Juhana ja Ode: Laajempia uudistussuuntia

Tämä viimeinen luku on pääasi­as­sa Juhana Var­ti­aisen kir­joit­ta­ma, mut­ta julkaisen sen silti oma­l­la blogillani, kos­ka onhan se osa yhteistä raport­ti­amme. Oma jän­nit­teen­sä sisäl­tyy tässä kan­natet­tavaan akti­iviseen työvoimapoli­ti­ikkaan ja peri­aat­teeseen, että työt­tömyys­tur­va on vastik­keel­lista – siihen siis kuu­luu velvol­lisu­us osal­lis­tua työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen ja ottaa vas­taan työtä, jos sitä tar­jo­taan joko avoimil­la työ­markki­noil­la –sekä min­un muis­sa yhteyk­sis­sä aja­maani perus­tu­loa­jat­telu­un, jos­sa työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on tehty niin kan­nat­tavak­si, ettei siihen tarvitse erik­seen pakot­taa.  Tästä tulee var­maankin uusi postaus. Itse halusin lisätä suosi­tuk­si­in selvi­tyk­sen toimen­pitei­den vaikut­tavu­ud­es­ta, kos­ka siitä on kovin vähän kun­nol­lista tutkimusti­etoa saatavis­sa, vaik­ka rahaa palaa paljon. 

Vaik­ka meitä on syytet­ty mata­la­palkkay­hteiskun­nan ajamis­es­ta, tässä luvus­sa sanoudu­taan selkeästi irti sak­salai­sista Harz-reformeista, jot­ka ovat kyl­lä siisti­neet työt­tömyys­luku­ja, mut­ta luoneet suuret työssä käyvien köy­hien pysyvän tun­tuisen alalu­okan. Tämä saat­taa ennen pitkää heiken­tää kansan­talout­ta, kos­ka kovin paljon ihmisiä jää loukku­un läh­es tuot­ta­mat­tomaan työhön. Pohjo­is­mainen –  tai pitäisikö sanoa skan­d­i­naavi­nen – malli on parem­pi, kos­ka siinä nos­te­taan ihmisiä suurem­mal­la toden­näköisyy­del­lä työt­tömyy­destä korkea­tuot­toiseen työhön, jos­ta saa kun­nol­lista palkkaa. 

Suo­raan raportista:

Laa­jem­pia uudistussuuntia

Kuten yllä olev­as­ta on käynyt ilmi, esitämme uud­is­tusten yleis­su­un­tana sitä, että ensisi­jaista perus­tur­vaa – eri­tyis­es­ti asum­is­tukea ja uudelleen nimet­tyä työ­markki­natukea – paran­netaan ja sen vähen­teisyyt­tä henkilön oman tulon­muo­dos­tuk­sen suh­teen pienen­netään. Samal­la palaute­taan toimeen­tu­lo­tu­ki alku­peräiseen tehtävään­sä, poikkeusti­lantei­den huoltoavuk­si. Näin työn­teosta tehdään kil­pailukykyisem­pää pien­i­t­u­loiselle. Edel­liset luvut sisältävät joukon yksi­tyisko­htaisia ehdo­tuk­sia, mut­ta niis­sä kaikissa on lähtöko­htana sama peruslinjaus.

Samal­la on tehtävä mah­dol­lisek­si se, että heikom­mas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa ole­vat voivat todel­la kil­pail­la työ­panok­sel­laan. Tämä on mah­dol­lista alen­ta­mal­la heistä työ­nan­ta­jalle koitu­via kus­tan­nuk­sia ja tekemäl­lä mah­dol­lisek­si työ nyky­isiä taulukkopalkko­ja alem­mal­la palkkauk­sel­la. Tämän voi puolestaan kom­pen­soi­da yleisel­lä mata­la­palkkat­uel­la, alhaisem­mal­la vero­tuk­sel­la ja mah­dol­lis­es­ti alhaisem­mil­la eläke- ja sosi­aal­i­tur­va­mak­suil­la. Jot­ta täl­laiset tuet eivät valuisi yleis­es­ti korkeampi­in palkkavaateisi­in ja palkkoi­hin, ne on sidot­ta­va objek­ti­ivis­es­ti määritel­ty­i­hin omi­naisuuk­si­in, jot­ka ovat toden­net­tavis­sa. Näistä lähtöko­hdista olemme esit­täneet, että sekä ikään­tyneet että nuoret voitaisi­in vapaut­taa työe­htosopimusten vähim­mäis­palkoista ja että tämä kom­pen­soitaisi­in muil­la tavoin, esimerkik­si nuo­ria koske­val­la veronalen­nuk­sel­la.[1] Maa­han­muut­ta­jas­ta­tus – esimerkik­si maa­han­muut­to human­i­taarisin perustein, joka on tapah­tunut alle viisi vuot­ta sit­ten – voisi myös toimia perus­teena saman­ta­paiselle erityiskohtelulle.

Mielestämme olisi myös perustel­tua, että akti­iviseen työvoimapoli­ti­ikkaan käytet­täisi­in enem­män resursse­ja. Suo­mi on taloudel­lisen raken­nemuu­tok­sen kouris­sa, ja vira­nomais­ten apu, tuki, infor­maa­tio, koulu­tus ja tarvit­taes­sa pieni patis­tuskin työn­haku­un on tarpeen. Työ­markki­nat­uen ehdol­lisu­us jää näen­näisek­si, jos se johtaa laa­jaan toimeen­tu­lotuen käyt­töön. Työvoimavi­ra­nomais­ten ja sosi­aal­i­tur­van tiivi­impi yhteistyö olisi mielestämme tarpeen. Olisi hyödyl­listä myös pere­htyä Tan­skan koke­muk­si­in täl­lais­es­ta aktivoimis­es­ta. Tan­skalainen akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka on ilmeis­es­ti myötä­vaikut­tanut maan alhaisem­paan työt­tömyysas­teeseen. On myös huo­mat­ta­va, että Tan­skas­sa käytetään työvoimavi­ra­nomais­ten aktivoin­tipalvelui­hin selvästi enem­män resursse­ja kuin Suomes­sa ja Ruot­sis­sa.[2] Tan­skalaiseen malli­in kuu­luu myös euroop­palaisit­tain heikko irti­sanomis­suo­ja ja työt­tömyys­tur­van ehdol­lisu­us sille, että henkilö osal­lis­tuu tuk­i­työl­listämiseen, koulu­tuk­seen tai mui­hin aktivoin­ti­toimi­in. Tan­skas­sa sovite­taan yhteen perus­tus­lain suo­jaa­man perus­tur­van mak­sa­t­us sekä työvoimapoli­ti­ikan aktivoin­ti­toimet.[3] Tan­skan mallista koroste­taan usein tukien ehdol­lisu­ut­ta ja ”kovia” puo­lia, mut­ta tan­skalaiseen toim­intat­a­paan kuu­luu yksinker­tais­es­ti suuri määrä kon­tak­te­ja ja keskustelu­ja paikallises­sa työvoima­toimis­tossa. Tan­skalaiseen jous­to­tur­va­malli­in kuu­luu se, että työt­tömi­in ote­taan yhteyt­tä entistä aiem­min ja entistä use­am­min. Niis­sä ker­ro­taan työt­tömille työl­listymisen mah­dol­lisuuk­sista ja työ­markki­noiden tilanteesta sekä aute­taan ja neu­votaan näitä työn­haus­sa. Täl­laisil­la keinoil­la on tilas­tol­lis­es­ti toden­net­tu yhteys alhaisem­paan työt­tömyy­teen.[4]

Nämä keinot ovat toden­näköis­es­ti pitäneet Tan­skas­sa työt­tömyyt­tä suh­teel­lis­es­ti alhaisem­pana ja työ­markki­noiden liikku­vu­ut­ta suurem­pana kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa tai Suomes­sa.[5] Pidämme tan­skalaista aktivoin­ti-toim­intat­a­paa parem­min pohjo­is­maiseen ja suo­ma­laiseen arvoym­päristöön sopi­vana kuin sak­salaisia ns. Harz-reforme­ja, joi­hin kuu­lunut tukien ja stan­dar­d­i­en leikkaami­nen on hyvän työl­lisyyske­hi­tyk­sen hin­tana myös lisän­nyt köyhyyttä.

Työvoimapoli­it­tiset aktivoin­ti­toimet ovat kalli­ita. Sik­si ne tulee suun­na­ta mah­dol­lisim­man vaikut­tavasti. Täl­löin tulee luon­nol­lis­es­ti ottaa huomioon myös ne kuntout­ta­vat hyödyt, jot­ka koitu­vat asianomaisen itsen­sä hyväk­si esimerkik­si paran­tuneen elämän­hallinnan kannal­ta. Kansan­talouden kannal­ta eniten voitet­tavaa on niiden aktivoin­nis­sa, joiden kohdal­la on eniten voitet­tavis­sa tuot­tavia työvu­osia. Huomio­ta tulee kiin­nit­tää nuori­in, joiden siir­tymi­nen työ­markki­noille on viivästynyt, sil­lä heil­lä on ennen eläkeikää jäl­jel­lä kym­meniä työvu­osia. Ansiosi­don­naisel­la työt­tömyyspäivära­hal­la ole­vien taas voi olet­taa ole­van ammat­ti­taitoisem­pia kuin perus­tur­van varas­sa ole­vien, minkä lisäk­si hei­dän työt­tömyysko­r­vauk­si­in­sa kuluu enem­män rahaa.

Aktivoin­ti­toimen­pitei­den vaikut­tavu­ud­es­ta ei ole riit­tävästi luotet­tavaa tutkimusti­etoa. Se vaikeut­taa toimen­pitei­den kohdistamista.

Aktivoin­ti­toimil­la ei ole toiv­ot­tua vaiku­tus­ta, jos päämääränä ole­va työl­listymi­nen ei henkilön itsen­sä kannal­ta ole kan­nat­tavaa. Toisaal­ta pelkkä kan­nus­timien paran­t­a­mi­nen ei useinkaan riitä yksinään aktivoimaan työt­tömyy­teen tot­tunut­ta. Tämän vuok­si aktivoin­ti­toimet sekä luvuis­sa kolme ja neljä esite­tyt työn tar­jon­taa ja kysyn­tää elvyt­tävät toimet tuke­vat toisiaan.

Lopuk­si korostamme, että kaikkein heikoim­mankaan ase­man ihmis­ten työl­lisyys ei ole riip­puma­ton­ta koko kansan­talouden työl­lisyy­destä. Vaik­ka työt­tömyyt­tä on tässä kir­joituk­ses­sa ja viime aiko­jen keskustelus­sa käsitel­ty paljolti eri­ty­is­ryh­mien ongel­mana, kaikkien ryh­mien työl­listymi­nen riip­puu myös kansan­talouden yleis­es­tä työl­lisyysas­teesta. Siihen voidaan vaikut­taa tulosopimuksin, joi­ta työ­markki­na­jär­jestöt solmi­vat. Tulosopimusten sisältämien yleisko­ro­tusvelvoit­tei­den ja työl­lisyys­ta­son väli­nen suhde määrää Suomen rak­en­teel­lisen työt­tömyys­ta­son. Kun työt­tömyysaste las­kee, palkkavaa­teet ja palkan­nousu­vauhti yleen­sä kohoa­vat. Jos palkko­jen nousu­vauhti kiihtyy vas­ta sit­ten, kun työt­tömyys on alhaisel­la tasol­la – esimerkik­si neljässä pros­en­tis­sa –, Suomes­sakin on mah­dol­lista ylläpitää alhaista työt­tömyyt­tä. Sik­si työ­markki­na­jär­jestöt voivat myötä­vaikut­taa alhaiseen työt­tömyy­teen sitou­tu­mal­la alhaisi­in – yri­tys­toimin­nan tuot­tavu­uskasvun ja arvon­lisäyk­sen hin­tain­deksin sum­man selvästi alit­tavi­in – sopimus­peräisi­in palkanko­ro­tuk­si­in aina, kun työt­tömyys ylit­tää yhteiskun­nal­lis­es­ti hyväksyt­tävän tason. Tämän sitoumuk­sen vastapain­ok­si val­tio­val­ta voi luva­ta pyrk­iä oma­l­la finanssipoli­ti­ikallaan pitämään kokon­aiskysyn­nän niin korkeal­la, että tavoite­ta­solle päästään pian.

 

Suosi­tus 20:

Akti­ivisen työvoimapoli­ti­ikan voimavarat. Akti­ivisen työvoimapoli­ti­ikan voimavaro­ja lisätään niin, että lisäresurssit käytetään työvoima­toimis­to­jen työn­haun tukipalvelui­hin, joi­ta tar­jo­taan työt­tömyys­jak­so­jen aikaises­sa vai­heessa. Aktivoin­ti­toimia kohdis­te­taan pain­ote­tusti toisaal­ta nuori­in ja toisaal­ta ansiosi­don­naisel­la työt­tömyys­tur­val­la oleviin.

Suosi­tus 21:

Työt­tömyys­tur­vas­ta aktivoivampi. Työt­tömyys­tur­vaa kehitetään aktivoivaan suun­taan niin, että työ­markki­nat­uen tai vas­taavien tukien ehdol­lisu­us aktivoin­ti­toimille – esimerkik­si tuk­i­työl­listämiselle ja koulu­tuk­selle – toteu­tuu alun perin tarkoite­tul­la taval­la. Tämä voi edel­lyt­tää työvoimavi­ra­nomais­ten ja sosi­aalivi­ra­nomais­ten tiivi­im­pää yhteistyötä.

Suosi­tus 22:

Aktivoin­ti­toimien vaikut­tavu­u­den tutkimus. Aktivoin­ti­toimin­nan eri keino­jen vaikut­tavu­ut­ta ja sitä, miten niitä kan­nat­taa suun­na­ta, tulee tutkia ja tulok­set ottaa huomioon aktivoin­ti­toimia kehitettäessä.

Suosi­tus 23:

Sopimus työt­tömyys­tavoit­teesta. Esitämme, että työ­markki­na­jär­jestöt aset­ta­vat itselleen työt­tömyys­tavoit­teen ja sitoutu­vat solmi­maan nol­lata­son tulosopimuk­sia tai pelkästään hin­to­jen nousun kom­pen­soivia työe­htosopimuk­sia aina, kun Tilas­tokeskuk­sen mit­taa­ma työt­tömyys ylit­tää tämän tavoit­teen. Esitämme, että val­tio­val­ta tämän tavoit­teenaset­telun vastapain­ok­si sitoutuu aina työt­tömyys­tavoit­teen ylit­tyessä esit­tämään suun­nitel­man siitä, miten tavoite­ta­solle päästään takaisin ekspan­si­ivisen bud­jet­tipoli­ti­ikan avulla.

 

 



[1] Tämä voitaisi­in toteut­taa niinkin, että henkilöl­lä on tarvit­taes­sa mah­dol­lisu­us vaa­tia työe­htosopimuk­sen vähim­mäis­palkkaa, mut­ta työ­nan­ta­jal­la ei muus­sa tapauk­ses­sa olisi velvol­lisu­ut­ta sitä maksaa.

[2] OECD:n tilas­tover­tailun mukaan akti­ivisen työvoimapoli­ti­ikan meno­jen BKT-osu­us on Tan­skas­sa 1,9 ja Suomes­sa 1,0. Ks. http://www.oecd-ilibrary.org/employment/public-expenditure-on-active-labour-market-policies_20752342-table9, luet­tu 7.2.3013.

[3] Keskustelu pro­fes­sori Tor­ben Ander­s­enin kanssa. Ks, myös Tor­ben Ander­sen ja Michael Svar­er, Active labour mar­ket pol­i­cy in a reces­sion, IZA Jour­nal of Labour Pol­i­cy 2012, 1:7.

[4] Ks. Dan­sk Ökono­mi, Efterår 2012, Kon­junk­turvur­der­ing, Arbe­jds­marked­spoli­tik i høj- og lavkon­junk­tur, Ökonomiske Råd 2012.

[5] Tan­skan työt­tömyys oli ennen 2007 alka­nut­ta talouskri­isiä noin neljän pros­entin tienoil­la, joskin Tan­skan koko kansan­talous saat­toi tuol­loin olla jos­sain määrin yliku­umen­tunut. Tan­skalaista aktivoin­tipoli­ti­ikkaa on analysoitu artikke­lis­sa Tor­ben Ander­sen, Flex­i­cu­ri­ty – Labour Mar­ket Per­for­mance in Den­mark. CESi­fo Eco­nom­ic Stud­ies 53, 3/2007 sekä artikke­lis­sa Heli Sai­jets, Uusia lin­jauk­sia työpoli­ti­ikas­sa, Tan­skan malli, Työpoli­it­ti­nen aikakauskir­ja 1/2003.

 

= = =

Sar­ja päät­tyy tähän. Olen pahoil­lani, että muiden kiirei­den vuok­si raportin palastelu blogi­in sujuin näin hitaasti, että aihe ehti jo vähän vanhentua.

7 vastausta artikkeliin “Juhana ja Ode: Laajempia uudistussuuntia”

  1. “Tan­skalainen akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka on ilmeis­es­ti myötä­vaikut­tanut maan alhaisem­paan työttömyysasteeseen.”

    Tan­skan malli on enää vitsi.Porvarihallitukset purki­vat sen samal­la taval­la kuin Ahon Viinasen hal­li­tus pur­ki sen Suomesta

    Tan­skan työt­tömyys on Euro­statin mukaan 7,4 % ja Suomen 8,1 % joten ei ero ole enää merkittävä.
    Ikään­tynei­den työl­lisyyskin oli tip­punut Suomen tasolle.

    Mik­si yrität main­os­taa asi­aa, jota ei ole ole­mas­sa ? EK:n tekemässä käsikir­joituk­ses­sa luki niin ?

  2. “Sopimus työt­tömyys­tavoit­teesta. Esitämme, että työ­markki­na­jär­jestöt aset­ta­vat itselleen työt­tömyys­tavoit­teen ja sitoutu­vat solmi­maan nol­lata­son tulosopimuk­sia tai pelkästään hin­to­jen nousun kom­pen­soivia työe­htosopimuk­sia aina, kun Tilas­tokeskuk­sen mit­taa­ma työt­tömyys ylit­tää tämän tavoitteen.”

    Liit­to-ja yri­tysko­htai­sis­sa sopimuk­sis­sa tämä kuu­luu luokkaan EVVK.
    Yri­tyk­set ja liitot kun kil­pail­e­vat parhail­la sopimuksilla

  3. Näitä päätök­siä tekeville ja suun­nit­televille kat­soisin erit­täin tärkeäk­si oman koke­muk­sen. Kansane­dus­ta­ja, joka niin kovin halu­aa edus­taa kansaa ja kokee sen kutsumuksekseen,voisi aloit­taa edus­tamisen­sa todel­lisen kansan riveistä ja aset­tua kaupun­gin vuokra-asun­toon ja elää peruspäivärahalla/työmarkkinatuella kaut­en­sa ensim­mäiset kak­si vuotta.
    Mukaan sen ver­ran kalus­tet­ta ja vaatet­ta, kun voidaan ajatel­la vähä­varaisel­la henkilöl­lä raelis­tis­es­ti ole­van, eli tauluTV:t ja liitu­raita­pu­vut voi jät­tää pois.
    Tästä sit­ten bus­sir­a­hat­tomana ja van­hois­sa verkkareis­sa 10€:n pre­paid­sal­dol­la hoita­maan asioitaan, seu­raa­van kuun toimeen­tu­loaan ja työhake­muk­sia. Net­tiä ja puhe­lin­ta ei toimeen­tu­lo­tu­ki kata.
    Nämä todel­lis­es­ta kansas­ta ja elämästä vier­aan­tuneet ovat viimeisin joukko päät­tämään näistä asioista. Ilman kun­nol­lista koke­mus­po­h­jaa voisin väit­tää suju­vasti päät­täväni use­ankin kansane­dus­ta­jan elämästä ja etenkin palka­s­ta huo­mat­tavasti sujuvammin,kuin he itse.

  4. Työt­tömyys­tur­van ehdol­lisu­us on toki käytössä Suomes­sakin eri­lais­ten karenssien muo­dos­sa — niitä vaan ei käytetä. Työstä ja koulu­tuk­ses­ta voi käytän­nössä kieltäy­tyä melko vapaasti, karenssit ovat äärim­mäisen harv­inaisia, hyvät seli­tyk­set taas yleisiä.
    Työn­valit­täjien pas­si­ivi­su­us Tan­skan malli­in ver­rat­tuna on myös todel­li­nen ongelma.

  5. Jos jotain jäi kaipaa­maan, niin huoli suo­ma­lais­ten ostovoiman heiken­tymis­es­tä + rikkaiden rikas­tu­mis­es­ta ja köy­hien köyhtymisestä.

    Näis­sä suhteis­sa Suo­mi on ajet­tu pois pohjoimais­es­ta tai skan­d­i­naavis­es­ta mallista ja kehi­tyk­ses­tä: http://tinyurl.com/d6vn97u

  6. Raimo K:
    Työt­tömyys­tur­van ehdol­lisu­us on toki käytössä Suomes­sakin eri­lais­ten karenssien muo­dos­sa – niitä vaan ei käytetä. Työstä ja koulu­tuk­ses­ta voi käytän­nössä kieltäy­tyä melko vapaasti, karenssit ovat äärim­mäisen harv­inaisia, hyvät seli­tyk­set taas yleisiä.
    Työn­valit­täjien pas­si­ivi­su­us Tan­skan malli­in ver­rat­tuna on myös todel­li­nen ongelma.

    Suo­mi on innokkaimpia työt­tömien rankaisi­joi­ta, karensse­ja määrätään n 60000 vuodessa.

    Niin­pä työkkäris­sä kan­nat­taa istua hil­jaa ja kuun­nel­la , näin voi vält­tää karenssin, joka tule yhdestäkin poikkipuolis­es­ta lauseesta virkailijalle.

  7. Raimo K:
    Työt­tömyys­tur­van ehdol­lisu­us on toki käytössä Suomes­sakin eri­lais­ten karenssien muo­dos­sa – niitä vaan ei käytetä. Työstä ja koulu­tuk­ses­ta voi käytän­nössä kieltäy­tyä melko vapaasti, karenssit ovat äärim­mäisen harv­inaisia, hyvät seli­tyk­set taas yleisiä.
    Työn­valit­täjien pas­si­ivi­su­us Tan­skan malli­in ver­rat­tuna on myös todel­li­nen ongelma.

    Eikä tuo­ta Tan­skan mallia enää ole, Tan­s­ka lopet­ti varhaiseläk­keet 2006 ja sen jäl­keen aktivoin­ti­ra­hat on leikat­tu ja niin­pä alueel­lisil­la työvoima­toimikun­nil­la, jot­ka päät­tivät aktivoin­neista, ei ole enää raho­ja käytettävissä

Vastaa käyttäjälle Evert The NeveRest Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.