennä­tyk­sen. Erit­täin kova temp­pu aikana kun maail­man­talous on aika heikois­sa kan­timis­sa noin ylipäätään, mut­ta näin­hän se yleen­sä on että “when the going gets tough, the tough gets going”.

    En nyt siis sanoisi että mitään suurem­paa joukkopakoa Kiinas­ta on havait­tavis­sa, aika lail­la päin­vas­toin näyt­täisi asia olevan.

  69. Aki Suokko: Se, että fos­si­ilisen ener­gian esi­in­tymiä on paljon, ei valitet­tavasti tee siitä halpaa. 

    No Euroopas­sa kaa­sun hin­ta on 4–5‑kertainen tämän­hetkiseen USAn hin­taan näh­den. Kyl­lä se minus­ta nyt aika hal­val­ta kuulostaa.

    Hauskana sat­tumuk­se­na voi muuten maini­ta senkin että arvel­e­vat että maail­man suurim­mat liuskekaa­su- ja öljy­varan­not ovat Kiinas­sa, eivät vaan ole vielä ennät­täneet niitä hyödyntämään.

  70. Aki Suokko:
    Epä­vakaak­si kap­i­tal­is­min puolestaan tekee jatku­vasti kas­va­vat tulo­erot. Kuin­ka kauan esimerkik­si amerikkalaiset sulat­ta­vat sitä, että vain rikkain pros­ent­ti tai kak­si vauras­tuu muiden jäädessä reaalis­es­ti nol­lalle tai miinukselle?

    Tulo­ero­jen pitääkin hei­jas­taa ain­oas­taan sitä todel­lista lisäar­voa jon­ka kukin globaali­in talouteen tuot­taa. On help­po aivan matemaat­tis­es­ti laskea että mikään muu jär­jestelmä ei mitenkään voi pysyä pystyssä. Eri­laiset tuhoon johta­neet kom­mu­nis­tiset kokeilut vain vahvis­ta­vat tätä luonnonlakia.

  71. Poth1ue1:
    Kum­masti esim. vaa­ti­va ohjelmis­toke­hi­tys voi tul­la Suomes­sa jopa puo­let halvem­mak­si kuin jos­sain Intiassa. 

    Niin kauan kun sof­t­anke­hi­tys­bisnes Inti­as­sa kas­vaa kaksinu­meroisia luku­ja vuodessa voi tode­ta että jos joku ei tavoit­telemi­aan etu­ja saa, se on oman tupeloin­nin syytä.

  72. Lau­ri Kumpu­lainen: Suomen kan­nat­taisi olla mah­dol­lisim­man suuris­sa määrin mukana eri­lai­sis­sa avaruusprojekteissa.Avaruus on kuitenkin tämän ja seu­raa­van vuosikymme­nen isoin juttu.Yhdysvallat ovat jo käytän­nössä yksi­ty­istäneet avaru­uslen­not ja seu­raa­va kyn­nys ei ole lento Mars pla­nee­talle vaan mah­dol­lis­es­ti louhin­taan kel­paavalle asteroidille.

    Otta­mat­ta kan­taa vieraiden pla­neet­to­jen asut­tamiseen yleisenä men­stysstrate­giana, ESA-hom­mis­sa nousee esi­in yksi merkit­tävä ongel­ma: Suomes­ta ei tah­do löy­tyä kovin paljoa sel­l­aista yri­tys­in­fra­struk­tu­uria joka voisi ottaa kopin tutkimus­laitok­sis­sa ESAn piikki­in tehdys­tä teknolo­giake­hi­tyk­ses­ta (ole­tan että myös CERNin, ESOn ja muiden vas­taavien). Jo Hol­lan­nista tun­tuu löy­tyvän aivan toises­sa mit­takaavas­sa kaiken­laista pikku­fir­maa ja star­tup­pia, jot­ka tekevät mon­en­moista kum­mallista high-tech ‑puuhaa.

    Suomen teol­lisu­us­rak­en­teen yksipuolistues­sa tun­tuu että mah­dol­lisu­udet löytää astin­lau­taa kohti kau­pal­lista hyö­dyn­tämistä vähenevät päivä päivältä. Tutkimus­laitok­ses­sa tehty työ val­uu hukkaan, jos kehitet­ty päristin ei kas­va kau­pal­lisek­si tuot­teek­si asti, vaan päristin-pro­to­tyyp­pi sit­ten vain vähitellen uno­htuu. Jos halu­aa lähteä nim­imerk­ki Sun Tzu’n “ne jyrää kuitenkin meitin” ‑lin­jalle, voi kysyä kuin­ka kauan kan­nat­taa mak­saa edes niitä ESA‑, CERN- ja ESO-jäsenmaksuja.

    Parem­paa kuin val­o­jen sam­mut­ta­mi­nen olisi kuitenkin löytää keinot tutkimuk­ses­ta-yri­tyk­sek­si kuole­man­laak­son ylit­tämiseen, kos­ka se on yksi selkeä pul­lonkaula, joka on mielestäni kaidampi kuin pul­lonkaulan tarvit­sisi olla. Hol­lan­nis­sa ja vaikka­pa USA:ssa uusia hitech-yri­tyk­siä nyt vain kuitenkin yhä syn­tyy, vaik­ka kuin­ka Kiina ja Intia. Samoin kun kävin äsket­täin käväisin piru­ut­tani yhdessä verkot­tumistapah­tu­mas­sa, siel­lä eräältä Ven­ture-kap­i­tal­is­til­ta kysyt­ti­in mik­si ihmeessä he edelleen kam­paa­vat läpi myös suo­ma­laisia keksin­tö­pa­jo­ja, vaik­ka omista rahoista on kyse, vas­taus oli että täältä nyt vain löy­tyy aivan pirun hieno­ja teknolo­gia­helmiä kun vähän jak­saa kaivaa.

    Jos teknolo­gia-star­tup­pi sit­ten kui­h­tuu markki­na­t­alouden puris­tuk­ses­sa, kui­h­tukoot. Niitä olisi kuitenkin hyvä ensin syn­tyä edes markki­noille asti onneaan kokeilemaan.

  73. Poth1ue1: Nykyään kuin­tenkin organ­isaa­tion kuin organ­isaa­tion tun­tuu val­lan­neen varsi­nainen kam­ree­ri­armei­ja sivus­tatuke­naan kaiken­maail­man man­agerei­den, suun­nit­telijoiden, tark­ista­jien yms. prikaatit. Niin­pä hom­mat, jot­ka ennen hoi­tu­i­v­at iltapäivässä, ovat tyyp­il­lis­es­ti puolen­vuo­denkin kulut­tua edelleen levällään 

    Mik­si näin on, on häm­men­tävä kysymys. Yksi hypo­teesi on että siten annetaan isolle joukolle ihmisiä oikeus osu­u­teen automaa­ti­ol­la tuote­tu­ista hyödykkeistä. Kun itse hyödykkei­den tuot­tamises­sa ei enää tarvi­ta työvoimaa, ja kan­nustin- tai moraal­isyyt eivät sal­li hyödykkei­den vastik­kee­ton­takaan jakamista, on kek­sit­tävä palvelui­ta, joiden hin­ta sit­ten määräy­tyy Baumolin mekanismilla s.e. tas­apaino löy­tyy. Ilmeis­es­ti mekanis­min hin­tasig­naloin­tikyky on heikko vai­heessa jos­sa tas­apain­oa vas­ta haetaan, niin että pääsee syn­tymään myös “johtamista” ja mui­ta tehot­to­mia tai jopa haitallisia palvelui­ta. Myös on val­tion ‑lyhyt­näköisessä- intres­sis­sä luo­da kam­ree­ri­armei­jaa työl­listäviä säädök­siä, jot­ka pitävät ihmiset pois­sa työvoimatoimistosta.

    Toisen hypo­teesin mukaan kyseessä on hei­jas­tu­ma eloon­jäämiskamp­pailus­ta jota IT-toim­i­jat käyvät sen jäl­keen kun he ovat ratkaisseet tehtäväk­si saa­mansa tuot­tavu­u­songel­man. IT-fir­man­han pitäisi tämän jäl­keen ajaa itsen­sä alas — tai kek­siä uut­ta tekemistä, mikä ei fir­man tapauk­ses­sa ole sen helpom­paa kuin automa­ti­soidul­ta tuotan­tolin­jal­ta ulkois­te­tun riv­idu­u­narinkaan uusien töi­den löytämi­nen. Mm. ainoan toimittajan kuristusote antaa kamp­pailu­un hyvät aseet.

    Kol­mas hypo­teesi on että liikeen­jo­hto on nykyään ker­takaikkisen kyvytön­tä. Tämä on häir­it­sevä aja­tus kos­ka löy­tyy esimerkke­jä myös ilmeisen onnis­tuneesta johtamis­es­ta, kuten Job­s’in Apple, Vehviläisen Fin­s­ki tai Nok­su 90-luvul­la. Toisaal­ta luulisi myös pikku-star­tup­pi­en rankai­se­van heti jos isois­sa fir­moissa hölmöil­lään, mut­ta ehkä isoil­la on niin suuret skaalae­dut että niis­sä pär­jää kehnom­mil­lakin visioilla? 

    Ehkä parem­pi muo­to kol­mannes­ta hypo­teesista sanoo että hyvä päätök­sen­teko erot­tuu huonos­ta päätök­sen­teosta niin hitaal­la aika­jän­teel­lä, että takaisinkytken­tä puut­tuu. Sil­loin ei tapah­du evo­lu­ti­ivista jyvien valikoi­tu­mista akanoista. Kuitenkin akanoil­la voi olla itselu­ot­ta­mus hyvinkin vah­vas­sa kun­nos­sa. En mal­ta olla lainaa­mat­ta Gary Hamelin (muuten kyl­lä hyvästä) kir­jas­ta “Johtamisen tulevaisuus”:
    “…En väheksy nykyaikaisen liik­keen­jo­hdon saavu­tuk­sia. Teol­lisu­us­maid­en yleinen elin­ta­son nousu on nykyaikaisen johtamis­taidon ansio­ta. Sik­si meil­läkin on omis­tusasun­not, kesäa­sun­not ja mon­en­moisia sähköisiä vies­tim­iä… (Liik­keen­jo­htoa) voidaan ver­ra­ta saman aikakau­den insti­tu­tion­aal­isi­in uud­is­tuk­si­in, joi­ta oli­vat yhtiölain­säädän­tö, osakey­htiö ja patent­tioikeus; tai saman aikakau­den teknisi­in keksin­töi­hin, joi­ta oli­vat polt­to­moot­tori, puhe­lin ja mikro­pros­es­sori. Hyvin toimi­va liik­keen­jo­hto oli se, joka 1900-luvun ensim­mäisel­lä puoliskol­la varmisti, että tieteen his­to­ri­al­liset edis­tysaskeleet alkoi­vat tuot­taa hyv­in­voin­tia suurille joukoille kaikkial­la maail­mas­sa. Voitaisi­in päin­vas­toin sanoa että poikkea­ma­ra­por­toin­ti, investoin­ti­lasken­ta, pro­jek­t­in­hallinta, tulospalkkaus, strate­gi­nen suun­nit­telu ja muut nykyaikaisen johtamisen työka­lut muo­dosta­vat kokon­aisu­u­den, joka kuu­luu ihmiskun­nan tärkeimpi­in keksin­töi­hin. Siinä mielessä liik­keen­jo­htoa voitaisi­in ver­ra­ta tulen kek­simiseen, kir­joite­tun kie­len lev­iämiseen ja kansan­val­taiseen demokra­ti­aan. .. Niin­pä mil­jar­di­en ihmis­ten pitäisikin suo­ras­taan polvis­tua mod­ernin liik­keen­jo­hdon uranu­ur­ta­jien muis­tomerkeil­lä osoit­ta­maan kun­nioi­tus­taan F.W.Taylorille, Max Weber­ille, D. McCal­lu­mille, C.Barnardille, W.E.Demingille ja P.Druckerille” .

    Kun tuon pätkän lukee tarpeek­si mon­ta ker­taa, ei ihme jos kaali sekoaa ja kam­ree­ri­armei­ja sopi­van eufemis­min taakse naamioitu­na (Laatu­jär­jestelmä? ERP? Matri­isior­gan­isaa­tio?) alkaa kuu­lostaa suh­teel­lisu­us­teo­ri­an veroiselta neronleimaukselta.

    Hypo­teese­ja löy­tyy neljäs ja enem­mänkin, eikä tuo kol­maskaan vielä kun­nol­la tavoit­tanut mikä stereo­tyyp­pisessä faarao-mallin keskushallinnos­sa haiskah­taa mädän­tyneeltä. Ehkä yksi seik­ka on se että ympäröivän toim­intak­en­tän räjähtävä mon­imuo­toisu­us ja oman fir­man todel­lisu­us kutis­te­taan muu­ta­mak­si sup­peak­si mit­tarik­si, joka putkah­taa rav­in­to­sisäl­löt­tömäk­si jalostet­tuna SAP-jär­jestelmän tuutista — Man­age­ment by Walk­ing Around voisi toimia paremmin.

  74. Hauskana sat­tumuk­se­na voi muuten maini­ta senkin että arvel­e­vat että maail­man suurim­mat liuskekaa­su- ja öljy­varan­not ovat Kiinas­sa, eivät vaan ole vielä ennät­täneet niitä hyödyntämään.

    Maa­pal­lon ytimessä on hillit­tömän suuret määrät erit­täin puh­das­ta rautaa ja nikke­liä, jopa melkein kol­mannes maa­pal­lon mas­sas­ta. Kukaan ei ole ennät­tänyt niitä hyö­dyn­tämään vaik­ka niihin pääsee käsik­si jokaises­ta valtiosta:).

  75. Sun Tzu: No Euroopas­sa kaa­sun hin­ta on 4–5‑kertainen tämän­hetkiseen USAn hin­taan näh­den. Kyl­lä se minus­ta nyt aika hal­val­ta kuulostaa.

    Tuo ero on nyt 2,5‑kertainen. Kaa­sun hin­ta on nous­sut melkein 100 % Yhdys­val­lois­sa viimeisen noin puolen vuo­den aikana. On vielä liian aikaista tode­ta, että tuo hin­taero olisi pysyvä.

  76. Sun Tzu: On help­po aivan matemaat­tis­es­ti laskea että mikään muu jär­jestelmä ei mitenkään voi pysyä pystyssä.

    Tämä herät­ti mie­lenki­in­non. Kuin­ka se help­po lasku menee? 

    Samal­la­pa selviää ehkä mikä markki­na­t­alouden vari­ant­ti on se sys­tee­mi jota Sun Tzu kut­suu “kap­i­tal­is­mik­si”. Ellei sit­ten määritelmän mukaises­ti se ole se jär­jestelmä joka kul­loinkin sat­tuu pysymään pystyssä.

    - Soma­lian tyy­li­nen laissez-faire?
    — Edelli­nen täy­den­net­tynä väki­val­takoneis­tol­la joka takaa omis­tu­soikeu­den ja sopimusten pitävyy­den mut­ta ei muuta?
    — Edelli­nen täy­den­net­tynä väki­val­takoneis­ton takaa­mal­la fiat-rahajärjestelmällä.
    — Oba­man USA? (Luul­tavasti liian mon­imutkainen taipuak­seen yhtälöksi)
    — Rea­ganin USA? (Luul­tavasti liian mon­imutkainen taipuak­seen yhtälöksi)
    — Nyky-Kiina? (Luul­tavasti liian mon­imutkainen taipuak­seen yhtälöksi)
    — Joku muu?

    Eri­laiset tuhoon johta­neet kom­mu­nis­tiset kokeilut vain vahvis­ta­vat tätä luonnonlakia.

    Otta­mat­ta kan­taa todis­taako havain­to että kissa ei ole punainen, luon­non­lain että kissan on pakko olla sini­nen, kiin­nos­taisi mitä Sun Tzu kut­suu “kom­mu­nis­mik­si”:
    — Sisäl­lis­so­dan Kat­alo­ni­aa?
    — Nykysuomea?
    — Oba­man USA:ta?
    — Nyky-Kiinaa?
    — Jotain muuta?

  77. Hyvä avaus taas kerran.

    Julius Jääskeläi­nen:
    Dig­i­taal­i­sis­sa palveluis­sakin saat­taa sat­u­raa­tiopiste olla jo vas­tas­sa. Kun tuote on ainee­ton, kus­tan­nuk­sit­ta kopi­oitavis­sa – ja useim­mis­sa tapauk­sis­sa vieläpä hyödytön – niin aika tuskaisaa siitä on voit­to­ja repiä vaik­ka olisi kuin­ka huippukoulutettu. 

    Olen samaa mieltä tämän ja muiden vas­taavia kir­joit­tanei­den kanssa.

    Dig­i­taal­isia palvelui­ta on hyvin vaikea myy­dä lop­pukäyt­täjille. Taval­liset ihmiset ovat pen­seitä mak­samaan aineet­tomas­ta, kuten ohjelmis­toista, musi­ik­ista tai muus­ta (toki poikkeuk­si­akin löy­tyy, kuten vaikka­pa Microsoft). Sen sijaan näitä dig­i­taal­isia palvelui­ta voi myy­dä helpom­min toisille yri­tyk­sille (busi­ness-to-busi­ness), jot­ka valmis­ta­vat jotain konkreet­tista lop­pukäyt­täjille. Pitäisin pelot­ta­vana sel­l­aista ideaa, että maas­sa olisi pelkästään näi­den dig­i­taal­is­ten palvelu­iden tuotantoa.

    Ja esimerkik­si näyt­tää että Angry Birds:in Rovio on siir­tynyt pelkästä pelien myyn­nistä oheiskaup­paan, eli sen nimel­lä myy­dään makeisia, lelu­ja ja ties mitä. Tek­isikö Rovio näin, jos pelkästä pelimyyn­nistä saisi vas­taa­vat voitot?

    Eli tieto­työtä tai dig­i­taal­isia palvelui­ta tarvi­taan, ja tuo “palvelu” sana kuvaa sitä hyvin, sil­lä se ei yksinään tuo­ta kovin paljoa, vaan oikeaa tuotan­toa tarvi­taan myös.

  78. Sun Tzu: Tulo­ero­jen pitääkin hei­jas­taa ain­oas­taan sitä todel­lista lisäar­voa jon­ka kukin globaali­in talouteen tuottaa.

    Kuin­ka mit­tat yksilön globaali­in talouteen tuot­ta­man Todel­lisen Taloudel­lisen Lisäar­von? Niiden ero­jen kaut­ta joi­ta on yksilöi­den saamis­sa tuloissa?

  79. Sun Tzu: En nyt siis sanoisi että mitään suurem­paa joukkopakoa Kiinas­ta on havait­tavis­sa, aika lail­la päin­vas­toin näyt­täisi asia olevan.

    Sel­l­aiset Kiinan ulkop­uoliset yri­tyk­set, jot­ka halu­a­vat Kiinan koti­markki­noille tai kiinalaisen vien­ti­te­ol­lisu­u­den ali­hankki­joik­si, joutu­vat investoimaan Kiinaan. Nämä investoin­nit lisääntyvät.

    Sen sijaan on epä­selvää, kuin­ka kauan Kiinas­sa kan­nat­taa teet­tää tavaraa toiselle puolelle maapalloa.

  80. “TiVi 21.5.13: Nokian Lumia 520 on jo myy­ty lop­pu­un useis­sa Int­ian verkkokaupois­sa. Times­Dig­it ‑sivus­ton mukaan laite on lop­punut jo Flipkart‑, Snapdeal‑, Home­Shop18- ja Saholic-verkkokaupoista.”

    No nyt se kam­reer­i­talous näyt­tää tuhon­neen Nokian logis­tisenkin osaamisen. 

    Nokial­la on mon­es­ta kil­pail­i­jas­taan poiketen suurin osa valmis­tuk­ses­ta ja logis­ti­ikas­ta omiss­sa käsis­sään ja Inti­as­sa on yksi Nokian suurim­mista tehtaista.

  81. Sun Tzu: Niin kauan kun sof­t­anke­hi­tys­bisnes Inti­as­sa kas­vaa kaksinu­meroisia luku­ja vuodessa voi tode­ta että jos joku ei tavoit­telemi­aan etu­ja saa, se on oman tupeloin­nin syytä.

    Kun suur­in­pi­irtein nol­las­ta aloit­taa ja joutuu samoin tein val­ta­van ulkois­tuski­iman kohteek­si, niin kyl­lä kasvupros­ent­tien pitäisi tuo­ta luokkaa ollakin.

    Tilas­toluku­jen tui­jot­ta­mi­nen on kuitenkin pelkää peru­u­tus­peili­in kat­somista. Tule­vaisu­u­den suun­nas­ta voi saa­da vihiä vain tarkkaile­mal­la vih­jeitä muutoksista.

    Näitä merkke­jä ovat mm. se, että Int­ian koulute­tun työvoiman pooli on aika kuivi­in imet­ty eikä koulu­tusjär­jestelmä pysty tuot­ta­maan riit­tävästi uut­ta väkeä. Tästä syys­tä mon­et ulkoistus/tuotannonsiirtohankkeet on pan­tu jäi­hin. Samaan aikaa USAlaiset yri­tyk­set ovat siirtämässä jopa mata­lan­tuot­tavu­u­den call cen­ter ‑töitä takaisin kotimaahan.

    Koko ulkois­tus­bu­u­mi alkaa muutenkin ehkä osoit­ta­maan tait­tumisen merkke­jä — ainakin yksi alan pio­neereista (GE) on läht­enyt purka­maan tieto­halli­non ulkois­tamista ja siirtää samal­la työ­paikat takaisin USA­han. Yht­enä merkit­tävim­mistä syistä on se, että tieto­jär­jestelmätkin ale­taan näkemään mah­dol­lise­na strate­gise­na kil­pailue­tu­na eikä suinkaan pelkkänä kus­tan­nuk­se­na. Jos koko hom­ma on ulkois­tet­tu, niin eipä siinä fir­maan voi ker­tyä paljoa sel­l­aista osaamista, jol­la niitä kil­pailue­tu­ja saavutettaisiin.

    No, suo­ma­laiset fir­mat ja julk­ishallinnon organ­isaa­tiot var­maaki­in ulkois­ta­vat into piukkana kaikkea mah­dol­lista vielä 10 vuot­ta sen jäl­keen kun toisek­si hitaim­matkin ovat jo tajun­neet lopet­taa tyhmyydet…

    Intialaisia tulee muuten vielä nap­sah­ta­maan leukaan osaa­van työvoiman lop­pumisen ja surkean tuot­tavu­u­den aiheut­tamien pet­tymys­ten lisäk­si paikallis­ten verovirkail­i­joiden aloit­ta­ma amok-juok­su ulko­lais­ten fir­mo­jen tytäryri­tys­ten joukossa.

  82. Mikko Kivi­ran­ta: Hypo­teese­ja löy­tyy neljäs ja enem­mänkin, eikä tuo kol­maskaan vielä kun­nol­la tavoit­tanut mikä stereo­tyyp­pisessä faarao-mallin keskushallinnos­sa haiskah­taa mädän­tyneeltä. Ehkä yksi seik­ka on se että ympäröivän toim­intak­en­tän räjähtävä mon­imuo­toisu­us ja oman fir­man todel­lisu­us kutis­te­taan muu­ta­mak­si sup­peak­si mit­tarik­si, joka putkah­taa rav­in­to­sisäl­löt­tömäk­si jalostet­tuna SAP-jär­jestelmän tuutista – Man­age­ment by Walk­ing Around voisi toimia paremmin.

    Eri­no­maista pohd­in­taa asiasta!

    Nois­sa mittareis­sa min­ua on jak­sanut häm­mästyt­tää yksi asia — eivätkö johto- ja hallintoih­miset ymmär­rä sitä, että juuri sil­lä het­kel­lä kun jotkut mit­tar­it julis­te­taan käyt­töön ote­tuk­si, niin ne alka­vat muokkaa­maan ihmis­ten käytöstä? Varsinkin, jos samal­la ker­ro­taan tai annetaan ymmärtää, että mit­tar­it vaikut­ta­vat palkanko­ro­tuk­si­in, bonuk­si­in, yt-riski­in yms.

    Kyl­lä (varsinkin korkeak­oulutet­tu) ihmi­nen on hyvin lah­jakas kek­simään kuin­ka jon­nekin ERPi­in syötet­tyjä luku­ja voidaan “säätää” aivan sal­li­tuis­sa rajois­sa siten, että mit­tar­it saadaan heilah­ta­maan halut­tuun suun­taan. Kun koko organ­isaa­tio on mukana tässä “säätämisessä”, niin kaikkien mittarei­den mah­dol­lis­es­ti anta­ma vähäi­nenkin tieto muut­tuu täysin tosielämästä irtaan­tuneek­si fantasiaksi.

    Pahimil­laan johto on itse men­nyt mukaan tähän mittarei­den virit­te­lyyn niin, että henkilökun­taa käskytetään tekemään vääris­tel­tyjä kir­jauk­sia. En tiedä huo­maa­vatko he tässä vai­heessa suorit­ta­vansa pelkkää absur­dia per­for­manssia vai nouseeko jostain mie­len syövereistä joku defenssi, joka estää ris­tiri­idan havaitsemisen.

    http://dilbert.com/strips/comic/1990–08-18/

  83. Mikko Kivi­ran­ta: Jos halu­aa lähteä nim­imerk­ki Sun Tzu’n “ne jyrää kuitenkin meitin” ‑lin­jalle, voi kysyä kuin­ka kauan kan­nat­taa mak­saa edes niitä ESA‑, CERN- ja ESO-jäsenmaksuja.

    Jotain ESO-jut­tua tuli tuos­sa jokunen aika sit­ten ihme­tel­tyä (ilmeis­es­ti tyrkytet­ti­in meille sen vuok­si, että Suo­mi saisi edes jotain takaisin mak­su­is­taan), mut­ta eipä siinä juuri tun­tunut ole­van mitään järkeä lähteä mukaan (olisi men­nyt amerikkalaisen hyl­ly­tavaran varas­sa virittelyksi).

    Tun­tuu, että val­tio­val­ta näkee nuo jäsen­mak­sut vain kus­tan­nuksi­na siitä, että voidaan liikkua samoissa jengeis­sä kuin mei­dän viiteryh­mään kuu­lu­vat isom­mat ja van­hem­mat kaver­it. Har­mit­ta­va jut­tu, kos­ka täl­lä asen­teel­la ne rahat ovat todel­lakin täysin hukkaan heitettyjä.

    Vaik­ka mielestäni val­tio ei muuten ole ratkaisu asi­aan kuin asi­aan, niin tässä tapauk­ses­sa toivoisi kyl­lä vähän ryhdikkääm­pää otet­ta. Voisi vaik­ka aloit­taa siitä, että meil­lä olisi vih­doinkin ihan erilli­nen tiede- ja teknol­giamin­is­teri, joka oikeasti tun­tisi täl­laiset asi­at omakseen.

    Muutenkin asioiden koordi­noin­tia voisi vähän jär­jestel­lä tehokkaam­paan suun­taa. Nythän esim. ESA-jutut taita­vat olla Tekesin har­tioil­la — ja ihan rehellis­es­ti tun­tuu, että siel­lä näitä asioi­ta hoitaa vasem­mal­la kädel­lä joku muutenkin yli­työl­lis­tet­ty asi­amies sil­loin kuin huivit­taa ja muil­ta kiireiltä kerkiää.

  84. Hyvät ystävät,

    Olen itse ollut mukana tai aivan vier­estä seu­ran­nut usei­den suo­ma­lais­ten men­estys­tari­noiden syn­tyä ja kehitystä.

    Täl­laisia ovat esim. Wärt­silän dieselit, Val­metin paperikoneet ja uudet trak­torit, uudet matkus­ta­ja- ja jään­mur­ta­ja-aluskon­sep­tit, har­jalait­teet öljy­vahinko­jen tor­jun­taan, BIG DATA / SAP-HANA dat­a­min­ing-pro­jek­ti, uudet toi­let­ti­jär­jestelmät Venäjän rautateille, höristänyt korvia kun vier­essä puhutaan Roviosta…

    Nämä kaik­ki perus­tu­vat suo­ma­laiseen huip­pu-osaamiseen ja edel­lä mainit­semieni ylivoi­matek­i­jöit­temme hyödyntämiseen. 

    Näis­sä han­kkeis­sa on otet­tu kovaa riskiä, eikä ole pelät­ty Kiinaa tai muitakaan maita.

    Nämä ylivoi­matek­i­jämme eivät ole min­nekkään hävinneet!

    On vaan käytävä talikon var­teen kiin­ni ja annet­ta­va paskan lentää.

    Sep­po Korppoo
    Suo­ma­lainen yrittäjä

  85. Apple on julkises­ti noteer­at­tu yhtiö, jon­ka on julka­ista­va tilin­päätök­sen­sä. Viimeisin on täällä:
    http://investor.apple.com/secfiling.cfm?filingID=1193125–12-444068&CIK=320193

    Sen mukaan tulot jakaantuivat:
    Tietokoneet (Mac): 23,2 mrd$ (14,8 %)
    iPod: 5,6 mrd$ (3,6 %)
    Musi­ik­ki: 8,5 mrd$ (5,5 %)
    iPhone ja siihen liit­tyvät palve­lut: 80,5 mrd$ (51,4 %)
    iPad ja siihen liit­tyvät palve­lut: 32,4 mrd$ (20,7 %)
    Oheis­lait­teet: 2,8 mrd$ (1,8 %)
    Ohjelmis­tot, palve­lut ja muut myyn­ti­t­u­lot: 3,5 mrd$ (2,2 %)
    Yhteen­sä: 156,5 mrd $

  86. Julius Jääskeläi­nen:
    Dig­i­taal­i­sis­sa palveluis­sakin saat­taa sat­u­raa­tiopiste olla jo vas­tas­sa. Kun tuote on ainee­ton, kus­tan­nuk­sit­ta kopi­oitavis­sa – ja useim­mis­sa tapauk­sis­sa vieläpä hyödytön – niin aika tuskaisaa siitä on voit­to­ja repiä vaik­ka olisi kuin­ka huippukoulutettu. 

    Ehkä automaa­tio on eden­nyt siihen pis­teeseen että työtä ei vain yksinker­tais­es­ti riitä enää kaikille kahdek­saa tun­tia päivässä? Onko se paha jut­tu? Jos lisään­tyvä vapaa-aika jaet­taisi­in tasais­es­ti, niin ei olisi. Ehdo­tus: leikataan voit­to­ja ja leppoistetaan.

    Tätä lep­pois­tamista olisi hyvä ajaa, mut­ta globaalin talouden alaise­na se voi olla aika vaikeaa. Jos suo­mi tek­isi sitä yksinään siitä ei tulisi kyl­lä mitään, Suo­mi on erit­täin vien­tiri­ip­pu­vainen talous ja Suomen kokoisen val­tion lep­pois­taes­sa menoaan se tarkoit­taisi talouden kar­ille menoa aika lyhyessä ajas­sa kun tuotan­to siir­ty­isi halvem­pi­in mai­hin. Suo­mi kuitenkin tarvit­see paljon tarvikkei­ta ulko­mail­ta, kos­ka tääl­lä ei voi kas­vat­taa hedelmiä eikä suur­in­ta osaa muis­takaan ruokatavaroista kylmän ilmas­ton takia. Samoin uupuu suurin osa kodin teknolo­gias­ta ja muus­ta, joten vien­tiä ei voi ajaa alas aja­mat­ta samal­la alas koko hyvinvointia.

    EU tai euroop­pa voisi olla tarpeek­si iso talousalue että kaik­ki suurin piirtein tarpeelli­nen voitaisi­in tuot­taa rajo­jen sisäl­lä, joten jos lep­pois­tamista halu­taan niin pitäisi saa­da suur­in­pi­irtein EU liit­to­val­tiok­si (tai ainakin hyvin poli­it­tis­es­ti inte­groiduk­si alueek­si) ja päät­tää koko EU:n alueelle lep­pois­tamis­es­ta, pistää tulle­ja rajoille ja siten ehkäistä talousahdinko. Onko se mah­dol­lista? Tuskin ihan heti, EU on hie­man liian hajanainen ja keskenään ris­tiri­itainen päätöselin tois­taisek­si että mitään tuol­laista voitaisi saa­da aikaan kun rikkaat pohjoiset maat halu­a­vat vielä päästä takaisin talouskasvu-uralle ja syyt­televät etelää ja EU:n luot­ta­mus on poh­ja­mud­is­sa huonon talouden takia. Lisäk­si tietenkin tarvit­taisi­in demokraat­ti­nen enem­mistö päät­tämään tästä. EU:ssa veikkaisin ehkä lep­pois­tamisen ole­van ajatuk­se­na lähim­pänä real­isoi­tu­mista kaik­ista maail­man alueista, jos mietitään vaik­ka nyt tätä etelä-euroopan ahdinkoa. Osa syytä mik­si eteläi­nen euroop­pa on talousahdin­gos­sa on että oman näke­myk­seni mukaan siel­lä nimeno­maan pide­tään lep­pois­tamista korke­as­sa arvos­sa eikä val­tion talouden ylläpitoa.

  87. Mikko Kivi­ran­ta: Yksi hypo­teesi on että siten annetaan isolle joukolle ihmisiä oikeus osu­u­teen automaa­ti­ol­la tuote­tu­ista hyödykkeistä.

    Ei tämä byrokrati­soi­tu­mi­nen ole uusi ilmiö, vrt. Parkin­sonin lait. IT vain antaa mah­dol­lisu­udet sen rajat­tomaan laajenemiseen.

    Mikko Kivi­ran­ta: Kol­mas hypo­teesi on että liikeen­jo­hto on nykyään ker­takaikkisen kyvytöntä. 

    Tämä taitaa mon­esti olla lähempänä totu­ut­ta. Oma koke­muk­seni on, että toim­i­tusjo­hta­jan yksi tärkeim­mistä tehtävistä on pitää byrokra­tia fir­man kokoon ja toimi­alaan näh­den minimissään. 

    Mikko Kivi­ran­ta: Man­age­ment by Walk­ing Around voisi toimia paremmin.

    Tätä ei koskaan tehdä liikaa. Mon­et johta­jat vain pelkäävät alaisi­aan, eivätkä uskalla laskeu­tua lattialle.

    Mit­tar­it ovat vält­tämät­tömiä jo keskisu­uris­sa yri­tyk­sis­sä, mut­ta niitä ei saa olla kuin muu­ta­ma ja niiden pitää mita­ta myös keskenään ris­tiri­itaisia asioita.

  88. Aki Suokko:
    Kil­pailua tässä ei uskoak­seni varsi­nais­es­ti käy­dä aasialaisen tai län­si­maisen työn­tek­i­jän välil­lä vaan pääo­man ja työn välil­lä. Häviäjänä on ennen kaikkea työ. Palvelu­val­taises­sa Yhdys­val­lois­sa työn­tek­i­jöi­den reaali­palk­ka ei ole kas­vanut mon­een vuosikymme­neen parhait­en tien­aavia luku­unot­ta­mat­ta. Olen käsitel­lyt asi­aa blogikirjoituksessani:
    http://henkilot.vihreat.fi/aki.suokko/2013/04/07/koneen-ja-ihmisen-supertahden-ja-taviksen-paaoman-ja-tyon-kilpajuoksu/

    hyvä kir­joi­tus.. tästä sat­tui tule­maan juuri ajanko­htainen uuti­nen, sveit­si yrit­tää suit­sia kas­vavaa tuloeroa:
    http://yle.fi/uutiset/sveitsi_paattaa_johtajille_korkeintaan_12-kertainen_palkka_pienipalkkaisimpiin_nahden/6653379

    henkilöko­htainen veikkauk­seni on, että joko sille löy­de­tään help­po tapa kiertää pykälä tai sit­ten fir­mo­ja muut­taa pois sveit­sistä jonkin ver­ran, mut­ta kat­so­taan nyt ensin meneekö se edes läpi.

  89. Poth1ue1: Kun suur­in­pi­irtein nol­las­ta aloit­taa ja joutuu samoin tein val­ta­van ulkois­tuski­iman kohteek­si, niin kyl­lä kasvupros­ent­tien pitäisi tuo­ta luokkaa ollakin.

    Ne ovat Inti­as­sa tehneet tätä hom­maa jo parikym­men­tä vuot­ta, ja bisnes ylit­ti sadan mil­jardin taalan rajan viime vuon­na. Ei siis ole kyse start­up-pikkupiper­ryk­ses­tä vaan aikuis­ten oikeas­ta rahanteosta.

    Koulu­tuk­ses­ta muuten haus­ka kom­ment­ti: Inti­as­sa korkeak­oulutet­tu­jen suh­teelli­nen osu­us nuorten aikuis­ten joukos­sa ylit­tää USAn muu­ta­man vuo­den päästä. Kiinas­sa on USAs­ta men­ty ohi jo reilu vuosikym­men sit­ten, ja arvel­laan että 2020 koulutet­tu­jen suhdeluku on jo kolminker­tainen USAan näh­den. Niin­pä onkin aika help­po ennus­taa että koulu­tus­ta vaa­ti­vat työt siir­tyvät Aasi­aan kiihtyväl­lä vauhdilla.

  90. Tapio: Sel­l­aiset Kiinan ulkop­uoliset yri­tyk­set, jot­ka halu­a­vat Kiinan koti­markki­noille tai kiinalaisen vien­ti­te­ol­lisu­u­den ali­hankki­joik­si, joutu­vat investoimaan Kiinaan. Nämä investoin­nit lisääntyvät.

    Sen sijaan on epä­selvää, kuin­ka kauan Kiinas­sa kan­nat­taa teet­tää tavaraa toiselle puolelle maapalloa.

    No sat­tumoisin, jälleen ker­ran, Kiinan vien­ti teki viime vuon­na uuden ennä­tyk­sen. Tämä siis sel­l­aise­na aikana jol­loin hei­dän pää­markki­na-alueen­sa (Euroop­pa ja USA) kärvis­te­liv­ät talousongelmien parissa.

    Ei siis ole mitenkään epä­selvää etteikö kiinalaista tavaraa viedä kaikkialle maa­pal­lol­la, yhä enenevässä määrin.

  91. Mikko Kivi­ran­ta: Kuin­ka mit­tat yksilön globaali­in talouteen tuot­ta­man Todel­lisen Taloudel­lisen Lisäar­von? Niiden ero­jen kaut­ta joi­ta on yksilöi­den saamis­sa tuloissa?

    Läh­es puo­let maail­man väestöstä asuu Kiinas­sa ja Inti­as­sa joten he tule­vat päät­tämään globaalis­sa taloudessa nou­datet­ta­van palkkatason.

    Jos ansiosi ylit­tävät samas­sa hom­mas­sa ole­van intialaisen ansiot, tiedät että tulet saa­maan kalossinku­van takapuoleesi.

  92. Huopa: Tätä lep­pois­tamista olisi hyvä ajaa, mut­ta globaalin talouden alaise­na se voi olla aika vaikeaa. 

    Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on tätä suur­ta type­r­yyt­tä jota syn­tyy vain kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa.

    Lep­pois­t­a­mi­nen onnis­tuu vain niin kauan kun yhteiskun­nal­la on varaa ja halua mak­saa lep­pois­tet­tu­jen elintaso.

    Suurem­mas­sa mit­takaavas­sa lep­pois­t­a­mi­nen on aina human­itääri­nen katas­trofi. Sitä kokeil­laan parhail­laan vaikka­pa Pohjois-Kore­as­sa tai Soma­lias­sa. Siel­lä on elämä niin lep­poisaa ettei aina tarvitse edes syödä.

  93. Huopa:
    …tai sit­ten fir­mo­ja muut­taa pois sveit­sistä jonkin ver­ran, mut­ta kat­so­taan nyt ensin meneekö se edes läpi.

    Eihän tämä ole se ongel­ma. Ongel­ma tulee siitä että nuo huip­pu­palkko­ja ansait­se­vat palkataan mui­hin yri­tyk­si­in. Tämä on sel­l­aista porukkaa jolle matkustelu ja oleilu eri puo­lil­la maail­maa on ruti­inia, joten muut­to Kiinaan on pikku juttu.

    Sit­ten kun sitä sveit­siläistä fir­maa jää pyörit­tämään keskinker­taiset lus­muil­i­jat ja pah­nan­po­hjim­maiset surkimuk­set niin ei pidä ihme­tel­lä jos tulok­sia ei enää synnykään.

    Hie­man saman­laista ideaa­han kokeilti­in Neukku­las­sa aikoinaan kun tehtaan­jo­hta­jat potkit­ti­in pel­lolle kom­mu­nis­tisen val­lanku­mouk­sen huumas­sa. Koke­muk­set työläis­ten sol­i­daaris­es­ta ja demokraat­tise­ta tehtaan­jo­h­dos­ta ovat olleet aika hel­vetin huonot.

  94. Tapio:

    “TiVi 21.5.13: Nokian Lumia 520 on jo myy­ty lop­pu­un useis­sa Int­ian verkkokaupoissa. 

    No nyt se kam­reer­i­talous näyt­tää tuhon­neen Nokian logis­tisenkin osaamisen.
    Nokial­la on mon­es­ta kil­pail­i­jas­taan poiketen suurin osa valmis­tuk­ses­ta ja logis­ti­ikas­ta omiss­sa käsis­sään ja Inti­as­sa on yksi Nokian suurim­mista tehtaista.

    Pait­si että Int­ian tehdas tekee perus­puhe­lim­ia ja Asho­ja. Lumi­at tule­vat muualta.

  95. Sun Tzu: Lep­pois­t­a­mi­nen onnis­tuu vain niin kauan kun yhteiskun­nal­la on varaa ja halua mak­saa lep­pois­tet­tu­jen elintaso. 

    Tai toki sil­loin kun lep­pois­ta­ja on esimerkik­si onnis­tuneen yri­tyskau­pan ja sitä edeltänei­den kel­lonympäris­ten työpäivien joh­dos­ta saanut riit­tävästi pääo­maa joka mah­dol­lis­taa lep­poisam­man elämän.

    Toki sitä ei useim­miten kut­su­takaan lep­pois­tamisek­si vaan “ahneudek­si”, “itsekkyy­dek­si”, “kupongin­leikkaamisek­si”, “veren­imemisek­si” tai “yhteiskun­nal­lisek­si eriarvoisuudeksi”.…

    1. En ymmär­rä, miten henkilö, joka siir­tyy omas­ta aloit­teestaan nelipöiväiseen työvi­ikkoon ja tyy­tyy sen suo­maan kulu­tus­ta­soon, mak­sat­taisi elin­ta­son­sa yhteiskunnalla.

  96. Vähem­män työtä tarkoit­taa vähem­män kulutet­tavaa. Mar­gin­aalil­la tietysti vero­ja mak­sa­va kansalainen “mak­sat­taa” val­ti­ol­la osan lep­pois­tamis­es­taan kun vero­ja jää saa­mat­ta. Mut­ta aika ankea näke­mys ihmis­es­tä on, jos näkee tämän jotenkin moraalise­na ongelmana.

  97. Sun Tzu: Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on tätä suur­ta type­r­yyt­tä jota syn­tyy vain kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa. 

    Onko suo­ma­lainen sanan­lasku hul­lu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähem­mäl­lä ken­ties “syn­tynyt kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa”?

    Se löy­tyy jo ainakin Lön­nrotin kokoel­mas­ta Suomen kansan sanan­lasku­ja, joka ilmestyi 1842. Marx ja Engels oli­vat parikymp­pisiä nuorukaisia, Leninin syn­tymään oli 28 vuotta.

  98. Huopa: hyvä kir­joi­tus.. tästä sat­tui tule­maan juuri ajanko­htainen uuti­nen, sveit­si yrit­tää suit­sia kas­vavaa tuloeroa:
    http://yle.fi/uutiset/sveitsi_paattaa_johtajille_korkeintaan_12-kertainen_palkka_pienipalkkaisimpiin_nahden/6653379

    Ai että jos kaup­paketjun kas­satyön­tek­i­jän kuukausi­palk­ka on 1500 €/kk, niin johta­jan palk­ka ei saisi olla kuin 18 000 €/kk. Sveitsissä.

    Voihan tuo läpikin men­nä, mut­ta luovu­us tulee kyl­lä kukki­maan kiertämisessä. Ehkä joht­a­mi­nen sit­ten oste­taan yhden työn­tek­i­jän johtamis­palveluyri­tyk­seltä, jol­la on yksi työntekijä…

  99. Sun Tzu: Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on tätä suur­ta type­r­yyt­tä jota syn­tyy vain kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa. 

    öö, ehkä tässä on nyt jokin simp­peli ero käsit­teistössä, en nyt heti näe miten lep­pois­t­a­mi­nen liit­tyy suo­raan kommunismiin. 

    Lep­pois­t­a­mi­nen onnis­tuu vain niin kauan kun yhteiskun­nal­la on varaa ja halua mak­saa lep­pois­tet­tu­jen elintaso.

    Suurem­mas­sa mit­takaavas­sa lep­pois­t­a­mi­nen on aina human­itääri­nen katas­trofi. Sitä kokeil­laan parhail­laan vaikka­pa Pohjois-Kore­as­sa tai Soma­lias­sa. Siel­lä on elämä niin lep­poisaa ettei aina tarvitse edes syödä. 

    Tässä nyt lähin­nä mielessä on että tipute­taan vaik­ka se työmäärä juurikin aiem­min mainit­tuun neljään päivään viikos­sa tai vaik­ka kuu­teen tun­ti­in päivässä tai jotain vas­taavaa. Lep­pois­tamises­sa on dig­i­taal­i­talouden aikakaut­e­na selvä jär­ki, kos­ka tuot­tavu­us ei nouse kog­ni­ti­ivis­es­ti haas­tavien töi­den osalta juuri lainkaan työ­tun­timäärän mukaan, nykyi­nen 8 tun­tia päivässäkin sisältää jo aika paljon täysin turhaa paper­in­pyöri­tys­tä ja nol­latyötä (= netin selaus­ta). Merkit­tävät tek­i­jät siinä tuot­tavu­udessa ovat mui­ta kuin se tuntimäärä.

    1. Ihn­mi­nen tekee luovil­la aloil­la tuot­tavaa työtä korkein­taan neljä tun­tia päivässä. Sitä lop­pua varten on kehitet­ty kokoukset.

  100. Kovin hyvää kuvaa yhteiskun­tamme inno­vati­ivi­su­ud­es­ta eivät anna julkisen hallinnon, eri­tyis­es­ti ter­vey­den­huol­lon ATK-sotkut. Viro­laiset ovat aja­mas­sa ohi nyt esimerkik­si. Kyse on työilmapi­iristä, hier­arkkisu­ud­es­ta, myön­teis­es­tä suh­tau­tu­mis­es­ta uuteen.

    Väärin. Kyse on asiantun­tem­at­to­muud­es­ta ja kyvyt­tömyy­destä ymmärtää. Suo­ma­lainen hallinto on täysin käde­tön mihinkään tietotekni­ikkaan liit­tyvän kanssa. Asi­aa ei auta se, että käytetään ostopalvelu­ja eikä tuo­da ylläpi­toa, asiantun­te­mus­ta tai mitään kehi­tys­toim­intaa omaan organisaatioon.

    Tämän vuok­si kaik­ki tietotekni­ikka­hank­in­nat epäon­nis­tu­vat. Poli­itikon ei toki kan­na­ta tässä myhäil­lä, sil­lä ongel­ma ei ole vain virkamiehistössä. Esimerkkinä vaikka­pa surullisenku­u­luisa tek­i­jänoikeuslakimme, joka on pääosin van­hanaikaisem­pi ja huonom­min nyky­maail­maan sovel­tu­va kuin laki, jon­ka se kor­vasi. Tätä ei vieläkään tai­da ymmärtää eduskun­nas­sa kuin kouralli­nen kansane­dus­ta­jia jos niinkään moni.

    Kun ei ole ymmär­rystä eikä halua, kaik­ki vai­h­toe­hdot ovat samal­la viival­la ja aika käytetään tulok­set­tomaan tai vähin­täänkin heikko­laa­tu­isia päätök­siä tuot­tavaan poli­tikoin­ti­in ja nahis­telu­un siitä, mitä etu­ryh­mää pitäisi kuunnella.

  101. Osmo Soin­in­vaara:
    En ymmär­rä, miten henkilö, joka siir­tyy omas­ta aloit­teestaan nelipöiväiseen työvi­ikkoon ja tyy­tyy sen suo­maan kulu­tus­ta­soon, mak­sat­taisi elin­ta­son­sa yhteiskunnalla.

    Jos jät­tää tekemät­tä sen viiden­nen työpäivän jos­ta eniten vero­ja mak­se­taan, ja ottaa kuitenkin kaik­ki julkiset palve­lut täysimääräisenä, niin kyl­lä siinä mielestäni muiden raha­pus­sil­la sil­loin ollaan. Toki jos neljästä päivästä mak­saa kovasti veroa niin kyl­lä se vähän kompensoi.

  102. Sun Tzu: Tänä vuon­na, jälleen ker­ran, kiinalaiset laske­vat että maa­han tehtävät ulko­maiset investoin­nit tekevät uuden ennätyksen.

    No shit, Sher­lock. Muu maail­ma on lamas­sa. Käytössä on niin paljon lik­vidi­teet­tiä, kos­ka ain­oa­ta elvy­tys­tä tekevät keskus­pankit tunke­mal­la pankeille rahaa, että pakko sitä on jon­nekin tunkea ja muual­la ei ole kysyn­tää, että sinne kan­nat­taisi investoi­da. Väk­ilu­vul­taan maail­man suurin maa, joka on mon­es­sa mielessä vas­ta teol­lis­tu­mas­sa ja otta­mas­sa muu­ta maail­maa kiin­ni, on kuitenkin sel­l­ainen kasvu­markki­na, jos­ta saa mil­tei väk­isinkin revit­tyä voit­toa irti — jos ei lyhyel­lä tähtäimel­lä niin viimeistään pitkäl­lä. Siel­lä on keskusjo­hto, joka kyl­lä osaa, suos­tuu ja kyke­nee investoimaan maa­han mon­en­laista infraa, mikä pitää sisä­markki­nat kasvus­sa vielä pitkään.

    Osmo Soin­in­vaara: Applel­la ei ole yhtään omaa tehdas­ta, mut­ta ihan tyy­dyt­tävästi se on silti menestynyt.

    Jän­nä nähdä kuin­ka kauan Applen innovoin­ti pysyy kopi­oi­jien edel­lä nyt, kun Jobs on kuol­lut. Fir­man tuloshan perus­tuu korkeahin­taisi­in tuotteisiin.

    hap­po­sai: Tietokone-ohjelmis­sa taas kenenkään ei ole pakko tyy­tyä toisek­si parhaaseen ohjelmis­toon – parhaan ohjelmis­ton saa käsi­in­sä yhtä helposti.

    Ohjelmis­toa ylläpitämään, sopeut­ta­maan käyt­töym­päristöön ja kehit­tämään organ­isaa­tion kanssa tarvi­taan kuitenkin siihenkin asiantun­te­mus­ta. Sitä kaut­ta myös saadaa syvem­pää ymmär­rystä organ­isaa­tioon. Toki ulkois­tuslin­jallekin voidaan men­nä, se vain ei kan­na­ta kuin palvelua myyvälle taholle.

    Tämän vuok­si suo­ma­lainen koulu­jär­jestelmä, joka tuot­taa suuren määrän tas­apäisiä insinööre­jä ei oikein pärjää

    Jos syn­tyy tas­apäisiä, niin se on korkeak­oulu- ja yliopis­tok­oulu­tusu­ud­is­tuk­sen vika. Ennen hom­ma ainakin toi­mi. Paljon taas on hyvä olla, enem­män tarkoit­taa myös enem­män nero­ja ja enem­män ideoiden vai­h­toa, jne. Laa­jal­ta poh­jal­ta on aina helpom­pi ponnistaa.

  103. Osmo Soin­in­vaara:
    Ihn­mi­nen tekee luovil­la aloil­la tuot­tavaa työtä korkein­taan neljä tun­tia päivässä. Sitä lop­pua varten on kehitet­ty kokoukset.

    …tai sit­ten viisi min­u­ut­tia viikos­sa (tai kuukaudessa) — lop­pu “läs­näoloai­ka” kuluu tuon kok­ous­tamisen lisäk­si siihen, että sen muu­ta­man min­uutin huip­puhetken tuo­tok­set saa muo­toil­tua jok­seenkin ymmär­ret­tävään muo­toon ja samal­la vaku­utet­tua muut siitä, että oma idea on se kaikkein paras 😀

  104. eggo: Jos jät­tää tekemät­tä sen viiden­nen työpäivän jos­ta eniten vero­ja mak­se­taan, ja ottaa kuitenkin kaik­ki julkiset palve­lut täysimääräisenä, niin kyl­lä siinä mielestäni muiden raha­pus­sil­la sil­loin ollaan. Toki jos neljästä päivästä mak­saa kovasti veroa niin kyl­lä se vähän kompensoi. 

    Nyt riip­puu siitä mitä näille kulut­ta­mat­tomille palkkara­hoille tapah­tuu ja miten paljon töi­den tehokku­us kär­sii, että onko se yhteiskun­nan varoista pois vai ei.

    Jos fir­ma joka nyt säästää sen vajaan 20% palkkaku­luis­saan investoi säästyneen rahan palkkaa­mal­la uuden työn­tek­i­jän (vaikka­pa myös neljäk­si päiväk­si viikos­sa), yhteiskun­ta voit­taa selvästi sil­lä on yksi työtön vähem­män elätet­tävänä ja se enem­män kuin kom­pen­soi menete­tyt vero­tu­lot muiden pienem­mistä töistä.

    Jos fir­ma pistää säästyneet rahat tilikau­den voitok­si, mak­saa fir­ma siitä verot val­ti­olle, vaikkakin tässä val­tion net­to­tu­los riip­puu lep­pois­ta­van työn­tek­i­jän kuukausi­t­u­loista ja sitä kaut­ta veroas­t­eesta ja edelleen menete­ty­istä vero­tu­loista ver­rat­tuna pääo­mavero­tuk­sen tuot­ta­maan rahamäärään (se palk­ka jos­sa val­tio alkaa tien­aa­maan enem­män tuloverona lie­nee jos­sain 20–60k€/vuosi kohdil­la riip­puen pääo­mavero­tuk­sen kikkailuista).

    Mikäli olete­taan että lep­pois­ta­va työn­tek­i­jä tekee luo­vaa työtä ja lep­pois­tus olisi esim päivit­täisen tun­timäärän vähen­e­mistä, niin voi melko hyväl­lä syyl­lä olet­taa ettei fir­ma menetä oikeas­t­aan mitään vähem­mässä työ­panok­ses­sa sil­lä työn tuot­tavu­us ei muu­tu näil­lä työmääril­lä. Siten fir­ma (tai mikä vain palka­n­mak­sa­ja) hyö­tyy tästä lep­pois­tamis­es­ta joko suo­raan säästämäl­lä tai pystymäl­lä palkkaa­maan maini­tun uuden työn­tek­i­jän, joka saa aikaan jotain tuottavaa. 

    Ain­oa tapaus jos­sa val­tio varsin selvästi häviää on mikäli säästyneet rahat saadaan verokikkailun kaut­ta verot­tomasti siir­ret­tyä jon­nekin ulko­maille jos­sa niitä ei voi enää verot­taa ja rahat omis­ta­va ei niitä juurikaan koti­maas­saan tuh­laile (jol­loin raha palau­tu­isi jol­lain osu­udel­la ALVeina ja vas­taav­ina val­tion kassaan).

    Nähdäk­seni siis lep­pois­t­a­mi­nen ei ole niin tuhoisaa val­tion taloudelle, tietenkin olet­taen että lep­pois­tus tässä tarkoit­taa juuri vähempiä töitä, eikä kokon­aan työt­tömäk­si jäämistä. Työt­tömäk­si heit­täy­tymi­nen voi olla jo val­ti­olle melko kallista, riip­puen tietenkin siitä mitä työtön vapaa-ajal­laan sit­ten kek­sii tehdä.

  105. Poth1ue1:

    Mikko Kivi­ran­ta:…vielä kun­nol­la tavoit­tanut mikä stereo­tyyp­pisessä faarao-mallin keskushallinnos­sa haiskah­taa mädän­tyneeltä. Ehkä yksi seik­ka on se että ympäröivän toim­intak­en­tän räjähtävä mon­imuo­toisu­us ja oman fir­man todel­lisu­us kutis­te­taan muu­ta­mak­si sup­peak­si mittariksi, 

    Nois­sa mittareis­sa min­ua on jak­sanut häm­mästyt­tää yksi asia – eivätkö johto- ja hallintoih­miset ymmär­rä sitä, että juuri sil­lä het­kel­lä kun jotkut mit­tar­it julis­te­taan käyt­töön ote­tuk­si, niin ne alka­vat muokkaa­maan ihmis­ten käytöstä?

    Mittarei­den vääristymi­nen on yksi aspek­ti (se neukku­lainen kat­topeltikom­bi­naat­ti tulee mieleen), mut­ta on faarao­jo­htamises­sa muu­takin mätää. Se var­maan sopii aloille jos­sa iso joukko ihmisiä pitää val­jas­taa puur­ta­maan yhden selkeän päämäärän eteen. Vaikka­pa ker­rostaloa raken­net­taes­sa koko betonimies‑, maalari- ja nos­turinkul­jet­ta­ja-armei­ja on taval­laan pää­su­un­nit­teli­jan tai vas­taa­van mes­tarin voimia vahvis­ta­va / kykyjä lisäävä puku — olet­taen (mikä ei ole itses­tään selvää) että menetelmät ovat jo niin vaki­in­tuneet ettei inno­vaa­tioi­ta ole juuri odotet­tavis­sa, vira­nomais­määräyk­set puris­ta­vat sal­li­tut rak­en­tamisen tavat tiukkaan muot­ti­in j.n.e.

    Sit­ten on mui­ta alo­ja, joil­la yti­menä on löytää uusia tapo­ja tehdä asioi­ta, uusia mah­dol­lisuuk­sia räjähtävän mon­imuo­tois­es­ta ympäröivästä maail­mas­ta. Sil­loin oleelli­nen työ muis­tut­taa enem­män mar­jamet­sässä kulkemista, jos­sa muu­ra­hais­armei­ja kään­tää jokaisen kävyn ja kolu­aa jokaisen kan­nonkolon etsiessään syötävää. Tai se muis­tut­taa evoluu­tio­ta, jos­sa elämä käy kokeile­mas­sa jokaisen kas­vamiskelpoisen pikku­raon ja yrit­tää löytää sen raon jos­ta men­estys­ta­ri­na nousee. Täm­möisessä työssä on tuhoisaa jos jokaisen viestin sen-ja-sen lehden alta löy­tyneestä ruoan­mu­rus­ta pitää käy­dä kään­tymässä faarao­muu­ra­haisel­la asti.

    Yksi omista Dil­bert-suosikeis­tani. Siinä vai­heessa kun jostakin uud­es­ta teknolo­gias­ta rapor­toidaan jos­sain MIT Tech­nol­o­gy Review’is­sä, pikku­toim­i­joiden kannal­ta peli on menetet­ty, isot pojat menevät jo kaukana. Isoim­mat pelu­rit toisaal­ta voivatkin poimia ideat pienel­lä viiveel­lä ja sit­ten jyrätä sil­ka­lla markki­navoimal­laan, vrt. vaikka­pa Microsoft, mut­ta mei­dän suo­ma­lais­ten on pakko toimia kuin kir­put.

    Tämäkin on vain yksi aspek­ti lisää pohd­in­taan, mis­tä uusi “digi­palve­lu­talous” löy­ty­isi. On vielä lisääkin aspek­te­ja jot­ka on otet­ta­va huomioon.

  106. Poth1ue1: Jotain ESO-jut­tua tuli tuos­sa jokunen aika sit­ten ihme­tel­tyä (ilmeis­es­ti tyrkytet­ti­in meille sen vuok­si, että Suo­mi saisi edes jotain takaisin maksuistaan)

    Tun­tuu, että val­tio­val­ta näkee nuo jäsen­mak­sut vain kus­tan­nuksi­na siitä, että voidaan liikkua samoissa jengeis­sä kuin mei­dän viiteryh­mään kuu­lu­vat isom­mat ja van­hem­mat kaver­it. Har­mit­ta­va jut­tu, kos­ka täl­lä asen­teel­la ne rahat ovat todel­lakin täysin hukkaan heitettyjä.

    Kyl­lä min­un mielestäni val­tio­val­lal­la on ihan ter­ve näke­mys, ei pelkkää pyrkimys päästä suihkuseu­rapi­irien cock­tailkut­suille. Mut­ta han­kkeet ovat ikään kuin kiviä vuoren­rin­teel­lä. Ne pitäisi (toisin kuin Sisy­fos), saa­da työn­net­tyä tas­an­teelle asti, jos­ta ne eivät enää vieri takaisin alas jos otteen irroittaa.

    ESO‑, ESA- ja CERN-han­kkeista saa kyl­lä tutkimuskump­panei­ta, ja pääsee tek­nol­o­gises­sa rav­in­toketjus­sa paljon korkeam­malle kuin pienen maan voimin yksin olisi mah­dol­lista (pait­si jos tääl­lä keskitet­täisi­in lev­eän har­a­van sijas­ta kaik­ki paukut muu­ta­man har­van nicheen eteen­päin­viemiseen — mut­ta se sotisi
    muu­ra­hais­armei­ja-strate­giaa vas­taan). Siinä vai­heessa kun teknolo­giake­hi­tyk­ses­tä pitäisi ylit­tää kuole­man­laak­so kan­nat­tavak­si yri­tyk­sek­si, ehkä ongel­ma on että ESAn, ESOn ja CERNin tar­joa­ma monikansalli­nen kainalosau­va katoaa ja pitäisi pär­jätä omin kansal­lisin voimavaroin. Vaik­ka esimerkik­si niitä hol­lan­ti­laisi­akin on vain 15 miljoon­aa, he asu­vat keskel­lä Sin­istä Banaa­nia, jos­ta arvatenkin löy­tyy helpom­min rahoit­ta­jia, asi­akkai­ta, ja yhteistyökump­panei­ta (yksi jollekin CERNille kehitet­ty vim­putin har­voin riit­tää myyn­tikelpoisek­si tuot­teek­si asti yksinään, vaan sitä joutuu yhdis­tämään mui­hin teknolo­gioi­hin). Toisaal­ta tuet, joi­ta val­tiot jaka­vat yri­tys­ten ja työ­paikko­jen luomisek­si, siis nimeno­maan kuole­man­laakos-vai­heessa, ovat Euroopas­sa kansal­lisia ja niitä var­jel­laan pää­tymästä kil­paile­vien val­tioiden hyödyk­si. Jos­sain Piilaak­sos­sa vas­taa­van­lainen kuhi­na — pääomien, teknis­ten oival­lus­ten ja liike­toim­inta-aja­tusten nait­tamisek­si yhteen — käy­dään yhtä ja samaa kansal­lisu­ut­ta edus­tavien kesken. Tai ehkä parem­minkin: yhdis­tävä kansal­lisu­us on dol­lari, ja val­ti­ol­la ei ole suur­ta roo­lia (no jaa, onhan siel­lä mm. teol­lis-soti­laalli­nen kompleksi…).

    Mei­dän maanti­eteel­listä etäisyyt­tämme Sinisen Banaanin kuhi­naan kom­pen­soi jonkin ver­ran Inter­netin maa­pal­loa kutis­ta­va vaiku­tus. Iso rooli on silti edelleen sil­lä kuka on ollut kenenkin opiske­lu­toveri, minkälai­sista asioista kuulee kol­le­goiden keskustel­e­van lounaspöy­dässä, ja niin edespäin.

  107. Huopa: öö, ehkä tässä on nyt jokin simp­peli ero käsit­teistössä, en nyt heti näe miten lep­pois­t­a­mi­nen liit­tyy suo­raan kommunismiin. 

    Lep­pois­tamisen filosofia läh­tee siitä että lep­pois­ta­ja kat­soo oikeudek­seen sen että joku muu mak­saa hänen elin­ta­son­sa. Tämä “joku muu mak­saa” on kom­mu­nis­tisen talous­teo­ri­an peruskäsite.

    1. Sun Tsu.
      Tuo on aivan vainoharhaista.
      Olen itse kir­joit­tanut lep­pois­tamis­es­ta kir­jan Vau­raus ja aika. Perusa­ja­tus on, että jos tekee vähem­män työtä, saa vähem­män palkkaa ja kulut­taa vähem­män. Kun koko Hol­lan­nin kansan­talous lep­pois­taa (työtä/työllinen 78 % Suon­men työa­jas­ta) Kenen kus­tan­nuk­sel­la hol­lan­tiu­laiset tämän tekevät?

  108. Osmo Soin­in­vaara:
    En ymmär­rä, miten henkilö, joka siir­tyy omas­ta aloit­teestaan nelipöiväiseen työvi­ikkoon ja tyy­tyy sen suo­maan kulu­tus­ta­soon, mak­sat­taisi elin­ta­son­sa yhteiskunnalla.

    Kaik­ki on hyvin jos hän samal­la suos­tuu siihen että hänen las­ten­sa koulu­tus­ta­so las­kee 20%, hänen per­heen­sä sairauk­sista jätetään hoita­mat­ta 20%, palokun­ta ei pelas­ta 20% hänen palavas­ta talostaan, jne.

    Tai että hän mak­saa nuo puut­tuvat palat omas­ta taskustaan.

  109. Osmo Soin­in­vaara:
    Kiinas­sa pakkata­so kas­vaa yli kymme­nen pros­ent­tia vuodessa minkä lisäk­si val­u­ut­ta revalvoituu.

    Näin on. Tämän vuok­si nuukim­mat fir­mat pistävätkin tehtaitaan pystyyn halvem­pi­en kus­tan­nusten mai­hin, kuten Viet­nami­in, Indone­si­aan, Sri Lankaan, jne.

    Suomen tilan­net­ta tämä ei vaan auta yhtään.

  110. Osmo Soin­in­vaara:
    Sun Tsu.
    Tuo on aivan vainoharhaista.

    Ei tietenkään. Tämä on täysin matemaat­tista. Jos koko kansa lep­pois­taa, ei kukaan mak­sa vero­ja, eikä julk­isia palvelu­ja ole.

  111. Osmo Soin­in­vaara:
    Ihn­mi­nen tekee luovil­la aloil­la tuot­tavaa työtä korkein­taan neljä tun­tia päivässä. Sitä lop­pua varten on kehitet­ty kokoukset.

    Nuo tuot­ta­vat tun­nit voivat kum­minkin sat­tua mille tahansa aikavälille. Ei se tuot­ta­va työ yleen­sä mene niin, että kel­lo 8–12 paine­taan hiki hatus­sa ja lop­pupäivä huil­i­taan. Joskus parhaat aikaansaan­nok­set tule­vat vas­ta iltapäiväl­lä taik­ka illal­la. Ts. työssäoloaikaa vähen­tämäl­lä vähe­nee tuot­ta­va työkin samas­sa suh­teessa, kos­ka se on kum­minkin enem­män sat­un­nais­es­ti työpäivälle jakau­tunut kuin pelkästään aamupäivisin esi­in­tyvä ilmiö.

  112. Osmo Soin­in­vaara:
    Näinkö on käynyt Hollannissa?

    Kai siel­lä vielä joku töitä tekee?

    Mut­ta lep­pois­tamisen logi­ik­ka muuten on täysin auko­ton. Mitä vähem­män töitä tehdään ja ansaitaan, sitä vähem­män on elin­ta­soa, mukaan­lukien julkiset palvelut.

    Kom­mu­nis­ti­in hurah­ta­neet lep­pois­ta­jat eivät tietenkään tähän usko, kos­ka “joku muu” aina mak­saa nämä palvelut.

  113. Jos samaan aikaan lep­pois­taa ja vaatii enem­män julk­isia palvelui­ta ja muille vero­ja, niin sil­loin kyl­lä men­nään met­sään. Käytän­nössä tähän sor­tuu jokiki­nen lep­pois­ta­va vasem­mis­to­lainen, kos­ka hei­dän mukaan muil­ta pitäisi ottaa enem­män heille itselleen.

    Pelkästä lep­pois­tamis­es­ta ilman vaa­timuk­sa julkisen sek­torin paisut­tamis­es­ta en jak­saisi alkaa niuhot­ta­maan ihan Sun Tzun taval­la. Vaik­ka ikävä kyl­lä Suomen kollek­tivi­soin­nin äärim­mäisen korkean tason takia siinäkin on omat ongel­mansa. Kun kaik­ki kum­minkin tekee puo­let ajas­ta yhteiseen pus­si­in, niin jos joku vähän höl­lää niin hyö­ty tulee yksi­tyis­es­ti (lisään­tynyt vapaa-aika) ja puo­let haitas­ta on erään­laisia ulkois­vaiku­tuk­sia (saa­mat­ta jäävät verotulot).

    Myön­nän kyl­lä että tässä kohtaa vasem­mis­ton ja oikeis­ton näkökan­nat nyr­jähtävät hauskasti päin­vas­taisik­si. Yleen­sähän oikeal­la ei ajatel­la niin, että henkilö olisi velkaa val­ti­olle. Veron­laskukeskustelus­sa väli­hu­u­to “nehän ovat val­tion raho­ja” ei tule koskaan oikeis­ton suus­ta kos­ka vero­ja ei pide­tä val­tion rahoina. Pait­si siinä vai­heessa kun lep­pois­te­taan. Vasem­mis­tol­la päin­vas­toin, verora­hat eivät mitenkään kuu­lu yksilölle ja jos val­tio höl­lää vero­tus­ta, se on suuri lau­peu­den­teko kos­ka val­tio luop­uu siitä, mikä sille iki­aikaises­ti kuu­luu, ei niin että val­tio antaisi vähän takaisin vääryy­del­lä varas­ta­mas­taan. Sit­ten kum­minkin tässä lep­pois­tamiskeskustelus­sa osat vaihtuvat.

    Jotenkin tun­tuu itses­täkin omi­tuiselta että vaik­ka ajat­telee oikeis­to­lais­es­ti, niin joutuu ihan tarkoituk­sel­la pin­nis­telemään ettei pitäisi niitä vero­tu­lo­ja iki­aikaises­ti val­tion omi­na. Mut­ta rajan vedän tuo­hon lep­pois­tamiseen ja julkisen sek­torin paisut­tamis­seen. Sel­l­ainen mielipi­de on paljon kovem­paa itsekkyyt­tä mitä joku wahlroosi­laisu­us on koskaan nähnytkään.

  114. Sylt­ty:
    Jos samaan aikaan lep­pois­taa ja vaatii enem­män julk­isia palvelui­ta ja muille vero­ja, niin sil­loin kyl­lä men­nään met­sään. Käytän­nössä tähän sor­tuu jokiki­nen lep­pois­ta­va vasem­mis­to­lainen, kos­ka hei­dän mukaan muil­ta pitäisi ottaa enem­män heille itselleen.

    Tämän kom­mu­nis­mi-kap­i­tal­is­mi-pohdin­nan voi kiteyt­tää näinkin:

    Kap­i­tal­is­tises­sa yhteiskun­nas­sa lep­pois­t­a­mi­nen jopa toimii, kos­ka yksilö on itse vas­tu­us­sa suures­ta osas­ta omia palvelu­jaan. Jos min­ul­la ei ole lap­sia, voin aivan hyvin lep­pois­taa hom­mis­tani kos­ka en tarvitse rahaa koulunkäyn­ti­mak­sui­hin, eikä tämä ole keneltäkään pois.

    Suomes­sa eletään kuitenkin kom­mu­nis­mis­sa, ja täl­laises­sa yhteiskun­nas­sa lep­pois­t­a­mi­nen on myrkkyä. Ris­tiri­ita tulee kuitenkin sit­ten siitä että kun­non kom­mu­nis­tiset kansalaiset usko­vat lep­pois­telun ole­van hei­dän oikeuten­sa, ja “joku muu” mak­sakoon sol­i­daaris­es­ti hei­dän osuuten­sa pöhöt­tyneen julkisen sek­torin kus­tan­nuk­sista. Tätä ne muuten siel­lä Kreikas­sa kokeili­vat, joten tiedätte mihin tämä ide­olo­gia johtaa.

    Kun­non kap­i­tal­istin mielipi­de on tietenkin se että siir­ry­tään kap­i­tal­is­tiseen jär­jestelmään minkä jäl­keen kaik­ki voivat lep­pois­tel­la juuri niin paljon kun kukkaron nyörit myöten antavat.

    1. Jos meil­lä ei olisi tätä pahaa kom­mu­nis­mia, lapset­toman henkilön pitäisi säästää itse oma eläk­keen­sä ja van­hu­u­den tur­vansa, kos­ka ei voisi luot­taa siihen, että muiden ihmis­ten lapset pakote­taan liit­tymään eläke­jär­jestelmään ja mak­samaan myös hänenkin eläk­keen­sä ja mak­samaan hänen van­hu­u­den hoiton­sa. Ei olisi varaa leppoistaa.

  115. Osmo Soin­in­vaara:Ei olisi varaa leppoistaa. 

    Kaiken jär­jen mukaan kokon­aiselin­ta­so ei sil­lä nouse että mak­sa­ja vai­hde­taan. Ts. jos nyt joku lep­pois­taa kun ei tartte säästää eläkkeitä, niin joku joutuu sit­ten joskus myöhem­min lep­pois­ta­maan vähän vähem­män jot­ta ne säästämät­tömät eläk­keet saadaan maksettua.

    En väitä että tämä olisi oikein tai väärin, mut­ta näin­hän siinä pakol­la käy.

  116. Huopa: investoi säästyneen rahan palkkaa­mal­la uuden työntekijän 

    Jos uuden työn­tek­i­jän palkkaami­nen on kan­nat­tavaa, se on kan­nat­tavaa. Johto on ihan pihal­la jos ei se palkkaa sitä uut­ta työn­tek­i­jää (annetus­sa esimerkissä) kolmek­si päiväk­si jo sil­loin, kun tule­va lep­pois­ta­ja tekee vielä täyt­tä viikkoa.

  117. Otta­mat­ta kan­taa lep­pois­tamisen filosofi­aan väitän, että suo­ma­lainen 0/100% työaika­malli on tehoton.

    Meil­lä ihmisil­lä on mon­en­laisia elämän­ti­lantei­ta, joten osa-aikatyön tekem­i­nen mahdolliseksi/kannattavaksi toden­näköiseti lisäisi tehty­jen tun­tien määrää.

  118. vir­taus­po­hti­ja: Johto on ihan pihal­la jos ei se palkkaa sitä uut­ta työn­tek­i­jää (annetus­sa esimerkissä) kolmek­si päiväk­si jo sil­loin, kun tule­va lep­pois­ta­ja tekee vielä täyt­tä viikkoa.

    Minus­ta tämä vas­taa aika hyvin siihen, mik­si Suo­mi ei pär­jää läh­eskään niin hyvin kuin sen pitäisi.

    Tapio: Otta­mat­ta kan­taa lep­pois­tamisen filosofi­aan väitän, että suo­ma­lainen 0/100% työaika­malli on tehoton.

    Tot­ta, mut­ta kan­nustei­den muut­ta­mi­nen saat­taa hel­posti johtaa malli­in, joka hyödyt­tää yri­tyk­siä mut­ta aiheut­taa ongelmia muille. Eli saat­taa olla, että työai­ka las­ke­taan niin alhaisek­si, ettei sivuku­lu­ja mak­se­ta eikä pal­ka­lla elä. Sit­ten meil­lä on ihan oma work­ing poor ‑luok­ka ja onkin las­ket­tu elin­ta­soa nyky­is­ten työt­tömien vas­taavak­si eikä nos­tet­tu nyky­is­ten työt­tömien elintasoa.

  119. anonyy­mi: Eli saat­taa olla, että työai­ka las­ke­taan niin alhaisek­si, ettei sivuku­lu­ja mak­se­ta eikä pal­ka­lla elä. 

    En todel­lakaan tarkoi­ta holti­ton­ta osa-aikaistamista, mut­ta en myöskään osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä ongelmien min­i­moimisek­si. Mon­es­sa län­tisessäkin maas­sa jous­ta­va osa-aikatyö on kuitenkin toimi­va ja hyväksyt­ty käytäntö.

    Osa-aikatyön kysyn­tää lisää se, että palvelu­jen merk­i­tys kas­vaa, mut­ta niiden kysyn­tä on ajal­lis­es­ti epä­ta­saista eikä niitä voi varas­toi­da. Samaan aikaan osa ihmi­sistä halu­aisi tehdä lyhen­net­tyä tai epäsään­nöl­listä työpäivää/viikkoa/vuotta.

    Lapin matkailuyri­tyk­sis­sä on käytössä hyvin mie­lenki­in­toinen työaika­pankki­malli, jon­ka myös alan liitot lienevät hyväksyneet.

    Tuo­hon pal­ka­lla elämisen teemaan ei ole syytä pala­ta, sehän käsitelti­in perus­teel­lis­es­ti “Lisää mata­la­palkkatyötä” ‑keskustelus­sa.

  120. Sep­po Korp­poo: Muu­toin parhaat digimiehemme ja ‑naisemme vero­taakan läkähdyt­tämänä siirtävät oper­aa­tion­sa muualle, vain napin painalluksella.

    Voi että tässä huu­taa se että vero­tus­ta on tarkastel­tu yri­tyk­sen kir­jan­pidon numeroiden perusteella! 

    Vero­tus on rahaa, joka on etukä­teen mak­set­tu julk­i­sista palveluista: sit­ten menet osta­maan julk­ista palvelua ja mak­sat paikan­pääl­lä vain 5% palvelun hin­nas­ta, kos­ka olet jo mak­sanut sen 95% vero­tuk­ses­sasi. Ajatelkaa miten nerokas­ta, etukä­teen mak­set­tu palvelu, vrt. osamak­sul­la ostet­tu kän­nykkä tai muu hömppä.

    Vero­tus on hyvin paljon kuin vaku­u­tus­mak­sut: mak­sat etukä­teen ja saat jälkikäteen.

    Liike­talousopeil­la ei yhteiskun­taa johde­ta, tämä oli taas esimerk­ki siitä. Laivan kone­huoneen huolto-ohjekir­jaa ei voi­da yleistää koko laivan huolto-ohjekirjaksi.

  121. Sun Tzu: Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on tätä suur­ta type­r­yyt­tä jota syn­tyy vain kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa.

    “Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on tätä suur­ta type­r­yyt­tä jota syn­tyy vain kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa.”
    Kom­mu­nis­mi syn­tyi Euroopas­sa noin 1800-luvul­la samoissa työn­tek­i­jöi­den työolo­suhteis­sa, joi­ta nykyään löy­tyy Kiinas­ta Fox­con­nin tehtail­ta. Kom­mu­nis­mi ei myöskään syn­tynyt Neuvostoliitossa.

    Pitäisikö työn­tek­i­jöi­den vaan hyp­piä katoil­ta, jot­ta palkat nousee/työkuorma vähe­nee? Vai pitäisikö työn­tek­i­jän alkaa ehkä poli­it­tis­es­ti tai ay-liik­keen kaut­ta aja­maan asioitaan.…

    Kom­mu­nis­mi, kuten ei mikään ‑ismi, ole syn­tynyt “huvin vuok­si” tai “kateel­lis­ten katk­e­rien ja kos­ton­haluis­ten sab­o­taa­tiona”, vaan reak­tiona asioiden nykyti­laan, nykyti­lan tarkoit­taes­sa ko. vuo­sisa­taa ja sen aikaista yhteiskun­taa jne.

    Teil­lä on maail­mankat­so­muk­se­na kaup­pako­rkeak­oulun opit, siel­lä (ääri)oikeistossa — maltill­i­nen oikeis­to, Suomes­sa Keskustapuolue, on paljon paljon paljon järkevämpi puolue kuin Suomen ei-maltill­i­nen oikeisto. 

    Kaup­pako­rkeak­oulus­ta valmis­tu­taan yri­tysjo­htamis­te­htävi­in, eikä siel­lä opete­ta uskon­toa, maail­mankat­so­mus­ta tai miten-toimin-poliittisissa-tehtävissä.

    Maail­man ei-maltill­i­nen oikeis­to pilaa sekä yri­tys­toimin­nan että poli­ti­ikan maineen.

  122. Sun Tzu: Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on tätä suur­ta type­r­yyt­tä jota syn­tyy vain kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivoissa.

    Lep­pois­t­a­mi­nen onnis­tuu vain niin kauan kun yhteiskun­nal­la on varaa ja halua mak­saa lep­pois­tet­tu­jen elintaso.

    Suurem­mas­sa mit­takaavas­sa lep­pois­t­a­mi­nen on aina human­itääri­nen katas­trofi. Sitä kokeil­laan parhail­laan vaikka­pa Pohjois-Kore­as­sa tai Soma­lias­sa. Siel­lä on elämä niin lep­poisaa ettei aina tarvitse edes syödä.

    Sun Tzun työ­nan­ta­jalle saa­nee lähet­tää ter­veisiä, että Sun Tzun voi lait­taa tekem­mään töitä kuusi päivää viikos­sa 14 tun­tia per päivä ilman sen kum­mem­pia lomia. Kaik­ki alle tuon kun taitaa olla kom­mu­nis­min läpimädät­tämis­sä aivois­sa syn­tynyt­tä hapatusta.

  123. Suo­mi pitäisi lep­pois­taa siten että tehdään keskivi­ikos­ta vapaapäivä, ajatelkaa miten muka­va on työvi­ikon rikko­vat arkipy­hä! Keskivi­ikko sik­si että sitä ei voi yhdis­tää viikon­lop­pu­un, ihmiset käyt­täi­sivät paikallisia palvelu­ja. Maanan­tai ei olisi se syvän tuskan päivä, kun töi­hin tul­lessa tietäisi että tämä päivä lop­pu­un ja huomisen jäl­keen on vapaapäivä.

Vastaa käyttäjälle Mikko Kiviranta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.