Henkilökuntamitoitus vanhuspalvelulakiin?

Sivistynyt maa kohtelee van­huk­si­aan sivistyneesti. Van­hus­ten­hoito on Suomes­sa keskimäärin vähin­tään tyy­dyt­täväl­lä tasol­la, mut­ta on valitet­tavia poikkeuk­sia. Van­hus­palvelu­lail­la halu­taan tur­va­ta yhtäläiset oikeudet van­huk­sille siitä riip­pumat­ta, mis­sä kun­nas­sa he asu­vat. Pitäisikö laki­in ottaa myös sito­va henkilöstömi­toi­tus? Henkilöstömi­toi­tus on tehokas, mut­ta varsin köm­pelö tapa toimia. Se on kuitenkin paras, jos parem­paa ei keksitä.
Ongelmia henkilöstömi­toituk­seen kuitenkin liit­tyy. Kokoomus­laiset poli­itikot ovat huo­maut­ta­neet, että toiset van­huk­set tarvit­se­vat enem­män hoitoa kuin toiset. Kiin­teä mitoi­tus johtaa voimavaro­jen epä­tarkoituk­sen­mukaiseen käyt­töön. Tämä on tot­ta. Laki­in on han­kala kir­joit­taa riit­tävän tarkkaa van­huk­sen kun­tolu­ok­i­tus­ta. Kiin­teä mitoi­tus ei estä hoita­mas­ta van­huk­si­aan huonos­ti. Jos kun­ta halu­aa säästää van­hus­ten­hoi­dos­sa, se nos­taa kyn­nys­tä päästä laitoshoitoon. Hoi­dos­sa ole­vat ovat vaikea­hoitoisem­pia, jol­loin tarvit­taisi­in itse asi­as­sa sito­vaa mitoi­tus­ta enem­män hoito­henkilökun­taa. Nor­mi täyt­tyy, mut­ta henkilökun­ta on yhä alimitoitettu.

Toinen ongel­ma liit­tyy siihen, mitä tarkoite­taan henkilökun­nal­la. Kun lapseni oli­vat vielä päivähoi­dos­sa, hyvin suosit­tu ”päiväkotitäti” oli päiväkodin keit­täjä, joka vei lap­sia keit­tiöön kat­so­maan ruuan lait­toa ja leipoi las­ten kanssa pul­laa. Mikäli hänel­lä ei ollut las­ten­hoidon koulu­tus­ta, hän­tä ei las­ket­tu miltään osin mukaan henkilökun­taa mitoitet­taes­sa. Päiväkodin keit­täjät on nyt kor­vat­tu Palmi­an paket­ti­au­tol­la, joka tuo ruu­at keskuskeittiöstä.

Laitoshoi­dos­sa tehtävä työ ei ole vain van­hus­ten hoitoa. Se on myös siivous­ta, vaate­huoltoa, ruuan lait­toa. Ainakin tähän asti nor­mi­tus on koskenut vain asianomaisen koulu­tuk­sen saanut­ta hoito­henkilökun­taa. Tiuk­ka jako hoito­henkilökun­taan ja muuhun avus­tavaan henkilökun­taan estää jär­jen käytön töi­den suun­nit­telus­sa. Vesi­lasin antamiseen janoiselle ei tarvi­ta vuosien koulutusta.

Olisi järkevää venyt­tää muun henkilökun­nan toimenku­vaa hoidon suun­taan. Jos tästä ei palki­ta henkilökun­tanor­mi­tuk­ses­sa, käy toisin päin: muu­ta henkilökun­taa vähen­netään ja hei­dän tehtäviään siir­retään hoito­henkilökun­nalle – on monin paikoin jo siir­ret­ty. Tämä on väärän­su­un­taista kehi­tys­tä jo sik­si, että ammat­ti­taitoinen henkilökun­ta alkaa käy­dä vähi­in. Jos henkilöstömi­toituk­seen men­nään, mitoi­tus on tehtävä järkeä käyt­täen. Ei pidä tui­jot­taa vain koulute­tun henkilökun­nan määrää.

Muuten olen sitä mieltä, ettei van­hus­ten­hoitoa pitäisi jär­jestää ja rahoit­taa kuten nyt tehdään. Van­huk­set tulisi ylen­tää asi­akkaik­si. Olisi paljon parem­pi, että taloudelli­nen vas­tuu van­hus­ten­hoi­dos­ta olisi Kelal­la, joka antaa van­huk­selle niin arvokkaan hoitosetelin, että sil­lä voi rahoit­taa van­huk­sen kun­non mukaisen hoidon. Rahat tähän otet­taisi­in kun­tien val­tion­avus­ta, kos­ka kun­nat vapau­tu­vat rahoi­tus­vas­tu­us­ta. Hoitosetelin kanssa voi hakeu­tua joko yksi­tyiseen hoitoon tai oman tai jonkin toisen kun­nan jär­jestämään hoitoon. Van­hus­ten kaltoin kohtelus­ta päästäisi­in eroon sil­lä, että van­huk­set äänestävät jaloil­laan eivätkä tuo hoitoseteliään laitok­seen, jos­sa hoito on huonoa. Jos van­hus ei itse pysty puhe­val­taansa käyt­tämään, omaiset voivat tehdä sen hänen puolestaan

41 vastausta artikkeliin “Henkilökuntamitoitus vanhuspalvelulakiin?”

  1. Hienoa lukea järkevää tek­stiä poli­tikoin­tipuhei­den jäl­keen. Kan­natan lämpimästi kelan hoitosetelejä.

  2. Oppikir­jois­sa on myös usein san­ot­tu, että raha on vielä parem­pi seteli, ainakin sil­loin, kun ind­ef­fer­enssikäyrä olete­taan tietyn­laisek­si. Van­huk­sen osalta em. funk­tio on mon­esti kuin Picas­son taulu — samoin kelan päätök­sen­teko, mut­ta who cares. Markki­nat, markkinat.

  3. Tämähän on juuri se, miten Yliopis­to­jen tuot­tavu­ut­ta on nos­tet­tu. Sih­tee­rien töitä, kuten tent­ti­t­u­losten kir­jaamista, lomakkei­den täyt­tämistä, jne, on siir­ret­ty tutk­i­ja­to­htor­eille, jol­loin ne ovatkin tutkimus­ta. Ja hallinto nos­taa omaa tuot­tavu­ut­taan kar­si­mal­la niitä toim­into­ja, joi­ta se oikeasti hoitaa ja sysäämäl­lä niitä tutk­i­joille ja opet­ta­jille. Näin sisäisessä lasku­tuk­ses­sa voidaan laskut­taa moninker­taiset yleiskus­tan­nus­lisät ver­rat­tuna todel­lisi­in kus­tan­nuk­si­in ja hallinto tuot­taa voit­toa. Sit­ten sitä onkin hyvä tur­vot­taa lisää kek­simäl­lä kaiken­laisia “suun­nit­te­lute­htäviä”, eli nakki­hom­mia suorit­tavalle portaalle. 

    Taustal­la on täysin vinoutunut käsi­tys siitä, mitä on tuot­tavu­us. Tämä sairaus on kyl­lä kaikkial­la, jokainen yliopis­to maail­mas­sa kär­sii samas­ta. Eri mais­sa se vain on hiipinyt eri tah­tia. Suomes­sa ollaan terminaalivaiheessa.

  4. Kos­keeko­han tuo tule­va henkilöstömi­toi­tus siis myös yksi­ty­isiä laitok­sia? Tut­tu kun joskus vai­h­toi työ­paikkaa ko. alal­la yksi­tyiseltä julkiselle niin ker­toili että yksi­ty­i­sis­sä laitok­sis­sa “yksinäiset yöt” (yksi hoita­ja koko osas­tol­la) oli­vat yleisiä.

  5. TM, näin ja samaa ihan kaikil­la aloil­la yksi­tyisel­läkin puolel­la. Maail­man aliar­voste­tu­in ammat­ti lie­nee sih­teeri, hul­lu­u­den rajoil­la ollaan siinä vai­heessa kun vaikka­pa asiantun­ti­ja tai esimies tekee itse sih­teer­in­hom­mia koval­la pal­ka­lla ja huonos­ti, kos­ka ei vaan osaa. Klassi­nen esimerk­ki, suurim­mas­sa osas­sa matkalasku­jär­jestelmiä käyte­tyn työa­jan kus­tan­nus on luul­tavasti suurem­pi kuin mak­set­ta­vat matkakorvaukset.

  6. Demarei­den mitoi­tushömp­pä on juurikin tuo­ta hölmöläis­ten peiton­jatkamista. Ja jos se nyt sat­tuisikin lisäämään laitoshoidon henkilökun­taa, se tul­laan käytän­nössä nip­istämään jostain muus­ta kun­nan toimin­nas­ta pois. Kos­ka suurim­mat meno­erät ovat ter­vey­den­huolto ja ope­tus­toi­mi, van­hus­ten hoitoon käytet­tävät lisära­hat revitään joko muual­ta ter­vey­den­huol­losta tai sit­ten kouluista.

    Lisäk­si demar­it ovat ilmoit­ta­neet vas­tus­ta­vansa pakkoli­itok­sia. Toisin sanoen koko kun­tau­ud­is­tus voidaan nyt heit­tä romukopp­paan, ei siitä tule mitään ja se olikin se ain­oa järk­isyy men­nä demarei­den kanssa samaan hal­li­tuk­seen. Ensi vuon­na sopeu­tuk­sista suurin osa tehdään veronkorotuksilla.

    Kokoomuk­sen ei pidä olla täm­möisessä hal­li­tuk­ses­sa mukana. En näe mitään järkeä siinä, että siitä hyvästä että vasem­mis­tolle annetaan kaikessa perik­si siitä ilosta, että saadaan kan­taa eurosta vas­tu­u­ta. Eurosta huole­htimi­nenon tärkeää mut­ta ei se voi niin men­nä, että kokoomus saa euroopan pelas­tus­paketin läpi ja siitä hyvästä ei saa mitään omia tavoit­teitaan läpi.

    Ydin­voimalu­vat jaet­ti­in jo, joten nyt pitäisi lait­taa vasem­mistop­uolueet kuri­in ja jos ei onnis­tu, niin sit­ten lähteä hallituksesta.

  7. Ei voi olla ihmis­ar­von mukaista maa­ta vähin­tään kuvain­nol­lis­es­ti sidot­tuna sänkyyn, kieriskellen omis­sa jätök­sis­sään ali­ravit­tuna, ja ilman muu­ta hoitavia käsi­pare­ja tarvi­taan lisää takaa­maan van­hem­millemme ihmis­ar­voinen van­hu­us, puhu­mat­takaan meistä itsestämme. 

    Ei van­huk­sille niitä hoitavia käsiä kuitenkaan pakko­lail­la järjesty. Suun­nit­teil­la olevas­sa van­hus­palvelu­lais­sa kun­nat sido­taan takaa­maan määritel­ty vähim­mäis­mi­toi­tus hoita­jia per hoidet­tavia. Hoidet­tavien määrän lisään­tyessä tule­vaisu­udessa ei edes nykyti­lanteen vajeen kor­jaami­nen riitä, eikä sitä­pait­si tähänkään ole näköpi­iris­sä kor­jaus­ta nykyisel­lä hoitoalan palkkauksella.

    Kun nykyisessä laitoshoi­dos­sa van­huk­set pas­si­ivis­es­ti tapetaan hitaasti nään­nyt­tämäl­lä, van­hus­palvelu­la­ki nään­nyt­tää kun­nat, jot­ka eivät pysty nyhjäisemään tyhjästä. Kun­tien yhdis­tymi­nenkään ei auta. Jos hoita­jia ei ole, niitä ei ole. Paras keino van­hus­ten­hoidon saat­tamiseen säädyl­liselle tolalle on posi­ti­ivi­nen henkilöstö­porkkana, paran­ta­mal­la hoitoalan työolo­ja, mukaan­lukien palkkaus.

  8. Peri­aat­teessa on Hyvä Jut­tu, että mitoituk­ses­ta on tulos­sa sito­va säännös.
    Mutta:
    1) mitoituk­ses­ta ei saisi tehdä mitään vain kir­joi­tus­pöy­dän ääressä päätet­tyä, vaan sen tulisi perus­tua todel­liseen, käytän­nön mitoituk­seen, koska:
    2) on van­huk­sia ja van­huk­sia, hoitoisu­usaste vai­htelee erit­täin paljon, joten:
    3) mitoituk­ses­sa tulee olla todel­liseen hoitoisu­usas­teeseen perus­tu­va por­ras­tus. On selvää, että omil­laan pär­jäävän ja täysin autet­ta­van tarvit­se­ma hoito ja hoi­va ovat eri­laisia, vaik­ka molem­mat asu­isi­vatkin “laitok­ses­sa”.
    Sik­si olisikin ehkä parem­pi, että
    4) henkilöstömi­toi­tus säädet­täisi­in ase­tuk­sel­la, jol­loin sen tark­ist­a­mi­nen ei vaatisi eduskun­nan käsit­te­lyä, joka on hidas ja työläs prosessi.
    5) Laki­in tulisi sito­va sään­nös, että mitoituk­ses­ta sääde­tään ase­tuk­sel­la, joten mitoituk­ses­ta ei voisi luistaa.
    Tärkein asia lopuksi:
    6) mitoi­tussään­nösten tulisi velvoit­taa samal­la taval­la julk­isia ja yksi­ty­isiä hoito- ja hoiva­paikko­ja (ei pelkästään “laitok­sia”) — muuten­han julki­nen sek­tori joutuu epäreilu­un kilpailutilanteeseen.
    Yllä mainit­tu mitoi­tus­menetelmä saat­taa kuu­lostaa epäi­lyt­tävästi tay­loris­mil­ta (mitä se onkin), mut­ta en näe muu­takaan keinoa taa­ta edes jos­sain määrin reilu peli.

  9. tpyy­lu­o­ma: Klassi­nen esimerk­ki, suurim­mas­sa osas­sa matkalasku­jär­jestelmiä käyte­tyn työa­jan kus­tan­nus on luul­tavasti suurem­pi kuin mak­set­ta­vat matkakorvaukset.

    Ei tuol­laista hom­maa kyl­lä voi ainakaan mitenkään kus­tan­nuste­hokaasti sih­teer­il­lä teet­tää (pait­si ehkä SAP:in päälle raken­netus­sa järjestelmässä…). 

    Mitä tulee esimi­esten ja sih­tee­rien hom­mi­in, niin kyl­lä tänäpäivänä on tietotekni­ikan takia sih­teer­in­hom­mat oikeastikin vähen­tyneet todel­la radikaal­isti. Esimerkik­si 10 hen­gen asiantun­ti­jaryh­mä ei tee sih­teer­il­lä kyl­lä mitään. Tulostin syl­kee vaik­ka tuhat kopi­o­ta muis­tios­ta, jos edes tarvit­see ja sähkö­posti hoitaa jakelun, ei sitä kont­tori­pa­per­in­pyöri­tys­tä varten tarvitse enää eril­listä sih­teer­iä olla. 

    Etenkin kun tänäpäivänä sih­teerin ja asiantun­ti­jan suh­teelli­nen palkkaero lie­nee mata­lampi kuin aikaisem­min. Jos ennen­wan­haan insinöörin pal­ka­lla ylläpi­ti palvelusväkeä, niin kyl­lä var­masti myös sih­teerin ja insinöörin palka­s­sa on ollut merkit­tävä ero.

    Se, että suurem­mis­sa organ­isaa­tiois­sa onkin luovut­tu läh­es kokon­aan sih­teereistä, vaik­ka niille olisi käyt­töä, onkin kokon­aan eri juttu.

  10. Kelan palvelusetelit käyt­töön van­huk­sen kun­non ja hoito­tarpeen mukaan.Päättäjät voisi­vat käy­dä esim Puo­larmet­sän sairaalas­sa Espoos­sa tutus­tu­mas­sa tilanteeseen,suomalaiset hoita­jat ovat kaikon­neet, talo täyn­nä mamuja,huono kieli­taito ja moti­vaa­tio hoitotyöhön.

  11. Tämäkin tulee kalli­ik­si. Demarien toim­inta on sitä, että muni­va kana tapetaan. Saadaan yksi todel­la läm­min ate­ria, mut­ta sit­ten koit­taa nälkä.

  12. OS: “Olisi paljon parem­pi, että taloudelli­nen vas­tuu van­hus­ten­hoi­dos­ta olisi Kelal­la, joka antaa van­huk­selle niin arvokkaan hoitosetelin, että sil­lä voi rahoit­taa van­huk­sen kun­non mukaisen hoidon. Rahat tähän otet­taisi­in kun­tien val­tion­avus­ta, kos­ka kun­nat vapau­tu­vat rahoi­tus­vas­tu­us­ta. Hoitosetelin kanssa voi hakeu­tua joko yksi­tyiseen hoitoon tai oman tai jonkin toisen kun­nan jär­jestämään hoitoon.”

    Jär­jestelystä hyö­ty­i­sivät van­huk­set, jot­ka (tai joiden omaiset) kykenevät kil­pailut­ta­maan hoitopaikat ja joiden asuinalueel­la on use­ampia hoitopaikko­ja (so. kaupunki­laiset). Kaikkein eniten jär­jestelystä hyö­ty­i­sivät varakkaat van­huk­set, jot­ka voisi­vat kuo­ria kas­vavas­ta palve­lu­tar­jon­nas­ta ker­mat päältä ja ostaa samal­la perus­ta­son ylit­tävät extrapalvelut. 

    Ne ihmiset, jot­ka tarvit­se­vat kipeim­min tur­vak­seen henkilöstömi­toi­tus­ta van­hus­palvelu­laki­in ovat van­huk­sia, joiden kil­pailu­tus­valmi­udet ovat heikot, ja joil­la ei ole rahan tai suku­laisverkos­ton suo­maa asi­ain­hoita­jaa omia etu­ja ajamassa.

    OS: “Kokoomus­laiset poli­itikot ovat huo­maut­ta­neet, että toiset van­huk­set tarvit­se­vat enem­män hoitoa kuin toiset. Kiin­teä mitoi­tus johtaa voimavaro­jen epä­tarkoituk­sen­mukaiseen käyt­töön. Tämä on tot­ta. Laki­in on han­kala kir­joit­taa riit­tävän tarkkaa van­huk­sen kun­tolu­ok­i­tus­ta. Kiin­teä mitoi­tus ei estä hoita­mas­ta van­huk­si­aan huonosti.” 

    Kiin­teä mitoi­tus kai tarkoit­taa kiin­teää vähim­mäism­toi­tus­ta? Eli esim. yksi yöhoita­ja ei riitä, vaan tarvi­taan ainakin kak­si jne. Toisin sanoen mitoi­tus on vain perälau­ta, joka estää selvät henkilöstöresursse­ja koske­vat laiminlyönnit. 

    Toisaal­ta kun­tolu­ok­i­tuk­sia koske­via tutkimuk­sia on tehty Suomes­sakin jonkin verran(ks. esim.
    http://herkules.oulu.fi/isbn9789514296437/isbn9789514296437.pdf). Voisi ajatel­la, että niiden perus­teel­la pystytään kyl­lä tekemään asiantun­ti­javoimin joku karkea perus­lu­ok­i­tus, jon­ka voi kir­ja­ta laki­inkin. Henkilömi­toi­tushan tulee joka tapauk­ses­sa ole­maan karkea jo yksin siitä syys­tä, että mitoi­tus ei voi vai­hdel­la päiväko­htais­ten tarpei­den mukaan.

    Kos­ka kiin­teä vähimäis­mi­toi­tus ei todel­lakaan estä van­hus­ten huonoa hoitoa, tarvi­taan lisäk­si valvon­taa. Siis myös valvi­raan lisää resursseja.

  13. zack:
    Tämäkin tulee kalli­ik­si. Demarien toim­inta on sitä, että muni­va kana tapetaan. Saadaan yksi todel­la läm­min ate­ria, mut­ta sit­ten koit­taa nälkä.

    Miten tähän maat­alous saadaan sekoitetuksi?

    Eikä tämä tule kalliiksi.
    Mitoituk­sen tulee tietenkin olla sel­l­ainen, että niiden, joil­la asi­at on kun­nos­sa, ei tarvitse tehdä mitään, mut­ta ne kun­nat, jot­ka eivät hoi­da van­huk­si­aan, joutu­vat pistämään asi­at kuntoon.

  14. Työsken­te­len pääkaupunkiseudul­la van­hus­ten palve­lu­talos­sa ohjaa­jana, ja näen myös hoito­työtä läheltä. Kan­natan van­hus­ten­huol­lon henkilöstömi­toi­tus­ta siinä tapauk­ses­sa, että mitoi­tus perus­tuu asi­akkaiden todel­liseen hoidon tarpeeseen. Voisiko esim. Rai-jär­jestelmää hyö­dyn­tää asi­akkaan hoidon tarpeen arvioimises­sa? Uskoisin, että riit­tävän tark­ka ja kat­ta­va kun­tolu­ok­i­tus-sys­tee­mi olisi asiantun­ti­joiden laa­ti­mana täysin mah­dol­lista luoda.

    Toki van­hus­palvelu­lail­la halu­taan tur­va­ta van­huk­sille yhtäläiset oikeudet laadukkaisi­in palvelui­hin asuinkun­nas­ta riip­pumat­ta – samaan aikaan on hyvä olla tietoinen siitä, että lail­la vaikute­taan ratkai­sev­asti hoito­henkilökun­nan moti­vaa­tioon työsken­nel­lä alal­la. Moni on kut­sumusalal­laan, mut­ta ylikuor­mit­ta­van työn puris­tuk­ses­sa antaa perik­si ja hakeu­tuu mui­hin töi­hin. Karuim­mil­laan lain sisältö saat­taa siis määrit­tää sitä, onko tule­vaisu­udessa päte­viä hoita­jia tar­jol­la edes sen ver­ran kuin nykyään. — Vai voisiko alalle toisaal­ta halu­ta yhä use­ampi? No, tämä edel­lyt­täisi henkilöstömi­toituk­sen lisäk­si per­in­po­h­jaista remont­tia hoito­työn arvostuksessa.

    Hoidon, siivouk­sen, vaate­huol­lon ja ruuan laiton lisäk­si van­hus­palvelu­alan työhön kuu­luu myös yhä enem­män paper­itöitä — uno­hta­mat­ta inhimil­lisen elämän sävyjä: yhdessä olemista ja jakamista, keskustelu­ja, halaamista, juh­lia ja tapah­tu­mia, kult­tuuria, retk­iä, liikun­taa jne.

    Koulut­ta­mat­toman henkilökun­nan työte­htäviä on omien huomioideni mukaan pikem­minkin kurot­tu kohti hoidol­lista työtä. Tästä seu­raa esim. se, että osaa­mat­tomat ihmiset tekevät koulu­tus­ta vaa­tivia poti­las­si­ir­to­ja oman ja asi­akkaan tur­val­lisu­u­den uhalla.

    Kelan hoitoseteli-sys­tee­mi kuu­lostaa var­teenotet­taval­ta ajatuk­selta. Tosin mainit­takoon, että vain har­va oman palve­lu­talomme asukas kyke­nee ”äänestämään jaloil­laan”, jos hän kokee saa­vansa huonoa hoitoa/palvelua. Val­taosan omaiset ovat kaikon­net tai kuolleet jo aika päiviä sit­ten. Käykää tutus­tu­mas­sa palve­lu­taloi­hin tai mui­hin vas­taavi­in laitok­si­in, niin ymmär­rätte miten huonokun­toista porukkaa näis­sä paikois­sa asuu. Laitoshoitoon pää­sevät (pääkaupunkiseudul­la) vain kaikkein suurim­mas­sa avun­tarpeessa olevat.

    Hoito­työssä on toki muitakin ongelmia kuin työn­tek­i­jäpu­la ja/tai liian niuk­ka miehi­tys: ongelmia on myös asen­teis­sa ja johtamises­sa. Näistä asioista on han­kala säätää lais­sa, joten ain­oak­si toimi­vak­si keinok­si jää mielestäni sito­van henkilöstömi­toituk­sen kir­jaami­nen lakiin.

  15. Hel­ga:

    ‘snip’
    Koulut­ta­mat­toman henkilökun­nan työte­htäviä on omien huomioideni mukaan pikem­minkin kurot­tu kohti hoidol­lista työtä. Tästä seu­raa esim. se, että osaa­mat­tomat ihmiset tekevät koulu­tus­ta vaa­tivia poti­las­si­ir­to­ja oman ja asi­akkaan tur­val­lisu­u­den uhalla.
    ‘snip’

    Mitähän tämäkin on tarkoittavinaan?
    Mil­laista koulu­tus­ta ‘poti­laan’ tur­valli­nen kär­räämi­nen mah­taa edel­lyt­tää, ehkä ajoko­rt­tia? Eihän laitok­sis­sa ole ‘koulut­ta­mat­to­mia’.

    Jot­ta pää­sisi sairaalaan tai muuhun laitok­seen siivoa­maan, tarvi­taan 3 vuo­den koulutus.
    Tässä ei ole mitään järkeä.

  16. Raimo K:
    Mitoituk­sen tulee tietenkin olla sel­l­ainen, että niiden, joil­la asi­at on kun­nos­sa, ei tarvitse tehdä mitään, mut­ta ne kun­nat, jot­ka eivät hoi­da van­huk­si­aan, joutu­vat pistämään asi­at kuntoon. 

    Mil­lähän perus­teel­la ne, jot­ka eivät hoi­da van­huk­si­aan, lait­ta­vat asi­at kun­toon siten ettei sama puute siir­ry johonkin muualle? Yleen­sä sille huonolle hoidolle on jokin muu syy kuin puh­das lail­la pois­tu­va ilkeys.

    Jos val­tio pakot­taa köy­hää kun­taa upot­ta­maan rahaa hyvään asi­aan X, niin voit olla var­ma että rahat revitään sieltä mis­tä ne voidaan. Kos­ka ter­vey­den­huolto, ope­tus­toi­mi ja sosi­aal­i­toi­mi ovat kun­tien suurim­mat meno­erät, ei tarvitse olla kristal­li­pal­loa tode­tak­seen että rahat hyvään asi­aan X ote­taan pääosin muista ihan yhtä hyvistä asioista kuten muual­ta ter­vey­den­huol­losta, opetuk­ses­ta ja sosiaalitoimesta. 

    Sit­ten seu­raavis­sa vaaleis­sa demar­it voivatkin vaa­tia lak­isääteisiä mitoituk­sia koulu­toimeen, ennakoivaan sosi­aatyöhön ja kaikkialle muualle terveydenhuoltoon.

    Ei tässä nor­mit­tamises­sa ole mitään järkeä. Onko tosi­aan niin että Helsingis­sä tiede­tään tämän maan asi­at aina niin paljon parem­min kuin muual­la, että kaikesta pitää säätää laeilla?

  17. Sylt­ty: Mil­lähän perus­teel­la ne, jot­ka eivät hoi­da van­huk­si­aan, lait­ta­vat asi­at kun­toon siten ettei sama puute siir­ry johonkin muualle? Yleen­sä sille huonolle hoidolle on jokin muu syy kuin puh­das lail­la pois­tu­va ilkeys.

    Jos val­tio pakot­taa köy­hää kun­taa upot­ta­maan rahaa hyvään asi­aan X, niin voit olla var­ma että rahat revitään sieltä mis­tä ne voidaan. Kos­ka ter­vey­den­huolto, ope­tus­toi­mi ja sosi­aal­i­toi­mi ovat kun­tien suurim­mat meno­erät, ei tarvitse olla kristal­li­pal­loa tode­tak­seen että rahat hyvään asi­aan X ote­taan pääosin muista ihan yhtä hyvistä asioista kuten muual­ta ter­vey­den­huol­losta, opetuk­ses­ta ja sosiaalitoimesta.
    ‘snip’

    Ilmeis­es­ti et ole tietoinen siitä, että kun­nil­la (ja val­ti­ol­la) on vero­tu­soikeus eli veron­mak­sa­jal­ta ne rahat otetaan.

    Myös huoli siitä, että tämä vaaran­taisi avopalvelu­jen kehi­tyk­sen, ei ole tästä maailmasta.
    Jos ja kun ns. laitoshoito nor­mite­taan tiukasti, pain­opiste oikeasti siir­tyy sinne, mis­sä tiukko­ja norme­ja ei ole eli avopalveluhin.
    Use­assa tapauk­ses­sa tämä on hyvä asia.

  18. Arvoisa Osmo Soininvaara,
    Toki jokainen osaa ojen­taa van­huk­selle vesi­lasin. Mut­ta van­huk­sen hoita­ja on ain­oa joka tietää, osaako kyseinen van­hus tart­tua lasi­in, ja voiko kyseiselle van­huk­selle antaa nestet­tä (hänel­lä voi olla nester­a­joi­tus tai nestemäärä tulisi kir­ja­ta), ja miten se tulisi tehdä (mahaletkul­la, suo­nen­sisäis­es­ti, nenä-mahaletkul­la, nokka­mukil­la vai taval­lis­es­ta muk­ista. Vain koulutet­tu hoita­ja tietää, mis­sä asen­nos­sa van­hus voi olla jot­ta hän ei aspiroi ja saa sen seu­rauk­se­na keuhkoku­umet­ta, tai mihin asen­toon kyseinen van­hus voidaan taivut­taa. Koulutet­tu hoita­ja tun­tee ihmisen anato­mi­an, metabo­lian, ravin­non- ja neste­tarpeen sekä miten edel­lisiä havain­noidaan ja miten havain­toi­hin reagoidaan, miten niistä rapor­toidaan, miten keskustel­laan niis­sä tapah­tu­vista muu­tok­sista lääkärin ja muun hoito­henkilökun­nan kanssa hoidon paran­tamisek­si. Ter­ve­tu­loa her­ra Soin­in­vaara tutus­tu­maan koulu­tus­ta vaa­ti­vaan ammat­ti­imme, ja kat­so­maan miten siinä pärjäätte!

  19. Lisäyk­sek­si vielä edel­liseen: Toki osaat­te var­maan myös elvyt­tää tai jät­tää elvyt­tämät­tä, mikäli van­huk­sel­la on DNR-päätös…

  20. Raimo K: Ilmeis­es­ti et ole tietoinen siitä, että kun­nil­la (ja val­ti­ol­la) on vero­tu­soikeus eli veron­mak­sa­jal­ta ne rahat otetaan.

    Jos se on ker­ran tuos­ta, kiin­ni niin mik­sei niitä van­huk­sia ole aikaisem­min hoidet­tu? Eikö sitä vero­tu­soikeut­ta ole aikaisem­min ollut?

  21. Keskustelu alkaa enem­män ja enem­män muis­tut­taa sitä, että ‘hitot niistä van­huk­sista, nehän aina muutenkin valit­taa kaikesta — paras­ta hoitaa vaan pis­teet kotiin’.

    Guzen­i­na-Richard­son läh­tee siitä, että demar­it ovat viime aikoina saa­neet lisää kan­na­tus­ta sil­lä, että ovat pitäneet vaa­timuk­sis­taan kiin­ni, ovat­pa ne järke­viä tai eivät.

    Risikko taas läh­tee van­has­ta, hyvästä mao­lais­es­ta peri­aat­teesta, että ‘mei­dän on vas­tustet­ta­va sitä, mitä viholli­nen kan­nat­taa ja kan­natet­ta­va sitä, mitä viholli­nen vastustaa’.

    Yhden numeron peri­aate 0,7 on poli­itikon kannal­ta help­po, ei tarvitse selitel­lä, mut­ta käytän­nössä prob­le­maat­ti­nen: las­ke­taanko mukaan siivoo­jat ja talkkar­it (joi­ta nykysys­tee­mis­sä ei ole) jne.

    Pain­opis­teen siir­tymi­nen laitoshoitoon on taas täysin hanurista: helpoiten yhden numeron tavoit­teeseen päästään pudot­ta­mal­la laitok­sen paikkamäärää (näin meil­lä tehti­in) eli hitot niistä van­huk­sista, osa pihalle niin kaik­ki on OK.

  22. Raimo K:
    Keskustelu alkaa enem­män ja enem­män muis­tut­taa sitä, että ‘hitot niistä van­huk­sista, nehän aina muutenkin valit­taa kaikesta – paras­ta hoitaa vaan pis­teet kotiin’.

    Älä nyt viitsi.

    Tämä argu­ment­ti kuin van­ha hyvä nat­siko­rt­ti: kun hyv­in­voin­tipalveluista keskustel­laan, jos­sain vai­heessa joku vetäisee “te ette väl­itä ken­estäkään kuin itsestänne”-kortin pöytään.

    Se on kyl­lä se aika per­in­teinen tapa puo­lus­taa ilmaisia hyv­in­voin­tipalvelui­ta mut­ta ei vie keskustelua eteenpäin.

  23. Tässä pitäisi sel­ven­tää mitoi­tus­ta, sil­lä täl­lä het­kel­lä seu­raa­vankaltaiset suh­teet eivät vaiku­ta hyviltä.

    7 hoita­jaa : 10 vanhusta
    7 opet­ta­jaa : 200 oppilasta

  24. tpyy­lu­o­ma: Klassi­nen esimerk­ki, suurim­mas­sa osas­sa matkalasku­jär­jestelmiä käyte­tyn työa­jan kus­tan­nus on luul­tavasti suurem­pi kuin mak­set­ta­vat matkakorvaukset.

    Tuskin.

    Tämä harha tulee siitä, että useim­mat matkalasku­jär­jestelmät ovat lisän­neet matkalaskun tek­i­jän työ­taakkaa. Ne voivat silti olla kokonaistehokkaita.

    Tässä van­ha tapa:
    — matkus­ta­ja tekee matkalaskun vähän sin­nepäin (viilaa vähän päivära­ho­jen kel­lon­aiko­jakin siinä samal­la, ymv.)
    — matkalasku menee jonkin­laise­na sih­teer­ille, joka yrit­tää viila­ta siitä hov­ikelpoisen ja karhuaa puut­tuvia kuit­te­ja plus selityksiä
    — hov­ikelpoisehko matkalasku menee kuit­tei­neen esimiehen hyväksyttäväksi
    — esimies kuit­taa matkalaskun ja toimit­taa sen kuit­tei­neen talousosastolle
    — talousosas­to huo­maa laskus­sa puut­teen ja palaut­taa sen kuit­tei­neen tekijälle
    — tek­i­jä kor­jaa ja palaut­taa samaisen vihreän muovi­taskullisen tavaraa talousosastolle
    — talousosas­to mak­saa laskun ja ark­istoi sen kuitteineen

    Tek­i­jän kannal­ta pros­es­si on help­po, kos­ka laskun voi sutia vähän jotenkin. Pape­ria liikkuu paljon, ja se tekee mon­ta kierrosta.

    Nyky­ta­pa matkalasku­jär­jestelmän kanssa:

    - matkalaskun tek­i­jä syöt­tää pedan­tisti kaik­ki kel­lon­a­jat, ym. tiedot jär­jestelmään, skan­naa kuitit ja liit­tää ne mukaan
    — jär­jestelmä las­kee päivära­hat sään­tö­jen mukaan ja osaa huomioi­da aikaerot, kesäa­jat, eri osaval­tioiden päivära­hat, lounasvähen­nyk­set, jne.
    — esimies saa laskun ruudulleen ja muu­ta­mal­la klikkauk­sel­la pistää sen eteenpäin
    — talousosas­to saa laskun ruudulleen, huo­maa puut­teen ja palaut­taa laskun muu­ta­mal­la klikkauksella
    — tek­i­jä täy­den­tää hake­mus­taan ja klikkaa sen takaisin talousosastolle
    — talousosas­to klikkaa laskun hyväksytyksi

    The End.

    Muu­ta­ma lisäbonus tulee siitä, että se vihreä muovi­tasku ei jää esimiehen pöy­dälle makaa­maan, kos­ka jär­jestelmä piinaa esimi­estä sähkö­pos­timuis­tu­tuk­sil­la, kunnes hom­ma on hoidettu.

    Jos sit­ten on tarve penkoa van­ho­ja matkalasku­ja, esimies tai talousosas­to saa­vat ne hyvin hel­posti näkösälle. Tämä helpot­taa kuluseu­ran­taa huo­mat­ta­van paljon. Lisäk­si jär­jestelmä itsessään ehkäisee pieniä filunkeja.

    Uudessa tavas­sa siis kaik­ki muut pää­sevät huo­mat­tavasti pienem­mäl­lä työmääräl­lä ja ark­istoin­ti muut­tuu sähköisek­si. Lisäk­si seu­ran­ta para­nee. Kokon­aistyömäärä vähe­nee ja toim­inta tehos­tuu. Tek­i­jänkin kannal­ta hom­ma muut­tuu lop­ul­ta ruti­inin myötä helpom­mak­si, kos­ka matkalaskua on help­po tehdä jo reis­sun päältä.

    En toki väitä, että kaik­ki matkalasku­jär­jestelmät oli­si­vat hyviä, mut­ta puoli­huonotkin säästävät kokon­aisu­udessaan aikaa ja kus­tan­nuk­sia. Jos­sain pis­teessä organ­isaa­tio­ta isois­sa talois­sa tulee se koh­ta, jos­sa pääjo­hta­ja ei tee matkalaskuaan. Pienem­mis­sä talois­sa ei niin kalli­ita pomo­ja ole, etteikö matkalaskua kan­nat­taisi tehokku­ussy­istä teet­tää matkustajalla.

    Samaa muuten käy matkan toises­sa päässä. Aikaisem­min matkas­ta tehti­in jonkin­lainen suun­nitel­ma, ja sih­teeri varasi matkan matka­toimis­ton kanssa. Nyt matkus­tavainen saa usein vara­ta matkansa hotellei­ta myöten ihan itse joko suo­raan tai matka­toimis­to­jär­jestelmän kaut­ta. Mut­ta ovat­pa nuo matkat nykyään paljon halvem­piakin kuin takavuosikymmeninä.

  25. Heik­ki:

    Tässä pitäisi sel­ven­tää mitoi­tus­ta, sil­lä täl­lä het­kel­lä seu­raa­vankaltaiset suh­teet eivät vaiku­ta hyviltä.

    7 hoita­jaa : 10 vanhusta
    7 opet­ta­jaa : 200 oppilasta 

    Ver­tailusi ei oikein toi­mi. Van­hus­ten laitoshoi­dos­sa tuo hoita­jamäärä (nykyään kai keskimäärin 5 hoita­jaa 10 van­hus­ta kohti) tekee töitä 24x7 (öisin esimerkik­si 1 hoita­ja 20 van­hus­ta kohti). Muutenkin täl­lainen vas­takkainaset­telu ei ole hedelmällistä.

    Sinän­sä koko demarei­den MGR:n lanseer­aa­ma jäykkä 0,7‑mitoitus kaikkialle on aivan jär­jetön ja kyse on pelkästä vaalipop­ulis­mista. Lisäk­si sen aiheut­tamia kus­tan­nuk­sia on rajusti aliarvioitu (julk­isu­udessa ollut kai luku 34 miljoon­aa). Todel­li­nen lisäkus­tan­nus lie­nee n. 10-kertainen.

  26. “talousosas­to huo­maa laskus­sa puut­teen ja palaut­taa sen kuit­tei­neen tekijälle”

    Jouduin 80-luvun lop­ul­la psitämään vauh­tia HR toim­into­jen saneer­auk­seen jasil­loin päädyti­in sähköiseen työaikailmoitukseen/matkalaskuun

    Tuo talousosas­ton tarkas­tus jätet­ti­in pois turhana, jär­jestelmät kykenevät tark­ista­maan pois muodol­liset virheet

    Asialli­nen tarkas­tus ja hyväksymi­nen on esimiehen tehtävä ja vastuulla.

    Virheitä toki sattuu,mutta on halvem­paa jät­tää ne kor­jaa­mat­ta kuin kyylätä moninker­taisel­la tarkas­tuk­sel­la pieniä laskuja

  27. Markku: Kos­ka kiin­teä vähimäis­mi­toi­tus ei todel­lakaan estä van­hus­ten huonoa hoitoa, tarvi­taan lisäk­si valvon­taa. Siis myös valvi­raan lisää resursseja.

    Mut­ta jos meil­lä on riit­tävät resurssit ja osaami­nen hoidon tason valvon­taan, niin mihin tarvi­taan nor­mitet­tu­ja vähimmäismitoituksia?

    Laadukkaat ikäih­mis­ten palve­lut vaa­ti­vat rahaa. Hoidon piiris­sä ole­van omaise­na halu­an, että hoito on mah­dol­lisim­man laadukas­ta. Veron­mak­sa­jana halu­an, että kukkarostani ole­vat rahat käytetään mah­dol­lisim­man hyvin. Mekaa­ni­nen henkilöstömi­toi­tus ei aja kumpaakaan tavoitetta.

    Sen sijaan kun­nolli­nen laatu­tavoite, sen seu­ran­ta ja riit­tävät insen­ti­iv­it ajaisi­vat kumpaakin asiaa. 

    Kovin huolestunut olen siitäkin, että min­is­teri mol­laa THL:n asiantun­ti­jaa julkises­ti — asiantun­ti­ja kuitenkin sat­tuu ole­maan alan pitkäaikainen ammat­ti­lainen päin­vas­toin kuin ministeri.

  28. Ain­oa (sic!!) tapa saa­da niin van­hus­ten­huolto kuin ter­vey­den­huol­lon muutkin vähem­män atrak­ti­iviset alat toim­i­maan, on (tai tääl­lä slo­va­ki­as­sa lähin­nä *olisi*) nos­taa palkkata­soa reilusti. Myös jokin hoito­tu­lok­si­in ja työn laatu­un sidot­tu porkkana olisi tärkeä, mut­ta se onkin mit­tau­songelmien kannal­ta aivan eri keskustelu. 

    On tot­ta että jois­sakin paikois­sa ongel­mana todel­la on hoito­henkilökun­nan liian vähäi­nen määrä, mut­ta julk­ista ter­vey­den­huoltoa sisältäpäin näkevänä voin ker­toa että ongel­ma ei usein todel­lakaan ole määrä vaan laatu! Hyvä, motivoitunut, ammat­ti­taitoinen hoita­ja tekee kymme­nen huonon, kyynisen ja lähin­nä kahvi­huoneessa viihtyvän työt. Pistäkää hyvät poli­ti­ikot henkilömi­toituk­seen kaavail­lut rahat ole­mas­sa ole­vien vakanssien palkko­jen nos­toon. Lupaan että johan alkaa van­hus­ten­hoito kiin­nos­ta­maan, ja näin saataisi­in alalle kil­pailua ja sitä kaut­ta laatua. 

    Mitä sen erään maireasti puhu­van demaripop­ulistin ehdo­tuk­seen 0,7 per what­eve tulee — voiko type­r­äm­pää avaus­ta olla? Jos siis ajatel­laan siltä kannal­ta että haetaan ratkaisua van­hus­ten­hoidon laadun surkeaan tilaan (eikä siihen että MGR ään­imäärä pysyy). Mak­saa, mut­ta ei taa­tusti ratkaise ongelmia. Laadun kannal­ta vaiku­tus on negati­ivi­nen tai parhaas­sa tapauk­ses­sa nolla.

  29. Omas­sa urputuk­ses­sani ei ollut kyse pelkästään siitä, että halu­aisin sih­teerin hoita­van paper­i­työni. Ongel­mana on myös se, että näil­lä lasku­tus­mall­eil­la pitäisi kaikelle tehdylle työlle peri­aat­teessa löy­tyä mak­sa­ja joka on joku muu kuin se oma yksikkö. 

    Tämä nyt on karkea yleistys, mut­ta se on silti todel­lisu­ut­ta. Aiem­min sana “hallinto” tarkoit­ti “hallinnoin­tia” eli siis asioiden hoita­mista niin, että ne sujui­v­at. Sit­ten hok­sat­ti­in, että se on oikeas­t­aan palvelu, jos­ta pitää mak­saa. Sit­ten se muut­tui niin, että kos­ka “hallinto” on yksikkö joka tuot­taa mak­sullisia palvelui­ta sen tuot­tavu­us saadaan mah­dol­lisim­man hyväk­si niin, että se tekee mah­dol­lisim­man vähän ja laskut­taa mah­dol­lisim­man paljon, ihan niinkuin voit­toa tavoit­tel­e­va yritys. 

    Tämä tarkoit­taa sitä, että yksiköt pyrkivät vähen­tämään omia työte­htäviään ja säi­lyt­tämään silti mah­dol­lisu­u­den laskut­taa niistä. Suun­nit­teli­ja suun­nit­telee miten työ siir­tyy oman yksikön työn­tek­i­jältä toisen yksikön työn­tek­i­jälle, ja sit­ten kun tämä työ on siir­tynyt, laskute­taan siitä silti, täl­lä ker­taa “suun­nit­te­lu­työstä”.

    Mikä pahin­ta, “hallinto” ei enää tämän kaiken jäl­keen merk­itse “hallinnoin­tia” vaan “hal­lit­semista”. Hal­lit­si­ja pikem­minkin *verot­taa*.

  30. Viherinssi, ensin­näkin kos­ka tosit­teet ovat useim­miten pape­ria, niin niitä kuo­ria siir­retään edelleen sen lisäk­si että käytetään sähköistä jär­jestelmää. Toinen jut­tu on se että nämä jär­jestelmät ovat kaik­ki aivan käsit­tämät­tömän huonos­ti suun­nitel­tu­ja, min­ul­la on tästä sem­moinen salali­it­to­teo­ria että tämä jol­lain kier­outuneel­la taval­la voi olla yri­tyk­sen edun mukaista, kos­ka ihan pieniä kuit­te­ja ei ker­takaikki­aan jak­sa laskuttaa.

    Kol­man­nek­si, ja tässä tul­laan nyt asian ytimeen yleisem­min: Jär­jestelmät esimerkik­si pyytävät tieto­ja kuten kulun arvon­lisävero­la­ji, tyyp­il­lis­es­ti jotain yhden­sän vai­h­toe­htoa, joi­ta yksinker­tais­es­ti kukaan joka ei har­ras­ta taloushallintoa ei tiedä. Voi asian tietenkin opiskella.

    On aivan palikkata­son käytet­tävyyssään­töjä että ihmisiltä ei kysytä kysymyk­siä joi­hin he tuskin osaa­vat vas­ta­ta oikein, ja tätä ei nou­date­ta juuri koskaan. Tör­mään esimerkik­si oma­l­la alal­lani ihmisi­in, joiden­ka mielestä on täysin luon­te­vaa kysyä vaikka­pa osastopääl­liköltä kuin­ka mon­ta gigatavua lisää kuukaudessa hänen osas­tona tarvit­see levyti­laa, ikään kuin tuol­laiseen kysymy­seen saisi mitään järkevää vas­taus­ta. Mut­ta sitä kysytään sik­si, että voidaan sanoa että sitähän asi­akas pyysi.

    Tämä on sitä mis­tä Tiedemies minus­ta aiheesta valit­taa, sähköistä asioin­tia ja muu­ta itsepa­lvelua joka tuot­taa kään­teisiä erikois­tu­mishyö­tyjä. Erikois­tu­mi­nen on sitä että ottaa selvää miten joku asia tehdään ja tekee siitä uud­estaan ja uud­estaan, sit­ten se sujuu nopeasti ja pienel­lä vaival­la. Kyse ei ole siitä että se kyseinen asia olisi jotenkin kauhean vaikeaa, kyl­lä sen voi joku muukin opetel­la tekemään oman työn ohes­sa, mut­ta hänel­lä menee siinä moninker­tainen määrä aikaa.

    Ja tämä ei näy mittareis­sa, kos­ka se mitä mitataan on sen erikois­tuneen tuot­tavu­us, jos hän säästää puoli tun­tia omaa aikaansa työl­listämäl­lä asi­akas­taan viisi tun­tia niin se on tehokku­us­paran­nus mit­taris­tossa. Mä väitän ihan vakavis­saan että nimeno­maan tämä ilmiö on yleisen huonon tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen taustal­la ja selit­tää myös sen minkä tietotekni­ikan käyt­töönot­to usein las­kee tuottavuutta.

    Tässäkin asi­as­sa, elämme huono­jen mittarei­den diktatuurissa.

  31. Sylt­ty:
    ‘snip’
    Se on kyl­lä se aika per­in­teinen tapa puo­lus­taa ilmaisia hyv­in­voin­tipalvelui­ta mut­ta ei vie keskustelua eteenpäin.

    Niin että jatke­taan vaan juu­pas-eipäs ‑lin­jal­la, niin kaik­ki hoituu…
    Ja puolueet ovat tietenkin vain ja ain­oas­taan kansan asial­la, kun­tavaalit eivät vaikuta…

  32. Viherinssi:
    ‘snip’
    Tämä harha tulee siitä, että useim­mat matkalasku­jär­jestelmät ovat lisän­neet matkalaskun tek­i­jän työ­taakkaa. Ne voivat silti olla kokonaistehokkaita.
    ‘snip’

    Tässä siis ratkaisu vahus­ten­huol­lon ongelmaan!!!

  33. tpyy­lu­o­ma:
    Viherinssi, ensin­näkin kos­ka tosit­teet ovat useim­miten pape­ria, niin niitä kuo­ria siir­retään edelleen sen lisäk­si että käytetään sähköistä järjestelmää.

    Ei siir­retä. Matkalaskun tek­i­jä skan­naa tosit­teet jär­jestelmään ja säi­lyt­tää ne itse, kunnes matkalasku on hyväksyt­ty ja mak­set­tu. Sen jäl­keen kuu­luu silp­purin surah­dus. Skan­naus menee skan­ner­il­la tai vaik­ka kän­nykkäkam­er­al­la, kun­han tek­stistä saa selvän. Menet­te­ly on nykyään sekä tilin­tarkas­ta­jien että verot­ta­jan hyväksymä.

    Toinen jut­tu on se että nämä jär­jestelmät ovat kaik­ki aivan käsit­tämät­tömän huonos­ti suun­nitel­tu­ja, min­ul­la on tästä sem­moinen salali­it­to­teo­ria että tämä jol­lain kier­outuneel­la taval­la voi olla yri­tyk­sen edun mukaista, kos­ka ihan pieniä kuit­te­ja ei ker­takaikki­aan jak­sa laskuttaa.

    Se, että löy­tyy (ja varsinkin löy­tyi) aivan sika­maisen vaikei­ta jär­jestelmä, ei tarkoi­ta sitä, etteikö nykyään olisi yri­tyk­sis­sä käytössä myös ihan toimivia (vaikkakin rumia) jär­jestelmiä. Olen pari­in tutus­tunut, yhteen vähän syväl­lisem­minkin sekä mat­ka- ja kul­u­lasku­jen tek­i­jänä että hyväksyjänä. Yksit­täisen kuitin lait­tamiseen menee sen skan­nauk­sen ja muu­ta­man klikkauk­sen ver­ran aikaa, kilo­metriko­r­vauk­si­in ja päivära­hoi­hin vähän vähem­män. Laskun tuot­ta­jan kannal­ta aikaa menee hom­mas­ta riip­puen vähän vähem­män tai vähän enem­män kuin ennen, kaikkien muiden kannal­ta paljon vähemmän.

    Tässä voisi käyt­tää ver­tauk­se­na net­ti­pankki­jär­jestelmän ja pankki­toim­i­henkilön eroa.

    Kol­man­nek­si, ja tässä tul­laan nyt asian ytimeen yleisem­min: Jär­jestelmät esimerkik­si pyytävät tieto­ja kuten kulun arvon­lisävero­la­ji, tyyp­il­lis­es­ti jotain yhden­sän vai­h­toe­htoa, joi­ta yksinker­tais­es­ti kukaan joka ei har­ras­ta taloushallintoa ei tiedä. Voi asian tietenkin opiskella.

    Seurasin tätä argu­men­toin­tia yhdessä organ­isaa­tios­sa. Puolen päivän koulu­tus uuteen jär­jestelmään ja pieni ker­taus lasku­jen lukemis­es­ta aut­toi. Eikä se mitään, jos joku kuit­ti menee väärältä tililtä tai vääräl­lä alv-kan­nal­la. Sitä varten taloushallinto vielä kat­soo ne läpi. Hyvä jär­jestelmä tar­joaa vielä oivan palautekana­vankin laskun tek­i­jälle, joka saa sitä kaut­ta evästys­tä aiheeseen.

    Taloushallinnon kannal­ta olen­nais­in­ta on se, että kuitit ja seli­tyk­set ovat tallella.

    Kyse ei ole siitä että se kyseinen asia olisi jotenkin kauhean vaikeaa, kyl­lä sen voi joku muukin opetel­la tekemään oman työn ohes­sa, mut­ta hänel­lä menee siinä moninker­tainen määrä aikaa.

    Työelämässä näkee paljonkin esimerkke­jä kään­teis­es­tä erikois­tu­mis­es­ta, jos­sa tulee nenille. Aivan eri­tyisen paljon sitä näkee yliopis­tom­aail­mas­sa. Mut­ta nimeno­maan matkalasku on tästä huono esimerk­ki, kos­ka nykyiset jär­jestelmät hyvin käyt­töönotet­tuina säästävät merkit­tävästi aikaa ja työpanosta.

    Toki tietysti niin, että yksilöko­htais­es­ti ero­ja on. Har­vak­seltaan matkalaskua tekevän tai hitaam­min oppi­van kohdal­la net­to­hyö­ty voi olla miinuk­sel­la. Usein tekevän kohdal­la net­to­hyö­ty on kuitenkin selvästi plus­sal­la, ja se riit­tää kokon­aishyö­dyn nos­tamiseen plussalle.

    Häviäjänä on se harvem­min hom­maa tekevä työn­tek­i­jä, jota har­mit­taa tapel­la jär­jestelmän kanssa, kun ei oikein enää muis­takaan, miten hom­mat piti tehdä.

    Mä väitän ihan vakavis­saan että nimeno­maan tämä ilmiö on yleisen huonon tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen taustal­la ja selit­tää myös sen minkä tietotekni­ikan käyt­töönot­to usein las­kee tuottavuutta.

    Onko tuos­ta jälkim­mäis­es­tä jotain kovaa dataa? Se on tot­ta, että uudet ver­siot eivät nykyään yleen­sä nos­takaan tuot­tavu­ut­ta. Word tekee sen minkä se teki jo 15 vuot­ta sit­ten. Tuot­tavu­us ei uud­es­ta ver­sios­ta nouse, ja suurin ilo tietotekni­ikan käyt­tööno­to­s­ta on jo saatu. Lisäk­si eri­tyis­es­ti toimin­nanoh­jausjär­jestelmien vaiku­tus tuot­tavu­u­teen on vaikeasti mitat­tavis­sa, kos­ka niiden avul­la tehdään asioi­ta, joi­ta ei aikaisem­min olisi saatu lainkaan tehtyä.

    Yri­tyk­sil­lähän on aina se vai­h­toe­hto, että ei ote­ta jotain uut­ta jär­jestelmää käyt­töön. Aika har­va ottaa uusia jär­jestelmiä pelkästään tieto­jär­jestelmäpro­jek­tien hausku­u­den vuok­si. Parem­min men­estyvät yri­tyk­set tarkastel­e­vat yleen­sä tilan­net­ta kovinkin tarkasti ennen minkään muu­tok­sen tekemistä.

    Ja tämäkään ei sit­ten koske julk­ista puol­ta, jos­sa tulos­vas­tuu on vähän toinen asia…

  34. Viherinssi:
    ‘snip’

    Ja tämäkään ei sit­ten koske julk­ista puol­ta, jos­sa tulos­vas­tuu on vähän toinen asia…

    Miten tämä matkalasku­jut­tu liit­tyy vanhuspalvelulakiin?
    Hom­ma hoituu, kun henkilöstö tekee matkalasku­ja — vaik­ka ei matkus­takaan? Vai vanhuksetko?
    Täl­lais­tako on tulos­vas­tuu blogikirjoittelussa?

  35. On se kum­ma, kun yhtäkkiä ollaan aivan äimänä mitoituk­ses­ta. Jo vuon­na 2008 stm:n suosi­tuk­ses­sa on katsottu,että ympärivuorokautista hoivaa tar­joavas­sa van­hus­ten hoitopaikas­sa hoito­henkilökun­nan mitoi­tus olisi min­imis­sään olta­va 0,5–0,6 sekä jos on käytö­soireisia tai lääketi­eteel­listä hoitoa vaa­tivia henkilöitä mitoi­tus olisi olta­va ylära­jal­la. Hyvän hoidon mitoituk­se­na pidet­ti­in 0,7–0,8. Tästä on ole­mas­sa tarkat ohjeet, keitä mitoituk­seen las­ke­taan. Kukaan ei ole pitänyt tätä kum­mallise­na, vaan tähän on vedot­tu, kun on tehty avi­in valituksia.
    Mitä on laitoshoito? Ei sitä enää paljon ole, kun kun­nat ovat muut­ta­neet laitok­sia tehoste­tun palvelu­a­sumisen yksiköik­si, usein vain nimeä muut­ta­mal­la, jol­loin Kelan asum­istuet ja muut hoitotuet saadaa, asi­akkaat mak­sa­vat itse lääk­keen­sä, joi­hin saaa­vat Kelan kor­vauk­set. Näitä yksiköitä on sen ver­ran vähän kas­vavaan tarpeeseen näh­den, että van­huk­set eivät taa­tusti ole “itsek­seen pär­jääviä”, muuten hei­dät hoidet­taisi­in koti­hoidon turvin. Suurin osa asukkaista on demen­toitunei­ta, joil­la käytöshäir­iöitä on suurel­la osal­la jos­sain sairas­tamisen vai­heessa. Niin että min­imim­i­toi­tus kyl­lä olisi olta­va, mut­ta mikä se olisi. Ehkä 0,6 olisi riit­tävä, jos sitoudut­taisi­in pitämään se mitoi­tus myös sairas­tu­mis­ten ja muiden pois­saolo­jen yhteydessä.

  36. viherinssi:

    tpyyluoma:“Mä väitän ihan vakavis­saan että nimeno­maan tämä ilmiö on yleisen huonon tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen taustal­la ja selit­tää myös sen minkä tietotekni­ikan käyt­töönot­to usein las­kee tuottavuutta.”

    Onko tuos­ta jälkim­mäis­es­tä jotain kovaa dataa?

    Luin joitakin vuosia sit­ten Lan­dauerin oikein hyvän kir­jan tieto­jär­jestelmien surkeas­ta tuot­tavu­ud­es­ta, mut­ta se on jo vähän van­haa dataa, vaik­ka kir­ja oli kyl­lä täyn­nä aka­teemisia viit­tauk­sia tutkimuksiin. 

    Olisin itse taipu­vainen MuTul­la komp­paa­maan Tiedemiestä ja tpyy­lu­o­maa, ja syyt­tämässä huono­ja mittare­i­ta ynnä formalisoitunutta/putkittunutta takaisinkytken­tää organ­isaa­tio­jo­hdon ja työn­tek­i­jä­ta­son välil­lä. IEEE Spec­trum ‑lehdessä ker­rot­ti­in että Bill Hewlet­t’in ja Dave Packardin tapana oli “Man­age­ment by walk­ing around”. Nykyään on toisin, johto tun­tuu seu­raa­van vain luku­ja joi­ta joku SAP heille syl­kee, ja jos SAPin lävitse ei ole ikku­naa jos­ta näky­isi asiantun­ti­jan haaskaa­mat 5 tun­tia, niin se matkasi­h­teer­iltä säästyvä 0.5 tun­tia on maail­man ain­oa todellisuus.

    Tieto­jär­jestelmien itsepa­lvelukäytössä iso riesa ovat ker­ran­nais­vaiku­tuk­set. Huonos­ti toimi­van jär­jestelmän käyt­tö on jatku­vaa ongel­man­ratkaisemista (mis­tä saan uuden salasanan joka toinen kuukausi vai­h­tu­van, vähin­tään kak­si pinyin-merkkiä sisältävän, uno­htuneen matkalaskusalasanan tilalle; Intranet jos­sa salasanan myön­täjähenkilön puhe­lin­nu­mero ker­rot­taisi­in ei enää tuekaan käyt­tämääni selain­ver­sio­ta; mis­tä löy­tyy verkko­resurssi jonne IT-tuki on tässä kuus­sa ohjan­nut kuit­tiskan­ner­in out­putin, kun se viime kuus­sa vielä tuli sähköpostiin) . 

    Jos pää­työnä on han­kalien ongelmien ratkomi­nen, puo­let päivän henki­sistä ongel­man­ratkon­taka­p­a­siteetista saat­taa kulua jo erinäis­ten “help­po­jen” tieto­jär­jestelmien paris­sa. IT-johdon asenne on usein sama kuin pakko­ruotsin kan­nat­ta­jil­la: yhden lisäjär­jestelmän ja ‑käyt­tölogi­ikan opiskelu ei ole mis­tään pois.

  37. Rau­ni Berndt:
    On se kum­ma, kun yhtäkkiä ollaan aivan äimänä mitoituk­ses­ta. Jo vuon­na 2008 stm:n suosi­tuk­ses­sa on katsottu,että ympärivuorokautista hoivaa tar­joavas­sa van­hus­ten hoitopaikas­sa hoito­henkilökun­nan mitoi­tus olisi min­imis­sään olta­va 0,5–0,6 sekä jos on käytö­soireisia tai lääketi­eteel­listä hoitoa vaa­tivia henkilöitä mitoi­tus olisi olta­va ylära­jal­la. Hyvän hoidon mitoituk­se­na pidet­ti­in 0,7–0,8. Tästä on ole­mas­sa tarkat ohjeet, keitä mitoituk­seen las­ke­taan. Kukaan ei ole pitänyt tätä kum­mallise­na, vaan tähän on vedot­tu, kun on tehty avi­in valituksia.
    Mitä on laitoshoito? Ei sitä enää paljon ole, kun kun­nat ovat muut­ta­neet laitok­sia tehoste­tun palvelu­a­sumisen yksiköik­si, usein vain nimeä muut­ta­mal­la, jol­loin Kelan asum­istuet ja muut hoitotuet saadaa, asi­akkaat mak­sa­vat itse lääk­keen­sä, joi­hin saaa­vat Kelan kor­vauk­set. Näitä yksiköitä on sen ver­ran vähän kas­vavaan tarpeeseen näh­den, että van­huk­set eivät taa­tusti ole “itsek­seen pär­jääviä”, muuten hei­dät hoidet­taisi­in koti­hoidon turvin. Suurin osa asukkaista on demen­toitunei­ta, joil­la käytöshäir­iöitä on suurel­la osal­la jos­sain sairas­tamisen vaiheessa.Niin että min­imim­i­toi­tus kyl­lä olisi olta­va, mut­ta mikä se olisi. Ehkä 0,6 olisi riit­tävä, jos sitoudut­taisi­in pitämään se mitoi­tus myös sairas­tu­mis­ten ja muiden pois­saolo­jen yhteydessä.

    Asialli­nen kom­ment­ti (matkalaskuhöpö­tys­ten keskel­lä) — ja osoi­tus siitä, että poli­itikoil­la ei ole kiin­nos­tus­ta itse asi­aa eli van­hus­ten hoitoa kohtaan, vaan kyse on irtopis­tei­den keruusta.
    Kak­si min­is­ter­iä kiis­telee — eikä kumpikaan näyt­täisi tietävän asi­as­ta mitään — ei liene tot­ta, joten: irtopis­teet mielessä.

  38. Tun­nen hoitoalan ammat­ti­laisen Kes­ki-Suomes­ta, joka ker­toi että heil­lä, kun­nal­lises­sa van­hus­ten asum­isyk­sikössä (tai mitä ne van­hainkodit nyt nykyään ovatkaan nimeltään) on asetet­tu tulostavoit­teek­si lyhyt asum­i­sai­ka. Eli mitä nopeam­min mum­mut ja pap­at kuol­e­vat laitok­ses­sa, sitä parem­min on työ tehty. Onko Helsingis­säkin (jonne kun­nal­lisveroni tilitetään) sama kaiku askelten?

  39. tpyy­lu­o­ma: Klassi­nen esimerk­ki, suurim­mas­sa osas­sa matkalasku­jär­jestelmiä käyte­tyn työa­jan kus­tan­nus on luul­tavasti suurem­pi kuin mak­set­ta­vat matkakorvaukset.

    Olin taan­noin töis­sä ex-pat­ti­na Kiinas­sa Nokian hom­mis­sa. Matkalaskuhom­ma oli Kiinan lakien ja Nokian määräys­ten vuok­si niin han­kala, että siihen käyt­tämäni ajan kus­tan­nuk­sil­la olisi palkan­nut puolipäiväisen kiinalaisen sih­teerin. Meitä ex-pat­te­ja oli monia, mut­ta niin vaan emme saa­neet sih­teer­iä vaan liimail­imme kuit­te­ja yms ahk­erasti. Yksi kuit­ti per A4 jne.

    että osa­taan sitä hölmöil­lä ihan urakalla yksik­tyisessä huippuyrityksessäkin.

  40. Jos blogin­pitäjän pitkämielisyys säi­keen­vas­taista aihet­ta kohtaan riittää…

    Aikaisem­pi kommenttini: 

    Luin joitakin vuosia sit­ten Lan­dauerin oikein hyvän kir­jan tieto­jär­jestelmien surkeas­ta tuot­tavu­ud­es­ta, mut­ta se on jo vähän van­haa dataa…

    Kir­ja oli tämä, “The trou­ble with com­put­ers”, kus­tan­ta­ja MIT Uni­ver­si­ty Press. Oma IT-tuen kanssa asioin­ti­ni sit­ten em. kom­ment­ti­ni vih­jaa että kir­jan pätevyys ei ole jäänyt 90-luvulle. Suomen­nan­pa johdantokappaleesta:

    Menin tavarat­aloon osta­maan hal­paa kel­loa. Mies jonos­sa edessäni sanoi “Pidän tästä kellosta”.
    Myyjä: “En löy­dä sen varas­ton­u­meroa. En pysty lyömään sitä koneelle.”
    Myyjä menee takahuoneeseen, kuulen hänen kysyvän ensin yhdeltä kol­le­gal­ta, sit­ten toiselta. Pian kuu­lute­taan myymälä­vas­taavaa kaiut­times­ta. Lopy­l­ta myyjä palaa ja pahoit­telee: “Sitä ei löy­dy luet­telosta, enkä saa kiin­ni myymälävastaavaa.”
    Asi­akas: Min­ul­la­han on kel­lo kädessäni. Enkö voisi vain mak­saa sitä?
    Myyjä: Olen tosi pahoil­lani, en voi myy­dä sitä ilman varas­tokood­ia. Ettekö halu­aisi tätä toista kel­loa? Siihen min­ul­la on koodi.
    Asi­akas: Pidän enem­män tästä kellosta.
    Myyjä:: No, odote­taan myymälä­vas­taavaa. Hit­sit, olen todel­la pahoillani.
    Asi­akas: Min­ul­la ei ole paljoa aikaa. Enkö voisi vain jät­tää rahoja?
    Myyjä: Pyy­dän anteek­si tätä sotkua. Myymälä­vas­taa­va var­maan tulee ihan pian.
    Viitisen min­u­ut­tia seisoskelua ja anteek­sipyyte­lyä ja siten myymälä­vas­taa­va saa­puu. Hän sanoo: “Etsitkö numeroa laatikosta?”.
    Myyjä: Kyl­lä, mut­ta en löytänyt sitä. Kysyin toisil­takin. Hekään eivät tienneet.
    Vas­taa­va: Minäpä vilkaisen.
    Vas­taa­va menee takahuoneeseen. Viiden min­uutin päästä kaiutin kuu­lut­taa “Minäkään en löy­dä numeroa. Ei asi­akas halu­aisi toista kelloa?”
    Asi­akas:En kiitos.

    Lop­ul­ta tuli min­un vuoroni. Min­ul­la oli ollut hyvää aikaa tehdä val­in­tani ja pari var­aval­in­taa. Ei ongel­maa, heti ensim­mäisek­si val­it­se­maani kel­loon löy­tyi varas­tokoo­di. Ojensin luot­toko­rt­ti­ni. Hän työn­si sen kas­s­apäät­teeseen, joka kieltäy­tyi reagoimas­ta. Hän yrit­ti uudelleen ja pyyhkäisi kor­tilla nopeam­min. Sit­ten uudelleen hitaam­min. Ker­ran todel­la nopeasti. Ei toi­mi. Neljä lisäyri­tys­tä. Sit­ten myyjä huikkasi vastapäiselle kas­salle “Mitä pitää tehdä kun kone ei hyväksy korttia?”
    Vas­taus: “Syötä numeronäppäimillä.”
    Myyjä: “Yritin jo.” Sän­til­lis­es­ti hän yrit­tää uudelleen. Yksi, kak­si, kolme ker­taa. Sit­ten hän huu­taa toiselle kas­salle “Laite­taanko tähän myös kolme ensim­mäistä numeroa?”
    “Joo.”
    “Kuusi kolme kahdeksan?”
    “Ei, sil­lä kas­sal­la neljä seit­semän kaksi.”
    “Ahaa, kiitos.”
    Lop­ut kau­pan­teosta sujui juohevasti.

    Ilmiö­maail­maa näkyy kuvatun ter­mil­lä tuottavuusparadoksi.

Vastaa käyttäjälle nos Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.