Lista löytyy tästä
Lautakunnalla on varsinainen fillari-ilta.
Pyöräilyn edistämissuunnitelma
Oikein hieno suunnitelma, jossa on ymmärretty, missä pyöräilyn ongelmakohdat ovat. Kannattaa lukea. Tavoitteena on kaksinkertaistaa pyöräilyn osuus ja välitavoitteena nostaa se ”pyöräilykauden” aikana 11 prosentista 15 prosenttiin, mikä tarkoittaa koko vuotta ajatellen nousua 6 prosentista 10 prosenttiin.
Joskus tulee mieleen, että ovatko liian kunnianhimoiset tavoitteet pahasta, koska niiden saavuttaminen on mahdotonta. Esimerkiksi tavoitteen nousta alalla maailman johtavaksi metropoliksi voisi kohtuullistaa tavoitteeksi ottaa Amsterdamin etumatkasta puolet kiinni.
Rahaa kaivattaisiin 20 miljoonaa vuodessa. Mistähän sen saisi?
Joitakin lisähuomioita:
Meillä on varsin hyvät pyöräily-yhteydet jo ennen baanaverkostoa, mutta niiden löytäminen on joskus vähän hankalaa. Jotkut kinkkiset paikat on mahdollista ohittaa fiksusti, mutta mistä se voi tietää. Pitäisi olla erillinen pääreitin merkki ja yllättävissä mutkissa ne pitäisi merkitä erityisen hyvin. Pääteiden merkkiin voi jättää paikan jollekin tähdelle, joka lisätään baana-verkon merkiksi. Tuosta pääreittien verkosta tulisi keskustella aktiivisten pyöräilijöiden kanssa, koska nyt kartalla olevaan numeroitujen reittien verkkoon on pantu aivan kummallisia maisemareittejä. Esimerkiksi Helsingistä Porvooseen pitäisi ajaa Vuosaaren kautta jotain mäkistä maastopyöräreittiä, joka yhtyy Uuteen Porvoontiehen Kehä kolmosen itäpuolella. Ajoin kerran enkä aja toiste.
Joitain rankkoja toimenpiteitä pitäisi tehdä sen edistämiseksi, että pyörissä on valot. Olin syksyllä kolme kertaa vaarallisessa tilanteessa valottoman vastaantulevan fillarin kanssa. Poliisiakin voi vaivata. Fillarin ledilamppu maksaa muutaman euron ja toimii yksillä pattereilla 300 tuntia.
Baanaverkko
Tarkoitus on tehdä oheisen kartan mukainen pyörän valtaväylien verkosto pääasiassa kaksisuuntaisista, neljä metriä leveistä pyöräreiteistä. Hyvä suunnitelma. Enää puuttuvat rahat. Kuva suurenee klikkaamalla.
Huomattakoon, että tuossa on reitti Laajasalosta Vartiosaaren kautta Vuosaareen. Saamalle reitille suunnitellaan myös ratikkaa ja asuntoja.
Autoiluun on pistetty miljardikaupalla kuluneiden 50 vuoden aikana. Nyt on pyöräilyn vuoro. Eikä pyöräily vaadi kuin kulkutapaosuuden mukaisen rahamäärän liikenneinvestoinneista. Pyöräinfra on halpaa ja pyöräilyyn sijoitetut rahat palautuvat takaisin mm. terveyshyötynä. Autoiluun sijoitetut rahat lisäävät autoilua.
Ennen kun joku ihmettelee verkostosta puuttuvia tiettyjä merkittäviä kohtia (mm. Hämeentie ja Mannerheimintie), niin huomautettakoot, että ne on jo erikseen hyväksytty kantakaupungin tavoiteverkossa 22.5.2012. Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksesta blogasi Mikko Särelä. Silloin käsiteltiin lähinnä yksisuuntaiset ratrkaisun kantakaupungissa, nyt puhutaan kaksisuuntaisista ratkaisuista koko Helsingissä.
Itse olisin ehkä laittanut kaikki pääreitit samalle kartalle, mutta joutaahan noita yhdistelmäkarttojakin vielä piirtämään…
No nyt päästään asiaan. Itsekin tulee fillarilla kesäisin mentyä pitkiä lenkkejä liikunnan merkeissä ja tässä on se suurin ongelma: Pyörätiet ovat, mutta tienviitat on kovin puutteelliset.
Eikä maksa 20 miljoonaa. (Ainakaan toivottavasti)
Mitä taas muuten tulee pyöräilyyn liikkumismuotona, en usko sen lisääntyvän. Eikä ongelma ole pyörätiet vaan yksinkertaisesti se, ettei ihmiset halua pyöräillä. Se on raskasta, siinä tulee hikiseksi ja se on talvella hankalaa.
Jonkun pitää sanoa tämäkin ääneen.
Tulee mieleen vihreiden propagandakuva, jossa kehäykkönen on täynnä pyöräilijöitä ja autot puuttuvat. Sanon propaganda, koska tosiasia on täysin käänteinen: kehäykksen varrella menee hyvät pyörätiet, mutta itse pyöriä sielä näkyy kovin vähän.
Varsinkin verrattuna vierellä oleviin autokaistoihin.
1. reitit eivät näytä olevan aina lyhimpiä mahdollisia. Tarkoittaa että todellisuudessa liikenne jakautuu sen lyhimmän mahdollisen ja “pääväylän” välillä kesäisin — ei sinänsä haittaa, voi itse asiassa olla hyväkin. Talvella reittien kunnossapito ratkaisee. Ns. pääväylien hyvä puoli olisi että tietäisi mikä reitti on kunnossa (olettaen että sitä rahaa riittäsii myös auraamiseen, mikä on kyllä aika olennaista jos oikeasti haluaa siirtää liikenteen painopistettä ). Voin kyllä olla väärässä, kun en Helsingissä ole pyöräillyt kuin muutamia satoja kilometrejä…
2. Olisi tosiaan erittäin tärkeää nimetä ja merkitä ne pääväylät hyvin. Yksi merkittävä syy siihen että pyöräteillä eksyy helposti on että teillä ei ole nimiä. Ja sen takia katukartta on pahimmillaan hyödytön siinä vaiheessa kun on risteyksessä. (vaikka laskiksi risteyksiä, on mahdollista että niitä on tullut lisää)
3. Hollannin tai kööpenhaminan etumatkaa ei kyllä tosiaan saada kiinni 20 miljoonalla vuodessa, ellei siihen sisälly selkeitä autoliikennettä haittaavia hankkeita. Mutta esim Oulun saanee kiinni helpommin. Mutta eipä tuolla suunnitelmalla vielä sekään taida onnistua.
4. Nuorten osuus kasvaisi luultavasti paremmin, jos joukkoliikenteessä kausi ja kertalipun eroa pienennettäisiin. Ei nimittäin kannata ostaa ja huoltaa polkupyörää, jos ei sillä säästä mitään. Eli pyöräilyllä pitäisi pystyä hoitamaan perusliikennetarve, mutta kertalippujen pitäisi olla riittävän edullisia että kannattaisi olla ostamatta kausilippua. Nythän jos käy 7 kertaa (14 matkaa) kuussa jossain vähän kauempana tulee opiskelijalle halvemmaksi ostaa kausilippu.
5. Talvipyöräilyn vähäsyys Helsingissä näkyy tuossakin — kun ihmisillä kokemus on että pyörällä on talvella mahdotonta tai ainakin vaarallista kulkea, ei heitä kiinnosta aurataanko pyöräteitä koko talvena. Jos kunnossapito olisi paremmalla tasolla, sitä vaadittaisiin vieläkin enemmän, koska ennakkokäsitys ei ole “ei onnistu”. Näin ainakin Oulussa, jossa talvella pyöräilyn osuus matkoista on suunnilleen sitä mitä Helsingissä kesällä.
6. Itse olen myös skeptinen siitä että pyöräilyn ja kävelyn erottaminen toisistaan aina ja kaikkialla olisi hyödyllistä.
Keskustassa ja ehkä joillain muilla vilkkaasti liikennöidyillä pätkillä toki, mutta jossain vähän kauempana ei asia ole mielestäni ollut lainkaan ongelma. (tai ainakaan se ei parane erottelulla, koska ongelma on silloin että ei kiinnitetä huomiota siihen missä kuljetaan, eikä ruuhka.)
Lisäksi useimmiten isompi ongelma on eristää autot ja pyörät toisistaa — se kun aiheittaa niitä onnettomuuksia, kun autoilijat eivät huomaa erotetulla kevyen liikenteen väylällä ajavaa pyörää, koska tarkkailevat vain ajorataa. Pyöräkaistat toki ratkaisee moleemmat ongelmat.
Kehä I vartta paljon pyöräilleenä olen yleisesti ottaen eri mieltä tuosta pyöräteiden laadusta kyseisen tien varrella. Onhan siellä ajoittain ihan hyviäkin osuuksia mukana, mutta kokonaisuutena tuo reitti päästä päähän on laadullisesti melkoinen sillisalaatti, jossa pyörätie kiemurtelee milloin missäkin. Kokemattoman (tai vähän kokeneemmankin) on käytännössä täysin mahdotonta ajaa Itäkeskuksesta Tapiolaan ja takaisin ilman, että eksyy reitin aikana monta kertaa.
Homman kruunaa se, että pari vuotta sitten Leppävaaran kohdalla purettiin toista kilometriä erinomaista pyörätietä, jonka tilalle sitten rakennettiin ylimääräinen ajokaista. Pyöräilijöille ei rakennettu korvaavaa reittiä, vaan nämä on ohjattu seikkailemaan lähiympäristön pikkukaduille etsimään jotakin sopivaa reittiä.
Pyörien määrästä voin kyllä olla samaa mieltä, niitä ei yleensä ole tungokseen asti. Nykyisillä liikennejärjestelyillä tämä ei tosin yllätä.
Tästä olen saarnannut jo muutaman vuoden. 😀 Nyt ei puutu kuin toteutus. Järkevä pyörätieverkon kehitäminen ei ole useinkaan kiinni rahasta vaan osaamisesta. Käykääpä ajamassa Kehä I:n vierustaa niin ymmärrätte asian. Rahaa on ollut tolkuttomasti — osaamista ei niinkään.
Harjoitustehtävä 1 (perustaso) niille, jotka kuvittelevat että Helsingissä on jo aivan hyvä pyöräinfra:
Aja Kulosaaren sillalta Teollisuuskadulle
1) pyörällä (pyöräteitä pitkin)
2) henkilöautolla.
Laadukas baanaverkko, joka tekee pyöräilystä helppoa ja sujuvaa, on tarpeen pyöräilymäärien nostamiseksi. Kaupunkilaiset eivät pyöräile arkimatkojaan ensisijaisesti kuntoilun takia tai pienentääkseen hiilijalanjälkeään, vaan siksi, että se on kätevää. Infra ratkaisee, onko pyöräily kätevää autoiluun verrattuna.
Helsinki on pyöräilykaupunkina todella jälkijunassa. Parannustoimenpiteet on aloitettava nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Pyöräily ei lisäänny vain sillä, että toivomme sitä oikein kovasti.
Harjoitustehtävä 2 (jatkotaso):
Etsi virhe seuraavasta virkkeestä:
“Pyöräilyn pääreitti pitäisi yllättävissä mutkissa merkitä paremmin.”
“Huomattakoon, että tuossa on reitti Laajasalosta Vartiosaaren kautta Vuosaareen. Saamalle reitille suunnitellaan myös ratikkaa ja asuntoja.”
Ratikkaa Vuosaareen asti?
Sitä on rahaa käytetään nyt raportin arvion mukaan noin 7 milliä vuodessa. Ja se on tarkoitus nostaa astettain ensin 15 ja sitten 20 milliin.
Jos johonkin käytetään liikennerahaa, niin se tarkoittaa sitä että johonkin muuhun voi käyttää vähemmän, koska samat ihmiset eivät yhtaikaa liiku kaikilla mahdollisilla liikennemuodoilla. Toinen tapa ottaa ilo irti investonneista on rakentaa väylien varteen, vrt. esim. Jokerin varren tiivistäminen.
Vaikkapa Pääradan varressa laadukas fillariväylä ihan samassa tasossa ja yhtä suorana kuin raa tekisi nimenomaan asemien välialueista houkuttelevampia, ja ne voitaisiin myös rakentaa pienemmin investoinnin muuhun tieinfraan. Jos vaikkapa ihan radanvierestä Tapanilan ja Malmin välissä pääsee suoraan fillari nopsasti kummallekin asemalle, niin onhan tuo nyt ihan maankäytöllinen ja sitä kautta rahallinen hyöty.
Ei ole realistista painottaa pyöräilyä koko Helsingin alueella. Helsinki on ihan pirun iso paikka arkipyöräilijän silmin. Ne ihmiset ovat vähässä, jotka pyöräilevät tuolla lähiöiden välissä kesät talvet.
Pyörällä lienee tiiviissä kaupunkiympäristössä sellainen järkevä arkimatka viisi kilometriä ja tyypillisesti paljon vähemmän, 1–2 kilometriä.
Paras olisi, jos nimenomaan keskustapyöräilyä (vaikka viiden kilometrin säteellä rautatieasemalta) saataisiin edistettyä nimenomaan autojen kustannuksella, jolloin keskustassa olisi luontevaa liikkua pyörällä. Ja samalla pitäisi edistää jalankulkijoiden asemaa pyöräilijöiden kustannuksella.
Tämä tarkoittaa, että pitäisi olla tiivistä kaupunkiympäristöä vähän joka puolella viiden kilometrin säteellä rautatieasemasta… Lähiöiden välillä tai lähiöiden väliltä juna-asemalle pääsee jo kulkemaan pyörällä varsin hyvin, kunhan oppii parhaan reitin.
Pääongelma on ilmeisesti siinä että pyöräilyn edistämistä mitataan käytettynä rahamääränä. Kun johonkin baanaan saadaan kilometrin pätkään upotettua miljooona, ollaan kaupunginjohdon näkemyksen mukaan edistetty pyöräilyä todella huimasti, peräti miljoonilla, vaikka pyöräilijän näkökulmasta ei ole tapahtunut oikein mitään.
Sen sijaan muutama kymppitonni viitoitukseen ja kunnossapitoon sekä reitistön aukkojen paikkaamiseen voisi pyöräilijän näkökulkulmasta tuottaa huikasti paremman tuloksen kuin ne miljoonat. Se taas vaan ei kaupunginjohdon mielestä edistä pyöräilyä kuin ihan vähän kun rahaa ei kulu.
Mannerheimintien pyörätiestäkään en ole ollenkaan vakuuttunut, urheilukatua kulkee jo tosi hyvä pyörätie ilman turha risteyksiä, kunhan vain pyöräilijät osaisivat sinne.
Reititys ja opasteet pitäisi saada kyllä pikaisesti kuntoon, eipä tule mieleen muuta yhtä halpaa keinoa parantaa olennaisesti pyöräilyolosuhteita.
Lapsena kansakoulussa poliisi kävi vierailulla koulussa. Käytiin läpi liikennesääntöjä ja lopuksi katsastettiin polkupyörät. Lamppu, dynamo ja kissansilmä tarkastettiin ja mittanauhalla mitattiin, että takalokasuojassa on 30 cm valkoinen maalaus. Kyllä jäi mieleen, kun poliisisetä opasti 8 vuotiasta.
Ei ole enää valoja eikä kissansilmiä ja lokasuojatkin on jätetty pois syystä, jota en ymmärrä. Poliiseja ei riitä enää tarkkailemaan oikeastaan mitään. Poliisivirat on vissiin kaikki lakkautettu, koska Suomi on toki niin tavattoman köyhä maa verrattuna kultaiseen 50- ja 60-lukuun.
Olen pari kertaa ehdottanut Helsingin poliisille, että joka syksy poliisi ilmoittaisi tiedotusvälineille ratsaavansa kaikki valottomat pyörät viikon ajan. Luulen, että se tehoaisi vaikka mitään ratsiaa ei koskaan pidettäisikään.
Suomessa on ihmeellinen tapa, että toimiin ryhdytään vasta, kun tulee ruumiita. On sitten kysymys maneeseista, tasoristeyksistä, susista, aseista tai vaikka valelääkäreistä. Sama se lienee valottomien pyöräilijöiden kanssa. Ei kiinnosta, koska kukaan ei ole kuollut.
Auraamattomalla pyörätiellä jonka geometria on alppimaastosta on joo raskasta pyöräillä. Esimerkiksi väli Käpylän asema — Pasila, joka on tarkoitus suoristaa. Suoralla, tasaisella ja hoidetulla väylällä taas on kevyt pyöräillä. Jos haluaa että muutkin kuin kuntohirmut polkee, niin tekee tuollaisia.
Tanska ja Hollanti mainitaan aina esimerkkeinä siitä, miten pyöräilyä pitäisi suosia kaupunkiliikenteessä. Suosittelijoilta on kuitenkin unohtunut pari olennaista seikkaa Suomeen verrattuna. Tanskassa ja Hollannissa ei ole talvea eikä mäkiä.
Ei mitään järkeä sijoittaa 20 miljoonaa euroa turhien pyöräväylien rakentamiseen, jotka ovat suurimman osan vuodesta tyhjinä. Säästettäisiin nämäkin rahat ja rakennettaisiin keskustatunneli josta hyötyisivät kaikki keskustassa liikkujat.
Polkupyöräily on glorifioitu joksikin elämää suuremmaksi, vaikka sen merkitys on minimaalinen. Työpaikallakin huudellaan ylpeänä jos ollaan sotkettu kerran kesässä töihin. Todellisuudessa suhataan taksilla, kuten kansanedustaja Soininvaara viikonlopun Iltalehden mukaan.
Keskustatunneli 20 miljoonalla?
Kusti, juu, siksi pitäisikin katsoa mallia esim Tukholmasta, jossa pyöräily on toki onnetonta verrattuna Hollantiin, mutta erittäin paljon helpompaa kuin Helsingissä.
K. Uokka: ei toki kaikki pysty pyöräilemään. Mutta Helsingissä pyöräilyn osuus on lähes mitätön, ja missä hyvänsä missä pyöräily on järkevää se osuus on selvästi isompi. Sen osuuden tuplaaminen on aivan siis realistista. Helsinki ei ole erityisen vaativa maastoltaan, vaikkei ihan tasainen olekaan. Kunhan niitä pyöräteitä ei vedetä ylös alas ihan vaan piruuttaan.
Simo Melenius: Ei kaikki matkat suuntaudu Helsingin keskustaan, ja keskustassa kävely on monasti nopeampaa (pysäköinti, etäisyydet alle 1km). Pyöräilyn maksimietäisyys on monille jotain 7km luokkaa. Sillä pääsee kyllä mainiosti lähimpään kauppaan, tarhaan, kouluun, asemalle jne lähes joka puolelta Helsinkiä. Harva varmaan tulee Helsingin läpi pyöräilemään vaikka se olisi mahdollistakin.
Hollannissa muuten pyörä oli ainoa liikenneväline, jolla pääsi kulkemaan kun se talvi (10 cm lunta) sitten sattui tulemaan.
Eksymiset eivät ole ainoa ongelma mikä seuraa Soininvaaran mainitsemista yllättävistä mutkista. Suorin reitti kahden pisteen välillä on suora viiva. Mitä enemmän reitillä on mutkia, sitä pidempi se on.
Poliisin suorittama liikenteenvalvonta ei oikein kuulu tähän suunnitelmaan, sillä tämä on Helsingin kaupungin suunnitelma, eikä poliisi ole osa kunnallinen vaan valtiollinen viranomainen. Sen sijaan kaupungin organisaatioon kuuluva pysäköinninvalvonta voisi partioida pyöräteitä vielä vähän tehokkaammin. Tätä ei ikävä kyllä mainita suunnitelmassa, joka on kyllä muuten kattava.
Pysäköinnin valvonta ei voi määrätä maksua valoitta ajamisesta.
Kun ensin on rakennettu 6–8 kaistaiset pääväylät autoille, selväähän se että yli/alikulkujen rakentaminen noiden poikki maksaa. Eri asia sitten, pitäisikö edelleen puhua autojen aiheuttamasta kustannuksesta, vaiko pyöräilyn / kävelyn infrasta. Ja jos liikennevaloista jää pois vihreiden valojen vaihe kevyelle liikenteelle, yhtä lailla autoliikenne hyötyy vähän pitemmistä vihreiden valojen kestosta.
Fyysisten olosuhteiden parantamisen lisäksi voisi miettiä, josko kaupunki/julkinen valta voisi tehdä jotain pyöräilyn sosiaalisen statuken nostamiseksi.
Kaupunki voisi näyttää mallia ja tarjota aamupuurot duunin fillaroineille.
Työpaikoille pitäisi kaavassa määrätä kunnon suihkutilat — jos ei ole sellaista, niin lisää kiinteistöveroa 5 prosenttiyksikköä.
Valtio voisi maksaa veropalautusta 10 senttiä per pyöräilty työmatkakilometri.
Enemmän fillarihuoltoja (tai ainakin niille sopivia tiloja vilkkasti fillaroitujen mestojen luo: Lauttasaarensilta, Kulosaarensilta, Laaksoon Aurora-sillan juureen, Munkkiniemeen, rantaradan varteen vaikka huopalahden asemalle).
cycle-in-kahviloita; suihkutiloja asemille.
Ja sitten voisi vaihtaa opastekyltit tolpissa sojottavista viitoista kahdella putkella maahan ankkuroituhin. Eivät jaksaisi teinit käännella joka vloppu.
Niin, mutta pysäköinnivalvonta voi valvoa pysäköintiä. Hyödyllinen palvelu sekin.
Pyöräilyn osuuden kasvattamistavoitteessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta taas kerran haetaan aivan liian kallista ja vaikeasti toteutettavaa tavoitetta. Pyöräilyn ympärillä käytävä keskustelu ja pyöräilyn edistäminen ovat jääneet pienen piirin ideologiseksi puuhasteluksi jolla ei juurikaan ole kosketuspintaa todellisen arkipäivän kanssa.
Helsingissä on oma pyöräjengi, jokä käyttäytyy periaatteessa ihan samoin kuin ne moottoripyöriä harrastavat jengit. Hesingin Polkupyöräilijät ry. Tuo jengi on saanut virallisen aseman edustaa kaikkia pyöräilijöitä. Hepo:n toimintatapa ja suhde pyöräilyyn ei vaan vastaa pyöräilijöiden suuren enemmistön näkökantaa eikä tavoitteita. Vastakkainasettelun ja autoilun vihaamisen sijaan Hepo:n pitäisi jalkautua työpaikoille edistämään työmatkapyöräilyä, tukea lasten ja nuorten pyöräilyä (näistä tulee sitten vanhemmiten niitä uusia työmatkapyöräilijöitä) ja niin edespäin.
Mallia voisi ottaa vaikka Oulun tai Jyväskylän pyräilijöiden yhdistyksistä, joissa polkupyöräily ymmärretään osaksi liikennettä ilman vastakkainasettelua autoilun kanssa. Noissa kaupungeissa onkin saatu hyviä tuloksia pyöräilyn edistämisessä, ja säästytty autoilijoiden syyllistämiseltä. Aina ei tarvitse katsella Amsterdamiin tai Kööpenhaminaan mallia haettaessa kun kotimaassakin on hyviä esimerkkejä
Itse pyöräilen touko-syyskuussa työmatkat Paciuksenkatua ja Pikku-huopalahden läpi. Kun katselin tuota baanakarttaa, niin kyllä hirvittää, millä rahalla ollaan taas matkassa. Silta Pikku-huopalahden yli! Jessus, sitä ei saa kyllä alle 20 miljoonalla eurolla. Toisaalta Meilahdessa alikulkusilta räjäytetään kallioon ja pronssikautisen hautakallion ranta täyttöön. Veikkaan 15 miljoonaa. En ole muuten itseni lisäksi koskaan nähnyt kenenkään taluttavan pyörää Paciuksenkadun ylämäessä. Hyvin tuntuu kulkevan rankkakin mäki. Minäkin pystyn sen ajamaan jo elokuussa. Heinäkuussa tulee hiki kun aurinko porottaa.
Ramsaynsalmi on jo taas aivan eri juttu. Korkea silta Vartiosaaren laelle tulee mahdottomaksi pyöräillä. Vai rakennetaanko akvedukti Rooman valtakunnan tapaan? Kuvitteleeko joku vakavissaan, että vuosaarelaiset vaihtavat metron polkupyörään? Kruunuvuorenselän sillan budjetti oli 200 miljoonaa ennen arkkitehtikilpailua. Kallista touhua sano!
Helppohan se on virkamiesten pistää rahaa palamaan. Kansanterveyden kannalta oleellista on saada syke nousemaan. Viimeisten tutkimusten mukaan parikymmentä sekuntia päivässä riittää.
Kapteeninpuistikon kunnostus maksoi millin taideteos mukaan lukien. Näin mennään — upporikasta ja rutiköyhää.
Simo Melenius:
Seutu on toki valitettavan hajanaisesti rakennettu, mutta ei tilanne nyt aivan toivoton ole. Ajallisesti hyvin siedettävällä puolen tunnin pyöräilyllä pääsee kuskista ja olosuhteista riippuen 5–10 kilometrin päähän (ja kumiluodit vielä pidemmällekin, mutta keskitytään nyt ns. tavallisiin ihmisiin). Siis kehä I tasolta keskustaan tai takaisin. Tätä pidemmäksi venyvä pyörämatka ei sekään ole mitään extremeä vielä, mutta ottamalla osalle matkaa raskasraiteet alle voi välttyä liialta urheilulta. Ei vaadittaisi kuin selvästi merkatut fillarivaunut metroon ja lähijuniin, niin jopa seudun laidoilta olisi aivan realistista pendelöidä fillarilla.
Jo nyt on merkkejä siitä, että metrossa ei riitä tilaa kaikille fillarin kanssa kulkijoille. Yhden vaunun päädyn penkkien raivaus fillareille ei varmaan olisi kovin vaikeaa, vai kuinka HSL?
Oulussa pyöräilyn osuus matkoista on jo viidennes, vaikka talvea on enemmän kuin Helsingissä.
Miksi näin? Ennen kaikkea pyöräteihin ja niiden auraukseen panostetaan. Joukkoliikenne on niin surkeassa tilassa, että autottomalle pyöräily on erittäin järkevä vaihtoehto. Toki myös mäkiä on vähemmän kuin Helsingissä.
Nykyinen suuntaus on, että pyörätiet kulkee isojen teiden varrella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pyöräilijä joutuu pysähtymään joka välissä valoihin (Mansku), väistelemään moppoja kevyenliikenteenväylien tunnelikohdissa (Hämeenlinnantie Kannelmäki) tai kiipeämään korkeiden siltojen/mäkien yli (radanvarren Ilmala, Kehä 2 Grani). Lisäksi pääsee nauttimaan jatkuvasti liikenteen katkusta. Jossain määrin tämä on tietysti pakon sanelemaa, mutta kaavoitusvaiheessa uusilla alueilla asiaa voisi ratkaista toisinkin. Harrastepyöräilijän kannalta optimiratkaisu olisi, että pyörätie menisi valtaväylän kanssa rinnakkaisena, mutta korttelin keskellä. Käykääpä vaikka kokeilemassa ajamista Säynälahdentien vieressä Viikissä, Mekaanikonkadun rinnakkaista pätkää Roihuvuoressa tai Limingantien rinnakkaista pätkää Kumpulassa. Tällaisia baanoja ulos kaupungista ei oikeastaan tarvittaisi edes kovin montaa, jotta suurin osa tarpeista tulisi täytettyä, koska ilman pysäytyksiä ajo on paljon nopeampaa ja mukavampaa. Pieni lenkki ei näy ajassa, mutta saa lähtemään ajelemaan. Myös työmatkapyöräily lisääntyisi jos reitit suunniteltaisiin niin, että niillä tarvitsee hikoilla mahdollisimman vähän sen sijaan, että autojen baanat aina louhitaan kallioon ja klv veivaa vieressä ylös ja alas.
Tämä varmaan sopii tähän keskusteluun:
http://www.bbc.com/future/story/20130212-why-you-really-hate-cyclists
Vaikka Helsinki on erinomainen pyöräilykaupunki, ainakin jos kuvittelee itsensä autoksi ajaessaan, niin silti tämä on oikean suuntaista kehitystä. Kulosaaren silta olisi ihan kiva aloituskohde kunnolliselle ylläpidolle, kun nyt siinä joutuu kertaamaan elämän ja kuoleman kysymyksiä bussin tullessa peilit levällään, ja itsellä on joskus joku renkaan levyinen rantu jossa sotkea. Kai sen lumen voisi lingota sinne mereen, johon se kuitenkin aikanaan sulaa. Kriittinen yhteys, kun korvaava silta on aika kaukana.
Aivan sama mitä keski-ikäiset autoilijat sanovat, mutta kaupunkia tulee rakentaa tuleville sukupolville, jotka eivät voi kulkea reilulla tonnilla öljyä ja metallia paikasta toiseen, ja vielä poltellen jotakin matkatessaan. Metallien ja öljyn muokkaaminen torneiksikin saa ekologista mielekkyyttä, jos niiden väliä ei kuljeta omalla kasalla metalleja ja öljyä. Eikä tällekään sukupolvelle tule tuollaista rakentaa, vaikka Jumbon esimerkki varmasti kannustaa sellaista tekemään lisää Helsinkiin. En vain ymmärrä mikä mieli on asuttaa ihmiset ympärysvaltoihin, ja tehdä heistä rahat ulkomaiseen krääsään tuhlaavia autoilevia elämäntapakuluttajia, jotka käyttävät sitten lomarahansakin ulkomailla, kun kotikaupunkia rakennetaan vain nukkumista ja työtä varten. Arkipyöräilyn tuottamat ongelmatkin, kuten hiki, on aika helposti ratkottavissa.
Nähtävästi suunnitelmissa rakentaa tuo itäranta Laajasalosta eteenpäin, joten ratikkasilta on entistä järkevämpää tehdä. Vastustajienkin olisi syytä huomata, että sitä ei rakenneta vain heille jotka nyt asuvat siellä päin, vaan aina vain lisääntyville asukasmäärille. Todella synkeää ollut tuon sillankin kanssa, kun autolähiö näkyy olevan ainoa tapa ajatella kaupunkia suurelle osaa valtuustoa. Sitten se bussilinja koukkaamaan näön vuoksi, mutta sitten kuitenkin pihat ovat täynnä peltilehmiä. Ei vain tue yhtään sellaisten palvelualojen nousua, jotka eivät perustuisi ulkomaiselle krääsälle, vaan ihan oikealle työlle.
Helsingin Polkupyöräilijöiden Hyvä työpaikka pyöräillä ‑projekti vie pyöräilyä työpaikoille. Lisäksi HePo mm. järjestää perhepyöräretkiä, Kriittisiä pyöräretkiä, lenkkejä, retkiä, spinning-tunteja sekä katuajokoulutusta. HePo osallistuu lukuisiin tapahtumiin, antaa pyöränhuoltoa ja ‑opastusta, jakaa liikenneturvallisuustietoutta, julkaisee Polkija-lehteä, kommentoi katusuunnitelmia sekä toimii yhteistyössä monien muiden järjestöjen kanssa sujuvamman, viihtyisämmän ja turvallisemman pyöräilyn edistämiseksi. Muutamia toimintamuotoja mainitakseni.
Vuonna 2011 HePolle myönnettiin Art goes Kapakka ‑festivaalin Helsinki hauskemmaksi ‑tunnustuspalkinto sekä Helsingin kaupungin Kilpikonna-kannustinpalkinto HePon tekemän aktiivisen vapaaehtoistyön merkiksi.
Jos mielestäsi pyöräilijöiden suuren enemmistön näkökanta ja tavoitteet jäävät edustamatta, mikään ei estä sinua perustamasta järjestöä tätä epäkohtaa paikkaamaan. Suomi on yhdistysten luvattu maa.
Aivan erinomainen idea. Ja kas, Hepo on tehnyt juuri niin.
http://www.hepo.fi/index.php?sivu=htp
Ei siinä, että haukku Hepoa. Syytä varmasti on, mutta haukuttakoon asiasta. Ennen haukkumista, KVG.
Keskustatunneli auttaa pyöräilijöitä, koska se imee oikein tehtynä autoja pois katuverkosta. Ilman muuta kannatettava osa pyöräilyn edistämistä.
Erityisen kannatettava se on, jos loput bussit saadaan Kamppiin sen kautta. Bussit oavt kesksutassa todellinen riesa. Niistä on haittaa niin julkiselle liikenteelle (spåra), henkilöautoille kuin pyöräilijöillekkin.
Pyörätie on kesksutassa huono ratkaisu. Pyöräkaista on parempi. Pyörätie on hyvä vain ulosmenoväylien ja tautateiden vierellä. Oleellista on tuolloin, ettei se poukkoile käsittämättömästi puolelta toiselle.
Niin, siinä missä Suomessa on vuodessa muutama, max 10 päivää että pyöräily on hankalahkoa, Tanskassa ja Hollannissa niitä on 360. Ostin jossain vaiheessa sadevaatteet pyöräilyä varten. Meni pari vuotta ennen kuin niille tuli käyttöä. OK, sitten tuli kesä että niitä tarvittiin melkein päivittäin, mutta normaalisti, hyvin harvinaista. Samoin talvisin, lumimyrskyjä ei ole monta vuodessa eikä edes joka vuosi.
Valotta ajamisesta pitäisi sakottaa. Nimenomaan lailliset valot pitäisi olla, eli kiinteä eteen ja taakse lainmukaisella korkeudella. Kirkkaasta kypärävalosta ei ole kuin haittaa.
Ja ne opasteet: risteyksiin erilliset pylväät eri suuntiin meneville viitoille. Näin nuorison vääntelyt eivät haittaa.
Tanskassa ja Hollannissa on talvi, eikä Suomessakaan ole mäkiä.
Tanskassa ja Hollannissa on talvi, joskin leudompi ja lyhyempi kuin meillä. Sen sijaan kummassakin maassa sataa palttiarallaa 300:na päivänä ja tuulee 365:na päivänä vuodessa.
Ikuinen pyöräilijä
Olen aloittanut pyöräilemisen jo lapsuuteni Töölössä 50-luvulla, jossa myös vanhempani pyöräilivät päivittäin eli olen koko ikäni tottunut liikkumaan pyörällä kaupunginosasta toiseen. Siihen aikaan pyöräily oli trendikästä ja jokaiselle lapselle hankittiin jo varhain pyörä. Hyvä, että stadissa on nykyisin yhä enenmmän pyöräilyn puolesta liputtajia. Kovin hitaasti vaan parannuksia pyöräreiteille tehdään, vaikka kulkijamäärä on reippaasti lisääntynyt viimeksi kuluneina vuosina — varsinkin kesäaikaan. Baana on oivallinen keksintö ja sellaista ajattelua toivosi lisää. Edelleen reitit katkeavat yllättäen, eikä niitä ole mietitty niin, että ne toimisivat myös jalankulkijoiden kannalta. Kauppatorin ympäri on kesäpäivinä lähes mahdotonta ajaa pyörätietä pitkin, sillä sen täyttää turismilaumat. Pyörän taluttamisessa ei ole mitään järkeä paikassa, jossa on merkityt pyörätiet. Harmillista on myös, että vaikkapa Kruununhaan halki ei kulje pyöräreittejä lainkaan, sen sijaan jalkakäytävät ovat kahdenpuolen turhankin leveitä. Niistä voisi hyvin ottaa toisen puolen pyöräilijöiden käyttöön. Liisankadulle, Mariankadulle ja Snellmanninkadulle ainakin kaipaisin merkittyjä pyörätietä, niin ei tarvitsisi jatkuvasti kuunnelle jalankulkijoiden herjailua. Pyörätie-merkkiin kannattaisi laittaa maininta yleisen varovaisuuden noudattamisesta.
Vastakkainasettelu jalankulkijoiden kanssa on ärsyttävää ja sellaista on havaittavissa liiankin paljon. Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että vain autoja ja jalankulkijoita saisi olla kaupunkialueella. Olen usein ihmetellyt, missä ovat pyöräilijän väylät ja oikeudet, sillä pyöräily ei ole kiellettyä kaupungissamme? Hietaniemen hautausmaan ympäri pyöräillessäni viime syksynä todennäköisesti joku itseään yliarvostava jalankulkija oli siroitellut hiekkaväylälle nastoja, jotka puhkaisivat pyöräni kumit. Aika omalaatuinen tapa yrittää rajoittaa pyöräilyä.
70-luvulla ajoin polkupyörällä Pariisiin ja takaisin. Tanskan ja Hollannin pyöräkulttuurit tekivät syvän vaikutuksen meikäläiseen ja Suomeen palattuani aloin kertoa ystävilleni tarinoita pyöräilyn hienoudesta. Hollannin halki pyörätiet kulkevat saumattomasti myös maaseudulla. Siihen aikaan Helsingissä oli tosi heikosti pyöräteitä — melkeinpä ainoastaan Taivallahdesta Seurasaareen kiertävällä rantamalla. Aikaa on vierähtänyt reilut 30 vuotta, mutta vieläkään reitit keskustan alueella eivät ole selkeitä ja yksiselitteisiä samaan tapaan kuin noissa eurooppalaisissa pyöräilymaissa. Reitityksiä ei mielestäni olisi kovinkaan vaikea tehdä, eivätkä ne väylät maksa biljardeja?
Pyörä on oikeasti hyvä peli liikuttaessa keskikaupungilla ja vaikkapa Tanskassa näkee pyöräileviä virkamiehiä ja pappeja pitkissä työasussaan. He kulkevat pyörillään sopivaa vauhtia, niin ettei tule hiki mutta hitaastikin poljettaessa terveys tulee samalla hoidetuksi.
Ihan noin yleisesti ottaen, nämä Helsingin erityisolosuhteet jaksaa hymyilyttää. Maailmassa on aika vähän kaupunkeja joissa on ihanteellinen sää vuoden ympäri, monessa eteläisemmässä kaupungissa on esim. kesäisin sietämättömän kuumaa.
Jos katuja ei aurattaisi talvella ei siinä ajelisi myöskään autoa. Siirryttäisiin luultavasti autoista traktoreihin. Sama pätee talvipyöräilyyn ja pyöräilyyn yleensäkin jos olosuhteet ovat hanurista ( mallia ajamista Kulosaaren siltaa autojen vinkuessa vieressä)niin ei se kauheasti houkuta. Jos metelitaso ja ympäristö on miellyttävä se vetää itse omaan puoleensa, satoi tai paistoi =)
Osmo voisi tehdä lakialoitteen, jonka mukaan Suomessa otettaan fillareitten valojen suhteen käyttöön Saksan lait. Saksassahan fillarissa on myytäessä oltava kiinteät valot ja ilmeisesti myös napadynamot (paitsi jos fillari painaa alle 10kg).
Saksassa kaikkissa fillareissa on ainakin aluksi valot.
Hassua on, että saksalaisista fillareista revitään valot ja dynamot pois, kun ne tuodaan Suomeen. Hintakin nousee repimisen aikana.
Mikään ei korvaa kunnon napadynamoa + kelpo etuvaloa (esim http://www.bumm.de/produkte/dynamo-scheinwerfer/lumotec-iq-cyo‑t.html ) ja kunnon takavalot (esim http://www.bumm.de/produkte/dynamo-ruecklicht/toplight-flat‑s.html ). Molemmissa valoissa seisontavalot eli valaisevat paikallaankin 3 minuuttia.
Kaikki muut valaisujärjestelmät ovat ihan pelleilyä. Erityisesti kaikki akku- ja patteriviritelmät.
Minun silmissäni led-valot ovat tehneet dynamot tarpeettomiksi. Valoahan tarvitaan siihen, että pyörä näkyy.
Ongelma on tavassa toimia. Hepo järjestää mm pyöräretkiä, joiden pitäisi kiinnittää huomiota huonosti aurattuihin pyöräteihin. Retket järjestetään kuitenkin niin, että niillä lähinnä ärsytetään muuta liikennettä ja aiheutetaan tarpeetonta vastakkainasettelua pyöräilijöitä kohtaan. Pyöräilijöiden pitää toimia paremman yhteistoiminnan edistämiseksi ja oman asemansa hyväksytymmäksi saamisen eteen, ei päinvastoin kuten Hepo kriittisillä pyöräretkillään.
Jos Kulosaaren sillan aurausta halutaan parantaa, täytyy kritiikin kohdistua aurauksesta vastaaviin virkamiehiin ja yleisten töiden lautakuntaan, ei muihin tienkäyttäjiin.
Kun järjestö on siinä asemassa, että se osallistuu päätöksentekoon virallisena lausunnonantajana, tulee järjestöllä olla myös vastuullinen tapa toimia ja kyky edustaa kaikkia pyöräileviä mahdollisimman trasapuolisesti. Art Goes Kapakka palkinto on varmasti kiva, mutta viiteryhmänä väärä, alkoholi ja pyöräily sopii heikosti yhteen. Parempi olisi työskenellä raittiuden puolesta silloin kun liikenteen parissa. Sama koskee myös yhteistyötä kadunvaltaajina tunnetuiksi tulleiden kanssa, liikennettä pitää edistää yhteistyössä muiden liikennemuotojen, jopa autoliiton kanssa, ei liikennettä häiritsemään pyrkivien kanssa.
Noilla kaduilla ei ole juuri lainkaan autoliikennettä, sen vauhti on käytännössäkin alle 40 km/h ja vaikka autot jotuisivat yhden korttelivälin odottelemaan ohitusvuoroa, se ei hidasta kokonaismatkaa toisin kuin lähiöiden kokoojakaduilla keskiviivaa kulkevan pyörän perässä kyttäily.
Ruutukaava-alueella eli kantakaupunkikeskustassa polkupyörät voivat ajaa autoliikenteen seassa. Jalkakäytävien muuttaminen pyöräteiksi on vain yksi lähiövesitys joka tulee pitää keskustasta kaukana.
Hämeentiet ja mannerheimintiet ovat erikseen. Niillä erillinen pyörätie on perusteltu. Senkin voi tehdä kuitenkin “ohitustienä” sopivammalle samansuuntaiselle kadulle eli kauemmas ajavat voivat hyvin käyttää Sörnäisten Rantatietä tai Urheilukatua joissa on lähiömäisemmät mittasuhteet (mutta valitettavasti huonosti toteutetut sekavat ja vaarallisetkin pyöräilyjärjestelyt tällä hetkellä).
Ja jalkakäytävällä pyöräily on yleensä samanlaista omaan napaan keskittyvää minäminä-öykkäröintiä kuin pyörätielle parkkeeraaminenkin. Kyllä Minä saan.
Olen noista ruutukaavan pyöräteistä samaa mieltä pyöräilijäjalankulkijan kanssa. Niitä ei tarvita. Ajan paljon mieluummin ajorataa varsinkin kun väistämissääntöjä muutettiin nin, että pöyrätietä ajavan on väistettävä kaikkea. Auton ja fillarin nopeusero on pienempi kuin fillarin ja jalankulkijan ero.
Ottamatta tähän skabaan muuten ihmeemmin kantaa, niin vähän tongin noita sadelukemia. Kolmikosta Helsinki, Köpis, Amsterdam sateisin on Amsterdam (766 mm vuodessa, 217 sadepäivää), kakkosena tulee Helsinki (688 mm, 191 sadepäivää), kolmantena Kööpenhamina (600 mm, 171 sadepäivää).
Että eipä näissä niin paljon eroja ole. Tiedot ovat ensimmäisestä vastaan tulleesta nettilähteestä, joten niissä voi olla epätarkkuuksia.
Oulussa on tehty jo eläköityneen Mauri Myllylän johdolla pitkäjänteistä työtä pyöräilyn hyväksi. Ihailen hänen linjakkaita periaatteitaan, joista muutamia tässä.
1)Runkoväyliä ei teiden varsille vaan kulkemaan puistoissa.
2)Runkoväylille alikulut pääteiden kanssa.
3)Pyörätie vaatii aina päälysteen ja talvikunnossapidon.
4)Pyöräverkon laatu on tärkeämpi kuin määrä; asuinalueilla mahtuu lyhyitä matkoja pyöräilemään katujakin pitkin. Selkeä verkko on myös helpompi ja halvempi pitää talvella kunnossa.
Katsokaapa kartasta Oulun keskustasta markettien ohi Hiirosenojan vartta seurailevaa itään päin kulkevaa runkoväylää. Miten elegantisti se kerää 10km matkalla viidenneksen kaupungin alueesta! Siinä mallia meille muualla asuville.
Juurihan tällä blogilla kommenteissa valitettiin, kun joku kehtasi väittää, että Helsingissä talvi kestää viisi kuukautta. Amsterdamin tammikuu vastaa lämpötiloiltaan suunilleen Helsingin huhtikuuta. Ja ovat ne tähän maahan verrattuna vielä paljon litteämpiä.
Dynamolla käytettävä LED valo on se lopullinen ratkaisu. Samoilla pattereilla koko talven käytetty LED tuikku voi omat silmät häikäistä kun lamppua katsoo puolen metrin päästä, mutta ei niitä todellakaan liikenteessä kovin kaukaa erota. Kumma juttu, napadynamo+lamppu maksaa suunnilleen HKL:n kuukausilipun verran, kestää vuosikaupalla mutta on liian kallis?
Mielenosoituksen tarkoitus on tuoda asialle näkyvyyttä ja herättää keskustelua. Olemme toki olleet myös virkamiehiin yhteydessä. Suomessa perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden järjestää mielenosoituksia ja osallistua niihin. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluaisivat kieltää mielenosoitukset, ainakin sellaiset, jotka eivät miellytä heitä. Tällainen ajatus valitettavasti sotii sananvapautta vastaan eikä sovi länsimaiseen demokratiaan.
Kriittinen pyöräretki ei hyökkää muita tienkäyttäjiä vastaan, vaan kritisoi henkilöautoilun ehdoilla rakennettua liikenneinfraa, josta muut tienkäyttäjät kärsivät (myös autoilijat). Ajoradalla ajaminen on paitsi turvallisuuskysymys, myös koko mielenilmauksen idea: kyseenalaistamme vallitsevan kaupunkitilan jaon, jota monet pitävät niin itsestään selvänä, etteivät tule sitä ajatelleeksikaan. Sille emme voi mitään, että aina on joku joka ärsyyntyy, vastakkainasettelee ja tulkitsee mielenilmauksen henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi itseään kohtaan.
Helsingissä tilaa ja resursseja on rajallisesti. Kun käytettävissä oleva tila ja resurssit jaetaan tasa-arvoisemmin, tarkoittaa se sitä, että etuoikeutettu joukko joutuu luopumaan jostain. Tämä ei varmastikaan miellytä kaikkia. Tuskin tulemme siltikään kysymään Autoliiton lupaa Kriittisiin pyöräretkiin tai hyväksyttämään heillä katusuunnitelmien muistutuksiamme.
Kertoisitko mitä ihmettä tarkoitat tällä ”virallisen lausunnonantajan” asemalla?
Kriittinen pyöräretki on mielenosoitus. Kuten kaikissa mielenosoituksissa, siinä haetaan näkyvyyttä ja ongelmien esille tuomista. Joskus se herättää muissa ärsyyntymistä, vaikka se ei olekaan varsinainen tarkoitus.
Jos tässä on jotain pyöräilyn ja autoilun vastakkainasettelua, se ei ole keinotekoista vaan väistämätön seuraus nykyisistä liikenneratkaisuista. Esimerkiksi lumen auraaminen ajoradalta pyörätielle ja lähes koko katutilan varaaminen autoliikenteelle on omiaan luomaan kulkutapojen vastakkainasettelua. Jos osaat esittää jonkun yhteistoiminnan muodon jolla ongelma ratkeaisi, niin esitä toki.
Avoimessa demokratiassa kuka tahansa voi antaa lausuntoja ja vedota viranomaisiin; se ei edellytä “virallisen lausunnonantajan” asemaa. Tietääkseni HePolla ei sellaista asemaa tai siihen liittyviä erityisvastuita ole.
HePo toki yrittää edustaa laajasti erilaisia pyöräilijöitä. Se ei tietenkään tarkoita, että HePo voisi tehdä vain asioita tai esittää vain mielipiteitä, joita joka ikinen pyöräilijä kannattaa. Ei miltään organisaatiolta vaadita tällaista. Sehän täysin lamaannuttaisi yhdistyksen toiminnan; riittävän isosta porukasta löytyy aina joku joka on eri mieltä.
HePohan oli tapahtumassa vain vastaanottamassa tunnustuspalkinnon. Olisko siitä pitänyt kieltäytyä koska se annettiin väärässä viitekehyksessä?
Minä kyllä pimeillä poluilla ja pyöräteillä haluan itsekin nähdä. Muutoin menen helposti nurin ja rikki.
Toki minunkin dynamovaloni on led. Sekä etu- että takavalo. Etuvalossa on lisäksi huomiovalot ja automaaginen kirkkaudensäätyminen.
Eikä tartte ladata, ei irroittaa, ei vaihtaa pattereita.
No jaa. Terveisiä Amsterdamista jossa pyöräilykelit keskellä helmikuuta vallan ihanteelliset. Ja niissä etelän kuumissa sisämaakaupungeissa päivän kuumin aika kuluu sisäillessä.
Osmo, nopeusero ei ole törmäyksien tarkastelussa ainoa oleellinen asia. Vertaapa bussin ja pyöräilijän massojen eroa pyöräilijän ja jalankulkijan massojen eroon. Törmäystarkasteluissa liikemäärä (eli nopeus kertaa massa) on se oleellinen suure.
Tuo on kannatettavaa. Toki ajovalolainsäädännön voi sitä ennen tuoda tälle vuosituhannelle. 😉 Nykyinen säädös on lähinnä naurettava.
Eteen valkoista ja taakse punaista on järkeenkäypä. Vilkkuvalo on kaupungissa parempi kuin jatkuva, jatkuva taas on parempi taajaman ulkopuolella. Kypärään sijoitettuna valot näkyvät paremmin kuin pyörään sijoitettuna, mutta pään kääntö tietysti antaa virheellisen signaalin suunnasta, jos katsoo taakse päin. (Näinhän on tapana ajella?) Kypärään sjoitetulla valolla myös näkee paremmin.
Viitoille tulee tehdä jotain. Vaikka unohdetaan nuorison ilkivalta, niin nykyinen viitoitus on harvoin kelvollista.
Oleellista on juuri pääväylien viitoitus. Ketään ei kiinosta mitä tietä pääsee Tikkurilaan ja mitä Malmille. Oleellista on, meneekö tämä rantarataa tai Kehä I:stä länteen vai itään. Pyöräteiden pääväylät tulee vetää ratojen ja motarien suuntaisiksi.
Patteri/LED ‑yhdistelmä takaa sen, että nyt pyörässä on vihdoinkin aina toimivat valot sekä eteen että myös taakse. Ja ne patterit tuntuvan kestävän ikuisesti kuin duracelpuput.
Ja jos vielä sekin päivä koittaisi, että valo voisi ihan luvanvaraisesti vilkkua, niin vielä parempi — halpa tapa parantaa polkupyörän näkyvyyttä ja siinä sivussa liikenneturvallisuutta.
Vilkkuvat valot ovat todella häiritseviä. Olisi hyvä, jos ne kiellettäisiin ja kitkettäisiin liikenteestä.
Niinpä. Pyöräilystä puhuttaessa kannattaa vertailla kelejä eikä katsoa vain kalenteria. Onneksi vertailu on nykyään helppoa.
Voi esimerkiksi ensin katsoa webikameraa Kööpenhaminan läheltä (kovasti tuulee rannassa joo, mutta lunta ei pahemmin näy):
http://www.e‑webcam.dk/kategori/diverse/amagerstrandpark/amagerstrandpark.htm
…ja sitten voi vilkaista ikkunasta ulos jos sattuu itse sijaitsemaan Helsingissä!
Ei missään nimessä! Vilkkuvalot, erityisesti nopeasti vilkkuvat kiinnittävät huomiota liiaksi. Nykyään ne ovat vain häiritseviä, mutta mikäli ne vielä merkittävästi yleistyvät, alkaa niistä olla jo haittaa liikenneturvallisuudelle.
Nopean vilkkuvalon merkitys pitää olla “pysähdy tai ainakin hidasta välittömästi ja pysy pois tieltä”. Ei “tässä kulkee toinen tielläliikkuja, pidä turvaetäisyys”. Jatkuvasti palava valo antaa tuon jälkimmäisen signaalin. Vieläpä kätevästi niin että punainen valo on ajoneuvon takana ja valkoinen edessä, ruskeankeltainen sivulla ja rauhallisesti vilkkuva keltainen tarkoittaa “kääntymässä valon osoittamaan suuntaan”.
Varsinkin syyspuolella kontrastit ovat suuret, ajoradat on pääosin hyvin valaistuja, puistot eivät niinkään. Tällöin on tärkeää että pyöräilijä erottuu nimenomaan pyöräilijänä. Olen melkein törmännyt pyöräilijään jolla ei ollut muuta valoa kuin erittäin kirkas kypärävalo. Joka häikäisi niin ettei pyöräilijää eikä pyörää sen takaa erottunut vaan se sekottui muihin ympäristön kirkkaisiin valopisteisiin kuten katu- ja porrasvaloihin. Pyörässä kiinni oleva valo antaa aina vähän hajavaloa pyörään päin jolloin identifioiminen on helppoa.
VIlkkuvalot on OK hyvin tai kohtuullisesti valaistuilla teillä, täysin pimeässä niistä on vain haittaa sekä kuskille itselle että vastaantulijoille. Valitettavasti näitä täysin pimeitä paikkoja löytyy ihan isoistakin kaupungeista keskustoja myöten. Siksi pyörään kiinteät, kuskiin (koiraan, jalankulkijaan, lastenvaunuun, lapseen) vilkkuvat.
Liikemäärä on oikeastaan aika huono suure tähän tarkoitukseen. Kävelynopeutta kulkevalla bussilla ja 170km/h kulkevalla moottoripyörällä on sama liikemäärä, mutta ne tekevät kolarissa aika erinäköistä jälkeä. Nopeus(ero) taitaa kuitenkin olla liikemäärää oleellisempi suure. Tai jos massa halutaan huomioida niin pitäisikö mitata liike-energiaa?
Sitäpaitsi pyörän siirtäminen ajoradalta pois ei mitenkään vähemmän bussin liikemäärää. Bussi ja pyörä voivat yhä kolaroida risteyksissä, ja nimenomaan risteykset ovat tieverkon vaarallisin osa.
Pyöräteitä suunnitellaan kaiken lisäksi yleensä autoväylien ehdoilla.
Nelikaistatie menee aina suoraan pisteestä a pisteeseen b, pyörätie pujottelee sen ali multippelispiraalitunneleissa 360 astetta jolloin loogista jatkosuuntaa ei voi päätellä edes kompassilla.
Ratkaisevassa risteyksessä oikeaan suuntaan menevä reitti saattaa lähteä aluksi 90 astetta väärään kunnes sadan metrin päässä mutkan takana kääntyykin lopulta ovelasti oikeaan suuntaan. Ota siitä sitten selvää.
Eikä kyse ole rahasta vaan puhtaasti osaamattomuudesta! Kai se on niin, että kun suunittelijalle annettu lusikalla, ei voi kauhalla vaatia. Tämän johtopäätöksen voi vetää esimerkiksi Kehä I:n järjestelyistä Leppävaarassa.
Samalla kannattaa miettiä pyöräilyn julkisuuskuvaa. Kun kymmenillä miljoonilla tehdään eritasoratkaisu (Ruoholahti) ja sillan molempiin päihin jätetään suojatiet, ei voida olettaa autoilijoiden puoltavan yhtään vastaavaa uutta rahareikää. Voin osoittaa pari muutakin hälmöilyä muutaman vuoden sisällä.
On todellakin pyöräviitoitusten tekijöillä paha tapa laittaa viittoja vain yhteen kohteeseen joka on maks 2km päässä. Eli jos olet menossa 8km päähän, pitää arvata mitä kautta kannattaisi mennä, ja tuntea kaikki välillä olevat paikat.
Lisäksi auta armias jos jostain liittymästä ne kyltit puuttuvat (tai kuten 80% tapauksista, ne osoittavat satunnaisiin suuntiin ilkivallan jäljiltä), viitoitettua reittiä et välttämättä enää löydä. Tässäkin suuri syy on että ei ole mitään reitistöä, vain satunnaisia pätkiä siellä täällä.
Tai ainakaan sitä reitistöä ei voi mitenkään päätellä, se pääreitti saattaa yht’äkkiä kääntyä 100 astetta oikealle, ja suoraan jatkava reitti päätyy kohta jonnekin ihan muualle. Ja kartasta ei ole mitään hyötyä, jos kaivat sen esiin tässä vaiheessa, ensin pitää ajaa lähimmän kokoajakadun luokse, jossa näet teiden nimet ja voit paikantaa itsesi.
Toisin kuin autoväylillä, pyöräteiden leveys on yleensä Suomessa (ja Ruotsissakin) vakio (eli sen verran että se on helppo aurata) — jossain hollannissa tai tanskassa pienet pyörätiet ovat kapeampia kuin pääväylät, jolloin oikealla väylällä pysyy helpommin. (eikä ko. maissa pyöräilynpääväylät edes tee järjettömiä mutkia, mutta se onkin jo toinen asia…)
Kuten jo aiemmin mainitsin, voisi pyöräteillekin keksiä nimet, jolloin olisi selvää mikä mikin tie on. Auttaisi hätäkeskustakin siinä tapauksessa että onnettomuus tapahtuu kevyenliikenteen väylällä tai niiden risteyksessä.
Pääreitin varren lyhtypylväisiin voisi myös maalata samanvärisen raidan, jolloin ilman kylttiäkin voisi päätellä tulleensa pääväylälle.
Lisäksi joku kaupungin palkkalistalla oleva vitsiniekka on keksinyt määränpään suuntaan osoittavaan kylttiin ei-kovin-intuitiivisesti-ymmärrettävän kaupunginosan nimen, ja sen jälkeen joku toinen vitsiniekka on kääntänyt sitä 90 astetta osoittamaan väärään suuntaan. Tai 180. Tai 270. Tai jotain. Ei vain voi tietää kuin yrittämällä ajaa sinnepäin.
Polkupyörä on erinomainen kulkupeli. Lyhyesti: Yhteen auton parkkiruutuun mahtuu helposti 10 polkupyörää, mutta aika harva edes uskaltaa ajaa autolla 10 kertaa polkupyörää nopeammin.
Helsingissä noin kolmannes vuodesta on aikaa, jolloin polkupyörää ei käytetä käytännössä lainkaan. Nyt eletään sitä aikaa. Ilmeisesti kukaan ei jaksa vaihtaa polkupyöräänsä talvirenkaita. Miksi sitten autoon jaksetaan vaihtaa talvirenkaat?
Minua kyllä hieman mietityttää tuo Laajasalon ja Vuosaaren välinen, Vartiosaarta halkova polkupyöräbaana. Vaativatkohan Vartiosaaren mökkeilijät, että baana reunustetaan 10 metriä korkeilla 500-volttisilla piikkilanka-aidoilla, jotta saari säilyisi turvassa ylimääräisiltä häiriköitsijöiltä? Jostain olen kyllä lukenut, että Vartiosaareen ollaan kaavailemassa asuntoja, mikä on kyllä mielestäni ihan OK ja lisää syytä rakentaa sinne polkupyöräbaana. Kysymys vain kuuluu, mitä baana ja uudet asunnot merkitsevät Vartiosaaren mökkeilijöiden reiviirinpuolustusvietin kannalta.
Onko jäänyt huomaamatta, että pyöräteitä on muuallakin kuin hyvin valaistulla Katajanokalla?
Ledvalojenkin akkuja joutuu lataamaan tuon tuostakin. Napadynamosta sähköä ja valotehoa riittää säässä kuin säässä, kymmeniä tuhansia kilometrejä ilman mitään huoltoja tms. vaivaa. Keskikesälläkin pimeään tunneliin ajaessa valot syttyvät itsestään.
Eikö polkupyöräverolla voida kerätä se 20milj.
Tarra pyöriin kun vero on maksettu. Ei vapaa matkustajia pysytä pitämään nyky taloudellisessa tilanteessa maksetaanhan veroa kaikista muistakin kulkemis muodoista esim:linjaautot,henkilöautot
Miksi pyöräilijöiden pitäisi maksaa veroa Helsingille? Eiväthän autoilijatkaan maksa.
Hieno suunnitelma.
Toki silta Vartiosaaresta Vuokkiin motittaa aika monta purjevenettä. Mihinkäs uudet pienvenesatamat tulevat Puotilasta, Marjaniemestä ja Strömsinlahdelta evakuoitaville? Purjehtijat ovat veronmaksukykyistä porukkaa, eikä heitä kannata Itä-Helsingistä Sipooseen ajaa sosiaalisen segregaationkaan vinkkelistä.
Linja-auton omistaja ei maksa ajoneuvostaan ajoneuvoveroa. Eikä myöskään autoveroa, jos ajoneuvon massa on 1875 kg tai yli.
Linja-auton matkustaja maksaa lipustaan arvonlisäveroa alennetun verokannan mukaan (10%).
Polkupyörän omistaja maksaa ajoneuvonsa hankinnasta, varaosista ja huollosta arvonlisäveroa täyden verokannan mukaan (24%). Tosin vuosina 2007–2011 polkupyörän korjauspalvelut olivat väliaikaisesti alennetun arvonlisäveron piirissä.
Lähteet: Autoverolaki 1 §, Ajoneuvoverolaki 12 §, Arvonlisäverolaki 84–85 §.
(Ei sen puoleen, että tällä olisi mitään tekemistä Helsingin kaupungin keräämien verojen kanssa.)
“Vasta merkittävillä investoinneilla saadaan aikaan kattava ja houkutteleva baanaverkko, joka tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon henkilöautolle. ”
Tuossa lainaus ohjelmasta. Eiköhän toimiva julkinen liikenne ole vaihtoehto henkilöautoille. Pyöräily on vaihtoehto julkiselle liikenteelle. Eli siellä, missä ei ole toimivaa julkista liikennettä, pyöräilyn osuus on korkeampi.
Ainakin omalla kohdalla pyöräily ja henkilöauto ovat nimenomaan ne vaihtoehdot esim. työ- ja asiointimatkoilla. Joukkoliikenne on poikkeustilanteisiin kun ajoneuvolle ei ole säilytyspaikkaa perillä tai ajokunto paluumatkalla on kyseenalainen…
Tilastoista voi ehkä päätellä, kuinka poikkeuksellista tämä on.
Aktiivisena pyöräilijänä arvostan hyviä pyöräteitä ja toimivia reittejä, mutta tämä 20 miljoonaa menee kyllä kohtuuttomaksi rahan tuhlauksesksi. Tyypillistä poliitikkojen touhuilua, ensin päätetään paljonko rahaa poltetaan ja sitten vasta mihin se käytetään, jossa yhteydessä tärkein on selvittää kuka sen rahan saa — tai se on jo selvillä alusta alkaen.
Kun ei rakennettu keskustatunnelia, niin yritettiin louhia raitiovaunuhalleja ja jos ei sitä niin sitten louhitaan jotain muuta…
Pyörän käytöstä voisi hyvinkin periä vuosittaisen pienen väylämaksun, jotain 100–200€ vuodessa. Yksittäiselle pyörätien käyttäjälle summa on mitätön, mutta valtakunnallisesti korvamerkittynä tällä rakennettaisiin selväsi paremmat pyöräilykulttuuri.
Kuulin huhua, että Autoliitossa puuhataan jotain epävirallista “kriittistä autopäivää”, jossa aktivistien autoja pysäköidään sellaisille pyöräteille, jotka haittaavat heidän mielestään sujuvaa liikennettä. Lisäksi tarkoitus olisi levittää pyöteille jotain liukkauden torjuntaesteitä. AIkamoista puhaa, sanon minä!
Ilmeisesti autoilu ei ole riittävän kallista vielä, kun tuolla tavalla pitää väkisin sakkoja maksettavaksi hankkia!
Kannatan ehdottomasti. Toivottavasti noudattavat hyvää tapaa ja ilmoittavat aikeistaan ajoissa poliisille, jotta sakkoja ehditään kirjoittamaan riittävästi.
Baanaverkko on muuten osittain päällekkäinen latuverkon kanssa, tämä pitää koordinoida Liikuntaviraston kanssa.
Ja vähän vielä itseäni toistaen, edistämissuunnitelman sivuille 60‐61 kohtaan Rakennusvirasto sopisi seuraava lisäys:
5) Rakennusviraston pysäköinninvalvonta valvoo etteivät pyöräteille pysäköidyt autot haittaa liikennettä.
Ei taida sakkoja tulla, kun kyseessä on laillinen mielenosoitus. Eikö tämä kriittinen pyöräretkikin perustu tähän seikkaan?
Lähtikö huhu liikkelle mahdollisesti hevosmiesten tietotoimistosta?
Ei niin, mutta tällä sivupolulla tahtoisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että linja-autoliikenteen kustannuksista noin 70% on kuljettajien palkkoja. Ja niitä kyllä verotetaan rajusti. Yleisemmin, kireähkö työn verotus tavallaan subventoi itsepalvelua.