Psyykkinen kuormitus, masennus ja työkyky

Kaikki­han tietävät, että nyky­maail­mas­sa psyykki­nen kuor­mi­tus ja masen­nus lisään­tyvät ja ani har­va pysyy työkykyisenä viral­liseen eläkeikään saak­ka. Tai ehkä se ei sit­tenkään  ole näin.

THL:n neu­vos­tolle esitelti­in eilen alus­tavia tulok­sia Ter­veys 2011-tutkimuk­ses­ta. Kyse on kun­ni­an­hi­moi­ses­ta seu­ran­tatutkimuk­ses­ta, jos­sa samo­ja ihmisiä haas­tatel­laan ja tutk­i­taan kymme­nen vuo­den välein. Alku­peräi­nen otos oli yli 10 000, joten pienetkin erot ovat tilas­tol­lis­es­ti merkitseviä.

psyykkinen rasitusTämä tutkimus ei tue noi­ta väit­teitä lainkaan. Psyykki­nen kuor­mi­tus on kymme­nessä vuodessa vähen­tynyt selvästi nuo­ria miehiä luku­un otta­mat­ta, eikä se ole nuorten miesten kohdal­lakaan lisään­tynyt. Mit­taria voidaan arvostel­la, mut­ta se on kuitenkin ollut sama molemp­ina vuosi­na. Tässä kuvas­sa ihmi­nen joko on kuor­mit­tunut tai ei ole. Aina­han voidaan olet­taa, että erit­täin kuor­mit­tunei­den määrä olisi kas­vanut. Mut­ta sekin selviää jatko­tutkimuk­sis­sa, kos­ka kyse on 12-por­tais­es­ta asteikosta.

masennusMyös masen­nuk­sen osalta tilanne on paran­tunut, joskaan ei yhtä selvästi. Alle 55-vuo­ti­ail­la naisil­la ja eläkeikää läh­estyvil­lä miehillä masen­nus on lisään­tynyt, vaik­ka se onkin vähen­tynyt eri­tyis­es­ti van­hem­mis­sa ikälu­okissa. Myös itse­murhien määrä on lisään­tynyt. Voisiko ajatel­la, että lääk­keet, joiden käyt­tö on lisään­tynyt, todel­la auttaisivat.

Mut­ta mik­si sit­ten masen­nus on yhä use­am­min työkyvyt­tömyy­den perus­teena? Eri­tyis­es­ti naisil­la masen­nus on paljon yleisem­pää kuin työkyvyt­tömyys, joten työkyvyt­tömyystapausten kasvu peri­aat­teessa mah­tuu tähän tilastoon.

Tek­isi mieli väit­tää, että masen­nuk­sen takia joudut­ti­in aiem­min ihan yhtä yleis­es­ti työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Diag­noosik­si tuli kuitenkin jotain muu­ta, usein selkäkipu. Se oli help­po ratkaisu, kun lääkäri näki, ettei tämä nyt enää jak­sa töis­sä. Ennen ultra­ääniku­vausten yleistymistä selkäkipu­di­ag­noosia oli mah­do­ton osoit­taa vääräksi.

työkykyAivan lois­tavasti on kehit­tynyt itsen­sä täysin työkyky­isik­si ilmoit­tamien määrä:  puo­let 65–74 ‑vuo­ti­aista. Kymme­nessä vuodessa van­huk­set ovat nuor­tuneet kymme­nen vuot­ta! Mut­ta eläkeikään­hän täl­lä ei ole mitään vaikutusta.

Kaik­ki ei ole men­nyt hyvin. Nuorten aikuis­ten selkäkivut ovat yleistyneet oikein selvästi.  Sinäkin siinä tietokoneen äärel­lä: oikaisepa selkäsi ja pyöritä vaik­ka hartioita!

selkäkivut

 

36 vastausta artikkeliin “Psyykkinen kuormitus, masennus ja työkyky”

  1. Mielialan paran­tu­mi­nen on suur­in­ta iäkkäim­mässä ryh­mässä, mikä puoltaisi mielialalääkei­den vaikutusta. 

    Mielialalääkkei­den käyt­tö 10-ker­tais­tunut vuodes­ta 1990 lähtien.

  2. Selkäkivuista pääsee yhdis­telemäl­lä notkeut­ta ja voimaa. Eli ensik­si piikki­ma­tolle makaa­maan, joka aut­taa välit­tömästi, ja tuo notkeut­ta. Sen lisäk­si selkäli­hashar­joituk­sia, niin saadaan voimaa. Täl­läisel­lä yhdis­telmäl­lä voitaisi­in saa­da näem­mä ainakin 10% suo­ma­lai­sista innos­tu­maan selkän­sä kuntoonlaittamisesta.

    Käsit­tääk­seni masen­nus on sitä, kun ihmisessä kulke­va sähkövir­taus hidas­tuu liikaa, ja psyykki­nen kuor­mi­tus sitä, kun tuo sähkövir­ta nopeu­tuu liikaa. Sähkövir­ran nor­mal­isoimiseen lie­nee val­ta­va määrä kon­ste­ja, joista pitäisi vaan ker­toa tarpeek­si paljon, jot­ta jokainen yksilö löytää parhait­en itselleen sopivat.

    Käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen ratkaisu on se, että jokainen saisi elää elämään­sä taval­la jon­ka kokee onnelliseksi.

  3. “Myös masen­nuk­sen osalta tilanne on paran­tunut, joskaan ei yhtä selvästi. Alle 55-vuo­ti­ail­la naisil­la ja eläkeikää läh­estyvil­lä miehillä masen­nus on lisään­tynyt, vaik­ka se onkin vähen­tynyt eri­tyis­es­ti van­hem­mis­sa ikälu­okissa” [toim. lisäk­si alle 44‑v miehillä se on lisääntynyt]

    “Paran­tunut” tarkoit­taa sitä, että masen­nuk­set osu­vat enenevis­sä määrin muuhun osaan pop­u­laa­tios­ta kuin Soin­in­vaara? Vähen­tymistä on oikeas­t­aan tapah­tunut vain kahdessa hyvin kapeas­sa osade­mografis­sa em. erit­te­lyn mukaan.

  4. Tämähän on todel­la kiin­nos­ta­va paradok­si. Eli masen­nus ei juurikaan ole lisään­tynyt, mut­ta se vie entistä use­am­min työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Osmon aja­tus on yksi hyvä seli­tys, on var­maankin tot­ta, että aiem­min eläk­keen syyk­si tuli helpom­min jotain muu­ta kuin masen­nus, vaik­ka oikeasti olisi ollut kyse masen­tuneisu­ud­es­ta. Onko­han työkyvyt­tömyy­seläköi­tymisen määrä kokon­aisuute­na kas­vanut? Siitähän asi­aan saisi lisäosvi­it­taa, voisi ver­ra­ta että onko selkäon­gelmien tms. vuok­si eläköi­tyvien määrä vähen­tynyt suun­nilleen samas­sa suh­teessa kuin masen­nuk­sen vuok­si eläköi­tyvien kasvanut.

    Toinen uskot­ta­va seli­tys voisi olla se, että työelämä on nyky­isin sen ver­ran aiem­paa vaa­ti­vam­paa, että vähän masen­tuneena ei kykene enää työsken­telemään, toisin kuin ennen.

    Kol­mas aja­tus, mitä eräät tutk­i­jat ovat viime aikoina esit­täneet on se, että masen­nus ei olisi lisään­tynyt, mut­ta että sen kroon­is­tu­misen lisään­tymi­nen joh­tu­isi masen­nus­lääkkeistä. Eli että masen­nus menisi suurim­mal­ta osalta ihmisiä itses­tään ohi ennen pitkää, mut­ta että masen­nus­lääk­keet hor­jut­taisi­vat aivo­jen kemi­al­lista tas­apain­oa niin, että oireet palaa­vat ja kroon­is­tu­vat kun lääk­i­tys lopete­taan. Jos tämä seli­tys osoit­tau­tu­isi edes puo­lik­si todek­si, olisi se jotain niin hirvit­tävää, että sitä on ajatuk­se­na kyl­lä vaikea hyväksyä.

  5. Löy­hästi aiheeseen liittyen:

    Tornios­sa mie­len­ter­veyshoito toimii

    Lyhyt lain­aus Hesarin artikke­lista: “Mie­len­ter­vey­son­gel­mat on vuo­ro­vai­ku­tu­son­gel­mia. Ne ovat enem­pi ih­mis­ten vä­lis­sä kuin ih­mis­ten si­säl­lä”, hoi­to­mal­lia alus­ta as­ti ke­hit­tä­nyt psy­ko­lo­gi Mark­ku Su­te­la sanoo.

    Toden tot­ta, useis­sa tapauksissa.

  6. Ihmeel­listä olisi, jos samat ihmiset tek­i­sivät samo­ja töitä kuin 10 vuot­ta aikaisem­min. Mikä tuon tutkimuk­sen tarkoi­tus olikaan — saa­da perus­teet työurien pidentämiselle.

  7. Tek­isi mieli väit­tää, että masen­nuk­sen takia joudut­ti­in aiem­min ihan yhtä yleis­es­ti työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Diag­noosik­si tuli kuitenkin jotain muu­ta, usein selkäkipu. Se oli help­po ratkaisu, kun lääkäri näki, ettei tämä nyt enää jak­sa töis­sä. Ennen ultra­ääniku­vausten yleistymistä selkäkipu­di­ag­noosia oli mah­do­ton osoit­taa vääräksi.

    Jaa, eikös vaku­u­tus­lääkärin (tai ‑puoskarin) vain pitänyt tode­ta se vääräk­si? Tilas­tol­lista oto­s­ta tämä ei muo­dos­ta, mut­ta tun­nen kyl­lä tapauk­sen, jos­sa ennen kuin vaku­u­tusy­htiönkin päässä uskot­ti­in, mitä se kuvatun hermokana­van ahtaus tarkoit­ti (ja kyl­lä niitä muuten kuvat­ti­in jo yhdek­sänkym­men­lu­vun puolel­la, eikä tietääk­seni ulträäni vieläkään ole mikään johta­va menetelmä), poti­las min­ulle tote­si, että hän nyt ymmärtää minkä takia niitä eläköi­tymisiä tapah­tuu (tapah­tui jo sil­loin) niin paljon henki­sistä syistä — kauan ei hänkään olisi enää sitä pom­po­tus­ta jaksanut.

  8. Suosit­te­len hätäratkaisuna istu­mis­es­ta ja liikku­mat­to­muud­es­ta johtu­vaan har­tianseudun kipui­hin ja siitä seu­raavaan pään­särkyyn 15 min­uutin lenkkeilyä. Tarvit­taes­sa keskel­lä päivää. Yksi lenk­ki aut­taa lop­pupäivän, hel­posti use­am­mankin. Tahdin pitää olla sel­l­ainen, että tulee täris­tet­tyä, pelkkä reipas käve­ly ei auta ollenkaan.

    Täm­möisen lenkin ehtii nor­maali kont­torirot­ta käy­dä vetäisemässä kahvi- taik­ka lounastunnilla.

    Istu­matyöstä johtu­vien niskakipu­jen täy­del­liseen hävit­tämiseen riit­tää useim­miten puolen tun­nin lenkkeily ker­ta viikkoon.

    Nuo ei sit­ten ole mitään kun­toilu- tai lai­h­du­tusvinkke­jä, vaan keino­ja päästä eroon niska­ju­mista min­imipon­nis­tuksin. Ja selkäkipui­hin lenkkeily ei auta ollenkaan, niiden hoita­miseen pitää vahvis­taa selän lihak­sis­to­ja. Siinäkin riit­tää yleen­sä sem­moinen 5–10 min­uutin aamu­voimis­telu, jos kipuilut johtu­vat liikkumattomuudesta. 

    Jos selkä vaivaa, kan­nat­taa pyörähtää fys­ioter­apeutin jut­tusil­la vaikka­pa ihan oman lom­pakon vom­il­la. Kun­nol­liset jump­pao­hjeet mak­sa­vat itsenä aika nopeasti takaisin.

    Nämä vinkit istu­matyön ja omako­htais­ten selkäniska ja har­ti­asärkykoke­musten perusteella.

  9. Ultra­ääni ei todel­lakaan ole mikään tyyp­illi­nen kroonisen selkäkivun diag­nos­ti­nen menetelmä. Tarkoi­tatko mag­neet­tia? Ja mitä tuo tarkoit­taa, että voitaisi­in “selkäkipu­di­ag­noosi” osoit­taa vääräk­si. Kivun­hoidon ensim­mäi­nen sään­tö on, että kipu on aina tot­ta. Silti sitä voidaan jos­sain tapauk­sis­sa hoitaa esim. masennuslääkkeillä.

    Masen­nus on koko kehon sairaus. Se lisää itsenäis­es­ti somaat­tista sairas­tavu­ut­ta, luul­tavasti endokri­nol­o­gisia reittejä.

    Masen­nus ei ole väestö­ta­sol­la lisään­tynyt. Tämä tiedet­ti­in jo ennen tätä tutkimus­ta. Hoitoa haetaan enem­män ja oire­i­ta rapor­toidaan enem­män. Tieto hoitavas­sa päässä on lisääntynyt.

    Lie­nee tot­ta, että osit­tain samat poti­laat, jot­ka jäivät aikaisem­min eläk­keelle selkäoireis­ton vuok­si, jäävät nykyään eläk­keelle masen­nuk­sen vuok­si. Näil­lä poti­lail­la lie­nee silti molem­pia oire­i­ta ihan oikeasti.

    Osan masen­nus­peräis­ten työkyvyt­tömyy­seläkkei­den kasvus­ta selit­tää juuri radikaali vähen­emä itse­murhakuolleisu­udessa. Vuo­den 1990 jäl­keen itse­murhat ovat vähen­tyneet kol­man­nek­sel­la ja tämä tarkoit­taa pienen kaupun­gin ver­ran vähem­män itse­murhaan kuollei­ta paris­sa kymme­nessä vuodessa. Heistä suuri osa on pää­tynyt työkyvyt­tömyy­seläk­keelle eikä suinkaan esim. takaisin työelämään.

    SSRI-lääkkei­den käytön lev­iämi­nen on luul­tavasti ainakin osasyynä itse­murhakuolleisu­u­den lasku­un. Muitakaan uskot­tavia syitä on vaikea kek­siä. Psykososi­aaliset hoidot eivät ole samas­sa mitas­sa levin­neet, työelämä ei siedä oireilua parem­min eikä esim. kom­mu­nikaa­tiote­knolo­gian muu­tos selitä laskua, kos­ka vankilo­is­sa itse­murhakuolleisu­u­den lasku on vielä suurem­paa, noin 50 prosenttia.

  10. Nyt kan­nat­taa suh­tau­tua erit­täin kri­it­tis­es­ti masen­tuneisu­u­den mit­taamiseen. Samoin testeistä seu­raavi­in johtopäätök­si­in ja niiden yleistämiseen. Ensin­näkin masen­tuneisu­us on medikalisoitu. Jo nor­maalit mielialo­jen vai­hte­lut saa­vat mit­taris­sa aikaan sairauteen viit­taavia piirteitä. Seu­raavas­sa link­ki masen­tuneisu­ut­ta mit­taavaan nettitestiin:

    http://xestia.net/testit/bdi.php

    Huo­maat­te, että mit­tari ei ole tasavä­li­nen, ja voisiko se ollakaan kun on kyse ihmisen itsessään kokemista tun­teista. Tässä testis­sä posi­ti­ivista ulot­tuvu­ut­ta seu­raa välit­tömästi negati­ivi­nen ede­ten asteikollisesti.

    Esimerkik­si ulkonäköön liit­tyvä tyy­tymät­tömyys saa aikaan heilah­duk­sen masen­tuneisu­u­den suun­taan. Kuka­pa olisi tyy­tyväi­nen omaan ulkonäköön­sä? Ei se silti ole minkään asteista masen­nus­ta vaan ter­vet­tä realismia. 

    Beckin masen­tuneisu­us­mit­taria käytetään tutkimuk­sis­sa varsin yleis­es­ti. Esim. nuorten kohdal­la ulkonäköön liit­tyvät kysymyk­set saa­vat mit­tarin punaiselle jokaisen kohdal­la. Heille­hän jo aamul­la näkyvä finni merk­it­see suurin piirtein maail­man­lop­pua. Ketä ei aamul­la töi­hin tai koulu­un lähtö jurp­pisi ? Ekan kahvi/tupakkatauon jäl­keen kone alkaa toimia.

    Toisek­si ihmisen kuor­mit­tuneisu­us työssään sekä henkises­ti että fyy­sis­es­ti peilau­tuu hyvin vah­vasti vapaa-ajan sisältöön. Ovatko vapaa-ajan toimin­not voimia uusit­tavia vai kulut­tavia ? Siinä on koko asian ydin.

    Nyt on edel­lis­es­tä las­ket­ta­va pois erit­täin raskaat työt. Niitä ovat esim. hoito- ja elin­tarvikealan vuorotyöt, vuorotyö ylipäätään. Muitakin raskai­ta ammat­te­ja ja työte­htäviä on toki olemassa.

  11. Mie­lenki­in­toista tietoa.

    Seli­tyk­senä voi yksinker­tais­es­ti olla se että masen­nuk­sel­la saa helpom­min eläk­keen kuin sairaudel­la jos­ta ei löy­dy kovaa fak­taa todis­ta­maan vikaa ja varsinkaan oirei­den voimakkuutta.
    Sen vuok­si olisi mie­lenki­in­toista myös nähdä tilas­to mitä on hylät­ty vas­taav­ina aikoina.

    Toinen asia on muna kana ilmiö. Jos on pitkään sairaus on aika luon­no­lista että se aiheut­taa epä­toi­vo ja siis masen­nus­ta. Eikä täl­löin masen­nus ole syy vaan seuraus.

    Lisäk­si tiede­tään että esimerkik­si pitkään jatkunut kipu aiheut­taa aivo­jen toimin­nas­sa muu­tok­sia. Niitä voidaan nähdä kuvan­tamis­tutkimuk­sis­sa. Ei kuitenkaan niis­sä taval­li­sis­sa mitä nor­maal­isti tehdään.

    Sit­ten tärkeä asia on myös työ­nan­ta­jien suh­tau­tu­mi­nen. Ihan omankin koke­muk­sen poh­jal­ta voin sanoa että Suomes­sa on mui­ta mai­ta run­saampi ikäsyr­jin­tä. Yli 50-vuo­ti­aat eivät kel­paa mihinkään. Kuitenkin on alo­ja jois­sa ollaan parhaim­mil­laan uran loppuvaiheessa.

    Ruot­sis­sa esimerkik­si pitää työ­nan­ta­jan todis­taa ettei sairaus johdu työstä, Suomes­sa on tosin­päin. Tulos näkyy työurissa.
    En oikein ymmär­rä kuin­ka eduskun­ta on tässä asi­as­sa työan­ta­jan puolel­la. Nimit­täin kulut tule­vat veron­mak­sa­jan mak­set­tavak­si vaik­ka syylli­nen olisi työnantaja. 

    Onko­han ollut niin hyvä lobbaukset.…

  12. eemil: Nyt kan­nat­taa suh­tau­tua erit­täin kri­it­tis­es­ti masen­tuneisu­u­den mit­taamiseen. Samoin testeistä seu­raavi­in johtopäätök­si­in ja niiden yleistämiseen. Ensin­näkin masen­tuneisu­us on medikalisoitu. Jo nor­maalit mielialo­jen vai­hte­lut saa­vat mit­taris­sa aikaan sairauteen viit­taavia piirteitä. 

    Niin saa­vat, kos­ka oireet ovat samankaltaiset. Yksit­täi­nen oire ei silti tarkoi­ta masen­nus­ta, ja masen­nus nimeno­maan ei ole nor­maalia mielialo­jen vaihtelua.

    Masen­nuk­sen “medikalisoi­tu­mista” ja “onnel­lisu­us­pillere­itä” on kauhis­tel­tu pari vuosikym­men­tä, mut­ta samal­la kun SSRI-lääk­keet ovat yleistyneet on itse­murhien määrä kään­tynyt selvään lasku­un. Väärin pelastet­tu ihmishenkiä?

    Väitän, että työu­upumuk­sen yleisyy­teen Suomes­sa on osasyynä sama vir­ta­he­po olo­huoneessa kuin per­in­teis­es­ti korkeisi­in henkirikos‑, väki­val­ta- ja itse­murhati­las­toi­hinkin, eli käsit­tämätön alko­ho­likult­tuuri. Asi­aa ei kyl­lä hin­nal­la ja saatavu­u­den rajoituk­sil­la paran­neta, siitä on jo vuosikym­me­nien mit­taiset koke­muk­set. Syyn tiedost­a­mi­nen saat­taisi kuitenkin mah­dol­lis­taa ongel­maan tarttumisen.

  13. Kansan­ter­vey­del­lis­es­ti ongel­ma ei vält­tämät­tä ole kokon­ais­sairas­tavu­udessa vaan ter­vey­sero­jen jyrkken­e­misessä tai syven­e­misessä. Eggon kuvaus mie­len­ter­vey­den ongelmien mekanis­meista on eri­no­mainen. Yksi muut­tu­ja, joka tätä endokri­in­istä jär­jestelmää sot­kee, on käsit­tääk­seni alko­holi. Samoin kuin alko­holi vaikut­taa riskiku­lu­tuk­ses­sa stres­si­ta­soon. Tätä saat­taa tule­vaisu­udessa pahen­taa hie­man se, että van­hem­mis­sa ikälu­okissa alko­holin käyt­tö kas­vaa edelleen (eri­tyis­es­ti naisil­la). Vaik­ka siis ter­veitä eläkeikäisiä tulee ole­maan entistä enem­män, monion­gel­mais­ten, ‑sairaiden määrä lisään­tyy myös.
    Työ on myös luon­teeltaan entistä enem­män sosi­aal­ista, tiim­i­työtä, per­soon­al­la työsken­te­lyä — ihmette­len ellei tämä näky­isi psyko­so­maat­tis­es­ti mitenkään? Moni ainakin ottaa tässä riskin, rentoutuu ja hoitaa ihmis­suhtei­ta alko­ho­lil­la. Mut­ta hyvin organ­isoitu sosi­aa­li­nen työy­hteisö voi olla myös se win-win-win työ­paik­ka, jos­ta oli puhe edel­lisessä ketjussa.
    Mut­ta se joka aamuinen kor­ti­solipi­ik­ki ja selkäkivut lähtevät reip­paal­la aamupyöräi­lyl­lä talvisen pehmeäl­lä alustalla.

  14. Melkein puo­let helsinkiläi­sistä asuu liiken­teen melu­vyöhykkeil­lä. Eiköhän tuos­ta löy­dy ihan selkeä yhteys uni­häir­iöi­hin, stres­si­in, masen­nuk­seen ja fyy­siseen rap­pi­oon. Helsin­gin tapaan raken­netul­la urbaanil­la moot­toritei­den varaan raken­netul­la ympäristöl­lä on hintansa.

  15. Syys-seu­raus voi men­nä niinkin päin, että kun psyykki­sistä sairauk­sista kär­siviä laite­taan sairaseläk­keelle, niin hei­dän vointin­sa kohe­nee. Onhan se var­maan aikamoinen helpo­tus sairaalle, kun ei tarvitse enää väk­isin joka päivä yrit­tää jotain, joka ylit­tää omat mahdollisuudet.

  16. a_l: Väitän, että työu­upumuk­sen yleisyy­teen Suomes­sa on osasyynä sama vir­ta­he­po olo­huoneessa kuin per­in­teis­es­ti korkeisi­in henkirikos‑, väki­val­ta- ja itse­murhati­las­toi­hinkin, eli käsit­tämätön alkoholikulttuuri.

    Ilmiössä on vin­ha perä, mut­ta sitä on vaikea toden­taa kokeel­lisen tutkimuk­sen menetelmil­lä. Demografisia tilas­to­ja voidaan kyl­lä analysoi­da, mut­ta syy ja seu­raus­suh­teet jäävät vähälle näytölle.

    Nykyi­nen työ- ja elämisen malli on ihmiselle vieras. Työ on psyykkises­ti kuor­mit­tavaa, mut­ta fyysi­nen akti­ivi­su­us on todel­la min­i­maal­ista. Ihmi­nen on kuitenkin evoluu­tion­sa kaut­ta organ­is­mi, joka vaatii fyy­sis­es­ti akti­ivista toim­intaa pysyäk­seen terveenä.

    Kun työ on lähin­nä henkises­ti kuor­mit­tavaa, niin vapaa-ajan tulisi olla akti­ivista , kehoa fyy­sis­es­ti kuntouttavaa.

    Mie­len­ter­vey­den Keskus­li­it­to:” Endor­fi­init ovat kehon tuot­tamia ainei­ta, jot­ka tuo­vat hyvän olon tun­teen. Liikun­ta lisää myös sero­toni­inin määrää
    elim­istössä. Sero­toni­i­ni paran­taa unta ja muis­tia ja vähen­tää masennusta.”

    Agraari­a­jan ja teol­lis­tu­misen alkua­jan yhteiskun­nas­sa nämä vaiku­tuk­set saati­in aikaan jo työn seu­rauk­se­na. Nyt jokaisen täy­tyy huole­htia aivo­jen­sa mielial­abi­olo­gias­ta vapaa-aikana. 

    Valitet­ta­van use­at viet­tävät vapaa-aikansa pasi­ivise­na liikun­nal­lis­es­ti ja nautin­not haetaan kemi­al­li­sista aineista.

  17. En usko niin yksinker­taiseen ja yhteen seli­tyk­seen kuin alko­holi. Asia on paljon monimutkaisempi.

    Toki se vaikut­taa. Alko­holi lisää masen­nus­ta vaik­ka sitä juuri kansa käytää masen­nuk­sen lääk­keenä. Lisäk­si jopa Suo­ma­lainen lain­säädän­tö suosii humalas­sa tört­töi­lyä. Se kat­so­taan leiventäväksi.
    En ymmär­rä miksi?
    Jos teet jotain type­r­ää niin ole ainakin humalas­sa ja saat pienem­män rangaistuksen.

    Alko­holin käyt­tömäärä on kuitenkin per henkilö Euroop­palaista tasoa, ei korkein mut­ta ei myöskään matal­in. Mut­ta ongel­ma on juomiskult­tuuri joka on Itä-Euroop­palainen, hyvin humalanakuinen.

  18. asi­aan hyvin “vihkiytyneenä“ja mon­es­sa eri paikois­sa mt-hoitoa saa­neena ja kohtalo­tovere­i­ta tavan­neena rohke­nen sanoa ‚että suurin syy mt-eläkkeisi­in on :

    a)huono joht­a­mi­nen
    b)sopivan herkkä ihminen

    -niin mon­een kymme­neen (sataan)mt-ihmiseen tutus­tuneena olen kuul­lut sem­moisia “kauhutarinoita“ihmisten kohtelus­ta työ­paikoil­la ettei ole ihme jos herkät ihmiset sairastuvat.

    -tutkimusti­etoa­han on että masen­nus ei ole yleistynyt 80-luvul­ta mut­ta juuri työelämä on koven­tunut niin että “herkempi“aines putoaa pois työelämästä.

    -mis­sä olisim­mekaan ilman nykylääketiedettä?

  19. Evert The NeveR­est:
    Mielialan paran­tu­mi­nen on suur­in­ta iäkkäim­mässä ryh­mässä, mikä puoltaisi mielialalääkei­den vaikutusta. 

    Mielialalääkkei­den käyt­tö 10-ker­tais­tunut vuodes­ta 1990 lähtien.

    Tähän on lisät­tävä yksi merkit­tävä seik­ka: 90-luvun alus­sa tuli kään­teen­teke­viä uusia lääkkeitä, jot­ka yhdessä psykoter­api­an kanssa aut­toi­vat syväänkin masen­nuk­seen, kuten min­un tapauksessani. 

    Kak­sisu­un­taises­sa mielialahäir­iössä — kuten nykyään maa­nis-depre­si­ivisyyt­tä kut­su­taan — poti­las voi hyvin pitkään elää aivan nor­maalia elämää. — Ja sit­ten depis iskee, joskus kadoten aika nopeastikin. Jatku­val­la lieväl­lä pre­ven­ti­ivisel­lä lääke­hoidol­la pyritään pitämään poti­laan tila stabi­ili­na, vaik­ka lääk­i­tys­tä ei aku­ut­ti­in tarpeeseen tarvittasikaan.

    Ver­tailun vuok­si: Vuon­na 93 ko mielialalääke mak­soi vuodessa brut­tona (ennen kela-kor­vaus­ta) n 7000 markkaa. Nyt hin­taa taitaa tul­la 360 euroa (2000 mk) , samoin brut­tona. Tot­ta puhuak­seni en ole seurannut.

  20. Pitäisi sal­lia vajaakyky­is­ten duu­ni. Iäkkäiltä ja muil­ta palk­ka alem­mak­si, jos halu­a­vat ren­nom­man työ­tahdin. Turha valit­taa liian kovas­ta tahdista, ellei suos­tu hitaam­man tahdin palkkaan. Ei se ole ikäsyr­jin­tää, jos fir­ma ei halua työl­listää tappiolla.

    Kauhuk­er­to­muk­sia työelämästä ei kan­na­ta uskoa, ennen kuin kuulee sen toisenkin osa­puolen ver­sion ker­to­muk­ses­ta. Mon­en tut­tuni työ ei olisi yhtään liian rasit­tavaa muuten, mut­ta osa heistä vetää vapaa-ajan överik­si, juo, valvoo tai muu­ta, ja osa moit­tii työ­nan­ta­jaa turhan herkästi vaikkei itsekään ole täydellinen.

  21. JouniL: En usko niin yksinker­taiseen ja yhteen seli­tyk­seen kuin alko­holi. Asia on paljon monimutkaisempi.Toki se vaikut­taa. Alko­holi lisää masen­nus­ta vaik­ka sitä juuri kansa käytää masen­nuk­sen lääk­keenä. Lisäk­si jopa Suo­ma­lainen lain­säädän­tö suosii humalas­sa tört­töi­lyä. Se kat­so­taan leiventäväksi.En ymmär­rä miksi?Jos teet jotain type­r­ää niin ole ainakin humalas­sa ja saat pienem­män rangaistuksen.Alkoholin käyt­tömäärä on kuitenkin per henkilö Euroop­palaista tasoa, ei korkein mut­ta ei myöskään matal­in. Mut­ta ongel­ma on juomiskult­tuuri joka on Itä-Euroop­palainen, hyvin humalanakuinen.

    On toki mon­imutkaisem­pi, mut­ta alko­holi saat­taa selit­tää eroa esim mei­dän ja muiden Pohjo­is­maid­en välillä. 

    Ongel­man ydin saat­taa juurikin olla tuo humala­hakuinen juo­mat­a­pa. Jos­sain Stakesin tilas­tossa juo­dun alko­holin yhteis­määrä on tärkein, mut­ta kyl­lä humalan asteel­la on merk­i­tys­tä mon­een asi­aan. Esimerkik­si siihen puukote­taanko se ryyp­pykaveri hengiltä, mut­ta mah­dol­lis­es­ti myös niihin mielenterveysongelmiin.

  22. (Dis­claimer: olen talousti­eteil­i­jä enkä psyki­a­tri tahi psykolo­gi, joten voi olla etten tiedä jotain todel­la olen­naista) Mie­lenki­in­toinen uusi tut­tavu­us tämä GHQ-12: löysin mit­tarin kysymyk­set osoit­teesta: http://epibasket.org/product.php?id_product=50. Min­ua jää mieti­tyttmään mis­tä mah­dol­liset pitkit­täis­muu­tok­set tässä GHQ-12 mit­taris­sa oikeas­t­aan ker­to­vat. Itseäni mieti­tyt­tää, että jokaisesa kysymyk­sessä pyy­de­tään ver­taa­maan nyky­hetkeä taval­liseen tilanteeseen: Esim. “Have you recent­ly been able to con­cen­trate on what you’re doing? a) bet­ter than usu­al, b) same as usu­al, c) less than usu­al, d) much less than usu­al”. Ymmärtääk­seni tämän mit­tarin arvo­jen ajanyliv­er­taamin edel­lyt­täisi että se “tavalli­nen taso” johon kaikissa kysymyk­sis­sä pyy­de­tään ver­taa­maan olisi ainakin keskimäärin ajan yli muut­tuma­ton. Mut­ta jos väite jota halu­taan täl­lä mit­tar­il­la tes­ta­ta, on se että työn vaa­tivu­us on juurikin kas­vanut ajan yli (eli “tavalli­nen” taso nimen omaan muut­tuu ajan yli), niin en ymmär­rä miten GHQ-12 mit­taria voisi tähän tarkoituk­seen käyt­tää. Ehkä joku alan tutk­i­ja voisi selittää…

  23. Saara:
    Löy­hästi aiheeseen liittyen:

    Tornios­sa mie­len­ter­veyshoito toimii

    Lyhyt lain­aus Hesarin artikke­lista: “Mie­len­ter­vey­son­gel­mat on vuo­ro­vai­ku­tu­son­gel­mia. Ne ovat enem­pi ih­mis­ten vä­lis­sä kuin ih­mis­ten si­säl­lä”, hoi­to­mal­lia alus­ta as­ti ke­hit­tä­nyt psy­ko­lo­gi Mark­ku Su­te­la sanoo.

    Toden tot­ta, useis­sa tapauksissa.

    Kerop­utaa on eri­no­mais­es­ti resur­soitu ja tar­joaa palvelui­ta mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä. Lääkkeitä siel­lä käytetään yhtä paljon kuin muual­lakin. Kuu­lostaa ihan hoito­su­osi­tusten mukaiselta. Keskeinen ero taitaa olla, että ainakin artikke­lin mukaan he tekevät diag­nos­ti­ikkaa “omil­la sään­nöil­lään” eivätkä tiedey­hteisön kanssa yhteisym­mär­ryk­sessä. Tämä aiheut­taa sen, että tilas­tot muo­dos­tu­vat eri­laisik­si ja hoidosta/tuloksista ei saa­da luotet­tavaa tietoa. Tämän takia he eivät laat­ule­hdis­sä hoito­tu­lok­si­aan ole julkaisseetkaan.

    Tosi­aan iso osa psyykki­sistä ongelmista on enem­män sosi­aalises­sa vuorovaiku­tuk­ses­sa kuin yksilön sisäl­lä. Täl­löinkin yleen­sä se ratkaisu läh­tee sieltä yksilön suun­nas­ta aukea­maan. Maail­mas­ta ei nimit­täin stres­sitek­i­jät ja kon­flik­tit lopu.

    Sit­ten on myös iso osa psyykkisiä ongelmia, jot­ka ovat vakavia aivo­sairauk­sia eikä niitä saa vahin­gol­lis­es­ti kuvitel­la vain vuorovaiku­tuk­sen tai ympäristön ongelmik­si. Niihin liit­tyy esimerkik­si harha-ais­timuk­sia, kog­ni­ti­ivisen tason pitkäaikaista etenevää laskua, hen­gen­vaar­al­lista psyko­mo­torista pysähtyneisyyt­tä ja maniaa.

  24. Yksi seli­tys:
    — mie­len­ter­veys ja eri­tyis­es­ti masen­nus ovat nykyään “salonkikelpoisem­pia” sairauk­sia kuin aiem­min. Nykyään on (ehkä) nor­maalimpaa ja helpom­paa sanoa että kär­sii masen­nuk­ses­ta tai stressistä.
    — kun masen­nuk­ses­ra ja muista mt-vaivoista puhutaan enem­män niin oireil­e­vat osaa­vat hakeu­tua helpom­min hoitoon jol­loin koe­tut oireetkin vähenevät (hoidon toimiessa)
    — lääk­keet oikeasti aut­ta­vat. Kokeil­tu on.
    — kuvas­sa on tosi iso tipu­tus 75+ ikäryh­män kohdal­la. Voiko sota vielä näkyä tuos­sa? Tämän päivän 75–85 vuo­ti­aat oli­si­vat olleet talvi­so­dan syt­tyessä 2–12 vuo­ti­ai­ta, mut­ta vuon­na 2000 tuos­sa joukos­sa oli paljon enem­män sodan kokenei­ta miehiä ja naisia. En tiedä voiko tuo vaikut­taa noin, mut­ta tun­tu­isi luontevalta.

  25. Palk­ka työ­tahdin mukaan:
    Pitäisi sal­lia vajaakyky­is­ten duu­ni. Iäkkäiltä ja muil­ta palk­ka alem­mak­si, jos halu­a­vat ren­nom­man työ­tahdin. Turha valit­taa liian kovas­ta tahdista, ellei suos­tu hitaam­man tahdin palkkaan.

    Tästä on melko ris­tiri­itaisia näke­myk­siä. Aamun lehdesä oli ensin jonkun ay-pomon kom­ment­ti siitä, että nykyi­nen työ­tahti on liian kova ja heti perään jonkun toisen ay-pomon kom­ment­ti siitä, että vuos­i­työ­tun­tien lisäämi­nen johtaa vain löy­sem­pään työtahtiin. 

    Eli osa porukas­ta on sitä mieltä että tahti on liian kova, kun taas toi­sista löysäämis­es­tä ei ole kuin haittaa.

  26. a_l: Jos­sain Stakesin tilas­tossa juo­dun alko­holin yhteis­määrä on tärkein, mut­ta kyl­lä humalan asteel­la on merk­i­tys­tä mon­een asiaan.

    Juo­dun alko­holin yhteis­määrä näkyy suo­raan alko­holisoi­tu­mi­sis­sa. Suret alko­holin ker­ta-annok­set näkyvät sit­ten tap­atur­mi­na ja väkivallantekoina.

    Alko­holisoi­tu­mista tor­ju­taan vähen­tämäl­lä keskikal­jan myyn­tiä, kos­ka suo­ma­laiset alko­holisoitu­vat juo­ma­l­la kal­jaa. Viinan myyn­nin vähen­tämi­nen vaikut­taa sit­ten enem­män jo oikeisi­in alkoholisteihin.

    Pitää muis­taa että alko­holisti ei useim­miten ole ojan poh­jal­la, vaan alko­holisti voi hoitaa työn­sä ihan kohtu­ullis­es­ti vuosikau­sia. Henkilöko­htais­es­ti tun­te­mani alko­holis­tit käpis­te­liv­ät ihan eläkeikään saak­ka työelämässä ilman suurem­pia ongelmia, jos ei sat­un­naisia juomis­es­ta johtu­via saikkupäiviä ja kra­pu­lan yms. johtunut­ta työte­hon laskemista ote­ta huomioon.

  27. Marko V:

    …urbaanil­la ympäristöl­lä on hintansa. 

    Eli kan­sain­välisessä ver­tailus­sa Suomen tulisi tuon pohal­ta olla mieleltään ter­vein kansakun­ta koko Euroopassa…?

  28. En minäkään tiedä, mut­ta jotakin tietoa ammat­tien, sukupuolen ja iän yhtey­destä näyt­tää löy­tyvän. Yliedustet­tuna ovat naiset, sote-alan suorit­ta­vat ammatit, vähän koulute­tut miehet jne. Masen­tu­mi­nen on yleis­in­tä nuo­ril­la aikuisil­la. Varsi­naisia maaseu­tu­am­mat­te­ja (maanvil­jeli­jä, met­suri yms) ei kärkipäästä löydy.

    Tun­tu­isi siltä, että lisäään­tynyt indi­vid­u­al­is­mi lisäisi masen­nus­ta ja itse­murhia. Itse­murhathan oli­vat paljon vähäisem­piä esim. 1930- ja 1950-luvul­la ja ovat pääsään­töisem­pi lisään­tyneet kaupungis­tu­misen edetessä. Suomes­sa ovat itse­murhat ovat kuitenkin vähen­tyneet 1990-luvun lamas­ta läh­tien ja emme ole enää kärk­isi­joil­la Euroopas­sa. Tämä johtunee mm. siitä, että meil­lä on ollut kansalli­nen itse­murhien ehkäisy­ohjel­ma ja parem­pia masennuslääkkeitä.

  29. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Eli kan­sain­välisessä ver­tailus­sa Suomen tulisi tuon pohal­ta olla mieleltään ter­vein kansakun­ta koko Euroopassa…?

    Aika törkeästi valikoiden lain­a­sit kir­joi­tus­tani. Melu ja pien­hiukkasetko edis­tävät ter­veyt­tä? Sisilisko jol­la ei ole raa­jo­ja ei ole sisilisko. Pään puskaan työn­tämi­nen ei yksinker­tais­es­ti auta mitään. Tosi­asi­at pitää hyväksyä ja sit­ten miet­tiä miten asi­at tehdään parem­min. Nokia työn­si pään­sä puskaan ja huonos­ti kävi. Tarvit­ti­in iso kri­isi uud­is­tu­mista varten. Kaupungeista puhut­taes­sa alamäet on vaan loivempia.

  30. “Ole eturivis­sä kohti mie­len­ter­veyt­tä — ole ensim­mäi­nen per­heestäsi mielenterveysklinikalla!”
    — Philip K. Dick (Me raken­namme sin­ut, 1972) 

    Masen­nus on tyyp­illi­nen ns. roskako­ridi­a­knoosi. Jos poti­laal­la on fyysi­nen tai psyykki­nen ongel­ma jolle ei löy­de­tä selvää diag­noosia, lop­ul­ta päädytään oirei­den perustel­la masennukseen. 

    Masen­nus­di­a­knoosin alla voi siten olla läh­es mitä tahansa, tule­htuneet ihmis­suh­teet, yksinäisyys, alko­holis­mi, fyysi­nen sairaus jota ei löy­det­ty (kuten esim. krooni­nen tule­hdus), eksis­ten­ti­aaliset ongel­mat. Kun työssä ei vain jak­sa, pitää rava­ta lääkäris­sä, lop­ul­ta lääkäri tulee johonkin tulok­seen. Krooniset selkä­vai­vat ja masen­nus ovat diag­noose­ja jot­ka peit­tävät alleen muitakin ongelmia kuin varsi­naisen masen­nuk­sen ja selkäkivut.

  31. Sylt­ty: Täm­möisen lenkin ehtii nor­maali kont­torirot­ta käy­dä vetäisemässä kahvi- taik­ka lounastunnilla.

    Aikoinaan Sveit­sis­sä sai piden­nys­tä lounas­tun­ti­in­sa (0,5h ?) jos kävi kävelemässä ennal­ta määrite­tyn lenkin ruokailun päät­teek­si. Ja “saastean­ture­i­ta” oli tehtaan ympärille asen­net­tu — ja jopa kaal­i­maa oli tehtaan vier­essä, osoit­ta­mas­sa tehtaan saas­teet­to­muut­ta ympäristöönsä.

  32. Mie­lenki­in­toinen keskustelu jälleen täl­lä foorumilla!

    Kom­men­toin psykologi­na kah­ta seikkaa. Ensin­näkin psyki­a­tri­an puolel­la val­lit­see min­un koke­muk­seni mukaan aika pitkälti se käsi­tys (jota tutkimuskin tukee), että masen­nuk­sen esi­in­tyvyys ei ole sinän­sä lisään­tynyt. Sen sijaan masen­nus johtaa herkem­min työkyvyt­tömyy­teen (joko sairaus­lo­ma­lle tai eläke-etu­u­den piiri­in) kuin aikaisem­min paljolti sen vuok­si, että työelämän vaa­timuk­set ovat tiuken­tuneet siten, että nykyään on vain har­vo­ja ammat­tialo­ja, jois­sa masen­nuk­sen keskeiset oireet kuten aloitekyvyt­tömyys, keskit­tymiskyvyn ongel­mat, muistin vaikeudet ja väsyvyys eivät heiken­täisi työkykykä. Osmoa mukaillen, on selvää, että aiem­min pel­totöis­sä tai autonkul­jet­ta­jan apukuski­na pär­jäsi vähän fleg­maat­tisem­pikin kaveri, kun taas tänä päivänä täy­tyy pystyä itsenäis­es­ti hal­lit­se­maan sekä oma työ, siihen liit­tyvä hallinnolli­nen paper­i­työ ja kir­jaami­nen että asiakaspalvelu. 

    Toinen tärkeä asia on keskustelus­sa jo aiem­min esi­in nos­tet­tu seik­ka, että on syytä olla kri­it­ti­nen siitä, että mil­lä tutkimuk­sis­sa masen­nus­ta mitataan. Selvästi yleisim­min käytet­ty on Beckin masen­nus mit­tari BDI. Tätä käytetään ikään kuin suvereenisti oiremit­ta­ri­na, jol­la arvioidaan masen­nuk­sen vakavu­usastet­ta, mut­ta tutkimusten perus­teel­la on osoitet­tu, että BDI pikem­minkin mit­taa hoitokon­tek­stis­sa asi­akkaan väl­itön­tä hyv­in­voin­tia, hoito­suh­teen laat­ua ja sen virit­tämää toiveikku­ut­ta. Kiin­nos­tuneet voivat lukea asi­as­ta lisää artikke­lista Leiman, M (2010) Mitä Beckin depres­sioast­eikko mit­taa, Psykolo­gia, 45 (01), s. 22–31.

Vastaa käyttäjälle Saara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.