Monopolipeliä: lääketutkimuksen rahoitus

Uuden lääke­molekyylin kehit­tämi­nen mak­saa noin mil­jardin. Jotenkin se investoin­ti on saata­va mak­se­tuk­si ja siinä sivus­sa jokin kor­vaus niistäkin molekyyleistä, joi­ta ei voi­da ottaa käyt­töön. Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus perus­tuu patent­ti­in, jon­ka uuden lääke­molekyylin kehit­tänyt yri­tys saa tuot­teelleen. Patent­ti on voimas­sa 20 vuot­ta, mut­ta tuo 20 vuot­ta alkaa juos­ta patentin hyväksymis­es­tä. Siinä vai­heessa lääket­tä ei vielä saa alkaa myy­dä, vaan on tehtävä joukko tutkimuk­sia, joiden perus­teel­la lääk­keen tur­val­lisu­ud­es­ta ja tehos­ta voidaan vaku­ut­tua. Lääkey­htiön on tehtävä tilin­sä lääk­keestä noin kymme­nessä vuodessa. Kun patent­ti van­he­nee, lääk­keen hin­ta voi pudo­ta muu­ta­maan pros­ent­ti­in alku­peräis­es­tä, kos­ka kil­pail­i­jat pää­sevät markki­noille. Sitä ennen yhtiö voi hin­noitel­la lääk­keen kuin­ka kalli­ik­si hyvänsä.

Eräis­sä tapauk­sis­sa patent­ti voidaan val­tioiden päätök­sel­lä sivu­ut­taa. Brasil­ia ilmoit­ti ole­vansa kun­nioit­ta­mat­ta joidenkin AIDS-lääkkei­den patent­te­ja laa­jan epi­demi­an takia ja Yhdys­val­lat mitätöi pernarut­tolääk­keen patentin vuon­na 2001, kos­ka maas­sa oli ollut 13 ter­ror­is­min uhkaan liit­tyvää pernarut­to­ta­paus­ta. Bill Clin­ton pain­os­ti lääkey­htiöt myymään AIDS-lääkkeitä hal­val­la Afrikkaan, jol­loin niiden hin­nat puto­si­vat yli 95 pros­en­til­la. (Ker­ro­taan Clin­tonin sanoneen, että teil­lä on tosin salkus­sanne patent­ti, mut­ta hänel­läpä on salkus­saan patenttilainsäädäntö.)

Käytän­nössä rikkaiden maid­en sairaus­vaku­u­tus mak­saa tuon lääkey­htiöi­den tuoteke­hi­tyk­sen kor­vaa­mal­la kalli­ita lääkkeitä patentin voimas­saoloaikana. Poti­laatkin mak­sa­vat jotain omas­ta taskus­taan, mut­ta käytän­nössä hyvin vähän. Taakan­jaos­ta rikkaiden maid­en kesken ei ole sovit­tu mitään järkevää. Sik­si jokainen maa yrit­tää rajoit­taa kalli­in lääk­keen käyt­töä niin paljon kuin mah­dol­lista. Tämän seu­rauk­se­na lääk­keet, joista voisi olla huo­mat­tavaa hyö­tyä poti­laille, ovat alikäytössä. Suomes­sa on mekaa­ni­nen kah­den vuo­den raja erityiskorvattavuudelle.

Kalli­in lääk­keen osalta Suomes­sa poti­laan kannal­ta on aivan saman tekevää, mak­saako vuo­den annos 5000 euroa vain 50 000 euroa, sil­lä vuo­tu­inen omavas­tuu ylit­tyy joka tapauk­ses­sa. Toisaal­ta ei ole mitään pelisään­töä siitä, kuin­ka paljon lääkey­htiö voi monop­o­liase­man turvin lääk­keestään veloit­taa. Hin­ta­lau­takun­ta päät­tää, mitä se suos­tuu kor­vaa­maan. Aika ajoin käy niin, että sop­ua lääkey­htiön ja hin­ta­lau­takun­nan välil­lä ei syn­ny, jol­loin lääket­tä ei kor­va­ta lainkaan, ei edes yhtä paljon kuin kor­vat­taisi­in halvem­paa kil­pail­i­jaa. Tässä vai­heessa lääkey­htiö masi­noi ”poti­lasjär­jestön” pain­os­ta­maan kansanedustajia.

Kehi­tys­maid­en kannal­ta tilanne on erit­täin han­kala. Int­ian ter­veysmin­is­teri sanoi min­ulle UNAIDS:n kok­ouk­ses­sa vuon­na 2001, että jos he saisi­vat vapaak­si kuu­den lääk­keen paten­tit, Int­ian ter­veysti­lanne paranisi olennaisesti.

Aiem­min lääkkeitä myyti­in kehi­tys­mai­hin hal­val­la ja teol­lisu­us­mai­hin kalli­il­la, mut­ta sit­ten joku type­r­ys kek­si, että lääkey­htiöi­den ahneen rahas­tamisen kahlit­semisek­si sal­li­taan har­maatuon­ti, eli joku toinen rahanahne voi alkaa tuo­da halpo­ja lääkkeitä kehi­tys­maista teol­lisu­us­mai­hin. Tämä ei alen­tanut lääkkei­den hin­taa teol­lisu­us­mais­sa, vaan nos­ti niitä kehi­tys­mais­sa rajat­en kehi­tys­maid­en väestön käytän­nössä ulkopuolelle.

Lääke­tutkimus­ta ei syn­ny, ellei sitä rahoite­ta, mut­ta tämä rahoi­tusarkkite­htu­uri on ekon­o­mistin silmis­sä paina­jainen. Se tuot­taa val­tavia hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Pahin seu­raus on tuo arvokkaiden lääkkei­den alikäyt­tö. Muuhun kuin alikäyt­töön ei voi­da pää­tyä, kos­ka jos teol­lisu­us­maid­en sairaus­vaku­ut­ta­jat eivät saisi rajoit­taa kor­vauk­sia, lääkey­htiöt voisi­vat rahas­taa niitä ilman mitään ylära­jaa. Alikäytöstä ei päästä eroon muut­ta­mat­ta rahoitustapaa.

Ain­oa järkevä tapa olisi sopia kollek­ti­ivis­es­ti lääkkei­den hin­noista ja määristä: jos sovi­taan, että lääk­keen hin­ta on (vain) tämä, emme rajoi­ta sen käyt­töä. Har­maatuon­nin vuok­si sopimuk­sen pitäisi kat­taa kaik­ki maat. Sik­si sitä ei saa­da aikaan.

Pitäisi olla jokin OECD-maid­en kat­to­jär­jestö neu­vot­tele­maan  lääkey­htiöi­den kanssa. Tuo jär­jestö voisi ostaa patent­te­ja vapaak­si. Mak­su­o­su­udet jaet­taisi­in maid­en kesken jotenkin. Sil­loin lääk­keen hyö­tyjä ver­rat­taisi­in valmis­tuskus­tan­nuk­si­in ja alikäyt­tö poistuisi.

Tämä jär­jeste­ly myös suun­taisi lääke­tutkimus­ta parem­min. Se ei edelleenkään kan­nus­taisi kehit­tämään lääkkeitä malar­i­an kaltaisi­in tautei­hin, jot­ka koske­vat vain köy­hiä mai­ta, mut­ta se pois­taisi turhien rin­nakkaismolekyylien kehittämisen.

Nyt käy niin, että kun jokin lääkey­htiö kek­sii kokon­aan uuden tyyp­pisen lääk­keen, jol­la on suuret markki­nat (esim. sta­ti­i­ni), muut ryn­täävät apa­jalle kehit­tämään hiuk­sen hienos­ti edel­lis­es­tä poikkeavaa molekyyliä – ei sik­si, että tämä rin­nakkainen molekyyli olisi miltään osin parem­pi vaan päästäk­seen saali­in­jaolle. Jokaiseen uuteen molekyyli­in kuluu se mil­jar­di ja sekin tulee veron­mak­sajien maksettavaksi.

Jos se ensim­mäi­nen molekyyli olisi ostet­tu vapaak­si, rin­nakkaista molekyyliä kan­nat­taisi kehit­tää vain, jos se olisi riit­tävän paljon edel­listä parempi.

 

 

171 vastausta artikkeliin “Monopolipeliä: lääketutkimuksen rahoitus”

  1. Kos­ka val­tio mak­saa kehi­tyskus­tan­nuk­set joka tapauk­ses­sa, voisi yhtä hyvin lääkepaten­teista luop­ua ja val­tiot voisi­vat mak­saa lääkkei­den kehi­tyk­sen suo­raan. Tämä on mm. Piraat­tipuolueen kan­ta asiaan.

    Tästä olisi myös se etu, että kun lääkkei­den kehi­tys ei enää olisi täysin markki­nae­htoista, saataisi­in vih­doin malar­ia- ja AIDS-lääkkei­deen kehit­tämiseen yhtä suuret resurssit kuin kalju­u­den ja erek­tio­häir­iöi­den tutkimiseen käytetään

  2. Hyvä tek­sti. Tosin malar­i­an, tai denguen osalta, tuo ei ihan pidä enää paikkaansa. Eikös muuten peri­aat­teessa Trans-Pacif­ic Part­ner­ship ‑sopimus pyrk­isi estämään ehdot­ta­maasi kollek­ti­ivista järjestelyä?

  3. Se mitä lääkkei­den kehi­tys todel­la mak­saa ei ole aivan selvä asia. Tuo mil­jar­di tulee luul­tavasti lääkey­htiöi­den rahoit­ta­mas­ta tutkimuk­ses­ta: DiMasi J, Hansen R, Grabows­ki H (2003). “The price of inno­va­tion: new esti­mates of drug devel­op­ment costs”. J Health Econ 22 (2): 151–85. doi:10.1016/S0167-6296(02)00126–1. PMID 12606142..

    Toisen­laisi­akin näke­myk­siä on, esim. Mar­cia Angell joka on ollut mm. New Eng­land Jour­nal of Medicine:n pää­toimit­ta­ja on jopa kir­joit­tanut aiheesta kir­jan: The Truth About the Drug Com­pa­nies joka arvioi sum­man huo­mat­tavasti pienem­mäk­si, noin $100 miljoonaa. 

    Artikke­lis­sa The Make-Believe Bil­lion — How drug com­pa­nies exag­ger­ate research costs to jus­ti­fy absurd prof­its. maini­taan tuk­timus jos­sa sum­mak­si saadaan $55 miljoonaa.

  4. Olisiko niin että lääk­keen kehi­tys mak­saa keskimäärin 50 miljoon­aa rahaa, mut­ta vain yksi täl­lai­sista investoin­neista kahdestakymmen­estä koskaan selviy­tyy kaik­ista kli­in­i­sistäkin vai­heista luvak­si painaa rahaa?

    1. Lääk­keen kehit­tämisessä nuo tur­val­lisu­ustestit ovat yksi kalleim­mista vai­heista. Pieleen men­nei­den molekylien osalta tämä vai­he jää usein väliin.

  5. Tuo tutkimusvoimavaro­jen suun­tau­tu­mi­nen rin­nakkaismolekyylien kehit­tämiseen on kyl­lä hyvä huomio. Paljonko­han hyvää aiv­o­työtä ja rahaa haaskau­tuu tähän?

  6. Elin­ta­pa­sairauk­sien — jot­ka alka­vat olla yleisimpiä ja kalleim­min hoidet­tavia sairauk­sia kaikkial­la maail­mas­sa — hoitoon uusien lääke­molekyylien kehit­tämi­nen on väärä ratkaisu. Pitäisi muut­taa elin­tapo­ja ja ympäristöä niin, että elin­ta­pa­sairauk­sien määrä saadaan lasku­un. Muutenkin lääketi­eteel­lisen hoidon merk­i­tys­tä kansan­ter­vey­den kohen­tu­mises­sa hel­posti liioitel­laan; hyvä hygien­ia, puh­das vesi, tasainen tulon­jako ja muutenkin tasa-arvo jne. ovat paljon tärkeämpiä tekijöitä.

  7. L.E.:
    Kos­ka val­tio mak­saa kehi­tyskus­tan­nuk­set joka tapauk­ses­sa, voisi yhtä hyvin lääkepaten­teista luop­ua ja val­tiot voisi­vat mak­saa lääkkei­den kehi­tyk­sen suo­raan. Tämä on mm. Piraat­tipuolueen kan­ta asiaan.

    Tästä olisi myös se etu, että kun lääkkei­den kehi­tys ei enää olisi täysin markki­nae­htoista, saataisi­in vih­doin malar­ia- ja AIDS-lääkkei­deen kehit­tämiseen yhtä suuret resurssit kuin kalju­u­den ja erek­tio­häir­iöi­den tutkimiseen käytetään

    Siis mikä val­tio? Se val­tio, jos­sa lääke­fir­ma sijait­see vai se, jos­sa poti­laat sijaitsevat?
    Jos ja kun kyseessä olisi avoin shek­ki, ilmoit­tutu­jia olisi aika vähän.
    Ja kuin­ka suuri intres­si esim. USAl­la todel­lisu­udessa olisi rahoit­taa malarialääkettä?

  8. Kyl­lä tuol­laisel­la tyllil­lä voisi olla posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia, mut­ta tietenkin nykyisen mallin vai­h­t­a­mi­nen uuteen on vaikeaa.

    Yksi patent­ti­jär­jestelmän keskeinen tavoite on palki­ta ne, jot­ka ovat kehit­täneet jotain hyödyl­listä. Yksi mah­do­linen vai­h­toe­htoinen malli olisi sel­l­ainen, jos­sa val­tiot luop­u­vat patent­ti­lain­säädän­nöstä tietyl­lä alal­la, mut­ta perus­ta­vat tuolle alalle organ­isaa­tion, joka palk­it­see parhaiden tuot­tei­den kehit­täjät rahapalkinnoin.

    Lääke­te­ol­lisu­u­den alal­la tämä malli ei luk­it­sisi poti­lai­ta mihinkään tiet­tyyn lääk­keeseen. Palkkioi­ta mak­set­taisi­in sekä nykyisen käytön että aiem­man merkit­tävän kehi­tystyön perusteella.

  9. Neu­vos­toli­it­toa kokeilti­in jo Osmo. 😉 Jokin “sovit­tu” jär­jestelmä on vielä huonom­pi kuin tämä sopi­ma­ton. Jos har­maatuon­ti on ongel­ma, niin palataan siltä osin sit­ten van­haan käytäntöön.

  10. Raimo KJa kuin­ka suuri intres­si esim. USAl­la todel­lisu­udessa olisi rahoit­taa malarialääkettä? 

    No, Suo­mi käyt­tää vuodessa kehi­tys­a­pu­un noin mil­jardin. Saavutet­tu hyö­ty ver­rat­tuna toimi­vaan malarialääkeeseen?

    Malar­i­alääk­i­tyk­sen kehit­tämi­nen kai oikeasti kär­sii poti­laiden köy­hyy­den lisäk­si myös kyseisen taudin han­kalaista omi­naisuuk­sista, joten jos mil­jar­di on keskiar­vo, se ei var­maan riit­täne, mut­ta voihan raho­ja kerätä use­am­man vuo­den tai use­am­mal­ta maalta.

  11. Ennus­tan että lääkkei­den kehit­te­ly on tulos­sa tien­sä päähän. Se on yksinker­tais­es­ti jo liian kallista. Vain hyvin har­val­la on varaa ottaa riskiä.

    Eikä se lääke­tutkimus niin val­ta­van kan­nat­tavaakaan ole. Ainakaan tämä tun­net­tu suo­ma­lainen lääke­fir­ma ei ole kovin kan­nat­ta­va. Ruot­sis­sakin hil­jat­tain yksi alan jäteistä pisti kiin­ni tutkimus­laitok­sen Södertäl­jessä. 1000 tutk­i­jaa yms menet­ti työ­paikan, kun tutkimus siir­ret­ti­in jenkkei­hin tms.

  12. Kalle:
    Neu­vos­toli­it­toa kokeilti­in jo Osmo. Jokin “sovit­tu” jär­jestelmä on vielä huonom­pi kuin tämä sopi­ma­ton. Jos har­maatuon­ti on ongel­ma, niin palataan siltä osin sit­ten van­haan käytäntöön.

    Mitä Neu­vos­toli­it­toa on siinä, jos julki­nen sek­tori ostaa lehmän sen sijaan että se ostaa maitoa? Tässähän oli puhe nyt joka tapauk­ses­sa veron­mak­sajien mak­samista lääkkeistä, mikä tietysti on him­pun ver­ran neuvostoliittolaista.

  13. Perus­tutkimuk­sen pitäisi muutenkin olla verora­hoit­teista, hyödyt ovat laa­judeltaan ja laadul­taan sen laisia että ei niiden sisäistämi­nen markki­nahin­toi­hin on aika toiv­o­ton­ta, Ideaali mak­sajyk­sikkä on globaali, mut­ta parem­man puut­teessa EU käy. Mitä jos laitet­taisi­in vaik­ka pieni EU:n laa­juinen lääkevero, ja käytet­täisi­in sen tuo­to lääke­hi­tyk­seen joka tuot­taa EU-alueel­la patent­ti­va­pai­ta lääkkeitä?

  14. Osmo Soin­in­vaara:
    Nyt käy niin, että kun jokin lääkey­htiö kek­sii kokon­aan uuden tyyp­pisen lääk­keen, jol­la on suuret markki­nat (esim. sta­ti­i­ni), muut ryn­täävät apa­jalle kehit­tämään hiuk­sen hienos­ti edel­lis­es­tä poikkeavaa molekyyliä – ei sik­si, että tämä rin­nakkainen molekyyli olisi miltään osin parem­pi vaan päästäk­seen saaliinjaolle. 

    Hoh hoi­jaa. Sitä kun eri yri­tyk­set tekevät samaa asi­aa nor­maal­i­maail­mas­sa kut­su­taan kil­pailuk­si. Se on aika kiis­tat­ta todet­tu parhaak­si tavak­si pitää hin­nat kurissa.

    Kom­mu­nis­tista jär­jestelmää jos­sa monop­o­liy­htiöille on jaet­tu omat revi­itit on kokeil­tu (vaik­ka tuol­la itä­naa­puris­sa) ja päädyt­ty aina mas­si­iviseen epäon­nis­tu­miseen, pos­ket­tomi­in hin­toi­hin ja surkeaan laatuun.

    Kom­mu­nis­min sijaan pitäisi yhteisku­u­nan miet­tiä keino­ja mil­lä kehi­tystyö saadaan halvemmaksi.

    1. Nor­maal­i­maail­mas­sa kil­pailu toimii, kos­ka kulut­ta­ja mak­saa itse ja ver­taa hyäö­tyä hait­taan. Kalli­it lääk­keet mak­saa jok­seenkin kokon­aan yhteiskuin­ta, joten pelisään­tö on aivan rik­ki. Olisi täysin nor­maalin kil­pailun mukaista, että mak­sa­jat (val­tiot) ostaisi­vat jonkin sta­ti­inin patentin vapaak­si ja sen sta­ti­inin tuot­tamis­es­ta saa sittgen kil­pail­la kuin­ka paljon tahansa. Uudenkin saa kehit­tää omil­la rahoil­laan ja voi sit­ten yrit­tää pär­jätä markki­noil­la. Sairaus­vaku­u­tusko­r­vaus halvim­man hin­nan mukaan.

  15. Lääkkei­den kehit­tämisessä julki­nen rahoi­tus on muis­taak­seni luokkaa hie­man alle 10% ja kohdis­tuu alku­vai­heeseen, jos­sa ris­ki epäon­nis­tu­mis­es­ta on suurin. 

    Tämä on hyvä asia — pide­tään huol­ta, että uusia ideoita viedään eteen­päin ja ala uusiutuu. 

    Lääkey­htiöi­den fuu­siot oli­vat osin seu­raus­ta kus­tan­nusten nousus­ta tuoteke­hi­tyk­ses­sa. Pieni yri­tys ei pysty kan­ta­maan mon­en uuden molekyylin kehi­tyk­seen liit­tyviä kulu­ja ja riskiä epäon­nis­tu­mis­es­ta. Rahaa kun tulee vas­ta lupi­en saamisen jäl­keen kymme­nen vuo­den kulu­jen jälkeen. 

    Val­tioil­la on tuskin pääo­maa sidot­tavak­si tähän vai­heeseen. Jos olisi, molekyylin ost­a­mi­nen vapaak­si voisi onnis­tu­akin kohtu­ullisel­la hin­nal­la. Täl­löin kehi­tys­ris­ki on myös jaettu.

  16. Niin, siis uuden molekyylin kehit­tämi­nen mak­saa muu­ta­man satasen, se mikä mak­saa on lääkkei­den tes­taami­nen ja sen selvit­tämi­nen, mitä sil­lä aineel­la lop­pu­jen lopuk­si voisi tehdä. 

    Tämä tekee patent­ti­lain­säädän­nöstä vielä entistä epäreilum­man. Kuka tahansa voi hyvin hal­val­la pää­tyä kek­simään saman molekyylin. Sen molekyylin saa paten­toi­da välit­tömästi, kun se on ensim­mäisen ker­ran syn­teti­soitu. Ja sen jäl­keen se on täysin arvo­ton kaikille muille, pait­si sille, joka sen patentin on ekana sisään saanut.

    Sit­ten alkaa se kallis työ. Siitä kalli­ista työstä, eli tes­taamis­es­ta, ei kil­pail­la, kos­ka patent­ti on siinä vai­heessa jo haettu. 

    Irvokkain paten­toin­nin muo­to on geeni­paten­tit. Kun joku ensim­mäisen ker­ran eristää gen­o­mista pätkän jon­ka arvelee ole­van tekemi­sis­sä jonkin sairau­den kanssa, hän voi hakea patent­tia. Sen jäl­keen kukaan ei saa ilman lupaa kehit­tää lääket­tä, jon­ka toim­inta esimerkik­si perus­tuu ko. geenin toimin­nan estämiseen, eivätkä lääkärit saa käyt­tää ko. geenin tes­taamista diag­nos­ti­ikas­sa mak­samat­ta maksuja.

    Mut­ta hei “täy­tyy­hän joku kan­nustin olla”, joten ei siinä mitään. Paten­tit for ever.

  17. Ja siis peesaan edel­lä kir­joit­tanei­ta, mut­ta kom­mu­nis­min sijaan ver­taisin patent­te­ja pikem­minkin feodalismiin.

  18. Osmo Soin­in­vaara:
    Nor­maal­i­maail­mas­sa kil­pailu toimii, kos­ka kulut­ta­ja mak­saa itse ja ver­taa hyäö­tyä hait­taan. Kalli­it lääk­keet mak­saa jok­seenkin kokon­aan yhteiskuin­ta, joten pelisään­tö on aivan rikki. 

    Ei tässä ole mitään syytä mik­si kil­pailu ei toimisi, kun vaan pide­tään huoli että aitoa kil­pailua on. Se on sit­ten eri jut­tu jos poli­it­ti­nen jär­jestelmä munaa ja päästää tilanteen oli­gop­o­lis­tisek­si hin­nanko­ro­tusautomaatik­si. Ver­tailu­na vaikka­pa se että Suomes­sa on kak­si ruokatavaraketjua ja maail­man kallein ruo­ka, ja kolme kän­nykkä­op­er­aat­to­ria ja maail­man halvim­mat puhelut.

    Jos sit­ten sosial­isoidaan tuoteke­hi­tys, niin seu­rauk­set ovat todel­la karmeat. Kun suo­ma­laiset poti­lasti­eto­jär­jestelmää kehit­tävät virkamiehet pää­sevät vähän tilaile­maan “kon­sult­titöitä” se mil­jardin euron lääke mak­saakin sata miljardia.

    Paras tapa pitää kor­rup­toitunut jär­jestelmä kuris­sa on ulkois­taa ja kil­pailut­taa kaik­ki mah­dolli­nen. Sik­si tätä vas­tuste­taan veris­säpäin, Suomessakin.

    1. Lääkepatent­ti muo­dostaa lail­lisen monop­o­lin ja monop­o­lin osoil­la ei oikein voi olla kil­pailua. Eri­tyisen hölmök­si tilanne menee, jos asi­akkaal­la ei ole pien­in­täkään vas­tu­u­ta mak­samis­taan hin­noista, vaan val­tion pioik­ki on auki rajat­tomasti. Yritin kir­jot­taa juuri siitä, että kil­pailu­olo­suh­teet alal­la ovat sään­nöiltää tuhoisat.

  19. Eräs lääke­te­ol­lisu­u­teen liit­tyvistä ongelmista on, että on kan­nat­tavam­paa kehit­tää sairauk­sia lääkkeisi­in kuin lääkkeitä sairauk­si­in. Seu­rauk­se­na on, että nor­maali­in elämään kuu­lu­via ilmiöitä tai ihmis­ten yksilöl­lisiä omi­naisuuk­sia ale­taan hoitaa sairauksina.

    Pari vuot­ta sit­ten ter­vey­den­huol­lon ja lääketi­eteen tutk­i­jat Markku Myl­lykan­gas ja Tomi-Pekka Tuo­mainen kir­joit­ti­vat aiheesta pam­fletin nimeltä Phar­maged­don. Kir­jan sisältö on edelleen ajankohtainen.

  20. Kalle: Neu­vos­toli­it­toa kokeilti­in jo Osmo.

    Rajoit­tam­a­ton kap­i­tal­is­mi taas näkyy Soma­lias­sa. Voi sitä onnis­tu­misen määrää!

    Sun Tzu: Kom­mu­nis­tista jär­jestelmää jos­sa monop­o­liy­htiöille on jaet­tu omat revi­itit on kokeil­tu (vaik­ka tuol­la itä­naa­puris­sa) ja päädyt­ty aina mas­si­iviseen epäon­nis­tu­miseen, pos­ket­tomi­in hin­toi­hin ja surkeaan laatuun.

    Jep. Vähän niin kuin posti ja VR. Homma­han nimeno­maan oli poskel­laan sil­loin, kun val­ti­ol­la oli näp­pin­sä pelissä…

  21. JTS: Lääkey­htiöi­den fuu­siot oli­vat osin seu­raus­ta kus­tan­nusten nousus­ta tuoteke­hi­tyk­ses­sa. Pieni yri­tys ei pysty kan­ta­maan mon­en uuden molekyylin kehi­tyk­seen liit­tyviä kulu­ja ja riskiä epäon­nis­tu­mis­es­ta. Rahaa kun tulee vas­ta lupi­en saamisen jäl­keen kymme­nen vuo­den kulu­jen jälkeen. 

    Kaikille näyt­tää ole­van läh­es itses­tään selvää että lääkkei­den tutkimuskus­tan­nuk­set todel­la uhkaa­vat lääkey­htiöi­den kan­nat­tavu­ut­ta. Siitä saa lukea lehdis­sä aika usein. Onko todel­la näin, ja perus­tuuko tämä tieto riip­pumat­tomi­in lähteisi­in? Täl­läiset perusasi­at pitäisi selvit­tää todel­la juur­ta jak­saen, ennen kuin tehdään poli­it­tisia päätök­siä. Aina kun on mil­jarde­ja pelis­sä, PR-koneis­tot jyräävät ja pystyvät jopa luo­maan kaikkien tietämiä itsestäänselvyyksiä. 

    The Truth About the Drug Companies

    But while the rhetoric is stir­ring, it has very lit­tle to do with real­i­ty. First, research and devel­op­ment (R&D) is a rel­a­tive­ly small part of the bud­gets of the big drug companies—dwarfed by their vast expen­di­tures on mar­ket­ing and admin­is­tra­tion, and small­er even than prof­its. In fact, year after year, for over two decades, this indus­try has been far and away the most prof­itable in the Unit­ed States. (In 2003, for the first time, the indus­try lost its first-place posi­tion, com­ing in third, behind “min­ing, crude oil pro­duc­tion,” and “com­mer­cial banks.”) The prices drug com­pa­nies charge have lit­tle rela­tion­ship to the costs of mak­ing the drugs and could be cut dra­mat­i­cal­ly with­out com­ing any­where close to threat­en­ing R&D.

    Lääkey­htiöi­den inno­vati­ivi­su­us on myös kyseenalaista. Meil­lä on myös suomes­sa pieniä lääkey­htiöitä jot­ka tekevät tutkimus­ta. Isot lääkey­htiöt osta­vat ne jos tutkimuk­ses­ta näyt­tää tule­van jotain. 

    Sec­ond, the phar­ma­ceu­ti­cal indus­try is not espe­cial­ly inno­v­a­tive. As hard as it is to believe, only a hand­ful of tru­ly impor­tant drugs have been brought to mar­ket in recent years, and they were most­ly based on tax­pay­er-fund­ed research at aca­d­e­m­ic insti­tu­tions, small biotech­nol­o­gy com­pa­nies, or the Nation­al Insti­tutes of Health (NIH).

    Mitään julk­ista tietoa kus­tan­nuk­sista ei ole. Kun DiMasi, Hansen ja Grabows­ki tekivät tuon laa­jalti kri­ti­soidun lääkey­htiöi­den rahoit­ta­man tutkimuk­sen lääkeke­hi­tyk­sen kus­tan­nuk­sista, tiedot joi­hin tutkimus perus­tui oli­vat pääosin salaisia. 

    Minus­ta osta­jien pitäisi päästä näkemään kus­tan­nus­rakenne jot­ta voidaan päät­tää miten ongel­ma ratkaistaan. Tähän löy­tyy kyl­lä eväät kun pis­tetään kova kovaa vasten.

  22. Paten­toin­nin anta­ma mah­dol­lisu­us kieltää mui­ta tekemästä samaa tavaraa on myös kor­vaus siitä, että paten­toitu­jen ovat julk­ista open sourcea patentin suo­ja-ajan päätyttyä. 

    Musi­ikissa suo­ja-aika on 70 vuot­ta säveltäjän kuolemasta. 

    Entä jos piden­net­täisi­in patent­tien voimassaoloa?

    Syöpälääkkeis­sä on se ilkävä ongel­ma, että uudet kalli­it lääk­keet ovat myös vaikut­tavampia. Kuka poli­itikko sanoo sypälapselle, että saat lääk­i­tys­tä jol­la elät vuo­den mut­ta et saa kallista lääk­i­tys­tä, joka pois­taisi kasvaimesi?

  23. Maail­mal­la aihe on ollut uuti­sis­sa usei­ta vuosia. Ratkaisu­ja ei ole keksitty. 

    Huonona ideana on pidet­ty lääketes­tauk­sen “halpisver­sio­ta”, jos­sa kehi­tysku­lu­ja alen­netaan yksinker­taisel­la hyväksymisprosessilla. 

    Sit­ten toki on BKT lisenssi, maa ker­too paljonko rahaa voi antaa suh­teessa vero­tu­loi­hin. Jos maa vauras­tuu, lääkeyri­tys saa lisää rahaa. 

    Tämä on sama ongel­ma kuin kai­vok­sis­sa. Pääo­maa tarvi­taan paljon ennen mah­dol­lisia tuot­to­ja. Val­tioil­ta pääo­mia ei löydy.

  24. Uuden lääke­molekyylin kehit­tämi­nen mak­saa noin mil­jardin. Jotenkin se investoin­ti on saata­va mak­se­tuk­si ja siinä sivus­sa jokin kor­vaus niistäkin molekyyleistä, joi­ta ei voi­da ottaa käyttöön.

    Olen antanut itseni ymmärtää, että hyvin merkit­tävä osu­us uusien lääkkei­den aidos­ta innovoin­nista tapah­tuu julkisen sek­torin rahoit­ta­mana. Yksi­tyisen sek­torin inno­vaa­tiot pain­ot­tuvat molekyylien peiluku­vien ja via­gro­jen keksimiseen. 

    Tämä olisi vähän liian hyvin lin­jas­sa omien ip-näke­myk­sieni kanssa, joten toden­näköis­es­ti se on itse itseni luo­ma mieliku­va vahvis­ta­maan näke­myk­siäni. Mut­ta olisko jol­lakul­la jotain lähde­vi­itet­tä aiheesta suun­taan tai toiseen?

  25. Voisi­han val­tio tietysti alkaa ostaa patent­te­ja siinä vai­heessa, kun uusi lupaa­va lääke on kehitet­ty ja ihmis- ja elänko­keet sekä byrokra­tia ovat jäljellä.

    Tähän val­tioiden osaami­nen riit­täisi kun itse ovat laati­neet perlisään­nöt tes­tauk­seen. Lisäk­si täl­lainen kau­pankäyn­ti lie­nee jo nyt aivan taval­lista lääke­fir­mo­jen kesken.

    Val­tio tietysti kan­taisi täl­löin myös riskin siitä, että uusi lääke kalkkivi­ivoil­la vielä menisikin hylkyyn.

  26. Kalle:
    Neu­vos­toli­it­toa kokeilti­in jo Osmo. Jokin “sovit­tu” jär­jestelmä on vielä huonom­pi kuin tämä sopimaton.

    Kalle ei nyt oikein ymmär­rä. Tämä nykyi­nen patent­ti­jär­jestelmä on nimeno­maan val­tio­val­to­jen kesken sovit­tu ja ylhäältä ohjat­tu jär­jestelmä. Avoimes­sa ja tas­a­puolises­sa taloudessa ei ole mitään val­tae­lim­ien määräämiä monop­o­lioikeuk­sia, ei patenttiakaan.

    Oli­pa patent­tien, myös lääkepatent­tien, alku­peräi­nen tarkoi­tus mikä tahansa, nyt niistä on muo­dos­tunut yksi tärkeim­mistä taloudel­lisen sodankäyn­nin aseista. Patent­ti on täs­mäase, jol­la taloudel­lis­es­ti voimakkaim­mat maat val­loit­ta­vat heikom­pi­en maid­en talout­ta ja jol­la suury­htiöt kas­vat­ta­vat eroaan pieni­in yri­tyk­si­in näh­den ja rikkaat köy­hi­in näh­den. Siten se on yksi keskeinen syy kaikki­in niihin ongelmi­in, joi­ta eri­ar­vois­tu­mi­nen maail­mas­sa aikaansaa, mukaan lukien ter­vey­del­liset ongel­mat, kuten Ville yllä kir­joit­ti, kuin myös nykyi­nen rahat­alouden kri­isi, joka perus­tuu pitkälti kas­vavien tulo­ero­jen tasaamis­tarpeeseen velkarahalla. 

    Tässä mielessä WTO ja sen haarakont­tori TRIPS on nykya­jan Neu­vos­toli­it­to. Se on suur­val­to­jen ja suury­htiöi­den hallinnoima elin, joka on päässyt sel­l­aiseen val­taan, jol­la se voi säädel­lä globaalia talout­ta hallinnoi­jien­sa eduk­si. Kyseis­ten fir­mo­jen ide­ol­o­giset ”oikeu­tuk­setkin” nou­dat­ta­vat samaa kaavaa. 

    Neu­vos­toli­itossa selitet­ti­in, että poli­it­tisen vaiku­tus­val­lan saavut­tamisek­si taloudelli­nen kasvu on vält­tämätön­tä ja se vaatii suuria investoin­te­ja, ja se vaatii keskitet­tyä hallintoa, ja se vaatii puolueen yli­val­taa. Se vaatii myös ylhäältä ohjaus­ta, sil­lä eiväthän ihmiset omas­ta halus­taan osaa tehdä mitään yhteis­es­ti arvokas­ta. Ja kansa tietysti uskoi näin ”veden­pitävää” päät­te­lyä, vaik­ka taval­lis­ten ihmis­ten vapaut­ta joudut­ti­inkin näin polke­maan. Sehän tapah­tui vain yhteisek­si eduk­si. Mut­ta miten kävi? Val­lan ja talouden väk­isin kas­vat­tamis­es­ta tuli pakkomielle, johon pyrkimi­nen kulut­ti yhä enenevästi yhteisiä voimavaro­ja, kunnes koko jär­jestelmä romahti.

    TRIPS-val­tios­sakin selitetään, että taloudelli­nen kasvu on vält­tämätön­tä ja se vaatii kalli­ita investoin­te­ja, ja se vaatii tuot­ta­jille eri­ty­isiä insen­ti­ive­jä, mm. patent­tien monop­o­lioikeuk­sia. Niitä tarvi­taan, kos­ka eiväthän ihmiset kehitä mitään yhteis­es­ti arvokas­ta, lääkkeitäkään, elleivät he saa tekemisi­in­sä yksi­noikeut­ta. Ja kansa tietysti uskoo näin ”veden­pitävää” päät­te­lyä, vaik­ka joudu­taankin rajoit­ta­maan taval­lis­ten ihmis­ten vapaut­ta kehi­tyk­sen hyö­dyn­tämiseen. Sehän tapah­tuu vain yhteisek­si eduk­si. Mut­ta miten tulee käymään? Kasvus­ta tulee yhä vält­tämät­tömäm­pää, monop­o­lioikeuk­sista yhä tärkeämpiä, yri­tys­ten välis­es­tä sodas­ta yhä kovem­paa ja men­estyjien ja men­estymät­tömien välis­es­tä kuilus­ta tulee yhä syvem­pi. Siten eri­ty­isi­in insen­ti­ivei­hin ja monop­o­lioikeuk­si­in perus­tu­van talousjär­jestelmän koos­s­apitämi­nen kulut­taa yhä enem­män yhteisiä voimavaro­ja, kunnes se romahtaa.

  27. Koti­mainen Ori­on sai juuri ‘tämä arpa ei voita’ kortin omas­ta kehi­tyshankkeestaan aika lop­pume­treil­lä. Uusia inno­vaa­tioi­ta ei ole putkesta tulossa. 

    Muis­te­len tein­i­tytöille annet­ta­van papil­loomavirus­rokot­teen kehit­te­lyn mak­sa­neen 100 milj usd, perus­tutkimuk­sen jäl­keen aikaa meni 10 vuot­ta ja sit­ten jotain viisi vuot­ta ennen sen tuloa Suomen rokotusohjelmaan. 

    Miten tuoteke­hi­tyk­sen iso ris­ki hal­li­taan, jos hal­li­tuk­set pakkolisen­soi­vat vain onnis­tuneet hankkeet?

  28. tiedemies: Irvokkain paten­toin­nin muo­to on geeni­paten­tit. Kun joku ensim­mäisen ker­ran eristää gen­o­mista pätkän jon­ka arvelee ole­van tekemi­sis­sä jonkin sairau­den kanssa, hän voi hakea patent­tia. Sen jäl­keen kukaan ei saa ilman lupaa kehit­tää lääket­tä, jon­ka toim­inta esimerkik­si perus­tuu ko. geenin toimin­nan estämiseen, eivätkä lääkärit saa käyt­tää ko. geenin tes­taamista diag­nos­ti­ikas­sa mak­samat­ta maksuja.

    Tästä epäko­hdas­ta päästäisi­in eroon, jos lääke-alan paten­teis­sa otet­taisi­in mallia mm. tele-allal­la tyyp­il­lis­es­tä Rea­son­able and non-dis­crim­i­na­to­ry (RAND) lisen­sioin­nista. Yleen­säkin patent­ti­lake­ja pitäisi muut­taa tähän suuntaan.

  29. Palaan edel­liseen: Oli paten­teista yleen­sä mitä mieltä hyvän­sä, niin aika vaikeaa on mielestäni olla eri mieltä siitä, että lääke­te­ol­lisu­u­den osalta ne ovat aika tyh­mästi toteutettu. 

    Nyt siis paten­toidaan molekyyli ja ääri­ta­pauk­ses­sa sen eri suo­lat ja vähäiset vari­aa­tiot myös. Tämä tehdään, jos olen ymmärtänyt oikein, sen jäl­keen kun molekyyli on syn­teti­soitu ja esitet­ty jokin uskot­ta­va perustelu sille, että sil­lä voisi olla lääkin­näl­listä hyötykäyttöä. 

    Orgaa­ni­nen kemia on nyky­isin niin kehit­tynyt­tä, että ihan oikeasti molekyyle­jä voidaan räätälöitä kohtu­ullisen hal­val­la. Tämä tarkoit­taa että on enem­män kuin toden­näköistä, että use­ampi kehit­täjä tör­mää samaan tai hyvin samankaltaiseen molekyyli­in. Mitä laa­jem­pi patent­tisuo­ja on, sitä toden­näköisem­pää on, että tämä kehi­tys menee täysin hukkaan, kos­ka jos patent­ti suo­jaa myös riit­tävän saman­laiset molekyylit (stereoisomeer­it, suo­lat, jne), niin kil­pailua ei synny.

    Mut­ta kos­ka mod­erni orgaa­ni­nen kemia on niin kehit­tynyt­tä, ei tämä osa kehi­tystyöstä voi olla mikään perustelu paten­tille. Tässä vai­heessa­han on vain kaa­va paper­il­la, ja sit­ten alkaa se kallis työ. Ja se kallis työ on kallista, kos­ka vira­nomaiset vaa­ti­vat sitä. En esitä täl­lä, ettei pitäisi vaa­tia, mut­ta kyl­lä tässä minus­ta on aivan hul­lu kehämäi­nen argu­ment­ti: Lääkkei­den kehit­tämi­nen on kallista, kos­ka vira­nomaiset vaa­ti­vat kalli­ita kli­in­isiä tutkimuk­sia ja sik­si lääkete­htaille pitää myön­tää monop­o­li ja estää markki­na­t­alouden nor­maalia toimintaa? 

    Eri­tyisen hul­lun asi­as­ta tekee se, että julki­nen sek­tori (siis veron­mak­sa­ja) mak­saa useim­mis­sa mais­sa sit­ten lääk­keen monop­o­li­hin­nan, kuten Osmo yllä esit­tää, eli siis viimekädessä mak­saa myös lääk­keen. Tämä pätisi myös 100% vaku­u­tus­ra­hoit­tei­sis­sa sys­teemeis­sä isol­ta osalta, kos­ka vaku­u­tusy­htiö tuskin kor­vaa lääkkeitä joi­ta ei ole tes­tat­tu ja toisaal­ta vaku­u­tuk­senot­ta­jat sit­ten mak­saisi­vat sen monopolihinnan. 

    Tämä johtuu kaik­ki siitä, että ter­vey­den­huol­lon koko mak­susys­tee­mi on aivan vinku­ral­laan. Ihmiset (tai veron­mak­sa­jat) mak­sa­vat ter­vey­den­huol­lolle siitä, että näi­den sairaudet hoide­taan. Siis, ihmiset mak­sa­vat — ja lääkärit ja lääkete­htaat tien­aa­vat — sitä enem­män mitä enem­män ihmiset sairastel­e­vat. Tässä jos mis­sä on insen­ti­iv­it aivan väärin päin. Toki, ihmis­ten pitää mak­saa siitä, jos he sairas­tu­vat, kos­ka sairas­tu­mi­nen on haitallista, mut­ta ter­vey­den­huol­lon ihmisille pitäisi mak­saa sitä enem­män, mitä ter­veemp­inä he onnis­tu­vat ihmiset pitämään.

    Jostain syys­tä kaiken­laista liike­hd­in­tää tähän suun­taan, niin vaku­u­tus­puolel­la kuin julkisel­lakin puolel­la, vas­tuste­taan ankarasti. Vasem­mis­to vas­tus­taa kos­ka on moraalis­es­ti väärin vas­tu­ut­taa ketään yhtään mis­tään ja oikeis­to vas­tus­taa kos­ka nyt vas­tus­taa noin ylipäätään sitä että joku ohjaa jol­lain keinoin. 

    Otan esimerkkinä työ­paikkani vaku­u­tuk­sen: Jos olet sairastelemat­ta, saat alen­nuk­sen seu­raa­van vuo­den sairas­vaku­u­tuk­ses­ta. Alen­nus tulee “pis­tei­den” muo­dos­sa. Osan näistä pis­teistä voi käyt­tää vaku­u­tus­mak­su­jen pudot­tamiseen, ja osal­la voi ostaa urheilu­vä­lineitä jne. Lisäk­si jär­jestetään liikun­tat­a­pah­tu­mia jne, jois­sa reip­paasti (rajat eivät ole mitään kovia) liikku­vat saa­vat palkin­nok­si lisää pisteitä. 

    Jos lääkete­htaat saisi­vat rahaa siitä, että ihmiset ovat ter­veitä, eivätkä siitä että ihmiset sairas­tu­vat, ne kehit­täi­sivät lääkkeitä joil­la tämä saadaan aikaan.

  30. On vähem­män neu­vos­toli­it­toa ja kor­rup­toivaa luva­ta esimerkik­si malar­i­alääk­keestä palkkio ennal­ta, jos ehdot voidaan määrit­tää järkevästi, kuin arvioi­da jäl­keen­päin lääk­keen arvo, ellei arvon kri­teere­jä määritel­lä ennalta. 

    Soma­lia on kaukana kap­i­tal­is­mista: omaisu­u­den suo­ja on heikko ja sopimuk­sia ei toimeen­pan­na. Suo­mi on maail­man 9. kap­i­tal­is­tisin maa.

  31. Kan­natan jyrkästi lääkkei­den laa­jaa ennakkotes­taus­ta ja myös eläinkokei­ta, kuu­lun nimit­tain ns thalido­mi­di ikälu­oki­in, jol­loin nois­sa asiois­sa vielä oikaistiin.

  32. Sen ver­ran kor­jaisin, että patentin 20 vuo­den voimas­saoloai­ka alkaa juos­ta tekemis­päivästä, eli siitä kun hake­mus jätetään viras­toon tutkit­tavak­si. Lääkepatent­tei­hin on mah­dol­lista saa­da ns. lisä­suo­ja­todis­tus (SPC), jol­la voimas­saoloaikaa voidaan jatkaa tietyin edel­ly­tyksin korkein­taan viidel­lä vuodel­la, johtuen juurikin tuos­ta pitkästä kehit­te­ly- ja tutkimusajasta.

  33. Tiedemies: Jos lääkete­htaat saisi­vat rahaa siitä, että ihmiset ovat ter­veitä, eivätkä siitä että ihmiset sairas­tu­vat, ne kehit­täi­sivät lääkkeitä joil­la tämä saadaan aikaan.

    Eivätkös ne tuo­takin tee? Vaikka­pa nyt esimerkik­si rokot­teet ja statiinit.

    Lääkete­htaat tekevät sitä, mis­tä ne saa­vat rahaa. Se voi olla lääkkeitä elin­ta­so­sairauk­si­in tai vaik­ka lem­mikki­ham­ste­rien juoksupyöräahdistukseen.

    Ter­vey­destä palk­it­sem­i­nen sopii erit­täin hyvin kyl­lä ter­vey­den­huolto­jär­jestelmän poh­jak­si, mut­ta lääkete­htaiden ydi­nosaamista on tehdä kemikaale­ja, jot­ka taval­la tai toisel­la edis­tävät hengis­säpysymistä, ter­veyt­tä ja hyv­in­voin­tia. Ne eivät oikein muuhun voi vaikuttaa.

    En ole muutenkaan ihan vaku­ut­tunut, että patent­ti­jär­jestelmän purkamisel­la saavute­taan mitään. Jos patent­ti­jär­jestelmä vain pure­taan, lääkete­htaat muut­tuvat kaik­ki rin­nakkaisvalmis­tete­htaik­si eikä kukaan kehitä mitään. Kehit­tämisessä ei ole järkeä, kos­ka siitä ei saa mitenkään raho­jaan takaisin.

    Lisäk­si lääkepatent­tien merk­i­tys­tä arvioitaes­sa on hyvä muis­taa, että ne ovat käytän­nössä voimas­sa noin kymme­nen vuot­ta lääk­keen markki­noil­letu­losta (kak­sikym­men­tä vuot­ta hakemis­es­ta, ei myön­tämis­es­tä). Ekstra-aikaa voi vielä men­nä siihen, että kor­vaus­by­rokra­tia pyörähtää.

    Jos joku kek­sii liian kalli­in syöpälääk­keen, kymme­nen vuo­den kulut­tua se ei ole enää liian kallis, kos­ka kaik­ki voivat tehdä sitä. On myös huo­mat­tavaa, että samaan aikaan muil­la on ollut liki kak­sikym­men­tä vuot­ta tiedos­saan lääk­keen koos­t­u­mus, jol­loin sen poh­jal­ta on ollut aikaa tehdä tutkimus­ta ja tuoteke­hi­tys­tä. Sitä eivät paten­tit estä.

    Onkin vähän has­sua samaan aikaan valit­taa paten­teista ja lääkeke­hi­tyk­sen hitaud­es­ta. Jos lääkeke­hi­tys on hidas­ta, kymme­nen vuo­den karenssi ei pidä mon­takaan olen­naista lääkeainet­ta pois­sa markki­noil­ta mil­lään yksit­täisel­lä het­kel­lä. Köy­hä maa on sil­loin lääkkei­den suh­teen vain tuon kymme­nen vuot­ta jäl­jessä. Minus­ta tuo ei ole kovin iso ero, kos­ka mei­dän lääketi­lanteemme oli jo vuon­na 2002 ihan kohtalainen…

    Patent­ti­jär­jestelmä toimii tässä niinkuin pitääkin. Kek­si­jä saa yksi­noikeu­den tuot­teeseen sil­lä hin­nal­la, että tekee siitä julkisen, jot­ta muut voivat tehdä sitä myöhem­min. Osta­japuolen kor­vauskäytän­nöt tekevät asi­as­ta ongel­mallisen, joten ehkä ratkaisukin pitäisi etsiä sieltä.

    Olisi ihan mie­lenki­in­toista kuul­la, mitä ja minkälaisia laa­jem­pia konkreet­tisia ongelmia patent­tisuo­jas­ta koituu esimerkik­si suo­ma­laiselle ter­vey­den­huolto­jär­jestelmälle. Mitä ovat ne merkit­tävät paten­toidut lääk­keet, joista mak­samme kovin paljon?

  34. Minus­ta lääkepatent­ti­jär­jestelmä on kuitenkin kaik­ista puut­teis­taan huoli­mat­ta kohta­laises­sa tas­apain­os­sa. Entäpä jos meil­lä olisi jär­jestelmä, jos­sa patent­ti olisi voimas­sa yhtiöl­lä 70 vuot­ta siitä, kun viimeinenkin kehi­tystyöhön osal­lis­tunut tutk­i­ja on kuollut?

    Tek­i­jänoikeuk­si­in sama sys­tee­mi. Romaani olkoon vapaa kopi­oitavak­si 20 vuo­den päästä siitä kun kir­jail­i­ja sai siihen ensim­mäisen apurahan!

  35. Viherinssi: Jos patent­ti­jär­jestelmä vain pure­taan, lääkete­htaat muut­tuvat kaik­ki rin­nakkaisvalmis­tete­htaik­si eikä kukaan kehitä mitään. Kehit­tämisessä ei ole järkeä, kos­ka siitä ei saa mitenkään raho­jaan takaisin.

    Onpa Viherinssil­lä heikko luot­ta­mus markki­na­t­alouteen. Tapo­ja joil­la sijoituk­set voidaan sitoa tule­vi­in hyö­ty­i­hin on luke­mat­to­mia, mm. eri­laiset crowd­fund­ing-sys­teemit. Eivätkä ne kaik­ki edel­lytä toimi­ak­seen yksi­nokeuk­sia kehitet­tävi­in tuot­teisi­in, kuten olen mm. tääl­lä esittänyt.

    Markki­na­t­aloushan on nimeno­maan laji, jon­ka toim­intat­apo­ja ja tulok­sia ei voi­da etukä­teen säätää ja tietää. Siinä riit­tää tieto siitä, että on ole­mas­sa tarve, jon­ka tyy­dyt­tämis­es­tä jotkut ovat valmi­ita mak­samaan ja että on ole­mas­sa keino­ja tämän tarpeen tyy­dyt­tämisek­si. Jos ja kun nämä ehdot toteu­tu­vat eikä kau­pankäyn­tiä rajoite­ta kenenkään toimes­ta, markki­nat löytävät aina tavan, jol­la kaup­pa syntyy.

    Tämä pätee myös tapauk­si­in, jois­sa tuot­teen kehit­täjä ei saa yksi­noikeut­ta tuot­teeseen­sa. Ehdok­si riit­tää se, että löy­tyy joukko yksilöitä ja/tai yhteisöjä, joille tuot­teen kehit­tämi­nen on niin tärkeää, että he ovat valmi­ita mak­samaan sen kehit­tämis­es­tä siitä huoli­mat­ta, että jotkut saisi­vat sen ilmaisek­si. Lääkkei­den kehit­tämi­nen kuu­luu var­masti tähän ryhmään.

  36. Tiedemies: Nyt siis paten­toidaan molekyyli ja ääri­ta­pauk­ses­sa sen eri suo­lat ja vähäiset vari­aa­tiot myös. Tämä tehdään, jos olen ymmärtänyt oikein, sen jäl­keen kun molekyyli on syn­teti­soitu ja esitet­ty jokin uskot­ta­va perustelu sille, että sil­lä voisi olla lääkin­näl­listä hyötykäyttöä. 

    Paten­toi­da voidaan myös pil­lerin valmis­tus­menetelmä, sido­saineet yms. Joskus voi olla haas­tavam­paa löytää menetelmä, jol­la valmis­te­taan uud­es­ta molekyylista sopi­vas­sa ajas­sa sula­va ja imey­tyvä lääke­valmiste, kuin kehit­tää itse se molekyyli. 

    Tiedemies:
    Jos lääkete­htaat saisi­vat rahaa siitä, että ihmiset ovat ter­veitä, eivätkä siitä että ihmiset sairas­tu­vat, ne kehit­täi­sivät lääkkeitä joil­la tämä saadaan aikaan.

    Tämä kuu­lostaa PPP-mallil­ta, jol­la ehkä pian ulkois­te­taan sairaaloitakin…

  37. Viherinssi:
    En ole muutenkaan ihan vaku­ut­tunut, että patent­ti­jär­jestelmän purkamisel­la saavute­taan mitään. Jos patent­ti­jär­jestelmä vain pure­taan, lääkete­htaat muut­tuvat kaik­ki rin­nakkaisvalmis­tete­htaik­si eikä kukaan kehitä mitään. 

    Tämä ei pidä paikkaansa. Tai siis, kon­trafak­tu­aaleista kiis­telem­i­nen on han­kalaa, mut­ta his­to­ri­al­lis­es­ti patent­ti­jär­jestelmän vahvis­t­a­mi­nen on vähen­tänyt lääkkei­den kehit­te­lyä, ei lisän­nyt sitä.

    Patent­ti­jär­jestelmä toimii tässä niinkuin pitääkin. Kek­si­jä saa yksi­noikeu­den tuot­teeseen sil­lä hin­nal­la, että tekee siitä julkisen, jot­ta muut voivat tehdä sitä myöhemmin. 

    “Niinkuin pitää” on tietenkin määrit­te­lykysymys. Kyl­lä joku saa yksi­noikeu­den johonkin, mut­ta se joku ei ole vält­tämät­tä kek­si­jä ja “tuote” voi olla jotain niin yli­malka­ista, että käytän­nössä estetään kil­pailem­i­nen. Lääkepuolel­la, kun molekyyleistä puhutaan, asi­at eivät ole ehkä pahim­mal­la mah­dol­lisel­la tolal­la, mut­ta on aivan älytön­tä väit­tää että patent­ti­jär­jestelmä on toimiva. 

    Se ei ole sitä, ja se tuhoaa hyv­in­voin­tia aivan älyt­tömästi. Suurin osa kan­natuk­ses­ta perus­tuu ajatuk­seen, että kos­ka asi­at ovat juuri nyt jol­lakin tietyl­lä taval­la, niin niiden olem­i­nen toisel­la taval­la on jotenkin pakkopakkopakko olla paljon huonompi.

    Kyse on kus­tan­nuk­sista ja hyödy­istä. Staat­tisel­la puolel­la patent­tien vahin­gol­lisu­ud­es­ta ei ole mitään kysymys­täkään, siis patent­tien lakkaut­ta­mi­nen totaalis­es­ti juuri nyt, lisäisi hyv­in­voin­tia aivan mas­si­ivis­es­ti. Dynaamisel­la puolel­la argu­ment­te­ja patent­tien puoles­ta on tasan yksi (tai oikeas­t­aan puoli­toista) eli kos­ka patent­ti kehot­taa julk­isu­u­teen monop­o­lin hin­nal­la, niin 20 vuo­den monop­o­li­ai­ka on “hyvä kom­pro­mis­si”: saadaan insen­ti­ivi julk­istaa (ja kehitellä). 

    Sit­ten herä­tyskel­lo. Viimeisen reilun puolen vuo­sisadan aikana, san­o­taan sotien jäl­keen, 20 vuodessa mikä tahansa teknolo­gia on ollut suun­nilleen kyp­sää ja van­hen­tunut­ta, ja aloil­la jois­sa patent­te­ja ei ole kumar­rel­tu, tämä syk­li on vielä nopeampi. Teknolo­gia ete­nee yleen­sä inkre­men­taalis­es­ti pienin aske­lin, eli joku tekee paran­nuk­sen johonkin tekni­ikkaan ja sit­ten kil­pail­i­ja tekee pienen paran­nuk­sen siihen ja niin edelleen. Se, mitä patent­ti tekee dynaamis­es­ti täl­laiselle kil­pailulle on, että se käytän­nössä lopet­taa sen, tai tekee pelistä parin- kol­men ison pelaa­jan pelin. 

    Valmis­tustekni­ik­ka on suun­nilleen alal­la kuin alal­la sel­l­aista, että skaalae­duil­la saadaan muu­ta­ma pros­ent­ti kus­tan­nuk­ses­ta alas kun volyy­mi moninker­tais­tuu. Lisäk­si tämä skaalae­tu sat­ur­oituu aika pian. Mik­si sit­ten meil­lä on vain muu­ta­ma pelaa­ja useim­mil­la teknolo­gia­markki­noil­la? Kos­ka paten­tit efek­ti­ivis­es­ti estävät markki­noiden syn­tymisen. 20 vuo­den syk­li takaa, että jos joku teol­lisu­u­de­nala kehit­tää uuden teknolo­gian jol­la saadaan luo­tua isohko uusi markki­na, niin ensim­mäisil­lä pelaa­jil­la on paten­tit perustekni­ikoi­hin alus­sa. Jos pelaa­jia on pari- kolme, ja ne ovat tasavahvo­ja, niin ne muo­dosta­vat efek­ti­ivis­es­ti kartellin. Entry on sen jäl­keen mah­do­ton­ta seu­raa­vat 20 vuot­ta, ellei joku onnis­tu tekemään apple­ja, ja tuo­maan “sivus­ta” riit­tävää patent­ti­salkkua peliin.

    20 vuot­ta ei tietenkään sit­ten riitä, vaan entry muut­tuu vaan vaikeam­mak­si ajan myötä(*), kos­ka patent­ti­salkut kas­va­vat. Jokainen inkre­men­taa­li­nen paran­nus teknolo­giaan paten­toidaan ja paten­toidaan vielä niin pian kuin mah­dol­lista. Lisäk­si paten­toin­nin efek­ti­ivis­es­ti negati­iviset pri­or-art- säädök­set tarkoit­ta­vat, että sel­l­ainenkin patent­titrol­laus on mah­dol­lista, jos­sa paten­toidaan muiden keksin­töjä kos­ka nämä eivät ole vain huo­man­neet että heil­lä on jotain patentoitavaa. 

    Jos joku ei usko että muiden keksin­töjä ja jopa tois­t­en tieteel­lisiä tulok­sia voivat muut paten­toi­da, niin olen tör­män­nyt ainakin kah­teen tapauk­seen jos­sa tulos on (muiden toimes­ta) use­am­man vuo­den jäl­keen paten­toitu suun­nilleen niin että väitetään että tämä on nyt jokin menetelmä, joka vaan muis­tut­taa edel­listä mut­ta on “käytän­nölli­nen”. Nämä eivät ole edes kovin harv­inaisia. Tutk­i­jana pidän tätä pöyristyt­tävänä, ja vielä kamalam­pana pidän sitä, että sitä peliä täy­tyy pela­ta nykyään myös itse, kos­ka tutkimus­pa­perei­den lisäk­si yliopis­tot ja rahoit­ta­jat halu­a­vat nähdä myös patent­te­ja. Ilmeiset tulok­set joil­la voi olla jotain käytän­nön sovel­luk­sia pitääkin sit­ten paten­toi­da, jotain mikä saa min­ut voimaan pahoin fyy­sis­es­ti. Se on kuitenkin melkein pakko tehdä, kos­ka jos ei itse omaa hyödyl­listä tulostaan paten­toi, niin joku muu paten­toi sen julkaisemisen jälkeen. 

    Lääkeke­hi­tys ei lisäk­si edes ole hidas­ta. Tai siis, kyl­lä se käytän­nössä on hidas­ta, mut­ta ei se ole sitä fyy­sis­es­ten tai edes rahal­lis­ten rajoit­ti­den vuok­si. Sen­si­jaan se on hidas­ta sik­si, mitä kli­in­isiltä kokeil­ta vaa­di­taan ja sik­si että tarvi­taan lakimiesarmei­jat ja poti­las­vaku­u­tuk­set jne. Tämän käyt­tämi­nen patent­ti­jär­jestelmän puo­lus­tuk­se­na on aivan irvokas­ta. Sanois­in että se on kehäpäätelmä, mut­ta kun se ei ole edes sitä, vaan se on jonkin­lainen tahalli­nen asioiden sotkem­i­nen. Jär­jestelmä on kallis, kos­ka on mas­si­iviset säädök­set ja kos­ka on mas­si­iviset säädök­set tarvi­taan patent­te­ja että voidaan rahas­taa kehi­tyskus­tan­nuk­set siltä samal­ta tahol­ta, joka ne säädök­set on luonut. Ja kol­man­net osa­puo­let maksavat. 

    (*) Käytän­nössä tilanne ei ole näin synkkä, kos­ka teknolo­giat liikku­vat usein sivut­tain, joten myös löy­hem­min asi­aan liit­tyväl­lä patent­ti­salkul­la voi kil­pail­la. Ilman patent­ti­salkkua peli­in on turha yrit­tää, oikeu­sis­tuimet kyl­lä pitävät huolen siitä.

  38. Jos mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set alal­la ovat alle yksikkökus­tan­nusten, voi tuoteke­hi­tyk­sen uno­htaa vapaas­sa markki­na­t­aloudessa. Toinen jut­tu on sit­ten patent­ti­jär­jestelmän järkevyys kehit­te­lykus­tan­nusten kor­vaa­jana. Nykyjär­jestelmä kan­nus­taa kehit­telemään näen­näisu­u­tuuk­sia, kan­nus­taa vääris­telemään lääke­molekyylien tehoa, aset­taa yhteiskun­nan mah­dot­toman valin­nan eteen (kor­vatako lääke jon­ka markki­nahin­ta on 1000 euroa valmis­tuskus­tan­nuk­sen ollessa 10 euroa). Ideaal­isys­tee­mi saat­taisi olla juuri tuo OS:n esit­tämä patent­tien ulosost­a­mi­nen eli kor­vat­taisi­in tuoteke­hi­tys erik­seen tek­i­jälle, jon­ka jäl­keen lääk­keen markki­nahin­ta määräy­ty­isi sen kuu­luisan mar­gin­aal­i­hin­noit­telun poh­jal­ta. Hyvä idea, mut­ta ei tai­da toteu­tua meikäläisen elinaikana.

  39. Tiedemies: Se on kuitenkin melkein pakko tehdä, kos­ka jos ei itse omaa hyödyl­listä tulostaan paten­toi, niin joku muu paten­toi sen julkaisemisen jälkeen. 

    Olen tasan samaa mieltä kaik­ista Tiedemiehen esit­tämistä patentin­vas­tai­sista perusteista. Juuri sik­si olenkin pää­tynyt edel­lä esit­tämääni ratkaisuun.

    Eräs pieni, em. sitaat­tia koske­va tark­istus on kuitenkin paikallaan. Sen jäl­keen, kun jokin keksin­tö on saatet­tu julkisek­si, sitä ei enää kukaan voi paten­toi­da. Tämä oli ainakin laki ja käytän­tö siihen aikaan kun itse olin patent­tivi­ras­tossa tutk­i­jana. Lie­nee vieläkin.

    Tosin ajat ovat muut­tuneet ja tietysti patentin saan­tia helpot­tavaan suun­taan, kos­ka yri­tyk­set tarvit­se­vat niitä sodas­sa toisi­aan vas­taan. Ennen tapana oli vaa­tia keksin­nöltä keksin­nöl­lisyyt­tä, so. että esitet­ty ratkaisu oli vas­taus johonkin ongel­maan ja ettei siihen pää­tymi­nen ollut alan ammat­ti­laiselle itses­tään selvää. Angloamerikkalaises­sa patent­tikult­tuuris­sa tätä vaa­timus­ta ei ole koskaan korostet­tu ja pienikin ero ennestään tun­net­tui­hin ratkaisui­hin on ollut patentin saamiseen riit­tävä. Tähän suun­taan meil­läkin ollaan menos­sa; kaikke­han sieltä on jäljiteltävä.

    Tämä on kuitenkin aiheut­tanut sen, että patent­tik­il­pailus­ta on tul­lut laatuk­il­pailun sijaan määräk­il­pailua, jos­sa suuril­la toim­i­joil­la on ylivoima-ase­ma. Eri­laisia ratkaisu­ja paten­toidaan sum­ma­mu­tikas­sa, jos joitakin voitaisi­in joskus hyö­dyn­tää. Eikä hyö­dyn­tämi­nen enää tarkoi­ta vain sitä, että patentin suo­jas­sa voitaisi­in valmis­taa entistä parem­pia tuot­tei­ta; vain pieni mur­to-osa paten­teista johtaa tuotan­toon. Laa­jan patent­ti­salkun yri­tyk­selle tar­joa­ma hyö­ty on yhä enem­män siinä, että yri­tys voi sen avul­la estää mui­ta käyt­tämästä ratkaisu­ja, jot­ka mah­dol­lis­es­ti luokkaisi­vat jotain kysei­sistä paten­teista — siis siitä huoli­mat­ta, että yri­tyk­sel­lä itsel­lä ei ole aiko­mus­takaan soveltaa patent­tia tuotantoon.

    Markki­noiden kyvys­tä hyö­dyn­tää kaikkia kau­pan­tekom­ah­dol­lisuuk­sia ker­too se, että täl­lainen patent­tien käyt­tö on syn­nyt­tänyt tuot­tei­ta tuot­ta­mat­to­mia yri­tyk­siä, patent trolls, jot­ka osta­vat patent­te­ja siinä toivos­sa, että niil­lä voidaan saa­da kor­vauk­sia muil­ta. Tämä onnis­tuukin usein. Yksi syy tähän on se, että patentin laa­ju­us on joka tapauk­ses­sa ja aina mielipi­dekysymys. Patentin, joka on usein monikym­men­sivuinen sepus­tus, suo­ja-aluet­ta ei voi­da koskaan määritel­lä yksiselit­teis­es­ti, jos­ta syys­tä patent­te­ja koske­vat oikeu­denkäyn­nit ovat erit­täin kalli­ita. Siten tuotan­toyri­tys­ten kan­nat­taa mielu­um­min mak­saa trolleille sel­l­ai­sis­sakin tapauk­sis­sa, jois­sa trol­lien vaa­timuk­set toden­näköis­es­ti oikeudessa hylättäisiin.

    Ja taas kehi­tys kehittyy?

  40. palkkio ennal­ta: Soma­lia on kaukana kap­i­tal­is­mista: omaisu­u­den suo­ja on heikko ja sopimuk­sia ei toimeenpanna.

    Tämähän vain tarkoit­taa, ettei val­tio­val­lan raskas monop­o­listi­nen käsi tukah­du­ta vapaa­ta, markki­nae­htoista toimintaa!

  41. Asi­as­sa on ongel­mansa, mut­ta valitet­tavasti ei var­maankaan ole nyky­istä patent­tisys­teemia parem­paa olemassa.

    Uusi mak­saa paljon ja sil­loin pitäisi mak­sa­jan miet­tiä kan­nat­taako eli onko saavutet­tu hyö­ty suurem­pi kuin mene­tyk­set. Sinän­sä asia joka kuu­luu jokaisen markki­na­t­aloudessa asu­van jokapäiväisieen elämään. Ostaako kallis vai hal­pa kän­nykkä, vaate, auto jne. Vai odot­taako tule­vaa halvem­paa ver­sio­ta. Samo­ja päätök­siä tehdään paivit­täin fir­moissa ja julkisel­lakin puolella.

    Min­ua hait­taa kapeakat­seisu­us näis­sä kir­joituk­sis­sa. Ikään kuin val­tiot mak­saisi­vat lääkkei­den kustannukset.

    Eiköhän ole niin että val­tio mak­saa vähem­mistön. KELA vas­taavia jär­jestelmiä ei liene Pohjo­is­mai­ta ja Brit­te­jä lukkunot­ta­mat­ta mis­sään muual­la. Suomenkin KELA on vaku­u­tus ei siis val­tio suo­raan. Briteis­sä val­tio käsit­tääk­seni. Var­masti suurin mak­sa­ja on USA:ssa, eikä se ole valtio.
    Sen sijaan poti­laat mak­sa­vat ja sit­ten esimerkik­si vaku­u­tus tai vastaava.

    Eiköhän rikkaat maat vain saa tyy­tyä nykyiseen. Siten on kysymys pitäisikö eet­ti­sistä syistä jol­lain tavoin tukea kehitysmaita.
    Var­masti ainakin tärkeimpi­en osalta.
    Jos saa­vat luis­taa paten­teis­sa tulee se muiden mak­set­tavak­si kovemp­ina lääkkei­den hintoina.
    Vai olisi­ki parem­pi antaa kehitysapuna.

    Mitä mieltä olette.

  42. anonyy­mi: Tämähän vain tarkoit­taa, ettei val­tio­val­lan raskas monop­o­listi­nen käsi tukah­du­ta vapaa­ta, markki­nae­htoista toimintaa!

    Ei tietenkään tarkoi­ta. Val­tio­val­lan tehtävä kap­i­tal­is­tises­sa yhteiskun­nas­sa on tur­va­ta omis­tu­soikeus ja sopimusten pitämi­nen. Jos val­tio­ta ei ole tai se ei suo­ri­udu näistä tehtävistä, maa ei ole alku­unkaan kap­i­tal­isti­nen. Mitä enem­män val­tio hääräilee markki­noil­la näi­den tehtävien lisäk­si, sitä vähem­män kap­i­tal­isti­nen se on.

  43. Tiedemies: Tämä ei pidä paikkaansa. Tai siis, kon­trafak­tu­aaleista kiis­telem­i­nen on han­kalaa, mut­ta his­to­ri­al­lis­es­ti patent­ti­jär­jestelmän vahvis­t­a­mi­nen on vähen­tänyt lääkkei­den kehit­te­lyä, ei lisän­nyt sitä.

    Minä taas väitän, että uusien lääkeainei­den markki­noil­letu­lon vähen­e­m­i­nen johtuu ihan muista syistä. Pitki­in aikoi­hin ei ole tehty sel­l­aisia suuria läpimur­to­ja biote­knolo­gias­sa, joiden seu­rauk­se­na syn­ty­isi paljon uusia lääkkeitä. Lisäk­si lääkkei­den markki­noil­letu­lokyn­nys rahas­sa mitat­tuna on kas­vanut jatkuvasti.

    Ymmärtääk­seni lääke­te­ol­lisu­us ei ole maail­man­laa­juis­es­ti vähen­tänyt tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­si­aan, joten kehi­tystyö sinän­sä ei ole vähen­tynyt. Se on nyt vain tehot­tomam­paa ihan paten­teista riip­pumat­tomista syistä.

    “Niinkuin pitää” on tietenkin määrit­te­lykysymys. Kyl­lä joku saa yksi­noikeu­den johonkin, mut­ta se joku ei ole vält­tämät­tä kek­si­jä ja “tuote” voi olla jotain niin yli­malka­ista, että käytän­nössä estetään kil­pailem­i­nen. Lääkepuolel­la, kun molekyyleistä puhutaan, asi­at eivät ole ehkä pahim­mal­la mah­dol­lisel­la tolal­la, mut­ta on aivan älytön­tä väit­tää että patent­ti­jär­jestelmä on toimiva. 

    Olen siitä samaa mieltä, että patent­ti­jär­jestelmässä olisi viilaamista. Mut­ta kuten itsekin toteat, lääkepuolel­la tilanne ei ole mitenkään jär­jet­tömin, kos­ka aikaskaala on järkevä ja paten­toita­va asi­akin on jotenkin konkreettinen.

    Nopeam­min kehit­tyvil­lä aloil­la tilanne on huo­mat­tavasti ongel­mallisem­pi, esimerkik­si kän­nykkä­fir­mo­jen paten­toin­ti­so­dat ovat jo ihan toinen juttu.

    Sit­ten herä­tyskel­lo. Viimeisen reilun puolen vuo­sisadan aikana, san­o­taan sotien jäl­keen, 20 vuodessa mikä tahansa teknolo­gia on ollut suun­nilleen kyp­sää ja vanhentunutta

    Lääkealal­la ylivoimais­es­ti suurin osa lääkkeistä on jo kaukana patent­tisuo­jan tuol­la puolen iältään.

    Teknolo­gia ete­nee yleen­sä inkre­men­taalis­es­ti pienin aske­lin, eli joku tekee paran­nuk­sen johonkin tekni­ikkaan ja sit­ten kil­pail­i­ja tekee pienen paran­nuk­sen siihen ja niin edelleen. Se, mitä patent­ti tekee dynaamis­es­ti täl­laiselle kil­pailulle on, että se käytän­nössä lopet­taa sen, tai tekee pelistä parin- kol­men ison pelaa­jan pelin.

    Lääkealal­la taas tuo inkre­men­taa­li­nen paran­t­a­mi­nenkin on siinä samas­sa kymme­nen vuo­den kehi­tyssyk­lis­sä, joka tulee vira­nomais­vaa­timuk­sista. Sekin on siis hyvin hidasta.

    Tietotekni­ikas­sa inkre­men­taa­li­nen paran­nus voi syn­tyä parhaim­mil­laan ideas­ta kokeil­luk­si kon­sep­tik­si ja kau­pal­liseen hyö­dyn­tämiseen viikois­sa, eikä tuoteke­hi­tyk­seen mene investoin­te­ja kuin ajan muo­dos­sa. Toisaal­ta esimerkik­si mate­ri­aalite­knolo­gias­sa syk­lit ovat vuosia ja investoin­nit taas erit­täinkin suuria.

    Lisäk­si paten­toin­nin efek­ti­ivis­es­ti negati­iviset pri­or-art- säädök­set tarkoit­ta­vat, että sel­l­ainenkin patent­titrol­laus on mah­dol­lista, jos­sa paten­toidaan muiden keksin­töjä kos­ka nämä eivät ole vain huo­man­neet että heil­lä on jotain patentoitavaa.

    Tämä taas menee aika paljon patent­ti­jär­jestelmän soveltamiseen, ei itse jär­jestelmän ideaan. Ts. vika ei ole jär­jestelmässä (suo­ja-aika mak­suna julkaisemis­es­ta), vaan siinä, että sitä jois­sain tapauk­sis­sa sovel­letaan aika kum­mallisel­la tavalla.

    Se on kuitenkin melkein pakko tehdä, kos­ka jos ei itse omaa hyödyl­listä tulostaan paten­toi, niin joku muu paten­toi sen julkaisemisen jälkeen. 

    Jos kil­pailu on veristä, sil­loin tulee var­masti myös seu­rat­tua oman alan hake­muk­sia. Jos siel­lä näyt­tää ole­van jo valmi­ik­si julka­istu­ja tulok­sia, kan­nat­taa saat­taa ne patent­ti­tutk­i­jan tietoon. Patent­ti­jär­jestelmässähän on tähän kanavat.

    Puhu­mat­takaan siitä, että eipä se naa­purin patent­ti paljon häir­itse. Jos toim­it julka­istun tieteel­lisen tiedon poh­jal­ta, voit välit­tää viis siitä paten­tista. Se on sit­ten eri tari­na, jos patent­ti jol­lain ei-triv­i­aalil­la taval­la laa­jen­taa tieteelisessä julka­is­us­sa julka­istua asiaa.

    Lääkeke­hi­tys ei lisäk­si edes ole hidas­ta. Tai siis, kyl­lä se käytän­nössä on hidas­ta, mut­ta ei se ole sitä fyy­sis­es­ten tai edes rahal­lis­ten rajoit­ti­den vuok­si. Sen­si­jaan se on hidas­ta sik­si, mitä kli­in­isiltä kokeil­ta vaaditaan

    Hitaan lisäk­si pitäisi myös kat­soa hin­taa. Joitakin asioi­ta voidaan tehdä nopeam­min, mut­ta ei kovin paljon. Aika kauan menee jo siinäkin, että edes eläinkoeta­sol­la nähdään jokin vaiku­tus lääk­keel­lä. Sen jäl­keen tule­vat nuo kli­iniset testit tehokku­u­teen ja tur­val­lisu­u­teen liittyen.

    Tämän käyt­tämi­nen patent­ti­jär­jestelmän puo­lus­tuk­se­na on aivan irvokas­ta. Sanois­in että se on kehäpäätelmä, mut­ta kun se ei ole edes sitä, vaan se on jonkin­lainen tahalli­nen asioiden sotkem­i­nen. Jär­jestelmä on kallis, kos­ka on mas­si­iviset säädök­set ja kos­ka on mas­si­iviset säädök­set tarvi­taan patent­te­ja että voidaan rahas­taa kehi­tyskus­tan­nuk­set siltä samal­ta tahol­ta, joka ne säädök­set on luonut. Ja kol­man­net osa­puo­let maksavat.

    Mut­ta onko vika siis sään­nök­sis­sä? Ja jos sään­nök­siä ei olisi, mihin se johtaisi?

    Se on selvää, että lääketiede kehit­ty­isi huo­mat­tavasti nyky­istä nopeam­min, jos tur­val­lisu­u­teen ja eet­tisyy­teen liit­tyvistä sään­nök­sistä luovut­taisi­in. Mut­ta ei sekään lääkeke­hi­tyk­ses­tä ilmaista tekisi.

  44. Mat­ti H: Onpa Viherinssil­lä heikko luot­ta­mus markki­na­t­alouteen. Tapo­ja joil­la sijoituk­set voidaan sitoa tule­vi­in hyö­ty­i­hin on luke­mat­to­mia, mm. eri­laiset crowd­fund­ing-sys­teemit. Eivätkä ne kaik­ki edel­lytä toimi­ak­seen yksi­nokeuk­sia kehitet­tävi­in tuot­teisi­in, kuten olen mm. tääl­lä esittänyt.

    Toimi­van lääk­keen kehit­tämi­nen on erit­täin kallista ja hidas­ta. Kehi­tyk­seen tarvi­taan erit­täin paljon osaamista ja lait­teis­to­ja, ja työ on hyvin tarkasti reg­u­loitua. Lisäk­si yksit­täisen lääkeaineen onnis­tu­misen mah­dol­lisu­udet ovat hyvin pienet.

    Toimi­van lääk­keen kopi­oimi­nen taas on suh­teel­lisen help­poa ja edullista.

    Tältä poh­jal­ta halu­aisin mielel­läni tietää, kuin­ka lääkeke­hi­tys­tä tehdään crowd­sourcing­i­na tai jol­lain muul­la näistä yllä­maini­tu­ista luke­mat­tomista tavoista.

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    … Eri­tyisen hölmök­si tilanne menee, jos asi­akkaal­la ei ole pien­in­täkään vas­tu­u­ta mak­samis­taan hin­noista, vaan val­tion pioik­ki on auki rajattomasti… 

    Eli yrität sanoa, että vaku­u­tuk­sia, ml. suo­ma­lainen KELA-sys­tee­mi pitää huonon­taa? Voisi onnistua.

  46. Viherinssi:
    Tältä poh­jal­ta halu­aisin mielel­läni tietää, kuin­ka lääkeke­hi­tys­tä tehdään crowd­sourcing­i­na tai jol­lain muul­la näistä yllä­maini­tu­ista luke­mat­tomista tavoista.

    Rahoite­taan lääkkei­den kehit­tämistä samal­la taval­la kuin tiedet­tä on per­in­teis­es­tikin rahoitet­tu. Val­tio­val­lat ja muut yhteisöt, joiden mielestä lääkkeitä on kehitet­tävä, rahoit­ta­vat tutkimus­laitok­sia ja tutkimuk­sia, joiden tulok­set tule­vat vapaasti muiden tutk­i­joiden ja taloudel­lis­ten hyö­dyn­täjien käyttöön.

    Tai sit­ten toim­i­taan viit­tauk­ses­sa esit­tämäl­läni taval­la. Yri­tyk­set kehit­tävät lääkkeitä kuten nytkin ja kaup­paa­vat niitä esimerkik­si niiden vaikut­tavu­ud­es­ta saatu­jen alus­tavien tulosten perus­teel­la. Lait­ta­vat keksin­nölleen kiin­teän hin­nan sen mukaan kuin arvel­e­vat toim­intansa jatkamiseen riit­tävän. Val­tio­val­lat ja muut lääkkeitä halu­a­vat yhteisöt keräävät kole­hdin ja jos se riit­tää, kaup­pa syn­tyy ja lääkekeksin­tö vapau­tuu kaikkien käyt­töön. Jos kole­hti ei riitä, hin­ta on var­maankin ollut liian kova keksin­nön laatu­un nähden.

    Lääkepatent­te­ja ei kuitenkaan tule arvioi­da pelkästään sen perus­teel­la, kuin­ka hyvin tai huonos­ti ne lääkkeitä kehit­tävät. Ne on nähtävä osana suurem­paa ja ihmis­ten kohtaloille paljon merk­i­tyk­sel­lisem­pää kehi­tyskulkua, kuten tämän viestiketjun ensim­mäisessä kir­joituk­ses­sani totesin. Muiden monop­o­lioikeuk­sien lail­la ne aiheut­ta­vat yhteiskun­nal­lisia ris­tiri­ito­ja, taloudel­lista ja sosi­aal­ista pahoin­voin­tia, jon­ka ihmiset koke­vat tässä ja nyt paljon pahempana asiana kuin uhan siitä, että mah­dol­lis­es­ti lääketiede ei tule­vaisu­udessa kehi­ty sil­lä vauhdil­la kuin jotkut halu­aisi­vat sen kehittyvän.

  47. Se, mitä Osmokin yllä käsit­telee, on jär­jestelmä tai “peli”, jos­sa lääk­keet kehitetään ja mak­se­taan. Ensikikin, suurin osa lääkkei­den hin­noista mak­se­taan suo­raan tai kor­vataan eri­lai­sista vaku­u­tuk­sista, joista iso osa on julk­isia eli käytän­nössä siis verora­hoista tulee aika merkit­tävä osa siitä rahas­ta, joka lop­ul­ta hom­maa pyörittää. 

    Julki­nen sek­tori ja vaku­u­tusy­htiöt mak­sa­vat nämä lääk­keet, ja näi­den lääkkei­den kor­vat­tavu­udelle asete­taan tietenkin tietyt stan­dard­it. Ilmeisenä tietenkin ne, että lääk­keet ovat enem­män hyödyk­si kuin haitak­si ja muu­takin täl­laista on. Näi­den takaamisek­si vaa­di­taan melko iso koneis­to jol­la se osoite­taan. Tähän koneis­toon tarvi­taan paljon esimerkik­si lain­opil­lista säätöä, sopimusteknisiä kikko­ja, vas­tu­u­vaku­u­tuk­sia jne, ja tämä sys­tee­mi tulee kalli­ik­si. Mm. yllä­maini­tu­ista lähteistä voidaan päätel­lä, että ne lain­opil­liset kulut muo­dosta­vat todel­la suuren osan näistä kustannuksista. 

    Nyt herää se ensim­mäi­nen kysymys: Mik­si tätä kus­tan­nus­ta ei mak­sa suo­raan se, joka tämän näytön vaatii? No, sik­si että ajatel­laan että pitää olla vapaa­ta kil­pailua ja että riskin pitää olla sil­lä, joka halu­aa tien­ata. Eli mak­se­taan vaan niille, jot­ka ovat riskin otta­neet ja onnis­tuneet, muut mak­sakoot itse. 

    Mut­ta kun ris­ki ei toi­mi niin, sitä ei voi offloa­d­a­ta ilmaisek­si. Sik­si lääkete­htaiden on pakko tehdä hedge, eli kehit­tää mon­ta eri lääkekan­di­daat­tia ja saa­da riskipreemio sit­ten rahastet­tua sil­lä onnis­tuneel­la. Mut­ta tämä kas­vat­taa kat­e­vaa­timuk­sia entis­es­tään, kos­ka sen lääke­port­fo­lion pitää olla aika iso ennenkuin hedge kan­nat­taa, ja toisaal­ta sitä pre­emio­ta pitää olla yhdessä lääk­keessä sit­ten vas­taavasti enemmän. 

    No, jot­ta tämä täl­lainen mah­dol­lisu­us saa­da rahastet­tua se pre­emio sieltä voidaan saa­da aikaan, niin on patent­ti, eli lääkete­hdas saa määrätä itse hin­nan. Jos lääke on tarpeek­si hyvä, hin­ta voi olla hyvin korkea, ja sil­lä saadaan katet­tua hyvin niitä kustannuksia. 

    Mut­ta monop­o­li ei toi­mi niin, että rahaste­taan “kohtu­ulliset kus­tan­nuk­set”, vaan monop­o­li toimii niin, että rahaste­taan niin paljon kuin voidaan. Jos sub­sti­tuu­tio­vaiku­tus on edes jonkun­moinen, niin ei täl­lä voi­da ihan ekstrak­ti­iviseen hin­noit­telu­un men­nä. Mut­ta jos (ja kun) sub­sti­tuu­tio ja siten kil­pailu on mitätön­tä, niin hin­ta nousee siihen pis­teeseen, joka mak­si­moi tulot, ja se piste voi olla korkealla. 

    Lääke­te­ol­lisu­u­den yksi­tyisko­hdista en tiedä. Se voi olla patent­tien osalta yksi vähem­män ongel­mallisia, mut­ta tuo “peli” on minus­ta ihan vinku­ra. Itse luopuisin mielu­um­min paten­teista ja kat­soisin miten hom­ma menee. 

    Ja siis mitä tulee pri­or-art- säädök­si­in ja julk­isu­u­teen, niin se on myös aivan hul­lua. Vaik­ka seu­raankin jonkin ver­ran alani uusia patent­te­ja, niin ne eivät ole niinkään ongel­ma, kuin muu­ta­man vuo­den van­hat paten­tit, jot­ka pul­la­hata­vatkin sit­ten yhtäkkiä esi­in. Käytän­nössä jokainen patent­ti jon­ka olen oma­l­ta alal­tani onnis­tunut ymmärtämään, on paten­toin­ut pääasi­as­sa jotain minkä joku muu on jo keksinyt aiem­min: sen oma kon­tribuu­tio on ollut mität­tömän vähäi­nen, ja patent­ti on väit­tänyt suo­jaa­vansa myös sen osan, mitä muut ovat tosi­asi­as­sa keksineet.

  48. Siis jär­jestelmä toimii niin että lääkete­htaan tulee esit­tää tutkimus­näyt­tö lääk­keen hyödy­istä ja hatoista oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan. Sen arvioi esimerkik­si FDA USA:ssa. Antaa luvan myyn­ti­in jos täyt­tää kriteerit.

    Sit­ten toinen asia on korvattavuus.

    Esimerkik­si Suomes­sa KELA:n pitäisi arvioi­da kus­tan­nushyö­ty­suhde lääk­keelle ennen kuin annetaan lupa korvaukseen.
    Hyö­ty tarkoit­taa sitä kuin­ka hyvin lääke toimii, mitä hait­to­ja, sivu­vaiku­tuk­sia yms siihen liittyy.
    Sit­ten kat­so­taan kus­tan­nus tästä hyödys­tä ja ver­rataan jo ole­mas­sa ole­vi­in lääkkeisiin.

    Hin­nan arvioin­nin osaa jokainen joka osaa numerot eli perusk­oulupo­h­ja riittää.

    Hyö­dyn arvioimi­nen onkin sit­ten vaikea­ta, mut­ta se juuri pitäisi tehdä kun­nol­la asiantun­tev­asti. Siinä pitäisi osa­ta arvioi­da kun­nol­la kokon­ais­ti­lanne poti­laan kannal­ta ja yhteiskun­nan kannalta.

    Viime aikoina on herän­nyt usein kysymys juuri hyö­dyn arvioinin tasos­ta. Annetaanko kor­vaus riit­tävän nopeasti niille joista on selvä parem­pi kus­tan­nushyö­ty­suhde ole­mas­sa. Jos tuo ei toi­mi niin sit­ten hyvin hel­posti on niin että kor­vataan toisaal­ta vääriä lääkkeitä.

    Virheet johta­vat poti­laan turhi­in kär­simyk­si­in ja sekä poti­laan että yhteiskun­nan ylimääräisi­in kustannuksiin.

    Tiedemies:
    Se, mitä Osmokin yllä käsit­telee, on jär­jestelmä tai “peli”, jos­sa lääk­keet kehitetään ja mak­se­taan. Ensikikin, suurin osa lääkkei­den hin­noista mak­se­taan suo­raan tai kor­vataan eri­lai­sista vaku­u­tuk­sista, joista iso osa on julk­isia eli käytän­nössä siis verora­hoista tulee aika merkit­tävä osa siitä rahas­ta, joka lop­ul­ta hom­maa pyörittää. 

    Julki­nen sek­tori ja vaku­u­tusy­htiöt mak­sa­vat nämä lääk­keet, ja näi­den lääkkei­den kor­vat­tavu­udelle asete­taan tietenkin tietyt stan­dard­it. Ilmeisenä tietenkin ne, että lääk­keet ovat enem­män hyödyk­si kuin haitak­si ja muu­takin täl­laista on. Näi­den takaamisek­si vaa­di­taan melko iso koneis­to jol­la se osoite­taan. Tähän koneis­toon tarvi­taan paljon esimerkik­si lain­opil­lista säätöä, sopimusteknisiä kikko­ja, vas­tu­u­vaku­u­tuk­sia jne, ja tämä sys­tee­mi tulee kalli­ik­si. Mm. yllä­maini­tu­ista lähteistä voidaan päätel­lä, että ne lain­opil­liset kulut muo­dosta­vat todel­la suuren osan näistä kustannuksista. 

    Nyt herää se ensim­mäi­nen kysymys: Mik­si tätä kus­tan­nus­ta ei mak­sa suo­raan se, joka tämän näytön vaatii? No, sik­si että ajatel­laan että pitää olla vapaa­ta kil­pailua ja että riskin pitää olla sil­lä, joka halu­aa tien­ata. Eli mak­se­taan vaan niille, jot­ka ovat riskin otta­neet ja onnis­tuneet, muut mak­sakoot itse. 

    Mut­ta kun ris­ki ei toi­mi niin, sitä ei voi offloa­d­a­ta ilmaisek­si. Sik­si lääkete­htaiden on pakko tehdä hedge, eli kehit­tää mon­ta eri lääkekan­di­daat­tia ja saa­da riskipreemio sit­ten rahastet­tua sil­lä onnis­tuneel­la. Mut­ta tämä kas­vat­taa kat­e­vaa­timuk­sia entis­es­tään, kos­ka sen lääke­port­fo­lion pitää olla aika iso ennenkuin hedge kan­nat­taa, ja toisaal­ta sitä pre­emio­ta pitää olla yhdessä lääk­keessä sit­ten vas­taavasti enemmän. 

    No, jot­ta tämä täl­lainen mah­dol­lisu­us saa­da rahastet­tua se pre­emio sieltä voidaan saa­da aikaan, niin on patent­ti, eli lääkete­hdas saa määrätä itse hin­nan. Jos lääke on tarpeek­si hyvä, hin­ta voi olla hyvin korkea, ja sil­lä saadaan katet­tua hyvin niitä kustannuksia. 

    Mut­ta monop­o­li ei toi­mi niin, että rahaste­taan “kohtu­ulliset kus­tan­nuk­set”, vaan monop­o­li toimii niin, että rahaste­taan niin paljon kuin voidaan. Jos sub­sti­tuu­tio­vaiku­tus on edes jonkun­moinen, niin ei täl­lä voi­da ihan ekstrak­ti­iviseen hin­noit­telu­un men­nä. Mut­ta jos (ja kun) sub­sti­tuu­tio ja siten kil­pailu on mitätön­tä, niin hin­ta nousee siihen pis­teeseen, joka mak­si­moi tulot, ja se piste voi olla korkealla. 

    Lääke­te­ol­lisu­u­den yksi­tyisko­hdista en tiedä. Se voi olla patent­tien osalta yksi vähem­män ongel­mallisia, mut­ta tuo “peli” on minus­ta ihan vinku­ra. Itse luopuisin mielu­um­min paten­teista ja kat­soisin miten hom­ma menee. 

    Ja siis mitä tulee pri­or-art- säädök­si­in ja julk­isu­u­teen, niin se on myös aivan hul­lua. Vaik­ka seu­raankin jonkin ver­ran alani uusia patent­te­ja, niin ne eivät ole niinkään ongel­ma, kuin muu­ta­man vuo­den van­hat paten­tit, jot­ka pul­la­hata­vatkin sit­ten yhtäkkiä esi­in. Käytän­nössä jokainen patent­ti jon­ka olen oma­l­ta alal­tani onnis­tunut ymmärtämään, on paten­toin­ut pääasi­as­sa jotain minkä joku muu on jo keksinyt aiem­min: sen oma kon­tribuu­tio on ollut mität­tömän vähäi­nen, ja patent­ti on väit­tänyt suo­jaa­vansa myös sen osan, mitä muut ovat tosi­asi­as­sa keksineet.

  49. Ehkä se isoin ja pahin ongel­ma liit­tyy maail­mal­lakin aika anut­laa­tuisen hajanaiseen rahoi­tus­malli­in, osa optimointi.

    Kun KELA tietysti tui­jot­ta omia meno­jaan johtaa se siihen että vain hal­vat lääk­keet kor­vataan. Kalli­it lisäävät meno­jan KELA:n budjetissa. 

    Kuitenkin hyö­ty hoi­dos­ta on usein suurem­pi taloudel­lis­es­ti vaikka­pa piden­tyneenä työu­rana tai vähemp­inä sairaala­hoitoina. Mik­si KELA tämän huomioisi jos se ei siitä hyöy­dy vaan saa moiteet bud­jetin ylityksestä.

    Ihan sama asia näkyy vaikka­pa ter­veyskeskuk­sis­sa. Jono­ja piden­netään. Kuitenkin isot hyödyt tule­vatkin sairaala­menois­sa, kansalais­ten pitem­pänä veron­mak­suna, säästyneinä eläkekus­tan­nuksi­na. Ne ei ter­veyskeskuk­sen bud­jetis­sa näy hyö­tynä. Vain jos­sain hyvin kaukana.

    Eiköhän Suomen kan­sain­välis­es­ti liian lyhyet työu­rat pitkälti johdu ihan osa opti­moin­nista hajanaises­sa jär­jestelmässä. Joka­nen tui­jot­ta vain omaa yksikön hyö­tyä, kukaan ei kat­so kokonaisuuksia.. 

    Sitä vain ei kovin halukkaasti myön­netä, eikä sitä ole edes kun­nol­la selvitet­ty Suomessa. 

    Kan­sain­välis­es­ti kyl­lä asia ymmärretään. 

    Mik­siköhän??

  50. Kun lääkkei­den hin­ta on korkea, niitä ei riitä kaikille. Mak­sa­ja eli yhteiskun­ta joutuu pistämään tarvit­si­jat järjestyk­seen, kuka lääkkeitä eniten tarvit­see. Poti­laat joutu­vat jonot­ta­maan hyviä lääkkeitä ja lääkärit käyt­tävät työ­tun­te­ja lausun­toi­hin joil­la oikeutetaan itses­tään selvä tarve. Joku lääkäri voisi ker­toa tarkemmin.

  51. Tiedemies: Mut­ta monop­o­li ei toi­mi niin, että rahaste­taan “kohtu­ulliset kus­tan­nuk­set”, vaan monop­o­li toimii niin, että rahaste­taan niin paljon kuin voidaan. 

    Jos Tiedemies olisi ehtinyt lukea ehdo­tuk­seni crowd­fundingista tai parem­minkin joukol­la ostamis­es­ta, hän olisi var­maan uusi­in ajatuk­si­in kan­nus­ta­vana henkilönä kiit­tänyt ratkaisuani ainakin tässä asi­as­sa. Lääkepaten­teis­sa kuten muis­sakin IP-yksi­noikeuk­sis­sa tuotan­tokus­tan­nuk­si­in näh­den kohtu­ut­tomat voitot perus­tu­vat mah­dol­lisu­u­teen hin­noitel­la tuote lisen­soin­ti- tai roy­al­ty­po­h­jal­ta, käyt­täjien lukumäärän mukaan — siis tuotan­tokus­tan­nuk­sista riip­pumat­ta. Esit­tämässäni ratkais­us­sa täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei ole vaan hin­noit­telu tapah­tuu lähin­nä tuotan­tokus­tan­nusten perus­teel­la, kos­ka tule­vaa suo­sio­ta ei tiede­tä. Ker­tamyyn­ti ja könt­tähin­ta on nimit­täin ain­oa mah­dolli­nen sil­loin, kun yksi­noikeut­ta ei ole.

    Käytän­nössä jokainen patent­ti jon­ka olen oma­l­ta alal­tani onnis­tunut ymmärtämään, on paten­toin­ut pääasi­as­sa jotain minkä joku muu on jo keksinyt aiem­min: sen oma kon­tribuu­tio on ollut mität­tömän vähäi­nen, ja patent­ti on väit­tänyt suo­jaa­vansa myös sen osan, mitä muut ovat tosi­asi­as­sa keksineet. 

    Tämä johtuu juuri aiem­min esit­tämästäni asi­as­ta: keksin­tö­jen keksin­nöl­lisyy­delle ei anneta enää mitään pain­oa. Jos keksin­nöiltä vaa­dit­taisi­in keksin­nöl­lisyyt­tä, sel­l­aista ei voisi paten­toi­da, joka on ennestään tun­net­tuun näh­den ilmi­selvä ratkaisu alan ammat­ti­laiselle. Se, ettei keksin­nöl­lisyyt­tä vaa­di­ta, johtuu pait­si siitä, että keksin­nöl­lisyy­den arvioin­ti on mielipi­dekysymys, niin siitä, että paten­tit kuten myös muut IP-yksi­noikeudet ovat taloudel­lisen sodankäyn­nin asei­ta, joiden tehoa val­tio­val­lat ovat pyrki­neet lisäämään, jot­ta omien yri­tys­ten kil­pailukyky paranisi. 

    Tämä hul­lu­us on sit­ten johtanut siihen, että kun yri­tyk­siä on kansal­lisin ja kan­sain­välisin säädöksin kan­nustet­tu eri­laisil­la “vapauk­sil­la” ja monop­o­lioikeuk­sil­la men­estyk­seen, ne ovat samal­la saa­neet vapau­den kas­vaa ja irro­ta kansal­lis­ten ja kan­sain­välis­ten yhteisö­jen eduista ja mm. mak­saa veron­sa minne halu­a­vat tai olla mak­samat­ta. Yri­tys­ten omis­ta­jien var­al­lisu­us ja val­ta on lisään­tynyt ja kansalais­ten var­al­lisu­us ja val­ta on vähen­tynyt, mikä pain­os­tus­suhde on sit­ten konkreti­soitunut nykyisessä talouskri­i­sis­sä, jos­sa kansalaiset joutu­vat mak­samaan poli­itikko­jen ja talous­mi­esten yhdessä keit­tämän kelvot­toman sopan. 

    Herätkää nyt ihmeessä — tämä ei koske niinkään Tiedemiestä, joka näyt­tää jo ole­van ainakin osak­si hereil­lä — ajat­tele­maan lääkepaten­teis­takin vähän laa­jem­min kuin vain lääkekysymyk­senä. Kumpaa luulette kas­vavien työt­tömien joukko­jen enem­män halu­a­van, työtä ja merk­i­tys­tä elämälleen vai uusia ja parem­pia pillere­itä, joi­ta naut­ti­mal­la tilanne ei tun­nu niin pahalta?

  52. Mat­ti H: Olen tasan samaa mieltä kaik­ista Tiedemiehen esit­tämistä­patentin­vas­tai­sista perusteista. Juuri sik­si olenkin pää­tynyt edel­lä esit­tämääni ratkaisuun.

    Eräs pieni, em. sitaat­tia koske­va tark­istus on kuitenkin paikallaan. Sen jäl­keen, kun jokin keksin­tö on saatet­tu julkisek­si, sitä ei enää kukaan voi paten­toi­da. Tämä oli ainakin laki ja käytän­tö siihen aikaan kun itse olin patent­tivi­ras­tossa tutk­i­jana. Lie­nee vieläkin. 

    Tosi­a­sia on kuitenkin, että patent­tivirkail­i­jat eivät mil­lään pysty ole­maan kaikkien alo­jen kiis­tat­to­mia ja suvereene­ja huip­puasiantun­ti­joi­ta, ja näin ollen hiukan sanankään­teil­lä kikkaile­mal­la jol­lain aloil­la aivan triv­i­aaleina pidet­tyjä ja vuosikym­me­nien ajan yleis­es­ti tun­net­tu­ja menetelmiä paten­toidaan täysin systemaattisesti.

    Eri­tyis­es­ti viit­taan tässä ohjelmis­to­tuotepatent­tei­hin, algo­rit­mi­patent­tei­hin ja liike­toim­inta­malli­patent­tei­hin. Millekään näistä inno­vaa­tion lajeista ei olisi alun perinkään saanut ruve­ta myön­tämään patentteja.

    Kos­ka jo myön­netyn patentin kumoami­nen mak­saa paljon enem­män kuin patentin han­kkimi­nen, lukuisat teol­lisu­u­de­nalat näivet­tyvät uuden inno­vaa­tion puut­teessa. Ohjelmistop­uolel­la onnek­si isot toim­i­jat (suun­nilleen Fraun­hofer-insti­tu­ut­tia luku­unot­ta­mat­ta) ovat pidät­täy­tyneet käymästä pie­nien toim­i­joiden kimp­pu­un patent­ti­salkku­jen­sa voimal­la ilmeis­es­ti julk­isten vastareak­tioiden pelos­sa, ja sen sijaan har­joit­ta­vat paten­teil­laan kauhun tas­apain­oa keskinäisessä kilpailussaan.

  53. Tapio Pel­to­nen: Tosi­a­sia on kuitenkin, että patent­tivirkail­i­jat eivät mil­lään pysty ole­maan kaikkien alo­jen kiis­tat­to­mia ja suvereene­ja huip­puasiantun­ti­joi­ta, ja näin ollen hiukan sanankään­teil­lä kikkaile­mal­la jol­lain aloil­la aivan triv­i­aaleina pidet­tyjä ja vuosikym­me­nien ajan yleis­es­ti tun­net­tu­ja menetelmiä paten­toidaan täysin systemaattisesti.

    Tämä on aivan tot­ta — jälleen yksi esimerk­ki patent­ti­jär­jestelmään väistämät­tä kuu­lu­vas­ta omi­naisu­ud­es­ta, jota jotkut men­estyk­seen pyrkivät reip­pain mielin hyö­dyn­tävät, kos­ka val­lit­se­van kap­i­tal­is­tiseen ide­olo­gian mukaan yksi­tyi­nen ahneus lop­ul­ta koituu kaikkien eduksi.

  54. Tapio Pel­to­nen: Tosi­a­sia on kuitenkin, että patent­tivirkail­i­jat eivät mil­lään pysty ole­maan kaikkien alo­jen kiis­tat­to­mia ja suvereene­ja huip­puasiantun­ti­joi­ta, ja näin ollen hiukan sanankään­teil­lä kikkaile­mal­la jol­lain aloil­la aivan triv­i­aaleina pidet­tyjä ja vuosikym­me­nien ajan yleis­es­ti tun­net­tu­ja menetelmiä paten­toidaan täysin systemaattisesti.

    Kaiken jär­jen mukaan jär­jestelmän kor­jaami­nen pitäisi aloit­taa siitä, että tuol­lainen patent­ti kaa­tu­isi pikaoikeudessa niin että vilah­taa ilman suurem­pia lausun­tok­ier­roksia ja kustannuksia.

  55. Sylt­ty: Kaiken jär­jen mukaan jär­jestelmän kor­jaami­nen pitäisi aloit­taa siitä, että tuol­lainen patent­ti kaa­tu­isi pikaoikeudessa niin että vilah­taa ilman suurem­pia lausun­tok­ier­roksia ja kustannuksia.

    Tuo tietysti vaatisi sen että jostain ensin löy­det­täisi­in se asiantun­ti­ja joka osaa sanoa onko patent­ti triv­i­aali vai ei. Kun tarpeek­si erikois­tuneille aloille men­nään, ei täl­laista asiantun­ti­jaa vält­tämät­tä enää löy­dy samas­ta maas­takaan mis­sä patent­tia yritetään kumo­ta (pait­si se tyyp­pi joka alun­perin jutun veti oikeuteen).

  56. Minus­ta tämä on muutenkin täl­laises­sa jutus­sa aivan kestämätön oikeuspe­ri­aate, siis se, että kun patent­ti on ker­ran myön­net­ty, niin se on jokin “oikeushyvä” niin että patentin mah­dol­lisel­la rikko­jal­la on se velvol­lisu­us osoit­taa patent­ti pätemättömäksi. 

    Yksi syy mik­si vas­tus­tan patent­te­ja niin rai­vokkaasti on tässä: Se, että patentin kumoamisen todis­tus­taak­ka on patentin rikko­jal­la, on täysin oikeusta­ju­ni vas­taista. Olete­taan että olen tehnyt jonkun tietoko­neo­hjel­man tms jos­sa on “keksin­nöl­lisyyt­tä” tms jota en vain itse ole tul­lut huo­man­neek­si. Joku paten­toi tämän keksin­nön vaik­ka sit­ten tästä riip­pumat­ta. Käsit­tääk­seni hom­ma menee niin, että min­un pitää osoit­taa että olen tehnyt tämän julkises­ti ennen kuin kaveri on sen itse keksinyt ja patentin hak­enut. Ei riitä, että osoi­tan että olen sen keksinyt itse. Tämä menee jo ihan selvästi yli kaiken kohtuullisuuden.

    No, jos taas todis­tus­taak­ka on toisin päin, niin miten patentin omis­ta­ja todis­taa sitäkään? No ei mitenkään tietenkään, joten pelkästään tästä todis­telun vaikeud­es­ta, on valit­tu epäoikeu­den­mukaisem­pi todis­tus­taak­ka sik­si, että toisin päin se todis­telu on niin paljon vaikeampaa.

    Tätä voi ver­ra­ta siihen, että jos DNA-todis­tei­ta ei vaik­ka rikok­ses­ta saa­da, syytet­ty on syylli­nen, kos­ka ei voi todis­taa itseään syyt­tömäk­si. Jostain syys­tä *tämä* kyl­lä on ihmis­ten oikeusta­jun vas­taista. Patent­tirikko­muk­set ovatkin ain­oi­ta, jois­sa inten­ti­ol­la ja tahal­lisu­udel­la ei ole merk­i­tys­tä, ain­oas­taan sil­lä onko kyse samankaltaisuudesta.

  57. Tiedemies: Patent­tirikko­muk­set ovatkin ain­oi­ta, jois­sa inten­ti­ol­la ja tahal­lisu­udel­la ei ole merk­i­tys­tä, ain­oas­taan sil­lä onko kyse samankaltaisuudesta.

    Taitaa tek­i­jänoikeuskin kuu­lua samaan sarjaan.

  58. Tiedemies: Käsit­tääk­seni hom­ma menee niin, että min­un pitää osoit­taa että olen tehnyt tämän julkises­ti ennen kuin kaveri on sen itse keksinyt ja patentin hak­enut. Ei riitä, että osoi­tan että olen sen keksinyt itse. Tämä menee jo ihan selvästi yli kaiken kohtuullisuuden.

    Yhdys­val­lois­sa on toisen­lainen patent­tiperinne, jos­sa nimeno­maan lähde­tään “first invent­ed” ‑peri­aat­teesta. Patent­ti kuu­luu sille, joka on keksin­nön ensim­mäisenä tehnyt. Euroopas­sa on ollut “first filed” ‑peri­aate, jon­ka mukaan patent­ti kuu­luu sille, joka on ensim­mäisenä jät­tänyt patenttihakemuksen.

    Kum­mas­sakin per­in­teessä aikaisem­pi julk­isu­us keksin­nölle on ollut ehdo­ton patenttieste. 

    Kum­mal­lakin taval­la aina joskus tulee han­kalia tilantei­ta. Yhdys­val­ta­laisia patent­te­ja ajatellen olen ihan henkilöko­htais­es­tikin joskus joutunut pitämään tietyn muodon mukaista kuu­lakärkikynäl­lä kir­joitet­tua lab­o­ra­to­ri­opäiväkir­jaa, jos­sa on numeroidut sivut, jot­ta sit­ten tarvit­taes­sa voin osoit­taa ole­vani ensim­mäi­nen keksijä.

    Lisäk­si yhdys­val­ta­laises­sa per­in­teessä kek­si­jän on kuitenkin pitänyt työsken­nel­lä akti­ivis­es­ti tehdäk­seen patent­ti­hake­muk­sen. Eli se ei riitä, että keksin­nön on joskus itsek­seen tehnyt, pitää osoit­taa, että on myös työsken­nel­lyt hake­muk­sen tekemisen eteen väliaikana.

    Käytän­nössä “first invent­ed” on erit­täin han­kalien riito­jen lähde. Siinä tais­teluk­si tulee keksin­nön omi­naisuuk­sien lisäk­si kek­simisa­janko­h­ta, ja todis­telu on hyvin hep­poisel­la poh­jal­la joka tapauk­ses­sa. Tästäkin syys­tä Yhdys­val­lat on juuri nyt siir­tymässä lop­ullis­es­ti “first filed” ‑jär­jestelmää.

    Kum­mas­sakin jär­jestelmässä aikaisem­pi julkaisem­i­nen voi olla riito­jen kohteena. Rajan­ve­to julk­isu­u­den välil­lä on häi­lyvä. Netin taka­nurkas­sa udmur­tik­si tehty julka­isu tai sci­fi-kir­jas­sa ole­va kuvaus ovat selvästi julka­isu­ja, mut­ta suulli­nen toisen käden kom­mu­nikaa­tio on vaikea tapaus. Oliko asian kuulleel­la henkilö X:llä oikeus ker­toa kol­man­nelle osa­puolelle Y asi­as­ta? Jos oli, kyse saat­taa olla julkaisemisesta.

    (Tähän muuten sivukom­ment­ti siitä, että defen­si­ivi­nen julkaisem­i­nenkin on osa val­lit­se­vaa käytän­töä. Varsinkin pk-sek­to­ril­la patent­tien hyö­ty voi jois­sakin keksin­nöis­sä olla kyseenalainen, jol­loin julkaisem­i­nen sopi­van sup­peas­sa yhtey­dessä voi olla var­teenotet­ta­va vaihtoehto.)

    Patent­ti­jär­jestelmä muis­tut­taa ere­hdyt­tävästi demokra­ti­aa. Hyvä jär­jestelmä, mut­ta siitä seu­raa kaiken­laista epäop­ti­maal­ista ja ikävää. Minus­ta tar­mo pitäisi keskit­tää nimeno­maan tähän epäop­ti­maaliseen ja ikävään, ei sinän­sä mon­es­sa tapauk­ses­sa tarpeel­lisen jär­jestelmän kaatamiseen.

    Ja edelleen: Lääkeainemolekyylien paten­toin­ti on tässä käsitel­ty­jen ongelmien kannal­ta hyvinkin ongel­ma­ton­ta, kos­ka keksin­nöt ovat aika yksiselit­teisiä. Patent­ti­jär­jestelmän ongel­mat kity­tyvät eri­tyis­es­ti ohjelmis­toalalle. Yleinen kaikkia alo­ja koske­va ongel­ma on myös patent­ti­tutk­i­joiden huoli­ma­ton ja ammat­ti­taido­ton työ.

  59. anonyy­mi: Taitaa tek­i­jänoikeuskin kuu­lua samaan sarjaan.

    Ja jos se tun­tuu selkeältä, niin sit­ten tavaramerkit…

  60. Viherinssi: Yhdys­val­lois­sa on toisen­lainen patent­tiperinne, jos­sa nimeno­maan lähde­tään “first invent­ed” ‑peri­aat­teesta. …Euroopas­sa on ollut “first filed” ‑peri­aate, jon­ka mukaan patent­ti kuu­luu sille, joka on ensim­mäisenä jät­tänyt patenttihakemuksen. 

    USA on myös siir­tynyt äsket­täin first-to-file systeemiin.

  61. L.E. kir­joit­ti:

    Tuo tietysti vaatisi sen että jostain ensin löy­det­täisi­in se asiantun­ti­ja joka osaa sanoa onko patent­ti triv­i­aali vai ei. Kun tarpeek­si erikois­tuneille aloille men­nään, ei täl­laista asiantun­ti­jaa vält­tämät­tä enää löy­dy samas­ta maastakaan 

    Triv­i­aal­i­u­den osoit­tamiseen pitäisi riit­tää “alan keskiver­to ammat­timies” (ks. esim. Patent­tikäsikir­jan luku E.3.5.1 tai muis­sa mais­sa PHOSITA). Jos patent­ti on niin eksoot­ti­nen että edes asian ymmärtävää ammat­timi­estä ei löy­dy samas­ta maas­ta, niin vaikea kuvitel­la että maas­ta löy­tyy poten­ti­aal­ista patentin rikkojaakaan.

    Jos “keskiver­to ammat­timies” ei jos­sain maas­sa riitä, kysen on mielestäni siitä että jär­jestelmää väärinkäytetään. Viherinssi on mielestäni ihan oike­as­sa lausuessaan:

    Patent­ti­jär­jestelmä muis­tut­taa ere­hdyt­tävästi demokra­ti­aa. Hyvä jär­jestelmä, mut­ta siitä seu­raa kaiken­laista epäop­ti­maal­ista ja ikävää. Minus­ta tar­mo pitäisi keskit­tää nimeno­maan tähän epäop­ti­maaliseen ja ikävään, ei sinän­sä mon­es­sa tapauk­ses­sa tarpeel­lisen jär­jestelmän kaatamiseen.

    Vähän niinkuin vaatisi demokra­ti­aa kumot­tavak­si kaikkial­la sil­lä perus­teel­la mitä itä-Euroopan kansandemokra­ti­at sai­vat aikaan.

    P.S. Jäi huo­maa­mat­ta että Viherinssi oli jo noteer­an­nut USAn siir­tymisen first-to-file järjestelmään.

  62. Viherinssi: Patent­ti­jär­jestelmä muis­tut­taa ere­hdyt­tävästi demokra­ti­aa. Hyvä jär­jestelmä, mut­ta siitä seu­raa kaiken­laista epäop­ti­maal­ista ja ikävää. Minus­ta tar­mo pitäisi keskit­tää nimeno­maan tähän epäop­ti­maaliseen ja ikävään, ei sinän­sä mon­es­sa tapauk­ses­sa tarpeel­lisen jär­jestelmän kaatamiseen.

    Minä olen elämäni aikana oppin­ut että juuri mikään tietolähde ei koskaan ole puoluee­ton. Eli kun joskus lueske­lin Boldrin&Levinen kir­jan Against Intel­lec­tu­al Monop­oly, luon­nolli­nen askel oli etsiä jokin täysipäi­nen patent­ti­jär­jestelmää kan­nat­ta­va lähde. Tämä osoit­tau­tui ainakin tois­taisek­si ylit­sepääsemät­tömäk­si tehtäväk­si. Kaik­ki patent­ti­jär­jestelmää puo­lus­ta­va sana­he­linä mihin olen tör­män­nyt, redu­soituu ole­tuk­seen että patent­ti­jär­jestelmä edis­tää inno­vaa­tioi­ta niin paljon että hyödyt ylit­tävät monop­o­lien hai­tat yhteiskun­nalle. Mikä sinän­sä on häkel­lyt­tävää. har­voin tör­mää yhteiskun­nal­lis­es­ti näin merkit­tävään debat­ti­in, minkä yhdel­lä osa­puolel­la ei ole mitään kät­tä pidem­pää oman näke­myk­sen­sä tueksi. 

    Jos pidät patent­ti­jär­jestelmää “mon­es­sa tapauk­ses­sa tarpeel­lise­na”, olisko sin­ul­la tar­jo­ta jokin lähde, jol­la pää­sisin häkel­lyk­ses­täni eroon ja muo­dosta­maan jol­lakin taval­la puolueet­tomasti oman mielipiteeni?

  63. OK, tiivistän nyt aluk­si käsi­tyk­seni: patent­ti­jär­jestelmää vas­taan voi esit­tää argu­ment­te­ja ja sen puoles­ta voi esit­tää argu­ment­te­ja. Oikeaa bal­anssia en tiedä. Mieleen tulee vähin­tään

    Puoles­ta:
    (1) Henkilöko­htaisen vauras­tu­misen mah­dol­lisu­us kan­nus­taa näkemään vaivaa uusien asioiden kek­simisek­si. 20 vuo­den kulut­tua kek­sit­ty asia koituu vapaasti kaikken hyödyksi.

    (2) Jos uskoo markki­na­t­alouden tuot­ta­van hyvää parem­min kuin muiden jär­jestelmien, ja las­kee markki­na­t­alouteen kuu­lu­vak­si vähin­täänkin että yhteinen väki­val­takoneis­to takaa (2.1) omis­tu­soikeu­den ja (2.2) sopimusten pitävyy­den, ja jos vielä las­kee (2.1.1) henkisen vaivan­näon tuo­to­sten ole­van omis­tu­soikeu­den alaisia saman­ta­pais­es­ti (mut­ta yksi­tyisko­hdis­sa ehkä poiketen) kuin fyy­sisen vaivan­näön tuo­to­sten — sil­loin patent­ti­jär­jestelmä kuu­luu markki­na­t­alouteen Adam­smith­iläis­es­ti hyvien puolelle paho­ja vastaan.

    Vas­taan:
    (3) Keksin­nöstä tulee vielä suurem­pi kokon­aishyö­ty (hyö­tyjien lukumäärämäärä ker­taa henkilöko­htainen ilo) jos se pan­naan viiveet­tä vapaaseen jakelu­un eikä vas­ta 20 vuo­den päästä.

    (4) Patent­ti­jär­jestelmä on vinksal­laan niin että rikkaat toim­i­jat pystyvät hyö­tymään sys­teemistä sijoit­ta­mal­la juris­te­ri­aan sen sijaan että sijoit­taisi­vat keksin­töjä tuot­tavaan tutkimustoimintaan.

    Kysymys on sit­ten siinä voit­ta­vatko hyödyt vai hai­tat, ja jos asia oli jom­minkum­min päin 1800-luvun lop­ul­la, onko se niin yhä Inter­net-aikana. Voi esimerkik­si pun­taroi­da vain kohtia (1) ja (3) vas­takkain ja esit­tää kysymyk­sen kuin­ka kauan väki­val­takoneis­ton pitäisi viivyt­tää vapaan kopi­oin­nin alka­mista (alka­en nol­las­ta sekun­nista kohti ääretön­tä aikaa, ja muis­taen että ‘found­ing fathers’ ovat säätäneet ajan 20 vuodek­si). Mieleen tulee analo­gia Laf­fertin käyrästä — jos pira­toin­tivi­iveen kan­nus­ta­mana syn­tyy yksikin keksin­tö joka tuot­taa sem­moista hyö­tyä joka muuten jäisi tuot­ta­mat­ta, käyräl­lä on hyv­in­voin­ti­mak­si­mi jol­lain äärel­lisel­lä viiveel­lä. Ole­tan tässä (var­maan väärin) että patent­ti­jär­jestelmästä aiheutu­va hyv­in­voin­ti­tap­pio (3) kohdis­tuu vain paten­toi­tu­i­hin keksin­töi­hin, ja crowd­sourcin­gin tai puh­taan altru­isimin kan­nus­tamia keksin­töjä syn­ty­isi samal­la taval­la oli sit­ten patent­ti­jär­jestelmä ole­mas­sa eli ei.

    ——————————————–

    Itse asian piti olla se että jäin pohti­maan “keskiver­ron ammat­timiehen” kysymys­tä. Tämä liit­tyy 4‑kohdan heikkoon pis­teeseen, eli ajatuk­seen että keksin­nön triv­i­aal­isu­us osoitet­taisi­in tekemäl­lä koe: pystyykö “keskiver­to ammat­timies” tekemään saman keksin­nön tuos­ta vain. Simp­pu Sinisen lakimies pureutuu “plikkus plakkus kurat pum” oitis vään­tämään pilkkua tuos­ta kohdas­ta. Ammat­timi­estä kun pitäisi joh­datel­la yleis­es­ti tun­netus­ta oppikir­jatiedos­ta kohti patentin sovel­lusaluet­ta (oppikir­jatiedos­ta voi lähteä harhaile­maan ziljoon­aan eri suun­taan, eikä oikeussalis­sa riitä aikaa), eikä kuitenkaan saisi joh­datel­la (every­thing is obvi­ous, once you know the answer). Aika hyvä peri­aate olisi ollut first-to-invent, eli jos mis­tä hyvän­sä löy­tyy aikaisem­min doku­men­toitu­na keksin­nön idea, patent­ti kaatuu. Siitä aukeaa uusi matop­urk­ki, kenel­lä on lupa sanoa (plikkus plakkus…) että doku­ment­ti sisältää just saman kuin patentti…

  64. tcrown: Mikä sinän­sä on häkel­lyt­tävää. har­voin tör­mää yhteiskun­nal­lis­es­ti näin merkit­tävään debat­ti­in, minkä yhdel­lä osa­puolel­la ei ole mitään kät­tä pidem­pää oman näke­myk­sen­sä tueksi. 

    Tiukan lin­jan huumau­sainelain­säädän­nön puo­lus­t­a­mi­nen tulee lähelle.

  65. tcrown: Jos pidät patent­ti­jär­jestelmää “mon­es­sa tapauk­ses­sa tarpeel­lise­na”, olisko sin­ul­la tar­jo­ta jokin lähde, jol­la pää­sisin häkel­lyk­ses­täni eroon ja muo­dosta­maan jol­lakin taval­la puolueet­tomasti oman mielipiteeni?

    Ihan aiheelli­nen kysymys, johon joudun vas­taa­maan etten moista osaa antaa.

    Nykyi­nen patent­ti­jär­jestelmä on siitä muka­va kapis­tus, että sitä kri­ti­soi­vat aivan kaik­ki, mukaan­lukien patent­tialan ihmiset. Siinä suh­teessa kri­ti­ikkiä on help­po löytää.

    = = =

    Nykyisen patent­ti­jär­jestelmän puo­lus­tamiseen käyt­tökelpoiset argu­men­tit riip­pu­vat kovasti siitä, mitä tar­jo­taan vai­h­toe­hdok­si. Toises­sa ääripäässä on tilanne, jos­sa mitään imma­te­ri­aalioikeuk­sia ei ole, toises­sa ääripäässä taas imma­te­ri­aalioikeudet ovat automaat­tisia ja ikuisia. Paten­tit ovat täl­lä jatku­mol­la lähempänä vapaa­ta päätä (ei-automaat­tisia, mak­sullisia, este syn­tyy automaat­tis­es­ti, keskip­itkä suo­ja-aika), taiteel­liset tai tietoko­neo­hjelmis­to­jen tek­i­jänoikeudet taas lähempänä toista päätä (automaat­tisia, ilmaisia, ei uutu­us­tutk­in­taa, pitkä suoja-aika).

    Jos tarkastel­laan tilan­net­ta, jos­sa keksin­nöil­lä ei ole mitään suo­jaa, niin sil­lä olisi var­masti paljon vaiku­tuk­sia. Mii­nus­puolen vaiku­tuk­se­na olisi se, että suuria tuoteke­hi­tys­in­vestoin­te­ja vaa­ti­vat suh­teel­lisen hel­posti kopi­oita­vat keksin­nöt jäi­sivät tuotteistamatta. 

    Lääk­keet ovat tässä keskustelus­sa tietysti help­po esimerk­ki, mut­ta todel­lisu­udessa tämä sisältää hyvin suuren osan teol­lis­ten pros­essien kehit­tämis­es­tä ja muus­ta hidastem­poisem­mas­ta toimin­nas­ta. Suo­ma­lai­sista yri­tyk­sistä tämän­tyyp­piseen inno­vati­ivi­su­u­teen nojaa­vat vaikka­pa Kone, Out­otec, Vaisala, Mar­i­off ja Metso. 

    Kokon­ais­te­hokku­u­den kannal­ta mii­nus­merkki­nen seu­raus olisi tiedon salaami­nen. Tuoteke­hi­tysor­gan­isaa­tiot alka­isi­vat keskit­tyä salaa­maan tietoa, harhaut­ta­maan ja vaikeut­ta­maan kopi­oin­tia. Myös teol­lisu­us­vakoilus­ta tulisi huo­mat­tavasti nyky­istä kan­nat­tavam­paa, eikä se voisi oikeas­t­aan olla edes rangaistavaa.

    Pienen teknolo­giayri­tyk­sen olisi vaikeampi kas­vaa isom­mak­si, ja sen markki­na-arvo pienenisi. Jos se onnis­tu­isi luo­maan hyvät markki­nat jol­lain tuot­teel­laan, isom­mat kopi­oisi­vat tuot­teen. Toisaal­ta niche-markki­noil­la olisi tilaa pie­nille, jot­ka kopi­oisi­vat suuril­ta niitä asioi­ta, jot­ka eivät ole riit­tävän suuria isoille.

    Plus­puolelta patent­ti­jär­jestelmän hävit­tämi­nen hävit­täisi suuren määrän byrokra­ti­aa ja vapaut­taisi ison joukon fik­su­ja insinööre­jä tekemään jotain tuot­tavaa paten­toin­nin sijas­ta. Lisä­tuot­tavu­ut­ta tulisi siitä, että yhden armei­jakun­nan ver­ran juris­te­ja voisi vapaut­taa puo­lus­ta­maan jotain parem­paa, ja tuomiois­tuimet ehti­sivät tehdä viisaampia asioita.

    Nopeasti kehit­tyvil­lä aloil­la tuoteke­hi­tyk­sen ajalli­nen ja rahalli­nen panos on kohtu­ulli­nen ver­rat­tuna kopi­oin­ti­in menevään vas­taavaan panok­seen. Näil­lä aloil­la paten­teil­la on vähäi­nen hyö­ty inno­vati­ivi­su­u­den kannal­ta, mut­ta ne hidas­ta­vat alan kehi­tys­tä ja aiheut­ta­vat raskas­ta byrokra­ti­aa ja juridiikkaa.

    = = =

    Hyviä argu­ment­te­ja on siis suun­taan ja toiseen. Esimerkik­si kän­nykkäjät­tien riite­lyä tuskin voi pitää kovin tuot­ta­vana teknolo­gian kehi­tyk­sen kannal­ta. Kan­nat­taa kuitenkin huo­ma­ta, että niis­sä riidois­sa puhutaan patent­ti­maail­man reuna-alueesta.

    Minus­ta tärkein patent­tien säi­lyt­tämistä puolta­va argu­ment­ti on se, että hitaam­min kehit­tyvil­lä aloil­la ne ovat ain­oa tähän asti esitet­ty real­isti­nen mekanis­mi, jol­la saadaan aikaan markki­nae­htoista teknolo­gian kehit­tämistä. Hitaasti kehit­tyvät alat ovat kuitenkin esimerkik­si mate­ri­aalite­knolo­gian tai ympäristöte­knolo­gian kulmakiviä.

    Yksi mah­dolli­nen vas­taus olisi se, että pidem­mälle menevä tuoteke­hi­tys tehtäisi­in perus­tutkimuk­sen tavoin julk­isil­la varoil­la. Tässä kuitenkin puhutaan aivan toisen­lai­sista raha­sum­mista, ja on vaikea löytää niitä argu­ment­te­ja, joil­la esimerkik­si Suomen val­tio pistäisi mil­jarde­ja kehi­tystyöhön, jos­ta muut maat saisi­vat mil­jarde­ja tuottoa.

    1. Lääkepatent­tien osalta pitäisi patent­ti­in AINA liit­tää pakkolisen­sioin­ti kiin­teäl­lä hin­nal­la. Hin­taa määrät­täessä otet­taisi­in huomioon, kuin­ka suuri osa tutkimustyöstä on tehty veron­mak­sajien rahoilla.

  66. tcrown:

    Kaik­ki patent­ti­jär­jestelmää puo­lus­ta­va sana­he­linä mihin olen tör­män­nyt, redu­soituu ole­tuk­seen että patent­ti­jär­jestelmä edis­tää inno­vaa­tioi­ta niin paljon että hyödyt ylit­tävät monop­o­lien hai­tat yhteiskun­nalle. Mikä sinän­sä on häkel­lyt­tävää. har­voin tör­mää yhteiskun­nal­lis­es­ti näin merkit­tävään debat­ti­in, minkä yhdel­lä osa­puolel­la ei ole mitään kät­tä pidem­pää oman näke­myk­sen­sä tueksi.

    Niin. Tuo­hon tas­apain­oon kysymys kai redu­soituu. (Pait­si että monop­o­li on kestoltaan rajoitettu).

    Mitä olisi se kät­tä pitem­pi jota kaipaat? Sinähän päätät itse mikä on sana­he­linää ja mikä vaku­ut­ta­va argu­ment­ti, kun maail­ma ker­ran on liian mon­imutkainen kiis­tat­tomasti matemaat­tis­es­ti mallinnet­tavak­si. Yhteiskun­nal­lista koet­takaan ei kai voi tehdä? Tek­i­jänoikeuskysymyk­sis­sä on taval­laan analogi­nen yhteiskun­nalli­nen koe meneil­lään, nyt kun esimerkik­si Youtubesta voi kuun­nel­la ison osan yleisöä koskaan kiin­nos­ta­neesta musi­ik­ista ilmaisek­si, ja onnen ja yltäkyltäisyy­den ajal­ta­han tämä vaikut­taa. Mut­ta pitää muis­taa että eniten kat­so­tut Youtube-musi­ikkipätkät (joku Dylan, Bowie tai Aquleira) on tehty aikana kun tek­i­jän­suo­ja ja siis kan­nus­teet oli­vat vielä voimis­saan. On han­kala sanoa eläm­mekö saman­laista tran­sient­tia kuin val­lanku­mouk­sel­liset sär­piessään val­latun Talvipalatsin ruokakel­lar­in ihratyn­nyreistä, ennen kuin kan­nustin­ten puute toi pöytään Leningradi­laiset tomaatit.

    (Mut­ta OK, kärsin yllä selvästikin mieleen­juo­lah­dusvääristymästä, alkuläh­teen vilka­isu ker­too toisen­laista tarinaa.)

    On ihan mah­dol­lista että Lin­ux­in tapaan iso­jakin asioi­ta syn­tyy yhteisöl­lisen toimin­nan kaut­ta. Toisaal­ta Lin­ux on alka­nut pien­estä yhden ihmisen hal­lit­tavas­ta palases­ta (ensim­mäi­nen ker­neli) joka on toimin­ut sel­l­aise­naan ja tuot­tanut tyy­dy­tys­tä tek­i­jälle. Tämän päälle on voin­ut rak­en­taa sys­teemiä pala ker­ral­laan isom­mak­si, ja on muo­dos­tunut kokon­ainen kehit­täjäy­hteisö. Luulisi että tämä mekanis­mi ei syn­nytä asioi­ta jois­sa pitää saa­da kasaan mon­en ihmisen yhtäaikainen työ­panos, ehkä vielä han­kalaa ja epä­tyy­dyt­tävää työtä, ja tyy­dy­tyk­sen saisi vas­ta ison työ­panok­sen vaati­neesta lopputuloksesta.

    Crowd­fund­ing on ihan mah­dolli­nen uusi mekanis­mi. Luulisin tosin että mitä pienem­pi han­ke, sen toden­näköisem­pää on että kiin­nos­tuneet ihmiset löytävät toisen­sa (tai tajua­vat ole­vansa kiin­nos­tunei­ta jostain uud­es­ta jol­laista ei vielä koskaan ollut) ja kri­it­ti­nen mas­sa ylit­tyy äärel­lisessä ajas­sa. Toisaal­ta mil­jardi­hankkeen kasaami­nen kympin puroista, tai no, edes miljoo­nan puroista vie­nee pidem­pään. Mieleen tulee eräs oskil­laat­tori jol­laista olen hah­motel­lut viime aikoina — matemaat­tis­es­ti oli help­po osoit­taa että stabi­ili värähte­lye­hto täyt­tyy, mut­ta sit­ten tajusin että oskil­laat­torin käyn­nistymi­nen kestää saman ver­ran kuin uni­ver­sum­in ikä. Ja toisaal­ta, voihan asia men­nä toisinkin, yhteiskun­nalli­nen koe on onnek­si käyn­nis­sä.

    Entä kokon­aan uudet kan­nustin­mekanis­mit joi­ta emme osaa vielä kuvitel­la? Patent­ti­jär­jestelmää ei ollut ennen kuin sem­moinen kek­sit­ti­in. Rahaa ei ollut (kan­nustin­jär­jestelmä sekin vain on) ennen kuin se keksittiin.

    Sit­ten on sekin että vai­h­toe­htoisia maail­mo­ja ei voi nähdä rin­nakkain. Sit­ten kun elämme maail­mas­sa jos­sa tar­jol­la on vapaasti ladat­tavis­sa satatuhat­ta vari­ant­tia hauskim­mista kotivideoista (jos maail­ma nyt sel­l­aisek­si muut­tuisi) tai 99 Youtuben lada­tu­in­ta on Bruno Ganzin päälle liimat­tu­ja eri­laisia tek­sti­tyk­siä ja sadas on Star Wreck; siinä maail­mas­sa emme tiedä mis­tä Seit­semän Samu­rain johdan­nai­sista jäämme pait­si (vain yksi maku-ennakkolu­u­lo). Kaik­ki menee siis hyvin, kävi miten kävi.

  67. Ja uno­hdin sidon­naisu­us­lausek­keen, kos­ka tässä sil­lä voi jo olla merkitystä.

    Olen tai olen ollut mukana patent­tisuo­jan hyö­dyn­tämiseen osaltaan perus­tu­vas­sa liike­toimin­nas­sa. Nimeni on useis­sa paten­teis­sa. En saa tai ole saanut elan­toani patent­ti­asi­amiehenä tai ‑virkail­i­jana, kum­mankin tahon lasku­ja olen hyväksynyt työni puoles­ta. Olen urani aikana henkilöko­htais­es­ti hyö­tynyt merkit­tävästi patent­ti­jär­jestelmän olemassaolosta.

    En siis ole puoluee­ton tarkkail­i­ja tai kom­men­toi­ja tässä suh­teessa. Mut­ta toisaal­ta olen näh­nyt ihan riit­tävästi patent­tien huono­ja puo­lia, että olen valmis kan­nat­ta­maan vai­h­toe­htoisia jär­jestelmiä, jot­ka ovat kokon­aisuute­na parem­pia teknolo­gian kehit­tymisen ja tehokku­u­den kannalta.

  68. Vielä ker­ran: Yksi­tyiset monop­o­lit, mm. paten­tit ja tek­i­jänoikeudet, ovat kap­i­tal­is­min keskeisiä, sen toim­intaa määrit­täviä omi­naisuuk­sia aivan niin kuin val­tio­val­lan monop­o­lit ovat sosial­is­mia määrit­täviä ominaisuuksia.

    Kum­matkaan tiedonhallinnan monop­o­lit eivät kuu­lu markkinatalouteen.

    Mikä vielä tärkeäm­pää, kum­matkaan monop­o­lit eivät kuu­lu yhteistä tietoa ja ymmär­rystä kas­vat­tavaan maail­maan. Ne kuu­lu­vat tieto­ja pant­taavaan ja vas­takkaisia ”totuuk­sia” ja perustelu­ja vil­jelevään maail­maan. Sik­si ne ovat omi­in tiedol­lisi­in ris­tiri­itoi­hin­sa häviäviä järjestelmiä. 

    Kap­i­tal­is­tiset monop­o­lit tule­vat häviämään aivan samas­ta syys­tä kuin sosial­is­tisetkin. Yhteis­es­ti jae­tun tiedon ja ymmär­ryk­sen kas­vamista ei voi­da estää, vaik­ka sitä kuin­ka yritetään jar­rut­taa. Neu­vos­toli­itossa Gor­bat­shov ymmär­si tämän asian, tosin vain puo­lik­si. Hän näki, että kehi­tys vaatii hallintoa koske­van tiedon avaamista kaikille ja julisti glas­nos­tin. Mut­ta hän kan­nat­ti silti sosial­is­mia; glas­nos­tin tarkoituk­se­na oli vain kor­ja­ta sosial­is­min epäko­htia. Tiedonku­lun vapaut­ta­mi­nen paran­si kuitenkin ihmis­ten ymmär­rystä koko sosial­is­tisen jär­jestelmän toimin­nas­ta ja sitä ylläpitävistä virheel­li­sistä ajatuk­sista. Tämä oli sanomale­hdis­tön ja tele­vi­sion aikakaudel­la. Lop­pu on historiaa.

    Nyt kän­nyköi­den ja inter­netin aikakaudel­la sama on tapah­tu­mas­sa kap­i­tal­is­mille. Suuri enem­mistö maail­man kansalai­sista ja hei­dän johta­jis­taan näkee vakavia epäko­htia kap­i­tal­is­mille keskei­sis­sä yksi­tyisen tiedonhallinnan rak­en­teis­sa, niin patentti‑, tek­i­jänoikeus- kuin raha­jär­jestelmis­sä. Nyky­gor­bat­shovien mielestä nämä epäko­h­dat olisi kor­jat­ta­va puut­tumat­ta silti jär­jestelmien perus­pe­ri­aat­teisi­in. Ehkä he kuvit­tel­e­vat, että yleisen tiedonku­lun parane­m­i­nen, mm. kän­nyköi­den ja inter­netin kehit­tämi­nen, aut­taa kehit­tämään myös paran­nuk­sia kyseisi­in ongelmi­in. Näin ei tule tapahtumaan. 

    Tapah­tuu se, että kyseiset avoimen tiedon väli­neet lisäävät ihmis­ten ymmär­rystä siitä, kuin­ka tärkeää tieto­jen avoimuus on. Ajan mit­taan tämä kehi­tys aikaansaa sen, että patent­tien, tek­i­jänoikeuk­sien, pankkisalaisuuk­sien yms. sisältämät tiedonku­lun rajoituk­set ymmär­retään yhteiselle kehi­tyk­selle haitallisiksi. 

    Patent­ti- ja tek­i­jänoikeuskysymyk­sis­sä keskeinen väärinkäsi­tys on ihmisku­vas­sa, jon­ka mukaan ihmiset ovat työtä ja luovu­ut­ta vieras­tavia laiskure­i­ta, jot­ka eivät kehitä riit­tävästi tiedet­tä, taidet­ta ja tekni­ikkaa ellei heitä siitä yksi­noikeuk­sil­la palki­ta – ikään kuin jokin määrä kehi­tys­tä olisi riit­tävä. Tässä käy niin kuin aina. Se ihmisku­va, johon yhdessä usko­taan, toteut­taa itsen­sä. Kun voit­ta­jille annetaan eri­ty­isiä taloudel­lisia oikeuk­sia, ero häviäji­in kas­vaa, he turhau­tu­vat ja alka­vat käyt­tää luovu­ut­taan aivan mui­hin tarkoituk­si­in kuin kansan­talouden kas­vat­tamiseen. Eikä tässä kaik­ki. Myös luo­van luokan koko yhteisöä palvel­e­va suorite heikke­nee, kun se joutuu suun­taa­maan ener­giaansa toisi­aan vas­taan kil­pailemiseen ja eri­ty­isas­e­mansa säi­lyt­tämiseen. Lääke­fir­mo­jenkin mainos‑, PR- ja oikeu­denkäyn­tiku­lut lienevät jo kas­va­neet suurem­mik­si kuin tutkimus- ja kehi­tysku­lut. Tämä tie johtaa umpikujaan.

    His­to­ri­aa ei ole tältä osin kuitenkaan vielä kir­joitet­tu. Yksi­ty­is­ten monop­o­lien alasajo on mah­dol­lista tehdä vähem­min vau­ri­oin kuin val­tio­val­lan monop­o­lien hävit­tämi­nen. Kak­si merkit­tävää asi­aa on tänään aivan toisin kuin 1980-luvun Itä-Euroopassa.

    Meil­lä on inter­net. Sitä samaa välinet­tä, jon­ka avul­la kyseisil­lä monopoleil­la rikas­tuneet ovat muiden rikkaiden kanssa yhdis­täneet rahansa, kau­pankäyntin­sä ja etun­sa kan­sain­välisik­si markki­navoimik­si, voidaan käyt­tää myös taval­lis­ten kansalais­ten etu­jen yhdis­tämiseen. Tuskin olen väärässä, jos arvioin, että yli puo­let inter­netin sadoista miljoon­ista käyt­täjistä on sitä mieltä, että markki­navoimat ovat saa­neet maail­mas­sa liian paljon val­taa. Kun tämä enem­mistö näkee ja ymmärtää, että markki­navoimien val­ta on peri­aat­teessa vain salatun ja yksi­noikeuk­sia naut­ti­van tiedon val­taa, kaik­ki muut­tuu. Joku luo alun, jolle kehit­tyy miljoonien tasaver­tais­ten jäsen­ten kan­sain­vä­li­nen net­tiy­hteisö, joka ilmaisee tah­ton­sa muu­tok­seen, saa yhteisyy­destä voimaa ja käyt­tää sitä vaal­i­u­urnil­la. En näe mitään syytä sille, mik­si näin ei voisi käydä.

    Toisek­si meil­lä on demokra­tia. Kaikissa niis­sä mais­sa, joille IP-oikeudet ovat tärkeitä, on demokraat­ti­nen hallinto, jos­sa enem­mistö päät­tää laeista. Ei tarvi­ta mie­lenosoituk­sia eikä val­lanku­mouk­sia. Riit­tää, että enem­mistö äänestää patent­ti- ja tek­i­jänoikeuslait nurin. Poli­it­tis­es­ti täl­lainen tilanne on tietysti uusi ja luovia ratkaisu­ja vaa­ti­va. Rin­ta­ma­l­in­ja ei nou­da­ta oikeis­to-vasem­mis­to ‑jakoa vaan kul­kee niiden sisäl­lä. Oikeis­tos­ta toisel­la puolel­la ovat ne kasvu-usko­vaiset jot­ka aja­vat tukia tuotan­nolle uskoen, että rikkaiden aut­ta­mi­nen aut­taa myös köy­hiä, ja toisel­la puolel­la ovat ne, jot­ka usko­vat vapaiden ja tas­a­puolis­ten markki­noiden tuot­ta­van kaikille parhaan tulok­sen. Vasem­mis­tos­ta toisel­la puolel­la ovat ne, jot­ka kan­nat­ta­vat yhteiskun­nal­lista ohjaus­ta köy­hien puoles­ta kap­i­tal­is­te­ja vas­taan, ja toisel­la puolel­la ovat ne, joiden mielestä tärkein­tä on demokra­tia, tas­a­puoliset poli­it­tiset vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet kaikille.

    Jotenkin minus­ta tun­tuu, että tämä uusi jakolin­ja on jo ole­mas­sa, vaikkakin piilos­sa, ja ne, jot­ka kan­nat­ta­vat monopoleista vapaa­ta markki­na­t­alout­ta ja kansalais­ten tasaver­taisille tah­doille perus­tu­vaa demokra­ti­aa, odot­ta­vat vain tämän yhteisen tah­don ilmi­t­u­loa ja poli­ti­soi­tu­mista ja irrot­tau­tu­mista van­hoista ympyröistä.

  69. Osmo Soin­in­vaara:
    Lääkepatent­tien osalta pitäisi patent­ti­in AINA liit­tää pakkolisen­sioin­ti kiin­teäl­lä hin­nal­la. Hin­taa määrät­täessä otet­taisi­in huomioon, kuin­ka suuri osa tutkimustyöstä on tehty veron­mak­sajien rahoilla.

    Pakkolisen­sioin­ti voisi muutenkin olla ihan järkevä osa patent­ti­jär­jestelmää, vähän saa­maan tyyli­in kuin essen­ti­aali­paten­tit. Se toimisi myös pelot­teena niis­sä har­vois­sa tapauk­sis­sa, jois­sa patent­ti tuo kokon­aisuute­na kat­sot­tuna kohtu­ut­toman monopoliaseman.

  70. Viherinssi: Mii­nus­puolen vaiku­tuk­se­na olisi se, että suuria tuoteke­hi­tys­in­vestoin­te­ja vaa­ti­vat suh­teel­lisen hel­posti kopi­oita­vat keksin­nöt jäi­sivät tuotteistamatta. 

    En ymmär­rä tätä logi­ikkaa. Nykyisessä maail­mas­sa “hel­posti kopi­oita­vat” asi­at ovat useim­miten joko niin triv­i­aale­ja, että niitä ei pitäisi pystyä paten­toimaan alun­perinkään (kul­mis­taan pyöris­tet­ty suo­rakul­mio), tai sit­ten niin mon­imutkaisia että niiden kopi­oimi­nen riit­tävän hyvin vaatii jo itsessään rautaista asiantun­te­mus­ta. Se on aivan sama mitä salaista infor­maa­tio­ta minä saan Met­son seu­raavas­ta paperikoneesta, min­un paperikoneestani ei ihan vähään aikaan kovin pehmeää ves­s­apa­pe­ria tule. Ja jos sin­un yri­tyk­sessäsi istuu rautaista asiantun­te­mus­ta muil­ta kopi­oimista varten, mik­si ihmeessä tämä rautainen asiantun­te­mus ei sil­loin täl­löin kek­sisi jotain itsekin? Ja jos se kek­sii jotain itse, mik­si ei tuo­da sitä markki­noille osoituk­sek­si omas­ta kom­pe­tenssista, vaik­ka kil­pail­jat sen sit­ten puolen vuo­den päästä ovatkin kopioineet?

    Ennen kaikkea, mik­si tämä tari­na on epäuskot­tavampi kuin se, että ilman patent­te­ja kukaan ei enää kek­si mitään vaan kaik­ki jäävät koti­in kat­so­maan salat­tu­ja elämiä?

    Lääke­te­ol­lisu­us on kyl­lä jonkin­lainen poikkeustapaus siinä, kuin­ka help­poa inno­vaa­tion kopi­oin­ti on t&k‑kustannuksiin ver­ratu­na. Mut­ta on vaikea kuvitel­la, että nykyi­nen patent­ti­jär­jestelmä olisi yhteiskun­nan kannal­ta opti­maa­li­nen kan­nustin­jär­jestelmä siinäkään.

  71. Mikko Kivi­ran­ta: Mitä olisi se kät­tä pitem­pi jota kaipaat?

    Tuo on tietysti asialli­nen kysymys. Esimerkik­si peer-review lehden artikke­li, jos­sa on taval­la tai toisel­la osoitet­tu patent­ti­jär­jestelmän hyödyl­lisyys (ei teo­ri­as­sa vaan käytännössä).

    Vas­takysymys patent­tien kan­nat­ta­jille. Mikä reaal­i­maail­man havain­to voisi kään­tää päänne? Lie­nee kohtu­ullista, että annan yhden esimerkin peer-review paperi­sta, mis­sä on tutkit­tu IP:n vaikutuksia :

    https://afinetheorem.wordpress.com/2010/09/27/intellectual-property-rights-and-innovation-evidence-from-the-human-genome-h-williams-2010/

  72. Mat­ti H: Vasem­mis­tos­ta toisel­la puolel­la ovat ne, jot­ka kan­nat­ta­vat yhteiskun­nal­lista ohjaus­ta köy­hien puoles­ta kap­i­tal­is­te­ja vas­taan, ja toisel­la puolel­la ovat ne, joiden mielestä tärkein­tä on demokra­tia, tas­a­puoliset poli­it­tiset vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet kaikille.

    Häh? Yhteiskun­nal­lista ohjaus­ta köy­hien suh­teel­lisen ase­man paran­tamisek­si tarvi­taan juuri tas­a­puolisu­u­den aikaansaamisek­si — niin poli­it­tis­es­ti kuin muutenkin.

  73. tcrownmik­si ihmeessä tämä rautainen asiantun­te­mus ei sil­loin täl­löin kek­sisi jotain itsekin?

    Et kai oikeati kysy tuo­ta tosis­sasi? Arvaa kumpi vaatii enem­män työn­tek­i­jöitä, fyrkkaa,kokeita, ja itseasi­as­sa kokon­aisen koepa­perikoneen, kym­me­nien eri­lais­ten ideoiten tes­taami­nen ja kehit­tämi­nen ja niistä sen yhden hyvän kehit­tämi­nen tuot­teek­si vai yhden valmi­ik­si kehite­tyn ratkaisun kopioiminen?

    “Mikä reaal­i­maail­man havain­to voisi kään­tää päänne? Lie­nee kohtu­ullista, että annan yhden esimerkin peer-review paperi­sta, mis­sä on tutkit­tu IP:n vaikutuksia”

    Ja nyt argu­men­toit selvästi kansandemokra­tioil­la koko demokra­ti­aa vastaan.

  74. Sylt­ty: Et kai oikeati kysy tuo­ta tosis­sasi? Arvaa kumpi vaatii enem­män työn­tek­i­jöitä, fyrkkaa,kokeita, ja itseasi­as­sa kokon­aisen koepa­perikoneen, kym­me­nien eri­lais­ten ideoiten tes­taami­nen ja kehit­tämi­nen ja niistä sen yhden hyvän kehit­tämi­nen tuot­teek­si vai yhden valmi­ik­si kehite­tyn ratkaisun kopioiminen?

    Sil­lä, joka sen valmi­in ratkaisun kopi­oi, pitää olla aivan val­tavasti osaamista paperikoneista. Se ei ole syn­tynyt ilmaisek­si. Teknologi­nen kehi­tys ei pääosin ole luon­teeltaan sala­ma kirkkaal­ta taivaal­ta — keksin­pä paperikoneen, vaan hyvin inkre­men­taal­ista kehi­tys­tä. Ja sen aikaa kun se kil­pail­i­ja kopi­oi ratkaisua main­osvideoiden perus­teel­la, alku­peräisel­lä on aikaa kehit­tää taas seu­raavia innovaatioita. 

    Ja nuo sala­mat kirkkaal­ta taivaal­ta (penisili­i­ni stereo­tyyp­pis­es­imerkkinä) syn­tyvät kyl­lä täysin paten­teista riippumatta.

    Sylt­ty: Ja nyt argu­men­toit selvästi kansandemokra­tioil­la koko demokra­ti­aa vastaan.

    Ei. Näytin, että yhdessä kansandemokra­ti­as­sa hom­ma ei toi­mi, ja nyt yritän kysyä edes yhtä esimerkkiä demokra­ti­as­ta mikä toimisi.

    Min­un mielestäni on jotenkin uskot­tavaa, että voisi olla tiet­tyjä teknolo­gia/­markki­na-omi­naisuuk­sia, jois­sa jonkin­lais­es­ta patent­ti­jär­jestelmästä voisi olla enem­män hyö­tyä kuin hait­taa (lääke­te­ol­lisu­us). Ja olisi tarpeel­lista pystyä empi­iris­es­ti selvit­tämään minkälaisil­la teol­lisu­u­de­naloil­la ja mil­lä ympäristöe­hdoil­la noin voisi olla. Mut­ta tuon keskustelun avaamiseen tarvit­taisi­in nyt edes se yksi esimerk­ki mis­sä paten­teista on ollut jotain todis­tet­tavaa iloa. Häkel­lyt­täv­in­tä tässä on edelleen se, että en ole onnis­tunut yri­tyk­sistä huoli­mat­ta löytämään yhtään mitään evi­denssiä edes mis­tään eri­ty­istapauk­ses­ta mis­tä voitaisi­in ajatel­la, että patent­ti­jär­jestelmä on edis­tänyt inno­vaa­tioi­ta. Puhu­mat­takaan, että voitaisi­in argu­men­toi­da, että tuo edis­tys olisi ollut niin suur­ta, että monop­o­lien hai­tat kumoutuisivat.

  75. anonyy­mi: Häh? Yhteiskun­nal­lista ohjaus­ta köy­hien suh­teel­lisen ase­man paran­tamisek­si tarvi­taan juuri tas­a­puolisu­u­den aikaansaamisek­si – niin poli­it­tis­es­ti kuin muutenkin.

    Ja ratkaisu patent­tikysymyk­sessä olisi se, että köy­hät saisi­vat jotenkin helpom­min patentin tai hei­dän patent­tin­sa voimas­saoloai­ka olisi pidem­pi tai suo­ja laa­jem­pi ja patent­tivi­ras­toon perustet­taisi­in osas­to, joka päät­täisi, kenel­lä on oikeus hakea köy­hien patentteja?

    Sylt­ty tcrown­ille: Et kai oikeati kysy tuo­ta tosis­sasi? Arvaa kumpi vaatii enem­män työn­tek­i­jöitä, fyrkkaa,kokeita, ja itseasi­as­sa kokon­aisen koepa­perikoneen, kym­me­nien eri­lais­ten ideoiten tes­taami­nen ja kehit­tämi­nen ja niistä sen yhden hyvän kehit­tämi­nen tuot­teek­si vai yhden valmi­ik­si kehite­tyn ratkaisun kopioiminen?

    Ja nyt argu­men­toit selvästi kansandemokra­tioil­la koko demokra­ti­aa vastaan.

    Ja point­ti oli se, että ilman patent­te­ja mis­sään ei kek­sit­täisi mitään uut­ta vaan jokainen kopi­oisi muiden van­ho­ja, kaikille tut­tu­ja tuot­tei­ta? Ketä kuvailet? Et var­maan itseäsi etkä muitakaan näille blo­geille kir­joit­ta­jia, jot­ka vaivo­jaan säästämät­tä ja pen­niäkään ansait­se­mat­ta yrit­tävät luo­da uut­ta tek­stiä, jol­la olisi merk­i­tys­tä muillekin.

    Demokra­ti­as­sakin on var­masti epäko­htia ja ehkä nyky­demokra­t­ian enem­mistöpe­ri­aatekin joutaa tarkem­man ana­lyysin kohteek­si, mut­ta ei sitä voi­da arvostel­la sen perus­teel­la, että kansandemokra­tia oli jär­jetön sys­tee­mi. Se oli demokra­tia vain samas­sa mielessä kuin monop­o­li on vapaa­ta taloutta.

    Eihän tcrown sanonut muu­ta kuin että on ainakin yksi tutkimus­tu­los, joka osoit­taa yksi­noikeuk­sien hai­tan ver­rat­tuna siihen, ettei kukaan ole hänelle esit­tänyt yhtään tutkimus­tu­losta patent­tien hyödyl­lisyy­den puolesta.

  76. Osmo Soin­in­vaara:
    Asei­ta ei paten­toi­da, mut­ta aika mon­imutkaisia ase­jär­jestelmiä silti kehitetään.

    Ase­te­ol­lisu­u­den lisäk­si min­ulle tulee mieleen ainakin huume­te­ol­lisu­us ja rahoi­tus­te­ol­lisu­us, mis­sä ip-oikeuk­sil­la ei ole osaa eikä arpaa. Erikoista kyl­lä, näitä yhdis­tää se, että inno­vati­ivi­su­us on ollut niin suur­ta, että sitä pide­tään lähin­nä uhkana yhteiskunnalle.

  77. Ilman patent­te­ja lääke­te­ol­lisu­us var­masti jotenkin muut­tuisi, mut­ta miten?

    Eräs mah­dol­lisu­us on esim. se, että lääkkeitä ei anneta enää vapaaseen jakelu­un, vaan että lääkkeitä saa vain saman kon­sernin tarkoin var­tioiduista sairaaloista. Näin estet­täisi­in kopi­oin­ti. Poti­laat matkus­ta­vat paikan päälle ja mak­sa­vat lääkkeistä muhkean hinnan.

    Pes­simisti­nen näke­mys, eihän näistä koskaan tiedä…

  78. Osmo Soin­in­vaara:
    Asei­ta ei paten­toi­da, mut­ta aika mon­imutkaisia ase­jär­jestelmiä silti kehitetään.

    1. Asei­ta paten­toidaan vaik­ka kuin­ka paljon.

    2. Löy­tyy yksit­täi­nen riit­tävän varakas taho, jolle ase­jär­jestelmä on kyllin arvokas.

    3. Koko bis­niksessä käytetään erit­täin paljon rahaa ja vaivaa salailuun.

  79. Eräs mie­lenki­in­toinen tapaus on myös lääke­te­ol­lisu­ut­ta suurem­pi muoti­te­ol­lisu­us, joka on ollut mitä inno­vati­ivis­in­ta ja kan­nat­tavin­ta ken­ties juuri siitä syys­tä, etteivät sen tuot­teet ole naut­ti­neet patenttisuojaa. 

    Nyt ahneus ja tyh­myys ovat ajan muodin mukaan nos­ta­mas­sa päätään ja Yhdys­val­lois­sa href=“http://www.techdirt.com/articles/20080327/002456664.shtml” rel=“nofollow” muoti­te­ol­lisu­uskin on vaa­ti­mas­sa tuot­teitaan IP-suo­jan piiriin</a>
    — ja ken­ties onnis­tuu ja sit­ten muualle syn­tyy painet­ta seu­ra­ta perässä. 

    Mikä viit­taa siihen, että patent­ti­jär­jestelmän epäko­htia voitaisi­in yksitellen kor­ja­ta, kun niitä vain syn­tyy yksitellen lisää?

  80. Olisi­han se jos lääke­te­ol­lisu­us olisi kuin muotiteollisuus.

    Osta tänään syksyn väreis­sä pil­leri punaise­na. Eipä niin väliä mitä se lop­ul­ta vaikuttaa.

    Saman­laista siis kuin Suo­ma­lainen elintarviketeollisuus. 

    Mat­ti H:
    Eräs mie­lenki­in­toinen tapaus on myös lääke­te­ol­lisu­ut­ta suurem­pi muoti­te­ol­lisu­us, joka on ollut mitä inno­vati­ivis­in­ta ja kan­nat­tavin­ta ken­ties juuri siitä syys­tä, etteivät sen tuot­teet ole naut­ti­neet patenttisuojaa. 

    Nyt ahneus ja tyh­myys ovat ajan muodin mukaan nos­ta­mas­sa päätään ja Yhdys­val­lois­sa href=”http://www.techdirt.com/articles/20080327/002456664.shtml” rel=”nofollow” muoti­te­ol­lisu­uskin on vaa­ti­mas­sa tuot­teitaan IP-suo­jan piiriin</a>– ja ken­ties onnis­tuu ja sit­ten muualle syn­tyy painet­ta seu­ra­ta perässä. 


    Mikä viit­taa siihen, että patent­ti­jär­jestelmän epäko­htia voitaisi­in yksitellen kor­ja­ta, kun niitä vain syn­tyy yksitellen lisää?

  81. Valitet­tavasti tai­dat olla oikeassa.

    Suurin osa lääkkeistä on USA:ssa, joten tulisi pitkä mat­ka hoitaa Angiinaa.

    åke:
    Ilman patent­te­ja lääke­te­ol­lisu­us var­masti jotenkin muut­tuisi, mut­ta miten?

    Eräs mah­dol­lisu­us on esim. se, että lääkkeitä ei anneta enää vapaaseen jakelu­un, vaan että lääkkeitä saa vain saman kon­sernin tarkoin var­tioiduista sairaaloista. Näin estet­täisi­in kopi­oin­ti. Poti­laat matkus­ta­vat paikan päälle ja mak­sa­vat lääkkeistä muhkean hinnan.

    Pes­simisti­nen näke­mys, eihän näistä koskaan tiedä…

  82. Mat­ti H:
    Eräs mie­lenki­in­toinen tapaus on myös lääke­te­ol­lisu­ut­ta suurem­pi muoti­te­ol­lisu­us, joka on ollut mitä inno­vati­ivis­in­ta ja kan­nat­tavin­ta ken­ties juuri siitä syys­tä, etteivät sen tuot­teet ole naut­ti­neet patenttisuojaa. 

    Mikäpä on muoti­te­ol­lisu­u­den tuoteke­hi­tyskus­tan­nus? Paljonko mak­saa suun­nitel­la kankaat leikat­tavak­si vähän eri tavoin ja käyt­tää toisen­laista kangasta?

    Ei tämä sitä kaa­da, että patent­ti­jär­jestelmää tarvi­taan niem­no­maan sil­loin, kun tuoteke­hi­tys­in­vestoin­neil­la on hyvin pitkä takaisinmaksuaika.

  83. tcrown: Sil­lä, joka sen valmi­in ratkaisun kopi­oi, pitää olla aivan val­tavasti osaamista paperikoneista. Se ei ole syn­tynyt ilmaisek­si. Teknologi­nen kehi­tys ei pääosin ole luon­teeltaan sala­ma kirkkaal­ta taivaal­ta – keksin­pä paperikoneen, vaan hyvin inkre­men­taal­ista kehi­tys­tä. Ja sen aikaa kun se kil­pail­i­ja kopi­oi ratkaisua main­osvideoiden perus­teel­la, alku­peräisel­lä on aikaa kehit­tää taas seu­raavia innovaatioita.

    Onko sin­ul­la oikeasti koke­mus­ta teol­lis­es­ta ei-ohjelmis­toi­hin liit­tyvästä tuotekehityksestä?

    Tässäpä muu­ta­ma pointti:

    - Aloite­tu­ista tek­nol­o­gi­sista tuoteke­hi­tyspro­jek­teista noin 10 % pää­tyy myytäväk­si tuot­teek­si. Pienis­sä yri­tyk­sis­sä enem­män käytän­nön pakon vuok­si. Pro­jek­te­ja lopete­taan heti alku­un­sa teknolo­gian osoit­tautues­sa mah­dot­tomak­si mut­ta myös ihan kalkkivi­ivoil­la pilot­ti­vai­heen jälkeen.

    - Onnis­tunes­sakin tuoteke­hi­tyspro­jek­tis­sa työa­jas­ta ja muista resurs­seista suurin osa menee asioi­hin, jot­ka eivät tule lopputulokseen.

    - Usein iso osa työstä on opti­moin­tia; haetaan työläästi parhai­ta mah­dol­lisia para­me­tre­ja johonkin.

    - Kil­pail­i­joiden tuot­tei­ta analysoidaan hyvinkin tarkasti sekä saatavil­la ole­van mate­ri­aalin perus­teel­la, tuot­tei­ta tarkastele­mal­la että tuot­tei­den käyt­töom­i­naisuuk­sia tutkimalla.

    - Teol­lises­sa b2b-kau­pas­sa myyn­tisyk­lin aika ensikon­tak­tista ostopäätök­seen on usein vuosia etenkin investoin­ti­tavaroiden kohdalla.

    Ylläol­e­va pätee vaikka­pa nyt johonkin paperikoneen perälaatikkoon tehtävään keksin­töön. Ilman patent­tisuo­jaa valmis­ta­ja A käyt­tää ensin miljoonil­la tuoteke­hi­tys­resursse­ja löytääk­seen oikean rak­en­teen ja sen oper­oin­tipara­metrit. Sen jäl­keen kil­pail­i­ja B ottaa A:n kehit­tämän paran­nuk­sen ja ain­oas­taan kopi­oi sen. Ei tarvitse tehdä niitä yhdek­sää toim­i­ma­ton­ta ratkaisua, ei tarvitse tehdä pitk­iä ja tuskallisia koea­jo­ja. Kus­tan­nuk­set ovat joitakin pros­ent­te­ja A:n kustannuksista.

    Mukavaa B:lle. A:n suh­teelli­nen kil­pailue­tu hävisi, ja B pääsi miljoo­nia pienem­mil­lä kuluil­la. Lisäk­si A vielä yrit­ti pitää asi­aa tuoteke­hi­tys­vai­heessa salas­sa, jot­ta edes ajalli­nen etu­mat­ka olisi taat­tu. Mut­ta ei, B rekry­toi yhden tuoteke­hi­tysinsinöörin A:lta, ja siinä se salaisu­us sit­ten ihan lail­lis­es­ti ja luval­lis­es­ti meni.

    Kun tilanne on sym­metri­nen, niin kenel­läkään ei ole ihmeem­min iloa tehdä tuoteke­hi­tystyötä ihan vain kehit­tämisen ilosta. Tuoteke­hi­tyk­sel­lä haetaan kil­pailue­t­ua, ja jos sen tulok­set ovat hel­posti naa­purin hyö­dyn­net­tävis­sä, tuoteke­hi­tys­tä ei kan­na­ta tehdä. Uusi tulokas C luon­nol­lis­es­ti kopi­oi A:n ja B:n työstä parhaat palat mut­tei tietenkään rupea tekemään omaa tuoteke­hi­tys­tä, kos­ka sit­ten A ja B veisivät hedelmät. 

    Patent­tien hävit­tämi­nen vie hitaam­min kehit­tyviltä aloil­ta tuot­teeseen liit­tyvän inno­vati­ivi­su­u­den insen­ti­ivin suurelta osin pois. Tuotet­ta kan­nat­taa kehit­tää vain niiltä osin kuin takaisin­mak­suai­ka on nopea, mitään riskialtista tai haas­tavaa ei kan­na­ta tehdä. Tuotan­toon liit­tyvä inno­vati­ivi­su­us toki tulee kovaan kurssi­in, kos­ka parhait­en men­estyy se, joka saa tuot­teen­sa halvim­mal­la tehtyä.

    Tässä on vielä sel­l­ainen kier­ous, että nykyäänkin tuoteke­hi­tyk­sen tulok­sista suurin osa on sel­l­aista, mitä ei voi paten­toi­da. Patent­ti ker­too vain idean, ja työ menee toteu­tuk­sen kehit­tämiseen. Mut­ta jos patent­ti on ole­mas­sa, toteu­tus­takaan ei voi kopioida.

  84. Mat­ti H: Ja point­ti oli se, että ilman patent­te­ja mis­sään ei kek­sit­täisi mitään uut­ta vaan jokainen kopi­oisi muiden van­ho­ja, kaikille tut­tu­ja tuot­tei­ta? Ketä kuvailet? Et var­maan itseäsi etkä muitakaan näille blo­geille kir­joit­ta­jia, jot­ka vaivo­jaan säästämät­tä ja pen­niäkään ansait­se­mat­ta yrit­tävät luo­da uut­ta tek­stiä, jol­la olisi merk­i­tys­tä muillekin.

    Me kir­joit­ta­jat uhraamme näi­hin tek­stei­hin omaa aikaamme. Yksikköuhraus on min­u­uteista tun­tei­hin, eikä mitään pakkoa uhra­ta sekun­ti­akaan ole.

    Jos teen tuoteke­hi­tys­tä vähänkään haas­tavam­mas­sa työssä, uhrauk­seen sisäl­tyy työvu­osien ver­ran sitoutunut­ta aikaa ja sen lisäk­si sadoil­latuhan­sil­la tai miljoonil­la rahaa.

    Tästä syys­tä sof­t­a­puolel­la FOSS toimii aika hyvin (myös oma­l­la kohdal­lani, käytän, mak­san ja olen jopa kon­tribuoin­ut). Siihen voi lait­taa omaa aikaansa kohtu­ullisen määrän, ja myös muut hyö­tyvät tuloksista.

    FOSS ei kuitenkaan ole osoit­tau­tunut kovin hyväk­si niis­sä asiois­sa, jot­ka vaa­ti­vat pitkää paneu­tu­mista, ja jois­sa ei ole julkisen puolen mak­sa­jaa. Käyt­töli­it­tymät, käytet­tävyys, käyt­täjäys­täväl­lisyys, jne. GIMP on oiva kuvankäsit­te­ly­ohjel­ma, mut­ta ei se objek­ti­ivises­sa ver­tailus­sa Pho­to­shopia voita.

    Jos jokin tuoteke­hi­tys vaatii nimeno­maan sen tietyn alan erikoisas­iantun­te­mus­ta, sitä on aika vaikeaa saa­da ihmisiä tekemään ilmaisek­si. Jos työni on tuoteke­hit­tää paperikonei­ta, mik­si tek­isin sitä imaisek­si vapaa-ajal­lani? Lisäk­si vain sel­l­ainen tuoteke­hi­tys on joukkois­tet­tavis­sa, joka ei vaa­di suuria tuk­i­lait­teis­to­ja (vaikka­pa sitä paperikonet­ta) ympärilleen.

  85. Mat­ti H: Vielä ker­ran: Yksi­tyiset monop­o­lit, mm. paten­tit ja tek­i­jänoikeudet, ovat kap­i­tal­is­min keskeisiä, sen toim­intaa määrit­täviä omi­naisuuk­sia aivan niin kuin val­tio­val­lan monop­o­lit ovat sosial­is­mia määrit­täviä ominaisuuksia.
    Kum­matkaan tiedonhallinnan monop­o­lit eivät kuu­lu markkinatalouteen.
    Mikä vielä tärkeäm­pää, kum­matkaan monop­o­lit eivät kuu­lu yhteistä tietoa ja ymmär­rystä kas­vat­tavaan maail­maan. Ne kuu­lu­vat tieto­ja pant­taavaan ja vas­takkaisia ”totuuk­sia” ja perustelu­ja vil­jelevään maail­maan. Sik­si ne ovat omi­in tiedol­lisi­in ris­tiri­itoi­hin­sa häviäviä järjestelmiä.

    Otta­mat­ta sen kum­mem­min kan­taa asian yhteiskun­nalisen kehit­tymisen ulot­tuvuuk­si­in, kom­men­toin tuo­ta tietoa.

    Patent­ti on nimeno­maan tiedon jakamisen väline. Patentin­hak­i­ja sitoutuu julk­ista­maan keksin­tön­sä, jot­ta sitä voidaan arvoi­da, ja jot­ta sen poh­jal­ta tai innoit­ta­mana voidaan kek­siä lisää. Jos patent­te­ja ei ole, asi­at pitää pitää mah­dol­lisim­man salaisina.

    Kau­pal­lises­sa keksin­tö­toimin­nas­sa kek­si­jäl­lä on ani­har­voin mitään insen­ti­iviä julk­istaa yhtään mitään. Patent­ti pakot­taa siihen.

  86. Mat­ti H: Ja ratkaisu patent­tikysymyk­sessä olisi se, että köy­hät saisi­vat jotenkin helpom­min patentin tai hei­dän patent­tin­sa voimas­saoloai­ka olisi pidem­pi tai suo­ja laa­jem­pi ja patent­tivi­ras­toon perustet­taisi­in osas­to, joka päät­täisi, kenel­lä on oikeus hakea köy­hien patentteja?

    Ei vaan point­ti­ni oli se, että vasem­mis­toon vetämäsi keinotekoinen rajal­in­ja on type­rä. En toki sano, etteikö rajaa olisi ole­mas­sa. Mielestäni vain onnis­tu­it jotenkin vetämään sen vasem­mis­ton tavoit­tei­den ja vasem­mis­to­lais­ten keino­jen välille. Kuvaa­masi raja ei suinkaan kul­je vasem­mis­ton sisällä.

  87. Mat­ti H: 

    Ja point­ti oli se, että ilman patent­te­ja mis­sään ei kek­sit­täisi mitään uut­ta vaan jokainen kopi­oisi muiden van­ho­ja, kaikille tut­tu­ja tuotteita?

    “Kun lama painaa päälle ihmiset vähen­tävät matkustelu­aan.” Ja point­tisi oli että kukaan ei enää liikah­da nojatuolis­taan vaik­ka maku­uhaavo­ja tulisi?

    “Sataa ja ulos ripus­ta­mamme vaat­teet kas­tu­vat.” Ja point­tisi oli että koskaan ei kukaan voi enää voi kulkea kuivis­sa vaatteissa?

    “Min­ul­la on kiire enkä ehdi juuri nyt lounaalle.” Ja point­tisi oli että aiot kuol­la nälkään?

    Maail­ma on jatku­va. Pait­si binääriluku­jen maailma.

    Ketä kuvailet?

    Vaikka­pa Mar­i­of­fin Sund­holmia. Kun ei voi tehdä koet­ta mitä olisi tapah­tunut paten­tit­tomas­sa maail­mas­sa, jää itse kunkin arvoitavak­si olisko hän näh­nyt saman vaivan sprin­k­leripään­sä kehit­telyssä jos olisi tien­nyt että kiinalainen met­al­li­pa­ja pystyy välit­tömästi poraa­maan samat reiät kun­han pal­jas­tuu minkä muo­toiset ja mis­sä paikois­sa niiden pitää olla.

    Saman henkilöko­htaisen arvion voi esit­tää US patentin numero 1 halti­jas­ta, Olisiko John Rug­gles näver­rel­lyt keksin­tön­sä kasaan jos vähän varakkaampi naa­puri olisi saman tien voin­ut pystyt­tää oman pajansa kopi­oi­ta nikkaroimaan? Sit­ten sama kysymys numeron 2 halti­jas­ta. Ja numeron 3 halti­jas­ta. Ja patentin numero kahdek­san miljoon­aa halti­jas­ta. Väitän että tuo­hon joukkoon mah­tuu ainakin jokunen “ketä kuvailet” ‑tyyp­pi.

    Et var­maan itseäsi etkä muitakaan näille blo­geille kir­joit­ta­jia, jot­ka vaivo­jaan säästämät­tä ja pen­niäkään ansait­se­mat­ta yrit­tävät luo­da uut­ta tek­stiä, jol­la olisi merk­i­tys­tä muillekin.

    Juurikin minä itse hyvin sopisin kuvauk­seen. Pari viestiä ylem­pänä en viitsinyt Viherinssin viestiä niin tarkasti lukea että olisin huo­man­nut ennen lähetys­napin painamista mitä hän kir­joit­ti first-to-invent ‑jär­jestelmästä. Jos tien­estit tai tutk­in­toar­vosana tai sadan miljoo­nan vesisumusam­mu­tusjär­jestelmä olisi ollut kyseessä, olisin luul­tavasti ollut tarkempi.

    Tai tcrown ehdot­ti äsket­täin linkka­mansa paperin lukemista. Vilka­isin, mut­ta pol­vet alkoi­vat tutista ja katse harit­taa kun huo­masin että paperis­sa on 56 sivua! Ja että paperi­in on viitat­tu 29 ker­taa, ja paperin pätevyy­den arvioin­ti vaatisi viit­tausten edes kur­sorista silmäi­lyä josko joku olisi esit­tänyt kri­ti­ikkiä. Työnsin asian tois­taisek­si sivu­un, kos­ka leipä­työn eteen pitää tehdä näin sun­nun­tainakin eräitä jut­tu­ja. Jos tek­isin työk­seni patent­tei­hin liit­tyvää yhteiskun­nal­lista tutkimus­ta (taloudel­liset kan­nus­teet!) olisin var­maan purrut ham­paat yhteen ja kahlannut paperin läpi. Ja vai­ka ei olisi leipä­työtä, olisin saat­tanut siir­tyä kom­men­toimaan jotain toista mie­lenki­in­toista blo­gia, tai tämän blo­gin sem­moista säi­et­tä joka ei vaa­di 56-sivuisen paperin lukemista.

    Väit­täisin että kyl­lä tämän pal­stan kom­men­toin­nis­sa vaivo­ja säästel­lään (pen­nien ansait­semis­es­ta en tiedä), noin keskimäärin ja tilas­tol­lis­es­ti, ver­rat­tuna kan­nustet­tuun toim­intaan. Ainakin min­un panok­seni olis varsin surkeaa patent­ti-yhteiskun­tati­eteen edis­tämistä jos sitä mitat­taisi­in edes aka­teemisil­la kri­teereil­lä, saati liiketaloudellisilla.

  88. tcrown:

    Mikko Kivi­ran­ta: Mitä olisi se kät­tä pitem­pi jota kaipaat?

    Tuo on tietysti asialli­nen kysymys. Esimerkik­si peer-review lehden artikke­li, jos­sa on taval­la tai toisel­la osoitet­tu patent­ti­jär­jestelmän hyödyl­lisyys (ei teo­ri­as­sa vaan käytännössä).

    Phu­uh … miten petent­ti­jär­jestelmän hyödyl­lisyys osoite­taan ei-teo­reet­tis­es­ti muuten kuin rak­en­ta­mal­la kak­si maail­maa joista toises­sa on paten­tit ja toises­sa ei.

    Google Schol­ar lykkää haku­sanal­lal­la “IPR rights” eteen 63 800 viitet­tä, Schol­ar­in tun­tien var­maan enim­mäk­seen peer-reviewin läpikäyneitä. Mis­tähän päästä aloittaisi?

    Emmekö voisi aka­teemisen puh­da­sop­pisu­u­den sijaan esit­tää aja­tuskokei­ta, saman­ta­paisia mitä Ein­stein ja Bohr heit­te­liv­ät pitkil­lä yhteiskävelyillään?

  89. Viherinssi:

    OS:Aseita ei paten­toi­da, mut­ta aika mon­imutkaisia ase­jär­jestelmiä silti kehitetään.

    1. Asei­ta paten­toidaan vaik­ka kuin­ka paljon. 

    Näin. Esimerkik­si Colt ‑yhtiö perustet­ti­in oleel­lis­es­ti revolverin patentin ympärille.

  90. tcrown:

    Lie­nee kohtu­ullista, että annan yhden esimerkin peer-review paperi­sta, mis­sä on tutkit­tu IP:n vaikutuksia

    Sor­ry että pyy­dän tätä, mut­ta voisitko tiivistää paperin oleel­lisen sisäl­lön tälle pal­stalle kun ker­ran olet paperin lukenut? Min­un on vaikea motivoi­da itseäni luke­maan 56 sivua han­kalahkon­tun­tu­ista (=oppin­ut­ta) tek­stiä kun heti alus­sa maini­taan Cel­era. Pelkään että siinä taas mätk­itään (ja tässä voin olla väärässä) kansandemokra­ti­aa: Han­nu Kar­po seisoo lumi­hanges­sa ja kuun­telee kar­va­hat­tu päässä kuin­ka kansalainen Hei­di Williams tois­telee ihmis­geenin paten­toimis­mah­dol­lisu­u­den surkeut­ta. Pahoit­te­len uudelleen ja häpeän ennakkoluuloisuuttani.

    Appropoo: heti paperin alus­sa maini­taan Nel­son 1959 ja Arrow 1962 (en ole vilkaissut), oletko tark­istanut ettei niistä löy­ty­isi sitä toivo­maasi peer-reviewat­tua patent­ti­jär­jestelmän puo­lus­tus­ta? Johdan­to­lause “It has long been rec­og­nized that com­pet­i­tive mar­kets may not pro­vide ade­quate incen­tives for inno­va­tion” haiskah­taisi siihen suuntaan.

  91. Viherinssi:

    Mat­ti H: Vielä ker­ran: Yksi­tyiset monop­o­lit, mm. paten­tit ja tek­i­jänoikeudet, ovat kap­i­tal­is­min keskeisiä …

    Patent­ti on nimeno­maan tiedon jakamisen väline.

    Tässä tulikin jo esi­in kan­nuste levit­tää tieto kaiken kansan hyödyk­si sen sijaan että sitä piiloteltaisi­in TK-osas­ton kas­sakaapis­sa. Esimerkik­si Patent­ti­lain 4 § sanoo että jos teet keksinnnön mut­ta et julk­ista sitä vaan jäät hau­tomaan sen päälle, otat riskin että joku muu sil­lävälin paten­toi saman keksin­nön. Sin­ul­la on sil­loin oikeus jatkaa hau­tomasi keksin­nön käyt­töä, mut­ta vain entisessä kau­pal­lises­sa laajuudessa. 

    Kiin­nit­täisin vielä huomio­ta siihen että Mat­ti H tun­tuu puhu­van Monopoleista ikään kuin niitä tehtäisi­in vain yhtä kokoa: samaa mah­tavu­ut­ta kuin val­tion Väki­val­ta­mo­nop­o­li, Alko­holimo­nop­o­li tai 30-luvun Stan­dard Oil. Paten­til­la saa vain määräaikaisen monop­o­lin, ja vain siihen yhteen tuot­teeseen jota (ja tämä on kiis­tanalaista) ei edes olisi ole­mas­sa ilman paten­toi­jan työtä.

  92. Mikko Kivi­ran­ta: Phu­uh … miten petent­ti­jär­jestelmän hyödyl­lisyys osoite­taan ei-teo­reet­tis­es­ti muuten kuin rak­en­ta­mal­la kak­si maail­maa joista toises­sa on paten­tit ja toises­sa ei.

    En minä odota, että kukaan pysty­isi osoit­ta­maan mitään. Kumpaankaan suun­taan. Halu­aisin vain havain­to­ja maail­mas­ta mitkä tuk­i­si­vat hypo­teesia “paten­teista on hyö­tyä enem­män kuin hait­taa” jot­ta pysty­isin muo­dosta­maan vähän tas­apain­oisem­man mielip­i­teen. Peer-review artikke­li olisi tietysti uskot­tavin, mut­ta kyl­lä min­ulle anek­dootitkin ainakin alku­un kel­paa­vat. Kuten vaik­ka esimerkik­si ohjelmis­tote­knolo­gian inno­vati­ivi­su­u­den räjähdys­mäi­nen harp­paus sen jäl­keen kun ohjelmistopaten­tit sal­lit­ti­in (olisi­pa Tim Bern­ers-Lee saanut paten­toi­da hyper­linkin. Kuin­ka paljon parem­pi paik­ka tämäkin maail­ma olisi kun tuo patent­ti olisi vapau­tunut jo viime vuon­na). Tai rahoi­tussek­torin inno­vaa­tioiden kitu­mi­nen kun rahoi­tusin­no­vaa­tioi­ta ei patentoida. 

    Tois­tan esit­tämäni vas­takysymyk­sen. Mikä havain­to olisi sel­l­ainen, mikä saisi pään kään­tymään patent­tien tarpeel­lisu­ud­es­ta (siinä teol­lisu­udessa mis­sä nyt sit­ten koette ne tarpeel­lisek­si)? Tämä on oleelli­nen kysymys pop­per­i­laisen tieteen­filosofi­an näkökul­mas­ta. Jos tuo­ta havain­toa ei pysty kuvaile­maan, kysymys on muut­tunut uskon­nol­lisek­si. Ja havain­to­jeni perus­teel­la uskon­nol­li­sista kysymyk­sistä väit­telem­i­nen on ajanhukkaa.

  93. Mikko Kivi­ran­ta: Tai tcrown ehdot­ti äsket­täin linkka­mansa paperin lukemista.

    Ymmär­sit väärin. pidin vain kohtu­ullise­na, että jos toivon oppo­nen­teil­ta artikkelei­ta, tuon edes yhden itse pöytään joka pääl­lisin puolin tukee omaa kan­taani. En itseasi­as­sa edes ole lukenut muu­ta kuin tuon kuvauk­sen mikä oli linkin takana, eikä se varsinkaan “osoi­ta” mitään. En ole kovinkaan kiin­nos­tunut artikkeleista jot­ka tuke­vat kan­taani, mut­ta olisin kiin­nos­tunut artikkeleista jot­ka taval­la tai toisel­la onnis­tu­vat kyseenalais­ta­maan kantani.

  94. Viherinssi: Onko sin­ul­la oikeasti koke­mus­ta teol­lis­es­ta ei-ohjelmis­toi­hin liit­tyvästä tuotekehityksestä?

    Ei pien­in­täkään. Sil­lä sekun­nil­la kun alan pitää omaa auk­tori­teet­tiani jos­sain kysys­myk­sessä rel­e­vant­ti­na argu­men­toin­ti­ni puoles­ta, alan kir­joit­taa oma­l­la nimelläni.

    Viherinssi: Sen jäl­keen kil­pail­i­ja B ottaa A:n kehit­tämän paran­nuk­sen ja ain­oas­taan kopi­oi sen.

    Vai­h­toe­htoises­sa todel­lisu­udessa B näkee A:n ratkaisun, tajuaa, miten tuon voisi tehdä parem­min, mut­ta joutuu odot­ta­maan 20 vuot­ta ennen kuin voi tuo­da oman ratkaisun­sa markkinoille. 

    On täysin selvää, että patent­tien puuttues­sa teknologi­nen kehi­tys kul­kee toisen­laista uraa. Mm. pei­liku­va­molekyyle­jä kehitetään vähem­män. Voi jopa olla, että joidenkin teol­lisu­u­de­nalo­jen inno­vaa­tiot hidas­tu­vat. Samaan aikaan mon­en muun teol­lisu­u­den inno­vaa­tionopeus kiihtyy.

    1. Vai­h­toe­htoises­sa todel­lisu­udessa B näkee A:n ratkaisun, tajuaa, miten tuon voisi tehdä parem­min, mut­ta joutuu odot­ta­maan 20 vuot­ta ennen kuin voi tuo­da oman ratkaisun­sa markkinoille. 

      Esimerkik­si täl­lainen mah­dol­lisu­us puoltaa sitä, että poa­tent­tei­hin tulisi kuu­lua aina pakkolisen­sioin­ti. Se estäisi myös kil­pail­e­van ratkaisun blo­keer­aamisen: ben­samoot­torin valmis­ta­ja paten­toi elin­tärkeän osan sähköau­toa ja kieltää sähköau­to­jen valmis­tamisen 20 vuodeksi.

  95. Ongel­mana on, että patent­ti­jär­jestelmäl­lä ei yksinker­tais­es­ti ole niitä hyviä puo­lia joi­ta sil­lä väitetään ole­van. Ne on vain oletet­tu ole­van ole­mas­sa “aja­tuskokein”, mut­ta kun kat­so­taan empiri­aa, niin ne hyvät puo­let eivät ole materialisoituneet. 

    Kyl­lä minä ainakin hyväksy­isin argu­men­tik­si mallin jos­sa olisi jokin oikeasti uskot­ta­va, edes jotenkin teo­reet­tis­es­ti robusti tulos joka sanoisi että hyödyt ovat todel­lisia. Jos täl­lainen malli esitet­täisi­in argu­men­tik­si, sen hyvä puoli olisi että asi­aa voisi selvit­tää tutki­mal­la esimerkik­si his­to­ri­aa eri aloilta.

    Boldrin & Levine tekevät muu­ta­mas­sa kohtaa juuri näin. OK, ei usko­ta hei­dän tulok­si­aan, kos­ka heil­lä on “asen­nevam­ma”, eli kir­ja on kir­joitet­tu nimeno­maan argu­men­tik­si patent­te­ja ja IPR:ää vas­taan. Mut­ta ne samat argu­men­tit pitäisi voi­da melko hel­posti muoka­ta muo­toon, jos­sa empiria sit­ten osoit­taisi, miten paten­toin­ti ja patent­tisuo­jan paran­t­a­mi­nen ovat lisän­neet kehi­tys­tä, inno­vaa­tioi­ta jne. 

    Min­ulle tosin ei riitä perusteluk­si se, että inno­vaa­tioi­ta on jos­sain merk­i­tyk­sessä enem­män paten­toin­nin olois­sa. Pitäisi osoit­taa myös, että se enem­män jotenkin näkyy lop­putule­man laadus­sa, siis että enem­män inno­vaa­tioi­ta muut­tuu myös isom­mak­si markki­naksi tai parem­mik­si tuot­teik­si kaut­ta markkinan.

    Erit­te­len nyt vielä ker­tauk­sen vuok­si ne mekanis­mit, näistä voi rak­en­taa sit­ten aja­tuskokei­ta oli mitä mieltä tahansa.

    1) Staat­tisel­la tasol­la ei ole mitään epäilystä siitä, että patent­tien monop­o­lisuo­jan lakkaut­ta­mi­nen välit­tömästi lisää näi­den käyt­töönot­toa ja paran­taa staat­tista tehokku­ut­ta. Olen kyl­lä näh­nyt väit­teen että näin ei olisi. Esimerkik­si joku IPR-jant­teri väit­ti aivan kirkkain silmin, että jos ideat ovat mak­sut­to­mia ja vapai­ta, niistä ei ole hyö­tyä ihmiskun­nalle. Täl­laiseen argu­ment­ti­in ei voi sanoa mitään, kos­ka sel­l­aisen sano­ja pitäisi kieritel­lä ter­vas­sa ja höyhenissä.

    2) Dynaami­nen taso, jos­sa on kak­si mekanis­mia. Käytän tässä epä­selvää sanaa “inno­vaa­tio” kun se on muotia.
    a) Inno­vaa­tiot tehdään toi­sista inno­vaa­tioista. Inno­vaa­tioista osa van­he­nee, siis on hyödyt­tömiä, eli on joku aikaikku­na, jon­ka sisäl­lä inno­vaa­tioista saa tehtyä toisia inno­vaa­tioi­ta. Patent­tisuo­jat­tu­jen inno­vaa­tioiden käyt­tökelpoisu­us uusien inno­vaa­tioiden polt­toaineena on vähäisem­pi kuin suo­jaa­mat­tomien, käytän­nössä nol­la. Toisaal­ta jos ei ole patent­tia, niin on vähem­män julk­isu­ut­ta; tämä ei tarkoi­ta käyt­tökelpoisu­ut­ta, vaan sitä, että paten­toimat­toman (mut­ta käytössäol­e­van) tekni­ikan hyö­dyn­tämi­nen on kalli­im­paa kun tarvi­taan reverse engineeringiä.
    b) Inno­vaa­tiot tehdään rahas­ta. Raha on inno­vaa­tion nyk­yar­vo. Patent­ti nos­taa inno­vaa­tion nyk­yarvoa, mikä tarkoit­taa että siihen panos­te­taan enem­män. Toisaal­ta uusi inno­vaa­tio van­han päälle vähen­tää van­han patentin arvoa, joten opti­moitaes­sa patent­ti­salkun arvoa, tämä toimii hidas­ta­vana tekijänä. 

    Sen vähä mitä tun­nen T&K ja muu­ta inno­vaa­tiotoim­intaa, niin arvauk­seni patent­tien lakkaut­tamis­es­ta on tämä: Suurin osa T&K‑hommasta jatkuisi busi­ness as usu­al. Lakimiehiä jäisi paljon vaille töitä. Reverse-Engi­neeringin merk­i­tys kas­vaisi. Pienem­mätkin inno­vaa­tiot saisi­vat enem­män tilaa hen­git­tää. Salailu ja teknolo­gian tekem­i­nen vaikeam­mak­si ymmärtää lisääntyisi. 

    Kos­ka reverse engi­neer­ing on ehkä inno­vaa­tioiden tekemisen kannal­ta kaikkein hyödyl­lis­in­tä ja tuot­tavin­ta, niin oma käsi­tyk­seni (ja empiria siis tukee tätä ainakin osit­tain, ks B&L) on, että patent­tisuo­ja toimii niin, että se lähin­nä ohjaa investoin­tia inno­vati­iviseen toim­intaan sinne, mis­sä paten­toin­ti on rahal­lis­es­ti kan­nat­tavin­ta(*) sen sijaan että se ohjaisi sitä sinne mis­sä se tuot­taa eniten hyödyl­lisiä innovaatioita.

    (*) Tämä näyt­tää jonkun mielestä ris­tiri­itaiselta, mut­ta huomionar­voista on, että “kan­nat­ta­va” tässä tarkoit­taa nimeno­maan sitä, että kyke­nee rahas­ta­maan muiden työtä, ei sitä, että kyke­nee itse tekemään jotain mikä on muille hyödyk­si. Patent­tisuo­jan empiri­as­ta san­o­taan näin: 

    Among poor coun­tries with low IP pro­tec­tion, increas­es bring in more for­eign invest­ment and raise R&D. In rich­er coun­tries with high lev­els of IP, for­eign invest­ment is not an issue, and increas­es in IP have lit­tle or no effect on innovation.

    Siis, näyt­tää siltä, että eri­lais­ten IPR-jär­jeste­lyi­den vahvis­t­a­mi­nen imee rahaa kyl­lä, mut­ta peli on pitkälti nol­la­sum­maista. IPR onkin taval­laan erään­lainen race-to-the-bot­tom, jos­sa maat kil­pail­e­vat iso­jen fir­mo­jen investoin­neista sil­lä, kuka antaa niille eniten ja vahvimpia monop­o­lioikeuk­sia, ja fir­mat sit­ten “palk­it­se­vat” tästä investoimal­la näi­den monop­o­lioikeuk­sien hyödyntämiseen.

    Tästä kan­nat­taa huo­ma­ta, että se ei ole mikään oikea argu­ment­ti. IPR:n vahvis­t­a­mi­nen ei tämänkään nojal­la lisää inno­vaa­tiotoimin­nan *kokon­ais­määrää* vaan ain­oas­taan siirtää iso­jen pelaa­jien rahaa sinne, mis­sä IPR on vah­va. Ja kun ote­taan huomioon että näistä investoin­neista aivan järkyt­tävän suuri osa on eri­laisia lain­opil­lisia kus­tan­nuk­sia, niin mielestäni näyt­tö on melko vah­vaa, että patent­tisuo­ja on todel­lakin haitaksi.

  96. Viherinssi: Ei tämä sitä kaa­da, että patent­ti­jär­jestelmää tarvi­taan nimeno­maan sil­loin, kun tuoteke­hi­tys­in­vestoin­neil­la on hyvin pitkä takaisinmaksuaika.

    Olet oike­as­sa, ei kaa­da. Ei sitä ole esitet­tykään muus­sa mielessä kuin siinä, ettei patent­ti­jär­jestelmää tarvi­ta kan­nus­ta­maan ihmisiä uusien asioiden luomiseen ja keksimiseen.

    Kehi­tys­in­vestoin­tien suu­ru­us ja niiden takaisin­mak­suai­ka on toinen kysymys. Nyky­isin patent­ti­jär­jestelmä ei palk­itse pelkästään varsi­naista keksin­nöl­lisyyt­tä, yksilön kykyä yhdis­tel­lä asioi­ta, joil­la ei näytä ole­van mitään tekemistä keskenään ja pää­tyä odot­ta­mat­tomi­in mut­ta toimivi­in ratkaisui­hin. Takaisin­mak­suaikat­a­pauk­sis­sa se palk­it­see suu­ru­u­den ekono­mi­aa, kykyä kas­vat­taa yri­tys­tä ja sen tutkimu­sosas­toa niin, että sieltä taval­lisen tutkimustyön ohes­sa aivan automaat­tis­es­ti syn­tyy “keksin­töjä”. Täl­löin tulee palk­i­tuk­si paljon muu­takin, esimerkik­si suuria PR‑, main­os- ja oikeu­denkäyn­tiku­lu­ja, joi­ta yri­tyk­set tarvit­se­vat pitääk­seen yllä suuria tutkimusprojekteja.

    Jos suuria tutkimus­laitok­sia halu­taan tukea, voitaisi­in tuki antaa suo­raan tähän tarkoitukseen.

    Kau­pal­lises­sa keksin­tö­toimin­nas­sa kek­si­jäl­lä on ani­har­voin mitään insen­ti­iviä julk­istaa yhtään mitään. Patent­ti pakot­taa siihen.

    Ei patent­ti mihinkään pako­ta; sehän on vapaae­htoinen. Jos keksin­nön halti­ja kat­soo, että saa parem­man tulok­sen salaa­mal­la tieton­sa niin hän salaa.

    Mikko Kivi­ran­ta: Maail­ma on jatku­va. Pait­si binääriluku­jen maailma. 

    No niin on eli tässä tapauk­ses­sa keksin­töjä syn­ty­isi vaik­ka ilman patent­te­ja. Ilmeis­es­ti niitä ei kuitenkaan syn­ty­isi sin­un mielestäsi riit­tävästi, kun taas min­un mielestäni niitä syn­ty­isi sopivasti.

    Eihän mei­dän tarvitse olla tästä samaa mieltä. Silti pidän näke­mys­tä liian vähästä teknolo­gian kehit­tämis­es­tä vähän saman­laise­na kuin joku olisi sitä mieltä, että maail­mas­sa pelataan liian vähän ten­nistä. Se on ihan hyvä mielipi­de, mut­ta min­un mielestäni sen esit­täjä voi hyvin paran­taa tilan­net­ta pelaa­mal­la enem­män itse tai palkkaa­mal­la mui­ta pelaa­maan, mitä kumpaakin tapah­tuukin. Sen sijaan pitäisin omi­tuise­na vaa­timus­ta siitä, että yhteiskun­nan tulisi eri­ty­isil­lä palkkio-oikeuk­sil­la kan­nus­taa ihmisiä ten­niksen pelu­useen. Yhden lajin suosimi­nen kun kuitenkin on muil­ta lajeil­ta pois. 

    Elämässä kun on muitakin laje­ja kuin tekni­ik­ka ja talous.

    Kun ei voi tehdä koet­ta mitä olisi tapah­tunut paten­tit­tomas­sa maail­mas­sa, jää itse kunkin arvoitavak­si olisko hän näh­nyt saman vaivan sprin­k­leripään­sä kehit­telyssä jos olisi tien­nyt että kiinalainen met­al­li­pa­ja pystyy välit­tömästi poraa­maan samat reiät kun­han pal­jas­tuu minkä muo­toiset ja mis­sä paikois­sa niiden pitää olla. 

    Näin on, ja min­un arvioni on se, että Sund­holm ja muut, jot­ka ovat harv­inaisen hyviä tekemään keksin­töjä, tek­i­sivät niitä joka tapauk­ses­sa. Ihmiset kun ovat maail­maan akti­ivis­es­ti ja kil­pail­ev­asti suun­tau­tunei­ta, kaik­ki, ja halu­a­vat tehdä sitä, mis­sä he ovat ain­ut­laa­tuisen hyviä. Ei Sund­holm ehkä samal­la inten­si­teetil­lä yri­tys­tään olisi kehit­tänyt ilman patent­te­jaan, mut­ta taidol­laan jatku­vasti kek­siä uusia ja parem­pia ratkaisu­ja hän olisi var­masti tul­lut tehtaineen ja työläisi­neen aivan hyvin toimeen, vaik­ka van­hempia ja huonom­pia lait­tei­ta muual­la kopi­oitaisi­inkin. Ja kehi­tys kehittyisi.

    Sen sijaan ilman patent­te­ja hän ei olisi koskaan saanut yri­tyk­ses­tään sataa miljoon­aa euroa. Tässä on jutun point­ti. Mikä on tämän sadan miljoo­nan syy ja seuraus? 

    Taval­la tai toisel­la tämä sata miljoon­aa on velka­ra­haa, joka olete­taan tule­van mak­se­tuk­si sil­lä, että osta­ja pystyy parem­paan tuotan­toon tehtaan lait­teis­tol­la kun sen myyjä ja sil­lä, että yri­tyk­sen paten­tit ovat niin arvokkai­ta. Kun edel­liselle seli­tyk­selle ei ole mitään markki­na­t­aloudel­lista perustet­ta, se tarkoit­taa sitä, että koko sata miljoon­aa tulee sen arvok­si, etteivät muut saa valmis­taa yri­tyk­sen patent­ti­salkun suo­jaamia tuotteita.

    Kaikkien yhteiselle taloudelle tämä on kuitenkin jär­jetön kaup­pa. Mitä hyö­tyä yhteiselle taloudelle on siitä, että joitakin kiel­letään valmis­ta­mas­ta joitakin tuot­tei­ta? Ei mitään ja niin­pä yhteiskun­nan talous, jon­ka kehit­tymisel­lä vel­ka olete­taan mak­set­tavak­si, kehit­tyy oletet­tua vähem­män ja velko­ja jää mak­samat­ta, pankke­ja menee vararikkoon ja ihmisiä joutuu työt­tömik­si. Miten tämä tukee kehi­tys­tä, tekniikankaan?

    Ei tämä tietenkään yksin patent­tien ja tek­i­jänoikeuk­sien ”ansio­ta” ole, mut­ta niil­läkin on merkit­tävä vaiku­tus tähän nykyiseen talouden epätasapainoon.

    Emmekö voisi aka­teemisen puh­da­sop­pisu­u­den sijaan esit­tää aja­tuskokei­ta, saman­ta­paisia mitä Ein­stein ja Bohr heit­te­liv­ät pitkil­lä yhteiskävelyillään? 

    Tästä olen aivan samaa mieltä.

  97. tcrown:

    olisi­pa Tim Bern­ers-Lee saanut paten­toi­da hyper­linkin. Kuin­ka paljon parem­pi paik­ka tämäkin maail­ma olisi kun tuo patent­ti olisi vapau­tunut jo viime vuonna)

    Onnek­si ei sen­tään, kos­ka hän ei keksinyt hyper­linkkiä (eikä tietenkään myös Inter­net­tiä, vaik­ka näin laadukkaas­sa medi­as­samme usein kerrotaan):-)
    (hyper­linkit kek­sit­ti­in jo 1960-luvulla)

  98. tcrown: Sil­lä, joka sen valmi­in ratkaisun kopi­oi, pitää olla aivan val­tavasti osaamista paperikoneista. Se ei ole syn­tynyt ilmaisek­si. Teknologi­nen kehi­tys ei pääosin ole luon­teeltaan sala­ma kirkkaal­ta taivaal­ta – keksin­pä paperikoneen, vaan hyvin inkre­men­taal­ista kehi­tys­tä. Ja sen aikaa kun se kil­pail­i­ja kopi­oi ratkaisua main­osvideoiden perus­teel­la, alku­peräisel­lä on aikaa kehit­tää taas seu­raavia innovaatioita. 

    Ei niitä kuule tarvitse main­osvideoista tutkia, sen kun seisokissa käs­keee huoltomi­esten ottaa val­oku­via tai menee itse kat­so­maan, kun ne ovat siel­lä lev­äl­lään. Meinaan ei se paperite­hdas kiel­lä kil­pail­i­joi­ta tutki­mas­ta tois­t­en­sa lait­tei­ta, päin­vas­toin, osoit­tel­e­vat oikein sormiel­la että kil­pail­i­jal­la on tar­jo­ta täm­möistä, mil­lon­ka teillä?

    Ei. Näytin, että yhdessä kansandemokra­ti­as­sa hom­ma ei toi­mi, ja nyt yritän kysyä edes yhtä esimerkkiä demokra­ti­as­ta mikä toimisi.

    Minä olen sitä mieltä että nois­sa raskaan teol­lisu­u­den raskaissa hom­mis­sa, kuten paperikoneis­sa, hom­ma toimii.

    Min­un mielestäni on jotenkin uskot­tavaa, että voisi olla tiet­tyjä teknolo­gia/­markki­na-omi­naisuuk­sia, jois­sa jonkin­lais­es­ta patent­ti­jär­jestelmästä voisi olla enem­män hyö­tyä kuin hait­taa (lääke­te­ol­lisu­us).

    Minus­ta lääke­te­ol­lisu­us on ilmeinen ala jos­sa hom­ma toimii. Ei niitä oikeasti kukaan kehit­täisi jos kopi­oin­ti olisi sallittua.

    Paten­teis­sa on paljon ongelmia, eri­tyis­es­ti paten­teil­la ansoit­ta­mi­nen on ongel­ma . Mut­ta minä lähtisin kehit­tämään patent­ti­jär­jestelmää eteen­päin sen sijaan että romut­taisin koko systeemin.

    Paran­nuk­sia:
    1. turhat paten­tit romukop­paan eli paten­toin­nin rimaa on saata­va ylemmäs
    2. Pelkälle kil­pail­i­joiden kiusaamiselle stop­pi. Jos patent­tia ei käytetä kau­pal­liseen toim­intaan, sen ei pitäisi olla edes voimas­sa. Ymmärtääk­seni tässä on joku säädös, mut­ta sen pitäisi olla nyky­istä tiukempi
    3. oikeus­menet­te­lyt olen­nais­es­ti keveäm­mäk­si myös sil­lä riskil­lä että tulee vääriä päätöksiä

  99. Tiedemies: 2) Dynaami­nen taso, jos­sa on kak­si mekanis­mia. Käytän tässä epä­selvää sanaa “inno­vaa­tio” kun se on muotia.
    a) Inno­vaa­tiot tehdään toi­sista inno­vaa­tioista. Inno­vaa­tioista osa van­he­nee, siis on hyödyt­tömiä, eli on joku aikaikku­na, jon­ka sisäl­lä inno­vaa­tioista saa tehtyä toisia inno­vaa­tioi­ta. Patent­tisuo­jat­tu­jen inno­vaa­tioiden käyt­tökelpoisu­us uusien inno­vaa­tioiden polt­toaineena on vähäisem­pi kuin suo­jaa­mat­tomien, käytän­nössä nolla.

    Nyt alkaa löy­tyä se asian pihvi. Tuos­sa ylhääl­lä teet implisi­it­tisen ole­tuk­sen, että patentin suo­ja-aika on niin pitkä, että inno­vaa­tion arvo on nol­la, kun suo­ja-aika on päättynyt.

    Jos tehdään tämä ole­tus, patent­ti on olen­nais­es­ti monop­o­lioikeus, joka blokkaa tietyn inno­vaa­tion käytön yhdelle toim­i­jalle. Siinäkin tilanteessa saat­taa olla, että patent­ti mah­dol­lis­taa ko. inno­vaa­tion tekemisen (kus­tan­nuk­set vs. tuo­tot), mut­ta julk­isu­u­den hyö­ty jää nollaksi.

    Tämä ole­tus voi pitää paikkansa esimerkik­si kän­nykkä­patent­tien osalta. Sen sijaan esimerkik­si Mar­i­of­fin sam­mu­tusjär­jestelmän tai vaik­ka paperikoneen perälaatikkoin­no­vaa­tioiden tai lääkkei­den osalta se ei pidä paikkaansa.

    Toisaal­ta jos ei ole patent­tia, niin on vähem­män julk­isu­ut­ta; tämä ei tarkoi­ta käyt­tökelpoisu­ut­ta, vaan sitä, että paten­toimat­toman (mut­ta käytössäol­e­van) tekni­ikan hyö­dyn­tämi­nen on kalli­im­paa kun tarvi­taan reverse engineeringiä.

    Kuitenkin reverse engi­neeringin hin­ta on useim­mis­sa pitkän aikavälin inno­vaa­tiois­sa paljon pienem­pi kuin tuoteke­hi­tyk­sen hin­ta. Hyvin suuri osa tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­sista menee asioiden tuot­teis­tamiseen ja esimerkik­si aiem­min mainit­semieni toim­inta­para­me­trien etsimiseen. Näis­sä asiois­sa on paljon sel­l­aista, mis­sä ammat­timies voi viedä toisen vuosien työn tunneissa.

    Toisaal­ta uusi inno­vaa­tio van­han päälle vähen­tää van­han patentin arvoa, joten opti­moitaes­sa patent­ti­salkun arvoa, tämä toimii hidas­ta­vana tekijänä. 

    Kenen hidas­ta­vana? Tuo­han on nimeno­maan kil­pail­i­jalle kan­nuste kek­siä jotain toisen tekemän keksin­nön päälle. Ja kos­ka se kan­nus­taa kil­pail­i­jaa, se kan­nus­taa myös alku­peräistä kek­si­jää miet­timään jatkopaten­toin­tia mah­dol­lisim­man pitkälle, jot­ta kil­pail­i­ja ei sitä tee.

    Sen vähä mitä tun­nen T&K ja muu­ta inno­vaa­tiotoim­intaa, niin arvauk­seni patent­tien lakkaut­tamis­es­ta on tämä: Suurin osa T&K‑hommasta jatkuisi busi­ness as usu­al. Lakimiehiä jäisi paljon vaille töitä. Reverse-Engi­neeringin merk­i­tys kas­vaisi. Pienem­mätkin inno­vaa­tiot saisi­vat enem­män tilaa hen­git­tää. Salailu ja teknolo­gian tekem­i­nen vaikeam­mak­si ymmärtää lisääntyisi.

    Olen noista kaik­ista samaa mieltä ehkä luku­unot­ta­mat­ta noi­ta pieniä inno­vaa­tioi­ta. Ei kaikkea ole nytkään pakko paten­toi­da, saa niitä pieniä inno­vaa­tioi­ta tehdä. Ja ylhäältä puut­tuu se ilmi­selvä asia, että kalli­iden tuoteke­hi­tyskus­tan­nusten ja halpo­jen kopi­oin­tikus­tan­nusten hitaasti liikkuvil­la aloil­la inno­vati­ivi­su­u­den insen­ti­ivi katoaa ilman patentteja.

    Kos­ka reverse engi­neer­ing on ehkä inno­vaa­tioiden tekemisen kannal­ta kaikkein hyödyl­lis­in­tä ja tuottavinta,

    Reverse engi­neer­ing johtaa inkre­men­taal­isi­in inno­vaa­tioi­hin, mut­ta se ei tuo­ta suurem­pia hyp­päyk­siä, jot­ka vaa­ti­vat paljon kehi­tystyötä. Ja juuri nuo suurem­mat hyp­päyk­set kaipaa­vat patent­tien suojaa.

    = = =

    En suinkaan väitä, että patent­ti­jär­jestelmä olisi yksi­no­maan hyvä asia kehi­tyk­sen kannal­ta. Sil­lä on paljon vajavaisuuk­sia, ja esimerkik­si geeni- ja ohjelmistopatent­tien poh­jal­la ole­vat perus­teet eivät vält­tämät­tä kestä päivän­val­oa. Samoin patent­tien keksin­nöl­lisyys on mon­es­sa tapauk­ses­sa kovin heikko, ja myös pakkolisen­sioin­ti kehi­tyk­sen kannal­ta elin­tärkeis­sä paten­teis­sa on harkin­nan arvoinen asia.

    Sekin pitää paikkansa, että patent­ti­jär­jestelmä on huonom­pi kuin se, että kaik­ki ole­mas­saol­e­va infor­maa­tio jaet­taisi­in ilman yksi­noikeuk­sia, ja kaik­ki työsken­telisivät yhteis­ten tavoit­tei­den eteen. Jälkim­mäisessä vain on se ongel­ma, että tämä ei ole yhteen­sopi­vaa oman edun ajamiseen perus­tu­van jär­jestelmän kanssa.

    Mut­ta — ja tämän sanon tuoteke­hi­tysjo­hta­jana toim­i­neena ihmisenä — ilman patent­ti­jär­jestelmää suurim­man tuoteke­hi­tystyön vaa­ti­vat hel­posti kopi­oita­vat inno­vaa­tiot jäi­sivät tuot­teis­ta­mat­ta. Tämä määritelmä kat­taa esimerkik­si teol­lisu­us­pros­es­sei­hin liit­tyvät merkit­täväm­mät inno­vaa­tiot hyvin suurelta osin.

  100. Mikko Kivi­ran­ta: Esimerkik­si Patent­ti­lain 4 § sanoo että jos teet keksinnnön mut­ta et julk­ista sitä vaan jäät hau­tomaan sen päälle, otat riskin että joku muu sil­lävälin paten­toi saman keksin­nön. Sin­ul­la on sil­loin oikeus jatkaa hau­tomasi keksin­nön käyt­töä, mut­ta vain entisessä kau­pal­lises­sa laajuudessa. 

    Siis patent­ti on edulli­nen, kos­ka patent­ti­jär­jestelmä on ole­mas­sa. Päteväkin peruste patenttijärjestelmälle?

    Kiin­nit­täisin vielä huomio­ta siihen että Mat­ti H tun­tuu puhu­van Monopoleista ikään kuin niitä tehtäisi­in vain yhtä kokoa: samaa mah­tavu­ut­ta kuin val­tion Väki­val­ta­mo­nop­o­li, Alko­holimo­nop­o­li tai 30-luvun Stan­dard Oil. Paten­til­la saa vain määräaikaisen monop­o­lin, ja vain siihen yhteen tuot­teeseen jota (ja tämä on kiis­tanalaista) ei edes olisi ole­mas­sa ilman paten­toi­jan työtä.

    En suinkaan. Pid­in­hän esimerkik­si val­tio­val­lan sosial­is­mis­sa omis­tamia tuotan­nol­lisia monopole­ja haitallisemp­ina kuin yksi­ty­is­ten kap­i­tal­is­mis­sa omis­tamia. Samoin pidän myös eri­laisia varkauk­sia eri haitallisi­na yhteiskun­nalle. Suuri pankkiryöstö — ja joidenkin vitsiniekko­jen mukaan jo pankin perus­t­a­mi­nen — on aivan eri luokan varkaus kuin vaikka­pa pieni myymälä­varkaus. En silti sal­lisi pieniäkään myymälä­varkauk­sia, enkä usko että sinäkään.

  101. Mat­ti H: Näin on, ja min­un arvioni on se, että Sund­holm ja muut, jot­ka ovat harv­inaisen hyviä tekemään keksin­töjä, tek­i­sivät niitä joka tapauk­ses­sa. Ihmiset kun ovat maail­maan akti­ivis­es­ti ja kil­pail­ev­asti suun­tau­tunei­ta, kaik­ki, ja halu­a­vat tehdä sitä, mis­sä he ovat ain­ut­laa­tuisen hyviä. Ei Sund­holm ehkä samal­la inten­si­teetil­lä yri­tys­tään olisi kehit­tänyt ilman patent­te­jaan, mut­ta taidol­laan jatku­vasti kek­siä uusia ja parem­pia ratkaisu­ja hän olisi var­masti tul­lut tehtaineen ja työläisi­neen aivan hyvin toimeen, vaik­ka van­hempia ja huonom­pia lait­tei­ta muual­la kopi­oitaisi­inkin. Ja kehi­tys kehittyisi.

    Nimeno­maan tämän yksit­täisen esimerkin kohdal­la väitän, että sitä tehdas­ta ei olisi syn­tynyt, eikä keksin­töä olisi laa­jamit­tais­es­ti kau­pal­lis­es­tet­tu ainakaan kek­si­jän itsen­sä toimesta.

    Vaik­ka sys­tee­mi vaikut­taa yksinker­taiselta, sen toim­i­maan saamisek­si on tarvit­tu paljon panos­tus­ta ja pääo­mia. Ilman patent­tisuo­jaa kuitenkin sekä suutin­ten että itse jär­jestelmän design olisi ollut help­po kopioida.

    Sen jäl­keen tasaveroisi­na kil­pail­i­joina ovat pien­tä yri­tys­tä pyörit­tävä kek­si­jä, joka on tuh­lannut muu­ta­man miljoo­nan omi­aan ja muiden fyrkkaa keksin­töön ja iso sprin­k­lerivalmis­ta­ja, joka saa tuo­tok­sen kopi­oin­nin hin­nal­la, ja jol­la on jo valmi­ina sekä oma tuotan­toketju että myyntiverkosto.

    En kek­si yhtään bis­nis­temp­pua, jol­la kek­si­jä olisi voin­ut kil­pail­la suurem­pi­en ja vaki­in­tuneem­pi­en toim­i­joiden rin­nal­la. Muu­ta­man kuukau­den tai vuo­denkaan viive markki­noil­letu­los­sa ei ole merkit­tävä alal­la, jos­sa ostopäätök­set tehdään vuosien aikana.

    = = =

    Tai ote­taan­pa vielä toinen esimerk­ki: Sak­salaiset ovat kehit­täneet polkupyörään uuden vai­hteis­ton, joka on entisiä robustimpi, help­pokäyt­töisem­pi ja parem­pi hyö­ty­suh­teeltaan (Pin­ion P1.18). Tuote on puh­taasti mekaa­ni­nen tuote, jon­ka kehit­tämiseen on men­nyt lukuisia työvuosia.

    Asian­mukaisil­la välineil­lä varuste­tul­la kopi­opa­jal­la on toimi­va kopio vehkeestä muu­ta­man henkilö­työvi­ikon panos­tuk­sel­la, ja teol­lis­es­ti valmis­tet­tu kopio muu­ta­man kuukau­den panos­tuk­sel­la. Eikä niitä kuukau­sia tarvitse tehdä euroop­palaisel­la palkkatasolla.

    On aika vaikea tässä tilanteessa nähdä, miten sak­salainen pikkuputi­ik­ki voisi kil­pail­la suur­ta bulkki­valmis­tamiseen keskit­tynyt­tä valmis­ta­jaa vas­taan tässä tilanteessa.

    Patent­tioikeuk­sien häviämi­nen nimeno­maan vahvis­taisi bulkki­tuotan­non ase­maa radikaalien inno­vaa­tioiden kustannuksella.

  102. Sylt­ty: Paran­nuk­sia:

    1. turhat paten­tit romukop­paan eli paten­toin­nin rimaa on saata­va ylemmäs

    Sinän­sä oikean suun­tainen tavoite, vaikkakin epäre­al­isti­nen. Ei patentin hak­i­joil­la sen enem­pää kuin niiden myön­täjil­läkään ole mitään insen­ti­iviä nos­taa keksin­nöl­lisyys­ta­soa. Jokainen hak­i­ja halu­aa patentin keksin­nöilleen oli­vat­pa ne kuin­ka heikko­ja tahansa, ja jokainen kansalli­nen viras­to halu­aa antaa patent­te­ja kek­si­jöilleen, kos­ka ne ovat osa kansal­lista kil­pailukykyä. Sop­pa tästä kehit­tyy vas­ta, kun yri­tyk­set kan­sain­välistyvät ja irtoa­vat kansal­li­sista rajoista. Tämä on nyt tapah­tu­mas­sa ja sik­si koko sys­teemiä olisi tarkastelta­va laa­jem­mas­ta perspektiivistä.

    2. Pelkälle kil­pail­i­joiden kiusaamiselle stop­pi. Jos patent­tia ei käytetä kau­pal­liseen toim­intaan, sen ei pitäisi olla edes voimas­sa. Ymmärtääk­seni tässä on joku säädös, mut­ta sen pitäisi olla nyky­istä tiukempi 

    Tähän pätee sama kuin edel­liseenkin. Lisäk­si täl­laiset säädök­set oli­si­vat hel­posti kier­ret­täviä kek­simäl­lä säilö­paten­teille jotain pien­tä käyt­töä. Kuka tästä hyötyisi? 

    3. oikeus­menet­te­lyt olen­nais­es­ti keveäm­mäk­si myös sil­lä riskil­lä että tulee vääriä päätöksiä

    Tämäkin on kan­natet­ta­va tavoite, pait­si että väärät päätök­set eivät ole toiv­ot­tavia täl­läkään alueel­la. Sik­si toisek­si, use­at patent­tiri­idat sovi­taan jo nyt rahal­la oikeu­den ulkop­uolel­la. Oikeu­teen menevis­sä tapauk­sis­sa ei asiano­sais­ten, mukaan lukien asiana­ja­jat, ensisi­jaise­na tarkoituk­se­na ole ratkaista jut­tu nopeasti vaan voit­taa se. Ja tämä logi­ik­ka toimii aivan toisin päin. Mitä enem­män pape­ria pystyy toimit­ta­maan, totu­usar­voltaan vaik­ka kuin­ka mitätön­tä, se puoli yleen­sä voit­taa, jol­la on pak­sumpi pino muiden mielip­itetä tuke­naan. Ihmisiähän tuo­mar­itkin vain ovat.

  103. Mat­ti H:

    Mikko Kivi­ran­ta: Maail­ma on jatku­va. Pait­si binääriluku­jen maailma.

    No niin on eli tässä tapauk­ses­sa keksin­töjä syn­ty­isi vaik­ka ilman patent­te­ja. Ilmeis­es­ti niitä ei kuitenkaan syn­ty­isi sin­un mielestäsi riit­tävästi, kun taas min­un mielestäni niitä syn­ty­isi sopivasti.

    Allekir­joi­tan tuon, mut­ta en poh­di keksin­tö­jen määrän “riit­tävyyt­tä” läh­tien omas­ta tarpeestani s.o. mielip­i­teestäni. Tila ei ole aikaisem­min sallinut kir­jot­taa auki sitä aja­tus­ta että kaiken takana tosi­aan mielestäni on pir­ulli­nen yhteis­maan trage­dia, yhteis­maana kaik­ki se työväestön selkä­nah­ka ja venymis- ja innovoin­tikyky joka on irti revit­tävis­sä. Jos en sitä minä revi, sen repii Sak­sa, tai Kiina, tai joku muu. Yhteis­maan trage­di­aan kuu­luu että peli­te­o­reet­ti­nen opti­m­i­hyö­ty edel­lyt­tää pelurei­den yläpuolisen (pelurei­den yhdessä sopi­man) väki­val­takoneis­ton joka pam­put­taa ruo­dus­ta lipeävät takaisin ruo­tu­un. Sem­moista ei ole vielä maail­man­laa­juis­es­ti näköpi­iris­sä, ei ilmas­tokysymyk­sis­sä eikä paljon muus­sakaan. Toim­i­jat jot­ka jaka­vat maail­man ovat suvereeneja.

    Neu­vos­toli­it­to kaa­tui tehot­to­muu­teen­sa lähin­nä sik­si että sil­lä oli kil­pail­i­ja, Län­si. (Tässä joudun olet­ta­maan — kiis­tanalais­es­ti — että “kaikille tarpei­den­sa kukin kyky­jen­sä mukaan” olisi riit­tävä kan­nustei­den tap­pa­ja, eikä tehot­to­muus johtunut Stal­in­in ter­ror­ista ynnä kaikesta muus­ta mikä siinä maas­sa meni päin per­set­tä). Jos Neu­vos­toli­it­to olisi ollut ain­oa maa maail­mas­sa, se olisi voin­ut lep­pois­taa mielin määrin.

  104. Mat­ti H:

    Viherinssi:Kaupallisessa keksin­tö­toimin­nas­sa kek­si­jäl­lä on ani­har­voin mitään insen­ti­iviä julk­istaa yhtään mitään. Patent­ti pakot­taa siihen.

    Ei patent­ti mihinkään pako­ta; sehän on vapaae­htoinen. Jos keksin­nön halti­ja kat­soo, että saa parem­man tulok­sen salaa­mal­la tieton­sa niin hän salaa.

    No joo, epätäs­mälli­nen ter­mi Viherinssil­lä, ei pako­ta vaan kan­nus­taa.

    Patent­ti on vapaae­htoinen mut­ta patent­ti­jär­jestelmä ei ole vapaae­htoinen (Suomes­sa, täl­lä het­kel­lä), siinä mielessä että poli­isi tulee ja pam­put­taa jos yrität laa­jen­taa salaa­maasi keksin­töön liit­tyvää bisnestä senkin jäl­keen kun joku muu paten­toi keksinnön.

    Patent­ti­jär­jestelmä kan­nus­taa joko julkaise­maan tai paten­toimaan. Jos et tee kumpaakaan, on ris­ki että mus­ta pekka jää käteen.

  105. tcrown kir­joit­ti:

    Ymmär­sit väärin. pidin vain kohtu­ullise­na, että jos toivon oppo­nen­teil­ta artikkelei­ta, tuon edes yhden itse pöytään joka pääl­lisin puolin tukee omaa kan­taani. En itseasi­as­sa edes ole lukenut muu­ta kuin tuon kuvauk­sen mikä oli linkin takana, eikä se varsinkaan “osoi­ta” mitään. 

    Mat­ti H: mitä ylläku­vat­tu empi­iri­nen esimerk­ki mielestäsi ker­too kan­nus­teet­toman vapaae­htoistyön laadus­ta, jota tääl­lä ja tääl­lä tun­nut pitävän rahal­lis­es­ti kan­nuste­tun työn (kil­pailukykyisenä? lep­pois­te­tus­sa maail­mas­sa riit­tävänä?) kor­vaa­jana. Muo­to on toki kun­nos­sa, annet­tu peer-reviewed lähde­vi­ite ja kaikki.

    En ole kovinkaan kiin­nos­tunut artikkeleista jot­ka tuke­vat kan­taani, mut­ta olisin kiin­nos­tunut artikkeleista jot­ka taval­la tai toisel­la onnis­tu­vat kyseenalais­ta­maan kantani.

    Tcrown, jos aja­tusko­keet (vrt. Bohr-Ein­stein) kel­paa­vat, mitä mieltä olet kir­joituk­ses­ta http://tinyurl.com/8zm5z5p, varsinkin valmis­ta­jan A ja kil­pail­i­jan B suhtei­ta koske­va pun­taroin­ti? Siinä toki käsitel­lään vain patent­ti­jär­jestelmän hyö­ty­puo­lia, joi­ta pitää tietysti pun­taroi­da hait­to­ja vas­taan.

    Jos et ole itse lukenut sitä linkkaa­maasi artikke­lia, et ole var­maankaan tsekan­nut myöskään niitä Nel­son 1959 ja Arrow 1962 ‑viit­teitä?

  106. tcrown:

    Tois­tan esit­tämäni vas­takysymyk­sen. Mikä havain­to olisi sel­l­ainen, mikä saisi pään kään­tymään patent­tien tarpeel­lisu­ud­es­ta (siinä teol­lisu­udessa mis­sä nyt sit­ten koette ne tarpeel­lisek­si)? Tämä on oleelli­nen kysymys pop­per­i­laisen tieteen­filosofi­an näkökulmasta. 

    Riit­tävä havain­to olisi sen osoit­ta­mi­nen että hai­tat ovat suurem­mat kuin hyödyt. Ja hyö­ty/hait­ta-pun­taroin­ti nimeno­maan sem­moi­ses­sa jär­jestelmässä (demokra­ti­as­sa, ei kansandemokra­ti­as­sa) jos­sa aikaisem­min kek­sit­tyä ei voi paten­toi­da uudelleen, ja jos­sa sem­moista ei voi paten­toi­da mikä heti juo­lah­taa alan keskiver­to ammat­timiehen päähän.(Tästä jäi nyt jotain kval­i­faiere­i­ta vielä pois, mut­ta hei, kir­joi­tan tätä ilmaisek­si vapaaehtoistyönä!)

    Vai­h­toe­htois­es­ti sen osoit­ta­mi­nen että “aikaisem­min kek­si­tyn” tai keskiver­to-ammat­ti­lais­ta­son ylit­tävä keksin­nöl­lisyys (ja ne uno­hta­mani kvli­faier­it, löy­tyvät kyl­lä Patent­ti­laista) ovat asioi­ta joiden tun­nistamisen lak­i­tu­vas­sa peri­aat­teel­liset syyt estävät.

    Tässä on kyl­lä mon­ta käytän­nön han­kalu­ut­ta. Hyödyt mitataan omenois­sa, hai­tat ehkä appel­si­ineis­sa. Kuin­ka ver­ra­ta? (Sisäi­nen ääni kuiskaa: kysyn­tä ja tar­jon­ta, mut­ten tiedä mitä se tarkoit­taa) Huomioitavia näkökul­mia on hir­muinen joukko,(Every­thing is obvi­ous ‑kir­jan hengessä) ison­puoleinen joukko ihmiskaalis­sa pidettäväksi.

  107. Mikko Kivi­ran­ta: Riit­tävä havain­to olisi sen osoit­ta­mi­nen että hai­tat ovat suurem­mat kuin hyödyt.…Tässä on kyl­lä mon­ta käytän­nön han­kalu­ut­ta. Hyödyt mitataan omenois­sa, hai­tat ehkä appel­si­ineis­sa. Kuin­ka verrata? 

    No, jos hyödyt ovat oletet­tu inno­vati­ivi­su­u­den lisään­tymi­nen, ja se osoit­tau­tuu nol­lak­si, niin matem­ati­ikas­ta tulee aika yksinker­tainen. Lainataan tähän nyt sitä Boldri­nen ja Levi­nen kir­jaa, kap­palet­ta 8:

    “A num­ber of sci­en­tif­ic stud­ies have attempt­ed to examine
    whether intro­duc­ing or strength­en­ing patent pro­tec­tion leads to
    greater inno­va­tion. We have iden­ti­fied sev­en­teen eco­nom­ic studies
    that have exam­ined this issue empir­i­cal­ly. The exec­u­tive summary:
    these stud­ies find weak or no evi­dence that strength­en­ing patent
    regimes increas­es inno­va­tion; they find evi­dence that strengthening
    the patent regime increas­es … patenting!”

    Todet­takoon tas­a­puolisu­u­den vuok­si, että samas­sa kap­paleessa on myös lain­aus 1800-luvun maailmannäyttelyistä:

    “The analy­sis of exhi­bi­tion data sug­gests that patent laws may be
    an impor­tant fac­tor in deter­min­ing the direc­tion of innovative
    activ­i­ty. Exhi­bi­tion data show that coun­tries with­out patents
    share an excep­tion­al­ly strong focus on inno­va­tions in two
    indus­tries: sci­en­tif­ic instru­ments and food pro­cess­ing. At the
    Crys­tal Palace, every fourth exhib­it from a coun­try without
    patent laws is a sci­en­tif­ic instru­ment, while no more than one
    sev­enth of oth­er coun­tries inno­va­tions belong to this category.
    At the same time, the patent­less coun­tries have significantly
    small­er shares of inno­va­tion in machin­ery, espe­cial­ly in
    machin­ery for man­u­fac­tur­ing and agri­cul­tur­al machinery.”

    http://levine.sscnet.ucla.edu/general/intellectual/against.htm

    Mikko Kivi­ran­ta: Tcrown, jos aja­tusko­keet (vrt. Bohr-Ein­stein) kel­paa­vat, mitä mieltä olet kir­joituk­ses­ta http://tinyurl.com/8zm5z5p, varsinkin valmis­ta­jan A ja kil­pail­i­jan B suhtei­ta koske­va pun­taroin­ti? Siinä toki käsitel­lään vain patent­ti­jär­jestelmän hyö­ty­puo­lia, joi­ta pitää tietysti pun­taroi­da hait­to­ja vastaan.

    Minä ymmär­rän kyl­lä täysin sen kan­nustei­den teo­reet­tisen logi­ikan mil­lä patent­te­ja perustel­laan. Ymmär­rän myös täysin niiden kan­nustei­den logi­ikan, mil­lä siinä min­un rin­nakkaistodel­lisu­udessani A:n ei enää kan­na­ta palkata yhtäkään tuoteke­hi­tysinsinööriä, vaan ain­oas­taan armei­ja patent­ti­juris­te­ja, jot­ka pystyvät pitämään kil­pail­i­jat pois­sa markki­noil­ta vuosikym­meniä. On ytä absur­dia väit­tää, että ilman patent­te­ja kukaan ei kek­sisi enää mitään kuin olisi väit­tää, että juris­tiarmei­jat pysty­i­sivät pitämään monop­o­lin lop­ut­tomi­in. Aja­tusleikeil­lä ei tätä ris­tiri­itaa ratko­ta, vaan tarvi­taan empi­iristä evidenssiä.

    Jos et ole itse lukenut sitä linkkaa­maasi artikke­lia, et ole var­maankaan tsekan­nut myöskään niitä Nel­son 1959 ja Arrow 1962 ‑viit­teitä?

    No, nyt vilka­isin, ja pikaisel­la vilka­isul­la vaikut­ti­vat teo­reet­tisil­ta papereil­ta, ei empiirisiltä.

    Noin muuten, luulen, että olen san­ot­ta­vani täl­lä ker­taa sanonut patent­tien haitallisu­ud­es­ta. Jos jol­lakin on evi­denssiä patent­tien hyödyl­lisyy­destä, olen kyl­lä kiin­nos­tunut tutki­maan ja keskustele­maan asi­as­ta edelleen. 

    En kuitenkaan mal­ta olla ihmettelemät­tä todis­tus­taakkaa tässä asi­as­sa. Monop­o­lien haitallisu­us yhteiskun­nas­sa on teo­reet­tis­es­ti ja empi­iris­es­ti poikkeuk­sel­lisen selvä asia. Jos minä yritän ehdot­taa itsel­leni liiken­nepolt­toainei­den myyn­ti­mon­po­lia muu­ta­mak­si vuodek­si, kaikille on selvää, että min­un pitää osoit­taa mik­si tuo on hyvä idea. Paten­teis­sa tämä pyörähtää päin­vas­toin. Min­ul­la on velvol­lisu­us osoit­taa monop­o­lin haitallisuus.

  108. Sylt­ty:
    Minus­ta lääke­te­ol­lisu­us on ilmeinen ala jos­sa hom­ma toimii. Ei niitä oikeasti kukaan kehit­täisi jos kopi­oin­ti olisi sallittua.

    Minus­takin lääke­te­ol­lisu­us on ilmeinen ala, jos­sa hom­ma toimisi jos olisi toimi­ak­seen. Sil­lä on kaik­ki edel­ly­tyk­set olla ala, jos­sa patent­ti on yksinker­tainen, rajat­tu jne, ja jota on help­po hallinnoi­da, esimerkik­si lisenssoin­ti on suoraviivaista.

    Silti evi­denssi lääkepatent­tien hyödyl­lisyy­destä on hyvin hyvin hataraa. Mais­sa jois­sa “kopi­olääk­keet” tai geneeriset lääk­keet eli muiden valmis­ta­jien lääk­keet ovat sal­lit­tu­ja, ne tule­vat yleen­sä markki­noille noin viiden vuo­den viiveel­lä. Geneeriset lääk­keet eivät ole ident­tisiä alku­peräisen kanssa ja niiden osalta tehdään jonkin ver­ran kehi­tystyötä. Seo­sainei­den jne osalta tehdään kehi­tystyötä, jot­ta lääk­keen imey­tymi­nen olisi tarkoituk­sen­mukaisem­paa (lääk­keestä riip­puen hitaam­paa tai nopeam­paa) ja niin edelleen. Lisäk­si pros­es­sipuolel­la tehdään paljon innovaatioita. 

    Kaik­ki tämä kehi­tystyö jää tietysti tekemät­tä tai ainakin vähem­mälle siel­lä, mis­sä paten­tit ovat voimassa. 

    Ja siis “ei niitä kukaan kehit­täisi” on täyt­tä roskaa. His­to­ri­al­lis­es­ti evi­denssi näyt­tää, että esimerkik­si Sveit­si — jos­sa ei ennen 70/80-luvun taitet­ta tun­nustet­tu lääkepatent­te­ja — oli merkit­tävä lääke­te­ol­lisu­us­maa, ja siel­lä kehitet­ti­in paljon lääkkeitä. Toki investoin­nit valui­v­at pikku hil­jaa mai­hin, jois­sa patent­tisuo­ja oli kovempi.

    Patent­tisuo­ja onkin erään­laista pro­tek­tion­is­mia, jol­la pyritään saa­maan T&K‑investointeja omaan maahan. 

    Lääke­te­ol­lisu­us on kemi­ante­ol­lisu­ut­ta. Muil­la kemi­ante­ol­lisu­u­den aloil­la T&K‑toiminta keskit­tyykin pros­essien hiomiseen, kos­ka molekyyle­jä ei yleen­sä ole sinän­sä paten­toitu. Monop­o­li­hin­noit­telu takaa voitot, ja mar­gin­aa­li­nen investoin­ti pros­es­sipuoleen on lääke­te­ol­lisu­udelle huo­mat­tavasti vähem­män kan­nat­ta­va kuin investoimi­nen esimerkik­si markki­noin­ti­in tai oikeustoimi­in. Vaik­ka ei pitäisi markki­noin­tia ja käräjöin­tiä pelkkänä dead­weight-lossi­na yhteiskun­nalle (mitä ne pitkälti ovat; markki­noin­ti mar­gin­aalil­la, etenkin lääkkei­den osalta, ja käräjöin­ti myös keskimäärin) niin on aika aivo­vam­maista väit­tää näitä investoin­neik­si tuoteke­hi­tyk­seen. Ja kuitenkin juuri näin lääke­te­ol­lisu­us toimii. Se jyvit­tää uuden lääk­keen “kehi­tyskus­tan­nuk­sik­si” kaik­ki oikeusju­tut, lakimies­palkkiot, markki­noin­nin, lob­bauk­sen jne, joka tehdään ennen kuin lääke tuo­daan markki­noille. Ja veron­mak­sa­jat mak­sa­vat näistäkin kuluista verovähen­nys­ten ja yri­tys­tukien muo­dos­sa kym­meniä prosentteja. 

    Kuten tcrown sanoo, on jotenkuten hul­lunkurista, että patent­tien ulkop­uolel­la melkein mis­sä tahansa jos joku taho omaa monop­o­lin — vaik­ka edes ihan kil­pail­i­jat ulos osta­mal­la han­ki­tun — niin kyl­lä todis­tus­taak­ka tämän puo­lus­ta­jille yleen­sä jää. Usein jopa siinä tapauk­ses­sa, että val­tio tai EU on akti­ivis­es­ti puut­tumas­sa monop­o­li­in ja pilkko­mas­sa sitä ihan vain sen itsen­sä vuok­si, useim­mat ovat sitä mieltä että tämä on perustel­tua, kos­ka monop­o­lin hai­tat ovat niin ilmeiset. Kuitenkin patent­tien (ja muun IPR:n) osalta todis­tus­taak­ka flip­paa nur­in­päin, ja perusteluk­si kel­paa vain se, että “me nyt ole­tamme, että kehi­tys pysähtyy jos monopole­ja ei myönnetä”. 

    Itse en ole oikein koskaan tajun­nut sitä, mik­si näin on. Halu­aisin lukea jonkun sel­l­aisen kir­jan kuin Boldrin & Levine kir­joit­ti­vat, mut­ta siitä tois­es­ta näkökul­mas­ta, siis että perustel­laan se mik­si paten­tit ovat tarpeel­lisia ja osoite­taan se esimerkein. Ei niin että “OMG kukaan ei olisi keksinyt penisil­li­iniä jos sitä ei olisi voin­ut patentoida!!!”

    P.s. Niille, jot­ka eivät ymmär­rä tuo­ta viimeistä lain­aus­ta, kan­nat­taa tutus­tua penisili­inin tuoteke­hi­tyk­sen his­to­ri­aan. Flemingillä ei ollut yhtään ain­ut­ta asi­aan liit­tyvää patenttia…

  109. tcrown: Jos jol­lakin on evi­denssiä patent­tien hyödyl­lisyy­destä, olen kyl­lä kiin­nos­tunut tutki­maan ja keskustele­maan asi­as­ta edelleen. 

    Tästä vielä vähän. Omas­ta mielestäni olen lait­tanut tieteel­lisen puh­da­sop­pisu­u­den riman aika alas. Olen tar­jon­nut yhden artikke­lin, mikä ei varsi­nais­es­ti koske patent­te­ja, muu­ta­man täysin epäti­eteel­lisen anek­dootin ja lain­auk­sen hävet­tävän yksipuolis­es­ta pop­u­laarikir­jas­ta. Ei tarvi­ta kovin kum­moista empi­iristä evi­denssiä patent­tien puoles­ta mil­lä nämä argu­men­tit lyödään kan­veesi­in ainakin tämän keskustelun puit­teis­sa. Jostain kum­man syys­tä sen empi­irisen evi­denssin sijaan on kuitenkin keski­tyt­ty ver­taile­maan min­un tieteen­filosofista ymmär­rystäni tyy­nen­meren alkua­sukkaiden vastaaviin.

  110. Mikko Kivi­ran­ta:
    kaiken takana tosi­aan mielestäni on pir­ulli­nen yhteis­maan trage­dia, yhteis­maana kaik­ki se työväestön selkä­nah­ka ja venymis- ja innovoin­tikyky joka on irti revit­tävis­sä. Jos en sitä minä revi, sen repii Sak­sa, tai Kiina, tai joku muu. Yhteis­maan trage­di­aan kuu­luu että peli­te­o­reet­ti­nen opti­m­i­hyö­ty edel­lyt­tää pelurei­den yläpuolisen (pelurei­den yhdessä sopi­man) väki­val­takoneis­ton joka pam­put­taa ruo­dus­ta lipeävät takaisin ruotuun.

    Hyvä kun otit tämän tärkeän asian esille. Siitä olen aivan samaa mieltä kanssasi. Seu­raa­va kysymys onkin, miten patent­ti­jär­jestelmä vaikut­taa tähän kan­sain­välisen talouden yhteis­maaon­gel­maan, jos­sa suurten organ­isaa­tioiden val­tausten kohteina ovat pait­si työläis­ten työ­panok­set ja insinöörien innovoin­tikyvyt niin, alku­peräisen ajatuk­sen mukaan, myös kaik­ki maan antimet. Viherinssille tiedok­si: vaakalau­dal­la on tosi­aan myös luon­non kestokyky.

    Helpot­taako patent­ti­jär­jestelmä yhteis­maaon­gel­maa vai pahen­taako se sitä? 

    Tähän ongel­maan on selvä teo­reet­ti­nen vas­taus. Ei tarvitse speku­loi­da kuvitel­luil­la käytän­nöil­lä. Yhteis­maan ongel­ma on sitä pahempi, mitä arvokkaam­mas­ta maas­ta on kyse. Jos maal­la ei ole mitään arvoa, ei ongel­maakaan ole.

    Nos­taako patent­ti­jär­jestelmä kil­pailun kohteena ole­vien resurssien arvoa vai las­keeko se sitä? Selvästi se nos­taa kil­pailun kohtei­den arvoa. Sen tarkoi­tushan on juuri nos­taa keksin­tö­työstä saatu­ja palkkioi­ta, jot­ta se kan­nus­taisi parem­pi­in keksin­töi­hin. Tot­ta kai monop­o­lien omis­t­a­mi­nen on arvokkaam­paa kuin toimia ilman niitä, ja niiden val­loit­tamisek­si kan­nat­taa uhra­ta enem­män kaikkia voimavaro­ja kuin monop­o­lit­tomaan talouteen. 

    Yksiselit­teinen vas­taus on, että patent­ti­jär­jestelmä pahen­taa yhteismaaongelmaa.

    Mitä tulee ruo­dus­ta lipeäviä pam­put­ta­van väki­val­takoneis­ton tarpeeseen, niin patent­ti- ja tek­i­jänoikeuskysymyk­sis­sä asia on päin­vas­toin kuin näytät ajat­tel­e­van. Sel­l­aista tarvit­se­vat ja käyt­tävät juuri ne, jot­ka hyö­tyvät kysei­sistä monop­o­lioikeuk­sista ja vaa­ti­vat niille maail­man­laa­juista hyväksyn­tää. Ei paten­ti­ton, tek­i­jänoikeudeton eikä myöskään pankkisalaisu­udeton talous tietenkään mitään väki­val­takoneis­toa vaa­di kyseisiä “oikeuk­sia” loukan­nei­den rankaisemiseksi.

  111. Jostain kum­man syys­tä sen empi­irisen evi­denssin sijaan on kuitenkin keski­tyt­ty ver­taile­maan min­un tieteen­filosofista ymmär­rystäni tyy­nen­meren alkua­sukkaiden vastaaviin.

    Sor­ry, en ehdi paneu­tu­maan asi­aan, olen lähdössä kon­fer­enssi­in ja esi­tyk­sen & julka­isun teko vievät kaiken ajan. Mut­ta tämän vielä ehdin kirjoittaa:

    Olen pahoil­lani jos koet että sin­ut oli tarkoi­tus lyödä kan­veesi­in, tarkoituk­seni oli lähin­nä tuo­da Mat­ti H:lle myös toinen empi­iri­nen evi­denss­in­mu­runen (minä itse olin ensim­mäi­nen) sel­l­ais­es­ta vapaae­htoistyöstä joka ei vält­tämät­tä vas­taa laadul­taan ammattimaista.

    Sin­un panos­tasi en pidä mitenkään kohtu­ut­toman alhaise­na, täm­möistä tämä nyt vain keskustelu­pal­stoil­la tup­paa ole­maan. Kun löy­tyy link­ki lupaaval­ta tun­tu­vaan paperi­in, siihen viitataan pape­ria luke­mat­ta. Blogikom­men­toin­nis­sa tavan­mukainen käytän­tö, mut­ta vakavas­sa tieteen­tekemisessä se on ihan selkeätä rahtikulttia.

    Ei tarvi­ta kovin kum­moista empi­iristä evi­denssiä patent­tien puoles­ta mil­lä nämä argu­men­tit lyödään kan­veesi­in ainakin tämän…

    Mut­ta tuon “ei kovin kum­moi­sen” esi­inkaivami­nen on hel­posti aivan hem­met­in­moinen työ, jos aja­tusko­keet ker­ran eivät kel­paa. Nimeno­maan empi­iri­nen evi­denssi: kuin­ka sen osoi­tat luo­mat­ta kah­ta rin­nakkaismaail­maa jot­ka poikke­vat vain siinä että toises­sa on paten­tit toises­sa ei? 

    Kos­ka lain­a­sit äsken Boldrine&Levineä, ole­tan että hei­dän viit­taa­mansa 17 tutkimus­ta ovat sem­moisia jot­ka kat­sot “empi­irisik­si”. Joudun siis luke­maan ainakin jokusen niistä, nähdäk­seni minkälaiset peruste­lut kel­paa­vat — ihan mie­lenki­in­toista, sil­lä min­ul­la on jo vaikeus kek­siä kuin­ka mitataan “inno­vati­ivi­su­u­den lisään­tymistä” mielekkäästi koko yhteiskun­nan tasol­la. Siihen on var­maan löy­tynyt joku hyvä tapa joka selviää k.o. paper­it luke­mal­la. Ei kovin suuri mut­ta kuitenkin äärelli­nen vaivan­näkö. Vai voisitko tiivistää tälle pal­stalle k.o. tutkimusten ydin­sisäl­lön, lähin­nä sen mikä tekee niistä empiirisiä?

    Mut­ta nyt on jo pakko mennä…

  112. Mat­ti H: Ei paten­ti­ton, tek­i­jänoikeudeton eikä myöskään pankkisalaisu­udeton talous tietenkään mitään väki­val­takoneis­toa vaa­di kyseisiä “oikeuk­sia” loukan­nei­den rankaisemiseksi.

    Arvostan ajat­telu­asi siinä, että se vaikut­taa hyvin koher­en­til­ta. Patent­tien pois­t­a­mi­nen johtaa läh­es väistämät­tä muidenkin IP-oikeuk­sien ja liike­salaisuuk­sien poistamiseen.

    Henkilöko­htainen rajoit­tuneisuuteni kuitenkin estää min­ua pitämästä tässä mitas­sa avoin­ta yhteiskun­taa käytän­nössä toimi­vana, kos­ka se edel­lyt­täisi sel­l­aista samaan suun­taan vetämistä ihmiskunnal­ta, mitä ei aiem­min ole nähty tai yri­tyk­sistä huoli­mat­ta saatu toimimaan.

    Ymmär­rän myös huolen maa­pal­lon resurssien lop­pumis­es­ta, ja ehdot­tomasti jaan sen huolen. Pidän kuitenkin real­is­tisem­pana sitä tietä, jol­la kri­it­tiset resurssit hin­noitel­laan val­tio­ta­sol­la riit­tävän kalli­ik­si, kos­ka sen jäl­keen ahneu­den aja­ma liike­toim­inta etsii vai­h­toe­hdot. Ahneus tun­tuu kuitenkin ole­van ehtymätön luonnonvara.

  113. Sin­un panos­tasi en pidä mitenkään kohtu­ut­toman alhaise­na, täm­möistä tämä nyt vain keskustelu­pal­stoil­la tup­paa ole­maan. Kun löy­tyy link­ki lupaaval­ta tun­tu­vaan paperi­in, siihen 

    Voi prkl kuin­ka alen­tu­val­ta tuokin kuu­lostaa nyt kun sen näkee kjulkaistuna …

    Hei Tcrown, ehdotan että hau­dataan tämä aka­teemisu­us-härkä­nen, ihan OK tasol­la­han tuo keskustelu on liikkunut. Pyy­dän anteek­si sanaval­in­to­jani, ja palataan varsi­naiseen patent­tien hyöty/haitta puntarointiin.

  114. tcrown: Ei tarvi­ta kovin kum­moista empi­iristä evi­denssiä patent­tien puoles­ta mil­lä nämä argu­men­tit lyödään kan­veesi­in ainakin tämän keskustelun puitteissa.

    Ote­taan­pa sel­l­ainen hyvin epäti­eteelli­nen läh­estymistapa, että tuoteke­hi­tyk­sel­lä leipän­sä ansait­se­vat yri­tyk­set ja yksilöt yleen­sä pitävät patent­te­ja erit­täin hyödyl­lis­inä. Kyse­ly tuoteke­hi­tysjo­hta­jien piiris­sä ker­toisi kyl­lä, mikä kaik­ki keksin­nöl­lisyys häviäisi, ja mitä tulisi tilalle. (On huomioita­va, että tuoteke­hi­tyk­sen päivit­täisen elämän kannal­ta paten­tit ovat rahareikä ja riesa, joten ei niitä hienon ruusuk­keen takia rakasteta.)

    Minus­ta tämä keskustelu on ehkä hiukan vääristynyt siinä, että patent­tien juri­disia ongelmia on pidet­ty kovin suu­ri­na. On ihan tot­ta, että kän­nykkäjät­tien toim­intat­apoi­hin kuu­luu uhkail­la toisi­aan mil­jar­di­vaateil­la. Näkyvim­mät esimerk­it koske­vat lähin­nä käyt­töli­it­tymä­patent­te­ja ja hyödyl­lisyys­mall­e­ja (design patent), ja myös tavaramerkeistä tapel­laan ahk­erasti. Jälkim­mäisil­lä — kuten vaikka­pa sil­lä kuu­luisal­la pyöris­tetyl­lä suo­rakaiteel­la — ei ole ihmeem­min tekemistä varsi­nais­ten patent­tien kanssa.

    Kun kuitenkin men­nään vähän konkreet­tisem­pi­in patent­tei­hin, niiden juridis­et kus­tan­nuk­set eivät ole kovin ihmeel­lisiä. Ei Met­sol­la, Vaisalal­la, Mar­i­of­fil­la, Out­ote­cil­lä, Koneel­la tai muil­la suo­ma­laisil­la per­in­teisen teknolo­gian inno­vaat­tor­eil­la ole mitään ihmeel­listä lakimiesarmei­jaa tap­pele­mas­sa patenteista. 

    Patent­tien puo­lus­tamisen tai muiden patent­tien kaatamisen kulut eivät näyt­tele merkit­tävää osaa näi­den yri­tys­ten tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­sista. Kuitenkin kaikkien yllä­mainit­tu­jen tulovir­ta nojau­tuu paljolti patentin tuo­maan suojaan.

    Yksi ihan selkeä syy tilanteeseen on se, että useim­mat paten­tit ovat kier­ret­tävis­sä. Kiertämi­nen kuitenkin vaatii tuoteke­hi­tys­panos­tus­ta (ja muuten sivu­men­nen sanoen lisää tietämys­tä ja tuot­taa uusia inno­vaa­tioi­ta). Tämä tuo kak­si vai­h­toe­htoa: tehdään omaa tuoteke­hi­tys­tä tai oste­taan lisenssi joltakul­ta muul­ta. Ja kun on vai­h­toe­hto­ja, hin­takin pysyy realistisena.

    = = =

    Minus­ta tämä on yllät­tävän ajanko­htainen kommentti:

    The analy­sis of exhi­bi­tion data sug­gests that patent laws may be an impor­tant fac­tor in deter­min­ing the direc­tion of inno­v­a­tive activ­i­ty. Exhi­bi­tion data show that coun­tries with­out patents share an excep­tion­al­ly strong focus on inno­va­tions in two indus­tries: sci­en­tif­ic instru­ments and food processing.

    At the Crys­tal Palace, every fourth exhib­it from a coun­try with­out patent laws is a sci­en­tif­ic instru­ment, while no more than one sev­enth of oth­er coun­tries inno­va­tions belong to this category.

    At the same time, the patent­less coun­tries have sig­nif­i­cant­ly small­er shares of inno­va­tion in machin­ery, espe­cial­ly in machin­ery for man­u­fac­tur­ing and agri­cul­tur­al machinery.

    Tieteel­lis­ten instru­ment­tien kehit­tämi­nen omaan käyt­töön ei vaa­di patent­tisuo­jaa; itse asi­as­sa ala­han on osit­tain jopa vapautet­tu tois­t­en patent­tien nou­dat­tamis­es­ta. Tästä syys­tä paten­ti­ton maa pystyy hyvin kehit­tämään tiedettä.

    Ruoka­te­ol­lisu­us on toinen ala, joka ei patent­tisuo­jaa juuri kaipaa eikä juuri saa. Perin­neruokia ei voi paten­toi­da. Ja perunaa voi myy­dä ihan hyvin, vaik­ka sen kyl­jessä ei ole yhtään patenttinumeroa.

    Mut­ta jo tuos­sa 1800-luvun havain­nos­sa on huomio­ta herät­tävää, että kone­te­ol­lisu­us selvästi hyö­tyi patent­tisuo­jas­ta. Syyt eivät ole pois­tuneet; pitkän kehi­tystyön ja siihen näh­den helpon kopi­oitavu­u­den yhdis­telmä vaatii patentin suo­jak­seen tai sitä ei kan­na­ta tehdä.

    Tästä kuitenkin herää se kysymys, että miten tieteel­lisil­lä instru­menteil­la tai ruual­la tehdään riit­tävästi rahaa? Ja jos valmis­tus­lait­teis­tot eivät kehi­ty patent­tisuo­jan puut­teen takia, johtaako se kuitenkin lop­putu­lok­sen kannal­ta huonoon tulokseen?

    Muis­te­taan vielä se, että pahim­mil­laankin patent­ti voi vain viivästyt­tää inno­vaa­tion käyt­töönot­toa, ei estää sitä.

    = = =

    Mut­ta empiri­aan, mars! Minkä alan tai tuot­teen kehi­tys­tä paten­tit ovat selvästi hidas­ta­neet? (Jätetään tästä nyt käyt­töli­it­tymät, ohjelmis­tot ja geen­it pois, kun ne ovat selvästi han­kalia tapauksia.)

  115. En nyt näe oikein mik­si patent­tien heiken­tämis­es­tä ja edes lakkaut­tamis­es­ta seu­raisi muiden ipr-oikeuk­sien lakkaut­ta­mi­nen. Tai siis, näen kyl­lä sen, että kun patent­tien heiken­tämisen hyödyt tule­vat näkyvi­in, niin tek­i­jänoikeuk­si­in liit­tyviä kopi­oin­ti­ra­joituk­sia on vaikeam­paa perustel­la. Pankkisalaisu­u­den tms kohdal­la en näe oikein mitään ongel­maa, en edes ymmär­rä miten se liit­tyy asi­aan noin ylipäätään. 

    Sama jut­tu vaik­ka tavaramerkkien osalta, kyl­lä petos on laiton­ta nyky­isinkin, joten muun kuin Adi­dak­sen myymi­nen Adi­dak­se­na on help­po krim­i­nal­isoi­da. Kopi­on myymisen kieltämi­nen liial­lisen saman­näköisyy­den perus­teel­la nyt voisi lop­pua, tietenkin.

  116. tiedemies: En nyt näe oikein mik­si patent­tien heiken­tämis­es­tä ja edes lakkaut­tamis­es­ta seu­raisi muiden ipr-oikeuk­sien lakkaut­ta­mi­nen. Tai siis, näen kyl­lä sen, että kun patent­tien heiken­tämisen hyödyt tule­vat näkyvi­in, niin tek­i­jänoikeuk­si­in liit­tyviä kopi­oin­ti­ra­joituk­sia on vaikeam­paa perustella. 

    Aja­tuskoe jälleen. Ote­taan pelkät patent­tioikeudet pois.

    Tämä johtaa liike­salaisuuk­sien lisään­tymiseen. Sen jäl­keen houkut­televin tapa han­kkia naa­purin liike­salaisu­udet on palkata naa­purin tuoteke­hi­tysjo­hta­ja itselle kon­sul­tik­si riit­täväl­lä raha­sum­mal­la. Kon­sult­ti sit­ten ker­too liikesalaisuudet.

    Tämän jäl­keen voi tietysti käy­dä niin, että alku­peräi­nen salaisu­u­den “omis­ta­ja” haas­taa kil­pail­i­jansa ja entisen työn­tek­i­jän­sä oikeu­teen liike­salaisu­u­den vuo­tamis­es­ta saadak­seen kor­vauk­sia. Tulok­se­na on oikeu­denkäyn­ti, johon ver­rat­tuna patent­tioikeu­denkäyn­nit ovat yksinkertaisia.

    Tilanteeseen voi yrit­tää sel­l­ais­takin laas­taria, että kil­pail­i­jalle töi­hin men­e­m­i­nen estetään riit­tävän pitkäk­si aikaa. Se sinkoaa koko hom­man ojas­ta allikkoon, kos­ka sil­lä estetään inno­vaa­tioiden lev­iämi­nen estämäl­lä osaamisen liikkuvuus.

    Joten lop­ul­ta ain­oa vai­h­toe­hto on tode­ta, että ainakaan tuot­tei­den teknolo­gian osalta liike­salaisuuk­sia ei voi olla. Rajaus on vaikea, ja lev­iämi­nen mui­hin liike­salaisuuk­si­in lähel­lä. (Pankkisalaisu­ut­ta en itse ottaisi tähän, se voi olla oikeasti erilli­nen asia.)

    Lisäk­si aika ilmi­selvästi suo­jaus­pyrkimyk­set yritet­täisi­in siirtää hyödyl­lisyys­mall­ei­hin, kos­ka saman­laiset ratkaisut usein näyt­tävät samoil­ta. Jos niitä ei lakkaute­ta samal­la, tap­pelu säi­lyy mut­ta siir­tyy entistä sub­jek­ti­ivisem­malle tasolle.

    Jos sit­ten hyödyl­lisyys­mall­itkin lakkaute­taan, päästään tais­tele­maan teoskyn­nyk­ses­tä taiteel­lisem­pi­en tek­i­jänoikeuk­sien poh­jal­ta. Jos vään­töä ei halu­ta siel­läkään, pitää niitäkin oikeuk­sia rajoit­taa hyvin radikaalisti.

    Tavaramerk­it voidaan ehkä säi­lyt­tää, mut­ta jos sen halu­aa tehdä, säi­lyt­tää ehkä sen kaikkein tulkin­nan­varaisim­man ja omi­tu­isim­man mato­laatikon. Tavaramerkki­lain­säädän­tö ja eri­tyis­es­ti sen tulk­in­ta on äärim­mäisen tulkin­nan­varaista. Siinä kiis­tel­lään siitä, onko ole­mas­sa sekaan­tu­misen vaaraa, ja samo­ja tavaramerkke­jä voi olla satoja.

    Joten ehkä toisen yri­tyk­sen nimel­lä markki­noin­ti voidaan kieltää. Mut­ta siinäkin tulee sit­ten se ongel­ma, että maail­ma on pul­lol­laan saman­nimisiä yri­tyk­siä, kos­ka eri mais­sa päällekkäisyyt­tä voi olla.

    Min­ul­la on se kyyni­nen näke­mys, että IPR-jär­jestelmään jää aina tulkin­nan­varaisu­ut­ta, ja kun kyse on isoista rahoista, siitä tulkin­nan­varas­ta tapel­laan. Patent­ti­lain­säädän­nössä on kyl­lä ihan turhia pom­me­ja tätä ajatellen, eikä alan oikeu­denkäyt­tö ole asiantun­te­vaa tai tehokas­ta. Mut­ta eivät nuo muut IPR-riidat ole yhtään sen helpom­pia, usein vielä kinkkisempiä.

  117. Tois­tona: patentin suo­jan vastapain­ona on velvol­lisu­us julk­istaa patenttihakemus(=tietoa. Nyky­isin tutkail­laan 90-luvun alkupuolen patent­te­ja, joiden suo­ja on päättymässä.

    Patent­tisuo­jan pois­t­a­mi­nen johtaisi myös siihen, että enää mil­lään taval­la ei ker­ro­ta mitään. Täl­löin kehi­tys­tahti var­masti hiipuisi ja maail­man henkistäpääo­maa kuluisi samo­jen asioiden tekemiseen.

    Tieteel­lisiä intru­ment­te­ja har­voin tehdään mas­samais­es­ti, joten kaik­ki kehi­tysku­lut tule­vat tilaa­jalle. Pro­jek­tit osa­taan myös hinnoitella.

  118. Mikko Kivi­ran­ta: tarkoituk­seni oli lähin­nä tuo­da Mat­ti H:lle myös toinen empi­iri­nen evi­denss­in­mu­runen (minä itse olin ensim­mäi­nen) sel­l­ais­es­ta vapaae­htoistyöstä joka ei vält­tämät­tä vas­taa laadul­taan ammattimaista.

    No tuo­ta, minä vain tarkoitin, että tutk­i­jamieliset ihmiset, joi­ta tässäkin keskustelus­sa on usei­ta, ja joiden yhteiskun­nalli­nen moraali on niin hyvä, että he aivan ilmaisek­sikin anta­vat oman panok­sen­sa yhteis­ten aja­tusten kehit­tämiseen, niin aivan var­masti he tekevät omil­la saroil­laan riit­tävän kun­nol­lista työtä palkkaa vas­taan ilman, että heitä on siihen kan­nustet­ta­va jol­lakin ylimääräiseel­lä kuten monopolioikeuksilla.

    Täl­lais­ten ylimääräis­ten kan­nustei­den, kuten muidenkin kiihokkei­den, vaiku­tuk­set ovat kuitenkin hyvin lyhy­taikaisia. Lisää on saata­va, jos­ta parhaim­pana esimerkkinä ovat tietysti parhait­en ansait­se­vat. Minkään kokoiset optiot ja muut kiihok­keet eivät ole olleet finanssi­maail­man huipuille riit­täviä puris­ta­maan heistä sel­l­aisia työ­suorituk­sia, joista olisi iloa kaikille. Pikem­minkin ne ovat kan­nus­ta­neet heitä toimi­in, joil­la ovat voineet nos­taa palkkioitaan. Seu­rauk­se­na on tietenkin kra­pu­la. Surullista tässä on se, että nyt val­lit­se­vien sään­tö­jen mukaan se voidaan siirtää taval­lis­ten ihmis­ten kärsittäväksi.

    Viherinssi: Henkilöko­htainen rajoit­tuneisuuteni kuitenkin estää min­ua pitämästä tässä mitas­sa avoin­ta yhteiskun­taa käytän­nössä toimi­vana, kos­ka se edel­lyt­täisi sel­l­aista samaan suun­taan vetämistä ihmiskunnal­ta, mitä ei aiem­min ole nähty tai yri­tyk­sistä huoli­mat­ta saatu toimimaan. 

    Tämä asia voidaan nähdä toisinkin. Pari kolme sataa vuot­ta sit­ten Euroopas­sa val­las­sa oli­vat eri­lai­sista etuoikeuk­sista naut­ti­vat ryh­mät, säädyt. Niiden ahneud­es­ta huoli­mat­ta — ja taval­laan kyseisen ahneu­den seu­rauk­se­na — tälle aikakaudelle tuli lop­pu ja samaan poli­it­ti­sista etuoikeuk­sista vapaaseen suun­taan pyrkivät voit­ti­vat ja siir­ryt­ti­in demokra­ti­aan. Vaikeuk­sista huoli­mat­ta demokra­tia toimii edelleen.

    Jos sitä jokin uhkaa, se on nimeno­maan tämä nyky­isin voimis­tu­va taloudelli­nen eri­ar­voisu­us ja sitä syn­nyt­tävät yhteistä talout­ta koske­vat asen­teet, säädök­set ja käytännöt. 

    Pidän kuitenkin real­is­tisem­pana sitä tietä, jol­la kri­it­tiset resurssit hin­noitel­laan val­tio­ta­sol­la riit­tävän kalli­ik­si, kos­ka sen jäl­keen ahneu­den aja­ma liike­toim­inta etsii vai­h­toe­hdot. Ahneus tun­tuu kuitenkin ole­van ehtymätön luonnonvara. 

    Tästä olemme eri mieltä, vaik­ka lähtöko­h­ta on sama: ahneudel­la ei ole määrää. Näen asian siten, että maail­man­talouden val­tioiden­väliset hin­noit­teli­jat kuu­lu­vat toisi­aan vas­taan kil­paile­vi­in ryh­mi­in, joil­la jokaisel­la on yhteistä sääte­lyä koskien omat keskeiset vaa­timuk­sen­sa. Ahnei­ta kun ovat, he pitävät omien maid­en­sa etu­jen huomioimista tärkeäm­pänä kuin muiden. Niin­pä hei­dän on erit­täin vaikeaa, sanois­in mah­do­ton­ta, päästä yhteisym­mär­ryk­seen sel­l­ais­es­ta kri­it­tis­ten resurssien ja saas­tut­tamis­ten hin­noit­telus­ta, jon­ka kaik­ki voisi­vat hyväksyä ja jol­la olisi toiv­ot­tu vaiku­tus. Sama vaikeus kos­kee myös val­tioko­htaista sääte­lyä. Kun kil­pail­laan pääomista ja yri­tyk­sistä, on vaikeaa rajoit­taa niiden vapaut­ta hyö­dyn­tää kaikkia mah­dol­lisia resursse­ja ja vaa­tia niitä siivoa­maan jälkensä.

    On vielä otet­ta­va huomioon se, että resurssien niuketes­sa tilanne vain pahe­nee. Ihmisil­lä kun on taipumus tul­la sitä ahneem­mik­si mitä arvokkaam­mik­si kohteet käyvät.

  119. Viherinssi: Tavaramerk­it voidaan ehkä säi­lyt­tää, mut­ta jos sen halu­aa tehdä, säi­lyt­tää ehkä sen kaikkein tulkin­nan­varaisim­man ja omi­tu­isim­man mato­laatikon. Tavaramerkki­lain­säädän­tö ja eri­tyis­es­ti sen tulk­in­ta on äärim­mäisen tulkin­nan­varaista. Siinä kiis­tel­lään siitä, onko ole­mas­sa sekaan­tu­misen vaaraa, ja samo­ja tavaramerkke­jä voi olla satoja.

    Tavaramerkkiri­idat ovat tosi­aan oma lukun­sa. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä hait­taa siitä on kenellekään, että pikku kojuis­sa myy­dään kiinalaisia “Rolex­e­ja” par­il­la kympil­lä tai “Adi­dak­sia” alle tori­hin­to­jen, jos ja kun jokaiselle taval­lisen jär­jen­juok­sun omaavalle henkilölle on ilmi­selvää, etteivät ne ole aito­ja. Se joka ostaa hal­van Rolex­in ei mis­sään tapauk­ses­sa ostaisi oikeaa. Ja sel­l­ainen, joka ostaa hal­van Adi­dak­sen, ottaa tietoisen riskin siitä, ettei se ole niin kestävää laat­ua kuin aito. Täl­lais­ten asioiden opet­ta­mi­nen kuu­luu per­heelle ja kavereille, ei viranomaisille.

    En näe mitään muu­ta syytä riidan nos­tamiseen täl­lai­sista tavaramerkkilo­ukkauk­sista kuin sen, että ihmiset halu­a­vat olla hyviä siinä, mitä tekevät, vaik­ka kyseessä olisi kiusanteko.

    Sik­si toisek­si, se, että kiinalaiset ovat tuot­ta­neet kas­apäin täl­laisia tuot­tei­ta, on oma­l­ta osaltaan mah­dol­lis­tanut sen, että heil­lä on nyt varaa ostaa aito­ja Rolex­e­ja ja Adidaksia.

  120. Mat­ti H:

    Tavaramerkkiri­idat ovat tosi­aan oma lukun­sa. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä hait­taa siitä on kenellekään, että pikku kojuis­sa myy­dään kiinalaisia “Rolex­e­ja” par­il­la kympil­lä tai “Adi­dak­sia” alle torihintojen, 

    Voi hyvä isä, sin­ul­la ei tai­da tosi­aan olla mitään koke­mus­ta oikeas­ta tuotan­nol­lis­es­ta maail­mas­ta. Tavaramerkin on pitäisi olla laadun tae. Oma­lle kohdal­lenikin on osunut väären­net­tyjä elek­tro­n­isia kom­po­nent­te­ja, joku taho oli leiman­nut laatu­fir­man A leimal­la jotain mikä haiskahti hal­pafir­ma B:n läh­es yhteen­sopivil­ta mut­ta epälu­otet­tavil­ta (ja halvem­mil­ta) piireiltä — antoi­vat väärän ven­dor-kood­in USB-kyselyssä.

    Kol­le­gat maail­mal­la ker­to­vat saman­ta­pai­sista sat­tumuk­sista. Motorolan leimoil­la varuste­tun teho­tran­sis­torin koteloon on pakat­tu pienem­pikokoinen piisiru, joka läpäisee toimin­nal­lisen testin mut­ta kärähtää jos siitä yrit­tää ottaa teho­ja. Muis­taak­seni Nip­pon Chemi­con’in leimoil­la varustet­tu­jen kon­den­saat­torikan­nu­jen sisälle oli juotet­tu pienem­piar­voiset merkit­tömät kon­den­saat­torit. Kom­po­nen­tit vieläpä ovat niin halpo­ja etten ymmär­rä miten tuom­moinen väären­nösten nävertämi­nen voi lyödä leiville, edes mil­lään hikipajaliksoilla!

    En halu­aisi mitään tuom­moista esimerkik­si autoni ABS-jar­rui­hin, tai lentokoneeseen jol­la läh­den työ­matkalle, tai mihinkään koti­ni sähkölait­teeseen tuli­palo­ja aiheuttamaan.

    Täl­laista sat­tuu jopa maail­mas­sa jos­sa tavaramerkkioikeudet ovat voimas­sa. Tavaramerkit­tömässä maail­mas­sa en tiedä voisiko oharin osues­sa kohdalle asi­as­ta edes nos­taa minkään­laista meteliä.

    Pitää myös maini­ta väären­netyt lääk­keet. Selkeä rotan­myrkyn myymi­nen aspiri­in­i­na menee var­maan jonkun rikoslain pykälän alle ilman tavaramerkke­jäkin, mut­ta entä hikipa­jas­sa tehty lääke jos­sa on kyl­lä oikea vaikut­ta­va aines, mut­ta pitoisu­us heit­tää 20% ja sido­saineessa on mukana hilset­tä lab­o­ran­tin ihot­tumas­ta, koko ros­ka pakat­tuna Ori­on­in tai Novar­tik­sen koteloon? Lääk­keen osta­jal­la ei tarvitse olla oikeut­ta vali­ta Ori­on­in ja hikipa­jatuot­teen välil­lä, kun­han hikipa­jatuotekin toimii sinne päin? Entä alku­perä­maamerkin­nät, saako miel­stäsi köy­hdyte­tys­tä uraanista lap­si­työvoimal­la Bangladeshissa teh­dyn kierukan merk­itä Ruot­sis­sa valmis­te­tuk­si luomukierukaksi?

    Usko­ma­ton­ta kapeakat­seisu­ut­ta kuvitel­la “pikku Rolex­ien” ole­van joku tavaramerkki­jär­jestelmän keskus­na­pa! Jos osta­ja ei väl­itä kel­lon­sa alku­perästä, kai niis­sä voi sit­ten edes lukea “Plörex” tai “Bedi­dads”. Sil­loin annetaan osta­jalle edes mah­dol­lisu­us tehdä tietoinen valinta.

  121. Mat­ti H: 

    Mikko Kivi­ran­ta: ..Mat­ti H:lle myös toinen empi­iri­nen evi­denss­in­mu­runen … vapaae­htoistyöstä joka ei vält­tämät­tä vas­taa laadul­taan ammattimaista.

    No tuo­ta, minä vain tarkoitin, että tutk­i­jamieliset ihmiset, joi­ta tässäkin keskustelus­sa on usei­ta, ja joiden yhteiskun­nalli­nen moraali on niin hyvä, että he aivan ilmaisek­sikin anta­vat oman panok­sen­sa yhteis­ten aja­tusten kehit­tämiseen, niin aivan var­masti he tekevät omil­la saroil­laan riit­tävän kun­nol­lista työtä palkkaa vas­taan ilman, että heitä on siihen kan­nustet­ta­va jol­lakin ylimääräiseel­lä kuten monopolioikeuksilla. 

    Hyvä­moraal­isille ihmisille riit­tää työ­nan­ta­jan mak­sama palk­ka? Minus­ta tuo kuu­lostaa eri asial­ta kuin mis­tä kir­joitit tääl­lä ja tääl­lä:

    Tyyp­it, jot­ka laa­ti­vat tun­te­ja ja päiviä kir­joituk­sia eri blo­gei­hin, valit­ta­vat tosis­saan ettei kukaan tee mitään muille tarkoitet­tua ellei saa siitä rahaa.

    En oikein enää jak­saisi, mut­ta taas, jos palaa niihin hyvä­moraal­isi­in duunarei­hin: miten kek­si­jä joka ei ole palkka­suhteises­sa työssä (vaik­ka joku Heik­ki Tuononen) vaan kehit­telee keksin­tön­sä oma­l­la riskil­lä, kuin­ka sem­moinen saa palkkion työstään? Jos hän nimit­täin ei saa sitä määräaikaise­na monop­o­lioikeutena “Juontopulkka”-puidenvetolaitteeseen? Val­tion varoista? Jostain muual­ta? Ei mis­tään kos­ka Juon­top­ulkki­in myön­net­ty­jen monop­o­lien haitallisu­us yhteiskun­nas­sa on teo­reet­tis­es­ti ja empi­iris­es­ti poikkeuk­sel­lisen selvä asia?

    Tai sil­loinkin jos kek­si­jä *on* palkka­suh­teessa, vaik­ka jonkun Pentin Paja Oy:n palveluk­ses­sa (tekee ener­gia­puuk­ouria, syke­har­vestere­i­ta ja reikäperkaus­lait­tei­ta), mis­tä sen palka­n­mak­sa­jan on tarkoi­tus saa­da rahat palka­n­mak­samiseen kek­si­jälle? Samas­ta töpselistä jos­ta sähkökin tulee? Myymäl­lä yksi ener­gia­puuk­oura Sezhui Hung Chang Heavy Industriesille?

    Entä las­ke­taanko ylläkir­joitet­tu Empi­irisek­si Evi­denssik­si, kos­ka siinä maini­taan nimeltä Pentin Paja ja Tuononen, vai onko se vas­ta aja­tuskoe? Olisiko E‑Evidenssiä jos Pentin Paja kehit­tää yhden paten­toimat­toman ener­gia­puuk­ouran ja myy yhden sem­moi­sen Sezhui Hung Chang Heavy Indus­triesille? Jos saa tapah­tu­maketjun kuvauk­sen läpi peer-reviewa­tus­sa julkaisussa?

  122. Mat­ti H: Tavaramerkkiri­idat ovat tosi­aan oma lukun­sa. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä hait­taa siitä on kenellekään, että pikku kojuis­sa myy­dään kiinalaisia “Rolex­e­ja” par­il­la kympil­lä tai “Adi­dak­sia” alle tori­hin­to­jen, jos ja kun jokaiselle taval­lisen jär­jen­juok­sun omaavalle henkilölle on ilmi­selvää, etteivät ne ole aito­ja. Se joka ostaa hal­van Rolex­in ei mis­sään tapauk­ses­sa ostaisi oikeaa. Ja sel­l­ainen, joka ostaa hal­van Adi­dak­sen, ottaa tietoisen riskin siitä, ettei se ole niin kestävää laat­ua kuin aito. Täl­lais­ten asioiden opet­ta­mi­nen kuu­luu per­heelle ja kavereille, ei viranomaisille.

    Eli mielestäsi huonon feikin saa tehdä, mut­ta entäs ere­hdyt­tävästi oikeal­ta näyt­tävän? Rolex­ista tehdään myös todel­la aidon näköisiä feikke­jä, niin aidon näköisiä, että vain kel­losep­pä erot­taa väären­nök­sen. Ranta-rolex­in han­kki­ja tietää osta­vansa roskaa, mut­ta näil­lä taitavil­la väären­nök­sil­lä hui­jataan tuote­merkin halti­jan lisäk­si ostajaa.

  123. Mikko Kivi­ran­ta: Olen pahoil­lani jos koet että sin­ut oli tarkoi­tus lyödä kanveesiin

    Min­un täy­tyy nyt kor­ja­ta use­ampia selkeitä virhekäsityksiä.

    Ensin­näkin, min­un mieltäni ei pysty pahoit­ta­maan min­un pseu­do­nyymin nim­imerkki­ni henkilöön käyvil­lä argu­menteil­la. Jos joku kokee tarpeel­lisek­si epäil­lä koke­mus­tani teol­lis­es­ta tuoteke­hi­tyk­ses­tä asi­a­peräisen argu­men­toin­nin sijaan, niin sen kuin. Se yleen­sä ker­too enem­män oppo­nentin kuin min­un argu­ment­tien laadusta.

    Toisek­si, toivon, että min­un argu­ment­ti­ni lyödään kan­veesi­in. En minä käy tätä keskustelua osoit­taak­seni ole­vani oike­as­sa tai jonkun muun ole­van väärässä, vaan ymmärtääk­seni miten asia on. Ja ymmär­ryk­seni ei juuri kehi­ty ellei virheel­lisiä käsi­tyk­siäni oiota.

    Mikko Kivi­ran­ta: Kos­ka lain­a­sit äsken Boldrine&Levineä, ole­tan että hei­dän viit­taa­mansa 17 tutkimus­ta ovat sem­moisia jot­ka kat­sot “empi­irisik­si”.

    Tästä taasa jotenkin pais­taa implisi­it­tis­es­ti läpi jonkin­lainen min­ulle vieras “work­flow” tämän­tyyp­pis­ten ongelmien selvit­tämisesssä. Minä olen perus­lu­on­teeltani pata­laiska. Jos minä luen kir­jan, jol­la vaikut­taa ole­van suur­in­pi­irtein selväpäisiä argu­ment­te­ja, en minä ala luke­maan jokaista kir­jan viitet­tä suuren­nus­lasin kanssa löytääk­seni virheitä (varsinkaan kun oma asiantun­te­muk­seni ei juuri mis­sään asi­as­sa edes moi­seen riit­täisi). Vaan etsin jonkun kir­jaan kri­it­tis­es­ti suh­tau­tu­van tahon kom­men­tit aiheesta. Tämän jäl­keen yleen­sä on asi­aa puolta­vat ja vas­tus­ta­vat pääar­gu­men­tit selvil­lä ja voin alkaa muo­dosta­maan omaa, riip­puma­tot­na mielipi­det­täni ja selvit­tää lisää omas­ta mielestäni tarken­nus­ta vaa­tivia kohtia. Jol­loin päästään tähän:

    Mikko Kivi­ran­ta: Mut­ta tuon “ei kovin kum­moi­sen” esi­inkaivami­nen on hel­posti aivan hem­met­in­moinen työ, 

    Tiedän. Olen yrit­tänyt. Enkä ole löytänyt. Myön­nän kyl­lä, että väsyin b&l kir­jan kri­ti­ikin etsimiseen aika nopeasti, kun suurin osa kri­ti­ik­istä olis sitä samaa tauhkaa, joka vain olet­ti, että paten­teista on hyötyä.

    Laiskuuteni lisäk­si on toinenkin syy, mik­si en viit­si nähdä kovin paljoa vaivaa omaa näke­mys­täni tuke­vien argu­ment­tien taus­to­jen selvit­tämisek­si. Ihmisil­lä on paha tapa olla täysin huomiomat­ta mikään, mikä sotii omaa maail­manku­vaa vas­taan. (Kog­ni­ti­ivi­nen dis­so­nanssi on psykologi­nen ter­mi). En usko het­keäkään, että olisin tuon yläpuolel­la, joten uskon, että min­un on edes vähän helpom­pi löytää virheitä omas­sa ajat­telus­sani tutus­tu­mal­la tarkem­min kri­it­tiseen kuin ajat­telu­ani tuke­vaan materiaaliin.

    Ei kovin suuri mut­ta kuitenkin äärelli­nen vaivan­näkö. Vai voisitko tiivistää tälle pal­stalle k.o. tutkimusten ydin­sisäl­lön, lähin­nä sen mikä tekee niistä empiirisiä? 

    Edelleen, ain­oa viite, minkä tiedän noiden empi­irisyy­teen on yllä anta­mas­sani lain­auk­ses­sa. Mut­ta toisenn lain­auk­seni taus­toista B&L ker­too seuraavaa:

    “One impor­tant dif­fi­cul­ty is in deter­min­ing the lev­el of
    inno­v­a­tive activ­i­ty. One mea­sure is the num­ber of patents, of course,
    but this is mean­ing­less in a coun­try that has no patents, or when
    patent laws change. Petra Moser gets around this prob­lem by
    exam­in­ing the cat­a­logs of inno­va­tions from 19th cen­tu­ry World
    Fairs. Of the cat­a­logued inno­va­tions, some are patent­ed, some are not, some are from coun­tries with patent sys­tems, and some are
    from coun­tries with­out. Moser cat­a­logues over 30,000 innovations
    from a vari­ety of industries.
    Mid-nine­teenth cen­tu­ry Switzer­land [a coun­try with­out patents],
    for exam­ple, had the sec­ond high­est num­ber of exhibits per
    capi­ta among all coun­tries that vis­it­ed the Crys­tal Palace
    Exhi­bi­tion. More­over, exhibits from coun­tries with­out patent
    laws received dis­pro­por­tion­ate shares of medals for outstanding
    inno­va­tions.

    (koros­tus alku­peräisessä läh­teessä) Tämä(kin) on yksit­täi­nen anek­doot­ti, minkä tieteel­listä valid­i­ut­ta en lähde arvioimaan. Mut­ta on se nyt kum­ma, että tässä vai­heessa keskustelua kukaan ei ole pystynyt yhtäkään anek­doot­tia toiseen suun­taan heittämään.

    Viherinssi: Ote­taan­pa sel­l­ainen hyvin epäti­eteelli­nen läh­estymistapa, että tuoteke­hi­tyk­sel­lä leipän­sä ansait­se­vat yri­tyk­set ja yksilöt yleen­sä pitävät patent­te­ja erit­täin hyödyllisinä.

    Oli­pas hyvä idea. Kysytäänkö vielä patent­ti­juris­teil­takin ovatko paten­tit yhteiskun­nal­lis­es­ti hyödyl­lisiä vai ei?

    Viherinssi: Mut­ta empiri­aan, mars! Minkä alan tai tuot­teen kehi­tys­tä paten­tit ovat selvästi hidastaneet?

    Min­un ei pitäisi kom­men­toi­da tätä ennen kuin olet ker­tonut mik­si monop­o­lin todis­tus­taak­ka on sen vas­tus­ta­jal­la, mut­ta annan vih­jeen. Tutus­tu ylläol­e­van Boldrin&Levinen kir­jan johdan­toon, mis­sä keskustel­laan höyrykoneen alkua­joista. Ei tarvitse mon­taa sivua lukea.

  124. Mikko Kivi­ran­ta ja Jouko Ollila, olette aivan oike­as­sa siinä, että tavaramerkkisuo­jas­sa raja on liuku­va ja sen toisel­la puolel­la on selviä, hyvinkin haitallisia väärinkäytök­siä. Kir­joitin vain ranta-Rolex­eista ja muista osta­jalle ilmei­sistä väären­nök­sistä, joiden käytöstä ei ole hait­taa kenellekään.

    Toisin kuin patent­ti- ja tek­i­jänoikeut­ta en kan­na­ta tavaramerkkisuo­jas­ta luop­umista. Sen tarkoi­tushan on aivan toinen kuin uuden luomiseen kan­nus­t­a­mi­nen. Sen tarkoituk­se­na on olla laadun tae, virheel­lisen ja selvästi haitallisen infor­maa­tion estämi­nen. Ken­ties vira­nomaiset onnis­tu­isi­vat tässä parem­min, jos he käyt­täi­sivät vähäiset resurssin­sa näi­hin kohteisi­in eikä hal­pa-Adi­dak­sien jahtaamiseen.

  125. tcrown: Oli­pas hyvä idea. Kysytäänkö vielä patent­ti­juris­teil­takin ovatko paten­tit yhteiskun­nal­lis­es­ti hyödyl­lisiä vai ei?

    Tämähän on se tek­i­jänoikeuk­sis­sa hyväk­si todet­tu tapa!

  126. tcrown:
    En kuitenkaan mal­ta olla ihmettelemät­tä todis­tus­taakkaa tässä asi­as­sa. Monop­o­lien haitallisu­us yhteiskun­nas­sa on teo­reet­tis­es­ti ja empi­iris­es­ti poikkeuk­sel­lisen selvä asia. Jos minä yritän ehdot­taa itsel­leni liiken­nepolt­toainei­den myyn­ti­mon­po­lia muu­ta­mak­si vuodek­si, kaikille on selvää, että min­un pitää osoit­taa mik­si tuo on hyvä idea. Paten­teis­sa tämä pyörähtää päin­vas­toin. Min­ul­la on velvol­lisu­us osoit­taa monop­o­lin haitallisuus.

    Anteek­si vain, mut­ta tuo kyl­lä kuu­lostaa omenoiden ja appel­si­inien vertailulta.

    Eihän esim. jonkun lääke­molekyylin paten­toin­ti veren­paineen hoitoon anna “monop­o­lia” kuin juuri sen yhden molekyylin hyö­dyn­tämiseen — ei siis yksi­noikeut­ta koko veren­painelääke­markki­naan. Kil­pail­i­jat voivat edelleen tuot­taa ja kek­siä omia lääke­molekyyle­jään, jot­ka voivat jopa hyö­dyn­tää samaa vaiku­tus­mekanis­mia kuin ko. paten­toitu molekyyli.

    Aivan vas­taavasti joku perälaatikoon liit­tyvä patent­ti ei tietenkään anna yhdelle valmis­ta­jalle monop­o­lia koko paparikonemarkkinoille.

    Eli siis toimi­alako­htais­ten monop­o­lien haitallisu­ud­es­ta ei mitenkään seu­raa patent­tien haitallisuus.

  127. Mikko Kivi­ran­ta: Hyvä­moraal­isille ihmisille riit­tää työ­nan­ta­jan mak­sama palk­ka? Minus­ta tuo kuu­lostaa eri asial­ta kuin mis­tä kir­joitit tääl­lä ja tääl­lä: “Tyyp­it, jot­ka laa­ti­vat tun­te­ja ja päiviä kir­joituk­sia eri blo­gei­hin, valit­ta­vat tosis­saan ettei kukaan tee mitään muille tarkoitet­tua ellei saa siitä rahaa.” 

    No joo, kor­jataan tämä muo­toon: Tyyp­it, jot­ka laa­ti­vat tun­te­ja ja päiviä kir­joituk­sia eri blo­gei­hin, valit­ta­vat tosis­saan ettei kukaan kehitä mitään uut­ta ellei saa siitä palkan lisäk­si yksi­noikeut­ta tuo­tok­seen­sa. Onko nyt parem­pi? Ehkä tämä vas­taa valit­ta­jien kohdal­la joltain kohdin parem­min todellisuutta.

    Sit­ten asiaan.

    miten kek­si­jä joka ei ole palkka­suhteises­sa työssä (vaik­ka joku Heik­ki Tuononen) vaan kehit­telee keksin­tön­sä oma­l­la riskil­lä, kuin­ka sem­moinen saa palkkion työstään? .. Tai sil­loinkin jos kek­si­jä *on* palkka­suh­teessa, mis­tä sen palka­n­mak­sa­jan on tarkoi­tus saa­da rahat palka­n­mak­samiseen kek­si­jälle? Myymäl­lä yksi ener­gia­puuk­oura Sezhui Hung Chang Heavy Industriesille? 

    Siis ajatuk­se­na on se, että kos­ka pieni kek­si­jä tai yrit­täjä tarvit­see patent­tia men­estyäk­seen kil­pailus­sa suuria vas­taan, niin paten­tit ovat kaikkien yhteinen etu? Tässä logi­ikas­sa ei kuitenkaan huomioi­da sitä, että myös suuret käyt­tävät patent­te­ja pieniä vas­taan. Ja mitä suurem­pi yri­tys ja sen patent­ti­salkku on, sitä parem­min se pystyy kas­va­maan itse ja pitämään pienet kil­pail­i­jat pien­inä. Nämäkin taloudel­lisen kil­pailun aseet kasautu­vat vähitellen suurien hallintaan ja pien­ten ase­ma vain heikke­nee ja niiden on myytävä yri­tyk­sen­sä ja patent­tin­sa suurem­milleen yhä use­am­mas­sa tapauk­ses­sa. Ja se johtaa taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den syven­e­miseen kaikkine haittapuolineen.

  128. tcrown: Oli­pas hyvä idea. Kysytäänkö vielä patent­ti­juris­teil­takin ovatko paten­tit yhteiskun­nal­lis­es­ti hyödyl­lisiä vai ei?

    Ool­rait. Olet siis samaa mieltä kanssani siitä, että nykyiset tuoteke­hi­tyk­sel­lä elävät yri­tyk­set hyö­tyvät paten­teista? (Muuten­han ver­taus tuoteke­hi­tysasiantun­ti­joiden ja juristien välil­lä ontu­isi kuin kolmi­jalkainen hirvi.)

    Samal­la sit­ten tulikin esi­in yksi vah­va argu­ment­ti patent­tien puoles­ta. Ne mah­dol­lis­ta­vat jotakin vah­vasti tuoteke­hi­tyk­seen panos­tavaa liike­toim­intaa. Jos näin ei olisi, niin sil­loin­han tuoteke­hi­tyk­sen asiantun­ti­jat halu­aisi­vat kiireen vilkkaa kus­tan­nuk­sia aiheut­tavas­ta sys­teemistä eroon.

    Vaikut­taa siis siltä, että olemme samaa mieltä esimerkik­si siitä, että Out­otec ei voisi tehdä teknolo­gian kehi­tystyötä samal­la inten­si­teetil­lä kuin mitä se nyt tekee, jos patent­te­ja ei olisi. Sil­lähän on salkus­saan nimeno­maan suurel­la työl­lä kehitet­tyjä met­allin­jalostus­pros­es­sia paran­tavia (ener­giate­hokku­us, raa­ka-ainete­hokku­us, ympäristöys­täväl­lisyys) inno­vaa­tioi­ta. Kalli­ita kehit­tää, usein helpohko­ja kopioida.

    Tästä seu­raa kysymys: Kuka tek­isi ko. työtä paten­tit­tomas­sa maail­mas­sa? Mil­lä ansain­ta­logi­ikalla? Edes teo­ri­as­sa. (Lisäo­le­tuk­se­na se, että yhteiskun­ta­malli on osa­puilleen nykyinen.)

  129. tcrown: Min­un ei pitäisi kom­men­toi­da tätä ennen kuin olet ker­tonut mik­si monop­o­lin todis­tus­taak­ka on sen vas­tus­ta­jal­la, mut­ta annan vih­jeen. Tutus­tu ylläol­e­van Boldrin&Levinen kir­jan johdan­toon, mis­sä keskustel­laan höyrykoneen alkua­joista. Ei tarvitse mon­taa sivua lukea.

    Jos min­ua heit­etään alal­la ehkä negati­ivisim­pana teok­se­na tun­netul­la B&L:llä, niin saa­nen sit­ten heit­tää takaisin alal­la myös hyvin kri­it­tisenä tun­netul­la ja usein siteer­at­ul­la Bessen & Meureril­la (Patent Failure).

    Hyvin lyhyesti löydöksiä:

    - patent­ti­jär­jestlemän suurin ongel­ma on patent­tien epämääräisyys

    - empi­irisen tutkimuk­sen mukaan kemi­an- ja lääke­te­ol­lisu­u­den kannal­ta paten­tit ovat erit­täin hyödyl­lisiä (jako oli tehty vain tämän ja muun teol­lisu­u­den välil­lä, ei aloittain)

    - paten­toin­ti on yksit­täisen yri­tyk­sen kannal­ta aina kan­nat­tavaa, niil­läkin aloil­la, joil­la kokon­aisu­us on miinuksella

    - empi­irisen tutkimuk­sen mukaan pienet pörssiyri­tyk­set hyö­tyvät paten­teista enem­män kuin suuret pörssiyritykset

    - eri­tyis­es­ti sof­t­a­p­aten­tit ovat kokon­aisuute­na kus­tan­nuk­sia luovia johtuen epämääräisyy­destään ja hitaas­ta syklistä

    - ole­tus — mut­ta ei empi­iristä evi­denssiä ei ole kerät­ty — on se, että pienem­mät ei-julkiset yri­tyk­set ja yksit­täiset kek­si­jät ovat patent­ti­jär­jestelmässä voit­ta­jien puolella

    - empi­irisen havain­non mukaan patent­tioikeuk­sien kaup­pa toimii epäop­ti­maalis­es­ti johtuen pääosin patent­tien epämääräi­sistä suojapiireistä

    Luulen, että jär­jestelmän mukaan toimivien toim­i­joiden kannal­ta kaik­ki ylläol­e­va on kovin vähän yllät­tävää. Paten­teil­la on ongel­mansa, mut­ta suuria panok­sia vaa­ti­vas­sa hitaan takaisin­mak­sun tuoteke­hi­tyk­sessä ne ovat erit­täin hyödyllisiä.

    Viherinssi:

    Jos min­ua heit­etään alal­la ehkä negati­ivisim­pana teok­se­na tun­netul­la B&L:llä, niin saa­nen sit­ten heit­tää takaisin alal­la myös hyvin kri­it­tisenä tun­netul­la ja usein siteer­at­ul­la Bessen & Meureril­la (Patent Failure).

    Hyvin lyhyesti löydöksiä:

    - patent­ti­jär­jestlemän suurin ongel­ma on patent­tien epämääräisyys

    - empi­irisen tutkimuk­sen mukaan kemi­an- ja lääke­te­ol­lisu­u­den kannal­ta paten­tit ovat erit­täin hyödyl­lisiä (jako oli tehty vain tämän ja muun teol­lisu­u­den välil­lä, ei aloittain)

    - paten­toin­ti on yksit­täisen yri­tyk­sen kannal­ta aina kan­nat­tavaa, niil­läkin aloil­la, joil­la kokon­aisu­us on miinuksella

    - empi­irisen tutkimuk­sen mukaan pienet pörssiyri­tyk­set hyö­tyvät paten­teista enem­män kuin suuret pörssiyritykset

    - eri­tyis­es­ti sof­t­a­p­aten­tit ovat kokon­aisuute­na kus­tan­nuk­sia luovia johtuen epämääräisyy­destään ja hitaas­ta syklistä

    - ole­tus — mut­ta ei empi­iristä evi­denssiä ei ole kerät­ty — on se, että pienem­mät ei-julkiset yri­tyk­set ja yksit­täiset kek­si­jät ovat patent­ti­jär­jestelmässä voit­ta­jien puolella

    - empi­irisen havain­non mukaan patent­tioikeuk­sien kaup­pa toimii epäop­ti­maalis­es­ti johtuen pääosin patent­tien epämääräi­sistä suojapiireistä

    Luulen, että jär­jestelmän mukaan toimivien toim­i­joiden kannal­ta kaik­ki ylläol­e­va on kovin vähän yllät­tävää. Paten­teil­la on ongel­mansa, mut­ta suuria panok­sia vaa­ti­vas­sa hitaan takaisin­mak­sun tuoteke­hi­tyk­sessä ne ovat erit­täin hyödyllisiä.

    Viherinssi:

    Jos min­ua heit­etään alal­la ehkä negati­ivisim­pana teok­se­na tun­netul­la B&L:llä, niin saa­nen sit­ten heit­tää takaisin alal­la myös hyvin kri­it­tisenä tun­netul­la ja usein siteer­at­ul­la Bessen & Meureril­la (Patent Failure).

    Hyvin lyhyesti löydöksiä:

    - patent­ti­jär­jestlemän suurin ongel­ma on patent­tien epämääräisyys

    - empi­irisen tutkimuk­sen mukaan kemi­an- ja lääke­te­ol­lisu­u­den kannal­ta paten­tit ovat erit­täin hyödyl­lisiä (jako oli tehty vain tämän ja muun teol­lisu­u­den välil­lä, ei aloittain)

    - paten­toin­ti on yksit­täisen yri­tyk­sen kannal­ta aina kan­nat­tavaa, niil­läkin aloil­la, joil­la kokon­aisu­us on miinuksella

    - empi­irisen tutkimuk­sen mukaan pienet pörssiyri­tyk­set hyö­tyvät paten­teista enem­män kuin suuret pörssiyritykset

    - eri­tyis­es­ti sof­t­a­p­aten­tit ovat kokon­aisuute­na kus­tan­nuk­sia luovia johtuen epämääräisyy­destään ja hitaas­ta syklistä

    - ole­tus — mut­ta ei empi­iristä evi­denssiä ei ole kerät­ty — on se, että pienem­mät ei-julkiset yri­tyk­set ja yksit­täiset kek­si­jät ovat patent­ti­jär­jestelmässä voit­ta­jien puolella

    - empi­irisen havain­non mukaan patent­tioikeuk­sien kaup­pa toimii epäop­ti­maalis­es­ti johtuen pääosin patent­tien epämääräi­sistä suojapiireistä

    Luulen, että jär­jestelmän mukaan toimivien toim­i­joiden kannal­ta kaik­ki ylläol­e­va on kovin vähän yllät­tävää. Paten­teil­la on ongel­mansa, mut­ta suuria panok­sia vaa­ti­vas­sa hitaan takaisin­mak­sun tuoteke­hi­tyk­sessä ne ovat erit­täin hyödyllisiä.

  130. Mie­lenki­in­toista keskustelua! En ihan kaik­keen san­ot­tuun ehtinyt paneu­tua, mut­ta tähän tekee mieli huu­taa sivus­ta pikakommentit:

    Viherinssi: Ool­rait. Olet siis samaa mieltä kanssani siitä, että nykyiset tuoteke­hi­tyk­sel­lä elävät yri­tyk­set hyö­tyvät patenteista? 

    Var­masti hyö­tyvät tässä nykyisessä jär­jestelmässä, jos­sa paten­tit ovat mah­dol­lisia. Patent­te­ja on pakko olla itsel­lä, kos­ka muuten ne ovat jol­lakul­la toisel­la, mis­tä on tietysti itselle hait­taa. Mut­ta tästä ei suo­raan seu­raa, että yri­tyk­set eri­tyis­es­ti tai yhteiskun­nat yleis­es­ti hyö­tyvät patent­ti­jär­jestelmän olemassaolosta.

    Samal­la sit­ten tulikin esi­in yksi vah­va argu­ment­ti patent­tien puoles­ta. Ne mah­dol­lis­ta­vat jotakin vah­vasti tuoteke­hi­tyk­seen panos­tavaa liike­toim­intaa. Jos näin ei olisi, niin sil­loin­han tuoteke­hi­tyk­sen asiantun­ti­jat halu­aisi­vat kiireen vilkkaa kus­tan­nuk­sia aiheut­tavas­ta sys­teemistä eroon.

    Jos patent­te­ja ei olisi, eli tuoteke­hi­tyk­sen tulok­seen ei saisi väli­aikaista monop­o­lia, eivätkö yri­tyk­set muka edelleen panos­taisi tuoteke­hi­tyk­seen? Veikkaan että kyl­lä panos­taisi­vat, kos­ka ne edelleen halu­aisi­vat tar­jo­ta kil­pail­i­joitaan parem­pia tuotteita/palveluja.

    Vaikut­taa siis siltä, että olemme samaa mieltä esimerkik­si siitä, että Out­otec ei voisi tehdä teknolo­gian kehi­tystyötä samal­la inten­si­teetil­lä kuin mitä se nyt tekee, jos patent­te­ja ei olisi. Sil­lähän on salkus­saan nimeno­maan suurel­la työl­lä kehitet­tyjä met­allin­jalostus­pros­es­sia paran­tavia (ener­giate­hokku­us, raa­ka-ainete­hokku­us, ympäristöys­täväl­lisyys) inno­vaa­tioi­ta. Kalli­ita kehit­tää, usein helpohko­ja kopioida.

    Hel­posti kopi­oitavien mut­ta kalli­isti kehitet­tävien inno­vaa­tioiden osalta ansaita­logi­ik­ka var­maankin muut­tuisi, jos patent­te­ja ei olisi. Mah­dol­lis­es­ti täl­laisia kehiteltäisi­in crowd­fund­ing-poh­jal­ta, jol­loin halukkaat toim­i­jat voisi­vat jakaa kus­tan­nuk­set, ja ne kaik­ki myös saisi­vat keksin­nön käyt­töön­sä samanaikaises­ti. Kil­pailue­t­ua ei syn­ty­isi kenellekään, mut­ta kehi­tys­tä tapah­tu­isi siitä huoli­mat­ta. Keksin­nöstä hyö­tyvien taho­jen ei kan­nat­taisi jät­tää keksin­töä han­kki­mat­ta, kos­ka kil­pail­i­jat kuitenkin han­kki­vat sen. Entä vapaa­matkus­tus: joku hyö­tyjä ei osal­lis­tu kului­hin, vaan kopi­oi keksin­nön sen tul­tua käyt­töön? Ensin­näkin kopi­oin­tikin var­masti mak­saa jotain. Jos jokainen keksin­nöstä hyö­tyvä taho osal­lis­tu­isi sen rahoit­tamiseen ja hin­ta määräy­ty­isi dynaamis­es­ti, yksit­täiselle toim­i­jalle hin­ta olisi monis­sa tapauk­sis­sa huo­mat­tavasti nyky­istä pienem­pi, eli kopi­oimi­nen ei vält­tämät­tä olisi merkit­tävästi halvem­paa kuin keksin­nöstä mak­sami­nen. Lisäk­si kopi­oi­ja ottaa takki­in siinä, että rahoit­tamiseen osal­lis­tu­vat kil­pail­i­jat saa­vat häneen näh­den etu­matkan. Jois­sakin tapauk­sis­sa ehkä pienen, mut­ta kuitenkin.

    Täl­lainen sys­tee­mi siirtäisi inno­vaa­tioiden pain­opis­teen keksin­töi­hin, joista on oikeasti hyö­tyä, ja seu­raavien kehi­tysastei­den tulo markki­noille nopeu­tu­isi huo­mat­tavasti. Olisi toden­näköis­es­ti kan­nat­tam­a­ton­ta vali­ta vapaa­matkus­ta­jan tie, kos­ka uusia keksin­töjä syn­ty­isi enem­män kuin yksit­täi­nen toim­i­ja ehtii kopi­oi­da, ja jokaisen kohdal­la kopi­oi­ja jää aina hie­man jäl­keen muista.

    Tästä seu­raa kysymys: Kuka tek­isi ko. työtä paten­tit­tomas­sa maail­mas­sa? Mil­lä ansain­ta­logi­ikalla? Edes teo­ri­as­sa. (Lisäo­le­tuk­se­nase, että yhteiskun­ta­malli on osa­puilleen nykyinen.)

    Jos paten­tit­to­muus johtaisikin jonkin tietyn­tyyp­pisen kehi­tystyön lop­pumiseen, niin mitä siitä? Tilalle tulisi muun­tyyp­pistä toim­intaa. Toden­näköis­es­ti sel­l­aista, joka olisi yhteiskun­nal­lis­es­ti arvokkaam­paa. Nythän yri­tyk­set haaskaa­vat paljon rahaa ja aikaa sel­l­aiseen paten­teil­la tais­telemiseen, joka ei kulut­ta­jaa hyödytä yhtään mitenkään — monis­sa tapauk­sis­sa jopa haittaa.

    Tot­ta kai jos patent­ti­mo­nop­o­lil­la pelaamiseen erikois­tuneelta yri­tyk­seltä kysytään, niin paten­ti­ton maail­ma on mah­do­ton. Mut­ta mik­si kysyttäisiin?

  131. Viherinssi: Ool­rait. Olet siis samaa mieltä kanssani siitä, että nykyiset tuoteke­hi­tyk­sel­lä elävät yri­tyk­set hyö­tyvät paten­teista? (Muuten­han ver­taus tuoteke­hi­tysasiantun­ti­joiden ja juristien välil­lä ontu­isi kuin kolmi­jalkainen hirvi.)

    Nyt min­un täy­tyy myön­tää, että en ole enää var­ma trol­laatko vai oletko vakavis­sasi. Että olisin jotenkin ollut sitä mieltä, että min­un liiken­nepolt­toainemo­nop­o­lis­tani ei olisi hyö­tyä min­ulle?

    Ker­ran vielä rauta­lan­gas­ta. Kos­ka nim­imerk­ki Poth1ue1 sai min­ut vaku­ut­tuneek­si, että vain toimi­alako­htaiset monop­o­lit ovat yhteiskun­nalle haitallisia, tyy­dyn diesel­mo­nop­o­li­in, jol­loin ben­si­i­ni jää kil­pailulle vapaak­si. On selvää, että min­ulle on hyö­tyä tuos­ta monop­o­lista, ja voin käyt­tää tuon hyö­dyn esimerkik­si parem­paan palvelu­verkos­toon kuin kil­pail­tu ala. Usko tai älä, työn­tek­i­jöistäni suurin osa van­noo käsi sydämel­lä, että näin on. Tämän tieteel­lisen täs­mäl­lisen aja­tusko­keen lisäk­si jos joku mutisee jotain monop­o­lien haitallisu­ud­es­ta, voin aina vetää jok­erin hihas­ta ja sanoa, että ole­tan, että tämä min­un monop­o­li­ni on yhteiskun­nalle hyödylli­nen. Tämän veden­pitävän todis­tuk­sen perus­teel­la uskon, että Viherinssi ymmärtää min­un diesel­mo­nop­o­li­ni seu­rauk­se­na köy­hyy­den ja syr­jäy­tymisen lop­pu­van ja perus­taa sosi­aaliseen medi­aan ryh­män “diesel­mo­nop­o­li tcrown­ille — ja heti!”.

    Osmon työ­taakkaa sääliäk­seni tämä oli viimeinen vies­ti­ni tähän ketju­un mikä kos­kee mitään muu­ta kuin ensin­näkin sitä, kenel­lä on todis­tus­taak­ka kun puhutaan monop­o­lien hyödy­istä, ja toisek­si jos joku pystyy jotain empi­iristä evi­denssiä esit­tämään patent­tien hyödys­tä yhteiskun­nalle, tutus­tun ja kom­men­toin mielelläni.

  132. tcrown kir­joit­ti

    Ensin­näkin, min­un mieltäni ei pysty pahoittamaan …

    Kiva!

    En minä käy tätä keskustelua osoit­taak­seni ole­vani oike­as­sa tai jonkun muun ole­van väärässä, vaan ymmärtääk­seni miten asia on.

    Just näin, myöskään minä en osaa sanoa miten­päin bal­anssi kään­tyy.

    Mikko Kivi­ran­ta: Kos­ka lain­a­sit äsken Boldrine&Levineä, ole­tan että hei­dän viit­taa­mansa 17 tutkimus­ta ovat sem­moisia jot­ka kat­sot “empi­irisik­si”.
    Tästä taasa jotenkin pais­taa implisi­it­tis­es­ti läpi jonkin­lainen min­ulle vieras “work­flow” tämän­tyyp­pis­ten ongelmien…

    OK, olen kai peer-reviewan­nut ‑sen ver­ran papere­i­ta että on kehit­tynyt eri­lainen työvuo, mut­ta ei siitä enempää.

    Oleel­lisem­paa on että tein kysymyk­sen sik­si että olin ihan oikeasti hukas­sa siinä minkä­tyyp­pisiä argu­ment­te­ja kelpu­u­tat. Kir­joitit muis­taak­seni että anek­dootit ja aja­tusko­keet kel­paa­vat, ei tarvi­ta aka­teemista muodol­lisu­ut­ta. Ja sit­ten kun täl­lä pal­stal­la on esitet­ty min­un mielestäni ihan päte­viä anek­doot­te­ja ja aja­tuskokei­ta, PUUF — ne ovatkin tauhkaa ja oletuksia. 

    kun suurin osa kri­ti­ik­istä olis sitä samaa tauhkaa, joka vain olet­ti, että paten­teista on hyötyä.

    Ja taas. Mut­ta hei, tässä alla­han on pihvi, kiitokset!

    Mut­ta toisenn lain­auk­seni taus­toista B&L ker­too seuraavaa:

    Petra Moser gets around this prob­lem by exam­in­ing the cat­a­logs of inno­va­tions from 19th cen­tu­ry World Fairs. Of the cat­a­logued inno­va­tions, some are patent­ed, some are not, some are from coun­tries with patent sys­tems, and some are from coun­tries with­out.

    OK, ymmär­rän pointin … tuon tek­stin näkem­i­nen tuo hämärästi mieleen ran­domil­la kak­si tari­naa, jot­ka ovat hyviä jut­tu­ja ker­rot­tavak­si nört­tien kanssa kal­jal­la istut­taes­sa. Nämä voivat olla matkalla vääristyneitä huhu­ja, enkä ehdi nyt tsekkaa­maan alkulähteistä miten se jut­tu oikein meni…

    Joka tapauk­ses­sa eka jutun mukaan, ulko­muis­tista, yksi nykyään maail­man suurim­mista fir­moista, Unilever, olisi saanut alkun­sa kopi­oitu­aan käyt­töön­sä Ran­skas­sa kek­si­tyn ja paten­toidun mar­gari­inin reseptin. Ran­skas­sa kun oli siihen aikaan patent­ti­la­ki mut­ta Hol­lan­nis­sa ei. Toinen jut­tu ker­too saman tari­nan Ciba-Geigys­tä (joka on nykyään osa Novartista, yhtä kaikkein suurim­mista lääke­jäteistä) joka olisi saanut alkun­sa kopi­oimal­la Englan­nis­sa paten­toidun indigov­äri­aineen. Taaskin, Englan­nis­sa oli patent­ti­la­ki, Sveit­sis­sä ei.

    Voisi­vatko … voisi­vatko asi­at olla niin has­susti päälael­laan että mainit­se­mas­sasi Maail­man­näyt­te­lyn kat­aloog­i­ta­pauk­ses­sa olisi mukana samaa efek­tiä? Vähän niinkuin Neit­syt­saaret, Jer­sey ja Bar­ba­dos var­maan näyt­täi­sivät taloudel­lis­es­ti poikkeuk­sel­lisen tehokkail­ta ja inno­vati­ivisil­ta taloudel­lisil­ta toim­i­joil­ta nyky­maail­mas­sa, kun kat­soo sopivia talous­mittare­i­ta sadan vuo­den päästä. 

    Mut­ta vakavasti ottaen, kyl­lähän tuon argu­mentin ääreen pitää pysähtyä. Sen­tään 30 000 tuotet­ta lis­tat­tuna, ja Sveit­si kakkose­na, niin on kyl­lä hyvä pysähtyä miet­timään mis­tä syys­tä. Koulu­tus? 1800-luvun sodil­ta vält­tymi­nen, vrt. Ruotsin vau­raus Suomeen ver­rat­tuna? Vai se patent­ti­jär­jestelmän puute? Joku muu? Kaik­ki yhdessä? Miten ovat pär­jän­neet muut patent­ti­jär­jestelmät­tömät maat kuin Sveit­si? (Dun­can Wattsin elin­ten­lu­ovu­tus-case tulee mieleen) Pitäisi oikeas­t­aan päästä silmäilemään alku­peräistä aineis­toa ja kat­soa minkälainen kuva sveit­siläis­ten inno­vaat­tor­ei­den mie­len­maise­mas­ta sieltä piirtyy.

  133. Saara:

    Mie­lenki­in­toista keskustelua! En ihan kaik­keen san­ot­tuun ehtinyt paneu­tua, mut­ta tähän tekee mieli huu­taa sivus­ta pikakommentit:

    Voisinko kuitenkin pyytää ensin paneu­tu­maan siihen aikaisem­min san­ot­tuun? Pret­ty please?

  134. Pothuekir­joit­ti:

    tcrown:Monopolien haitallisu­us yhteiskun­nas­sa on teo­reet­tis­es­ti ja empi­iris­es­ti poikkeuk­sel­lisen selvä asia…
    Eihän esim. jonkun lääke­molekyylin paten­toin­ti veren­paineen hoitoon anna “monop­o­lia” kuin juuri sen yhden molekyylin hyö­dyn­tämiseen – ei siis yksinoikeutta…

    Min­u­akin hämää asioiden abstra­hoin­ti ja vielä lisäab­stra­hoin­ti niin että sume­nee taju mis­tä olti­in itse asi­as­sa puhumassa. 

    Joo, monop­o­lit ovat haitallisia, mut­ta Äärim­mäisenKauhean­Mörkö­Mo­nop­o­lin ja ei-monop­o­lin välil­lä on aste-ero­ja (pait­si binääriluku­jen maail­mas­sa). Ei päästä edes pun­taroimaan voisi­vatko edes peri­aat­teessa hyödyt voit­taa hai­tat kun ker­ran monop­o­li on aina Mörkö­Mo­nop­o­li (ja ei, en osaa sanoa ovatko nimeno­maan Patent­ti­jär­jestelmän hyödyt sen monop­o­li­hait­to­ja suuremmat).

    Ote­taan vaik­ka R‑kioskin pitäjälle myön­net­ty yksi­noikeus myy­dä tavaraa siitä nimeno­mais­es­ta kioskista. Pamp­pua heilut­ta­va väki­val­takoneis­to pitää huolen että esimerkik­si naa­purin Reiska ei voi myy­dä tavaraa kioskista, ain­oas­taan kioskin viral­lis­es­ti rek­isteröi­ty pitäjä voi. Tästä monop­o­lista aiheutuu kiistämät­tömiä teo­reet­tisia ja empi­irisiä hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Onko kyseisen monop­o­lin myön­tämisel­lä kuitenkin myös hyödyl­lisiä vaiku­tuk­sia, jot­ka ehkä jopa voit­ta­vat aiheutu­vat haitat?

    (Arvaan jo miten Mat­ti H vas­taa nyt kun pam­pun heilut­ta­mi­nen tuli mainittua…)

  135. Tietoli­iken­nejär­jestelmien stan­dar­d­oin­ti voisi ehkä olla yksi hyvä case reaal­i­maail­man “paten­tit vs. ei-patent­te­ja” ‑tilanteesta.

    Per­in­teisessä tele­com-maail­mas­sa ml. kän­nykkäverkot stan­dar­d­oin­ti on eden­nyt paten­toin­nit hyväksyen. Ehtona on ollut se, että stan­dard­i­in kuu­lu­vat essen­ti­aali­paten­tit on ollut pakko antaa lisen­sioitavak­si kohtu­ullista kor­vaus­ta vastaan.

    Vaik­ka kän­nykkäs­fäärin patent­ti­sodista riit­tääkin run­saasti huono­ja esimerkke­jä, niin ei pidä uno­htaa, että tämän stan­dar­d­oin­nin ansios­ta meil­lä on kän­nyköitä ja verkko­ja, jot­ka ovat tois­t­en­sa kanssa täysin yhteen­sopivia ja mah­dol­lis­ta­vat samo­jen pääte­laitei­den käyt­tämisen eri oper­aa­tor­ei­den verkois­sa ja eri mais­sa. Peri­aat­teessa kän­nykkä­op­er­aat­toritkin voivat rak­en­taa verkkon­sa eri valmis­ta­jien lait­teista (monas­ti näin ei toki vält­tämät­tä halu­ta toimia…)

    Monien antipaten­tistien suuresti ihaile­mas­sa Inter­net-sfääris­sä stan­dar­d­oin­ti läh­tee taas siitä, ettei paten­toitu­ja menetelmiä halu­ta ottaa mukaan RFC:ihin — tai ainakin mah­dol­liset paten­tit pitää antaa ilmaisek­si muiden käyttöön.

    Perus puucee-käyt­täjä-janipet­terin mielestä tämä tietysti on toimin­ut todel­la lois­tavasti — piuha vaan kiin­ni net­ti­in ja kaik­ki toimii. Käytän­nössä Inter­net on kuitenkin ollut hal­vaan­nut­ta­van stag­naa­tion tilas­sa jo pari vuosikym­men­tä. Tämän aikaan­han esim. IPv6 on ollut tulos­sa “just ihan koh­ta” ja runk­overkon reiti­tys­menetelmät ovat olleet sekä teo­reet­tis­es­ti että käytän­nössä rik­ki — voikin varsin perustel­lusti sanoa, että Inter­netin inno­vaa­tio­ju­na on kiertänyt samaa pien­tä ympyrää vuosikaudet.

    Samas­sa aikaikku­nas­sa esim. kän­nykkäverkko­jen puolel­la tiedon­si­irtonopeudet ovat melkein­pä miljoon­aker­tais­tuneet (kbit/s luokas­ta Gbit/s nopeuk­si­in) ja eri­lais­ten palvelu­iden määrä on suo­ras­taan räjähtänyt.

    Markki­noiden kil­pailu­ti­lan­nekaan ei tun­nu kovin mairit­tel­e­val­ta ei-patent­te­ja ‑maail­man kannal­ta — esim. runk­overkkop­uolel­la val­lit­see käytän­nössä duop­o­li (Cis­co ja Juniper), kun samaan aikaan “paho­jen patent­ti­mo­nop­o­listien” kän­nykkäverkko­maail­mas­sa merkit­täviä valmis­ta­jia on neljä. Ehkä yht­enä syynä tähän on se, että Inter­net “stan­dard­it” ovat siinä määrin löysiä, etteivät eri valmis­ta­jien lait­teet oikeasti toi­mi kun­nol­la tois­t­en­sa kanssa. Tele­com-puolel­la stadard­ei­hin taas kuu­luu yleen­sä varsin tiukat yhteen­sopivu­ustestit, jot­ka takaa­vat (ainakin jonkun­laisen käyt­tökelpoisen) yhteensopivuuden.

    Omako­htai­sista koke­muk­sista tässä maail­mas­sa voi tode­ta ehkä sel­l­aisen havain­non, että yri­tyk­set ovat aika halut­to­mia panos­ta­maan todel­la johonkin Inter­net-verkko­jut­tu­jen kehit­tämiseen — kun ensin­näkin kaik­ki ideat pitää ajaa “säkilli­nen kisso­ja” ‑kom­muu­nis­sa — ja sit­ten luovut­taa ideansa ilmaisek­si muiden käyt­töön. Eipä siinä juuri kovinkaan mon­taa euroa huvi­ta heit­tää likoon, kun tietää, että joku Cis­co on toden­näköisim­min suurin hyö­tyjä mah­dol­li­sista keksinnöistä.

    Tämän vuok­si kaik­ki kehi­tys­toim­inta tun­tuukin ole­van päivästä päivään lähin­nä “purkkaa ja rauta­lankaa” ‑tyylin fik­saus­ta, jol­la koomas­sa ole­va Inter­net pide­tään hengis­sä vielä huomisaamuun.

  136. Mikko Kivi­ran­ta: Oleel­lisem­paa on että tein kysymyk­sen sik­si että olin ihan oikeasti hukas­sa siinä minkä­tyyp­pisiä argu­ment­te­ja kelpu­u­tat. Kir­joitit muis­taak­seni että anek­dootit ja aja­tusko­keet kel­paa­vat, ei tarvi­ta aka­teemista muodol­lisu­ut­ta. Ja sit­ten kun täl­lä pal­stal­la on esitet­ty min­un mielestäni ihan päte­viä anek­doot­te­ja ja aja­tuskokei­ta, PUUF – ne ovatkin tauhkaa ja oletuksia. 

    Hmmm. Aja­tuskokei­ta nimeno­maan en muista hyväksyneeni. Ja pätevänoloiset anek­dootit ovat kyl­lä men­neet täysin ohi. Mut­ta kesustelun eten­e­m­i­nen siis vaati­nee tarkem­paa ana­lyysiä siitä mikä on “hyväksyt­tävää” evidenssia.

    Aloi­tan nyt aika alus­ta. Min­un mielessäni patent­ti­jär­jestelmä perus­tuu suh­teel­lisen yksinker­taiseen “yhteiskun­ta­sopimuk­seen”. Yhteiskun­ta tekee sopimuk­sen inno­vaat­to­rien kanssa, jon­ka mukaan yhteiskun­ta myön­tää inno­vaat­tor­eille rajal­lisen monop­o­lioikeu­den inno­vaa­tioon­sa. Täl­lai­sista monop­o­lioikeuk­sista on yhteiskun­nalle hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, mut­ta inno­vaat­torit “mak­sa­vat” nuo hyv­in­voin­ti­tap­pi­ot kas­va­neena inno­vati­ivi­suute­na ja sitä kaut­ta kas­va­neena hyv­in­vointi­na. Jot­ta patent­ti­jär­jestelmä olisi yhteiskun­nal­lis­es­ti hyväksyt­tävä, tuon kas­va­neen inno­vati­ivi­su­u­den tuot­ta­man lisähyv­in­voin­nin pitää ylit­tää ne hait­tavaiku­tuk­set mitä patent­ti­jär­jestelmä aiheuttaa.

    Käyn seu­raavas­sa läpi joitakin mah­dol­lisia havain­to­ja ja miten ne suh­tau­tu­vat eri­laisi­in hypo­tee­sei­hin patent­ti­jär­jestelmän hyödyl­lisyy­destä (ole­tan tässä, että on ole­mas­sa jokin mit­tari joka mit­taa inno­vati­ivi­su­ut­ta tai inno­vaa­tioiden määrää ja laat­ua maas­sa objektiivisesti).

    “Patent­ti­jär­jestelmä ei ole lisän­nyt maan inno­vati­ivi­su­ut­ta”. Tukee jonkin ver­ran hypo­teesia “patent­ti­jär­jestelmä on haitalli­nen”, ja fal­si­fioi hypo­teesin “patent­ti­jär­jestelmä on aina hyödylli­nen”. Sen sijaan hypo­teesi­in “joil­lakin aloil­la patent­ti­jär­jestelmä on hyödylli­nen” tuo havain­to sopii huonos­ti, mut­ta ei fal­si­fioi sitä täysin. Patent­ti­jär­jestelmä on saat­tanut allokoi­da inno­vati­ivi­su­u­den tehokkaammin. 

    “Yksit­täi­nen yri­tys on lisän­nyt inno­vati­ivi­su­ut­taan patent­ti­jär­jestelmän myötä”. Tämä ei ker­ro mitään. Ei ole tietoa siitä, kuin­ka paljon tuon yri­tyk­sen monop­o­liase­ma hait­taa muiden innovoin­tia tai ylipäätään tietoa monop­o­li­hin­noit­telun hyvinvointitappioista.

    “Toimi­ala, joka innovoi enem­män maas­sa, jos­sa on patent­ti­jär­jestelmä” (ks lain­auk­seni B&L). Tämän voisi ajatel­la tuke­van hypo­teesia “patent­ti­jär­jestelmä lisää innovoin­tia täl­lä toimi­alal­la”. Ongel­ma tässä on, että päähy­po­teesin “patent­ti­jär­jestelmä on hyödylli­nen” tukemiseen tämän rah­keet eivät oikein riitä. Pitäisi tietää, että tuo lisään­tynyt innovoin­ti on ylipäätään hyödyl­listä, että se ei ole pois jostakin vielä hyödyl­lisem­mästä, ja että muut patent­ti­jär­jestelmän hai­tat eivät ylitä noiden inno­vaa­tioiden hyö­tyjä. Tek­isi mie­leni sanoa, että neu­vos­toli­it­to jo osoit­ti tämänkaltaisen keskus­su­un­nit­telun toimimattomuuden.

    “maat, jois­sa on patent­ti­jär­jestelmä, ovat inno­vati­ivisem­pia kuin maat, jos­sa ei ole”. Jos tässä ver­rataan Soma­li­aa ja Yhdys­val­to­ja, havain­to on arvo­ton. Mut­ta jos ver­rataan lähtöti­lanteil­taan saman­laisia mai­ta, on kyseessä jo hie­man vakavam­min otet­ta­va havain­to hypo­teesin “patent­ti­jär­jestelmä on hyödylli­nen” puoles­ta. Intu­iti­ivis­es­ti luulisin, että jos jol­lain mit­tar­il­la inno­vati­ivi­su­us on suurem­pi, sil­loin on merkit­tävä osa patent­ti­jär­jestelmän haitoista onnis­tut­tu ylit­tämään, kos­ka itse epäilen, että monop­o­li­hin­noit­telu on niitä pien­impiä patent­ti­jär­jestelmän ongelmia (län­si­mais­sa). Jos havain­toon vielä saadaan mukaan se, että patent­ti­jär­jestelmän seu­rauk­se­na maan taloudelli­nen hyv­in­voin­ti on kas­vanut, ollaan jo hyvin lähel­lä fal­si­fioi­da väite “patent­ti­jär­jestelmä on haitallinen” 

    “patent­ti­lain­säädän­nön vahvis­t­a­mi­nen on vähen­tänyt inno­vati­ivi­su­ut­ta” Tämä läh­es fal­si­fioi hypo­teesin “patent­ti­jär­jestelmä on hyödylli­nen” Taka­por­tik­si jää, että on ole­mas­sa jokin opti­m­i­ta­so, minkä yli ollaan. 

    “patent­ti­lain­säädän­nön vahvis­t­a­mi­nen on lisän­nyt inno­vati­ivi­su­ut­ta” Tämä tietysti heikosti tukee hypo­teesia “patent­ti­jär­jestelmä on hyödylli­nen”, mut­ta tarvit­taisi­in mukaan ne haitat.

    Toiv­ot­tavasti nämä esimerk­it valai­se­vat ajat­telumaail­maani sen suh­teen mikä on hyväksyt­tävä anekdootti.

    Mikko Kivi­ran­ta: Voisi­vatko … voisi­vatko asi­at olla niin has­susti päälael­laan että mainit­se­mas­sasi Maail­man­näyt­te­lyn kat­aloog­i­ta­pauk­ses­sa olisi mukana samaa efektiä?

    Kuu­lostaa hie­man kum­malliselta, että maail­man­näyt­telyssä juh­li­taan suur­ta sveit­siläistä inno­vaa­tio­ta, joka on paten­toitu Englan­nis­sa viisi vuot­ta aikaisemmin.

    No, ehkä tämä ei vielä rikkonut lupaus­tani pysyä vain empi­irisessä evi­denssis­sä, vaik­ka pitkä tästäkin taas tuli.

  137. On tot­ta, että argu­ment­ti “monop­o­li vs ei monop­o­li” on määrälli­nen ja rajanve­don kannal­ta peri­aat­teessa “mieli­v­al­tainen”.

    Ideoiden (jot­ka eivät ole eksklusi­ivisia) ja fyy­sisen omaisu­u­den (joka on) ver­taami­nen on kyl­lä minus­ta jonkin­lainen navanalusjut­tu. Fyysi­nen omaisu­us on suo­jat­tu omaisu­u­den­suo­jal­la sik­si, että jos näin ei olisi, sitä käytet­täisi­in niin että se tuhoutuu, kuluu, rikkoutuu, tms.

    Infor­maa­tio ei kulu, häviä, tuhoudu, muu­tu huonom­mak­si, jne, sil­lä että sitä käytetään eli kopi­oidaan. Peli­te­o­reet­tis­es­ti tietenkin se, että kaikil­la on hieno auto tai hienos­ti toimi­va puhe­lin, eikä vain niil­lä jot­ka ovat mak­sa­neet suo­jelu­ra­haa patentin­o­mis­ta­jalle, voi olla niiden suo­jelu­ra­han mak­sajien mielestä hyväkin sijoitus. 

    Yleis­es­tiot­taen kuitenkin yhteiskun­nas­sa on syytä lähteä ns tehokku­us­pe­ri­aat­teesta. Karkeas­t­iot­taen sen voi ilmaista niin, että kun jokin sosi­aalis­es­ti tärkeä “peli” on negati­ivis- tai nol­la­sum­mainen, sen sään­töjä pitäisi pyrk­iä muut­ta­maan niin, että siitä tulee posi­ti­ivis­sum­maista. Ääries­imerkkinä tästä voidaan ottaa sopimus siitä, kum­mal­la puolel­la tietä autot aja­vat. Jos peliä pelataan “vapaasti”, niin pelti rytisee ja ihmishenkiä menetetään, joten annetaan sään­tö, jon­ka mukaan aje­taan tietyl­lä puolel­la tietä. 

    Teo­ria on vain työkalu sille, että voidaan arvioi­da pelin sään­töjä. Meil­lä on vuo­sisato­jen ajal­ta empiri­aa sen suh­teen, mitä tapah­tuu mil­läkin pelisään­tö­jen muu­tok­sel­la. Esimerkik­si tiede­tään, että senkaltainen omaisu­usjär­jeste­ly, jos­sa ihmi­nen saa omis­taa maa­ta vain jos on perinyt tietyn tit­telin, ei ole kovin tehokas. Tiede­tään myös, että esimerkik­si se, että ihmiset eivät saa kerätä säästöjä, perus­taa yri­tyk­siä, ja palkata toisia ihmisiä töi­hin, ei yleen­sä joh­da kovin hyvään lop­putu­lok­seen jos ajatel­laan että tarkoituk­se­na on että ihmisil­lä olisi asun­to­ja, ruokaa jne.

    Teo­ri­oiden rooli on tehdä ymmär­ret­täviä, yleis­lu­on­tosia seli­tyk­siä näistä sään­nön­mukaisuuk­sista. Teo­ria on abstrak­tio, joka ei ker­ro todel­lisu­ud­es­ta “kaikkea”, ja se vuo­taa, eli vaatii ehto­ja, paikkailu­ja, toisi­naan teo­reet­tisen viiteke­hyk­sen ulkop­uolelle aset­tumista jne, kun sitä sovel­letaan todel­liseen maail­maan. Hyvin har­va teo­ria niinkin sotkuis­es­ta asi­as­ta kuin ihmis­ten käyt­täy­tymi­nen vai­h­dan­nas­sa ja voiton­tavoit­telus­sa, on kuitenkaan niin onnis­tunut kuin teo­ria siitä, miten hin­nat, hyv­in­voin­ti, ja dynami­ik­ka toimii, kun kil­pailua rajoite­taan radikaalisti. 

    Jostain syys­tä meil­lä Suomes­sa kuitenkin pätee erään­lainen Jan­ten laki, mitä tulee kil­pailus­ta puhu­miseen. Suo­ma­laiseen talous­poli­it­tiseen diskurssi­in ei oikein istu kil­pailu. Kil­pailu on jotain mikä pitää kon­trol­loi­da, se pitää saa­da hal­tu­un, ei saisi olla häviäjiä. Lisäk­si pitäisi olla kaiken­laista isoa, mah­tavaa, jotain suur­ta jota voi palvoa ja jos­ta voi olla ylpeä. Esimerkik­si Bus­siy­htiöt eivät saa kil­pail­la, kos­ka eihän siitä mitään tule, että joku tulee keikut­ta­maan venettä. 

    Tois­tan nyt vielä sen mitä sanoin yllä mon­een ker­taan. Staat­tises­sa tarkastelus­sa ei yksinker­tais­es­ti ole yhtään mitään teo­reet­tista tai empi­iristä argu­ment­tia patent­tien puoles­ta. Niitä ei ole edes mah­dol­lista olla: patent­ti on (staat­tises­sa ver­tailus­sa) aivan yksikäsit­teis­es­ti vahin­golli­nen, ja vahin­gon määrä on yleisessä tapauk­ses­sa melko mit­ta­va. Tämä onkin ain­oa asia jos­ta voidaan jotain var­maa sanoa. Dynaamis­es­ta tarkastelus­ta argu­men­tit puolin ja toisin ovat vaikei­ta jo ihan sik­si, että dynaami­nen tarkastelu nyt yleis­es­tiot­taen on vaikeaa.

    Minus­ta on aivan kohtu­ullista, että todis­tus­taak­ka noin yleen­sä on niil­lä, jot­ka vaa­ti­vat rajoituk­sia joiden muis­sa yhteyk­sis­sä tiede­tään aivan var­masti tuot­ta­van hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Yllä näkyy hyvin voimakkaana sel­l­ainen asenne, jon­ka mukaan empiri­aa ei tarvi­ta, kos­ka meil­lä on jo paten­tit joten niiden vas­tus­t­a­mi­nen­han on aivan hullua.

  138. Joka tapauk­ses­sa eka jutun mukaan, ulko­muis­tista, yksi nykyään maail­man suurim­mista fir­moista, Unilever, olisi saanut alkun­sa kopi­oitu­aan käyt­töön­sä Ran­skas­sa kek­si­tyn ja paten­toidun mar­gari­inin reseptin. Ran­skas­sa kun oli siihen aikaan patent­ti­la­ki mut­ta Hol­lan­nis­sa ei. Toinen jut­tu ker­too saman tari­nan Ciba-Geigys­tä (joka on nykyään osa Novartista, yhtä kaikkein suurim­mista lääke­jäteistä) joka olisi saanut alkun­sa kopi­oimal­la Englan­nis­sa paten­toidun indigov­äri­aineen. Taaskin, Englan­nis­sa oli patent­ti­la­ki, Sveit­sis­sä ei

    Korostan vielä Caveat Emp­tor’ia näi­den jut­tu­jen suh­teen, niistä haisee tavanomaiset urbaani­le­gen­dan ainek­set. *Se* on kyl­lä help­po tarkas­taa että Perkin haki patent­tia Mau­vei­inille 1856 (muistin­varais­es­ti: ensim­mäi­nen syn­teet­ti­nen purp­pu­raväri — ain­oa aikaisem­min tun­net­tu lähde oli purp­pu­rakotilot) mut­ta en heti löy­dä mil­loin Johann Geigy alkoi valmis­taa sitä. Fuk­si­inia Geigy alkoi valmis­taa 1859, jon­ka Ver­guin oli paten­toin­ut Ran­skas­sa 1858. Geigy tuskin lisen­sioi resep­tiä mitenkään, mik­si olisi kun laki ei sitä häneltä vaat­in­ut ja ole­tan että resep­ti oli täy­del­lisenä luet­tavis­sa Ver­guinin patentissa?

    Viime vuosien Kiinaa on syytet­ty saman­ta­pais­es­ta, vaik­ka siel­lä kai ainakin paper­il­la on ollut patent­ti- ja tavaramerkki­lait käytössä. Ainakin Pekingis­sä käy­dessäni ihmettelin “Konka”-merkkisiä tele­vi­sioi­ta jot­ka näyt­tivät ihan saman­laisil­ta kuin Nokian tele­vi­sio­ta ja tek­sti “Kon­ka” oli ihan samal­la fontil­la ja samas­sa paikas­sa. Samoin paljon “Sam­sun” ‑merkkisiä tuot­tei­ta (ei ole kirjoitusvirhe).

    Sveit­sis­sä tosi­aan mm. Geig­yn kick­startin päälle rak­en­tui val­ta­vat kemi­an kon­glom­er­aatit jot­ka epäilemät­tä kyl­lä syn­teti­soi­vat koko joukon omia resepte­jään. Eiköhän Kiinas­takin ala tul­la omia inno­vaa­tioi­ta (ja arvaan: itku ja ham­mas­ten kiristys niiden kopi­oimis­es­ta) nyt kun kick­start on siel­läkin meneillään.

    Se on kyl­lä yksi pohtimisen väär­ti että Hoff­man Englan­nis­sa syn­teti­soi fuk­si­inin samaan aikaan Ver­dunista riip­pumat­ta, minus­ta olisi ollut oikeu­den­mukaista että molem­mat jotenkin oli­si­vat saa­neet palkan vaivoistaan.

  139. Tiedemies, Tcrown, kiitän viimeisim­mistä viesteistä. Ehkä vih­doinkin päästään asian ytimeen. Itse olen irti yhteyk­sistä seu­raa­van viikon. Toiv­ot­tavasti Viherinssi ja Pothue tar­joa­vat riit­tävästi vastust…ööö…tarkoitan kilpailua.

    En mal­ta olla heit­tämät­tä vielä navanaluskom­ment­tia tähän:

    Fyysi­nen omaisu­us on suo­jat­tu omaisu­u­den­suo­jal­la sik­si, että jos näin ei olisi, sitä käytet­täisi­in niin että se tuhoutuu, kuluu, rikkoutuu, tms.

    Naa­purin Reiska­han voi vain auki­oloaikana työn­tää R‑kioskin pitäjä-Jaanan syr­jään ja ilmoit­taa että men­päs nyt siitä, minä otan tämän kioskin tuo­ton klo 14–17 välil­lä. Kios­ki ei kulu enem­pää kuin se kuluisi Jaanan käsissä.

    (Ja juu, olen samaa mieltä että aineet­tomat oikeudet eivät ole 1–1 sama asia kuin aineel­liset oikeudet, ja ainee­ton ei “kulu” samal­la taval­la kuin aineellinen).

  140. Min­ua on tässäkin patent­tikeskustelus­sa häirin­nyt se läh­es yksimielis­es­ti hyväksyt­ty lähtöko­h­ta, että teknolo­gian kehit­tämi­nen asete­taan oikeas­t­aan ihmis­ten ja yhteiskun­tien ykkös­tavoit­teek­si. Mitä nopeam­min tekni­ik­ka kehit­tyy, sitä parem­min ihmiset voivat. Muista ihmis­ten tarpeista, kuten rauhanolois­sa elämis­es­tä ja turmeltumat­tomas­ta luon­nos­ta naut­timis­es­ta ei niin väliä, pait­si jos niitä voidaan tuotan­nol­lis­es­ti hyödyntää.

    Niin­pä tässäkin keskustelus­sa ole­tuk­se­na näyt­tää ole­van, että jos paten­tit edis­tävät tekni­ikan kehi­tys­tä, ne ovat oikein, ja jos ne eivät sitä tee, ne ovat väärin.

    Minus­ta tämä arvioin­tipe­ruste on aivan liian kapea. Paljon tärkeämpi kysymys on se, miten paten­tit vaikut­ta­vat yhteiskun­tien yht­enäisyyk­si­in ja luon­to­suhteisi­in. Pahen­ta­vatko ne sosi­aal­isia kon­flik­te­ja ja aiheut­ta­vatko ne lisä­painet­ta luon­non hyö­dyn­tämiseen ver­rat­tuna talouteen, jos­sa tekni­ikan kehi­tys­tä ei yritetä paten­teil­la kannustaa.

    Toisin sanoen, pahen­ta­vatko paten­tit yhteis­maan ongel­maa, luon­toa ja ihmisiä kulut­tavaa kil­pailua niistä peri­aat­teessa niuk­ista fyy­si­sistä voimavaroista, joi­ta luon­to ja ihmiset val­taa­jilleen tar­joa­vat, vai helpot­ta­vatko paten­tit sitä. 

    Jos paten­tit pahen­ta­vat yhteis­maan ongel­maa, ne ovat huono­ja, jos ne helpot­ta­vat sitä, ne ovat hyviä. Tästä esitin näke­myk­seni edel­lä olevas­sa kom­men­tis­sa (kak­si peukkua). Sen mukaan on ilmi­selvää, että patent­ti­jär­jestelmä pahen­taa yhteis­maan ongel­maa. Eikä kukaan esit­tänyt vas­takkaista näke­mys­tä. Silti kinataan siitä jo peri­aat­teessa ratkaise­mat­tomas­ta kysymyk­ses­tä kum­mas­sa tekni­ik­ka kehit­ty­isi nopeam­min, paten­til­lises­sa vai paten­tit­tomas­sa maailmassa.

  141. Tiedemies:
    Staat­tises­sa tarkastelus­sa ei yksinker­tais­es­ti ole yhtään mitään teo­reet­tista tai empi­iristä argu­ment­tia patent­tien puoles­ta. Niitä ei ole edes mah­dol­lista olla: patent­ti on (staat­tises­sa ver­tailus­sa) aivan yksikäsit­teis­es­ti vahin­golli­nen, ja vahin­gon määrä on yleisessä tapauk­ses­sa melko mittava. 

    Joo — staat­tises­sa tarkastelus­sa keväisen autover­ou­ud­is­tuk­senkin olisi pitänyt tuo­da sato­ja miljoo­nia veroeu­ro­ja Jutan säästö­pos­su­un, mut­ta kuikas kävikään. Samoil­la perusteil­la Jut­ta ja Eki ovat aja­mas­sa transak­tio­raip­paveroa paho­jen riis­tokap­i­tal­is­ti­pankki­irien rankaisemisek­si — kun eihän ko. veros­ta olisi mis­sään nimessä mitään hait­taa vaan Ekin ruu­tu­pa­per­ille tekemien laskelmien mukaan Jutan laari­in ropi­sisi reilut puolim­il­jar­dia tuos­ta vain!

    Jotenkin tästä keskustelus­ta tulee välil­lä mieleen vit­si talousti­eteil­i­jästä, joka reaal­i­mail­man ilmiötä ihme­tel­lessä kysyy ensim­mäisenä, että toimi­iko se teoriassa… 😉

  142. Poth1ue1: Tietoli­iken­nejär­jestelmien stan­dar­d­oin­ti voisi ehkä olla yksi hyvä case reaal­i­maail­man “paten­tit vs. ei-patent­te­ja” ‑tilanteesta.

    Kiitos. Olen tässä yrit­tänyt tek­stisi poh­jal­ta asi­aa pohdiskel­la, ja seu­raavas­sa muu­ta­ma kysymys/kommentti. Kos­ka ymmär­ryk­seni tietoli­iken­nejär­jestelmistä on suh­teel­lisen vaa­ti­ma­ton, pahoit­te­len jo etukä­teen jos kom­ment­ti­ni ova lapsellisia.

    Poth1ue1: Per­in­teisessä tele­com-maail­mas­sa ml. kän­nykkäverkot stan­dar­d­oin­ti on eden­nyt paten­toin­nit hyväksyen. Ehtona on ollut se, että stan­dard­i­in kuu­lu­vat essen­ti­aali­paten­tit on ollut pakko antaa lisen­sioitavak­si kohtu­ullista kor­vaus­ta vastaan.

    Näk­isin, että tuol­lainen pakkolisen­soin­ti, etenkin täl­laises­sa tapauk­ses­sa jos­sa ilmeis­es­ti lisenssin kus­tan­nus­ta­sos­ta voidaan jol­lain tavoin sopia jo ennen kuin tuo ote­taan stan­dard­i­in, pois­taa merkit­tävän osan patent­ti­jär­jestelmän pahim­mista ongelmista.

    Poth1ue1: Perus puucee-käyt­täjä-janipet­terin mielestä tämä tietysti on toimin­ut todel­la lois­tavasti – piuha vaan kiin­ni net­ti­in ja kaik­ki toimii. Käytän­nössä Inter­net on kuitenkin ollut hal­vaan­nut­ta­van stag­naa­tion tilas­sa jo pari vuosikym­men­tä. Tämän aikaan­han esim. IPv6 on ollut tulos­sa “just ihan koh­ta” ja runk­overkon reiti­tys­menetelmät ovat olleet sekä teo­reet­tis­es­ti että käytän­nössä rik­ki – voikin varsin perustel­lusti sanoa, että Inter­netin inno­vaa­tio­ju­na on kiertänyt samaa pien­tä ympyrää vuosikaudet.

    Jos nyt täl­laise­na perus puucee-käyt­täjä-janipet­ter­inä ver­taan inter­netin runk­overkkote­knolo­giaa vesiputkite­knolo­giaan tai sähkön­si­ir­tote­knolo­giaan, niin kaik­ki nämä toimi­vat ainakin min­un asun­nos­sani lait­ta­mal­la piuha seinään. Piuhan rakenne tietysti riip­puu siitä halu­anko siirtää vet­tä, sähköä vai bit­te­jä. Näitä yhdis­tää myös se, että en noista teknolo­gioista juuri mitään ymmär­rä, mut­ta en tiedä onko vesi­jo­htote­knolo­gias­sa tapah­tunut kovin merkit­tävää kehi­tys­tä viime vuosikym­meninä? Tai korkeajännitejohdoissa? 

    Se, mitä tässä ajan takaa, on se, että voiko olla, että teknolo­gia on jo niin “hyvää” (vaik­ka olisikin jol­lain taval­la rik­ki), että kel­lään(*) ei ole taloudel­lisia kan­nustei­ta sen kehit­tämiseen? Vesi­jo­htoi­hin voitaisi­in var­masti kehit­tää pin­noit­tei­ta, jot­ka pienen­täi­sivät paine­häviöitä jonkun ver­ran, mut­ta kan­nat­taako siihen tutkimuk­seen kenenkään sat­sa­ta, oli patent­te­ja tai ei?

    En tiedä mis­tä ipv6:n imple­men­toin­ti kiikas­taa, mut­ta tuskin ainakaan siitä, että sitä ei ole vielä keksitty.

    (*)Liit­tyy myös Viherinssin kysymyk­seen “kuka sit­ten kek­sisi asioi­ta jos paten­nt­te­ja ei olisi?” Ensin­näkin, kysymyk­ses­tä tulee mieleen tari­na entis­es­tä Neu­vos­toli­iton keskus­su­un­nit­teli­jas­ta, joka yrit­tää jankut­taa ja kysyä, että kuka siinä markki­na­t­aloudessa oikein päät­tää kuin­ka paljon ja mis­sä tuote­taan. Vas­taus tuo­hon Viherinssin kysymyk­seen tietysti on, että se, kenel­lä on siihen suurim­mat taloudel­liset kan­nus­teet. Ei ole ole­mas­sa sään­töä, että vain tuot­tei­den valmis­ta­jat tek­i­sivät inno­vaa­tioi­ta. Ks. https://afinetheorem.wordpress.com/2011/09/27/the-sources-of-innovation-e-von-hippel-1988/ Jos kel­lään ei ole taloudel­lisia kan­nustei­ta tehdä inno­vaa­tio­ta paten­tit­tomas­sa maail­mas­sa, niin kyl­lä sil­loin on syytä tarkkaan pohtia onko ko. inno­vaa­tio ylipäätään hyödylli­nen. Perus­tutkimuk­selle tilanne taitaa olla tuo, että kel­lään ei ole kan­nustei­ta siihen, mut­ta kos­ka sitä pide­tään hyödyl­lisenä, sen rahoi­tus taitaa tyyp­il­lis­es­ti olla julkista.

    Poth1ue1: Samas­sa aikaikku­nas­sa esim. kän­nykkäverkko­jen puolel­la tiedon­si­irtonopeudet ovat melkein­pä miljoon­aker­tais­tuneet (kbit/s luokas­ta Gbit/s nopeuk­si­in) ja eri­lais­ten palvelu­iden määrä on suo­ras­taan räjähtänyt.

    Voitko ava­ta tätä täl­laiselle janipet­ter­ille? 20 vuodessa kodin kiin­teät tiedon­si­irtonopeudet ovat käyneet läpi saman­su­u­ruisen kehi­tyk­sen (pait­si että en tiedä sen enem­pää koti­talouk­sille suun­nat­tua mobi­il­ia kuin kiin­teää Gbit/s luokan yhteyt­tä). Ja samas­sa ajas­sa ne janipet­terin käyt­tämät inter­net-palve­lut, jot­ka ovat viime vuosi­na alka­neet näkyä mobi­ililait­teis­sa, ovat olleet kiin­teän yhtey­den päässä peruskau­raa jo pitkään.

  143. tcrown: (*)Liit­tyy myös Viherinssin kysymyk­seen “kuka sit­ten kek­sisi asioi­ta jos paten­nt­te­ja ei olisi?” Ensin­näkin, kysymyk­ses­tä tulee mieleen tari­na entis­es­tä Neu­vos­toli­iton keskus­su­un­nit­teli­jas­ta, joka yrit­tää jankut­taa ja kysyä, että kuka siinä markki­na­t­aloudessa oikein päät­tää kuin­ka paljon ja mis­sä tuote­taan. Vas­taus tuo­hon Viherinssin kysymyk­seen tietysti on, että se, kenel­lä on siihen suurim­mat taloudel­liset kannusteet.

    Ei, kysymyk­seni ei ole tuo. Kysymyk­seni kos­kee sitä, että on aivan tiet­ty joukko inno­vaa­tioi­ta, joiden kohdal­la on hyvin vaikea löytää real­is­tisia vai­h­toe­htoisia rahoitustapoja.

    Perus­tutkimuk­selle tilanne taitaa olla tuo, että kel­lään ei ole kan­nustei­ta siihen, mut­ta kos­ka sitä pide­tään hyödyl­lisenä, sen rahoi­tus taitaa tyyp­il­lis­es­ti olla julkista.

    Ainakin teo­ri­as­sa voisi ajatel­la, että perus­tutkimus­ta rahoite­taan, kos­ka sen usko­taan tuot­ta­van jotain erit­täin pitkän aikavälin kulut­tua. (Ja kos­ka se ei ole kovin kallista; perus­tutkimuk­sen rahoi­tus on vähäistä ver­rat­tuna sen tulosten tuot­toon. Julki­nen rahoi­tus harvem­min toimii pitkän aikavälin tuot­to-odotusten perusteella.)

    Mut­ta tietysti sit­ten päästään tähän:

    Saara: Jos paten­tit­to­muus johtaisikin jonkin tietyn­tyyp­pisen kehi­tystyön lop­pumiseen, niin mitä siitä? Tilalle tulisi muun­tyyp­pistä toim­intaa. Toden­näköis­es­ti sel­l­aista, joka olisi yhteiskun­nal­lis­es­ti arvokkaampaa. 

    Otan esimerkik­si fik­ti­ivisen inno­vaa­tion, joka paran­taa paperikoneen energiatehokkuutta.

    Nyky­mallis­sa sen voi kek­siä paperikoneen tek­i­jä, paperite­htaan oma tuoteke­hi­tys tai joku aivan kol­mas osa­puoli. Kek­si­jäl­lä on käytän­nössä noin kymme­nen vuot­ta aikaa ottaa ilo irti keksinnöstään.

    Ilman patent­tien suo­maa tur­vaa inno­vaa­ti­olle on vaikea löytää mak­sa­jaa. Yksit­täisen paperite­hdaskon­sernin ei kan­na­ta sitä mak­saa, kos­ka se kopi­oidaan ensim­mäisen asen­nuk­sen jäl­keen. Yksit­täisen paperikonevalmis­ta­jan ei myöskään kan­na­ta sitä mak­saa samas­ta syys­tä. Kol­man­nel­la osa­puolel­la on vielä vähem­män insen­ti­iviä, kos­ka keksin­nön voi myy­dä vain ker­ran, eikä ylläolevil­la ole kan­nustet­ta ostaa sitä.

    Tässä on huo­mat­ta­va se, ettei paperite­hdas­ta ihan hirveästi kiin­nos­ta, mak­saako paperin tekem­i­nen muu­ta­man pros­entin enem­män vai vähem­män, jos sama muu­tos kos­kee kilpailijoitakin.

    Jäl­jelle jää crowd­sourc­ing. Se ei kuitenkaan kovin paljon tilan­net­ta pelas­ta (eikä ole käytän­nössä real­is­tista aika­jän­tei­den ja riskien vuok­si). Sil­loin keksin­nön pitäisi mak­saa itsen­sä lop­pukäyt­täjälle kil­pailue­tu­na takaisin parin fir­man parin seu­raa­van paperikoneen aikana.

    Paten­tit­tomas­sa tilanteessa crowd­sourcingi­in osal­lis­tu­vat osta­vat itselleen lyhyen ajan kestävän kil­pailue­dun, jon­ka muut saa­vat sit­ten koh­ta ilmaisek­si. Paten­til­lises­sa tilanteessa keksin­nön osta­jat osta­vat itselleen kil­pailue­dun seu­raaviksi vuosik­si, ja kil­pail­i­jat joutu­vat myös mak­samaan samas­ta edusta.

    (Sivukom­ment­ti­na tässä tietysti se, että noille paperite­htaille teknolo­gian kehit­tymi­nen on vält­tämätön paha. Nykyti­lanteessa niiden on pakko osal­lis­tua siihen.)

    Nyt min­ua tietysti voi syyt­tää kir­sikan­poinnista, jos val­itsin sen suun­nilleen ain­oan keksin­nön, joka jäisi tekemät­tä. En valin­nut. Teol­lis­ten pros­essien paran­tamiseen liit­tyvien merkit­tävien keksin­tö­jen tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­set ovat tyyp­il­lis­es­ti miljoo­nia ja tuoteke­hi­tysa­jat viidestä vuodes­ta ylöspäin.

    Yksi merk­ki tästä on se, että erikois­tuneet high tech ‑fir­mat joutu­vat käytän­nössä myymään osaamis­taan maail­man­laa­juis­es­ti, kos­ka kan­nat­tavu­us­ra­ja vaatii asi­akaspo­ten­ti­aa­lik­si kaik­ki mah­dol­liset asi­akkaat maailmassa.

    Seu­raa­va kysymys on tietysti se, oli­si­vatko nämä ilman patent­tioikeuk­sia tuot­teis­ta­mat­ta jäävät keksin­nöt sel­l­aisia, että niil­lä on yhteiskun­nal­lista merk­i­tys­tä. Ovat. Nimit­täin teol­lisen toimin­nan (tai vaik­ka sähkön­tuotan­non tai siir­ron) tehokku­ut­ta paran­ta­vat keksin­nöt ovat tyyp­il­lis­es­ti täl­laisia keksintöjä.

  144. Viherinssi: Kysymyk­seni kos­kee sitä, että on aivan tiet­ty joukko inno­vaa­tioi­ta, joiden kohdal­la on hyvin vaikea löytää real­is­tisia vai­h­toe­htoisia rahoitustapoja.

    Sil­loin sen empi­irisen evi­denssin löytämi­nen ei liene kovin han­kalaa, kos­ka “kaik­ki” tuon joukon inno­vaa­tiot maail­man­his­to­ri­as­sa on tehty vain niis­sä mais­sa mis­sä on patent­ti­jär­jestelmä. Ja niitä on tehty enem­män niis­sä mais­sa mis­sä patent­ti­lain­säädän­tö on tiukempi. 

    Viherinssi: Ilman patent­tien suo­maa tur­vaa inno­vaa­ti­olle on vaikea löytää mak­sa­jaa. Yksit­täisen paperite­hdaskon­sernin ei kan­na­ta sitä mak­saa, kos­ka se kopi­oidaan ensim­mäisen asen­nuk­sen jäl­keen. Yksit­täisen paperikonevalmis­ta­jan ei myöskään kan­na­ta sitä mak­saa samas­ta syys­tä. Kol­man­nel­la osa­puolel­la on vielä vähem­män insen­ti­iviä, kos­ka keksin­nön voi myy­dä vain ker­ran, eikä ylläolevil­la ole kan­nustet­ta ostaa sitä.

    Eikä myöskään koko pääo­man tuot­tavu­u­den, sähköisen paperin ja inter­netin kanssa tais­tel­e­val­la paperi­te­ol­lisu­udel­la ole insen­ti­iviä perus­taa kon­sor­tio­ta ko. inno­vaa­tion kehit­tämiseen? (kcl.fi)

    Viherinssi: Seu­raa­va kysymys on tietysti se, oli­si­vatko nämä ilman patent­tioikeuk­sia tuot­teis­ta­mat­ta jäävät keksin­nöt sel­l­aisia, että niil­lä on yhteiskun­nal­lista merk­i­tys­tä. Ovat. Nimit­täin teol­lisen toimin­nan (tai vaik­ka sähkön­tuotan­non tai siir­ron) tehokku­ut­ta paran­ta­vat keksin­nöt ovat tyyp­il­lis­es­ti täl­laisia keksintöjä.

    Täysin riip­pumat­ta siitä kuin­ka tehokas­ta ko. teolli­nen toim­inta jo on?

    Viherinssi: Sivukom­ment­ti­na tässä tietysti se, että noille paperite­htaille teknolo­gian kehit­tymi­nen on vält­tämätön paha.

    Tai­dat olla viet­tänyt liikaa aikaa joukoa­hosten kanssa. Paperite­htaan omis­ta­jille kel­paa kyl­lä erit­täin hyvin inno­vaa­tio, mil­lä nykyi­nen onnet­toman pieni tulos voidaan tehdä hie­man pienem­mäl­lä kulu­rak­en­teel­la ja/tai pääomalla.

  145. Viherinssi: Ainakin teo­ri­as­sa voisi ajatel­la, että perus­tutkimus­ta rahoite­taan, kos­ka sen usko­taan tuot­ta­van jotain erit­täin pitkän aikavälin kulut­tua. (Ja kos­ka se ei ole kovin kallista; perus­tutkimuk­sen rahoi­tus on vähäistä ver­rat­tuna sen tulosten tuot­toon. Julki­nen rahoi­tus harvem­min toimii pitkän aikavälin tuot­to-odotusten perusteella.)

    Ei kallista?? Niin kuin CERN ja LHC?

    Tässä on huo­mat­ta­va se, ettei paperite­hdas­ta ihan hirveästi kiin­nos­ta, mak­saako paperin tekem­i­nen muu­ta­man pros­entin enem­män vai vähem­män, jos sama muu­tos kos­kee kilpailijoitakin.

    Juuri näin. Niin­pä ilman patent­te­ja tilanne olisi sama, mut­ta paperi pari pros­ent­tia kalli­im­paa ja sitä tuotet­taisi­in vähän vähem­män. Mitä sit­ten? Onko mielestäsi nyky­isin tuotet­tu paper­imäärä — pos­tiluukuis­takin tule­va — jotenkin liian vähäistä? Jos min­ul­ta kysytään, niin sitä on kyl­lik­si asti.

  146. Viherinssi,

    Olisiko sit­ten yhteiskun­nan kannal­ta kamalan ikävää, jos tuo mainit­se­masi, pari pros­ent­tia paperikoneen tehoa nos­ta­va keksin­tö jäisi tekemät­tä? Jos olisi, yhteiskun­ta var­maan mielel­lään mak­saisi keksin­nön ja vapaut­taisi sen paperite­htaiden käytettäväksi.

    Paten­tit­toman jär­jestelmän etu olisi juuri se, että keksin­nöt, jot­ka eivät ole riit­tävän arvokkai­ta tuot­taak­seen kek­si­jälleen riit­tävän palkkion _ilman_ patent­tia, jäävät tekemät­tä ja niiden sijas­ta tehdään keksin­töjä, jot­ka ovat.

    Nyt min­ua tietysti voi syyt­tää kir­sikan­poinnista, jos val­itsin sen suun­nilleen ain­oan keksin­nön, joka jäisi tekemät­tä. En valin­nut. Teol­lis­ten pros­essien paran­tamiseen liit­tyvien merkit­tävien keksin­tö­jen tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­set ovat tyyp­il­lis­es­ti miljoo­nia ja tuoteke­hi­tysa­jat viidestä vuodes­ta ylöspäin.

    Okei, mut­ta — pahoit­te­lut ehkä tyh­mästä kysymyk­ses­tä — mis­tä me tiedämme, että nämä keksin­nöt ovat tarpeellisia? 

    Mobi­ilite­knolo­giayri­tyk­set has­saa­vat ties mil­laisia sum­mia rahaa keskinäisi­in patent­tiki­is­toi­hin, joi­ta jotkut käyvät sil­loikin, kun itsekin tietävät ole­vansa väärässä: siinä kun on mah­dol­lisu­us tehdä rahaa jos oma lakimiesarmei­ja sat­tuu tästä huoli­mat­ta saa­maan yliot­teen. Pelkästään siitä, että joku käyt­tää johonkin paljon rahaa, ei voi­da päätel­lä, onko han­ke yhteisön kannal­ta tarpeelli­nen, hyödylli­nen vai jopa vahingollinen.

  147. Mat­ti H:
    Min­ua on tässäkin patent­tikeskustelus­sa häirin­nyt se läh­es yksimielis­es­ti hyväksyt­ty lähtöko­h­ta, että teknolo­gian kehit­tämi­nen asete­taan oikeas­t­aan ihmis­ten ja yhteiskun­tien ykköstavoitteeksi.

    Tämä on min­unkin mielestäni ongel­ma. Kaikkea­han voi kehit­tää ja jär­jestää asiansa siten, että ihmiset joutu­vat siitä mak­samaan. Tämä on aivan eri asia kuin hyv­in­voin­nin kasvu.

    Ihmiset eivät lopet­taisi ajat­telua, tehokku­u­den hakemista, entistä parem­pi­en toim­intat­apo­jen kek­simistä ja uusien ideoiden kehit­te­lyä, vaik­ka paten­teista luovut­taisi­in. Tuo on ihmiselle laji­tyyp­il­listä, ja omi­naisu­us on ollut ole­mas­sa paljon ennen patenttijärjestelmää.

  148. Käsit­teistä vielä huomio: crowd­fund­ing tarkoit­taa joukko­ra­hoi­tus­ta, crowd­sourc­ing puolestaan joukko­jen hyö­dyn­tämistä han­k­in­nan, inno­vaa­tion, kehi­tystyön jne. tekemisessä.

  149. Viherinssi:
    Ilman patent­tien suo­maa tur­vaa inno­vaa­ti­olle on vaikea löytää mak­sa­jaa. Yksit­täisen paperite­hdaskon­sernin ei kan­na­ta sitä mak­saa, kos­ka se kopi­oidaan ensim­mäisen asen­nuk­sen jäl­keen. Yksit­täisen paperikonevalmis­ta­jan ei myöskään kan­na­ta sitä mak­saa samas­ta syys­tä. Kol­man­nel­la osa­puolel­la on vielä vähem­män insen­ti­iviä, kos­ka keksin­nön voi myy­dä vain ker­ran, eikä ylläolevil­la ole kan­nustet­ta ostaa sitä.

    Tässä on huo­mat­ta­va se, ettei paperite­hdas­ta ihan hirveästi kiin­nos­ta, mak­saako paperin tekem­i­nen muu­ta­man pros­entin enem­män vai vähem­män, jos sama muu­tos kos­kee kilpailijoitakin. 

    Ei, vaan tehtaan olisi sil­loin pakko ottaa uusi menetelmä heti käyt­töön ettei jää kil­pail­i­joista jälkeen. 

    Tätä tapah­tuu jatku­vasti asiois­sa jot­ka eivät ole paten­toitavis­sa, kuten liike­toim­intain­no­vaa­tiois­sa. Joku on kehit­tänyt kon­sep­tit esim. hal­pa­len­to­toimin­nalle, pikaruokalalle, lean-pros­es­sille tai ome­na-hotellille siitä huoli­mat­ta, että ne ovat vapaasti kopioitavissa.

  150. Mat­ti H: Ei kallista?? Niin kuin­CERN ja LHC?

    CERNin rahoi­tus on mil­jar­di vuodessa. Nokia käyt­ti vuon­na 2011 noin 5,6 mil­jar­dia t&k:hon. Eli ei kallista.

    Juuri näin. Niin­pä ilman patent­te­ja tilanne olisi sama, mut­ta paperi pari pros­ent­tia kalli­im­paa ja sitä tuotet­taisi­in vähän vähemmän.

    Olen­naisem­paa on se, että paperin tuot­ta­mi­nen veisi nyky­istä enem­män resursse­ja. Onko se hyvä? Ts. min­un näkökul­mani on se, että kaik­ki resurssite­hokku­ut­ta paran­ta­va tuoteke­hi­tys on lähtöko­htais­es­ti hyvää. Tuotan­tomäärät riip­pu­vat sit­ten jostain muus­ta. (Kysyn­tä, resurssien hin­ta, jne.)

  151. Saara:
    Viherinssi,

    Olisiko sit­ten yhteiskun­nan kannal­ta kamalan ikävää, jos tuo mainit­se­masi, pari pros­ent­tia paperikoneen tehoa nos­ta­va keksin­tö jäisi tekemät­tä? Jos olisi, yhteiskun­ta var­maan mielel­lään mak­saisi keksin­nön ja vapaut­taisi sen paperite­htaiden käytettäväksi.

    Peri­aat­teessa voisimme jät­tää kaik­ki yhteiskun­nal­lis­es­ti hyödyl­liset keksin­nöt yhteiskun­nan mak­set­tavak­si. Jos yhteiskun­ta olisi ratio­naa­li­nen toim­i­ja, niin tämähän sopisi aika hyvinkin.

    Mut­ta pidätkö itse sitä real­is­tise­na, että esimerkik­si YK:n alla maat päät­täi­sivät perus­taa tuoteke­hi­tys­ra­has­ton, jon­ka rahoil­la tehdään yhteiskun­nal­lis­es­ti hyödyl­lisiä keksin­töjä? Jotenkin tun­tuu, että tuo olisi aina se ensim­mäi­nen säästöko­hde, yhteiskun­nat ovat erit­täin huono­ja investoimaan pitkäl­lä tähtäimel­lä muutenkaan, ja jos vielä on ris­ki siitä, että edun saakin jokin muu maa…

    Paten­tit­toman jär­jestelmän etu olisi juuri se, että keksin­nöt, jot­ka eivät ole riit­tävän arvokkai­ta tuot­taak­seen kek­si­jälleen riit­tävän palkkion _ilman_ patent­tia, jäävät tekemät­tä ja niiden sijas­ta tehdään keksin­töjä, jot­ka ovat.

    Ilman muu­ta. Mut­ta mis­tä tulee se aja­tus, että esimerkik­si lääk­keet oli­si­vat turhia keksin­töjä? Tai vaik­ka ener­giate­hokku­ut­ta paran­ta­vat keksinnöt.

    Okei, mut­ta – pahoit­te­lut ehkä tyh­mästä kysymyk­ses­tä – mis­tä me tiedämme, että nämä keksin­nöt ovat tarpeellisia?

    Onko teknolo­gian kehi­tys tarpeel­lista? Minus­ta esimerkik­si ener­gia- ja ympäristöte­hokku­u­den paran­t­a­mi­nen on aidosti tarpeel­lista. Ja juuri sil­lä alal­la on hyvin paljon keksin­töjä, joille ei löy­dy markki­na­t­aloud­es­ta takaisin­mak­sua, jos niil­lä ei ole patenttisuojaa.

    Mobi­ilite­knolo­giayri­tyk­set has­saa­vat ties mil­laisia sum­mia rahaa keskinäisi­in patent­tiki­is­toi­hin, joi­ta jotkut käyvät sil­loikin, kun itsekin tietävät ole­vansa väärässä: siinä kun on mah­dol­lisu­us tehdä rahaa jos oma lakimiesarmei­ja sat­tuu tästä huoli­mat­ta saa­maan yliot­teen. Pelkästään siitä, että joku käyt­tää johonkin paljon rahaa, ei voi­da päätel­lä, onko han­ke yhteisön kannal­ta tarpeelli­nen, hyödylli­nen vai jopa vahingollinen.

    Aivan oikein. Mut­ta nyt minus­ta tun­tuu, että argu­men­tit on jo ker­taalleen kier­rätet­ty täällä.

    Tois­tan vielä oman näkökul­mani. Lyhyen takaisin­mak­sua­jan keksin­nöt eivät tarvitse patent­tisuo­jaa (suurin osa mobi­il­i­tauhkas­ta), kos­ka niiden kopi­oi­jat ovat aut­ta­mat­ta myöhässä kuitenkin. Eri­tyis­es­ti ohjelmistopaten­teis­sa on tätä vikaa sekä empi­iris­ten havain­to­jen että tutkimuk­senkin mukaan.

    Sen sijaan pitkän takaisin­mak­sua­jan keksin­nöt tarvit­se­vat jonkin suo­jan tai muun rahoituk­sen. Lääk­keet ovat esimerk­ki tästä. Samoin suurin osa teol­lisu­u­den toim­intaan liit­tyvistä parannuksista.

    Sen lisäk­si noiden oikeu­denkäyn­tien niput­ta­mi­nen on vaar­al­lista. Iso osa mobi­il­ialan “patent­tioikeu­denkäyn­neistä” on jotain muu­ta IPR-oikeu­denkäyn­tiä, joko tavaramerkeistä tai hyödyllisyysmalleista.

    Jos kyse on isoista rahoista, oikeu­denkäyn­te­jä kil­pail­i­joiden välil­lä tulee aina ja väistämät­tä. Jos toiselta voi saa­da mil­jardin kor­vaus­ta pros­entin toden­näköisyy­del­lä, kymme­nen miljoo­nan ris­ki kan­nat­taa ottaa. Sil­lä sit­ten mak­saakin jo aika paljon sekä omia että tois­t­en kulu­ja. Tässä mekanis­mis­sa on se piirre, että se ei ole sidok­sis­sa patent­ti­lain­säädän­töön, kos­ka ne oikeu­denkäyn­nit voidaan käy­dä vaik­ka väärän­väris­es­tä taus­tas­ta main­osku­van takana.

    Ain­oa tapa päästä imma­te­ri­aalioikeuk­si­in liit­tyvistä oikeu­denkäyn­neistä eroon on han­kki­u­tua imma­te­ri­aalioikeuk­sista ja niihin liit­tyvistä liike­salaisuuk­sista kokon­aan eroon.

  152. tcrown: Sil­loin sen empi­irisen evi­denssin löytämi­nen ei liene kovin han­kalaa, kos­ka “kaik­ki” tuon joukon inno­vaa­tiot maail­man­his­to­ri­as­sa on tehty vain niis­sä mais­sa mis­sä on patent­ti­jär­jestelmä. Ja niitä on tehty enem­män niis­sä mais­sa mis­sä patent­ti­lain­säädän­tö on tiukempi.

    Valitet­tavasti sen empi­irisen evi­denssin löytämi­nen on siitä vaikeaa, että mod­ernien kopi­oin­timah­dol­lisuuk­sien aikakaudel­la ei tai­da löy­tyä niitä mai­ta, jois­sa ei olisi patent­tisuo­jaa. Tämän­tyyp­pis­ten keksin­tö­jen kohdal­la erot patent­tisuo­jas­sa ovat varsin mar­gin­aal­isia eri maid­en välil­lä, joten siitäkään ei oikein derivaat­taa saada.

    Mut­ta ehkäpä tuo aiem­min siteer­aa­masi 1800-luvun esimerk­ki onkin ihan hyvä. Vaik­ka kopi­oin­timah­dol­lisu­udet oli­vat paljon hitaampia ja huonom­pia, sil­loinkin paten­tit­tomat maat keskit­tyivät mui­hin asioi­hin (ruo­ka ja tieteel­liset instrumentit).

    Eikä myöskään koko pääo­man tuot­tavu­u­den, sähköisen paperin ja inter­netin kanssa tais­tel­e­val­la paperi­te­ol­lisu­udel­la ole insen­ti­iviä perus­taa kon­sor­tio­ta ko. inno­vaa­tion kehit­tämiseen? (kcl.fi)

    Tuos­sa kon­sor­tios­sa on suo­ma­lainen paperi­te­ol­lisu­us mukana, joten rahoi­tus­ta on paljon vähem­män kuin jos koko maail­man teol­lisu­us olisi mukana. Lisäk­si KCL:n toim­inta on jatku­vasti ollut vaakalau­dal­la juuri sen vuok­si, että mukanaoli­jat eivät enää oikein tiedä, onko järkeä kehit­tää asioi­ta yhdessä.

    Tai­dat olla viet­tänyt liikaa aikaa joukoa­hosten kanssa. Paperite­htaan omis­ta­jille kel­paa kyl­lä erit­täin hyvin inno­vaa­tio, mil­lä nykyi­nen onnet­toman pieni tulos voidaan tehdä hie­man pienem­mäl­lä kulu­rak­en­teel­la ja/tai pääomalla.

    Kel­paa tietenkin. Ja sitä varten nykyisel­lä mallil­la näi­den inno­vaa­tioiden kehit­tämi­nen kan­nat­taa, kos­ka niille on markki­nat. Mut­ta jos inno­vaa­tiot oli­si­vat vapaasti kopi­oitavis­sa, paperite­htait­ten ei kan­nat­taisi kaikkien niput­tau­tua yhteen tekemään jotain inno­vaa­tio­ta, kos­ka se ei muut­taisi keskinäistä kilpailutilannetta.

    Paperite­htaan omis­ta­jan saa­man siivun kannal­ta tärkein­tä on se, että tehdas osaa tehdä pape­ria halvem­mal­la kuin kilpailijansa.

    Paten­tit­tomas­sa maail­mas­sa keksin­nöstä on mak­sa­jalleen iloa juuri sen aikaa, että se ehditään kopi­oi­da. Tämä nos­taa kan­nat­tavu­us­ri­man jon­nekin aivan muualle kuin mis­sä se nyt on.

  153. Saara:
    Käsit­teistä vielä huomio: crowd­fund­ing tarkoit­taa joukko­ra­hoi­tus­ta, crowd­sourc­ing puolestaan joukko­jen hyö­dyn­tämistä han­k­in­nan, inno­vaa­tion, kehi­tystyön jne. tekemisessä.

    Pitäisi var­maankin joskus lukea omat tek­stin­sä läpi… Nuo ovat niin vaikei­ta olleet nuo vieras­sanat min­ulle. Siis tietysti fundingista puhuin.

    Crowd­sourc­ing taas on asia, joka kuu­lostaa kival­ta, mut­ta toimii käytän­nössä vain imma­te­ri­aal­i­sis­sa tuot­teis­sa. Kil­pailupo­h­jaiset (X Prize ehkä suurim­pana) voivat joskus toimia, mut­ta ne vaa­ti­vat jostain paljon rahaa, ja yleen­sä haas­tavis­sa kil­pailuis­sa voit­ta­jille maine on tärkeäm­pää kuin raha.

  154. Viherinssi:Lisäk­si KCL:n toim­inta on jatku­vasti ollut vaakalau­dal­la juuri sen vuok­si, että mukanaoli­jat eivät enää oikein tiedä, onko järkeä kehit­tää asioi­ta yhdessä. 

    Muu­ta­man vuosien takaises­ta KCL:tähän on yksi­tyisessä omis­tuk­ses­sa enää pilot­te­hdas, jota pyörit­tää näköjään run­sas kymme­nen pros­ent­tia entis­es­tä henkilöstöstä ( http://en.finder.fi/Tuotekehityst%C3%A4,%20tutkimusta%20ja%20suunnittelupalveluja/Keskuslaboratorio%20Oy,%20KCL/ESPOO/economy/163401 ). Muut toimin­not ja lei­jon­nanosa työn­tek­i­jöistä yhdis­tet­ti­in VTT:seen (sysät­ti­in val­ti­olle, jos asian niin halu­aa ilmaista).

  155. a_l: Ei, vaan tehtaan olisi sil­loin pakko ottaa uusi menetelmä heti käyt­töön ettei jää kil­pail­i­joista jälkeen. 

    Tämä on toki selvää. Ja sen lisäk­si se olisi help­poa ja hal­paa, kun joku muu on mak­sanut sen tuotekehityksen.

    Mut­ta kenen bor­sas­ta tuos­sa mallis­sa siis löy­ty­i­sivät rahat keksin­nön tuot­teis­tamiseen? Ei ole kovin help­poa vaku­ut­taa yksit­täistä toim­i­jaa sil­lä argu­men­til­la, että “lai­ta tähän hitaaseen ja epä­var­maan tuoteke­hi­tyk­seen muu­ta­ma miljoona, niin kil­pail­i­jasi saa­vat sit­ten saman edun het­keä myöhem­min muu­ta­mal­la sadal­la ton­nil­la, jos hom­ma pelaa”.

    On paljon helpom­pi myy­dä asia sil­lä, että “lai­ta tähän toimi­vaan peli­in miljoona, niin saat kilpailuedun”.

  156. Viherinssi: Tämä on toki selvää. Ja sen lisäk­si se olisi help­poa ja hal­paa, kun joku muu on mak­sanut sen tuotekehityksen.

    Mut­ta kenen bor­sas­ta tuos­sa mallis­sa siis löy­ty­i­sivät rahat keksin­nön tuot­teis­tamiseen? Ei ole kovin help­poa vaku­ut­taa yksit­täistä toim­i­jaa sil­lä argu­men­til­la, että “lai­ta tähän hitaaseen ja epä­var­maan tuoteke­hi­tyk­seen muu­ta­ma miljoona, niin kil­pail­i­jasi saa­vat sit­ten saman edun het­keä myöhem­min muu­ta­mal­la sadal­la ton­nil­la, jos hom­ma pelaa”.

    On paljon helpom­pi myy­dä asia sil­lä, että “lai­ta tähän toimi­vaan peli­in miljoona, niin saat kilpailuedun”.

    Esimerkkisi olisi pätevä vain vaki­in­tuneessa oli­gop­o­lis­sa alal­la, jolle ei voisi tul­la uusia toim­i­joi­ta. Kehi­tystyön tulos kun on joka tapauk­ses­sa epä­var­maa. Mik­si lait­taa hitaaseen kehi­tyspro­jek­ti­in miljoo­nia, kun kil­pail­i­ja tekee samaa ja saat­taa paten­toi­da työsi tulok­set päivää ennen oman tutkimuk­sesi valmis­tu­mista? Toisin sanoen kenenkään ei koskaan kan­nat­taisi tehdä mitään.

    Etabloituneelle toim­i­jalle voi muuten olla liike­taloudel­lis­es­ti perustel­tua ostaa tuot­teen­sa kanssa kil­pail­e­vat paten­tit itselleen ja sulkea ne kas­sakaap­pi­in. Toisaal­ta joskus jopa patentin omis­ta­jan on edullista jakaa keksin­tön­sä ilmaisek­si kaikille halukkaille.

  157. Poth1ue1: .
    Joo – staat­tises­sa tarkastelus­sa keväisen autover­ou­ud­is­tuk­senkin olisi pitänyt tuo­da sato­ja miljoo­nia veroeu­ro­ja Jutan säästö­pos­su­un, mut­ta kuikas kävikään. 

    Höpön­pöpön. Kom­para­ti­ivis-staat­ti­nen tarkastelu kyl­lä tun­nistaa veroki­ilan vaiku­tuk­sen, vaik­ka sen suu­ru­ut­ta ei ehkä voi­da tietää. Suun­ta tiede­tään kyl­lä. Ensim­mäistäkään vas­taavaa mekanis­mia ei patent­tei­hin liity. So. pahin­ta mitä patent­tien lakkaut­tamis­es­ta voi seu­ra­ta on, että innovoin­ti vähe­nee. Tämä on se dynaami­nen vaikutus. 

    Staat­tise­na vaiku­tuk­se­na patent­ti on vain vero. Toisin kuin verot yleen­sä, paten­teil­la kerä­tyt verot menevät yksi­ty­is­ten tasku­un. Veroki­ilavaiku­tus on selvä. 

    Tämä on kyl­lä nähty ennenkin. Monil­la patent­tien ja yleen­sä IPR:n kan­nat­ta­jil­la on taipumus livetä välit­tömästi vääris­te­lyyn, kun argu­men­tit lop­pu­vat. Moni ihmettelee, mik­si minä ja niin moni muu patent­tien ja IPR:n vas­tus­ta­ja on niin “fanaat­ti­nen”. Tämä ihmette­ly on kum­mallista, emme me ole fanaat­tisia. Halu­amme muu­tok­sen asi­aan joka on ongel­ma, ja yllät­tävän mon­et ihmiset jot­ka eivät halua muu­tos­ta, tur­vau­tu­vat val­heisi­in ja vääris­te­ly­i­hin. Se, että emme hyväksy nar­raamista tai lep­sua päät­te­lyä, tai emme suos­tu myön­tämään mielip­iteik­semme niistä esitet­tyjä vääris­te­lyjä, ei ole fanaattisuutta. 

    Kaik­ki ole­mas­saole­vien käytän­tö­jen vas­tus­t­a­mi­nen leimataan aina fanaat­tisu­udek­si kun kyseessä on iso asia. Orju­u­den vas­tus­ta­jia pidet­ti­in vaar­al­lisi­na radikaaleina ja “maltill­i­nen” näke­mys oli, että orjien kohtelulle pitäisi ennem­min aset­taa tiukem­mat nor­mit. Paten­teis­sa on vähän saman­lainen asia. Toki minus­ta paran­nuk­set ovat toiv­ot­tavia, mut­ta se ei ole se pääasia.

  158. Poth1ue1: Käytän­nössä Inter­net on kuitenkin ollut hal­vaan­nut­ta­van stag­naa­tion tilas­sa jo pari vuosikym­men­tä. Tämän aikaan­han esim. IPv6 on ollut tulos­sa “just ihan koh­ta” ja runk­overkon reiti­tys­menetelmät ovat olleet sekä teo­reet­tis­es­ti että käytän­nössä rik­ki – voikin varsin perustel­lusti sanoa, että Inter­netin inno­vaa­tio­ju­na on kiertänyt samaa pien­tä ympyrää vuosikaudet.

    Täl­lä ei ole mitään tekemistä patent­tien kanssa.
    ITU:lla on jäs­en­inään sekä suuret teley­htiöt että kansal­liset tele­hallinnot. Lisäk­si hei­dän pros­es­si­aan tuke­vat muut kan­sain­väliset ja kansal­liset stan­dar­d­oimise­limet ja toim­intaa on per­in­teis­es­ti ollut tuke­mas­sa eri maid­en viestin­tämin­is­ter­iöt. Heil­lä siis on aika iso kep­pi, jota heilut­taa, kun taas IETF:n “stan­dar­d­oin­ti” ja niiden nou­dat­ta­mi­nen toimii peri­aat­teessa vapaae­htois­po­h­jal­ta ja toim­i­joiden keskinäisin sopimuksin.

    Kos­ka IPv6:a ei ole vaa­dit­tu eikä ajet­tu val­ti­ol­lisel­la tasol­la, se ei ole juurikaan eden­nyt näkyvästi ennen kuin nyt, kun se on osoit­tei­den viimeistään lop­pues­sa aivan pakko ottaa käyt­töön. Ongel­ma ei siis ole paten­teis­sa tai niiden puut­teessa vaan siinä, etteivät kansal­liset ja kan­sain­väliset vira­nomaiset ole pakot­ta­neet toim­i­joi­ta ruotuun.

  159. a_l: Esimerkkisi olisi pätevä vain vaki­in­tuneessa oli­gop­o­lis­sa alal­la, jolle ei voisi tul­la uusia toimijoita.

    Anteek­si, en ymmär­rä tätä kommenttia. 

    Leik­itään vähän tuoteke­hi­tys­tä. Kek­si­jä on tehnyt keksin­nön, nyt pitäisi tuot­teis­taa se. Kannattaako?

    Ennen tuoteke­hi­tyk­sen aloit­tamista pitää tehdä kan­nat­tavu­us­laskel­ma. Tässä yksinker­tais­te­tun esimerkin numerot. Luvut ovat yksinker­taisia mut­ta real­is­tisia, ja ne voisi­vat sopia vaikka­pa johonkin teol­lisu­u­den paran­net­tuun säätöventtiiliratkaisuun:

    * Tuoteke­hi­tys­panos­tus valmi­ik­si tuot­teek­si (inno­vaa­tio, tutkimus, pro­to­tyyp­it, koea­jot, opti­moin­nit, tuot­teis­t­a­mi­nen): 2 M€

    * Hyö­ty (ener­gian­säästö) asi­akkaalle per kap­ine ver­rat­tuna van­haan: 400 €

    * Lisäkate valmis­ta­jalle ver­rat­tuna van­haan: 100 €

    * Poten­ti­aa­li­nen myyn­timäärä: 10 000 kpl/vuosi

    * Inno­vaa­tion kopi­oin­ti­ai­ka: 1 v

    * Asi­akkaiden määrä: monta

    * Kil­pailu­ti­lanne: kil­pailua on

    Näistä voidaan laskea, että kapis­tuk­sen tek­i­jän olete­tut lisä­tuo­tot inno­vaa­tios­ta ovat 1 M€/vuosi, tuoteke­hi­tyskus­tan­nus 2 M€. Patentin suo­ja-aikana tuol­la voisi saa­da kaikki­aan 10 M€, mut­ta tuoteke­hi­tys on riskaa­belia, ja joku toinen voi kek­siä suo­ja-ajan aikana jotain vielä parem­paa, joka syö lop­pupään hyö­tyä. Lop­putu­lok­se­na pro­jek­ti on toden­näköis­es­ti kuitenkin kannattava.

    Jos taas patent­tisuo­jaa ei ole, inno­vaa­tion odotet­tu tuot­to on saata­va vuodessa. Näil­lä numeroil­la kas­saan tulee miljoona, sen jäl­keen kil­pailu huole­htii ekstrakat­teen pois. Ei siis kan­na­ta tuotteistaa.

    Eikä kan­na­ta kenenkään muun kapis­tus­valmis­ta­jan tuot­teis­taa, kos­ka kaik­ki laske­vat saman laskel­man läpi.

    Tuos­sa ei ymmärtääk­seni ole mitään oli­gop­o­lia mihinkään suun­taan. Patent­tisuo­jan puut­teessa kan­nat­taa tuot­teis­taa vain inno­vaa­tioi­ta, joiden takaisin­mak­suai­ka on kopi­oin­ti­a­jan suu­ru­inen tai lyhyem­pi. Tämä pois­sul­kee erit­täin suuren määrän tuotan­nol­lisia inno­vaa­tioi­ta, kos­ka mon­esti tuot­to-odotuk­sis­sa on pilkun­paikan ver­ran eroa paten­til­lises­sa ja paten­tit­tomas­sa tilanteessa.

    Mik­si lait­taa hitaaseen kehi­tyspro­jek­ti­in miljoo­nia, kun kil­pail­i­ja tekee samaa ja saat­taa paten­toi­da työsi tulok­set päivää ennen oman tutkimuk­sesi valmis­tu­mista? Toisin sanoen kenenkään ei koskaan kan­nat­taisi tehdä mitään.

    Tuoteke­hi­tyspros­essin kulut syn­tyvät lop­pu­pain­ot­teis­es­ti. Alun inno­vaa­tio- ja tutkimus­vai­he on tyyp­il­lis­es­ti varsin edullista. Patent­tia haetaan siinä vai­heessa, kun asi­aan on kulunut kym­meniä tuhan­sia euro­ja, jot­ta ne miljoonien investoin­nit oli­si­vat turvassa.

    Toki patent­ti­jär­jestelmään kuu­luu sel­l­ainen omi­tu­isu­us, että patent­ti­hake­mus ei ole julki­nen aivan aluk­si. En ole ollenkaan vaku­ut­tunut, että menet­te­ly on hyvä, kos­ka se tuo jäh­meyt­tä jär­jestelmään. (So. joskus kan­nat­taa odot­taa hake­muk­sen kohtaloa ennen kuin panos­taa iso­ja rahoja.)

    Etabloituneelle toim­i­jalle voi muuten olla liike­taloudel­lis­es­ti perustel­tua ostaa tuot­teen­sa kanssa kil­pail­e­vat paten­tit itselleen ja sulkea ne kas­sakaap­pi­in. Toisaal­ta joskus jopa patentin omis­ta­jan on edullista jakaa keksin­tön­sä ilmaisek­si kaikille halukkaille.

    Ensim­mäi­nen toki on mah­dol­lista, mut­ta yleistä se ei mis­sään tapauk­ses­sa ole. Asi­as­ta tun­tuu liikku­van kovin paljon porua ajatuk­sel­la “ben­say­htiö osti täy­del­lisen sähköau­ton paten­tit ja polt­ti ne”, mut­ta kovin paljon vil­lo­ja näi­den takana ei ole. Ehkä tuo toim­inta on käytän­nössä yleis­in­tä muutenkin ohjelmistopaten­teis­sa ja muil­la kaikki­aan han­kalil­la aloilla.

    Sen ihan konkreet­tisen hai­tan paten­toin­ti kuitenkin jois­sakin tapauk­sis­sa tekee, että paten­tit eivät ole niiden hal­lus­sa, jot­ka niitä parhait­en pysty­i­sivät hyö­dyn­tämään. Tosin täl­löinkin usein ongel­ma on se, että hyö­dyn­täjät eivät osaa kysyä paten­ti­in lisenssiä. Kaikissa vähänkään isom­mis­sa patent­ti­salkuis­sa on ihan turhaa tavaraa, johon hyvin mielel­lään antaisi jopa rojaltipo­h­jaisen lisenssin.

    Jälkim­mäisessä pääasialli­nen ongel­ma on IPR-kau­pan huono toimivu­us pikem­min kuin kiu­san­teko. Teo­ri­as­sa­han patent­tia hyö­dyn­tää se, joka sitä parhait­en osaa, kos­ka sille taholle paten­tista on eniten hyö­tyä, ja se taho siitä eniten maksaa.

  160. Tiedemies: Höpön­pöpön. Kom­para­ti­ivis-staat­ti­nen tarkastelu kyl­lä tun­nistaa veroki­ilan vaiku­tuk­sen, vaik­ka sen suu­ru­ut­ta ei ehkä voi­da tietää. Suun­ta tiede­tään kyl­lä. Ensim­mäistäkään vas­taavaa mekanis­mia ei patent­tei­hin liity. So. pahin­ta mitä patent­tien lakkaut­tamis­es­ta voi seu­ra­ta on, että innovoin­ti vähe­nee. Tämä on se dynaami­nen vaikutus. 

    Kier­rämme ympyrää, mikä pitkissä keskusteluis­sa tietenkin on oletuskin…

    Min­un näke­myk­seni on se, että patent­tien hävit­tämi­nen vähen­täisi pitkän takaisin­mak­sua­jan hel­posti kopi­oitavien inno­vaa­tioiden tuot­teis­tamista. Oletko eri mieltä? Jos olet eri mieltä, niin ker­ro ihmeessä vai­h­toe­htoinen rahoitusmalli.

    Ts. ainakin oma patent­ti­jär­jestelmän puo­lus­tamiseni läh­tee siitä, että patent­ti­jär­jestelmässä on osia, joil­la on ihan aidosti teknolo­gian kehit­tymistä palvel­e­va tarkoi­tus. Enkä yritäkään väit­tää, että patent­ti­jär­jestelmän kaik­ki osat (esimerkik­si käyt­töli­it­tymä- tai ohjelmistopaten­tit) oli­si­vat net­tona plussaa.

    Jostain syys­tä kuitenkin patent­ti­jär­jestelmien kaata­jil­ta tulee myös aika löysiä argu­ment­te­ja. Esimerkik­si argu­men­toin­ti kän­nykkäjät­tien välis­es­tä tap­pelus­ta on pitkälti löysää, kos­ka tap­pelun kohteena on paljolti ihan muu kuin varsi­naiset paten­tit. Tap­pelu syn­tyy, kos­ka jär­jestelmä mah­dol­lis­taa mil­jar­di­en saamisen raas­tu­vas­ta miljoonien panoksella.

  161. Viherinssi: Jostain syys­tä kuitenkin patent­ti­jär­jestelmien kaata­jil­ta tulee myös aika löysiä argu­ment­te­ja. Esimerkik­si argu­men­toin­ti kän­nykkäjät­tien välis­es­tä tap­pelus­ta on pitkälti löysää, kos­ka tap­pelun kohteena on paljolti ihan muu kuin varsi­naiset patentit.

    Iso osa nois­takin paten­teista on sem­moisia “keksin­töjä”, joista patent­tia ei nor­maal­i­jär­jen mukaan pitäisi edes saa­da. Niis­sä on jotain keksin­nöl­lisyyt­tä, mut­ta usein kyse on peruskäytet­tävyy­destä, perustekni­ikan käyt­tämis­es­ta johonkin tiet­tyyn, mut­ta ver­rat­tain ilmi­selvään, käyt­tö­tarkoituk­seen tai vain muuten hyvin yksinker­tai­sista asioista.

    Min­ul­la ei sinäl­lään ole mitään toimivia patent­te­ja vas­taan, mut­ta myön­tämiskyn­nys on nykyään niin alhaal­la ja myön­tämisalueet niin löysät, että ne tehnevät jär­jestelmän kokon­aishyödys­tä negatiivisen.

  162. Onhan sekin jo tul­lut ilmi, että jo 80-luvul­ta on käytet­ty main­os­miehiä uusien tau­tien kek­simiseen ja lista alkaa ADHD:stä ja koles­tero­lilääkkeistä. Ei voi luot­taa enää edes lääkäri­in, joka uskoo vakaasti Big Phar­man oppi­in ihmisterveydestä.

Vastaa käyttäjälle tcrown Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.