Tour de Helsinki 2012

3.9.2012 · Aihe: Pyöräily 

Vietiin 61-vuotispäivääni polkemalla Tour de Helsingin 140 kilometrin lenkin. Osanottajia oli ilmoittautunut yli 2500. Uhkaavalta näyttänyt sää saattoi karsia joitakin pois, vaikka lopulta sää oli mitä parhain. Jos olisi voinut toivoa, niin vähän vähemmän tuulta, mutta ei tuulikaan mikään tolkuton ollut. Maaliin asti polki ymmärtääkseni 2221 henkeä, 2049 miestä ja 172 naista.

Pääosalla tämä oli kuntotempaus, mutta kyllä siellä myös kilpailtiin sekä yksilöinä että joukkueina. Kilpailusta ei muuta kuin, että parhaat naiset eivät hävinneet kuin pari minuuttia parhaille miehille.

Meille kuntoilijoille oli varattu jänikset, jotka ajoivat sovittua nopeutta. Heidän perässään poljettiin enemmän tai vähemmän tiiviinä ryhmänä. Taukopaikkoja oli neljä, joista ryhmät pysähtyivät kahteen tai kolmeen. Meistä häntäpään polkijoista moni valitti, että jänikset olivat liian kovakuntoisia. Siksi he vetivät huomaamattaan ylämäet liian lujaa suhteessa tasaiseen maastoon, jossa olisi voinut ajaa kovempaakin.

Järjestäjät voisivat myös tukea osallistujien itsetuntoa ilmoittamalla nopeusryhmien nopeudet matkanopeuden mukaan. Nyt keskinopeuteen vaikuttavat myös tauot ja alkumatkan köröttely poliisiauton perässä. Todellisuudessa ryhmä 24 km/h ajoi noin 26 km/h.

Minun hiilikuidulla paranneltu sydämeni ei oikein pidä kovista nousuista. Niinpä lyöttäydyin aluksi ryhmään 28 km/h pudottautuakseni Veiskolan nousuissa alemmas. Päädyin lopulta 60 kilometrin kohdalla ryhmään 24 km/h, niin kuin olin suunnitellutkin ja ajoin sen kanssa ajoin yli puolet matkasta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt odotella ryhmää ensimmäisellä taukopaikalla tai ajaa ne Veiskolan mäet vielä hitaammin. Ajoin aivan turhaan pitkän matkan yksin tuulta halkoen ja voimia tuhlaten.

Ryhmässä ajo on tavattoman helppoa. Ylämäessä siitä ei ole juuri apua, mutta tasaisella menee todella helposti ja alamäessä pitää jarrutella. Tarkkaavaisuutta se vaatii. Yksi usean fillarin kolarikin meidän ryhmässämme sattui. Ei siinä näyttänyt pahemmin käyvän. En voinut pysähtyä katsomaan, koska olisin aiheuttanut uuden kolarin.

Pienen aavistuksen sain pyörätaktiikasta. Ajoin kohti Kuninkaanmäkeä tiukasti edessä olevien selkää katsellen. Yhtäkkiä mäen päällä näin, että joukkomme oli katkennut kahtia ja olin jälkipäässä, joka oli jäänyt kymmeniä metrejä pääjoukosta. Jokainen ratkaisi asian tavallaan, minkä seurauksena jälkijoukko hajaantui ja kukin puski omaa tahtiaan tuulta vasten ja jäi minuutteja jälkeen. Yhteistyöllä karkulaiset olisi kyllä poljettu kiinni. Tulin viimeiselle taukopaikalle, kun ryhmä teki jo lähtöä.

Kuninkaanmäen nousussa jäi meistä taas monia jälkeen ryhmästä. Eroa ei ollut kuin sata metriä. Olisi pitänyt polkea heti kiinni, mutta kun jäin polkemaan muiden tipahtaneiden perässä, pääjoukko ehti liian pitkälle, eikä motivaatiota kiinni polkemisen enää ollut, jos ei ehkä voimiakaan. Kahdessakymmenessä kilometrissä tuli seitsemän minuutin rako.

Aikani oli miesten sarjassa peräpäästä laskien noin sadankahdenkymmenen paikkeilla. Siis aika huono. Mutta hauskaa oli. Ehkä ensi kertaa varten pitäisi harjoitella kovaa ajamista. Minun lenkkini ovat olleet yleensä sellaisia 120 sykkeellä käytyjä. Nyt keskisyke oli 144. Paino putosi kilon. Taskulaskin väittää, ettei siitä jää kuin puoli kiloa pysyväksi, kun nestetasapaino palautuu. Jalat ovat aika kipeät.

Pieni kilpailu ja kilvoittelu kuuluu tällaiseen tempaukseen, mutta pienellä leikkimielellä siitä saa hauskemman kuin hampaat irvessä puurtaen.

= = = =

Matkan aikana uusi Ridleyni täytti tuhat kilometriä. Bianchi on jäänyt vanhuuden lepoon. Fillarin valinnassa tärkeätä oli mahdollisuus triplavaihteeseen edessä, minun kun on terveellisintä ottaa mäet hitaasti. Ajoasento on nyt paljon parempi. Uudella fillarilla matkanopeus on noin kilometrin tai kaksi tunnissa parempi kuin vanhalla ja väsyneellä. Tour de Helsingin mäissä huomasin, että minulla rullasi paljon paremmin kuin muilla. Osasyynä tähän saattoi olla yhdeksän ilmakehän paineet renkaissa.

Vähän on kyllä Nizzan matkakumppania ikävä, mutta aika aikaansa kutakin.

Kommentit

8 Vastausta artikkeliin “Tour de Helsinki 2012”

  1. Markku Polamo kirjoitti 3.9.2012 kello 22:42

    Onnea synttäristä jälkikäteen ja maaliinpääsystä. Olin ensikertalaisena mukana ja täytyy sanoa, että osin viime vuotisen blogisi ansiosta, kerroinkin sen sinulle taistellessamme noita Veiskolan mäkiä vastaan. Itsekin lähdin 28 ryhmän mukaan, mutta liput katosivat johonkin ja 26 km/h tuli perästä, siihen siten liimauduin Malmin hautuumaalle saakka. Ryhmässä oli hyvä ajella, eikä tuuli haitannut. Omasta työporukasta taisivat muut ilman ryhmää väsähtää kukin vuorollaan, itsellä oli vielä voimia loppukiriinkin, vaikkei ollut kilpailukaan, muuten kuin itseään vastaan.
    Hieno tapahtuma ja varmasti ensi vuonna poljen mukana! Tsemppiä Osmo ja muut osallistujat ja muille kannustuksena: Mukaan kannattaa lähteä!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Markku af Heurlin kirjoitti 3.9.2012 kello 22:59

    Lämpimät onnittelut hienosat suorituksesta!!!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Esko Lius kirjoitti 5.9.2012 kello 11:36

    Hyvä, Osmo! Kun pääsee kolhiintumatta maaliin ja hyvillä mielin, voi aina olla tyytyväinen. Itsekin kirjoitin ajon jälkitunnelmista, ja lisäsin tekstin loppuun linkit löytämiini TdH-kuvagallerioihin, http://fillari.blogspot.com

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. BW kirjoitti 5.9.2012 kello 11:43

    Ihmettelinkin, mihin Bianchi oli jäänyt 😉 Hieno veto. Itse olin kesällä fillaroidessa jo tehokkaasti poistanut ylimääräiset nesteet elimistöstä ja huolimatta melko kovasykkeisestä 140km:sta 28-ryhmässä paino oli seuraavana aamuna korkeampi kuin ennen TdH:ta o.O (tankkaus oli siis onnistunut 😉

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Kena kirjoitti 5.9.2012 kello 11:49

    Onnittelut myös täältä 61v synttäreistä ja hienosta suorituksesta! Toimit malli esimerkkinä tämmöiselle nuorukaiselle (46v).

    Oltiin yhdessä Velskolan mäissä 26 ryhmässä, tein itse virheen kun en ollut sijoittunut lähtöpaikalla riittävän lähelle jäniksiä. Velskolassa porukka hajoo ja jänikset katoaa horisonttiin, ajosta tulee epätasaista ja joutuu olemaan tarkkana väsyneimpien kanssa.

    Hyviä syyspäiviä ja lenkkejä!

    T. Toinen Ridley kuski.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Joisop kirjoitti 5.9.2012 kello 13:09

    Hionoa Osmo!

    Kehottaisin tutustumaan kyseiseen artikkeliin ettei tarvitse ajaa kivikovilla renkailla: http://www.bikequarterly.com/images/TireDrop.pdf

    Itse tykkäsin ajaa kisaa 23mm vittorialla, joka käytännössä on 25 millinen. Nykyisin alla on aina 25 milliset renkaat (painonkin vuoksi), rullaavat paremmin kuin 23 milliset ja ovat muutenkin miellyttävämmät. Vanha uskomus kapean renkaan ja järkyttävän ilmanpaineen paremmuudesta elää toki edelleen, mutta harva maantie on meillä sellaisessa kunnossa kuin (kunnossa oleva, siis ei Helsingin) velodrom, jolla kovia paineita yleensä käytetään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Aron Viestitin kirjoitti 5.9.2012 kello 19:48

    Hieno suoritus. Itse olin tänäkin vuonna mukana, ryhmässä ajo on kieltämättä koukuttavan hienoa. Liian paljon kuitenkin näkyi kolareita ja läheltä piti tilanteita. Mietin saako ajanotto kuntoilijat ajamaan yli voimiensa jolloin tarkkaavaisuus pettää.

    Keväällä ajoin itse ensimmäisen yli 200 km lenkkini Pirkan Pyöräilyssä ja kirjoitin siitä blogissa http://viestitin.blogspot.fi/2012/06/ensimmaista-kertaa-yli-200-km-pyoralla.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Joku kirjoitti 6.9.2012 kello 8:58

    Itsekin tein hyvin samankaltaisi havaintoja 24 ryhmässä ajaneena. Mäistä olen kyllä täysin eri mieltä; ne olisi pitänyt jänisten vetää päinvastoin kovempaa. Nyt tuli aina hirveä haitariefekti mäen alussa ja taaempaa tulevat joutuivat lähes pysähtymään.
    Sipoon tienoilla huomasin kanssa että lippumiehet meni jo sadan metrin päässä kun ryhmä oli revennyt kahtia… tuli kiire kiriä ryhmä taas kiinni.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus