Kestävän talouden foorumi: Crowdfunding

29 vastausta artikkeliin “Kestävän talouden foorumi: Crowdfunding”

1. Crowd­fundingista kan­nat­taa ottaa huomioon myös täysin etukä­teen kerät­ty raha. “Alan kir­joit­ta­maan tätä kir­jaa heti kun olen saanut 3 000 euroa.” Suomes­sa on täl­lä het­kel­lä hie­man epä­selvää mis­sä tapauk­sis­sa tuo on laiton­ta rahankeräys­tä ja mis­sä ei (http://senjaopettaa.fi/2012/09/01/joukkorahoitus-professorit-vastaavat/).

   Ps. olisi kiin­nos­tavaa jos julkaisette laa­jem­pia info­ja tei­dän pam­fletin menek­istä. Paljonko ladat­ti­in, moniko mak­soi, paljonko tämä on ver­rat­tuna fyy­siseen printtiin.

   Vastaa

2. Tämän voi ajatel­la ihan klu­biteo­ri­an kaut­ta, kun on julk­ishyödyke kyseessä. Ihmiset muo­dosta­vat klu­bin, johon ote­taan jäseniä, kunnes klu­bil­la on riit­tävästi resursse­ja tuot­taa hyödyke. Vapaa­matkus­t­a­mi­nen ei ole sinän­sä ongel­ma, vaan ongel­ma on sitou­tu­mi­nen klu­bi­in ennen kuin on selvää, että riit­tävä määrä jäseniä saadaan. Kun näyt­tää, että klu­bi saadaan kasaan, koor­di­naa­tio vaikeu­tuu, kos­ka vapaa­matkus­tamisen insen­ti­ivi lisääntyy.

   Tähän pitäisi olla jokin keino. Esimerkik­si voi olla jokin “palkkio” jon­ka klu­bin jäsenet saa­vat kun mak­sa­vat. Paikallis­ta­sol­la bän­dit voivat kopla­ta levyn yhtey­teen vaik­ka keikkalip­pu­ja, kir­jail­i­jat voivat luva­ta vaik­ka nimikir­joituk­sen tai julka­ista lis­tan lahjoit­ta­jista, tai vaik­ka sopia että mak­saneille lähetetään kopi­ot ensin ennen kuin tehdään teok­ses­ta julki­nen. Jne jne.

   Täl­laisia kehitel­lään kyl­lä koko ajan, mut­ta vielä ei ole vain kek­sit­ty sel­l­aista mekan­misia joka selkeästi voit­taisi per­in­teisen “ei saa kopi­oi­da”- ansain­ta­mallin. Jos julki­nen tuki lakien muo­dos­sa tälle “kanon­iselle mallille” lopetet­taisi­in, niin kyl­lä niitä inno­vaa­tioitakin sit­ten tehtäisiin.

   Vastaa

3. Huo­mau­tan tässä “myyn­tilukui­hin” vain sen ver­ran, että itse lahjoitin pyy­de­tyn fem­man kam­pan­jaanne, mut­ta olen myös ladan­nut pam­flet­tinne ainakin kolme ker­taa. Ainakin, sil­lä sitä varten­han meille 10 megabitin yhteyk­siä myy­dään. Ellette ole kohden­ta­neet latauk­sia ip-osoit­teit­tain, alle kak­si pros­ent­tia mak­sanei­ta on luul­tavasti harha, alle kymme­nen pros­ent­tia var­masti todellisuutta.

   Joukko­ra­hoi­tus on täl­lä het­kel­lä muuten oikea muoti-ilmiö nört­tipi­ireis­sä. Kick­starter-sivus­tol­la kiin­nos­tavim­mat pro­jek­tit keräävät mikro­mak­su­jen puroista miljoonien dol­larei­den rahoituslupauksia.

   Vastaa

4. Crown­fund­ing kuu­lostaa kovin kru­unu- eli val­tiove­toiselta, tai vai­h­toe­htois­es­ti ruot­salaiselta. Tarkoi­tatko crowdfunding?

   Vastaa

   1. Kiitos Pekka.
      Ei pitäisi kir­joitt­taa puolen yön jäl­keen. Neljä ker­taa väärin ja kak­si ker­taa oikein. Korjasin.

      Vastaa

5. Yritimme tätä tuon seu­raa­vat 400 000 helsinkiläistä pam­fletin kanssa, mut­ta tulos ei ollut kovinkaan rohkai­se­va. Alle kak­si pros­ent­tia kir­jan ladan­neista on sen maksanut.

   Kun linkkiä tuo­hon pam­flet­ti­in on jaet­tu ympäri inter­net­tiä ilman pien­in­täkään main­in­taa, että minkään­laista mak­sua toiv­otaan (esim http://www.tiede.fi/blog/2012/10/10/seuraavat-400–000-helsinkilaista), ja samoin link­ki tuo­hon löy­tyy suo­raan googles­ta, kak­si pros­ent­tia on min­un mielestäni häkel­lyt­tävän paljon. Seu­raaval­la ker­ral­la voisitte yrit­tää vähän enem­män, jos halu­at­te arvioi­ta crowd­fundin­gin todel­lis­es­ta poten­ti­aal­ista. Esimerkik­si doku­mentin voisi lada­ta vain rek­isteröi­tymäl­lä, ja mak­samal­la saa koko doku­mentin heti. Ilmaisek­si saa ensim­mäisen puo­likkaan latauslinkin sähkö­posti­in vaik­ka kahdek­san tun­nin päästä, ja toisen puo­likkaan vielä 8 tun­tia myöhem­min. Tai jotain muu­ta. Ei pitäisi olla taysin mah­do­ton­ta kek­siä keino­ja mil­lä mak­sa­va asi­akas saa jotain lisäar­voa ilmaisas­i­akkaaseen verrattuna.

   Vastaa

6. Juu, ja se pam­flet­ti­han tuli, ja sitä ruvet­ti­in myymään. Mielestäni eri asia kuin crowd­fund­ing, jos­sa kerätään rahaa että se tuote tulee todel­lisek­si. Elek­tron­i­nen kir­ja on han­kala crowd­fund­ing kohde, kos­ka siinä ei ole mui­ta kulu­ja kuin tek­i­jän palkkio, jol­la niitä kulu­ja voi perustella.

   Juu, ja se että itse pam­fletis­sa ei lukenut että odote­taan 5 euron mak­sua toden­näköis­es­ti vähen­si tulosta paljon. Linkke­jä suo­raan PDFään tosi oli vähän joka puolel­la ilman main­in­taa mak­sus­ta, esim http://www.mariholopainen.fi/?p=409. Eli jos myy PDFää, siihen on isol­la painet­ta­va että mak­sua toivotaan.

   Tilanne oli enem­män ver­ran­nolli­nen per­in­teiseen käyt­täjiltä pyy­de­tään lahjoituk­sia tietoko­neo­hjel­maske­neen (ja niitä on ollut liik­keel­lä kym­meniä vuosia). Enpä usko että kovinkaan moni niistä yltää edes 2% mak­sumääri­in. Hom­ma perus­tuukin siihen että tuot­teen on olta­va niin hyvä että se 2% on riit­tävän paljon rahaa.

   Itse latasin pam­fletin, mut­ten mak­sanut, kos­ka en löytänyt siitä oikein mitään tietoa, jota en olisi jo lukenut tek­i­jöi­den omil­ta julk­isil­ta sivuil­ta tai muual­ta. Jos siinä olisi ollut jotain uut­ta, tai merkit­tävästi laa­jem­min käsitel­ty asi­aa, olisin mak­sanut. Samaan tapaan kuin en lahjoi­ta dona­tion­ware ohjelmista, jot­ka eivät tuo kovin merkit­tävää lisäar­voa, ja joi­ta käytän ker­ran. (Olisin myös jät­tänyt sen luke­mat­ta, jos mak­su olisi ollut pakolli­nen, täl­löin riip­pumat­ta sisällöstä.)

   Vastaa

7. Crowd­funding­ing on peri­aat­tes­sa samaa mitä varakkaat mese­naatit tekevät. Nyt vain ovat suurem­mat joukot liik­keel­lä. Hyvä suo­ma­lainen ter­mi voisi olla joukkomesenointi.

   Vastaa

8. Nähdäk­seni crowd­fund­ing on ain­oa markki­nae­htoinen pitkän kan­ta­man ratkaisu vapaan infor­maa­tion ongel­maan. Nykyi­nen “mak­sa siitä mitä käytät” ‑ansain­ta­malli ei ole stabi­ili kos­ka ilmaista net­ti­lataamista on teknis­es­ti käytän­nössä mah­do­ton estää. Lisäk­si nykyis­es­ti mallista koituu val­tavia hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta kun yritetään luo­da keinotekois­es­ti niukku­ut­ta hyödyk­keelle jol­la sel­l­aista ei ole.

   Toinen vai­h­toe­hto julk­ishyödykkei­den — kuten musi­ikin, eloku­vien ja kir­jo­je — rahoit­tamiseen on se, että val­tio rahoit­taa. Ei tämäkään täysin huono vai­h­toe­hto ole. Tämän ja crowd­fundin­gin voisi jopa yhdis­tää: peruste­taan sivus­to jos­sa ihmiset saa­vat lahjoit­taa val­tion raho­ja halu­ami­in­sa kult­tuuripro­jek­tei­hin jot­ka sit­ten julka­istaan ilmaisek­si kaiken kansan saataville.

   Osmon pam­fletin rahoi­tus oli siinä mielessä huonoa crowd­fundin­gia että pam­flet­ti laitet­ti­in saataville ennen kuin yhtään raho­ja saati­in kerät­tyä. Riip­puen pro­jek­tista 2% mak­savia asi­akkai­ta voi sitä pait­si olla paljonkin. Madon­na olisi var­masti miljonääri vaik­ka vain 2% levy­jen kuun­telijoista maksaisi.

   Vastaa

9. Tätä lukies­sa tuli fiilis, että Ode on keksinyt osakeyhtiön.

   Ainakin sinne tämä johtaa. Paran­nuk­se­na lie­nee, että tämän tien päässä on jotain pienyrit­täjien, ja sijoit­ta­jien yhteise­loa helpot­tavaa lainsäädäntötahtoa.

   Vastaa

   1. Minä en ole keksinyt mitään. Yritin refroi­da, mitä meille kerrottiin.

      Vastaa

10. Suomes­sa lie­nee jo vuosikau­sia toimin­ut muu­tamia crowd­fund­ing-palvelui­ta, esimerk­ki Suomen tanssipalvelin.

    Siinä vain käyt­täjät, vapaae­htois­es­ti ja kun­han muis­ta­vat, lähet­tävät tuki­ra­haa ylläpitäjälle kulu­jen korvaamiseksi.

    Vastaa

11. (Yritimme tätä tuon seu­raa­vat 400 000 helsinkiläistä ‑pam­fletin kanssa, mut­ta tulos ei ollut kovinkaan rohkai­se­va. Alle kak­si pros­ent­tia kir­jan ladan­neista on siitä maksanut.) 

    Mitäs jos pros­ent­tio­su­u­den sijaan ver­rataan saavutet­tuun “tuot­toon” tai myyntiin.

    Toisin sanoen, saavut­tet­ti­inko täl­lä taval­la isom­pi käyttäjämäärä/volyymi kuin muuten.

    (Ehkä on joku edelli­nen pro­jek­ti johon voi verrata.)

    Vastaa

12. Hm. kuul­lostaa niin kovin tutulta.

    Kuka tai ketkä teitä siel­lä opet­ta­jaa ja konsultoi? 

    Monti,Draghi, Rehn, Sama­ras, Lagarde, Stubb… 🙂

    Vastaa

13. Vapaae­htois­t­en mak­su­jen on havait­tu mon­een ker­taan toimi­van heikon­lais­es­ti netis­sä. Use­ampikin musi­ikil­laan rikas­tunut pop/rock-artisti ja bän­di on lait­tanut musi­ikki­aan jakoon peri­aat­teel­la, että mak­sakaa sen ver­ran kuin jak­sat­te. Juuri kukaan ei mak­sa, vaik­ka rahat oli­si­vat menos­sa hyvän­tekeväisyy­teen. Isos­sa maail­mas­sa ja ainakin takavu­osi­na tässä lie­nee ollut jotain kyn­nys­tä mak­su­jär­jeste­lynkin suh­teen, ts. jos vai­h­toe­htona on klika­ta “lataa” tai ruve­ta selvit­tämään jonkin mak­susys­teemin toimivu­ut­ta oma­l­la kohdal­la, niin har­va selvittää.

    Vastaa

14. Lau­ri R:
    Juu, ja se pam­flet­ti­han tuli, ja sitä ruvet­ti­in myymään. Mielestäni eri asia kuin crowd­fund­ing, jos­sa kerätään rahaa että se tuote tulee todel­lisek­si. Elek­tron­i­nen kir­ja on han­kala crowd­fund­ing kohde, kos­ka siinä ei ole mui­ta kulu­ja kuin tek­i­jän palkkio, jol­la niitä kulu­ja voi perustella. 

    Var­maankin yksiä yleisim­mistä kick­starter pro­jek­teista ovat tietokone­pelit, jois­sa tilanne on ihan sama. Tek­i­jöi­den palkkiot ovat käytän­nössä ain­oi­ta kuluja.

    Meneekö paperikir­jo­ja oikeasti kau­pak­si ihmisille, vai osta­vatko niitä fir­mat “vaal­i­tuke­na” ja jotku kun­tien ja val­tioiden viras­tot muuten vaan?

    Vastaa

15. Eee: Toinen vai­h­toe­hto julk­ishyödykkei­den – kuten musi­ikin, eloku­vien ja kir­jo­je – rahoit­tamiseen on se, että val­tio rahoit­taa. Ei tämäkään täysin huono vai­h­toe­hto ole. Tämän ja crowd­fundin­gin voisi jopa yhdis­tää: peruste­taan sivus­to jos­sa ihmiset saa­vat lahjoit­taa val­tion raho­ja halu­ami­in­sa kult­tuuripro­jek­tei­hin jot­ka sit­ten julka­istaan ilmaisek­si kaiken kansan saataville.

    Tämä malli voisi toimia, jos jokaisel­la ihmisel­lä on jokin ylära­ja kuin­ka paljon val­tion rahaa pystyy lahjoit­ta­maan. Entä sel­l­ainen malli, jos­sa val­tio kus­tan­taa lop­ut jos han­ke saa tarpeek­si yksi­ty­is­ten ihmis­ten rahoi­tus­ta (esim. 50%)?

    Vastaa

16. Nos­taisin esi­in vielä yhden syyn mik­si kir­jas­ta mak­soi vain mur­to-osa sen ladan­neista: suurin osa luul­tavasti vain vilka­isi kir­jaa uteliaisu­ud­es­ta ilman aiko­mus­ta varsi­nais­es­ti lukea sitä. Eihän kir­jakau­pas­sakaan tarvitse mak­saa siitä että selailee kir­jaa ja lukee pari katkel­maa. Itse ainakin vain selasin kir­jaa n. 5–10 min­u­ut­tia, totesin että samo­ja tek­ste­jä on tul­lut luet­tua blo­geista ja lähetin linkin tutuille.

    Yhdis­tet­tynä aiem­min mainit­tui­hin syi­hin (main­in­ta viiden euron mak­sus­ta lähin­nä vain tässä blo­gis­sa, jotkut lata­si­vat mon­ta ker­taa), en pidä 2% osu­ut­ta eri­tyisen yllät­tävänä tai huonona tuloksena.

    Vastaa

17. Pam­flet­ti­in kom­ment­ti­na että itse tuli ladat­tua tuo .pdf eri lait­teille var­maankin kolmeen otteeseen ja mak­soin siitä ker­ran. Eli lataus­määrä != yksit­täis­ten lataa­jien määrä.

    Vastaa

18. Lisäisin tähän lis­taan vielä käsit­teen crowd­buy­ing, jos­ta olen kir­joit­tanut tässäkin blo­gis­sa ainakin pari ker­taa. Sil­lä tarkoi­tan kaup­pat­a­paa, jos­sa (dig­i­taalises­sa muo­dos­sa ole­va) tuote, kir­ja, musi­ikkikap­pale, peli tms., on jo ole­mas­sa, mut­ta sitä ei ole vielä myy­ty kenellekään eikä siten saatet­tu dig­i­taalisen monis­tuk­sen piiriin. 

    Kau­pan­teko tapah­tuu niin, että tek­i­jä esit­telee tuot­teen­sa näyt­tein tms. ja aset­taa sille sel­l­aisen myyn­ti­hin­nan kuin kat­soo omak­si palkkiok­seen riit­tävän. Samal­la avau­tuu ostosikku­na, jos­sa kuka tahansa yksilö tai yhteisö, myös val­tio­val­ta, voi teok­sen julkaisemis­es­ta sitoutua mak­samaan sel­l­aisen hin­nan kuin mik­si teok­sen arvon itselleen arvioi. Näyt­töön tulee myös palk­ki, joka ker­too mak­su­jen ker­tymisen ja ostamiselle määräa­jan. Kun palk­ki täyt­tyy, teos avau­tuu osta­jien vapaaseen käyt­töön. He saa­vat jatko­jalostaa ja jakaa sitä halu­a­mal­laan taval­la. Jos palk­ki ei täy­ty määräaikaan men­nessä, kaup­pa peru­un­tuu, ellei myyjä tyy­dy jo mak­set­tuun määrään. Myyjä voi myös tehdä eri­laisia kau­pan­tekoa paran­tavia ehto­ja. Hän voi aset­taa min­im­i­hin­nan, jon­ka alle hän ei mis­sään tapauk­ses­sa julkaise teostaan ja hän voi aset­taa joitakin erikois­palk­in­to­ja eniten mak­saneille tms. Vält­tämätön­tä on vain se, että ker­ran myy­ty on osta­jien vapaas­sa käytössä.

    Täl­laista kaup­pat­a­paa ei vielä ole ole­mas­sa, kos­ka sel­l­aisen kan­nat­tavak­si tekevää talousym­päristöä ei ole ole­mas­sa. Tämä on teo­reet­ti­nen vas­taus kysymyk­seen, miten dig­i­taaliseen muo­toon saatet­ta­van taiteen kaup­pa järjestyy taloudessa, jos­sa ei ole kau­pal­lisia tek­i­jänoikeuk­sia. Se aset­taa ver­tailuko­hdan tek­i­jänoikeusjär­jestelmään nähden. 

    Vaikut­taako kaup­pat­a­pa – tek­i­jänoikeusjär­jestelmä / ilman tek­i­jänoikeut­ta – teosten laatu­un, ja jos vaikut­taa niin miten? Kum­mas­sa jär­jestelmässä taiteen tuo­tot jakau­tu­vat parem­min? Kum­mas­sa on suurem­mat sivuku­lut? Kumpi on alt­ti­impi taiteelle vieraille vaikut­teille? Jne.

    Vastaa

19. Tiedemies:

    Esimerkik­si voi olla jokin “palkkio” jon­ka klu­bin jäsenet saa­vat kun mak­sa­vat. Paikallis­ta­sol­la bän­dit voivat kopla­ta levyn yhtey­teen vaik­ka keikkalip­pu­ja, kir­jail­i­jat voivat luva­ta vaik­ka nimikir­joituk­sen tai julka­ista lis­tan lahjoit­ta­jista, tai vaik­ka sopia että mak­saneille lähetetään kopi­ot ensin ennen kuin tehdään teok­ses­ta julkinen.

    Sen palkkion täy­tyy sit­ten olla aineelli­nen, tai jotenkin tek­i­jänoikeussuo­jat­tu. Ainee­ton palkkio kopi­oidaan heti koko pop­u­lalle ihan niinkuin alku­peräi­nenkin teos. 

    tcrown:

    Seu­raaval­la ker­ral­la voisitte yrit­tää vähän enem­män, jos halu­at­te arvioi­ta crowd­fundin­gin todel­lis­es­ta poten­ti­aal­ista. Esimerkik­si doku­mentin voisi lada­ta vain rek­isteröi­tymäl­lä, ja mak­samal­la saa koko doku­mentin heti.

    Jos doku­mentin ‘lail­lises­sa’ lataamises­sa on hivenkin vaivaa, kas­va­va osa pop­u­laa alkaa lada­ta sen ladataan Tiede-lehden blogi­in heit­e­tyn linkin kaut­ta, joka osoit­taa sopi­vaan Megaupload-palveluun.

    Ilmaisek­si saa ensim­mäisen puo­likkaan latauslinkin sähkö­posti­in vaik­ka kahdek­san tun­nin päästä, ja toisen puo­likkaan vielä 8 tun­tia myöhemmin. 

    Sama jut­tu. Kokon­aista latauslinkkiä levitetään oitis Tiede-lehden tai jos­sain muus­sa blo­gis­sa. Jos link­ki on lataa­jako­htais­es­ti uni­ik­ki, viimeistään viides koko doku­mentin ladan­nut alkaa levit­tää doku­ment­tia Tor­ren­tis­sa. Jos dokun saa Tor­ren­tista alle 7 tun­nis­sa kukaan asiansa osaa­va ei jää odot­ta­maan 8:aa tuntia.

    tcrown:Tai jotain muu­ta. Ei pitäisi olla taysin mah­do­ton­ta kek­siä keinoja
    tiedemies:Tähän pitäisi olla jokin keino. … Täl­laisia kehitel­lään kyl­lä koko ajan, mut­ta vielä ei ole vain keksitty

    Vähän haiskah­taa sovit­ta­mat­toml­ta ris­tiri­idal­ta, mut­ta eipä heit­etä kir­vestä kaivoon. Ei min­ul­lakaan ole heit­tää auko­ton­ta peli­te­o­reet­tista todis­tus­ta etteikö jotain pro­tokol­laa löytyisi.

    Kick­star­teris­sa kyl­lä näkyy ole­van aika kun­ni­an­hi­moisia ja hyvin rahaa saanei­ta han­kkei­ta. Samoin Eee:n heit­tämä käsite, keinotekoisen niukku­u­den luomi­nen, on mie­lenk­in­toinen kat­san­tokan­ta ja vaatii vähän maistelua.

    Vastaa

20. Mikko Kivi­ran­ta: Jos doku­mentin ‘lail­lises­sa’ lataamises­sa on hivenkin vaivaa, kas­va­va osa pop­u­laa alkaa lada­ta sen ladataan Tiede-lehden blogi­in heit­e­tyn linkin kaut­ta, joka osoit­taa sopi­vaan Megaupload-palveluun.

    Var­masti. Min­un point­ti­ni ei ollut, että täl­läisil­la tavoil­la saataisi­in kaik­ki mak­samaan, vaan että tuos­ta kahdes­ta pros­en­tista päästään aika hel­posti jonkun ver­ran ylöspäin. Vaik­ka nyt aluk­si ker­toma­l­la jokaiselle alku­peräis­es­tä läh­teestä lataavalle, että mak­su olisi toivottavaa.

    Mikko Kivi­ran­ta: Ei min­ul­lakaan ole heit­tää auko­ton­ta peli­te­o­reet­tista todis­tus­ta etteikö jotain pro­tokol­laa löytyisi.

    Niin kauan kuin peli­teo­ri­as­sa on ulti­ma­tum-pelin kokoisia käytän­nön aukko­ja, en lait­taisi paljon arvoa peli­teo­ri­an todistuksille.

    Vastaa

21. Vrt. levy-yhtiön oppi­ma läksy:
    http://www.digitoday.fi/bisnes/2012/11/07/piraattisodan-opit-levypomolle–ei-koskaan-enaa-kopiosuojausta/201241571/66

    Lyhyesti san­ot­tuna: kopio­suo­jaus ja lisen­sioin­ti on pahak­si bis­nek­selle, ja parem­pi on antaa asi­akkaiden omis­taa, levit­tää, down­loa­d­a­ta ja tykätä.

    Teosto &knit ampu­vat sar­jat­ulel­la musi­ikin tek­i­jöitä jalka­an. Maail­ma muuttuu.

    Vastaa

22. Hän­men­tävää, ettei kukaan vielä main­in­nut eräänkin suo­ma­laisen rap-artistin “jos tulee tarpeeks mas­sii, niin teen levyn”-keräystä, joka julis­tet­ti­in lait­tomak­si rahan keräyk­sek­si. Uuti­soiti­in kuitenkin muis­taak­seni ihan Hesarissakin.
    Ikävää, että Suomes­sa laite­taan ylimääräisiä pidäkkeitä yrit­teliäisyy­delle tässäkin suh­teessa monia mui­ta mai­ta hanakammin.
    Val­taosa crowd­fundingista suureen suo­sioon nous­seista design- ja nört­ti­här­päkkeistä olisi jäänyt kotomaas­samme taas sinne kuu­luisaan pöytälaatikkoon…

    Vastaa

23. toke:
    Hän­men­tävää, ettei kukaan vielä main­in­nut eräänkin suo­ma­laisen rap-artistin “jos tulee tarpeeks mas­sii, niin teen levyn”-keräystä, joka julis­tet­ti­in lait­tomak­si rahan keräyk­sek­si. Uuti­soiti­in kuitenkin muis­taak­seni ihan Hesarissakin.
    Ikävää, että Suomes­sa laite­taan ylimääräisiä pidäkkeitä yrit­teliäisyy­delle tässäkin suh­teessa monia mui­ta mai­ta hanakammin.
    Val­taosa crowd­fundingista suureen suo­sioon nous­seista design- ja nört­ti­här­päkkeistä olisi jäänyt kotomaas­samme taas sinne kuu­luisaan pöytälaatikkoon…

    Valitet­tavasti meil­lä kukois­taa varsinkin virkamieskun­nas­sa ajat­te­lu­ta­pa, jon­ka mukaan asi­at ovat kiel­let­tyjä ellei niitä ole erik­seen sallittu.

    Uud­es­ta inno­vaa­tios­ta tulisi pyrk­iä hyö­tymään, sen sijaan että etsitään lainko­h­ta jon­ka nojal­la moko­ma hul­lu­tus voidaan kieltää.

    Vastaa

24. Rahankeräys­la­ki on tsaari­naikaista virkaval­taisu­ut­ta ja kokon­aisy­hteiskun­nal­lis­es­ti vahin­golli­nen. Ne väärinkäytök­set, joil­la rahankeräys­lain ole­mas­saoloa puo­lus­te­taan, ovat sat­apros­ent­tis­es­ti sel­l­aisia, jot­ka on krim­i­nal­isoitu jo rikoslaissakin.

    Rahankeräys­la­ki tulisi kumo­ta kokonaan.

    Vastaa

25. a_l: Uud­es­ta inno­vaa­tios­ta tulisi pyrk­iä hyö­tymään, sen sijaan että etsitään lainko­h­ta jon­ka nojal­la moko­ma hul­lu­tus voidaan kieltää.

    Peri­aat­teessa val­tio­val­lal­la on ihan hyvä syy kieltää crowd­fund­ing sen kaikkein yksinker­taisim­mas­sa muo­dos­saan. (X kerää rahaa, jol­la hän kehit­tää jotain, jon­ka sit­ten rahoit­ta­jat saa­vat.) Syyn nimi on arvon­lisävero. Sen lisäk­si voi olla myös muu­ta­ma työ­nan­ta­ja­mak­su ja tulovero, jot­ka jäävät tästä maksamatta.

    Jos siis crowd­fund­ing sal­lit­taisi­in ihan suo­rana temp­puna, siitä tulisi veronkier­ron ammat­ti­laisille ihan uusi ja upea työkalu (jon­ka jäl­keen se kiel­let­täisi­in). Niin­pä tässä vai­heessa olisi paras­ta yrit­tää löytää jokin toimi­va malli, jol­la crowd­fundin­gin edut saataisi­in käyt­töön ilman haittoja.

    Fiskaalis­es­ti toimi­va perusasetel­ma on se, että crowd­fundin­gin kohde on aina yri­tys (jokin ennakkoper­in­tärek­isteris­sä ole­va tapaus). Rahoi­tus kat­so­taan yri­tyk­selle tulok­si, ja siihen sovel­letaan tavanomaisia ALV-sään­töjä (koos­ta riip­puen on tai ei ole velvollinen/vähennyskelpoinen).

    Tämä asetel­ma lie­nee mah­dolli­nen jo nyt, ellei kulut­ta­jalain­säädän­nöstä löy­dy jotain hämärää puol­ta, joka estää etu­mak­sun mak­samisen epä­var­mak­si julis­te­tus­sa pro­jek­tis­sa. Ongel­mat kai tule­vat tuos­ta ALV:stä, kos­ka pro­jek­tin suu­ru­ut­ta on vaikea tietää etukäteen.

    Tulisiko tästä jotain muu­ta haastetta?

    Vastaa

26. Totean vain, että esit­tämässäni crowd­buy­ing ‑jär­jestelmässä vero­tusteknisiä ongelmia ei ole sen enem­pää kuin muus­sakaan kau­pan­teossa. Alvit lisätään ilmoitet­tuun hin­taan ja tek­i­jä mak­saa osu­ud­estaan tuloveron. Täl­laises­sa avoimes­sa sys­tee­mis­sä hui­jaamisen mah­dol­lisu­udet ovat sen sijaan pienem­mät kuin piilote­tu­im­mis­sa kaupankäynneissä.

    Vastaa

27. Viherinssi: Fiskaalis­es­ti toimi­va perusasetel­ma on se, että crowd­fundin­gin kohde on aina yri­tys (jokin ennakkoper­in­tärek­isteris­sä ole­va tapaus). Rahoi­tus kat­so­taan yri­tyk­selle tulok­si, ja siihen sovel­letaan tavanomaisia ALV-sään­töjä (koos­ta riip­puen on tai ei ole velvollinen/vähennyskelpoinen).

    Tämä asetel­ma lie­nee mah­dolli­nen jo nyt, ellei kulut­ta­jalain­säädän­nöstä löy­dy jotain hämärää puol­ta, joka estää etu­mak­sun mak­samisen epä­var­mak­si julis­te­tus­sa pro­jek­tis­sa. Ongel­mat kai tule­vat tuos­ta ALV:stä, kos­ka pro­jek­tin suu­ru­ut­ta on vaikea tietää etukäteen. 

    Kun kyse on rahoituk­ses­ta, sitä varten on jo osakey­htiöla­ki. Jos sitä ei pysty joukko­ra­hoituk­seen sovelta­maan, vika on lais­sa. Osakey­htiöthän nimeno­maan on luo­tu joukko­ra­hoi­tus­ta varten.

    Vastaa