Laskun mukaan vai omalla vastuulla?

Kun jouduin het­ken harmin­pu­uskan takia tähän vuoropäivähoitokeskustelu­un ja kun Sin­ga­poren koke­muk­set ovat yhä mielessä, jatkan aiheesta. Tämä on siis pohd­in­taa ja erit­te­lyä, eivätkä esimerkik­si sisäl­lä yhtään ehdotusta.

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la on kolme päätavoitetta:

1) se tasaa sosi­aal­isia lähtökohtia
2) se tar­joaa tur­van eri­lais­ten sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien varalta
3) se edis­tää sub­ven­toi ”meri­it­ti­hyödykkeitä”, kuten koulu­tus­ta ja kulttuuria.

Jätetään koh­ta 2) sivu­un, kos­ka on luon­teeltaan eri­lainen eli rajoite­taan tarkastelu kohti­in 1) ja 3).

 

Näi­den päämäärien toteut­tamises­sa on kak­si ääriperi­aatet­ta ja niiden välil­lä tietysti jatkumo.

A) Toises­sa ääripäässä on tuen anta­mi­nen könt­tä­sum­mana kaikille palvelusetelinä, jota voi käyt­tää vain näi­hin hyvin tarkoituk­si­in, mut­ta hark­in­ta on oma. Kun rahaa käyt­tää yhteen tarkoituk­seen, sitä on käytet­tävis­sä vähem­män toisi­in tarkoituk­si­in. Sin­ga­poren sosi­aal­i­til­i­mallit on raken­net­tu vah­vasti tämän peri­aat­teen mukaisesti.

B) Toinen ääri­vai­h­toe­hto on sub­jek­ti­ivi­nen oikeus eri­laisi­in ilmais­palvelui­hin siinä laa­ju­udessa kuin kat­soo niitä itse tarvitsevansa.

Kult­tuurin tukemises­sa peri­aat­teen A mukaista olisi kaikille jaet­ta­va sama määrä kult­tuuriseteleitä. Muu­ta kult­tuurin tukea ei sit­ten olisikaan kult­tuu­ri­työn­tek­i­jöi­den koulu­tus­ta luku­un otta­mat­ta. Tätä vas­taan voi esit­tää kak­si vastaväitettä:

(i) Toiset arvosta­vat kult­tuuria enem­män kuin toiset, joten tasa­jako olisi epäop­ti­maal­ista. Jos kult­tuurisetelin saisi myy­dä, kohden­tu­mi­nen muut­tuisi kult­tuurin­nälkäisiä suo­si­vak­si samal­la, kun setelit edelleen pää­ty­i­sivät kult­tuurin tuek­si, kos­ka ei niitä muuhunkaan voi käyttää.

(ii) On väärin, että vaikka­pa oop­peras­ta pitävä jou­tu­isi pulit­ta­maan vinon pinon seteleitä yhtä näytöstä kohtaan, kun taas kome­di­ateat­ter­ista tai eloku­vista pitävän setelit riit­tävät moninker­taiseen määrään tapah­tu­mia. Tätä argu­ment­tia voi käyt­tää sekä puoles­ta että vastaan.

Perus­tu­lo on lähempänä peri­aatet­ta A. Lähtöko­htia tasa­taan tietyn kaa­van mukaan, mut­ta sil­lä rahal­la pitäisi sit­ten pärjätä.

Mak­su­ton joukkoli­ikenne tai matkan pitu­ud­es­ta riip­pu­va tasa­tar­if­fi vas­taa vai­h­toe­htoa B. Kun nyt val­it­sen asun­non ja työ­paikan niin, että ne ovat kaukana toi­sis­taan, on oikein, että yhteiskun­ta tukee min­un matkus­tamis­tani enem­män kuin sitä onnel­lista, jol­la työ­paik­ka on melkein kävelyetäisyydellä.

Las­ten päivähoidon osalta peri­aate A tarkoit­taisi, että jokainen saisi las­ten hoitoa varten setelin, jol­la voisi rahoit­taa koti­hoitoa tai mak­saa markki­nahin­tais­es­ta päivähoi­dos­ta. Vero­tuk­seen liit­tyvä vääristymä kor­jat­taisi­in sil­lä, että päivähoit­o­mak­su olisi vero­tuk­ses­sa vähennyskelpoinen.
(HUOM! Kaikille asioi­ta työk­seen väärin käsit­täville lehtimiehille: Tätä en ehdo­ta, kos­ka sil­lä olisi huono vaiku­tus nais­ten työuri­in, minkä vuok­si se tulisi kansan­taloudelle todel­la kalli­ik­si. Se johtaisi las­ten koti­hoitoon sil­loin, kun palk­ka on pieni, mikä olisi kansan­talouden kannal­ta lyhy­taikaises­ti edullista, mut­ta ei pitkäaikaises­ti. Las­ten­suo­jelunäköko­h­datkaan eivät puoltaisi tätä.)

Päivähoi­dos­sa nykyti­la vas­taan suun­nilleen peri­aatet­ta B. Päivähoito on sub­jek­ti­ivi­nen oikeus vieläpä niin, että jos val­it­see työn, jos­sa päivähoidon tarve on suuri, yhteiskun­ta hoitaa las­ta vaik­ka viikon yhtä päätä samal­la hinnalla.

Peri­aate B vas­taa muu­toinkin ajat­telu­amme. On oikein tukea sitä, jol­la työ­mat­ka on pitkä tai joka joutuu tekemään yötyötä. Osit­tain ihmiset joutu­vat, mut­ta osit­tain kyse on omista valin­noista. Joku ei vain voi mitään sille, että työ­mat­ka on pitkä, mut­ta useim­mat kuitenkin voisi­vat. Jos las­ten vuoro­hoito olisi kalli­im­paa kuin tavalli­nen päivähoito, se tun­tu­isi mon­es­ta vuorotyöhön pakote­tus­ta aivan väärältä, mut­ta jotkut siir­ty­i­sivät päivä­työhön. Jos oman valin­nan hin­ta ulkois­te­taan yhteiskun­nalle, yhteiskun­nan kulut nou­se­vat. Tästä seu­raa tai ainakin voi seu­ra­ta hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta: jos pää­tyy val­in­taan, jos­ta oma hyö­ty mukavuute­na tai vaik­ka suo­rana taloudel­lise­na hyö­tynä on 20 euroa, mut­ta yhteiskun­nalle aiheutu­va lisäkus­tan­nus on 200 euroa, tap­pio on 180 euroa.

Jos liiku­taan peri­aat­teen A tun­tu­mas­ta peri­aat­teen B suun­taan, yhteiskun­ta muut­tuu näen­näis­es­ti sosi­aalisem­mak­si. Kulut kuitenkin kas­va­vat. Tulee esimerkik­si enem­män pitk­iä työ­matko­ja ja pien­ten las­ten van­hempi­en yötyö lisään­tyy. Seu­rauk­se­na on hyv­in­voin­tipalvelu­jen ylikäyt­töä. Jos­sain vai­h­toe­hdos­sa tulee bud­jet­ti­ra­joi­tus vas­taan ja kaikkien saamien etu­ja joudu­taan kar­si­maan. Peri­aat­teen A mukaan toimien on huo­mat­tavasti helpom­pi ylläpitää korkea­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan tasoa kuin peri­aat­teen B mukaan.

Sin­ga­poren sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmään tutus­tu­mi­nen sai min­ut ajat­tele­maan, että yksi syy siihen, että Aasia jyrää mei­dät on, että hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme on rak­en­tunut liiak­si peri­aat­teen B ympärille. Peri­aate A puh­taak­si vil­jel­tynä ei ole toteut­tamiskelpoinen, mut­ta eten­e­m­i­nen liiak­si peri­aat­teen B suun­taan nos­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan hin­taa enem­män kuin tuot­taa tarkoitet­tua hyötyä.

Sit­ten on vielä tämä riskien tasaami­nen. Kos­ka nämä hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kolme tavoitet­ta eivät ole aivan eril­lisiä, siir­tymi­nen peri­aat­teesta B peri­aat­teeseen A val­uu myös tuonne riskien puolelle. Sin­ga­poren sosi­aal­i­til­i­malli muo­dostaa eri­no­maiset kan­nus­timet toimia järkevästi estäen omien val­in­to­jen kus­tan­nusten ulkois­tamisen yhteiskun­nalle, mut­ta sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien tilanteessa se on aika armoton.

Onnet­to­muuk­sien tasaamises­sa on saman­lainen dilem­ma kuin peri­aat­teessa A ja B. Jos niitä tasa­taan liian avokä­tis­es­ti, on vas­tas­sa moral haz­ardia –ongel­ma, ja jos taas ei tasa­ta tarpeek­si, ollaan sosi­aalis­es­ti jul­mia. Kohtu­ullisen omavas­tu­un ongelma.

58 vastausta artikkeliin “Laskun mukaan vai omalla vastuulla?”

  1. Kohtaa A pitäisi soveltaa ainakin tapauk­sis­sa, jos­sa yhteiskun­nan palvelu­iden käyt­tö perus­tuu täysin vapaae­htoisi­in val­in­toi­hin, esim. kult­tuuri­palve­lut. Joukkoli­iken­teen tai ter­veyspalvelu­iden käyt­tö­tarpeeseen ei pysty itse täysin vaikut­ta­maan, mut­ta ei ole ole­mas­sa mitään ulkoista pakkoa, joka pakot­taa ihmisen käymään oop­peras­sa. Voidaan sinän­sä myös kysyä, mik­si yhteiskun­nan pitäisi lainkaan tukea kulttuuripalveluja.

  2. Yritin Tilas­tokeskuk­sen työvoimatutkimuk­sista kaivaa tietoa vuorotyön määrästä julkisel­la ja yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la, mut­ten tätä tietoa löytänyt. Äkkiseltään voisi kuvitel­la, että samas­sa suu­ru­us­lu­okas­sa (suh­teel­lises­sa) kul­je­taan: julkisel­la ter­vey­den­hoito­henkilökun­taa, poli­ise­ja, palomiehiä ja soti­lai­ta; yksi­tyisel­lä tehtaan vuorotyöläisiä, var­ti­joi­ta, rav­in­to­latyön­tek­i­jöitä ja kau­pan alan ilta- ja viikon­lop­putyö. Tietääkö joku valmista tilas­toa aiheesta? Kumpia on enem­män: vuorotyöläisiä julkisel­la vai yksi­tyisel­lä sektorilla?

  3. Hyvää pohd­in­taa, mut­ten ymmärtänyt, miten suo­ral­ta kädeltä pid­it vääränä sitä, että tuotan­tokus­tan­nuk­sil­taan kalli­ista oop­per­anäytök­ses­tä joutuu pulit­ta­maan enem­män kuin kus­tan­nuk­sil­taan hal­vas­ta eloku­vis­sa käyn­nis­sä. Minus­ta kult­tuuri on sel­l­aista luk­sushyödyket­tä, jos­sa ei nyt mitään hirvit­tävää vääryyt­tä kär­sitä, jos siitä joutuu mak­samaan markki­nahin­nan. Tai jos ollaan sitä mieltä, että kult­tuuria yleis­es­ti tulee tukea, niin tasais­es­ti sub­ven­toidun markki­nahin­nan. Tosin tässä kult­tuurin tukemises­sa joudu­taan minus­ta aina siihen suo­hon, että mitä kaikkea las­ke­taan tuet­tavak­si kult­tuurik­si ja mikä nyt vaan on ihmis­ten omin päin puuhastelua tai puh­das­ta bisnestä. 

    Enkä täysin ymmärtänyt argu­men­taa­tio­tasi las­ten­hoidon seteleitä vas­taan. Mil­lä perus­teel­la las­ten koti­hoito pieni­palkkaisten toimes­ta on hyvä jut­tu lyhyel­lä, mut­tei pitkäl­lä tähtäimel­lä? Olen kuul­lut run­saasti argu­men­taa­tio­ta sen puoles­ta, että las­ten edun vuok­si koti­hoitoa pitäisi käyt­tää paljon enem­män kuin nyky­isin käytetään ja pieni­palkkaisten kohdal­la tämän luulisi kaikkein selviten pätevän.

    1. miten suo­ral­ta kädeltä pid­it vääränä sitä, että tuotan­tokus­tan­nuk­sil­taan kalli­ista oop­per­anäytök­ses­tä joutuu pulit­ta­maan enem­män kuin kus­tan­nuk­sil­taan hal­vas­ta eloku­vis­sa käynnissä

      En kyl­lä sanonut suo­ral­ta kädeltä noin, vaan että tätä vas­taan VOI esit­tää kak­si argu­ment­tia. Sel­l­aisi­akin argu­ment­te­ja voi eritel­lä joi­ta ei itse kan­na­ta. Taisin jopa sanoa, että tämä argu­ment­ti voidaan kään­tää myös toisin päin.

      Las­ten edun kannal­ta on perustel­tu myös sitä, että lapset kähyvät päivähoi­dos­sa. Päivähoidon taso on aika vakia, koti­hoidon taso vai­htelee ääripäästä toiseen ja eri­tyis­es­ti sen toisen ääripäivän uhrik­si joutu­van lapsen on hyvä päästä päivähoitoon.

      Jos henkilö, joka lapsen ollessa pieni, on pieni­palkkainen, hänen ei noiden pelisään­tö­jen val­lites­sa kan­nat­taisi pan­na las­taan päivähoitoon, eikä se olisi välit­tömästi kan­nat­tavam­paa myöskään julkisen hallinnnon kannal­ta. Hän ei mak­saisi työssä ollessaan n iin paljon välit­tömiä tai välil­lisiä vero­ja, että ne riit­täi­sivät rahoit­ta­maan päivähoitopaikan. Pitkäk­si ajak­si koti­in jäämi­nen kuitenkin merk­it­see, että hänen työ­paikkansa jatkos­sakin, jos niitä ylipään­sä on, ovat pienipalkkaisia.

  4. Kuka sit­ten viime kädessä määrit­telee, mikä on sosi­aalis­es­ti jul­maa ja mikä kohtu­ullista? Demokraat­tises­sa val­tios­sa tämä kai peri­aat­teessa tapah­tuu äänestämisen kaut­ta. Voidaanko sel­l­aisia tilantei­ta, jois­sa ään­imääräi­nen enem­mistö (esimerkik­si suuret ikälu­okat) käyt­tävät ääni­val­taansa ulkois­taak­seen omien val­in­to­jen­sa kus­tan­nuk­sia muille (nuorem­mat ikälu­okat) estää? 

    Demokra­ti­as­sa kai viime kädessä “oikeus” määräy­tyy enem­mistön mielip­i­teen mukaan. Sinän­sä demokra­tia on kai medi­aaniäänestäjän dik­tatu­uri. Jän­nit­tävää olisi kuul­la, mil­laise­na Sin­ga­pore­laiset pitävät jär­jestelmään­sä; pitävätkö he sitä sosi­aalis­es­ti jul­mana (jol­laise­na sitä ehkä Suomes­sa pidet­täisi­in monil­la tahoil­la), vai oikeu­den­mukaise­na? Mil­laista kri­ti­ik­ki siel­lä on?

  5. KKK:
    Joukkoli­iken­teen tai ter­veyspalvelu­iden käyt­tö­tarpeeseen ei pysty itse täysin vaikuttamaan

    Höpön höpön.

  6. “On väärin, että vaikka­pa oop­peras­ta pitävä jou­tu­isi pulit­ta­maan vinon pinon seteleitä yhtä näytöstä kohtaan, kun taas kome­di­ateat­ter­ista tai eloku­vista pitävän setelit riit­tävät moninker­taiseen määrään tapahtumia.”
    Tämä on ihan yhtä suuri vääryys kuin se, että Miche­lin­in täh­den rav­in­toloista pitävää joutuu mak­samaan ate­ri­as­ta moninker­tais­es­ti ver­rat­tuna ham­puri­laisate­ri­oista pitävään. Jos jol­lain sat­tuu ole­maan kalli­it miel­tymyk­set, mik­si muiden pitäisi kus­tan­taa ne?

  7. PaavoJ:

    Voidaanko sel­l­aisia tilantei­ta, jois­sa ään­imääräi­nen enem­mistö (esimerkik­si suuret ikälu­okat) käyt­tävät ääni­val­taansa ulkois­taak­seen omien val­in­to­jen­sa kus­tan­nuk­sia muille (nuorem­mat ikälu­okat) estää?

    Suuret ikälu­okat eivät toki koskaan ole olleet enem­mistö (edes lähel­lä sitä) äänestäjistä.

    Onko­han tämä sukupolvien välisen ris­tiri­idan liet­somi­nen men­nyt vähän överik­si täl­läkin forumilla?

    Pekka
    ei itse suuri­in ikälu­okki­in kuu­lu­va, välil­lä hiukan katk­era esimerkik­si elkäke­jär­jestelmän huonon­nuk­sista kaikille suurten jälkeisille ikälu­okille. Mut­ta kun ottaa aivon käteen ja ajat­telee ratio­naalis­es­ti ei tämä nyt niin kovin huono jär­jestelmä kuitenkaan ole. Ja ei ole mitään suurten ikälu­okkien salaliittoa…

  8. Sin­ga­poren sosi­aal­i­til­i­malli muo­dostaa eri­no­maiset kan­nus­timet toimia järkevästi estäen omien val­in­to­jen kus­tan­nusten ulkois­tamisen yhteiskun­nalle, mut­ta sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien tilanteessa se on aika armoton.

    Tätä en oikein ymmärtänyt. Minkälais­ten sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien kohdal­la Sin­ga­poren malli on armo­ton, ja vielä niin, että tuo­ta armot­to­muut­ta ei ole helpohko kor­ja­ta ilman että joudu­taan romut­ta­maan sys­teemin hyvin toimi­va ydin?

    Peri­aat­teen A mukaan toimien on huo­mat­tavasti helpom­pi ylläpitää korkea­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan tasoa kuin peri­aat­teen B mukaan. 

    Sin­ga­poren sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmään tutus­tu­mi­nen sai min­ut ajat­tele­maan, että yksi syy siihen, että Aasia jyrää mei­dät on, että hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme on rak­en­tunut liiak­si peri­aat­teen B ympärille. 

    En tiedä kumpi on säälit­täväm­pää argu­men­toin­tia, oikeis­ton “meil­lä ei ole enää varaa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan” (Nyt ollaan rikkaampia kuin koskaan) vai vasem­mis­ton “sosi­aal­i­tur­vaa pitää paran­taa tukia korot­ta­mal­la” (Ei, näin type­r­ästi toteutet­tua sosi­aal­i­tur­vaa ei todel­lakaan ole varaa paran­taa mitenkään merkit­tävästi ilman että verokuor­ma kas­vaa aivan sietämättömäksi).

    Surullis­in­ta on, että edel­lis­ten argu­ment­tien yläpuolelle pää­se­viä poli­itikko­ja ei ole kovin mon­ta. Keskip­itkäl­lä ja pitkäl­lä tähtäimel­lä suo­ma­laisen henkisen ja mate­ri­aalisen hyv­in­voin­nin kannal­ta kun suo­ma­laisen sosi­aal­i­tur­van pain­on siirtämi­nen mah­dol­lisuuk­sien mukaan B:stä kohti A:ta on min­un nähdäk­seni ylivoimais­es­ti tärkein yksit­täi­nen asia.

  9. Osmo Soin­in­vaara: Pitkäk­si ajak­si koti­in jäämi­nen kuitenkin merk­it­see, että hänen työ­paikkansa jatkos­sakin, jos niitä ylipään­sä on, ovat pienipalkkaisia.

    Jos pieni­palkkainen työssäkäyvä (ja siis oletet­tavasti vähän koulutet­tu) henkilö jää koti­in, huonon­taako se hänen työl­lisyys­mah­dol­lisuuk­si­aan ver­rat­tuna siihen, että hän ei jää koti­in? Tehtäväthän eivät ole sel­l­aisia, jois­sa ammat­ti­taito kovin paljon rapisisi.

    Ja vielä tärkeäm­min: jos täl­lainen henkilö jää työt­tömäk­si kotona oltuaan, muut­taako se kokon­aistyöl­lisyyt­tä kuitenkaan? Voihan siinä käy­dä niin, että hänen sijas­taan töis­sä on joku muu. Ja sil­loin on parem­pi, että työtön on kotona hoita­mas­sa las­ta kuin että työtön on kotona tui­jot­ta­mas­sa seinään.

    Minus­ta tuo sosi­aa­li­nen argu­ment­ti tun­tu­isi toimi­van kuitenkin parem­min. (= Työt­tömän lap­si on usein muutenkin sosi­aalis­es­ti haas­teel­lis­es­ta kodista, jol­loin päiväkoti on mah­dol­lisu­us sosi­aalis­es­ti vähän vähem­män haas­teel­liseen elämään.)

  10. 1) Minus­ta sosi­aal­isia lähtöko­htia ei voi pääsään­töis­es­ti tasa­ta. Ihmisel­lä joko on tai ei ole jonkin­laiset lähtöko­h­dat. Lähin­nä tuote­taan hyvää omaatun­toa sel­l­aisille, jot­ka tietävät ole­vansa hyvistä lähtöko­hdista ja pote­vat jonkin­laista angs­tia sen takia. Eli tässä hukataan rahaa turhuuteen.

    3) Koulu­tuk­sen sub­ven­toin­ti on järkevää johonkin rajaan asti. Se ei kuitenkaan saa tarkoit­taa koulu­tuk­sen tas­apäistämistä, mikä on virhein­vestoin­ti yhteiskun­nan kannal­ta. Hyvälaa­tu­inen koulu­tus tuo kunkin yksilön voimavarat yhteiskun­nan käyt­töön maksimaalisesti. 🙂

    Kult­tuurin sub­ven­toin­ti taas ei kuu­lu ollenkaan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan. Se on saman­lainen jäänne DDR:stä, kuin ter­veyskeskuk­semme. Hyvä kult­tuuri kyke­nee rahoit­ta­maan itsen­sä — huonos­ta ei niin väliä. 😀

    2) Sosi­aal­i­tur­van perustei­ta pidän kuitenkin kaikkein tärkeim­pänä osana hyvivoin­tiy­hteiskun­taa. Tämän osa-alueen romut­tumista, kos­ka ykköseen ja kol­moseen laite­taan liikaa rahaa sekä kakkoses­sa tapah­tu ylilyön­te­jä pelkään pahoin.

  11. tcrown:
    En tiedä kumpi on säälit­täväm­pää argu­men­toin­tia, oikeis­ton “meil­lä ei ole enää varaa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan” (Nyt ollaan rikkaampia kuin koskaan) vai vasem­mis­ton “sosi­aal­i­tur­vaa pitää paran­taa tukia korot­ta­mal­la” (Ei, näin type­r­ästi toteutet­tua sosi­aal­i­tur­vaa ei todel­lakaan ole varaa paran­taa mitenkään merkit­tävästi ilman että verokuor­ma kas­vaa aivan sietämättömäksi). 

    “Varaa­han” tot­takai on. Vaikka­pa nyt tulovero­pros­ent­tia voisi var­maan pro­gres­sion kolmel­la ylem­mäl­lä tasol­la nos­taa kymme­nen pros­ent­tia, ja täl­lä ehkä saataisi­in sit­ten rahoitet­tua vaik­ka mitä. Kai kyse on enem­mänkin siitä, minkä “kansa” kokee oikeu­den ja kohtu­u­den mukaisek­si vero­tuk­sen ja hyv­in­voin­tipalvelu­iden tasoksi. 

    Nykyisel­lä veronkeru­u­ta­sol­la nyky­muo­toiseen hyv­in­voin­ti­val­tioon ei kaiketi ole varaa (se 2–10 mil­jar­dia julkisen talouden kestävyys­va­jet­ta), joten kai sitä on joko kar­sit­ta­va tai vero­tus­ta korotettava.

  12. Viherinssi: Jos pieni­palkkainen työssäkäyvä (ja siis oletet­tavasti vähän koulutet­tu) henkilö jää koti­in, huonon­taako se hänen työl­lisyys­mah­dol­lisuuk­si­aan ver­rat­tuna siihen, että hän ei jää koti­in? Tehtäväthän eivät ole sel­l­aisia, jois­sa ammat­ti­taito kovin paljon rapisisi.

    Ja vielä tärkeäm­min: jos täl­lainen henkilö jää työt­tömäk­si kotona oltuaan, muut­taako se kokon­aistyöl­lisyyt­tä kuitenkaan? Voihan siinä käy­dä niin, että hänen sijas­taan töis­sä on joku muu. 

    Tätä aihet­ta muuten käsitel­lään Juhana Var­ti­aisen pam­fletis­sa aika laa­jasti, kan­nat­taa lukea:

    http://www.ttt-saatio.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vartiainen-muokattu-taitto.pdf

  13. Osmo Soin­in­vaara: En kyl­lä sanonut suo­ral­ta kädeltä noin, vaan että tätä vas­taan VOI esit­tää kak­si argu­ment­tia. Sel­l­aisi­akin argu­ment­te­ja voi eritel­lä joi­ta ei itse kannata. 

    Ok, oletin, että ne kak­si esit­tämääsi argu­ment­tia oli­vat molem­mat sel­l­aisia, joi­ta pid­it järkev­inä ja oli vain kysymys, miten niitä pain­ote­taan. Minus­ta jälkim­mäi­nen on vain suo­ranais­es­ti älytön, ja kuulisin mielel­läni, jos joku sitä oikeasti pitää vääränä, että oop­peras­ta joutuu mak­samaan enem­män kuin lef­fas­ta, kuten lauseesi kuului. 

    Las­ten edun kannal­ta on perustel­tu myös sitä, että lapset kähyvät päivähoi­dos­sa. Päivähoidon taso on aika vakia, koti­hoidon taso vai­htelee ääripäästä toiseen ja eri­tyis­es­ti sen toisen ääripäivän uhrik­si joutu­van lapsen on hyvä päästä päivähoitoon. 

    Siinä vai­heessa, kun koti­hoi­dos­sa ole­va lap­si on “uhri”, ollaan minus­ta kyl­lä ihan muis­sa kysymyk­sis­sä (ennen kaikkea las­ten­suo­jelulli­sis­sa) kuin siinä, miten mitäkin päivähoito­ta­paa pitäisi sub­ven­toi­da. Tämä sik­si, että vaik­ka se lap­si olisi 8 tun­tia päivässä siel­lä päivähoi­dos­sa, niin hän on silti 16 tun­tia “uhri­na” siel­lä kotona. 

    Osmo Soin­in­vaara: Pitkäk­si ajak­si koti­in jäämi­nen kuitenkin merk­it­see, että hänen työ­paikkansa jatkos­sakin, jos niitä ylipään­sä on, ovat pienipalkkaisia.

    Ensin­näkin, tässä puhutaan käsit­tääk­seni päivähoi­dos­ta, joka lop­puu viimeistään siinä vai­heessa, kun lap­si menee töi­hin. Toisek­si, urake­hi­tys on minus­ta yksi asia, joka on tietenkin koti­in jäävän van­hem­man otet­ta­va huomioon siinä, mis­sä sen het­ken palkkakin samoin kuin se, kuin­ka pitkäk­si ajak­si jää. Minus­ta ei ole mitenkään itses­tään­selvää, että jokaisen pieni­palkkaisen tulot oli­si­vat tule­vaisu­udessa korkeat, jos he eivät jäisi koti­in. Tuo voi päteä ehkä joi­hinkin juuri yliopis­tos­ta valmistuneisiin.

  14. Kun kat­soo minkälaista porukkaa (ahnei­ta, tyh­miä, elit­is­te­jä, kaikkosia jne.) on päät­tämässä siitä mitä kaikkea vai­h­toe­hdon B piiri­in kuu­luu ja kaiken lisäk­si vielä man­ageroimas­sa sitä miten se kaik­ki pitää “oikeaop­pis­es­ti” tuot­taa, niin yövar­ti­javal­tio vai­h­toe­htona C alkaa kiin­nos­ta­maan yhä enem­män ja enemmän.

  15. Itse pidän hyvin paljon oop­peras­ta, mut­ta onko oop­per­an tukemiselle tosi­aankaan enää mitään kestäviä perustelu­ja — kyl­lähän läh­es saman koke­muk­sen voi saavu­ut­taa eloku­vateat­teris­sa, jos­sa näytetään livenä esi­tys­tä vaikka­pa Met­ro­pol­i­tan-oop­peras­ta. Esi­in­tyjien tason osalta koke­mus voi jopa olla parem­pikin — mut­ta jäähän siinä tietysti se väli­aiko­jen sosieteer­aami­nen muun yhteiskun­nan ker­man kanssa pois (Lasi­palat­sis­sa tms. taitaa tar­joilu rajoit­tua sam­pan­jan ja kavi­aarin sijaan pop­parei­hin ja limuun… puhu­mat­takaan aulas­sa vellovas­ta rah­vaas­ta, joka on itsen­sä sivistämisen sijaan tul­lut tur­tu­maan jonkun “Teinikän­niääliöt IV” ‑eloku­van parissa)

    Olisiko­han se oop­per­ankin suh­teen niin, että kun poli­itikko tarpeek­si korkealle kiivit­tyään pääsee johonkin Kansal­lisoop­per­an hallintoneu­vos­toon, parin museon neu­votelukun­taan ja puo­len­tusi­nan korkeakult­tuu­ri­ta­pah­tu­man tukiy­hdis­tyk­seen, niin kaik­ista aiem­mista mah­dol­li­sista mielip­iteistä huoli­mat­ta kyld­dyyri muut­tuu kovastikin kan­natet­tavak­si asi­ak­si. Kun sitä meinaan on päästy piirei­hin kilis­telemään kuo­hu­val­la, niin eihän sitä nyt mis­sään nimessä voi tuot­taa pet­tymys­tä uusille “ystäville”. Tykäähän se puolisokin, kun tulee soopeli­turkille ja ital­ian­matkalta oste­tu­ille nap­pas­nahkak­engille käyt­töä gaalailallisilla.

  16. Mainit­tu argu­ment­ti päivähoi­dos­ta voi olla osit­tain väärä. Tai siis, päivähoidon con­tra koti­hoidon vaiku­tus nais­ten palkkauk­seen ja työu­raan on paradok­saa­li­nen. Mata­la­palkkaisil­la uskon että jokin Osmon kuvaa­ma vaiku­tus on. Sen­si­jaan tiedän keskilu­okkaisia joil­la vaiku­tus on ollut se, että koti­hoito­jak­son katkaisem­i­nen mata­la­palkkaisel­la työl­lä on johtanut palkkakuoppaan. 

    Mekanis­mi on suun­nilleen se, että jos on koulu­tus joka nor­maal­isti johtaa muu­ta­mas­sa vuodessa kohtu­ullisen hyvä­palkkaisi­in töi­hin, ja jos on koti­hoito­jak­sol­la het­ken ja sit­ten menee välis­sä mata­la­palkkaiseen työhön ja sit­ten taas het­kek­si koti­hoito­jak­solle (esim. toisen lapsen syn­tymän vuok­si), niin tämä pätkit­täi­nen työu­ra las­ke­taan haitak­si työ­markki­noil­la, suurem­mak­si haitak­si kuin pidem­pi yht­enäi­nen koti­hoito­jak­so. Näin siis työ­markki­noille täy­del­lä panok­sel­la palaami­nen vaikeu­tuu, jos välis­sä on mata­la­palkkaisem­pia jaksoja. 

    Mekanis­mi on todel­li­nen, kos­ka rekry­toi­jat tui­joit­ta­vat usein vain viimeisimpiä töitä, eivätkä pääsään­töis­es­ti (usein laisku­ut­taan tai type­r­yyt­tään) ota huomioon elämän­ti­lan­net­ta välis­sä. Tämä on toki sekä työ­nan­ta­jan että työn­tei­jän tap­pio, jon­ka teo­ri­as­sa markki­namekanis­mi kor­jaisi, mut­ta jostain syys­tä ei kor­jaa. Ehkä suo­ma­lainen työ­markki­na on vain liian ohut ja asen­neilmapi­iri vinoutunut. Julkisel­la toimel­la tätä tuskin voidaan kor­ja­ta, mut­ta siis, point­ti on tämä: päivähoito/koti­hoito- palapeli voidaan koo­ta väärin niin, että keskilu­okkaisellekin aiheutu­va hait­ta on tun­tu­va. Palkan osalta puhutaan siis pahim­mil­laan tuhan­sista euroista kuukaudessa, jopa 40% palkkakuopasta.

  17. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoituk­sen näkökul­mas­ta kan­nat­taisi puut­tua päällekkäisi­in sub­ven­toin­tei­hin, jot­ka on kohdis­tet­tu jollekin tietylle yksit­täisjoukolle. Nämä eri­ty­isjär­jeste­lyt naker­ta­vat palvelu­iden rahoi­tus­po­h­jaa ja saat­ta­vat olla täysin epära­tionaal­isia tasaver­taisu­u­den näkökulmasta.

    Esimerkkinä vaikka­pa mainit­se­masi oop­pera. Val­tio sub­ven­toi tuotan­toa könt­tä­sum­mal­la, joka kohdis­tuu kaikille oop­peras­sa kävi­jöille. Tämän lisäk­si kult­tuuri­laitos tar­joaa koul­u­laisille ja opiske­li­joille 50% hin­nan alen­nuk­sen lipuista sekä eläkeläisille myös hie­man pienem­män alen­nuk­sen. Työ­nan­ta­jat tar­joa­vat (vak­i­tuises­sa) työ­suh­teessa oleville työn­tek­i­jöilleen kult­tuuriseteleitä, jot­ka ovat yir­tyk­selle verovähen­nyskelpoisia. Kult­tuuriseteleil­lä voi mak­saa vaikka­pa oopperalippuja.

    Ketkä siis mak­sa­vat oop­per­ali­pus­ta täy­den hin­nan (val­tion könt­tä­sub­ven­tion jäl­keen)? Työt­tömät, pätkä­työläiset, free­lancer­it, pienyrit­täjät. Mielestäni vak­i­naises­sa työ­suh­teessa ole­val­la keskilu­okalla olisi varaa mak­saa oop­peras­ta näitä ryh­miä enemmän.

    Jos ja kun (kulttuuri)palveluiden sub­ven­tioi­ta tehdään, tulisi tuki tul­la yhdeltä luukul­ta, muuten jär­jestelmä tulee tolkut­toman kalli­ik­si ja tavoitel­tu ohjaus­vaiku­tus katoaa.

  18. Hyvä idea, jokaiselle tiet­ty pis­temäärä per vuosi minkä saisi sit­ten lyhen­nyk­senä jos niitä ei käytä. Itsel­lä ei sit­ten koulu­aiko­jen ole tarvin­nut käyt­tää mitään kun­nal­lista tai val­ti­ol­lista laitos­ta. Oli se sit­ten sairaala, kir­jas­to, poli­isi, palokun­ta, päiväkoti ei siis mitään käsit­tääk­seni. Mak­san vain suures­sa määrin tulois­tani veroa. Enkö ole oikeutet­tu omaan osu­u­teeni vai pitäisikö hamaan tule­vaisu­u­teen odot­taa että sairas­tun jot­ta saisin hie­man koti­in päin?

  19. “Mekanis­mi on todel­li­nen, kos­ka rekry­toi­jat tui­joit­ta­vat usein vain viimeisimpiä töitä, eivätkä pääsään­töis­es­ti (usein laisku­ut­taan tai type­r­yyt­tään) ota huomioon elämän­ti­lan­net­ta välis­sä. Tämä on toki sekä työ­nan­ta­jan että työn­tei­jän tap­pio, jon­ka teo­ri­as­sa markki­namekanis­mi kor­jaisi, mut­ta jostain syys­tä ei kor­jaa. Ehkä suo­ma­lainen työ­markki­na on vain liian ohut ja asen­neilmapi­iri vinoutunut. J”

    Näin on, nykya­jan esimiehet ovat kir­janop­pinei­ta eivätkä osaa käyt­tää maalaisjärkeä ja näe poten­ti­aalia ja lisäs­r­voa, joi­ta työkoke­mus tuo.

    Sama kos­kee HR-poliitikkoja.

    Osit­tain tämä johtuu työvoiman yli­tar­jon­nas­ta , se edesaut­taa sitä, että pienikin “virhe” työuras­sa johtaa hylkyyn, kos­ka “täy­delli­nenkin ” löy­tyy hak­i­joiden joukosta

  20. Liian van­ha: Osit­tain tämä johtuu työvoiman yli­tar­jon­nas­ta , se edesaut­taa sitä, että pienikin “virhe” työuras­sa johtaa hylkyyn, kos­ka “täy­delli­nenkin ” löy­tyy hak­i­joiden joukosta

    Väärästä rekry­toin­nista on tehty jär­jestelmässäm­men niin kallista, että työ­nan­ta­jille työn­tek­i­jöi­den, joiden uras­ta löy­tyy pieniä “virheitä”, palkkaami­nen on liian riskialtista. Irti­sanomisuo­ja on vain liian hyvä.

  21. KKK: Jos jol­lain sat­tuu ole­maan kalli­it miel­tymyk­set, mik­si muiden pitäisi kus­tan­taa ne? 

    Samuli Saarel­ma: – – kuulisin mielel­läni, jos joku sitä oikeasti pitää vääränä, että oop­peras­ta joutuu mak­samaan enem­män kuin leffasta, – –. 

    Yhteiskuntafilosofi­as­sa on kyl­lä käy­ty ihan täysin vakava­henkistä keskustelua siitä, miten ihmis­ten maku­miel­tymys­ten kalleuserot ovat sovitet­tavis­sa yhteen eri­lais­ten oikeu­den­mukaisu­us­te­o­ri­oiden kanssa. (Tämän keskustelun aloit­ti­vat joskus 80-luvul­la hil­jan edes­men­neet Ronald Dworkin ja Jer­ry Cohen, ja se jatkuu yhä melko akti­ivise­na. Tässä on eräs lyhyt yleis­esi­tys.)

    Esimerkik­si Cohen on esit­tänyt, että jos ihmisel­lä “sat­tuu ole­maan kalli­it miel­tymyk­set” (suo­ra sitaat­ti tuos­ta yltä), niin se ei eroa peri­aat­teessa mitenkään siitä, että hänel­lä sat­tuu ole­maan esimerkik­si kalli­impia lääkkeitä vaa­ti­va fyysi­nen sairaus kuin jol­lakul­la toisel­la. Jos joku jou­tu­isi esimerkik­si migreenin vuok­si työkyvyt­tömyy­seläk­keelle, mikäli jou­tu­isi elämään oranss­in­värisessä asun­nos­sa, on selvästi myös yhteiskun­nan kannal­ta tarkoituk­sen­mukaista, että hänelle jär­jestetään muun väri­nen asun­to vaik­ka sit­ten sub­ven­tioil­la, jos sitä ei muuten voi­da hänelle taa­ta. Mut­ta entäpä jos joku joutuu masen­nuk­sen vuok­si työkyvyt­tömyy­seläk­keelle, jos hän ei pääse käymään ainakin ker­ran vuodessa oopperassa?

    Cohen on kyl­lä kään­tänyt kysymyk­sen toisek­si kysymyk­sek­si siitä, mis­sä määrin kalli­it miel­tymyk­set sit­ten “sat­tuvat ole­maan” ne mitkä ovat: siis mis­sä määrin esteet­tisen maun voidaan sanoa ole­van ihmisyk­silön sisäsyn­tyi­nen omi­naisu­us eikä han­kit­tu tai kult­tuuris­es­ti opit­tu omi­naisu­us. Jos sen kat­so­taan ole­van han­kit­tu omi­naisu­us, kalli­in maun sub­ven­toin­tia ei voi­da Coheninkaan mielestä perustel­la (vrt. keskustelu itse aiheutet­tu­jen sairauk­sien hoi­dos­ta). Mut­ta hän on riitaut­tanut kan­nan, jon­ka mukaan kaik­ki yksilöt pystyvät aina vaikut­ta­maan esteet­tisen mieli­hyvän saamisen tarpeeseen­sa merkit­tävästi enem­män kuin sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen saamisen tarpeeseen.

    – – se edis­tää sub­ven­toi ”meri­it­ti­hyödykkeitä”, kuten koulu­tus­ta ja kulttuuria. 

    Haus­ka ns. kolorati­ivi­rakenne. “Edis­tää sub­ven­toitte sit­ten vähän meri­it­ti­hyödykkeitä, hän nau­raa rätkätti.”

  22. PaavoJ: Tätä aihet­ta muuten käsitel­lään Juhana Var­ti­aisen pam­fletis­sa aika laa­jasti, kan­nat­taa lukea:

    http://www.ttt-saatio.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vartiainen-muokattu-taitto.pdf

    Käsitel­lään kyl­lä, mut­ta minus­ta Var­ti­aisen tek­sti ei mil­lään taval­la tee esit­tämääni kysymys­tä irrel­e­van­tik­si. Var­ti­ainen on vah­vasti sitä mieltä, että työvoiman tar­jon­ta lisää hin­to­jen alen­e­misen kaut­ta työvoiman kysyn­tää. Siitä on help­po olla samaa mieltä.

    Jos vuoropäivähoito on kallista, viikon­lop­puna töis­sä ole­va koulut­tam­a­ton yksin­huolta­ja jää työt­tömäk­si työn­hak­i­jak­si sään­nöl­lisi­in päivätöi­hin. Samal­la työt­tömäk­si jää esimerkik­si 0,2 vuorotöi­hin valmista las­ten­hoita­jaa päiväkodista. Tämä täyt­tää ihan hyvin sen Var­ti­aisen ehdon, että työvoiman tar­jon­ta on tärkeää.

    Talouden kannal­ta asi­aa voi ajatel­la ninkin, että ko. yksin­huolta­jan tehdessä vuorotyötä sen työn tekemiseen tarvi­taan 1,2 vuorotyöläistä, työn­tek­i­jä ja las­ten­hoita­ja. Jos lapse­ton tekee sitä työtä, tarvi­taan vain 1,0 työn­tek­i­jää. Tehokku­usero on melkoinen.

    Oikeas­t­aan ain­oa tämän koulut­ta­mat­toman yksin­huolta­jan vuorotyön tekemistä puolta­va argu­ment­ti on se, että jos hän jää työt­tömänä hoita­maan las­taan koti­in, hänen tuot­tavuuten­sa ja arvon­sa työn­tek­i­jänä rom­ah­taa. Niin voi käy­dä, mut­ta ei se mitenkään itses­tään­selvää ole jo valmi­ik­si mata­lan tuot­tavu­u­den työtä tekevän henkilön kohdalla.

    (Var­ti­ainenkin pitää suurim­pana ongel­mana keski­as­teen koulutet­tu­jen nais­ten jäämistä pitkik­si ajoik­si koti­in, kos­ka heil­lä on ammat­ti­taitoa, joka voi kadota.)

  23. Beta: Enkö ole oikeutet­tu omaan osu­u­teeni vai pitäisikö hamaan tule­vaisu­u­teen odot­taa että sairas­tun jot­ta saisin hie­man koti­in päin?

    Vero­ja on kahdes­ta syys­tä. Toisaal­ta niil­lä mak­se­taan kaikkien tarvit­semia palvelui­ta (tur­val­lisu­us­palve­lut), toisaal­ta niil­lä tasa­taan ihmis­ten ja aluei­den välisiä tuot­tavu­usero­ja ja eri­ty­is­tarpei­ta. Jälkim­mäi­nen on paljon suurem­pi osuus.

    Jälkim­mäis­es­tä syys­tä ei ole mitään omaa osu­ut­tasi, jota voisit käyt­tää. Osa meistä nyt vain on net­tomak­sajia koko elämän­sä aikana, osa taas net­tosaa­jia. Se on sit­ten poli­ti­ikkaa päät­tää, mis­sä määrin näin on, ja keitä saa­jat ja mak­sa­jat ovat. (Jostain syys­tä muuten on kuitenkin niin, että har­va mak­sa­ja lop­ul­ta halu­aisi vai­h­taa osaa saa­jan kanssa.)

  24. KKK: Väärästä rekry­toin­nista on tehty jär­jestelmässäm­men niin kallista, että työ­nan­ta­jille työn­tek­i­jöi­den, joiden uras­ta löy­tyy pieniä “virheitä”, palkkaami­nen on liian riskialtista. Irti­sanomisuo­ja on vain liian hyvä.

    Tämä johtaa mm. siihen, että työt­tömis­sä on paljonkin sel­l­aista porukkaa, joka olisi parem­paa kuin työssä ole­va poruk­ka. Aika usein tör­mää siihen, että leipään­tyneen pitkään työtä tehneen työn­tek­i­jän tilalle voisi palkata nuoren ja innokkaan paljon alem­mal­la pal­ka­lla. Siis teo­ri­as­sa, ei käytännössä.

    (Kaik­ki pitkään työtä tehneet eivät ole leipi­in­tyneitä, eivätkä kaik­ki nuoret ole osaavia ja innokkai­ta. Tämä oli vain esimerk­ki tilanteesta, johon sil­loin täl­löin törmää.)

  25. Poth1ue1: Itse pidän hyvin paljon oop­peras­ta, mut­ta onko oop­per­an tukemiselle tosi­aankaan enää mitään kestäviä perusteluja 

    Vas­taus tuo­hon löy­tyy miet­timäl­lä sitä, mihin raha menee. Jos oop­per­aa ei sub­ven­toi­da, katoaa huo­mat­ta­va määrä alan osaamista ja käytän­nössä kokon­aisia ammattikuntia.

    Oop­per­an — tai muun korkeakult­tuurin — ole­mas­saoloa tuskin voi vakaval­la naa­mal­la perustel­la talousti­eteen keinoil­la. His­to­ri­al­lis­es­ti korkeakult­tuuria on kuitenkin ollut, mut­ta aikakaud­es­ta on riip­punut se, onko sitä sub­ven­toitu yksi­tyisel­lä rahal­la vai julkisel­la rahal­la. Tämän het­ken euroop­palainen suun­taus on mon­es­sa maas­sa ollut sub­ven­tion vähen­tämi­nen, mikä on ihan konkreet­tis­es­ti näkynyt näi­den maid­en profi­ilis­sa kult­tuurin alalla.

    Arvokysymyk­sek­si tämä joka tapauk­ses­sa taipuu. Aina­han sitä voi yrit­tää viisas­tel­la, että oop­per­al­la on posi­ti­ivisia mie­len­ter­veysvaiku­tuk­sia. Sil­loin kuitenkin kysymys on se, voisiko saman mie­len­ter­veysvaiku­tuk­sen saa­da vaikka­pa lait­ta­mal­la sama raha mie­len­ter­veyspalvelui­hin tai hissimusi­ikin soit­tamiseen kävelykaduilla.

    Joten oop­per­an tukemisen kohdal­la kysymys on siitä, halu­am­meko me, että Suomes­sa on alan osaamista ja koulu­tus­ta. Val­tion­talouden kannal­ta kysymys ei ole aivan kriittinen.

    Asi­aa voi siis tarkastel­la kult­tuurin kulut­ta­jien lisäk­si myös kult­tuurin tuot­ta­jien suun­nas­ta. Amerikkalaisen eloku­van tai oop­per­an kat­somi­nen lef­fateat­teris­sa ei tuo meille mitään olen­naista osaamista tai omaa kult­tuuria. Oop­per­an tekem­i­nen tuo.

  26. Kalle: Kult­tuurin sub­ven­toin­ti taas ei kuu­lu ollenkaan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan. Se on saman­lainen jäänne DDR:stä, kuin terveyskeskuksemme. 

    Tuo­ta noin, köh… Kun yksi tärkeim­mistä osasy­istä siihen, mik­si län­sileiri voit­ti kylmän sodan niin täy­del­lis­es­ti ja vai­vat­toman tun­tuis­es­ti, oli sen har­joit­ta­ma kult­tuurin sub­ven­toin­ti, joka pyöri muhkeil­la mil­jardibud­jeteil­la. Siinä ei useimpi­en euroop­palais­ten kult­tuurin kulut­ta­jien paljon tarvin­nut miet­tiä, jos paikalli­nen Yhdys­val­tain kult­tuurikeskus tar­josi heille Jack­son Pol­lockin näyt­te­lyn tai Duke Elling­tonin kon­sertin, Neu­vos­toli­iton vas­tine taas absur­dis­tani­laisen peli­man­niryh­män tai alt­tar­i­taulu­ja Lenin­istä ja kol­hoosin uud­es­ta traktorista.

    CIA:n rahoil­la perustet­ti­in kullekin Län­si-Euroopan pääkielelle jopa oma korkeaprofi­ili­nen kult­tuurile­hti: englan­niksi Encounter, sak­sak­si Der Monat, ran­skak­si Preuves ja niin edelleen. Niitä myös luet­ti­in, kos­ka suuri osa sisäl­löstä oli ihan aidosti hyvää, ja muis­tan, kuin­ka Encounter tuli omas­sa syr­jäisessä kotikaupungis­sanikin use­am­paan kuin yhteen kir­jas­toon vielä 80-luvun lopussa.

    Yhdys­val­tain huruoikeis­tossa oli tietenkin omat neropat­tin­sa, jot­ka vas­tus­ti­vat kult­tuurin sub­ven­toin­tia muka­mas itsessään kom­mu­nis­tise­na. Michi­ganin osaval­tion kon­gressiedus­ta­ja George Don­dero tuli 50-luvul­la kuu­luisak­si jopa teo­ri­as­ta, jon­ka mukaan abstrak­ti maalaus­taide – joka oli CIA:n eri­tyisessä suur­su­o­sios­sa, kos­ka se oli Neu­vos­toli­itossa niin ankarasti kiel­let­tyä – oli itse asi­as­sa neukku­jen suun­nit­tele­ma sala­hanke kom­mu­nis­min levit­tämisek­si län­si­mai­hin. Jotain rumia viivo­ja vain sikin sokin eikä kotia, uskon­toa ja isän­maa­ta! Onnek­si hänen näke­myk­sen­sä eivät saavut­ta­neet vas­takaikua. Mut­ta näke­myk­selle, että “kult­tuurin sub­ven­toin­ti on jäänne DDR:stä”, voisi kyl­lä myön­tää jonkin­laisen Dondero-palkinnon.

  27. Viherinssi:Aika usein tör­mää siihen, että leipään­tyneen pitkään työtä tehneen työn­tek­i­jän tilalle voisi palkata nuoren ja innokkaan paljon alem­mal­la pal­ka­lla. Siis teo­ri­as­sa, ei käytännössä. 

    Julkisel­la sek­to­ril­la tämä ongel­ma on var­maan ikälisien ym. joh­dos­ta noin kaksinker­tainen. Nuorethan nykyään tekevät töitä mak­sut­ta har­joit­teluis­sakin, joten niitä innokkai­ta kai riittää.

  28. Tom­mi Uschanov: Mut­ta entäpä jos joku joutuu masen­nuk­sen vuok­si työkyvyt­tömyy­seläk­keelle, jos hän ei pääse käymään ainakin ker­ran vuodessa oopperassa?

    Ok, jos täl­lais­es­ta tapauk­ses­ta on kyse, niin sit­ten hyväksyn oop­per­alipun ker­ran vuodessa kyseiselle tapauk­selle veron­mak­sajien kus­tan­nuk­sel­la, jos omat rahat eivät siihen riitä. 

    Väitän kuitenkin, että tuo on melko lail­la puh­das olk­iukko siinä mielessä, että 99.99% oop­per­akävi­jöistä ei ole tuol­laisia, joten kaikkien oop­per­akäyn­tiä ei ole mitenkään oikeu­den­mukaista subventoida. 

    Peri­aat­teessa tuol­la yllä ole­val­la perus­teel­la voisi muuten vaa­tia ihan mitä tahansa muiden mak­set­tavak­si. Minus­ta tässä ei ole mitään järkeä. Joskus elämässä nyt vaan pitää tin­kiä asioista, joi­hin ei ole varaa ja siitä tin­kimis­es­tä tulee sit­ten paha mieli. Itse en ole koskaan kuul­lut kult­tuurisub­ven­tio­ta perustel­lut mieli­hyvätek­i­jäl­lä, vaan sil­lä, että (korkea)kulttuurissa on jotain ihmisen mieli­hyvän ylit­tävää, mikä pitää hengis­sä, vaikkeivät ihmiset sitä mieli­hyväsy­il­lä omas­ta pus­sis­taan olisi valmi­ita kustantamaan. 

    Ter­vey­den­hoidon kulu­jen kor­vaamiseen tämä ver­tau­tu­isi, jos kuka tahansa saisi ilmaisek­si (tai sub­ven­toitu­na) apteek­ista Prosa­cia sil­lä perus­teel­la, että jotkut kär­sivät masen­nuk­ses­ta, jos eivät tuo­ta lääket­tä saa. 

    Käsit­tääk­seni kult­tuurisub­ven­tion kohden­tamista pohdit­taes­sa ei myöskään koskaan kukaan edes ehdo­takaan sen selvit­tämistä, kuin­ka mon­ta masen­nustapaus­ta minkäkin kult­tuurimuodon tukem­i­nen estää ja jakaa sit­ten tukia sen perusteella. 

    Tom­mi Uschanov: Cohen on kyl­lä kään­tänyt kysymyk­sen toisek­si kysymyk­sek­si siitä, mis­sä määrin kalli­it miel­tymyk­set sit­ten “sat­tuvat ole­maan” ne mitkä ovat: siis mis­sä määrin esteet­tisen maun voidaan sanoa ole­van ihmisyk­silön sisäsyn­tyi­nen omi­naisu­us eikä han­kit­tu tai kult­tuuris­es­ti opit­tu ominaisuus.

    Ensin­näkin, mitä noil­la on edes väliä? Var­maan mitään miel­tymys­tä ei ole tietoisil­la päätök­sil­lä han­kit­tu (“opet­te­len­pa nyt tykkäämään asi­as­ta X”), vaik­ka ne voivatkin olla seu­raus­ta siitä, mil­laises­sa ympäristössä on kas­vanut (yhden isä on vienyt oop­per­aan, toisen jalka­pal­lo­mat­si­in). En ymmär­rä, mik­si “sisäsyn­tyi­nen” oop­peras­ta tykkäämi­nen olisi jotenkin hienom­paa kuin se, että tykkää siitä sik­si, että van­hem­mat ovat vie­neet lapse­na sitä kat­so­maan. Ihmisen sub­jek­ti­ivisen koke­muk­sen kannal­ta molem­mat tun­tu­vat ihan samoilta. 

    Tom­mi Uschanov: Mut­ta hän on riitaut­tanut kan­nan, jon­ka mukaan kaik­ki yksilöt pystyvät aina vaikut­ta­maan esteet­tisen mieli­hyvän saamisen tarpeeseen­sa merkit­tävästi enem­män kuin sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen saamisen tarpeeseen.

    En minäkään usko, että kukaan pystyy merkit­tävästi vaikut­ta­maan siihen, mis­tä tykkää (en usko edes koko vapaan tah­don käsit­teeseen). Mitä sit­ten? Sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen sub­ven­tion tarkoituk­se­na ei ole tehdä ihmis­ten elämästä täy­del­listä, vaan siedet­tävää. Jos sen päälle ihmiset halu­a­vat paran­taa elämän­laat­u­aan esim. mieli­halu­jaan tyy­dyt­tämäl­lä, niin hei­dän pitää kyl­lä men­nä töi­hin, jot­ta saa­vat itse mak­set­tua touhun kus­tan­nuk­set. Siinä vai­heessa, kun yhteiskun­ta pystyy takaa­maan kaikkien ihmis­ten kaikkien mieli­halu­jen tyy­dyt­tämisen, elämme kom­mu­nis­tises­sa utopi­as­sa ja täl­laiset tämän blogikir­joituk­sen tyyp­piset keskuste­lut voidaan ihan hyvin uno­htaa. Minus­ta emme kuitenkaan ole vielä tässä tilassa.

  29. KKK: Väärästä rekry­toin­nista on tehty jär­jestelmässäm­men niin kallista, että työ­nan­ta­jille työn­tek­i­jöi­den, joiden uras­ta löy­tyy pieniä “virheitä”, palkkaami­nen on liian riskialtista. Irti­sanomisuo­ja on vain liian hyvä.

    Irti­sanomis­suo­ja tarkoit­taa käytän­nössä irti­sanomisa­jan palkkaa. Ei muuta.

    Jos se on liian hyvä, sit­ten var­maankin on men­tävä siihen, että irti­san­ot­tu mak­saa työnantajalle.

  30. Raimo K: Irti­sanomis­suo­ja tarkoit­taa käytän­nössä irti­sanomisa­jan palkkaa. Ei muuta.

    Ker­rotko vielä asi­as­ta kiin­nos­tuneille, kuin­ka jostain tehtävästä irti­san­o­taan vähem­män tuot­ta­va työn­tek­i­jä ja ote­taan tuot­tavampi tilalle?

    Tämä onnis­tuu vain, jos vähem­män tuot­ta­van irti­sanoo henkilöko­htai­sista syistä. Siihen ei kyl­lä ihan riitä se, että tuot­tavampi olisi saatavil­la. Käytän­nössä hom­ma onnis­tuu vain sil­lä, että työn­tek­i­jä läh­tee jol­lain diilil­lä vapaae­htois­es­ti. Jos kyse on vähem­män tuot­tavas­ta työn­tek­i­jästä, lähtö tuskin ihan irti­sanomisa­jan pal­ka­lla irtoaa. (Kukaan ajat­tel­e­va ei lähde alle irti­sanomisa­jan palkkaa plus karenssi­a­jan palkkaa plus vaivanpalkkaa.)

    Tilanne on toinen, jos työte­htävät ovat kadon­neet. Sil­loin voi irti­sanoa tuotan­nol­li­sista ja taloudel­li­sista syistä. Mut­ta sil­loin taas tämä työn­tek­i­jän vai­h­t­a­mi­nen tuot­tavam­paan ei onnistu.

  31. KKK: Väärästä rekry­toin­nista on tehty jär­jestelmässäm­men niin kallista, että työ­nan­ta­jille työn­tek­i­jöi­den, joiden uras­ta löy­tyy pieniä “virheitä”, palkkaami­nen on liian riskialtista. Irti­sanomisuo­ja on vain liian hyvä.

    Ei Suomes­sa ole varsini­as­ta irti­sanomis­suo­jaa .Ei laki estä irti­sanomas­ta , jos henkilö on epäpätevä.

    Mut­ta Suo­mi on oikeusval­tio kuten muutkin län­si­maat ja niin­pä työn­tek­i­jä voi olla eri mieltä perus­teesta ja voi viedä riidan oikeuteen.
    Ja oikeus ratkaisee jutun jom­man kum­man osa­puolen hyväksi.

    Ei Suo­mi mikään eri­tyi­nen maa ole tämän suh­teen, jokaises­sa oike­su­val­tiona itseään pitävässä maas­sa voi menetel­lä näin.

    Kor­vauk­set vai­htel­e­vat mait­tain :USA:ssa unfair dis­missal voi aiheut­ta miljoon­ako­r­vauk­set, jois­sain mais­sa pääsee 1–2 vuo­den palkalla.

    Työ­sopimuskin on sopimus ja se naut­tii perus­tus­lain suo­jaa kuten yrit­täjänkin sopimukset

    Kun teet sopimuk­sen yrit­täjän kanssa esim remon­tista niin se on varsin sitova.Yrittäjä voi olla huono, mut­ta et pääse siitä eroon kevein perustein.Ensin sin­un on huo­mautet­ta­va ja annet­ta­va yrit­täälle mah­dol­lisu­us kor­ja­ta virheen­sä. Ja senkin jälken sopimuk­sen purkami­nen vaatii sin­ul­ta sen, että kyknet osoit­ta­maan, että urakoit­si­ja on kyvytön hoita­maan homman.

    Ja senkin jäl­keen urakoit­si­ja voi riitaut­taa jutun ja viedä sen oikeuteen.

    Ja tämäkin perus­tuu oikeusvaltioperiaatteeseen

    Tun­tu­isi oudol­ta, jos yrit­täjä olisi oikeusval­tion etu­jen piiris­sä, mut­ta työn­tek­i­jä ei ?

    Siinä ei oikein tuo yhden­ver­taisu­us toteudu.

  32. Ter­ve,

    En ymmär­rä yllä käy­tyä keskustelua ollenkaan. Tääl­lähän (Brasil­ias­sa) kaik­ki todel­liset sosi­aaliset ongel­mat johtu­vat vain ja ain­oas­taan siitä, ettei val­tion (fed­erasão) jär­jestämää ammat­tik­oulu­tus­ta ole ole­mas­sa. Jos halu­at ammat­tik­oulu­tuk­sen, mak­sat sen itse. Jos halu­at tai pysty parem­paan, etsi mak­sa­ja muualta.

    Suomes­sa sys­tee­mi toimii hyvin. Joku halu­aa tiet­tyyn ammat­ti­in. Opiskele, saat paper­it. Val­tio mak­saa avus­tuk­sia, voit opiskel­la riip­pumat­ta kotisi rahoista. Valmis­tut, saat töitä. Mut­ta tääl­lä pitää olla rikas isä tai äiti.

    Sik­si meil­lä Suomes­sa on asi­at paremmin.

    t. Mikko

  33. Viherinssi: Ker­rotko vielä asi­as­ta kiin­nos­tuneille, kuin­ka jostain tehtävästä irti­san­o­taan vähem­män tuot­ta­va työn­tek­i­jä ja ote­taan tuot­tavampi tilalle?

    Tämä onnis­tuu vain, jos vähem­män tuot­ta­van irti­sanoo henkilöko­htai­sista syistä. Siihen ei kyl­lä ihan riitä se, että tuot­tavampi olisi saatavil­la. Käytän­nössä hom­ma onnis­tuu vain sil­lä, että työn­tek­i­jä läh­tee jol­lain diilil­lä vapaae­htois­es­ti. Jos kyse on vähem­män tuot­tavas­ta työn­tek­i­jästä, lähtö tuskin ihan irti­sanomisa­jan pal­ka­lla irtoaa. (Kukaan ajat­tel­e­va ei lähde alle irti­sanomisa­jan palkkaa plus karenssi­a­jan palkkaa plus vaivanpalkkaa.)

    Tilanne on toinen, jos työte­htävät ovat kadon­neet. Sil­loin voi irti­sanoa tuotan­nol­li­sista ja taloudel­li­sista syistä. Mut­ta sil­loin taas tämä työn­tek­i­jän vai­h­t­a­mi­nen tuot­tavam­paan ei onnistu. 

    Ehkä sinä puolestasi selität vaikka­pa Nokian tuhan­sille irti­san­o­tu­ille, kuin­ka vaikeaa irti­sanomi­nen on?

    Tuotan­nol­lisek­si syyk­si riit­tää vaikka­pa organ­isaa­tiomuu­tos, jol­loin sen tuot­tavam­man voi palkata eri nimikkeellä.

  34. Viherinssi: Ker­rotko vielä asi­as­ta kiin­nos­tuneille, kuin­ka jostain tehtävästä irti­san­o­taan vähem­män tuot­ta­va työn­tek­i­jä ja ote­taan tuot­tavampi tilalle?

    Tämä onnis­tuu vain, jos vähem­män tuot­ta­van irti­sanoo henkilöko­htai­sista syistä. Siihen ei kyl­lä ihan riitä se, että tuot­tavampi olisi saatavilla. 

    Jos suorit­teet ovat selvästi ja pidem­pään alle keskiar­vo­jen ja henkilö ei paran­na tah­tia niin se on irtisanomisperuste.

    Nykyiset työno­h­jausjär­jestelmät mah­dol­lis­ta­vat tarkan seurannan.

    Samoin jos henkilö on paljon pois­sa tai suorit­teet ovat alhaiset keskiar­voon ver­rat­tuna niin henkilön voi ohja­ta työkyvyn arvioin­ti­in ja jos työkyky on pysyvästi tai pitkäaikaises­ti alen­tunut niin työ­suh­teen voi purkaa.

    Olen muu­tamn ker­ran käyt­tänyt noi­ta ja kyl­lä ne ovat oikeudessakin pitäneet

    Viimeisessä työte­htävässä sain per­in­tönä pari täl­laista työn­tek­i­jää, mut­ta he läh­tivät aivan vapaae­htois­es­ti kun ker­roin, että mikä odottaa.
    Lisäk­si vauhditin lähtöä varoituksella.

    Välin­pitämätön työn­tek­i­jä kun tekee väistämät­tä virheitä.

    Eikä aikaa kulunut kuin kolme kuukaut­ta, siis paljon vähem­män kuin irtisanomisaika.

    Aikoin­na rak­sal­la oli vielä kovem­pi laki:Työtoverit vaa­ti­vat kelvot­toman irti­san­omista ja pis­tivät perseet kenttään

  35. Tom­mi Uschanov: Tuo­ta noin, köh… Kun yksi tärkeim­mistä osasy­istä siihen, mik­si län­sileiri voit­ti kylmän sodan niin täy­del­lis­es­ti ja vai­vat­toman tun­tuis­es­ti, oli sen har­joit­ta­ma kult­tuurin sub­ven­toin­ti, joka pyöri muhkeil­la mil­jardibud­jeteil­la. Siinä ei useimpi­en euroop­palais­ten kult­tuurin kulut­ta­jien paljon tarvin­nut miet­tiä, jos paikalli­nen Yhdys­val­tain kult­tuurikeskus tar­josi heille Jack­son Pol­lockin näyt­te­lyn tai Duke Elling­tonin kon­sertin, Neu­vos­toli­iton vas­tine taas absur­dis­tani­laisen peli­man­niryh­män tai alt­tar­i­taulu­ja Lenin­istä ja kol­hoosin uud­es­ta traktorista.

    Ei, vaan tuo­ta kuvaa­maasi voi pitää yht­enä seu­rauk­se­na siitä todel­lis­es­ta syys­tä, mik­si län­si voit­ti ja itä hävisi. Ja tämä syy­hän oli taloussys­teemien eri­laisu­us, mikä johti siihen, että län­nel­lä oli mil­lä mäl­lätä, kun taas itä jou­tui elämään köy­hästi. Ja tämä on se syväl­lisem­pi syy, mik­si itäpuolen ihmiset kaipa­si­vat län­nen sys­teemiä itselleen, eikä toisinpäin. 

    Juuri korkeakult­tuurin alal­la idässä tar­jon­ta oli käsit­tääk­seni jos­sain määrin kohtu­ullista, mut­ta se ero oli siinä paha-paha-paha mas­sakult­tuuris­sa, jon­ka suh­teen län­si oli täysin suvereeni. 

    En ihan edes ymmär­rä, mitä koi­tat noil­la amerikkalaisen korkeakult­tuurin sub­ven­ti­ol­la Län­si-Euroopas­sa osoit­taa. Keskustelu kos­kee käsit­tääk­seni ennen kaikkea sitä, miten oma yhteiskun­ta sub­ven­toi omaa kult­tuuriku­lu­tus­ta. Et näyt­tänyt mitään luku­ja, mut­ta väit­täisin, että kylmän sodan aikaiset amerikkalaisen kult­tuurin sub­ven­tiot vaikka­pa jos­sain Suomes­sa jäivät sit­tenkin vähäisem­mik­si kuin se raha, minkä mainit­se­masi DDR käyt­ti oman kult­tuurin­sa tukemiseen itäsaksalaisille.

  36. Raimo K: Ehkä sinä puolestasi selität vaikka­pa Nokian tuhan­sille irti­san­o­tu­ille, kuin­ka vaikeaa irti­sanomi­nen on?
    Tuotan­nol­lisek­si syyk­si riit­tää vaikka­pa organ­isaa­tiomuu­tos, jol­loin sen tuot­tavam­man voi palkata eri nimikkeellä.

    Nokialaiset irti­san­ot­ti­in tuotan­nol­li­sista syistä, ei sik­si, että juuri he oli­si­vat olleet tuot­ta­mat­tomampia työn­tek­i­jöitä, kuin joku tar­jol­la ollut. 

    Niin, eri nimik­keel­lä palkat­tu tekee määritelmäl­lis­es­ti eri työtä. Työn­imike­hän kuvaa juuri sitä, mitä työtä kyseinen henkilö tekee. Jos tuo ei päde, niin irti­san­ot­tu voi haas­taa työ­nan­ta­jan oikeu­teen. Siitähän tässä käsit­tääk­seni on kyse, että mitä sään­nök­set sanovat tuol­lais­es­ta kor­vau­sop­er­aa­tios­ta. Jos sään­nök­set olisi triv­i­aalia kiertää, oli­si­vat ammat­tili­itot nos­ta­neet asi­as­ta jo melun aiko­ja sitten. 

    Toisek­si, organ­isaa­tiomuu­tos vain sik­si, että saataisi­in joku tuot­tam­a­ton työn­tek­i­jä kor­vat­tua tuot­tavam­mal­la, on kyl­lä var­masti kalli­impi tapa kuin se, että vain suo­raan mak­set­taisi­in sille tuot­ta­mat­toma­lle hyvi­tys­tä siitä, että suos­tuu lähtemään.

  37. Islannis­sakin on kansal­liso­opera — se kat­so­taan kansal­lisek­si kult­tuuri­laitok­sek­si. Aasi­as­sa ja eteenkin Kiinas­sa raken­netaan uusia oop­per­oi­ta innol­la, joka vas­taa USA:n länt­tä 1800-luvun lop­ul­la. Siel­läkin halu­taan olla osaa maail­man kulttuuria.

    Mut­ta — jos on amk-kuva­ti­ateli­ja tai yliopis­to-luo­vakir­jail­ia, mik­si ihmeessä sen kuvitel­laan ole­van lipuu elinikäisen julkiseen työ­paikkaan ja kun­naan ja val­tion apu­ra­ho­jen virtaan?

    Kir­jal­i­joiden palkat keskimäärin ovat pienet — muu­ta­mal­la suuret. Ehkä ne, joiden tulot riit­tävä pää­toimiseen kir­jail­i­aelmämään ovat suun­nileen oiekat vaoin­nat. Apu­ra­hoil­la annataan taas mah­dol­lisu­us muillekin yrit­tää ker­ran tai kaksi.

    Jonkin­lainen taiteen ja markki­noiden kohtaami­nen Suiomen taiteen kul­takau­den tyyli­in pitäisi saa­da aikaan. Siis taiteen osat­mi­nen olisi ok — verkovähen­nys vir­i­tyk­sille kat­aloog­i­taitelijoiden työn tukem­si­es­ta — ja taitelijoille itsen­sä markki­noimi­nen olisi nor­maali osa elämää.

    Nykyi­nen val­tion­taiteli­ja­jär­jestelmä on suun­nitel­mat­alouden syövereistä ja tulok­set ovat sen mukaiset. Tuo­tamme pitäjä­ta­son taidet­ta arkkite­hu­urista kuvataiteeseen, emme kan­sain­väliseen uraan kykeneviä luovia kykyjä.

  38. Samuli Saarel­ma:
    ‘snip’
    Niin, eri nimik­keel­lä palkat­tu tekee määritelmäl­lis­es­ti eri työtä. Työn­imike­hän kuvaa juuri sitä, mitä työtä kyseinen henkilö tekee. Jos tuo ei päde, niin irti­san­ot­tu voi haas­taa työ­nan­ta­jan oikeu­teen. Siitähän tässä käsit­tääk­seni on kyse, että mitä sään­nök­set sanovat tuol­lais­es­ta kor­vau­sop­er­aa­tios­ta. Jos sään­nök­set olisi triv­i­aalia kiertää, oli­si­vat ammat­tili­itot nos­ta­neet asi­as­ta jo melun aiko­ja sitten. 

    Toisek­si, organ­isaa­tiomuu­tos vain sik­si, että saataisi­in joku tuot­tam­a­ton työn­tek­i­jä kor­vat­tua tuot­tavam­mal­la, on kyl­lä var­masti kalli­impi tapa kuin se, että vain suo­raan mak­set­taisi­in sille tuot­ta­mat­toma­lle hyvi­tys­tä siitä, että suos­tuu lähtemään.

    Itse asi­as­sa se on niin triv­i­aalia ja jokapäiväistä, että ammat­tili­itot eivät korvi­aan lotkauta.

    Organ­isaa­tiomuu­tos tulee taas yhtä kalli­ik­si kuin parin nim­i­la­pun vai­h­t­a­mi­nen, että eipä sil­lä rahal­la suuria hyvi­tyk­siä makseta.
    Eihän siinä tarvi­ta muu­ta, kuin totea­mus, että jatkos­sa ko. tehtävässä tarvi­taan sitä tai tätä pätevyyt­tä, jota nykyisel­lä henkilöl­lä ei ole — ja tehtävään organ­isaa­tios­sa jo kat­so­tul­la on. Ja sit­ten vaan ote­taan se kor­vaa­va henkilö ihan muuhun tehtävään. Näin­hän se menee… jos oikeut­ta käy­dään, työn­tek­i­jäl­lä on ehkä 1–2 pros­entin mah­dol­lisu­us voit­taa juttu.

  39. Raimo K: Ehkä sinä puolestasi selität vaikka­pa Nokian tuhan­sille irti­san­o­tu­ille, kuin­ka vaikeaa irti­sanomi­nen on?

    Tuotan­nol­lisek­si syyk­si riit­tää vaikka­pa organ­isaa­tiomuu­tos, jol­loin sen tuot­tavam­man voi palkata eri nimikkeellä. 

    Tuotan­nol­li­sista syistä irti­san­ot­tu pitää ottaa töi­hin, jos fir­mas­sa aukeaa uusi työ­paik­ka. Noki­as­sa piti koko 2000-luvun ajan aina palkata tai ainakin harki­ta jotain pri­or­i­teet­tikan­di­daat­te­ja jonkun organ­isaa­tiomuu­tok­sen jäljiltä. Yksi syy fir­man ajau­tu­miseen han­kaluuk­si­in oli juuri se, että henkilöstöpoli­ti­ik­ka muis­tut­ti tuo­lileikkiä jos­sa tuolien määrä pikkuhil­jaa kasvoi ja aina jostain päin löy­tyi uusi tuoli. Yhtiöön ei palkat­tu tuor­e­i­ta ihmisiä ennen kuin oli aivan liian myöhäistä.

  40. Raimo K, väit­teesi on siis se, että fir­moille on triv­i­aalia kiertää lakia, joka kieltää tuot­ta­mat­toman työn­tek­i­jän irti­sanomisen ja uuden palkkaamisen samaan hommaan.

    Jos tämä pätee, niin se osoit­taa kyseisen lain ole­van täysin tarpee­ton. Jos taas tämä pätee, niin ammat­tili­itoille olisi yksi hailee, jos kyseinen laki pois­tet­taisi­in kokonaan. 

    Voitko osoit­taa, että tämä pätee? Jos joku ehdot­taisi, että pois­tet­taisi­in laista sen kiel­to, että työn­tek­i­jän saa kor­va­ta toisel­la, jos siltä tun­tuu, niin väitätkö, etteivät ammat­tili­itot älähtäisi?

  41. Pekka Pes­si: Tuotan­nol­li­sista syistä irti­san­ot­tu pitää ottaa töi­hin, jos fir­mas­sa aukeaa uusi työpaikka.
    ‘snip’

    Tokia pitää ottaa töi­hin, jos ote­taan väkeä tehtävi­in, joi­hin täl­lä on kelpoisu­us. Ja kelpoisu­use­hto­ja voidaan räätälöidä…

    Toki isos­sa fir­mas­sa saat­taa löy­tyä paik­ka, johon voidaan irti­san­ot­tu sijoit­taa — ja Nokia oli joskus aikoinaan ns. hyvä työnantaja.

  42. Kalle: 1) Minus­ta sosi­aal­isia lähtöko­htia ei voi pääsään­töis­es­ti tasa­ta. Ihmisel­lä joko on tai ei ole jonkin­laiset lähtöko­h­dat. Lähin­nä tuote­taan hyvää omaatun­toa sel­l­aisille, jot­ka tietävät ole­vansa hyvistä lähtöko­hdista ja pote­vat jonkin­laista angs­tia sen takia. Eli tässä hukataan rahaa turhuuteen.

    Haha­ha!

  43. JTS:
    Islannis­sakin on kansallisoopera – … 

    Juu­ni­in­mut­ta vaikka­pa jopa viro­laisil­la on jo ollut oma satel­li­it­ti ja Ruot­sis­sa on ihan oikea täysver­i­nen ja akti­ivi­nen avaru­uskeskus (jon­ka yhtey­teen on kaiken muun lisäk­si suun­nitel­tu Vir­gin Galactic:n avaru­uslen­toase­maa). Ajatelka­a­pa niitä kaikkia avaru­us­toimin­nas­ta kiin­nos­tunei­ta nuo­ria, jot­ka masen­tu­vat ja ajau­tu­vat lait­tomien rähjätei­den pari­in kun­nol­lis­ten esiku­vien ja tule­vaisu­u­den uramah­dol­lisuuk­sien puutei­den vuok­si! Puhu­mat­takaan niistä työkyvyt­tömyy­seläk­keelle ajau­tu­vista parhaas­sa työiässä ole­vista aikui­sista, joiden unel­mat jäävät toteu­tu­mat­ta vain sik­si, ettei heil­lä ole varaa matkus­taa seu­raa­maan raket­ti­laukaisu­ja jon­nekin Kourouhun tai Floridaan.

    Kan­nat­taa myös muis­taa se suuri kansalli­nen häpeä, joka juuri äsket­täin seurasi siitä, että NASA ker­toi lennät­tävän­sä avaru­u­teen kolme Sam­sun­gin Android kän­nykkää Nokia Lumioiden sijaan. Näin suur­ta häpeää ei kukaan taa­tusti ole voin­ut tun­tea sit­ten sen kun Suomen jääkiekko­maa­joukkue hävisi mömöm­mien lop­puot­telus­sa Ruot­sille johdet­tuaan vielä kolmel­la maalil­la min­u­ut­tia ennen lop­pusum­me­ria (tai jotain sinnepäin…)

    Kyl­lä nyt val­tion rahakirstun kan­net pitää lev­äyt­tää kun­nol­la seljälleen, että saadaan nos­tet­tua koti­mainen avaru­us­toim­inta vähin­tään samalle suh­teel­liselle tasolle kan­sain­välis­es­ti kuin ooppera!

    (Nojuu — on huono flamebite, mut­ta ver­tailun vuok­si Kansal­lisoop­pera taitaa syödä vuodessa sel­l­aiset 55 m€, kun samaan aikaan Suomen mak­su­o­su­us ESAlle on 19 m€ — jos­ta siitäkin suo­ma­laiset tutkimus­laitok­set saa­vat takaisin vain joku 80%, kos­ka Suomen val­tion mielestä avaru­us nyt on vaan niin turha asia, ettei siihen kan­na­ta pan­na paukkuja.)

  44. Samuli Saarel­ma:
    Raimo K, väit­teesi on siis se, että fir­moille on triv­i­aalia kiertää lakia, joka kieltää tuot­ta­mat­toman työn­tek­i­jän irti­sanomisen ja uuden palkkaamisen samaan hommaan.

    Raimol­la on taas ihan höpöjut­tu­ja. Se, että jois­sakin päivän­selvis­sä tapauk­sis­sa voidaan irti­sanoa henkilöko­htaisil­la syil­lä ja konkurssia kohti menevässä fir­mas­sa voidaan irti­sanoa tuotan­nol­lisil­la syil­lä, ei muu­ta sitä tosi­asi­aa mihinkään, että työn­tek­i­jää ei todel­lakaan voi ilman hyvää syytä kor­va­ta paremmalla.

    Se vaatii että
    1) fir­mal­la tai osas­tol­la menee päin mäntyä
    taikka
    2) työn­tek­i­jä on oikeasti täysi tunari

  45. Sylt­ty: Raimol­la on taas ihan höpöjut­tu­ja. Se, että jois­sakin päivän­selvis­sä tapauk­sis­sa voidaan irti­sanoa henkilöko­htaisil­la syil­lä ja konkurssia kohti menevässä fir­mas­sa voidaan irti­sanoa tuotan­nol­lisil­la syil­lä, ei muu­ta sitä tosi­asi­aa mihinkään, että työn­tek­i­jää ei todel­lakaan voi ilman hyvää syytä kor­va­ta paremmalla.

    Se vaatii että
    1) fir­mal­la tai osas­tol­la menee päin mäntyä
    taikka
    2) työn­tek­i­jä on oikeasti täysi tunari

    Oletko koskaan ollut työelämässä?

  46. Val­ti­ol­la oli vaikea saa­da ihmisiä ulos virois­taan, yksi­tyisessä yri­tyk­sessä taas koke­muk­seni mukaan käytetään paket­te­ja joil­la oste­taan ihmiset ulos.

    Paket­tien ole­mas­saolon voisi tulki­ta mekanis­mik­si, jol­la yri­tyk­sen tavoit­tele­ma henkilöstön osaamis- tai ikä­jakau­ma saavutetaan.

  47. Raimo K: Oletko koskaan ollut työelämässä? 

    Olen ollut irti­sanomas­sakin, use­am­paankin kertaan.

  48. Sylt­ty: Olen ollut irti­sanomas­sakin, use­am­paankin kertaan.

    Sit­ten luulisi, että tiedät käytännöistä…

    Meikäläisel­lä entisenä henkilöstöpääl­likkönä tiedot ehkä ovat van­hen­tunei­ta, mut­ta tuskin perusku­viot ovat juurikaan muut­tuneet (tosin meil­lä oli peri­aat­teena, että raas­tu­paan ei men­nä, joten sitä koke­mus­ta ei ole).

    Ja korkeim­man oikeu­den päätök­siä löy­tyy, joiden mukaan voit­toa tuot­taval­la yhtiöl­lä on perus­teet irti­sanoa tuotan­nol­lisel­la ja taloudel­lisel­la syyllä.

    Henkilöko­htaisel­la syyl­lä irti­sanomi­nen on hie­man riskaa­belia, kun sit­ten pitäisi olla näyttöä.

  49. Tässä keskustelus­sa on taas kak­si käytän­nön totu­ut­ta vastakkain.
    Isol­la fir­mal­la on innokkai­ta juris­tite­ja omas­ta takaa ja ne voivat irti­sanoa yksit­täisiä ihmisiä aika hep­poisin perustein. Liitotkaan eivät kovin mielel­lään lähde riitelemään oikeudessa. Sen sijaan ne usein tuke­vat jonkin­laista sovitteluratkaisua.

    Aivan pienis­sä fir­moissa työ­tover­it edelleen savus­ta­vat varovaiset suorit­ta­jat ja lus­muil­i­jat ulos, sil­lä he tietävät omienkin työ­paikko­jen ole­van vaaras­sa. Henkilöko­htaista ongel­maa tosin siede­tään pitkään. 

    Väli­in­puto­jik­si jäävät muu­ta­man kymme­nen — muu­ta­man sadan hen­gen fir­mat, jois­sa johdol­la ei ole aikaa eikä varaa lähteä oikeu­teen. Myös liitot sen tietävät. Irti­sanomis­pe­rustei­den täy­tyy sil­loin olla pom­min­var­mat. Asi­aa helpot­taa, että välin­pitämätön työn­tek­i­jä tekee virheitä, aivan kuten Liian van­ha kirjoitti.

  50. Beta:
    …Itsel­lä ei sit­ten koulu­aiko­jen ole tarvin­nut käyt­tää mitään kun­nal­lista tai val­ti­ol­lista laitos­ta. Oli se sit­ten sairaala, kir­jas­to, poli­isi, palokun­ta, päiväkoti ei siis mitään käsittääkseni… 

    Poli­isia ja palokun­taa olet ainakin tarvin­nut. Ilman poli­isia sin­ut olisi ryöstet­ty jo mon­ta ker­taa. Ilman palokun­taa et pysty­isi liikku­maan mihinkään, kos­ka onnet­to­muu­s­paikko­ja ei rai­vat­taisi. Ilman Puo­lus­tusvoimia et tien­aisi euro­ja verotet­tavak­si. Koulun jo mainitsitkin.

    Olet siinä mielessä oike­as­sa, että nuo ja peruster­vey­den­huolto sekä yhteiskun­nan infra­struk­tu­uri ovat hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan perus­ta. Olet toden­näköis­es­ti liikkunut teil­lä ja ainakin käyt­tänyt sähkö- sekä tietoli­iken­n­ev­erkkoa. Kaik­ki muu tämän ulkop­uolel­la onkin pystyt­tävä kyseenalaistamaan.

  51. ”Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la on kolme päätavoitetta:
    1) se tasaa sosi­aal­isia lähtökohtia
    2) se tar­joaa tur­van eri­lais­ten sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien varalta
    3) se edis­tää sub­ven­toi ”meri­it­ti­hyödykkeitä”, kuten koulu­tus­ta ja kulttuuria.”

    ja vielä:
    4) se luo perus­tan varsi­naiselle kehi­tyk­selle, ihmisen elinikäisen kasvun ajatuk­sen mukaises­ti, ja vielä enemmänkin.
    Elikkä hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la, vaik­ka hyv­in­voin­nil­la on itseis­ar­von­sa, mielestäni (esim. fai­jani oli toista mieltä), sil­lä on tehtävä myös valmis­ta­vana kehi­tys­vai­heena johonkin muuhun, mut­ta nyt ollaan porstu­as­sa löytämät­tä edes ulko-ovea.

  52. -rh:
    ”Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la on kolme päätavoitetta:
    1) se tasaa sosi­aal­isia lähtökohtia
    2) se tar­joaa tur­van eri­lais­ten sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien varalta
    3) se edis­tää sub­ven­toi ”meri­it­ti­hyödykkeitä”, kuten koulu­tus­ta ja kulttuuria.”

    ja vielä:
    4) se luo perus­tan varsi­naiselle kehi­tyk­selle, ihmisen elinikäisen kasvun ajatuk­sen mukaises­ti, ja vielä enemmänkin.
    Elikkä hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la, vaik­ka hyv­in­voin­nil­la on itseis­ar­von­sa, mielestäni (esim. fai­jani oli toista mieltä), sil­lä on tehtävä myös valmis­ta­vana kehi­tys­vai­heena johonkin muuhun, mut­ta nyt ollaan porstu­as­sa löytämät­tä edes ulko-ovea.

    Ja lisään vielä että ‘tule­vaisu­u­den tutkimus´ tässä kon­tek­stis­sa on noin Himasen paperei­den tasolla.

  53. “Väli­in­puto­jik­si jäävät muu­ta­man kymme­nen – muu­ta­man sadan hen­gen fir­mat, jois­sa johdol­la ei ole aikaa eikä varaa lähteä oikeu­teen. Myös liitot sen tietävät. Irti­sanomis­pe­rustei­den täy­tyy sil­loin olla pomminvarmat.”

    Myös työn­nat­japuolel­la liit­to hoitaa oikeu­denkäyn­nit ja vas­taa kuluista luku­unot­tamt­ta mah­dol­lisia työn­tek­i­jälle mak­set­tavia korvauksia

    Työri­ita ete­nee näin: Työn­tek­i­jä kiistää irti­sanomis­pe­rus­teen ja luot­ta­mus­mies ottaa asian hoitaak­seen ja neu­vot­telee työn­nat­jan kanssa.Suuremassa työ­paikas­sa seu­raa­va por­ras on pääluottamusmies/työnantaja.Jollei sop­ua syn­ny sil­läkään tasol­la , sen jäl­keen se siir­tyy liit­to­ta­solle ja lop­ul­ta päädytään oikeuteen.

    Ja oikeus kehot­taa sop­u­un valmis­tel­evas­sa istunnossa. 

    Aika moni­por­tainen ja sopu on mah­dol­lisu­us tehdä mon­een ker­taan ja näin usein käykin.

  54. Liian van­ha: Myös työn­nat­japuolel­la liit­to hoitaa oikeu­denkäyn­nit ja vas­taa kuluista luku­unot­tamt­ta mah­dol­lisia työn­tek­i­jälle mak­set­tavia korvauksia

    Ehkä näin käy, jos on työ­nan­tali­iton jäsen. Melkoinen osa PK-yri­tyk­sistä ei ole.

    Sop­u­ratkaisut ovat yleistyneet ja hyvä niin.

  55. Liian van­ha: Aika moni­por­tainen ja sopu on mah­dol­lisu­us tehdä mon­een ker­taan ja näin usein käykin.

    Jos pöy­dän kum­mal­takin puolelta löy­tyy järkeä, se sopu löy­tyy, kos­ka oikeuskäytän­tö on aika selvä. Jos työ­nan­ta­ja irti­sanoo henkilöön liit­tyvistä syistä, asi­as­ta täy­tyy olla erit­täin vah­vaa näyt­töä. Näytön saami­nen vaatii aika paljon aikaa ja vaivaa, eikä se ihan hel­posti onnis­tu madal­tuneen tuot­tavu­u­den kohdalla.

    Palataan kuitenkin vähän taaem­mas keskustelus­sa. Työ­nan­ta­jal­la on se tilanne, että fir­maan saisi tilalle tuot­tavam­paa työvoimaa (työpanos/hinta), jos irti­sanoo samoista hom­mista ole­mas­saol­e­vaa työvoimaa ja ottaa uusia tilalle. Temp­pu olisi edulli­nen yri­tyk­selle, kansan­taloudelle, jäl­jelle­jääville työn­tek­i­jöille ja niille uusille työn­tek­i­jöille, haitalli­nen nyky­isille työntekijöille.

    Tähän on työ­nan­ta­jal­la seu­raavia konsteja:

    1. Yritetään sopia irti­san­ot­tavien kanssa jostain diilistä, jol­la he lähtevät tappelematta.

    2. Tehdään organ­isaa­tiomyller­rys, jol­la saadaan aikaan tuotan­nol­lis-taloudel­lisia syitä ja sen lisäk­si mah­dol­lisu­us palkata samoi­hin hom­mi­in uusia ihmisiä.

    3. Laite­taan tuot­ta­mat­tomat työn­tek­i­jät eri­ty­is­toimen­pitei­den alle, jot­ta saadaan näyt­töä henkilöko­htai­sista irti­sanomis­sy­istä, joi­ta sit­ten käytetään irtisanomiseen.

    4. Irti­san­o­taan lait­tomil­la perusteil­la ja sovitaan/soditaan jälkikäteen.

    Kaikissa näis­sä kokon­aiskus­tan­nus organ­isaa­tion kannal­ta on huo­mat­tavasti korkeampi kuin irti­sanomisa­jan palkan kokoinen. Kus­tan­nuk­sia tulee niin suo­raan kuin epä­suo­rastikin aika run­saasti. Näi­hin manööverei­hin ryhdytään joko sik­si, että omis­ta­jayrit­täjän pin­na paloi (jol­loin rahal­la ei ole väliä) tai sik­si, että irti­san­ot­tavia on aika paljon (= iso firma).

  56. Mielestäni ääri­vai­h­toe­hdot A ja B koske­vat lähin­nä pää­tavoitet­ta 3. Tule­vaisu­ut­ta voi ohja­ta (A:lla ja B:llä) myös kohdis­sa 1 ja 2, mut­ta koh­ta 3 on laa­jem­pi. Se kat­taa yhteiskunnnan kaik­ki osa-alueet (myös muut kuin 1 ja 2).

    Vai­h­toe­hto A on “markki­na­t­alousori­en­toitunut” siinä mielessä, että se heit­tää rahaa sum­mit­tain valit­tuun kohteeseen, mut­ta antaa yksit­täis­ten kansalais­ten itse vali­ta, miten rahat käy­tytään. Vai­h­toe­hto B on “suun­nitel­mat­alousori­en­toitunut” siinä mielessä, että yhteiskun­ta määrää tarkem­min, mitä polku­ja kansalaiset voivat käyttää.

    Esimerkik­si kult­tuuris­sa vai­h­toe­hto A tarkoit­taa sitä, että halu­taan suosia kansalais­ten itse val­it­semia kohtei­ta. Tämä malli suosi­nee “kansaan meneviä” kohtei­ta. Vai­h­toe­hto B tarkoit­taa taas kansalais­ten val­is­tamista ja sivistämistä, ehkä “korkeakult­tuuril­la” tai muil­la yhteiskun­nan “kansaa jalostaviksi” arvioimil­la tavoilla.

    Hyvä tapa käyt­tää vai­h­toe­hto­ja A ja B on sel­l­ainen, jos­sa yhteiskun­nan ohjaami­nen perus­tuu avoimesti esitet­ty­i­hin tavoit­teisi­in. Toteu­tustapa (A vs. B) val­i­taan sen mukaan, minkä tavan olete­taan toteut­ta­van sovi­tut tavoit­teet tehokkaim­min. Olisi siis parem­pi sopia tavoit­teet, ja säätä toteu­tus­ta tavoit­tei­den toteu­tu­misen mukaan, kuin kiin­nit­tää toteu­tustapa, ja sit­ten pitää tästä “saavute­tus­ta voitos­ta” kynsin ham­pain kiin­ni (viit­taan tässä esim. puoluei­den jatku­vaan kinastelu­un toteu­tuk­sen termeistä).

    Jot­ta sekä asioiden teo­reet­ti­nen tarkastelu (tavoit­teet) että toimivimpi­en menetelmien val­it­sem­i­nen onnis­tu­isi käytänössä, yhteiskun­nan mekanis­mit kan­nat­taa pitää niin yksinker­taisi­na, että poli­itikot kykenevät niistä rak­en­tavasti keskustele­maan. Yksinkeraises­sa ja ymmär­ret­tävässä jär­jestelmässä myös äänestäjät kykenevät erot­ta­maan parem­min hyvät suun­nitel­mat huonoista.

    Suomes­sa mon­et mekanis­mit ovat jo etään­tyneet jo läh­es asiantun­ti­joidenkin ymmär­ryk­sen tuolle puolelle, joten Suomes­sa sat­saisin paljon yhteiskun­nan mekanis­mien yksinker­tais­tamiseen. Näin koh­tien 1, 2, 3, A ja B käyt­töä voisi ehkä parhait­en tehostaa.

  57. Raimo K:
    Henkilöko­htaisel­la syyl­lä irti­sanomi­nen on hie­man riskaa­belia, kun sit­ten pitäisi olla näyttöä.

    Ai riskaa­belia? Vas­ta­han sanoit että irti­sanomis­suo­ja vas­taa vain irti­sanomis­sa­jan palkkaa ja että nol­las­ta ei voi men­nä alaspäin.

Vastaa käyttäjälle anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.