Laadullisen kasvun mittaaminen

(Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 4/7)

Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia Lumia 920 on enem­män tai vähem­män kuin Nokian klassi­nen kom­mu­nikaat­tori E90? Lumia 920 lie­nee vähän halvem­pi kuin E90 oli aikoinaan, joten siis vähän vähem­män? Toisaal­ta jos yrität myy­dä käyt­tämätön­tä Nokia E 90:tä nyt, paljonko siitä saisit. Viisi kymp­piä? Sen mukaan Lumia 920 on noin kymme­nen ker­taa enem­män. Tähän ei ole oikeaa vas­taus­ta. Se on aivan makuasia.

Min­ua ihme­tyt­tää, kun viisaat miehet ja naiset tekevät pros­entin kymme­ne­sosan tarkku­udel­la ennustei­ta BKT:n reaa­likasvus­ta seu­raa­van kah­den vuo­den aikana. Tietävätkö he lainkaan, kuin­ka huter­al­la poh­jal­la kasvun mit­taami­nen on?

Nimel­lisen brut­tokansan­tuot­teen laskem­i­nen on help­poa. Se on kansan­talouden piiris­sä tapah­tuneen arvon­lisäyk­sen kokon­ais­määrä. Nimel­lis­es­tä reaaliseen päästään jaka­mal­la nimelli­nen brut­tokansan­tuote hintaindeksillä.

Hin­tain­deksin osalta on help­po laskea tavanomaisia hyödykkeitä, perunaa, vehnä­jauho­ja, ratikkalip­pu­ja ja muu­ta sel­l­aista. Mut­ta tuo kansan­talouden muu­tok­ses­sa ole­va osa, johon koko kasvu keskit­tyy, sen osalta hin­tain­deksin laskem­i­nen on lähin­nä makua­sia. Her­rat ja rou­vat voivat speku­loi­da talouden kasvus­ta kuin­ka viisaasti tahansa, mut­ta lop­ul­ta kasvupros­entin ratkaisee ali­palkat­tu aktu­aari tilas­tokeskuk­ses­sa, joka las­kee tuon hintaindeksin.

Tilas­to­jen mukaan Japanin kasvu pysähtyi parikym­men­tä vuot­ta sit­ten.  Ei kyl­lä pysähtynyt. Jos joku japani­lainen olisi vajon­nut koomaan kak­sikym­men­tä vuot­ta sit­ten ja heräisi nyt, hän tuskin tun­tisi maataan. Hänen mielestään maa on tul­lut paljon yltäkyl­läisem­mäk­si, kun ihmisil­lä on käytössään mitä ihmeel­lisimpiä uusia vekot­timia, joista hän ei osan­nut edes haaveilla.

Tähän ekon­o­mistit ovat min­ulle vas­tan­neet, että kat­so Japanin työl­lisyy­den kehi­tys­tä. Se on kehit­tynyt juuri niin huonos­ti kuin nol­lakasvun olois­sa pitäisikin kehit­tyä. Tämä on laadullisen kehi­tyk­sen ongelmia. Teol­lisu­us­du­u­nar­in työ­paikat ovat uhat­tuina, kun liukuhi­h­nat eivät syy­dä maail­malle tavaroi­ta kiihtyvään tahti­in. Laadullisen kehi­tyk­sen moot­to­ri­na on lah­jakas luo­va luok­ka. Se on työl­listynyt hyvin, mut­ta suorit­ta­va por­ras huonos­ti. Tämä on ongel­mana myös Pohjoismaissa.

Kun Suo­mi joskus 1990-luvul­la julis­tet­ti­in, että Suomen tule­vaisu­us on osaamiseen perus­tu­vas­sa tuotan­nos­sa, huo­mautin, että tämä johtaa eri­ar­vois­tu­vaan yhteiskun­taan.  Uno­hde­taan, että kansas­ta puo­let on kek­simääräistä tyh­mem­piä.  Tämä olisi jonkun tulisieluisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän  mielestä niin törkeä väite, että min­un velvol­lisuuteni olisi esit­tää sen tuek­si edes jokin lähdeviite.

Mut­ta siis: kun kasvu on tästä eteen­päin laadullista parane­mista, on turha yrit­tää mita­ta sitä reaalisel­la bruttokansantuotteella.

60 vastausta artikkeliin “Laadullisen kasvun mittaaminen”

  1. Hyvä nyrkkisään­tö on, että kun kvan­ti­tati­ivisia mittare­i­ta alkaa käyt­tämään henkilö joka ei tarkalleen ymmär­rä mitä mit­tari­in laite­taan sisään, mitä ole­tuk­sia sen laskemises­sa tehdään ja mis­sä tilanteessa luvut ovat valide­ja, men­nään läh­es aina met­sään. Tämä pätee niin luon­non­ti­eteis­sä kuin ihmistieteissäkin.

  2. Osmo: “Uno­hde­taan, että kansas­ta puo­let on kek­simääräistä tyh­mem­piä. Tämä olisi jonkun tulisieluisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän mielestä niin tärkeä väite, että min­un velvol­lisuuteni olisi esit­tää sen tuek­si edes jokin lähdeviite.”

    Tämä väite on aika haus­ka, kos­ka siinä pelataan käsit­teel­lä “keskimääräi­nen”. Jos ajatel­laan, että älykkyys on yksi­u­lot­teinen jatku­va suure, niin otta­mal­la kansas­ta medi­aanin (=“keskimääräi­nen”, keskim­mäi­nen arvo), niin saadaan, että tosi­aankin puo­let kansas­ta on tätä tyh­mem­piä ja puo­let tätä viisaampia. Noh, ongel­ma on se, että älykkyys ei mon­en mielestä ole mikään yksit­täi­nen luku ja vaik­ka olisikin, niin ainakaan se ei ole jatku­va eikä varsinkaan hel­posti mitat­ta­va. Sen voisi esimerkik­si ajatel­la ole­van diskreet­ti suure yhdestä viiteen, jos­sa 1=vajaa, 2=tyhmä, 3=keskimäärinen, 4=fiksu ja 5=nero. Näin esitet­tynä alle puo­let kansas­ta olisi “keskimääräistä” tyhmempiä.

  3. Ode:

    Mut­ta siis: kun kasvu on tästä eteen­päin laadullista parane­mista, on turha yrit­tää mita­ta sitä reaalisel­la bruttokansantuotteella.

    Mitä sit­ten pitäisi mita­ta (ja pitää tavoitteena)?

    Mielestäni on has­sua, että ihmiset jot­ka kiivaim­min vas­tus­ta­vat BKT-tavoit­tei­ta, uno­hta­vat, että kan­nat­ta­mansa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on luonut menoau­tomaat­te­ja, jot­ka eivät toi­mi ellei BKT kasva.

    Tai selvitään jonkin aikaa velka­an­tu­mal­la lisää ja lisää, mut­ta joskus tulee raja vas­taan. Japanis­sa ollaan jo aika lähel­lä (vel­ka-aste n. 230% 2011).

    Jopa Yhdys­val­lois­sa on hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kulu­au­tomaat­ti (social secu­ri­ty, medicare, med­ic­aid: eläke­jär­jestelmä ja ikään­tynei­den ja vähä­varais­ten ter­vey­den­hoito­jär­jestelmät), jota kaik­ki talousasiantun­ti­jat pitävät pitkäl­lä tähtäimel­lä kestämät­tömänä, ellei BKT lähde kun­non kasvuun.

    Jos BKT:n kasvua ei hyväksytä, ollaanko sit­ten valmi­ita leikkaa­maan etuuk­sia? Tuskin, eli BKT:n pitää kasvaa.

  4. Oskar Mor­gen­stern kir­joit­ti jo vuon­na 1960 pienen kir­jan jos­sa tote­si tilas­to­jen revi­sioi­tu­misen ole­van sitä luokkaa että varvem­mal­la poh­jal­la ollaan vas­ta muu­ta­man vuo­den kulut­tua ensim­mäis­es­tä julkaisuhetkestä.

    Ekon­o­mistit eivät yleen­sä ole liiak­si välit­täneet tästä ongelmasta.

  5. Kuin­ka irti tuo laadulli­nen kasvukaan on luon­non­va­ro­jen tuh­laamis­es­ta? Poi­ka Ahti­saarikin veti Kaj Franckin esi­in, mut­ta mitähän Franck sanoisi eriväris­ten mariskoolien keräilystä pölyt­tymään, tai kän­nykän vai­h­tamis­es­ta aina uuden tul­lessa? Franck sanoisi var­maan, että tuol­lainen on keskimääräistä tyh­mem­pää, jos kat­se­lee vähän tämän pal­lon tilaa. 

    Kän­nypelitkin tarvit­se­vat lait­teen, joka on alun­perin jostain Kon­gon tal­vi­vaaroista. Kier­rä­tys ei toi­mi ja resursse­ja tuh­lataan. Kun kat­se­lee tämänkin maan keskustelua kasvus­ta, ja kuin­ka nyt pitäisi tehdä ohi­tuskaistaa han­kkeille ohi ympäristöar­vo­jen, niin alkaa men­nä usko kasvun ohjaamis­es­ta kestävälle poh­jalle. Vielä kun kenenkään ei tarvitse sanomisi­aan perustel­la poh­jat­en tieteeseen, niin tulee aikamoinen urak­ka nuorem­mille sen jäl­keen, kun tämä nykyiset 1970-luvul­la opiskelleet ovat häipyneet. Ay-liike ja EK tun­tu­vat ole­van jos­sakin niil­lä nurkil­la. Eduskun­nas­sa voi olla nuorem­paakin ajat­telua, mut­ta nuo kak­si­han tätä maa­ta suo­hon vie. Toki pitää ne suotkin pila­ta siinä samalla. 

    Onko sel­l­ainen muuten tyh­mä, joka ei ole kiin­nos­tunut samas­ta kuin luo­va eli­it­ti? Mitäs jos luo­va eli­it­ti tekee jonkun mielestä niin älyt­tömyyk­siä, että ei vain kiinnosta?

  6. pekka:

    Mitä sit­ten pitäisi mita­ta (ja pitää tavoitteena)?

    Tämä on helppoa.

    Mit­tarik­si ote­taan vien­nin määrä ja/tai maa­han tullei­den ulko­mais­ten investoin­tien määrä. Kumpikin kor­reloi vah­vasti maan kil­pailukyvyn kanssa, ja kil­pailukykyi­nen maa kyke­nee parhait­en selviämään velvoit­teis­taan ja kansalais­ten hyvinvoinnista.

  7. Mielestäni koti­markki­noiden kokon­aiskysyn­nän muu­tok­sen mit­taami­nen ker­too kasvus­ta parhait­en, jos ympäristölle haitallista toim­intaa hait­taverote­taan ja velka­ra­hal­la luo­tu kasvu huomioidaan vain tiet­tyyn rajaan saakka. 

    Nimelli­nen BKT on parem­pi ja rehellisem­pi mit­tari kuin reaa­li­nen BKT, kos­ka reaa­li­nen BKT ei ker­ro oikeas­t­aan muu­ta kuin että kuin­ka paljon yhteiskun­nas­sa on tar­jol­la hal­patyövoimaa, joka painaa kansalais­ten palkko­ja alaspäin.

  8. Yhteiskun­nal­lises­sa mielessä työn yksi tärkeimpiä funk­tioi­ta on var­al­lisu­u­den uudelleen­jakami­nen. Toki pääo­man halti­ja teet­tää työtä saadak­seen voit­toa itselleen myymäl­lä teet­tämän­sä työn tulok­sia, mut­ta samal­la työn­tek­i­jöille val­uu kuitenkin merkit­tävästi pääo­maa ja yhteiskun­nan toimivu­u­den kannal­ta se on tärkeäm­pää kuin yksit­täisen pääo­man halti­jan voitto.

    Työn tuot­tavu­u­den kasvu enteilee tästä syys­tä ongelmia. Yhä pienem­pi ja pienem­pi osa ihmi­sistä jää huole­hti­maan tuot­tavu­ud­es­ta ja entistä suurem­pi osa jää van­han mallin mukaan ns. työttömiksi.

    Tätä voisi toki hidas­taa siten, että hyvin toimeen­tule­vat voisi­vat edullis­es­ti palkata itselleen aputyövoimaa koti­in ja muuten, mut­ta esimerkik­si Suomen kus­tan­nus­ta­sol­la jokainen tekee lumi­työt, pyyk­it ja ruoat itse vaik­ka saisi parem­paakin palkkaa.

    Jos kaik­ki verot pois­tet­taisi­in väliltä ja pääo­ma valuisi sel­l­aise­naan suurim­mal­ta kap­i­tal­is­til­ta hyvin palkat­tu­jen työn­tek­i­jöi­den kaut­ta huonom­min palka­tu­ille aputyöläisille, tämäkään ei ratkai­sisi ongel­maa lop­ullis­es­ti. Ihmis­ten tarpeil­la on jokin sat­u­raa­tiopiste. Jos­sain vai­heessa kaikil­la on (suh­teel­lis­es­ti) riit­tävästi kaikkea, kun var­al­lisu­ut­ta on ker­tynyt myös köy­him­mille tarpeek­si ja lisäk­si kaikkea voidaan tuot­taa riit­tävän hal­val­la. Star Trekissä tuotan­to oli pitkälti automa­ti­soitu: “Tea, Earl Grey, hot.”

    Ei liene järkeä alkaa tekemään asioi­ta tehot­tomam­min, jot­ta ihmiset saisi­vat näennäistöitä.

    Työn ja rahan perässä juok­sem­i­nen on saanut mei­dät hie­man sokeik­si sen suh­teen, että mik­si me tääl­lä olemme. Ei työtä tarvit­sisi tehdä koko ajan enem­män, tuot­tavam­min ja suurem­mal­la pal­ka­lla. Yksinäi­nen maanvil­jeli­jä tekee joka vuosi saman ver­ran töitä ja saa joka vuosi saman ver­ran ruokaa syötäväk­si. Nyky­isin työn arvoa syö rahan määrän kasvu, jol­loin hin­nat kallis­tu­vat ja kaikkien pitää tehdä töitä joko enem­män tai tuot­tavam­min. Opti­maalis­es­ti tietyn het­ken rahan määrä hei­jastelisi tietyn het­ken tuotan­non määrää.

    Nyt se ei sitä tee vaik­ka maanvil­jeli­jäes­imerk­ki osoit­taa, että lähtöko­htais­es­ti tarvi­taan N yksikköä tuotan­toa per henkilö per vuosi, jot­ta henkilö tulee toimeen. Tuotan­non ei tarvit­sisi kas­vaa yli tarpeen: toki on hyvä, jos se hie­man kas­vaa, sil­lä ylimääräisel­lä tuotan­nol­la voi rahoit­taa tutkimus­ta yms., joka toden­näköis­es­ti ohjau­tuu johonkin, joka kas­vat­taa tuot­tavu­ut­ta, mut­ta kaiken jär­jen mukaan tuotan­non pysymi­nen paikallaan ei pitäisi olla mikään katas­trofi. Nyky­isin sekin on ongel­ma, kos­ka olemme ulos­mi­tan­neet tule­vaisu­u­den tuotan­toa etukä­teen, mikä näkyy rahan määrän kasvu­na ja ongel­mak­si tulee kir­iä oikea tuotan­to sille tasolle, mille “varaslähtö” otettiin.

  9. Janne:
    Noh, ongel­ma on se, että älykkyys ei mon­en mielestä ole mikään yksit­täi­nen luku ja vaik­ka olisikin, niin ainakaan se ei ole jatku­va eikä varsinkaan hel­posti mitat­ta­va. Sen voisi esimerkik­si ajatel­la ole­van diskreet­ti suure yhdestä viiteen, jos­sa 1=vajaa, 2=tyhmä, 3=keskimäärinen, 4=fiksu ja 5=nero. Näin esitet­tynä alle puo­let kansas­ta olisi “keskimääräistä” tyhmempiä. 

    Ei tässä ole sil­lä väliä, onko se mitat­tavis­sa vai ei. Riit­tää, että tiede­tään että se on kon­tin­u­u­mi. Ilmi­selvästi se on, ja var­masti se ei ole diskreet­ti. En edes ymmär­rä, miten voisit väit­tää sel­l­aista. Miten ihmisen jokin omi­naisu­us voisi olla diskreet­ti? Vähän kuin sanoisi että ihmi­nen joko on musikaa­li­nen tai ei ole. Tai että ihmi­nen on joko pitkä tai ei ole. Ei auta vaik­ka väli­in lisäisi keskip­itkän ihmisen luokan. Ei ole mitään uni­ver­saalia tahoa, joka voisi määritel­lä nuo diskreetit korit musikaal­isu­ud­es­ta, pitu­ud­es­ta tai älykkyy­destä. Ellei nyt kek­sitä jokin absur­di määritelmä älykkyy­destä. Vai miten voisit määritel­lä jotenkin objek­ti­ivis­es­ti, mikä on fik­sun ja neron ero? Mik­si muka ei ole jotain hyvin fik­sua, läh­es neroa? Ain­oa vai­h­toe­hto, jos­sa sen voisi määritel­lä diskreetisti, olisi että luokkia olisi 6 mil­jar­dia. Kos­ka yhdenkään ihmisen älykkyys ei ole samanlainen.

    Eikä Osmo tässä edes pyrikään määrit­telemään, mitä älykkyy­del­lä tarkoite­taan yleen­sä ja mitä se juuri tässä tarkoit­taa. Ei ole tarpeen. Haetaan takaa kuitenkin jotain yleistä kyvykkyy­den ja työssä ja yhteiskun­nas­sa pär­jäämisen suuret­ta. Ja sitä moni voisi hyvinkin pitää mon­elta osin älykkyytenä. Älykkyys on niitä ihmisen kykyjä ja taito­ja, jot­ka johta­vat men­estymiseen ja yhteiskun­nan hyväo­saisu­u­teen. Näitä on ihmisil­lä tasainen jakau­ma ja niin, että puo­let ihmi­sistä ovat siinä kes­kiver­toa huonom­pia. Jakau­ma lie­nee hie­man vasem­malle vino (kos­ka äärim­mäiseen köy­hyy­teen ja pär­jäämät­tömyy­teen on vaikeampi kulkea kuin äärim­mäiseen rikkau­teen ja pär­jäämiseen), eli itse asi­as­sa yli puo­let ihmi­sistä on kes­kimääräistä tyh­mem­piä. Tai siis kyvyt­tömämpiä pär­jäämään yhteiskunnassa.

  10. Tekni­ikan kehit­tymistä yritetään kyl­lä ottaa huomioon inflaa­ti­oti­las­tois­sa, mut­ta puuha on perin sub­jek­ti­ivista. Voidaan jopa väit­tää, että sen merk­i­tys­tä liioitellaan.

    Muis­tan jostakin luke­neeni, että tilas­tois­sa nykyau­tot vas­taa­vat noin kah­ta 70-luvun autoa. Ihmiset eivät kuitenkaan pär­jää puo­likkaal­la autol­la, vaan tarvit­se­vat edelleen liikku­mis­tarpei­den­sa tyy­dyt­tämiseen yhden auton, joka nykyään mak­saa tuplas­ti sen mitä aiemmin.

    Tilas­tois­sa ei myöskään ote­ta huomioon teknistyvän yhteiskun­nan lisään­tyviä vaa­timuk­sia. Nykyään on han­kit­ta­va tietokone, jot­ta voi edes hoitaa pankkiasiansa.

    Inflaa­tiomit­tar­it täy­ty­isikin sovit­taa siten, että ne vas­taisi­vat perus­toimeen­tu­lon kus­tan­nusten kehitystä.

  11. Jot­ta tämä aja­tus saisi hiukan lihaa luiden ympärille, pitäisi tietää, kuin­ka suuri osu­us Suomen talouskasvus­ta syn­tyy luo­van luokan toimes­ta. Ei se ainakaan ole 100%, kuten blog­gauk­sen perus­teel­la voisi luul­la. Puo­let? Kymme­nen prossaa?

    Niin tai näin, Suomen talouskasvu syn­tyy lähivu­osi­na tehot­to­muu­den purkamis­es­ta, kos­ka muual­ta ei kasvun ainek­sia ker­ta kaikki­aan löy­dy. Kun jär­jet­tömyyk­sistä luovu­taan, luo­daan maa­han mil­jar­di­en edestä taloudel­lista toimintaa.

    Suomen suh­teelli­nen etu on tiukan paikan tullen kuu­li­ainen kansa.

  12. Sak­sa tärkein taloudelli­nen veturi on auto­te­ol­lisu­us ja autokauppa.

    Siel­lä myyti­in viime vuon­na 6,8 miljoon­aa käytet­tyä ja 3,2 miljoon­aa uut­ta henkilöau­toa arvoltaa yhteen­sä n. 150 mil­jar­dia euroa. 

    Sak­sas­sa auto­jen käyt­töikä on keskimäärin kahdek­san vuot­ta. Suomes­sa 12 vuotta. 

    Sak­san talouskasvu siis perus­tuu siihen, että siel­lä autot hylätään puol­ta nuoremp­ina kuin Suomes­sa ja jopa auto­jen romut­ta­mi­nen on talouskasvua.

    Mitä, jos Suomikin lisäisi talouskasvua alen­ta­mal­la autoveroa ja lisäämäl­lä kulu­tuskysyn­tää eli auto­jen han­k­in­taa ja romuttamista.

    Vai olisiko kestäväm­pää talouskasvua auto, joka kestää isältä pojalle niin kuin talomaali.

    p.s. Tietenkin Sak­sa elää myös auto­jen vien­nistä ja auto­ja se vie enem­män kuin tuo, mut­ta itse asia ei siitä muuta.

  13. Sun Tzu: Tämä on helppoa.

    Mit­tarik­si ote­taan vien­nin määrä ja/tai maa­han tullei­den ulko­mais­ten investoin­tien määrä. Kumpikin kor­reloi vah­vasti maan kil­pailukyvyn kanssa, ja kil­pailukykyi­nen maa kyke­nee parhait­en selviämään velvoit­teis­taan ja kansalais­ten hyvinvoinnista.

    Tätä kut­sut­ti­in aikoinaan merkan­til­is­mik­si. Eri­no­mainen talousop­pi — merkan­tilistien mielestä.

  14. Elmo, ymmär­rät point­ti­ni aivan väärin. Ensinäkin, puhun siitä miten ihmiset mieltävät asi­at. Ihmis­ten mielestä, noin yleen­sä, älykkyys on moni­u­lot­teinen käsite, ja tässä moni­u­lot­teises­sa avaru­udessa ei ole järjestys­tä (san­ot sen itsekin: “yhdenkään ihmisen älykkyys ei ole samanlainen”.

    “Älykkyys on niitä ihmisen kykyjä ja taito­ja, jot­ka johta­vat men­estymiseen ja yhteiskun­nan hyväo­saisu­u­teen. Näitä on ihmisil­lä tasainen jakau­ma ja niin, että puo­let ihmi­sistä ovat siinä kes­kiver­toa huonompia”

    Lol 🙂 Olet var­maan ensim­mäi­nen ihmi­nen kehtaa väit­tää, että älykkyys on tasais­es­ti jakautunut.

    Jos älykkyyt­tä mitataan ÄO:n avul­la, niin täl­löin tulok­sista muo­doste­taan nor­maal­i­jakau­ma, jon­ka keskiar­vok­si val­i­taan 100 ja keski­ha­jon­naksi 15. Tämän suureen voisi diskre­toi­da esim. näin. Yhden keski­ha­jon­nan sisään mah­tuu 68% pros­ent­tia ihmi­sistä. Näitä vosi sanoa “keskimääräisik­si”. Toiset rajat voisi taas lait­taa kah­den stan­dard­ipoikkea­man kohdille. Näin ajatel­tuna ain­oas­taan 16% kansas­ta olisi “keskimääräistä” tyhmempiä.

    Tämä myös vas­taa sitä miten ihmiset käytän­nössä lokeroi­vat toisia ihmisiä. Tämä johtuu siitä, että noin käytän­nön elämässä ei voi­da tehdä eroa ihmisen välil­lä jon­ka ÄO on 95 (keskimääräistä tyh­mem­pi) ja 105 (keskimääräistä fik­sumpi). ÄO:lla mitat­tuna tähänkin väli­in mah­tuu aika her­vot­tomasti populaa.

  15. “Mut­ta siis: kun kasvu on tästä eteen­päin laadullista parane­mista, on turha yrit­tää mita­ta sitä reaalisel­la bruttokansantuotteella.”
    Eri­laisia BKT mit­tauk­sia on kri­ti­soitu, tul­laan kri­ti­soimaan ja on syytäkin kri­ti­soi­da. Mut­ta tuo ylläol­e­va, kir­joituk­sen viimeinen lause kyl­lä vaatii kommentin.
    Ensin­näkin väite “kun kasvu tästä eteen­päin on laadullista parane­mista” sisältää kyl­lä niin vah­van ole­tuk­sen, että se vaatii hyvät peruste­lut. Ihan näin kevyesti en sitä niele.
    Toisek­si — vajavainenkin mit­tari, kun sen vajavaisu­udet tun­netaan, on parem­pi kuin ei mitään mit­taria. BKT mit­tausten puut­tei­ta on käsitel­ty niin paljon, että sitä kyl­lä pystytään luke­maan varsin oikeal­la taval­la, jos niin halutaan. 

    Kol­man­nek­si — nämä tilalle tar­jot­ta­vat laa­tu­mit­tar­it ovat ainakin tähän asti olleet sel­l­aisia mit­tarivi­idakko­ja ja sisältäneet sel­l­aisia arvo­va­rauk­sel­lisia osia, että on vaikea sanoa, mitä ne oikein todel­lisu­udessa mittaavat. 

    Laadullisen kasvun mit­taami­nen on vaikeaa. Sen ei tietys­tikään pidä estää mittarei­den ja mit­taus­menetelmien kehit­tämistä. Päin­vas­toin. Mut­ta jos kuvitel­laan, että nyky­isin tar­jol­la ole­vat laadullisen kasvun mit­tar­it tar­joa­vat yhteiskun­nal­lisen toimin­nan poh­jak­si kel­paavaa tietoa, ollaan vaar­al­lisel­la tiellä.

  16. Ja tode­taan Elmolle vielä, niin kuin sanoin jo esim­mäisessä viestis­säni, että min­un point­ti­ni on ain­oas­taan se, että tuo Osomon väit­tämä “kansas­ta puo­let on kek­simääräistä tyh­mem­piä” on haus­ka, kos­ka siinä pelataan käsit­teil­lä. Osmo tarkoit­taa keskimääräisel­lä medi­aa­nia ja “tulisieluinen sosi­aal­i­työn­tekjä” jotain aluet­ta (esim. tuo keskiar­vo ± standardipoikkeama).

  17. Mut­ta on kuitenkin monia val­tavir­ran ulkop­uolel­la ole­via talousti­eteil­i­jöitä, joiden mielestä nykyi­nen tilanne johtuu vain virheel­lis­es­tä talousa­jat­telus­ta ja ‑poli­ti­ikas­ta. Hei­dän mielestään heikon kasvun tilanteeseen ei pidä mis­sään nimessä tyytyä.

    On suur­ta tuh­laus­ta pitää suur­ta työt­tömien armei­jaa. On myös tuh­laus­ta pitää henkilöitä sel­l­ai­sis­sa huonopalkkai­sis­sa töis­sä, jot­ka voitaisi­in hoitaa fiksumminkin.

    Mik­si ihmeessä emme voisi kiihdyt­tää palvelu­jen tuot­tamista toinen toisillemme sen sijaan, että nyt olemme alasa­ja­mas­sa säästö­toimil­la taloudel­lista toimeliaisuutta?

    Nämä vai­h­toe­htoisen tien talousti­eteil­i­jät lähtevät siitä, että keskus­pankkien pitää ryhtyä paina­maan rahaa suo­raan val­tioiden kas­saan ja val­tioiden on kulu­tuk­sel­laan elvytet­tävä talous uudelleen kasvu-uralle. Hei­dän mielestään val­tavir­ran talousti­eteil­i­jöi­den pelot­tele­maa inflaa­tiok­ier­ret­tä ei syn­ny, niin kauan kuin tuotan­toka­p­a­siteet­ti on alihyödynnetty.

    Nythän taloudessa on ilmiöitä, jot­ka selvästikään eivät toteu­ta val­tavir­taisen talousti­eteen teo­ri­oi­ta. Eiköhän Japaninkin olisi jo aiko­ja sit­ten pitänyt kaat­ua poikkeuk­sel­lisen suuren velkataakkansa alle? Ja Japanin keskus­pankki­han omis­taa suuren osan Japanin val­tion velkakirjoista.

    Sik­si näyt­tää siltä, että jos­sakin vai­heessa nykyi­nen val­las­sa ole­va talousa­jat­telu tulee merkit­tävältä osalta uud­is­tu­maan. Tiukan lin­jan säästöin­toil­i­jat ja inflaa­tio­haukat syr­jäytetään val­las­ta. Ja sit­ten ehkä päästään taas kun­nol­liselle kasvu-uralle.

  18. Niin, tässä on toinen puoli kanssa. Nyky­isin suo­ma­lainen työtön asuu väl­jem­min kuin perus­du­u­nar­ille oli mah­dol­lista 1960-luvun kaupungeis­sa, ja hänel­lä on koton­aan vim­paimet joi­ta ei 60-luvul­la ollut kek­sit­ty ja joi­ta 1980-luvul­la alkoi tul­la markki­noille ja ne mak­soi­vat perus­du­u­nar­in vuosi­palkan verran. 

    Ruokakin on parem­paa ja rav­it­se­vam­paa (pienin poikkeuksin) kuin 40 vuot­ta sit­ten. Jos sairas­tuu, joutuu ehkä odot­ta­maan lääkärille pääsyä kauem­min, mut­ta vakavi­in sairauk­si­in saa hoito­ja joi­ta ei ollut ole­mas­sakaan. Kau­pas­ta saa maustei­ta ja vihan­nek­sia, joi­ta ei edelleenkään 80-luvul­la ollut edes kaupoissa. 

    Taval­lisel­la teol­lisu­us­du­u­nar­il­la on varaa lähteä muu­ta­man vuo­den välein Kauko-Itään aurinkolo­ma­lle tai ainakin joka toinen vuosi Kanar­i­alle. 80-luvul­la keskilu­okkainen lap­siper­he saat­toi ehkä tehdä ker­ran täl­laisen matkan. Nyky­isin työtönkin voi ottaa lau­tan Tallinnaan ja tuo­da sieltä kot­tikär­ryl­lisen viinaa, jos elää vähän säästäväisem­min muu­ta­man kuukauden. 

    Mon­et näistä asioista näkyvät BKT:ssa. Mut­ta has­suin­ta on, että jos kat­so­taan luku­ja vasem­mis­ton suosi­mal­la taval­la, niin näyt­tää siltä, että sen työt­tömän osa on kur­jis­tunut jotenkin ihan kauheasti.

  19. Evert The NeveR­est: Vai olisiko kestäväm­pää talouskasvua auto, joka kestää isältä pojalle niin kuin talomaali.

    Eikös jos­sain Kuubas­sa ole autot vähän tuol­laisia eli niitä ei todel­lakaan romute­ta ihan pikku­vian takia? Kuka­han tuol­laises­sa talousym­päristössä halu­aisi vapaae­htois­es­ti elää? Halu­aisitko sinä vielä ajaa isäsi 60-luvul­la han­kki­mal­la kuplavolkkarilla?

  20. “Mut­ta siis: kun kasvu on tästä eteen­päin laadullista parane­mista, on turha yrit­tää mita­ta sitä reaalisel­la bruttokansantuotteella.”

    Näin on,etenkin nyt kun palkko­jen osu­us bkt:ta on liukunut jo alle 60 %.Ja itse asi­as­sa kun eläk­keetkin jätetään pois pas­si­ivisen väestön tuke­na niin palkkatyön osu­us on alle 50 % bkt

    Ja kun tuos­ta tois­es­takin puoles­ta suuren osan haukkaa­vat ulko­maalaiset, jot­ka eivät ole mis­sään fyy­sisessä tekemi­sis­sä Suomen kanssa vaan asu­vat aivan muualla.

    Näin bkt ei enää ker­ro juuri mitään suo­ma­lais­ten hyvinvoinnnista

  21. “Mitä, jos Suomikin lisäisi talouskasvua alen­ta­mal­la autoveroa ja lisäämäl­lä kulu­tuskysyn­tää eli auto­jen han­k­in­taa ja romuttamista.”

    Tuo kas­vat­taa vain Sak­san hyv­in­voin­tia. Suomes­sa ei juuri auto­ja valmis­te­ta ellei lail­la edel­lytetä A‑Mersun ostoa

  22. Evert The NeveR­est: Sak­san talouskasvu siis perus­tuu siihen, että siel­lä autot hylätään puol­ta nuoremp­ina kuin Suomes­sa ja jopa auto­jen romut­ta­mi­nen on talouskasvua.

    Meneekö sin­ul­la nyt sekaisin BKT:n taso ja sen kasvu? Talouskasvua ei ole auton lyhyt käyt­töikä vaan se, että käyt­töikä on lyhyem­pi kuin aikaisemmin.

  23. Markku af Heurlin: Tätä kut­sut­ti­in aikoinaan merkan­til­is­mik­si. Eri­no­mainen talousop­pi – merkan­tilistien mielestä.

    Toimii edelleen. Kiina on hyvä esimerkki.

    1. Toimi­iko Kiinas­sa? Onko se mak­si­moin­ut kansan hyv­in­voin­nin? Kuun­te­len tässä juuri Göran Persso­nia, joka näkee Kiinan tilanteen kovin synkkänä, kos­ka koti­maiset kulu­tus­markki­nat puuttuvat.

  24. Sep­po S:

    Nämä vai­h­toe­htoisen tien talousti­eteil­i­jät lähtevät siitä, että keskus­pankkien pitää ryhtyä paina­maan rahaa suo­raan val­tioiden kas­saan ja val­tioiden on kulu­tuk­sel­laan elvytet­tävä talous uudelleen kasvu-uralle. 

    Tätä kut­su­taan piireis­sä nimel­lä “Muga­nomics”, Zim­bab­wen pres­i­dentin mukaan.

    Tulok­set ovat hie­man kak­si­jakoiset, kos­ka ain­oa elpynyt talouden osa on paperi­te­ol­lisu­us kun setelei­den kokoa on pitänyt viikot­tain kas­vat­taa jot­ta siihen sopii painaa kaik­ki nollat.

    1. Zim­bab­ween vetoami­nen ei ole vas­taus­esitet­tyyn väit­teeseen. Väite oli, että tuo japani­lainen elvy­tys toimii niin kaun, kun kansan­talous ei käytä kaikkia resursse­jaan. Zim­bab­wes­sa ei ollut puutet­ta kysyn­nästä vaan ruuasta.
      Japanin koke­muk­set viit­taa­vat siihen, että molem­mat ovat väärässä. Keskus­pankki­ra­hoituk­sel­la ei saa­da aikaan kasvua eikä inflaatiota.

  25. Tiedemies:
    …jos kat­so­taan luku­ja vasem­mis­ton suosi­mal­la taval­la, niin näyt­tää siltä, että sen työt­tömän osa on kur­jis­tunut jotenkin ihan kauheasti. 

    Mut­ta kun ei kat­so­ta pelkkiä luku­ja vaan sitä miten jol­lain toisel­la per­heel­lä on samaan aikaan kak­si uut­ta autoa, moot­torivene, kesämök­ki, rav­in­to­lail­lalli­nen ker­ran viikos­sa, osake­salkku ja sijoitusyksiö…

    Se köy­hyys on aina suh­teel­lista eli vähempikin kyl­lä riit­täisi itselle kun­han vaan kel­lään muul­la ei ole enem­pää. Se enem­pi kun on nol­la­summapeli­a­jat­telus­sa aina jonkun köy­hän taskus­ta pois. 

    Ja kyl­lähän 60-luvul­lakin oli per­heitä joil­la nuo enem­mät oli. Enem­mänkin kuin ne 20.

  26. Ode:

    Japanin koke­muk­set viit­taa­vat siihen, että molem­mat ovat väärässä. Keskus­pankki­ra­hoituk­sel­la ei saa­da aikaan kasvua eikä inflaatiota.

    Japanin ja Zim­bab­wen rin­nas­t­a­mi­nen keskus­pankki­ra­hoituk­sen vaiku­tuk­sia pohdit­taes­sa menee kyl­lä metsään.
    On harhalu­u­loa, että BOJ rahoit­taisi merkit­tävää osaa Japanin julkises­ta velas­ta. BOJ:lla on salkus­saan vain 9% val­tion velas­ta (Q1 2011). Keskus­pankki­ra­hoituk­sel­la aivan taa­tusti saadaan aikaisek­si myös hyper­in­flaa­tio jos keskus­pank­ki läh­tee suo­raan rahoit­ta­maan val­tion bud­jetin Zim­bab­wen mittakaavassa.

    Vaikeaa on sen sijaan tehdä keskus­pankin elvy­tys­tä “sopi­va” määrä siten, että deflaa­tiok­ierre saadaan katkaistua, mut­ta inflaa­tio ei riistäy­dy käsistä.

    Japanin (ja USA:n) val­tion velan omis­ta­jat 2011:
    http://www.economicsfanatic.com/2012/05/holders-of-japan-and-us-sovereign-debt.html

  27. Se, että Japani pystyy vuodes­ta toiseen kuit­ta­maan melkein puo­let vuosi­bud­jetis­taan velka­ra­hal­la, edel­lyt­tää että maan kansalaiset ja yri­tyk­set lait­ta­vat jatkos­sakin tarpeek­si rahaa pankkei­hin. Tämä asianti­la ei ehkä val­litse loputtomiin.

    Väestön ikään­tymi­nen heiken­tää säästöastet­ta (eläkeläiset eivät säästä niin paljoa) ja yri­tys­tenkin tal­letuk­sil­la on ehtona, että niil­lä menee riit­tävän hyvin (talouskasvun puut­teesta huoli­mat­ta Japanin yri­tyk­set ovat myyneet tavaraa ulko­maille varsin hyvin viime vuosikymmenet).

    Luulisi, että velka­kri­isi lop­ul­ta puhkeaa taval­la tai toisel­la ellei maan talous lähde aivan ilmiömäiseen nousu­un. Kuukausi sit­ten oli uutisia, että (koti­maiset) velko­jat oli­vat penän­neet hal­li­tuk­selta selkeäm­pää mak­susu­un­nitel­maa. Kri­isin sattues­sa omas­sa rahas­sa velka­an­tunut val­tio kai jou­tu­isi paina­maan lisää rahaa. Näin val­ta­van velka­on­gel­man ratkaisem­i­nen rahaa paina­mal­la luulisi jo voivan johtaa hyper­in­flaa­tioon ilman että mei­dän tarvit­see kovin inflaa­tio-kam­moista talousajattelua.

    Japanin talouskasvut­to­muu­teen liit­tyy myös sel­l­ainen piirre, että köy­hyy­dessä elävän väestönosan osu­us on läh­estynyt uhkaavasti Yhdys­val­to­jen lukua (joka on 17% kieppeillä).

  28. “Meneekö sin­ul­la nyt sekaisin BKT:n taso ja sen kasvu? Talouskasvua ei ole auton lyhyt käyt­töikä vaan se, että käyt­töikä on lyhyem­pi kuin aikaisemmin.”

    Nyt Sak­sas­sa talous supis­tuu, ja auto­jen käyt­töikä kas­vaa. Kun auto­jen romut­ta­mi­nen jälleen lisään­tyy ja käyt­töikä lyhe­nee, se on merk­ki talouskasvusta.

  29. Tiedemies:
    Mon­et näistä asioista näkyvät BKT:ssa. Mut­ta has­suin­ta on, että jos kat­so­taan luku­ja vasem­mis­ton suosi­mal­la taval­la, niin näyt­tää siltä, että sen työt­tömän osa on kur­jis­tunut jotenkin ihan kauheasti. 

    Puhut sinän­sä asi­aa, mut­ta kyse on enem­mänkin siitä, että 40 vuot­ta sit­ten sil­loinen työtön pystyi paran­ta­maan omaa elin­ta­soaan huimasti tekemäl­lä työtä. Nykyisel­lään se ei useis­sa tapauk­sis­sa ole mah­dol­lista, tosi­aan osit­tain johtuen siitä, että työt­tömien elin­ta­so on kohonnut.

    Sosi­aal­i­tuk­i­jär­jestelmän kehi­tys on johtanut siihen, että ihmis­ar­voiseen elämään kat­so­taan tarvit­ta­van tiet­ty määrä asuin­neliöitä, ja tästä ei tin­gitä. Ain­oas­taan ihmisel­lä, joka ei ole oikeutet­tu mihinkään sosi­aalietuuk­si­in, on insen­ti­ivi tin­kiä asum­isolois­taan. Toisin sanoen siis työssäkäyväl­lä. Ja työssäkäyvienkin osalta sosi­aal­i­huolto pitää huolen siitä, että ainakaan lap­siper­heet eivät asu “liian ahtaasti”.

    Pien­i­t­u­lois­t­en (“mata­latuot­tois­t­en työn­tek­i­jöi­den”) mah­dol­lisu­udet vaikut­taa omaan elin­ta­soon­sa ovat nykyään ken­ties heikom­mat kuin koskaan aikaisem­min, vaik­ka se “poh­jaelin­ta­so” onkin paljon korkeampi.

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Zim­bab­ween vetoami­nen ei ole vas­taus­esitet­tyyn väitteeseen. 

    No alun­per­in­hän siel­lä alet­ti­in paina­maan rahaa siitä raadol­lis­es­ta syys­tä että pres­sa ja sen kaver­it halu­si­vat paisut­taa pankki­tile­jään. Hom­ma sit­ten lipesi käsistä kun kaikkea pien­tä muu­takin tehtiin.

    Zim­bab­we on siis eri­no­mainen esimerk­ki siitä mik­si kesku­pankki­ra­hoituk­seen ei koskaan pidä men­nä. Paine­tut rahat hukataan poli­it­tiseen kor­rup­tioon, eikä mitään todel­lisia rak­en­teel­lisia paran­nuk­sia saa­da aikaan.

    Varsinkin län­si­mainen demokra­tia on eri­tyisen kor­rup­tioaltis. Kreik­ka on täysin demokraat­tis­es­ti ajanut itsen­sä konkurssiin.

  31. Osmo Soin­in­vaara:
    Toimi­iko Kiinas­sa? Onko se mak­si­moin­ut kansan hyv­in­voin­nin? Kuun­te­len tässä juuri Göran Persso­nia, joka näkee Kiinan tilanteen kovin synkkänä, kos­ka koti­maiset kulu­tus­markki­nat puuttuvat.

    No nyky­poli­ti­ikalla Kiinas­sa on viimeisen 30 vuo­den aikana nos­tet­tu 300–400 miljoon­aa ihmistä köy­hyy­destä keskilu­okkaan. Toden­näköis­es­ti suurin human­itääri­nen teko koskaan mis­sään. En tiedä onko tämä hyv­in­voin­nin mak­si­moin­tia mut­ta sen ver­ran kova saavu­tus että har­val­la on kalu­unoi­ta esit­tää uskot­tavaa kritiikkiä.

    Ja kyl­lä ne siel­lä itsekin tietävät vien­tiri­ip­pu­vuuten­sa. Kulu­van viisivuo­tis­su­un­nitel­man eräs tavoite on nos­taa koti­maista kulu­tus­ta. Tosin kun alla on maail­man suurin lai­va, se kään­ty­ilee suh­teel­lisen hitaasti.

  32. Zim­bab­wen inflaa­tio karkasi lop­ullis­es­ti lapas­es­ta kun maan taloudelli­nen poh­ja rom­ahti kun valkoiset vil­jeli­jät ajet­ti­in tiloil­taan ja maat­alous, maan tärkein elinkeino, rom­ahti. Val­tio reagoi paina­mal­la lisää rahaa.

    Jos tar­jol­la ole­vien hyödykkei­den määrä puolit­tuu niin sil­loin rahan arvonkin pitää puolittua.

  33. Miten sit­ten inflaa­tio pitäisi määrit­tää “oikein”, jos samal­la rahal­la nyt hyvän kän­nyn ja ennen huonon kän­nyn, joka nykyään mak­saa kymmenesosan?

    Min­ul­la on oma val­tio. Teen vuodessä kän­nyn ja saan siitä 100 rahaa. Opin tekemään 2 vuodessa => reaa­li­nen BKT kas­vaa 100 % (kos­ka tuotan­toni on 2 kän­nykän arvoinen).

    Jos hin­tata­so säi­lyy, myös nimelli­nen BKT kas­vaa 100 %, mut­ta tuo reaa­li­nen on selvästi se oikea mit­ta — toisin kuin joku yllä väit­ti — kos­ka rahas­ta riip­puen hin­tata­solle voi käy­dä mitä vain. BKtu­lo käyt­täy­tyy kuten BKtuote (BKT).

    Jos tuon sijaan opin tekemään superkän­nyn, jos­ta mak­se­taan 200 rahaa (taval­lis­es­ta yhä 100), niin tilanne näyt­täisi samalta?

    Tai jos meil­lä on defla­tori­nen kul­takan­ta, taval­lisen hin­ta putoaa 50:een ja superkän­nys­tä saa 100 rahaa, inflaa­tio on 50 % ja taas tilanne näyt­tää samal­ta: reaalis­es­ti BKT ja BKtuote + 100 %.

    Mut­ta… entä jos sinä päivänä taval­lisen hin­ta putoaa nol­laan, kos­ka superkän­nyaikana se ei kiinos­ta ketään? Sinä päivänä talouskasvu on ääretön %?

    Ei. Täl­lainen mit­tari on selvästi kelvo­ton. Jos taas käytetään sitä sum­maa, paljonko sen taval­lisen tuot­ta­mi­nen mak­saisi nyt, taas menee aivan pieleen, kos­ka sehän voi olla vaik­ka 1000 rahaa, jos tuotan­toka­p­a­siteet­ti on romutettu.

    Tässä vai­heessa huo­maa, että halu­aisimme utili­teet­timit­tarin, joka mit­taisi rajahyö­tyä. Siis brut­tokansan­tuotan­non arvon utili­teet­ti ja brut­tokansan­tu­lon utili­teet­ti oli­si­vat parem­mat mit­tar­it kuin BKT ja BKtulo. 

    Kos­ka edel­lis­ten mit­taami­nen on liian altista väärinkäytök­sille, pitänee tyy­tyä BKT:hen ja BKtu­loon ja käyt­tää onnel­lisu­us­tutk­i­joiden tulok­sia, joista osa viit­taa siihen, että onnel­lisu­us olisi suo­raan ver­ran­nolli­nen BKT:n log­a­r­it­mi­in, lisäeu­ron rajahyö­ty on siis 1/BKT (log x:n derivaat­ta on 1/x).

    Mut­ta … tuo onni = log BKT kos­kee siis nykymit­taria keskimäärin. Tuo superkän­nykän ver­taami­nen taval­liseen kän­nyyn pitää siinäkin BKT:ssa jotenkin ratkaista, ja parhaan tulok­sen tuot­ta­nee se, että kokeil­laan empi­iris­es­ti eri­laisia tapo­ja mita­ta laadullista kasvua sekä yritetään mita­ta, mikä näistä tuot­taa onnel­lisu­udelle (ja muille inflaa­tio/BKT-johdan­naisille) mah­dol­lisim­man saman­laisen kaa­van kuin määrälli­nen kasvu. 

    Kun käytetään täl­laista inflaa­tiomit­taria, se kuvaa mah­dol­lisim­man koher­en­tisti tulo­jen, BKT:n tms. vaiku­tus­ta asioi­hin, joi­ta BKT:lla yritetään epä­tarkasti mita­ta. Tietenkään ei pidä vali­ta “tark­in­ta” mah­dol­lista mit­taria vaan sel­l­ainen, jos­sa tarkku­u­den ja väärinkäytösalt­tiu­den (ja virhe­herkkyy­den) välil­lä tas­apain­oil­laan mah­dol­lisim­man fik­susti. Käytän­nössä tarkoit­ta­nee jotakin melko yksinker­taista ratkaisua. Mikä ratkaisu nykyään on käytössä? Mieli­v­al­tainen luku laadun paranemiselleko?

    Hesaris­sa oli artikke­li, jon­ka mukaan nimelli­nen inflaa­tio on 1 — 1,5 % liian korkea, kos­ka laadullista kasvua ei huomioi­da kun­nol­la, ja sik­si reaa­li­nen talouskasvu on väitet­tyä paljon 1 — 1,5 %/v. suurempi.

  34. Laadullisen kasvun mit­taamisen ongel­ma on sta­tusku­lut­ta­mi­nen. Ihmiset mak­sa­vat aika paljon siitä, että heil­lä on hienom­pi här­pätin kuin naa­puril­la. Sen vuok­si van­ho­jen ja uusien tuot­tei­den hin­to­jen ver­taami­nen on ongel­mallista. Van­hamalli­nen käyt­tämätön kän­nykkä ei ole enää sama tuote kuin sil­loin se tuli ensi ker­taa markki­noille. Siitä puut­tuu omi­naisu­us “olla hienom­pi kuin naapurilla”.

  35. Tomi: Jot­ta tämä aja­tus saisi hiukan lihaa luiden ympärille, pitäisi tietää, kuin­ka suuri osu­us Suomen talouskasvus­ta syn­tyy luo­van luokan toimesta.

    Ketä kuu­luu luo­vaan luokkaan? Miten kasvu jyvitetään yksilöille?

    Uskallan väit­tää, että talouskasvus­ta kuten myös taloudel­lis­es­ta toimeli­aisu­ud­es­ta hyvin suuri osa on pienen väestönosan alullepane­maa ja vaal­i­maa. (Voi kyl­lä olla, että luo­van luokan määritelmä ei ihan bijek­tio­ta tuo­ta ko. joukon kanssa.)

  36. liit­tyyköhän tämäkään aiheeseen, mut­ta mik­si viljan/vehnän hin­ta on heikon globaalin sadon vuok­si korkealla?

    ja vas­taavasti Suomes­sa on kesan­topel­to­ja vaik­ka kuin­ka paljon?
    yritin googlata paljonko kesan­nol­la on Suomen pel­toalas­ta mut­ten löytänyt.

    nythän olisi kan­nat­tanut vil­jaa vil­jel­lä joka niemeen ja notkoon ja tietysti sinne kesantopeltoon.

  37. Tiedemies: Niin, tässä on toinen puoli kanssa. Nyky­isin suo­ma­lainen työtön asuu väl­jem­min kuin perus­du­u­nar­ille oli mah­dol­lista 1960-luvun kaupungeis­sa, ja hänel­lä on koton­aan vim­paimet joi­ta ei 60-luvul­la ollut kek­sit­ty ja joi­ta 1980-luvul­la alkoi tul­la markki­noille ja ne mak­soi­vat perus­du­u­nar­in vuosi­palkan ver­ran. Ruokakin on parem­paa ja rav­it­se­vam­paa (pienin poikkeuksin) kuin 40 vuot­ta sit­ten. Jos sairas­tuu, joutuu ehkä odot­ta­maan lääkärille pääsyä kauem­min, mut­ta vakavi­in sairauk­si­in saa hoito­ja joi­ta ei ollut ole­mas­sakaan. Kau­pas­ta saa maustei­ta ja vihan­nek­sia, joi­ta ei edelleenkään 80-luvul­la ollut edes kaupois­sa. Taval­lisel­la teol­lisu­us­du­u­nar­il­la on varaa lähteä muu­ta­man vuo­den välein Kauko-Itään aurinkolo­ma­lle tai ainakin joka toinen vuosi Kanar­i­alle. 80-luvul­la keskilu­okkainen lap­siper­he saat­toi ehkä tehdä ker­ran täl­laisen matkan. Nyky­isin työtönkin voi ottaa lau­tan Tallinnaan ja tuo­da sieltä kot­tikär­ryl­lisen viinaa, jos elää vähän säästäväisem­min muu­ta­man kuukau­den. Mon­et näistä asioista näkyvät BKT:ssa. Mut­ta has­suin­ta on, että jos kat­so­taan luku­ja vasem­mis­ton suosi­mal­la taval­la, niin näyt­tää siltä, että sen työt­tömän osa on kur­jis­tunut jotenkin ihan kauheasti.

    Kyl­lä suh­teelli­nenkin köy­hyys on köy­hyyt­tä. Aina voitaisi­in viedä mit­tari riit­tävän pitkälle men­neisyy­teen ja yhtäkkiä kaik­ki ovat miljonäärejä.

    Nykypäivän asun­no­ton mie­len­ter­veysongel­mainen sekakäyt­täjäkin elää ylen­palt­tises­sa yltäkyl­läisyy­dessä ver­rat­tuna enem­mistöön suo­ma­lai­sista joskus 150 vuot­ta sit­ten nälkävu­osien aikaan. Roskik­sista löy­tyy muu­takin kuin pet­tua ja eli­na­jan­odotekin on var­masti pidem­pi. Laadulli­nen kasvu on ollut tässäkin asi­as­sa huimaa.

  38. Kysyin ker­ran ekon­o­mistil­ta tun­teeko hän ketään homo eco­nom­i­cus­ta ja vas­taus oli tietenkin ei. Totesin: sääli, olisi ollut kiva tehdä bisnestä tal­laisen kanssa. Toisin sanoen hienot teo­ri­at sopi­vat his­to­ri­ankir­joituk­seen samoin kuin tilipäätös­ana­lyysit jne. Pitäisi myös muis­taa tilas­toista se, että ne pystyvät käsit­telemään vain numeerista tietoa. Voi esim kyseenalais­taa sen mis­sä kohtaa ei ole mitään järkeä sanoa, että joku mak­saa n miljoon­aa rav­it­se­vaa ate­ri­aa. Jos­sain mafi­a­ju­tus­sa kon­nat keskuste­liv­at siit, mikä on kullekin “unit” Minus­ta Ode on taas ker­ran oikeil­la jäljillä.

  39. Mut­ta oleel­lisin kysymys on, oletko sinä onnelli­nen. Tämänkin blo­gin älyköistä moni tien­aa riit­tävästi, mut­ta ovatko he onnel­lisia. Jos teiniltä kysyy, mikä on tärkein­tä, vakio vas­taus on kaver­it ja ystävät. Lumia 920 ei niitä tuo, ei edes aikuisille. Osmo on talous­miehiä, luku­jen takaa pitäisi löytää myös ihmi­nen. Leipäjonos­sa aiheesta seisoskel­e­va voi olla onnel­lisem­pi kuin ohi kiire­htivä joku meistä. Eli­na Kar­jalaisen runo “ihmiset tah­to­vat kaiken­laista… ” ker­too kaiken oleeel­lisen onnesta.

  40. Yksinker­taisim­mil­laan BKT on siis, että tuo­tok­sista vähen­netään panokset:
    http://tinyurl.com/c9x93hb

    Olisi­pa klas­sista jaot­telua mukaillen vaik­ka jokin tun­nus­luku, joka ker­toisi tuo­ta­van ja tuot­ta­mat­toman työn kehityksestä.

  41. Sor­ry.

    En ymmär­rä mik­si lähtöo­le­tus ettei Suo­mi voisi enään kehittyä.
    Vai tun­tuuko siltä että pitää lyödä han­skat tiski­in. Sil­loin vain käykin niin että alkaa taantuminen.

    Eli kyl­lä brut­tokansan­tuote on yksi hyvä mit­tari, ehkä kuitenkin luotet­tavin mit­tari. Pitää vain muis­taa että se mitaa talout­ta ja elämässä on paljon muu­takin kuin raha. Niitä asioi­ta ei myöskään vält­tämät­tä saa rahalla.

    Kyl­lä BKT-kasvua löy­tyy jos siihen on halua ja pyrkyä. Mut­ta ei se käsi levit­telemäl­lä tule. 

    Luon­to on raa­ka. Vah­vat voit­ta ja heikot sor­tuu. Näin käy kansoillekin. 

    Joten pitää vain yrit­tää eteen­päin ja tehdä se fiksusti.

  42. Vas­tauk­se­na Sep­po S:lle Sun Tzu kirjoitti:

    Paine­tut rahat hukataan poli­it­tiseen kor­rup­tioon, eikä mitään todel­lisia rak­en­teel­lisia paran­nuk­sia saa­da aikaan.

    Varsinkin län­si­mainen demokra­tia on eri­tyisen kor­rup­tioaltis. Kreik­ka on täysin demokraat­tis­es­ti ajanut itsen­sä konkurssiin.

    Tämä toi mieleen kir­joituk­sen Econ­o­mistin “Year 2012”-numerosta (suomen­net­tu Kaup­pale­hti Optios­sa, s.55):
    —-
    …Keynes kan­toi huol­ta riit­tämät­tömistä investoin­neista eli yri­tys­ten liian alhais­es­ta kulu­tus­ta­sos­ta, jot­ta jokaiselle riit­täisi töitä. Hayek sen sijaan oli huolis­saan virhein­vos­toin­neista. Hän väit­ti että jos luot­toa saisi liian hel­posti, yrit­täjät ryhty­i­sivät liian kun­ni­an­hi­moisi­in han­kkeisi­in. Niiden saami­nen tuot­taviksi kestäisi liian kauan ja näin ne veisivät kestämät­tömän suuren osan yhteiskun­nan resursseista…

    …vira­nomaiset myön­tävät nyt sen, mikä oli alus­ta asti ihan ilmeistä: mon­et näistä pro­jek­teista eivät ikinä tuo­ta riit­tävästi, jot­ta velko­jille voitaisi­in mak­saa takaisin hei­dän saata­vansa … Ne täyt­tävät Hayekin määritelmän virhein­vestoin­neista eli sijoituk­sista joiden tulok­sista kukaan ei ole valmis maksamaan.

    Paul Krug­man sai talousti­eteen Nobel-muistopalkin­non 34 vuot­ta Hayekin jäl­keen. Viiltävässä taan­tu­mien “kra­pu­la­teo­ri­an” kri­ti­ikissään Krug­man valit­ti ettei “kukaan ole onnis­tunut selit­tämään, mik­si men­neisyy­den huonot investoin­nit edel­lyt­tävät hyvien työn­tek­i­jöi­den työt­tömyyt­tä nykypäivänä”. Jos kansan­talous on haaskan­nut pääo­maa huonos­ti harkit­tui­hin han­kkeisi­in ja jät­tänyt kansalaisen­sa huonom­paan jamaan kuin he odot­ti­vat, mik­si niin monien heistä pitäisi seistä tumput suo­ri­na työtä vail­la? Toki ihmis­ten pitäisi reagoi­da täl­laisi­in huonoi­hin uutisi­in tekemäl­lä työtä enem­män eikä suinkaan vähemmän.

    Hayekin leiristä vas­tataan että kun investoin­tien kehnous pal­jas­tuu, kansan­talouden uudelleenor­gan­isoin­ti­in menee aikansa. Luot­to­tap­pi­ot saat­ta­vat naker­taa luot­ta­mus­ta niistä kär­siviä pankke­ja kohtaan, mikä heiken­tää niiden kykyä rahoit­taa uusia investoin­te­ja. Ja kun työläisiä irti­san­o­taan, vie aikaa löytää heille uusia työ­nan­ta­jia tai han­kkia heille vai­h­toe­htois­t­en työ­paikko­jen edel­lyt­tämiä taitoja.
    —-
    Minus­ta sekä Krug­manin (myös tääl­lä) että Hayekin ajatuk­set on pidet­tävä mielessä jos velka­elvy­tys­tä aio­taan käyt­tää. Hayekin kan­ta pukee sanoik­si koko joukon epäi­lyjä joi­ta ainakin min­ulle jäi tämän tek­stin jälkeen.

    Yllä lainat­tu kir­joi­tus ei itse asi­as­sa ole se jota etsin Krug­man-Hayek vas­takkainaset­telu­un liit­tyen. Siinä hake­mas­sani artikke­lis­sa vielä esitet­ti­in että Key­ne­siläisen talous­poli­ti­ikan velka­elvy­tyspuol­ta Keynes-tietois­es­ti tekevät poli­itikot eivät pysty hoita­maan vyönkiristys-sitoumus­ta nousukaudel­la vaik­ka halu­aisi­vat, kos­ka demokra­ti­as­sa hei­dät vai­hde­taan Keynes-tietämät­tömi­in, tjsp.

    Mut­ta Krug­manin point­ti tumput seiso­jista on hyvä. Kek­si­ikö kukaan muu­ta vas­taus­ta kuin (ääret­tömän varovainen) velka­elvy­tys? Kukaan kun ei tiedä var­masti sitäkään onko joku investoin­ti kan­nat­ta­va, ennen kuin jäl­keen päin. Esimerkik­si media kauhis­teli taan­noin Espan­jan (Hayek­i­laisit­tain) surkei­ta infra­struk­tu­uri-investoin­te­ja. Mut­ta oli­si­vatko ne jos­sain vai­h­toe­htois­es­ti toteu­tuneessa tule­vaisu­udessa osoit­tau­tuneetkin bril­jan­teik­si investoin­neik­si, jos loma­tur­is­mi Espan­jaan olisikin sen kun vain jatkanut kasvuaan?

  43. a_l:
    Kyl­lä suh­teelli­nenkin köy­hyys on köy­hyyt­tä. Aina voitaisi­in viedä mit­tari riit­tävän pitkälle men­neisyy­teen ja yhtäkkiä kaik­ki ovat miljonäärejä.

    Ei se ole köy­hyyt­tä ellei sitä sel­l­aisek­si määritel­lä. Kun teknolo­gia kehit­tyy ja automaa­tio kor­vaa työ­panok­sen yhä selkeäm­min niiden osalta, joil­la ei ole koulu­tus­ta ja kog­ni­ti­ivisia kykyjä, tuot­tavu­us­jakau­ma muut­tuu koko ajan enem­män potenssijakaumaksi.

    Me elämme jo nyt yhteiskun­nas­sa, jos­sa a) medi­aanikansalainen on lähel­lä köy­hyys­ra­jaa ja b) köy­hyys­ra­ja on siinä mis­sä 30 vuot­ta sit­ten oli ehkä top 10 pros­entin tulo­ra­ja, ja johon kuninkaat ja mil­jardöörit pää­sivät joskus 100 vuot­ta sitten.

    Jos kehi­tys jatkuu nykyisenkaltaise­na, emme ole kaukana tilanteesta, jos­sa 80 pros­ent­tia ihmi­sistä elää köy­hyys­ra­jal­la, ja köy­hyys­ra­ja on siinä mis­sä nykyi­nen top 10 pros­ent­tia on tien­estien kohdal­la. Jne.

    Jos tästä ekstrapoloidaan, ja jos hal­paa ja puh­das­ta ener­giaa jostain syys­tä riit­tää, niin lop­ul­ta olemme tilanteessa, jos­sa käytän­nössä kaik­ki ovat suh­teel­lis­es­ti köy­hiä, ja joka ikisen ihmisen reaal­i­t­u­lot ovat jotain mis­tä nykyiset miljonäärit voivat vain haaveil­la. Tämä on pitkälle menevää speku­laa­tio­ta, mut­ta siis, jos väk­iluku ei paljon kas­va, ja jos vaikka­pa fuu­siovoima tulee, niin mitään peri­aat­teel­lista estet­tä tälle ei ole. 

    Tässä on se ongel­ma, että suh­teel­lisen köy­hyy­den “ongel­maa” ei edes voi ratkaista täl­laises­sa ske­naar­ios­sa. Lop­ul­ta 90% ihmi­sistä on työt­tömiä tai tekee työtä käytän­nössä juuri ja juuri tuot­tavis­sa palveluhom­mis­sa, joi­ta ei kor­va­ta koneil­la vain sik­si, että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan ekstraa ihmisen palveluista. 

    Mitä sit­ten?

  44. Kasvu riit­täis työ­paikko­jen luomiseen ellei tuot­tavu­u­den nousu ja tuot­tei­den uusi­u­tu­mi­nen olisi niin nopeaa.
    Enne konei­ta ja lait­tei­ta käytet­ti­in kym­meniä vuosia
    esim kun tulin töi­hin tietoli­iken­neinsinöörinä niin sil­loin ajateltiin,että automa­ti­soin­nin jäl­keen seu­raa 30–40 vuo­den käyt­tö­vai­he ennen seu­raa­va teknologiaa.Automaatio valmis­tui 1980 ja jo seu­raa­vana vuon­na alet­ti­in analo­giatekni­ikkaa pistämään uusik­si dig­i­taalitekni­ikalla ja val­okaapeleil­la. Ja anal­o­giset hävi­sivät pääosin jo 80-luvul­la , viimeiset syr­jäseu­tu­jen verkot 90-luvun puolivälissä

    Ja matka­puhe­lin­te­knolo­gia alkoi kor­va­ta access verkko­ja jo 80-luvul­la ja otti­vat valta-aseman.

    Seu­raavk­si 2000-luvul­la varkkote­knolo­gia vai­h­tui IP-tekniikkaan

    Tekni­ikan mur­ros syö työ­paikko­ja niin kovaa vauhtia,että kasvun pitäisi olla 5–10 % luokkaa, jot­ta työ­paikko­jen määrä kas­vaisi tai edes kor­vaisi entisiä

  45. Mikko Kivi­ran­ta:

    Mut­ta Krug­manin point­ti tumput seiso­jista on hyvä. Kek­si­ikö kukaan muu­ta vas­taus­ta kuin (ääret­tömän varovainen) velka­elvy­tys? Kukaan kun ei tiedä var­masti sitäkään onko joku investoin­ti kan­nat­ta­va, ennen kuin jäl­keen päin.

    Omas­sa kom­men­tis­sani poli­it­ti­nen kor­rup­tio tarkoit­taa muu­takin kun virhein­vestoin­te­ja. Vaikka­pa sitä että vaalivoit­to oste­taan lupaa­mal­la kaikille 1500 e/kk min­imi­palk­ka. Sit­ten kyl­lä poruk­ka seisoo tumput suo­ri­na kun tuot­teet eivät menekään täl­lä hin­nal­la kaupaksi.

    Vas­taavia esimerkke­jä on help­po kek­sia lukuisia, vaikka­pa seu­raa­mal­la mitä Kreikas­sa on tehty. Jos Nobel-palkit­tu ei tätä kykene oival­ta­maan niin heikot on eväät.

  46. Työ­paikko­jen hävik­ki on ollut jo pitkään 10 % luokkaa eli n 250000 työ­paikkaa on hävin­nyt 90-luvul­ta läh­tien vuosittain
    Hävik­ki johtuu tuot­tavu­u­den kasvus­ta ja tuote­va­likoiman muutoksesta-

    Kasvu on riit­tänyt kor­vaa­maan menete­tyt työ­paikat, joten dynami­ik­ka on jäänyt mon­elta huomaamatta

    http://www.etla.fi/julkaisut/dp1134-fi/

    Nyt näyt­tää siltä, että tas­apaino on häiriintynyt:
    Tuot­tavu­u­den kasvu ja tuote­va­likoiman syö enem­män työ­paikko­ja .Heikko kasvu ei enää riitä kor­vaa­maan työpaikkamenetyksiä.

    Ratkaisuk­si on esitet­ty työvoiman tar­jon­nan lisäämistä ja työa­jan pidentämistä

    Mitenkähän tämäkin logi­ik­ka oikein toimii ?

    Var­ti­aisen mukaan rak­en­teelli­nee työt­tömyys on län­si­mais­sa 6 % luokkaa eli meil­lä on työvoimaa, joka ei kel­paa työnantajille.

    Työvoiman tar­jon­na lisäämi­nen 63–68 vuo­ti­ais­sa vain lisää rak­en­teel­lista työttömyyttä.
    Sitä vielä kiihdyt­tää 25–45-vuotiaiden työa­jan pidentäminen

  47. Liian van­ha: Tekni­ikan mur­ros syö työ­paikko­ja niin kovaa vauhtia,että kasvun pitäisi olla 5–10 % luokkaa, jot­ta työ­paikko­jen määrä kas­vaisi tai edes kor­vaisi entisiä

    Kyl­lä tähän on hyvät mah­dol­lisu­udet, ja mak­sukykyiset asi­akkaat. Min­ul­lakin on kotona var­maan sato­ja asioi­ta joista halu­aisin reaali­aikaista tietoa mut­ta tieto ei vaan liiku, alka­en nyt vaik­ka talon rak­en­tei­den ja LVIS-tekni­ikan kun­nos­ta. Kun tämä tulee aikanaan mah­dol­lisek­si, on sinän­sä ihan sama tilas­toidaanko se laadullise­na vai määräl­lisenä kasvuna.

  48. uusi kas­vo tääl­lä kir­joit­ti 23.11.2012 kel­lo 14:58 :

    > liit­tyyköhän tämäkään aiheeseen, mut­ta mik­si viljan/vehnän hin­ta on heikon globaalin sadon vuok­si korkealla?

    Joh­tu­isiko­han kysyn­nän ja tar­jon­nan suhteista?

    > ja vas­taavasti Suomes­sa on kesan­topel­to­ja vaik­ka kuin­ka paljon?
    yritin googlata paljonko kesan­nol­la on Suomen pel­toalas­ta mut­ten löytänyt.

    Hae uudelleen. Net­ti on pul­lol­laan suomenkielisiä sivu­ja, jois­sa asi­aa on selvitet­ty mon­elta kan­til­ta. Kesan­noin­tipros­ent­ti taitaa olla nykyään n. 10.

    >nythän olisi kan­nat­tanut vil­jaa vil­jel­lä joka niemeen ja notkoon ja tietysti sinne kesantopeltoon.

    Niin olisi. Asi­as­sa on vaan pieni prob­leema. Kukaan ei tiedä etukä­teen, mil­loin mah­dolli­nen kato tulee. Eikä sitäkään, mihin se tulee.

  49. Liian van­ha:

    Var­ti­aisen mukaan rak­en­teelli­nee työt­tömyys on län­si­mais­sa 6 % luokkaa eli meil­lä on työvoimaa, joka ei kel­paa työnantajille.

    Jokaises­sa kansas­sa on osa porukas­ta sel­l­aisia joiden kyvyt ei riitä muuhun kun vään­tämään klem­maria klem­marite­htaalle. Län­si­maid­en ongel­ma on se että nämä hom­mat on kaik­ki siir­ret­ty Kiinaan.

    Mikä on ratkaisu?

    Kaikissa mais­sa pitää pitää huoli siitä että klem­marite­hdas kan­nat­taa kus­tan­nusten puoles­ta sinne perustaa.

    Ja mikä on uhka?

    Se että ne keskilu­okankin hom­mat siir­tyvät Kiinaan, Inti­aan ja muualle Aasi­aan. Sitä katoa ei sit­ten enää ole mah­dol­lista paikata.

  50. Tuot­tavu­u­den kasvu ei aiheuta työt­tömyyt­tä. Yllä­tyk­set voivat aiheut­taa tilapäistä työt­tömyyt­tä. Tuot­tavu­usero­jen kasvu voi aiheut­taa työt­tömyyt­tä, jos min­imi­palkko­ja ja sosi­aal­i­tur­vaa sor­vataan epäy­h­teen­sopiviksi tuot­tavu­usero­jen kanssa.

    Rak­en­teel­lista työt­tömyyt­täkin voi pienen­tää kor­jaa­mal­la sosi­aal­i­tur­vaa perus­tu­lo­maisem­mak­si, vapaut­ta­mal­la palkoista sopimista, kor­jaa­mal­la asun­top­u­laa kaavoituk­sel­la ja vuokra­markki­noiden puut­tei­ta asumisen tuk­i­jär­jestelmät pois­ta­mal­la jne.

    Saastei­den vähen­tämisessä keskeinen pul­lonkaula on se, että kansalaiset eivät oikeasti halua tin­kiä paljonkaan sen hyväk­si. Sik­si saastei­ta saa yleen­sä vähen­net­tyä eniten taval­la, jol­la se tapah­tuu pien­im­min uhrauksin.

    Sik­si pitää pääsään­töis­es­ti lopet­taa kaik­ki saas­teen­vähen­nyso­hjel­mat ja kor­va­ta ne hait­taveroil­la tai päästökaupoil­la, siltä osin kuin kär­si­jöitä on niin paljon, että vahin­gonko­r­vauk­set ovat liian köm­pelö ratkaisu. 

    Haittaveroilla/päästökaupalla toteu­tu­vat halvim­mat saas­teen­vält­te­lykeinot ja vain ne. Muil­la keinoil­la mukaan tulee muitakin, toisi­naan jopa 1000 ker­taa kalli­impia tai jopa nettohaitallisia. 

    Hait­taverot myös johta­vat siihen, että se ja vain se taloudelli­nen toim­inta toteu­tuu, jos­ta on enem­män hyö­tyä kuin hait­taa. Tietysti muu vero­tus tuhoaa myös hyödyl­listä toim­intaa, mut­ta sekin tuho vähe­nee, kun niitä vero­ja kor­vataan haittaveroin.

  51. Sun Tzu: Jokaises­sa kansas­sa on osa porukas­ta sel­l­aisia joiden kyvyt ei riitä muuhun kun vään­tämään klem­maria klem­marite­htaalle. Län­si­maid­en ongel­ma on se että nämä hom­mat on kaik­ki siir­ret­ty Kiinaan.

    Mikä on ratkaisu?

    Kaikissa mais­sa pitää pitää huoli siitä että klem­marite­hdas kan­nat­taa kus­tan­nusten puoles­ta sinne perustaa.

    Ja mikä on uhka?

    Se että ne keskilu­okankin hom­mat siir­tyvät Kiinaan, Inti­aan ja muualle Aasi­aan. Sitä katoa ei sit­ten enää ole mah­dol­lista paikata.

    Tuot­tavu­us ei ole ollut enää 150 vuo­teen riip­pu­vainen vain yksilöstä.
    Tuot­tavu­us perus­tui a 90-luvulle saak­ka koneen ja ihmisen yhteiseen tuot­tavu­u­teen. Ja 90-luvul­la mukaan tuli voimakkaasti tietotekni­ik­ka ja nyt tuot­tavu­us on ihmisen, koneen ja tietotekni­ikan yhteissumma.
    Esim sirkke­li ja naulauskone keskinker­taisen kirvesmiehen käsis­sä tekee hänestä sta­hanovi­laisen ver­rat­tuna käsisaha/vasara kirvesmieheen

    Kone+tietotekniikka kykenevät kor­vaa­maan monia inhimil­lisiä puut­tei­ta esim Stephen Hawk­ing kyke­nee tuot­tavaan työhön vaik­ka on vaikeasti vammainen .

    On pitkälti tah­tokysymys halu­taanko luo­da myös näille vaikeasti työl­lis­tet­täville sopi­vaa tuotan­totekni­ikkaa ja hyvä­tuot­toisia työpaikkoja.

  52. Sun Tzu: Se että ne keskilu­okankin hom­mat siir­tyvät Kiinaan, Inti­aan ja muualle Aasi­aan. Sitä katoa ei sit­ten enää ole mah­dol­lista paikata.

    Minus­ta tämä uhkaku­va nähdään usein vähän turhan mit­ta­vana. Pääasialli­nen tek­i­jä on se, että kun kiinalaisen keskilu­okkaisen ihmisen työ­panos alkaa vas­ta­ta län­si­maisen keskilu­okkaisen ihmisen työ­panos­ta, palkkakin alkaa tul­la samoille nurkille.

    Tämä tapah­tuu sekä palkan nousul­la että val­u­ut­ta­suhtei­den kor­jaan­tu­misel­la. Jos keskilu­okan yksi­tyisen sek­torin työ­paikat alka­vat lähteä Kiinaan, talous meil­lä alkaa saka­ta sen ver­ran, että val­u­ut­takin ottaa siitä siipeensä. 

    Palkkaan liit­tyy vielä sel­l­ainen mie­lenki­in­toinen jut­tu, että Kiinas­sa eri­tyis­es­ti koulutet­tu­jen ihmis­ten palkat ovat jo nyt nousseet aika paljon. Insinöörin palkkaami­nen Shang­hais­sa on halvem­paa kuin Suomes­sa, mut­ta ero ei enää ole sitä luokkaa, että insinöörin työtä kan­nat­taisi teet­tää siel­lä. Koh­ta ongel­ma voi pikem­min olla se, että hyvin koulute­tut kalpeanaa­mat suun­nista­vat Kiinaan töihin.

    Kiinal­la on kak­si kil­pailukykyet­ua. Toinen on hal­pa klem­mar­in­vään­tö­työvoima ja toinen on liike-elämälle suo­tu­isa talousjär­jestelmä (= yhteiskun­ta ei ihmeem­min kan­na vas­tu­u­ta yksilöstä). Toisaal­ta maa on osin hyvin byrokraat­ti­nen, ja vaa­tivi­in tehtävi­in sopi­vaa työvoimaa on kuitenkin aika vähän.

    Kumpikaan vai­va ei parane ihan yön yli, vaan kyse on vuosikym­me­nien pros­es­sista. Lisäk­si ohut sosi­aal­i­tur­varakenne on aivan selvä yhteiskun­nalli­nen riskitek­i­jä, jos kasvu hidas­tuu. Sil­loin nyt hyvin epä­ta­sais­es­ti jakau­tu­vaa hyv­in­voin­tia on pakko jakaa tasaisem­min, mikä heiken­tää hin­tak­il­pailukykyä lyhyel­lä (alle vuosikym­me­nien) aikavälillä.

    Entäpä Intia? Inti­as­sa on kyl­lä val­ta­va keskilu­ok­ka, mut­ta käytän­nössä täysin koulut­ta­mat­to­mia köy­hiä on usko­ma­ton määrä. Joitakin keskilu­okan töitä on men­nyt Inti­aan (tietoko­neo­hjelmien tekem­i­nen, puhe­lin­palvelukeskuk­set englan­ninkieli­sis­sä mais­sa), mut­ta kaik­ki koke­muk­set eivät ole kovin positiivisia.

    Glob­al­isaa­tio on kyl­lä vienyt osan työstä pysyvästi köy­hempi­in mai­hin (yksinker­tainen koulu­tus­ta vaa­ti­ma­ton työ, kohtuukokoiset tuot­teet). Se ei ole kuitenkaan ain­oa mekanis­mi, joka on vienyt ko. työtä pois. Kadun­lakaisi­jan työtä ei ihan hel­posti ulkois­te­ta, eikä siivoo­jankaan. Ensim­mäisiä ei enää ole, ja jälkim­mäisiä paikko­ja on enem­män kuin tek­i­jöitä. Työtä ja tek­i­jöitä siihen kyky­jen­sä puoles­ta sopivia tek­i­jöitä olisi, mut­ta eri syyt estävät näi­den kohtaamisen.

    Se vaikut­taa kyl­lä aika selvältä, että glob­al­isaa­tion myötä mei­dän suh­teelli­nen elin­ta­somme ver­rat­tuna vaikka­pa BRIC-maid­en asukkai­hin heikke­nee. Se ei kuitenkaan vält­tämät­tä tarkoi­ta mei­dän elin­ta­somme absolu­ut­tista heikken­e­mistä. Näin se yleen­sä on his­to­ri­an saatossakin käynyt; kasvua on helpom­pi saa­da aikaisek­si alem­mas­ta lähtökohdasta.

  53. Sun TzuJa mikä on uhka?

    Se että ne keskilu­okankin hom­mat siir­tyvät Kiinaan, Inti­aan ja muualle Aasi­aan. Sitä katoa ei sit­ten enää ole mah­dol­lista paikata.

    Kiinan “keskilu­okan” palkat alka­vat olla jo Itä-Euroop­palaisel­la tasol­la tai vähin­täänkin läh­estymässä sitä kohis­ten. Ei Kiinas­sa ole mitään eri­ty­istä kil­pailue­t­ua siel­lä kun puhutaan koulute­tun tai osaa­van työvoiman tapauksesta. 

    Ain­oa “etu” Kiinal­la on se, että tulo­erot ovat val­ta­vat, minkä takia palve­lut ovat halpo­ja ja täten keskilu­okkainen tyy­tyy muu­ta­maa sataa euroa alem­paan lik­saan, kuin tsekkiläi­nen kollegansa.

    Taino, kai se on tietyn­lainen etu, että ollaan lähel­lä sitä lop­putuotan­toa. Toisaal­ta Kiinas­sa ollaan akti­ivis­es­ti siirtämässä teol­lisu­ut­ta ran­nikol­ta sisä­maa­han, joka aiheut­taa taas sen, että sikäläi­nen Shangain keskilu­ok­ka on jos nyt ei yhtä kaukana, niin ainakin 1000km päässä niistä tuotan­to­laitok­sista. Ja 1000km ei ole oikeas­t­aan hirveästi lähempänä kuin 4000km.

  54. Myöskään tuot­tavu­u­den nousus­ta ei löy­dy sel­l­aista tekijää,joka tuk­isi tuomiopäivän ennusteita.
    Kun tuot­tavu­ut­ta vuon­na 2000 merk­itään 100 niin 2011 Suo,men tuot­tavu­us on 120 ja Sak­san 113 eli ero on merkit­tävä Suomen eduksi

    Kun palkkatos­ta, tuot­tavu­ud­es­ta eikä työvoimakus­tan­nuk­sista löy­dy seli­tys­tä huonoon men­estyk­seen maail­a­mal­la niin löy­ty­isikö seli­tys johtamis­es­ta ? Eli yri­tyk­set eivät ole kil­pailukyky­isiä tuot­tei­den omi­naisuuk­sien ‚myyn­nin tai jonkun muun syyn vuoksi ?

    Noki­akin sor­tui sisäisi­in ongelmi­in ja huonoon johtamiseen.Insinöörien kap­ina johti dikda­tooriseen johtamiseen, riv­i­työn­tek­i­jöi­den halvek­simiseen ja johdon kyky­jen yliarviointiin.

    Johdon korkeat palkat ja run­saat bonuk­set kaikissa tilanteis­sa sai­vat johdon laiskottelemaan.

    1. Kun palkkatos­ta, tuot­tavu­ud­es­ta eikä työvoimakus­tan­nuk­sista löy­dy seli­tys­tä huonoon men­estyk­seen maail­a­mal­la niin löy­ty­isikö seli­tys johtamisesta ? 

      Joht­a­mi­nen voisi var­maankin olla vieläkin parem­paa, mut­ta johtamisen hyvyys tai huo­nous on sisäl­lä nois­sa tuottavuusluvuissa.

  55. Nykyisel­lä taloudel­lisen kasvun indikaat­to­ril­la pros­ti­tuu­tio on paras tapa nos­taa brut­tokansan­tuotet­ta. Panok­set per tuotan­toyk­sikkö ovat vakio eli 1 ja tuo­tok­set eli pan­ot ovat monikymmenkertaiset.

  56. Osmo Soin­in­vaara: Joht­a­mi­nen voisi var­maankin olla vieläkin parem­paa, mut­ta johtamisen hyvyys tai huo­nous on sisäl­lä nois­sa tuottavuusluvuissa.

    Joht­a­minne ei ole mukana tuot­tavu­udessa jos tuote­va­likoima on huono ja/tai myyn­ti sakkaa ‚p—-kin kun voi tehdä tehokkaasti,mutta p—-n tekem­i­nen on johtamisongelma.

    Toinen merkit­tävä ongel­ma voi olla kiin­tei­den kulu­jen suhde muuttuviin.Pääomakuluista ja ketjute­tus­sa tuotan­nos­sa sop­pareista ei pääse helpol­la eroon.Kun myyn­ti sakkaa niin kiin­teät kulut aja­vat yri­tyk­sen nopeasti tappiolliseksi.
    Esim Nokia jakoi kevääl­lä osinkoa 740 miljoon­aa vaik­ka tuot­ti tappiota

    Nykyään osin­got ja johdon palkkiot ovat kiin­teitä kulu­ja ja jos mar­gin­aalit ovat pieniä niin niil­läkin saa fir­man kon­talleen tai ainakin lisät­tyä rahoitusongelmaa

  57. Liian van­ha: Esim Nokia jakoi kevääl­lä osinkoa 740 miljoon­aa vaik­ka tuot­ti tappiota

    Osinkoa on syytäkin jakaa, jos johto ei kek­si omis­ta­jien rahoille tuot­tavaa käyt­töä. Nokian johto on selvästi jo use­an vuo­den ajan ollut täysin kyken­emätön kek­simään omis­ta­jien rahoille tuot­tavaa käyttöä.

Vastaa käyttäjälle Jari S. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.