Hallituksen osinkoverouudistus laskee yrittäjinä työtä tekevien ylintä marginaaliveroa kymmenellä prosentilla. Asianajajat ja yksityisen sektorin lääkärit esimerkiksi hyötyvät tuhansia euroja vuodessa. Tämä ei voi olla tarkoitus.
Hallitus onneksi korjasi kovin epäonnistunutta yritysveroesitystään. Yksi korjattava asia vielä jäi korjattavaksi, vaikka minulle henkilökohtaisesti tehty ratkaisu olisikin hyvin edullinen.
Minulla on luennointia ja muuta keikkatyötä varten oma yritys, Tietokeino Oy siitä yksinkertaisesta syystä, että keikkailusta verokirjalla ei tulisi mitään, kun työnantajia olisi kymmeniä ja tulonhankkimismenoja koituisi tolkuttoman paljon. Nyt kun olen eduskunnassa, yritykseni on luonnollisesti vähän kesannolla. Olettaisin, että jokaisella asianajajalla varmaanikin on samasta syystä yritys kuten myös useimmilla remonttireiskoilla.
Nykylainsäädännön mukaan voin maksaa itselleni jonkin verran kertyneistä tuloista osinkoa, yhdeksän prosenttia yrityksen varallisuudesta, eli en kovin paljon. Tästä osasta tuloa maksan veroa nyt 24,5 prosenttia yrityksen tuloverona, mutta osingosta en sen lisäksi mitään. Loppuosan tuloista maksan itselleni palkkana ja siitä menee normaalit palkkaverot progressiivisen taulukon mukaan. Voisin maksaa myös osinkoina, mutta tämä tulkittaisiin minulle ansiotuloksi – tai oikeammin 70 prosenttia siitä tulkittaisiin ansiotuloksi ja loppu olisi verotonta. Koska osinko ei ole yrityksen verotuksessa vähennyskelpoista, noista ansio-osingoista maksaisin veroa kahteen kertaan ja lopputulos olisi aika tarkkaan sama kuin maksettaessa palkkaa.
Nyt hallitus esittää, että tuosta ansiotulo-olettamasta luovutaan. Voisin ottaa koko ansioni osinkoina. Pienen osan kovin vähän verotettuna. Tältä osin konaisvero olisi ymmärtääkseni 26 % (20 % yhteisöveroa ja jaetusta voitosta pääomaveroa 80% x 25% x 30 % = 6%). Kaiken lopun voisin jakaa itselleni osinkona, josta verotettaisiin 40,4 prosenttia. Minulle tämä merkitsisi usean tuhannen euron veronalennusta. Lisäksi veronsaaja vaihtuisi, sillä pääomatuloista verot menevät valtiolle eikä kunta saa mitään.
Esitys laskisi ylimmän marginaaliveron noin kymmenellä prosentilla kaikkien niiden kohdalla, jotka voivat laskuttaa työstään yrityksen kautta. Veromenetykset tästä olisivat melkoiset.
Uudistuksen piti edistää yrittäjyyttä. Uusia yrityksiä tulee varmaankin kymmeniä tuhansia, koska jokaisen suuripalkkaisen kannattaa perustaa yritys nyt ainakin sivutulojaan varten. Suosituksi tulee varmaankin mhyös palkkatyön muuntaminen palvelujen myynniksi. Valtion ja kuntien virkaa ei voi hoitaa yrityksenä, mutta melkein kaiken muun voi.
Tämä on pakko korjata.
Jos kansanedustajana olisi vaikka kuntaa hätäasumisella kuppaavan yhtiön, perintäyhtiön tai vaikka pikavippaajan omistaja, niin ampuisivatkohan samalla tavalla itseään taloudellisesti jalkaan, kun asialistalla olisi heitä koskevaa? Ihan arvostettavaa, mutta valuu toki persujen laariin, ja jos korjataan, niin Vasemmistoliitto hoitaa tämänkin vääryyden korjaamisen vihreiden ankarasta tuesta huolimatta.
Taitaa muutenkin olla niin, että esimerkiksi Helsinki on jo nyt pulassa kuntaveroja, ehkä huomaamattaan, kiertävien kanssa. Asumisen hinnan ja tilastoissa näkyvien ansioiltaan korkeatuloisten ympärysvaltoihin karkailun välillä on kummallinen ristiriita. Tälle touhulle kannattaisi varmaan tehdä eduskunnassa jotain, koska näyttää siltä, että muiden nistien joukkoon ovat tulleet nämä hedonistit. Mikä on tietysti hyvä asia, jos eivät tuhoa maailmaa vapaalla elämällään, mutta heidän tuloistaan pitäisi ohjata kunnalle osa.
Aivan oikein, vielä jäi paljon korjattavaa.
Taas tulee hakematta mieleen se Paasikiven lausuma: “Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.”
Miksiköhän siitä tosiasiaa ei tunnusteta, että Virossa yhteisövero on 0%?
Tallinna on tässä aivan Helsingin vieressä ja siellä on hauska käydä.
Virossa on tehokas ja moderni valtion/ kuntien byrokratia, yrittäjäystävällinen kansa (= ei marxilainen), joka toivottaa kaikki yrittelijäät suomalaiset tervetulleiksi vaurastumaan.
Vai olisiko se kuitenkin hauskempaa, että eläisimme tässä euforia-kuplassamme niin pitkään kuin mahdollista, emmekä puhu ikävistä asioista yhtään mitään (= total denial)?
Sitten kun tämä kupla puhkeaa, niin se tapahtuu solidaarisen oikeudenmukaisesti siten, että kaikki ovat tasapuolisesti ihan persaukisia.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka ei suostu olemaan persaukinen
Eli sinusta on oikein, että tulojasi verotetaan kahteen kertaan? Minusta se ei ole järkevää. Tuollaisia virityksiä syntyy, kun lainsäädäntöä ohjaavana tekijänä on ollut ennen kaikkea kateus. 🙂
Kun marginaaliveroa lasketaan, ei siitä voi olla kuin tyytyväinen. Entistä useampi tulouttaa rahansa Suomessa ja verotuloja senkun ropisee.
Jotenkin tuntuu, että kaikille ei ole vielä selvinnyt, ettei Suomi ole Eu-jäsenyyden jälkeen enää ollut mikään taloudellinen umpio. limpien tuloluokkien verotusta ei pitää verrata ainakin muihin EU-maihin ja kun saamme painettua verot järjelliselle tasolle vähitellen, lisääntyy veronmaksuhalukkuus samaa tahtia.
Muistetaan kuitenkin, että tuloverolain 33 b §:n mukaan puhtaasti työpanokseen perustuva osinko verotetaan sen henkilön ansiotulona, jonka työstä on kysymys, ja ei kai kukaan ole edes ehdottanut, että tätä muutettaisiin. Tämä, yhdistettynä verotusmenettelylain veronkiertosäädöksiin ja suhteellisen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön tarjoaa verohallinnolle enemmän kuin tarpeeksi työkaluja “valeyrittäjyyden” tekemiseksi käytännössä mahdottomaksi jos tästä pääsisi muodostumaan jonkinlainen ongelma.
Ei pidä kuitenkaan sekoittaa valeyrittäjyyttä pienyrittäjyyteen (tai ammatinharjoittamiseen). Molempiin sisältyy aito, tosin ehkä rajattu, yrittäjyyteen liittyvä riski, ja tässä veromallissa köyhien, mutta kannattavien, pienyritysten voittoa verotetaan n. 40 % verokannalla. Tämä koskee siten lähinnä palvelualojen ja luovien alojen uusia pienyrityksiä. Tarvitsemme tämänkaltaista yritystoimintaa lisää, enkä osaa pitää 40 % veroastetta mitenkään erityisen matalana.
Verotulojen jakautuminen kuntien ja valtion välillä pitäisi olla sellainen ongelma (esim. kuntien valtionosuuksien laskentakaavaa muuttamalla?), joka on poliitikkojen ratkaistavissa, että sen pitäisi olla olennainen tekijä tehokkaan ja fiksun verojärjestelmän rakentamisessa.
Toivottavasti tätä porsaanreikää korjattaessa eivät mene startup-rahoittajat pesuveden mukana. Koska startuppien rahoitus on aika lailla onnenkauppaa pienellä onnistumistodennäköisyydellä, on holding-yhtiö käytännössä välttämättömyys tappioiden tasaamisen vuoksi. Moninkertainen tuloksen verotus on myrkkyä holding-yhtiöille.
On jossain määrin eri asia, onko kyseessä konsulttiyhtiö, holding-yhtiö joka tekee kauppaa pörssiosakkeilla, vai holding-yhtiö joka sijoittaa panoksen moneen aloittavaan startuppiin ja toivoo, että joku niistä joskus menestyy.
Tiedätkö Osmo, miksei tätä yrittäjän veronkevennystä kohdenneta yrittäjän itselleen maksamaan palkaan? Onko jonkun tarkoituksen mukaista, että yrittäjä nostaa palkkionsa nimen omaan osinkoina? Kenties se, että kun näperrellään osinkoverotusta, siitä saadaan sivussa kivasti aina hyötyä myös niille (valikoiduille) osingonsaajille, jotka eivät ole yrittäjiä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Verotuksen kehittämistyöryhmän esityksessä normaalituotto-osingon ylittävän osingon rajaveroaste oli 45,4 %. Työryhmä arvioi, että jos osana verouudistusta ansiotulojen ylin efektiivinen rajaveroaste alennetaan noin 50 prosenttiin, tulonmuunto-ongelma ratkeaa suurelta osin.
Hallituksen kehysriihessään päättämässä veromallissa normaalituotto-osingon ylittävän osingon rajaveroaste oli 44–45,6 %.
Tulonmuuntoon on ainakin rajallisissa määrin mahdollista puuttua lainsäädäntötein (esim. HE 47/2009). Merkittävä veroinsentiivi kuitenkin kannustaa etsimään keinoja tällaisten rajoitusten kiertämiseen.
Kaksi viikkoa sitten hallitus esitti tuota, ja silloin tyydyin vain kiittämään yritykseni puolesta ja huomauttamaan, että tämä pieni etu on minulle, mutta kunnille kallis, koska pakkatulojen muuntaminen pääomatuloiksi merkitsee myös sitä, että kunta ei saa mitään.
Nyt pääomatuloverosta maksetaan vain 85 prosentista, jolloin osingon rajaveroaste on pienissä osinggoissa 40,4 ja suurissa 41,76 prosenttia.
Selkeintä ja oikeudenmukaisinta olisi, että kun on henkilöstä kyse, niin veron laskentaperuste olisi sama ja yksiselitteinen eli:
se raha joka tulona tulee, tulee se sitten palkkana, palkkiona, pääomatulona, osinkona tai vaikka tavarana ja lahjana.
Veroprosentin pitää olla oikeudenmukaisen progressiivinen, myös pääomatulojen. Silloin varallisuutta jää yritykseen, investointeihin ja työllistämiseen.
Mikäs vika tuo muka on?
Eikö hallituksen alun alkujaan pitänyt vain laskea yhteisöveroa, jotta se olisi kilpailukyinen mm. Ruotsiin verrattuna.
“Uudistuksen piti edistää yrittäjyyttä. Uusia yrityksiä tulee varmaankin kymmeniä tuhansia, koska jokaisen suuripalkkaisen kannattaa perustaa yritys nyt ainakin sivutulojaan varten. Suosituksi tulee varmaankin mhyös palkkatyön muuntaminen palvelujen myynniksi.”
Tähän on osin menty jo nyt. Esim. lääkärifirmat tarjoavat työsuhteen sijasta ensisijaisesti oman yrityksen perustamista. Osassa lääkärifirmoista jo nyt melkein kaikki työntekijät ovat yrittäjiä. Sama on käynyt paitsi lakialalla, myös esimerkiksi rakentamisessa, jossa isoilla rakennusliikkeillä on entistä vähemmän omia työntekijöitä. Jollain rakennustyömaalla voi jo nyt toimia kymmeniä yrittäjiä. Vastaava toimintamalli voisi verouudistuksen myötä levitä entistä enemmän tosiaan muillekin aloille. Silloin kunnallisveroa maksettaisiin vain siihen rajaan asti, jonka jälkeen tulot kannattaa verotuksellisesti nostaa jo yrityksestä.
Toinen asia mikä tässä keskustelussa vaivaa minua on tietyntyyppinen tarpeettomien vastakkainasettelujen (ehkä vähän populistinenkin) hakeminen. Hyvin laajalti ollaan sitä mieltä, että yhteisö- ja osinkoverotuksen muodostama kokonaisuus on Suomessa ollut, jos ei tyhmä niin ainakin epäoptimaalinen. Hyvin laajalti ollaan sitä mieltä, että sen rakennetta pitää muuttaa. Hallituksen kehysriihessä tekemä muutos on isojen linjojen osalta otettu positiivisesti vastaan: yhteisövero alas ja osinkovero ylös.
Tätä taustaa vasten pitää kuitenkin ymmärtää myös se, että jos verotuksen rakennetta muutetaan, löytyy jokseenkin määritelmän mukaisesti aina jotain yksittäisiä ryhmiä, jotka nykyiseen rakenteeseen verrattuna suhteellisesti hyötyvät, ja joitain yksittäisiä ryhmiä, jotka kärsivät. Jos tätä ei hyväksytä, ei rakenteita voida muuttaa. Ja kun puhutaan osinkoverotuksen rakenteen muuttamisesta, osa pääomatulojen saajista suhteellisesti hyötyy ja osa suhteellisesti häviää. Ja nykyisessä keskustelukulttuurissa pääomatulojen saajia on helppo lyödä kuin vierasta sikaa irtopisteiden toivossa.
Esimerkiksi viime viikkojen keskustelussa ensin havaittiin ongelmaksi se, että korkean nettovarallisuuden listaamattomien yhtiöiden omistajat hyötyvät suhteessa muihin pääomatulojen saajiin, ja erityisesti suhteessa matalan nettovarallisuuden listaamattomien yhtiöiden omistajiin. Nyt hallitus (osittain) korjasi tämän ”valuvian” kun pelkäsi suosionsa muuten vaarantuvan. Korjauksen jälkeen Soininvaara sitten huutaa, että ei voi olla oikein, että matalan nettovarallisuuden listaamattomien yhtiöiden omistajat nyt suhteellisesti hyötyvät.
Tämänkaltaisten vastakkainasettelujen hakeminen johtaisi loogisesti siihen johtopäätökseen, että ainoastaan nykyisen mallin jatkaminen sellaisenaan maailman tappiin saakka olisi, trendisanaa käyttääkseni ”oikeudenmukaista”, koska jos mitään rakennetta ei muuteta, niin ei kukaan voi voittaa (tai hävitä) nykymalliin verrattuna.
aasv kirjoitti (postaan uusiksi, koska quotet menivät metsään):
“Muistetaan kuitenkin, että tuloverolain 33 b §:n mukaan puhtaasti työpanokseen perustuva osinko verotetaan sen henkilön ansiotulona, jonka työstä on kysymys, ja ei kai kukaan ole edes ehdottanut, että tätä muutettaisiin. Tämä, yhdistettynä verotusmenettelylain veronkiertosäädöksiin ja suhteellisen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön tarjoaa verohallinnolle enemmän kuin tarpeeksi työkaluja “valeyrittäjyyden” tekemiseksi käytännössä mahdottomaksi jos tästä pääsisi muodostumaan jonkinlainen ongelma.”
Muistetaan myös se, että tuosta tuloverolaista löytyy paljon porsaanreikiä, jonka takia tuo ei käytännössä toteudu. Tuon ehdon ohituksen järjestämisen neuvominen on nykyään aika yleistä taloustoimistoilta ja erilaisilta konsulttitahoilta.
Esim. “Terveyden tuottajat” oli tästä aiheesta viime vuonna uutisissakin, aiheena se, kuinka työntekijöitä houkutellaan työpaikkaan verosuunnittelupalveluilla, joiden kautta voi välttää useita kymmeniä tuhansia euroja. Terveyden tuottajien yksi palvelu on ymmärtääkseni juuri osinkojen järjestäminen sellaisessa muodossa, jossa ansiotulopykälät pystytään välttämään. Toteutus tapahtuu yritysjärjestelyllä, jossa jokainen verosuunnitteluun mukaan lähtevä työntekijä perustaa eräänlaisen holding-yhtiön, joka taas liittyy Terveyden tuottajien osakkaaksi jne.
Tuo kohta on räätälöisty lääkäriasemia kohtaan, joissa on yksi yritys ja sillä monta omistajaa. Yhtiö järjestyksen mukaan “osakkaat” saavat “osinkoa” tehtyjen työsuoritusten (=palkka) suhteessa. Tämä ei käy, elleivät “osakkaat” ole panneet mytös pääomaa yritykseen niin paljon, että “osinko” on pwerusteltu.
Nyt on kyse ihan eri asiasta. Jos juristi tai lääkärä tai Osmo Soininvaara omistaa yrityksen kokonaan yksin, hän voi jakaa koko tuloksem pääomatulona, vaikka yrityksellä ei olisi muuta pääomaa kuin vanha läppäri.
Tässä on se asia. Ihmetyttää se että osalle yrittäjistä sanotaan että et sinä mikään oikea yrittäjä ole. Toki nyt esim työsuhteen muuttaminen yritysmuotoon olisi veronkiertoa mutta kyllä konsultti tai lääkäri on yrittäjä siinäkuin putkimies jos yritystä pyörittää.
Nyt ei ketään kiinosta järkisyyt vaan ainoastaan poliittisten pisteiden keruu ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä vähääkään asiasta josta keskustellaan. 🙂 Ehkä se sitten on parempi, että uudet työpaikat syntyvät Viroon? 😉
Hyvä kirjoitus, mutta:
“Hallituksen osinkoverouudistus laskee yrittäjinä työtä tekevien ylintä marginaaliveroa kymmenellä prosentilla. Asianajajat ja yksityisen sektorin lääkärit esimerkiksi hyötyvät tuhansia euroja vuodessa. Tämä ei voi olla tarkoitus.”
Miten niin “ei voi olla tarkoitus”? Voin helposti kuvitella poliittisia toimijoita, joille muun muassa asianajajien ja lääkäreiden verorasituksen keventäminen ja siitä aiheutuva tulonjakovaikutus nimenomaan on tarkoitus.
Hyvä että joku viitsii avata tätä sotkua niille, jotka eivät ole yrittäjiä, kirjanpitäjiä tai verojuristeja. Lehdistä ei ole ollut liiaksi apua.
Sitä en ole voinut olla huomaamatta, että useamman puolueen ministerit ihan selvästi vedättävät asiasta puhuessaan.
Ihmisten työhalujen ja verojen keräämisen managerointi verotuksen avulla on hyvin haastava taiteenlaji. Moni terveyskeskuslääkäri on halukas leppoistamaan, vaikka verotus on korkeampi ja palkka alempi kuin joillakin yksityislääkäreillä, jotka tekevät mieluusti pitkää päivää. Toisaalta monet lääkärit uupuvat työssään, joten enempään työntekoon ei oikeastaan pitäisi kannustaa. Sitten taas liian korkea verotus pakottaa tekemään paljon työtä, että kykenee saavuttamaan haluamansa elintason… Ehkä verotuksella ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen ollenkaan.
“Kaiken lopun voisin jakaa itselleni osinkona, josta verotettaisiin 40,4 prosenttia. Minulle tämä merkitsisi usean tuhannen euron veronalennusta.”
Osmo ehkä kunnioitettavan idealistisena ihmisenä hyväksyy ja pitää kohtuullisena että puolet hänen tekemänsä työn hedelmistä kuuluu siirtää yhteiskunnan tulojakokoneistoon, mutta meille muille yrittäjille se ei välttämättä ole samanlainen ajattelun kulmakivi. aika vaikea on näin vaikka pa lauantaina motivoida itseään työntekoon kun vasta puolilta päivin alkaa tienaamaan jotain itselleen, siihen asti kaikki on mennyt jollekkin krapulaiselle jullille joka raapii mahaansa telkkarin edessä kaljaa särpien.
Virohan elää EU tuilla ja yritysten maksamilla sivukuluilla , jotka eivät näy verotuksessa samalla tavalla kuin muut verot.
Lisäksi USA ja Nato avustavat Viroa esim puolustuksessa
Jos Suomi olisi yhtä valtava EU-tukien nettosaaja niin varmaan verotus olisi keveää.
Suomaliset rahoittavat nettomaksajana Viron alhaista verokantaa
Mutta eivät virolaiset Viroa paratiisina pidä vaan muuttavat muualle, jopa Suomeen
“Eli sinusta on oikein, että tulojasi verotetaan kahteen kertaan? Minusta se ei ole järkevää. Tuollaisia virityksiä syntyy, kun lainsäädäntöä ohjaavana tekijänä on ollut ennen kaikkea kateus. :)”
Tuo tuplaverotus on yritäjäön oma valinta, valitsemalla yhtiömuodon voi valita myös yksinkertaisen verotuksen
Tuplaverotus on yrittäjän vapaa valinta
Eikä kyseesä ole tuplaverotus, osinko on korvausta yrityksen saamasta pääomasta eikä sillä ole suoraan tekemistä yrityksen toiminnan kanssa.
Osakeyhtiötä pyörittävät normaalisti palkatut henkilöt.
Jos sitten yrittäjä haluaa valita yhtiömuodon, joka on tarkoitettu aivan muuhun käyttöön niin eipä tuota ole haluttu estää vapaassa maassa mutta kuten sanoin ‚valinta on vapaaehtoinen
Ansiotulo-olettaman tiputtaminen on kyllä ihan oikeudenmukaista juuri tuon yhteisöveron takia.
Osmon ajatushan on kai että verostepit olisi
yhteisövero 20
Tulovero 30
ALV 24
+ autovero, polttoainevero, sähkövero, tupakkavero, alkoholivero jne riippuen siitä mitä turmiollisia turhuuksia se yrittäjä sitten ostaakin.
Työviikosta siis kolme päivää menee taksvärkkiin. Edes torppareita ei aikoinaan orjuutettu noin pahasti.
Nykyään yhtiöitä ei ohiteta verotuksessa samalla tavalla kuin yli 20v sitten kun viihdetaiteilijan yrityksen tulo katsottiin taiteilijan työtuloksi. Ilmeisesti työtä voi tehdä jopa vain yhdelle asiakkaalle yrityksen kautta eikä kukaan katso että kyseessä olisi joku muu kuin yritystoiminta.
Sinänsä on hölmöä että verotukseen saa vaikuttaa se millaisen oikeudellisen kuoren alla tulonmuodostus on tapahtunut..:D
Paljon tuossakin joutuu töitä paiskimaan. Laskutuksesta verottaja saa ensin ALV:n (24%) ja sitten vielä 40,4% Työvaltaisesta hommasta 65,4% valtiolle on jo enemmän kuin kohtuullinen verokiila.
Ylilyönnit ovat ylilyöntejä, mutta…
Ainakaan sitä moninkertaista verotusta tuskin kaivataan.
Asianajajia tai lääkäreitä ei voi nostaa tikunnokkaan erillisinä ryhminä.
Aivan samojen periaatteiden tulee päteä onpa kyse mistä alasta tahansa: siivousfirmasta, putkiurakoinnista, maalausliikkeestä, remonttifirmasta tai mistä tahansa.
Kaikkia voi harjoittaa yhtiömuodossa, eikä niitä voi kohdella eri tavalla.
“Uudistuksen piti edistää yrittäjyyttä. Uusia yrityksiä tulee varmaankin kymmeniä tuhansia, koska jokaisen suuripalkkaisen kannattaa perustaa yritys nyt ainakin sivutulojaan varten.”
+ sitä varten, että voi kiertää myös arvonlisäveroja.
Evert,
Miten voi kiertää arvonlisäveroa?
On olemassa koko joukko alv:sta vapautettuja palveluja, mm. terveyden- ja sairaanhoidon palvelut tietyin edellytyksin, kts. esim vero.fi.
Yritys pyrkii tuottamaan jotain josta on niin paljon hyötyä, että joku siitä maksaa, ja siinä sivussa maksaa palkkoja ja ostaa tavaraa ja palveluja muilta. Yritys ei pyydä päästä sydänleikkaukseen, eikä murehdi lapsen koulun homeongelmia. Kannattava yritys on samalla erittäin yleishyödyllinen organisaatio, jota ei tulisi verottaa ollenkaan.
Toisaalta taas on yhteisestä kakusta varastamista se, että henkilö jolla on varoja ostella holdingyhtiöitä ja hankkia pankkitilejä Panamasta saa muita edullisemman verokohtelun, ja silti käyttöönsä yhteisesti kustannetut tiet, sairaalat, turvallisuuspalvelut, koulut, kansanedustajat.
Eli yrityksille nollavero, mutta ihmisille sama veroperuste tulonlähteen laadusta riippumatta!
Tässä on kuitenkin yksi pieni pääomatulojen erityispiirre. Pääomatulojen määrä vaihtelee tyypillisesti varsin paljon vuodesta toiseen päinvastoin kuin tyypillisellä palkansaajalla. Esimerkkeinä vaikkapa yrityksen myyminen, metsähakkuut, vuokra-asunnon myyminen, suhdanteista riippuvainen yritystoiminta.
Pääomatuloilla on se taipumus, että niitä kerätään osin hyvinkin pitkällä aikavälillä. Jos niille laitetaan vuotuinen progressio, niin siitä ei seuraa kuin erilaisia holdingyhtiöviritelmiä ja hyvin monenlaista muuta verosuunnittelua.
Itse asiassa ennen vuotta 1993 pääomatulot verotettiin ansiotulojen kanssa samassa nipussa. Tosin silloin luovutusvoittojen verotus oli erilaista, ja erilaisia huojennuksia oli roppakaupalla. Veronkierto oli kansallisurheilun asemassa.
Yritysverotuskin poikkesi nykyisestä, mutta esimerkiksi Jouko Skinnari muisteli myöhemmin, että vuoden 1993 verouudistuksessa verokertymä lähti roimasti ylöspäin, vaikka veroprosentit näennäisesti laskivat huomattavasti. Eikä Skinnaria voine haukkua kovin oikeistolaiseksi kuitenkaan.
Mutta tässä kohdassa on toisaalta huomattava, että aikaisempi tilanne koettiin joissakin piireissä paremmaksi, kun veroprosentit näyttivät kovilta. Tämäkin on pääomaverotuksen piirre: liike-elämää ei voi tukehduttaa liian kovilla prosenteilla, mutta optimaaliset prosentit ovat ansiotulojen verotukseen verrattuna matalia. Joko veroja maksetaan matalahkolla prosentilla tai sitten korkeat prosentit jätetään verosuunnittelun kautta maksamatta.
(Sanalle “oikeudenmukaisuus” olen tullut pahasti allergiseksi. Se on yleensä kovin subjektiivinen asia.)
“Hallitus onneksi korjasi”
Kenen onneksi?
“kovin epäonnistunutta yritysveroesitystään”
Oletko ennustaja?
“Yksi korjattava asia vielä jäi korjattavaksi”
Vain yksi?
Pitääkö politiikan liirumlaarua enempää edes kommentoida?
Mene töihin ja lopeta epäonnistunut urasi ennustajana. Virolaiset työkaverisi saattavat jopa kertoa sinulle totuuden maailmasta; työtä ei suomalaisilla ole, eikä tule — paitsi ehkä toimittajana tutkimassa Finnairin ja erään toisen yhtiön luottamusvaihtojärjetelmien kannustavuutta.
Lähdetäänkö siitä että Suomeen perustetaan Vihreä Kansanpuolue, jossa kansalle kerrotaan mitä täällä tapahtuu? Eikä liirumlaarumia. Katainenhan myönsi jo pakon että, ihmiset on saatava tekemään yöitä mahd. pitkään, jottei eläkekassat tyhjene. Voivoi kun ovat jo nyt tyhjät.
Miksi pitää työkyvyttömiä 50+-vuotiaita töissä? Vast: on pakko, kun ei oo eläkekassassa pian enää rahaa. Mieluumin pidetään nuoret tykykyiset työttöminä ihmettelemässä Soininvaaran älykkyyttä!
Oman yritykseni toiminta on ainakin toistaseksi niin pientä, etten puhtaana duunarina pysty osinkojen kautta hyötymään.
Kuitenkn tomimiminen yrityksen kautta täysin laillisesti on minulle edullisempaa kuin verokortilla toimiminen.Pystyn valitsemaan työmääräni vapaammin kuin ilman yritystä.
Yritys myös helpottaa asiakkaiden (työnantajien) saamista.
Veronmaksuhaluni on kuitenkin syistä joita en nyt erittele tarkemmin (mm.oikeuslaitoksen toimimattomuus ja viranomaisvalvonnan ja perustuslain noudattamisen uute)alentunut lähes nolliin.
Saan maksaessani YEL-maksua minimimäärän joka kuun ensimmäinen päivä valtiolta asumistukea n. puolet auntoni vuokrasta-täysin lainmukaisesti.
Koen asumistukeni ennakkoeläkkeenä ja esimerkiksi sijoittamalla sen osakkeisiin kerään itselleni eläketurvaa.
Olen nettosaaja valtion suhteen pienellä yritykseni liikevaihdolla ja pärjään tuloillani paremmin kuin verokorttityöläisenä-kaiken lisäksi oleellisesti pienemmällä työmäärällä.
Työveroposenttini oli viime vuonna noin 2.
Samana vuonna sain valtiolta verotonta asumistukea noin 3000€.Yritykseni maksama veromäärä oli samaa luokkaa.
Kaikki laillista.
Kiitos yhteisöveron alentamisesta, toivon tulevaisuudessa pystyväni parempaan liiketoimitaan, jotta saan myös osinkoedun.
Pärjään nyt ihan riittävän hyvin, mutta uskoakseni veroprosenttini tulevat liikevaihtoni kasvaessa ensin jyrkästi nousemaan ja vasta päästessäni kiinni suurempaan varallisuuteen saan työstäni paremman prosentuaalisen osuuden itselleni.
Malli sis kannustaa kasvamaan?
Puolihuumorilla kysyisin, että jos siirrän yritykseni Viroon, menetänkö asumistukeni?
Mika Salonen
Toteaisin vielä selvyyden vuoksi, että työveroprosenttini oli pieni, koska olen myös yritykseni rahottaja.
Otin osan tuloistani lainanlyhennyksinä sijoittajan roolissa.Yritykseni on osakeyhtiö, jonka ainoa omistaja olen minä.
Läppäri? Osakeyhtiöllä on osakepääoma (jos sitä ei ole jäljellä, yritys on konkurssissa) ja osakepääoma on jaettu osakkeisiin ja osinkoa maksetaan x euroa per osake. Jos ‘osinkoa’ maksetaan tehdyn työpanoksen mukaan, se ei ole osinkoa, vaan palkkaa. Tämän pitäisi olla selvää?
Myös yhden henkilön yhtiöllä pitäisi olla osakepääoma, ei sitä muuten merkitä kaupparekisteriin, mutta sillä, minkä suuruinen tuo osakepääoma on, ei pitäisi olla verotuksen kannalta mitään merkitystä, koska osinko maksetaan tuloksesta ja se vain jaetaan per osake.
Nykykäytännöstä en tiedä, mutta aikaisemmin verottaja hanakasti palautti yksinyrittäjän ‘pääomatuloja’ palkaksi.
Ja sekoittaapa asioita sekin, että yrityksen maksavat osinkoa, vaikka tulos olisi negatiivinen.
Hihasta: Siirtämällä liikkeensä postitukset johonkin lukuisista veroparatiiseista, kuten Ahvenanmaa.
Ongelma on, että yritetään korjata monimutkaisen lainsäädännön ongelmia uudella monimutkaisella lainsäädännöllä. 😀 Kun ymmärretään tässäkin, että varsinainen haaste on yksinkertaisesti liian kova pääomaverotus, voidaan yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja laskea verosastetta.
Joskus kannattaa ottaa mallia Ruotsista, ei aina. Pääomaverotus on yksi sellainen. Puolustus taas ei ole.
Uskon VM:ä, että he tekivät laskelmat tällä kertaa. Ehdotan, että seuraavalla kerralla ne tekee EK. Katsotaan, kumman on parempilaatuista valmistelua? 😉
Tietokeinolla oli 06/11 tilinpäätöksessä 70.000 euroa vapaata pääomaa. Tämä vuoden lopussa ehkä n. 100.000 eur kuluista ja osingon maksusta riippuen. (Nämä tiedot ovat Suomessa julkisia) Tämä on siis kertynyt sen jälkeen kun yritys on maksanut 24,5% veroa. Lisäksi yritys on kerryttänyt valtiolle 24 % alvia. Valtion kannalta aika tuottoisaa vai mitä?
Ensi vuonna OS pystyisi ottamaan 8% eli 8000 euroa osinkoa, josta maksaisi veroa n. 7,5%. Tähän tulee kuitenkin laskea jo maksettu yhteisövero 24,5 % päälle, eli yli 30%:n mennään. Lopusta vero olisi paljon suurempi kuin Soininvaaran 40,5 %. Kummallinen laskuvirhe!!
Näissä “verovapaissa” osingoissa pännii se että niistä on maksettu aina yhteisöveroa ja niitä saa vain jos on kerreyttänyt taseeseen pääomaa eli jättänyt osingot nostamatta kuten OS. Mutta mikä on tämän kertyneen varallisuuden yhteiskunnallinen merkitys? Yleensä säästäväisyyttä on pidetty hyveenä! Eikö ole hyvä kannustaa yrityksiä kerryttämään pääomia?
“Voisin maksaa myös osinkoina, mutta tämä tulkittaisiin minulle ansiotuloksi – tai oikeammin 70 prosenttia siitä tulkittaisiin ansiotuloksi ja loppu olisi verotonta.”
Voisitko Osmo tarkentaa tätä?
Miten yrityksesi maksamat osingot voidaan tulkita ansiotuloksi?
Eikös se Rothoviuksen malli ole kaikkein järkevin, kun voidaan alhaisella verokannalla verottaa myös ulkomaisia osingonsaajia.
20 % + 80 % x 25 % x 30 % = 26%
20 % + 80 % x 85 % x 30–32 % = 40,4–41,76 %
Mistä tuo laskelmien toinen luku, 80 %, oikein tulee?
80 prosenttia tulee siit
, että voitosta maksetaan ensin vero ja loput 80 prosenttia jaetaan osinkoina.
Entä jos tehtäisiin niin että kaikkia tuloja verotettaisiin samalla tavalla, mutta 15v omistettujen arvopaperien luovutusvoitot olisivat verottomia? Tämä kannustaisi pitämään rahaa hyviä investointikohteita omaavissa yrityksissä ja muutenkin pidentäisi sijoitushorisonttia…
Hallituksen verouudistus keventää yksityisyrittäjien osinkoverotusta ainoastaan 60 000 — 150 000 euron osinkotulojen osalta.
Ansiotulo-olettaman poistuminen ei nääs poista prosentuaalista tuottokriteeriä, joka on edellytyksenä osinkotulojen verottamiselle normaalia pääomatuloveroa kevyemmin.
Useimmilla ammatinharjoittajilla ei ole mahdollisuutta nostaa yksityisyrittäjinä 60 000 — 150 000 euron osinkoja, koska kevyemmin verotettuina osinkotuloina voi nostaa vain 8 % tuottoa yrityksen nettovarallisuudelle, jolloin esim. 6000 euron kuukausipalkan nostaminen osinkoina edellyttäisi 900 000 euron pääomaa.
Puhut siis sangen harvinaisista tapauksista. Käsityksesi yrittäjien verotuksesta ovat siis hyvin epärealistisia.
Alle 60 000 euron osalta yksityisyrittäjien osinkotulojen verotus kiristyy. Aiemmin yksityisyrittäjien osinkotulojen vero oli 60 000 euroon asti 0 %, kun taas tämän verouudistuksen jälkeen yksityisyrittäjät maksavat omista yrityksistään nostamistaan osingoista veroa 7,5 % 40 000 euroon asti, 8 % välillä 40 000 — 150 000 euroa ja 27,2 % 150 000 euron ylimenevältä osalta.
mikko Ellilä
En puhunut tuosta 7,5 prosentin Verosta, koska sen edellytyksenä on iso osakepääoma vaan 25,5 prosentin verosta, jonka saa maksaa yrityksen taseesta riippumatta kuinka paljon vain. Tästä tulee yhteisöveron kanssa 40,4 prosenttia eli selvästi vähemmän kuin on palkasta peritt
Vä marginaalivero.
Tai sitten varainsiirtovero jokaisesta tili- tai muusta varallisuuden siirrosta — vero voisi olla todella pieni ja silti tulisi iso tuotto…
Jos olisi kyse vain veroista, yrittäjälle olisi vieläkin edullista maksaa palkkana hyvin korkeatkin tulot, yli 10 000 euroa/kk. Miksi näin ei ole, johtuu eläkemaksuista, jotka ansiotulosta on pakko maksaa, mutta pääomaveroista ei. Tämä on ehkä se isoin ongelma uudistuksen kanssa, kun yrittäjä voi ottaa tulonsa pelkkinä pääomatuloina. Toisaalta eläkemaksut kuuluu maksaa yrittäjän yritykselle tekemän työn arvon mukaan eikä maksetun palkan mukaan, joten voi olla, että eläketurvakeskus ja eläkevakuutusyhtiöt alkavat haastaa yrittäjiä oikeuteen, jos eläkemaksuja ei makseta kun tulot ovat pelkkää osinkotuloa.
Kuntien menetykset ansiotulojen muuttuessa pääomatuloiksi ovat toinen asia, sen korjaamiseksi yhteisöveron jakoa pitää rukata taas kerran uusiksi.
Yrittäjän ei tarvitse maksaa työeläkemaksua palkasta, jonka hän maksaa yrityksestään itselleen.
Tämän lisäksi yrittäjän palvelun ostaja on maksanut 24 % alvia valtolle ja yrittäjä on yleensä työllistänyt koko joukon muita ihmisiä tai palvelun tuottajia. Eikö nämä huomioiden 40,4% ole kohtuullista?
Yhden hengen asianajotoimisto ei välttämättä ole työllistänyt ketään muuta kuin asianajajan, mutta nyt asianajajan työstä aksettavaa veroa alennetaan kymmenellä prosenttiyksiköllä. Koko kirjoitukseni pointti oli siinä, että nyt kannattaa yhtiöittää itsensä ja muuttaa ilmiselvää palkkatyötä yrittäjyydeksi ja saa huomattavan veronalennuksen.
Onhan nuo verosteet aivan käsittämättömän korkeita, kun vielä ottaa huomioon, ettei noita ole laskettu oikein. Perintöveron osuus, joka tulee aina ottaa humioon pääomaverotuksessa, on jätetty tahallisen harhaanjohtavasti pois. 🙁 Joku tolkku verotukseen pitää saada. Eihän kukaan, jolla vain on mahdollisuus, pidä rahojaan tällaisessa riistovaltiossa.
En ole Evert, mutta vastaan. Tapoja on monia. Ahvenanmaan veroparatiisiominaisuuksien hyödyntämiset ovat siinä lajissa vaika yleisiä. Taloussanomat raportoi jo 13 vuotta sitten aiheesta näin:
“Bonnier maksaa Ahvenanmaalle arvonlisäveron Keski-Euroopasta tulevista lehtilasteistaan, mutta lähettää lehdet tilaajille Ruotsiin ilman veroa. Lisäksi Suomen valtio maksaa Bonnierille arvonlisäveron takaisin. Ruotsissa tilattuihin lehtiin kohdistuu normaalisti 25 prosentin arvonlisävero, joten Bonnierille verovapaus on kullanarvoista.”
Edelleenkin Ahvenanmaata voi hyödyntää ALVien välttelyssä, ja näin myös tehdään.
Evert saattoi kuitenkin viitata siihen, että ALV-velvollisuuden yrityskohtainen raja on 8500 euron liikevaihto per vuosi. Evert saattoi viitata siihen, että luomalla sopivan yrityskokonaisuuden tuota on mahdollista hyödyntää sivutuloja laskuttaessaan ja nostaessaan.
Verohallinnosta on uutisten mukaan ilmoitettu, että vuonna 2011 Suomessa on ollut 1908 henkilöä, jotka ovat saaneet yli 150 000 euroa osinkoja listaamattomista yrityksistä. Tämä on siis sitä joukkoa, joka on jo nyt nähnyt viisaammaksi nostaa huomattavasti enemmän osinkoja kuin mikä kevyemmän verotuksen raja on. Aika monessa tapauksessa näistä oletettavasti on tilanne juuri se, että rankemminkin verotetut lisatamattoman yhtiön osingot ovat kevyemmin verotettuja kuin mitä tulojen verotus palkkana nostettuna olisi. Olisi kiinnostavaa tietää, montako yli 60 000 euroa osinkoja listaamattomista yhtiöistä nostanutta vuonna 2012 on ollut. Onko kyse yli vai alle 10 000 hengestä?
Se on jo aika varmaa, että tänä vuonna yhtiöitä tyhjennellään osinkoja nostelemalla aika tehokkaasti, ja että vastaavasti yhteisöverotusta siirretään seuraavalle vuodelle (eli tälle vuodelle kirjautetaan tavallista enemmän menoja ja osa voitoista kirjautetaan seuraavan vuoden puolelle, jolloin yhteisövero on 4,5 prosenttiyksikköä alempi. Näin toimittaneen etenkin vuodenvaihteen tienoilla, eli pyritään silloin saamaan kustannuksia jo seuraavan vuoden alunkin osalta tämän vuoden puolelle, jotta yhteisöverotettavaa on vähemmän silloin kun vero on vielä korkeampi).
Onhan se ihan mukava malli. sitä Rothovius tosin ei sanonut ääneen, että ulkomaisten omistajien ja rahastojen lisäksi se rokottaisi myös merkittävästi suomalaisia eläkeyhtiöitä. Esim. jos 3 % osinkotuotoista rokotetaan 10 vuoden ajan, jää eläkeyhtiöltä jo ihan mukava tuotto saamatta. Käytännössä malli tarkoittaisi joko sitä, että eläkeyhtiöiden pitäisi siirtää sijoituksia pois kotimaisista yhtiöistä — tai sitten sitä, että eläkemaksuja pitäisi korottaa. Joka tapauksessa malli kannustaisi firmoja olemaan jakamatta osinkoja osinkojen sijasta jollain muulla nimellä, kuten pääomanpalautuksina, joiden kohdalla institutionaaliset sijoittajat taas kerran pääsevät veroitta…
Muutama asia on jäänyt askarruttamaan:
Mitä rehellistä toimintaa varten on olemassa esimerkiksi holding-yhtiöitä?
Mitä yhteiskunnan kannalta tärkeää on siinä että on olemassa tytäryhtiöitä?
Onko mielekästä, että yhtiön keskeinen toimiala on “omistaminen”?
Miks toi keisari kävelee munasillaan?
Touko Mettinen
Holding-yhtiöitä tarvitaan esimerkiksi bisnesenkelitoiminnassa ja tytäryhtiöitä siksi, että ison yhtiön kannattaa pitää erilliset palikat erillisinä, jotta ne olisivat hallittavissa. Tytäryhtiö voidaan joskus myös myydä. Se on yksinkertaisempaa, jos se on pidetty erillisenä yksikkönä.
Kaikki suurempi sijoitustoiminta siirtäisi itsensä pois Suomesta. Veron tuotto jäisi pieneksi, koska yksityishenkilöiden pienistä siirroista ei ihmeitä kasata.
Kiertää on ehkä väärä termi, mutta voipi sopivasti kirjailla oman taloutensa hankintoja yrityksen hankinnoiksi.
Joissain tapauksissa myös laki vaatii palikoiden pitämista erillisinä.
Pari esimerkkiä finanssialalta, jossa toimintojen eriyttäminen erillisiin yhtiöihin on välttämätöntä:
— Vakuutusyhtiö saa harjoittaa ainoastaan vakuutustoimintaa.
— Henki- ja vahinkovakuutus ei saa olla samassa yhtiössä.
(Ylläoleviin sääntöihin on eräitä poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti menee noin)
Holding-yhtiöitä käytetään siis ainakin “bisnesenkeleiden” toiminnassa. Ymmärtäisin, että nämä bisnesenkeleiden ovat jotakin Jorma Terentjeffin kaltaisia sijoittajia (tuskin kaikki niin rikkaita kuitenkaan), jotka haluavat edistää sellaisten firmojen toimintaa, joihin he uskovat.
Jos oikein ymmärrän, niin holding-yhtiö ikäänkuin suojaa siltä, etä “kaikki munat ovat samassa korissa” eli yhden omistetun yhtiön huono menestys voidaan paikata toisten omistettujen yhtiöiden paremmalla menestyksellä?
Mutta eikö tätä “vakuutusta” voisi muuten hoitaa? Sillä, että sijoittaja omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan vois vähentää huonojen sijoitusten tappiot hyvien voitoista?
Joo kyllä mä oikeasti saatan ymmärtää, että tää nyt vaan on tätä, mutta aina välillä sitä tulee ihmetelleeksi, että miksi tuokin sänkinaamainen kehittyvien maakuntien bisnesenkeli on perustanut seitsemäntoista firmaa ja on joka firmassa ainoa hallituksen jäsen ja sitä mukaa kun firmaa kaatuu, uutta pukkaa. Ja sohvaa syntyy.
Touko Mettinen
Täh? Yrittäjä EI EDES VOI maksaa työeläkemaksuja (TyEL-maksuja) itselleen yrityksestään maksamasta palkasta, vaan hän maksaa yrittäjän eläkelain mukaisesti YEL-maksuja. Kommentin pointtia en ymmärrä.
Muutenkin eläkemaksujen osalta tilanne on hyvin erilainen kuin verojen kohdalla. Verot ovat kuluja. Eläkemaksut ovat eräänlaisia strukturoituja sijoituksia tulevaisuuteen, joiden tuotot saa kuukausi kerrallaan lunastaa jos elää pitkään korkojen kera ja jotka menettää sijoitettua peruspääomaa myöten, jos kuolee aikaisin. Mutta YEL-maksut eivät ole siis yrittäjälle pelkkä kulu, vaan myös tuloerä. Erityisen keskeinen YEL-maksuasia on silloin, jos yrittäjä jää esim. vanhempainvapaalle tai muulle vapaalle, jolta saa sairauspäivärahaa. Se kun määräytyy maksettujen YEL-maksujen mukaan. YEL-maksujen sopivalla ajoituksella (joiden määrää voi yrittäjä itse säädellä) voi siis järjestää lisätuloja jo ennen eläkeikääkin (kun nostaa YEL-maksutasoa 6 kk ennen vapaalle jäämistä, saa sen tulotason mukaiset päivärahat).
Miten ihmeessä voit väittää että vaikkapa yhden hengen asianajotoimisto ei ole yritystoimintaa? Siihen sisältyy investointeja, yrittäjäriskiä ja mitkään palkkatyösuhteen lainsuomat edut eivät ole voimassa. Onko se sitten niin, että vasta kun laitetaan muut tekemään se sama varsinainen työ, niin voidaan puhua yritystoiminnasta. Esitä nyt joku rationaalinen argumentti.
Palkkatyösuhteessa saat palkan tehdystä työstä ja olet oikeutettu lukemattomiin lakisääteisiin etuuksiin ja turvaan työsuhteen laadusta ja pituudesta riippumatta. Silloin kun nämä eivät ole voimassa niin on kyse yritystoiminnasta tai työntekijän rikollisesta kohtelusta.
Hyvätuloiset huippuammattilaiset ovat tämän maan vihatuin ryhmä. Ei se mitään jos maksat sadan miljoonan tienesteistä prosentin veroa jollekin panamalaiselle mafiosolle mutta auta armias jos tienaat sen sata-kaksisataa tonnia vuodessa ja maksat siitä puolet veroa suomalaiselle yhteiskunnalle. Ruotuun laitetaan.
Järkevän verotuksen päättäminen siis vaatii eläkemonopolien purkamista? Ei välttämättä huono asia. 😉
Itse ongelmaan, eli liian korkeaan pääomaverotukseen tuo malli ei pure.
Ainoa ilmiselvä asia tässä on Suomen liian kova veroaste.
No kyllä esim. perheen (tai muunkin porukan) osakeomistus on järkevää yhtiömuodossa, jos omistetaan useiden yhtiöiden osakkeita — siis ilman mitään verosuunnitteluakin (eikä siitä mitään veroetua saisi tullakaan).
Ja omistaminen aika lailla perustavanlaatuinen asia nyky-yhteiskunnassa.
Ja keisarilla tarkoitat Kataista? Niinistöä? Häkämiestä?
Tässähän ei ole mitään uutta… 😉
Yrittäjänä huomaa aika monia asioita, joita palkansaajalla on — ja ehkä nämä erot ovat enemmän kuin perusteltu syy alentaa yritysveroa.
Aivan persuteltua on, että yrityksen kuuluu tulouttaa rahaa valtiolle vain maksamisensa alv.n (=lisäarvo), palkkojen ja maksettujen osinkojen kautta, eikä lainkaan kaksinkertaisesti verotettuna laskennallisena tuloksena.
Ideaali ei ole ihan järkevä tässäkään tapauksessa, mutta matala yritysverotus vähentää muutakin vero-optimointia.
Kyllähän vaikkapa yksityisille kotitalouksille kotisiivouksia tekevä itsensä työllistävä siivooja on ihan eritavalla yrittäjä kuin toimiessaan päivätyössään kunnallisena laitossiivoojana, vaikka toiminta ei suuria pääomia tarvitsekaan tai suoranaisesti työllistä muita.
Siivoojalla on myös yrittäjäriski. Ei yrittäjäriski ole pelkästäään konkurssi tai pääoman menettäminen. Yrittäjäriski on myös sitä, että ei saa työlleen tavoiteltua tuottoa, vaikka saatu tuotto riittäisikin elämiseen. Jos hän esimerkiksi hinnoittelee itsensä liian korkealle, niin hän ei saa välttämättä toivomaansa määrää asiakkaita. Voi myös käydä niin ikävästi, että kotisiivouksen yhteydessä asiakkaan arvokas ming-dynastian faasi särkyy ja seuraa korvausvastuu. Sitä varten on olemassa toki vakuutukset, mutta ne eivät tule siivoojalle ilmaiseksi. Eikä vakuutuksetkaan kaikkea kata.
Minun mielestäni Osmon laskelmissa on (tahallinen?) virhe. Esitit, että saisit firmastasi rahat ulos 40,4% marginaaliverolla.
Nythän ne on kuitenkin kertyneet pääasiassa vanhalla yhteisöveroprosentilla sisään eli: 24,5%+(75,5%x0,85x0,30)=42,64% tai itseasiassa vieläkin enemmän kun osasta on maksettu 26% yhteisöveroa.
Nollasta lähtevä uusi yrittäjä toki saa tuolla mainitsemallasi prosentilla.
Itsekin olen moneen otteeseen pohtinut oman yritykseni muotoa ja osakeyhtiömallihan se olisi kaikkein järkevin pidemmällä tähtäimellä, jos toiminta laajenee. Veroedut on siinä pienempi asia. Suurin etu olisi se, että siinä mahdollisista vahingonkorvaus vaateista vastaisi OY omalla pääomallaan. Tällä hetkellä mennään vielä tmi-yrittäjänä, kun osakeyhtiömalliin siirtymisestä aiheutuisi vuodessa arviolta noin 2000e lisäkulut vakuutuksista ja kirjanpidoista. Se taas olisi kestämättömän suuri tämän hetkiseen liikevaihtoon alle 10ke/v nähden.
Nythän ne on kuitenkin kertyneet pääasiassa vanhalla yhteisöveroprosentilla sisään eli: 24,5%+(75,5%x0,85×0,30)=42,64% tai itseasiassa vieläkin enemmän kun osasta on maksettu 26% yhteisöveroa.
Tällä hetkellä vomassa olevat prosentit ovat yhteisöveroa 24,5, lopusta 70 % verotetaan joko pääomatulona nettoverallisuuden 9 prosenttiin saakka ja sen menevä osa palkkatulona. Yleensä tuota pääomatuloa ei ole joutunut/päässyt maksamaan, koska osingon on saanut joko verotta tai osinko on verotettu palkkatulon mukaan, kuitenkkin niin, että verotettavaa on vain 70 prosenttia ajetusta onsingosta. Niille alle kymmenen prosenttia yrityksestä omistaneille, joita pääomatuloveroprosentti koskee, se on nykyisin
24,5% + 0,755 x 0,70 X 30 % = 40,355%.
Vierekkäin samassa veneessä istuu valtio ja talouseliitti, auttaen toisiaan. He eivät souda hiki otsassaan, ja ruoska joka kutittaa ei kutita heidän lihavia niskojaan.…
Yritykseen ei ylensä ole haluttu mitenkään isoa omaa pääomaa, jota siis verotetaan useampaan kertaan. Liiketoimintaa on kasvatettu velkavivulla ennemmin kuin omalla pääomalla. Tämä ainakin lisää yrittäjäriskiä.
Isomassa päässä taas vaikka tuo 60 000 euroa on taas luonut kannusteen pitää pääoma ainakin alle 750 000 euron.
Homassa kävi niin, että Arhinäki hoiti pojot jälleen ekrran kotiin keksimällä riittävän myyvän haamun. Älämölön jälkeen en usko enää, että veromallia saataisiin mihiksikään järkeväksi, kun Vasurien mielestä jokainen yrittäjä on ensisijaisti verkonkiertäjä.
Minua haittaa näissä laskelmissa ja keskustelussa se, että niissä tarkastellaan yrittäjäverotusta väärinpäin.
Lähdetään liikkeelle valtion / kuntien budjeteista ja kaikenlaisten eturyhmien saavutettamista eduista. Sitten tähän soppaan vielä heitetään populistisia ja marxilaisia aineksia.
Tämän jälkeen PK-yrittäjälle sanotaan, että syö tämä väärinpäin tehdyllä reseptillä keitetty soppa ja rupea työllistamään ja kasvamaan.
Kun kerran kaikille on selvää, että PK-yritykset on pidemmän päälle Suomen hyvinvoinnin säilymisen ainoa toivo, reseptin pitäisi olla sille edes kohtuullisen sopivaa.
Näin se menee:
Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että pitää saada jatkuvasti kauppoja kotiin rajussa kansainvälisessä kilpailussa.
Kaupan kotiinsaantiin vaikuttavat monet seikat, mutta ne voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat laatu, hinta ja toimitusaika.
Jokainen osa pitää pyrkiä määrittelemään ja laskemaan mahdollisimman tarkasti, sillä yhdenkin osan virhe vie kaupan kiville. Tässä joudutaan toimimaan kuitenkin aina osittain vajavaisiin tietoihin perustuen.
Siispä yrittäjän jatkuva menestyminen edellyttää mahdollisimman korkeata ammattitaitoa ja kilpailutilanteen mukaisen riskin ottamista ja sen hallintaa.
Esimerkiksi teknologia-tuoteiden viennissä hintaan lasketaan ensin sisään kaikki kustannukset, monimutkaisissa know-how-tuotteissa pitää lisätä riskivaraksi 10 — 20 % ja sen päälle bruttokate 20–30%.
Olen itse harrastanut know-how-tuotteiden vientimyyntiä 30 vuoden ajan. Sen perusteella voin sanoa, että suomalainen vero-soppa on nyt niin kallista ja härskiintyneen kitkerää, että sitä tuskin voi sairastumatta (=konkurssia tekemättä) syödä.
Tämä soppa pitää heittää sioille ja ottaa käyttöön uusi resepti:
1) Suositaan verotuksellisesti riski-investointeja uusiin tuotteisiin
2) Madalletaan kustannukset ja verotus kansainvälisten kilpailijoidemme tasolle
4) Pienennettään työllistämisriskiä
3) Stimuloidaan rajusti varsinkin PK-sektoria antamalla riski-yrittäjän vaurastua.
Jos yritysverotuksen uudistamiesessa lähdetään yllä olevista lähtökohdista, kaikki muut ongelmamme ratkeavatkin “kuin itsestään”.
Riskinä tietenkin on se, että verosoppa on jo niin valmis, ettei reseptiä enää voida muuttaa. Sitten Suomen kasvu tapahtuu vain vähäosaisten soppajonoissa…
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka valitsee soppansa kansainvälisestä menusta
Miehillä ja naisilla ei ole eri veroprosenttia. Miksi pitäisi olla kunnanlääkärillä ja yrittäjälääkärillä?
Takapakkia ollaan menossa ja lujaa. Kannattaa lukea lyhyt johdatus Suomen verotuksen historiaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Verotuksen_historia_Suomessa
Suomessa taitaa olla ainoana länsieurooppalaisena maana systeemi, jossa valtio kerää kaikki verorahat ja sitten monimutkaisten laskukaavojen ja jyvitysten kautta jakelee niitä armonpaloina takaisin alueille.
Ajan myötä trimaantunut aluebyrokratian koneisto vastikään sekoitettiin totaalisesti. Tässä verotusasiassakin piti vain laskea yhteisöverotus kilpailukykyiseksi, eikä keksiä verotuksen suhteellisuusteoriaa, joka on paljon monimutkaisempi kuin Albert Einsteinin suhteellisuusteoria.
Suomi on vapaassa pudotuksessa pohjoismaiden kelkasta ihan pelkästään puupäämäisen hallinnollisten sekoilujen ja amatöörimäisten sotkujen takia.
“Kaupan kotiinsaantiin vaikuttavat monet seikat, mutta ne voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat laatu, hinta ja toimitusaika.”
Unohdit korruption, ilman ns konsulttimaksuja kauppoja syntyy huonosti.
Nykyään on ostavan yhtiön toimitusjohtajalle maksettava konsulttipalkkio vähänkin suuremmasta kaupasta.ja usein myös myyvän firman tj saa ao korvauksen.
Tunnetuilla maailmankaajuisilla yrityksillä on hyvin toimiva musta kassa, josta näitä maksetaan.
Aikoinaan kun arvoin noita kehitysapuprojekteja niin vastaanottavan maan viranomaisille piti maksaa , jotta he suostuivat vastaanottamaan kehitysapua.
Kun avun toimittaja oli kotimainen yritys niin käytännön lahjonta jäi yritykselle ja valtio ja virkamiehet pesivät näin kätensä.
Tuosta ei ole mitään evidenssiä, sillä veroasteet eivät ole vertailukelpoisia.
Verolait ovat pitkiaä esim USA 10000 sivua, joten teoreettisista veroasteista ei voi päätellä mitään.
Ja mitä lasketaan veroasteeseen ? Esim Suomi laskee mukaan kirkollisveronkin, joka on vapaaehtoinen jäsenmaksu,
Ja yritysten kirkollisvero poistui jo 1993, jos joku ei ole sitä huomannut.
Valtio vain maksaa korvausta kirkolle erilaisista toimista, hautauspalvelusta ja arvokkaiden kiinteistöjen ylläpidosta
Osan mielestä yrittäjätulon verotus on kohtuuttoman korkea: jos asiakas maksaa työstä satasen, yrittäjä saa verojen jälkeen alle puolet käteen, vaikka mitään menoja ei olisi (alv, vero voitosta, osinkovero).
Ode ei väittänyt vastaan vaan sanoi ongelmaksi sen, että työtulon verotus on vieläkin korkeampi: jos yrittäjä ottaa saman rahan palkkana tai maksaa työntekijälleen palkkana, verokiila on vieläkin lähempänä sataa prosenttia.
Veronkierron välttämiseksi veroprosentti saisi olla lähes sama, otettiin rahat osinkoina tai palkkana. Etenkin, kun palkasta menee vielä sivukuluja.
Jos kuitenkin tietynlaiset (suuret?) yritykset pystyvät kuitenkin kiertämään veroja, ehkä niillä sitten on pakko olla pienempi veroprosentti ja kohta kukaan sellainen ei enää ota rahaansa työtulona.
Työn verotuksen reipas alentaminen pienentäisi kaikkia näitä ongelmia. Tästä koituvaa leikkaustarvetta voisi pienentää paljon haittaveroja korottamalla, työmarkkinoitta vapauttamalla ja sovittamalla verotusta ja sosiaaliturvaa yhteen kannustavammiksi.
Mauno hyvä, talouseliitti ei ehdi soutaa. Sille riittää ihan hyvin puuhastelua, kun he yrittävät pitää meidät muut työn syrjässä kiinni. Tämä tuntuu joskus unohtuvan joiltakin, jotka eivät ymmärrä yhteiskunnan toimintaa. 😉
Suomalaista työtä on vain, jos on suomalaista yksityistä pääomaa. Tämä pitää vähitellen ymmärtää yksinkertaisimmankin hörhön. Tätä maata ei pyöritetä tarjoamalla julkisia palveluita toinen toisillemme.
Suomalaista pääomaa on vain, kun pääomaverotus on tolkullista — kilpailukykyistä. Nyt olemme tilanteessa, jossa suku toisensa jälkeen siirtää rahansa muualle. Kohta meillä muilla ei ole enää töitä.
Ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta on pärjännyt aina hyvin sen takia, että se ennen kaikkea on huolehtinut yksityisen ruotsalaisen pääoman eduista. On ollut millä maksaa hyvinvointia. Me yritämme samaa kuppaamalla pääomaa ja nyt jo velaksi. Tässä ei käy hyvin. 🙁
Palkkatulosta kertyy eläkettä, osingosta ei. Se kannattaa muistaa kun miettii ottaisiko palkkana vai osinkona.
Yrittäjällä ei kerry eläkettä palkasta, jonka hän ottaa yrityksestä, vaan on maksettava yrittäjäeläkettä.
Osinko on korvausta pääomasta ja siinä roolissa yrittäjä on sijoittaja.
Pääoma markkinat toimivat eri tavalla kuin työmarkkinat, joten niitä ei voi verrata keskenään
Palkka on taas korvausta tehdystä työstä ja se on eriasia.
Tääs sekoitetaan kaksi asiaa keskenään
Osinko on korvausta pääomasta ja siinä roolissa yrittäjä on sijoittaja.
Pääoma markkinat toimivat eri tavalla kuin työmarkkinat, joten niitä ei voi verrata keskenään
Palkka on taas korvausta tehdystä työstä ja se on eriasia.
Siksi ennen (ja yhä vielä) osinkoa sai jakaa vain yhdeksän prosenttia sijoituksesta. Sen yli menevä osa vaikkapa asianajajalla, kirvesmiehellä tai ammattiluennoijalla katsottiin ansiotuloksi eli korvaukseksi työstä. Nyt myös selvä työtulo katsotaan pääomatuloksi, kunhan laskuttaa yrityksensä kautta. Minulle kjovin edullinen asia, mutta aivan väärin.
Eikö olisi reilua, että se palkkasumma minkä yrittäjä ilmoittaa vakuutusyhtiöön eläkkeen perusteeksi myös laskettaisi verotuksessa yrittäjän palkaksi?
Pääoma- ja ansiotulojen verotus eriytettiin vuonna 1993 ja pääomatuloista. Samalla osinkotulojen verotusta kevennettiin huomattavasti.
Varakkaimmat “siirsivät kirjansa” kuntaveroista pääomaverojen puolelle.
Tämän on sanottu olleen lähtölaukaus kuntatalouden kurjistumiselle.
Toki osinkoa saa jakaa niin paljon kuin tase sietää, ts. että osakepääomaan ei kajota.
Mutta joku ääliö (oletettavasti virkamies) on mennyt keksimään ansiotulo-osingon ja siitä koko sotku aiheutuu.
Ei ole mitään järkeä siinä, että pääomatulolla on erilaisia veroprosentteja ja että joissakin oloissa selvää palkkaa saa lukea pääomatuloksi.
En paljoa tiedä verojutuista, mutta olisko aika ottaa esim mallia Yhdysvalloista missä yritysten verotus on rukattu sen mukaan monta henkilöä se työllistää. Tämän mantran ympärille Suomeen sovitettuna voidaan siten määritellä oma verorakenne 1, 5, 25,100 jne kokoisille yrityksille, kuitenkaan liikaa monimutkaistamatta verorakennetta eri kokoisten yrityksien välilä.
Esimerkkinä seurannut 49 hengen yritystä jenkeissä joka menettäisi tiettyjä veroetuja ja tukia jos laajentaisivat, mutta koska yritys menestyy niin jossain vaiheessa he sen päätyivät tekemään ja nopeasti pomppasivat suuremmaksi.
Reilua se olisi, jos yrittäjän pitäisi myös tulla toimeen sillä eläkkeellä, joka siitä seuraa.
Entäpä jos yksinyrittäjä on vaikkapa nettisovelluksen kehittäjä? “Kovaa” työtä on tarvittu vain kehitysvaiheessa, mutta nyt työn tekee pääasiassa automaatio. Onko edelleen kysymyksessä lääkäreiden ja asianajajien kaltainen ansaitsematonta pääomatuloa saava yrittäjä? Kun edelleen pääomaksi riittää läppäri (tai melkein)
Joskus talvella eräs pienyrityksen johtaja kertoi, että joidenkin palkan sivukustannusten (en nyt muista ulkoa) takia Suomessa on ihan vastaava systeemi. Heillä pähkäiltiin kovasti kuinka kauan kannatti vielä odotella työntekijöiden nostoa jostain 28:sta.
Tiedoksi vain keksustelijoille, että joillain varsin matalankin tulotason aloilla harrastetaan varsin yleisesti “pakkoyrittämistä”. Eli koska työvoimaa on paljon yli tarpeen, niin työnantaja voi vaatia työntekijältä firman perustamista ja siten pestä kätensä kaikista työehtosopimuksista, vaikka työ sinänsä ei täytä mitään itsenäisen yrittämisen merkkejä.
Tätä vaan on niin hankala verokarhun käräjöidä, ettei pikkukalojen perässä jaksa uida.
Työ- ja pääomaverojen käsittelyn yhtenäistämisessä ongelmana tietty on, että työntekijöillä on kotimaa, rahalla ei. Mutta kyllä verotusta pitäisi selkeyttää ja yksinkertaistaa näiden monimutkaistusten sijasta. Päätöksiä tekevät eivät enää tajua mitä tekevät. Toisaalta se näyttäisi olevan joidenkin tavoite. Kenen mielestä hallituksen riihi käytiin asianmukaisesti, kun verouudistuksen alustavat laskelmat saatiin alle 2 vrk päätöksistä ja korjatut alle 1 vrk? Riittävästi aikaa harkintaan?