Talouspolitiikan paradigma muuttumassa?

Ilmas­sa on kovasti merkke­jä val­lit­se­van taloudel­lisen par­a­dig­man muu­tok­ses­ta. Varsinkin EU:n poli­ti­ikkaa on leiman­nut usko talous­teo­ri­aan, jon­ka mukaan julkisen val­lan ei tarvitse aut­taa suh­dan­tei­ta pysymään rauhal­lise­na, vaan on oikein vähen­tää julk­ista kulu­tus­ta ja alen­taa korot­taa vero­ja työt­tömyy­den noustes­sa. Näin­hän on kir­joitet­tu Suomen myös hal­li­tu­so­hjel­maan: jos olot paran­tu­vat, ale­taan elvyt­tää ja jos ne heikkenevät, ale­taan kor­ja­ta val­tion­talout­ta. Oikeaop­pista on tämän mukaan antaa rahamarkki­noiden huole­htia suh­dan­tei­den tasaamis­es­ta. Laskukau­den aikana korot laske­vat ja houkut­tel­e­vat kulut­ta­maan ja ennen kaikkea investoimaan. 

Tämä toimii, jos suh­dan­teet eivät heikkene kovin pahasti. Lik­vidi­teet­tiansas­sa korot saavut­ta­vat nol­lan eikä elpymistä tapah­du tästä huoli­mat­ta. Alle nol­lan korot eivät voi laskea, kos­ka pank­ki ei voi mak­saa ihmisille siitä, että nämä otta­vat velkaa.

Vas­takkainen käsi­tys, jota esimerkik­si Paul Krug­man on puoltanut, on, että talouden ajautues­sa lik­vidi­teet­tiansaan julkisen val­lan on elvytet­tävä velak­si. Sil­loin on eri­tyisen hyvä aika kor­ja­ta home­k­oulut sekä rak­en­taa teitä ja rautateitä.

”Lamaa kan­nat­taa syven­tää säästöil­lä” –koulukun­ta on pitänyt oppi-isinään kaveruk­sia Rein­hart ja Rogoff, jot­ka kuu­luisas­sa tutkimuk­ses­saan osoit­ti­vat, että val­tion velan nousem­i­nen yli 90 pros­entin (kuten Sak­sas­sa) seu­rauk­se­na on kasvun jyrkkä heikken­e­m­i­nen. Nuori opiske­li­ja osoit­ti har­joi­tustyönään, että tämä tutkimus­tu­los, johon esimerkik­si Olli Rehn on vedonnut, on perus­tunut lasku­virheeseen. Krug­man onkin jo ehdit­ty julk­istaa väit­te­lyn kiis­tat­tomak­si voittajaksi. 

Aika moni on muutenkin tul­lut siihen tulok­seen, että Euroop­pa on säästämässä itsen­sä hengiltä. Eteläisen Euroopan ankarat säästöku­u­rit ovat tuoneet vain kär­simys­tä, mut­ta julki­nen talous ei ole kohen­tunut. Säästöt ovat tuoneet niin paljon työt­tömyyt­tä, ettei julkisen talouden ali­jäämä ole hel­lit­tänyt lainkaan.

Muut taan­tu­man kohdan­neet maat kuten Japani, Bri­tan­nia ja USA ovat anta­neet val­tion velka­an­tua aika surut­ta. Ei ole niin vaar­al­lista, vaik­ka val­tio on suo­raan tai mutkan kaut­ta paljonkin velkaa keskus­pankille, jon­ka se omis­taa. Korko­ja on varaa mak­saa vaik­ka kuin­ka paljon, jos mak­saa ne  itselleen. Englan­nis­sa on nyt ryhdyt­ty jar­rut­ta­maan velka­an­tu­mista, ja taan­tu­maan siinä onkin päädyt­ty, mut­ta velka­an­tu­mi­nen jatkuu.

Inflaa­tio­ta tämä setelira­hoituk­sen räikein muo­to ei pysty aiheut­ta­maan niin kauan, kun talous on joka tapauk­ses­sa lamas­sa ja korot nol­las­sa. Kun talous joskus elpyy, ylimääräistä lik­vidi­teet­tiä on hyvä kerätä pois. Vähän tämä tuot­taa tehot­to­muut­ta, mut­ta kyl­lä 60 pros­entin nuoriso­työt­tömyys on tehot­to­muute­na pahempi asia.

Japanin ja Yhdys­val­to­jen elvyt­tämi­nen keskus­pankki­ra­hal­la on sikäli yksinker­tainen jut­tu, että on yksi maa ja yksi keskus­pank­ki. EKP:n osalta tilanne on han­kala, kos­ka yhden euro­maan tukem­i­nen keskus­pankki­ra­hal­la on ainakin tulkit­tavis­sa tulon­si­ir­roksi euro­maid­en välillä.

On aika vah­va argu­ment­ti yhteis­val­u­ut­taa vas­taan, jos yhteis­val­u­ut­ta pakot­taa euro­maat har­joit­ta­maan hölmöä talous­poli­ti­ikkaa ja painaa koko maanosan vuosik­si lamaan.

On aivan var­ma, että olisi parem­pi har­joit­taa suh­dan­tei­ta tasaavaa finanssipoli­ti­ikkaa kuin jyrken­tää finanssipoli­ti­ikalla suh­dan­nevai­htelu­ja. Tämä edel­lyt­täisi kuitenkin poli­itikoil­ta malt­tia olla käyt­tämät­tä rahaa noususuh­dan­tei­den aikana. Pahin mah­dolli­nen on yhdis­telmä, jos­sa talous­poli­ti­ikkaa ohjaa­vat käsi kädessä mon­e­taris­miuskoon hurah­tanut oikeis­to ja pop­ulisti­nen ”rahaa pitää käyt­tää, kun sitä on” ‑vasem­mis­to.

 

 

160 vastausta artikkeliin “Talouspolitiikan paradigma muuttumassa?”

  1. Argu­ment­ti on rik­ki. Työt­tömyy­den val­tion­talouden ali­jäämää lisäävä vaiku­tus on poli­it­ti­nen val­in­ta, joka rikkoo säästämisen ter­ve­hdyt­tävän vaiku­tuk­sen jo heti kättelyssä. 

    Reaalipuoli voi sopeu­tua vain jos resursse­ja allokoidaan uudelleen. Tämä tarkoit­taa että fir­mat alka­vat tuot­taa jotain muu­ta kuin aiem­min. Kos­ka yri­tyk­sen pääo­ma menet­tää usein ison osan arvoaan pros­es­sis­sa, osa yri­tyk­sistä menee nurin. Raha taas ei vai­h­da käsiä eli velka­markki­nat kuiv­u­vat kun ei vielä tiede­tä mihin sen pitäisi allokoitua.

    Se osa argu­men­tista on oikea, että infraan investoin­timi­nen pitäisi tehdä suh­dan­teen mukaan jo ihan sik­si että nousukaudel­la tarvi­taan parem­paa infra­struk­tu­uria. Ja kos­ka pääo­ma on sil­loin hal­paa niin dead­weight loss on pienempi.

    Mut­ta kun ei se julki­nen puoli oikeasti sitä lamaa katkaise tekemäl­lä pyra­mide­ja tai rikko­ma­l­la ikkunoi­ta, vaan näistä on enem­män hait­taa kuin siitä että annetaan ihmisille vaik­ka käteen rahaa. So. Helikopteri­ra­hoi­tus on oikeasti parem­pi kuin julk­isten meno­jen lisäämi­nen pelkästään lisäämisen vuoksi.

  2. Osmo, oletko aivan var­ma että tämänkin taan­tu­man takana odot­taa nousukausi, jon­ka avul­la nykyi­nen velka­an­tu­mi­nen kui­tataan? Tähän men­nessä taan­tu­maa on aina seu­ran­nut nousukausi, mut­ta onko niin aina ole­va? Nyt ener­gian­hin­ta on vuosikeskiar­vol­la mitat­en korkeampi kuin koskaan. Kehit­tyviä mai­ta tämä ei (vielä?) hait­taa, mut­ta kehit­tyneitä mai­ta kyl­läkin. Talouskasvua ei ole ollut ilman ener­gianku­lu­tuk­sen kasvua. Jopa osa talousti­eteil­i­jöistä (kuten Tyler Cowen ja Robert J. Gor­don) on alka­nut epäil­lä, että edessä on pitkä hitaan kasvun kausi. Myös niiden talousti­eteil­i­jöi­den joukko, joiden mukaan tuot­tavu­u­den kasvu ei näy medi­aa­ni­palkan kasvu­na vaan koko ajan enem­män pääo­man suurem­pana osuute­na tulon­jaos­sa, on kas­va­maan päin. Keskiar­vopalk­ka toki nousee, mut­ta suu­rit­u­loisin pros­ent­ti tai kym­menys lähin­nä vas­taa tästä nousus­ta. Kat­so esim. Is pro­duc­tiv­i­ty growth too strong for our own good?, Vit­ner & Iqbal, 2013 tai kir­ja “Race against the machine”. Olen kir­joit­tanut näistä asioista blo­gis­sani use­an kir­joituk­sen ver­ran. Toivon, että joku osoit­taa, että olen ymmärtänyt väärin ja palaamme pian takaisin maail­maan joka kas­vaa Euroopas­sakin reip­paat 3 % vuodessa.

    1. Osmo, oletko aivan var­ma että tämänkin taan­tu­man takana odot­taa nousukausi, jon­ka avul­la nykyi­nen velka­an­tu­mi­nen kuitataan? 

      Oma veikkauk­seni on, että seu­raa­van kymme­nen vuo­den aika kasvu on 1 — 1,5 % keskimäärin. Siitä on siis lähdet­tävä, että tähän on tultu.

  3. “Kun talous joskus elpyy, ylimääräistä lik­vidi­teet­tiä on hyvä kerätä pois.”

    Negati­ivi­nen korko, rahan yli­tar­jon­ta sekä kan­nat­tavien sijoi­tusten puute on tuot­tanut velka­ve­toisen keinot­telun (yli­hin­taiset osak­keet ja kiin­teistöt sekä aliko­rkoiset bon­dit). Keskus­pankkien siir­tyessä löysästä rahapoli­ti­ikas­ta tiukkaan sijoi­tusten arvot rom­ah­ta­vat aikaansaaden uuden laman tai jopa finanssikri­isin. Keskus­pankit tietävät tämän ja sijoit­ta­jat tietävät, että keskus­pankit tietävät. Seu­rauk­se­na on “lets play chick­en” tyyp­pinen keinot­telu, joka ei voi päät­tyä kuin kyyneli­in. Mut­ta siinä välis­sä joku tekee paljon rahaa.

    Keskus­pankeille jää kak­si vaihtoehtoa:

    a) Ne sal­li­vat inflaa­tion pitääk­seen yllä talouskasvua. Lop­ul­ta nopeaan inflaa­tioon kyl­lästytään (vrt. USA 80-luvun alus­sa) ja keskus­pankit nos­ta­vat korot taivaisi­in painaak­seen inflaa­tion alas. Seu­rauk­se­na on usei­den vuosien lama/taantuma/hidas kasvu.

    b) Ne eivät väl­itä talouskasvus­ta vaan vetävät löysän rahan nopeasti pois markki­noil­ta puo­lus­taak­seen hin­tavakau­den peri­aatet­taan. Seu­rauk­se­na on lama.

    Löysää rahapoli­ti­ikkaa voisi ver­ra­ta mor­fi­ini­in. Se on mainio kivun­lievit­täjä väli­aikaises­sa käytössä. Mut­ta viiden vuo­den kuuri johtaa yleen­sä riip­pu­vu­u­teen, jos­ta ei pääse pois kuin vieroi­tu­soirei­den kautta.

  4. Taas palataan siihen, että miten elvy­tys pitää tehdä, jos­ta kir­joitinkin jo pitkän pätkän aikaisemmin.

    Luo­vaa tuhoa ei pidä estää, sil­lä se ehkäisee huonon jär­jestelmän kor­vau­tu­mista parem­mal­la. Eli elvy­tyk­sel­lä pitäisi pystyä luo­maan oikeasti jotain mikä hyödyt­tää ver­rat­tuna aikaisem­paan tilanteeseen, eikä pelkästään ylläpitää huonoa tilaa.

    Tuot­ta­mat­toman työ­paikan ylläpitämi­nen elvy­tyk­sen nimis­sä kun on huonoa elvy­tys­tä. Paljon fik­sumpaa olisi käyt­tää se elvy­tys siihen, että luo­daan uusi tuot­tavampi työ­paik­ka ja sul­je­taan se van­ha tuottamaton.

    Miten luo­daan tuot­tavia työ­paikko­ja? Se on oikeas­t­aan aika help­poa. Oste­taan jotain minkä tuot­ta­mi­nen ei nykyka­p­a­siteetil­la onnis­tu ja jol­la on suurem­pi jälleen­myyn­tiar­vo kuin mitä sen valmis­t­a­mi­nen maksaa.

    Pari mieleen pul­pah­tavaa triv­i­aalia kohdet­ta, jois­sa myyn­ti­hin­ta on korkeampi kuin tuotan­tokus­tan­nus ja joi­ta voitaisi­in tehdä nyky­istä rivakam­min: Ne kasvuskeskusten tiivi­isti raken­net­tut ker­rostalo­ton­tit + ratainvestoinnit.

    Aloit­takaa vaik­ka vetämään sitä metro­rataa ja star­tatkaa kasa uusia uud­isko­htei­ta. Kil­pailut­takaa myös pienem­mil­lä Pohjois-Suo­ma­laisil­la rak­safir­moil­la pienis­sä palois­sa, jos isot eivät suos­tu järk­i­hin­taan tekemään. Tilatkaa ne kaik­ki home­r­e­mon­tit kerralla.

    Tar­jotkaa joku avus­tusjär­jestelmä joka kan­nus­taa aloit­ta­maan ker­rostalo­jen putkiremp­po­ja. Vai olisiko parem­pi kan­nus­taa purka­maan huono­ja talo­ja jonkun­laisen siir­tomekanis­min kaut­ta jol­la taloy­htiöitä raken­net­taisi­in uudelleen ja ihmiset siir­ty­i­sivät uusi­in taloihin?

    Mites jos eläke­mak­su­ista tek­isi pro­gres­si­ivisia ja kat­taisi elvy­tyk­sel­lä vajeen?

  5. Aamen.

    Tämä on täyt­tä asi­aa. Yhteis­val­u­ut­tamme eri­ty­isongel­mat valitet­tavasti mukaan lukien.

  6. Sel­l­ainen huomio, että ainakin Yhdys­val­to­jen kohdal­la elvyt­tämi­nen ei ole vält­tämät­tä ollut niin kovin ter­hakas­ta myöskään. Paul Krug­man itseasi­as­sa juuri tänään kir­joit­ti aiheesta blogissaan:
    http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/04/27/american-austerity-an-update/

    Myös brit­ti­hal­li­tus on ollut aika vankasti säästölin­jan kan­nat­ta­jia, mikä näkyykin Brit­tien varsin heikos­sa talouske­hi­tyk­sessä tois­tu­vine notkah­duksi­neen. Tämä syy-seu­raus­suhde siis olet­taen että “elvyt­täjäk­oulukun­ta” on oikeassa.

    Säästölin­jan kan­nat­ta­jat tosin voivat aina tode­ta, vähän kuin “enti­nen kom­mari”, että ei olla vaan säästet­ty tarpeeksi…

    ===

    Tämän Osmon kir­joituk­sen jäl­keen olisi kyl­lä hyvin mie­lenki­in­toista kuul­la kom­men­tia siitä, eivätkö nämä näke­myk­set ole mil­lään taval­la ris­tiri­idas­sa Juhana Var­ti­aisen teesien kanssa, kun aika vah­vasti arvon blo­gisti on viimeaikoina hänen kelkkaansa hypännyt.

    Var­ti­ainen kuitenkin edus­taa nähäk­seni aika äärim­milleen vietyä “sup­ply side” ide­olo­giaa (työt­tömät löytäi­sivät kyl­lä töitä jos vaan viit­si­sivät tehdä niitä jne.) Toisaal­ta tämä lik­vidi­teet­tiansa-tulk­in­ta aika pitkälti imp­likoi, että ongle­ma on “demand” puolel­la, eli että kysyn­nästä on pulaa, vaik­ka työhalukkai­ta kyl­lä riit­täisi (siis ennen kaikkea nykyisessä enem­män tai vähem­män patol­o­gises­sa taloustilanteessa).

  7. Kyl­lä, mutta… 

    Viime vuosikym­menten koke­muk­set osoit­ta­vat selkeästi, ettei elvy­tys eikä säästöku­uri (aus­ter­i­ty) tuo­ta tulok­sia, elleivät n.s. rak­en­teet ole kun­nos­sa. Japani on kokeil­lut sekä elvy­tys­tä että säästöku­uria ilman rak­en­teisi­in puut­tumista ja tulok­set ovat olleet huono­ja. Nyt se aikoo puut­tua myös rakenteisiin.

    Toisaal­ta jos rak­en­teet ovat kun­nos­sa, sekä elvy­tys (esim USA) että säästöku­uri (Irlan­ti, Viro) näyt­täi­sivät toimi­van. Elvy­tys on tietenkin taval­lisen tal­laa­jan kannal­ta mukavam­paa. Jois­sakin mais­sa rak­en­teisi­in puut­tumi­nen näyt­tää kuitenkin ole­van mah­do­ton­ta ilman kuris­tavaa pakkoa.

    Kym­menisen vuot­ta sit­ten myös Krug­man korosti rak­en­tei­den merkitystä.

  8. Osmo Soin­in­vaara. Mitä Euroopan ja muiden rikkaiden aluei­den val­tioiden pitää nyt tehdä. Lyhyesti. Kak­si lauset­ta max.

  9. Hienoa Ode!

    Mik­sei Markkaa Euron rinnalle?

    Pide­tään se Euro kau­pankäyn­ti­val­u­ut­tana, mut­ta ote­taan siihen se oma val­u­ut­ta rin­nalle. Täl­löin koti­markki­nat voidaan elvyt­tää val­tion tuh­lauk­sel­la eikun siis järkevil­lä investoin­neil­la, jol­loin ei tarvitse säästää ydin­palveluista ja laman aikana on reilusti rak­satyön­tek­i­jöitä yms infran parantamiseen.

  10. Taitaa vain olla että nuorten opiske­li­joiden omas­sakin työssä oli puut­tei­ta. Rein­hart ja Rogoff ovat puo­lus­tau­tuneet ja lisäk­si muu­ta­mat aikasarja/paneeliaineistojen metodolo­gian eksper­tit ovat sitä mieltä että muutkaan sar­jo­jen pain­o­tus­menetelmät eivät ole sen perustellumpia..

  11. Osmo on oike­as­sa. Par­a­dig­ma on muut­tumas­sa. Suun­ta vain on hakusessa.

    Euron lyhyt his­to­ria on epäon­nis­tunut. Euron piti haas­taa dol­lari maail­man­val­u­ut­tana. Dol­lari on enem­män kuin koskaan maailmanvaluutta.

    Pankit ovat saa­neet euron myötä uuden piristys­ruiskeen valuuttasuojauksesta.
    http://www.nordea.fi/yritykset+ja+yhteis%C3%B6t/riskienhallinta/valuuttasuojaus/943982.html

    Veroparati­isit kiittävät.

    Dol­lar­i­tilit ovat tulleet tutuik­si. Itsel­länikin on sellainen. 

    Osmo ennuste on rohkea. Tavak­si on tul­lut, että tuskin muste on kuiv­unut, kun jo ennustei­ta korjataan.

  12. Pelkään, että tässä ollaan Japanin tiel­lä, ellei ole ymmär­rystä ja halua tehdä (poli­it­tis­es­ti) vaikei­ta reforme­ja. Vaikeus noi­hin reformei­hin tulee etu­ryh­mäpoli­ti­ikas­ta, ei siitä, etteikö niitä saisi ihmisille myytyä.

    Ensin pitää ymmärtää, että val­tion velan voi mak­saa täs­mälleen yhdel­lä taval­la. Siten, että pitkäl­lä aikavälil­lä BKT kas­vaa nopeam­min kuin val­tion vel­ka. Tästä seu­raa välit­tömästi, että lyhyen aikavälin bud­jet­ti­va­jeil­la ei ole mitään merk­i­tys­tä (sylkeköön ekon­o­mistien Excelit mitä tahansa numeroi­ta ulos), ja pitkän aikavälin talouskasvu­un ja vero­ker­tymään vaikut­tavil­la asioil­la on kaik­ki mah­dolli­nen merkitys.

    Mitkä sit­ten ovat niitä kysymyk­siä ja päätök­siä, mitkä täl­lä het­kel­lä vaikut­ta­vat pitkän aikavälin talouskasvuun?

    Sosi­aal­i­tur­va. Olisi aivan vält­tämätön­tä mitä pikim­min saa­da Sin­ga­poren suun­tainen refor­mi aikaisek­si. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että tuol­lainen jär­jestelmä olisi halvem­pi, vaan sen lisäk­si siinä siir­retään syk­lisiä meno­ja val­tion pus­sista yksi­tyiselle sek­to­rille ja ylipäätään sil­lä, että ihmiset päät­tävät omista rahois­taan on nähdäk­seni posi­ti­ivisia dynaamisia vaikutuksia.

    Korkean työn tuot­tavu­u­den tar­jon­ta. (Eri­tyis­es­ti) Hyvä­tu­lois­t­en eläk­keelle­si­ir­tymisikää pitäisi saa­da nos­tet­tua, ja työssä­jak­samista paran­taa (joskus voisi kokeil­la vaik­ka sitä, että “työelämän jous­tot” tarkoit­taisi­vat myös työ­nan­ta­jan jous­tamista eikä pelkästään työn­tek­i­jän jous­tamista). Opin­toaiko­ja pitäisi lyhen­tää niiltä osin kun opiske­li­jat odot­ta­vat turhaan opiskelu­paikkaa tai tekevät opiskelu­ja hait­taavaa ei oman alan työtä.

    Mata­lan tuot­tavu­u­den työn kysyn­tä. On hirvit­tävän kallista pitää näitä ihmisiä kokon­aan työelämän ulkopuolella.

    Rahoi­tussek­torin remont­ti. Nykyis­es­tä epä­var­muud­es­ta pitäisi päästä eroon. Tarkoit­taa velko­jen alaskir­jaus­ta euroopas­sa, ja kyl­lä, se sat­tuu mei­dän kaikkien eläkesäästöi­hin. Lisäk­si tarvi­taan eri puo­lille euroop­paa parem­paa shokkien sietokykyä. Olen entistä vaku­ut­tuneem­pi siitä, että Euron rin­nalle tarvi­taan paikallis­val­u­u­tat, jot­ka toimi­si­vat iskun­vai­men­tim­i­na eri­lai­sis­sa talouden shokeissa.

  13. Aki Suokko:
    Osmo, oletko aivan var­ma että tämänkin taan­tu­man takana odot­taa nousukausi, jon­ka avul­la nykyi­nen velka­an­tu­mi­nen kui­tataan? Tähän men­nessä taan­tu­maa on aina seu­ran­nut nousukausi, mut­ta onko niin aina ole­va? Nyt ener­gian­hin­ta on vuosikeskiar­vol­la mitat­en korkeampi kuin koskaan. Kehit­tyviä mai­ta tämä ei (vielä?) hait­taa, mut­ta kehit­tyneitä mai­ta kyl­läkin. Talouskasvua ei ole ollut ilman ener­gianku­lu­tuk­sen kasvua. Jopa osa talousti­eteil­i­jöistä (kuten Tyler Cowen ja Robert J. Gor­don) on alka­nut epäil­lä, että edessä on pitkä hitaan kasvun kausi. Myös niiden talousti­eteil­i­jöi­den joukko, joiden mukaan tuot­tavu­u­den kasvu ei näy medi­aa­ni­palkan kasvu­na vaan koko ajan enem­män pääo­man suurem­pana osuute­na tulon­jaos­sa, on kas­va­maan päin. Keskiar­vopalk­ka toki nousee, mut­ta suu­rit­u­loisin pros­ent­ti tai kym­menys lähin­nä vas­taa tästä nousus­ta. Kat­so esim. Is pro­duc­tiv­i­ty growth too strong for our own good?, Vit­ner & Iqbal, 2013 tai kir­ja “Race against the machine”. Olen kir­joit­tanut näistä asioista blo­gis­sani use­an kir­joituk­sen ver­ran. Toivon, että joku osoit­taa, että olen ymmärtänyt väärin ja palaamme pian takaisin maail­maan joka kas­vaa Euroopas­sakin reip­paat 3 % vuodessa.

    Hyvä kir­joi­tus. Tämä talous­poli­it­ti­nen keskustelu on näyt­tänyt pitkälti kulke­van noi­ta harak­ka-ter­vat­ul­la-lau­dal­la latu­ja eli säästetäänkö vai elvytetäänkö / kär­sitäänkö vai velka­an­nu­taanko. Pait­si että käytän­nössä kysymys taitaa nyt olla siitä, velka­an­nu­taanko hitaam­min vai nopeammin.

    Se toinen kysymys todel­lakin on, tuleeko sitä nousukaut­ta ollenkaan, vai onko tässä tosi­asi­as­sa kyse Euroopan kil­pailukyvyn rapau­tu­mis­es­ta ja talouden pain­opis­teen siir­tymis­es­tä Aasi­aan ja Etelä-Amerikkaan. Mon­et oireet ja tun­nus­lu­vut viit­taa­vat siihen, että kysymys olisi todel­lakin enem­män Euroopan kil­pailukyvyn katoamis­es­ta ja siihen tau­ti­in ei suh­dan­nelu­on­teis­es­ta elvy­tyk­ses­tä ole paljoa apua.

    Euroalueel­la oman kon­stikkuuten­sa tuo se, että yhden maan tukem­i­nen EKP:n rahoil­la ei ain­oas­taan ole tulkit­tavis­sa tulon­si­ir­roksi, vaan se on tulon­si­ir­to. Jos tämä piik­ki avataan, sen takana väi­jyy se tau­ti, joka mei­dät paljolti tähän suo­hon toi, eli moraa­lika­to tai ainakin sen pelko. Ja on vaikea kuvitel­la mikä voima voisi tehokkaam­min ajaa kohti Euron hajoamista.

    Ratkaisu­ja olisi syytä lähteä etsimään pelkkien suh­dan­nepoli­it­tis­ten työkalu­jen ulkop­uolelta. Yksi täl­lainen alue on kovin raskaak­si paisunut elinkei­noelämän sään­tely­by­rokra­tia, jos­sa var­masti on perkaamisen varaa. Toinen on sisä­markki­noiden toimin­nan paran­t­a­mi­nen, joka kehi­tys nyt näyt­tää jotenkin jumi­u­tuneen. Epäilemät­tä muitakin kil­pailukyvyn paran­tamiseen vaikut­tavia aluei­ta löytyy.

  14. Tiedemies:

    Reaalipuoli voi sopeu­tua vain jos resursse­ja allokoidaan uudelleen. Tämä tarkoit­taa että
    Mut­ta kun ei se julki­nen puoli oikeasti sitä lamaa katkaise tekemäl­lä pyra­mide­ja tai rikko­ma­l­la ikkunoita,

    Krug­man­nin vas­ta-argu­ment­ti (vaik­ka hän pitäisikin investoin­te­ja infraan ja koulu­tuk­seen paremp­ina) olisi, että noin­han se viime ker­ral­lakin tapah­tui (Yhdys­val­to­jen talous­poli­ti­ik­ka muu­ta­mana vuote­na 1939 jälkeen) 

    Helikopteri­ra­hoi­tus on oikeasti parem­pi kuin julk­isten meno­jen lisäämi­nen pelkästään lisäämisen vuoksi.

    Pait­si, jos kansalaiset keräävät ne rahat sukan­var­teen. Tähän aut­taa vain, jos rahaa tipute­taan niin paljon, että velal­lis­ten velat tule­vat kui­ta­tuik­si, tai ihmiset usko­vat inflaa­tion kiihtyvän niin, että kulut­ta­mi­nen miel­letään säästämistä järkevämmäksi.

    1. Japanin on koit­tanut kaikkea, myös helikopteri­ra­hoi­tus­ta. Kansa on säästänyt senkin. Niis­sö olois­sa ain­oa mikä voi toimia on, että julki­nen sek­tori lisää omaa rahankäyt­töään työl­listävästi ja tekeew sen velak­si. Tietysti jos kansa säästää kaiken, voi val­ti­olisätä omaa rahankäyt­töään myös vero­ja korottaen.

  15. Jos meil­lä kasvu jää tuo­hon Osmon ennus­ta­maan 1 — 1,5 % tasoon kymmenek­si vuodek­si, toivon että kukaan ei sit­ten 2013 enää puhu Suomes­ta pohjo­is­maise­na hyv­in­voin­ti­val­tiona: taloutemme sakkaa jo nyt niin pahasti ver­rat­tuna länsi­naa­purei­hin, että 10v. päästä olemme jo aivan eri tasoa.
    Jos aiomme menet­tää ase­mamme ver­rokkiryh­mässämme pitäkäämme kiin­ni sit­ten edes jonk­in­moi­ses­ta rehellisyy­destä. Jotain sekin.

  16. Rak­en­tei­ta pitäisi uusia. Ongel­mana on, että suurin osa elvyt­tämisen kan­nat­ta­jista halu­avaa elvyt­tää, kos­ka eivät oikeasti halua muut­taa rak­en­tei­ta. Ja sit­ten kun tule enousukausi, sama sak­ki halu­aa vain lisätä meno­ja kos­ka on varaa. 

    Jos ongel­mat eivät johdu rak­en­teista niin elvy­tyshän toimii ihan hyvin. Jos se taas johtuu rak­en­teista, niin ei val­tio voi kum­minkaan jatkaa lop­ut­tomi­in elvyt­tämistä, ei ainakaan nyt kun meil­lä ei ole omaa keskus­pankkia. Jos­sain vai­heessa pitäisi käy­dä käsik­si rak­en­teisi­in ja mitä nopeam­min sen parempi.

    Ajatel­laan tilan­net­ta, jos­sa lama johtuu siitä kun kaik­ki työn­tek­i­jät jäävät eläk­keelle. Kuka oikeasti kuvit­telee että val­tion elvy­tyk­sel­lä ulko­mail­ta oste­tut palvelout aut­ta­vat yhtään maan sisäisel­lä taloudessa, jon­ka supis­tu­mi­nen johtuu siitä että kaik­ki ovat eläk­keel­lä? Palaa­vatko eläkeläiset töi­hin jos val­tio elvyt­tää oikein reippaasti?

    Myön­netään, esimerkki­ni on tyh­mä, mut­ta eihän tuol­laises­sa tilanteessa pelkkä elvyt­tämi­nen riitä. Ei auta kyl­lä myök­sään meno­jen leikkaus, vaan ain­oas­taan rak­en­tei­den muutokset.

  17. Mitä pak­sum­min velkaa ja lukuisimpia velka­isia, sitä rutkem­min korko­tuot­to­ja tuleville per­i­jöille. Kantsisiko tästä “velas­ta” ja “sukupolvista” juuri pitem­pään virkatakaan ? 

    Mon­imutkaistuneessa sosi­aalielos­sa asia ei enää ole yhtä julkean selkoinen kuin yllä kir­joitet­tu. Uusi perusa­sia on rahan tul­va. Raha ei ole enää niuk­ka. Sik­sipä korkokin on olema­ton. Velka­ra­has­ta on nyt tiris­tet­tävä oma­lle pääo­ma­lle ‑osakkeille- akan­vir­ta. Itse velka­kan­ta jätetään roikku­maan. Sen pienikin korko syö tietysti tätä omis­ta­jalle päät­tyvää ylivir­taus­ta. Asia ei huo­le­ta, kos­ka lyhen­nyk­set eivät kuu­lu asi­aan uudessa sosi­aalises­sa realityssä. 

    Tästä syys­tä asun­to­jen hin­nat nou­se­vat niin pitkään kun vuokrien koro­tuk­sil­la voidaan puris­taa se yksi-kak­si pros­ent­tia NordeaOkolle ja vielä saa­da sijoi­tusasun­toyrit­täjälle kolme-viisi prosenttia.
    Eilisessä Finan­cial Time­sis­sä Stephen Foley kir­joit­ti ilmiöstä help­pota­juis­es­ti koskien kaup­pakeskusksia ja toimis­to­torne­ja. Niiden edelleen­myyn­nit ovat taas vauhdis­sa kos­ka vuokranäkymät kirkas­tu­vat, ja mak­su­vä­line, lainara­ha, liki koro­ton­ta. Lehden FT voi käy­dä noukki­mas­sa hotel­lien lob­by­ista, ainakin Pres­saan jäi jäljiltäni vielä muutama.

    Hyväk­si lopuk­si. Amerikois­sa tuskin talo­markki­nat kuumenevat, sil­lä ne asun­topoli­it­tiset Fan­nie ja Fred­die anta­vat asun­to­lain­oille taku­ut vain jos osto­hin­nat säädyl­lisiä. Samal­la määräy­tyvät vuokrat yhteiskun­nal­lis­es­ti hyväksyt­täviksi. Maail­man mon­imutkaistu­mista sekin, että Suomes­sa vapaa vuokrakiskon­ta ja USA:ssa halvat.
    Juk­ka Sjöstedt

  18. Täl­lainen makro­ta­sol­la pyörivä keskustelu on oikeas­t­aan aika hupaisaa, sil­lä makro­ta­son ratkaisuil­la on se ikuinen peru­songel­ma: narul­la työn­tämisen vaikeus.

    Kasvun edel­ly­tyk­siä on tietysti hyvä luo­da, mut­ta jos yri­tyk­sil­lä ei ole halua kehit­tyä, ei kasvua synny.

    Katainen taisi osua oikeaan (ehkä vahin­gos­sa) mainites­saan negati­ivisen ilmapi­irin — sitä on. Kun menee huonos­ti, niin huonos­ti, ei ‘kan­na­ta’ investoi­da, säästetään vaan. Taloushan on paljolti psykologiaa.

    Toki sil­lä on merk­i­tys­tä, mihin investoidaan: tarvi­taan tutkimus­ta ja tuoteke­hit­te­lyä, se on selvä, kat­so­taan­pa vaan niitä yri­tyk­siä, joil­la menee hyvin. Niitäkin on!
    Toki voidaan kat­soa myös yri­tyk­siä, joil­la menee huonos­ti, esim. puun­jalostus — tutkimus ja tuoteke­hit­te­ly on laiminlyöty.

    Ja kyl­lä tässä Pohjolan Japa­ni­akin on, yri­tyk­set investoi­vat, mut­ta ulkomaille.

  19. Meille itä­val­ta­laisille kokon­ais­tuotan­to tai kysyn­tä ei ole vain aggre­gaat­timössöä, jon­ka koos­t­u­muk­sel­la ei olisi väliä.

    Yhden het­ken vir­ta­su­ureel­la ei ole paljoa tekemistä pidem­män aikavälin hyv­in­voin­nin kanssa. Sodal­la ja pyra­mi­di­en rak­en­tamisel­la saadaan aikaan het­kelli­nen tason nousu nois­sa vir­ta­su­ureis­sa. Mut­ta entä jos tuo on tapah­tunut syömäl­lä pääo­maa eikä rak­en­ta­mal­la uut­ta pääomaa?

  20. Jos val­tio toteut­taisi kynt­tilän­tek­i­jöi­den vaa­timuk­sen ikkunoiden pois­tamis­es­ta niin tot­takai saisimme aikaan nimel­lisen tuotan­non kasvun. Mut­ta mikä oli resurssien käytön kus­tan­nus? Mis­sä talous­poli­ti­ikan näkymät­tömiä kus­tan­nuk­sia yleen­säkään esitetään? 🙂

  21. Aus­tri­an:
    Taitaa vain olla että nuorten opiske­li­joiden omas­sakin työssä oli puut­tei­ta. Rein­hart ja Rogoff ovat puo­lus­tau­tuneet ja lisäk­si muu­ta­mat aikasarja/paneeliaineistojen metodolo­gian eksper­tit ovat sitä mieltä että muutkaan sar­jo­jen pain­o­tus­menetelmät eivät ole sen perustellumpia..

    Kyseenalais­ten keskiar­voisa­t­usten lisäk­si työssä oli myös ihan mekaa­ni­nen lasku(koodaus)virhe. Sinä hyökkäät nuorukaisen kimp­pu­un, kun hän kehtasi huo­maut­taa, että keis­arin pöksyis­sä on taka­puo­lessa iso reikä?

  22. Min­un point­ti­ni on, että jos val­tio ottaa asi­ak­seen rak­en­taa pyra­mide­ja, kos­ka raken­nus­te­ol­lisu­us on lamas­sa, niin tämä tarkoit­taa että raken­nus­te­ol­lisu­u­teen sidot­tu pääo­ma ja työvoima ei allokoidu uudelleen, vaan ne ihmiset ovat tekemässä pyramideja. 

    Argu­ment­ti lik­vidi­teet­tiansas­ta on myös rik­ki. Jos ne ihmiset rak­en­ta­vat pyra­mide­ja ja niiden lik­vidi­teet­tipref­er­enssi on sel­l­ainen että rahat pää­tyvät sukan­var­teen helikopteri­ra­hoituk­sen myötä, niin raken­nustyöläiset ja raken­nus­fir­mat jne. lait­ta­vat palkkansa ja julk­i­sista töistä keräämän­sä voitot sukan­var­teen (eli mak­sa­vat pois velko­jaan) ja samoin tekevät ali­hankki­jat ja tavaran­toimit­ta­jat. Ain­oa ero helikopteri­ra­hoituk­seen on, että raa­ka-ainei­den, pääo­man, ja työvoiman hin­tasig­naali on häiritty.

    Nyt huomio: tämä ei ole argu­ment­ti *kaikkea* suh­dan­nepoli­ti­ikkaa vas­taan. On järkeväm­pää kor­ja­ta home­k­oulut kuin jät­tää ne kor­jaa­mat­ta, jos home­k­oulu­jen kor­jaa­mat­ta­jät­tämis­es­tä on hait­taa. On järkeväm­pää rak­en­taa junara­dat tai val­tati­et tänä vuon­na kuin kah­den vuo­den päästä, jos on syytä olet­taa, että rekoil­la ja junil­la on kah­den vuo­den päästä kysyn­tää ja toisaal­ta nyt on kap­a­siteet­tia käyt­tämät­tä. Ja niin edelleen.

    Mut­ta siis, pyra­mi­di­en rak­en­t­a­mi­nen setelien jakamisen sijaan ei ole mitään järkevää suh­dan­nepoli­ti­ikkaa. Julkiset investoin­nit pitää alis­taa kustannus/hyötylaskelmille, jos delever­age on rikko­mas­sa pääo­ma­markki­noi­ta, niin on paljon järkeväm­pää vain antaa osa rahoista kuin pistää johonkin ran­dom investointeihin. 

    Kan­nat­taa ajatel­la tämä kään­täen. Julki­nen investoin­ti alalle X voidaan ajatel­la erään­laise­na kään­teisenä pis­teverona alalle X. Aivan samaan tapaan kuin pis­teverot ovat tehot­to­mia rahan keräämisessä, julkiset investoin­nit pelkästään rahan liikut­tamises­sa ja elvyt­tämisessä ovat tehottomia. 

    Dynaamisel­la puolel­la on yksi argu­ment­ti joka toimii, ja se on se, että jos työn­tek­i­jä on työt­tömänä kotona, tämän työ­panok­sen arvo heikke­nee kun koke­mus­ta ei tule. Mut­ta jos nyt oikein tarkasti tämä argu­ment­ti kam­mataan, niin mik­si työtön maaraken­nustyömies tms on jotenkin haitallisem­pi kuin keskimääräi­nen työtön? Vielä tästä voi löytää yhden argu­mentin, eli jos helikopteri­ra­hal­la oste­taan vain tuon­ti­tavaraa, niin se ei tietenkään lisää koti­maista työl­lisyyt­tä. Mut­ta aika pian näkee tämänkin argu­mentin rikkinäisyy­den: Se rak­samies ostaa ihan yhtä lail­la ulko­maisia tuot­tei­ta sil­lä palkallaan. 

    Talouden ja työl­lisyy­den tarkoi­tus on *pääsään­töis­es­ti* ylipään­sä tuot­taa asioi­ta jot­ka hyödyt­tävät kansalaisia. En vas­tus­ta ali­jäämiä tai sel­l­aista suh­dan­nepoli­ti­ikkaa, jos­sa etsitään hyviä investoin­te­ja aikaistet­taviksi ja niin edelleen, mut­ta entä jos täl­laisia investoin­te­ja ei ole? Entä jos maail­ma on bulk­ki-investoin­tien suh­teen nykytekni­ikan tasoon nähdän “valmis”, niin että tässä ei ole muu­ta vai­h­toe­htoa kuin odotel­la teknolo­gian kehit­tymistä ja antaa luo­van tuhon tehdä tehtävänsä?

    1. Helikopteri­ra­hoiuk­sen ja pyra­mi­di­en rak­en­tamisen välil­lä on vis­si ero. Jos annamme kaikille kak­si pros­ent­tia lisää rahaa, he voivat todel­lakin sääst5ää sen, kuten tekivät Japanis­sa, mut­ta jos työl­listämme mität­tömäl­lä kor­vauk­sel­la kitu­ut­ta­van henkilön, hän ei jat­ka elämistä nälkära­jalle, vaan käyt­tää palkkaansa kulutukseen.

  23. Vas­takkainen käsi­tys, jota esimerkik­si Paul Krug­man on puoltanut

    …ja joka on stan­dar­d­ia key­ne­siläisyyt­tä ja jota opete­taan jokaises­sa pätevässä makro­talous­teo­ri­an oppikir­jas­sa ja jopa lukion yhteiskun­taopin tun­nil­la ja joka on loogi­nen ja, toisin kuin kil­pail­e­va näke­mys, vas­taa todellisuutta.

  24. Mielestäni sanaa “vel­ka”, ei voi kat­soa vain velkaa otta­van näkökul­mas­ta, vaan myös vaiku­tuk­set velan anta­jaan olisi syytä huomioi­da. USA toki on elänyt velak­si men­estyneesti. Se ostaa dol­lareil­la maail­mal­ta kulu­tus­tarvikkei­ta. Kiinas­ta, Kore­as­ta… ja maat saa­vat dol­lar­i­toumuk­sia. Kiina on muis­taak­seni dol­lar­iv­e­las­sa mitat­en rikas maa. Näyt­tää siltä, että USA men­estyy ja Kiina men­estyy. USA saa tavaraa, Kiina saa dollareita.

    Mut­ta onko tämä nyt sitä kestävää kehi­tys­tä? Velka­elvy­tys­tä? Itse näk­isin tässä velkat­aloudessa tule­van kri­isin idun mikäli Kiina pet­tyy saa­mansa vir­tu­aali­ra­han vaihdanta-arvoon.

  25. Olen ymmärtänyt, että vaikeamp­ina taloudel­lisi­na aikoina val­tion ja kun­tien kan­nat­taa tehdä sel­l­aisia investoin­te­ja, jot­ka ovat kuitenkin lähi­t­ule­vaisuute­na tulos­sa. Mik­si ei siis ote­ta kun­non lainaa home­k­oulu­jen ja esim. uuden las­ten­sairaalan rak­en­tamista varten ja aloite­ta rak­en­tamista nyt, kun raken­nuskus­tan­nuk­set oli­si­vat alhaisem­pia ja kuitenkin kaik­ki nuo on pakko jos­sain vai­heessa tehdä. Samoin pk-seudul­la kan­nat­taisi painaa kaa­sua raideli­iken­nein­vestoin­tien osalta, kos­ka nekin ovat tarpeel­lisia ja joka tapauk­ses­sa jos­sain välis­sä toteutet­tavia han­kkei­ta (esim. raiti­otiev­erkon laa­jen­t­a­mi­nen, Espoon kaupunki­ra­ta ja pikaratikkaverkos­to, Raide­jok­eri jne.)

  26. Olen samaa mieltä seu­raavas­ta Osmon toteamuksesta:
    “Pahin mah­dolli­nen on yhdis­telmä, jos­sa talous­poli­ti­ikkaa ohjaa­vat käsi kädessä mon­e­taris­miuskoon hurah­tanut oikeis­to ja pop­ulisti­nen ”rahaa pitää käyt­tää, kun sitä on” ‑vasem­mis­to.”

    Paras vai­h­toe­hto Suomelle olisikin keskiryh­mien (Keskusta+Vihreät) vah­va ase­ma hallituksessa.

    Olisi mainio jut­tu, jos Keskus­ta ja Vihreät löytäi­sivät toisen­sa edes niis­sä kysymyk­sis­sä, jois­sa näke­my­serot ovat pienet. Julk­i­sis­sa mieliku­vis­sa puoluei­den erot ovat paljon suurem­mat kuin erot kan­nat­ta­jakun­tien enem­mistön näkemyksissä.

  27. Osmo Soin­in­vaara:
    Japanin on koit­tanut kaikkea, myös helikopteri­ra­hoi­tus­ta. Kansa on säästänyt senkin. Niis­sö olois­sa ain­oa mikä voi toimia on, että julki­nen sek­tori lisää omaa rahankäyt­töään työl­listävästi ja tekeew sen velak­si. Tietysti jos kansa säästää kaiken, voi val­ti­olisätä omaa rahankäyt­töään myös vero­ja korottaen.

    Ei yksinään riitä pysyvään ratkaisuun. 

    Japanis­sa on edelleen suuria toim­intaa jäyk­istäviä ongelmia talouselämän rak­en­teis­sa, työvoimapoli­ti­ikas­sa, ter­vey­den­hoi­dos­sa, maat­aloudessa jne. Kaik­ki ei ole niin hyvässä järjestyk­sessä kuin täältä kat­soen näyt­tää, tai itse asi­as­sa asi­at ovat liiankin hyvässä, mut­ta van­hanaikaises­sa järjestyksessä.

    Tuore päämin­is­teri Abe on luvan­nut ongelmi­in puuttua.

  28. EKP:n pitäisikin ilmeis­es­ti ostaa kaikkien jäsen­val­tioiden velka­kir­jo­ja näi­den pääo­mao­suuk­sien suhteessa?

    Se on toki sinän­sä Sak­san osalta melko turhaa, kos­ka Sak­sa saa nol­lako­rol­la lainaa markki­noil­takin, mut­ta kyl­lä se helpot­taisi Ran­skan, Espan­jan, Ital­ian ja muidenkin maid­en rahoi­tus­ta ja mah­dol­lis­taisi elvyt­tävää politiikka.

    Oleel­lis­in­ta olisi kuitenkin saa­da se luo­va tuho jotenkin liik­keelle. Pelkästään säästämäl­lä ja virkamiehiä kortis­toon potki­mal­la se luo­va tuho ei oikein käyn­nisty, kun ei oikein ole kysyn­tää mitkä syn­nyt­täi­sivät niitä kor­vaavia työ­paikko­ja. Sen takia tarvit­taisi­in yhtä aikaa elvyt­tävää, mut­ta rak­en­teel­lisia heikkouk­sia kor­jaavaa politiikkaa.

  29. Tiedemies:
    Argu­ment­ti on rik­ki. Työt­tömyy­den val­tion­talouden ali­jäämää lisäävä vaiku­tus on poli­it­ti­nen val­in­ta, joka rikkoo säästämisen ter­ve­hdyt­tävän vaiku­tuk­sen jo heti kättelyssä. 

    Jos poli­ti­ik­ka liit­tyy talous­poli­it­tiseen keskustelu­un, argu­ment­ti on rik­ki? Tot­takai tässä on kyse poli­it­ti­sista valin­noista. Lyhyestä kom­men­tis­tasi on hie­man vaikea saa­da kiin­ni mitä ajat takaa, joten joudun vähän arvaile­maan. Kor­jaa jos menee metsään.

    Siis meinaatko, että työt­tömyys lisää ali­jäämää vain kos­ka työt­tömiä tue­taan taloudel­lis­es­ti? En oikein kek­si muu­ta seli­tys­tä väit­teelle­si. Toki voitaisi­in tehdä sel­l­ainen polit­ti­inen val­in­ta, että työt­tömät jätet­täisi­in oman onnen­sa nojaan ja säästet­täisi­in hyvä siivu samal­la. Tosin tämäkin supis­taisi talout­ta sikäli, että kokon­aiskysyn­tä lask­isi kun kas­va­va osa kansas­ta olisi raha­ton­ta. Sit­ten tiet­ty jonkin ver­ran rahaa kuluisi poli­i­sei­hin sun mui­hin jot­ka pai­men­taisi­vat näitä nälkäisiä lau­mo­ja, mut­ta täl­lä olisi toki myös työl­listäviä vaikutuksia.

    Noh, liioit­telu sik­seen. Tois­tet­takoon vielä, että aina näis­sä on kyse poli­it­ti­sista valin­noista. Ensin päätetään mihin pyritään. Halu­taanko tasa-arvoista ja tur­val­lista yhteiskun­taa val­tioi­neen ja tulon­si­ir­toinen, vai ken­ties enem­män viidakon laeil­la pelaavaa sosi­aal­i­dar­win­is­mia, vai ehkä jotain siltä väliltä? Halu­taanko käyt­tää resursse­ja ihmis­ten hoita­miseen ja koulut­tamiseen, vaik­ka raa­ka markki­namekanis­mi ei tähän johtaisikaan? Vai halu­taanko ken­ties opti­moi­da mate­ri­aa­li­nen hyv­in­voin­ti pitämäl­lä kil­pailukyky tin­kimät­tömässä hui­pus­saan ja tuonti-TV:t halpoina. Sit­ten mietitään miten jär­jestelmä saadaan palvele­maan tavoitet­ta parhait­en. Min­ua on aina ihme­tyt­tänyt aja­tus että käsien pystyyn nos­t­a­mi­nen ei olisi val­in­ta ollenkaan, vaan että erään­lainen nihilis­mi olisi vain älykästä real­is­mia ja tapa sal­lia luon­non toimia, niin kuin luon­non on tarkoitet­tu toimia ilman val­tion sekaan­tu­mista ja ihmis­ten häir­it­se­viä tarpeita.

    Reaalipuoli voi sopeu­tua vain jos resursse­ja allokoidaan uudelleen. Tämä tarkoit­taa että fir­mat alka­vat tuot­taa jotain muu­ta kuin aiemmin. 

    Ei kait val­tion toim­intakaan vält­tämät­tä aina mitään imag­i­naarista ole? Vai oliko tarkoituk­sesi vetää tässä yhtäläisyys yksi­tyis­sek­torin ja reaal­i­talouden välille? 

    Se osa argu­men­tista on oikea, että infraan investoin­timi­nen pitäisi tehdä suh­dan­teen mukaan jo ihan sik­si että nousukaudel­la tarvi­taan parem­paa infra­struk­tu­uria. Ja kos­ka pääo­ma on sil­loin hal­paa niin dead­weight loss on pienempi.

    Mut­ta kun ei se julki­nen puoli oikeasti sitä lamaa katkaise tekemäl­lä pyra­mide­ja tai rikko­ma­l­la ikkunoi­ta, vaan näistä on enem­män hait­taa kuin siitä että annetaan ihmisille vaik­ka käteen rahaa. So. Helikopteri­ra­hoi­tus on oikeasti parem­pi kuin julk­isten meno­jen lisäämi­nen pelkästään lisäämisen vuoksi.

    Jos itse heiluin tuos­sa aiem­min olk­iukko­jen suun­nil­la, niin kyl­lä tässäkin samaan sor­ru­taan. Ei kai kukaan ole ehdot­tanut pyra­mi­di­en rak­en­tamista tai ikkunoiden rikkomista. Korkein­taan ajatuk­set että työt­tömät pitäisi vastik­keek­si tuelleen pistää vaik­ka kaiva­maan ja täyt­tämään kuop­pia ihan noin peri­aat­teen vuok­si ovat jotain tämän suun­taista. Kuta kuinkin kaik­ki ovat sitä mieltä että Suomes­sakin on pitkä lista tekemät­tömiä töitä (vaikka­pa nyt tämä tekemät­tömien töi­den klas­sikko home­k­oulu­jen kun­nos­t­a­mi­nen), joi­hin ei juuri ryhdytä ellei sit­ten val­tion toimes­ta ja samal­la näitä käyt­tämät­tömiä resursse­ja allokoiden (suomek­si tyt­tömiä työl­listäen). Kuitenkin heti jos jotain täl­laista ehdote­taan, alkaa huutelu paperin pyörit­täjistä ja hallinto­him­meleistä suurin piirtein sil­lä lähtöko­hdal­la, että mikä tahansa mitä tapah­tuu yksi­tyis­sek­torin ulkop­uolel­la on vain ja ain­oas­taan haitallista ja pois yhteis­es­tä kakusta.

  30. Yksi asia mikä on itsel­leni jäänyt epä­selväk­si tässä uudessa par­a­dig­mas­sa on vero­tus. Jos laman syynä on kokon­aiskysyn­nän puute, niin ilmeinen ratkaisu olisi nähdäk­seni laskea vero­ja ennem­min kuin rak­en­taa pyra­mide­ja tai kylvää seteleitä helikopter­ista. Val­tion velka­an vaiku­tus on sama, mut­ta vero­jen laskem­i­nen tehostaa talouden toim­intaa sen lisäk­si, että kulut­ta­jille jää käteen enem­män rahaa.

    >Tietysti jos kansa säästää kaiken, voi
    >val­tio lisätä omaa rahankäyt­töään myös veroja
    >korot­taen.

    Tämä logi­ik­ka ei oikein aukea… ensin elvytetään paina­mal­la rahaa ja jos työl­lisyys ei lähde sil­lä nousu­un, niin tilanne kor­jaan­tuu kiristämäl­lä vero­tus­ta? Mihin vero­tus­ta tarvi­taan, jos val­tion­ve­lan määräl­lä ei ole väliä?

    1. >Tietysti jos kansa säästää kaiken, voi
      >val­tio lisätä omaa rahankäyt­töään myös veroja
      >korot­taen.

      Tämä logi­ik­ka ei oikein aukea… ensin elvytetään paina­mal­la rahaa ja jos työl­lisyys ei lähde sil­lä nousu­un, niin tilanne kor­jaan­tuu kiristämäl­lä vero­tus­ta? Mihin vero­tus­ta tarvi­taan, jos val­tion­ve­lan määräl­lä ei ole väliä?

      Yritetään uud­estaan: jos helikopteri­ra­hoi­tus — esimerkik­si vero­jen alen­t­a­mi­nen — ei vaiku­ta ihmis­ten kulu­tuk­seen, sil­loin loogis­es­ti ottaen (kohtu­ullisen) vero­jen koro­tuk­senkaan ei pitäisi vaikuttaa.

  31. tcrown:
    Pelkään, että tässä ollaan Japanin tiel­lä, ellei ole ymmär­rystä ja halua tehdä (poli­it­tis­es­ti) vaikei­ta reforme­ja. Vaikeus noi­hin reformei­hin tulee etu­ryh­mäpoli­ti­ikas­ta, ei siitä, etteikö niitä saisi ihmisille myytyä.

    Ensin pitää ymmärtää, että val­tion velan voi mak­saa täs­mälleen yhdel­lä taval­la. Siten, että pitkäl­lä aikavälil­lä BKT kas­vaa nopeam­min kuin val­tion vel­ka. Tästä seu­raa välit­tömästi, että lyhyen aikavälin bud­jet­ti­va­jeil­la ei ole mitään merk­i­tys­tä (sylkeköön ekon­o­mistien Excelit mitä tahansa numeroi­ta ulos), ja pitkän aikavälin talouskasvu­un ja vero­ker­tymään vaikut­tavil­la asioil­la on kaik­ki mah­dolli­nen merkitys.

    Mitkä sit­ten ovat niitä kysymyk­siä ja päätök­siä, mitkä täl­lä het­kel­lä vaikut­ta­vat pitkän aikavälin talouskasvuun?

    Sosi­aal­i­tur­va. Olisi aivan vält­tämätön­tä mitä pikim­min saa­da Sin­ga­poren suun­tainen refor­mi aikaisek­si. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että tuol­lainen jär­jestelmä olisi halvem­pi, vaan sen lisäk­si siinä siir­retään syk­lisiä meno­ja val­tion pus­sista yksi­tyiselle sek­to­rille ja ylipäätään sil­lä, että ihmiset päät­tävät omista rahois­taan on nähdäk­seni posi­ti­ivisia dynaamisia vaikutuksia.

    Korkean työn tuot­tavu­u­den tar­jon­ta. (Eri­tyis­es­ti) Hyvä­tu­lois­t­en eläk­keelle­si­ir­tymisikää pitäisi saa­da nos­tet­tua, ja työssä­jak­samista paran­taa (joskus voisi kokeil­la vaik­ka sitä, että “työelämän jous­tot” tarkoit­taisi­vat myös työ­nan­ta­jan jous­tamista eikä pelkästään työn­tek­i­jän jous­tamista). Opin­toaiko­ja pitäisi lyhen­tää niiltä osin kun opiske­li­jat odot­ta­vat turhaan opiskelu­paikkaa tai tekevät opiskelu­ja hait­taavaa ei oman alan työtä.

    Mata­lan tuot­tavu­u­den työn kysyn­tä. On hirvit­tävän kallista pitää näitä ihmisiä kokon­aan työelämän ulkopuolella.

    Rahoi­tussek­torin remont­ti. Nykyis­es­tä epä­var­muud­es­ta pitäisi päästä eroon. Tarkoit­taa velko­jen alaskir­jaus­ta euroopas­sa, ja kyl­lä, se sat­tuu mei­dän kaikkien eläkesäästöi­hin. Lisäk­si tarvi­taan eri puo­lille euroop­paa parem­paa shokkien sietokykyä. Olen entistä vaku­ut­tuneem­pi siitä, että Euron rin­nalle tarvi­taan paikallis­val­u­u­tat, jot­ka toimi­si­vat iskun­vai­men­tim­i­na eri­lai­sis­sa talouden shokeissa.

    Ennen van­haan työn tuot­tavu­u­den kasvu tarkoit­ti suurelta osin myös brut­tokansan­tuot­teen (BKT) kasvua. Tämä kytkös on muren­tu­mas­sa? Ainakin Yhdys­val­lois­sa työn tuot­tavu­u­den kasvu on hei­jas­tunut vähem­män BKT:n kasvu­un vuosien 1995–2011 välil­lä kuin aiemmin(kommentissani ylem­pänä on lähde tähän). Syik­si arvel­laan mm. se, että tietotekni­ikan tuo­ma työn tehostamisen lisäar­vo on men­nyt pitkälti pääo­man omis­ta­jille ja työn tuot­tavu­us on kas­vanut sekä työ­tun­tien määrää pienen­tämäl­lä että ulkois­ta­mal­la kehit­tyvi­in mai­hin. Voim­meko olet­taa, että Euroopas­sa tilanne on pitkälti samankaltainen? Uskoisin näin ellei joku toisin pysty esit­tämään. Eli talouskasvun läh­teenä ole­va tuot­tavu­u­den kasvu ei täl­lä het­kel­lä kas­va­ta kuin pienen joukon käytet­tävis­sä ole­via tulo­ja, myös Euroopas­sa? Kan­nat­taako täl­löin talouskasvua edes tavoitel­la, jos se hyödyt­tää vain vähem­mistöä? Jos kyse on pitkäaikaises­ta trendis­tä, niin vihrei­den pitäisi miet­tiä uud­estaan talouskasvua poli­it­tise­na tavoit­teena. Saas­tu­misen lisäk­si talouskasvul­la on siis yhä enem­män epä­tasa-arvoa ja vähem­män elin­ta­soa (BKT/asukas) kohot­ta­va sivuvaikutus?

    Toit eri­no­maises­sa kir­joituk­ses­sasi tärkeitä seikko­ja esille kuten tuon rahoi­tussek­torin remon­tin. Yksi tärkeä asia lis­tas­ta kuitenkin puut­tui ja se on kallis­tunut ener­gia. Vuon­na 2011 sekä öljyn että kivi­hi­ilen inflaa­tioko­r­jat­tu hin­ta oli kaikkien aiko­jen vuosikeskiar­voen­nä­tyk­sessään. Kehit­tyvät maat osta­vat län­si­maat yhä enem­män ulos ener­gia­markki­noil­ta. Ilman ener­giankasvua ei ole ainakaan tähän men­nessä ollut vakaa­ta (toki rahoi­tussek­to­ril­la voi kupla paisua tms.) talouskasvua, sil­lä emme ole “enke­li­taloudessa” Her­man Dalya lainatak­seni. Län­si­mais­sa öljynku­lu­tus on jo kään­tynyt lasku­un, mikä tarkoit­taa että jostakin pitää luop­ua ellei öljyn käyt­töä tehoste­ta voimakkaasti. Öljyn käyt­töä tehostet­ti­in paljon vuosien 1973 ja 1979 öljykri­i­seis­sä, joten helpoim­mat tehostamiskeinot on jo käytet­ty. Tämä tarkoit­taa, että Euroopas­sa joka iki­nen öljy­tyn­nyri on koko ajan vaikeampi säästää ilman että se on talouskasvus­ta pois. 

    Talouskasvul­la ei myöskään ole keskiar­vo­hakuisu­ut­ta eli se ei palaudu mihinkään pitkän ajan trendi­in ja voi siten tule­vaisu­udessa olla suurem­pi tai pienem­pi kuin ennen suur­ta lamaa vuon­na 2008. Minä veikkaan ja varau­tu­isin siihen, että se on pienem­pi, jo pelkästään hal­van ener­gian niukentues­sa, mut­ta myös pankkisek­torin uusien säädösten, väestön ikään­tymisen, glob­al­isaa­tion ja mon­en muun asian vuoksi.

    Voihan toki tul­la jokin uusi yleishyödylli­nen teknolo­gia (esim. 3D-print­taus), jol­la talouskasvu palaa takaisin entisi­in lukemi­in. En kuitenkaan pelaisi pelkästään tätä hevos­ta vaan alka­isin jo hiukan sopeu­tua tai varautua maail­maan joka saat­taa olla muut­tunut. Ennen val­tioiden velat kuit­taan­tu­i­v­at talouskasvul­la, mut­ta onko niin tulevaisuudessakin?

  32. Aus­tri­an:
    Taitaa vain olla että nuorten opiske­li­joiden omas­sakin työssä oli puut­tei­ta. Rein­hart ja Rogoff ovat puo­lus­tau­tuneet ja lisäk­si muu­ta­mat aikasarja/paneeliaineistojen metodolo­gian eksper­tit ovat sitä mieltä että muutkaan sar­jo­jen pain­o­tus­menetelmät eivät ole sen perustellumpia..

    Ovat puo­lus­tau­tuneet, mut­ta ovatko puo­lus­tau­tuneet hyvin? Keskeinen tulos heil­lä oli, että on ole­mas­sa maagi­nen 90%:n velka/bkt raja, jon­ka jäl­keen alkaa jyrkkä alamä­ki. Hei­dän puo­lus­tuk­sen­sa on ollut, että vaik­ka mm. alkeelli­nen taulukko­lasken­tavirhe (jota epäilemät­tä “muu­ta­mat aikasarja/paneeliaineistojen metodolo­gian ekspert­tien suurmestarei­den emi­nenssit” ovat myös puo­lus­ta­neet) säi­lyy negati­ivi­nen kor­re­laa­tio velka­an­tu­misas­teen ja talouskasvun välillä. 

    Keskeistä tässä on kuitenkin, että tuo maagi­nen kyn­nys­ra­ja katoaa kun hei­dän virheen­sä kor­jataan. Kukaan ei ole kiistänyt negati­ivisen kor­re­laa­tion ole­mas­saoloa. Tässäkin voidaan hyväl­lä syyl­lä kysyä ja ollaan kysyt­ty että mihin suun­taan kausali­teet­ti mah­taa todel­lisu­udessa men­nä. Ettei vaan heikko talouskasvu johtaisi korkeam­paan velkaantumisasteeseen?

    R ja R ovat puo­lus­tau­tuneet sanoen, etteivät ole mitään sanoneetkaan kausali­teetista, eivätkä tuos­sa epäon­nises­sa paperis­saan mitään sanoneetkaan. Kuitenkin muual­la he ovat akti­ivis­es­ti tuke­neet sitä tulk­in­taa, että velka­an­tu­misas­te on oikeas­t­aan kaiken muun kus­tan­nuk­sel­la saata­va tuon maagisen rajan alle, tai muu­toin perika­to koit­taa. Osin täl­lä veruk­keel­la elvyt­tävä talous­poli­ti­ik­ka on heit­et­ty romukop­paan, kun kaik­ki ovat ker­takaikki­aan tien­neet ettei tämä ole vai­h­toe­hto ollenkaan. Vaikka­pa Euroopas­sa nähdään kuin­ka hienos­ti tämä aja­tus on käytän­nössä toimin­ut. Ja kyl­lä, voidaan taas sanoa ettei olla vaan säästet­ty tarpeeksi.

  33. Tot­takai velkataak­ka vaikut­taa talouteen. Pelkästään suuren velan mak­sukus­tan­nuk­set ovat pois kaikesta muus­ta taloud­es­ta. Suuri vel­ka myös herät­tää kysymyk­sen val­tion velan­mak­sukyvys­tä ja nos­taa lain­oista vaa­dit­tu­ja korko­ja. Kri­isi­mail­la on ollut perin­net­tä mak­saa velat pois setelipain­oa käyt­tämäl­lä. Tämä valitet­tavasti ote­taan huomioon korko­vaa­timuk­sis­sa ja hyvän takoituk­sen sijaan päädytään heikkoon ja epälu­otet­tavaan valuuttaan

    Suosit­telisin velka­isille val­tioille talouskri­isin hyö­dyn­tämistä rak­en­teel­lis­ten uud­is­tusten tekemisi­in (niiden tekem­i­nen sil­loin kun taloudessa menee hyvin, tun­tuu ole­van ylivoimaista*). Toisek­si voisi olla syytä pohtia velan leikkaamista. Tämän seu­rauk­se­na lainansaan­ti tyre­hty­isi, ja vyötä pitäisi kiristää, mut­ta val­tio saisi uuden alun ja pää­sisi irti aiem­pi­en val­tiomi­esten virheistä.

    *sama tun­tuu vaivaa­van ay-liiket­tä. Aja­tus että voit­toa tekevä yri­tys järkevöit­tää toim­intaansa (ja samal­la mah­dol­lis­es­ti uudelleen­jär­jestelee henkilöstä) tun­tuu ole­van jotenkin aivan mah­do­ton ymmärtää.

  34. Ossi Lehti­nen: Var­ti­ainen kuitenkin edus­taa nähäk­seni aika äärim­milleen vietyä “sup­ply side” ide­olo­giaa (työt­tömät löytäi­sivät kyl­lä töitä jos vaan viit­si­sivät tehdä niitä jne.) Toisaal­ta tämä lik­vidi­teet­tiansa-tulk­in­ta aika pitkälti imp­likoi, että ongle­ma on “demand” puolel­la, eli että kysyn­nästä on pulaa, vaik­ka työhalukkai­ta kyl­lä riit­täisi (siis ennen kaikkea nykyisessä enem­män tai vähem­män patol­o­gises­sa taloustilanteessa).

    Kysyn­täon­gel­ma kan­sain­välisessä kau­pas­sa on jotain, mihin me emme ihmeem­min voi vaikut­taa. Sen sijaan koti­markki­noiden palvelukysyn­tään voidaan vaikut­taa paljonkin. Kyse on tietenkin vain mei­dän omien raho­jemme uus­jaos­ta, mut­ta taloudessa lie­nee ter­veem­pää, jos se jako voidaan tehdä enem­män vapaae­htois­po­h­jal­ta kuin pakol­la val­tion kautta.

    Siinä ei ole kovin paljon järkeä, että pesemme tois­temme paito­ja. Siinä sen sijaan on paljonkin järkeä, että muuten töitä vail­la ole­vat pesevät töis­sä ole­vien paito­ja mak­sua vastaan.

    Tässä on muuten sel­l­ainenkin detalji, että jos rahat alka­vat ker­tyä varakkaam­mille, niin palveluskun­nan pitämi­nen on van­ha hyvä tapa köy­hdyt­tää vähän varakkaampikin aateli…

    Pal­ka­llisia töitä siis kansan­taloud­es­ta löy­tyy vaik­ka kuin­ka paljon, joten kysyn­tää on. Jos tämän lisäk­si on tar­jon­taakin, niin sit­ten syn­tyvälle kohtaan­to-ongel­malle olisi yhteiskun­nal­lisel­la tasol­la syytä tehdä paljonkin.

  35. Puhut Osmo kir­joituk­ses­sasi “Etelä-Euroopan ankarista säästöku­ureista” ja niiden kauheudesta.

    Esimerkik­si Espan­jan val­tion ali­jäämä viime vuon­na oli hie­man yli 10 % BKT:stä.

    Pari kysymys­tä:

    Kuin­ka suur­ta ali­jäämää oikein pitäisi tehdä, jot­ta sinä ja Krug­man olisitte tyytyväisiä?

    Mis­tä läh­tien sana “säästämi­nen” ylipäätään on ryhdyt­ty liit­tämään tilanteisi­in, jois­sa yksilö tai val­tio kulut­taa enem­män kuin tienaa?

  36. Ris­to: tai ihmiset usko­vat inflaa­tion kiihtyvän niin, että kulut­ta­mi­nen miel­letään säästämistä järkevämmäksi.

    Peri­aat­teessa näin, mut­ta tässä on se vika, että medi­aaniku­lut­ta­ja koetaan ratio­naalisek­si taloudel­lisek­si toim­i­jak­si, joka yrit­tää keskimäärin parhaaseen tulok­seen. Tavalli­nen tal­laa­ja ei vält­tämät­tä kovin paljon inflaa­tio­ta mieti. Osa porukas­ta pistää aina kaiken yli­jäävän haise­maan, osa taas mak­saa asun­tovelka­ansa mak­simi­vauhdil­la pois.

    Käytän­nössä eri­laiset inflaa­tio-odotuk­set vaikut­ta­vat niiden toim­intaan, joil­la on run­saasti sijoitet­tavaa var­al­lisu­ut­ta. Mut­ta sil­loinkin voi olla vaikeaa vaku­ut­taa siitä, että raha pitäisi lait­taa kulu­tuk­seen. Enem­män tuo inflaa­tio-odotus vaikut­taa siihen, oste­taanko osakkei­ta, korko­ja, kul­taa, tont­te­ja vai Sveitsin frange­ja. Nyt ollaan siitä oudos­sa tilanteessa, että käteistä rahaa on sijoit­ta­jil­la paljon, kos­ka ei ole oikein mitään järke­viä kohteita.

    Tavanomaiseen kulu­tuk­seen vaikut­taa toden­näköis­es­ti huo­mat­tavasti enem­män se, kuin­ka hyv­inä kukin henkilöko­htais­es­ti kokee tule­vaisuuten­sa näkyvät. Jos puhutaan asun­toku­plas­ta ja työt­tömyy­destä, asun­to­lainan lyhen­tämi­nen nousee hel­posti kovin korkealle omis­sa pri­or­i­teeteis­sa — eikä se ihan epära­tionaal­ista ole.

  37. Ossi Lehti­nen: Var­ti­ainen kuitenkin edus­taa nähäk­seni aika äärim­milleen vietyä “sup­ply side” ide­olo­giaa (työt­tömät löytäi­sivät kyl­lä töitä jos vaan viit­si­sivät tehdä niitä jne.) Toisaal­ta tämä lik­vidi­teet­tiansa-tulk­in­ta aika pitkälti imp­likoi, että ongle­ma on “demand” puolel­la, eli että kysyn­nästä on pulaa, vaik­ka työhalukkai­ta kyl­lä riit­täisi (siis ennen kaikkea nykyisessä enem­män tai vähem­män patol­o­gises­sa taloustilanteessa).

    Var­ti­ainen korostaa, että hän käsit­telee pitkän aikavälin kehi­tyk­seen vaikut­tavia asioi­ta, ei miten tämänker­tais­es­ta lamas­ta selvitään. Tästä on täysin vai­et­tu Var­ti­aisen mielip­itei­den kauhistelussa.

    Kan­nat­taa lukaista esim. Var­ti­aisen kirjanen:

    http://www.ttt-saatio.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vartiainen-muokattu-taitto.pdf

    Tek­stiä on paljon, mut­ta se on sujuvaa.

  38. Päät­tämät­tömyys ja lin­jat­to­muus johta­vat juuri tähän:
    “talous­poli­ti­ikkaa ohjaa­vat käsi kädessä mon­e­taris­miuskoon hurah­tanut oikeis­to ja pop­ulisti­nen ”rahaa pitää käyt­tää, kun sitä on” ‑vasem­mis­to.”

    Vasem­mis­ton perisyn­ti on älytön tuh­laus, Suomes­sa se kos­kee niin SDP:tyä kuin RKP:tä ja Kepua. Aina tuki jota voi paran­taa, sil­ta joka pitää rakentaa…

    Mon­e­taris­mi on sen­tään johdon­mukaisem­pi. Nykyi­nen korko­ta­so on todel­la alhainen, jos nyt ei pysty osta­maan asun­toa niin mil­loin sit­ten? Mietn ihmeessä investoin­nit voivat olla pohjil­la edellen?

    Suomes­sa tämä on itseai­heutet­tua voiv­ot­telua. Perusi­ta kaik­ki on väärin ja tul­vaisu­us surkea — ja samaa lal­la­tus­ta sit­ten muutkin tois­ta­vat. Poli­it­ti­nen ilmapi­iri ei kan­nus­ta perus­in­fran paran­tamiseen — rahaa olisi tar­jol­la — eikä oikein mihinkään muuhunkaan. T&K tuet kato­si­vat jok­seen­hin nopeasti, joten se niistä ideoista.

    Vihreää poli­ti­ikkaa voisi myös käsitel­lä josksu. Mil­laisia investoin­te­ja ja leikkauk­sia Vihreä poli­ti­ik­ka suo­sisi? Ai niin kansal­ispalk­ka kaikille, lie­nee liit­tou­tu­mista tuh­lataan kaik­ki ja heti ‑ajat­telua suosiviin.

    Toiv­otaan, että talous­la­ma pajko­ta­ta edes uud­is­ta­maan älyt­tömän mee­neen maail­man kuntarakenteen.

  39. Jopas on Krug­man-hehku­tus­ta. Pol­i­tics isn’t about pol­i­cy. Suh­dan­nevai­htelu­un liit­tyvä käden­vään­tö on hie­man syvem­pää kuin Rein­hart ja Rogoff vs lop­ut. Muutenkin koko paperi on saanut aivan liikaa julkisuutta.

    Kysyn­näl­lä on var­masti merk­i­tys­tä, mut­ta lop­pu­peleis­sä mikä taloudessa ratkaisee on tuotan­top­uolen tehokku­us. Kos­ka input­te­ja ei käytän­nössä ole tulos­sa lisää, mei­dän pitää tehdä aikaisem­mal­la enem­män. En siis mitenkään kiel­lä kollek­ti­ivisia peli­te­o­reet­tisia ongelmia mitä suh­dan­nevai­htelui­hin liit­tyy, mut­ta usein vasem­mis­to tms. talousti­eteil­i­jät myyvät ideaa, että jos meiltä katoaisi öljy tai sähkö niin ongel­ma on siinä että sete­likoneet ei paina tarpeek­si rahaa (tai vai­he­htois­es­ti emme raken­na tarpeek­si sil­to­ja tai kor­jaa home­k­oulu­ja, sama asia). Jos olemme vuosia allokoi­neet rahaa vääril­lä sek­tor­eil­la ja tuotan­torak­en­teeseen, joka ei ollut kestävä alun­perinkään, sen teko­hen­git­tämi­nen ei ole ratkaisu.

    Siihen näh­den miten val­tio jo nykyään käyt­tää varo­ja ja on käyt­tänyt jo pidem­män aikaa, fiskaa­li­nen elvy­tys eipä herätä kir­joit­ta­jas­sa paljon intoa. Aina kun val­tio halu­aa leikkiä inflaa­ti­ol­la, minä en ainakaan ole osal­lis­tu­mas­sa ja suo­jauduin asianmukaisesti.

    On kuitenkin mie­lenki­in­toista miten vähän mis­tään vasem­mis­toa vähänkään edus­taval­ta ei tule puhet­ta palkko­jen leikkaamis­es­ta, kos­ka työt­tömyys on kuitenkin palkko­jen jäykkyy­den ansio­ta. Lisäk­si mata­la­palkkaisten ja osa/määräaikaisten töi­den vero­tuk­ses­ta pitäisi oikeasti tehdä halvempaa.

    Eipä tai­da tämä julki­nen sek­tori pienen­tyä Suomes­sa ennen kuin tulee jotain Suuren Laman, Argen­ti­inan anarkian tai talvi­so­dan tapaista katastrofia.

    Sitä odotel­lessa.

  40. Ker­tokaa­pa mis­tä ne eteläiset maat saisi­vat rahaa elvyttämiseen?

    Minä en ainakaan tiedä tahoa joka halu­aisi raho­ja sinne laittaa. 

    Toinen asia on sit­ten tuleeko Europ­paan enään oikeaa nousua lainkaan vai jatkuuko hidas kituuttaminen.

    Tässä mainio TED esi­tys pitkästä his­to­ri­as­ta UK ja USA osalta, mut­ta kuka uskoo että Suo­mi tai EU voisi olla parem­pi kuin USA jos­sa jo käyn­ti­in­lähtö on tapahtunut.
    Mis­sä olisi se nousu jol­la lisävelkaa maksetaan????

    http://www.ted.com/talks/robert_gordon_the_death_of_innovation_the_end_of_growth.html

  41. tcrown:

    Ensin pitää ymmärtää, että val­tion velan voi mak­saa täs­mälleen yhdel­lä taval­la. Siten, että pitkäl­lä aikavälil­lä BKT kas­vaa nopeam­min kuin val­tion vel­ka. Tästä seu­raa välit­tömästi, että lyhyen aikavälin bud­jet­ti­va­jeil­la ei ole mitään merk­i­tys­tä (sylkeköön ekon­o­mistien Excelit mitä tahansa numeroi­ta ulos), ja pitkän aikavälin talouskasvu­un ja vero­ker­tymään vaikut­tavil­la asioil­la on kaik­ki mah­dolli­nen merkitys. 

    Tästä tohdin olla eri mieltä. Oheis­es­ta linkistä voit kokeil­la yhden ekon­o­mistin exceliä siitä miten bud­jet­ti­va­je vaikut­taa val­tion velka­an http://www.economist.com/blogs/dailychart/2011/11/debt-dynamics‑0

  42. Euron kek­sivät van­hat huru-ukot, jot­ka eliv­tä käteis­val­u­u­tan maailmassa.

    Nyky­maail­mas­sa on aivan sama, minkä val­u­u­tan maas­sa asuu. 

    Ulko­maankaup­pa tehdään dol­lareis­sa ja matka­muis­tot oste­taan luottokortilla. 

    Suomes­sa joka kun­nal­la voisi olla oma val­u­ut­ta, eikä se hait­taisi elämää tipan ver­taa. Päin vas­toin, voisi olla hyväk­si täl­lainen kun­nal­lis­val­u­ut­ta, niin lait­taisi­vat talouten­sa kuntoon.

  43. Osmo Soin­in­vaara: Oma veikkauk­seni on, että seu­raa­van kymme­nen vuo­den aika kasvu on 1 – 1,5 % keskimäärin. Siitä on siis lähdet­tävä, että tähän on tultu.

    Mut­ta eihän tuo riitä edes säi­lyt­tämään nykymenoa?!?

  44. Aki Suokko: Ennen van­haan työn tuot­tavu­u­den kasvu tarkoit­ti suurelta osin myös brut­tokansan­tuot­teen (BKT) kasvua. Tämä kytkös on murentumassa?

    En ymmär­rä, se voi olla muren­tu­mas­sa kos­ka määritelmäl­lis­es­ti työn tuottavuus=BKT/työtunnit.

  45. OS kir­joit­taa oikein: “Talous­poli­ti­ikan par­a­dig­ma muuttumassa?”

    Toisin sanoen pitäisi nyt kiireesti tehdä real­i­ty check!

    Suomen tapauk­ses­sa par­a­dign­man muu­tok­sen pitäisi tarkoit­taa sitä, että hegeliläis­es­tä (val­tiokeskeis­es­tä) par­a­dig­mas­ta siir­ry­tään kan­ti­laiseen (ihmiskeskeiseen) paradigmaan.

    Perustelu:

    Suomen on nyt pakko saa­da aikaan talouskasvua ja muut­taa rak­en­teitaan saadak­seen takaisin kilpailukykynsä.

    Talouskasvua on mah­dol­lista saa­da vain kan­ti­lais­es­ta PK-sek­torista, jos­sa pää­toim­i­joina ovat ket­terän-inno­vati­iviset, riskiä otta­vat ja työl­listävät yrit­täjät. Siis­pä riskinot­ta­jia pitää stimulaoida.

    Hegeliläi­sistä val­tionyri­tyk­sistä ei ole saatavis­sa juuri mitään kasvua.

    Toisaal­ta olemme rak­en­teel­lises­sa umpiku­jas­sa, sil­lä olemme kyken­emät­tömiä purka­maan julkisen talouden kallista monsteri-rakennetta.

    Julki­nen sek­torimme on nelink­er­tais­tunut neljässä vuosikymme­nessä, vaik­ka väk­ilukumme on kas­vanut vain vähän. Ja tuot­tam­a­ton julki­nen sek­tori vain jatkaa kasvuaan …

    Uudessa glob­al­isaa­tio-tilanteessa Suo­mi on nyt toiv­ot­toman kil­pailukyvytön ja YT-kierre vain kiihtyy.

    Pari esimerkkiä: Korkeata­soinen ohjel­moi­ja mak­saa muual­la luokkaa 50 euroa/tunti, Suomes­sa 150 — 200 euroa / tun­ti. Suomes­sa yhteisövero on koh­ta 20 % ja Virossa 0%.

    Sep­po Korppoo
    Kan­ti­lainen ket­terä yrittäjä

  46. “Säästöt ovat tuoneet niin paljon työt­tömyyt­tä, ettei julkisen talouden ali­jäämä ole hel­lit­tänyt lainkaan.”

    Tässä ei ole syy-seu­raus­suhdet­ta. Kri­isi­maid­en bud­jetit ilman korkomeno­ja ovat tas­apain­ot­tuneet eri­no­maisel­la vauhdil­la. Kuva on suo­ras­taan hätkähdyt­tävä. Bud­jetin tas­apain­ot­ta­mi­nen on epämiel­lyt­tävää, mut­ta ei se sen­tään tee itse itseään mah­dot­tomak­si. http://www.economicshelp.org/blog/2220/economics/primary-budget-deficits-of-eu/

    1. Tässä ei ole syy-seu­raus­suhdet­ta. Kri­isi­maid­en bud­jetit ilman korkomeno­ja ovat tas­apain­ot­tuneet eri­no­maisel­la vauhdil­la. Kuva on suo­ras­taan hätkähdyttävä. 

      Tuo perus yli/alijäämä ei eroa todel­lis­es­ta pelkästään korkomeno­jen osalta. Se on kor­jat­tu myös suh­dan­tei­den kannal­ta nor­maal­i­työl­lisyy­teen. Todel­liset ali­jäämät eivät ole tasoit­tuneet juuri lainkaan, kos­ka työt­tömyys on nous­sut. Kuva ker­too, kuin­ka dra­maat­tisia toimia onte­hty, ja tod­del­lis­ten ali­jäämien jäämi­nen ennalleen ker­too siitä, mitä Krug­ma n on yrit­tänyt sanoa.

  47. Viherinssi:
    Tavanomaiseen kulu­tuk­seen vaikut­taa toden­näköis­es­ti huo­mat­tavasti enem­män se, kuin­ka hyv­inä kukin henkilöko­htais­es­ti kokee tule­vaisuuten­sa näkyvät. Jos puhutaan asun­toku­plas­ta ja työt­tömyy­destä, asun­to­lainan lyhen­tämi­nen nousee hel­posti kovin korkealle omis­sa pri­or­i­teeteis­sa – eikä se ihan epära­tionaal­ista ole. 

    Tuol­la (psykol­o­gisel­la) perus­teel­la kai enem­män hyö­tyä on rahas­ta joka mak­se­taan palkkoina, kuin rahas­ta, joka tipute­taan helikopter­ista ( vaik­ka kohdis­tet­tunakin niille samoille ihmisille). En väitä vastaan.

  48. Aus­tri­an:
    Yhden het­ken vir­ta­su­ureel­la ei ole paljoa tekemistä pidem­män aikavälin hyv­in­voin­nin kanssa. Sodal­la ja pyra­mi­di­en rak­en­tamisel­la saadaan aikaan het­kelli­nen tason nousu nois­sa vir­ta­su­ureis­sa. Mut­ta entä jos tuo on tapah­tunut syömäl­lä pääo­maa eikä rak­en­ta­mal­la uut­ta pääomaa? 

    Mikä on se “pääo­ma”, jos­ta olet huolis­sasi? Suurten talouk­sien (USA, Japani, euroalue kokon­aisuute­na) vel­ka on lähin­nä alu­uen sisäistä, minkä net­toar­vo on nol­la. Sen sijaan työkykyisen väestön inhimilli­nen pääo­ma rappeu­tuu, jos se on pitkään käyt­tämät­tä. Meil­lä on myös viime­vu­osi­dal­ta ikäviä esimerkke­jä, miten koko yhteiskun­tarakenne voi rapau­tua pitkäaikaisen mas­satyöt­tömyy­den seurauksena.

  49. Pääsin Rai­sion kaupung­in­val­tu­us­toon 1994. Edessä oli laman hoito. Kaupun­ki teki säästö­toimia ja veronko­ro­tuk­sia. Val­tio leikkasi val­tiono­suuk­si­aan. Aho har­rasti kovaa poli­ti­ikkaa ja työt­tömyys kasvoi.
    Ehkä sil­loin kuitenkin Lip­posen hal­li­tuk­set ja Raisiokin toimi­vat oikein. Edessä oli pitkä kasvu. Toki Nokia buu­mi, mitä ei nyt ole näkyvis­sä auttoi.
    Lopetin kaiken osal­lis­tu­misen 2002.
    Pitkänä kasvun kaut­e­na rahaa pis­tet­ti­in surut­ta men­emään. Rai­sionkin työn­tek­i­jämäärä kasvoi suh­teessa huo­mat­tavasti enem­män kuin sen asukas määrä. Osin sik­si, että val­tio on sälyt­tänyt lisää tehtäviä. Mut­ta pääosin sik­si, että orgaaniku­lut­taa kaiken mitä sille annetaan. Ja kaik­ki on mukavaa sekä tärkeää. 1994 vero­pros­ent­ti oli 16.5 nyt se lie­nee 18.75muistaakseni. Toki siitä on vähen­nyk­siä. Mut­ta lisäk­si tulee kiin­teistöverot on tapis­sa, mak­su­ista per­itään verolu­on­teisia voit­to­ja. Kukaan ei enää pysty todel­lista kun­nal­isveroaan laskemaan.
    Lisäk­si tulee val­tion verot, ei ole enää lap­siper­heille lap­sivähen­nys­tä, pois­tui 1993. Me saimme sitä yhden vuo­den se oli rahaisa tulo lap­siper­heille. Lap­sil­isäl­lä ei juuri ole enää merk­i­tys­tä keskituloiselle.

    Työt­tömyys lisään­tyy jo sik­si, että ihmiset joutu­vat säästämään. Työt­tömyys olisi todel­la suur­ta ilman eläköitymistä.

    Eihän tämä sovi mihinkään talousop­pi­in. Rahaa on käytet­ty kun sitä on. Nyt sitä vede­täään julkiselle sek­to­rille lisäveroina ja velka­na kun sitä ei ole.

    No sen klas­sisen talous­teo­ri­an mukaan talous kor­jaa itsen­sä aina. Jol­lain aikavälil­lä tääl­lä päästään tilanteesee, että meil­lä on riit­tävä kyky saa­da investoin­te­ja ja pär­jätä kil­pailus­sa. Syn­tyy uusia työ­paikko­ja. Toki tavalli­nen ihmi­nen mak­saa hin­nan odotel­lessa. Saat­taa olla myös niin, että oma koulu­tus ei vas­taakkaan tarvet­ta sil­loin. No se on voi voi ja rak­en­teel­ista työttömyyttä.

    Tuos­sa Paa­vo Arhin­mä­ki vaati yri­tyk­siä nyt työl­listämään kun ovat saa­neet vero­helpo­tuk­sia. Ei se siitä auta, jos fir­ma ei silti tuo­ta. Luulisi edes Paavon avan­neen pap­pa Mrx­in kir­jan. Siinähän heti tode­taan, että ei tehtaan johta­jat yleen­sä pahu­ut­taan niitä päätök­siä tee. Vaan sik­si, että ovat entisiä tehtaan­jo­hta­jia jos eivät tee. Tai ainakin sinne päin.

  50. Mut­ta kukaan ei ole selit­tänyt, että a) mik­si se säästämi­nen on niin paha asia, ja b) mik­si se rak­satyömies kulut­taa ne vähät ropon­sa, mut­ta muut eivät.

    1. Säästämi­nen on paha asia, kos­ka kansan­taloudessa toisen meno on toisen tulo. Jos par­turi säästää sil­lä, että ei kor­jau­ta kenkiään ja suu­tari sil­lä, ettei leikau­ta tukkaansa, par­tusil­la on riast kengät js suu­tar­il­la epäsi­isti tuk­ka, mut­ta kum­mal­lakaan ei ole enem­pää rahaa.

  51. Osmo Soin­in­vaara: Yritetään uud­estaan: jos helikopteri­ra­hoi­tus – esimerkik­si vero­jen alen­t­a­mi­nen – ei vaiku­ta ihmis­ten kulu­tuk­seen, sil­loin loogis­es­ti ottaen (kohtu­ullisen) vero­jen koro­tuk­senkaan ei pitäisi vaikuttaa.

    Vero­jen koro­tus vaiku­taa aina työhalui­hin, etenkin kun verot ote­taan yleen­sä tuloista ja mah­dol­liset välil­lis­ten vero­jen koro­tuk­set kom­pen­soidaan tukipuolella.

  52. Tapio: Var­ti­ainen korostaa, että hän käsit­telee pitkän aikavälin kehi­tyk­seen vaikut­tavia asioi­ta, ei miten tämänker­tais­es­ta lamas­ta selvitään. Tästä on täysin vai­et­tu Var­ti­aisen mielip­itei­den kauhistelussa.

    Kan­nat­taa lukaista esim. Var­ti­aisen kirjanen:

    http://www.ttt-saatio.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vartiainen-muokattu-taitto.pdf

    Tek­stiä on paljon, mut­ta se on sujuvaa.

    Var­ti­aiselta jää huo­maa­mat­ta moni asioi­ta, jot­ka vaikut­ta­vat lopputulemaan.

    1. Meil­lä on työvoimare­serviä jo nyt eikä työikäisen väestön 121000 henkilön vähen­e­minne aiheuta työvoimapulaa.

    Työt­tömiä on 430000 eli eivät nuo kaik­ki ole vajaakun­toisia eikä osaa­mat­to­mia, suurin osa on ns nor­maa­likun­toisia työntekijöitä.

    Se näkyy hak­i­joiden määrässäkin:Yhteen pieni­palkkaiseen asi­akas­palveli­jan toimeen tuli 200–400 hake­mus­ta riip­puen eri medioiden käytön laajuudesta .

    2. Peini­palkkas­ta työtä syövät ilmaiset har­joit­teli­jat, joten palkka­jous­toista ei ole hyö­tyä, kos­ka ilmaisen kanssa ei voi kil­pail­la palkalla.

    Opin­toi­hin kuu­luu yleiseti puolen vuo­den pakolli­nen har­joit­telu ja se tehdään yhä use­am­min ilmaise­na työhar­joit­telu­na. Ammat­tik­oulus­sa har­joit­telu­jak­so on 1–1,5 vuotta.

    Päälle tule­vat työt­tömät työharjoittelijat

    Näitä ilmaisia työn­tek­i­jöitä on jopa 350000 vuodessa mikä merk­it­see, että he syövät puo­let matalapalkkatyöpaikoista.

    3. Suomen eri­tyi­nen ongel­ma on ettei meil­lä ole mitään myytävää maailmalle.

    Kun fir­moi­hin astui 90-luvul­la kam­reerisukupolvi niin se kar­si kaik­ki inno­vaa­tiot roskik­seen ja otti kaik­ki val­tu­u­den pois ylin­tä johtoa lukuunottamatta.

    Kun päätök­sen­teko keskitet­ti­in vain ylim­mälle johdolle niin kaik­ki kehit­tämi­nen alem­mal­la tasol­la loppui.

    Nokian tari­na on yksi esimerk­ki: Nokian johto keskit­ti kaiken päätök­sen­teon itselleen ja jät­ti taval­liset insinöörit ulos palk­it­semis­es­ta. Seu­rauk­se­na oli insinöörien kap­ina, jon­ka kuk­istamiseen Nokia avl­jasti Eduskun­nan ja hal­li­tuk­sen ja Nok­i­na vaa­timuk­ses­ta säädet­ti­in lukuisia lake­ja, jot­ka antoi­vat yri­tyk­selle mah­dol­lisu­u­den sosial­isoi­da kor­vauk­set­ta työn­te­ji­jän hen­gen tuotteet.

    Ja kun kil­pail­i­jatkin liit­tyivät mukaan ja estivät henkilöstöltä fir­man vai­h­don niin kap­ina kukistui

    Mut­ta siihen lop­pui myös työ­mo­ti­vaa­tio ja Ollilan pilku­tuk­sel­la ei uusia ideoita syntynyt

    Kun sama ide­olo­gia on levin­nyt muuallekin niin eipä noi­ta inno­vaa­tioi­ta kukaan viit­si kehitellä.
    Nokian Renkaissa on menos­sa saman­tyyp­pinen tais­telu ja mon­ta muu­ta hil­jaista sotaa on käynnissä.

    Var­ti­aisen teo­ri­at eivät vaiku­ta näi­hin ongelmiin .

  53. Osmo, tässä on nyt rikkinäi­nen argu­ment­ti ihan selkeästi.

    Jos rahan anta­mi­nen ihmis­ten käteen ei vaiku­ta ihmis­ten kulu­tuk­seen, niin mik­si se rahan anta­mi­nen ihmis­ten käteen vasti­neek­si siitä, että lapi­oidaan ilmaa tms, lisäisi sen lapi­oi­jan kulutusta? 

    Dynaamisel­la puolel­la on toinenkin argu­ment­ti. Velan­otol­la on vähän paradok­saa­li­nen vaiku­tus riskinot­toon. Jos velkaa on vähän, niin lisävel­ka lisää riskin määrää. Jos taas velkaa on paljon ja omaa pääo­maa hyvin vähän, niin lisäve­lan merk­i­tys riskinot­to­haluille voi olla jopa lisäävä. Konkurssin ollessa edessä tekee mieli pela­ta upporikas­ta ja rutiköy­hää, kos­ka riskien real­isoitues­sa lop­putu­los ei ole oikeas­t­aan yhtään pahempi.

    Lik­vidi­teet­tiansas­sa tasei­ta vahvis­tel­laan, esimerkik­si velkaa mak­se­taan mielel­lään pois vaik­ka korko olisi mata­la. Tässä voi nyt ajatel­la että kun nousukausi (joka on se todel­li­nen ongel­ma) on ohi, niin kor­jataan virheitä joi­ta nousukaudel­la oli tehty, liian riskip­i­toiset posi­tiot kor­vataan vähem­män riskaa­beleil­la. Tämä vähen­tää investoin­te­ja juuri sil­lä het­kel­lä, mut­ta lisää investoin­ti­halukku­ut­ta pidem­mäl­lä aikavälil­lä. Jos nyt keinotekois­es­ti luo­daan halua ottaa lisää riskiä, niin se tapah­tuu paljon suurem­mis­sa määrin lisäämäl­lä näitä upporikas/ru­tiköy­hä- pelejä. 

    Pait­si tietenkin jos annetaan raha­puolel­la tapah­tua sopeu­tu­mista niin, että velkaa mak­se­taan pois. 

    Nyt siis, minä en väitä että tämä puoli asi­as­ta on koko totu­us. In the long run we’re all dead, ja sitä rataa, mut­ta kyl­lä näi­den välil­lä täy­tyy joku tas­apaino olla. Muis­tu­tan nyt, että julki­nen talous on Pohjo­is­mais­sa sen 40–55 pros­ent­tia BKT:sta. En kuu­lu niihin jot­ka julis­ta­vat että se lop­pu 60–45 pros­ent­tia “elät­tävät kaik­ki”, kos­ka se on absur­di väit­tämä, mut­ta julki­nen vel­ka on velkaa siinä mis­sä muukin vel­ka. Jos ja kun julki­nen vel­ka laskusuh­dan­teessa nousee, niin yksi­tyisel­lä puolel­la pitäisi peri­aat­teessa tapah­tua delever­age, ja sen pitäisi olla osa sopeu­tu­maa. Korko­jen lasku mah­dol­lis­taa velan­oton uusille ja kas­vav­ille aloille. 

    Palaan siis tähän: jos rak­sate­ol­lisu­us tms voi aina luot­taa siihen, että julki­nen val­ta raken­nut­taa par­it pyra­mid­it kun kysyn­tä dip­paa, niin se ei sopeudu. Se sitoo pääo­mia ja työvoimaa, joka on — ei ehkä nyt, mut­ta myöhem­min — pois jostain muual­ta, mis­sä se olisi hyödyk­si. Tässä suh­teessa se, että annetaan mielu­um­min suo­raan rahaa sen­si­jaan että teetet­täisi­in jotain turhaa, ajaa saman asian vähem­mäl­lä sotkemisella. 

    Keynes taisi itse ottaa esimerkik­si sen, että ekspan­sion ja kuumen­e­misen aikana keskus­pank­ki supis­taa rahavaran­toa ja lait­taa markki­noil­ta imuroimansa rahat seteleinä purkkei­hin ja hau­taa maa­han. Laskukaudel­la ja kon­trak­tion aikana se huu­tokaup­paa “kaivosoikeuk­sia” näi­den raho­jen kaivamisek­si ulos. Tämä oli ymmärtääk­seni pelkkä aja­tuskoe, jon­ka tarkoituk­se­na oli esit­tää että jos ker­ran poli­itikot ovat niin estyneitä etteivät ymmär­rä, osaa, tai pysty muista syistä tekemään rahapoli­ti­ikkaa, niin täl­lainen näen­näistyökin olisi parem­pi kuin ei mitään.

    1. Jos rahan anta­mi­nen ihmis­ten käteen ei vaiku­ta ihmis­ten kulu­tuk­seen, niin mik­si se rahan anta­mi­nen ihmis­ten käteen vasti­neek­si siitä, että lapi­oidaan ilmaa tms, lisäisi sen lapi­oi­jan kulutusta? 

      Jos helikopteri­ra­ha mak­set­taisi­in täs­mä­su­un­nat­tuna niille, jot­ka nyt ovat työt­tömyy­den takia hyvin vähä­tu­loisia, voisi ajatel­la jotain tuol­laista, mut­ta jos se jakau­tuu tasais­es­ti tai peräti tulo­jen suh­teessa, tulo on aivan toinen.
      Kun raken­netaan pyra­mide­ja, elvy­tys val­uu kansan­talouteen lää­jem­min kuin kohdis­tet­tuna vain työt­tömille tai lapi­oitaisi­in ilmaa, kos­ka se poikii tilauk­sia kanan­talouden eri kohtiin.
      Tuo pyra­midi­ver­taus oli Key­ne­siltä kuitenkin vain tarkoitet­tu huo­mau­tuk­sek­si, että jopa tämä kan­nat­taisi. Asi­as­ta on kyl­lä myös koke­mus­peräisatä tietoa: sodat ja suuret luon­non­mullis­tuk­set ovat usein merkin­neet piristys­ruisket­ta talouteen, vaik­ka lop­putuote on hyödytön.
      Me emme kuitenkaan ole tilanteessa, jos­sa julki­nen val­ta ei kek­si mitää jätkevää tekemistä rahoilleen. Jos home­k­oulut on tarkoi­tus kor­ja­ta, ne kan­nat­taa kor­ja­ta laskukau­den aikana eikä sil­loin, kun kap­p­a­siteet­ti on ääri­ra­joil­laan ja niin edelleen. 

      Muu­toin kir­joituk­sesi osoit­ti, että sin­ulle mikro­talous on tutumpi kuin makro­talouden teo­ri­at. Talous ajau­tuu herkästi oskil­loivaan kehi­tyk­seen tai voi juut­tua pysyvään lamaan kokon­aiskysyn­tään liit­tyvien ongelmien vuoksi.

      Eri­tyis­es­ti aja­tus syvän laman puhdis­tavas­ta vaiku­tuk­ses­ta on empi­iris­es­ti virheelli­nen. Lama on joukko­tuhoase, joka tap­paa myös hyviä yri­tyk­siä. 1990-luvun alun itse aiheutet­tu lama tuhosi paljon ter­veiutä yri­tyk­siä ja teki yrit­täjhistä elämän ajak­seen velka­vanke­ja. Ennen kaikkea lama tuhoaa työvoimaa, kos­ka laman aikana työt­tömik­si joutuneista merkit­tävä osa syr­jäy­tyy lop­ullis­es­ti työ­markki­noil­ta. Siinä ei ole mitää tervehdyttävää.
      Paras tapa kar­sia talouden kuiv­unei­ta oksia on noususuh­danne ja ankara kil­pailu, jol­loin parem­min men­estyvät yri­tyk­set vievät voimavarat heikommilta.

      (Anteek­si, että oidin kir­joi­tus­tasi pitkään odot­ta­mas­sa. Ratikas­sa ei oikein voi vas­ta­ta täl­laisi­in ja minus­ta tuo vaati vastauksen.)

  54. KKK: En ymmär­rä, se voi olla muren­tu­mas­sa kos­ka määritelmäl­lis­es­ti työn tuottavuus=BKT/työtunnit.

    Noin minäkin luulin joskus aiem­min, mut­ta näin­hän asia ei ole. Jos tuot­tavu­us para­nee niin, että puo­let työvoimas­ta laite­taan kilo­metrite­htaalle ja saadaan sama tuo­tos kuin ennen tätä temp­pua niin tuot­tavu­us tuplaan­tui, mut­ta elin­ta­so ei hirveästi nouse?

    Eli globaalien tuotan­toketju­jen viilaus ja ulko­maille ulkois­t­a­mi­nen paran­ta­vat tuot­tavu­ut­ta, mut­ta eivät vält­tämät­tä elin­ta­soa. Esimerkik­si suo­ma­laisen IT-tuen ulkois­t­a­mi­nen Inti­aan nos­taa suo­ma­laisen työn tuot­tavu­ut­ta, mut­ta ei vält­tämät­tä suo­ma­lais­ten elin­ta­soa eli BKT/capita.

  55. Ongel­mana ei ole se, etteikö kan­nat­taisi elvyt­tää, vaan se, että vasem­mis­ton elvy­tys tarkoit­taa menoau­tomaat­te­ja, joi­hin lapi­oidaan nousukaudel­la vieläkin enem­män rahaa.

    Jos meno­ja ei voi koskaan kar­sia, niin ollaan konkurssis­sa (kuten hulivil­i­maid­en esimerk­it osoit­ta­vat) eikä meno­ja voi koskaan kar­sia kuin ain­oas­taan laman pohjalla.

    Jos halu­taan elvyt­tää, niin se pitää tehdä siirtämäl­lä rahaa veronalen­nuk­si­in. Se on ain­oa järkevä keino elvyt­tää, kos­ka jos laite­taan rahaa val­tion bud­jet­ti­in, niin nousukaudel­la sitä bud­jet­tia ei kum­minkaan leika­ta, vaan lisätään entisestään.

    Joo, utopi­as­sa elvytet­täisi­in lamas­sa ja nousukaudel­la sit­ten leikat­taisi­in, mut­ta todel­lisu­udessa ei toimi­ta näin. Todel­lisu­udessa nousukaudel­la ei näy mis­sään niitä key­ne­siläisiä elvyt­täjiä, jot­ka pistäi­sivät suun säkkiä myöten, ei ainakaan vaalien voittajina.

  56. Tiedemies:
    Mut­ta kukaan ei ole selit­tänyt, että a) mik­si se säästämi­nen on niin paha asia, ja b) mik­si se rak­satyömies kulut­taa ne vähät ropon­sa, mut­ta muut eivät. 

    1500e/kk tien­aa­va saa vielä selkeää paran­nus­ta elin­ta­soon­sa kulut­ta­mal­la 500e kuus­sa enemmän.

    4000e kuus­sa tien­aa­va ei vält­tämät­tä kaipaa juuri mitään lisää, mitä extravi­is­sa­tasel­la saa.

    Moni hyvä­tu­loinen viisikymp­pinen mak­sa­nee lähin­nä kesämökin tai sijoi­tusasun­non velko­ja pois, kun tuos­sa vai­heessa uraa ei huvi­ta enem­pääkään vivut­taa ja kan­taa riskiä.

    Olen itse nuori ja ylimääräi­nen raha menee velan mak­sun sijaan arvopa­perei­hin joka ei poista rahaa kier­rosta, mut­ta hirveän iso osa ihmi­sistä mak­saa mielum­min velko­ja pois, vaik­ka korot ovat his­to­ri­al­lisen alhaal­la. Ihmiset pelkäävät osin oikeutetustikin velkaa ja korko­jen nousua, minkä takia nol­lako­rkonarul­la ei voi työn­tää hirveästi.

  57. Liian van­ha: Var­ti­aiselta jää huo­maa­mat­ta moni asioi­ta, jot­ka vaikut­ta­vat lopputulemaan.

    1. Meil­lä on työvoimare­serviä jo nyt eikä työikäisen väestön 121000 henkilön vähen­e­minne aiheuta työvoimapulaa.

    Et ole tain­nut Var­ti­aista vielä lukea, sil­lä hän pää­tyy täs­mälleen samaan tulok­seen, tosin eri logiikalla.

    Liian van­ha: Kun fir­moi­hin astui 90-luvul­la kam­reerisukupolvi niin se kar­si kaik­ki inno­vaa­tiot roskik­seen ja otti kaik­ki val­tu­u­den pois ylin­tä johtoa lukuunottamatta.

    Tästä olen koko­lail­la samaa mieltä.

  58. Säästämi­nen kansan­taloudessa tarkoit­taa investoin­te­ja tai velan takaisin­mak­sua. Jälkim­mäi­nen ei työl­listä, mut­ta jos se on ongel­ma, niin eikö olisi jo sik­si mielekkääm­pää aut­taa velan­mak­sus­sa suo­raan, kuin pyra­mi­di­en rakentamisella?

  59. JTS: Mon­e­taris­mi on sen­tään johdon­mukaisem­pi. Nykyi­nen korko­ta­so on todel­la alhainen, jos nyt ei pysty osta­maan asun­toa niin mil­loin sit­ten? Mietn ihmeessä investoin­nit voivat olla pohjil­la edellen?

    Asun­non ost­a­mi­nen on huono esimerk­ki. Nimit­täin jos korot ovat mata­lal­la, lainan hoitoku­lut ovat alhaiset. Täl­löin kulut­ta­jien kyky mak­saa asun­nos­ta nousee, jol­loin asun­to­jen hin­nat nou­se­vat. Tämä liit­tyy siihen, että asun­not ovat rajalli­nen resurssi, jota ei tule lisää.

    Asun­to­jen kohdal­la korko­jen vaiku­tus kokon­ais­riski­inkin on vähän erikoinen. Tasainen korkeahko korko tekee sen, että lainan saa vain lyhyek­si aikaa. Riski­ta­so on sama, mut­ta ris­ki kestää vähem­män aikaa. Ris­ki muo­dos­tuu kaikissa tilanteis­sa siitä, että velal­lisen mak­sukyky heikke­nee. Jos mak­sukyky heikke­nee samaan aikaan muil­lakin, tiedos­sa on vielä enem­män ongelmia.

    Omaan käyt­töön han­ki­tun asun­non omis­ta­ja ei matal­ien korko­jen aiheut­ta­mas­ta hin­to­jen nousus­ta hyödy. Oman käm­pän arvo nousee, mut­ta kun yleen­sä vai­hde­taan kalli­im­paan, rakokin kasvaa. 

    Muu­tos­ti­lanteis­sa voi sit­ten olla voit­ta­jia ja häviäjiä. Rohkea asun­non vuon­na 1989 ostanut nuori pariskun­ta toden­näköis­es­ti otti pahasti nokki­in­sa. Rohkea asun­non vuon­na 1994 ostanut nuori pariskun­ta toden­näköis­es­ti net­tosi hyvinkin mukavasti.

  60. Aki Suokko: Eli globaalien tuotan­toketju­jen viilaus ja ulko­maille ulkois­t­a­mi­nen paran­ta­vat tuot­tavu­ut­ta, mut­ta eivät vält­tämät­tä elintasoa.

    Ja sen takia pitäisikin sit­ten tui­jot­taa niitä työ­tun­te­jakin. Ei työssäkäyvien osalta, vaan koko kansan­talouden kannal­ta. Ratkaisu ei ole jät­tää ulkois­ta­mat­ta tai jät­tää tuotan­toketjua viilaamatta.

  61. Sylt­ty on myös minus­ta oikeil­la jäljil­lä. Elvy­tys, mielekkäi­den julk­isten investoin­tien (home­k­oulut, radat, jne infra, tietyin varauksin jopa koulu­tus jne) muo­dos­sa voi tosi­aankin olla ihan hyvä idea. Sen­si­jaan menoau­tomaatit joi­ta nousukaudel­la vielä sit­ten tur­vote­taan ja eri­tyis­es­ti sel­l­aiset jot­ka hidas­ta­vat sopeu­tu­mista, kuten telakkat­uet tai pyra­mi­di­en rak­en­tamiset, ovat läh­es yksikäsit­teis­es­ti vahin­gol­lisia. Jos ei ole muu­ta tar­jo­ta elvy­tyk­senä, niin parem­pi jät­tää elvyttämättä. 

    Velan takaisin­mak­su ter­ve­hdyt­tää finanssipuol­ta, vaik­ka se reaalipuolel­la kir­paiseekin. Se taas edis­tää investoin­te­ja vähän pidem­mäl­lä aikavälil­lä. Kun yksi säästää, moni muu voi vas­taavasti investoi­da. Tämä jotenkin aina uno­htuu. Ok, viive voi olla kovin pitkä, jne caveat emp­tor, mut­ta väit­täisin että tälle on jokin vaihtoehto.

  62. Ekon­o­misti: Tästä tohdin olla eri mieltä. Oheis­es­ta linkistä voit kokeil­la yhden ekon­o­mistin exceliä siitä miten bud­jet­ti­va­je vaikut­taa val­tion velka­an http://www.economist.com/blogs/dailychart/2011/11/debt-dynamics‑0

    En oikein ymmärtänyt mis­tä olit eri mieltä? Toki lyhyen aikavälin bud­jet­ti­va­jeet muut­tuvat pitkän aikavälin ongelmik­si jos niitä pitkän aikavälin talouskasvu­un ja vero­ker­tymi­in vaikut­tavia reforme­ja ei tehdä.

  63. KKK: En ymmär­rä, se voi olla muren­tu­mas­sa kos­ka määritelmäl­lis­es­ti työn tuottavuus=BKT/työtunnit.

    Mie­lenki­in­toinen tulk­in­ta tuot­tavu­ud­es­ta. Jos siis tänään teen hilav­itkut­ti­men jon­ka myyn sadal­la eurol­la, ja huomen­na onnis­tun tekemään kak­si, jot­ka myyn 50 euroa per kap­pale, niin tuot­tavuuteni ei ole nous­sut ollenkaan.

    1. Mie­lenki­in­toinen tulk­in­ta tuot­tavu­ud­es­ta. Jos siis tänään teen hilav­itkut­ti­men jon­ka myyn sadal­la eurol­la, ja huomen­na onnis­tun tekemään kak­si, jot­ka myyn 50 euroa per kap­pale, niin tuot­tavuuteni ei ole nous­sut ollenkaan.

      On nous­sut, kos­ka tuot­tavu­uttga mitataan inflaa­tioko­r­jat­ul­la bkt:lla, siis BKT/(työtunnit x indeksi)

  64. Tiedemies: mut­ta entä jos täl­laisia investoin­te­ja ei ole? Entä jos maail­ma on bulk­ki-investoin­tien suh­teen nykytekni­ikan tasoon nähdän “valmis”, niin että tässä ei ole muu­ta vai­h­toe­htoa kuin odotel­la teknolo­gian kehit­tymistä ja antaa luo­van tuhon tehdä tehtävänsä?

  65. On help­poa nähdä joil­lakin teol­lisu­u­de­naloil­la yli­tuotan­non mielet­tömyys. Esim kän­nykät ja autot.
    Jopa ruoka­te­ol­lisu­us tuo kaup­poi­hin vaikka­pa juus­to­ja enem­män kuin koskaan ehtii maistamaankaan. 

    Yhtä help­poa on nähdä sel­l­aisen alan men­estyvän, jol­la kysyn­tä ei tun­nu lop­pu­van. Uudet talot tarvit­se­vat hisse­jä ja van­hat hissit huoltoa.

    Lääke­te­ol­lisu­us ei myöskään pelkää lamaa tai kysyn­nän hiipumista. Päinvastoin.

    Ener­gia-alal­la ei tai­da kysyn­tä koskaan lop­pua. Se vain on niin monien eri julk­isten intressien pyöri­tyk­sessä, että pitkäjän­teinen kehit­tämi­nen ei onnis­tu. Val­tion tuki yhdelle tarkoit­taa, että se on pois niiltä mui­ta joi­ta ei tue­ta. Huip­puoival­luk­se­na windfallvero. 

    Tiedemies oli oikeil­la jäljil­lä tuos­ta, että joil­lakin aloil­la on jo men­ty kyl­lästymispis­teen ylikin.

  66. Osmo, sin­un par­turi tai suu­taries­imerkkisi on harhainen kos­ka sen perus­teel­la hal­li­tus voisi toteut­taa kynt­tilän­tek­i­jöi­den vetoomuk­sen tai raiteet­toman rautatien…:)

  67. Osmo Soin­in­vaara:
    Säästämi­nen on paha asia, kos­ka kansan­taloudessa toisen meno on toisen tulo. Jos par­turi säästää sil­lä, että ei kor­jau­ta kenkiään ja suu­tari sil­lä, ettei leikau­ta tukkaansa, par­tusil­la on riast kengät js suu­tar­il­la epäsi­isti tuk­ka, mut­ta kum­mal­lakaan ei ole enem­pää rahaa.

    Tuo kansan­talouden asia on juuri noin, mut­ta yksi­ty­istalouden osalta näin menee vain min­is­tereil­lä. Ammat­in­har­joit­ta­jil­la on eri­laiset vaatimukset.

  68. “Vas­takkainen käsi­tys, jota esimerkik­si Paul Krug­man on puoltanut, on, että talouden ajautues­sa lik­vidi­teet­tiansaan julkisen val­lan on elvytet­tävä velaksi.”

    Että tuon myötä sit­ten kansalais­ten tulisi ryhtyä yhteen ääneen huu­ta­maan : PERUSTULO PERUSTULO PERUSTULO

    Että mik­si poli­itikot käyt­tävät rat­sunaan perus­tu­loa, kun eivät edes itse tiedä, mitä parus­tu­lo tulisi täs­mälleen ole­maan — varsinkin vähavaraisen maailmasssa.

  69. Yllä ehdotel­tu myös veronalen­nuk­sia. Ruot­si ja Tan­s­ka ovat tiput­ta­mas­sa hotel­li ‑ja rav­in­to­la- alan alvia. Vaikut­taisi kovin fiksulta.

  70. “Jos halu­taan elvyt­tää, niin se pitää tehdä siirtämäl­lä rahaa veronalen­nuk­si­in. Se on ain­oa järkevä keino elvyt­tää, kos­ka jos laite­taan rahaa val­tion bud­jet­ti­in, niin nousukaudel­la sitä bud­jet­tia ei kum­minkaan leika­ta, vaan lisätään entisestään”

    Veronalen­nuk­set kanavoitu­vat hyvä­tu­loisille ja ne vir­taa­vat ulko­maisi­in sijoituk­si­in, ulko­maan loma­matkoi­hin tai luxu­s­tuot­tei­sisin, ei koti­maiseen kulutukseen.

  71. Osmo Soin­in­vaara: Tuo perus yli/alijäämä ei eroa todel­lis­es­ta pelkästään korkomeno­jen osalta. Se on kor­jat­tu myös suh­dan­tei­den kannal­ta nor­maal­i­työl­lisyy­teen. Todel­liset ali­jäämät eivät ole tasoit­tuneet juuri lainkaan, kos­ka työt­tömyys on nous­sut. Kuva ker­too, kuin­ka dra­maat­tisia toimia onte­hty, ja tod­del­lis­ten ali­jäämien jäämi­nen ennalleen ker­too siitä, mitä Krug­ma n on yrit­tänyt sanoa. 

    Tämä ei pidä paikkansa. Perusjäämä on julkisen talouden jäämä ilman brut­to- tai net­toko­rkomeno­ja, riip­puu tilanteesta. 

    Erik­seen on suh­dan­neko­r­jat­tu jäämä mis­tä on pois­tet­tu suh­dan­nevaiku­tus, tässä ei ole nyt kyse. 

    Tuol­ta voi kat­soa kohdas­ta 16.3, Vuo­den 2012 luvut ovat jo dataa.
    http://ec.europa.eu/economy_finance/ameco/user/serie/ResultSerie.cfm

    Siel­lä aika selkeästi näkyy, että koko EU-alueen perusjäämä on supis­tunut vuo­den 2009 ‑4,2 %/BKT ‑0,8 %:iin vuon­na 2012.

    1. Tämä ei pidä paikkansa. Perusjäämä on julkisen talouden jäämä ilman brut­to- tai net­toko­rkomeno­ja, riip­puu tilanteesta.
      Erik­seen on suh­dan­neko­r­jat­tu jäämä mis­tä on pois­tet­tu suh­dan­nevaiku­tus, tässä ei ole nyt kyse.
      Tuol­ta voi kat­soa kohdas­ta 16.3, Vuo­den 2012 luvut ovat jo dataa.

      Siinä linkissä, jon­ka lähetit, oli aivan eri luvut kuin tässä seu­raavas­sa. Esimerkik­si Kreik­ka oli vah­vasti plus­sal­la, mut­ta näis­sä jälkim­mäi­sis­sä yhtä tukev­asti miinuk­sel­la. Alku­peräisessä linkissä oli myös selitys:
      under­ly­ing pri­ma­ry deficit – exclud­ing debt inter­est pay­ments and cycli­cal­ly adjusted.

      Näi­den kah­den lukusar­jan ver­taami­nen on itse asi­as­sa hyvin mie­lenki­in­toista, kos­ka niiden ero­tus on juuri näi­den säästö­toimen­pit­e­den työt­tömyyt­tä aiheut­ta­va vaikutus.

  72. Sylt­ty:
    Joo, utopi­as­sa elvytet­täisi­in lamas­sa ja nousukaudel­la sit­ten leikat­taisi­in, mut­ta todel­lisu­udessa ei toimi­ta näin. Todel­lisu­udessa nousukaudel­la ei näy mis­sään niitä key­ne­siläisiä elvyt­täjiä, jot­ka pistäi­sivät suun säkkiä myöten, ei ainakaan vaalien voittajina 

    Tjaa, oli­han meil­lä viime nousukaudel­la julki­nen sek­tori reip­paasti yli­jäämäi­nen. Se oli momentin ‘eläk­er­a­has­tot’ alla, mut­ta kun kyseessä on kuitenkin rahat joi­ta kerätään ja mak­se­taan miten eduskunta/hallitus kul­loinkin hyväk­si näkee, ja se keruu ei vaiku­tuk­sil­taan poikkea ‘oikeas­ta’ vero­tuk­ses­ta käytän­nössä mitenkään, niin mik­sei sitä laskettaisi?

    Tode­taan nyt vielä, että val­tion velkaa ei tarvitse loskaa pois. Kestämätön­tä on vain jos se pitkäl­lä aikavälil­lä, yli suh­dan­nekier­to­jen kas­vaa nopeam­min kuin talous (BKT).

  73. Tiedemies:
    Säästämi­nen kansan­taloudessa tarkoit­taa investoin­te­ja tai velan takaisin­mak­sua. Jälkim­mäi­nen ei työl­listä, mut­ta jos se on ongel­ma, niin eikö olisi jo sik­si mielekkääm­pää aut­taa velan­mak­sus­sa suo­raan, kuin pyra­mi­di­en rakentamisella?

    Komp­paan tiedemiestä tässä asi­as­sa. Koh­ta var­maankin viimeiset 10 vuot­ta on puhut­tu mm. koti­talouk­sien ylivelkaantumisesta.

    Sitä­pait­si kyll­hän se velka­kin lop­puu joskus, ts. jos ihmisil­lä on enem­män varaa velan­mak­su­un, het­ki jol­loin vel­ka on hei­dän mielestään siedet­täväm­mäl­lä tasol­la, tulee nopeam­min jos rahaa sataa helikopter­ista kuin jos sitä ei sada.

    Ongel­mana nois­sa val­tion elvy­tys­toimis­sa on, että val­tio tilaa Osmon esimerkin suu­tar­il­ta kengät kokoa 38, vaik­ka par­turin jal­ka on 42 ja samaan aikaan ostaa par­turil­ta suu­tarin tukan­leikku­un, vaik­ka suu­tari on kalju. Kaik­ki myös rahoite­taan lainal­la, joten par­turi ja suu­tar­it tietävät että kan­nat­taa jatkaa säästämistä kos­ka van­hu­usa­jan ter­vey­den­huolto jää tämän takia maksamatta.

  74. Viherinssi: Rohkea asun­non vuon­na 1989 ostanut nuori pariskun­ta toden­näköis­es­ti otti pahasti nokki­in­sa. Rohkea asun­non vuon­na 1994 ostanut nuori pariskun­ta toden­näköis­es­ti net­tosi hyvinkin mukavasti. 

    Toisaal­ta jos se 1989 ostanut pariskun­ta säi­lyt­ti laman läpi lainan­mak­sukykyn­sä eikä turhaan alka­nut vai­h­ta­maan asun­toa, on tähän men­nessä silti voiton puolel­la (toki sil­loinkin ottaa päähän kun on naa­puri­in ver­rat­tuna mak­sanut “liikaa” mut­ta niin käy aina…). 

    Ja se rohkea pariskun­takin net­tosi vain sil­loin jos myi hal­val­la oste­tun asu­ton­sa kalli­il­la eikä ostanut enää tilalle uut­ta Suomesta/pääkaupunkiseudulta.

  75. Ihmeen vähälle on jäänyt Osmon tärkein point­ti: “Yhteinen val­u­ut­ta, euro, estää aiem­min käyte­tyn keinon, deval­va­tion, käytön talouden huonon tilanteen pois­tamiseen ja uuden alun käynnistämiseen”.

    Mielestäni kyseinen asia oli Osmon sanoman oleel­lisen sisältö. Luon­nol­lis­es­ti täl­löin pitäisi pohtia keino­ja yhteis­es­tä val­u­u­tas­ta pois­tu­misek­si. Sekä keinot, että pois­tu­misen edut ja hai­tat tulisi analysoi­da tarkasti. Täl­läisiä kom­ment­te­ja ei ole esiintyynyt.

    Mikähän lie­nee syynä siihen, ettei eurosta luop­umista pohdi­ta? Onko Suomen hal­li­tuk­sen kan­ta euron pitävyy­destä sokeut­tanut kommentoijat?
    Vai onko Osmo estänyt euron ase­maa koske­vien kom­ment­tien julkaisemisen? Mik­si on oleel­lisem­paa pohtia joidenkin tutk­i­joiden tekemiä virheitä tai vääriä ole­tuk­sia, jos koko raha­jär­jestelmän perus­ta on virheellinen?

  76. Hyvää säästöis­sä on ollut, että ensik­si pahin­ta tuh­laus­ta on alet­tu kar­si­maan ja hallinnon rak­en­tei­ta keven­tämään. Ilman säästö­painet­ta tätä ei olisi tapahtunut.

    Tuskin EU-raho­jen väärinkäytön vähen­tämi­nen aiheut­taa kellekään kär­simyk­siä. Samoin val­tioiden ja iun­tien hallinnon sat­ta­mi­nen on noin läh­es tälle vuosituhannelle.

  77. Olen kyl­lä lukenut enem­män makroa kuin mikroa, mut­ta minä vain en ole kovin vaku­ut­tun­nut siitä, että tulk­in­ta kokon­aiskysyn­nän autu­aak­sitekevästä vaiku­tuk­ses­ta on oikea. 

    Olen­nainen kysymys minus­ta tässä on se sopeu­tu­ma. Minä en ensin­näkään ole kat­e­goris­es­ti elvy­tys­tä vas­taan, enkä myöskään väitä, että lama ter­ve­hdyt­tää talout­ta. Sel­l­ainen tulk­in­ta var­maan tek­stistäni on help­po tehdä, kos­ka sen oli tarkoi­tus hina­ta tätä “par­a­dig­maa” takaisin­päin sen­si­jaan että antaudut­taisi­in ajatuk­selle, että “Key­ne­siläi­nen” pyra­mi­di­en rak­en­t­a­mi­nen tai sotimi­nen olisi hyväk­si taloudelle saati sit­ten ihmisille.

    Tot­takai työl­lisyys para­nee siitä, jos tuhoamme kaiken infran ja sit­ten raken­namme sen uudelleen. Se voi jopa näyt­tää “hyödyl­liseltä” kun tilalle saadaan uudem­pi infra ja jos markki­nat jopa toimi­vat siinä välis­sä kuten miten ja infran­raken­nuk­ses­sa on jotain kil­pailua, niin jopa tuot­tavu­us voi sit­ten parantua. 

    Tämä on kuitenkin rikot­tu­jen ikkunoiden virhep­äätelmän (Bas­ti­at) vari­ant­ti. En ole mikään puh­da­sop­pinen tässä. Ajatel­laan ihan kustannus/hyötylaskelmaa, ja olete­taan että val­ti­ol­la on mil­jar­di “elvy­tys­varaa”, eli on nyt jostain syys­tä päätet­ty, että tämä mil­jar­di käytetään elvytykseen.

    On poli­it­tis­es­ti help­poa myy­dä jokin iso pro­jek­ti, nimitetään tätä nyt pyra­midik­si, vaik­ka se voi olla vaik­ka huonos­ti kan­nat­ta­va infrapro­jek­ti kuten vaik­ka nelostien Oulu-Rovanie­mi- välin perusko­r­jaus moot­tori­tiek­si tai vas­taavaa. Se työl­listää, hyvä. Maaraken­nuskalus­tolle, tietyömiehille ja ker­ran­naise­na var­maan eri­laisille palveluyrit­täjille työ­maa-alueil­la jne tulee jonkin ver­ran lisää kysyn­tää. Talous piristyy. 

    En kiistä sitä, etteikö kan­nat­taisi kor­ja­ta home­k­oulu­ja ja tehdä vas­taavia investoin­te­ja sil­loin kun kap­a­siteet­tia on vapaana eli on työt­tömyyt­tä ja kun korotkin ovat yleen­sä halvem­mat. Kiistän sen, että julkisen puolen kan­nat­taisi ottaa velkaa velan­oton vuok­si ja ajaa rak­en­teel­lisia ali­jäämiä entistä isom­mik­si. Yllä Krug­ma­nia kohtaan esitet­ty kri­ti­ik­ki on minus­ta aivan kohtu­ullista: Jos ker­ran bud­jet­ti­va­jeet huitel­e­vat kymme­nen pros­entin parem­mal­la puolel­la, niin pitäisikö niitä vielä entis­es­tään lisätä? 

    On aivan tot­ta, että lama on tietyssä mielessä aivan väärä aika kar­sia kuiv­ia oksia. Mut­ta ne oksat pitää kar­sia ja tosi­a­sia on, että julki­nen sek­tori ei niitä hyv­inä vuosi­na todel­lakaan kar­si, vaan niitä tue­taan vain entistä enemmän.

    Taloudessa on lisäk­si aina menos­sa jonkin­lainen raken­nemuu­tos. Monia asioi­ta tuote­taan liikaa ja ylika­p­a­siteet­tia syn­tyy nousukausil­la kun investoidaan enem­män kuin “pitäisi”. Lama ja syk­lisyy­det johtu­vat, aivan kuten san­ot, näistä over­shooteista, viimekädessä voidaan ajatel­la että se johtuu eri­lai­sista viiveistä, eli kun investoidaan tänään, niin se alkaa tuot­taa ensi vuon­na ja sil­loin kysyn­tä on jo muut­tunut eikä tämä tieto ole käytössä nyt. 

    Markki­nat toimi­vat niin, että ihmiset osta­vat sitä mitä he halu­a­vat. Kaiken taloudel­lisen toimin­nan viime­si­jainen tarkoi­tus on se, että ihmis­ten tarpei­ta ja mieli­halu­ja jotenkin tyy­dytetään palvelu­iden ja tavaroiden avul­la. Mitään muu­ta taloudel­lista toim­intaa ei ole. Jos meil­lä on mil­jar­di, jon­ka parhaan sijoituk­sen nyk­yar­vo on nip­pa nap­pa sen mil­jardin, niin ceteris paribus, on huo­mat­tavasti tehokkaam­paa antaa se mil­jar­di niille, joil­la on tyy­dyt­tämät­tömiä tarpei­ta kuin rak­en­taa jotain suo­raan. Jos vika on se, ettei ole niitä tyy­dyt­tämät­tömiä tarpei­ta, niin ain­oa vali­di argu­ment­ti joka jää on se, että työt­tömyy­destä itses­tään on hait­taa kun työvoiman laatu heikke­nee kun sitä makuutetaan.

    Kuten totesin, tälle on pakko olla joku vai­h­toe­hto. Japanis­sa on “elvytet­ty” rak­en­ta­mal­la moot­toriteitä jot­ka päät­tyvät mereen, Espan­jas­sa on lento­kent­tiä joi­ta ei kukaan käytä, jne. OK, jälkim­mäi­nen on nousukau­den huumas­sa tehty investoin­ti, mut­ta sitä pahempi, siinä taas näkyy että ongel­ma ei ole lama, vaan ongel­ma on nousukausi. Kysymys kuu­luukin, että mis­tä löy­tyy sel­l­ainen poli­it­ti­nen päät­täjä­ta­ho, joka talouden kas­vaes­sa 4% vuo­si­vauh­tia toteaa, että nyt pitää leika­ta rankasti julk­i­sista menoista?

  78. Osmo Soin­in­vaara: Paras tapa kar­sia talouden kuiv­unei­ta oksia on noususuh­danne ja ankara kil­pailu, jol­loin parem­min men­estyvät yri­tyk­set vievät voimavarat heikommilta. 

    Kyl­lä se karsin­ta tapah­tuu pääosin taan­tu­mis­sa. Sil­loin hunos­ti johdet­tu­jen fir­mo­jen työn­tek­i­jät joudu­taan irti­sanomaan tai lomaut­ta­maan ja nousukau­den koit­taes­sa ne vilah­ta­vat parem­min johdet­tui­hin kilpailijoihin.

    Muuten olen samaa mieltä siitä, ettei syvä lama ole mikään hyvä asia. 

    Ver­po­ja voi alen­taa myö niin, että niitä raho­ja ei laite­ta säästöön. Esimerkik­si koti­talousvähen­nys­tä ei paljoa säästel­lä, sitä joko käytetään tai sit­ten hyö­tyä ei saada.

  79. OS kir­joit­ti:

    “Lamaa kan­nat­taa syven­tää säästöil­lä” –koulukun­ta on pitänyt oppi-isinään kaveruk­sia Rein­hart ja Rogoff, jot­ka kuu­luisas­sa tutkimuk­ses­saan osoit­ti­vat, että val­tion velan nousem­i­nen yli 90 pros­entin (kuten Sak­sas­sa) seu­rauk­se­na on kasvun jyrkkä heikken­e­m­i­nen. Nuori opiske­li­ja osoit­ti har­joi­tustyönään, että tämä tutkimus­tu­los, johon esimerkik­si Olli Rehn on vedonnut, on perus­tunut lasku­virheeseen. Krug­man onkin jo ehdit­ty julk­istaa väit­te­lyn kiis­tat­tomak­si voittajaksi.”

    Ehkei tässäkään kan­na­ta heit­tää las­ta ulos pesuve­den mukana vain sik­si, että R&R tekivät tahat­toman virheen. Virheen kor­jaami­nen ei itse asi­as­sa muut­tanut hei­dän perusvi­estiään: velka­an­tu­misas­teen nousu heiken­tää kasvua. Jostain velka­an­tu­misas­teesta, ei vält­tämät­tä 90%:sta, eteen­päin kasvu on hyvin kituliasta. 

    R&R:n mukaan veloista pääsee täl­löin eroon vain pitkäaikaisel­la, jopa vuosikym­me­nien säästöku­uril­la (aus­ter­i­ty), nopeutetul­la inflaa­ti­ol­la, sään­nöste­lyl­lä (fina­cial repres­sion), velko­jen jär­jeste­lyl­lä tai niiden yhdistelmällä.

    Euron reuna­maille he suosit­tel­e­vat velko­jen jär­jeste­lyä, sil­lä raken­nemuu­tok­set ja säästöt eivät näytä purevan.

    Vähävelka­i­sis­sa mais­sa on epäilemät­tä varaa elvy­tyk­seen. Suun­nitelmien pitäisi vain olla täysin valmi­ita tässä ja nyt. Suomes­sa pitäisi lisäk­si varautua usei­ta vuosia kestävään han­kkei­den kil­pailu­tuk­seen valituskierroksineen.

    Niin järkevää kuin se olisikin, home­ko­r­jauk­sista ja infra­hankkeista ei tai­da olla apua tähän lamaan. Ne muu­ta­mat valmi­isi suun­nitel­lut ja kil­pailute­tut han­kkeet kan­nat­taisi tietysti toteut­taa heti.

  80. Sepi kir­joit­ti tuos­sa edel­lä: “Miten luo­daan tuot­tavia työ­paikko­ja? Se on oikeas­t­aan aika help­poa. Oste­taan jotain minkä tuot­ta­mi­nen ei nykyka­p­a­siteetil­la onnis­tu ja jol­la on suurem­pi jälleen­myyn­tiar­vo kuin mitä sen valmis­t­a­mi­nen maksaa.”

    Ruo­hon­ju­u­ri­ta­sol­la työ­paikko­ja jo vuosikym­meniä luoneena olen siitä mieltä, että uusien tuot­tavien työ­paikko­jen luomi­nen Suomeen ei nyt ihan help­poa ole.

    Tot­takai makroekono­mia-tasol­la voidaan tätä lät­tyä kään­tää eri päin, mut­ta tätä tosi­asi­aa ei voi sivu­ut­taa: Jos kil­pailukykyä ei ole, mikään helikopteri-teo­ria ei pitkän päälle toimi.

    Kil­pailukykyä ja uusia tuot­tavia työ­paikko­ja sadaan uusista tuot­teista ja riskinotosta.

    Nyky­isin markki­noiden ja teknolo­giake­hi­tyk­sen ryt­mi on niin kiivas­ta, että julk­ishallinnon hidasli­ikkeiset byrokraatit ja pop­ulisti-poli­itikot eivät voi olla tässä minkään­laisia asiantuntijoita. 

    Parem­pi ratkaisu on antaa ket­ter­ille yrit­täjille mah­dol­lisu­us ottaa ja man­ageroi­da nämä riskit, sil­lä juuri he ovat koko ajan yhtey­dessä elävi­in, mak­sukyky­isi­in asiakkaisiin.

    Asi­akkail­ta ne rahat ja tuot­ta­vat työ­paikat on otet­ta­va, ei julkisen puolen budjeteista!

    Poli­iti­ikko­jen ja byrokraat­tien velvol­lisu­us on nyt keskit­tyä remon­toimaan Suo­mi-laivan yskivä kone ja kään­tää kurssi kohti saar­ta, jon­ka nimi on Yrit­täjä-vetoinen hyvinvointi-Suomi.

    Nyt ollaan nimit­täin aja­mas­sa Hegel­marx-nimiselle kar­ille, jos­ta muut on jo kauan sit­ten evakuoitu.

    Sitä helikopte­ria voisi käyt­tää siihen, että lähetetään kaik­ki viher-piipertäjät sille kol­man­nelle saarelle, jon­ka nimi on Köy­htyvien viherutopia, jos­sa kaik­ki muu on kiel­letyä, pait­si Glob­al-warm­ing tilas­to­jen väärentäminen.

    Jos tältä nyky­hal­li­tuk­selta kurss­in­muu­tos ei onnis­tu, niinkuin nyt näyt­tää, pitää pan­na joku yrit­täjä pääministeriksi…

    Sep­po Korppoo
    Ket­terä yrittäjä

  81. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Toisaal­ta jos se 1989 ostanut pariskun­ta säi­lyt­ti laman läpi lainan­mak­sukykyn­sä eikä turhaan alka­nut vai­h­ta­maan asun­toa, on tähän men­nessä silti voiton puolel­la (toki sil­loinkin ottaa päähän kun on naa­puri­in ver­rat­tuna mak­sanut “liikaa” mut­ta niin käy aina…). 

    Ja se rohkea pariskun­takin net­tosi vain sil­loin jos myi hal­val­la oste­tun asu­ton­sa kalli­il­la eikä ostanut enää tilalle uut­ta Suomesta/pääkaupunkiseudulta.

    Vähän numeroi­ta. Vuosi: pk-seudun van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen reaal­i­hin­tain­dek­si (1989=100) / palka­nsaa­jan reaa­li­nen ansio­ta­soin­dek­si (1989=100):

    1989: 100 / 100
    1994: 45 / 104
    2013: 115 / 148

    Toisin sanoen se 1994 ostet­tu asun­to oli liki 60 % halvem­pi palkkata­soon näh­den kuin viisi vuot­ta aiem­min ostet­tu. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa sitä, että siitä vuo­den 1994 asun­nos­ta ei enää ole velkaa jäl­jel­lä, viisi vuot­ta van­hem­mas­ta on.

    Lisäk­si laman aikaan kävi sitä, että vaik­ka per­heen mak­sukyky olisi peri­aat­teessa pitkäl­lä tähtäimel­lä riit­tänytkin velan­hoitoon, pank­ki tote­si asun­non vaku­usar­von pudon­neen alle velan määrän ja vaati lisävakuuksia.

    Asun­tomarkki­nat ovat siitä han­kalia, että niille tulemisen ajanko­htaa on hiukan vaikea ajoit­taa, kun jos­sain pitää asua. Tässä kohdas­sa asun­not poikkea­vat huo­mat­tavasti muista investoin­neista. Asun­to oste­taan tarpeeseen, ja siitä mak­se­taan juuri sen ver­ran kuin irti saadaan, kos­ka kyse on elämän­laatu­un voimakkaasti vaikut­tavas­ta investoin­nista. Resurssikin on rajallinen.

    Joten jos lainaa saa hel­posti ja hal­val­la, asun­non pääo­mas­ta muo­dos­tuu hyvin riskialt­ti­in kokoinen. Mata­lat korot ovat mukavia asun­tove­lal­liselle, mut­ta asun­non osta­jalle ne ovat huono juttu.

  82. Puoluee­ton tarkkail­i­ja: “Yhteinen val­u­ut­ta, euro, estää aiem­min käyte­tyn keinon, deval­va­tion, käytön talouden huonon tilanteen pois­tamiseen ja uuden alun käynnistämiseen”.Mielestäni kyseinen asia oli Osmon sanoman oleel­lisen sisältö. Luon­nol­lis­es­ti täl­löin pitäisi pohtia keino­ja yhteis­es­tä val­u­u­tas­ta pois­tu­misek­si. Sekä keinot, että pois­tu­misen edut ja hai­tat tulisi analysoi­da tarkasti. Täl­läisiä kom­ment­te­ja ei ole esiintyynyt.

    Samaa minä vähän olen ihme­tel­lyt. Kyl­lä Kreikan nousua estää aika tehokkaasti euron korkea kurssi, Suomen 1990-luvun lamas­ta nousua helpot­ti olen­nais­es­ti markan devalvaatio/kelluminen.

    Nyt kuitenkin euro­maat, USA ja Japani ovat pahasti ylivelka­an­tunei­ta. Ylivelka­an­tunei­ta ovat nyt nimeno­maan kehit­tyneet län­si­maat, eivät niinkään kehi­tys­maat. Kyse ei ole tavanomais­es­ta lamas­ta vaan näi­den maid­en vakavas­ta taseon­gel­mas­ta. Pelkästään lain­o­jen hoitoku­lut näis­sä mais­sa paina­vat talouden lasku-uralle. Van­hat teo­ri­at Keynes/Hayek eivät ehkä enää oikein päde tässä tilanteessa.

  83. Suurin muu­tos on, että lamat ovat syven­tyneet ja niitä tulee useammin.

    Eri­tyis­es­ti työt­tömyy­den osalta taan­tu­mat ovat syvem­piä, ennen irti­san­ot­ti­in vas­ta viimeisenä keinona ja sil­loinkin vain jatku­vu­u­den takaamiseksi

    Nyt kam­reer­i­hallinto aloit­ta yt:n heti kun uhkia on näkyvis­sä tai niitä vas­ta ounastellaan.

    Tämä on johtanut voimakkaisi­in kysyn­nän vai­htelui­hin ja sitä kaut­ta julkisen talouden tas­apain­on vaihteluihin.

    Julki­nen talous ei ole myöskään tehnyt kului­hin mitään mekanis­me­ja, joil­la tulo­vai­htelu­un voidaan sopeutua.

    Yksi mekanis­mi voisi olla julk­isten palkko­jen sit­o­mi­nen osit­tain tuloihin.Tämä syven­tää osaltaan lamaa mut­ta on parem­pi kuin nykyinen,
    jos­sa julki­nen sek­torikin pyrkii tas­apain­oon irti­san­omis­ten kautta.

  84. Mik­si kaik­ki palaa­vat kokoa­jan jankaa­maan jostain pyra­mideista? Sik­sikö että tätä aja­tus­ta on help­po vas­tus­taa? Argu­ment­ti on muka­van eheä täl­laista vasten.

    Kukaan ei ole ehdot­tanut mitään pyra­mi­di­en rakentamista.

  85. Osmo Soin­in­vaara: Siinä linkissä, jon­ka lähetit, oli aivan eri luvut kuin tässä seu­raavas­sa. Esimerkik­si Kreik­ka oli vah­vasti plus­sal­la, mut­ta näis­sä jälkim­mäi­sis­sä yhtä tukev­asti miinuk­sel­la. Alku­peräisessä linkissä oli myös selitys:underlying pri­ma­ry deficit – exclud­ing debt inter­est pay­ments and cycli­cal­ly adjust­ed.Näi­den kah­den lukusar­jan ver­taami­nen on itse asi­as­sa hyvin mie­lenki­in­toista, kos­ka niiden ero­tus on juuri näi­den säästö­toimen­pit­e­den työt­tömyyt­tä aiheut­ta­va vaikutus.

    Pahoit­te­lut että en lukenut tuo­ta alku­peräistä linkkiä huolel­la, että siinä oli kyseessä suh­dan­neko­r­jatut luvut. 

    Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että Krug­manin väite siitä, että perusjäämät eivät ole supis­tuneet eivät pidä paikkansa. 

    Suh­dan­neko­r­jatun ja kor­jaa­mat­toman perusjäämän eros­ta ei voi tehdä mitään johtopäätök­siä siitä kuin­ka paljon säätö­toimet ovat vaikut­ta­neet työt­tömyy­teen. Suh­dan­tei­ta kun ajat muutkin tek­i­jät kuin julkisen talouden sopeutus.

  86. Miten­hän vaikut­taa tähán uuteen par­a­dig­maan se että koko maail­man kol­mas osa rikkauk­sista on veroparati­i­seis­sa vail­la mikään­laista kon­trol­lia, vero­tus­ta, yhteishyötyä. 

    Espan­jas­ta on siir­tynyt veroparati­i­sei­hin yhtä paljon rahaa kuin se saa tuke­na EU:sta. Pesun jäl­keen se lainataan EU:n pankki­in tai kansal­lispankki­in osana myön­netys­tä tuesta/lainasta (niin väitet­ti­in espan­jan tv:ssä).

    Par­a­dig­maan näyt­täisi kuu­lu­van se että kor­rup­tio pide­tään taloudel­lise­na kil­pailukykynä eikä este kehitykselle. 

    Aikaisem­min kor­rup­toituneet lyp­sä­sivät omaa kansaa/valtiota, nykyään EU:ta ja tulevas­sa par­a­dig­mas­sa lyp­säävät maail­man rahat. Taval­liset veron­mak­sa­jat mek­se­taan kaik­ki aiheutuneet kus­tan­nuk­set ja laskut kun mon­elle ei olla muu­ta kuin numeroi­ta tilestoissa.

  87. Key­ne­siläisyy­den suo­ma­lainen sovellutus:

    Kun on lama, lisätään julk­ista kulu­tus­ta. Muuten lama pahenee.

    Kun on nousukausi, lisätään julk­ista kulu­tus­ta, kos­ka siihen on varaa. Onhan ikuinen nousukausi.

    Viimeistään vuon­na 2030 Suo­mi on kuin Kreik­ka 2013. Suo­ma­laiset poli­itikot eivät osaa olla tuh­laa­mat­ta koko ajan enem­män rahaa kuin mihin olisi varaa, eivätkä ainakaan lyhen­tää val­tion ja kun­tien velkataakkaa riit­täväl­lä tahdil­la. Pitäähän hei­dän varmis­taa uudelleen­val­in­tansa tuh­laa­mal­la lisää rahaa, kos­ka kansa niin haluaa.

  88. Olen kom­men­toin­ut tätä jo aiem­minkin, mut­ta tässä van­ha näkökul­ma uusin sanoin.

    Pidän elvy­tys­tä hyvänä talous­poli­ti­ikan keinona. “Talouden AJAUTUESSA lik­vidi­teet­tiansaan” elvy­tys voi aut­taa sen nätisti suh­dan­nekuopan yli. Mut­ta jos puhutaan pitkit­tyneestä kri­i­sistä tai pysyvästä oloti­las­ta, niin..

    pysyvä elvy­tys = jatku­va tuhlaus

    Ei kenel­läkään ole varaa elvyt­tää merkit­tävästi vuosikau­sia. Pysyvä elvy­tys voi myös vääristää talouden toim­intaa. Jos vaikka­pa Kiina on vienyt Euroopas­ta teol­lisia työ­paikko­ja, ne eivät palaa elvyt­tämäl­lä. Jos markki­noil­ta on men­nyt usko euroalueen ja sen eri maid­en har­joit­ta­maan tuh­lail­e­vaan talous­poli­ti­ikkaan, se ei palaa elvyt­tämäl­lä lisää. Pysyvät ongel­mat pitää kor­ja­ta joko kiristämäl­lä vyötä (säästämäl­lä), tai tekemäl­lä jär­jestelmän rak­en­teisi­in pysyviä paran­nuk­sia, jot­ka aut­ta­vat sen uudelle entistä toimi­vam­malle uralle.

    En siis suosit­tele pitkit­tyneen, use­am­man vuo­den kri­isin hoito­toimen­piteek­si aiem­paakin suuem­paa lisäelvy­tys­tä. Tlanteen pitäisi olla aika erikoinen, jot­ta näin tekisin.

    Vihertävistä syistä en kat­so myöskään kovin hyväl­lä sitä aja­tus­ta, että elvy­tyk­sen tarkoi­tus olisi tuh­la­ta nyt entistä enem­män, jot­ta talous kas­vaisi entistä nopeam­min entistä enem­män, ja että tämä jatku­va taloudel­lisen ja kulu­tuk­sel­lisen kasvun kierre olisi ain­oa tapa pitää talous pystyssä / toimi­vana. Luon­non kannal­ta ihmiskun­nan hyv­in­voin­tia voi yrit­tää paran­taa jatku­vasti, mut­ta ei lisäämäl­lä sum­mit­tais­es­ti talouden kokoa tai kulu­tuk­sen määrää.

    Pide­tään elvy­tys siis suh­dan­neheilahtelu­iden kor­jaustyökalu­na, ja kor­jataan pysyvät viat muil­la keinoilla.

  89. Keynes taisi joskus tode­ta, että henkilöä, jon­ka pää on täyn­nä virheel­listä teo­ri­aa, ei voi saa­da vaku­ut­tuneek­si siitä, että on väärässä. Nämä talousti­eteen hom­mat on siitä mie­lenki­in­toisia, että alan har­ras­ta­jien omat puheet mitätöivät mon­elta osin alan objek­ti­ivi­su­u­den ja samal­la tieteel­lisyy­den. Nau­rat­taisi jos puoli­hul­lu­us ei olisi niin tuhoisaa.

  90. Pekka Nie­mi: Puhut Osmo kir­joituk­ses­sasi “Etelä-Euroopan ankarista säästöku­ureista” ja niiden kauheudesta.Esimerkiksi Espan­jan val­tion ali­jäämä viime vuon­na oli hie­man yli 10 % BKT:stä.Pari kysymystä:Kuinka suur­ta ali­jäämää oikein pitäisi tehdä, jot­ta sinä ja Krug­man olisitte tyytyväisiä?

    Pitää muis­taa, että Espan­jan ali­jäämässä ei ole kyse pelkästään Espan­jan omista toimista, vaan kun koko Euroop­pa leikkaa meno­jaan, myös muiden maid­en, kuten Espan­jan, ali­jäämä syvenee. 

    10%:n ali­jäämä saat­taa kuu­lostaa hur­jal­ta, mut­ta paljon karmeampia ovat työt­tömyys­lu­vut. Työt­tömyysaste on lähel­lä 30%:a ja nuoriso­työt­tömyys yli 50%. Noil­la tulee ole­maan merkit­täviä negati­ivisia vaiku­tuk­sia pitkälle tule­vaisu­u­teen, ja lop­ut­tomi­in ei yhteiskun­taraken­nekaan tuol­laisia luku­ja kestä.

  91. Tiedemies: Mut­ta kukaan ei ole selit­tänyt, että a) mik­si se säästämi­nen on niin paha asia, ja b) mik­si se rak­satyömies kulut­taa ne vähät ropon­sa, mut­ta muut eivät.

    B) On kansan­talouden kannal­ta melko lail­la eri­laista, jos alen­namme mil­jardil­la Wahlroosin vero­tus­ta tai palkkaamme mil­jardil­la työt­tömiä perushoitajia. 

    Samoin jos koro­tamme lap­sil­isää 50 eurol­la, pien­i­t­u­loinen yksin­huolta­ja nos­taa per­heen­sä elin­ta­soa eli lisää kulu­tus­ta viidel­läkympil­lä. Sen sijaan hyvä­tu­loisen per­heen vesa saa rahas­ton­sa kk-erään viidenkympin korotuksen. 

    Lisäk­si on ole­mas­sa asian moraa­li­nen puoli, eli tarvit­seeko Wahlroos lisämil­jardin vai työt­tömät työ­paikko­ja ja sairaat hoitoa.

  92. Tiedemies:
    Mut­ta kukaan ei ole selit­tänyt, että a) mik­si se säästämi­nen on niin paha asia, ja b) mik­si se rak­satyömies kulut­taa ne vähät ropon­sa, mut­ta muut eivät.

    Key­ne­siläi­nen vas­taus tuo­hon on se että tule­vaisu­us ei ole ennustet­tavis­sa kuin rajal­lis­es­ti. Vas­ta-argu­ment­ti tähän ei ole että markki­nat tietää parhait­en, kos­ka se vain tarkoit­taa että ne tietävät vähiten huonos­ti, ja tämä ei ole epäy­h­teen­sopi­vaa fun­da­men­taalin epä­var­muu­den kanssa. Tästä seu­raa lau­makäyt­täymistä markki­noil­la, jos ne asun­to­jen hin­nat las­ki eilenkin ja muutkin niin usko­vat niin las­kee ne tänäänkin… Käyt­täy­tymisti­eteel­lis­es­ti tässä ei ole mitään ihmeel­listä, ihmiset nyt vaan arvioi riske­jä väärin ja yleen­sä yläkanttiin,

    Synkässä talousti­lanteessa ne joil­la on siihen mah­dol­lisu­us säästää, ja mah­dol­lisu­udet on ilmeisel­lä taval­la tuloista kiin­ni, kos­ka pakol­liset menot eivät ole suh­teessa tuloihin.

    Säästä­poruk­ka ei ole väärässä puhues­saan luot­ta­muk­sen tärkey­destä, ongel­ma on vaan siinä että he keskit­tyy luot­ta­muk­seen mak­sukykyyn eikä talouskasvun, ja jälkim­mäi­nen on vielä edel­lisen edel­ly­tys. Tämän takia jostain pitää luo­da kysyn­tää, ja se lain­aus menee niin että negati­ivisel­la reaa­liko­rol­la kan­nat­taa tehdä hyödyl­lisiä investoin­te­ja vaik­ka ne oli­si­vat kan­nat­ta­mat­to­mi­akin. Kyl­lä se nyt kan­nat­tavam­paa on kuin ottaa velkaa työt­tömyysko­r­vausten mak­samiseen. Mut­ta sikäli kun päätök­sen­tek­i­jöi­den vihkiy­tymi­nen klas­siseen talousti­eteeseen estää minkään järkeväm­män, niin pyra­mi­di­en rak­en­t­a­mi­nenkin tai kul­tasäkkien piilot­ta­mi­nen maa­han on parannus.

  93. tpyy­lu­o­ma: Mut­ta sikäli kun päätök­sen­tek­i­jöi­den vihkiy­tymi­nen klas­siseen talousti­eteeseen estää minkään järkeväm­män, niin pyra­mi­di­en rak­en­t­a­mi­nenkin tai kul­tasäkkien piilot­ta­mi­nen maa­han on parannus.

    En ole eri mieltä tästä loogises­sa mielessä, mut­ta nähdäk­seni tämän keskustelun yksi osa­puoli on päätök­sen­tek­i­jä, ja pelkään että hän kyl­lä vaikut­taa pere­htyneem­mältä kuin pyra­mi­di­en rak­en­tamista tai kul­tasäkkien piilot­tamista ehdot­ta­va, mut­ta on mar­gin­aalil­la silti aja­mas­sa poli­ti­ikkaa joka pikem­minkin johtaa pyra­mi­di­en rak­en­tamiseen kuin kul­tasäkkien piilottamiseen.

    Minus­ta näyt­tää — osin ehkä vain näyt­tää — siltä, että keskustelu jos­sa Rehn ja eurokraat­tien aus­ter­i­ty- into leimataan tuhoisak­si, on Krug­manin tahol­ta enem­män USA:n sisäpoli­ti­ikkaa kuin taloustiedet­tä. Siitäkin huoli­mat­ta, että Krug­man puhuu näen­näis­es­ti Euroalueesta, en voi vält­tyä ajatuk­selta, että hän tosi­asi­as­sa puhuu USA:n talous­poli­ti­ikas­ta. Hän vain pilkkaa koti­maan aus­ter­i­ty-puoluet­ta prox­yn välityksellä.

    Toinen puoli on se, että säästö­jen skaalaa ja vaiku­tuk­sia liioitel­laan. Osmo väit­tää esimerkik­si yllä, että aus­ter­i­ty-paket­tien vaiku­tus on pahen­taa työt­tömyyt­tä ja vajei­ta. Tässä annetaan ymmärtää että Espan­jas­sa ja Kreikas­sa ei olisi säästet­ty, niin työt­tömyyt­tä ei olisi nyt niin paljon ja talouskin olisi kas­vanut ja peräti että vajeet oli­si­vat pienemmät. 

    Yllä ihme­tel­lään sitä, mik­si lamat nykypäivänä johta­vat isom­pi­in työt­tömyys­lukui­hin. Syitä on kak­si: Reaali­palkat ovat suurem­mat ja työt­tömyysko­r­vauk­set myös. Suomes­sa on esimerkik­si 60-luvul­ta asti näkynyt tren­di: Joka ker­ta kun tulee laskusuh­danne, työt­tömyys nousee, eikä (juuri) koskaan painu enää takaisin laskua edeltävälle tasolle. Jokainen syk­li syn­nyt­tää uuden ja vähän isom­man työstä syr­jäy­tyneen väestönosan. Tämä toki puoltaa käsi­tys­tä, että on parem­pi lait­taa työvoima lapi­onva­r­teen kuin mak­saa työttömyyskorvauksia. 

    Kukaan, tai siis, ainakaan minä, ei kiistä etteikö elvy­tyk­sel­lä esimerkik­si olisi jotain posi­ti­ivisi­akin vaiku­tuk­sia. Yritän tuo­da tässä nyt jo vähän pidem­pää tähtäin­tä esi­in, kuten yllä Sylt­tykin: Pitkän aikavälin vajei­den supis­tamiseen pitää sitoutua nyt, kos­ka jos niin ei tehdä ja jos nousukausi taas tulee, niin ei niitä vajei­ta sil­loinkaan supis­te­ta. Menoau­tomaat­te­ja pitää kar­sia, ei lisätä, ja kan­nat­tam­a­ton­ta teol­lisu­ut­ta ei pidä tukea. 

    Ja elvy­tyk­ses­tä, ei se elvy­tys nyt vaan voi jatkua vuodes­ta toiseen. Suomes­sa elvy­tys toi­mi oikeas­t­aan aika hyvin, BKT:n dipates­sa 2008–2009 aika rajusti, työt­tömyys alkoi nous­ta vas­ta tänä vuon­na. Ter­ve­htymi­nen on monel­la tapaa jo alka­nut, mut­ta työt­tömyys nousee vielä het­ken. Jos siihen nyt reagoidaan hötky­illen, niin toden­näköis­es­ti luo­daan vaan lisää ongelmia.

  94. Osmo Soin­in­vaara:
    Helikopteri­ra­hoiuk­sen ja pyra­mi­di­en rak­en­tamisen välil­lä on vis­si ero. Jos annamme kaikille kak­si pros­ent­tia lisää rahaa, he voivat todel­lakin sääst5ää sen, kuten tekivät Japanis­sa, mut­ta jos työl­listämme mität­tömäl­lä kor­vauk­sel­la kitu­ut­ta­van henkilön, hän ei jat­ka elämistä nälkära­jalle, vaan käyt­tää palkkaansa kulutukseen.

    Kor­jataan­pa tässä nyt yksi väärinkäsi­tys Japanin osalta. Rahapoli­ti­ikas­sa pitää erot­taa väli­aikainen rahan­lisäys ja pysyvä rahamäärän lisäys. On tun­net­tu tosi­a­sia, että jos keskus­pank­ki lisää markki­noil­la ole­vaa rahan määrää ja ilmaisee pois­ta­vansa sen välit­tömästi jos inflaa­tio nousee, lop­putu­los on se ettei rahaa käytetä vaan säi­lytetään varas­tossa. On jopa aika triv­i­aalia ymmärtää mik­si näin tapah­tuu. Japanis­sa keskus­pank­ki on toimin­ut juuri näin. 

    On sen sijaan täysin eri asia, jos keskus­pank­ki ilmoit­taa tavoit­teek­seen vaikka­pa sen että inflaa­tio nousee nyky­istä korkeam­malle (vaik­ka 3–4%:iin) tai nimelli­nen BKT:n (eli “rahan vuosit­tainen kier­tomäärä”) kas­vaa 5–7% vuodessa. 

    Eron näkee siinä, mitä tapah­tui tänä tal­ve­na, kun Japanin keskus­pank­ki ilmoit­ti inflaa­tio­tar­geteista. 1% tar­getin käyt­töönot­to nos­ti inflaa­tio-odotuk­sia noin pros­ent­tiyk­siköl­lä ja tar­getin nos­to 2%:iin nos­ti odotuk­sia vielä lisää. 

    Kaik­ki mitä tiedämme rahapoli­ti­ikas­ta sanoo, että jos EKP ottaa käyt­töön 4% inflaa­tio­tar­getin ja yrit­tää oikeasti päästä siihen, niin myös pääsemme 4% inflaatioon. 

    http://www.themoneyillusion.com/?p=19785

  95. a_l: jos koro­tamme lap­sil­isää 50 eurol­la, pien­i­t­u­loinen yksin­huolta­ja nos­taa per­heen­sä elin­ta­soa eli lisää kulu­tus­ta viidel­läkympil­lä. Sen sijaan hyvä­tu­loisen per­heen vesa saa rahas­ton­sa kk-erään viidenkympin korotuksen. 

    En nyt ihan tajua. Jos minä pistän lapseni rahas­ton kuukausierään 50 euroa kuus­sa lisää, niin väitätkö että se raha jotenkin katoaa johonkin, eli että pääo­ma­markki­noil­la ei tapah­du mitään? 

    Jos ja kun ongel­mana on liialli­nen vel­ka ja velan aiheut­ta­ma riski­aver­sio, niin säästämisen lisään­tymi­nen painaa sitä riski­aver­sio­ta alaspäin. Fir­moil­la on esimerkik­si rahoi­tus­vaikeuk­sia kos­ka pankit eivät halua laina­ta rahaa. Kun niihin rahas­toi­hin val­uu sitä rahaa lisää, niin se anto­lain­aushalukku­uskin lisääntyy. 

    Jotenkin tämä ajat­telu että säästämi­nen on pahaa ahneut­ta ja kulut­ta­mi­nen ja elämi­nen kuin viimeistä päivää (mielel­lään velak­si) on jonkin­lainen osoi­tus moraalis­es­ta ylem­myy­destä, on aivan käsit­tämätön. Säästämi­nen on siir­ret­tyä kulutusta.

  96. “On aivan var­ma, että olisi parem­pi har­joit­taa suh­dan­tei­ta tasaavaa finanssipoli­ti­ikkaa kuin jyrken­tää finanssipoli­ti­ikalla suh­dan­nevai­htelu­ja. Tämä edel­lyt­täisi kuitenkin poli­itikoil­ta malt­tia olla käyt­tämät­tä rahaa noususuh­dan­tei­den aikana. Pahin mah­dolli­nen on yhdis­telmä, jos­sa talous­poli­ti­ikkaa ohjaa­vat käsi kädessä mon­e­taris­miuskoon hurah­tanut oikeis­to ja pop­ulisti­nen ”rahaa pitää käyt­tää, kun sitä on” ‑vasem­mis­to.”

    On aivan var­ma, että olisi parem­pi har­joit­taa suh­dan­tei­ta tasaavaa rahapoli­ti­ikkaa kuin jyrken­tää rahapoli­ti­ikalla suh­dan­nevai­htelui­ta. Nykyisel­lään­hän rahapoli­ti­ik­ka on nimeno­maan kireää mata­la­suh­dan­teessa (inflaa­tio alhainen, nimelli­nen BKT tip­puu tai kas­vaa hitaasti) ja löysää korkea­suh­dan­teessa (inflaa­tio yli ohjeel­lisen tavoit­teen ja nimelli­nenkin BKT kas­vaa pitkäaikaista keskiar­voa nopeammin). 

    Ei ole mitään järkeä jyrken­tää suh­dan­nevai­htelui­ta keskus­pankin har­joit­ta­mal­la poli­ti­ikalla. Tämän asian kor­jaami­nen ei lisää velkataakkaa — sen sijaan se vähen­tää velka­on­gel­maa ja paran­taa euro­talouk­sien edel­ly­tyk­siä kasvaa. 

    Lopuk­si vielä sana­nen finanssipoli­ti­ikas­ta. Inflaa­tio­ta targe­toivan keskus­pankin kanssa pitää olla varovainen minkälaista finanssipoli­ti­ikkaa har­joit­taa. Jos har­joitet­tu finanssipoli­ti­ik­ka nos­taa inflaa­tio­ta, yri­tys on tuhoon tuomit­tu, kos­ka keskus­pank­ki ulos­mit­taa sen kireäm­mäl­lä rahapoli­ti­ikalla. Eri­tyisen haitallisia ovat mitat­tua inflaa­tio­ta nos­ta­vat veronko­ro­tuk­set (kuten ALV-nos­to), jot­ka aiheut­ta­vat tuplaiskun. Ostovoima vähe­nee ja keskus­pank­ki kiristää rahapoli­ti­ikkaa. Tässä oikeas­t­aan se aus­ter­i­tyn oikea ongel­ma pähkinänkuoressa.

  97. Tapio: Virheen kor­jaami­nen ei itse asi­as­sa muut­tanut hei­dän perusvi­estiään: velka­an­tu­misas­teen nousu heiken­tää kasvua.

    Itseasi­as­sa he eivät edes todis­ta­neet kausaa­tio­ta, vaik­ka kyl­lä ilomielin julis­ti­vat sitä.

    Taulukko­lasken­nas­sa ollut virhe ei toki ollut merk­i­tyk­selli­nen. Sen sijaan R&R valikoi­vat datansa täysin mieli­v­al­tais­es­ti ja se oli ongel­mallista. Kor­ja­tus­sa ver­sios­sa, jos­sa nuo molem­mat kor­jat­ti­in, näkyi vain pieni kor­re­laa­tio velka­an­tu­misen ja huonom­man talouskasvun välil­lä, mut­tei suinkaan mitään hei­dän main­os­ta­maansa katas­trofia 90% velka­an­tu­misas­teessa. Kausaa­tiokin voi aivan hyvin olla toisin päin. Se olisi jopa uskottavampaa.

  98. Tapio: Virheen kor­jaami­nen ei itse asi­as­sa muut­tanut hei­dän perusvi­estiään: velka­an­tu­misas­teen nousu heiken­tää kasvua.

    ^ Tah­too siis sanoa, että alku­peräi­nen perusvi­esti oli niin harhaan­jo­hta­va, että se oli käytän­nössä vale­htelua. Nyt on toinen ääni kel­los­sa, mut­ta R&R silti samaan aikaan puo­lus­tel­e­vat alku­peräistä tulk­in­taansa, vaik­ka nämä ovat keskenään ristiriidassa.

  99. Tiedemies:
    Mut­ta kukaan ei ole selit­tänyt, että a) mik­si se säästämi­nen on niin paha asia, ja b) mik­si se rak­satyömies kulut­taa ne vähät ropon­sa, mut­ta muut eivät.

    Tähän vähän his­to­ri­al­lista kontekstia: 

    Alku­peräiset Key­nesin ajatuk­set ovat ajal­ta, jol­loin rahan arvo oli vielä sidot­tu kul­taan. Keskus­pankil­la oli siis kohtu­ullisen pienet mah­dol­lisu­udet vaikut­taa markki­noi­hin ver­rat­tuna nyky­isi­in keskuspankkeihin. 

    Key­nesin oival­lus oli se, että jos yritämme säästää “liikaa” kansan­talouden tasol­la — siis enem­män kuin on löy­det­tävis­sä tule­vaisu­u­teen kohdis­tu­via investoin­te­ja, niin me kaik­ki olemme tämän takia köy­hempiä. Tässä suh­teessa yksit­täi­nen per­he ja yhteiskun­ta ovat hyvin eri­laisia; per­heen säästöt ovat yhteiskun­nan mit­takaavas­sa niin pieniä, että niiden vaiku­tus kokon­aistalouteen on lähel­lä nollaa. 

    Jatke­taan tästä vielä siten, että jos yhteiskun­nas­sa tapah­tuu nopea ja äkilli­nen siir­tymä (tas­apain­oti­las­ta toiseen) jos­sa kulu­tus merkit­tävästi vähe­nee ja säästämi­nen merkit­tävästi kas­vaa, käy niin ettei talous ehdi sopeu­tu­maan perässä. Kulu­tus­ta palvelleet ihmiset jäävät työt­tömik­si ja joutu­vat kiristämään omaa kulu­tus­taan, mis­tä seu­raa lisää työt­tömyyt­tä ja kierre, jos­sa kaik­ki säästävät var­muu­den vuok­si jos vaik­ka itse jäisi työt­tömäk­si. Ja talous kur­jis­tuu ja työt­tömyys kasvaa. 

    Tämä on klassi­nen esimerk­ki siitä kuin­ka taloudessa voi olla mon­ta tas­apain­oa, joista kaik­ki eivät vält­tämät­tä ole hyviä. 

    Ratkaisu tuo­hon ongel­maan 30-luvun lamas­sa oli muuten irroit­tau­tu­mi­nen kul­takan­nas­ta ja inflaa­tio. Nykyti­lanteessa vas­taa­va toi­mi olisi joko EKP:n pakot­ta­mi­nen rahapoli­ti­ikkaan, joka tukee talouskasvua tai sit­ten euron hajoami­nen ja saman toteut­ta­mi­nen itsenäisil­lä keskus­pankeil­la. Kumpaakin saata­neen odot­taa vielä ainakin muu­ta­ma vuosi. Sil­lä aikaa euroalueen val­tiot kituvat. 

    Setelira­ha­jär­jestelmässähän keskus­pank­ki voi aina estää kuvaa­mani pros­essin, kos­ka setelira­han määrää ei ole sidot­tu mihinkään kiin­teään, kuten kultaan.

  100. Tiedemies: En nyt ihan tajua. Jos minä pistän lapseni rahas­ton kuukausierään 50 euroa kuus­sa lisää, niin väitätkö että se raha jotenkin katoaa johonkin, eli että pääo­ma­markki­noil­la ei tapah­du mitään? Jos ja kun ongel­mana on liialli­nen vel­ka ja velan aiheut­ta­ma riski­aver­sio, niin säästämisen lisään­tymi­nen painaa sitä riski­aver­sio­ta alaspäin. Fir­moil­la on esimerkik­si rahoi­tus­vaikeuk­sia kos­ka pankit eivät halua laina­ta rahaa. Kun niihin rahas­toi­hin val­uu sitä rahaa lisää, niin se anto­lain­aushalukku­uskin lisääntyy. 

    Riip­puu aika paljon siitä, mihin se laps­esi rahas­to sijoit­taa. Jos se sijoit­taa ulko­maisi­in val­tion­lain­oi­hin, kiinalaisi­in osakkeisi­in tai vaikka­pa kul­taan, niin menee jonkin aikaa ennen kuin lap­sil­isän koro­tuk­seen käytet­ty suo­ma­lainen veroeu­ro löytää tien­sä takaisin omaan kansan­talouteen. Jos se sijoit­taa raa­ka-aineisi­in kuten öljyyn, niin vaiku­tus voi olla jopa negatiivinen.

    Sen yksin­huolta­jan viisikymp­pinen menee lähi-Alepaan kaut­ta kiertoon. 

    Lisäk­si tulee se moraa­li­nen argu­ment­ti: varsinkin huonoina aikoina minä mielu­um­min tuen verora­hoil­lani sitä yksin­huolta­jaa, kuin laps­esi rahas­tosi­joituk­sia. Enkä todel­lakaan tarkoi­ta tätä henkilökohtaisuutena.

    Jotenkin tämä ajat­telu että säästämi­nen on pahaa ahneut­ta ja kulut­ta­mi­nen ja elämi­nen kuin viimeistä päivää (mielel­lään velak­si) on jonkin­lainen osoi­tus moraalis­es­ta ylem­myy­destä, on aivan käsit­tämätön. Säästämi­nen on siir­ret­tyä kulutusta.

    Noinko sinus­ta nyky­isin ajatel­laan? Taide­taan seu­ra­ta eri medioi­ta, kun itse olen jo joitakin vuosia saanut kuul­la yli varo­jen­sa eläneistä oli­ivi­maid­en asukeista.

    Omista tuloista menee aika huo­mat­ta­va pros­ent­ti säästöön jo ennen asun­to­lainan lyhen­nyk­siä, joten henk.koht. en osaa ottaa tuo­hon kan­taa. Jos vero­jani las­ke­taan, säästö­sum­ma kasvaa.

  101. Tiedemies: Mut­ta kun ei se julki­nen puoli oikeasti sitä lamaa katkaise tekemäl­lä pyra­mide­ja tai rikko­ma­l­la ikkunoi­ta, vaan näistä on enem­män hait­taa kuin siitä että annetaan ihmisille vaik­ka käteen rahaa.

    Tuo pitää paikkansa vain, jos jaat sen kaiken työt­tömille ja saat hei­dät jotenkin vaku­ut­tuneik­si siitä, ettei hei­dän kan­na­ta säästää siitä mitään. Veikkaan­pa, että hei­dän oma koke­muk­sen­sa ker­too heille, että kun rahaa saa, sitä kan­nat­taa säästää, jos vaik­ka ei heti saakaan töitä.

    Muus­sa tapauk­ses­sa on järkeväm­pää lait­taa lait­taa tuo raha työn luomiseen, jol­la palkataan nuo työt­tömät pitem­piaikaisi­in töi­hin. Esim. pyra­midin rak­en­tamises­sa on se hyvä puoli, että siitä riit­tää töitä pitkäk­si aikaa monille ihmisille, jol­loin uusien työn­tek­i­jöi­den luot­ta­mus tämän hyvän talousti­lanteen­sa jatku­miseen palau­tuu ja kulu­tus kasvaa.

    Tiedemies: Säästämi­nen on siir­ret­tyä kulutusta.

    Tuo on sil­lä ole­tuk­sel­la, että kaik­ki säästöt joskus kulute­taan. Tietänet, että jotkut, jopa varsin mon­et, keräävät rahaa ja jät­tävät sitä jälkikasvulle, jot­ka keräävät sitä lisää itselleen ja oma­lle jälkikasvulleen. Aika har­val­la on elämän lopus­sa säästöt täysin nol­lis­sa kulu­tuk­sen kaut­ta. Vähin­täänkin osaa tuos­ta “kulu­tuk­ses­ta” ei siis koskaan tapahdu.

    Vaik­ka oletet­taisi­inkin, että säästö on siir­ret­tyä kulu­tus­ta, ongel­ma on siinä, että lama on juuri nyt ja kulu­tus­ta tarvi­taan juuri nyt. Seu­raavas­sa talous­bu­umis­sa voidaan sit­ten taas siirtää kulu­tus­ta sen jälkeiseen lamaan.

    Iip­po Vinet­to: Val­tion velka­an vaiku­tus on sama, mut­ta vero­jen laskem­i­nen tehostaa talouden toim­intaa sen lisäk­si, että kulut­ta­jille jää käteen enem­män rahaa.

    Ei se nyt ihan noin mene. Vero­jen laskus­ta hyö­tyvät aina eniten juuri hyvin toimeen­tule­vat ja he eivät lai­ta tätä rahaa kulu­tuk­seen vaan säästöön. Lisäk­si tuo­ta veron­laskun aiheut­ta­maa bud­jet­ti­va­jet­ta kom­pen­soidaan usein regres­si­ivisil­lä toimil­la kuten kulu­tusveroil­la ja tulok­se­na on kaksinker­tainen hölmöys. Eli ote­taan rahaa pois kokon­aisku­lu­tuk­ses­ta ja mak­se­taan se joko kas­vat­ta­mal­la euromääräistä val­tion­talouden velkaa tai laske­mal­la kokon­aisku­lu­tus­ta vielä lisää. En oikein näe, minkä tässä pitäisi tehostaa talouden toim­intaa, kun ongel­ma on alen­tuneessa kokonaiskysynnässä.

  102. Ari: Kysyn­näl­lä on var­masti merk­i­tys­tä, mut­ta lop­pu­peleis­sä mikä taloudessa ratkaisee on tuotan­top­uolen tehokkuus.

    Tuotan­top­uolen tehokku­udel­la on var­masti merk­i­tys­tä, mut­ta lop­pu­peleis­sä mikä taloudessa ratkaisee on kysyn­tä. Ilman kysyn­tää ei ole tuotan­toa ja jos ei ole tuotan­toa, sen tehokku­udel­la ei myöskään ole mitään merkitystä.

  103. Komp­paan tässä Tiedemiestä. Säästämi­nen on pääosin hyvä asia, varsinkin sil­loin kun se menee investoin­tei­hin. Sen sijaan, että syömme leivän tänään teem­mekin leipäte­htai­ta, että saadaan enem­män leipää huomen­na ceteris paribus.

    Tähän lumpat­tu key­ne­siläis­ten deflaa­tiopelko on vähän omi­tu­inen. Esim. ATK-romul­la on var­maan 50–30% vuosit­tainen deflaa­tio jo kym­meniä vuosia, mut­ta mitään deflaa­tiospi­raalia ei ole näkyvis­sä ja ala toimii val­lan main­iosti. Eikä kukaan täysjärki­nen ehdo­ta, että hin­to­ja pitäisi propa­ta kym­meniä pros­ent­te­ja sete­likoneil­la. Deflaa­tio on yksi talouden tarkoituk­ses­ta, siis, että rahal­la saa enemmän.

    Ymmär­rän silti key­ne­siläisen mallin sanoman, ja on kaikkea mukavaa kuten likvideet­tian­so­ja ja suh­dan­nevai­htelui­ta. Makro­taloustiede on paaaljon mon­imutkaisem­paa kuin tässä kom­ment­tio­si­ol­la voidaan selvit­tää ja vaikeaa, mut­ta en toisaal­ta lähde cher­ry-pick­aa­maan Krug­manin mielipi­det­tä tai aja kenenkään “lip­pua” tässä. Näin Bayesin hengessä, otan mielum­min medi­aa­n­imielip­i­teen makrotaloustieteilijöiltä.

    Suomes­sa, varsinkin vasem­mis­ton edustal­la, on vain näke­mys, että vasem­mis­to­laiset talousti­eteil­i­jät ovat oike­as­sa. Esim. finansskri­i­sistä kaik­ki YLE:n doku­men­tit taisi­vat sisältää lähin­nä Krug­ma­nia ja mui­ta keynesiläisiä.

  104. Ari: Suomes­sa, varsinkin vasem­mis­ton edustal­la, on vain näke­mys, että vasem­mis­to­laiset talousti­eteil­i­jät ovat oike­as­sa. Esim. finansskri­i­sistä kaik­ki YLE:n doku­men­tit taisi­vat sisältää lähin­nä Krug­ma­nia ja mui­ta keynesiläisiä.

    Jos olete­taan, että väit­teesi YLEn doku­menteista on oikea, niin voisiko olla että YLE on hoi­tanut tehtävään­sä eli kri­ti­soin­ut val­lit­se­vaa politiikkaa?

    Vas­sare­i­ta tuskin voi Euroopan talouskri­i­sistä syyt­tää, kun eivät juuri mis­sään ole val­las­sa. Viime kädessä Euroopan talous­poli­ti­ikas­ta päät­tää raha­pussin pääl­lä istu­va oikeistopoli­itikko Merkel.

  105. Osmo, on todel­la liioitel­tua väit­tää, että tämä muu­ta­man chicago­laisen pro­fes­sorin suosi­ma “säästöt luo­vat kasvua” ‑fan­ta­sia olisi ainakaan ammat­tiekon­o­mistien paris­sa nyt tai viime vuosi­na ollut hal­lit­se­va par­a­dig­ma. On todel­la vaikeaa löytää hyvin koulutet­tua (tutk­i­jak­oulutet­tua) ekon­o­mis­tia joka todel­la olisi tuo­ta mieltä. FT on alus­ta alka­en epäil­lyt UK:nkin talous­poli­ti­ikan onnistumista.

    Se, että Euroopan kri­isi­mais­sa har­joite­taan kireää finanssipoli­ti­ikkaa, on onnet­toman tilanteen ja päätös­mekanis­miemme syytä. Jos euroalue olisi yksi maa, ei järkevä virkamies-ekon­o­misti-kun­ta tietenkään suosit­telisi kireää finanssipoli­ti­ikkaa. Jos euroli­it­to­hal­li­tus olisi ole­mas­sa, se sanelisi sel­l­aiset raken­ner­atkaisut joil­la kri­isi­maid­en julk­istalous tas­apain­ote­taan, mut­ta sirot­telisi saneer­aus­toimet tietysti aika-akselille myöhem­mille vuosille ja polka­i­sisi talouden käyn­ti­in julk­isil­la investoin­neil­la ja muul­la investoin­neil­la nyt. 

    Sama kos­kee muuten Suomeakin. Jos raken­ner­atkaisu­ja saataisi­in aikaan, ei meil­lä olisi mitään vaikeuk­sia elvyt­tää itseämme ulos taan­tu­mas­ta … mut­ta pitää muis­taa että me (toisin kuin euroalue) emme ole kovin kaukana potentiaalistamme.

    Krug­man on siis peri­aat­teessa aivan oike­as­sa, mut­ta uno­htaa, ettei euroalue ole mikään yksi liit­to­val­tio joka voi ploka­ta val­in­ta­joukos­ta opti­maalisen finanssipolitiikan.

    Lopuk­si on “kireästä talous­poli­ti­ikas­ta” puhut­taes­sa hyvä muis­taa, että rahapoli­ti­ik­ka on kel­lu­van kurssin kansan­taloudessa (=euroalue kokon­aisuute­na) päävä­line suh­dan­nepoli­ti­ikas­sa, eikä rahapoli­ti­ik­ka ole kireää. Mut­ta lik­vidi­teet­tiloukus­sa ollaan eikä rahapoli­ti­ik­ka tehoa kovin hyvin.

    1. Juhana var­maankin tietää, että tiedän kyl­lä, mitä oikeat ekon­o­mistit ajat­tel­e­vat. Ongel­ma onkin, että euroaalueen talous­poli­ti­ikkaa eivät joh­da ekon­o­mistit vaan juris­tit ja juristin mielestä säätämi­nen on aina hyvä asia, kos­ka heille on opetet­tu vain yritystaloutta.

  106. Sep­po Korp­poo
    Ruo­hon­ju­u­ri­ta­sol­la työ­paikko­ja jo vuosikym­meniä luoneena olen siitä mieltä, että uusien tuot­tavien työ­paikko­jen luomi­nen Suomeen ei nyt ihan help­poa ole… 

    Näin pienyrit­täjänä ja puo­len­tusi­naa ihmistä työl­listävänä irvistin kyl­lä itsekin kun kir­joitin tuon lauseen.

    Val­tio ja kun­nat ovat kyl­lä huono­ja tekemään asioi­ta joi­ta ihmiset oikeasti halu­vat (eli joista he ovat valmi­ista mak­samaan), kos­ka se markki­nao­h­jaus ei väl­i­ty sinne päät­tävi­in tahoi­hin ja tek­i­jöi­den insen­ti­iv­itkin ovat killissä.

    Ollaan vaan tilanteessa, jos­sa yksi­ty­isil­lä ei ole hirveästi paukku­ja panos­taa nyky­istä enempää.

    Tiedemies: En nyt ihan tajua. Jos minä pistän lapseni rahas­ton kuukausierään 50 euroa kuus­sa lisää, niin väitätkö että se raha jotenkin katoaa johonkin, eli että pääo­ma­markki­noil­la ei tapah­du mitään?

    Taitaa käy­dä niin, että pääo­ma­markki­nat eivät kohdista mah­dol­lisia investoin­te­ja Suomeen, vaan yhä use­am­min kehit­tyvi­in talouksiin.

    On toki hyvä, että kehit­tyvät taloudet kehit­tyvät, sil­lä onhan siel­lä kaikil­la mittareil­la enem­män tarvet­takin kehi­tyk­selle. Olisi se silti kiva, ettei koti­mainen työt­tömyysaste nousisi taivaisi­in. Jos raha kiertäisi pari ker­taa use­am­min Suomes­sa palvelu­aloille työl­listäen jne. ja investoitaisi­in vas­ta sit­ten kehit­tyvi­in talouk­si­in, niin kukaan ei hävit­täisi mitään, mut­ta saataisi­in kuitenkin jonkin ver­ran lisäar­voa aikaisek­si Suomessa.

    Yleisem­min:
    Ilman raken­nemuu­tok­sia emme voi päästä kun­non kasvu-uralle. Jos ja toiv­ot­tavasti kun niitä raken­nemuu­tok­sia saadaan tehtyä, niin elvy­tys aut­taa kyl­lä saa­maan niitä talouden pyöriä liik­keelle. Rahan kiertonopeut­ta ylös…

    Ylivoimais­es­ti vaar­al­lisin tapa toimia on elvyt­tää ylläpitämäl­lä van­ho­ja ja toim­i­mat­to­mia rakenteita.

  107. Osmo ja Juhana,

    Onko aivan väärin tulki­ta yllä esitet­tämiänne kom­ment­te­ja niin, että euroon liit­tymi­nen oli tei­dänkin mielestänne virhe näin jälkikä­teen arvioiden?

    Mikä nyt neu­vok­si euroalueella?

    Saadaanko eurosta toimi­vaa ilman liit­to­val­tio­ta? Voidaanko riit­tävä talous- ja rahapoli­ti­ikan koordi­noin­ti saa­da aikaan mitenkään muuten?

    Jos liit­to­val­tioon ollaan lop­ul­ta menos­sa, niin onko Suomen siinä tapauk­ses­sa vii­sain­ta ero­ta eurosta kuten seu­raavas­sa kir­joituk­ses­sa todetaan:
    http://www.sifterfund.com/articles/skuvalehti_sep2012_eng.pdf

  108. En ole talousti­eteil­i­jä, mut­ta tuli mieleen, että mitäs jos talouskasvun poten­ti­aa­li­nen ura on Euroopas­sa nyt hyvin lähel­lä todel­lisia kasvu­luku­ja? Sil­loin elvyt­tämis­es­tä seu­raa vain velka­an­tu­mista ja/tai inflaa­tio­ta? Glob­al­isaa­tio on tuonut viimeistään tuonut maa­pal­lon rajat vas­taan. Kat­sokaa vaik­ka öljyn, kivi­hi­ilen, ruuan ja raa­ka-ainei­den hin­to­ja suh­teessa his­to­ri­aansa. Olli Rehn toteaa uusim­mas­sa kir­jas­saan, että fos­si­il­i­talous on tul­lut tien­sä päähän. Mitäpä jos hänen säästämis­poli­ti­ikkansa perus­tuu siihen, että nykyi­nen hal­van öljyn varaan raken­net­tu talous ei voi hänen mielestään enää kas­vaa. Jotkut sanovat, että kulut­tamisen kasvu ei ole rajal­lises­sa maail­mas­sakaan ongel­ma, kos­ka aina voidaan tehostaa. Näyt­täkää yksikin esimerk­ki tuot­teesta tai teknolo­gias­ta, jon­ka tehos­tu­mista ei olisi kulu­tus (yli)kompensoinut. Tiedän toki, että jonkun raa­ka-aineen kallis­tu­mi­nen on johtanut sen kor­vaamiseen toisel­la. Rajal­lises­sa maail­mas­sa tuo kor­vaami­nen ei onnis­tu lop­ut­tomi­in. Olemme saavut­ta­neet maa­pal­lon rajat saastei­den muo­dos­sa mon­esti, kuten otsonika­to ja ilmas­ton­muu­tos. Raa­ka-ainepuolel­la kalakan­nat on hyvä esimerk­ki. Ihmiskun­nan kek­seliäisyy­den todel­li­nen haas­ta­ja ei kuitenkaan ole kalakan­nat tms. talouskasvun kannal­ta triv­i­aali asia vaan fos­si­ilis­es­ta ener­gias­ta eroon pääsy. Fos­si­ilisen ener­gian, joka nyt läh­estyy kovaa vauh­tia tuotan­to­huip­puaan ja alati kallis­tuu, kor­vaami­nen on suuri haaste, jon­ka suu­ru­ut­ta ei ole tarpeek­si ymmär­ret­ty. Key­nesin aikanakin olti­in vielä niin kaukana talouskasvun fyy­si­sistä rajoit­teista, että nyt par­a­dig­man muut­ta­jak­si kai­vat­taisi­in talouskasvun fyy­siset rajoituk­set ymmärtävä ja ymmär­ret­tävästi kuvaa­va taloustieteiljä.

  109. Mikko Särelä: Eri­tyisen haitallisia ovat mitat­tua inflaa­tio­ta nos­ta­vat veronko­ro­tuk­set (kuten ALV-nos­to), jot­ka aiheut­ta­vat tuplaiskun. Ostovoima vähe­nee ja keskus­pank­ki kiristää rahapoli­ti­ikkaa. Tässä oikeas­t­aan se aus­ter­i­tyn oikea ongel­ma pähkinänkuoressa. 

    Onnek­si EKP ei sen­tään laske tavoite­in­flaa­tioon­sa mukaan veronko­ro­tuk­sia, ALV:tä tai muu­takaan, olisi­han se ihan hölmöä. Hait­ta­puole­na on kyl­lä se, että kun eri maid­en tilas­tokeskuk­set eivät vielä kykene tuot­ta­maan EKP:n tarvit­se­maa inflaa­ti­oti­etoa, sen las­kee sit­ten joku excel-maakari ad hoc.

  110. Tun­tuu, ettei mitään teo­reet­tisia rajo­ja ole nykyään ole­mas­sa velan­otolle. Van­hanaikaises­sa yhteiskun­nas­sa las­ket­ti­in, että velkaa on liikaa, jos ei edes velan korko­ja pysty maksamaan. 

    USA:ssa van­not­ti­in, ettei val­tio tule pelas­ta­maan pankke­ja. Pienet alkoikin kaat­ua. Kunnes oli tulos­sa iso ruumis, niin pelastet­ti­in­han se. Ei se tietenkään ollut kivu­ton oper­aa­tio, mut­ta poti­las pidet­ti­inn ainakin hengissä.

    Samoin EU:ssa pyhästi vaku­utet­ti­in, ettei yksit­täis­ten maid­en pankke­ja tul­la pelas­ta­maan. Markki­nat tiesivät parem­min. Kyl­lä vaan ne pelaste­taan nyt ja tule­vaisu­udessa. Siinä mielessä voisi kyynikkona ajatel­la, että kan­nat­taa ottaa velkaa niin paljon kuin mah­dol­lista. Pääsee sit­ten pelas­tuk­sen piiriin.

  111. Jos jotkin euro­maat finanssielvyt­tävät, inflaa­tio kiihtyy, EKP nos­taa korkoa ja eteläiset maat ovat entistäkin ahtaam­mal­la. EKP:n man­daat­ti pitäisi heti muut­taa nimel­lis­tu­loa tai nimel­liskysyn­tää targe­toivak­si, kos­ka se elvyt­täisi automaat­tis­es­ti ajoissa.

    Jos työn tar­jon­ta piene­nee tai kas­vaa, työt­tömyys% ei yleen­sä muu­tu sen vuok­si. Työn tar­jon­nan lisäämi­nen lisää siis työl­lisyyt­tä. Työttömyys%:n pienen­tämi­nen vaatii poli­ti­ikan muut­tamista, esimerkik­si mata­laa perus­tu­loa ja yleis­si­tovu­us­lain ja irti­sanomis­suo­jan kumoamista.

    Teo­ri­as­sa pitäisi lamaleikkausten sijaan tehdä nyt noi­ta rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia, nos­taa eläkeikää, laskea korko­ja ja toteut­taa ne tule­vaisu­u­den investoin­nit, jot­ka aivan var­masti tehdään pian muutenkin. Käytän­nössä pitää leika­ta sil­loin kun voi.

  112. Tiedemies: En nyt ihan tajua. Jos minä pistän lapseni rahas­ton kuukausierään 50 euroa kuus­sa lisää, niin väitätkö että se raha jotenkin katoaa johonkin, eli että pääo­ma­markki­noil­la ei tapah­du mitään? 

    Minä väitän. “Nor­maali­olois­sa” tuo sin­un lisäsäästösi nor­maalin markki­namekanis­min avul­la siirtää rahan kysyn­nän ja tar­jon­nan tas­apain­opis­tet­tä siten, että hin­ta on halvem­pi ja rahaa käytetään enem­män investoin­tei­hin. Nyt rahan hin­ta ei voi enää laskea, jol­loin sin­un lisäsäästösi ei aiheuta minkään­laista lisäys­tä kenenkään taloudel­lises­sa aktivi­teeteis­sa. Tuo raha pää­tyy keskus­pankki­in tai rahan kiertonopeu­den hidastumiseksi. 

    Jos ja kun ongel­mana on liialli­nen vel­ka ja velan aiheut­ta­ma riski­aver­sio, niin säästämisen lisään­tymi­nen painaa sitä riski­aver­sio­ta alaspäin. Fir­moil­la on esimerkik­si rahoi­tus­vaikeuk­sia kos­ka pankit eivät halua laina­ta rahaa. Kun niihin rahas­toi­hin val­uu sitä rahaa lisää, niin se anto­lain­aushalukku­uskin lisääntyy. 

    Ei oikeas­t­aan. Pankkien lik­vidi­teet­ti ei täl­lä het­kel­lä rajoi­ta lainanan­tamista. (Olen nyt tässä olet­tanut, että säästämi­nen tarkoit­taa velkain­stru­ment­te­ja, ei osake­in­stru­ment­te­ja. Oman pääo­man kanssa tilanne on vähän mon­imutkaisem­pi, mut­ta en usko, että pankkien osakkei­ta osta­mal­lakaan saat lisää lain­o­ja yrityksille.)

  113. Pekka Pes­si: Onnek­si EKP ei sen­tään laske tavoite­in­flaa­tioon­sa mukaan veronko­ro­tuk­sia, ALV:tä tai muu­takaan, olisi­han se ihan hölmöä. Hait­ta­puole­na on kyl­lä se, että kun eri maid­en tilas­tokeskuk­set eivät vielä kykene tuot­ta­maan EKP:n tarvit­se­maain­flaa­ti­oti­etoa, sen las­kee sit­ten joku excel-maakari ad hoc.

    Pekka: olisiko sul­la asi­as­ta jotain kovaa dataa, joka osoit­taa tämän? EKP:n omista päätös­lausun­noista löy­tyy mm. täl­lainen viime kesältä, joka indikoisi että EKP nimeno­maan ottaa ALV-nos­to­jen inflaa­tio­vaiku­tuk­set huomioon rahapoli­ti­ikkaa miettiessään: 

    “Tak­ing into account today’s deci­sions, risks to the out­look for price devel­op­ments con­tin­ue to be broad­ly bal­anced over the medi­um term. The main down­side risks relate to the impact of weak­er than expect­ed growth in the euro area. Upside risks per­tain to fur­ther increas­es in indi­rect tax­es, owing to the need for fis­cal con­sol­i­da­tion, and high­er than expect­ed ener­gy prices over the medi­um term.”

    Olen hyvin mielel­läni väärässä tässä asiassa.

  114. Pekka Pes­si: Onnek­si EKP ei sen­tään laske tavoite­in­flaa­tioon­sa mukaan veronko­ro­tuk­sia, ALV:tä tai muu­takaan, olisi­han se ihan hölmöä. Hait­ta­puole­na on kyl­lä se, että kun eri maid­en tilas­tokeskuk­set eivät vielä kykene tuot­ta­maan EKP:n tarvit­se­maain­flaa­ti­oti­etoa, sen las­kee sit­ten joku excel-maakari ad hoc.

    Käv­in­pä tarkas­ta­mas­sa asian itse EKP:n sivuil­ta, jos­sa san­o­taan seu­raavasti: http://www.ecb.int/stats/prices/hicp/html/index.en.html

    The ECB aims to main­tain annu­al infla­tion rates as mea­sured by the HICP below, but close to, 2% over the medi­um term

    HICP mit­taa nimeno­maan kulut­ta­jahin­to­ja ja se sisältää kulut­ta­javerot (ALV, jne).

    1. Min­un tietääk­seni EKP on siir­tynyt poh­jain­flaa­tion käyt­töön. Siinä ei sil­loin ole mukana kulu­tusvero­ja. Ovatko jotkut vehnän hin­nan­nousut mukana, en tiedä. Epäon­nis­tunut sato ei yleen­sä johdu löysästä rahapolitiikasta.

  115. Enpä tiedä onko tuos­ta elvy­tyk­ses­täkään mitään todel­lista apua.

    Vuo­teen 1990 saak­ka elvy­tys­tä tehti­in min­i­maalis­es­ti ja julkisen talouden tas­apain­on puitteissa.Niinpä julki­nen­vel­ka pysyi vuo­teen 1990 saak­ka vähäisenä.

    Kohteet oli­vat hyvin harkit­tu­ja täs­mäko­htei­ta ja syn­nyt­tivät hyvin työ­paikko­ja ja työt­tömyys aleni alle kitkatyöt­tömyy­den ja podet­ti­in todel­lista työvoimapulaa

    Mut­ta 1990 elvy­tyk­ses­tä tuli rahan syytämistä eikä se enää alen­tanut työttömyyttä.

    Suomen ongel­ma on, ettei sil­lä ole mitään myytävää maailmalle.

  116. Noista pääo­ma­markki­noista vielä.

    Meil­lä on kak­si asi­aa: korko ja sit­ten on se lik­vidi­teet­tipref­er­enssi. Koko jut­tu lik­vidi­teet­tiansas­ta perus­tuu käsi­tyk­seen — reifikaa­tioon, väit­täisin — että lik­vidi­teet­tipref­er­enssin määrää korko ja jos ei määrää, niin kyse on lik­vidi­teet­tiansas­ta. Eli siis, koron lasku ei auta.

    Väitin Art­turille ja muille nom­i­naal­i­tar­get­tia puo­lus­taville vielä pari vuot­ta sit­ten, että nom­i­naal­i­tar­get­ti on huono idea, kos­ka nom­i­naalisen BKT:n over­shoot laman aikana tarkoit­taa val­tavaa inflaa­tio­ta. Pidin tätä hul­lu­na ajatuk­se­na, siis, jos pide­tään nom­i­naal­i­tar­get­ti vaik­ka 3% kohdal­la, ja rahapoli­ti­ik­ka väk­isin run­no­taaan tähän, samal­la kun reaalipuoli dip­paa vaik­ka 10%, niin se ei voi tarkoit­taa muu­ta kuin 13% inflaa­tio­ta; muu ei ole edes mah­dol­lista. Argu­ment­ti­ni oli sil­loin var­maan eri, mut­ta se, mitä kyke­nen asi­as­ta nyt ajat­tele­maan on, että 13% inflaa­tio oli mielestäni kivu­li­aampi ja haitallisem­pi kuin 10% dip­paus nom­i­naalises­sa BKT:ssa, sem­minkin kun inflaa­tio-odotusten reivaami­nen ees sun taas vaatii tem­poil­e­vam­paa rahapoli­ti­ikkaa, mikä taas rikkoo likviditeettipreferenssin.

    No, tämä var­maan on jos­sain määrin tot­ta edelleen, mut­ta en ole enää var­ma, etteikö kan­nat­taisi edes yrit­tää sitä, että EKP koet­taisi manip­u­loi­da nom­i­naal­ista BKT:ta ainakin sil­loin kun elvy­tys­tä tarvi­taan ja toisaal­ta finanssipuolel­la joudu­taan nihkeilemään, kuten nyt on asian lai­ta. Se, mitä yllä sanon helikopteri­ra­has­ta, on tässä jotenkin näin. 

    Ehdotin puo­li­vakavis­saan, että EKP voisi tehdä QE-oper­aa­tioi­ta niin, että se lähet­tää jokaiselle Euro­maan kansalaiselle 500 euron setelin vaikka­pa kolme viikkoa ennen joulua. Olisi sit­ten jokaisen maan oma asia miten se suh­tau­tuu tähän lah­jaan, verote­taanko sitä tuloveroast­eikon mukaan, onko se vero­ton lah­ja, vai mitä. 

    Se, mik­si tämän voi ottaa ver­tailuko­hdak­si on, että en ihan heti kek­si miten tämä olisi huonom­pi stim­u­laa­tio kuin se, että tehdään jokin nip­pa nap­pa kan­nat­ta­va julki­nen investoin­ti. Osa siitä pää­ty­isi pankki­tileille makaa­maan. Iso osa siitä kulutet­taisi­in, aika moni tek­isi sil­lä esimerkik­si remont­te­ja yms yksi­ty­isiä investoin­te­ja joil­la on stim­u­loi­va vaiku­tus ihan siinä mis­sä julk­isil­lakin, pait­si että ne tehtäisi­in oikeasti niiden ihmis­ten tarpeisi­in jot­ka päätök­sen tek­i­sivät. Mon­et mak­saisi­vat velkaa pois, mut­ta niin he tek­i­sivät myös siinä tapauk­ses­sa että he saisi­vat vas­taa­van ylimääräisen tulon työstä. 

    Ylipään­sä, en ihan ymmär­rä mik­si juuri val­tioiden ja kun­tien pitäisi olla aina tekemässä ne investoin­nit joil­la elvytetään. Makrop­uolel­la kun iden­ti­teet­ti menee, että tuotan­to = investoin­nit + kulu­tus, ja kulu­tus siis merk­i­tyk­sessä sekä yksi­tyi­nen että julki­nen kulutus.

    Kuten yllä totesin, ain­oa pelko jota tässä voi pitää valid­i­na on, että yksi­tyi­nen kulu­tus ei nos­ta tuotan­toa, kos­ka se on mar­gin­aalil­la kiinalaista tun­ti­tavaraa. Mut­ta argu­ment­ti on ohut, kos­ka tuotan­toketjun läpi val­u­va julki­nen investoin­ti­ra­ha menee kulut­ta­jille myös. Välis­sä toki saadaan työtä ja se, mihin investoiti­in. Kysymys siitä, kumpi lop­ul­ta on parem­pi talouden pitkän aikavälin kehi­tyk­selle, lie­nee empi­iri­nen. Var­ti­ainen osan­nee vas­ta­ta tähän kysymykseen.

    Oma pelkoni ja aver­sioni julkisen sek­torin elvy­tyspoli­ti­ikkaan perus­tuu lähin­nä siihen, että vajeet syvenevät ja niitä ei kor­ja­ta edes sit­ten kun siihen on varaa.

  117. EKP targe­toi HICP-indek­sia, joka on pain­otet­tu keskiar­vo euroalueen kulut­ta­jahin­to­jen muu­tok­ses­ta, tama ei ole siis niin san­ot­tu core inflation/pohjainflaatio. EKP:n viralli­nen tavoite on pitaa tama indek­si noin 2 pros­en­tis­sa. Tas­sa lisaa tietoa

    https://www.ecb.int/stats/prices/hicp/html/index.en.html

  118. ja sisaltaa siis esim. ALV:n , sita ei ole puhdis­tet­tu mitenkaan ekonometris­es­ti pois indeksista

  119. Tiedemies: Kuten yllä totesin, ain­oa pelko jota tässä voi pitää valid­i­na on, että yksi­tyi­nen kulu­tus ei nos­ta tuotan­toa, kos­ka se on mar­gin­aalil­la kiinalaista tuntitavaraa.

    Tässä argu­men­tis­sa on toinenkin reikä. Mar­gin­aalil­la raha saat­taa val­ua kauko­matkailu­un, jol­loin elvy­tys menee Thaikkui­hin tai Viipuriin.

    Onko­han tästä mar­gin­aa­liku­lu­tuk­ses­ta jotain tutkimus­ta? Yleis­es­ti tun­tuu ole­van sel­l­ainen aja­tus, että mata­lam­mis­sa tulolu­okissa kulu­tus suun­tau­tuu koti­maisi­in hyödykkeisi­in, ylem­mis­sä tulolu­okissa raha menee säästöön, ulko­maan­matkailu­un tai hienom­paan taulutelevisioon. 

    Henkilöko­htaiset empi­iriset havain­toni eivät vält­tämät­tä tue tätä. Säästämistä tapah­tuu kaikissa tulolu­okissa, taulutelkkare­i­ta oste­taan kaikissa tulolu­okissa, ulko­mail­lakin matkail­laan kaikissa tulolu­okissa ja viinaankin menee rahaa kaikissa tulolu­okissa. Koti­maisia palvelui­ta käytetään enem­män ylem­mis­sä tulolu­okissa (kos­ka niihin on varaa). Näis­sä havain­nois­sa on aines­ta mon­en­laiseen johtopäätök­seen, mut­ta huo­mat­tavasti mielu­um­min näk­isin tutkimus­ta kuin arvailisin…

    Koti­maisi­in palvelui­hin suun­tau­tu­va kohdis­tet­tu tuki voisi kuitenkin olla yksi vähiten haitallisia elvyt­tämisen muo­to­ja. Siinäkin on se haaste, että kaik­ki elvy­tys kuitenkin suun­tau­tuu joltain osaltaan yleiseen kulu­tuk­seen. (Ts. jos saan par­turin halvem­mal­la, voin lop­pu­ra­hoil­la lähteä Venäjäl­lä osta­maan viinaa.)

  120. Viherinssi:Koti­maisi­in palvelui­hin suun­tau­tu­va kohdis­tet­tu tuki voisi kuitenkin olla yksi vähiten haitallisia elvyt­tämisen muo­to­ja. Siinäkin on se haaste, että kaik­ki elvy­tys kuitenkin suun­tau­tuu joltain osaltaan yleiseen kulu­tuk­seen. (Ts. jos saan par­turin halvem­mal­la, voin lop­pu­ra­hoil­la lähteä Venäjäl­lä osta­maan viinaa.) 

    Jos palvelu­iden ja/tai työl­listämisen kus­tan­nuk­sia saataisi­in alas, niin kaiken jär­jen mukaan niistä työvoimaval­tai­sista tuotteista/palveluista pitäisi tul­la houkut­tel­e­vampia kulut­ta­jille. Se, että kuin­ka pahasti palvelukysyn­tä sat­ur­oituu on sit­ten var­maankin vaikeam­min arvioita­va seikka.

  121. En osaa sanoa yleis­es­tä trendis­tä oikein mitään. Oma näp­pitun­tu­mani on, että suurin osa keskilu­okas­ta käyt­tää parin ton­nin ylimääräiset tulot matkus­tamiseen aika herkästi. Viime aikoina joku silmien lasereleikkaus on ollut aika yleinen tämän kokolu­okan “investoin­ti”, jne. Pienem­mät bud­jet­ti­ra­joit­teen löystymiset menevät sit­ten asum­is­muo­dos­ta riip­puen pieni­in remont­tei­hin tai palvelui­hin kuten rav­in­toloi­hin, kylpylään jne. 

    Säästök­si voinee laskea sen, jos lainaa ei ote­ta, autol­liset mak­sa­vat aika usein osamak­su­jen jäl­jelle­jääneen velan pois jos tulee rahaa vähän enem­män jne. Aika moni tiet­ty myös ostaa pieniä määriä osakkei­ta, tosin val­tio suures­sa viisaudessaan näpäyt­ti nyt tästäkin, mitä en ihan oikein heti tajua. Ceteris paribus olisi parem­pi jos suo­ma­laiset omis­taisi­vat enem­män osakkeita.

  122. Tiedemies:
    ‘snip’
    Ylipään­sä, en ihan ymmär­rä mik­si juuri val­tioiden ja kun­tien pitäisi olla aina tekemässä ne investoin­nit joil­la elvytetään. Makrop­uolel­la kun iden­ti­teet­ti menee, että tuotan­to = investoin­nit + kulu­tus, ja kulu­tus siis merk­i­tyk­sessä sekä yksi­tyi­nen että julki­nen kulutus.
    ‘snip’

    Eipä sitä ymmär­rä, mut­ta jokin ‘ilmapi­iri’ on nyt sel­l­ainen, että vain julki­nen sek­tori investoi Suomeen.
    Yksi­tyi­nen sek­tori toki investoi jonkin ver­ran, mut­ta Kauko-Itään yms.

  123. Sepi:

    Taitaa käy­dä niin, että pääo­ma­markki­nat eivät kohdista mah­dol­lisia investoin­te­ja Suomeen, vaan yhä use­am­min kehit­tyvi­in talouksiin. 

    Tun­tuu ole­van hirveän mon­elle vaikeaa taju­ta sitä, että investoin­nit, joi­ta suo­ma­lainen keskilu­okkakin tekee esim eläk­er­a­has­to­jen kaut­ta, kehit­tyvi­in talouk­si­in nos­ta­vat näi­den maid­en kil­pailukykyä == nos­taa kehit­tyvien maid­en keskilu­okan kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sia == köy­hdyt­tää suh­teel­lis­es­ti län­si­maista keskilu­okkaa. Tämän huo­maa parhait­en tuot­teista joiden tar­jon­ta ei pysty vas­taa­maan kysyn­nän kasvu­un (ruo­ka, öljy, yms), ajaen niiden hin­to­ja ylös. Toisaal­ta tuot­teis­sa joiden tuotan­nos­sa tämä johtaa skaalae­tu­i­hin (elek­tron­i­ik­ka yms) tapah­tuu deflaa­tio­ta. Kos­ka näi­den yhteen­las­ket­tu hin­take­hi­tys on suh­teel­lisen neu­traalia ei se näy huo­mat­tavasti ylei­sis­sä hintaindekseissä.

    Onkin mie­lenki­in­toista nähdä miten vasem­mis­tos­ta kuu­luu glob­al­isaa­tion vas­tus­tus­ta, väit­täen sen johta­van kehit­tyvien maid­en työn­tek­i­jöi­den sor­toon, vaik­ka todel­lisu­udessa vaiku­tus onkin päin­vas­tainen. Glob­al­isaa­tio­han ajaa tas­apain­oti­laan jos­sa hin­nat (myös työn), ovat riip­pumat­to­mia paikasta.

  124. Tapio: Var­ti­ainen korostaa, että hän käsit­telee pitkän aikavälin kehi­tyk­seen vaikut­tavia asioi­ta, ei miten tämänker­tais­es­ta lamas­ta selvitään. Tästä on täysin vai­et­tu Var­ti­aisen mielip­itei­den kauhistelussa.

    Kan­nat­taa lukaista esim. Var­ti­aisen kirjanen:

    http://www.ttt-saatio.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vartiainen-muokattu-taitto.pdf

    Tek­stiä on paljon, mut­ta se on sujuvaa. 

    Luin kir­jasen tarkoituk­se­na antaa Var­ti­aisen selit­tää kun­nol­la kan­tansa. Kan­ta tuli kyl­lä selväk­si, mut­ta valitet­tavasti täy­tyy sanoa, että alku­peräi­nen ihme­tyk­seni ris­tiri­idas­ta ei helpot­tanut, vaan ennem­minkin paheni.

    Siis: Soin­vaaran viimeiset kan­nan­otot ovat pitkälti key­ne­siläisen makro­talous­näke­myk­sen mukaisia. Var­ti­ainen on ihan omien sano­jen­sa mukaan neok­las­sisen koulun miehiä (vaik­ka tämän sivun kom­men­tis­sa onkin key­ne­siläisiä sävyjä). Nämä eivät per­in­teis­es­ti istu yhteen niin kovin nätisti. Tästä siis haaveilin ja haaveilen kuule­vani Soin­in­vaaran kommentteja.

    Voidaan tietenkin edelleen sanoa, että Var­ti­aisen neok­las­sises­sa käsit­telyssä kohteena on pitkän aikavälin kehi­tys ja nämä key­ne­siläiset pohdin­nat koske­vat tätä päivää. Tässä ollaan kuitenkin näi­den koulukun­tien keskeis­ten ero­jen äärellä. 

    Keynes: “The long run is a mis­lead­ing guide to cur­rent affairs. In the long run we are all dead.”

    Ehkäpä suh­dan­tei­den kuitenkin tosi­aan voidaan ajatel­la pyörivän jonkun trendin ympäril­lä, kuten Var­ti­ainen toteaa. Toisaal­ta voidaan ajatel­la että tuo tren­di, eli olo­suh­teet muut­tuvat jatku­vasti niin, ettei mitään täl­laista pitkän tähtäimien tas­apain­oa ikinä saavuteta. 

    En tarkoi­ta, etteikö työn­vas­taan­ot­tamishalu­ja vähen­täviä loukku­ja mielestäni olisi ja etteikö sil­lä sar­al­la olisi paljon tehtävää, minkä perään Var­ti­ainenkin kuu­lut­taa. Johtopäätös, että tämä on oikeas­t­aan ain­oa asia mihin voidaan vaikut­taa, perus­tuu ainakin kyseisessä kir­jases­sa kuitenkin pitkälti siihen, että ensin pos­tu­loidaan ettei mihinkään muuhun voi­da vaikut­taa (kun kaik­ki muut tek­i­jät ovat tas­apain­os­sa muun maail­man kanssa ja ratio­naaliset val­is­tuneet ihmiset tekevät elämän val­in­tansa tasku­laskimel­la). Lievä kehäpäätelmän maku tästä siis jäi. (Spon­sored by EK)

    Voisi jopa ajatel­la, että se miten kus­sakin myrskyssä luovi­taan vaikut­taa merkit­tävän paljon siihen miten pitem­män päälle pär­jäil­lään. Siinä on nimit­tän esimerkik­si aika paljon askar­reltavaa työl­lisyysas­teen puolel­la, kun jos­sain päin Euroop­paa jo puo­let nuorista on syr­jäytet­ty yhteiskun­taan osal­lis­tu­misen ulkop­uolelle ja siel­lä tätä menoa myös pysyvät.

  125. Jus­si Lind­gren:
    EKP targe­toi HICP-indek­sia, joka on pain­otet­tu keskiar­vo euroalueen kulut­ta­jahin­to­jen muu­tok­ses­ta, tama ei ole siis niin san­ot­tu core inflation/pohjainflaatio. EKP:n viralli­nen tavoite on pitaa tama indek­si noin 2 pros­en­tis­sa. Tas­sa lisaa tietoa

    https://www.ecb.int/stats/prices/hicp/html/index.en.html

    Jep, tuos­sa­han ihan lopus­sa tosi­aan maini­taan HICP-indek­si kiin­tein veroin, jota Euro­stat turaa EKP:n käyt­töön. Tilas­tokeskuk­sen sivuil­ta selviää, että kiin­teäveroinen indek­si on Suomen osalta valmis ja näköjään sen olisi pitänyt olla valmis muis­sakin euroalueen mais­sa vuo­den alus­ta. Joko Euro­statin hom­ma ei ole edelleenkään ihan valmis tai tuo EKP:n tilas­to­sivu kaipaisi päivittämistä.

    Poh­jain­flaa­tio­ta­han tuo indek­si ei mit­taa tai siis poh­jain­flaa­tio on sen ver­ran epämääräi­nen käsite, että aina muu­ta­ma web­bi­sivu guuglau­tuu jois­sa sen ker­ro­taan ole­van sama kuin poh­jain­flaa­tio (taikasanat siis HICP con­stant tax­es). JK oka tapauk­ses­sa sitä kuvit­telisi, että keskus­pankin kan­nat­taisi nimeno­maan tähdätä siihen pohjainflaatioon.

  126. Tiedemies: Ylipään­sä, en ihan ymmär­rä mik­si juuri val­tioiden ja kun­tien pitäisi olla aina tekemässä ne investoin­nit joil­la elvytetään.

    Minä olen ajatel­lut asian niinn, että vapaat markki­nat — julki­nen talous diko­to­mi­as­sa julkisen talouden yksi tärkeim­mistä tehtävistä on kysyn­nän vakaut­ta­mi­nen ja/tai ylläpi­to riit­täväl­lä tasol­la. Markki­nat itsessään ovat niin epästabi­ili jär­jestelmä, että endo­geeniset kysyn­täshok­it ilman val­tion väli­in­tu­loa oli­si­vat aivan liian suuria. Tämä ei tietenkään tarkoi­ta, että julkisen sek­torin on pakko yläpitää kysyn­tää oma­l­la rahal­laan, vaan se voisi myös ylläpitää kysyn­tää taval­la tai toisel­la kan­nus­ta­mal­la (pakot­ta­mal­la) kulut­ta­maan. Noi­ta kan­nustin­mekanis­me­ja pohti­mal­la voitaisi­in yrit­tää mak­si­moi­da mrki­inoiden tuo­mat yvät puo­let ja min­i­moi­da vero­tuk­sen haitat.

  127. Sepi: Jos palvelu­iden ja/tai työl­listämisen kus­tan­nuk­sia saataisi­in alas, niin kaiken jär­jen mukaan niistä työvoimaval­tai­sista tuotteista/palveluista pitäisi tul­la houkut­tel­e­vampia kuluttajille. 

    Suo­ma­laista yhteiskun­taa ei pelaste­ta sil­lä, että ostamme naa­puri­ni kanssa ris­ti­in toisil­tamme siivous­palelui­ta; käymme siivoa­mas­sa säädyl­listä tun­tipalkkaa vas­taan tois­temme kodit ja mak­samme kor­vauk­sista asi­aan kuu­lu­vat verot (koti­talousvähen­nyk­sel­lä korjattuna!).

    Nykyi­nen työkasvu-jär­jestelmä, jos­sa kaiken inhimil­lisen kanssakäymisen olete­taan palvel­e­van aina ensisi­jais­es­ti talout­ta, ei yksinker­tais­es­ti (enää) toimi.

  128. Liike­talousop­pi­en käyt­tö kansan­taloudel­li­sis­sa kysymyk­sis­sä on kuin laivan kone­huoneen oppi­en käyt­tö koko laivan edistämisessä.

    Laivan kapteen­i­na toim­imista ei voi yksinker­tais­taa kone­huoneen edis­tämisek­si. Laivan hyv­in­voin­nin edis­tämistä ei voi yksinker­tais­taa kone­huoneen hyv­in­voin­nin edis­tämisek­si, sit­ten yksinker­tais­ta­jat kut­su­vat toim­intaansa “prag­maat­tisek­si”, “maalaisjärkisek­si” ja “konkre­ti­ak­si”, eli juuri ne sanat jot­ka ovat jatku­vasti Jyr­ki Kataisen huulil­la. Kataisen nämä ter­mit osoit­ta­vat että Katainen luulee että poli­ti­ik­ka on ruti­ini­hom­maa. Myöskin Katainen on hörähdel­lyt sanalle “teo­ria”, osoit­taen tässäkin että mies ei ymmär­rä johtamis­es­ta, yhteiskun­nan johtamis­es­ta mitään: yksikään men­estyvä johta­ja ei pär­jää ilman “teo­ri­oi­ta”, johtamista ei voi tehdä ruti­ineil­la (prag­ma­tia, maalaisjärk­isyys, konkretia).

    Katainen on tehnyt lyhyt­näköisyy­destä hyveen: hän nau­reskelee liikavi­i­sail­lle näi­den eksyt­tyä mon­imutkaisten asioiden ryteikköön.

  129. Koti-isä: Suo­ma­laista yhteiskun­taa ei pelaste­ta sil­lä, että ostamme naa­puri­ni kanssa ris­ti­in toisil­tamme siivous­palelui­ta; käymme siivoa­mas­sa säädyl­listä tun­tipalkkaa vas­taan tois­temme kodit ja mak­samme kor­vauk­sista asi­aan kuu­lu­vat verot (koti­talousvähen­nyk­sel­lä korjattuna!). 

    Yhteiskun­nan tuot­tavu­ut­ta se ei mitenkään lop­ut­tomasti nos­ta (eikä täten mate­ri­al­is­tista elin­ta­soam­mekaan älyt­tömästi), mut­ta se voisi pelas­taa tuhan­sia ihmisiä työt­tömyy­deltä ja siitä aivan liian usein seu­raaval­ta syrjäytymiseltä.

    Etenkin koulut­ta­mat­tomille ihmisille on tar­jol­la käytän­nössä kak­si vai­h­toe­htoa: Koko elämän työt­tömyys tai työl­listymi­nen palvelualoille.

    Minus­ta onkin parem­pi luo­da toimi­vat palvelu­alo­jen työ­markki­nat, kuin syr­jäyt­tää pysyvästi yksi ihmis­ryh­mä kokon­aan yhteiskunnasta.

    Samal­la tietysti pitää huole­htia siitä, että kaikil­la on hyvät koulut­tau­tu­mis­mah­dol­lisu­udet. Ammatil­lisel­la puolel­la ja etenkin oppisopimusten paris­sa on paljon tehtävää.

  130. Koti-isä: Suo­ma­laista yhteiskun­taa ei pelaste­ta sil­lä, että ostamme naa­puri­ni kanssa ris­ti­in toisil­tamme siivous­palelui­ta; käymme siivoa­mas­sa säädyl­listä tun­tipalkkaa vas­taan tois­temme kodit ja mak­samme kor­vauk­sista asi­aan kuu­lu­vat verot

    Työn­jakoa ja erikois­tu­mista (joka jo A. Smithin mukaan on vauras­tu­misen perus­ta) voi har­joit­taa myös palvelui­ta vai­h­ta­mal­la, ei ole pakko vai­h­taa ain­oas­taan tavaroi­ta. Siis esimekik­si: minä siivoan naa­puri­ni kodin ja hän kyn­tää min­un perunapel­toni. Tuo “pestään tois­temme paito­ja” on vain jotenkin niin väsynyt karikatyyri palvelu­iden vaihdosta.

    Toki tavaroi­ta on voin­ut yleis­es­ti ottaen kul­jet­taa kauem­mas kuin palvelui­ta (ainakin ennen Inter­net­tiä), ja, kiitos isom­man peli­in osal­lis­tu­vien joukon, erikois­tua kapeam­paan nicheeseen ja ehkä vauras­tua enem­män. Mut­ta sit­ten kun maail­man kaik­ki X‑tavarat tuote­taan yhdessä X‑robottitehtaassa ja Y‑tavarat toisel­la automa­ti­soidul­la Y‑linjalla, tavaratuotan­non erikois­tu­misen (ja kaikkien vauras­tu­misen) tie on kul­jet­tu aika taval­la loppuun.

    Jonkun palvelun tar­joami­nen jää sit­ten yhdek­si har­voista tavoista ansai­ta osu­us robot­tien tuot­tamista tavaroista, jos kan­nustin­näköko­h­dat tai luter­i­lainen moraali eivät sal­li tavaroiden jakelua vastik­kee­tomasikaan. Tuotan­nos­sa­han työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sia ei enää ole. Bau­molin virhep­äätelmä (jota Bau­molin taudik­sikin kut­su­taan) onnek­si tekee täm­möisen “palveluil­la tien­aamisen” mahdolliseksi.

  131. Koti-isä: Suo­ma­laista yhteiskun­taa ei pelaste­ta sil­lä, että ostamme naa­puri­ni kanssa ris­ti­in toisil­tamme siivous­palelui­ta; käymme siivoa­mas­sa säädyl­listä tun­tipalkkaa vas­taan tois­temme kodit ja mak­samme kor­vauk­sista asi­aan kuu­lu­vat verot (koti­talousvähen­nyk­sel­lä korjattuna!).

    Juuei. Mut­ta jos te naa­purinne ja 13 muun kanssa käytte töis­sä ja yksi nyt työt­tömänä ole­va sit­ten siivoaa tei­dän kämp­pänne kohtu­ullista kor­vaus­ta vas­taan, kansan­taloudessa tehtävä kokon­aistyö­panos kasvaa.

    Diili on muuten nykyisel­läänkin val­ti­olle ihan hyvä.

    Nykyi­nen työkasvu-jär­jestelmä, jos­sa kaiken inhimil­lisen kanssakäymisen olete­taan palvel­e­van aina ensisi­jais­es­ti talout­ta, ei yksinker­tais­es­ti (enää) toimi.

    Vai­h­toe­hdot? Siis sel­l­aiset, jot­ka toimi­vat ihmisen itsekkään perus­lu­on­teen kanssa.

    Kos­ka vähäi­nen työl­lisyysaste on selvästi lähtöko­h­ta mon­elle ongel­malle, asialle on syytä tehdä jotain. Työvoiman tar­jon­nan lisäämi­nen on yksi asia, mut­ta ei ole pahit­teek­si kek­siä sitä kysyn­tääkin jostain. Koti­markki­noil­la sitä löy­tyy palvelupuolelta.

  132. Osmo Soin­in­vaara: —clip–

    Eri­tyis­es­ti aja­tus syvän laman puhdis­tavas­ta vaiku­tuk­ses­ta on empi­iris­es­ti virheelli­nen. Lama on joukko­tuhoase, joka tap­paa myös hyviä yri­tyk­siä. 1990-luvun alun itse aiheutet­tu lama tuhosi paljon ter­veiutä yri­tyk­siä ja teki yrit­täjhistä elämän ajak­seen velka­vanke­ja. Ennen kaikkea lama tuhoaa työvoimaa, kos­ka laman aikana työt­tömik­si joutuneista merkit­tävä osa syr­jäy­tyy lop­ullis­es­ti työ­markki­noil­ta. Siinä ei ole mitää tervehdyttävää.– 

    Tiedemies: —clip–

    Suomes­sa on esimerkik­si 60-luvul­ta asti näkynyt tren­di: Joka ker­ta kun tulee laskusuh­danne, työt­tömyys nousee, eikä (juuri) koskaan painu enää takaisin laskua edeltävälle tasolle. Jokainen syk­li syn­nyt­tää uuden ja vähän isom­man työstä syr­jäy­tyneen väestönosan.Tämä toki puoltaa käsi­tys­tä, että on parem­pi lait­taa työvoima lapi­onva­r­teen kuin mak­saa työttömyyskorvauksia. 

    Minä taidan olla yksi niistä pysyvästi työ­markki­noil­ta syr­jäy­tyneistä. Valmis­tu­in vuosia sit­ten, enkä heti saanut alan töitä. Niin­pä olen ollut niinikään vuosia (laskut menevät jo sekaisin) työt­tömänä. Hain tuol­loin töitä laidas­ta laitaan työ­paikkail­moituk­si­in vas­tat­en ja henkilöstövuokraus­fir­mat läpikäy­den, ja puhe­limeenkin tartuin. 

    Mikähän siinä mah­taa olla, että kol­men ja neljänkympin välil­lä miespuoliset ihmiset menet­tävät elämän­hallintansa, jos heil­lä ei ole sään­nöl­listä elämää ja tyttöystävää/vaimoa/tms?

    Kun lop­ul­ta en päässyt mihinkään, lohtua hain pornografi­as­ta, inter­netistä ja ylen­syön­nistä kun­toilun sijaan. Samaan aikaan toki töitäkin hain, mut­ta olin jo tulos­sa niin hul­luk­si, etten osan­nut käyt­täy­tyä asial­lis­es­ti… Peli oli menetet­ty, sil­lä olen/olin yli 30 vuot­ta, jol­loin työkoke­mus­ta pitäisi olla jo rop­pakau­pal­la ja ura nousuki­idos­sa, mikäli halu­aa elan­toa hankkia. 

    Väki ympäril­lä nuoren­tuu, ja läh­es teiniltä näyt­tävät ihmiset ovat jo työelämässä. Se ker­too omas­ta van­hen­e­mis­es­ta ja syrjäytymisestä. 

    Parin vuo­den työt­tömyy­den aikana min­un ei tarvin­nut muu­ta kuin käy­dä ilmoit­tau­tu­mas­sa Työkkäris­sä ja uusia työn­haku. SIIS ILMOITTAUTUMASSA. Ei mitään muu­ta. Use­ana päivänä olisi tehnyt mieli tart­tuakin lapi­on var­teen, mut­ta ei sel­l­aista ole pakol­lis­es­ti tai vapaae­htois­es­ti työttömille.

    Myöhem­min olen hok­san­nut, että har­ras­tuk­set ja toim­inta pitää vain itse jär­jestää itselleen, kun­han vain uskaltaa käyt­tää luovuuttaan. 

    Suuri ongel­ma edelleen on, mitä ihmettä teen seu­raa­vat kolmekym­men­tä vuot­ta (työikäisek­si kai min­ut suun­nilleen tuon ajan ver­ran las­ke­taan) päivät pitkät. Täl­lä het­kel­lä on muu­ta­ma ilta­har­ras­tus viikot­tain. Mihinkään ei tarvitse herätä sään­nöl­lis­es­ti aamuisin. Sängys­tä nousen useim­miten puoli kak­si­toista. Viras­to- yms. asion­nit ovat melkoisia pon­nis­tuk­sia, jos jos­sain pitäisi olla esim. klo 09.00.

    Jo tein­inä alka­neet mie­len­ter­veysongel­mat nos­ti­vat taas päätään, ja palasin sul­je­tun osaston/ psykoosin kaut­ta psyki­a­tri­an polik­linikan vakioasi­akkaak­si, jos­sa ravasin jo 1990-luvulla.

    Sul­jet­tu osas­tokin on parem­pi oloti­la kuin pitkäaikaistyöt­tömyys. Sul­je­tul­la on sään­nölli­nen elämä: aamu­pala, lounas, päiväkahvi, päivälli­nen, ilta­pala ja lääk­keet. Pelkkä ryt­mi­tys jo tekee skarpim­mak­si puhu­mat­takaan ihmis­ten tapaamisesta.

    Ain­oa ilo elämässäni on tode­ta psyki­a­tri­an ja lääkkei­den kehit­tyneen aav­is­tuk­sen ver­ran, mut­ta raha­pu­las­ta ne taita­vat siel­läkin kär­siä, kun on toim­intat­er­api­aa on vain ker­ran kuussa.

    työt­tömyys –> elämän sään­nöl­lisyy­den ja ryt­mien katoami­nen –> eristäy­tymi­nen –> ter­veys ja mie­len­ter­veys huononee –> eristäy­tymi­nen –> ei jak­sa, ei huvi­ta mikään –> mie­len­ter­vey­den rap­pio –> psyki­a­tri­an polin asi­akku­us –> lisää kulu­ja yhteiskun­nalle –> määräaikainen eläke –> taas lisää kuluja

    Ope­tus: käytä luovu­ut­ta ja kek­si itselle­si (halpo­ja) har­ras­tuk­sia. Työelämään pääsy on 70%:n etuoikeus (vai muis­tanko oikein työl­lisyysas­teen?). Se, että työn hakem­i­nen tuot­taisi työ­paikan, on yhtä toden­näköistä kuin lottovoitto. 

    Mis­tähän sekin johtuu, että PITKÄAIKAISTYÖTTÖMÄT joutu­vat kil­paile­maan keskenään ain­oas­taan pitkäaikaistyöt­tömille tarkoite­tu­ista paikoista? Mik­sei yli kak­si vuot­ta työt­tömänä olleet voi osal­lis­tua ilman työhake­musten lähet­tämistä esim. sairaalan pihan nur­mikon siis­timiseen tai map­pi­en lait­tamiseen aakkosjärjestyk­seen jne. Olisi paljon yksinker­taisem­paa kuin hakea, hakea ja hakea vas­taavia palkkat­uet­tu­ja paikkoja.

  133. Pekka Pes­si:

    Poh­jain­flaa­tio­ta­han tuo indek­si ei mit­taa tai siis poh­jain­flaa­tio on sen ver­ran epämääräi­nen käsite, että aina muu­ta­ma web­bi­sivu guuglau­tuu jois­sa sen ker­ro­taan ole­van sama kuin poh­jain­flaa­tio (taikasanat siis HICP con­stant tax­es). JK oka tapauk­ses­sa sitä kuvit­telisi, että keskus­pankin kan­nat­taisi nimeno­maan tähdätä siihen pohjainflaatioon.

    Ainakin itse pitäisin harhaan­jo­hta­vana jos inflaa­tios­sa ei otet­taisi vero­ja huomioon. Euron käyt­täjänä en väl­itä siitä mis­tä syistä sen arvo muut­tuu, ain­oas­taan kuin­ka paljon se muuttuu.

  134. Koti-isä:
    Suo­ma­laista yhteiskun­taa ei pelaste­ta sil­lä, että ostamme naa­puri­ni kanssa ris­ti­in toisil­tamme siivouspaleluita;

    Ei, mut­ta siitä on apua, että kymme­nen hen­gen porukas­ta yksi siivoaa, yksi hoitaa lapset, yksi tekee ruokaa, yksi tutkii miten tehdään parem­pia päris­tim­iä, yksi myy päris­tim­iä ulko­maille, yksi myy päris­tim­iä koti­maa­han, kak­si valmis­taa päris­tim­iä, yksi hoitaa van­huk­set ja yksi ajaa kaik­ki bus­sil­la töi­hin ja takaisin. Ainakin ver­rat­tuna tilanteeseen, jos­sa kaik­ki hoita­vat itse lapsen­sa, siivoa­vat, tekevät ruokansa itse jne, eikä kenellekään jää aikaa tehdä päris­tim­iä, tai ainakaan miet­tiä miten ne meni­sivät kaupaksi.

  135. Viherinssi: Vai­h­toe­hdot? Siis sel­l­aiset, jot­ka toimi­vat ihmisen itsekkään perus­lu­on­teen kanssa.

    Kos­ka vähäi­nen työl­lisyysaste on selvästi lähtöko­h­ta mon­elle ongel­malle, asialle on syytä tehdä jotain. Työvoiman tar­jon­nan lisäämi­nen on yksi asia, mut­ta ei ole pahit­teek­si kek­siä sitä kysyn­tääkin jostain. Koti­markki­noil­la sitä löy­tyy palvelupuolelta.

    Kysytään vai­h­toe­hto­ja työkasvu-jär­jestelmälle. Vas­taus on työn jakaminen.

    Kuka on määrän­nyt, että jokaiselle kansalaiselle kuu­luu löy­tyä yhteiskun­nas­ta sen työk­si luokit­tele­maa toim­intaa 5 x 8 tun­tia viikos­sa pois­lukien lomat? Jumala?

    Jos ja kun
    a) nykyi­nen hyv­in­voin­nin taso on enem­män kuin riit­tävä (huom. bkt ei mit­taa hyvinvointia)
    b) eläm­pän­ta­pamme ylit­tää maa­pal­lon resurssit
    c) ko työ­toim­intaa ei ole riit­tävää määrää kaikille,

    niin mik­si töitä ei jae­ta tasaisem­min. Mik­si on vain tämä 5 x 8 malli ja sit­ten ale­taan miet­timään, että mitä jos työk­si las­ket­taisi­in sekin, että siivoamme naa­puri­ni kanssa tois­temme asun­not. Meistä kumpikaan ei ole yhtään sen syr­jäy­tyneem­pi, vaik­ka siivoamme omat asuntomme.

  136. Aki Suokko: En ole talousti­eteil­i­jä, mut­ta tuli mieleen, että mitäs jos talouskasvun poten­ti­aa­li­nen ura on Euroopas­sa nyt hyvin lähel­lä todel­lisia kasvu­luku­ja? … Glob­al­isaa­tio on tuonut viimeistään tuonut maa­pal­lon rajat vas­taan. Kat­sokaa vaik­ka öljyn, kivi­hi­ilen, ruuan ja raa­ka-ainei­den hin­to­ja suh­teessa historiaansa. 

    Pitäisikö ener­gian ja elin­tarvikkei­den tuotan­to lait­taa uusik­si? Jos työt­tömät palkat­taisi­in rak­en­ta­maan uusi­u­tu­vaa ener­giantuotan­toa sekä kasvi­huonei­ta ja muu­ta maat­alous­in­fraa, saataisi­in mah­dol­liset ener­gian ja ruoan tuotan­toon liit­tyvät talouskasvun esteet pois­tet­tua pitkäk­si aikaa.

  137. Tiedemies: Ylipään­sä, en ihan ymmär­rä mik­si juuri val­tioiden ja kun­tien pitäisi olla aina tekemässä ne investoin­nit joil­la elvytetään.

    Kos­ka julk­ishallinto on ain­oa talouden osa joka kyke­nee tekemään kokon­aisop­ti­moin­tia (ja otta­maan tarvit­taes­sa riit­tävästi velkaa). Kaik­ki muut pystyvät tekemään vain osaop­ti­moin­tia — ne itseasi­as­sa ovat lain mukaan velvoitet­tu­ja siihen.
    Pitääkö näin tyh­miä edes kysyä?

    Vai tarkoi­tatko sitä, että kvar­taal­i­talous ja ahneus on vienyt voiton järkevältä talouden­pidol­ta yri­tyk­sis­sä? (Vas­ta­syk­liset investoin­nit ja työvoimak­oulu­tushan säästävät rahaa keskip­itkäl­lä tähtäimel­lä.) Joh­tu­isiko­han siitä, että myötäsyk­lisyys on talout­ta vapaut­ta­mal­la ja irti­sanomisia helpot­ta­mal­la tehty niin helpok­si ja samal­la sekä pois­tet­tu vas­tui­ta yri­tysjo­hdol­ta että palkit­tu heitä lyhyt­näköi­sistä ratkaisuista?

    Hannes: Onkin mie­lenki­in­toista nähdä miten vasem­mis­tos­ta kuu­luu glob­al­isaa­tion vas­tus­tus­ta, väit­täen sen johta­van kehit­tyvien maid­en työn­tek­i­jöi­den sor­toon, vaik­ka todel­lisu­udessa vaiku­tus onkin päinvastainen.

    Ei työolo­jen paran­tu­mi­nen tai tasaisem­pi tulon­jako ole mitenkään automaat­tista. Se tapah­tuu vasem­mis­to­laisen poli­ti­ikan kaut­ta, jota on akti­ivis­es­ti demon­isoitu ja pyrit­ty vai­men­ta­maan jo ainakin kolmekym­men­tä vuot­ta. Tulok­set ovat sen mukaiset: epä­toi­vo ja kur­ju­us hiipii ensin alimpi­in por­taisi­in tuloast­eikois­sa ja laa­je­nee sieltä alimpi­en por­taiden koon kas­vaes­sa. “Hyv­inä” esimerkkeinä ja edel­läkävi­jöinä tästä kehi­tyk­ses­tä voi pitää Brit­te­jä ja Yhdysvaltoja.

    Rahan pump­paami­nen hal­patuotan­tomai­hin ei tarkoi­ta sitä, että se vält­tämät­tä pää­tyy muille kuin yri­tys­ten omis­ta­jille ja johdolle. Samal­la täl­lä “vapaal­la” globaalil­la kil­pailul­la aje­taan samo­ja huono­ja olo­ja (ja säästöjä) kehit­tyneisi­in mai­hin. Esimerkkinä tämän­lais­es­ta kehi­tyk­ses­tä voidaan pitää vaikka­pa kan­sain­välistä verokil­pailua, jos­ta ei hyödy kukaan muu kuin kan­sain­vä­li­nen omis­ta­va ylälu­ok­ka ja etenkin sen korkein huippu.

  138. anonyy­mi: Kos­ka julk­ishallinto on ain­oa talouden osa joka kyke­nee tekemään kokon­aisop­ti­moin­tia (ja otta­maan tarvit­taes­sa riit­tävästi velkaa). 

    Jos noin on, niin mihinkä ihmeesesen sitä kun­tau­ud­is­tus­ta sit­ten tarvitaan?

    Val­tio­val­ta voi opti­moi­da ain­oas­taan poli­itikko­jen uudelleen­val­in­taa ja virkami­esten urake­hi­tys­tä. Jos ne sat­tuvat johta­maan hyvään lop­utu­lok­seen niin hyvä, mut­ta mikään luon­non­la­ki se ei ole.

  139. Pet­ja Y: Ainakin itse pitäisin harhaan­jo­hta­vana jos inflaa­tios­sa ei otet­taisi vero­ja huomioon. Euron käyt­täjänä en väl­itä siitä mis­tä syistä sen arvo muut­tuu, ain­oas­taan kuin­ka paljon se muuttuu. 

    Nyt on kysymys EKP:n raha- ja korkopoli­ti­ikan ohjaustyökalus­ta. On täysin pähkähul­lu aja­tus, että ALV-koro­tuk­set oli­si­vat sel­l­ainen tapah­tu­ma, että keskus­pankin pitäisi reagoi­da niihin korot­ta­mal­la korko­ja ja kuris­taa talout­ta lisää. Vai onko joku kuul­lut talouden yliku­umen­e­mis­es­ta, jon­ka aiheut­ti­vat vero­jen korotukset?

  140. Ris­to: Nyt on kysymys EKP:n raha- ja korkopoli­ti­ikan ohjaustyökalus­ta. On täysin pähkähul­lu aja­tus, että ALV-koro­tuk­set oli­si­vat sel­l­ainen tapah­tu­ma, että keskus­pankin pitäisi reagoi­da niihin korot­ta­mal­la korko­ja ja kuris­taa talout­ta lisää. Vai onko joku kuul­lut talouden yliku­umen­e­mis­es­ta, jon­ka aiheut­ti­vat vero­jen korotukset?

    Riip­puu siitä mitä EKP halu­aa säätää, jos se halu­aa säätää talout­ta niin olet täysin oikeassa. 

    Itse olen siinä käsi­tyk­sessä että EKP pyrkii pitämään Euron arvon 2% pienem­pänä kuin vuot­ta aikaisem­min, jol­loin kos­ka ALV-koro­tuk­set laske­vat Euron arvoa, on täten johdon­mukaista pyrk­iä sitä nos­ta­maan jot­ta tuo­hon tavoit­teeseen päästään.

  141. Pet­ja Y:
    Itse olen siinä käsi­tyk­sessä että EKP pyrkii pitämään Euron arvon 2% pienem­pänä kuin vuot­ta aikaisem­min, jol­loin kos­ka ALV-koro­tuk­set laske­vat Euron arvoa, on täten johdon­mukaista pyrk­iä sitä nos­ta­maan jot­ta tuo­hon tavoit­teeseen päästään. 

    Kom­men­toin lähin­nä sitä, mikä EKP:n tavoit­teen pitäisi olla. 

    Edes euron oman vakau­den (siis välit­tämät­tä esim Trichetin tavoin vähääkään euroalueen kansalai­sista) nykyi­nen kur­jis­tus­poli­ti­ik­ka ei ole järkevää, kos­ka se on saat­tanut koko euro­jär­jestelmän ja jopa EU:n tule­vaisu­u­den vaakalau­dalle. Talous on lamas­sa ja ainakin Kreik­ka on jo päässyt aika pitkälle aiem­minkin kul­jet­tua tietä, jos­sa mas­sa työt­tömyy­den olois­sa riit­tävän epä­taoivoiset kansalaiset äänestävät nat­se­ja, kovan lin­jan kom­mu­nis­te­ja tai ihan ketä tahansa, joka lupaa muu­tos­ta. Mut­ta hei, onpa mata­la inflaatio.

  142. Ris­to: Edes euron oman vakau­den (siis välit­tämät­tä esim Trichetin tavoin vähääkään euroalueen kansalai­sista) nykyi­nen kur­jis­tus­poli­ti­ik­ka ei ole järkevää, kos­ka se on saat­tanut koko euro­jär­jestelmän ja jopa EU:n tule­vaisu­u­den vaakalaudalle. 

    A) Trichtt ei ole EKP:ssa enää, B) en tajua näitä jut­tu­ja, joiden mukaan eri mieltä ole­vat ovat joko paho­ja tai tyhmiä. 

    En ole näh­nyt juurikaan “vyönkiristys­lin­jan” kan­nat­ta­jien väit­tävän, että sen vas­tus­ta­jat halu­aisi­vat kur­jis­taa kansaa. Osa talouskurin kri­itikoista toki halu­aa inflaa­tio­ta ja velka­an­tu­mista, mut­ta suurin osa ei näytä usko­van että velka­an­tu­mi­nen riistäy­tyy käsistä. 

    Sen­si­jaan kun vyönkiristys­tä kri­ti­soidaan, se tehdään hyvin usein väit­tämäl­lä, että talouskurin kan­nat­ta­jat halu­a­vat työt­tömyyt­tä ja hitaam­paa talouskasvua. 

    Esimerkik­si se, että menokuria nimitetään “kur­jis­tus­poli­ti­ikak­si” on aika kum­mallista. Esimerkik­si jos markki­noiden olisi annet­tu tehdä tehtävän­sä ja vaikka­pa Kreikan hal­li­tus­ta ei olisi mil­lään lail­la pain­os­tet­tu, niin väit­täisin että kur­ju­us olisi ollut jotain aivan eri luokkaa kuin se on nyt. Vai viitataanko täl­lä siis jotenkin siihen, että suo­ma­lais­ten ja sak­salais­ten olisi pitänyt val­tioiden­sa kaut­ta pistää merkit­tävästi enem­män rahaa Etelä-Euroop­paan? Vai ken­ties siihen, että EKP:n olisi pitänyt avokä­tisem­min setelira­hoit­taa etelää? 

    Kan­nat­taa muis­taa, että kri­isi­mais­sa veroas­t­eet ovat selvästi Suomea alhaisempia.

  143. tap­sa:

    Ei noi­ta sin­un ongelmi­asi voi lait­taa epäsään­nöl­lisyy­den piikki­in. Vuorotyöläisil­lähän se elämä vas­ta epäsään­nöl­listä onkin. Van­hoil­la mie­len­ter­veysongelmil­lasi oli var­maan iso osuus.

    Jokaisel­la pitäisi olla muitakin kiin­nos­tuk­senko­htei­ta kuin työ, ettei työt­tömäk­si jäädessä jää tyhjän päälle. 

    Itsekin olin vuosia työt­tömänä, suurim­pana syynä krooniset nukku­mis­vaikeudet. Viimeinen niit­ti oli lyhyek­si jäänyt var­ti­jan TYÖ, jos­ta jäi unilääk­eri­ip­pu­vu­us epäin­himil­lis­ten työaiko­jen takia. Ei ole niinkään suuri ongel­ma jos nukkuu puo­lille päivin kun se että nukkuu liian vähän.

  144. Euroalueen kur­jis­tamisen kan­nat­ta­jien kur­jis­tamishalukku­us perus­tuu yksinker­tais­es­ti siihen, että ei ole itse vielä kärsinyt kur­jis­tamis­poli­ti­ikas­ta. “Asi­at voisi­vat olla vielä pahem­min” ‑argu­men­tit kuvas­ta­vat vain empaat­tisu­u­den ja rehellisyy­den puutet­ta, ei älyn suu­ru­ut­ta. Työt­tömien tekem­i­nen on täysin suun­nitel­tua, kos­ka palkat eivät muuten alene.

  145. Tiedemies:

    Kan­nat­taa muis­taa, että kri­isi­mais­sa veroas­t­eet ovat selvästi Suomea alhaisempia.

    Tähän argu­ment­ti­in liit­tyy mielestäni ongelmia, ja sitä käytetään paljon väärin suo­ma­laises­sa keskustelussa.

    On toki tot­ta, että kri­isi­mais­sa veroaste on alem­pi, mut­ta pitäisi myös ottaa huomioon, että pelkkä veroas­t­een tui­jot­ta­mi­nen ei ole reilu tapa ver­ra­ta pohjo­is­maista yhteiskun­ta­mallia eteläeu­roop­palaiseen. Pohjo­is­mais­sa korkean veroas­t­een vastapain­ok­si saadaan paljon korkeata­soisia palvelui­ta ikään kuin ilmaisek­si. On muun muas­sa mak­su­ton ter­vey­den­hoito ja koulu­tus, kir­jas­tot, neu­volat, las­ten päivähoito, kaikkien van­hus­ten hoito varoista ja tuloista riip­pumat­ta, työt­tömyys- ja toimeen­tu­lotuet, melko hyvät eläk­keet, ei ole tietulle­ja ja asum­is­takin tue­taan monin tavoin.

    Esitätkö siis Tiedemies, että kri­isi­mais­sa pitäisi veroaste nos­taa pohjo­is­maiselle tasolle, mut­ta ilman verora­hoit­teis­ten palvelu­jen tason ja kat­tavu­u­den nos­tamista? Tuskin­pa sil­lä taval­la kri­isi­mais­sa työl­lisyys kohenee.

Vastaa käyttäjälle Pekka Niemi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.