Ruotsin televisio on keksinyt, että 1990-luvulla maastohiihtäjillä oli oudon korkeat veriarvot. Onko tässä jotain, jota ei ole tiedetty?
Muistan, että vähän Lahden MM-kisojen jälkeen (ne, joissa lähes koko joukkueemme jäi kiinni yrityksestä huijata hemoglobiinitestejä hemohessillä) joku tutkija kertoi, että tutkimalla veriarvoja monimuuttujatesteillä pystyi osoittamaan, että 75 prosentilla hiihtäjistä veren ominaisuuksia oli tavalla tai toisella manipuloitu. Tällainen analyysi paljastaa fuskaamisen yleisyyden, mutta ei pysty yksittäisestä henkilöstä todistamaan, että juuri hän on fuskannut. Minulta on turha tulla pyytämään tähän lähdettä, koska kuulin asian ohimennen enkä voi muistaa, kuka sen kertoi ja missä tilaisuudessa. Tilastotieteilijänä vain panin tämän merkille. Jos dopingtyössä haluttaisiin rosvot kiinni, ei tuijotettaisi yksittäisiin manipuloitavissa oleviin veriarvoihin vaan eri arvojen outoihin kombinaatioihin.
Tuohon aikaan hiihtojen järjestäjät tiesivät dopingin yleisyydestä. Kun itse dopingia ei voitu testeillä osoittaa, päätettiin yksinkertaisesti asettaa raja-arvo sille, kuinka korkealle hemoglobiinipitoisuuden sai nostaa. Tätä testiä suomalaiset yrittivät hämätä laimentamalla verta hemohessillä.
Lopetin urheilun seuraamisen kun Martti Vainio jäi kiinni dopingista Los Angelesissa
Ruotsalaisten uutuus oli käsittääkseni se, että he pystyivät yhdistämään veriarvot yksilöityyn urheilijaan. Isoja nimiä listoistaan odotetusti löytyi, mutta todisteeksi nuo veriarvot eivät yksistään kelpaa, ja listat olivat muutenkin vain jäävuoren huippu, joten suuri puhdistus jäi taas tekemättä, ja puhdistamatta jääkin lukuunottamatta yksittäisiä urheilijoita jotka synnintunnossaan tunnustavat.
Kuitenkin kalikka kalahti ainakin Norjassa, jonka likapyykki on täysin pesemättä. Olisikin mielenkiintoisempaa kuin tuo ennestään tiedetty verimanipuloinnin yleisyys, selvittää miten Norja on onnistunut välttämään suuren luokan doping-skandaalin, huolimatta vuosikausien murskaavasta ylivoimastaan hiihtoladuilla.
Suomen kaltaista tragediaa en kuitenkaan toivo edes norjalaisille.
Hiihtäjien veriarvoista eri arvikisoissa 1980- ja ‑90 luvuilla on erilaisia lääketieteellisiä julkaisuja samoilla johtopäätöksillä (veriarvoja manipuloitu). Norjalaiset ja ruotsalaiset käyttivät silloin ja nyt Lance Armstrongmaista taktiikkaa: kiistä tosiasiat ja hyökkää sanantuojaa vastaan.
Kun korkeista veriarvoista on kestävyysurheilussa hyötyä, niin eikö ole loogista että silloin huipulle valikoituu ne ihmiset , joilla nuo arvot ovat luonnostaan korkeimmat. Toisaalta ei kai niillä muilla ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää parantaa niitä arvoja keinoilla mitä on käytettävissä.
Juuri tuon luontaisen valikoitumisen takia kannattaa keskittyä monimuuttuja-menetelmiin, jolloin löydetään nimenomaan arvojen manipulointi.
Minusta outoa koko tässä keskustelussa on, että alalla toimineet viittaavat 90-lukuun ikään kuin jotenkin erityisen synkkänä kautena. Nähdäkseni yhtään mikään ei ole muuttunut, eikä meno todellakaan ollut sen rehellisempää myöskään 90-lukua edeltäneinä vuosina. Testit ovat tietysti parantuneet jonkin verran, mutta edelleen kiellettyjä keinoja käytetään juuri niin paljon kuin uskalletaan riskiä ottaa. En nyt tarkoita erityisesti Suomea. Täällä skandaalin jälkeen on ehkä dopattu vähemmän, minkä voinee myös tuloksista nähdä.
2003 artikkeli aiheesta (siihen aikaan norjalaiset ja ruotsalaiset otti aina kolmoisvoittoja): http://journals.lww.com/cjsportsmed/Abstract/2003/05000/Abnormal_Hematologic_Profiles_in_Elite.2.aspx
Abstraktista:
Results: Of the skiers tested and finishing within the top 50 places in the competitions, 17% had highly abnormal hematologic profiles, 19% had abnormal values, and 64% were normal. Fifty percent of medal winners and 33% of those finishing from 4th to 10th place had highly abnormal hematologic profiles. In contrast, only 3% of skiers finishing from 41st to 50th place had highly abnormal values.
Conclusions: These data suggest that blood doping is both prevalent and effective in cross-country ski racing, and current testing programs for blood doping are ineffective
Tuota veriarvojen pitkäaikaista kokonaisseurantaa kutsutaan antidopingissa “biologiseksi passiksi” ja se on ollut viitisen vuotta käytössä ainakin pyöräilyssä ja maastohiihdossa. Tuolla perusteella dopingista tuomittujen määrät ovat kyllä vielä aika vaatimattomia, ja erään kv-lajiliiton erään ex-puheenjohtajan ystävälliset varoitukset kohta kiinni jäämässä oleville urheilijoille/joukkueille eivät ainakaan auta asiaa. Ainakin pyöräilyssä tuolla saralla kehitystä on viime vuosina tapahtunut paljon, mutta paljon on vielä tehtävääkin.
On ollut muitakin keinoja kohentaa hemoglobiiniarvoja kuten korkean paikan leirit, ja uskon norjalaisten tukeutuneen enemmän siihen vaihtoehtoon. Onhan Norjassa 2 km korkeita vuoria jossa ovat voineet harjoitella ja asua pitkiäkin aikoja ennen arvokisoja.
Suomalaisten maastohiihtopomojen taas olisi syytä sen sijaan, että aina nokittavat länsinaapureitaan, tunnustaa millainen “urheilulääketieteen” yhteistyö Suomella oli Neuvostoliiton ja muiden Itä-Euroopan maiden kanssa varsinkin 1980-luvulla ja miten silloin opittuja menetelmiä kehitettiin vielä vuosikymmen sen jälkeen. muutama vuosi sitten näytettiin TV-dokumentti jossa yleisurheilupomot myönsivät yhteistyöön DDR:n kanssa, milloin tulee maastohiihtopomojen vuoro?
Olen jo aikoja sitten lopettanut maastohiihdon seuraamisen koska ottaa aina niin päähän miten “suomettunut” ts kylmän sodan poteroihin kaivautunutta suomalainen maastohiihtoeliitti on yhä tänä päivänä.
Ainakin pyöräilyssä on nykyään käytössa biopassi, johon on merkitty urheilijan normaalit veriarvot. Kaikki dopingtestin tuloksia verrataan passin arvoihin. Kaikki manipuloini näkyy.
Vanhojen asioiden tonkiminen on mielestäni aivan turhaa. Kaikki kestävyysurheilua seuraavat tietävät, että lähes joka lajissa käytettiin epoa koko 90-luvun, luotettavan testin käyttöönottoon asti. Käyttö oli niin laajaa, että yksittäisiä urheijoita on epäreilua nostaa seipäännokkaan. Miksi syyttää yhtä tai kahta urhelijaa, kun käyttäjiä on ollut satoja.
On myös mielenkiintoista, että huippu-urheilun dopingia vastustetaan mm. syystä, että jos yksi käyttää, on muidenkin käytettävä. Jos tätä vertaa siviilielämään, niin olemmeko kehon muokkauksessa saavuttamassa saman pisteen siviilielämässä? Plastiikkakirurgian ja kehon muokkauksen yleistyessä kaikkien on pakko käydä muokkaamassa kehoa.
En tiedä mitä kaikkea tuolla monimuuttujamenetelmällä voi mitata, mutta vanha kunnon veritankkaushan elää ilmeisesti uutta kultakautta, ja lienee vaikeasti jäljitettävissä myös monimuuttujatestauksen kantilta. Oma veri näyttä aikalailla omalta vereltä vaikka se viikon olisi ollut jääkaapissa.
Vapautetaan dopingin käyttö. Se olisi reilua ja lopettaisi typerän kilpajuoksun douppaajien ja testaajien välillä. Urheilu on muutenkin monin osin sairasta.
Kyllä se on minulle ollut selvää niinkauan kuin muista, että urheilu on dopingia. Lapsena Martti Vainion innostamana leikittiin että jalkapallotreenien jälkeen syödyt karkit olivat anabolisia steroideja (vaikkei edes tiedetty mitä ne ovat, kunhan oli kuultu radiosta tai telkkarista että Martti Vainio oli sellaisia ottanut että pärjäisi paremmin).
Antidoping toimikunnan lääkäreitäkin ihan syystä on Suomessa haukuttu siitä että olivat mallioppilaita, toisin kuin Norjalaiset kolleegansa. Meillä WADA:n edustajat pilasivat kestävyysjuoksun, norjalaisten omat lääkärit olivat vähän isänmaallisempia. Varmaan on vähän epäreilua sanoa näin, mutta tämä on se, miltä asia minusta näyttää.
En myöskään ihan ymmärrä miksi dopingia niin kauheasti paheksutaan. Armstrong ja väitän että kaikki muut huipulla käyttävät. Sellaista olympiavoittajaa ei maailmasta löydy, joka ei olisi dopingia käyttänyt. Minusta on jotenkin säälittävää että ihmiset viitsivät edes elätellä näitä käsityksiä jotenkin.
WADAn pitäisi minusta laatia uudet säännöt jotka perustuvat puhtaasti siihen, mitä voidaan pitää terveyden kannalta hyväksyttävänä. Jossain vaiheessa kestävyysurheilijoista hurjan isolla osalla oli diagnoosi rasitusastmasta, kun diagnoosin perusteella sai käyttää tietyn määrän salbutamolia. Ja niin edelleen. Paljon parempi olisi sallia ne aineet jotka ovat kohtuullisen vaarattomia suhteessa hyötyyn, eikä ajaa tilannetta siihen suuntaan että käytetään aineita joita on vaikea havaita.
Kiinnostava kysymys on huippu-urheilun suhde verorahoihin. Julkisen tuen ohella hippu-urheiluun sijoitetaan kohtuullisen paljon piilotettua tukea valtion ja kuntien toimsta.
Hiihdon ohella jääkiekko on uutisissa.
Näkökulmia on erilaisia:
Urheilu on kansakunnan rakentamista (Paavo Nurmi, Matti Nykänen, Kimi Räikkönen) — ja siihen käytetty raha on kansallista PR rahoitusta, jossa ei pidä kitsastella.
Urheilu on liiketoimintaa — ja siihen kuuluvat tuet siinä kuin telakoille, urheilu tuo verotuloja työpaikkojen ja matkailun kautta ja työllistää välillisesti paljon ihmisiä.
Urheilu on “poliittisesti hyvä asia” — ja sen kautat poliitikko saa näkyvyyttä ja edistää uudelleen valintaansa ja siksi siihen kannataa ohjata poliittisesti rahaa.
Erikoista hommassa on jatkuva köyhyys, samaan aikaan kun urheilujohtajat tienaavat kuin hellä olisi ihan oikea tuttava yhtiö, riippumatta menestyksestä. Samoin ammattiurheilijoiden palkkiot pienellä joukolla nousevat roimasti kuten ehdiän yksityset sponsorisopimustensa tuotot.
Doping on osa tulosjärjestelmää ja urheiluviihteen tuottamista. Sopupelejä karsii tehokakimmin rahapelaaminen, jossa järjestettyjen pelien karsiminen on välttämätöntä.
Urheilun taloutta ja tukia eivät ainakaan faneina olevat urheilutoimittajat halua avata. Jonkin syvällinen ongelma tässä kuitenkin on olemassa, kun palkkiot nousevat ja tappioot kasvavat.
Juonioritoimintaan ja massaliikuntaan avustusrahat eivät tunnu koskaan päätyvän.
Miten monimuuttujamenetelmät sulkevat pois sallitun manipuloinnin, jonka eri lajeja eri urheilijat harrastivat, esimerkiksi matkat, alppimajat, astmalääkkeet, ruokpavalio, harjoittelu? Pitää myös muistaa, että korkean hemoglobiinin ihmisistä hiihtoon valikoitunevat erityisesti ne, joiden muut ominaisuudet eivät sovi muihin lajeihin.
Jos N tietyn lajin huippu-urheilijan P erilaisesta mittarista lasketaan kovarianssimatriisi ja P ulotteinen keskiarvot sisältävä vektori niin yhden urheilijan arvojen etäisyyttä normaalista voisi mitata seuraavan neliömuodon kautta:
t (y) Ay
Tuossa A on varianssikovarianssimatriisin käänteismatriisi ja y on P ulotteinen mittarin poikkeama keskiarvoista. Asymptoottisesti tuo neliömuoto on Khii-neliöjakautunut.
Mutta miten testi toimisi jos kaikki N urheilijaa douppaa?
Onhan se juuri noin. Mutta kun tilastot näyttävät, että SAMOILLA henkilöillä on aikoinaan ollut alemmat veriarvot, sitten tiettyjen dopingmenetelmien kehityttyä ja huhujen mukaan yleistyttyä (mm. EPO) korkeammat ja testimenetelmien kehityttyä veriarvot ovat taas systemaattisesti alentuneet, niin ei voida ehkä puhua kuitenkaan vain siitä, että olisi synnynnäisestä ominaisuudesta. Jos kyse olisi synnynnäisestä ominaisuudesta, ja siitä, että alalle on vain valikoitunut korkean veriarvon ihmisiä, veriarvojen ei pitäisi heilua SAMOJEN IHMISTEN uran eri vaiheissa tuolla tavoin.
Doping pitäisi sallia.
Maailmassa kehitellään nappeja, joilla pääsee citius, altius ja fortius ilman sivuvaikutuksia. Urheilu on loistava paikka niitten testaamiseen. Nyt ne vain pitäisi sallia, että saisimme ne säätelyn alaisuuteen ja apteekkeihin.
Mutta ei, kun ei. Kaikki pitää kieltää.
Katselin teini-iässä tv:stä Lasse Virenin voittojuoksuja ja tuulettelin ylpeänä. Sittemmin on selvinnyt, millä konsteilla voitot tulivat: huijaamalla.
Näyttää siltä, että nykyään urheilijan on menestyäkseen käytettävä kiellettyjä aineita, ja voittaja on se joka huijaa parhaiten. Jos sitten kiinnijääminen kuitenkin sattuu kohdalle, valehdellaan itku silmässä aivan pokkana, että ei ymmärretä miten näin on voinut tapahtua. Minkälaisen esimerkin tällaisen toiminnan hyväksyminen (tukeminen yhteisistä varoista) antaa kansalaisille?
Minun puolestani koko huippu-urheilu ja sen fanittaminen voivat painua helvettiin.
Juuri katsoin dokumentin ja jutun pointti oli että nimenomaan pystyttiin yhdistämään urheilijat ja korkeat hemoglobiiniarvot jotka tutkijoiden mukaan eivät voineet olla korkeanpaikanleirien tms. luonnollisen reaktion aiheuttamia. Jopa yli 190 arvoja. Koko ohjelman uutisarvo oli ruotsin- ja norjan hiihtäjien osoittautuminen manipuloijiksi ja paikallisten liittojen naurettavat väitteet että hemoglobiiniarvojen mittauksissa on jotain mätää. Tai että ovat epäluotettavasta lähteestä. Ehkä järkyttävin kohta oli kun norjalainen ns. entinen FIS:n lääketieteelisen komission jäsen, anti-doping-asiantuntija ja lääkäri Ingard Leirim soittelee toimittajalle ja ahdistelee häntä on kuullut toimittajan tutkimuksista vaikka pitäisi toimia juuri päin vastoin. Aika pitkälle myös se että veriarvot romathivat samaan ikaan kun tuli EPO testit kertovat mistä oli kyse. Hieman kyllä ihmettelen että verorahoilla pidetään tälläisia liittoja jotka eivät ole valmiita rehelliseen peliin. Jos joku yksittäinen urheilija huijaa se on hieman eriasia kuin DDR:läinen meininki pohjoismaisissa lajeissa.
Lääkkeiltä vaadittavia kliinisiä kokeita koskee varsin piukat säännöt, ihan syystä. Jos urheilijoista tehdään virallisesti ja avoimesti lääketutkimuksen koehenkilöitä, pitäisi heidän osaltaan varmaan vastata erinäisiin tutkimuseettisiin kysymyksiin. Esim. minkä ikäisenä urheilija voi suostua koehenkilöksi? Miten toteutuu kokeen keskeyttäminen, jos suorituskyky paranee, mutta sivuvaikutukset ovat vakavia? Miten vapaaehtoista lääkekokeiluun osallistuminen tosiasiassa on, jos siitä on kiinni taloudellinen toimeentulo? Jne. jne.
Itä-Euroopan maissa on takavuosien naisurheilijoita päätynyt urheilu-uran jälkeen sukupuolen vaihtamiseen, kun ovat nuorina tulleet nauttineeksi pitkään railakkaan kokoisia annoksia anabolisia steroideja.
Mikset toivo, norjalaisethan 2001-käryt järjesti.
Mikset? Se on täysin ansaittua, eikä palkintorahoja ja kaikkia mitaleita kuitenkaan oteta pois. Rikolliset jäävät selkeästi plussan puolelle.
No tuommoiset tekijät voivat selittää jonkin yksittäisen urheilijan kohdalla tilanteen, mutta eivät 90 luvun tilannetta.
Esimerkiksi Kyrö on haastattelussa kertonut tietävänsä milloin EPO saapui suomeen koska näkki säännöllisesti veriarvo raportteja 90 luvun alussa. Yhtäkkiä huomattavalla osalla huippuvalmennettavia Hg hyppäsi ylös.
Samaten tässä ruotsalaisessa dokumentissa näytetty diagrammi hiihtäjien keski Hg:stä 80 luvun lopulta noin vuoteen 2003 näytti tilanteen aika hyvin. Mystisesti keskiarvo lähti nousuun noin 90–92 ja romahti vuonna 2001, jolloin EPO testi oli saatu käyttöön.
Tuskin vuonna 2001 hiihtäjät vaihtuivat geneettisesti, aloitettiin syömään toisin ja lopetettiin korkean paikan leirit?
Vetäköön vaikka hepoa ja piriä ränniin kunhan egoilua ei maksateta veronmaksajien rahoilla.
Suomeksi tämä tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että jos kerran terveydellään lähtee vapaaehtoisesti leikkimään niin silloin maksaa myös itse sairastelunsa ja eläkkeensä kustannukset.
Näin yksinkertaista se on.
Ei tietenkään olisi Ylenkään asia hassata latin latia penkkiurheiluun. Kansansivistyksellinen vaikutus liikkuu akselilla nolla ja negatiivinen.
On ihan urheilijoiden oma asia miten haluaa harrastuksensa/duuninsa rahoittaa. Joku voi varmaan jatkossakin kerjätä massit hjalliksilta ja muilta urheilunystäviltä…
Sama viesti pätee toki kylttyyriväkeenkin. Eli ei kun hattu kourassa vaan nöyrästi pyytämään lanttia anoen.
PS. Olen muuten kuullut huhuja, että liikkua voisi ilmaiseksikin, samoin harrastaa taiteilua. Mitä lie norjalaisten panettelua.
Sopivilla geeneillä, ruokavaliolla ja liikunnalla saa hemoglibiinin yli 190:n ilman dopingia. En ihmettele, että tällaiset voittavat muita useammin. Jos parhaat käyttävät rankimpia ja kalleimpia alppimajoja ja leirejä, ei kannata olettaa huippujen joukossa samaa hajontaa kuin muilla.
Jos tällaisten vaikutukset tutkitaan tarkkaan ja niiden ja mahdollisten tuntemattomien sallittujen niksien vaikutukset selvästi ylittäviä nopeita muutoksia on samalla henkilöllä, sitten alan pitää melko todistettuna. Tietysti tutkija mielellään julkaisee yllä siteerattuja tuloksia, vaikka ne eivät todistaisi.
Luulen dopingin olevan yleistä, en tiedä.
Kyseisen dokumentin lystikkäin kohta oli ruotsa-laisen hiihtäjän Lars Hålandin haastattelu. Hänen hemoglobiiniarvonsa Lahden maailmancupissa 1997 oli 178. Haastattelijan kysymykseen johtuiko korkea arvo EPO:n käytöstä Håland vastasi: “Ei. Sellaista emme käytä Ruotsissa”. Niinpä.
Dokumentissa haastateltu norjalaisasiantuntija kertoi, miksi dopingvihjailut herättävät norjalaisissa suorastaan raivoisaa vastarintaa. Koska hiihtäjät ovat norjalaisille Nanseniin tai Amundseniin verrattavia kansallissankareita. Idoleiden pitää olla puhtoisia kuin Suomi neito saunan jälkeen. K.P. Kyrö sanoi saman asian hieman karkeammin: norjalaisten itseymmärryksessä punaposkinen puhdas norjalainen voittaa dopatun ryssän.
Tähän on kaksi selitystä, jotka kumpikin liittyvät käsityksemem norjalaisten henkisistä kyvyistä.
1) Norjalaiset tietävät jäävänsä kumminkin kiinni, joten he eiväe edes yritä douppaamista.
2) Norjalaiset keksivät jotain niin älyvapaata, ettei kukaan osaa sitä epäillä.,
Asiaan saattaa vaikutta seuraavakin: Norjassa korkeat tunturit ovat aina lähellä. (Vajaan tunnin ajomatkan päässä Oslosa on Lapin maisemat)Norjalaiet ovat urheilukansaa — liittyy kansan suorastaan viehättväään suureen patrioottisuuteen. Hiihto on käsittääksenii yleinen harrastus. Hieman korkeammasa ilmanalassa veriarvot nousetvat luonnollisella tavalla hyviksi.
Joku voisi kysyä asiaa tarkemmin vaikkapa maan sotilasaiamieheltä.
Dokumentissa väitettiin, ettei korkeanpaikanleirit tai alppimajat pysty selittämään niin suurta muutosta urheilijoiden veriarvoissa kuin oli kokeissa oli havaittu. Muutokset olivat selitettävissä vain kielletyillä menetelmillä. Vaikuttavatko muuten astmalääkkeet hemoglobiiniin? Eivätkö ne vain avaa hengitystä? Entä mahtaako harjoittelu tosiaan nostaa veriarvoja?
Valtiohan ei juurikaan tue huippu-urheilua verorahoista. Tuet tulevat veikkausvoittovaroista, joiden ohjaamisesta liikuntajärjestöille puolestaan on historialliset perusteet. Veikkaustoiminnan siirtyessä valtiolle sovittiin voittorahoista liikuntajärjestöille tulevasta osuudesta.
Mitä ovat tarkoittamasi piilotuet? Osallistumista liikuntapaikkapaikkarakentamiseen? Edullisia hallivuokria?
Eivätkös sopupelit useimmiten johdu juuri rahapelaamisesta?
Bengt Saltin jatkoi tulittamista norjalaishiihtäjien suuntaan toissapäiväisessä keskustelussa Ruotsin TV:ssä. Saltin viittasi vuodelta 2001 peräisin oleviin tietoihin kolmen norjalaishiihtäjän veriarvoista. Hänen mukaansa saavutetut arvot ja varsinkin niiden suuret vaihtelut ovat selitettävissä vain EPO:n käytöllä. Viikkokausien oleskelu Himalajallakaan ei riitä selitykseksi arvoihin Saltinin mukaan.
Ensimmäisissä norjalaiskommenteissa on viitattu kuuluisan dopingtutkijan “täydelliseen tietämättömyyteen” ja painotettu että kaikki johtuu todellakin vain vuoristoharjoittelusta.