Kestävän talouden foorumi: koulu tukee luokkayhteiskuntaa

(Sitran Kestävän talouden foo­ru­mi Berli­inis­sä 4.–8.11.2012)

Sun­nun­tai-iltana Berli­inin Suo­mi-insti­tuutin johta­ja Anna-Mai­ja Mertens ker­toi saksalaisuudesta.

Sak­sa on suo­ma­laisen silmin voimakas luokkay­hteiskun­ta, jos­sa muodol­lisia oppi­ar­vo­ja arvoste­taan suuresti. Herr doc­tor pääsee rav­in­tolan pöytä­va­rauk­sis­sa jonon ohi.
Koko ikälu­ok­ka käy samaa koulua vain neljä vuot­ta. Sen jäl­keen edessä on jako kolmeen, osa tähtää aka­teemiseen koulu­tuk­seen (vrt. oppik­oulu), osa käytän­nöl­lisem­pään osaamiseen ja heikoim­mat varsin vaa­ti­mat­tomaan opetuk­seen. Tämä pitää yhteiskun­talu­okat eril­lään myös seu­raa­van sukupol­ven aikana.

Ham­puris­sa oli vuosia sit­ten yri­tys muo­dostaa kris­til­lis­demokraat­tien ja vihrei­den hal­li­tus. Sen ohjel­maan kuu­lui myöhen­tää tuo­ta jakoa kahdel­la vuodel­la kym­men­vuo­ti­aista kak­si­tois­tavuo­ti­aisi­in. Han­ke sai niin paljon vas­tus­tus­ta, että koko koali­tio­hal­li­tus kaatui.

Pisa-tutkimuk­sis­sa Sak­sa luon­nol­lis­es­ti men­estyy tämän seu­rauk­se­na heikosti.

77 vastausta artikkeliin “Kestävän talouden foorumi: koulu tukee luokkayhteiskuntaa”

  1. Hyvin tun­tu­vat pär­jäävän tuos­ta koulu­tuk­sen mallista huoli­mat­ta. Onko­han se hait­ta vai hyö­ty, kuka pystyy sanomaan totuuden ?

    Mertensin näke­myk­sen sak­sas­ta kuu­losta­vat jos­sakin määrin men­nei­den vuosikym­me­nien takaisil­ta, onko tilanne edelleen samankaltainen kuin silloin ?

    Maan teolli­nen ja tieteelli­nen osaami­nen on vah­va, ger­maanien taloudelli­nen men­estys poh­jaa siihen, alue johon suo­ma­lais­poli­itikko­jen tulisi pääosin keskittyä.

  2. Jos tuol­laisen tekee oikein, huonoim­matkin pysyvät kär­ry­il­lä ja turhau­tu­mi­nen, kiusaami­nen ja häiriköin­ti vähenevät. Suurem­pi osa väestöstä mis­saa osan Pisan teo­reet­ti­sista tavoit­teista mut­ta oppii enem­män tarvit­semi­aan asioi­ta eikä syr­jäy­dy. Teo­reet­ti­nen koulu syr­jäyt­tää ne, joille vain töis­sä oppimi­nen sopisi.

    Tosin maa­han­muut­ta­jat pitäisi pudot­taa luvuista, jot­ta ne oli­si­vat ver­tailukelpoisia. Suomenkin syr­jäy­tyneistä nuorista mamu­ja oli 23 % ja nyt vielä enemmän.

    Myöhäish­erän­neil­lä pitää olla mah­dol­lisu­us vai­h­taa uraa.

  3. Kyl­lä siel­lä on oikeasti todel­la suuria ongelmia, ja ne keskit­tyvät siis läh­es täysin tähän heikoim­paan kol­man­nek­seen eli hauptschuleen.

    Hauptschulen oppi­la­saines on vähän kuin mei­dän pien­ryh­mät, eli ne joil­la on oppimis- tai oman toimin­nan ohjauk­sen vaikeuk­sia havait­tu alalu­okil­la. Lisäk­si siel­lä on heikon kieli­taidon omaavia maa­han­muut­ta­jia ja muuten vain per­in­teiseen koulu­un huonom­min sopi­vaa porukkaa. Ymmär­ret­tävästi Hauptschuleen ei löy­dy opet­ta­jia, kos­ka työ äänekkäi­den, kieltä huonos­ti osaavien ja muuten han­kalien las­ten kanssa on raskaampaa. 

    Oppi­laiden van­hem­mat eivät halua lap­si­aan Haupt­shchuleen, kos­ka niis­sä on heikom­pi työrauha, epäpäteväm­mät opet­ta­jat ja niin edelleen. Van­hem­mat tietysti yrit­tävät tukea las­taan, että 10-vuo­tias pää­sisi sinne Gym­na­si­um- lin­jalle tai vähin­täänkin Realschuleen. Ne, joil­la on parhaat edel­ly­tyk­set tukea las­ten­sa opiskelua ovat luon­nol­lis­es­ti yhteiskun­nan hyväosaiset.

    Sak­san koulu­jär­jestelmässä on myös sel­l­ainen ongel­ma, että eri osis­sa maa­ta on eri ope­tus­su­un­nitel­mat käytössä (muis­taak­seni jotain 30+ ope­tus­su­un­nitel­maa, joka alueel­la omansa). Tästä aiheutuu ongelmia, kun oppi­laat muut­ta­vat aluei­den välillä.

  4. Erlan­genis­sa koh­ta kak­si vuot­ta elämää seu­ran­neena totean, että Frau Mertens voisi päivit­tää tieton­sa tälle vuosi­tuhan­nelle. Sain Alahär­mässä LL-tit­telil­lä enem­män pokkuroin­tia, kuin Dr-tit­telil­lä täällä.

    Koul­u­laitos on kuvatun kaltainen, mut­ta ei sen tehtävänä ole “pitää yhteiskun­talu­okkia eril­lään”, vaan tar­jo­ta kullekin kyky­jen­sä mukaan. Heikom­pikin saa kohta­laisen hyvät eväät, sil­lä koulu läh­tee heti ensim­mäiseltä luokalta läh­tien, siis kuu­sivuo­ti­aana, täysil­lä eteen­päin. Suo­ma­laista “opetel­laan aluk­si oppi­maan” pehmoilua tääl­lä ei näy.

    Toki suo­ma­laiset lois­ta­vat Pisa-tutkimuk­ses­sa, mut­ta miten on kul­tasi­jo­ja pokat­tu luon­non­tiede­olympialai­sis­sa? Entä miten keskiver­tois­tet­tu suo­ma­lainen pär­jää patent­ti­hake­musten määris­sä las­ket­tuna? Hilpeältä kuul­lostaa myös väite, että Suomes­sa aka­teemis­es­ti koulute­tut kaveer­aavaat duu­nar­ien kanssa ja vice versa.

  5. Perusk­oulus­sa on viral­lis­es­ti vain yksi taso kaikille. Kuitenkin tiede­tään esimerkik­si shak­ista, että pelaa­jat voidaan jakaa taso­ryh­mi­in — ehkä 5–6 — joiden sisäl­lä pelit ovat mielekkäitä, mut­ta joiden ulkop­uolel­la pelit ovat täysin turhia. Vahvem­pi voit­taa heikom­man yhtä hel­posti kuin ihmi­nen tal­loisi muu­ra­haisen. Pidän selvänä, että taso­erot voivat olla hyvin suuret oppi­laiden kesken, mut­ta onko kukaan yrit­tänyt mita­ta miten suuri se on. Sak­sas­sa näyt­täisi ole­van 3 eri tasoa, lisää tulisi luokkia hyp­pimäl­lä tai ker­taa­mal­la sama luok­ka uud­estaan. Molem­mat ovat hyvin harv­inaisia Suomes­sa, vaikkei tarvitsisi.

  6. Sak­sa on suo­ma­laisen silmin voimakas luokkay­hteiskun­ta, jos­sa muodol­lisia oppi­ar­vo­ja arvoste­taan suuresti. Herr doc­tor pääsee rav­in­tolan pöytä­va­rauk­sis­sa jonon ohi.

    Pitää paikkansa, mut­ta his­to­ri­al­liset syyt tähän asi­ain­ti­laan ovat Suomes­sa melko tun­tem­at­to­mia. Sak­sa on säi­lynyt luokkay­hteiskun­tana osit­tain sik­si, että ylem­pi­en luokkien naut­ti­man kun­nioituk­sen ulkoiset muodot käytök­sessä ja puheessa on ulotet­tu koske­maan kaikkia kansalaisia — ikään kuin “lohdu­tus­palk­in­tona”. Sak­sas­sa sosi­aa­li­nen mod­ernisaa­tio tapah­tui niin, että 1800-luvun sää­ty-yhteiskun­nan yläk­er­rosten kult­tuuri, joka perus­tui henkilöko­htaiseen kun­ni­antun­toon, kod­i­fioiti­in osak­si maan lakia ja levitet­ti­in sit­ten yhteiskun­nan alem­pi­in kerroksiin.

    Tämä on johtanut pohjo­is­mais­es­ta näkökul­mas­ta hyvin erikoiseen kult­tuuri­in. Kaik­ki sel­l­ainen loukkaa­va kohtelu, joka 1800-luvul­la aatelis­ten välisenä johti kaksin­tais­telui­hin miekoil­la tai pis­tooleil­la, on rikoslais­sa ankarasti krim­i­nal­isoitua — his­to­ri­al­lise­na muinaisjään­teenä siitä, että kaksin­tais­te­lut halut­ti­in 1800-luvul­la saa­da kor­vatuk­si oikeusju­tu­il­la. Jos esimerkik­si autoil­i­ja näyt­tää toiselle keskisormea tai poli­itikko sanoo toista poli­itikkoa vale­hteli­jak­si, niin siitä voi saa­da Sak­sas­sa tuhan­nen euron sakot kun­ni­an­loukkauk­ses­ta. Kun­ni­an­loukkauk­ses­ta on tuomit­tu Suomen näkökul­mas­ta aivan mielipuolisen vähäpätöi­sistä asioista, esimerkik­si sin­ut­telus­ta ilman sin­unkaup­po­jen tekemistä. Kun­ni­an­loukkaus on asian­omis­ta­jarikos, joten syyt­teitä nos­te­taan har­voin, mut­ta niitä kuitenkin nos­te­taan aivan oikeasti eikä vain teo­ri­as­sa. Ja osa niistä myös menestyy.

    Asian toinen puoli on sit­ten se, että kos­ka tämä aatelis­ten van­ha jäykkä kun­ni­akult­tuuri on levin­nyt yhteiskun­nan alem­pi­in ker­roksi­in, niin sil­lä on nyky-yhteiskun­nas­sa osak­si hyvin “hyysääviä” tai “sosi­aal­itä­timäisiä” seu­rauk­sia. Tun­netaan muun muas­sa tapaus, että vang­in­var­ti­ja sai sakot kun­ni­an­loukkauk­ses­ta, kos­ka oli kieltäy­tynyt käyt­tämästä Herr-puhut­telua puhutel­lessaan vankia. On täysin nor­maalia ja sosi­aalis­es­ti hyväksyt­tyä, että Herr Dok­tor pääsee jonon ohi — sitä ei kiel­lä mikään laki — mut­ta jos esimerkik­si tohtorin ohit­ta­malle ei-tohto­rille ker­ro­taan tästä ohi­tuk­ses­ta käyt­tämät­tä myös hänestä Herr-puhut­telua, niin se on Sak­san lain mukaan rikos!

  7. Se on muuten Herr Dok­tor. Jo toinen kielivirhe vuorokau­den sisään. Ener­givende on kor­jat­tu vaivihkaa oikeaan muo­toon Energiewende. Yleen­sä on tapana, että jo julka­istua blo­gia ei muute­ta ilmoit­ta­mat­ta siitä. Tässä tapauk­ses­sa kielivirheet pal­jas­ta­vat sen, että her­ra Soin­in­vaara ei osaa sak­saa. Ja sil­lä taas on merk­i­tys­tä jos joutuu luke­maan hänen mah­dol­lisia refer­aat­te­jaan sak­sankielisi­in teksteihin. 

    Teitit­te­ly oli todel­la jäykkää vielä 1970-luvun alus­sa, jol­loin asuin Sak­sas­sa. Jos joku oli suorit­tanut kak­si tohtor­in­tutk­in­toa, niin hän­tä sit­ten kut­sut­ti­in sanoil­la “Herr Dok­tor Dok­tor”. Nykyään meno on paljon ren­nom­paa jopa tele­vi­sios­sa. Toista toimit­ta­jaa voidaan sinutel­la, haas­tatelta­van sin­ut­telu on kuitenkin vielä harv­inainen poikkeus.

    1. Pisat­u­lok­set on las­ket­tu sekä kan­taväestöille että maa­han­muut­ta­jille. Suo­mi hakkaa Sak­san molem­miss­sa ryhmissä.

  8. Kumpiko­han mah­taa olla tärkeäm­pää; että ollaan jos­sain Pisa-tutkimuk­ses­sa tai kil­pailukyky­tutkimuk­ses­sa kär­jessä vai että ollaan oikeasti maail­man johta­va teollisuusmaa?

    Sak­sas­sa on ilmeis­es­ti ymmär­ret­ty, että koko kansa ei voi olla diplo­mi-insinööre­jä tai muuten aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja, vaan tarvi­taan myös niitä paskadu­u­nien tek­i­jöitä. Kun joku sit­ten on koulut­tanut itsen­sä tohtorik­si, niin siitä on hyö­tyä jopa ravintolajonossa.

    Kuu­lostaa todel­la hienolta.

  9. Jos lop­putu­los Sak­san koulu­tusjär­jestelmästä onkin se, että huonoiten suo­ri­u­tu­va viidennes osaa joitakin asioi­ta vähän huonom­min kuin Suomen huonoiten suo­ri­u­tu­va viidennes, löytävtkö he kuitenkin paikkansa sak­salaises­sa työelämässä parem­min kuin suo­ma­laiset ver­rokkin­sa Suomessa?

  10. Sak­san men­estys tieteis­sä on 100 vuo­den takaa,kuten wikipedi­an nobel-lis­tas­ta voi päätellä

    Inno­vaa­tiois­sa Suo­mi on neljäs heti Sak­san jäl­keen ja paten­teis­sa toinen Ruotsin jäl­keen , Sak­sa on neljäs Tilas­tokeskuk­sen vertailussa

    http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-04–04_004.html

    “Lukuisat sak­salaiset tutk­i­jat ovat saa­neet Nobel-palkin­non. Tun­ne­tu­impia heistä oli­vat Max Planck (fysi­ik­ka, 1918), Albert Ein­stein (fysi­ik­ka, 1921), Wern­er Heisen­berg (fysi­ik­ka, 1932) ja Otto Hahn (kemia, 1944).[53]
    Mui­ta luon­non­ti­eteil­i­jöitä: Born, Bosch, Bun­sen, Ertl, Fahren­heit, Gauss, Hertz, Hilbert, von Hum­boldt, Kepler, Ohm, Röntgen.
    Maas­sa on vaikut­tanut usei­ta kuu­luisia filosofe­ja kuten Engels, Haber­mas, Hegel, Hei­deg­ger, Husserl, Kant, Leib­niz, Marx, Niet­zsche ja Schopenhauer.
    Sak­salaisia kek­si­jöitä ovat Benz, von Braun, Daim­ler, Diesel, Guten­berg, Lilien­thal, von Linde, Otto, von Siemens, Zuse ja Wankel.”

  11. PISA-tulok­set ilman mamu­ja löy­tyvät täältä. Sak­san koulu­jär­jestelmä tuot­taa eri­no­maisia tulok­sia. Ainakaan PISA-tulok­set eivät anna syytä muu­tok­si­in. Sen sijaan esim. Skan­di­navi­as­sa on syytä huoleen.

  12. Kumpi on tärkeäm­pää:
    Kumpiko­han mah­taa olla tärkeäm­pää; että ollaan jos­sain Pisa-tutkimuk­ses­sa tai kil­pailukyky­tutkimuk­ses­sa kär­jessä vai että ollaan oikeasti maail­man johta­va teollisuusmaa?

    Sak­sas­sa on ilmeis­es­ti ymmär­ret­ty, että koko kansa ei voi olla diplo­mi-insinööre­jä tai muuten aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja, vaan tarvi­taan myös niitä paskadu­u­nien tek­i­jöitä. Kun joku sit­ten on koulut­tanut itsen­sä tohtorik­si, niin siitä on hyö­tyä jopa ravintolajonossa.

    Kuu­lostaa todel­la hienolta.

    Sak­san men­estys perus­tuu rahoitukseen.Saksa rahoit­taa vien­tiä tar­joa­mal­la edullista rahoitusta

    Toinen on tietysti voitelu eli suurten sak­salais­ten fir­mo­jen lahjuskas­sa on mittava.

    Suuri tun­net­tu fir­ma on tois­tu­vasti jäänyt kiin­ni lahjon­nas­ta ja se on tietysti van jäävuoren huippu

  13. Toki suo­ma­laiset lois­ta­vat Pisa-tutkimuk­ses­sa, mut­ta miten on kul­tasi­jo­ja pokat­tu luon­non­tiede­olympialai­sis­sa? Entä miten keskiver­tois­tet­tu suo­ma­lainen pär­jää patent­ti­hake­musten määris­sä laskettuna? 

    Sak­san luon­non­tiede­olympialais­saavu­tuk­setkaan eivät ole päätä huimaavia. Kul­tami­tal­it näis­sä lajeis­sa menevät pitkälti Kiinaan ja mui­hin Aasian mai­hin. Euroopas­sa esille nou­se­vat Unkari ja Venäjä. Suo­mi pär­jää kokoon­sa näh­den asial­lisen hyvin.

    Toisaal­ta luon­non­tiede­olympialaisi­akaan ei pidä liikaa ihan­noi­da. Niiden edel­lyt­tämä “tiede” ei usein ole hirveän lähel­lä koulu­ti­etoa eikä myöskään aka­teemis­es­ti eri­tyisen käyt­tökelpoista. Eri­tyis­es­ti matem­ati­ikkaolympialais­ten matem­ati­ik­ka on melko epärel­e­vant­tia sekä suo­ma­laisen koulun ja yliopis­ton että nykyisen matem­ati­ikan­tutkimuk­sen kannalta.

    Hilpeältä kuul­lostaa myös väite, että Suomes­sa aka­teemis­es­ti koulute­tut kaveer­aavaat duu­nar­ien kanssa ja vice versa.

    Kyl­lä näin aika mon­es­sa har­ras­tuk­ses­sa on. Omas­sa mieskuorossani arvi­ol­ta noin puo­let laula­jista on työväestöä. Ei meil­lä kysytä ihmisiltä ammat­tia ja koulu­tus­ta, kun tulee har­joituk­si­in. Laulu­taito riittää.

  14. Sak­sas­sa ei ole ope­tus­min­is­ter­iötä, kos­ka se on liit­to­val­tio. Osaval­tioiden ope­tus­min­is­tereil­lä on kuitenkin pysyvä kon­fer­enssi. Ope­tus­min­is­terei­den pysyvä kon­fer­enssi on 5.11.2012 julk­istanut lehdis­tötiedot­teen, jon­ka mukaan tilanne koulu­tus­markki­noil­la on kaiken kaikki­aan hyvä:
    „Ins­ge­samt gute Sit­u­a­tion auf dem Ausbildungsmarkt“
    http://www.kmk.org/presse-und-aktuelles/meldung/insgesamt-gute-situation-auf-dem-ausbildungsmarkt.html

    Osaval­tioiden ope­tus­min­is­te­rien pysyväl­lä kon­fer­enssil­la on myös englan­ninkieli­nen osio;

    The Stand­ing Con­fer­ence of the Min­is­ters of Edu­ca­tion and Cul­tur­al Affairs of the Län­der in the Fed­er­al Repub­lic of Germany

    Kaik­ki kansalaiset eivät ilmeis­es­ti ole täysin sisäistäneet Tom­mi Uschanovin havain­toa, jon­ka mukaan „ylem­pi­en luokkien naut­ti­man kun­nioituk­sen ulkoiset muodot käytök­sessä ja puheessa on ulotet­tu koske­maan kaikkia kansalaisia”. Jos näin olisi, mik­si Berli­inis­sä sit­ten jär­jestet­täisi­in eri­ty­isiä käytöskam­pan­joi­ta, turhaan?

    Sak­sankieli on objek­ti­ivis­es­ti vaikeampi ja laa­jem­pi äidinkie­lenään sak­saa puhu­valle kuin suo­mi äidinkie­lenään suomea puhu­valle (näin on sen jäl­keen kun henkilö hal­lit­see fonol­o­gis­es­ti ja näkee suomenkie­len tavuerot­telun tai sak­san eroavien ver­bi­en, etuli­it­tei­den ja ge-par­tikke­lin sys­teemin). Äidinkie­lenään sak­saa puhu­vat eivät yleen­sä tiedä, mitkä kaik­ki mah­dol­liset kom­bi­naa­tiot ovat käytössä ja mitä ne tarkoit­ta­vat. Noin 40 pros­ent­tia äidinkie­lenään sak­saa puhu­vista pystyy suorit­ta­maan korkeak­oulu­opin­to­jen edel­ly­tyk­senä ole­van yleisen ylem­män kieli­tutkin­non. Tämän ei ole ain­oas­taan koulun epäon­nis­tu­mista vaan myös kielialueen ominaisuus.

  15. Olen­nainen kysymys lie­nee, onko koulu­jär­jestelmän opti­moin­ti tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man hyviä Pisa-tulok­sia järkevää. Suomes­sa on ilmeis­es­ti onnis­tut­tu tässä varsin hyvin. Kär­jis­te­tysti voidaan sanoa, että Suomen perusk­ouluis­sa pyritään opet­ta­maan huonoiten koulu­un sopeu­tuville niin paljon teo­ri­ati­etoa kuin mahdollista. 

    Hyvänä puole­na tässä on tietysti se, että viimeiseen asti annetaan oppi­laille mah­dol­lisu­us “herätä” ja ruve­ta opiskele­maan tosissaan. 

    Ensim­mäisenä huonona puole­na on se, että ope­tus­resursse­ja riit­tää niukasti niille joil­ta koulunkäyn­ti sujuu parem­min. Kaikkein lah­jakkaim­mat käyvät perusk­oulus­sa vain istu­mas­sa tun­neil­la ja opet­tele­mas­sa asi­at kir­jas­ta itse. Opet­ta­jil­la ei ole käytän­nössä aikaa heille. Asia koros­tuu perusk­oulun lop­pua kohti.

    Toinen huono puoli on se, että ne joille perusk­oulu yrit­tää tar­jo­ta mah­dol­lisu­ut­ta “herätä myöhään”, mut­ta jot­ka eivät kaikesta huoli­mat­ta mis­sään vai­heessa kiin­nos­tu koulunkäyn­nistä, oppi­vat kuitenkin huonos­ti ja menet­tävät mah­dol­lisu­den tehdä jotain heille hyödyl­lisem­pää, kuten esimerkik­si oppia käytän­nöl­lisem­piä taitoja.

    Epäilen, että Suomes­sa on hyvistä Pisa-tuolok­sista huoli­mat­ta men­ty liian pitkälle tässä “tasa-arvois­tamis­es­ta”. Parem­pi malli löy­ty­isi jostain Suomen ja Sak­san nyky­is­ten mallien välistä.

  16. Marko Hami­lo:
    Jos lop­putu­los Sak­san koulu­tusjär­jestelmästä onkin se, että huonoiten suo­ri­u­tu­va viidennes osaa joitakin asioi­ta vähän huonom­min kuin Suomen huonoiten suo­ri­u­tu­va viidennes, löytävtkö he kuitenkin paikkansa sak­salaises­sa työelämässä parem­min kuin suo­ma­laiset ver­rokkin­sa Suomessa?

    Hauptschules­ta ei ole het­keen enää työl­listyt­ty hyvin. Sak­san mainet­ta kerän­neeseen oppisopimusk­oulu­tuk­seenkin vaa­di­taan nykyään usein realschule. Sitä en osaa sanoa, mikä osa seli­tyk­ses­tä on pelkkää hauptschulen huonoa mainet­ta ja mikä osa koul­u­lais­ten huonom­paa osaamista.

    Tästä syys­tä hauptschulen pois­tamis­es­ta on Sak­sas­sa puhut­tu jo ties kuin­ka kauan ja jois­sain osaval­tiois­sa se on jo pois­tet­tu. Idässähän niitä ei ole ollutkaan ja jon­ain vuon­na muis­tan Sach­s­enin olleen Sak­san osaval­tioista pisa-tutkimuk­ses­sa ykkö­nen — hirveä shok­ki baijerilaisille.

  17. Sak­sa pystyy hyö­dyn­tämään koulu­tus­in­vestoin­te­jaan tehokkaasti.

    Oden aiem­min ker­toma tietoy­hteiskun­ta­muu­tos tosin iksee kipeästi juuri heikom­min koulutet­tuun osaan. Toisaal­ta Sak­sa palveluy­hteiskun­tana on myös aivan eri tasol­la kuin Suomi.

    Suomes­sa ongel­ma on AMK-koulu­tus, aiem­min ammat­tik­oulupo­h­jal­ta pääsi halutes­saan teknikko ja insinöörik­oulu­tuk­seen ja sieltä DI opintoihin.
    Huomio­ta kan­nt­taa kiin­nit­tää likku­vu­u­den mahdollisuuteen.

    SDP ja ay-liike ovat muuten myös menet­täneet keskeisen voimavaransa Suomes­sa — huip­pu­lah­jakkaat duunarit.

  18. Jaas­su:
    Hyvin tun­tu­vat pär­jäävän tuos­ta koulu­tuk­sen mallista huoli­mat­ta. Onko­han se hait­ta vai hyö­ty, kuka pystyy sanomaan totuuden ?

    Arvos­tus riip­puu var­maan mit­tarista: Nobelien määrä, BKT vai joku muu? Tai voisiko miet­tiä että onko sel­l­ainen yhteiskun­ta, joka saa huip­puyk­silöistään enem­män irti, parem­pi kuin sel­l­ainen joka saa enem­män irti kaik­ista jäsenistään? Kär­jis­te­tysti sanoen his­to­ri­as­ta voi etsiä vas­tauk­sia tähän.

  19. Pisaa tai ei, niin lop­ul­ta vain se ratkaisee, mitä jää viivan alle. Huonom­mil­la Pisat­u­lok­sil­la sak­salaiset tuot­ta­vat meitä huo­mat­tavasti parem­man elin­ta­son. Jos Pisat­u­lok­sil­la on jotain merk­i­tys­tä, mikä käsit­tääk­seni kyl­lä pitää paikkansa, pitää selvit­tää mitä me tyrimme sen jäl­keen? 😉 Mik­si sak­salaisil­la on huonom­mista lähtöko­hdista oleel­lis­es­ti parem­pi elintaso?

  20. Sak­sas­sa näyt­täisi ole­van 3 eri tasoa, lisää tulisi luokkia hyp­pimäl­lä tai ker­taa­mal­la sama luok­ka uud­estaan. Molem­mat ovat hyvin harv­inaisia Suomes­sa, vaikkei tarvitsisi.

    Luokalle jät­tämi­nen on mon­een ker­taan ja mon­es­sa maas­sa todet­tu harv­inaisen tehot­tomak­si kon­stik­si. Oppimis­tu­lok­set eivät siitä parane ja oppi­las leimaan­tuu huonok­si, myös omas­ta mielestään.

    Koulu­tuk­sel­la on muu­takin arvoa kuin työvoiman tai kil­pailumen­estyk­sen tuot­ta­mi­nen. Luku­taitoinen ja toiv­ot­tavasti edes jonkun­laisel­la his­to­ri­anta­jul­la varustet­tu äänestäjäkun­ta on mm. toimi­van demokra­t­ian edellytys.

  21. Nati­ivi­suo­ma­lais­ten luku­taitopis­temäärä oli vuo­den 2009 Pisas­sa keskimäärin 538, sak­salais­ten 511.

    Kaikil­la Pisaan mais­sa osal­lis­tuneil­la koul­u­laisil­la luku­taidon keskiar­vot oli­vat sit­ten 536 ja 497.

    Matikas­sa nati­ivien suorituk­set oli­vat tasaisem­pia, Suo­mi 542 vs. Sak­sa 527.

    Tuos­sa mie­lenki­in­toista ja osit­tain melko eksoot­tista pohdiskelua asiasta:

    http://www.kas.de/wf/doc/kas_23322-544–2‑30.pdf?110707143304

  22. Eivät Suomes­sakaan huonoim­mat työl­listy hyvin. Pisas­sa on eri kysymyk­set eri mais­sa, joten ne eivät ole ver­tailukelpoisia. Lisäk­si Sak­sas­sa ope­tus on mon­i­naisem­paa, Suomes­sa se keskit­tyy enem­män Pisa-testien asioihin.

  23. Ham­maslääkärin koulu­tus kestää Suomes­sa viisi vuot­ta, vaik­ka kymme­nen min­uutin koulu­tuk­sel­la tavis oppii paikkaa­maan rei­jän ham­paas­ta. Tatuoi­jan koulu­tus kestää nol­la vuot­ta ja tavis ei opi hom­maa mitenkään.
    Paras tapa nos­taa väestön men­estys­tä on sään­nöstel­lä syn­tyvyyt­tä järkeväm­min kuin nyt tehdään. Suo­mi ei voita koskaan kori­pal­lon olympiakul­taa vaik­ka siihen panos­tet­taisi­in puo­let val­tion bud­jetista, mut­ta jos maail­man paras pelaa­ja tekee Suo­ma­laiseen sperma­pankki­in tuhat tal­letus­ta mes­taru­us on var­ma joka kisois­sa seu­raa­vat 100-vuot­ta. Tämä pätee joka laji­in ja työhön. Perustyöt on automa­ti­soitu tai siir­ret­ty Aasi­aan. Parem­man ainek­sen syn­tyvyys on laskus­sa ja väestön ikärakenne on toiv­o­ton. HALOO nyt tarvi­taan jotain aivan muu­ta kuin pari pis­apis­teitä lisää.
    Maail­man pahim­mat ongel­mat johtuu liikaväestöstä. (Se pitää ottaa huomioon kaikessa.)Ainoatapa laskea sitä järkevästi on tehdä vähem­män parem­pia. Muuten väestön­määrän pakolli­nen lasku on verinen.

  24. JTS: Suomes­sa ongel­ma on AMK-koulu­tus, aiem­min ammat­tik­oulupo­h­jal­ta pääsi halutes­saan teknikko ja insinöörik­oulu­tuk­seen ja sieltä DI opintoihin.
    Huomio­ta kan­nt­taa kiin­nit­tää likku­vu­u­den mahdollisuuteen.

    Eikö enää pääse? Tämä on todel­la huono jut­tu. Oma taus­tani on kesken jätet­ty lukio (pakko­ruot­si), vuosi töis­sä, vuosi ammat­tik­oulus­sa, jot­ta pääsin hake­maan tekniseen opis­toon. Teknikon paper­it taskus­sa hain Helsin­gin yliopis­toon ja pääsin hel­posti sisään. 

    Täl­lainen mah­dol­lisu­us pitäisi ehdot­tomasti olla. Lukio ei ole kaikkia varten. Nuo­ril­la pitäisi olla mah­dol­lisu­us vai­h­taa suun­taa elämässään use­am­man kerran.

  25. Eikä tule uno­htaa sitä, että sak­salaiset virkamiehet var­maankin tekevät työtään teol­l­lisu­u­den puoles­ta suurel­la tar­mol­la eikä niin kuten tääl­lä Suomes­sa, oman työn­sä säi­lyt­tämisek­seen virkamiehet tekevät, kuten työkkärin virkamiehet tekevät, ohjail­lessaan työt­tömiä vajaakuntoisiksi.

    Vaiko onko yo. sitä työtä, mil­lä kaivel­laan ne Osmonkin esit­tämät 2% kansalai­sista esi­in, joista ei saa­da aikaan kuin “kädet­tömiä ja jalattomia”.

  26. Suomes­sa ongel­ma on AMK-koulu­tus, aiem­min ammat­tik­oulupo­h­jal­ta pääsi halutes­saan teknikko ja insinöörik­oulu­tuk­seen ja sieltä DI opintoihin.
    Huomio­ta kan­nt­taa kiin­nit­tää likku­vu­u­den mahdollisuuteen.

    AMK:hon pääsee ammat­tik­oulupo­h­jal­ta, kun­han takana on kolmivuoti­nen ammat­tik­oulu, joi­ta nykyään ovat kaik­ki ammatil­liset perus­tutkin­not. Oman, hyvin vähäisen AMK:ssa opet­tamis­es­ta saa­mani koke­muk­sen mukaan esim. koneinsinööril­in­jal­la ammat­tik­oulupo­h­jaisen luokan oppi­laat oli­vat selkeästi yliop­pi­laspo­h­jaisen luokan oppi­lai­ta motivoituneem­pia ja heil­lä oli selkeämpi kuva tule­vista työtehtävistään.

    Nykyään jopa DI-opin­toi­hin pääsee ammat­tik­oulupo­h­jal­ta suo­raan, mut­ta tämä on todel­la vaikeaa, sil­lä ammat­tik­oulus­ta ei saa eväitä pääsyko­keeseen. Olen silti opet­tanut yliopis­tossa muu­ta­maa ammat­tik­oulupo­h­jaista teekkaria, jot­ka oli­vat kyp­sän oloisia ja fik­su­ja nuo­ria miehiä, vaik­ka kyl­lä edelleen habituk­seltaan “amik­sia”.

  27. Wikipedi­an mukaan: “Väestön kat­so­taan jakau­tu­van koulu­tuk­sen sekä taloudel­lisen ja ammatil­lisen ase­man mukaisi­in yhteiskun­nal­lisi­in luokkiin.”

    Sit­ten jatkuu: “Yhteiskun­talu­okat ovat keskenään epä­tasa-arvoisia, kos­ka niil­lä on eri­ta­soiset toim­intamah­dol­lisu­udet yhteiskun­nan taloudel­lisel­la, sosi­aalisel­la ja poli­it­tisel­la kentällä.”

    Tietenkin kaik­ki ovat ihmis­ar­voltaan tasa-arvoisia.

    Mut­ta, mutta…

    Kaikille on kuitenkin selvää, että ihmiset eivät ole esim. taidoil­taan ja osaamiseltaan saman­laisia: jotkut ovat musikaal­isia, toisel­la on käden­taito­ja, kol­man­nel­la matemaat­tisia lahjo­ja, neljäs osaa ottaa + kon­trol­loi­da riskiä ja pyörit­tää fir­maa voitol­la, viides osaa juos­ta lujaa, jne.

    Työ­markki­noil­la eri taito­ja käyt­tämäl­lä saa taval­lis­es­ti eri palkkaa. Saat­taa­pa käy­dä niinkin, että jotain taito­la­jia ei ylipäätään markki­noil­la tarvi­ta, jol­loin kan­nat­taa han­kkia uusia taitoja.

    Tässä suh­teessa työ­markki­noil­la ei siis edes teo­ri­as­sa voi olla mitään tasa-arvoa.

    Jos yrit­tää rak­en­taa yhteiskun­nan, jos­sa tätä rautaista sään­töä riko­taan, tulee ennen pitkää konkurssi.

    Kun ker­ran nk. pohjo­is­maisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan nyky­muo­to ei enää radikaal­isti muut­tuneis­sa olo­suheis­sa toi­mi, pitää nyt kiireel­lis­es­ti kehit­tää joku uusi.

    Uut­ta kehitet­täessä ei kan­na­ta harhaut­taa ihmisiä käyt­tämäl­lä esim. sel­l­aisia pro­pa­gan­dis­tisia ja tun­nela­dat­tu­ja käsit­teitä, kuten “vah­va luokkay­hteiskun­ta” tai “epä­tasa-arvo”.

    Sen sijaan pitää ottaa lusik­ka kau­ni­iseen käteen ja rak­en­taa sel­l­ainen koulu­tussys­tee­mi, jon­ka tulok­se­na jokaisel­la on “tasa-arvoinen” mah­dol­lisu­us tehdä työtä, käyt­täen mak­si­maalis­es­ti hyväk­seen omia taito­jaan sel­l­aisel­la alal­la, jos­sa työ­paikko­ja on tarjolla.

    Tämä tietenkin edel­lyt­tää nyky­muo­toisen kolmikan­nan hylkäämistä, koko koulu­jär­jestelmän tuu­naamista uusik­si, rajua panos­tus­ta talouskasvu­un ja yrittäjyyteen.

    Täl­laista, mod­er­nia hyv­in­voin­ti-yhteiskun­taa voisi kut­sua vaikka­pa yrittäjä-yhteiskunnaksi.

    Pes­simisti tietenkin sanoo, että mitään täl­laista onnelaa Suomes­ta ei tul­la tekemään.

    Tämä johtuu siitä, että yhtäältä entis­es­tä kehi­tysve­tur­ista, maan vasem­mis­tos­ta (+ vihreistä) on traagis­es­ti tul­lut kaiken kehi­tyk­sen jar­ru, ja toisaal­ta arvokaim­mat talouselämän toim­i­jat ovat jo vetäneet johtopäätök­sen­sä ja päät­täneet lähteä maasta. 

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka epä­tasa-arvois­es­ti joskus voit­taa kau­pan, ja sit­ten voi työl­listää muita

  28. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: AMK:hon pääsee ammat­tik­oulupo­h­jal­ta, kun­han takana on kolmivuoti­nen ammat­tik­oulu, joi­ta nykyään ovat kaik­ki ammatil­liset perus­tutkin­not. Oman, hyvin vähäisen AMK:ssa opet­tamis­es­ta saa­mani koke­muk­sen mukaan esim. koneinsinööril­in­jal­la ammat­tik­oulupo­h­jaisen luokan oppi­laat oli­vat selkeästi yliop­pi­laspo­h­jaisen luokan oppi­lai­ta motivoituneem­pia ja heil­lä oli selkeämpi kuva tule­vista työtehtävistään.

    Nykyään jopa DI-opin­toi­hin pääsee ammat­tik­oulupo­h­jal­ta suo­raan, mut­ta tämä on todel­la vaikeaa, sil­lä ammat­tik­oulus­ta ei saa eväitä pääsyko­keeseen. Olen silti opet­tanut yliopis­tossa muu­ta­maa ammat­tik­oulupo­h­jaista teekkaria, jot­ka oli­vat kyp­sän oloisia ja fik­su­ja nuo­ria miehiä, vaik­ka kyl­lä edelleen habituk­seltaan “amik­sia”.

    Minä tun­nen yhden väitelleen tohtorin joka lähti koitok­seen­sa ammat­tik­oulupo­h­jal­ta, kun lukio jäi kesken yliop­pi­laskir­joituk­sen osalta, vaik­ka sai joka vuosi lukios­ta parhaim­mat arvosanat matemaat­ti­sista aineista. Mut­ta pääsi lop­ul­ta yliopis­toon matemaat­tis­es­ti lah­jakkaana, ei-yliop­pi­laiden sisäänot­to­ryh­mässä. Eikalle vaan ter­veisiä kovapäisyydestään.

  29. Ila I:
    Kaik­ki kansalaiset eivät ilmeis­es­ti ole täysin sisäistäneet Tom­mi Uschanovin havain­toa, jon­ka mukaan „ylem­pi­en luokkien naut­ti­man kun­nioituk­sen ulkoiset muodot käytök­sessä ja puheessa on ulotet­tu koske­maan kaikkia kansalaisia”. Jos näin olisi, mik­si Berli­inis­sä sit­ten jär­jestet­täisi­in eri­ty­isiä käytöskam­pan­joi­ta, turhaan? 

    No, eiväthän nyt tietenkään kaik­ki ole sitä sisäistäneet. Tämän­hän saman asian­han sanoin itsekin todetes­sani, että oikeusjut­tu­ja kun­ni­an­loukkauk­ses­ta nos­te­taan har­voin. Mut­ta mie­lenki­in­toisu­usar­voa on sil­lä, että niitä ylipään­sä nos­te­taan lainkaan — kuvaa­mani kaltai­sis­sa tilanteis­sa, jois­sa se ei tulisi Suomes­sa kenellekään edes etäis­es­ti mieleen.

  30. Mut­ta pääsi lop­ul­ta yliopis­toon matemaat­tis­es­ti lah­jakkaana, ei-yliop­pi­laiden sisäänottoryhmässä. 

    Kyl­lähän yliopis­toon tosi­aan pääsee sisälle, jos on lahjo­ja ja itsekuria opiskel­la itse tarvit­ta­vat asi­at. Tämä on nimeno­maan ollut tarkoituk­se­na, kun ammat­tik­oulus­ta on tehty muodol­lisen korkeak­oulukelpoisu­u­den antava.

    Kuitenkin ammat­tik­oulun anta­ma teo­reet­ti­nen poh­ja on niin heikko, ettei tavalli­nen yksilö pysty siltä poh­jal­ta omak­sumaan yliopis­ton pääsykokeis­sa vaa­dit­tavia asioi­ta. (Edes lyhyen matem­ati­ikan opiske­li­jat eivät yleen­sä kykene osal­lis­tu­maan men­estyk­sel­lis­es­ti DIA-valin­nan pääsykokeisiin.) 

    Yleen­sä ammat­tik­oulupo­h­jal­ta tul­laan yliopis­toon vas­ta sit­ten, kun taustal­la on AMK-insinöörin tutkinto. 

    Nyt varsi­naise­na artikke­lin kohteena ole­van Sak­san näkökul­mas­ta tämä debat­timme olisi ihan hul­lua. Siel­lä koulu­tusa­lo­jen raja-aidat ovat korkei­ta ja tiukkoja.

  31. Sep­po Korp­poo: Wikipedi­an mukaan: “Väestön kat­so­taan jakau­tu­van koulu­tuk­sen sekä taloudel­lisen ja ammatil­lisen ase­man mukaisi­in yhteiskun­nal­lisi­in luokkiin.” 

    Tuo tek­sti taisi olla “yhteiskun­talu­okan” määrit­telystä. Jos puhutaan “luokkay­hteiskun­nas­ta”, min­un määritelmäni pitää sisäl­lään yhteiskun­nan taipumuk­sen estää, kiistää tai hillitä (asen­teel­laan tai konkreet­tisin toimin) ihmis­ten siir­tymistä “omas­ta luokas­taan” toiseen. Pohjo­is­maat eivät ole tyyp­il­lis­es­ti olleet luokkay­hteiskun­tia, sil­lä niis­sä esim. johta­jan van­hempi­en ammat­ti on aika epärel­e­vant­ti kysymys johta­jan sopivu­ut­ta arvioitaes­sa. Pohjo­is­maat ovat myös taan­neet kaikille mah­dolisu­u­den mihin tahansa koulutukseen.

    Kun ker­ran nk. pohjo­is­maisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan nyky­muo­to ei enää radikaal­isti muut­tuneis­sa olo­suheis­sa toi­mi, pitää nyt kiireel­lis­es­ti kehit­tää joku uusi. 

    Mik­si ei toimisi? Mikä on se muu­tos, joka estää mallin toim­imisen? Pohjo­is­maat (ainakin Suo­mi) ovat kyl­lä siir­tymässä pois­päin tuos­ta mallista (kukaties hie­man luokkay­hteiskun­nankin suun­taan), mut­ta minä näen tuon sun­tauk­sen poli­itikko­jen tekemänä val­in­tana, en pakkona, johon on sopeuduttava.

    Voisi myös väit­tää, että pohjo­is­mainen yhteiskun­ta­malli on ollut pohjo­is­maid­en kil­pailue­tu. Jos on näin, siitä ei kai kan­nat­taisi luopua.

    … Sen sijaan pitää ottaa lusik­ka kau­ni­iseen käteen ja rak­en­taa sel­l­ainen koulu­tussys­tee­mi, jon­ka tulok­se­na jokaisel­la on “tasa-arvoinen” mah­dol­lisu­us tehdä työtä, käyt­täen mak­si­maalis­es­ti hyväk­seen omia taito­jaan sel­l­aisel­la alal­la, jos­sa työ­paikko­ja on tarjolla. 

    Olisko pohjo­is­mainen malli ja sen per­in­teinen koulu­jär­jest­telmä hyvä tavoite?

    Tämä tietenkin edel­lyt­tää nyky­muo­toisen kolmikan­nan hylkäämistä, koko koulu­jär­jestelmän tuu­naamista uusik­si, rajua panos­tus­ta talouskasvu­un ja yrittäjyyteen. 

    Yrit­täjyy­teen kan­nat­taa panos­taa. Talouskasvu toki helpot­taisi talouden­pitoa, mut­ta en pidä sitä vält­tämät­tömänä. Koulu on varsin tasokas jo nyt. Kolmikan­ta on ihan ok, jos puhutaan vain etu­jär­jestöa­sioista eikä koko yhteiskun­nan ohjaamisesta.

  32. Täl­lä blogilla nou­date­taan käytän­töä kor­ja­ta kir­joi­tusvirheitä jälkikä­teen sitä eri­tyisem­min ilmoit­ta­mat­ta. Jonkin ver­ran kor­jaan myös kom­menteis­sa ole­via virheitä. Jos kir­joituk­seen tulee asi­a­sisältöä koske­va kor­jaus, yleen­sä lisäys, siitä ilmoite­taan tek­stis­sä erikseen.

  33. Juho Laatu kir­joit­taa: “Jos puhutaan “luokkay­hteiskun­nas­ta”, min­un määritelmäni pitää sisäl­lään yhteiskun­nan taipumuk­sen estää, kiistää tai hillitä (asen­teel­laan tai konkreet­tisin toimin) ihmis­ten siir­tymistä “omas­ta luokas­taan” toiseen.”

    Tästä juuri on Suomes­sa nyt kysymys.

    Nykykyi­nen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme “tuomit­see” ihmisiä enenevässä määrin alalu­okkaan aja­mal­la hei­dät työt­tömyy­teen, kaiken­laisi­in syr­jäy­tymis-loukkui­hin ja toiv­ot­tomaan köyhyyteen.

    Kun ihmi­nen tähän tilanteeseen joutuu, hännestä itses­tään, ja tutk­i­tusti hänen jälkikasvus­taankin tulee saman luokan alalu­okan jäseniä, jon­ka ihmis­ar­voa raiskataan sosi­aal­i­jär­jestelmän, usein epäin­himil­lisil­läkin “hoitokeinoil­la”.

    Kyse on itse itseään ylläpitävästä traagis­es­ta spi­raal­ista, jon­ka syövereistä ei pääse pois.

    Nämä syr­jäy­tyneet ihmiset siis pudote­taan jul­masti yhteiskun­tamme akti­ivisen toimin­nan ulkop­uolelle, paaria-luokkaan. 

    Tätä tarkoi­tan sil­lä, että nyky­malli­nen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme ei nyt enää toimi.

    Tästä tilanteesta Suomen pitää nyt päästä ulos muut­ta­mal­la radikaal­isti työelämämme sään­töjä, koulu­tusjär­jestelmäämme, verosys­teemiämme, jne. 

    Onnis­tuneesti tämä voi tapah­tua vain talouskasvun ja kil­pailukykyisen yrit­täjyy­den kaut­ta, jol­loin voidaan tar­jo­ta työ­paik­ka kaikille haluaville.

    Kyl­lä sen jokainen ymmärtää, hyvä työ­paik­ka on ihmiselle se paras keino men­estyä, se ei ole käyn­ti sosiaaliluukulla.

    Sep­po Korppoo
    Työl­listävä yrit­täjä, joka toivoo hyvinvointi-vallankumousta

    .

  34. Tämä tietenkin edel­lyt­tää nyky­muo­toisen kolmikan­nan hylkäämistä, koko koulu­jär­jestelmän tuu­naamista uusik­si, rajua panos­tus­ta talouskasvu­un ja yrittäjyyteen. 

    Tämä on aja­tus, jota sil­loin täl­löin näkee. Olisi kuitenkin hyvä kysyä itseltään, mitä kolmikan­nan hylkäämi­nen tarkoit­taisi ja mitä sil­lä saavutet­taisi­in. Oletet­tavasti kir­joit­ta­ja tarkoit­taa kak­si- tai yksikan­taa: työ­nan­ta­jat ja val­tio päät­täi­sivät kaikesta työelämään liit­tyvästä työn­tek­i­jöitä kuulemat­ta. Samal­la lakkautet­taisi­in toden­näköis­es­ti TES:ien yleis­si­tovu­us ja mah­dol­lis­es­ti koko työehtosopimuslaki.

    Tämä ei ole lop­pu­jen lopuk­si kovin help­poa toteut­taa edes teknis­es­ti. Työ­sopimus- ja työaikala­ki ovat aika tiukko­ja, jos niiden TES-jous­tom­ah­dol­lisuuk­sia ei hyö­dyn­netä. Mon­en fir­man toim­inta lop­puisi, jos TES irti­san­ot­taisi­in ilman suuria samanaikaisia lakimuu­tok­sia. Näitä ei puolestaan voi tehdä, sil­lä EU:n työaikadi­rek­ti­ivikin tulee vastaan.

    Toisaal­ta ay-liik­keen lail­lis­ten toim­intamah­dol­lisuuk­sien tuhoami­nen ei pitkän päälle helpot­taisi kenenkään elämää. Jär­jestäy­tynyt työvoima ei häviäisi min­nekään. Seu­raisi toden­näköis­es­ti väki­val­taisia lakko­ja ja muu­ta ikävää. Nykyisel­lään ay-toim­inta on hil­jaista ja virkamies­mäistä: hyvä niin. Siihen tulisi väistämät­tä muutos.

  35. Sep­po Korp­poo: Nykykyi­nen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme “tuomit­see” ihmisiä enenevässä määrin alalu­okkaan aja­mal­la hei­dät työt­tömyy­teen, kaiken­laisi­in syr­jäy­tymis-loukkui­hin ja toiv­ot­tomaan köyhyyteen. 

    Palkka­haitari on kas­va­maan päin, ja voi olla, että osa ihmi­sistä on jäänyt köy­hyys­loukku­un. Ter­mi­nol­o­gis­es­ti en kut­su tätä vielä luokkay­hteiskun­naksi siinä mielessä, että työläis­ten halut­taisi­in pysyvän työläis­inä sukupul­ves­ta toiseen, sivistyneistön sivistyneistönä ja junt­tien junt­teina. On luon­non­la­ki, että köy­hyy­destä on vaikea päästä pois, ja se usein myös periy­tyy seu­raavalle sukupolvelle, mut­ta pidän näitä asioi­ta enem­män luon­non­lakeina kuin tarkoituk­sel­lise­na suo­ma­laise­na luokkayhteiskuntatavoitteena.

    Suomes­sa köy­hyys ja siihen juut­tumi­nen on silti toki tulos­sa aiem­paa suurem­mak­si ongel­mak­si. Kyse on van siitä, mik­si tätä ilmiötä kutsutaan.

    Tätä tarkoi­tan sil­lä, että nyky­malli­nen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme ei nyt enää toimi. 

    Aivan. Huonom­paan suun­taan ollaan menos­sa hyvää vauhtia.

    Tästä tilanteesta Suomen pitää nyt päästä ulos muut­ta­mal­la radikaal­isti työelämämme sään­töjä, koulu­tusjär­jestelmäämme, verosys­teemiämme, jne. 

    Olen oikeas­t­aan samaa mieltä, mut­ta pidän myös palu­u­ta pohjo­is­maiseen yhteiskun­ta­malli­in yht­enä mah­dol­lis­es­na tienä.

    Onnis­tuneesti tämä voi tapah­tua vain talouskasvun ja kil­pailukykyisen yrit­täjyy­den kaut­ta, jol­loin voidaan tar­jo­ta työ­paik­ka kaikille haluaville. 

    Tuo­ta jo kom­men­toinkin. Yrit­täjyyt­tä kan­nat­taa korostaa (per­in­teistä pohjo­is­maista tyyliä enem­mänkin). Talouskasvu aut­taisi teknis­es­ti, mut­ta toisaal­ta olen sitä mieltä, että mam­mon­aa on jo läh­es yli oman tarpeen, ja hyvän yhteiskun­nan voisi rak­en­taa hie­man pienem­mänkin mate­ri­aalisen kulu­tuk­sen varaan.

  36. Oppik­oulu­jen aikaan sää­tykier­to oli Suomes­sa huo­mat­tavasti nyky­istä voimakkaam­paa, vaik­ka ei ollut nyky­istä hyv­in­voin­ti­val­tion verkkoa, ei perusk­oulua, ei nykyisen­laisia tukimah­dol­lisuuk­sia. Tämän näen­näi­nen paradok­si selit­tyy tapah­tuneen sää­tykier­ron vah­val­la geneet­tisel­lä kom­po­nen­til­la, joka nyt on väestön sisäl­lä tasaan­tunut “hyv­in­voin­nin ja huono-osaisu­u­den periy­tyvyy­teen suvuis­sa”. Oppik­oulu­jen aikaan oli paljon esimerkik­si sukupolvien ajan maa­ta vil­jellei­den suku­jen lah­jakkai­ta lap­sia, jot­ka oli­vat suvuis­saan usein ensim­mäisiä korkeam­paan koulu­tuk­seen päässeitä/menneitä. Heil­lä oli sää­tykier­ron edel­lyt­tämä geneet­ti­nen tek­i­jä, nyky­isin koulu­tuk­sen geneet­tiset tek­i­jät ovat jakaan­tuneet paljon vahvem­min koulu­tus- ja tulota­so­ja mukaillen.
    Toki esimerkik­si nuorten omien ver­tais­ryh­mien koulu­tuk­sen vas­taiset asen­teet (“hikipinko” haukku­masanana jne.), alko­holis­mi tms. per­he­olois­sa vaikut­ta­vat, mut­ta eivät mil­lään riitä selit­tämään tapah­tunut­ta sää­tykier­ron tait­tumista. Vain geneet­ti­nen tek­i­jä on tar­jo­tu­ista hypo­tee­seista tarpeek­si kat­ta­va paradoksin selittämään.

    PISA:n suh­teen kan­nat­taa olla tarkkana, mitä PISA mit­taa. Esimerkkive­dok­sia kysy­ty­istä kysymyk­sistä löy­tyy. Kysymyk­set ovat kenelle tahansa hyvälle oppi­laalle todel­la help­po­ja. Maa saa PISA:sta hyvän tulok­sen, kun­han oppi­laiden suuri keskiryh­mä pysyy opetuk­ses­sa suh­teel­lisen hyvin kär­ry­il­lä, eikä todel­la huonos­ti pär­jäävien (kuten maa­han­muut­ta­jat Sak­sas­sa) osu­us kas­va suurek­si. Lah­jakkaimpi­en osaamis­eroista PISA ei ker­ro mitään, kos­ka hyvä saa saman tulok­sen kuin eri­tyisen lahjakas.
    PISA ei sik­si ker­ro esimerkik­si sitä, että teknil­lis­ten yliopis­to­jen ja yliopis­to­jen matem­ati­ikan ja fysi­ikan opet­ta­jat ovat Suomes­sa valit­ta­neet uusien opiske­li­joiden matemaat­tis­ten valmiuk­sien heiken­tyneen tasais­es­ti edel­lis­ten n. 30 vuo­den ajan, eli suun­nilleen perusk­oulu-uud­is­tuk­sen jälkeisen aikakau­den. Tämä on help­po uskoa. Vieläkö sin­ul­ta Osmo löy­tyvät omat van­hat muncan oppik­oulun aikaiset kir­jasi? Munc­c­a­han oli aikanaan yksi tasokkaim­mista oppik­ouluista Suomes­sa. Ver­taa niitä kir­jo­ja nyky­isi­in samo­jen vuosilu­okkien kir­joi­hin. Äiti­ni ja setäni kävivät munc­caa muu­tamia vuosilu­okkia sin­ua ylem­pänä ja selasin taan­noin niitä oppikir­jo­ja isoäi­ti­ni asun­nol­la. Ne oli­vat vaa­timus­ta­soltaan huo­mat­tavasti haas­tavampia, kuin mitä ope­tus oli 1980–1990-lukujen peruskoulussa/lukiossa. Nykyis­es­tä en tarkalleen tiedä, mut­ta epäilen, ettei vaikeusta­so ole noussut.

    Perusk­oulu ei ole myöskään pystynyt vaikut­ta­maan siihen, että elämme Suomes­sa hyvin selkeässä ver­tais­ryh­mäl­lisessä luokkay­hteiskun­nas­sa. Face­book on kätevä väline tämän tark­istamiseen. Käy sat­un­nais­ten ihmis­ten kaver­ilis­to­ja lävitse. Esimerkik­si keskiver­ron koulut­tau­tuneen vihreän kaver­ilistal­ta löy­tyy lähin­nä, hyvinkin usein käytän­nössä yksi­no­maan, toisia koulut­tau­tunei­ta. Karkeasti yleistäen aka­teemis­es­ti sivistynei­den kult­tuuri ja duu­nar­ien kult­tuuri eroa­vat silmin­näh­den toi­sis­taan. Näi­den jakolin­jo­jen suun­tau­tu­mi­nen (koulumen­estyk­sen kor­reloimi­nen kaveriryh­mit­täin) oli vah­vasti nähtävil­lä jo koulu­aikoina (mitä ei ehkä huo­man­nut niin selkeästi,jos kävi SYK:n kaltaisen valikoivan koulun).

    “Koulu­tuk­sen tasa-arvon” yhteiskun­nalli­nen hyödyl­lisyys on myös yhteiskun­nan toimivu­u­den kannal­ta kyseenalaista, etenkin jos tasa-arvoa lähde­tään rak­en­ta­maan takap­er­ois­es­ti lop­putule­mas­ta käsin. Ryh­mä­dy­nami­ikan ja yhteiskun­tien tutkimuk­ses­ta tiede­tään, että ryh­män toimivu­u­teen riit­tää, että n. 5% ryh­mästä on per­il­lä ryh­män men­estyk­seen vaikut­tavista tek­i­jöistä ja ymmärtää ne riit­tävän hyvin. Esimerkik­si keskustelu sote-uud­is­tuk­ses­ta kun­tavaalien alla, jota väitet­ti­in liian elit­is­tisek­si. Sil­lä ei ole lop­putu­lok­sen kannal­ta väliä, että 90%+ ihmi­sistä ei lainkaan tiedä, mis­tä on kysymys, mut­ta sil­lä on todel­la paljon väliä, että muu­tok­sen valmis­tel­e­val­la ja päät­täväl­lä vähem­mistöl­lä on riit­tävät koulu­tuk­sel­liset ja pohdin­nal­liset edel­ly­tyk­set ongel­ma suju­vasti ratkaista. Lääkärin osaami­nen on tärkeäm­pää kuin hoita­jan. Tutkimusjo­hta­jan osaami­nen on (yleen­sä) tärkeäm­pää kuin riv­i­as­sis­tentin. Vas­taavia pyra­mide­ja löy­tyy kaikkial­ta yhteiskun­nas­ta, jois­sa vähem­mistöhuipun korkeata­soinen osaami­nen on yleiselle hyv­in­voin­nille tärkeäm­pää kuin alem­man (osin dele­goita­van) tason, vaik­ka alem­pi taso on määräl­lis­es­ti suurem­pi. (Suuren kansan­joukon keskimääräi­nen moraali on paljon tähdel­lisem­pi kysymys kuin sen tiedolli­nen osaamistaso.)

    Tästä päästään lah­jakkaan oppi­laan, eli tuon osaamispyra­midin tärkeän huipun toden­näköisen tule­van edus­ta­jan, ase­maan perusk­oulus­sa. Kehotan luke­maan Maar­it Korho­sen tänä vuon­na ilmestyneen teok­sen “Koulun vika?”. Korho­nen on toimin­ut opet­ta­jana suo­ma­lai­sis­sa perusk­ouluis­sa kol­men vuosikymme­nen ajan, Turus­sa, Espoos­sa ja Helsingis­sä. Korho­sen kuvauk­ses­sa ope­tus tapah­tuu väistämät­tä keskiryh­män ehdoil­la, halusi opet­ta­ja sitä tai ei. Tämän lisäk­si opet­ta­jan aikaa kuluu hyvin paljon eri­lais­ten häiriköi­den kait­semiseen ja eri­ty­is­ryh­mäläi­sistä mm. oppimis­ra­joit­tei­sista ja maa­han­muut­ta­jista huole­htimiseen. Se, mihin opet­ta­jan aika ei riitä, on motivoivan ja osaamis­ta­soa vas­taa­van opetuk­sen antamiseen lah­jakkaille oppi­laille. Korho­sen teok­ses­sa lah­jakkaan oppi­lan ase­ma kuvataan “shakkia har­ras­ta­van Mikon” tari­nan kaut­ta. Hän tun­tee opetet­ta­vat asi­at jo ennen oppitun­tia tai oppii ne viidessä min­uutis­sa oppikir­jaa vilkaise­mal­la. Opet­ta­jal­la on tar­jo­ta lisäte­htäviä, mut­ta ei haas­tavampia tehtäviä. Usein “Mikko” toimii apuopet­ta­jana toisille lap­sille, saa luvan surf­fail­la inter­netis­sä tai jotain muu­ta ajan­täytet­tä, mut­ta tasoaan vas­taavaa ope­tus­ta hän ei saa. Val­tavaa yhteiskun­nal­lis­es­ti ja henkilöko­htais­es­ti arvokkaan osaamis­po­ten­ti­aalin kehit­tämisen tuh­laamista, mihin ongel­maan perusk­oul­ul­la ei ole antaa vas­taus­ta. On tutkit­tu, että nämä “Mikon” kaltaiset oppi­laat ovat usein opet­ta­jien mieltä vaivaavia, eivätkä opet­ta­jat osaa tai tiedä, kuin­ka hei­hin pitäisi suhtautua.

    Kun mietitään ryh­män men­estyk­sekkään toim­imisen kannal­ta tärkeän huipun oppimiske­hi­tys­tä, niin on tärkeää tiedostaa, että nykyk­oulun pitäisi antaa eväitä ‘vuo­den 2040 maail­maan’. Esimerkik­si: Aika moni vihreä toivoisi näkevän­sä niiden huipun edus­ta­jien esille nousemisen, jot­ka osaisi­vat kehit­tää kat­tavia ja mikä tärkein­tä poli­it­tis­es­ti real­is­tisia markki­na­t­alouden ja ympäristön­suo­jelun yhdis­täviä yhteiskun­ta­malle­ja. Mik­si täl­lais­ten poten­ti­aal­is­ten osaa­jien kat­tavam­man koulu­tuk­sen tulisi alkaa vas­ta 19+ vuo­ti­aana? Mik­si osaamisen ajatuk­sel­lisia ja ymmär­ryk­sel­lisiä valmiuk­sia ei voisi opet­taa nyky­istä paljon laa­jem­mas­sa mitas­sa jo nuorem­mal­ta iältä alka­en, jol­loin oppimis­po­ten­ti­aali on suurem­pi kuin 19+-vuotiaana? Miten se olisi yhteiskunnal­ta pois?
    Tätä koskien on keskeisen tärkeää ymmärtää eräs älyl­lisen kehi­tyk­sen neu­rologi­nen fak­ta, joka tun­netaan mm. klas­sisen musi­ikin ja shakin kaut­ta: n. ikävuodet 9–16 ovat keskeisen tärkeitä korkean osaamis­ta­son saavut­tamisek­si. Van­hempana tosis­saan aloit­tavas­ta ei voi tul­la huip­pua. Kasvu­vu­osi­na aiv­ot omak­su­vat enem­män infor­maa­tio­ta ja kehit­tyy mm. vahvo­ja synap­tisia yhteyk­siä, laa­jem­min hah­mon­tun­nis­tuk­sen malle­ja, jot­ka ovat ehdot­toman tärkeitä osaamiselle. Van­hem­miten plas­tisu­us täl­laiselle kehi­tyk­selle ale­nee. Ei ole syytä olet­taa, etteikö sama koskisi klas­sisen musi­ikin ja shakin ohel­la myös mm. matemaat­tisen huip­pu­osaamisen saavut­tamista. Vähem­män selvästi his­to­ri­an, psykolo­gian, poli­ti­ikan tai filosofi­an osaamisen valmiuk­sia, mut­ta niitäkin mitä toden­näköisim­min hyvin vah­vasti, kos­ka hah­mon­tun­nis­tus vaikut­taa myös niis­sä keskeisesti.

    Jos pros­ent­ti tai muu­ta­ma väestöstä saisi näitä valmiuk­sia 9–16 vuo­den iässä moti­vaa­tion­sa ja kiin­nos­tuk­sien­sa mukaises­ti, miten se olisi kokon­aisu­u­den hyv­in­voin­nil­ta pois? On toisaal­ta help­po nähdä miten tulee ole­maan hyv­in­voin­nille uhak­si, jos mon­imutkaistu­va maail­ma ei tuo­ta riit­tävästi ja riit­tävän tasokkaasti tätä maail­maa eri tahoil­la ja eri aihei­den ympäriltä analysoimaan kykeneviä yksilöitä.
    Tämän vuo­sisadan tule­vi­in tärkeisi­in kehi­tyskulkui­hin kuu­luu mm. ihmis­ten kyky käsitel­lä mate­ri­aa yhä pienem­mässä mit­takaavas­sa. Pien­ten hyön­teis­ten kokoisia mon­imutkaisia konei­ta monien meistä eli­naikana. Entä sit­ten? Miten täl­laisia häviävän pieniä konei­ta voidaan käyt­tää joukko­tuhoa­seina (vrt. hyt­ty­nen, joka pistäisi bot­u­li­inia), tai ei toiv­ot­tu­jen yksilöi­den murhaamiseen, tiedustelu­un, vakoilu­un…? Tämä voi kuu­lostaa hörhöi­lyltä, ellei todel­la sisäistä, että tämä teknolo­gia on tulos­sa. Dysto­pi­oiden poli­isi­val­tio mei­dän aikanamme, kuten Oxfordin yliopis­tol­la vaikut­ta­va futur­olo­gi Nick Boström on ennus­tanut, ei ole mah­do­ton ske­naario. Näitä vas­taavia (mm. tule­vien ensim­mäisen per­soo­nan vir­tu­aal­i­todel­lisuuk­sien vaiku­tus reaal­i­maail­man kiin­nos­tavu­udelle, tai jokin arkisem­pi kuten työn riittävyys/jakautuminen) on lukuisia, odot­ta­mas­sa jos­sakin horison­tis­sa, joka ei vält­tämät­tä ole sukupolvea, paria kauem­pana. Näi­den todel­lisuuk­sien tule­via ymmärtäjiä koulute­taan jo tänään perusk­ouluis­sa. “Mikko­jen” olisi mei­dän kaikkien kannal­ta parem­pi olla kyky­jen­sä ja moti­vaa­tion­sa mukaises­ti oppi­mas­sa mon­imutkaista ajat­telua kuin istua toimet­tom­i­na ja tyl­sistyneinä län­si­maail­man peruskouluissa.
    Hei­dän koulu­tuk­sen­sa laadukku­u­den hyö­ty koko yhteiskun­nalle ei perus­tu niinkään siihen, että tänä päivänä voisi olla New­tonin kaltaisen vaiku­tuk­sen saavia poikkeusyk­silöitä (tieto on siihen liian eriy­tynyt­tä), vaan laa­jem­min oppineim­man ker­roksen kyvykkyy­teen; mm. tule­vien innovoijien, tiedemiesten, futur­olo­gien, poli­it­tis­ten ja taloudel­lis­ten ana­lyytikko­jen työn laatuun.

    PISA-tulok­sia tui­jot­ta­va argu­men­toin­ti “parhaas­ta koulu­jär­jestelmästä” on näkökul­mal­taan ja infor­maa­tio- ja ymmär­ryspo­h­jal­taan hyvin rajau­tunut­ta. Tämän voi peila­ta myös esimerkik­si kysymys­tä vas­ten ‘mikä oli paras koulu­jär­jestelmä vuon­na 1912?’. Tähdelli­nen kysymys on ‘vuo­den 2040 näkökul­mas­ta’ taak­sepäin katso­va kysymys siitä, mil­laisen sil­loinen ihmiskun­ta ehkä toivoisi koulu­jär­jestelmän olleen 2010-luvulla.

    Mon­imutkainen todel­lisu­us edel­lyt­tää moni­ta­hoista tiedol­lista ja ymmär­ryk­sel­listä hallintaa. Usein tode­taan ns. renes­sanssi­a­jat­telun ole­van nykypäivänä mah­do­ton­ta (ja Goethen olleen viimeisen renes­sanssi­a­jat­teli­jan). Renes­sanssi­a­jat­telun ihanne ei ole mah­do­ton, jos tämän ihanteen tavoit­telun poh­jan rak­en­tamiselle suo­daan mah­dol­lisu­us tärkeinä kehi­tysvu­osi­na n. 9–16 ja osa nuorista ovat siihen itse motivoitunei­ta ja kyvykkäitä. Van­hempana se on haastavampaa.
    Jos nuori, joka oppi ensim­mäisel­lä luokalla kahdessa viikos­sa luke­maan suju­vasti, saisi esimerkik­si 8.-luokkalaisena yhden­tekevän help­po­jen x+y=z ‑lasku­jen sijaan (jot­ka oppi jo 3. luokalla) mm. oman moti­vaa­tion­sa ja kiin­nos­tuk­sen­sa mukaises­ti käy­dä lävitse klas­sista kir­jal­lisu­ut­ta, psykolo­giaa, filosofi­an his­to­ri­aa, taide­his­to­ri­aa tms., niin laa­ja-alaisen ymmär­ryk­sen kehit­tymisen mah­dol­lisu­udet oli­si­vat aivan eri luokkaa kuin nykyisessä järjestelmässä.
    Perusk­oulun yläk­oulus­sa, eikä vielä lukios­sakaan ole juuri tilaa T.S. Eli­otille, Orwellille, Hen­ry Mil­ler­ille, Dos­to­jevskille, Thomas Man­nille, Fred­er­ick Cople­stonille, Eric Kan­delille, Daniel Kah­ne­manille, Arthur Koest­ler­ille, Bertrand Rus­selille, Nick Boströmille tai luke­mat­tomille hei­dän kaltaisilleen. Suur­in­ta osaa oppi­laista ei saisi näi­hin tutus­tu­maan uhkailuil­lakaan, mut­ta pienelle vähem­mistölle he ja hei­dän kaltaisen­sa nuoren oman kiin­nos­tuk­sen mukaan voisi­vat olla asiansa osaa­van opet­ta­jan kanssa tapah­tu­vas­sa vuorovaiku­tuk­ses­sa mitä kiehtovin todel­lisu­us omak­sua ja pohtia. Tässäkin val­os­sa tasa-arvokysymys on keinotekoinen.
    Useim­mil­la oppi­laista ei ole kykyä eikä halua pohtia laa­ja-alais­es­ti moraal­i­filosofi­aa tai käy­dä syväl­lisiä pohd­in­to­ja ihmisyy­destä oman itsen/oppilastoverien kaut­ta peilat­en. Heitä ei kiin­nos­ta 1500-luvun taide­his­to­ria. He eivät pysty hal­lit­se­maan yliopis­to­ta­son matem­ati­ikkaa 14-vuo­ti­aina, kos­ka jo x‑5=11 tuot­taa heille pään­vaivaa. Heil­lä ei ole halua eikä kykyä pohtia ihmisen suhdet­ta tietoon ja ymmär­ryk­seen; pohtia kysymys­tä mitä on ihmi­nen, kult­tuurin his­to­ria, aatemaail­mo­jen his­to­ria, his­to­ri­an filosofia, his­to­ri­an psykolo­gia tasol­la, jos­sa sel­l­ainen teos kuten Charles Tay­lorin “Sources of the self: the mak­ing of the mod­ern iden­ti­ty” voisi kiehtoa 17-vuo­ti­as­ta. Tai tutkimuk­set dopami­inin suh­teesta ihmisen koke­maan tyy­tymisen vaikeu­teen ja sen yhteiskun­nal­liset ilmen­e­mis­muodot (kuten addik­tiot) tai…
    Eikä vain mah­dol­lisu­us korkeampi­ta­soiseen oppimiseen vaan myös mah­dol­lisu­us peila­ta opiskele­maansa osaa­van ja yksilöl­lis­es­ti paneu­tu­van opet­ta­jan kanssa. 

    Eikä täl­lais­ten omak­sum­i­nen ole lah­jakkaalle ja kehit­tyvälle nuorelle sen mah­dot­tomam­paa kuin nuoren kehit­tymi­nen shakki­huip­ulle 17-vuo­ti­aana tai mon­en klas­sisen musi­ikin nuoren vir­tuoosin häm­mästyt­tävä osaami­nen. He ovat panos­ta­neet näi­hin har­ras­tuk­si­in tuhan­sia ja taas tuhan­sia inten­si­ivisiä tun­te­ja moti­vaa­tio- ja osaamis­ta­son­sa rajap­in­nas­sa! Usein henkilöko­htaisen val­men­nuk­sen aut­ta­mana. Yleisem­mässä koulu­tuk­ses­sa tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei tar­jo­ta, sitä ei ole ole­mas­sa. ‘Rajap­in­ta’ vai­h­tuu tylsistymiseen.

    Ain­oa keino tilanteen muut­tamiseen ovat lah­jakkai­ta oppi­lai­ta valikoi­vat ja hei­hin panos­ta­vat (yksi­tyiset tai val­tio­ra­hoit­teiset) koulut. Lais­sa kiel­let­ty­jen lukukausi­mak­su­jen tasa-arvo­prob­lemati­ik­ka on mie­lenki­in­toinen pohdit­ta­va. Nykyti­lanteessa taloudel­lis­es­ti parem­pio­sainen van­hempi voi ostaa lapselleen ulko­maan­matko­ja, lelu­ja ja yhä uusia merkki­vaat­tei­ta, joi­ta hänen kaik­ki toverin­sa eivät voi saa­da, mut­ta ei voi ostaa lapselleen rauhal­lisem­paa ja tasokkaam­paa ope­tusym­päristöä, virik­keel­lisem­pää ja laa­jem­paa koulun­pihaa, pienem­piä ryh­mäkoko­ja, henkilöko­htaista huomio­ta opet­ta­jal­ta, omaa lah­jakku­ut­ta vas­taavaa motivoivaa opetusta.
    Voi hukut­taa lapsen­sa roinaan, mut­ta ei voi suo­da lapselleen mah­dol­lisu­ut­ta, että lap­si voisi saa­da haas­tavu­udeltaan moti­vaa­tion säi­lyt­tävää ope­tus­ta, jos­sa oppimi­nen ei olisi vain elämän eväitä antavam­paa, vaan jos­sa myös viihtyvyys olisi korkeam­mal­la tasol­la ns. “flow-tilas­ta” tiede­tyn mekanis­min kaut­ta; saavut­tamisen tun­teen ja haastei­den voit­tamisen tuodessa henkistä nautinto.
    Voi ostaa lapselleen har­joi­tus­ta ja ohjaus­ta, har­joi­tus­ta johon kaikkien las­ten van­hem­mil­la ei ole varaa, jot­ta lap­si tulisi hyväk­si viu­lun­soit­ta­jak­si, jääkiekkoil­i­jak­si, voimis­teli­jak­si, shak­in­pelaa­jak­si, melkein­pä mik­si tahansa muuk­si, mut­ta ei matemaatikok­si, his­to­ri­oit­si­jak­si tai psykolo­gian tutk­i­jak­si. Täl­lais­ten koulu­jen ja niiden tar­joa­man parem­man palkkauk­sen ja parem­pi­en työolo­jen myötä pystyt­täisi­in houkut­tele­maan myös lah­jakkaampia ihmisiä hakeu­tu­maan opet­ta­jik­si, jot­ka oli­si­vat aiem­min maini­tun kaltaisen opetuk­sen vaatei­den tasol­la. Val­tio voisi jakaa stipen­de­jä varat­tomam­mista per­heistä tuleville eri­ty­is­lah­jakkaille lapsille.

    Yhteiskun­nan suun­taa näyt­tävän ja yhteiskun­taa pitkälti ohjaa­van n. 5% (ja tämän 5%:n sisältä vielä pienem­män eri­ty­is­lah­jakkaiden ryh­män) kyvykkyyspo­ten­ti­aalin nyky­istä parem­pi kehit­tämi­nen ja hyö­dyn­tämi­nen ei ole muil­ta pois, päin­vas­toin. Pelko teknokraat­tisen eli­itin syn­tymis­es­tä aset­tuu real­is­tiseen val­oon­sa, kun mietitään, että niin Noam Chom­sky kuin Friedrich Hayek ovat tuo­ta eri­ty­is­lah­jakkaiden eli­it­tiä ja “5%:iin” kuu­lu­vat Suomes­sa niin Osmo Soin­in­vaara, Jus­si Hal­la-aho kuin Mau­ri Pekkarinen.
    Yhä real­is­tisem­pi pelko on toisaal­ta seu­raa­va Richard Feyn­manin jo vuon­na 1956 sanoik­si aset­ta­ma: “In this age of spe­cial­iza­tion men who thor­ough­ly know one field are often incom­pe­tent to dis­cuss anoth­er. The great prob­lems of the rela­tions between one and anoth­er aspect of human activ­i­ty have for this rea­son been dis­cussed less and less in public.”
    Saman havain­non teki mm. E.O. Wil­son kir­jansa “Kon­silienssi” taus­tatyössä, huo­mates­saan eri aka­teemis­ten tutkimusa­lo­jen fun­da­men­taalien, lähtöko­htais­ten ihmiskäsi­tys­ten ole­van selkeässä ris­tiri­idas­sa keskenään. Palo­ja, rajal­lisia kul­mia todel­lisu­ud­es­ta, jon­ka ymmärtämi­nen on välttämätöntä.
    Tämän vajauk­sen kuromisen edel­ly­tyk­siä ei voi­da yhä mon­isyisem­mäk­si käyvässä maail­mas­sa ratkaista ilman mah­dol­lisu­ut­ta nykyiseen näh­den radikaali­in ja mit­tavaan peru­sopetuk­sen tasol­liseen eriyt­tämiseen. Nykyi­nen keski­ta­son ehdoil­la menevä ope­tus ei tähän eväitä anna ja har­va lap­si niitä eksyy yksin etsimään tai löytämään. Kri­it­tis­ten kehit­tymisvu­osien kehi­tys­mah­dol­lisu­u­den menet­tämisen jäl­keen onkin yleis­es­ti edessä lukion jälkeinen erikois­tu­mi­nen kapealle infor­maa­tiosek­to­rille, mikä tuo vielä oman ker­toimen­sa mon­isyisen ajat­telun kehit­tymisen vaikeudelle.

    Maini­tun “5%:n” (ja pienem­män eri­ty­is­lah­jakkaiden vähem­mistön) merk­i­tys­tä ei tule vähätel­lä. Jos 5% ei osaa hoitaa asioi­ta, niin ryh­mäl­lä ei ole suun­nan näyt­täjää, ja koko ryh­män hyv­in­voin­ti vaaran­tuu, kuten Kreikas­sa tai monis­sa kehi­tys­mais­sa, jot­ka eivät ole onnis­tuneet koulu­tuk­seen poh­jau­tu­vaa eli­it­tiä kehit­tämään. Sen sijaan kansal­lis­ro­man­ti­ikan ajan Suomes­sa oli suun­taa näyt­tänyt koulu­tuk­selli­nen eli­it­ti. Samoin oli Mei­ji-restau­raa­tion Japanis­sa koulu­tuk­selli­nen eli­it­ti ja on tänä päivänä nou­se­vis­sa kehi­tys­mais­sa kuten Viet­namis­sa, jokaises­sa niistä (usein ulko­mail­la alku­jaan oppia hak­enut) koulu­tuk­selli­nen eli­it­ti. Kysymyk­sessä on kehi­tyk­sen välttämättömyys.
    Kehi­tys ja sen tarve ei pysähdy taloudel­lisen hyv­in­voin­nin saavut­tamisen myötä. Tule­vaisu­udessa eri­tyisen tärkeää on yhteiskun­nan johta­van osan tieto­suh­teen, ‘epis­te­mol­o­gisen kehi­tys­ta­son’ kohen­tu­mi­nen, kysymys­ten mon­imutkaisu­u­den ja vaikeu­den tiedost­a­mi­nen, tiedon epä­var­muu­den ymmärtämi­nen. Näi­den kaltais­ten välinei­den kehit­tymisen avul­la yhteiskun­nal­la on parem­mat edel­ly­tyk­set tietomäärässä ja sen mon­i­naisu­udessa selviämiseen. Tämä selviämi­nen edel­lyt­tää mm. oman tieto­suh­teen sosi­aal­is­ten puolien ymmärtämistä. Hyvin tavanomais­es­ti ymmär­ryk­sen kehit­tymistä hait­taa mm. oman merk­i­tyk­sen korost­a­mi­nen oike­as­sa oli­jana. Tätä tiedol­lista eksymistä vas­taan on tärkeää oppia havain­noimaan tiedon kiin­nit­tymistä omaan iden­ti­teet­ti­in, on tärkeää oppia näkemään ero sen välil­lä, puo­lus­taako tun­nesyi­den myötä ensisi­jais­es­ti itseään vai pyrki­ikö puo­lus­ta­maan tietoa/ymmärrystä.
    Täl­laisil­la tek­i­jöil­lä on vaiku­tus­ta siihen, kuin­ka laadukkaan ja totu­u­den mukaisen ymmär­ryk­sen itses­tään ja tilas­taan ihmiskun­ta kyke­nee tuot­ta­maan ja käytän­nök­si tekemään. Tärkein juonne läh­tee tämän työn poten­ti­aal­is­ten ihmis­tek­i­jöi­den koulu­tuk­ses­ta, tuon koulu­tuk­sen laadukku­ud­es­ta, varhai­sista kehi­tysvu­o­sista alkaen.

  37. 70-luvun alusa n 25 % val­i­totieeel­lisen tiedekun­na opsike­li­joi­ta oli ei ‑yliop­pi­laista, jot­ka opiske­li­v­at tidekun­nan — tai muodol­lis­es­ti yliopis­ton kan­lertin — anta­man eriva­pau­den turvin. “He ovat suorit­ta­neet elämänk­oulus­sa niin perus­teel­lisen oppimäärän, että on kohtu­u­ton­ta edel­lyt­tää enem­pää muodol­lista koulua,” tote­si isäni, tidekun­nan dekaani.

  38. “Tämän lisäk­si opet­ta­jan aikaa kuluu hyvin paljon eri­lais­ten häiriköi­den kait­semiseen ja eri­ty­is­ryh­mäläi­sistä mm. oppimis­ra­joit­tei­sista ja maa­han­muut­ta­jista huolehtimiseen.”

    Heh, aika kaukana todellisuudesta.Olen seu­ran­nut nyt kolme vuot­ta eli­it­tik­oulua ja siel­lä häir­iöon­gel­mat ovat suurem­pia kuin entisessä peruskoulussa.

    Se, että oppi­las on lah­jakas ei merk­itse, että hän olisi help­po käsiteltävä ja opiske­lisi kiltisti tunneilla.Yleensä asia on päin­vas­toin ‚mitä suurem­pi asiantun­ti­ja ‚sitä han­kalampi ihmi­nen ja sam­pä­tee koululaisiinkin. 

    Eikä eli­it­tik­oulukaan ole vapaa häiriköistä, ja he ovat riit­tävän älykkäitä vält­tämään kiin­ni­jään­tiä, joten kurin saami­nen on vaikeampaa
    Niin­pä oppi­laat voivat sur­fa­ta, tek­stit­tää, pela­ta , häipyä tai tul­la kesken tunnin

    Mut­ta ei sil­lä ole vaiku­tus­ta koulumen­estyk­seen, sil­lä moti­vaa­tio , tot­tumi­nen sys­temaat­tiseen opiskelu­un ja itsearvioin­ti ovat kohdallaan.

    Koulun vaiku­tus oppimiseen on vain 5 % , suurin osa tulee oppi­laas­ta ja oppi­laan sosi­aalis­es­ta taustasta.

  39. Lah­jakku­u­den periy­tymi­nen ei ole suoraviivaista.
    Lah­jakku­us liu­den­tuu nopeasti, ei Ein­steinin lap­sista tul­lut uusia einsteineja

    Sää­tykier­ron hidas­tu­mi­nen merkitsee,että säädys­tä tulee enem­mänkin perin­nölli­nen ja eli­it­ti tyh­men­tyy ja lop­ul­ta meitä johta­vat lahjattomat

  40. Joo. Kuitenkin ollessani 1990 alkupuolel­la Kiinas­sa vien­ti­asen­nushom­mis­sa, en voin­ut vält­tyä siltä näkemältä, mitä näin paikallisen kaupun­gin yliopis­tossa — sisältäpäin.

    Tuol­la­han lah­jakkaim­mat opiske­li­jat opet­ti­vat kurssikavere­itaan ihan puh­taas­ta opet­tamisen halus­ta. Toki tuol­la oli mah­dol­lista tuol­lainen extra ope­tus, kun opiske­li­jat asui­v­at samas­sa cam­puk­sen nukku­misyk­sikössä. Täl­lä taval­la menetellen uskon, että varsi­nais­es­ta opetuk­ses­ta jää opiske­li­joiden kalloi­hin enem­män lähimuis­ti­in kuin meikäläisessä opiskelumaailmassa. 

    Siis avain­sanana meikäläiseen käytän­töön ver­rat­tuna edel­liseen olisi opin­topi­irien perus­t­a­mi­nen esim. ikän­sä perus­teel­la työt­tömik­si jäävien ammat­ti­lais­ten avul­la. Kyl­lä meil­lä läm­mitet­tyjä seiniä talvisinkin riit­tää kun­nan tilois­sa opin­topi­irien perus­tamisen tarpeisiin.

    1. Tuol­la­han lah­jakkaim­mat opiske­li­jat opet­ti­vat kurssikavere­itaan ihan puh­taas­ta opet­tamisen halusta.

      Olisi todel­la hauk­saa olla kanssasi samaa mieltä, varsinkin kun olen itse tehnyt samaa. Meil­lä kuitenkin oli edessämme varm taloudel­lis­es­ti tur­vat­tu tule­vaisu­us, vaik­ka emme olisi pää­tyneet sekaiseen kovin ahn­taaseen aka­teemiseen put­keen. Työt­tömyyskur­seista ei tästä ja mon­es­ta muus­ta syys­tä työt­tömien kesku­ud­es­ta nouse esi­in lah­jakkai­ta, työt­tömiä eteen­päin kan­nus­tavia nuoria.

  41. Olin tähän aamuun asti voimakkaasti taso­ryh­mien kan­nal­la. Luin oul­u­laisen gradun, jos­sa oli eksten­si­ivis­es­ti lainat­tu israelilaista tutkimus­ta. Tulok­set osoit­ti­vat että kolmi­por­taisel­la sys­teemil­lä, parhaiden oppimis­tu­lok­set paranevat hyvin vähän ver­rat­tuna sekaryh­mi­in, mut­ta heikom­pi­en ja keski­ta­sois­t­en tulok­set putoa­vat. Parhaim­man ryh­män sisäl­lä keskimäärin käsi­tys omas­ta osaamis­es­ta heikke­nee ja taipumus myöhem­min lopet­taa koulu lisääntyy.

    Posi­tion­aaliset erot ovat merkit­tävämpiä kuin todel­liset kyvykkyy­serot. Taso­ryh­mät ovat myrkkyä niille jot­ka ovat ryh­män heikoimpia, ja eri­tyis­es­ti niille jot­ka ovat huip­puryh­män heikoimpia. Se on siis se poruk­ka jos­ta ihan hyvät insinöörit, opet­ta­jat, riv­i­tutk­i­jat, jne tule­vat. Hei­dät voidaan hyödyl­lis­es­ti koulut­taa, ja taso­ryh­mät hait­taa­vat tätä.

    En muista kos­ka olisi oma ennakkolu­u­loni tul­lut näin totaalisen tyr­mä­tyk­si. Tämä vaatii vähän lisä­selvi­tyk­siä, mut­ta en huutele enää taso­ryh­mien puolesta.

  42. Onko koulu­tusy­hteiskun­ta luokkayhteiskunta?

    Aka­teem­i­nen men­estys ei minus­ta aiem­min ol samais­tunut luokkayhteiskuntaan. 

    Suo­mi on panos­tanut osaamiseen ja tieto­talouden pitkälle koulutet­tu­jen ihmis­ten palkkata­so ja määrä on ollut nousus­sa, joten on voitu puhua tulo­ero­jen kasvus­ta yleisel­lä tasolla.

    Yri­tysjo­hta­jis­sa ja huip­purikkaissa totor­e­i­ta on varsin vähän. Mieleen tuliee vain Marimekon Mika Ihamuotila.

    Suomes­sa koulu­tus on ollut merkit­tävä tasa-arvois­ta­ja ja mah­dol­li­uuk­sien tarjoaja.

  43. tiedemies: Olin tähän aamuun asti voimakkaasti taso­ryh­mien kan­nal­la. Luin oul­u­laisen gradun, jos­sa oli eksten­si­ivis­es­ti lainat­tu israelilaista tutkimus­ta. Tulok­set osoit­ti­vat että kolmi­por­taisel­la sys­teemil­lä, parhaiden oppimis­tu­lok­set paranevat hyvin vähän ver­rat­tuna sekaryh­mi­in, mut­ta heikom­pi­en ja keski­ta­sois­t­en tulok­set putoa­vat. Parhaim­man ryh­män sisäl­lä keskimäärin käsi­tys omas­ta osaamis­es­ta heikke­nee ja taipumus myöhem­min lopet­taa koulu lisääntyy.Positionaaliset erot ovat merkit­tävämpiä kuin todel­liset kyvykkyy­serot. Taso­ryh­mät ovat myrkkyä niille jot­ka ovat ryh­män heikoimpia, ja eri­tyis­es­ti niille jot­ka ovat huip­puryh­män heikoimpia. Se on siis se poruk­ka jos­ta ihan hyvät insinöörit, opet­ta­jat, riv­i­tutk­i­jat, jne tule­vat. Hei­dät voidaan hyödyl­lis­es­ti koulut­taa, ja taso­ryh­mät hait­taa­vat tätä.En muista kos­ka olisi oma ennakkolu­u­loni tul­lut näin totaalisen tyr­mä­tyk­si. Tämä vaatii vähän lisä­selvi­tyk­siä, mut­ta en huutele enää taso­ryh­mien puolesta.

    Mie­lenki­in­toisia tulok­sia. Itse en kuitenkan vielä ole menet­tänyt uskoani taso­ryh­mi­in. Ei ole vält­tämät­tä niin kauhean huono asia, että parhaim­man ryh­män heikoim­mat kohtavaat reaali­teetit omien kyky­jen­sä suh­teen jo varhaises­sa vaiheessa. 

    Jos­sain vai­heessa odotuk­set omien kyky­jen ja todel­lisu­u­den suh­teen kuitenkin kohtaa­vat. Mitä myöhem­mässä vai­heessa tämä tapah­tuu, sitä katk­er­am­paa se on niel­lä. Uskoisin, että mon­en yliopis­to-opiske­li­jan opiskelun tökkimisen syynä on juuri yliop­ti­mistiset odotuk­set omien kyky­jen suh­teen. Sit­ten kun huo­mataan, että ei ollakkaan ihan teräv­in­tä huip­pua, masen­nu­taan ja opin­not pitkit­tyvät tai keskeytyvät.

  44. http://ouluma.fi/2012/10/eriyttamisen-ja-tasoryhmiin-jaon-vaikutukset-nuorten-matematiikan-osaamiseen-ja-jatko-opintoihin/

    Täältä löy­tyy. Olen­naista on, että nähtävästi parhaiden ryh­mässä opin­to­jen keskeyt­tämi­nen lisään­tyy, ja siis nimeno­maan niin, että kun on parhaiden ryh­mässä 7–9 luokalla, keskeyt­tää toden­näköisem­min opin­ton­sa myöhem­min. Parhaiden ryh­män koepis­teet paranevat mar­gin­aalis­es­ti keskimäärin, mut­ta keski­ta­son ja heikon ryh­män pis­teet laske­vat rajusti. 

    Tämä tulos on läh­es täysin päin­vas­tainen sen kanssa, mitä olin itse kokenut ja näh­nyt taso­ryh­mistä. En väitä, että tämä on lop­ulli­nen totu­us, mut­ta kos­ka tämä on ain­oa kovaa dataa sisältänyt tulos jon­ka olen näh­nyt (sehän voi tietysti olla vaik­ka väären­net­ty, mut­ta mitään syytä olet­taa näin ei ole), min­un on pakko tarkas­taa mielipidettäni. 

    Olen­naista oli tuos­sa myös se, että taso­ryh­mis­sä erot kas­va­vat, ja eri­tyis­es­ti niin, että huonom­mat pär­jäävät entistä huonommin.

  45. Uskoisin, että mon­en yliopis­to-opiske­li­jan opiskelun tökkimisen syynä on juuri yliop­ti­mistiset odotuk­set omien kyky­jen suh­teen. Sit­ten kun huo­mataan, että ei ollakkaan ihan teräv­in­tä huip­pua, masen­nu­taan ja opin­not pitkit­tyvät tai keskeytyvät.

    Tämä ei var­mas­tikaan ole tilas­tol­lis­es­ti kat­soen yliopis­to-opiskelun polt­tavin ongel­ma, vaik­ka näitäkin tapauk­sia on. Mis­sään tapauk­ses­sa se ei ole ongel­ma, joka ratkeaisi muut­ta­mal­la koulu­jär­jestelmää rin­nakkaisten lin­jo­jen suuntaan.

    Keskimäärin ottaen ne opiske­li­jat, jot­ka eivät valmis­tu, ovat jo yliopis­toon tul­lessaan heikoimpia. Kun muis­te­taan, että kol­mannes yliop­pi­laista pääsee yliopis­toon, ei tämä heikoin aines toden­näköis­es­ti ole ollut lukios­sakaan eikä edes perusk­oulus­sa ikälu­okkansa kärkeä. Näin ajat­te­len siis tekni­ikan alan ammat­ti­laisen näkökul­mas­ta. Lukion fysi­ikas­sa ja matem­ati­ikas­sa opiske­li­ja tietää tason­sa hyvin selvästi. Tehtävät joko ratkea­vat tai niitä jää tekemät­tä. Jokainen tietää, onko aina taul­ul­la tekemässä sitä vaikein­ta kotite­htävää, kun muut eivät osaa, vai kat­se­le­mas­sa pulpetissa.

    Human­is­tisem­mil­la aloil­la ongel­ma omien taito­jen yliar­vos­tuk­ses­ta voi kyl­lä olla suurem­pi, mut­ta täl­löinkin kyse on useim­miten liial­lis­es­ta itse­tun­nos­ta, ei suinkaan real­is­tis­es­ta arvios­ta omista kyvy­istä. (“Opet­ta­ja ei ole ymmärtänyt piile­viä kykyjäni, mut­ta kun­han pääsen alalle X, tulen loistamaan.”)

  46. JTS:

    Yri­tysjo­hta­jis­sa ja huip­purikkaissa totor­e­i­ta on varsin vähän. Mieleen tuliee vain Marimekon Mika Ihamuotila.

    Onhan niitä nyt sen­tään joitakin muitakin, Nalle tietysti kaikkein kuu­luisim­pana, Koneen tj Alahuh­ta ja Car­gotecin omis­ta­ji­in kuu­lu­va Ilk­ka Herlin.

  47. KKK: Uskoisin, että mon­en yliopis­to-opiske­li­jan opiskelun tökkimisen syynä on juuri yliop­ti­mistiset odotuk­set omien kyky­jen suh­teen. Sit­ten kun huo­mataan, että ei ollakkaan ihan teräv­in­tä huip­pua, masen­nu­taan ja opin­not pitkit­tyvät tai keskeytyvät.

    Luu­len­pa, että matemaat­tisel­la ja teknisel­lä alal­la monel­la on syynä vähin­tään yhtä paljon se, että ei ole koskaan koulu­aikana joutunut tekemisi­in tarpeek­si haas­tavien asioiden kanssa. Jos on koulus­sa aina tot­tunut siihen, että asi­at ymmärtää heti ja matem­ati­ikas­sa tietää heti tehtävän nähtyään (tai viimeistään parin min­uutin miet­tisen jäl­keen) miten se ratkaistaan, ei saa koskaan koke­mus­ta siitä, miten läh­estyä aluk­si vaikeal­ta tun­tu­via ongelmia.

    Kun sit­ten ensim­mäisen ker­ran yliopis­tossa tör­määkin siihen, että kaikkea ei ymmär­rä heti ensim­mäiseltä kuule­mal­ta ja tehtävän ratkaisu ei ole selvin­nyt vielä kymme­nenkään min­uutin pohdin­nan jäl­keen, luulee ole­vansa liian tyh­mä opiskelel­maan alaa. Ei ole mitään aikaisem­paa koke­mus­ta siitä, että aluk­si vaikeal­takin tun­tu­van asian voi ymmärtää, kun sitä miet­tii vähän pitem­pään ja perusteellisemmin.

    Yleen­sä tähän ongel­maan tör­määvät eivät kuitenkaan ole liian lah­jat­to­mia alalle. He kyl­lä pär­jäävät ihan hyvin, kun­han oppi­vat oikeat työ­ta­vat ja tekemään töitä asioiden ymmärtämisen eteen. Mon­et vain luovut­ta­vat liian nopeasti.

  48. Kepa: Luu­len­pa, että matemaat­tisel­la ja teknisel­lä alal­la monel­la on syynä vähin­tään yhtä paljon se, että ei ole koskaan koulu­aikana joutunut tekemisi­in tarpeek­si haas­tavien asioiden kanssa. Jos on koulus­sa aina tot­tunut siihen, että asi­at ymmärtää heti ja matem­ati­ikas­sa tietää heti tehtävän nähtyään (tai viimeistään parin min­uutin miet­tisen jäl­keen) miten se ratkaistaan, ei saa koskaan koke­mus­ta siitä, miten läh­estyä aluk­si vaikeal­ta tun­tu­via ongelmia.

    Sinä olet kyl­lä käynyt eri lukion matem­ati­ikan kuin minä. Ainakin min­un aikanani lukiomatik­ka oli riit­tävän han­kalaa, pikem­minkin olen­naista oli oppia tekemään töitä eikä hyp­päämään “muka help­po­jen” tehtävien yli. 

    Tähän pitänee vielä maini­ta tätä nykyä olen ammatil­tani teo­reet­ti­nen fyysikko.

    Tiedemiehen kanssa olen täysin samaa mieltä taso­ryh­mien haitallisu­ud­es­ta perusk­oulus­sa ja on muka­va että omaan mutu-tun­tu­maani löy­tyy myös tutkimusti­etoa. Sen sijaan ker­ho­toim­intaa (myös) matemaat­tisi­in aineisi­in liit­tyen pitäisi kehit­tää eli rahoit­taa. Ker­hois­sa ei siis käsiteltäisi seu­raa­vana vuon­na koulus­sa vas­taan tule­via aihei­ta, vaan ope­tus­ta sivuavia asioi­ta, matem­ati­ikas­sa vaikka­pa logi­ikkaa, ryh­mä­teo­ri­aa, luku­teo­ri­aa tms. Eivät ne klas­sisen musi­ikin huiput sitä soit­toa koulus­sa har­joit­tele, vaan vapaae­htois­es­ti vapaa-ajallaan.

  49. Tero Heikkilä: Sen sijaan ker­ho­toim­intaa (myös) matemaat­tisi­in aineisi­in liit­tyen pitäisi kehit­tää eli rahoit­taa. Ker­hois­sa ei siis käsiteltäisi seu­raa­vana vuon­na koulus­sa vas­taan tule­via aihei­ta, vaan ope­tus­ta sivuavia asioi­ta, matem­ati­ikas­sa vaikka­pa logi­ikkaa, ryh­mä­teo­ri­aa, luku­teo­ri­aa tms. Eivät ne klas­sisen musi­ikin huiput sitä soit­toa koulus­sa har­joit­tele, vaan vapaae­htois­es­ti vapaa-ajallaan.

    Kyl­lä. Itse olen ajatel­lut perus­taa ker­hon lap­sille Suomessa. 

    Mik­si niitä pitäisi muuten julkises­ti erik­seen rahoit­taa? Ei matikkak­er­ho mitään eri­tyisem­pää rahaa tarvitse. Riit­tää, että koulun tms tilo­ja saisi käyt­tää kun ne ovat tyhjil­lään. Isom­mista kaupungeista löy­tyy var­masti van­hempia jot­ka ovat valmi­ita osal­lis­tu­maan. Eikö Suomes­sa enää mitään voi tehdä vapaae­htoisvoimin, vaan joka asi­aan pitää saa­da erik­seen jotain julk­ista tukea? Sen viisi euroa per lap­si var­masti saa van­hem­mil­ta kerät­tyä, ja jos on huono-osai­sista huolis­saan, niin vapaut­taa ker­homak­sus­ta ne, jot­ka saa­vat kokeista hyviä numeroita.

  50. Tero Heikkilä: Sinä olet kyl­lä käynyt eri lukion matem­ati­ikan kuin minä. Ainakin min­un aikanani lukiomatik­ka oli riit­tävän han­kalaa, pikem­minkin olen­naista oli oppia tekemään töitä eikä hyp­päämään “muka help­po­jen” tehtävien yli. 

    Sat­tuipa has­susti. Jos sin­un nimel­läsi varustet­tu­ja teo­reet­tisia fyysikoi­ta ei ole usei­ta, niin olemme käyneet täs­mälleen saman lukion (tosin muu­ta­man vuo­den välein) ja ilmeis­es­ti meil­lä on vielä ollut sama matem­ati­ikan opet­ta­ja lukios­sa. Olen todel­la häm­mästynyt, jos sin­un mielestäsi lukio­matem­ati­ik­ka oli riit­tävän han­kalaa luokan parhaimmille.

    Oma koke­muk­seni oli se, että lukio­matem­ati­ik­ka oli kyl­lä hauskaa, mut­ta ei siinä mitään haastei­ta ollut. Kaiken opete­tun ymmär­si ensi kuule­mal­ta (toki tässä on oma ansion­sa selkeäl­lä opet­ta­jal­la), kaikkien kotite­htävien ratkaisu­pe­ri­aate oli selvä heti, kun tehtävän näki, ja kokeisi­in valmis­tau­tu­miseen riit­ti 15 min­uutin koealueen silmäi­ly. Olen var­ma, että mei­dän noin 20 hen­gen pitkän matem­ati­ikan ryh­mässä oli ainakin 2 muu­ta oppi­las­ta, joil­la oli täs­mälleen sama tilanne. Esimerkik­si lukion matem­ati­ikkak­il­pailun tehtävät oli­si­vat kyl­lä olleet ihan eri taval­la haas­tavia, mut­ta taval­lisil­la oppi­lail­la ei ollut ennen www-aikakaut­ta mah­dol­lisuuk­sia saa­da käsi­in­sä niitä tehtäviä.

    Shok­ki oli suuri, kun TKK:lle tul­lessa ei sit­ten ymmärtänytkään matem­ati­ikan luen­nol­la luen­noi­jan selostus­ta eikä har­joi­tuste­htäviä nähdessään ollut mitään aav­is­tus­ta siitä, miten niitä olisi pitänyt lähteä ratkaise­maan. Ei ollut ker­ta kaikki­aan mitään koke­mus­ta siitä, miten pitäisi läh­estyä täl­laista tilan­net­ta, kun lukios­sa kaik­ki oli ollut itses­tään selvää.

    Kan­natan kyl­lä lämpimästi ideaasi koulu­jen matemaat­tis­es­ta kerhotoiminnasta.

  51. Tero Heikkilä: Sinä olet kyl­lä käynyt eri lukion matem­ati­ikan kuin minä. Ainakin min­un aikanani lukiomatik­ka oli riit­tävän han­kalaa, pikem­minkin olen­naista oli oppia tekemään töitä eikä hyp­päämään “muka help­po­jen” tehtävien yli. 

    Sin­ulle lukion pitkä matem­ati­ik­ka oli riit­tävän han­kalaa. Useim­mille se on liian vaikeaa. Itsel­leni lukion pitkä matem­ati­ik­ka oli täysin yhden­tekevää. En aikuis­lukios­sa käynyt tun­neil­la lainkaan. Avasin kir­jan poikkeuk­set­ta vas­ta koet­ta edeltävänä päivänä. Tein ensim­mäiset har­joi­tus­laskut koeti­lanteessa. Seit­semästä ensim­mäis­es­tä kurssista sain 10:n. Kahdek­sannes­ta kurssista sain 6:n, las­ket­tuani toista tun­tia tehtävää, jos­ta opet­ta­ja oli uno­htanut kaavion ja mitä ilman tehtävää ei voin­ut ratkaista. Sain jonkin­laisen her­morom­ah­duk­sen. Se oli myös viimeinen ker­ta kun tein minkään­laista matem­ati­ikan koet­ta, tent­tiä tai kirjoitusta.

    Tähän pitänee vielä maini­ta tätä nykyä olen ammatil­tani teo­reet­ti­nen fyysikko.

    Onnit­te­lut. Itse olen yhteiskun­nan tilas­tois­sa syr­jäy­tynyt ja työtön.

    Tiedemiehen kanssa olen täysin samaa mieltä taso­ryh­mien haitallisu­ud­es­ta perusk­oulus­sa ja on muka­va että omaan mutu-tun­tu­maani löy­tyy myös tutkimustietoa.

    Noin vahvis­tusharha toimii. Ennal­ta määrit­tynyt pitkälti emootioiden värit­tämä näke­mys tart­tuu saa­maansa vahvis­tuk­seen, ilmeisen välin­pitämät­tömänä tark­ista­maan saa­mansa vahvis­tuk­sen perusteita. 

    Tiedemiehen viit­taa­ma köykäi­nen gradu ei tue hänen esit­tämiään väit­teitä nimek­sikään. Epäilen, ettei hän edes lukenut sitä kokon­aan. Ehkä vain lop­un yhteenve­don. Tosin ei siinä yhteenve­dos­sakaan gradun tek­i­jä ase­tu kan­nalle puoles­ta, eikä vas­taan. Gradus­sa siteer­ataan selvästi enem­män taso­ryh­miä puoltavia tutkimuk­sia kuin niitä kyseenalais­tavia. Siteer­a­tu­ista tutkimuk­sista käy myös ilmi, että sil­lä on suuresti merk­i­tys­tä, miten taso­ryh­mät jär­jestetään ja miten niitä arvioidaan. Israelilaises­sa tutkimuk­ses­sa, mihin tiedemies viit­taa oppimis­vaiku­tusten suh­teen, joka oli jatku­moa aiem­paan israelilaiseen tutkimuk­seen arvioiti­in kehi­tys­tä muut­tumat­tomien rajo­jen sisäl­lä, lain­aus: Osaamis­ta­soa mit­taa­vat kokeet oli­vat Israelin opetusministeriön
    hyväksymiä ja niihin kuu­lui vain sel­l­aisia aihei­ta, mitä opiskelti­in kaikissa taso­ryh­mis­sä
    . Eli ysin ja kympin oppi­lai­ta laite­taan ylimpään taso­ryh­mään, sit­ten hei­dän kehi­tys­tään mitataan kokeil­la, joista he muutenkin saisi­vat yse­jä ja kymppe­jä. Sit­ten tode­taan, etteivät taso­ryh­mät ole heitä aut­ta­neet. Tämän tutkimuk­sen tek­i­jöi­den (etsin ja luin myös sen) alus­tuk­ses­sa on esimerkik­si jotain arvo­höpinää ja välit­tyy tunne siitä, että he oli­vat kiusaan­tunei­ta tutkimus­tu­lok­ses­ta, että suurin osa opet­ta­jista puoltaa tasoryhmiä.

    Toisaal­ta tälle ylim­mälle ryh­mälle saadaan erit­täin merkit­tävä tason nousu mitat­tua sil­loin, kun hei­dät vapaute­taan yht­enäisen ope­tus­su­un­nitel­man raameista ja hei­dän annetaan ede­tä pidem­mälle tai nopeam­min (minkä voisi kuvitel­la ole­van taso­ryh­män tarkoituk­sen, ellei ole vasem­mis­to­lainen). Ainakin näin tiedemiehen viit­taa­man gradun siteer­aa­man tutkimuk­sen mukaan, lain­aus: Laa­jen­netut kurssit eri­ty­is­lah­jakkaille (Enriched class­es for the gift­ed and talented).
    Lah­jakkaille oppi­laille tar­jo­taan laa­jem­paa ja eri­laista ope­tus­ta kuin mitä ope­tus­su­un­nitel­man mukaan tar­jo­taan muille saman luok­ka-asteen oppi­laille. Kulik & Kulik (1992) väit­tää, että eri­ty­is­lah­jakkaille tarkoitet­tu­jen kurssien opet­ta­jien työ­moraali olisi eri­tyisen korkea.

    Tutkimus­tu­lok­set
    Meta-ana­ly­y­sistä 25 artikke­lia tut­ki laa­jen­net­tu­jen kurssien vaiku­tus­ta eri­ty­is­lah­jakkaiden oppimiseen. Näistä tutkimuk­sista 22 havait­si tämän ope­tus­menetelmän tuke­van per­in­teistä ope­tus­menetelmää parem­min oppimista. Tutkimusten keskiar­von mukaan oppimi­nen tehos­tui 0,41 SD.
    Viisi tutkimus­ta 25 tutkimuk­ses­ta tarkasteli ope­tus­menetelmän vaiku­tus­ta lah­jakkaiden aka­teemiseen minäkäsi­tyk­seen. Näistä tutkimuk­sista neljässä havait­ti­in minäkäsi­tyk­sen nou­se­van lah­jakkaille tarkoite­tuis­sa ope­tus­ryh­mis­sä. Nousua oli keskimäärin 0,1 SD.

    Nopeutetut kurssit lah­jakkaille (Accel­er­at­ed class­es for the gift­ed and talented).
    Aka­teemis­es­ti lah­jakkaat oppi­laat saa­vat mah­dol­lisu­u­den suorit­taa koulun nopeutetus­sa aikataulus­sa ja valmis­tu­vat sieltä nuorempana.

    Tutkimus­tu­lok­set
    Kun lah­jakkaille oppi­laille suun­natun nopeutetun koulu­jär­jestelmän vaiku­tuk­sia analysoidaan, voidaan se tehdä karkeasti kahdel­la taval­la: ver­tail­uryh­mänä voidaan käyt­tää saman ikäisiä, alem­mal­la luokkata­sol­la ole­via oppi­lai­ta tai van­hempia samal­la luokkata­sol­la ole­via oppi­lai­ta. Tulok­set riip­pu­vat vertailuryhmästä.
    Meta-ana­ly­y­sis­sä 11 tutkimus­ta käyt­ti ver­tail­uryh­mänä saman ikäisiä, per­in­teisen ope­tus­su­un­nitel­man mukaan opiskellei­ta oppi­lai­ta. Näistä yhdestä­toista tutkimuk­ses­ta jokainen havait­si oppimisen kas­va­van merkit­tävästi nopeutetus­sa koulu­jär­jestelyssä; kasvua oli 0,87 SD.

    Samoin on siteer­at­tu tutkimuk­sia, jois­sa kaikissa taso­ryh­mis­sä tulok­set paranevat. Moti­vaa­tion lasku ylim­män ryh­män poh­jal­la, johon tiedemies viit­taa, kos­ki yhtä kyse­ly­tutkimus­ta. Pain­o­tan, tämä oli kyse­ly­tutkimus, jos­sa kyselti­in oppi­laiden omia tun­to­ja hei­dän jatko-opiskelun­sa suh­teen. Tiedemies kään­tää tämän muo­toon, että he oli­si­vat keskeyt­täneet opin­to­jaan. Täl­lais­es­ta ei gradun viit­taa­mas­sa tutkimuk­ses­sa ole viitet­tä. Hei­dän osaamis­ta­son­sa kuitenkin parani heiken­tyneestä minäku­vas­ta huolimatta.
    Alim­mis­sa ryh­mis­sä parani­vat sekä oppimis­tu­lok­set, että minäku­va. Useis­sa kyse­ly­tutkimuk­sis­sa ovat sekä taso­ryh­miä, että het­ero­geenisia ryh­miä opet­ta­neet opet­ta­jat puolta­ne­et tasoryhmiä.

    Näitä voisi gradus­ta ja gradun viit­taamista tutkimuk­sista siteer­a­ta vielä paljon laa­jem­min, joten ei voi kuin ihme­tel­lä, mitä ja miten valikoiden tiedemies on lukenut, kun hän toteaa, “ettei hän muista, kos­ka hänen ennakkolu­u­lon­sa oli­si­vat tulleet näin totaalis­es­ti tyrmätyiksi”.

    Sen sijaan ker­ho­toim­intaa (myös) matemaat­tisi­in aineisi­in liit­tyen pitäisi kehit­tää eli rahoit­taa. Ker­hois­sa ei siis käsiteltäisi seu­raa­vana vuon­na koulus­sa vas­taan tule­via aihei­ta, vaan ope­tus­ta sivuavia asioi­ta, matem­ati­ikas­sa vaikka­pa logi­ikkaa, ryh­mä­teo­ri­aa, luku­teo­ri­aa tms.

    Mitä järkeä olisi ede­tä “ker­hos­sa” pidem­mälle matem­ati­ikas­sa ja silti edel­lyt­tää lah­jakkaan ja kiin­nos­tuneen oppi­laan istu­van sadoil­la ja sadoil­la matem­ati­ikan tun­neil­la, joil­la tämän ker­ho­har­ras­tuk­sen myötä on hänel­lä sitäkin vähem­män annet­tavaa ja sitäkin enem­män apa­ti­aa, turhau­tu­mista ja tyl­sistymistä syn­nyt­tävää poten­ti­aalia? Mik­si oppi­las ei voisi kehit­tää itseään myös näil­lä tun­neil­la omien kyky­jen­sä mukaisesti?

    Eivät ne klas­sisen musi­ikin huiput sitä soit­toa koulus­sa har­joit­tele, vaan vapaae­htois­es­ti vapaa-ajallaan.

    He har­ras­ta­vat musi­ikki­aan moti­vaa­tio- ja osaamis­ta­son­sa rajap­in­nas­sa, eli parhaim­mil­laan ns. flow-tilas­sa. Jos koulus­sa olisi yhtä paljon musi­ikkia kuin mitä koulus­sa on matemaat­tisia ainei­ta, ja klas­sisen musi­ikin osaa­jat pis­tet­täisi­in päivästä toiseen soit­tele­maan alkei­ta 12 vuo­den ajan, niin se olisi heille var­masti todel­la turhaut­tavaa ja voisi tap­paa innon koko musiikkiharrastukseen.

  52. tiedemies: Olin tähän aamuun asti voimakkaasti taso­ryh­mien kan­nal­la. Luin oul­u­laisen gradun, jos­sa oli eksten­si­ivis­es­ti lainat­tu israelilaista tutkimus­ta. Tulok­set osoit­ti­vat että kolmi­por­taisel­la sys­teemil­lä, parhaiden oppimis­tu­lok­set paranevat hyvin vähän ver­rat­tuna sekaryh­mi­in, mut­ta heikom­pi­en ja keski­ta­sois­t­en tulok­set putoa­vat. Parhaim­man ryh­män sisäl­lä keskimäärin käsi­tys omas­ta osaamis­es­ta heikke­nee ja taipumus myöhem­min lopet­taa koulu lisääntyy.Positionaaliset erot ovat merkit­tävämpiä kuin todel­liset kyvykkyy­serot. Taso­ryh­mät ovat myrkkyä niille jot­ka ovat ryh­män heikoimpia, ja eri­tyis­es­ti niille jot­ka ovat huip­puryh­män heikoimpia. Se on siis se poruk­ka jos­ta ihan hyvät insinöörit, opet­ta­jat, riv­i­tutk­i­jat, jne tule­vat. Hei­dät voidaan hyödyl­lis­es­ti koulut­taa, ja taso­ryh­mät hait­taa­vat tätä.En muista kos­ka olisi oma ennakkolu­u­loni tul­lut näin totaalisen tyr­mä­tyk­si. Tämä vaatii vähän lisä­selvi­tyk­siä, mut­ta en huutele enää taso­ryh­mien puolesta.

    Annoin itsel­leni ker­toa alan tutk­i­jan toimes­ta, että yleis­es­ti ottaen ja empi­irisen näytön mukaan, koulu­jen jakau­tu­mi­nen hyvi­in ja huonoi­hin toimii noin. Eli huonois­sa kouluis­sa joi­hin valikoituu heikom­paa oppi­la­saines­ta tulok­set laske­vat rajusti, hyvis­sä koulus­sa eli lahjakkaammilla/parempiosaisilla oppi­lail­la taas vaiku­tus­ta ei oikein ole ja suun­takin on vähän niin ja näin. Osaseli­tys oli kai se että tuos­sa tup­paa opet­ta­jat valikoi­tu­maan, ja opetuk­sen tasol­la on suurin merk­i­tys nimeno­maan heille joil­la on huonom­mat lähtökohdat.

  53. Moi!

    Taso­ryh­mistä: takavu­osi­na oppik­oulu­jen aikaan tääl­lä Turus­sa kaupun­gin keskus­tan oppik­oulut imuroi­vat tehokkaasti jokaiselta kansak­oul­u­lu­okalta pri­imuk­set ja jo kahdessa tai kolmes­sa vuodessa sai­vat oppi­laat gaus­sat­tua niin, että löy­tyi se viides­osa luokalle­jätet­täviä. Eli jos halu­aa taso­ryh­miä, kan­nat­taa miet­tiä, mitä haluaa.

    Se Tiedemiehen mainit­se­ma gradu löy­tyy täältä:
    http://ouluma.fi/wp-content/uploads/2012/10/graduTimoPerala.pdf

    Touko Met­ti­nen

  54. Mielestäni lah­jakkaat oppi­laat voisi huomioi­da parem­min ope­tus­ma­te­ri­aalis­sa. Matem­ati­ikan oppikir­jo­jen pitäisi sisältää haas­tavampia ja abstrak­tia ajat­telua vaa­tivia tehtäviä. Täl­löin ei vält­tämät­tä mitään taso­ryh­miä tarvittaisi.

  55. KKK:
    Mielestäni lah­jakkaat oppi­laat voisi huomioi­da parem­min ope­tus­ma­te­ri­aalis­sa. Matem­ati­ikan oppikir­jo­jen pitäisi sisältää haas­tavampia ja abstrak­tia ajat­telua vaa­tivia tehtäviä. Täl­löin ei vält­tämät­tä mitään taso­ryh­miä tarvittaisi.

    Yliopis­tot ylläpitävät matikkakerhoja.Ja jos ei sekään riitä niin maail­man huip­puyliopis­tot tekevät samaa .

    Net­ti­aikana voi har­ras­taa niin korkeaa matem­ati­ikkaa kuin sielu sietää

  56. tpyy­lu­o­ma: hyvis­sä koulus­sa eli lahjakkaammilla/parempiosaisilla oppi­lail­la taas vaiku­tus­ta ei oikein ole ja suun­takin on vähän niin ja näin.

    Minus­ta tämä keskustelu tup­paa men­emään vähän mus­tavalkoisek­si. On aika selvää, että taso­ryh­mit­te­lyn tai opetuk­sen mukaut­tamisen voi tehdä hyvin monel­la taval­la ja tasolla.

    Jos asi­aa lähde­tään läh­estymään ideaal­ista päin, niin jokaisel­la oppi­laal­la on kak­si olen­naista muut­tu­jaa kus­sakin asi­as­sa: moti­vaa­tio ja valmi­udet. Oppi­laalle pitäisi pyrk­iä tar­joa­maan tekemistä, joka kas­vat­taa moti­vaa­tio­ta ja on hänen valmiuk­silleen sopivaa.

    Näil­lä on vielä sen ver­ran tekemistä tois­t­en­sa kanssa, että moti­vaa­tion voi hel­posti sam­mut­taa tar­joa­mal­la oppi­laalle oppi­sisältöä, joka on liian vaikeaa tai liian help­poa. Ryh­mäopetuk­ses­sa on kuitenkin pakko men­nä medi­aanin mukaan, joten moti­vaa­tio­ta naker­re­taan kum­mas­takin päästä.

    Moti­vaa­ti­ol­la on toinenkin funk­tio. On aivan eri asia opet­taa asi­aa motivoituneelle ryh­mälle kuin evvk-ryh­mälle. Motivoituneen ryh­män kanssa keski­tytään asi­aan, evvk:n kanssa aloite­taan evvk:n poistamisesta.

    Joten eriyt­tämisen edut tai hai­tat riip­pu­vat hyvin olen­nais­es­ti siitä, miten se tehdään. Yhden testin mukaan tietyssä iässä suoritet­tu jako kolmeen voi olla huono aja­tus. Toisaal­ta on aika selvää, että jos luokas­sa on liian helpon opetuk­sen turhaut­ta­ma oppi­las tui­jot­ta­mas­sa seinään, koulu ei kohtele hän­tä hyvin.

  57. Liian van­ha: Yliopis­tot ylläpitävät matikkakerhoja.Ja jos ei sekään riitä niin maail­man huip­puyliopis­tot tekevät samaa .

    Net­ti­aikana voi har­ras­taa niin korkeaa matem­ati­ikkaa kuin sielu sietää

    Tämä aut­taa paljon. Mut­ta se ei auta sitä ekalu­okkalaista, joka on valmiuk­sil­taan kuudeslu­okkalaisen tasol­la. Eikä se auta sitä kol­maslu­okkalaista, jon­ka opet­ta­ja vaatii kulke­van opetuk­ses­sa muun ryh­män mukana. Eikä edes matem­ati­ikas­sa netistä lukem­i­nen ole sama kuin asiantun­te­van ohjauk­sen saaminen.

  58. Minus­ta tun­tuu että lah­jakku­us ja varsinkin matemaat­ti­nen lah­jakku­us koetaan usein jotenkin piilevänä omi­naisuute­na, joka ei tarvitse sen enem­pää har­joi­tus­ta. Mut­ta kyl­lä lah­jakku­ut­ta on se että on kiin­nos­tunut tekemään töitä mie­lenki­in­ton­sa kohteen eteen. Olen töis­säni tavan­nut usei­ta matemaat­tis­es­ti tavat­toman lah­jakkai­ta ihmisiä, jot­ka osaa­vat löytää oival­tavia ratkaisu­ja han­kali­inkin ongelmi­in. Poikkeuk­set­ta he kaik­ki ovat tehneet kovan työn tuon taidon saavut­taak­seen ja sitä kehit­tääk­seen. Piilevä lah­jakku­us, joka ei näy työn­tekona, ei ole lah­jakku­ut­ta. Tähän blogi­in olen­nais­es­ti liit­tyvä kysymys on minkälaisin toimen­pitein saa parhait­en oppi­laat tuo­ta työtä tekemään. Yksi motivoin­ti liit­tyy siihen, että huo­maa ole­vansa aiheessa hyvä — ver­rokkiryh­mään­sä näh­den. Tämä on ainakin min­un voimakkain argu­ment­ti­ni taso­ryh­miä vas­taan. Toki on muitakin moti­vaa­tion lähteitä kuten innos­ta­va ympäristö ja haas­ta­vat tehtävät. Kuinkako­han merkit­täviä ne ovat yläasteikäiselle, jol­la on elämässään muitakin haasteita?

    Tiedemies: Hienoa että aiot perus­taa matikkak­er­hon. Ker­ropa Joskus miten hom­ma sujui. Valitet­tavasti esim. maaseudul­la saat­taa olla että ain­oa riit­tävän pätevä ker­hon vetäjä olisi matem­ati­ikan opet­ta­ja. Hän­tä tuskin sit­ten saa ker­hoa vetämään eli työpäivään­sä piden­tämään ilman eri korvausta.

    1. Minä kuu­lun itse niihin, joil­la matem­ati­ik­ka oli liian halp­poa koulus­sa, enkä oppin­ut koskaan tekemään sen oppimisek­si töitä. Har­mit­taa jälkikäteen.

  59. Tero Heikkilä: Yksi motivoin­ti liit­tyy siihen, että huo­maa ole­vansa aiheessa hyvä – ver­rokkiryh­mään­sä näh­den. Tämä on ainakin min­un voimakkain argu­ment­ti­ni taso­ryh­miä vastaan.

    Nyt pitää lait­taa omako­htaista anek­do­taal­ista evi­denssiä, kos­ka se on niin pahasti ris­tiri­idas­sa ylläol­e­van kanssa… 

    Olin itse yksi niistä oppi­laista, joille varsinkaan perusk­oulun matem­ati­ik­ka ei antanut kuin ankeut­ta. Olin tun­nil­la, yritin näyt­tää ope­tus­ta seu­raaval­ta, turhauduin pahasti. Tein kyl­lä vapaa-ajal­lani kaiken­laista matemaat­tiseen vivah­tavaa, mut­ta koulun matem­ati­ik­ka ei todel­lakaan toimin­ut motivaattorina.

    Olisin var­masti oppin­ut enem­män, jos min­ulle olisi lyö­ty kir­jat käteen, komen­net­tu johonkin hil­jaiseen nurkkaan ja käs­ket­ty tent­tiä oppimäärä. Aikakin olisi kulunut parem­min, mut­ta tyl­siä liian help­po­ja asioi­ta opiskel­lessa flow-tila muut­tuu slow-tilaksi.

    Eikä ryh­mässä hyvänä olem­i­nen ollut oikein moti­vaat­tori, kos­ka liial­la eri­laisu­udel­la pääsee kouluk­iusatuk­si. Ykkös­si­jas­ta kil­voit­telu voi toki toimia moti­vaat­to­ri­na, jos kil­pailu on tasaista, mut­ta epä­ta­saises­sa kil­pailus­sa se ei ole hyvä.

    Liian hyvä oppi­las ei myöskään ole ryh­män kannal­ta motivoi­va. Jostain ehkä voi löy­tyä se pyhimys, joka jak­saa mon­ta tun­tia viikos­sa näytel­lä kiin­nos­tunut­ta. Minä en ainakaan ollut se oppilas.

    Sen ver­ran kuitenkin pehmen­nän, että omista perusk­oulu­a­jois­tani alkaa olla sen ver­ran vuosikym­meniä, että koulukin voi nykyään ottaa asian parem­min huomioon.

  60. Aihe on itsel­leni tärkeä, joten jatkan vielä:

    Tero Heikkilä:
    Minus­ta tun­tuu että lah­jakku­us ja varsinkin matemaat­ti­nen lah­jakku­us koetaan usein jotenkin piilevänä omi­naisuute­na, joka ei tarvitse sen enem­pää harjoitusta.

    Matemaat­ti­nen lah­jakku­us on pitkälti syn­nyn­näistä. Tälle on val­ta­va empi­iri­nen näyttö.

    Mut­ta kyl­lä lah­jakku­ut­ta on se että on kiin­nos­tunut tekemään töitä mie­lenki­in­ton­sa kohteen eteen. 

    Matemaat­ti­nen lah­jakku­us ja moti­vaa­tio ovat eri asioita.

    Olen töis­säni tavan­nut usei­ta matemaat­tis­es­ti tavat­toman lah­jakkai­ta ihmisiä, jot­ka osaa­vat löytää oival­tavia ratkaisu­ja han­kali­inkin ongelmi­in. Poikkeuk­set­ta he kaik­ki ovat tehneet kovan työn tuon taidon saavut­taak­seen ja sitä kehittääkseen.

    Var­masti näin, mut­ta heil­lä on täy­tynyt olla riit­tävä poh­jal­la ole­va lah­jakku­us, minkä varaan ja minkä avul­la rak­en­taa oma kehittyminen.

    Piilevä lah­jakku­us, joka ei näy työn­tekona, ei ole lahjakkuutta.

    Tot­takai se on lah­jakku­ut­ta. Mieletön väite. Jos puhun vain oma­l­ta kohdal­tani, niin osasin esimerkik­si laskea suur­inu­meroisia päässälasku­ja jo alle kouluikäisenä. Tes­tasin nyt ensim­mäistä ker­taa use­aan vuo­teen, että kyke­nen yhä, tosin inhosin sitä, ja sain oikean tulok­sen seu­raavas­ta 5793x673. Täl­lais­es­ta puhu­mises­sa on muuten yleis­es­ti jonkin­lainen ylim­ielisyy­den, nar­sis­min ja vas­ten­mielisyy­den stig­ma ja häpeä.

    Yksi motivoin­ti liit­tyy siihen, että huo­maa ole­vansa aiheessa hyvä – ver­rokkiryh­mään­sä näh­den. Tämä on ainakin min­un voimakkain argu­ment­ti­ni taso­ryh­miä vastaan.

    Kuten em. gradun siteer­aamista useista tutkimuk­sista käy ilmi, niin taso­ryh­mät kohot­ta­vat moti­vaa­tio­ta ja minäku­vaa alem­mis­sa taso­ryh­mis­sä. Näin usei­den tutkimuk­sista valossa.

    Kävin tätä israelilaista tutkimus­ta tarkem­man kam­man kanssa lävitse, sekä etsin hie­man sen saa­maa aka­teemista palautet­ta. Pidän sitä nyt aika bia­soituneena, lainaan otteen “one of the project developer’s main goals” was to demon­strate that place­ment of stu­dents in mixed-abil­i­ty class­es was not detri­men­tal (p 550). … the loss in achieve­ments of the stronger stu­dents was neg­li­gi­ble. Demon­strat­ing this result was one of the project devel­op­ers’ main goals.

    Que? Vas­taus tiedet­ti­in jo kysymys­tä kysyt­täessä! “Tutkimuk­seen” myös liit­tyi tutkimuk­sen luokkien opet­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen “work­shoppei­hin”, jois­sa he sai­vat asen­nekas­va­tus­ta ja tiedo­nan­toa het­ero­geenis­ten ope­tus­ryh­mien eduista ja hyvistä puolista.
    Halu­aisin nähdä ne testit, joil­la he sai­vat numeeriset tulok­sen­sa. Ne voisi­vat ker­toa aika paljon, mut­ta sitä mate­ri­aalia ei hei­dän tutkimuk­sen­sa yhtey­destä netistä löydä.
    Halu­aisin myös tarkat tiedot osal­lis­tuneista kouluista ja niiden yleis­es­tä suori­tus­ta­sos­ta ja sen vai­hteluista. Jos ver­taan SYK:ta ja Jakomäen yläk­oulua, niin voin todis­taa ihan minkä tahansa biak­sen. Tämän biak­sen epäilem­i­nen on aiheel­lista, kos­ka nämä israelilaiset tutk­i­jat oli­vat kir­joit­ta­neet auki, minkä tulok­sen he ennal­ta toivoivat tutkimuk­ses­taan saa­vansa, ja oli­vat otta­neet myös opet­ta­jat asen­nekas­vatet­taviksi ole­maan valmi­ita otta­maan tämä tulos vas­taan. Lue lisää täältä, tiedemies myös: http://academic.sun.ac.za/mathed/malati/Files/TAP.pdf

    Tästä tois­es­ta kyse­ly­tutkimuk­ses­ta koskien oppi­laiden minäku­vaa, jota tiedemies siteerasi väärin, niin se oli kohdis­tet­tu 8.–12. luokan oppi­laille. Eli Suomeen muun­taen kolmelta viimeiseltä vuodeltaan luki­o­laisille. Tämän tutkimuk­sen anta­ma negati­ivi­nen sig­naali oli, että ylim­män ryh­män heikom­pi­en itse­tun­to las­ki, vaik­ka osaami­nen parani. Alku­peräisessä tutkimuk­ses­sa tämä oli eritel­ty sukupuolit­tain, mut­ta tämä tek­i­jä on gradus­sa häivytet­ty, kos­ka ei halu­ta ottaa sukupuoleen kan­taa ja on las­ket­tu keinotekoinen keskiar­vo. Lain­aus: Lynn M. Mulkeyn ja hänen kol­le­goiden tutkimuk­ses­sa alimpaan taso­ryh­mään kuu­lu­mi­nen ja ylimpään taso­ryh­mään kuu­lu­mi­nen on jaet­tu edelleen kah­teen osaan sukupuolen mukaan. Tässä tutkimuk­ses­sa ei syven­nytä sukupuolen aiheut­tami­in eroi­hin, joten muut­tu­jat on yhdis­tet­ty otta­mal­la tyt­tö­jen ja poikien arvo­jen keskiar­vo. Keskiar­von otta­mi­nen aiheut­taa harhaa, mikäli tyt­töjä ja poikia on Mulkeyn tutkimuk­sen poh­ja-aineis­tossa eri määrä. Muut­tu­jien arvo­ja voidaan näin ollen pitää lähin­nä suun­taa antavina.
    Voit arva­ta, kum­man sukupuolen itse­tun­to las­ki enem­män. Onhan meil­lä Suomes­sa taso­ryh­miä 10.–12. vuosilu­okille, ja ylem­mässä ryh­mässä mon­en itse­tun­to saa kolauk­sen, kun perusk­oulu­a­jan ahkeru­us ei enää riitä. Jos tiedemies todel­la luki gradun ja on tosis­saan siitä, mitä ylem­pänä sanoo, niin tämä tarkoit­taisi, että hän ilmeis­es­ti vas­tus­taa “totaalisen tyr­mäyk­sen saat­u­aan” lukio­matem­ati­ikan opetuk­sen jakamista lyhy­een ja pitkään matem­ati­ikkaan, jot­tei pidem­mässä matem­ati­ikas­sa huonom­min pär­jääville tule huonoa itse­tun­toa, “mikä johtaa opin­to­jen keskeyttämiseen”(sic). Tosin tiedemiehel­lä luokat 8.–12. oli­vat muut­tuneet luokik­si 7.–9., sekoittuen jotenkin israelilaisen tutkimuk­sen kanssa ilmeis­es­ti, joten epäilen edelleen, ettei hän edes lukenut koko gradua.
    Kos­ka israelilaises­sa tutkimuk­ses­sa ei ollut mitään koskien omia mieliku­via jatko-opin­to­jen suh­teen (col­leges­sa).

    Toki on muitakin moti­vaa­tion lähteitä kuten innos­ta­va ympäristö ja haas­ta­vat tehtävät. Kuinkako­han merkit­täviä ne ovat yläasteikäiselle, jol­la on elämässään muitakin haasteita?

    Haas­teel­lisu­us on moti­vaa­tion ja kehit­tymisen edel­ly­tys, riip­pumat­ta kaikesta muus­ta ympäril­lä tapah­tu­vas­ta. Tuo heit­tosi tun­tuu aika heikol­ta yri­tyk­seltä kiertää point­ti, johon et tun­nu löytävän vas­taus­ta. Viit­taan esimerkik­si aiem­paan ver­tauk­seen klas­sisen musi­ikin taita­jas­ta, joka opiske­lisi 12 vuot­ta alkei­ta päivästä toiseen.

  61. Mielestäni jako koulus­sa sen suh­teen mitä kukin voi oppia on erit­täin hyödylli­nen. Olin koulus­sa matem­ati­ikas­sa (yläas­teel­la) ja englan­nis­sa (lukiosa) laajassa/edistyneiden ryh­mässä. Matikas­sa en pitkästynyt kuo­li­aak­si, ja englan­nis­sa taas olin motivoituneem­pi oppi­maan, ettei min­ua potkit­taisi pois tasoryhmästä. 

    On kuitenkin huo­mat­ta­va, että jako ei mene niin että yksi oppi­ia kaikkea ja toinen ei mitään, nii­in kuin tuo Sak­san koulumalli tekee. Todel­lisu­udessa yksi on hyvä matikas­sa, toinen äikässä, kol­mas liikun­nas­sa jne, ja koko koulus­sa on vain pari sel­l­aista jot­ka avat lah­jakkai­ta kaikissa oppiaineissa. 

    Ahkeru­us sen sijaan jakaa ihmiset kokon­aisu­udessaan ryh­mi­in, ja perusk­oulus­sa voi olla 10 oppi­las kaikessa pelkäl­lä ahkeru­udel­la. Mut­ta voi olla myös 10 oppi­las tekemät­tä mitään, ja täl­löin ei opi tekemään men­estyk­sen eteen työtä. Molem­mat voivat aiheut­taa ongelmia jatkos­sa. (se ahk­era tör­mää viimeistään yliopis­tossa siihen, että ulkoa oppimi­nen ei riitä. ja se toinen toteaa että ei ymmär­räkään kaikkea heti)

    Eli pitäisi olla koulun sisäl­lä mah­dol­lisu­us jakaa porukkaa. Ehdo­tuk­seni on muo­dostaa vaik­ka matem­ati­ikkalu­ok­ka, kielilu­ok­ka jne. Lah­jakku­us jos­sain asi­as­sa mielestäni näkyy yleen­sä jo hyvin nuore­na. Ja yleen­sä kaik­ki ovat jos­sain lah­jakkai­ta, eli jos jokainen oppi­las arvioitaisi­in lah­jakkaak­si jos­sain osa-alueessa, saataisi­in tasa-arvoinen, mut­ta kuitenkin keskimäärin lah­jakkaille (=kaikille) parem­min sopi­va ryhmäjako.

    Idea olisi siis että esim matem­ati­ikkalu­okalla matikkaa vain yksinker­tais­es­ti opetet­taisi­in nopeam­mas­sa tahdis­sa ja/tai syväl­lisem­min, lisä­tun­te­ja ei tarvit­sisi, kos­ka ei tarvit­sisi huole­htia että se hän­nän­huip­pu ei pysy mukana. Mui­ta ainei­ta opetet­taisi­in kuten nykyäänkin.

    Super­lah­jakkaalle voisi antaa luvan osal­lis­tua muiden luokkien mukana laa­jem­mille kurs­seille. Huo­mat­tavasti helpom­paa kuin vain hypätä joku luok­ka kokon­aisu­udessan yli, mikä on nykyään ain­ut keino ede­tä nopeam­min. Täl­löin toki ryh­mäkoko laa­jas­sa ryh­mässä kas­vaa, mut­ta kos­ka siel­lä ei ole niitä heikom­pia oppi­lai­ta, niin se ei haittaa.

    Ja super­laiskat voitaisi­in potkia lah­jakkaiden ryh­mästä taval­liseen. Mut­ta voisin kuvitel­la että laa­jas­ta oppimäärästä taval­liseen siir­tymi­nen motivoisi laiskimus­ta oppi­maan. Ja laa­jas­ta nor­maali­in oppimäärään siir­tymi­nen on huo­mat­tavasti kevyem­pi toi­mi kuin luokalle jättäminen.

  62. Sekä taso­ryh­mäa­jat­telus­sa että perusk­oulumallis­sa on hyvät ja huonot puolen­sa. Ehkä jonkin­lainen syn­teesi näistä olisi paras vaihtoehto.

    Eri­tyisen lah­jakaalle oppi­laalle suo­ma­lainen perusk­oulu on lähin­nä tilaisu­us opetel­la sietämään itselleen yhden­tekevää ohjel­maa (laa­jem­min: yhteiskun­taa) ja tule­maan toimeen yhteisössä, joka koos­t­uu hyvin eri­lai­sista ihmi­sistä kuin itse on. Vaik­ka kaik­ki lah­jakkaat eivät ilmeis­es­ti tätä tilaisu­ut­ta hyö­dyn­nä, sen pois­t­a­mi­nen karsi­noimal­la lah­jakkaat jo lähtöko­htais­es­ti omaan yhteisöön­sä ei vaiku­ta minus­ta hyvältä ajatuk­selta. Ei etenkään tuo­ta az:n ansiokkaas­sa tek­stis­sään esit­tämää taus­taa vas­ten, jon­ka mukaan lah­jakkain 5% tulisi val­jas­taa tekemään tärkeitä yhteiskun­nal­lisia päätök­siä ja edis­tyk­sel­listä tiedet­tä. Yhteiskun­nan jäsenistä suurin osa ei ole huip­pu­lah­jakkai­ta, ja voidak­seen rak­en­taa hyvää yhteiskun­taa, on kyet­tävä jos­sain määrin ymmär­retämään ja samas­tu­maan taval­lisen ihmisen elämään, sekä tajua­maan oma poikkeavuutensa.

    Lah­jat­tomam­mille ja vähem­män motivoituneille (huono koulumen­estys voi johtua jom­mas­ta kum­mas­ta) uskon ole­van pelkästään etua siitä, että samas­sa koulus­sa opiskelee myös erit­täin lah­jakkai­ta ja motivoitunei­ta ihmisiä. Itse asi­as­sa tästä lie­nee etua kaikille muille pait­si huip­pu­lah­jakkaille itselleen. Mitä homogeenisem­paa oppi­la­saines on pär­jäämisen­sä suh­teen, sitä helpom­paa on laiskistua henkises­ti ja olla pyrkimät­tä parem­paan suorituk­seen. Jos joukos­sa on lah­jakkai­ta, muidenkin tekee mieli pyrk­iä parhaaseensa.

    Toisaal­ta on kyl­lä sylet­tävää tuh­laus­ta istut­taa lah­jakkai­ta ihmisiä tun­nista toiseen luokas­sa, jos­sa hei­dän näkökul­mas­taan ei tapah­du mitään kiin­nos­tavaa. Osa reagoi tähän häiriköimäl­lä, toiset sulkeu­tu­mal­la. Mis­sään tapauk­ses­sa täl­lainen kohtelu ei ole oikeu­den­mukaista, ja jois­sakin tapauk­sis­sa voidaan suurentelemat­ta jopa sanoa, ettei se ole ihmis­ar­voista. Kyse on kuitenkin osan kohdal­la vuosia jatku­vas­ta, jokapäiväis­es­tä piinasta.

    Nykyisessä perusk­oulus­sa ope­tus­ryh­mät on muo­dostet­tu oppi­laiden syn­tymävuo­den mukaan. Entä jos ne muo­dostet­taisi­in joka aineessa erik­seen oppi­laiden osaamis­ta­son mukaan? Koulus­sa, jos­sa on ala- ja yläk­oulu, siis yhdek­sän vuosikurssia, ja jokaises­sa vaikka­pa kak­si rin­nakkaislu­okkaa, on yhteen­sä 18 ope­tus­ryh­mää pakol­li­sis­sa aineis­sa. Jos nuo ryh­mät muo­dostet­taisi­in oppi­laiden tason mukaan, saataisi­in huo­mat­ta­van laa­ja valikoima eri­ta­soista aineope­tus­ta. Jos vielä lukion oppimäärätkin ympät­täisi­in samaan koulu­un, luo­taisi­in niin eri­ty­is­lah­jakkaille kuin kaikille muillekin tapa suorit­taa perusk­oulu tahdis­sa, jos­sa ain­oas­taan oma poten­ti­aali ja moti­vaa­tio rajoit­ta­vat eten­e­mistä. Kaik­ki oli­si­vat edelleen fyy­sis­es­ti samas­sa koulus­sa eikä ketään luokiteltaisi pysyvästi ja kaikenkat­tavasti “lah­jakkaak­si” tai “alisuo­ri­u­tu­jak­si”, vaan todel­li­nen men­estys ratkai­sisi jokaises­sa aineessa erik­seen, ja oppi­las olisi ain­oas­taan niin hyvä kuin oma, viimeisin koe­tu­lok­sen­sa. Jäykkien tasolu­okkien ja ‑koulu­jen ongelma­han on osak­si siinä, että niihin haetaan ja päästään vain ker­ran. Dynaami­sis­sa taso­ryh­mis­sä kokoon­panoa voisi päivit­tää koe­tu­losten perus­teel­la vaik­ka kak­si ker­taa vuodessa.

    Täl­lainen sys­tee­mi palvelisi sitäkin ryh­mää, joka on yhdessä tai kahdessa aineessa lah­jakkai­ta mut­ta muis­sa aineis­sa keski­ta­soa. Eril­liset lah­jakkaiden koulut voisi­vat olla tälle ryh­mälle liian haas­tavia ja sik­si epä­mo­tivoi­va ympäristö.

    1. kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että meil­lä annetaan super­lah­jakkuuk­sille eril­listä koulun ulkop­uolista koulu­tus­ta sekä urheilus­sa että musi­ikissa. Mik­si ongel­mat, jot­ka väistämät­tä seu­rau­si­vat eril­lisen matem­ati­ikan opetuk­ses­ta huip­pu­lah­jakkaille, eivät ilmene urheilun ja musi­ikin alal­la ja mik­si ne hyödyt, joi­ta musi­ikin ja urheilun alal­la lah­jakkuuk­sien kiu­lu­tuk­ses­ta koitu­vat, eivät koi­tu­isi matematiikassa?

  63. Lau­ri R: Eli pitäisi olla koulun sisäl­lä mah­dol­lisu­us jakaa porukkaa. Ehdo­tuk­seni on muo­dostaa vaik­ka matem­ati­ikkalu­ok­ka, kielilu­ok­ka jne. 

    Peri­aat­teessa tämä on hyvä idea, mut­ta valitet­tavasti empi­iri­nen evi­denssi ei tue sitä, että “yksi on hyvä yhdessä, toinen toises­sa”. Liikun­ta ja kuvaa­mataito ilmeis­es­ti liikku­vat jonkin ver­ran pie­nil­lä (mut­ta posi­ti­ivisil­la) kor­re­laa­tioil­la, mut­ta yleis­es­ti kaikkien lukuainei­den men­estyk­sel­lä on voimakas kor­re­laa­tio keskenään.

    Heikko oppi­las on usein heikko aika lail­la kaikessa, vah­va oppi­las vah­va kaikessa. Tämän lisäk­si koulun pitää pystyä tuke­maan niitä eri­ty­istapauk­sia, joil­la on voimakkaasti keskit­tynyt lah­jakku­us (matemaatikko heikoil­la kielel­lisil­lä valmiuk­sil­la, kuu­den kie­len puhu­ja ilman matemaat­tisia valmiuksia).

    Mihin siis pitäisi men­nä sen oppi­laan, jol­la on kympit sekä kielis­sä että matemaat­ti­sis­sa aineissa?

    Toden­näköis­es­ti parem­pi olisi jär­jestää aineko­htaisia taso­ryh­miä. Näin on jois­sakin paikois­sa yleisimpi­en ainei­den kohdal­la tehtykin. Täl­löin sama oppi­las voi olla vaikka­pa matem­ati­ikas­sa parhaiden ryh­mässä, äidinkielessä keskiryh­mässä ja liikun­nas­sa pul­lamössö­jen joukos­sa pon­nis­tele­mas­sa ylöspäin.

    Osit­tain koulu­jen pain­ot­teisu­ude­tkin ovat ihan fuu­laa. Esimerkik­si SYK on kieli­pain­ot­teinen koulu, vaik­ka mitatut tulok­set ovat hyviä myös matemaat­ti­sis­sa aineis­sa. Samoin mon­et musi­ikkipain­ot­teiset koulut ovat hyviä oppimis­tu­lok­sil­taan, vaik­ka musi­ikkia ei mita­ta. Ehkä joku joskus vielä perus­taa ihan reilusti opiskelu­pain­ot­teisen koulun…

  64. Top tykkänään. Min­un ennakkolu­u­loni sai ison iskun, kos­ka tutkimus meni täysin vas­taan min­un ennakkolu­u­loani. Pidin aiem­min itses­tään­selvyytenä että taso­ryh­mil­lä on vain posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia, kos­ka olen itse opiskel­lut taso­ryh­mässä yläas­teen aikana. Olin tosin luokan parhaim­mis­toa, joten en ollut tul­lut ajatelleek­si mah­dol­lista negati­ivista vaiku­tus­ta ylim­män ryh­män heikoimpiin.

    Olen huolis­sani tästä porukas­ta, kos­ka he ovat se poruk­ka jota mar­gin­aalis­sa koulute­taan tai jätetään koulut­ta­mat­ta niin, että siitä todel­la on hyö­tyä. Lisäk­si keskiryh­män tulok­set oli­vat heikommat.

    Az teki kiitet­tävää työtä lähdekri­ti­ikin osalta. En selvit­tänyt taus­to­ja tarkkaan. Joudun luke­maan niin paljon tek­ste­jä etten ehdi sen tason kri­ti­ikki­in itse.

  65. Viherinssi: Jos asi­aa lähde­tään läh­estymään ideaal­ista päin, niin jokaisel­la oppi­laal­la on kak­si olen­naista muut­tu­jaa kus­sakin asi­as­sa: moti­vaa­tio ja valmiudet.

    Ja jos puhutaan oppimis­tu­lok­sista, niin tietenkin tohon lisätään opet­ta­jan moti­vaa­tio ja valmi­udet, ope­tus­me­to­di, koko instu­tion­aa­li­nen ympäristö, jne. Mis­tä pääsen tähän:

    az: Que? Vas­taus tiedet­ti­in jo kysymys­tä kysyt­täessä! “Tutkimuk­seen” myös liit­tyi tutkimuk­sen luokkien opet­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen “work­shoppei­hin”, jois­sa he sai­vat asen­nekas­va­tus­ta ja tiedo­nan­toa het­ero­geenis­ten ope­tus­ryh­mien eduista ja hyvistä puolista.

    Kun mä en nyt oikein tajua mikä tässä on ongel­ma. Jos halu­aa tutkia miten taso­ryh­mät, jot­ka siis määräy­tyvät oppi­laan tason mukaan, niin minus­ta on ihan kosher taval­laan elim­i­noi­da bias­ta joka tulee opet­ta­jien asen­tei­den kaut­ta. Jos tuol­la taval­la saa eri tulok­sia, niin eikö se ker­ro siitä että kyse nimeno­maan ei ole taso­ryh­mistä sinän­sä vaan miten niitä opete­taan ja että taso­ryh­mät itsessään vaikut­ta­vat opet­ta­jien odotuk­si­in, työsken­te­ly­tapoi­hin, tms.?

    Sem­minkin kun az:n lainaa­mas­sa rap­paris­sa tode­taan yhteenvedossa:

    Both sides of the debate tend to com­pare the weak­ness­es of the oppos­ing sys­tem to their own best prac­tise. Evi­dence sug­gests that poor out­comes for stu­dents in low streamed class­es are linked to admin­is­tra­tive, atti­tu­di­nal, behav­iour­al and social fac­tors, which means that low-stream class­es are pos­si­bly more like­ly to encounter poor teach­ing than high streams. The the­o­ret­i­cal advan­tages of suit­ing teach­ing to the lev­el of the stu­dents, and mak­ing the job of the teacher eas­i­er, may, in fact make the teacher less apt to meet the needs of the range of abil­i­ty lev­els in the class. Over­all, though, there is con­sid­er­able evi­dence accu­mu­lat­ing for each side of the debate…

    View­ing instruc­tion­al prac­tices as inevitably linked to either same or mixed abil­i­ty class­es may pre­vent schools from imple­ment­ing improve­ments to their cur­rent sys­tem. Giv­en that decades of debate have failed to show major effects of either same-abil­i­ty or mixed-abil­i­ty group­ing, it is like­ly that there are more impor­tant fac­tors deter­min­ing how math­e­mat­ics is learnt. It may be more pro­duc­tive to research ways to improve the teach­ing of math­e­mat­ics in any classroom.

    Yleis­es­ti ottaen, jos jos­sain kysymyk­sessä on rutkasti evi­denssiä puoles­ta ja vas­taan, niin toden­näköis­es­ti kysymys­tä pitää muuttaa.

  66. Ok. Olen sitä mieltä, että lah­jakkaat pitää huomioi­da opetuk­ses­sa. Siitä olen eri mieltä (jonkun kanssa, jos joku nyt on tätä mieltä), että lah­jakkaat pitää eristää vähem­män lah­jakkaista tai edes erot­taa omak­si ryh­mäk­seen. Täl­lä en vielä tarkoi­ta lukion pitkää ja lyhyt­tä matem­ati­ikkaa — se ei nyt vielä niin hirveästi erot­tele. Pitää myös ottaa huomioon, että lapset kehit­tyvät eri nopeuk­sil­la. Olen aika var­ma, että min­ulle oli hyö­tyä olla maaseu­tu­luki­olu­okan pri­imus matikas­sa. Siinä vai­heessa en var­maan olisi edes pär­jän­nyt itseäni lah­jakkaam­mille Päivöläläisille (sil­loin en tosin ollut paikas­ta edes kuul­lut). Minä tosin taidan olla ain­oa tässä blo­gis­sa, joka ei tyl­sistynyt koulun matikan tun­nil­la… 🙂 Yksi syy taitaa olla lukioni sil­loises­sa eri­no­maises­sa matem­ati­ikan opettajassa. 

    Voin muuten kään­tää tuon klas­sisen musi­ikin soit­ta­jan esimerkin myös toisin. Olet­teko kuulleet niistä, joiden mukaan asteikko­ja oli heti niin help­po soit­taa, ettei niitä jak­sanut pahem­min har­joitel­la? Ja tämän tyl­syy­den vuok­si maail­ma menet­ti huip­pumuusikon. Lah­jakku­u­den tai lah­jat­to­muu­den käsitet­tä käytetään joskus leimana, jon­ka annamme liiak­si määrätä ajat­telu­amme. Min­ul­la kesti muu­ta­ma vuosikym­men taju­ta että voisin oppia laula­maan riit­tävästi sitä har­joit­tele­mal­la, vaik­ka ala-asteen opet­ta­jani toisin yrit­ti uskotel­la. On selvää että van­ha sanon­ta lah­jat­tomien har­joit­telus­ta on juuri toisin päin: vain lah­jakkaat harjoittelevat. 

    Osmon ver­tauk­seen urheil­i­joiden ja muusikoiden eri­tyisk­oulu­tuk­ses­ta: on var­maan niin, ettei ainakaan huip­pu-urheil­i­jois­sa ole enää mon­taakaan, joka ei olisi käynyt urheilu­pain­ot­teista koulua (myön­nän: mutua). Minä näen amma­tis­sani paljon matemaat­tis­es­ti lah­jakkai­ta yliopis­to-opiske­li­joi­ta. Jostain syys­tä vain har­vat heistä ovat käyneet mitään matemaat­tista eri­ty­is­lukio­ta. En tiedä mik­si nuo matikkaluki­o­laiset eivät päädy suurin joukoin opiskele­maan esim. fysi­ikkaa. No, tästäkin voi var­maan vetää johtopäätök­sen molem­pi­in suun­ti­in, kuten tpyy­lu­o­ma mainitsi. 

    Lah­jakkaille annet­tu­jen lisäte­htävien ei muuten tarvitse olla sitä seu­raa­van vuo­den aineis­toa. Tyt­tärel­läni tuli neljän­nel­lä luokalla vas­taan koor­di­naatis­to, jol­loin opetin hänelle suun­tavek­torin käsit­teen. Tästä voi laa­jen­taa vaikka­pa miet­timäl­lä, mitä lasku­toim­i­tuk­sia vek­tor­eil­la voisi tehdä. Voisiko lah­jakkaille antaa tämän kaltaisia lisäte­htäviä, ilman että heille yritet­täisi­in opet­taa perusk­oulun yhdek­sän vuo­den oppimäärä kuudessa vuodessa?

  67. az: Jos tiedemies todel­la luki gradun ja on tosis­saan siitä, mitä ylem­pänä sanoo, niin tämä tarkoit­taisi, että hän ilmeis­es­ti vas­tus­taa “totaalisen tyr­mäyk­sen saat­u­aan” lukio­matem­ati­ikan opetuk­sen jakamista lyhy­een ja pitkään matematiikkaan

    En pahas­tu siitä, että täl­laista kir­joite­taan, kos­ka se ei lop­pu­jen lopuk­si mil­lään taval­la tosi­asial­lis­es­ti koske min­ua. Sen­si­jaan ihmette­len kovasti tarvet­ta tuo­da täl­laisia täysin älyt­tömiä ja yliampu­via “argu­ment­te­ja” keskusteluun. 

    Kri­ti­ik­ki tutkimuk­ses­ta oli ihan hyvää. Minä en kuitenkaan ole näh­nyt yhtään ain­ut­ta vakavas­tiotet­tavaa tutkimus­ta aiheesta, ja ennen tätä — ilmeis­es­ti jos­sain määrin tietenkin kyseenalaista — tutkimus­ta johon silmäillen tutus­tu­in, olin täy­del­lis­es­ti ennakkolu­u­lo­jeni varassa. 

    Ihmi­nen, joka ei pun­nitse ennakkolu­u­lo­jaan kun näkee sitä vas­taan käyvän tutkimus­tu­lok­sen, ei ole kovin vakavas­tiotet­ta­va ajat­teli­ja. En nyt tarkoi­ta sitä, että yksi tutkimus kaataa mon­ta tutkimus­ta, vaan sitä, että yksi tutkimus aset­taa pelkkään mutu-ajat­telu­un perus­tu­van käsi­tyk­sen kyseenalaiseksi.

    Yri­tys syyt­tää min­ua jonkin­lai­sista äärim­mäi­sistä vas­takkai­sista mielip­iteistä sil­lä perus­teel­la että totesin aiem­man jyrkän mielip­i­teeni (kan­natin, ja osin toki kan­natan edelleenkin, taso­ryh­miä, mut­ta en yhtä ehdot­tomasti kuin ennen), on sitäkin epämiel­lyt­tävämpi argu­men­toin­nin tapa. 

    Olin kyl­lä tietysti mielis­säni siitä, että kyseinen tutkimus kri­it­tis­es­ti tuli näin käsitel­tyä, mut­ta valitet­tavasti kir­joituk­sen sävy saa min­ut usko­maan että kri­ti­ik­ki on mitä ilmeisim­min pahem­min bia­soitunut­ta kuin se, että minä sat­tumal­ta (etsimät­tä) tör­mäsin tähän tutkimuk­seen joka oli ennakkolu­u­lo­jeni vastainen.

    Tämä saa min­ut kyl­lä myös laske­maan huo­mat­tavasti nim­imerk­ki Az:n sub­jek­ti­ivista uskot­tavu­ut­ta muis­sakin asiois­sa. Tämä on sääli sik­sikin, että hän on esit­tänyt terävää, jos koh­ta asial­lisu­u­den rajo­ja hipo­vaa kri­ti­ikkiä niin monista asioista mie­lenki­in­toisil­la tavoilla.

  68. Ikävää, jos koit kri­ti­ikin sosi­aalisel­la tasol­la. Se oli tarkoitet­tu asi­ata­soisek­si. Tämäkin ker­taus käy­dys­tä keskustelus­ta ja osin epis­te­mologi­nen pohd­in­ta on tarkoitet­tu asi­ata­soisek­si, joten voitko mah­dol­lis­es­ti osoit­taa, mis­sä menen vikaan asi­ata­sol­la. (Olisin lähet­tänyt tämän mielu­usti sähkö­pos­til­la, jos olisin tien­nyt osoit­teesi. S‑posti kun on vähem­män sosi­aalis­es­ti latau­tunut ympäristö. Enkä tiedä, onko täl­lä muille juuri mie­lenki­in­toa. Toivoisin, että viit­sit lukea tämän ajatuk­sel­la. Jotkut asi­at perustelin tarkoituk­sel­la väsyt­tävään läpiko­taisu­u­teen asti, vähen­tääk­seni väärinymmär­rysten mahdollisuutta.)

    Väität argu­ment­tiani koskien lukion pitkää ja lyhyt­tä matem­ati­ikkaa täysin älyt­tömäk­si ja yliampu­vak­si, mut­ta et kom­men­toi mitenkään varsi­naista kri­ti­ikkiäni, jol­la tämän peruste­len. Eli tästä syys­tä, vielä ker­rat­en: Ensim­mäis­es­tä kom­men­tis­tasi läh­tien, tiedemies, oli keskeinen perus­teesi se, että ylem­mässä ryh­mässä heikom­min suo­ri­u­tu­vien käsi­tys omas­ta osaamis­es­ta las­kee. Kir­joi­tat tämän selvin­neen israelilais­es­ta tutkimuk­ses­ta. Israelilaises­sa tutkimuk­ses­sa ei tätä tem­ati­ikkaa kuitenkaan tutkit­tu. Viit­taat tähän use­am­man ker­ran nimeno­maan israelilaisen tutkimuk­sen osalta (“luokat 7–9”). Kuten kor­jasin sin­ua use­am­man ker­ran, niin tätä tem­ati­ikkaa tutkit­ti­in aivan toises­sa gradun viit­taa­mas­sa tutkimuk­ses­sa, ja siinä kohderyh­mänä oli­vat luokat 8.–12. eivät 7.–9.. Luokat 10.–12. vas­taa­vat suo­ma­laista lukio­ta. Tässä tutkimuk­ses­sa nimeno­maan tyt­tö­jen käsi­tys omas­ta osaamis­es­ta las­ki. Tämä ilmiö tun­netaan hyvin myös Suomes­ta, se on yleis­maail­malli­nen. Tutkimuk­ses­sa ei myöskään todet­tu “opin­to­jen keskeyt­tämistä”, kuten use­am­man ker­ran toi­s­tat, vaan tutkit­ti­in oppi­laiden asen­tei­ta jatko-opiskelun suh­teen. Tämän gradun tek­i­jä alle­vi­ivaa, jot­ta siitä ei syn­ty­isi väärinkäsitystä.

    Näi­den poh­jal­ta kysyn, että jos todel­la luit gradun, ja jos kri­ti­ikkisi kos­kee nimeno­maan tätä itse­tun­non heikken­e­mistä, kuten ainakin neljään eri ker­taan toi­s­tat viesteis­säsi, ja tutkimus johon viit­taat kos­ki tosi­asial­lis­es­ti luokkia 8.–12., eikä 7.–9. ja itse­tun­non heikken­e­m­i­nen hei­jas­tui col­lege-opin­to­ja koskien, niin vas­tus­tatko tältä poh­jal­ta lukion pitkää matem­ati­ikkaa? Jos käyt tämän argu­men­taa­tion lävitse asi­ata­sol­la, niin onko kär­jis­tet­ty kysymys todel­lakin täysin älytön ja yliampu­va? Ilmiöl­lä on nimit­täin vastaparin­sa Suomen lukioiden pitkän matem­ati­ikan opiske­li­joiden kesku­ud­es­ta, jos­sa ei niin hyvin pär­jäävien käsi­tys omia yliopis­to-opin­to­ja koskien heikke­nee (tuon gradus­sa viitatun tutkimuk­sen col­legea vas­taa­va). Hehän ovat se poruk­ka, jos­ta sano­jasi siteer­at­en “ihan hyvät insinöörit, opet­ta­jat, riv­i­tutk­i­jat jne. tule­vat”, ja “joiden koulu­tus­ta taso­ryh­mät hait­taa­vat”. Onko ver­taus todel­la sinus­ta yliampu­va? Voitko vas­ta­ta tähän asiatasolla? 

    Näi­den gradus­sa viitat­tu­jen eri tutkimusten tois­tu­van sekoit­tamisen ja väärin siteeramisen poh­jal­ta, mihin use­am­man ker­ran syyl­listy­it, oli mielestäni perustel­tua kysyä, että luitko edes grad­ua? Pidän sin­ua sen ver­ran fik­suna, että jos olisit gradun lukenut, niin ei ole mitenkään mah­dol­lista, että olisit sitä siteer­an­nut niin virheel­lis­es­ti kuin siteer­a­sit. Ja jos luit gradun, niin mik­si use­am­mista gradus­sa siteer­a­tu­ista tutkimuk­sista juuri tämä israelilainen tutkimus vaku­ut­ti sin­ut “totaalisen tyr­mäyk­sen” voimalla?

    Nyt viimeisim­mässä kom­men­tis­sasi toteat tutus­tuneesi tähän tutkimuk­seen silmäillen. Hyp­päsitkö ylitse niistä tutkimuk­sen arvolatau­tuneisu­u­den ja ennal­ta toiv­o­tut tulok­set ilmai­se­vista kohdista? Vai tarkoi­tatko grad­ua? Mik­si sil­loin jätit kaik­ki vas­takkaista kan­taa ole­vat tutkimuk­set huomiotta ja tak­er­ruit tähän yhteen?

    Kir­joi­tat olleesi ennen tähän israelilaiseen tutkimuk­seen tutus­tu­mis­tasi täysin ennakkolu­u­lo­je­si varas­sa ja kuitenkin olleesi jyrkästi ja voimakkaasti taso­ryh­mien kan­nal­la ja pitäneesi niitä itses­tään selvyytenä. Toteat, ettet olisi “kovin vakavasti otet­ta­va ajat­teli­ja”, jos et olisi em. tutkimuk­sen myötä pun­nin­nut näitä ennakkolu­u­lo­jasi. Kuin­ka vakavasti otet­tavaa on toisaal­ta “täy­del­lisen tyr­mäyk­sen” lail­la muut­taa kan­taansa yhden ain­oan, nopeasti skim­maa­mansa (ja väärin luke­mansa ja väärin siteera­mansa) tutkimuk­sen pohjalta?
    Eikö vakavam­paa suh­tau­tu­mista edus­taisi täl­lai­sista drasti­sista johtopäätök­sistä pidät­tymi­nen, syvem­pi tutus­tu­mi­nen (“taus­to­jen tark­ist­a­mi­nen”, jon­ka myön­sit jät­täneesi tekemät­tä) em. tutkimuk­seen ja tutus­tu­mi­nen mui­hin tutkimuk­si­in? Tai ainakin jos ei ole aikaa, tai sik­si kunnes on aikaa, johtopäätök­sistä pidät­tymi­nen? Kos­ka olen pitänyt sin­ua suh­teel­lisen ratio­naalisen ajat­teli­jana, niin oletin aluk­si, että olit todel­la kohdan­nut jotain painavaa tutkimus­dataa asian suh­teen, etkä vain halun­nut siten esittää.

    Tämä israelilainen tutkimus, nyt kun olen sen taus­toi­neen käynyt kat­tavasti lävitse, edus­taa mielestäni kuitenkin hyvin läheis­es­ti sitä aka­teemista metodol­o­gista suun­taus­ta (“ymmär­rysti­eteitä”), jos­ta itse, tiedemies, kir­joitit toisaal­la (Marko Hamilon tiede-blo­gis­sa) taan­noin seuraavasti:

    Tiedemies kir­joit­taa:
    24. lokaku­u­ta 2012 kel­lo 6.45

    En näe edes paljoakaan syytä kri­ti­soi­da rumaakaan kie­lenkäyt­töä, kos­ka nämä alat ihan oikeasti ovat jotain mille ei pitäisi antaa sent­tiäkään rahaa ja niiden “tutk­i­jat” pitäisi lait­taa oikeisi­in koulu­tus­taan vas­taavi­in töi­hin eli siivoa­maan ves­so­ja ja pais­ta­maan ham­puri­laisia tms.

    Tämä on rumasti san­ot­tu, tiedän sen. Näille ns ymmär­rysti­eteille on tietenkin jonkin­lainen tilaus, mut­ta ei mis­sään mielessä nyky­muo­dos­saan eikä nykyisessä laajuudessaan.

    On aivan turha väit­tää että näis­sä “tieteis­sä” ei olisi suuri, ellei suurin osa pelkkää ilmaa, ja eri­tyis­es­ti kun puhutaan noista mar­gin­aalisem­mista kuten sukupuo­len­tutkimuk­sista, niin ne ovat melkein täyt­tä kuraa.

    “tutk­i­jal­la” on jokin poli­it­ti­nen agen­da ja datan tehtävä on sit­ten toimia pon­nis­tus­lau­tana sille, että tätä agen­daa voidaan hei­jastel­la. Mikään data tai aineis­to ei esimerkik­si voi koskaan kumo­ta sitä teo­ri­aa jon­ka puit­teis­sa nais­tutkimus­ta tehdään. Täl­laista ei voi nimit­tää “tieteek­si”, eikä kyl­lä edes tutkimukseksi. 

    Tämän israelilaisen tutkimuk­sen tek­i­jät oli­vat jo ennen tutkimus­ta aset­ta­neet päämääräk­seen saa­da ne tulok­set, mitkä sai­vat. He perustel­e­vat tätä sel­l­aisin käsit­tein kuin “tasa-arvo, mon­i­naisu­us jne.”. Etkö olisi epäil­lyt, että tämä on saat­tanut vaikut­taa koeasetelmi­in, mit­taus­me­todei­hin, jos olisit tämän lukenut tutkimuk­sen kuvauk­ses­ta? Ker­ro, jos onnis­tut ne koeasetel­mat ym. jostain löytämään. Se tieto irtosi, että ylin­tä ryh­mää oli metodol­o­gis­es­ti estet­ty osoit­ta­mas­ta osaamisen­sa kehit­tymistä tukeu­tu­mal­la homogeeniseen arvostelu­jär­jestelmään, joten se tulos on nol­lat­u­los, ja use­an muun tutkimuk­sen kumoa­ma, tutkimusten jois­sa on käytet­ty het­ero­geenista arvostelu­asteikkoa, eli mah­dol­lisu­ut­ta ede­tä nopeam­min ja pidem­mälle, kuten gradus­sakin viitataan.

    Väität tähän israelilaiseen tutkimuk­seen toisen tutkimuk­sen tulok­set virheel­lis­es­ti yhdis­tämäl­lä, “että tämä on kovaa dataa sisältänyt tulos”, jota sin­un “ei ole mitään syytä” epäil­lä ja sik­si sin­un on “pakko tarkas­taa mielipi­det­täsi”. Jos lai­tat sivu­un ne emootiot, joi­ta ehkä tämä kom­ment­ti­ni ärsyt­tää esille, niin eikö ole asi­ata­sol­la hyvin perustel­tua tode­ta, että et tässä tapauk­ses­sa ollut kovin ratio­naa­li­nen suhtautumisessasi?

    En syytä sin­ua “äärim­mäi­sistä vas­takkai­sista mielip­iteistä”, kos­ka en usko, että olisit kir­joit­tanut, mitä kir­joitit, jos olisit oikeasti gradun tai tämän israelilaisen tutkimuk­sen lukenut. Tämä sik­si, kos­ka pidän sin­ua suh­teel­lisen fik­suna. Intellek­tu­aa­li­nen yli­malka­isu­us, epäre­hellisyys ja raflaavu­us ovat ehkä syytök­siä, jot­ka voi esit­tää, jos on epämukava.

    Toi­s­tat edelleen viimeisim­mässä viestis­säsi kan­tasi muut­tuneen. Mitä vas­ten se on muut­tunut, mikä sin­ut on “totaalis­es­ti tyr­män­nyt” tai “antanut ennakkolu­u­loille­si ison iskun”, jos käyt itse tuon israelilaisen “ymmär­rysti­eteel­lisen” tutkimuk­sen lävitse, jos huo­maat gradus­ta, että moti­vaa­tio­ta koskenut tutkimus oli eri vuosilu­ok­il­ta ja eri kon­tek­stista, eri tuloksin kuin mitä huoli­mat­tomasti oletit ja jos luet gradus­ta myös niistä vas­takkai­sista tutkimuk­sista, jois­sa saati­in eri­laisin taso­ryh­mäjär­jeste­lyin hyvinkin posi­ti­ivisia tuloksia?

    Voin hyvin ymmärtää, jos koet tämän argu­men­toin­nin epämiel­lyt­täväk­si tai vas­ten­mielisek­si, kuten san­ot, mut­ta ole­tan sin­un ymmärtävän, että se on asi­ata­sol­la esitet­ty, jos niin valitset.

    Min­ul­la on toki vah­va taustal­la ole­va eet­ti­nen ja maail­mankat­so­muk­selli­nen bias tässä aiheessa, jon­ka ilmaisin ensim­mäisessä kom­men­tis­sani tässä ketjus­sa. Itsel­leni ylim­män 1–5% oppimis­mah­dol­lisuuk­sien kohen­t­a­mi­nen on tärkeä lähtöko­h­ta, vaik­ka tämä heiken­täisi muiden oppimis­mah­dol­lisuuk­sia, mitä en kat­so sen täy­tyvän tarkoit­taa. Mut­ta jos niin olisi, niin hyväksy­isin sen. Toteat use­am­mas­sa viestis­sä yleistävästi alem­pi­en ryh­mien tulosten tip­pu­van, mut­ta jos kat­sot use­ampia niistä gradun siteer­aamista tutkimuk­sista, niin tulok­set ovat use­am­man tutkimuk­sen mukaan myös nousseet, kuten on nous­sut itse­tun­tokin. Eli tästäkin olit toistuen väärässä, siitä huoli­mat­ta, että tämä korjattiin.
    Jos kat­sot, että ylläol­e­va kri­ti­ikki­ni grad­ua, israelilaista tutkimus­ta ja omaa virheel­listä kuvaus­tasi niistä koskien on bia­soitunut­ta näitä vääristäväl­lä taval­la, minkä toteat ole­van ilmeistä, niin toki olisi muka­va, jos osoit­taisit tästä asi­ata­son esimerkkejä.
    Voit tark­istaa niin gradus­ta kuin tutkimuk­ses­ta esit­tämieni väit­tei­den paikkansa pitävyy­den ja usei­den itse esit­tämistäsi paikkansa pitämät­tömyy­den. Tai jos näin ei ole, niin voit toki osoit­taa, ettei niin ole. Vielä et ole sitä tehnyt, etkä myön­tänyt mil­lään tapaa olleesi väärässä, huoli­ma­ton, siteer­an­neesi väärin tms.

    Kat­sot tämän esit­tämäni kri­ti­ikin laske­neen “sub­jek­ti­ivista uskot­tavu­ut­tani muis­sakin asiois­sa”. Itse en koe asi­aa henkilöko­htais­es­ti, enkä itse muo­dos­ta intellek­tu­aalis­es­ta luotet­tavu­ud­estasi kuvaa vain tämän tapauk­sen poh­jal­ta — vaik­ka tuo luotet­tavu­ute­si mielestäni hyvin heikkoa tässä tapauk­ses­sa olikin — kos­ka olen lukenut sin­ul­ta myös paljon asial­lista pohdintaa.

    Totean vielä, että tämä aihe (perusk­oulu­tus ja eri­tyis­es­ti lah­jakkaampi­en las­ten perusk­oulu­tus) on itsel­leni yhteiskun­nal­li­sista kysymyk­sistä keskeisen tärkeä, ja olen siitä lukenut suh­teel­lisen paljon Eras­muk­ses­ta ja Montes­sorista alka­en. En tör­män­nyt aiheeseen taso­ryh­mät ensim­mäistä ker­taa, ja näke­myk­seni on aika vakau­tunut. Tuon israelilaisen tutkimuk­sen “ymmär­rysti­eteel­listä” henkeä edus­taa suo­ma­laises­sa aka­teemises­sa tutkimuk­ses­sa esimerkik­si Hakkarainen, Lon­ka ja Lip­po­nen: Tutki­va oppimi­nen, mitä käytetään mm. yliopis­toil­la pääsykoekir­jana. Siinä ker­ta toisen­sa jäl­keen yritetään vähätel­lä tai täysin kumo­ta koko yksilöl­lis­ten lah­jakku­usero­jen käsite ja nähdään koulu­op­pimi­nen jonkin­laise­na kollek­ti­ivisen sopu­soin­tuise­na muu­ra­haisy­hteisönä, jos­sa “pidem­mälle eden­nei­den” ped­a­gogisen objek­tin rooli on toimia apuopet­ta­ji­na. Perus­teet ovat pohjim­mil­taan kir­jan tek­i­jöi­den unelmien varas­sa tai voidaan soveltaa vaik­ka koke­muk­sia lääkäri­opiske­li­joista peruskouluun.

    Tämä debat­ti aset­tuu laa­jem­paan yhteiskun­tati­eteel­liseen kon­tek­sti­in, jos­sa karkeasti yleistäen biologi­nen ja kon­struk­tivisti­nen ihmisku­va aset­tuvat vas­takkain. Vas­takkain aset­tuvat usein myös ana­lyyt­ti­nen ja arvopo­h­jainen. Tiedon pri­or­isoin­ti ja arvo­jen pri­or­isoin­ti. Lah­jakku­usero­jen, kuten sukupuoliero­jen, kuten luon­teen­pi­irtei­den syn­nyn­näis­ten taipumusten vah­va näyt­tö tulee mm. käyt­täy­tymis­geneti­ikan tahol­ta. Tämä on vastapuolelle arvopo­h­jais­es­ti vas­ten­mielistä. Siten ovat myös tutkimus­me­todit, jot­ka voisi­vat uha­ta arvolähtöistä tiedet­tä. Oletko näh­nyt tästä muuten Har­ald Eian doku­ment­ti­s­ar­jan Nor­jas­ta? Suositan.
    Baw­erin kir­ja, jota Hamilon blo­gi osin sivusi, kuten Pinkerin Blank Slate, jota joskus kehuit blogillasi, käsit­televät osin tätä jakoa. Tämä jako on pitkälti sosi­aa­li­nen, maail­manku­valli­nen, iden­ti­teetill­i­nen, psykologi­nen, myös metodologinen.

    Perusk­oulu on rak­en­tunut kon­struk­tivis­tisen ihmisku­van varaan ja sitä paljolti puo­lus­te­taan kon­struk­tivis­tisel­la ihmisku­val­la. Vaik­ka kysymys ei toki ole mus­tavalkoinen, niin se debatis­sa yleis­es­ti aset­tuu siten ja argu­men­toin­ti­in ja esitet­ty­i­hin näke­myk­si­in suh­taudu­taan jo omak­sut­tu­jen neu­rol­o­gis­ten suo­dat­timien lävitse. Kuten Aal­toyliopis­ton kylmälab­o­ra­to­ri­on teo­ri­aryh­män johta­ja, vas­tat­en tuo­hon mis­in­for­maa­tio­ta ja väärin siteeramista sisältäneeseen viesti­isi: “Tiedemiehen kanssa olen täysin samaa mieltä taso­ryh­mien haitallisu­ud­es­ta perusk­oulus­sa ja on muka­va että omaan mutu-tun­tu­maani löy­tyy myös tutkimusti­etoa.” Kuten ne 20+ muu­ta, jot­ka peukut­ti­vat mis­in­for­maa­tio­tasi vain kos­ka se osui yksi­in hei­dän ennakkokäsi­tys­ten­sä kanssa. Näin me ikävä kyl­lä hyvin pitkälti omak­summe “tietoa” ja “ymmär­rystä”.
    Kään­net­tynä emootioiden kieleltä ratio­naaliselle kielel­lä sama lause kuu­luisi, että on muka­va kokea saa­vansa vahvis­tus­ta oma­lle maail­manku­valleen. Pain­o­tus kokemisel­la. Oli sitä tuke­vaa tietoa oikeasti tai ei, tässä tapauk­ses­sa väitän esite­tyin perustein, että ei juuri ollut. Koke­mus on silti miellyttävä.

    Taan­noin blogillasi käy­tyyn keskustelu­un intu­itios­ta, Kah­ne­man­nista jne. vielä viitat­en. Kah­ne­man­nin 1&2 lomit­tuvat siinä mielessä, että 2 tuke­htuu infor­maa­tio­tul­vaan ilman intu­itio­ta. Tutkimuk­seen on suh­taudut­ta­va myös paljolti intu­ition varas­sa. Tarkoi­tan täl­lä, että omak­sum­i­aan laa­jo­ja kokon­aisuuk­sia ei ole ratio­naal­ista aset­taa vas­takkain yksit­täis­ten tutkimusten kanssa, elleivät ne ole todel­la painavia. Paljon jonkin­lais­es­ta väärinymmär­ryk­ses­tä joh­tui siitä, että oletin sin­un oikeasti tör­män­neen johonkin todel­la painavaan, enkä heikko­laa­tuiseen, metodol­o­gis­es­ti samaan van­haan ja paljolti intu­iti­ivis­es­ti sivuutettavaan.

    Ja jos yritämme analysoi­da täl­laisia ide­ol­o­gisia kiis­to­ja, ihmisku­vien ero­ja tai vaik­ka lop­ul­ta ehkäpä sit­tenkin aika yhden­teke­vis­sä blogiki­is­te­lyis­sä asioiden henkilöi­tymistä ja henkilöko­htaisuuk­si­in men­e­mistä, niin epis­te­molo­gia on voima­ton­ta ilman psykolo­giaa. Ihan läh­tien siitä, että pyrimme toden­ta­maan maail­manku­vaamme, suo­jele­maan egoamme ja sta­tus­tamme, puo­lus­ta­maan hyvää tietoa pahaa tietoa vas­taan ja niin edelleen. Useim­miten ihmiset ovat paljon valmi­impia teuras­ta­maan logi­ikan ja rehellisyy­den kuin nielemään kun­ni­ansa ja myön­tämään olleen­sa väärässä. Vah­vasti iden­ti­teet­ti­in sitoutunei­den näke­mys­ten kohdal­la myön­tämi­nen voi olla tun­nepo­h­jais­es­ti täysin ylivoimaista.

    Nämä kak­si, epis­te­molo­gian ja psykolo­gian, yhdis­tävän val­tavir­taisen aka­teemisen suun­nan puut­tumi­nen on yksi suurista aka­teemi­sista heikkouk­sista ihmis- ja yhteiskun­tati­eteis­sä. Yleisem­min tietoisu­utemme kehi­tys­ta­sos­sa. Ei ole selkeää ja kehit­tynyt­tä metodolo­giaa mm. tutkimusten ide­ol­o­gisoi­tu­misen ja poli­ti­soi­tu­misen asteen arvioimiseen. Sik­si osaltaan elämme aka­teemis­es­ti erään­laises­sa epämääräisessä viidakos­sa, jos­ta voi löytää “tutkimuk­sel­lista” näyt­töä melkein mille tahansa arvolatau­tuneelle näke­myk­selle, ja puo­lus­taa sitä sulkeu­tuneesta (aka­teemis­es­ta) lin­nakkeesta lop­pumat­tomi­in, kuten itsekin tiedät. Joten tämän suh­teen pysyvästi varautunut intu­iti­ivi­nen skep­tisyys on mielestäni ratio­naal­ista ja anteek­si nyt ker­ran vielä, täystyr­mäyk­sen saami­nen yhden gradun tai tutkimuk­sen hätäis­es­tä skim­maamis­es­ta hyvin epärationaalista.

  69. Az,
    minä kir­joitin, että ennakkolu­u­loni sai totaalisen tyr­mäyk­sen, kun aamusel­la selailin grad­ua. Lain­auk­seni otin ulko­muis­tista, lukemiseen olin käyt­tänyt noin 10 minuuttia. 

    Käytät kohtu­ut­toman paljon aikaa ja vaivaa osoit­taak­sesi vääräk­si jotain, mitä minä en mis­sään vai­heessa ole väit­tänyt tai sanonut. Käyt­täisit ener­giasi mielu­um­min siihen, että kri­ti­soit jotain mitä oikeasti on väitetty. 

    Olisin voin­ut ilmaista tietenkin vies­ti­ni toisin, esimerkik­si näin:
    “Tör­mäsin tänä aamu­na mie­lenki­in­toisen oloiseen gradu­un, jos­sa näytet­ti­in siteer­at­ta­van tutkimuk­sia joista osa oli min­un ennakkolu­u­lo­jen vas­taisia.” ja että “Jos pin­ta­puo­li­nen tarkastelu­ni siitä, mitä tutkimuk­set näyt­täi­sivät sanovan taso­ryh­mien vaiku­tuk­ses­ta, on tot­ta, olen ollut väärässä monis­sa niis­sä asiois­sa joi­ta olen pitänyt itses­tään­selv­inä taso­ryh­mien hyv­inä puolina”. 

    Ilmaisuni “totaa­li­nen tyr­mäys” oli var­masti epä­tarkoituk­sen­mukainen, mut­ta en lop­ul­ta ole kiin­nos­tunut keskustele­maan yhden ilmaisun seman­ti­ikas­ta. Mielestäni tämä on lisäk­si aivan väärä foo­ru­mi sellaiselle.

  70. Luin tuon Tiedemiehen viit­taa­man gradun. Pääasial­liset johtopäätök­set siinä nähdäk­seni ovat, että taso­ryh­mät yleen­sä paran­ta­vat kaikkien ryh­mien oppimus­tu­lok­sia (pait­si jos mitataan vain kaikille taso­ryh­mille opetet­tavia sisältöjä, jois­sa ylim­mät ryh­mät eivät paran­na tulok­si­aan, mikä johtunee kat­to­vaiku­tuk­ses­ta) ja että alem­mis­sa taso­ryh­mis­sä ole­vien minäkäsi­tys voi paran­tua ja ylem­mis­sä taso­ryh­mis­sä hie­man huonon­tua, kos­ka taso­ryh­mät muut­ta­vat oppi­laiden parem­muusjärjestys­tä luokkien sisäl­lä. Siitä, miten taso­ryh­mät tosi­asial­lis­es­ti vaikut­ta­vat jatko-opin­toi­hin, ei kerrota.

    Gradu ei ole kovin ansiokas, enkä tek­isi sen perus­teel­la pitkälle meneviä johtopäätök­siä. Tiedemiehen viimeiset kom­men­tit taas osoit­ta­vat, miten vaikeaa on myön­tää olleen­sa väärässä. Pis­teet az:lle.

  71. Onpa muka­va käy­dä tätä keskustelua ain­oana oma­l­la nimel­läni ja vieläpä siten, että keskustelijoille on käynyt selväk­si työ­paikkani. Huo­maan, että nim­imerkin suo­jas­ta näem­mä voi heit­tää aika henkilöko­htaisi­akin piikke­jä. En kuitenkaan ole kir­joit­tanut pelkästään teo­reet­tise­na fyysikkona vaan myös isänä. 

    No, kom­men­toidaan kuitenkin. Ensin­näkin: Myön­nän, että en lukenut kyseistä mainit­tua grad­ua ja oma heit­toni nyt vain tosi­aan tuki omaa ennakkokäsi­tys­täni. Olisin voin­ut vain sanoa, että olen samaa mieltä kuin tiedemiehen mukaan tuo gradun­tek­i­jä oli ollut — ja tätä tarkoitin. Tot­ta puhuen en niin hirveän innos­tunut noista sosi­olo­gian tutkimuk­sista ole, kos­ka mitat­tavis­sa ole­vat tutkimus­tu­lok­set eivät vält­tämät­tä ker­ro sitä mitä todel­la halu­taan tietää. 

    Mut­ta voin hyväksyä sen, että taso­ryh­mät toden­näköis­es­ti paran­ta­vat keskimäärin oppimis­tu­lok­sia. Tämä herät­tää siis seu­raavia kysymyk­siä: Mis­sä ikä­vai­heessa lapset tulisi jakaa taso­ryh­mi­in? Pitäisikö taso­ryh­mät tehdä erik­seen eri aihei­den suh­teen vai jakaa lapset eri koulu­asteille kuten Sak­sas­sa? Tämä jälkim­mäi­nen­hän oli blo­gin alku­peräi­nen sisältö.

    Olen edelleen sitä mieltä, että lap­sia ei pidä liian aikaisin jakaa jyvi­in ja akanoi­hin — he kyp­syvät eri­tah­tis­es­ti. Lisäk­si jos taso­ryh­mi­in men­nään, se pitäisi mielu­um­min tehdä aiheko­htais­es­ti kuin jaka­mal­la lapset eri koului­hin. Yläas­teelle voisi ehkäpä harki­ta matemaat­tis­ten ainei­den lisäope­tus­ta val­i­t­ulle ryh­mälle joko ker­ho­muo­tois­es­ti tai ylimääräis­inä tun­teina. Kuten jo aiem­min sanoin, tuon lisäopetuk­sen ei tarvitse olla seu­raa­van vuo­den asi­aa, vaan sen­hetk­istä ope­tus­ta laajentavaa. 

    Niin ja ettei tulisi epä­selväk­si: ainakin omaan yliopis­tooni halu­aisin erit­täin mielel­läni eril­lisen lin­jan val­i­tu­ille eri­ty­is­lah­jakkaille fyysikoille ja matemaatikoille. Mut­ta tässä min­ul­la on jo oma lehmä ojassa.

Vastaa käyttäjälle Tero Heikkilä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.