Juhana ja Ode: ikääntyneet työntekijät

26.3.2013 · Aihe: Matalapalkkatyö, Talouspolitiikka 

Nämä suositukset noudattavat raporttimme linjaa: missä työmarkkinat ovat epätasapainossa, niitä on tuettava tavalla, joka lisää työllisyyttä.

Ikääntyvä työntekijä

Työnantajat karttavat ikääntyneitä työntekijöitä. Yli 50-vuotiaana työttömiksi joutuneiden on vaikea saada uutta työpaikkaa, ja moni yritys ostaa ikääntyneitä pois yrityksestä melko kalliiden kultaisten kädenpuristusten avulla. Yli 63-vuotiaiden toivotaan sunnuntaipuheissa yleisesti jatkavan töissä edelleen, mutta käytännössä yritykset ovat kovin haluttomia mukauttamaan työtehtäviä ikääntyneille sopiviksi.[1] Tämä on eräänlaista passiivista eläkkeelle savustamista.

Yhtenä vaikuttimena olla palkkaamatta ikääntyviä ovat terveyteen liittyvät pelot. Yritys joutuu maksamaan työkyvyttömyyseläkkeistään, jos eläketapauksia on ikävakioituna yli keskiarvon. Riskin ikävakiointi helpottaa, mutta ei poista ongelmaa, sillä työttömiin oletetaan liittyvän suurempia terveysriskejä kuin työllisiin. Työnantajien sosiaalisen vastuun keventäminen toistuvasti sairastelevien osalta sekä mahdollisuus ostaa pois työnantajan riski työkyvyttömyyseläkkeestä helpottaisivat myös osaltaan ikääntyneinä työttömiksi jääneiden työllistymistä.

Koska ikääntyneeseen työvoimaan kohdistuu selvää alikysyntää, tasapainoa parantaisi ikäihmisten suosiminen automaattisella ikäperusteisella tuella. Yksi mahdollisuus olisi alentaa ikäihmisten eläkemaksuja. Tätä vastaava eläkemaksujen korotus tulisi kohdistaa samoin ikäperusteisesti niihin ikäluokkiin, joissa työn kysyntä on suurinta. Koska madaltunut kysyntä kohdistuu erityisesti vähän koulutettuihin, eläkemaksujen alennus pitäisi tehdä pieniä ansiotuloja saavia painottaen.

Jo ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä tulisi olla mahdollista voimien vähetessä hidastaa työntekoa, osana pehmeää eläkkeelle siirtymistä. Jos työnantajan on maksettava työsuorituksesta täysi palkka, työnantaja haluaa täyden työsuorituksen. Siksi olisi taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta luonnollista tehdä vanhuuseläkkeen ikärajojen partaalla uusi työsopimus, jossa tehtäviä on kevennetty ja palkka määritelty uusien tehtävien mukaiseksi.

Toinen tapa toteuttaa tämä olisi siirtyä yleisesti joustavampaan ja yksilöllisempään palkkasopimiseen. Tämän voi hyvin tehdä vastuullisen tulopolitiikan ja työehtosopimusten puitteissa. Työehtosopimuksia pitäisi silloin kehittää niin, että työehtosopimuksessa määrätty palkannousuvara tulkitaankin vain keskimääräiseksi korotukseksi ja että paikallisissa neuvotteluissa voidaan sopia siitä, miten keskimääräinen korotus jaetaan työntekijöiden kesken.[2] Yksilöllisempi palkkaus voisi myös tehdä työnantajat halukkaammiksi palkkaamaan ikäihmisiä, koska työnantaja ei huonosti työpaikalle soveltuvan työntekijän tapauksessa olisi velvoitettu maksamaan täysiä yleiskorotuksia koko loppu-uran ajan.

Niin sanotulla lisäpäiväoikeudella on nytkin tunnustettu, että yli 60-vuotias ei ole haluttua työvoimaa. Tätä taustaa vasten on luontevaa ajatella, että tämän ikäinen ei aina anna työnantajalle täyttä työpanosta.

Osa-aikaeläke kehitettiin pidentämään työuria. Jos työssä ei jaksa aikaa, voi siirtyä osa-aikaeläkkeelle. Tämä ei ole tuottanut toivottua tulosta, koska osa-aikaeläkkeelle siirtyjät ovat usein täysin työkykyisiä. Niin pitää ollakin, koska jäljelle jääneeltä työajalta vaaditaan täysi työpanos.

Mielestämme pitäisi siksi olla mahdollisuus osa-aikaeläkkeen logiikan mukaan päästä osaeläkkeelle, jos palkka alenee työn laadun muuttuessa vaikka työaika ei lyhenekään. Pelastajan palkka alenee, kun savusukelluslisä putoaa pois. Urakkatyössä ansiotaso laskee ilman työtehtävien muutoksiakin. Tällöin voisi ottaa osan ansaitsemastaan eläkkeestä etukäteen ja jatkaa töissä uudella työsopimuksella helpommissa ja ikäihmiselle paremmin sopivissa tehtävissä. Osaeläkkeeseen ei tarvitse sisällyttää minkäänlaista subventiota, vaan se voidaan toteuttaa aktuaarisesti neutraalisti. Verottaja jää palkan alenemisesta tappiolle, mutta työsuhteen jatkumisesta voitolle. Koska kevennetyt työtehtävät räätälöidään yksilöllisesti, on luonnollista, etteivät työehtosopimukset pääsääntöisesti sovellu niihin.

Jo nyt on mahdollista mennä 63-vuotiaana eläkkeelle ja jatkaa työntekoa uudella työsopimuksella ja aiempaa rennommilla tehtävillä. Palkka ei vaikuta eläkkeen suuruuteen. Eläkkeen karttuminen jatkuu, mutta ilman superkarttumaa. Eläkejärjestelmän kannalta tämä on aktuaarisesti vähintään tasapainossa. Tätä mahdollisuutta tulisi käyttää aktiivisemmin. Koska eläkettä ja palkkaa saa päällekkäin. on luonnollista, että palkka voi olla aiempaa pienempi ja työtehtävät helpompia. Koska tilanteet ovat kovin yksilökohtaisia, nämä työsopimukset tulisi vapauttaa pääsääntöisesti työehtosopimusten sääntelystä.

Suositus 14:

Eläkemaksujen ikäporrastus. Ikääntyvään työvoimaan kohdistuvan kysynnän lisäämiseksi eläkemaksuja porrastetaan niin, että työnantajien yli 55-vuotiaista maksamia eläkemaksuja alennetaan merkittävästi ja tämä kompensoidaan korottamalla maksuja ikäluokissa 35–54 vuotta, joiden työllisyysaste on paras.

Suositus 15:

Osa-eläke. 60 vuotta täyttänyt työntekijä, joka solmii työnantajansa kanssa uuden työsopimuksen alemmalla palkalla, voi saada osan eläkkeestään etukäteen osaeläkkeenä. Työehtosopimuksen velvoitteet eivät koskisi osaeläkkeen ohella tehtävää työtä. Järjestelyn ikärajan voisi esimerkiksi sitoa työttömyysturvan lisäpäivien ikärajaan.

Suositus 16:

Töissä eläkkeellä. Keinona pehmeään eläkkeelle siirtymiseen tulee suosia menettelyä siirtyä vanhuuseläkkeelle ja jatkaa töissä uuden työsopimuksen turvin, jolloin saa eläkettä ja palkkaa päällekkäin. Nämä eläkkeen kanssa rinnakkaiset työsopimukset tulee pääsääntöisesti vapauttaa työehtosopimusten määräyksistä.

Suositus 17:

Yksilöllistä joustoa työehtosopimusten sisällä. Esitämme työmarkkinajärjestöjen selvitettäväksi mahdollisuudet siirtyä sellaisiin työehtosopimuksiin, joissa nykyistä suurempi osa palkanmaksuvarasta määritellään yrityskohtaiseksi eräksi, jonka jakamisesta neuvotellaan paikallisesti.



[1] Esa Tuominen, Kristiina Tuominen ja Nina Kahma: Joustava vanhuuseläke. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 02/2012.

[2] Ruotsissa suurin osa työehtosopimuksista toimii jo näin, ks. Juhana Vartiainen, Miksi ja miten Pohjolan työmarkkinainstituutiot muuttuvat?, Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2012.

Kommentit

18 Vastausta artikkeliin “Juhana ja Ode: ikääntyneet työntekijät”

  1. JL kirjoitti 26.3.2013 kello 15:30

    Hyviä ajatuksia.

    Periaate pitäisi olla että tietyn iän jälkeen voi lähteä työmäärää vähentämään ja laskeutua pehmeästi eläkkeelle.
    Työnantajalle se pitää pysyä motivoivana.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  2. Mauno kirjoitti 26.3.2013 kello 15:50

    …tollanen byrokratia ketään työnantajaa kiinnosta.Eläkemaksut ja sotumaksut historiaan, byrokraatit kansaneläkkeelle, työmarkkinat vapaaksi ja yksinkertainen houkutteleva verotus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  3. Syltty kirjoitti 26.3.2013 kello 16:57

    “Yksilöllistä joustoa työehtosopimusten sisällä. Esitämme työmarkkinajärjestöjen selvitettäväksi mahdollisuudet siirtyä sellaisiin työehtosopimuksiin, joissa nykyistä suurempi osa palkanmaksuvarasta määritellään yrityskohtaiseksi eräksi, jonka jakamisesta neuvotellaan paikallisesti.”

    Tämä on eritäin kannatettava idea. Itseasiassa niin kannatettava, että joissakin työehtosopimuksissa on sovittu yleiskorotuksista siten, että ne jaetaan juuri noin kuin ehdotit. Esimerkiksi suunnittelu- ja konsulttialan yleikorotukset ovat nyt parina vuonna olleet juurikin sellaisia, joissa on yleiserä sekä sitten kannustava erä joka jaetaan (toivon mukaan) tuottavuuden mukaan.

    Käytännön soisi yleistyvän.

    http://www.skolry.fi/etusivu/ajankohtaista/?a=viewItem&itemid=279

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  4. Bror-Erik Gudmundsen kirjoitti 26.3.2013 kello 19:10

    Onko jotain erityistä syytä sille, että näitä helpotuksia pitäisi aina jakaa ryhmille (esim. vanhukset), eikä yksilöille?

    Asian ydin on kai, että vaikeasti työllistyvien ihmisten palkkaamisesta maksetaan työnantajalle pieni bonus, jotta näiden palkkaaminen muodostuisi juuri ja juuri kannattavaksi.

    Sosiaalitoimistojen tädeillä lienee aika hyvä käsitys kunkin yksittäisen ihmisen työllistymisen vaikeudesta, johtui se sitten nuoruudesta, vanhuudesta, tai vaikkapa alkoholismista. Voisiko sellainen lähestymistapa toimia, että sosiaalitädeille annettaisiin laajemmat valtuudet päättää näiden työnantajabonusten suuruudesta ja kestosta?

    Työnantajien näkökulmasta asia yksinkertaistuisi. Ei tarvitsisi ynnäillä yhteen kaikkia alennuksia ja korvauksia, riittäisi katsoa sosiaalitoimiston lapusta kuinka paljon bonusta kustakin työnhakijasta saa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  5. Tavallinen Teknikko kirjoitti 26.3.2013 kello 22:04

    “Työnantajat karttavat ikääntyneitä työntekijöitä. Yli 50-vuotiaana työttömiksi joutuneiden on vaikea saada uutta työpaikkaa, ja moni yritys ostaa ikääntyneitä pois yrityksestä melko kalliiden kultaisten kädenpuristusten avulla.”

    Siis sellaista 5-kymppistäkö tarkoitat, että on vaan täyttänyt kympit täyteen ja sitten good bye työmarkkinoille, kun tuonikäistä muka ei uudelleen palkata. En usko tuohon yleistykseen.

    Eikö olisi parempi ryhtyä puhumaan asioiden oikeilla nimillä eikä tuollaisilla epämääräisillä käsitteillä, että valtaosaan 50+ vuotiata tämän päivän sivun kirjoituksesi pätisi.

    Se on niin helppo pyrkiä tiettyyn lopputulokseen yleistämällä näkemyksiään. Perin ovelaakin – sanoisin.

    Tosin väsyminen alkaa painamaan itse kutakin tässä blogissa – arvaten, että eikö kohta siirrytä fillarointia käsittelemään. Osmollahan on se uusi fillari hankittuna, millä tavaroitakin voi kuskata pyörän runkoon ripustamalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  6. Liian vanha kirjoitti 26.3.2013 kello 22:42

    “Toinen tapa toteuttaa tämä olisi siirtyä yleisesti joustavampaan ja yksilöllisempään palkkasopimiseen. Tämän voi hyvin tehdä vastuullisen tulopolitiikan ja työehtosopimusten puitteissa. Työehtosopimuksia pitäisi silloin kehittää niin, että työehtosopimuksessa määrätty palkannousuvara tulkitaankin vain keskimääräiseksi korotukseksi ja että paikallisissa neuvotteluissa voidaan sopia siitä, miten keskimääräinen korotus jaetaan työntekijöiden kesken”

    Täytyy ihmetellä miten meillä on päättäjinä näin työelämästä pihalla olevia ihmisiä ? Johtuu varmaan virkamiestaustasta.

    Minä olen ollut 40 vuotta töissä, enkä ole nähnyt samoja palkkoja kuin virkamiehillä. Tai urakkapalkoissa,mutta silloinkin lopullinen palkka määräytyy tehdyn työmäärän mukaan.

    Valtiollakin ollessani palkat olivat henkilökohtaisia eikä meillä insinööreillä ollut sama palkka kuin sattumalta.Henkilökohtaiset lisät aiheuttivat sen, ettei samapalkkaisuutta syntynyt edes saman tehtävän puitteissa.

    Ja sama koski kaikkia työsopimusuhteisia toimihenkilöitä ja jopa asentajia

    Eikä palkankorotukset ole koskaan olleet pelkkiä yleiskorotuksia vaan muotoa jotain yleiskorotukseen+ jotain henkilökohtaisiin+jotain liukumiin, järjestelyvaroihin tai tehtävämuutoksiin.

    Näin oli jo 70-luvulla

    Ja nykyisin yli puolet henkilöstöistä on erilaisten suorite-bonus-palkkusten piirissä ja sekin eriyttää palkkoja

    Palkkoja ei ennen vanhaan voitu alentaa. Suurin syy oli eläkkeen laskenta, se kun määräytyi 4 viimeisen vuoden ansioiden mukaan Mutta 1994 jälkeen sekin on ollut pienempi este ja poistui kokonaan 2005 eläkeuudistuksessa.
    Olisi ollut todella sikatemppu pudottaa palkka 40-50-vuotta palvelleelta juuri ennen eläkeikää

    Mutta suurempi ongelma on motivaatio sen jälkeen kun palkka on yksipuolisesti alennettu, sen vuoksi mieluiten irtisanotaan tai kuten puolustusministerikin sen ilmaisee, tehdään eläkejärjestelyjä.

    Ja jos halutaan lisätä yrityskohtaista neuvottelua niin se merkitsee, että byrokratia yrityksissä kasvaa kun jokainen käy jokaisen kanssa neuvotteluja.
    Siinä se aika kuluu rattoisasti neuvotteluissa.

    Eikä tällainen neuvottelu edusta mitään vapaata markkinataloutta, lähinnä sen irvikuvaa.
    Täsä mallissa työnantajalla on kaikki markkinatieto ja työntekijällä ei mitään.

    Tuntuu siltä, että nykyinen poliittinen ja virkamiesjohto on täysin vieraantunut todellisesta työelämästä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  7. Liian vanha kirjoitti 26.3.2013 kello 23:43

    Eläkeikä pitäisi sitoa työuran pituuteen .
    Nyt henkilöt ovat tehdä 20 tai 40 vuoden työvuoden uran, mutta loppupeleissä viimieset vuodet vietetään sossun luukulta ruokittavana

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  8. Liian vanha kirjoitti 27.3.2013 kello 0:27

    Vartiaisella on tapana esittää asioita Ruotsin työmarkkinoiden näkökulmasta ja se näkyy tässäkin osiossa.

    Vartiaisen käsitykset Ruotsin työmarkkinoista ovat vain hyvin rajalliset , mutta hän markkinoi noita osatotuuksia näennäisen asiantuntevasti

    Hyvä esimerkki näistä olivat nuo henkilökohtaiset ja yrityskohtaiset sopimukset, joihin hän usein viittaa vallitsevana käytäntönä Ruotsissa ja markkinoi sitä Suomeenkin .

    Hän johti Ruotsissa kuitenkin vain n 60 hengen yksikköä, jossa lähes kaikki ovat ylempiä toimihenkilöitä.
    Suomessa kuin myös Ruotsissa valtio on ulkoistanut suorittavan työn ja virkamiehet ovat suurelta osin ylempiä toimihenkilöitä .Niinpä 38 % on henkilökohtaisen palkkauksen piirissä, mutta ei se merkitse, että se olisi vallitseva käytäntö työmarkkinoilla

    Kun katsotaan työmarkkinaa kokonaisuudessaan niin ei Ruotsissakaan täysin henkilökohtaisten korotusten varassa ole kuin n 13 % työntekijöistä eli lähinnä ylemmät toimihenkilöt.Ja tällöinkin tuo henkilökohtainen sopimus on laajempi kuin pelkkä palkkasopimus.
    Samansuuntainen luku löytyy Suomestakin.

    http://www.ekonomifakta.se/sv/Fakta/Arbetsmarknad/Avtalsforhandlingar/Avtalskonstruktioner/

    Ja Vartiainen kehui kuinka palkkojen korotukset jäivät alle 1 % hänen yksikössään.

    Jos ymmärtää vähänkin työnjohtamista niin ei tällaisella korotusvaralla mitään todellisia palkkaneuvotteluja käydä .Tuolla korotustasolla voi tehdä vain korotuksen 10 hengen joukossa vain 1-2:lle ja silläkin päästään vain juuri ja juuri reaalinousun puolelle

    Loppujen 8-9 reaalipalkka laskee.

    On varmaan motivoivaa käydä 10 vuotta turhia palkkaneuvotteluja

    Vartiaisen mukaan huonot lähtevät tällä politiikalla.

    Todennäköisempää on, että parhaat lähtevät, sillä heillä on siihen paras mahdollisuus lähtemiseen.

    Vartiaisen pitäisi joskus miettiä mitä laukoo, joku huomaa aina fuulauksen

    Täytyy vain todeta, että Vartiainen ja Soininvaara ovat eksyneet alueelle, jota eivät hallitse

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  9. kansan kapitalisti kirjoitti 27.3.2013 kello 9:55

    “Tämä on eritäin kannatettava idea. Itseasiassa niin kannatettava, että joissakin työehtosopimuksissa on sovittu yleiskorotuksista siten, että ne jaetaan juuri noin kuin ehdotit. Esimerkiksi suunnittelu- ja konsulttialan yleikorotukset ovat nyt parina vuonna olleet juurikin sellaisia, joissa on yleiserä sekä sitten kannustava erä joka jaetaan (toivon mukaan) tuottavuuden mukaan.”

    Muuten hyvä, mutta tämä on aivan riittämätön toimenpide korjaamaan ongelmaa. Ja tässäkin puhutaan palkankorotusten paikallisesta sopimisesta, joista 2/3 osaa jaetaan kuitenkin kaikille. Paikallisesti sovittavaksi eräksi jää siis jotain prosentin kymmenyksiä. Ja jos ei ole korotusvaraa (kuten tällä hetkellä toivottavasti ymäärretään työntekijäpuolellakin) ei ole enää jäljellä mitään paikallisesti sovittavaa.

    Palkanmaksuvara, johon Ode viittaa on siis eri asia kun palkankorotusvara.

    Sopimuksiin pitäisi saada pykälä jossa ikääntyneiden (ja miksei muidenkin) palkkoja voitaisiin tarkistaa alaspäin tuottavuuden laskiessa tai vaikkapa työkyvyttömyysriskien kasvaessa. Esimerkiksi yli 60 v. työntekijöiden palkkoja voitaisiin sopia laskettava 5 % vuodessa tai ainakin jäädyttää palkan korotukset kokonaan lopputyöuraksi. Tämä tukisi työllisyyttä kun ikääntyneitä ei enää syrjittäisi niin paljoa aleentuneen työtehon tai kasvaneiden riskien takia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  10. Liian vanha kirjoitti 27.3.2013 kello 13:40

    oininvaaralta ja Vartiaiselta jää huomoimatta, etteä myös ns tekstikysymykset ovat osa palkkaa.

    Eli ns mahapalkka on osa palkkausta. Nämä jäisivät kokonaan pois jos työpaikoilla keskitytään vain rahapalkkakeskusteluihin

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  11. Liian vanha kirjoitti 27.3.2013 kello 13:50

    “Esimerkiksi yli 60 v. työntekijöiden palkkoja voitaisiin sopia laskettava 5 % vuodessa tai ainakin jäädyttää palkan korotukset kokonaan lopputyöuraksi. Tämä tukisi työllisyyttä kun ikääntyneitä ei enää syrjittäisi niin paljoa aleentuneen työtehon tai kasvaneiden riskien takia.”

    Tämä on mahdollista jo nytkin, ei tarvita uusia sääntöjä. Aina kun tehtävät muuttuvat , henkilön palkkausta voidaan tarkistaa.Niin ylös kuin alas.
    Muutos pitää vain todistaa, pelkkä ikä ei riitä.

    Syrjintä on laissa kielletty ja EIT valvoo Suomeakin.Ikään sidotut kategoriset palkanalennukset johtaisivat varmaan tuomioon em oikeudessa ja varmaan muutkin EU toimielimet rankaisisivat Suomea.

    Kansanedustajathan voisivat näyttää esimerkkiä ja Osmon ja ikätovereiden palkka leikataan esim puoleen iän perusteella.

    Eipä taida löytyä halukkuutta vai löytyykö Osmo ?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  12. Liian vanha kirjoitti 27.3.2013 kello 14:26

    Pitää muistaa myös terkkarin ja työkkärin rooli ikääntyneen työllistämisessa.
    Oman kokemukseni mukaan työkkäri vain keskittyy työntämään +55-vuotiaan työvoiman ulkopuoliseksi.

    Myöskään mitään aktivointitoimia ei +55-vuotiaaseen uhrata.

    Koulutuskin on hankalaa sillä ikääntyneille sopivat lyhytkurssit ovat vähäisiä ja niihin pääsee tarveharkinnan mukaan eivätkä ikääntyneet ole prioriteetissa korkealla.
    Niinpä minut hylättiin niistä.
    Tai tarjottiin minulle levyseppä-hitsaajan kurssia

    Toinen vaihtoehto on nuosioastaen koulutus eli 40 vuotta työelämässä lähtee opiskelemaan nollasta 4-7 vuodeksi.
    Taitaa jäädä hyöty vähäiseksi niin 60-vuotiaalle kuin yhteiskunnalla ?

    Sain testattua myös terkkarin valmiuden käsitellä ikääntyneen työttömän asioita

    Se on nolla.

    Ensinnäkin terkkariin on vaikea päästä, pitää olal onkrettinen vakava sairaus jotta sinne pääsee ja vastaanotto keskittyy vain vakavien sairauksien hoitoon, ei mitään työkyvyn arviointiin tai kuntoutukseen viittaavaakaan

    Vuonna 201 sitten sairastuin vakavsti enkä kyennt enää käveleänn 50 metriä.Sitten pääsin terkkariin lääkärin vastaanotolle ja lopulta todettiin, että minulle oli syötetty 20 vuotta lääkettä, joka aiheutti vakavia sivuoireita.Pitkä rasitus oli vahingoittanut sydäntä ja muitakin sisäelimiä ja niinpä kysyin eläkkeen mahdollisuutta.

    Lääkäri lupasi kirjoittaa lausunnon mutta sen kirjoittaminen kesti 8 kuukautta, Eli aloitin prosessin marraskuussa 2011, sain hakemuksen postiin elokuussa 2012.Vastauksen sain helmikuussa 2013 ja päätös oli hylkäävä.
    Se olikin ennakoitavissa sillä lääkäri ei ollut keksittynyt työkyvyn arviointiin vaan koonnut eri lähteistä hoitohistorian ilman kunnollsita arviota työkyvystä.
    Oli selvää ettei hänen ammattitaitonsa riittänyt asian arviointiin.

    Työkyvyn arviointi on oma taitolajinsa ja siihen ei terkkarin lääkäreitä kouluteta, sillä pääosa asiakkaista on eläkeläisiä ja lapsia eikä perehtyneisyyttä työlämän ongelmiin synny.

    Terkkareissa työttömien palveluun pitäisi rekrytoida lääkäreitä, joilla on käsitys työelämän vaatimuksisat ja jotka osaavat kirjoittaa arvioita työkunnosta

    No , pyysin terkkarin lääkäriä avustamaan valituksen tekemisessä, mutta hän kieltäytyi vedoten kiireisiin.
    Niinpä kirjoitin sen itse mutta en usko sen menestyvän ilman lääketieteellistä arviota.

    Päätös on luvassa 2014

    Eli työttömän vakavan sairauden toteamisesta kuluu ainakin 2-3 vuotta ennen kuin asia on päätöksessä.
    Mitään kuntoutusta ei ole tarjottu vaikka laki niin edellyttää eli jos työkyky on alentunut ja erityiseti jos eläke hylätään niin asiakas on ohajattava kuntoutukseen .

    Eipä ole kuulunut

    Ei kannata syyttää ikäsyrjinnästä ainoastaan työnantajia, siihen osallistuu koko yhteiskunta

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  13. Liian vanha kirjoitti 27.3.2013 kello 15:13

    Niin ja 500 päivääkin tuli täyteen, mutta eipä ole kuulunut mitään mistään suunnasta.

    Ja sun Helsingin kaupungissa, jossa Osmokin vaikuttaa.

    Ilmeisesti on unohtunut, että kauniit ajatukset pitäisi toteuttaakin

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  14. Liian vanha kirjoitti 27.3.2013 kello 22:10

    Itse asiassa Helsingin kaupunkikaan ei luota tavallisten terkkareiden työterveysasiantuntemukseen
    vaan on eriyttänyt oman työterveyshuollon erilliseen yksikköön.

    Jos terkkarin asinatuntemus ei riitä palvelemaan edes kaupunkia niin miten sitten työttömiä , joissa on paljon vajaatyökykyisiä ?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  15. Syltty kirjoitti 29.3.2013 kello 9:37

    Liian vanha länkyttää taas jostain teoreettisista mahdollisuuksista, jotka eivät kumminkaan ole todellisuutta työelämässä.

    Liian vanha: Tämä on mahdollista jo nytkin, ei tarvita uusia sääntöjä. Aina kun tehtävät muuttuvat , henkilön palkkausta voidaan tarkistaa.Niin ylös kuin alas.
    Muutos pitää vain todistaa, pelkkä ikä ei riitä.

    Käytännössä ei voida. On ihan höpö höpöä väittää että tuo olisi käytännössä mahdollista vaikka se teoriassa sitä onkin.

    —————

    Yleiskorotuksista:
    Ja on ihan turha kätissä vastaan että suurin osa TES-palkankorotuksista ei olisi yleiskorotuksia. Kyllä on. Omallakin alalla nuo paikalliset erät ovat melko uusi tuttavuus ja niiden osuus on paljon pienempi kuin yleiskorotuksen.

    Esimerkiksi omalla alalla vuoden 2005 korotuksissa yleiskorotuksen osuus oli 2,1% ja jaettava osuus huimat 0,4% eli viidesosa yleiskorotuksesta. Vuonna 2006 yleiskorotus oli 1,6% ja jaettava osuus 0,3%.

    Vuonna 2007 mentiinkin sitten ryskäten lamaan kunnon jättiyleiskorotuksella ilman mitään jakoeriä.

    2008 tulikin sitten alkuvuodesta 0,7% jaettava erä jo loppuvuodesta 2,5% yleiskorotus.

    2009 alkuvuodesta 2,5% jakoerä.

    ——————

    Kyllä yleiskorotusten osuus on ollut ja on edelleenkin merkittävä. 2011 yleiskorotuksen osuus oli taas tuplasti suurempi kuin jakoerä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  16. Austrian kirjoitti 29.3.2013 kello 13:30

    Pottina, ilman yleistä korotusta, jaettava palkankorotus voisi nykyistä paremmin edistää tuottavuutta ja tuloksellisen tekemisen palkitsemista…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  17. Pienipalkkainen kirjoitti 29.3.2013 kello 20:48

    Entä jo meidän ennestään pienipalkkaisten työntekijöiden palkkojen alentaminen? Palkat riittävät tälläkään hetkellä hädin tuskin elämiseen. Myös lähellä eläkeikää on maksettava laskut, koko ajan kallistuva ruoka ja mielellään vaatteitakin saatava joskus. Näinköhän tässä käy, että suuret ikäluokat järjestävät meille seuraaville 55+ tai 60+ ikäisille pienemmät palkat ja hoitavat itsensä eläkkeelle sitä ennen. Jos vihreät ovat tässä samaa mieltä kokoomuksen kanssa, en näe estettä miksei palkkojen alennuksia tultaisi toteutettamaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  18. Liian vanha kirjoitti 1.4.2013 kello 10:05

    Syltty:
    Liian vanha länkyttää taas jostain teoreettisista mahdollisuuksista, jotka eivät kumminkaan ole todellisuutta työelämässä.

    Käytännössä ei voida. On ihan höpö höpöä väittää että tuo olisi käytännössä mahdollista vaikka se teoriassa sitä onkin.

    —————

    Yleiskorotuksista:
    Ja on ihan turha kätissä vastaan että suurin osa TES-palkankorotuksista ei olisi yleiskorotuksia. Kyllä on. Omallakin alalla nuo paikalliset erät ovat melko uusi tuttavuus ja niiden osuus on paljon pienempi kuin yleiskorotuksen.

    Esimerkiksi omalla alalla vuoden 2005 korotuksissa yleiskorotuksen osuus oli 2,1% ja jaettava osuus huimat 0,4% eli viidesosa yleiskorotuksesta. Vuonna 2006 yleiskorotus oli 1,6% ja jaettava osuus 0,3%.

    Vuonna 2007 mentiinkin sitten ryskäten lamaan kunnon jättiyleiskorotuksella ilman mitään jakoeriä.

    2008 tulikin sitten alkuvuodesta 0,7% jaettava erä jo loppuvuodesta 2,5% yleiskorotus.

    2009 alkuvuodesta 2,5% jakoerä.

    ——————

    Kyllä yleiskorotusten osuus on ollut ja on edelleenkin merkittävä. 2011 yleiskorotuksen osuus oli taas tuplasti suurempi kuin jakoerä.

    Näin, kun korotukset ovat pieniä.Tuo 2,5 % tarkoittaa, että kohtuullisen henkilökohtaisen voi jakaa vain n puolelle ja toisen puolen palkka laskee.

    Ja eivät ihmiset tyhmiä ole, he kyllä tajuavat, ettei työnteon lisääminen/tuottavuudne parantaminen parempan johda, sillä jakovaraa ei tule lisää eli joku häviää aina

    Niinpä työteho alkaa laskea,sillä työntekijän tuotos laskee palkkaa vastaavalle tasolle.

    Eli muutam pomon suosikki tekee niska limassa töitä ja toinne puoli vetää lonkkaa.

    Mutta eihän tuo työehtosopimus ole kuin minimi, mikään ei estä lisäämästä päälle yrityskohtaisia eriä , jo 60-luvulla näistä puhuttiin liukumina, tehtävämuutoskorotuksina, järjestelyvaroina etc

    Liukumia on eniten pyrkinyt rajoittaman työnantajat.

    Nämä jaetaan pääasiassa henkilökohtaisina, toki yleiskorotuksiakin on nähty.

    Ja kun jo 70 % työntekijöistä on erilaisten bonus-suoritepalkkusten piirissä .Varsinkin bonuspalkkaukset ovat yrityskohtaisia niin palkka on hyvinkin eriytynyt tuottavuuden mukaan.
    Mutta myös suoritepalkkauksesta löytyy yrityskohtaisia ratkaisuja

    Duunari on tehnyt aina työnsä suoritepalkalla eli palkka on riippunut siitä, mitä on saanut aikaiseksi.

    Ja kyllä minä jaoin 2007-8 vielä henkilökohtaisia korotuksia ja paljon enemmän kuin yleiskorotukset sallivat kun palkkavääristymiä piti korjata.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

Jätä vastaus