Hallinnon tuottavuus

Olin aamupäiväl­lä THL:n neu­vos­ton kok­ouk­ses­sa. Monien muiden asioiden ohel­la keskustelti­in sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon organ­isoi­tu­mista. Yksi ala­teemoista oli kysymys valvon­nas­ta. Moni epäili, onko valvon­nan edel­ly­tyk­senä ole­va toimin­nan nor­mit­ta­mi­nen järkevää ollenkaan – norme­ja tarvi­taan, että on mitä valvoa. Määräl­lis­ten mittarei­den epäilti­in vääristävän toim­intaa. Mut­ta oli tälle käytän­nölle puo­lus­ta­ji­akin.

Heti tämän jäl­keen sosi­aalipoli­ti­ikan pro­fes­sori J.P. Roos puhui jäähyväis­luen­nos­saan samas­ta asi­as­ta. Hän tykit­ti täys­laidal­lisen yliopis­ton hallintoa vas­taan. Eri­laiset arvioin­ti­mallit tuot­ta­vat tolkut­tomasti työtä ja mitates­saan aivan vääriä asioi­ta myös vinout­ta­vat toim­intaa. Nokian alamä­ki kuulem­ma alkoi siitä, kun yri­tyk­sen sisälle tehti­in arvioin­ti­mallit tap­pa­maan työniloa, viemään työaikaa sekä jäyk­istämään ja vinout­ta­maan toimintaa. 

Tulos­mit­taus on yliopis­tois­sa vääristänyt käyt­täy­tymistä Roosin mukaan vähem­män tulok­sel­liseen suun­taan. Työaikaseu­ran­ta on nyt ulkois­tet­tu hallinnolle, mut­ta ihme­tyt­tää, mitä se oikein mit­taa ja mihin perustuen. 

Olen taipu­vainen ajat­tele­maan aika samal­la taval­la kuin J.P. Kun oikea­ta asi­aa on vaikea mita­ta, mitataan väärää asi­aa. Sitä saadaan mitä mitataan – siis jotain väärää. 

Näin myös muual­la yhteiskun­nas­sa. Jotain outoa on siinä, että päiväko­tien henkilökunnal­ta menee huo­mat­ta­va osa työa­jas­ta eri­laiseen hallintoa palvel­e­vaan paperityöhön. 

Yliopis­to­jen hallinto on paisunut aivan tolkut­tomasti viimeis­ten vuosikym­menten aikana. Kaiken tämän tarkoituk­se­na on kohden­taa yliopis­to­jen voimavarat tehokkaasti. 

Voisiko hallinto tarkastel­la joskus omaa vaikut­tavu­ut­taan ja tuot­tavu­ut­taan? Onko tästä hallinnon bud­jet­tien kas­vat­tamis­es­ta saatu vas­taavaa hyötyä? 

On myön­net­tävä, että asial­la on toinenkin puoli. Kun joskus 1970-luvul­la opiske­lin yliopis­tossa, eräil­lä laitok­sil­la val­lit­si varsin haas­tee­ton tun­nel­ma. Sen takia opiske­lin kansan­taloustiedet­tä lau­daat­turi­in asti pelkästään kir­ja­tent­teinä. Ain­oana poikkeuk­se­na tästä osal­lis­tu­in Pau­nion sem­i­naari­in ja opin paljon. 

Nuukah­tanei­den pro­fes­sorien ongel­man olisi voin­ut kor­ja­ta ilman sen suurem­paa hallintoa tekemäl­lä pro­fes­su­ureista määräaikaisia ja otta­mal­la luen­toarviot ruu­ti­ini­no­maisek­si käytännöksi. 

46 vastausta artikkeliin “Hallinnon tuottavuus”

  1. Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la hallinnon kar­simiseen kan­nat­taa suh­tau­tua kuin sotaan, jota hallinto joutuu käymään kahdel­la rin­ta­mal­la, eli omis­ta­jia ja työn­tek­i­jöitä vas­taan. Jos tähän sotaan myy välineitä, kan­nat­taa liit­toutua omis­ta­jien kanssa. Tämä toimii hyvin niin pitkään kun omis­ta­ja pääsee vaikut­ta­maan oper­ati­iviseen toim­intaan. Vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet heikkenevät kun tui­jote­taan liikaa hyvään hallintotapaan.

    Julkisel­la sek­to­ril­la menee huonom­min kun val­taa käyt­tävät omis­ta­jat puut­tuvat, ja hallinto pääsee vapaasti läänit­tämään yri­tyk­sen toim­into­ja itselleen. Esimerkik­si avoimes­sa datas­sa (eli sen puut­teessa) on yleen­sä suo­raan kyse tästä, eli kun asun­tovelkainen virkamies hoitaa lääni­tys­tä (tässä tapauk­ses­sa datan myyn­ti) ja elät­tää sil­lä itsen­sä, per­heen­sä ja pari kave­ria, toimin­nan tehost­a­mi­nen tarkoit­taa konkreet­tis­es­ti kortis­toa, eli se ei vapaae­htois­es­ti tapahdu.

    Yhteistyö ja keskustelu eivät hallinnon tehostamises­sa joh­da mihinkään, vaan sanelu, ja hygieenisin ja humaanein tapa hoitaa ongel­ma pois päiväjärjestyk­ses­tä on olla palkkaa­mat­ta hallintoap­pa­raat­ti­in suurten ikälu­okkien kor­vaa­jia näi­den eläköi­tyessä. Tehokku­us­tavoit­teek­si voi ottaa vaikka­pa 60-luvun lop­un, mut­ta sil­loin pitää mit­tarien olla kun­nos­sa eli hallinnon tehokku­us ei saa perus­tua sub­stanssi­työn­tek­i­jöi­den riis­toon kuten nyky­isin asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tiois­sa on tapana.

  2. Vielä kun opetuk­sen tuot­tavu­ut­ta mitataan tutk­in­to­jen määräl­lä, ollaan pahasti met­sässä. Järkevämpi tapa arvioi­da opetuk­sen tuot­tavu­ut­ta on kat­soa kuin­ka moni työl­listyy koulu­tus­taan vas­taavi­in työpaikkoihin.

  3. Hyvin san­ot­tu.
    Tuo pro­fes­sorien määräaikaisu­us ei tosin ole aivan ongel­ma­ton­ta, sil­lä se on omi­aan jatka­maan aka­teemista pätkä­työon­gel­maa. Samaan aikaan hallinnon työ­suh­teet ovat pääosin pysyviä.

  4. Osmo: “Näin myös muual­la yhteiskun­nas­sa. Jotain outoa on siinä, että päiväko­tien henkilökunnal­ta menee huo­mat­ta­va osa työa­jas­ta eri­laiseen hallintoa palvel­e­vaan paperityöhön.”

    Niinkuin mitä? Henkilökunnal­ta — siis keneltä: johta­jal­ta (var­maankin, hänelle siitä mak­se­taan), las­ten­tarhanopet­ta­jil­tako (tuskin), las­ten­hoita­jil­ta (no ei niitä enää juuri ole) päiväko­ti­a­pu­laisil­tako (no ei var­maankaan), siivo­jil­ta (tätä Osmo var­maan tarkoittaa?)
    Toki päiväkod­in­jo­hta­ja johtaa toim­intaa sekä valmis­telee bud­jetin ja mon­es­sa kun­nas­sa päät­tää myös lapsen ottamis­es­ta päiväkoti­in, mut­ta onko tämä vain hallintoa palvelevaa?
    Oletko Osmo edes koskaan käynyt päiväkodissa?

    1. Var­masti olen käynyt päi­u­väkodis­sa. Onhan min­ul­la kolme lasta.
      Olen kuul­lut päiväkoti­henkilökun­nan valit­ta­van tilas­toin­tia palvel­e­vaa paperisotaa.

  5. Kaiken­laiset kon­sul­tit ovat tehneet hyvän tilin myymäl­lä julkiselle puolelle samankaltaista tuot­tavu­u­den seu­ran­taa kaiken­laisil­la matemaat­tisil­la mittareil­la. Mittare­i­ta ja mit­taa­jia on lisät­ty älyttömiin.

    Suosit­te­len lämpimästi vaikka­pa artikke­lia http://en.wikipedia.org/wiki/Perverse_incentive
    mietittäväksi.

    Mut­ta jotain on tehtävä tolkut­to­muuk­sienkin estämisek­si. Min­un mielestäni var­maa on ainakin, että ter­veelle maalaisjär­jelle on edelleen käyttöä.

    Spot­tu on ihan oike­as­sa. Siel­lä mis­sä on omis­ta­ja näkyvis­sä on yleen­sä joku tolkku. Mut­ta kuin­ka paljon meil­lä on yri­tyk­siä jos­sa toimi­va johto käyt­täy­tyy kuin omis­ta­jat ja ovat ajav­inaan omis­ta­jien etu­ja. Ja omis­ta­jat on käytän­nössä ohitet­tu. Kun­han saa­vat osinkonsa.

  6. PISA-men­estys­tä ihme­tel­lessä koulu­jen ja ope­tushal­li­tuk­sen ihmiset jak­sa­vat ker­toa, miten Suomes­sa luote­taan luokanopet­ta­jien ja yläas­teen aineenopet­ta­jien ammat­ti­taitoon ja heille annetaan suht suuri vapaus opetuk­sen jär­jestämisessä. Las­ten koe­tu­lok­sia ei pide­tä tulosjo­htamisen perus­teena eikä opet­ta­jia kil­pailute­ta toisi­aan vas­taan palkkausjär­jestelmil­lä. Tulos on kan­sain­välis­es­ti mitat­tuna hyvää.

    Jostain syys­tä sit­ten ope­tus­min­is­ter­iö tun­tuu har­ras­ta­van korkeak­ouluis­sa vaik­ka mitä turhaa mit­taroin­tia ja rapor­toin­tia, ja täysin susi palkkausjär­jestelmäkin on ajet­tu läpi. Liekö sit­ten niin, että byrokraat­tien täy­tyy purkaa työ­panok­sen­sa jon­nekin, kun OAJ ei anna hei­dän tem­meltää peruskoulussa.

  7. Osmo Soin­in­vaara:
    Var­masti olen käynyt päi­u­väkodis­sa. Onhan min­ul­la kolme lasta.
    Olen kuul­lut päiväkoti­henkilökun­nan valit­ta­van tilas­toin­tia palvel­e­vaa paperisotaa.

    Onko tul­lut käy­tyä oikein sisäl­lä kat­so­mas­sa paperinpyöritystä?
    Onhan se tosi rasit­tavaa, kun on tiedet­tävä, mon­tako las­ta on hoi­dos­sa, eihän se palvele kuin lasku­tus­ta — arvi­o­lasku­tus olisi helpompaa.
    Ja keit­tiökin voisi käy­dä itse laske­mas­sa, tai lähet­tää ate­ri­at arviokaupalla.
    Ehkä kaikkein tehokkain­ta olisi, jos keskushallintoon palkat­taisi­in muu­ta­ma lask­i­ja, jot­ka kävi­sivät pari ker­taa päivässä laske­mas­sa lapset? Näin säästyt­täisi­in turhal­ta byrokratialta!

  8. Soin­in­vaara: “Voisiko hallinto tarkastel­la joskus omaa vaikut­tavu­ut­taan ja tuottavuuttaan?”

    Saman kysymyk­sen voisi esit­tää koko Suomen hal­li­tuk­selle, kaikille kun­nille ja julkiselle sek­to­rille ylipäätään. Eipä tai­da mis­tään puolueesta olla vähen­tämään virkami­esten määrää tai tekemään hei­dän sopimuk­sis­taan määräaikaisia. Tosin tuskin kukaan virkamies halu­aa moista esi­tys­tä myöskään valmistella.

  9. Totu­u­den on sanon­nas­sa. “Mitä suurem­pi hallinto sitä enem­män hait­ta tuot­ta­van työn tekemistä.”

    Kyl­lä se joht­a­mi­nen vain läh­tee siitä että palkataan motivoitunei­ta osaavia ihmisiä joka tasolle. Seu­ran­tamenetelmät pitäisi pitää aika kevy­inä. Alan tun­te­va osaa johtaa varsin pienel­lä raportoinnilla.

    Tänä päivänä vamasti joka puolel­la ATK-fir­mat tar­joa­vat eri­laisia seu­ran­tamenetelmiä jol­la sit­ten muka amatöörikin pystyy johta­maan asiantun­te­vaa organ­si­aa­tio­ta. Peruste raport­ti­in on se että sen saa aika hel­posti koneel­la aikaan.
    Menetelmät ovat aika samo­ja joka paikas­sa mut­ta tieteel­listä näyt­töä niiden hyödys­tä ei oikein löy­dy. Liekö syy se että oikeasti hait­ta­vat enem­män kuin hyödyttävät.

    Ter­vey­den­huolto on hyvä esimerkki.
    Kun ATK on lisään­tynyt on tuot­tavu­us laskenut samas­sa suhteessa.
    ATK:n pitäisi vaikut­taa juuri toisin päin.

  10. Väärien asioiden mit­taami­nen ei aina lisää edes tuo­ta väärää, sil­lä työn­tek­i­jät eivät vält­tämät­tä pidä tuol­laisen väärän tekemis­es­tä, vaan tekevät omi­aan tai kyl­lästyvät koko hommaan.

    Yliopis­to­jen hallinto on paisunut aivan tolkut­tomasti viimeis­ten vuosikym­menten aikana. Kaiken tämän tarkoituk­se­na on kohden­taa yliopis­to­jen voimavarat tehokkaasti. 

    Hyvä kuvaus. Tehdään tehokkaasti lisää byrokra­ti­aa. Organ­isaa­tion keskusjo­hto halu­aa aina kas­vat­taa omaa roo­li­aan (pun intended;).

  11. Vei­jo Åberg:
    Hyvin sanottu.
    Tuo pro­fes­sorien määräaikaisu­us ei tosin ole aivan ongel­ma­ton­ta, sil­lä se on omi­aan jatka­maan aka­teemista pätkätyöongelmaa… 

    Kuun­telin tänään mie­lenki­in­nol­la esitelmää palk­it­semi­sista työelämässä. Nyt ymmär­rän paljon parem­min, mis­sä ja mik­si oma­l­la hallinnon­alal­lani on men­ty met­sään palkkausjär­jestelmiä kehitet­täessä. 😀 Valitet­tavasti palu­u­ta toimivi­in jär­je­selmi­in ei tai­da olla? Ei kyetä mit­taa­maan oleel­lista, joten nyt mitataan mitat­tavis­sa ole­vaa. Sitäkin yleen­sä viiv­ot­timel­la ja palk­ka muo­dos­tuu sen mukaan, kuin­ka mon­ta ran­skalaista viivaa olet keksinyt. No VM:ssä joku on saanut tulospalkkion­sa, kun eri hallinnon alat ovat siir­tyneet vaa­tivu­u­den mukaiseen palkkaukseen.

    Pari vuot­ta sit­ten kuulin selvi­tyk­ses­tä, jos­sa oli kahlat­tu läpi val­tion (vast.) virko­ja. Palkkake­hi­tys on lop­pu­jen lopuk­si ollut hyvin tasaista. Vain pari ammat­tiryh­mää, on täl­lä het­kel­lä todel­lises­sa palkkakuopas­sa. Niistä toinen on juuri maini­tut pro­fes­sorit! Yksi syy tähän on pätkä­työ. Kan­nat­taa kysyä, vaikut­taako tämä jo rekry­toin­ti­in? Saam­meko parhaat opet­ta­jat yliopis­toi­himme? Jos emme saa, niin mihin se vaikut­taa. Osmo, kumpi aiheut­taa enem­män vahinkoa: innokas ja osaam­a­ton pro­fes­sori vai väsynyt mut­ta osaava? 😉

    Sinän­sä hallintoa ei pidä kat­soa mörkönä. Olen ollut siivoa­mas­sa myös pesää, jos­sa oli tehty mata­la ja tehokas organ­isaa­tio, eli koko hallinto­por­ras oli kui­h­dutet­tu min­imi­in. Voin vaku­ut­taa, ettei sekään toi­mi. Mon­ta toim­intaa voidaan tehostaa riit­tävän vah­val­la hallinnol­la muis­taen samal­la, että hallinnol­la on tapana työl­listää itsen­sä ja pyrk­iä paisumaan. Hallinto pitää opti­moi­da niin, että se selviää tehtävistään, mut­ta ei ehdi kek­siä kaike­laista tarpee­ton­ta työn­tekoa haittaavaa.

    Hallinnos­sa yleinen sään­tö on KISS. Val­tion­hallinnon moni­por­tainen alue­jär­jestelmä on kaikkea muu­ta. Jos oikeasti halut­taisi­in purkaa turhaa hallintoa, lakkautet­taisi­in maakun­nat, ELY:t, AVI:t, mais­traatit, jne. ja perustet­taisi­in esimerkik­si kak­si por­ras­ta. Nimetään ne vaik­ka kih­lakun­niksi ja lääneik­si. Nyt ollaan kuitenkin tekemässä yksi turha taso, suurkun­nat, lisää! 😀 😀 😀 Jokainen vähääkään organ­isaa­tio­teo­ri­aa lukenut ymmärtää, ettei tuos­sa ainakaan vähen­netä ja tehosteta.

  12. Olin lukenut lehdestä artikke­lin kun­tien tulospe­rusteis­es­ta toim­inta­mallista SPB.

    Päiv­itin tätä postaus­ta varten tieto­jani ja tilannetta. 

    Harmik­seni huo­masin, että toisin kuin min­ul­la oli käsi­tys, jopa tulospe­rusteinen toim­inta­malli kun­nis­sa on seu­ran­nan, rapor­toin­nin ja valvon­nan kyl­lästämää ja työllistämää.

    Byrokra­tia on kun­ta­hallinnon geeneissä.

  13. Tänään juuri tuli sähkö­pos­tia alue­hallintovi­ras­tos­ta. Yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon palvelu­jen­tuot­ta­jan toim­intak­er­to­muk­ses­ta puut­tuu toim­intak­er­to­mus sivu­toimip­is­teen toimin­nas­ta. Käytän­nössä kaik­ki luvut löy­ty­i­sivät KELA:n tietokonei­den uumenista. Valvon­nas­ta on tul­lut paperivi­ra­nomais­ten työllistämisautomaatti.

    Oikeaa valvon­taa ei ole olenkaan, vain kan­telu­iden perus­teel­la vaivaudu­taan vas­taan­otoille. (Ei ole sat­tunut allekir­joit­ta­neen vas­taan­otolle koskaan, sel­ven­nyk­senä) Todel­lisu­udessa virkamiehet pyörit­tävät näitä jon­nin­joutavia papere­i­ta ja ovat tyy­tyväisiä, kun paper­it ovat kun­nos­sa niin kaik­ki on kunnossa

  14. “Kaiken­laiset kon­sul­tit ovat tehneet hyvän tilin myymäl­lä julkiselle puolelle samankaltaista tuot­tavu­u­den seu­ran­taa kaiken­laisil­la matemaat­tisil­la mittareil­la. Mittare­i­ta ja mit­taa­jia on lisät­ty älyttömiin.”

    Näin on, suurin osa julkisen sek­torin tuot­tavu­u­den seu­ran­nas­ta perus­tuu teo­reet­tisi­in ja vaikeaselkoisi­in mittarei­hin ja niiden tulkintoihin

    Todel­li­nen herkku­pala haarukas­sa kon­sult­ti­toimis­toille , laskut­taa voi aina lisää

    Sen sijaan toimin­nan seu­ran­ta ja kehit­tämi­nen eli reaalipros­essien seu­ran­ta ei kiinnosta

    Esim kysyin Rädyltä Maunulan labran jonoista helmiku­us­sa ‚mut­ta Helsin­gin kaupungilla ei ollut seurantaa

    Ainakaan en ole vielä saanut vas­tus­ta. Sain muu­ta­man seka­van viestin ja viimeiseesä vas­tat­ti­in, että HUS yrit­tää selvittää

    Eli palvelun laatua,jonoja, kuor­mi­tus­ta eikä muutkaan tuot­tavu­u­teen liit­tyvät yksi­tyisko­h­dat olleet seurannassa.

    Yleinne käsi­tys on,että jos reaalipros­es­si tun­netaan hyvin ja sitä mitataan niin myös tuot­tavu­ut­ta voidaan arvioi­da ja kehittää

    Mut­ta kon­sul­tit halu­a­vat mittareita,joilla voidaan toim­intaa selit­tää tutki­mat­ta todellisuutta.
    Hal­paa tuottaa .

  15. Siitä en tiedä, san­o­taanko oppi­laitok­sis­sa nykyään mitään siitä, kuin­ka paljon nykyään työssä kuin työssä kuu­luu olla kaikkea sel­l­aista, joka ei kuu­lu työhön. Jos esimerkik­si kuvit­telee, että hoita­jana pää­sisi ole­maan ihmis­ten kanssa tekemi­sis­sä, jopa hoita­maan heitä, voin kuvitel­la sen turhau­tu­misen, joka seu­raa siitä kun työaikaa kuluu päivit­täin tun­tikau­pal­la rapor­toin­ti­in, luokit­telui­hin, kir­jaamiseen, ris­tikkäiskir­jaamisi­in, rin­nakkaislu­ok­i­tuk­si­in, edestakaiseen dele­goin­ti­in ja eri osas­to­jen kanssa riitelemiseen siitä, minkä tulosyk­sikön kuu­luu hoitaa poti­las, kenen tehdä työ mut­ta kenen kuu­luu se laskut­taa. Voisi hoitaa paljon enem­män poti­lai­ta, jol­loin hoita­japu­lakaan ei olisi niin huu­ta­va jos hoita­jil­la olisi enem­män aikaa tehdä työtään, eli hoitaa poti­laitaan eikä taulukoi­da, luokitel­la ja rapor­toi­da. Herää kysymys, keitä varten hoita­jat oikein työsken­televät: hoita­jia vai THL:ää? Onko työn tulos hoidet­tu poti­las vai raportti?

    Ei tosin korkeak­oulu­aloil­la ole asi­at yhtään sen paremmin. 

    Var­maan nuorten pitää kas­vaa työelämään, kuten elämään yleen­säkin. Mut­ta ehkä jo koulu­tuk­sis­sa pitäisi huomioi­da työelämän vaa­timuk­set nyky­istä parem­min. Ei työvoima­pu­la monil­la kri­it­tisil­lä aloil­la — kuten juuri hoitoaloil­la — ainakaan helpo­tu raskaut­ta­mal­la töi­den sub­stansse­ja kaiken­laisil­la hallinnol­lisil­la määräyksillä.

    Jos halu­taan helpot­taa työvoima­pu­laa ja vähen­tää työt­tömyy­destä johtu­via taloudel­lisia ja inhimil­lisiä kus­tan­nuk­sia, sil­loin työelämää on rukat­ta­va. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan talkoisi­in on myös oppi­laitos­maail­man osal­lis­tut­ta­va. Syyt­tävä sor­mi osoit­taa THL:ää, joka näitä kaiken­laisia rapor­toin­tiukaase­ja mät­tää hoitoaloille, ja eduskun­taa, joka ei osaa päivit­tää ope­tus­su­un­nitelmia parem­min vas­taa­maan työelämän todellisuutta.

  16. Val­tion­hallinnos­sa on vielä se erikoinen piirre että suuri määrä resursse­ja on kohden­net­tu vah­ti­maan paikall­ishallinnon tuot­tamia palvelui­ta. Mik­si emme luo­ta että luot­ta­mushenkilöt paikallis­ta­sol­la tek­i­sivät oikei­ta päätök­siä tai valvoisi­vat paikall­ishallinnon virkami­esten tekemistä? 

    Jos emme luo­ta noiden paikallis­es­ti tuotet­tu­jen palvelu­iden laatu­un niin mik­si meil­lä on edes paikalli­nen hallinto ja osallistuminen?

  17. Voisiko hallinto tarkastel­la joskus omaa vaikut­tavu­ut­taan ja tuottavuuttaan?

    Niin eri­no­mainen kuin aja­tus onkin, kuulen kon­sult­ti­fir­mo­jen kas­san kil­inän tänne asti.

  18. Tässäpä olisi oiva kun­nal­lis­vaalti­teema — byrokra­t­ian kar­simi­nen. Itse olen opet­ta­jan työssä aivan kyp­sä siihen, että kaikesta aut­tamista pitäisi pitää kir­jaa ja lisätuen saami­nen lapselle riip­puu siitä, kuin­ka hur­jan kir­jelmän jak­san kir­joit­taa viras­ton vas­taav­ille. Koulun ulkop­uo­li­nen toim­inta — vaikka­pa luokkaretket puhu­mat­takaan kan­sain­välis­es­tä toimin­nas­ta tarkoit­taa aina hur­jaa lomakerum­baa. Han­k­in­nat ovat sen ver­ran mah­dot­to­mia, että alle 50 ostok­set mak­san mielum­min omas­ta pus­sis­tani. Jo koulun bus­silip­pu­jen käytöstäkin pitää toimit­taa yksilöi­ty seli­tys — siitäkin huoli­mat­ta että mitään väärinkäytök­siä ei ole ollut. Jos lip­pusten täyt­tämiselle saataisi­in hin­ta­lap­pu, voisi olla että bud­jet­ti­vas­tu­ulliset virkamiehet aloit­taisi­vat karsimisen.

  19. Mikko H:
    PISA-men­estys­tä ihme­tel­lessä … luote­taan luokanopet­ta­jien ja yläas­teen aineenopet­ta­jien ammat­ti­taitoon ja heille annetaan suht suuri vapaus opetuk­sen jär­jestämisessä. … eikä opet­ta­jia kil­pailute­ta toisi­aan vas­taan palkkausjärjestelmillä. 

    Valitet­tavasti palkkauk­ses­sa kun­tatyö­nan­ta­ja (ammat­ti­jär­jestö­jen avus­tuk­sel­la) ajaa työn vaa­tivu­u­den arvioin­tia ja tulok­sel­lisu­us­palkkioi­ta myös perusk­oulu­un. Mit­tar­it ovat mitä sekalaisimpia sovelmia ja kaik­ki vielä tun­nus­ta­vat asianti­lan. Mut­ta hom­maa vaan pus­ke­taan eteen­päin. Tilanne aiheut­taa turhau­tu­mista ja rapaut­taa moti­vaa­tio­ta. Onnek­si koe­tu­losten ja tasokokei­den kaltaista ikälu­okan arvioin­tia ei ole perusk­oulu­un tuo­tu. Sitä kyl­lä ehdote­taan vuosit­tain mil­loin miltäkin taholta.

  20. Hel­poin­ta olisi muut­taa opetuk­sen rahoi­tus tule­maan opiske­li­jan kaut­ta. Samal­la päästäisi­in eroon siitä että, opiske­li­jan perus­tur­va on heikom­pi, kuin muilla.

  21. Raimo K:
    Osmo: “Näin myös muual­la yhteiskun­nas­sa. Jotain outoa on siinä, että päiväko­tien henkilökunnal­ta menee huo­mat­ta­va osa työa­jas­ta eri­laiseen hallintoa palvel­e­vaan paperityöhön.”

    Niinkuin mitä? Henkilökunnal­ta – siis keneltä:

    Las­ten­tarhas­sa hallinnol­lista työtä tekevät tietenkin johta­jat, kuten kir­joititkin, ja las­ten­tarhanopet­ta­jat. Ja hallinnol­lista työtä on kovin paljon, mitä olen las­ten­tarhanopet­ta­jana työsken­televiltä kavereil­tani kuul­lut. Tämä työ sisältää muun muas­sa las­ten yksilöl­listä arvioin­tia ja kuvaamista, eri­laisia pro­jek­te­ja, las­ten varhaiskas­va­tus­su­un­nitelmia, (sähköistä) viestin­tää las­ten van­hempi­en kanssa, henkilökun­nan lisäk­oulu­tuk­sen jär­jestämistä, päiväkodin ope­tusken suun­nit­telua, yms. Kun täl­laisia pienem­piä ja isom­pia hallinnol­lisia tehtäviä ker­tyy, iso osa työpäivästä menee niiden hoitamiseen.

  22. Ville T:
    Tässäpä olisi oiva kun­nal­lis­vaalti­teema – byrokra­t­ian karsiminen…

    Ei onnis­tu, tai pahim­mil­laan onnis­tuukin. Ongel­mat juon­ta­vat juuren­sa lain­säädän­töön, joten asi­as­ta pitäisi puhua eduskun­tavaalien alla, mut­ta en oikein jak­sa uskoa. Mielum­min tehdään tarpeet­tomien hallinto­him­melien lisäk­si vielä yksi, kuin oikeasti mietit­täisi­in, mitä tarvitaan.

    Hallintoa tarvi­taan, ilman sitä on vain anarki­aa ala Soma­lia. En pidä ajatuk­ses­ta. Hallinnon pitää olla tehokas­ta. Sitä ei nykyi­nen moni­ta­soinen ja seka­va val­tion alue­hallinto ole. Myös yli 40 000 asukkaan kun­nat ovat niin jär­jet­tömiä byrokra­t­ian pesiä, että kun­tau­ud­is­tuk­sel­la on todel­la kiire.

  23. Tämä kir­joi­tus on kyl­lä ihan par­o­dia itses­tään. Ensin pilkataan kelvot­to­mia tavoit­tei­ta ja ihme­tel­lään mik­si niitä ylipäätään tarvi­taan. Sit­ten tode­taan, että niitä tarvit­ti­in kos­ka laiski­aiset eivät muuten tee töitä, ja lop­puhuiskais­us­sa esitetään ratkaisuk­si jotain joka on yksinker­taista, selkeää ja täysin toteut­tamiskelvo­ton­ta. En ole ihan var­ma kir­joit­tiko blo­gisti tätä vakavis­saan ja minä olen nyt se ääliö kun­nen tajun­nut ilmi­selvää vitsiä.

    1. Ensin pilkataan kelvot­to­mia tavoit­tei­ta ja ihme­tel­lään mik­si niitä ylipäätään tarvi­taan. Sit­ten tode­taan, että niitä tarvit­ti­in kos­ka laiski­aiset eivät muuten tee töitä, ja lop­puhuiskais­us­sa esitetään ratkaisuk­si jotain joka on yksinker­taista, selkeää ja täysin toteuttamiskelvotonta.

      Olen pahoil­lani, jos en tul­lut ymmär­re­tyk­si. Yritin sanoa,. että ongel­ma jota yritetään tor­jua on ole­mas­sa, mut­ta sitä tämä hallinnon han­kaloit­ta­mi­nen ja aivan väärien asioiden mit­taami­nen pahen­taa asi­aa, ei paran­na sitä.

  24. Suurin ongel­ma alkaa ole­maan se (ainakin sisältä päinkat­sot­tuna), ettei “valvon­ta” ole enää käytän­nössä valvon­taa vaan pros­essien orjal­lista nou­dat­tamista. Hallinnos­sa työsken­tele­viä pavun lask­i­joi­ta ei todel­lakaan kiin­nos­ta mitä oikeasti tapah­tuu ja mis­tä esite­tyt luvut ovat peräisin — kun­han vain jär­jestelmästä löy­tyvät luvut näyt­tävät ris­tiri­idat­tomil­ta ja ovat pros­es­sio­hjeis­tuk­sen mukaises­ti täytettyjä.

    Johto taas tui­jot­taa halli­non tuot­tamia luku­ja kuin jumalan sanaa ja joko riemuit­see tai repii hiuk­si­aan sen mukaan, miten kon­sult­tien määrit­telemät KPIt täyt­tyvät. Joht­a­mi­nen onkin enää pelkkää kylmää man­ageer­aus­ta, jos­sa kul­mahuoneisi­in­sa lin­noit­tau­tunut johto eristää itsen­sä täysin muus­ta organ­isaa­tios­ta tui­jot­taen silmät punaisi­na eri­laisia tietokoneen sylkemiä “mittare­i­ta”.

    Tietenkään valvot­ta­vatkaan eivät ole type­r­iä — kun selviää, ettei ole mitään väliä vaik­ka luvut olisi vetäisty suo­raan stet­son­ista (niin kauan kuin Viral­lisia Pros­esse­ja nou­date­taan), niin on aivan päivän selvää, että kaik­ki vähänkin täysjärkiset sumpli­vat omat pro­jek­tin­sa ja tiimin­sä niin, että KPIt täyt­tyvät selvästi — mut­ta ei kuitenkaan huomio­ta herättävästi.

    Käytän­nössä julkisen sek­torin laitosten johto johtaakin jotain täysin imag­inääristä enti­teet­tiä, jol­la ei ole mitään yhtymäko­htaa reaalimaailmaan.

    Koko hom­ma on men­nyt aivan totaalisen jär­jet­tömäk­si — hallinto on hal­vaan­nutet­tu pros­es­seil­la ja juris­teer­auk­sel­la, mikä tarkoit­taa sitä, että pienikin uhka poikkea­mas­ta saa sys­teemin kaaok­seen ja kaik­ki “urheat” pavun­lask­i­jat välit­tömästi siilipuolustukseen.

    Hyvä omako­htainen esimerk­ki nykyti­lanteesta on se, että kun val­itin, että osa kont­tori­tarvike­varas­ton tarpeista on sel­l­aista sut­ta ja sekun­daa, että ne jouta­vat käytän­nössä suo­raan roski­in — ain­oa vas­taus mitä tähän sai oli se, että tarvikkeet on han­kit­tu nou­dat­ta­mal­la julkisen sek­torin han­k­in­tao­hjesään­töjä. Kävin ker­tomas­sa tämän niille sekun­datarvikkeille, mut­ta eivät ne siitä ymmärtäneet ryhdis­täy­tyä — ja niin­pä osa tarvit­tavista tarvikkeista pitää han­kkia salaa “pro­jek­ti­tarvikkeina” tms.

    Samoin kaikissa sof­t­a­hank­in­nois­sa on se kum­malli­nen tilanne, että riite­ly ohjelmis­ton puuteista ja/tai yleis­es­tä käyt­tökelvot­to­muud­es­ta ei suinkaan tapah­du viras­ton ja toimit­ta­jan välil­lä vaan käyt­täjien ja halli­non välil­lä. Taitaa­pa jopa käy­dä niin, että suurin osa “käyt­täjä­palaut­teesta” pysähtyy hallinnon pavun­lask­i­joiden ja aateekoo-osas­ton M$-kurssit käynei­den atk-merkonomien vankku­mat­tomaan muuri­in… mikä taas johtaa siihen, että käytän­nön työt tehdään kaikkel­la muul­la mah­dol­lisel­la kuin viras­ton tar­joamil­la työnhidastimilla.

    Kus­tan­nuk­sia molem­mil­la puo­lil­la näh­neenä väit­täisin, että moni julkisen sek­torin hom­ma hoi­tu­isi hel­posti kol­mannes­ta pienem­mil­lä kuluil­la, jos julki­nen sek­tori toimisi edes niin “ket­terästi” kuin jäh­meim­mät yritykset.

  25. Kuten tästä käy ilmi, hallinnon itse itselleen kek­simän työn hait­ta koetaan yleis­es­ti paljon vähem­män haitallisek­si kuin se, miten hallinnon koetaan hait­taa­van työn­tekoa. Tämä on kaikkien top-down sys­teemien ongelma.

    Jos yhden tai kah­den hen­gen LVI-yri­tys ostaa kir­jan­pito- ja lasku­tus­palvelun niin ei se palvelun­tar­joa­ja ala esit­tämään kaiken­laisia vaa­timuk­sia siitä miten työt pitää hoitaa. Jostain syys­tä sit­ten kuitenkin vaik­ka yliopis­ton hallinto toimii juuri näin, jos minä perus­tan tutkimus­ryh­män jolle neu­vot­te­len vielä yri­tys­maail­mas­ta rahoituksen…

  26. Kiusal­lis­ten totuuk­sien eriko­is­mies Mat­ti Wiberg kir­joit­ti yliopis­to­by­rokra­ti­as­ta Turun Sanomi­in jokin aika sit­ten. Keskeinen havain­to oli, että 90-luvun puo­livälistä läh­tien yliopis­to­by­rokraat­tien määrä on kaksinker­tais­tunut, kun taas pro­fes­su­urien määrä on kas­vanut maltil­lis­es­ti kym­menisen pros­ent­tia. Kan­nat­taa lukea (pdf-link­ki aukeaa nimeäni klikkaamalla).

    Yliopis­tossa kai byrokraat­tien syyt­te­lyä pide­tään yleis­es­ti ottaen hal­pana pop­ulis­mi­na, poikkeuk­se­na tietenkin yliopis­to­by­rokraatit jot­ka ovat kuulem­ma joskus tosi kiusal­lista sakkia…

    Olen itse töis­sä ison koti­maisen yri­tyk­sen tehtaas­sa, jos­sa doku­men­toidaan läh­es jokainen otet­tu askel. Työn­tek­i­jä­ta­son yleisenä käytän­tönä on väären­tää 60–90% kaik­ista merkin­nöistä. Työn­jo­hta­jat ovat asi­as­ta enem­män tai vähem­män tietoisia, mut­ta katso­vat asi­aa läpi sormien. Valvon­ta­jär­jestelmistä vas­taavien x‑päälliköiden puoles­ta välil­lä vähän nau­rat­taa, etenkin kun joka valvon­talo­mak­keen vasem­mas­sa ylänurkas­sa on lomak­keen hoita­jan nimi. Luulisi vähän mieti­tyt­tävän, että mik­si eräi­denkin mit­ta­lait­tei­den vai­hdet­tavia osia kuluu kymme­nen ker­taa vähem­män kuin mitä mit­tausten määrät edel­lyt­täi­sivät, mut­ta eipä sit­ten kai.

    Kyl­lä me asial­liset hom­mat hoide­taan ja lop­putuot­tei­den laadus­sa ei ole mitään valit­tamista, mut­ta tietäisit­tepä vain mitä kaikkea meil­lä mitataan ja doku­men­toidaan, kuin­ka huonoil­la jär­jestelmil­lä, kuin­ka mon­ta ker­taa ja kuin­ka päällekkäisesti…

  27. Nokia-huomio on hyvä, samaa kuu­luu muis­takin fir­moista. Kyseessä ei ole mikään suo­ma­laisen julk­ishallinnon erityispiirre.

    Kyse on siitä että tietotekni­ik­ka on nos­tanut hallinnon tuot­tavu­ut­ta radikaal­isti. Eril­lais­ten lomakkei­den tai mittarei­den tekem­i­nen ja jakelu on hyvin help­poa, ja kon­sul­til­ta saa valmi­ita pohjia jos ei jak­sa itse etsiä.

    Pul­ma on siinä että vaikka­pa työa­jan seu­ran­nan min­imiehto on että se antaa parem­man kuvan kuin näp­pitun­tu­ma siitä mihin työn­tek­i­jöi­den aika oikeasti kuluu. Tämä on erit­täin kova vaa­timus. Pitäisi olla eril­laisia mittare­i­ta, yhdis­tel­lä dataa työn­tek­i­jöi­den ilmoituk­sista, tilo­jen ja jär­jestelmän käyt­töas­teesta, jotenkin kor­reloi­da tämä tuo­tok­si­in, jne. lyhyesti san­ot­tuna tehdä tutkimus­ta. Tämä on hyvin työlästä ja käytän­nössä näin ei koskaan tehdä.

    Seu­raus on sit­ten tuot­tavu­ut­ta alen­ta­vat ja dis­in­for­maa­tio­ta tuot­ta­vat jär­jestelmät. Ja väärän tiedon varas­sa tehdään vääriä päätöksiä.

  28. Mit­taami­nen on hyvä asia. Mit­taami­nen antaa infor­maa­tio­ta organ­isaa­tion toimin­nas­ta, ja se infor­maa­tio tarvi­taan toimin­nan järkeistämisessä. 

    Hyvin johde­tus­sa organ­isaa­tios­sa johto on per­il­lä siitä, mihin aika ja muut resurssit menevät. Tämän poh­jal­ta organ­isaa­tio­ta johde­taan käyt­tämään resursse­ja paremmin.

    Hyvin johde­tus­sa organ­isaa­tios­sa jokainen työn­tek­i­jä tietää, mitä häneltä odote­taan, ja odotuk­set ovat real­is­tisia. Jokaisel­la on omat henkilöko­htaiset tavoit­teet, jot­ka ovat ymmär­ret­täviä, mitat­tavia ja sel­l­aisia, että työn­tek­i­jä itse voi vaikut­taa niiden toteu­tu­miseen. Lisäk­si asetet­tu­jen tavoit­tei­den ylit­tämis­es­tä palkitaan.

    Hallinto ei ole mikään vält­tämätön paha. Hallinto on organ­isaa­tion men­estyk­selle kri­it­ti­nen tuk­i­toim­into, joka tar­joaa vält­tämät­tömiä palvelui­ta. Ja kuten kaikissa muis­sakin toimin­nois­sa, hallinnon tulee tar­jo­ta nämä palve­lut mah­dol­lisim­man tehokkaasti.

    Eri toim­intoi­hin on myös ole­mas­sa määritel­lyt pros­es­sit, jot­ta kaik­ki tarvit­ta­va tulisi otet­tua huomioon, ja jot­tei asiois­sa tehtäisi turhaa työtä. Hyvin määritel­ty ja toteutet­tu pros­es­si huole­htii siitä, että asi­at tehdään oike­as­sa paikas­sa ja oike­as­sa vaiheessa.

    Aika tyyp­il­lis­es­ti on niin, että organ­isaa­tios­sa on liian vähän aivoka­p­a­siteet­tia miet­timässä organ­isaa­tion toim­intaa ja sen kehit­tämistä. Toden­näköis­es­ti on edullista jopa ere­htyä hiukan liikaa siihen suun­taan, että näitä asioi­ta mietitään liikaa, kyse on vas­taavas­ta asi­as­ta kuin tuotekehitysinvestointi.

    = = =

    Tässä vai­heessa van­non, ettei min­ul­la ole sorkkia, hiil­i­hankoa tai hän­tää. Sei­son ihan tosis­sani kaiken ylläkir­joite­tun takana.

    Ongel­ma ei ole siinä, että on hallintoa. Organ­isaa­tioa­narkia ei toi­mi, organ­isaa­tiot toimi­vat val­is­tunei­den itse­val­ti­aiden avul­la. Ongel­ma ei ole siinä, että on pros­es­si. Määritel­lyn pros­essin ole­mas­sao­lo vähen­tää säh­läys­tä ja siirtää ongel­mat ratkaistavak­si sinne, mis­sä ne pitää ratkaista. Ongel­ma ei ole siinä, että seu­rataan ja mitataan, kos­ka sil­lä saadaan infor­maa­tio­ta, jon­ka arvo ylit­tää seu­ran­taan käyte­tyn työmäärän arvon.

    = = =

    Mik­si sit­ten asi­at menevät pieleen? Mik­si pitää han­kkia han­k­in­ta­sopimuk­sen mukainen kallis ja vuo­ta­va kuu­lakärkikynä, kun kau­pas­ta saa paljon parem­man ja halvem­man? Mik­si pros­es­si lisää byrokra­ti­aa, tuo huonos­ti toimi­van jär­jestelmän ja pois­taa fik­sun toim­intata­van? Mik­si pitää täyt­tää lomake, jota ei voi osa­ta rehellis­es­ti täyttää?

    Omien havain­to­jeni mukaan toimin­nan järkevöit­tämi­nen tun­tuu työn­tek­i­jästä huonol­ta jostakin seu­raav­ista syistä:

    1. Hom­ma menee ihan aidosti pieleen. Uusia toim­intat­apo­ja puuhataan inkom­pe­ten­til­la työvoimal­la tai hom­mas­ta puut­tuu johdon tuki. Tehdään kun­tali­itok­sia, mut­ta laki kieltää tehostamisen (= väen vähen­tämisen). Johto ei ymmär­rä, mitä tehdään. Kon­sul­tit ovat kaikkien kon­sult­ti­par­o­di­oiden esikuvia.

    2. Uudet toim­intata­vat ovat peri­aat­teessa järke­viä, mut­ta asioi­ta ei viedä lop­pu­un asti. Mit­taris­tot eivät ole toimivia, joten niistä on vain riesaa. Muu­tosjo­ht­a­mi­nen uno­htuu, jol­loin ihmiset eivät ymmär­rä, mitä ja mik­si ollaan tekemässä.

    3. Tehost­a­mi­nen onnis­tuu organ­isaa­tion kannal­ta oikein, mut­ta yksit­täisen työn­tek­i­jän koet­tu työkuor­ma kas­vaa. Tässä tapauk­ses­sa uusi toim­intat­a­pa saat­taa olla kokon­aisu­u­den kannal­ta fik­su, ja työn­tek­i­jä nyt vain sat­tui aiem­min ole­maan onnel­lises­sa ase­mas­sa. Voi jopa olla niin, että työn kuva on muut­tunut siinä määrin, että työn­tek­i­jä ei ole enää oikea ihmi­nen työhönsä.

    Mutkat suo­rak­si vetäen väitän, että parhais­sa tapauk­sis­sa yksi­ty­i­sis­sä yri­tyk­sis­sä muk­i­na johtuu kol­mosko­hdas­ta. Yleen­sä yksi­tyisel­lä puolel­la muk­i­na kuitenkin johtuu kakkos­es­ta. Julkisel­la puolel­la men­nään pieleen jo ykkösessä, yliopis­tom­aail­mas­sa ei toden­näköis­es­ti päästä edes lähtöru­u­tu­un kunnialla.

    Muu­tosten tekem­i­nen on vaikeaa. Kyvykkäitä johta­jia on yleen­säkin aika vähän tar­jol­la, ja kaik­ista kyvykästä muu­tosjo­hta­jaa koske­vista havain­noista pitää ilmoit­taa rari­teet­tikomitealle. Näi­den ihmis­ten houkut­telem­i­nen julkiselle puolelle töi­hin voi olla aika han­kalaa hom­maa. Tar­jol­la on todel­la jäykkiä rak­en­tei­ta ja tiukko­ja reunae­hto­ja sekä heikosti kil­pailukykyi­nen palk­ka. Kon­sult­tien käyt­tämi­nen voi olla joskus perustel­tua, mut­ta usein ongel­mana on kan­netun veden pysymi­nen kaivossa.

    Koko prob­lemati­ik­ka kitey­tyy johtamisosaamisen puut­teeseen. Puute ei ole ihan help­po paika­ta, mut­ta itse lähtisin miet­timään johtamisen toim­intaedel­ly­tyk­siä julkisel­la puolel­la. Voisiko julkisen puolen johta­japaikoista tehdä jotenkin houkut­tel­e­vampia? (Raha ei ole ainakaan ykkös­vas­taus tähän.)

    1. Tiede­maail­mas­sa ongel­mana taitaa olle, että kun oikea­ta asi­aa ei osa­ta mita­ta, mitataan jotain muu­ta. Asi­aan vaikut­taa vielä sekin, että jostain syys­tä ei halui­ta mita­ta lah­jakku­ut­ta, vaan ahkeru­ut­ta. Sik­si ei käytetä ilmi­selviä mittare­i­ta julka­isu­jen määrästä ja niiden kan­sain­hvälis­es­tä arvos­tuk­ses­ta eikä myöskään opiske­li­joiden arvio­ta luen­to­jen laadusta.

  29. “Nokian alamä­ki kuulem­ma alkoi siitä, kun yri­tyk­sen sisälle tehti­in arvioin­ti­mallit tap­pa­maan työniloa”

    Tässä nyt ei olla ihan asian ytimessä. Halli­non ja byrokra­t­ian kasvu tuoteke­hi­tyk­sessä yleen­sä oli nähdäk­seni se pääsyy, arvion­ti­mallit on vain pieni osa sitä. Suurelle määrälle diplo­mi-insinööre­jä ei ollut Nokian sisäiseen urake­hi­tyk­seen muu­ta vai­h­toe­htoa kuin man­agerik­si ryhtymi­nen, mikä johti siihen että yri­tyk­sessä oli koh­ta enem­män insinööre­jä man­agere­ina kuin varsi­naista työtä tekemässä.

    Sinän­sä kyse on ihan nor­maal­ista yri­tys­maail­man syk­listä — ket­terä ja inno­vati­ivi­nen yri­tys val­taa markki­nat, alkaa paisumaan ja koh­ta on niin suuri ja hidasli­ikkeinen että uudet ket­terät ja inno­vati­iviset yri­tyk­set tap­paa sen.

    Julkisel­la puolel­la täl­laista ter­ve­hdyt­tävää syk­liä ei esi­in­ny — julkisen puolen hallinto kas­vaa vain ilman loppua.…

    Muuten olen ymmärtänyt että kun­tien yhdis­tämi­sis­sä ei ole toteutet­tu päälekkäis­ten virko­jen yhdis­tämistä ja siten työ­paikko­jen vähen­tämistä, pitääkö paikkaansa?

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Tiede­maail­mas­sa ongel­mana taitaa olle, että kun oikea­ta asi­aa ei osa­ta mita­ta, mitataan jotain muu­ta. Asi­aan vaikut­taa vielä sekin, että jostain syys­tä ei halui­ta mita­ta lah­jakku­ut­ta, vaan ahkeru­ut­ta. Sik­si ei käytetä ilmi­selviä mittare­i­ta julka­isu­jen määrästä ja niiden kan­sain­hvälis­es­tä arvos­tuk­ses­ta eikä myöskään opiske­li­joiden arvio­ta luen­to­jen laadusta. 

    Julka­isu­jen määräähän tiede­maail­mas­sa nimeno­maan mitataan. Niiden perus­teel­la jakau­tu­vat apu­ra­hat ja pro­fes­su­u­rit. Tässäkin tosin on omat ongel­mansa: kun tieteil­i­jät pain­os­te­taan tuot­ta­maan enem­män ja enem­män julka­isu­ja mil­lä keinoin hyvän­sä, kaik­ki pidem­män tähtäi­men tutkimus jää pois (kun se tuot­taa uusia julka­isu­ja harvem­min) ja julka­isu­jen laatu las­kee (kun on pakko julka­ista vaikkei olisi oikeasti mitään julka­istavaakaan). Kun kaik­ki joutu­vat pelaa­maan samaa peliä, tieteen taso maail­man­laa­juis­es­ti las­kee. Tiede on niin epä­lin­eaaris­es­ti etenevä pros­es­si, että sen tuot­tavu­u­teen on han­kala kek­siä mitään hyviä mittare­i­ta; joskus tutkimuk­sen arvo taju­taan vas­ta kym­meniä vuosia tutkimuk­sen jäl­keen ja joskus aluk­si lupaaval­ta vaikut­tanut tutkimus (tai jopa kokon­ainen tieteen­la­ji) pal­jas­tuukin ankaksi.

    1. Jos mitat­taisi­in julka­isu­jen määrän sijas­ta sitaat­tien määrää, oltaisi­in jo lähempänä opti­mia. Tarkastelu­välin tulisi olla viisi vuotta.

  31. Hallinnon paisum­i­nen varsinkin yliopis­tois­sa tun­tuu enem­män luon­non­lail­ta kuin asial­ta johon voisi vaikut­taa. Kun yliopis­to­laisille jut­telee, huo­maa että läh­es kaik­ki (pait­si ehkä itse hallintoon kuu­lu­vat) ovat hallinnon laa­jen­e­mista vas­taan, mut­ta silti ongel­ma ei muu­takuin pahene jatku­vasti. Kun hallinto saavut­taa tietyn kri­it­tisen mas­san, se saa omit­tua itselleen tarpeek­si päätän­tä­val­taa tor­patak­seen kaik­ki siihen itseen­sä kohdis­tu­vat kar­simisyri­tyk­set. Sama pätee uskoak­seni kaikissa tarpeek­si suuris­sa organisaatioissa.

    Mie­lenki­in­toinen kuriosi­teet­ti paisu­vien hallinto­jen maail­mas­sa on n. 300 työn­tek­i­jän amerikkalainen videopeli­fir­ma, Valve. Yhtiössä ei ole minkään­laista organ­isaa­tio­raken­net­ta. Val­ven malli toimii siten, että pyritään palkkaa­maan hyviä ja motivoitunei­ta työn­tek­i­jöitä ja sit­ten annetaan heille vapaat kädet tehdä ihan mitä huvit­taa fir­man sisäl­lä. Ainakin tähän asti tuo on toimin­ut main­iosti. Lisää tietoa esimerkik­si tääl­lä: http://www.businessweek.com/articles/2012–04-27/why-there-are-no-bosses-at-valve

  32. E.L.: Tässäkin tosin on omat ongel­mansa: kun tieteil­i­jät pain­os­te­taan tuot­ta­maan enem­män ja enem­män julka­isu­ja mil­lä keinoin hyvän­sä, kaik­ki pidem­män tähtäi­men tutkimus jää pois (kun se tuot­taa uusia julka­isu­ja harvem­min) ja julka­isu­jen laatu las­kee (kun on pakko julka­ista vaikkei olisi oikeasti mitään julkaistavaakaan). 

    Lisäk­si se johtaa hel­posti julka­isu­jen “monistamiseen”. Samaa ideaa tois­te­taan eri julka­isu­is­sa kek­simät­tä aidosti mitään uut­ta. Myös sitaat­tien määrään liit­tyy ongelmia, kuten se etteivät ne ole eri aloil­la ver­tailukelpoisia. Tarvi­taan myös sub­jek­ti­ivista laadun arviointia.

  33. Ode:

    Tiede­maail­mas­sa ongel­mana taitaa olle, että kun oikea­ta asi­aa ei osa­ta mita­ta, mitataan jotain muuta.

    Ei tuo ole pelkästään tiede­maail­man (tai julkisen sek­torin yleen­säkään) ongel­ma. Ihan vas­taavasti yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la ainakin asiantun­ti­jatyön järkevä mit­taami­nen on eri­no­maisen vaikeaa ja yleen­sä men­nään siitä mis­sä aita on matal­in ja kek­sitään jotain yksinker­taisia numeerisia mittare­i­ta, joil­la on hyvin vähän tekemistä työn todel­lisen tulok­sel­lisu­u­den kanssa.
    Mit­taami­nen on itseis­ar­vo jota ei juurikaan koskaan uskalleta kyseenalaistaa.

  34. pekka:

    Ei tuo ole pelkästään tiede­maail­man (tai julkisen sek­torin yleen­säkään) ongel­ma. Ihan vas­taavasti yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la ainakin asiantun­ti­jatyön järkevä mit­taami­nen on eri­no­maisen vaikeaa ja yleen­sä men­nään siitä mis­sä aita on matal­in ja kek­sitään jotain yksinker­taisia numeerisia mittare­i­ta, joil­la on hyvin vähän tekemistä työn todel­lisen tulok­sel­lisu­u­den kanssa.
    Mit­taami­nen on itseis­ar­vo jota ei juurikaan koskaan uskalleta kyseenalaistaa.

    Juuri kuten Pekka sanoo. Samaa idi­o­ti­aa on yksi­tyisel­lä sek­to­ril­lakin. Ongel­mana on usein että on vähän niitä jot­ka rohkeni­si­vat kyseenalais­taa. Olen seu­ran­nut miten numeerisia mittare­i­ta on väk­isin pakotet­tu käyt­töön. Niitä on niin kätevä lait­taa Excel taulukoi­hin ja sit­ten laskea niistä kaiken­laisia johdet­tu­ja luku­ja ja piirtää kehi­tyskäyriä yms näyt­tävi­in johto­ryh­män pow­er­point­tei­hin. Ollaan ikään kuin johta­mas­sa tieteel­lisen täs­mäl­lis­es­ti. Välil­lä tuos­ta on muis­tunut mieleen enti­nen Neu­vos­toli­it­to byrokratioineen.

  35. pekka:
    Ode:

    Ei tuo ole pelkästään tiede­maail­man (tai julkisen sek­torin yleen­säkään) ongel­ma. Ihan vas­taavasti yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la ainakin asiantun­ti­jatyön järkevä mit­taami­nen on eri­no­maisen vaikeaa ja yleen­sä men­nään siitä mis­sä aita on matal­in ja kek­sitään jotain yksinker­taisia numeerisia mittare­i­ta, joil­la on hyvin vähän tekemistä työn todel­lisen tulok­sel­lisu­u­den kanssa.
    Mit­taami­nen on itseis­ar­vo jota ei juurikaan koskaan uskalleta kyseenalaistaa.

    Vaik­ka käytän­nössä maail­ma on täyn­nä huono­ja mittare­i­ta, hyviäkin on käytössä. Myös asiantun­ti­jatyö on palasteltavis­sa mittarei­hin, jos asia ajatel­laan oikein päin.

    Peru­songel­ma on se, että yritetään liikaa mita­ta vääriä asioi­ta. Jon­nekin pis­teko­r­tille laite­taan yhdek­si kohdak­si fir­man voit­to. Mitä tavalli­nen asiantun­ti­ja sille voi? Tai oikeas­t­aan kukaan muukaan? Mit­taamises­sa on ohjaus­mielessä järkeä vain, jos mit­tari on sel­l­ainen, että sen tulok­seen voi mitat­ta­va vaikuttaa.

    Tyyp­il­lis­es­ti mit­tari vaikut­taa siihen, mihin henkilö aikansa käyt­tää. Asiantun­ti­ja voi olla erit­täin hyvä työssään, mut­ta jos hänelle asete­tut odotuk­set eivät ole selviä, hän toden­näköis­es­ti tekee vääriä asioi­ta. Ja jot­ta odotuk­set oli­si­vat selvil­lä, pomonkin pitää ymmärtää ne. Sen jäl­keen mit­tari onkin jo ihan nurkan takana.

    Entä jos pomo ei ymmär­rä, mitä alaiselta voi ja pitää odot­taa? Onko se hyvää johtamista? Usein mit­tarien surkeus johtuu johtamisen vajeesta. Mit­taami­nen ja seu­ran­ta sinän­sä liit­tyvät siihen, että työn­tek­i­jäkin tietää, miten hänel­lä sujuu työ­nan­ta­jan silmis­sä. Aika tärkeä pala sen suh­teen, että on kiva tehdä työtä, jol­la on tarkoitus.

    Mit­tar­it ehkä saa­vat huonon maineen lähin­nä sen vuok­si, että ne tuo­vat johtamisen ongel­mat näkyviin.

  36. Minä ja noin sata saman kun­nan muu­ta työn­tek­i­jää kävimme mes­suil­la. Vaatesäi­ly­tys hoidet­ti­in niin, että jokainen mak­soi itse euron narikan. Mes­su­jen jäl­keen jokainen sit­ten teki eurosta työ­nan­ta­jalle laskun skan­nat­tuine kuit­tei­neen. Tietokone­jär­jestelmä, jol­la lasku­ja tehdään on sen ver­ran huono ja meille tun­tem­aton, että jokaiselta meni työaikaa ainakin kymme­nen min­u­ut­tia sen laa­timiseen, useim­mil­ta enem­män. Keskimäärin amma­tis­saan parem­mil­ta kokeneil­ta työn­tek­i­jöiltä kului enem­män aikaa. Alal­lani palkat ovat jotain 25 €/tunti. Tämän jäl­keen laskut menivät esimiehen hyväksyt­täviksi. Arvioisin, että siihen kului yhteen­sä viisi min­u­ut­tia pomon aikaa. Esimiehen hyväksyn­nän jäl­keen sit­ten kun­nan talousosas­to käsit­teli laskut ja hoiti raho­jen mak­satuk­sen meille. En osaa arvioi­da, kauanko palkan­lask­i­jal­ta siihen kului, mut­ta kot­va kuitenkin. Kun las­kee hin­nan menetetylle työa­jalle (siis ajalle, jol­loin ei palvel­la kun­ta­laisia), se narikkaeu­ro käy aika kalli­ik­si. Ilmeisetikin on tarpeen ryhtyä täl­laiseen oper­aa­tioon kun­nis­sa rehot­ta­van naulakkoko­r­rup­tion torjumiseksi.

  37. KKK: Lisäk­si se johtaa hel­posti julka­isu­jen “monistamiseen”. Samaa ideaa tois­te­taan eri julka­isu­is­sa kek­simät­tä aidosti mitään uut­ta. Myös sitaat­tien määrään liit­tyy ongelmia, kuten se etteivät ne ole eri aloil­la ver­tailukelpoisia. Tarvi­taan myös sub­jek­ti­ivista laadun arviointia. 

    Eikös raha olisi ihan riit­tävä ja ennen kaikkea hyvin yksinker­tainen mit­tari? Käytän­nössä kaik­ki tutkimus­ra­ha­han on suo­raan riip­pu­vaista ulkoa haal­i­tus­ta kil­pail­lus­ta rahoituk­ses­ta. Rahoituk­sen saami­nen taas riip­puu yksi­no­maan tutkimus­ryh­män kom­pe­tenssista (tieteelli­nen taso, verkos­toi­tu­mi­nen jne.) eikä hallinto voi tässä kuin korkein­taan hai­ta­ta menoa kek­simäl­lä omat kiemu­ransa pros­essin joka vaiheeseen.

    Jos tätä yksinker­taista mit­taria halu­aa jotenkin jalostaa, niin eri lähteistä saat­ua rahaa voi tietysti pain­ot­taa eri ker­toimil­la (esim. ekstrapis­teitä laa­jas­ta kv. kärk­i­tutkimuk­ses­ta). Kuitenkin tärkeim­män kri­teerin pitäisi olla se, että tulot kat­ta­vat kulut.

    Täl­läises­sa sys­tee­mis­sä hallinto voitaisi­in aivan hyvin kutis­taa tili- ja laki­a­putoimis­to­ta­solle, jot­ka pitäi­sivät huolen kir­japi­dos­ta, lasku­tuk­ses­ta ja sopimustek­si­tien asiatarkastuksesta.

    Useimpi­en tutk­i­joiden ja asiantun­ti­joiden toive hallinnolle lie­neekin yksinker­tais­es­ti “Lais­sez-nous faire”.

  38. Mes­su­jen jäl­keen jokainen sit­ten teki eurosta työ­nan­ta­jalle laskun skan­nat­tuine kuitteineen.

    Jos joku olisi kymme­nen vuot­ta sit­ten kuvail­lut mulle nykyiset lasku­jen skan­nailusys­teemit, en olisi uskonut todek­si. Tämä on varsi­nainen tyyp­pies­imerk­ki siitä, miten uudet tieto­jär­jestelmät huonon­ta­vat tuot­tavu­ut­ta rajusti. Jos mak­sua ei ole alun­perin hoidet­tu sähköis­es­ti niin, että tieto kul­keen piuhaa pitkin työ­nan­ta­jalle, niin paperipros­essin siirtämis­es­tä koneeseen skan­ner­in kaut­ta on puh­das­ta haittaa.

    Oma­l­la työ­paikalla pystyi vielä takavu­osi­na tekemään laskun varsin yksinker­tais­es­ti lomak­keelle ja lait­ta­maan paperikuitit liit­teek­si. Rahat tuli tilille sut­jakkaasti eikä hallinnos­sa ollut ainakaan enem­pää jengiä töis­sä kuin nykyään. Nykyään skan­nataan, mikä on hidas­ta ja tuot­taa tieto­jär­jestelmään laskun sisältämään infor­maa­tioon näh­den jär­jet­tömän kokoisia tiedos­to­ja. Lasku pitää hyväksyt­tää esimiehel­lä ja hallinnoit­si­jal­la, minkä he voivat tehdä tietokoneitse. Siis sil­loin kun ovat töis­sä ja sovel­lus toimii, mikä on aika paljon harvem­min kuin luulisi (julkisen sek­torin tieto­jär­jestelmät ja silleen).

  39. Poth1ue1: Eikös raha olisi ihan riit­tävä ja ennen kaikkea hyvin yksinker­tainen mit­tari? Käytän­nössä kaik­ki tutkimus­ra­ha­han on suo­raan riip­pu­vaista ulkoa haal­i­tus­ta kil­pail­lus­ta rahoituksesta. 

    Nyt siir­rät vain ongel­man toiseen paikkaan. Mitä mit­taria ne rahoit­ta­jat sit­ten käyttävät?

  40. hap­po­sai:
    ‘snip’
    Julkisel­la puolel­la täl­laista ter­ve­hdyt­tävää syk­liä ei esi­in­ny – julkisen puolen hallinto kas­vaa vain ilman loppua….
    ‘snip’

    Tämä nyt on täyt­tä puppua.
    Siltä ajal­ta, kun min­ul­la on koke­mus­ta eli vajaat 40 vuodelta, kun­ta-alal­la hallinnon määrä on koko ajan ollut noin 4% henkilöstöstä.
    Val­tion osalta en tiedä tarkem­min, mut­ta val­tion henkilöstö on samaan aikaan vähen­tynyt noin 70.000, paljonko siitä on tuo­ta hallinnon kasvua ilman lop­pua, en osaa sanoa.

  41. “Jotain outoa on siinä, että päiväko­tien henkilökunnal­ta menee huo­mat­ta­va osa työa­jas­ta eri­laiseen hallintoa palvel­e­vaan paperityöhön.”

    Olisi mie­lenki­in­toista tietää mitä he raportoivat?

    Sil­lä…
    — lapset val­i­taan var­masti jos­sain muualla,
    — ruokali­s­tat suun­nitel­laan ja ruo­ka valmis­te­taan muualla,
    — van­hem­mil­la on sub­jek­ti­ivi­nen oikeus tuo­da tai olla tuo­mat­ta las­ta hoitoon jne. jne.

    Rapor­toi­vatko he sitä, mitä he ovat sivus­ta voineet seu­ra­ta päiväkodis­sa tapahtuneeksi.

    Mihin tätä tietoa käytetään?

  42. Raimo K: Val­tion osalta en tiedä tarkem­min, mut­ta val­tion henkilöstö on samaan aikaan vähen­tynyt noin 70.000, paljonko siitä on tuo­ta hallinnon kasvua ilman lop­pua, en osaa sanoa. 

    Vaikea sanoa henkilöstön määrästä, mut­ta sil­loin kuin minä n. 20 vuot­ta sit­ten tulin val­ti­olle, niin meil­lä oli “tsup­pare­i­ta” ehkä noin 1 kpl per 10–15 varsi­naista työtek­i­jää (muu hallinto vielä erik­seen). Nämä ihmiset otti­vat kopi­oi­ta pyyn­nöstä, siir­sivät käs­in­täytet­tyjä tun­tikir­jauk­sia paper­ilo­makkeil­ta aateekoolle, keit­tivät kahvia, juoruili­vat ja kutoi­vat vil­la­sukkia per­heilleen joululahjoiksi.

    Samal­la tilaa oli vaik­ka huru myck­et eri­laisia pro­jek­tien tarpei­ta varten, oli kir­jas­to ja eri­laisia (epävi­ral­lisia) löhöi­lytilo­ja — ja rehellis­es­ti san­ot­tuna myös pelkkiä romuhuonei­ta, jois­sa vuosikym­me­nien saatossa ker­tynyt “tätä vois vielä joskus­ta tarvi­ta…” ‑roina sai kaikessa rauhas­sa kerätä pölyä.

    Nyt tsup­par­it ovat jo aiko­ja sit­ten saa­neet kenkää tai pää­tyneet matkasi­h­teereik­si tms. Kaik­ki mah­dolli­nen hallinto­työ tehdään “itsepa­lvelu­na” lois­tavaa aateekoo­ta suuresti hyö­dyn­täen. Tilaa ei ole yhtään mihinkään ylimääräiseen vaan yhä use­ampi joutuu istu­maan avokont­tor­eis­sa ja pro­jek­ti­lait­teet val­taa­vat työpöy­dät, kos­ka “kaikki­han tehdään nykyään tietokoneella”.

    Kir­jas­toa ei ole — eikä työn­tek­i­jöil­lä juuri kir­jahyl­lyjäkään, kos­ka “kaik­ki löy­tyy nykyään netistä” jne.

    Ja paljonko tämä kaik­ki on säästänyt? Sen, että pro­jek­teil­ta byrokra­t­ian ja muun “tarpeel­lisen” kus­tan­ta­miseen perit­ty asiantun­ti­joiden palkkaan sidot­tu yleiskus­tan­nusker­roin on kas­vanut tasais­es­ti n. pros­en­til­la vuodessa. Kun huomioi, kuin­ka paljon palkkata­so on tuos­sa ajas­sa nous­sut, niin kus­tan­nusten kasvu on todel­lakin ollut aika haipakkaa euromääräisesti.

    Yleiskus­tan­nuk­set siis kas­va­vat vaik­ka neliöitä per naa­ma on korkein­taan puo­let siitä mitä ennen, investoin­nit tutkimus­lait­teisi­in ovat rom­ah­ta­neet (joskus reilu vuosikym­men sit­ten ostelti­in vielä jotain > 100000 mk työasemia ja parin­sadan tuhan­nen — puolen miljoo­nan ohjelmis­to­ja, nyt on pär­jät­tävä ton­nin läp­päril­lä ja ilmaiso­hjelmis­toil­la) ja kaik­ki suorit­tavalle por­taalle näkyvä hallinto hoide­taan pro­jek­tien kus­tan­nuk­sel­la itsepalveluna.

    Kos­ka Senaat­tiri­istäjienkin ahneudel­la lie­nee jotkut rajat eikä pääjo­hta­jan Audi A8:n leas­ing­mak­sutkaan kaikkia selitä, niin en minä ainakaan kek­si raharei­jäk­si muu­ta kuin hallinnon, joka näyt­tää keskit­tyvän yhä enem­män strategia‑, visio‑, suun­nitel­ma- jne. pow­er­point­tien tekoon, entistä yksi­tyisko­htaisem­pi­en (ja pielessäole­vimpi­en) raport­tien laa­timiseen — ja oikeaa työtä teke­vien ihmiseten kiusaamiseen eri­laisil­la lomake yms. ‑sulkeisil­la.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.