Työttömän sopeutumisraha

Raken­nemuu­tok­sen jul­muuk­si­in kuu­luu, että moni taita­va ammat­timies ja –nainen menet­tää ammat­tin­sa, kun tehdas lopete­taan ja ehkä koko ammat­ti van­he­nee, kuten kävi kohopain­o­jen lato­jille. Edessä on joko putoami­nen työelämän ulkop­uolelle kokon­aan, täysin uuden ammatin opet­telu tai tyy­tymi­nen aiem­paa pieni­palkkaisem­paan työhön. Jos uut­ta ammat­tia ei enää rien­nä opiskele­maan, olisi kaikkien etu, että tosi­asi­at tun­nustet­taisi­in mah­dol­lisim­man nopeasti.

Esitämme tätä päätöstä nopeut­ta­maan ja helpot­ta­maan työt­tömän sopeu­tu­mis­ra­haa, joka mak­set­taisi­in säästyneestä työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta, kun alem­pi­palkkainen työ­paik­ka ote­taan vas­taan ennen 500 päivän rajan täyt­tymistä. Sopeu­tu­mis­ra­haa mak­set­taisi­in sitä pidem­pään mitä enem­män päivära­hapäiviä on jäl­jel­lä. Sopeu­tu­mis­ra­han aikana lapset saat­ta­vat lähteä pesästä ja per­heen asun­to­lainat saadaan ehkä mak­se­tuk­si tai on enem­män aikaa miet­tiä asum­isolot uusiksi.

Seu­raa­va tek­sti on suo­raan raportista:

Raken­nemuu­tok­sen vuok­si moni pitkän työu­ran tehnyt joutuu työt­tömäk­si ja menet­tää van­han ammat­tin­sa lop­ullis­es­ti. Edessä on usein joko syr­jäy­tymi­nen työ­markki­noil­ta tai sopeu­tu­mi­nen pienem­pään palkkaan. Entisen tasoista työ­paikkaa voi etsiä ansiopäivära­han turvin 500 päivää eli noin kak­si vuot­ta. Vähän aikaa kan­nat­taakin tietysti etsiä sen sijaan, että tart­tuisi ensim­mäiseen vas­taan tule­vaan, aiem­paa selvästi mata­la­palkkaisem­paan työhön. Jos­sain vai­heessa työt­tömyys­jak­son pitu­us kuitenkin kään­tyy rasit­teek­si, alka­en ennus­taa yhä pieni­palkkaisem­paa työtä. Olisi sekä yksilö­ta­sol­la että kansan­taloudel­lis­es­ti edullista ottaa mah­dol­lis­es­ti pieni­palkkaisem­pikin työ vas­taan nopeasti.

Esitämme, että työt­tömäk­si joutuneet, joil­la on takanaan yli kymme­nen vuo­den työhis­to­ria, voisi­vat saa­da työt­tömyyspäivära­hana sopeu­tu­mis­ra­haa ottaes­saan vas­taan aiem­paa mata­la­palkkaisem­man työn. Sopeu­tu­mis­ra­ha mak­set­taisi­in samo­jen sään­tö­jen mukaan kuin sovitel­tu päivära­ha, mut­ta ilman vaa­timus­ta osa-aikaises­ta työsken­telystä. Sopeu­tu­mis­ra­haa voisi saa­da yhteen­sä euromääräis­es­ti yhtä paljon kuin 500 päivän päivära­has­ta on käyt­tämät­tömät­tä. Näin se kan­nus­taisi nopeaan työl­listymiseen. Siinä nou­datet­taisi­in sovitel­lus­ta päivära­has­ta tut­tua 90 pros­entin sään­töä niin, etteivät sopeu­tu­mis­ra­ha ja palk­ka yhteen­sä voi ylit­tää 90 pros­ent­tia sopeu­tu­mis­ra­han perus­teena olev­as­ta palka­s­ta. Todet­takoon, että nyt mon­en kannal­ta on edullisem­paa ottaa vas­taan pieni­palkkainen osa-aikatyö kuin sama työ kokoaikaise­na, kos­ka osa-aikatyötä voi tukea sovitel­lul­la päivära­hal­la mut­ta kokoaikaista ei voi. Esitämme, että päivära­han suu­ru­u­den perus­tana olisi keskimääräi­nen ansio­ta­so viimeisen kymme­nen vuo­den aikana ansio­ta­soin­dek­sil­lä kor­jat­tuna, kos­ka ei ole tarkoi­tus, että sopeu­tu­mis­ra­has­ta tulisi tapa hyö­tyä ylimääräis­es­ti tilapäi­sistä korkeista ansioista.

Mitä pienem­pi on sopeu­tu­mis­ra­ha euromääräis­es­ti, sitä pitem­pään sitä kestäisi. Jos 90 pros­entin sään­tö leikkaa sopeu­tu­mis­ra­han hyvin pienek­si, mak­suai­ka veny­isi käytän­nössä lop­ut­tomi­in. Täl­löin voi olla perustel­tua aset­taa sopeu­tu­mis­ra­han mak­sulle ylära­jak­si esimerkik­si viisi vuotta.

Suosi­tus 8:

Työt­tömän sopeu­tu­mis­ra­ha. Henkilölle, jol­la on takanaan vähin­tään kymme­nen vuo­den työhis­to­ria hänen joutues­saan työt­tömäk­si ja jol­la ennen 500 päivän työt­tömyys­jak­son päät­tymistä on käyt­tämät­tömiä päivära­hapäiviä päiviä jäl­jel­lä, mak­se­taan hänen vas­taan­ot­taes­saan aiem­paa mata­la­palkkaisem­man työn työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta jäl­jelle jäänyt euromäärä sopeu­tu­mis­ra­hana samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin sovitel­tu työt­tömyyspäivära­ha, vaik­ka tehty­jen työ­tun­tien määrä ylit­täisi 80 pros­ent­tia alal­la nou­datet­tavas­ta kokoaikaisen työn työa­jas­ta. Sopeu­tu­mis­ra­han perus­teena ole­vana palkkana käytetään 120 viimeisen kuukau­den ansio­ta­soin­dek­sil­lä kor­jat­tua keskipalkkaa.

 

20 vastausta artikkeliin “Työttömän sopeutumisraha”

  1. Olete­taan, että palkkaan kak­si työn­tek­i­jää täs­mälleen samaan työhön. Molem­mat ovat olleet työt­töminä ennen työ­suh­teen solmimista, toinen saa työt­tömän sopeut­tamis­ra­haa, mut­ta toinen ei. Onko tämä reilua? 

    Jos olisi työvoima­pu­la, olisi järkevää patis­tel­la ansiosi­don­naisel­la loisi­ji­at töi­hin vaik­ka porkkanal­la, mut­ta eikö tässä tilanteessa porkkana mene yhteiskun­nan kannal­ta hukkaan, kos­ka työhalukkai­ta on riit­tämi­in ilman sopeuttamisrahaakin?

  2. Ilman ansiosi­don­naisen kaltaisia puskurisys­teeme­jä pitkäjän­teinen suun­nit­telu olisi mah­do­ton­ta. Kukaan ei uskaltaisi mitään. Minä olen siinä onnel­lises­sa ase­mas­sa, että mikään työt­tömyys ei uhkaa edes näköpi­iris­sä olevas­sa tule­vaisu­udessa, ja tyoe­htonikin voin halutes­sani läh­es sanel­la, mut­ta tiedän kyseen ole­van kuitenkin enem­män onnekkaas­ta sat­tumas­ta kuin omas­ta eri­no­maisu­ud­estani (jota toki tietenkin kyl­lä on). Olen hyvin nihkeä pullis­tele­maan ei yhtä onnekkaille.

  3. Mitä se kuu­luu työkaver­ille tai pomolle, saako joku sope­tu­mis­ra­haa? Ei sekään ole reilua, että saan samaa palkkaa kuin työkaveri, vaik­ka min­ul­la on isom­pi vuokra ja enem­män lap­sia elätettävänä.…

    Jouko Ollila on kuitenkin oike­as­sa siinä, että työn­hak­i­joi­ta on ihan riit­tämi­in eikä nähtävästi ole mie­lenki­in­toa saa­da ihmisiä töihin.

  4. Sopeut­tamis­ra­ha kuu­lostaa ihan lahjus­mak­sul­ta, että työt­tömäk­si jäänyt hyväksy­isi uuden surkean tilanteen­sa, ja näin jäisi mukise­mat­ta huonoon asemaansa.

    Eikö ensim­mäisek­si tulisi tar­jo­ta laadukas­ta lähialan koulu­tus­ta tai uut­ta koulu­tus­ta entiseen ammat­ti­in­sa näh­den, vaikka­pa tuol­la samaisen suu­ruisel­la rahalla. 

    Ja uut­ta koulut­tau­tu­mista tulisi tukea myös niin, että työkkärin virkail­i­jat eivät ryhty­isi ampumaan työt­tömäk­si jääneen ja sopeu­tu­mis­ra­haa saa­van omia tule­vaisu­u­den pyrkimyk­siä alas taka­mus­tun­tu­mal­taan — lake­ja kuulem­ma tuntien.

    1. Kau­nis aja­tus koulöut­taa uud­estaan, mut­ta 50-vuo­tias paper­i­työläisen kannal­ta mah­n­dol­lisu­udet mil­lään koulu­tuk­sel­la aiem­paan tulota­soon ovat vaa­ti­mat­tomat. Huo­m­a­sit kai, että tuo raha on tarkoitet­tu vain yli kymme­nen vuo­den työhis­to­ri­an omaav­ille. Täl­lainen sop­uetu­mis­ra­ha on itseasi­as­sa nytk­i­un sovitel­lus­sa päivära­has­sa, mut­ta sen ehtona on, ettei ota vas­taan kokopäivä­työtä. Me itseasi­as­sa esitämme vain tämän ehdon poistamista.

  5. Eikö samaan kan­nustin­vaiku­tuk­seen päästäisi yksinker­taisem­min ja myös julk­isia meno­ja säästäen ajan funk­tiona aleneval­la ansiosi­don­naisel­la työttömyyskorvauksella?
    Esimerkik­si siten, että työt­tömyysko­r­vaus olisi ensim­mäiset 6kk nykyisen suu­ru­inen tai suurem­pi ja alka­isi siitä lin­eaaris­es­ti lähen­tyä perus­päivära­haa, joka saavutet­taisi­in kun 500 päivää tulee täy­teen. Jos töitä ei mil­lään satu löy­tymään niin tapah­tu­isi sopeu­tu­mi­nen perus­päivära­halle ainakin hiljattain.

  6. Ongel­ma ei ole työn tar­jon­ta vaan työ­paikko­jen vähyys.Nyt yhtä avoin­ta työ­paikkaa kohti on 10–20 tarjoajaa.

    Koke­muk­sen perus­teel­la pieni­palkkaiseen asi­akas­palve­lute­htäväänkin tuli 200 hakemusta

    Kun töi­hin ei väk­isin voi men­nä niin eipä tuos­ta kan­nus­times­ta ole juurikaan hyö­tyä, ei työl­listymi­nen ainakaan siitä johdu .

    Kun työn yli­tar­jon­ta on val­tavaa niin ei yhden työl­listymi­nen toisen sijas­ta kokon­aisku­vaa muuta

  7. Ehdo­tus näyt­täisi perus­tu­van ole­tuk­seen, että lisäämäl­lä mata­la­palkkatöi­hin tar­jon­taa saadaan aikaisek­si lisää työ­paikko­ja. Ja jos mata­la­palkkaiset vielä hyväksyvät nyky­istäkin pienem­piä palkko­ja, niin työ­paikko­jen tar­jon­ta kas­vaa tai ainakin niiden siir­tymi­nen Aasi­aan hidastuu.

    Samal­la työt­tömyys pienenisi ilman, että palkkain­flaa­tio lähtisi jyl­läämään (eli Nairu-työt­tömyys alenisi). Ehkä myös säästet­täisi­in koulu­tus­ra­hois­sakin tai voitaisi­in suun­na­ta niitä tehokkaam­min entistä motivoituneimpi­in ihmisiin.

    Kan­nat­taisiko panos­tus? Ehkä. Mut­ta demar­it luul­tavasti väit­tävät, että sopeu­tu­mis­ra­hat tuot­ta­vat parem­min koulu­tuk­sen lisäämisessä. 

    Koulu­tus toimi­ikin var­maan toisil­la, mut­ta ei valitet­tavasti kaikil­la. Siinä ilmeis­es­ti tämän ehdo­tuk­sen markki­narako. Voisi­vatko demar­itkin joskus tun­nus­taa tosiasiat?

  8. Jouko Ollila:töi­hin vaik­ka porkkanal­la, mut­ta eikö tässä tilanteessa porkkana mene yhteiskun­nan kannal­ta hukkaan, 

    Saavute­tu­ista eduista ei luovu­ta eikä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia voi tehdä, joten ain­ut keino on heit­tää hyvää rahaa huonon perään.

    Melkein 2v pitkä ansiosi­don­nainen päivära­ha on kyl­lä työ­markki­noiden toimin­nan kannal­ta ihan vihovi­imeinen keksin­tö. Jos se lakkautet­taisi­in ja kaik­ki säästyneet rahat siir­ret­täisi­in vaik­ka mata­la­palkkatyön vero­tuk­sen alen­tamiseen, niin lop­putu­los olisi _kaikkien_ kannal­ta paljon parempi.

    Muis­tan itse kun työu­ran alus­sa jouduin lomaute­tuk­si perus­päivära­hal­la. Tuli muuten kiire etsiä uusi työ­paik­ka ja se löy­tyikin varsin vikkelään. Kun sit­ten myöhemin jouduin uudelleen lomaute­tuk­si, pääsin jo ansiosi­don­naiselle joten ei kyläl ollut mitenkään suur­ta kiiret­tä alkaa kat­se­le­maan uut­ta paikkaa. Odot­telinkin use­am­man kuukau­den ennenkuin sit­ten siir­ryin yrittäjäksi.

    Ja ennenkuin vasem­mal­ta laidal­ta tulee se huu­tokuoro “Miten sen köy­hän työt­tömän kol­men­sadan­tuha­nen (sic!) euron asun­to­lainan käy?”, niin tänä päivänä asun­to­lain­oi­hin myy­dään vaku­u­tuk­sia työt­tömyy­den ja muiden vas­taavien onnet­to­muuk­sien varalle.

    Mut­ta kuten alus­sa sanoin, ansiosi­don­nainen on saavutet­tu etu ja pyhä lehmä, siihen ei kosketa.

  9. Yli­tar­jon­ta tilanteessa tuo parem­min tuot­ta­van työvoiman kan­nus­t­a­mi­nen pienem­pi­palkkaiseen työhön syr­jäyt­tää huonom­min tuot­tavaa työvoimaa ja lisää syrjäytyneisyyttä.

    Kan­nus­timet toimi­si­vat jos kitkatyöt­tömyys olisi kohtuullista,mutta nyt on ollut 20 vuot­ta työvoiman val­ta­va ylitarjonta

  10. Liian van­ha:
    Ongel­ma ei ole työn tar­jon­ta vaan työ­paikko­jen vähyys.Nyt yhtä avoin­ta työ­paikkaa kohti on 10–20 tarjoajaa. 

    Työt­tömien työn­hak­i­joiden ja työ­paikko­jen kohtaamis­es­ta ei voi tehdä mitään rel­e­vant­tia johtopäätöstä hake­musten määrän perus­teel­la. Hak­i­joista vaik­ka kaik­ki saat­ta­vat olla paikan­vai­h­ta­jia eikä suinkaan työt­tömiä. Töitä ei saa “ole­mal­la käytettävissä”.

    Hake­mus on aina help­po tehdä samaa poh­jaa monista­mal­la joten yksi hak­i­ja voi työt­tömyys­jak­son aikana hakea urakalla vaik­ka kym­men­tä paikkaa päivässä. Ja netis­sä vielä helpom­min kuin per­in­teis­es­ti aanelosia kir­jaamoon lähettämällä.

    Vas­taavasti työt­tömät ihmettelevät usein miten kovan työn takana työn­haku on kun hekin ovat lähet­täneet sato­ja hake­muk­sia joista yksikään ei ole “tär­pän­nyt”.

    Työn­haku ei kuitenkaan ole pilkkimistä jos­sa saalis on yleen­sä sitä parem­pi mitä use­ampia mato­ja on järvessä…

  11. Sylt­ty: Saavute­tu­ista eduista ei luovu­ta eikä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia voi tehdä, joten ain­ut keino on heit­tää hyvää rahaa huonon perään.

    Melkein 2v pitkä ansiosi­don­nainen päivära­ha on kyl­lä työ­markki­noiden toimin­nan kannal­ta ihan vihovi­imeinen keksin­tö. Jos se lakkautet­taisi­in ja kaik­ki säästyneet rahat siir­ret­täisi­in vaik­ka mata­la­palkkatyön vero­tuk­sen alen­tamiseen, niin lop­putu­los olisi _kaikkien_ kannal­ta paljon parempi.

    Muis­tan itse kun työu­ran alus­sa jouduin lomaute­tuk­si perus­päivära­hal­la. Tuli muuten kiire etsiä uusi työ­paik­ka ja se löy­tyikin varsin vikkelään. Kun sit­ten myöhemin jouduin uudelleen lomaute­tuk­si, pääsin jo ansiosi­don­naiselle joten ei kyläl ollut mitenkään suur­ta kiiret­tä alkaa kat­se­le­maan uut­ta paikkaa. Odot­telinkin use­am­man kuukau­den ennenkuin sit­ten siir­ryin yrittäjäksi.

    Ja ennenkuin vasem­mal­ta laidal­ta tulee se huu­tokuoro “Miten sen köy­hän työt­tömän kol­men­sadan­tuha­nen (sic!) euron asun­to­lainan käy?”, niin tänä päivänä asun­to­lain­oi­hin myy­dään vaku­u­tuk­sia työt­tömyy­den ja muiden vas­taavien onnet­to­muuk­sien varalle.

    Mut­ta kuten alus­sa sanoin, ansiosi­don­nainen on saavutet­tu etu ja pyhä lehmä, siihen ei kosketa.

    Mik­siköhän työt­tömyys kestää vain 15 viikkoa, jos mak­si­mi on 100 viikkoa ?

  12. Ver­tailun vuok­si Ruot­sis­sa työt­tömyys kestää
    keskimäärin 26 viikkoa ja saat­tui silmi­in New York Time­sista uuti­nen, jos­sa ker­rot­ti­in, että USA:n keskimääräi­nen työt­tömyys­jak­son pitu­us on kas­vanut 24 viikos­ta 47 viikkoon ?

    Tan­skan mallis­sa kor­vaus­ta saa jopa neljä vuot­ta ja Tan­skan työ­markki­noi­ta on pidet­ty mal­li­na Suomellekin

  13. Liian van­ha:
    Ongel­ma ei ole työn tar­jon­ta vaan työ­paikko­jen vähyys.Nyt yhtä avoin­ta työ­paikkaa kohti on 10–20 tarjoajaa.

    Koke­muk­sen perus­teel­la pieni­palkkaiseen asi­akas­palve­lute­htäväänkin tuli 200 hakemusta

    Kun töi­hin ei väk­isin voi men­nä niin eipä tuos­ta kan­nus­times­ta ole juurikaan hyö­tyä, ei työl­listymi­nen ainakaan siitä johdu .

    Kun työn yli­tar­jon­ta on val­tavaa niin ei yhden työl­listymi­nen toisen sijas­ta kokon­aisku­vaa muuta

    Järkevää tek­stiä. Pitää myös huo­ma­ta, ettei palkan alen­t­a­mi­nen tai työ­nan­ta­jan saa­ma ylimääräi­nen kor­vaus mitenkään takaa sitä, että työ­nan­ta­ja palkkaisi jatkos­sa yhden sijas­ta kak­si. Toden­näköistä on, että palkatuk­si tulee edelleen vain yksi ja hänen työmäärään­sä lisätään entisestään. ’

    Tämän voi päätel­lä siitä, ettei kela­mak­su­jen pois­tokaan lisän­nyt työl­lisyyt­tä lainkaan, vaan ennä­tys­vauhti­nen työ­paikko­jen lakkaut­ta­mi­nen jatkui.

  14. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Työt­tömien työn­hak­i­joiden ja työ­paikko­jen kohtaamis­es­ta ei voi tehdä mitään rel­e­vant­tia johtopäätöstä hake­musten määrän perus­teel­la. Hak­i­joista vaik­ka kaik­ki saat­ta­vat olla paikan­vai­h­ta­jia eikä suinkaan työt­tömiä. Töitä ei saa “ole­mal­la käytettävissä”.

    Hake­mus on aina help­po tehdä samaa poh­jaa monista­mal­la joten yksi hak­i­ja voi työt­tömyys­jak­son aikana hakea urakalla vaik­ka kym­men­tä paikkaa päivässä. Ja netis­sä vielä helpom­min kuin per­in­teis­es­ti aanelosia kir­jaamoon lähettämällä.

    Vas­taavasti työt­tömät ihmettelevät usein miten kovan työn takana työn­haku on kun hekin ovat lähet­täneet sato­ja hake­muk­sia joista yksikään ei ole “tär­pän­nyt”.

    Työn­haku ei kuitenkaan ole pilkkimistä jos­sa saalis on yleen­sä sitä parem­pi mitä use­ampia mato­ja on järvessä…

    Koh­ta nykyi­nen työ­nan­ta­ja ker­too työl­lisyys­ti­lanteen. Vale­htelem­i­nen täsä kohdas­sa pal­jas­tuu haas­tat­telus­sa ja johtaa hylkyyn.

    Ja jos ei hae niin ei saa työ­paikkaakaan. Ja jos ei hae ahk­erasti niin joutuu karenssiin.

    Suo­mi on EU:n innokkain työt­tömien rankaisija

  15. “Suo­mi on EU:n innokkain työt­tömien rankaisija”

    Ihan oikeasti huvit­ti työt­tömyyskaut­eni alkupuolel­la, kun oma­toimis­es­ti hain eräälle työvoimapoli­it­tiselle kurssille ja sit­ten het­ken päästä peru­in kurssi­hake­muk­seni, niin min­ulle välit­tömästi työkkärin täti siitä paikasti tulosti print­in, että perustelep­pa peru­u­tuk­sesi työvoima­toimikun­nalle. Jär­ki kun min­ulle sanoi, että kurssi­hake­muk­sen voi perua jos kurssille hakuai­ka ei ole vielä loppunut.

    Lop­ul­ta karenssia en saanut, kos­ka min­ut hyväksyt­ti­in toiselle kurssillem jos­ta sit­ten vielä pääsin työhön jos­ta mak­set­ti­in eläk­er­tymää ja kesälo­maakin työ­suh­teesta karttui.

  16. Liian van­ha: Kan­nus­timet toimi­si­vat jos kitkatyöt­tömyys olisi kohtuullista,mutta nyt on ollut 20 vuot­ta työvoiman val­ta­va ylitarjonta

    Ja toisaal­ta työvoimas­ta on pulaa. Siitä on pulaa sekä asiantun­ti­ja-aloil­la että esimerkik­si siivousalal­la. Työl­lisyys ja työt­tömyys keskit­tyvät ihmis­ryh­mit­täin ja maanti­eteel­lis­es­ti, joten mitään kat­e­gorisia johtopäätök­siä on vaikea tehdä.

    Olen itse ollut rekry­toival­la puolel­la seu­raa­mas­sa tilan­net­ta hiukan pidem­mäl­lä per­spek­ti­ivil­lä. Ainakaan asiantun­ti­jatyössä mitään suur­ta ruuhkaa hyvistä työn­hak­i­joista ei ole ollut, vaik­ka työn vaa­timuk­set eivät ole olleet mitenkään eri­tyisen rajoit­tavia. Vähän ehkä yllät­täenkin viimeiset pari vuot­ta ovat olleet työvoiman saatavu­u­den kannal­ta hyvinkin han­kalia. Ts. tilanne on aivan eri­lainen kuin 90-luvun puo­livälis­sä, jol­loin kaiken­laista työvoimaa oli run­saasti liikkeellä.

    Yhtä julkises­ti avoin­na ole­vaa työ­paikkaa kohti tulee kyl­lä aina usei­ta hake­muk­sia. Jos näistä kuitenkin pois­taa ne, jois­sa kauem­paakin näkee työn­hak­i­jan ja työn kuvan kohtaa­mat­to­muu­den, tilanne muut­tuu radikaal­isti. Liik­keel­lä on paljonkin hak­i­joi­ta, jot­ka ampu­vat kaikkea, mikä liikkuu — ja sitäkin, mikä ei enää liiku.

    Mie­lenki­in­toinen tren­di on sekin, että rekry­toin­tikana­vat ovat muut­ta­neet. Aivan tavalli­nen toimis­toas­sis­tent­ti haetaan nykyään rekry­toin­tipalvelun kaut­ta tai vuokratyöl­lä aloit­taen. Tämäkin johtuu osit­tain tuos­ta maini­tus­ta työn­hak­i­joiden pohjakohinasta.

    Työt­tömän kannal­ta tilanne on tietenkin vähän ankea. Ainakaan vira­nomais­ten apua ei kovin paljon kan­na­ta odot­taa. Se on ihan ymmär­ret­tävää, että työn­hak­i­joi­ta kan­nuste­taan oikeasti hake­maan työte­htäviä, mut­ta nykyisel­lään jär­jeste­ly tun­tuu vain johta­van hillit­tömään hake­mus­sirkuk­seen, joka hait­taa kumpaakin osapuolta.

  17. ” Siitä on pulaa sekä asiantun­ti­ja-aloil­la että esimerkik­si siivousalalla.”

    Lääkärit on tun­ne­tu­in asiantun­ti­japu­lan kohde.Mutta Suomen kieltä taitavaa ei saa kuin vuosien koulutuksella.Joko ulko­maalais­es­ta tai suomalisesta.

    Kuitenkin me olemme valmi­ita mak­samaan kallis kieli-täy­den­nysk­oulu­tus emmekä koulu­ta itse

    Toinen ongel­ma on, että työ­nan­ta­jat ovat halut­to­mia sitou­tu­maan pitkäjän­teiseen henkilöstöpolitiikkaan.

    Har­voin niitä valmi­ita asiantun­ti­joi­ta vapaana kadul­la kulkee.

    On aika amatöörimäistä johtamista kuvitel­la, että yhtäkkiä löy­tyy tarkalleen sopi­va asiantun­ti­ja rajat­tuun tehtävään.
    Yksi henkilöstöjo­htamisen keskeisiä asioi­ta on liike­toimin­nan jatku­vu­u­den tur­vaami­nen ja se merk­it­see varus­tau­tu­mista tilanteeseen, jos­sa avain­henkilö sairas­tuu, kuolee tai läh­tee pois.
    Tai tulee yllät­tävä tarve

    Mitä tulee siivoo­ji­in niin pulas­ta kär­sivät hui­jar­i­fir­mat, asiansa hoita­vat kyl­lä saa­vat työn­tek­i­jöitä ja heitä on jonok­si saakka.
    Omen leimansa antaa alalle lyhyet työ­suh­teet ja epämääräi­nen työvoima eikä ole var­maa onko joka vuoron alus­sa kaik­ki paikalla eikä paikkosys­teemikään kata kovin suuria poisjääntejä.

    Help­po työ­suh­teen päät­tämi­nen merk­it­see myös ajoit­taista työvoima­pu­laa hyvällekin työnantajalle

    Har­va vain muis­taa näitä jous­tavu­u­den huono­ja puolia

  18. Jouko Ollila:
    …Jos olisi työvoima­pu­la, olisi järkevää patis­tel­la ansiosi­don­naisel­la loisi­ji­at töi­hin vaik­ka porkkanal­la, mut­ta eikö tässä tilanteessa porkkana mene yhteiskun­nan kannal­ta hukkaan… 

    Eikö oikea toimen­pide ole puut­tumi­nen liian pitki­in ansiosi­don­naisi­in tuki­in? Tan­skas­sa on hyvä, mut­ta lyhyt työt­tö­muus­tur­va yhdis­tet­tynä help­poon irti­sanomiseen. Se on toimi­va järjestelmä.

  19. “Ainakaan asiantun­ti­jatyössä mitään suur­ta ruuhkaa hyvistä työn­hak­i­joista ei ole ollut, vaik­ka työn vaa­timuk­set eivät ole olleet mitenkään eri­tyisen rajoit­tavia. Vähän ehkä yllät­täenkin viimeiset pari vuot­ta ovat olleet työvoiman saatavu­u­den kannal­ta hyvinkin hankalia.”

    Jos me kaik­ki ajat­telisimme samoin niin eläisimme vielä puis­sa ja söisimme hedelmiä.
    Minä olen palkan­nut ihmisiä 40 vuot­ta , var­maan sato­ja, ja olen ollut onnelli­nen jos löy­tyy edes puo­lik­si pätevä.

    Täy­del­listä ei löy­dy koskaan, on vain vajavaisia .

    Ja näistä sit­ten pitää muoka­ta ryh­mä jos­sa tois­t­en vahvu­udet peit­tävät tois­t­en heikkoudet.

    Toinen avain on työvoiman kas­vat­ta­mi­nen, eivät jääkiekkoseu­ratkaan pär­jää osta­mal­la uusia vaan usem­mal­la on nuoriso­toim­intaa, joka tuot­taa tule­vaisu­u­den huiput.

    Aivan samoin pelaa työelämäkin ja uuden asiantun­ti­jan koulut­ta­mi­nen alkaa jo kun hän läh­tee opin­tielle eli har­joit­telijoi­ta pitää kat­sel­la sil­lä silmäl­lä ja tar­jo­ta jatkuvuutta .
    Useim­mat tart­tuvat koukku­un ja jatka­vat kun työ­paikkaa ei tarvitse etsiä.
    Näin nuores­ta voi kou­lia juuri omi­in tarpeisi­in sopivan.

    Eikä kukaa ole koskaan valmis, sik­si onkin hul­lua etsiä täysin valmista.
    Toinen ongel­ma on eri­laisu­u­den hyväksymi­nen, minäkin lankesin urani alus­sa siihen, että tiesin miten kaik­ki asita hoide­taan ja oli vaikea hyväksyä eri­laista toim­intat­a­paa, mut­ta kun elämää on näh­nyt tarpeek­si niin ymmärtää ettei se oma aja­tus vält­tämät­tä se ain­oa oikea ole ja muil­lakin tavoil­la voi asioi­ta hoitaa.

    Pedant­ti pilkun­vi­ilaa­ja ei löy­dä koskaan pätevää

Vastaa käyttäjälle Catilina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.