EVM:n lainojen ensisijaisuus on omaan jalkaan ampumista

Ker­rataan nyt vielä ker­ran, mik­si minus­ta Suomen ja mon­en muun maan vaa­timus EVM:n lain­o­jen ensisi­jaisu­ud­es­ta on turha ja jopa haitallinen.

Jos jonkin maan lain­oi­hin liit­tyy ris­ki pääo­man mene­tyk­ses­tä, tuo ris­ki ei kokon­aisuute­na pienene vaan kas­vaa siitä, että jotkin lainat määritel­lään ensisi­jaisik­si. Olete­taan ensin, että ris­ki pysy­isi ennal­laan ja että Espan­jan lain­oi­hin liit­ty­isi luot­to­tap­pi­oris­ki, joka olisi luokkaa 60 mrd euroa 600 mil­jardin euron lainakan­nas­ta. Tap­pi­on odotusar­vo olisi sil­loin kymme­nen pros­ent­tia pääo­mas­ta. Jos EVM myön­tää Espan­jalle sadan mil­jardin euron ensisi­jaisen lainan, yksi­ty­is­ten osu­udek­si jää 500 mil­jar­dia. Tämän jäl­keen tuo luot­to­tap­pi­oris­ki 60 mil­jar­dia euroa on 12 pros­ent­tia tuos­ta 500 mil­jardista. Kuu­lostaa hyvältä EVM:n kannal­ta, mut­ta ei lainkaan hyvältä yksi­ty­is­ten lainan­tar­joa­jien kannal­ta. Hei­dän taas ei ole pakko laina­ta tai ainakin he voivat lisätä tuon riskin korkoon. Lop­putu­los on se, että EVM joutuu matu­ri­teet­tien puit­teis­sa otta­maan vas­tu­un koko Espan­jan lainakan­nas­ta. Tämän jäl­keen koko tuo 60 mil­jardin luot­to­tap­pi­oris­ki on EVM:n harteil­la kun alun perin EVM:n osu­us riskistä olisi ollut 10 miljardia.

Myön­nän, että vähän on tuos­sa mutkia oiot­tu, mut­ta peri­aate lie­nee hyväl­lä tah­dol­la ymmärrettävä.

Mut­ta entä tuo ole­tus, että luot­to­tap­pi­on odotusar­vo on vakio? Se ei ole. Tässä jär­jestelyssä se kas­vaa. Kun Espan­jan val­tion mukana myös suuri osa Espan­jan elinkei­noelämää joutuu pois laina­markki­noil­ta, se merk­it­see, että tulon­muo­dos­tus Espan­jas­sa piene­nee. On vähän kuin käsi­työläisen velko­jat amputoisi­vat käsi­työläisen kädet kiristykseksi.

Kri­isi­maat tekevät sen myös oma­toimis­es­ti. Kreikkalaiset ovat lakkoilleet tur­is­tit pois maas­taan, eikä maal­la ole juurikaan jäl­jel­lä ulko­maan­ra­haa tuo­vaa liike­toim­intaa.  Espan­ja voi seu­ra­ta samaa polkua.

Hal­li­tus­puoluei­den poli­itikko­jen on syytä pitää suun­sa supus­sa speku­loin­neista, kos­ka ne voivat toteut­taa itseään. En usko, että pystyn euroa yksin tämän blo­gin kaut­ta kaata­maan, joten ennus­tan miten tässä käy. Euroa ei voi enää pelas­taa, vaik­ka sen pelas­t­a­mi­nen olisi melkein kaikkien etu­jen mukaista. Kri­isi­mais­sa ei saa­da aikaan riit­täviä talouden ter­ve­hdyt­tämis­toimia eikä Euroopan tasol­la saa­da aikaan riit­täviä päätök­siä. Seu­rauk­se­na kri­isi­maat joutu­vat entistä kovem­paan ahdinkoon ja rahoit­ta­ja­maid­en tap­pi­ot kas­va­vat. Niitä kas­vat­taa ennen kaikkea syn­tyvä lama ja siitä seu­raa­vat tulo­jen mene­tyk­set. Osa­puo­let keskit­tyvät kiis­telemään pikkusum­mista, mil­jardeista, kun kokon­aistap­pi­ot tästä hässäkästä liikku­vat biljoonissa.

Euron pelas­t­a­mi­nen on vaikea­ta jo sik­si, että riit­tävän moni uskoo, ettei se onnis­tu ja käyt­täy­tyy markki­noil­la sen mukaisesti.

Pes­simis­miäni lisää tieto, ettei Timo Soi­ni ole Euroopas­sa yksin. Saman­laisia äänen­pain­o­ja on alka­nut kuu­lua myös Sak­sas­ta. Pelkään, että luisumme tielle, jota Timo Soinin on esit­tänyt pitkään. Se pienen pieni lohtu tässä on, että saamme nähdä, kuin­ka huono on Soinin esit­tämä vaihtoehto.

Tähä­nas­ti­nen ennus­teeni on ollut, että lop­ul­ta EKP mak­saa viu­lut. Se vaatii Sak­san luvan, kos­ka EKP:n kengän­nauhat on sidot­tu perus­sopimuk­sel­la yhteen, mut­ta eiköhän tuo lupa heltiä, kun vai­h­toe­hdok­si tulee käymi­nen sak­salais­ten veron­mak­sajien kukkarol­la. Sak­salaisil­la on kum­mallisia inflaa­tiopelko­ja, kun he yhä pelkäävät inflaa­tio­ta vaik­ka maanosa on ajau­tu­mas­sa tuhoisaan lamaan, jon­ka rin­nal­la pieni inflaa­tio ei tun­nu kovin pahal­ta vai­h­toe­hdol­ta. Mut­ta jos euro hajoaa eikä EKP:tä enää ole? Yksit­täis­ten maid­en keskus­pankit oli­si­vat liian heiveröisiä hoita­maan kriisiä.

 

PS.

Ennen tämä oli helpom­paa. Sotako­r­vauk­sik­si ei kel­van­nut raha vaan piti rak­en­taa laivo­ja ja toimit­taa puu­tavaraa. Ital­ias­ta Fer­rare­ja ja muo­ti­vaat­tei­ta, Kreikas­ta riemu­lo­mia, Espan­jas­ta ais­tikas­ta muotoilua…?

 

127 vastausta artikkeliin “EVM:n lainojen ensisijaisuus on omaan jalkaan ampumista”

  1. Taputuk­sia viime aiko­jen hienoille kir­joituk­sille­si. Vaik­ka ei samaa mieltä olisikaan, olet ain­oa edus­ta­ja, joka pohtii ja kir­joit­taa asioista niiden oikeil­la nimillä. 

    Mitä ker­too edus­ta­jista , jos yksi kahdestasadas­ta näin toimii?

  2. Osmo Soin­in­vaara: “Euroa ei voi enää pelastaa”

    Kun real­is­mi on edel­lä­mainit­tu, niin mil­jardi­takausten myön­tämi­nen em. tilanteessa suo­ma­lais­ten veron­mak­sajien mak­set­tavak­si kaatuville lain­oille on edesvastuutonta.

  3. Sak­salais­ten vas­ta­hangalle löy­tyy kolmekin syytä. 

    1) Ei tun­nu kival­ta palki­ta oman talouten­sa säh­län­neitä keräämäl­lä varo­ja asiansa parem­min hoi­taneil­ta. Tätähän euron infla­toin­tikin tarkoittaisi.

    2) Jos säästäjä ei voi luot­taa pankki­tilin­sä val­u­ut­taan, on sil­lä vaiku­tus­ta säästämisas­teeseen. Sak­salaisil­la on pitkät per­in­teet juuri pankki­in säästämisessä. Pitkäaikaissäästäjä (eläke) voi toki sijoit­taa osakkeisi­in, mut­ta mitäpä ehdo­tat asun­tosäästäjälle (tätä olen omas­sakin elämässäni joutunut pähkäilemään)?

    3) Onko mitään taet­ta, hoita­vatko oli­ivi­maat talouten­sa kun­toon deval­vaa­tio­ryypyn avul­la? Suomel­lakin on koke­muk­sia sekä onnis­tuneesti käyte­ty­istä että hukkaan heit­e­ty­istä mah­dol­lisuuk­sista tässä suhteessa.

    Ja sit­ten vielä vaa­timuk­ses­tasi Sak­salaisen palk­ka- ja kulu­tus­ta­son nos­tos­ta. Luin tuos­sa viimeisim­män Talouselämän artikke­lin Sak­san taloud­es­ta. Ei Sak­sa kil­paile niinkään oli­ivi­maid­en kanssa kuin Kaukoidän. Jos Sak­sa uhraa kil­pailukykyn­sä, ei se auta Sak­salaisen tehtaan työn­tek­i­jää lainkaan — työ siir­tyy toiselle puolelle Maapalloa. 

    Toki, jos Euron arvoa samal­la las­ke­taan riit­tävästi, tilanne voi pysyä hallinnas­sa, mut­ta maail­man­laa­juiset val­u­ut­takurssierot eivät ole niin help­po­ja hal­lit­tavia dol­lar­in ja ren­min­bin kytken­nän sekä Fedin kuumana käyvän dig­i­taalisen dol­lar­i­pain­on vuoksi.

  4. Joo se olis kyl­lä aika kauhee­ta, jos Suo­mi jou­tus kamalan pro­tek­tion­is­min uhriks, vähän niinku Ruot­si nyt!

    Ihan pahin­ta tietysti olis, että ran­skalaiset ja espan­jalaiset rupeis lähet­tää niiden maat­alous­tuot­tei­ta tänne ilmaseks. Siitä vaan pikkusen vähem­män huono tilanne olis, jos saatas niitä liian hal­val­la. Mitä me sit­ten tehtäs? Ei ainakaan jotain muu­ta mitä ei saa­da hal­val­la ostet­tua tänne.

    Ku on ker­ran päätet­ty kas­vat­taa tomaat­te­ja ja vehnää, niin niitähän kas­vate­taan ihan riip­pumat­ta siitä saaks niitä ostet­tua maail­man­markki­noil­ta puoli-ilmaseks vai ei!

    Pli­is Osmo, var­jele meitä täl­laselta epäonnelta.

  5. Valitet­tavasti emme tule koskaan näkemään, kuin hyvin meille olisi käynyt, jos jär­ki olisi otet­tu käteen jo kak­si vuot­ta sitten.

  6. Suo­ma­laises­sa EVM:n lain­o­jen ensisi­jaisu­uskeskustelus­sa uno­htuu mon­takin asi­aa, esimerkik­si se, että myöskään IMF:n lain­oil­la ei ole juridis­es­ti mitään senior­i­teet­tiä. Kyse on pelkästään her­ras­mies­sopimuk­ses­ta jota ei ole kir­joitet­tu mihinkään sopimuk­si­in. Tässä link­ki FT-Alphav­illen pohd­in­taan aiheesta: http://ftalphaville.ft.com/blog/2012/06/28/1058271/spain-seniority-and-survivor-bias/

    Toinen uno­htu­va asia on, että val­tioil­la on keino­ja tehdä julk­i­sista velko­jista ensisi­jaisia jälkikä­teenkin ilman mitään EVM-sopimuk­sen johdan­non kaltaisia poli­it­tisia julistuksia.
    Esimerkkinä vaik­ka Kreikan tämän kevään velka­jär­jeste­ly. Siinä toimit­ti­in siten, että aivan saman­lais­ten Kreikan val­tion oblig­aa­tioiden omis­ta­jia kohdelti­in eri taval­la. EKP:n, EIB:n ja Euroval­tioiden hal­lus­sa olleille velka­kir­joille ei tehty mitään, yksi­ty­is­ten sijoit­ta­jien kär­siessä 75% leikkauk­sen (NPV-arvos­ta).
    Siihen näh­den tämä suo­ma­lainen jankkaus ensisi­jaisu­ud­es­ta ja vakuuk­sien vaa­timi­nen ERVV- mut­ta ei EVM-saatavista on aivan turhanaikaista.

  7. [blockquote]ennustan miten tässä käy. Euroa ei voi enää pelas­taa, vaik­ka sen pelas­t­a­mi­nen olisi melkein kaikkien etu­jen mukaista. Kri­isi­mais­sa ei saa­da aikaan riit­täviä talouden ter­ve­hdyt­tämis­toimia eikä Euroopan tasol­la saa­da aikaan riit­täviä päätöksiä[/blockquote]

    Timo Soi­ni ei enää ole Euroopas­sa yksin, sil­lä tämähän on juuri se ennus­tus, jon­ka Soi­ni antoi, vain joitakin vuosia aiemmin.

    Kysymys on enää siitä, pitääkö yrit­tää sitä, mikä ei onnis­tu, ja kuin­ka paljon kan­nat­taa mak­saa tästä yrityksestä.

  8. En ymmär­rä. Jos euro siis kuitenkin kaatuu, mitä järkeä on pohdiskel­la josko vaa­timus EVM-lain­o­jen ensisi­jaisu­ud­es­ta on huono idea? Eikö olen­nainen kysymys ole siinä tapauk­ses­sa että onko ylipäätään mitään järkeä pääomit­taa yksi­ty­isiä espan­jalaisia pankke­ja muiden maid­en julkisel­la rahal­la, oli­vat­pa lainan ehdot sit­ten mitkä hyvänsä?

  9. ij:
    3) Onko mitään taet­ta, hoita­vatko oli­ivi­maat talouten­sa kun­toon deval­vaa­tio­ryypyn avulla? 

    NO eivät var­masti hoi­da. Sik­si kri­isiä olisi pitänyt alun alka­enkin hoitaa niin, että Kreikkaa pide­tään letkuis­sa vain sen aikaa kun pankki­jär­jestelmän varmis­telu vie ja sit­ten potkaista ulos eurosta. 

    Siinä oli­si­vat sit­ten naa­puri­maid­en äänestäjät voineet seu­rail­la, miten käy kun val­u­ut­ta muut­tuu mikki­hi­iri­ra­hak­si, jol­la ei saa ostet­tua mitään ulkomailta.

  10. Tähä­nas­ti­nen ennus­teeni on ollut, että lop­ul­ta EKP mak­saa viu­lut. Se vaatii Sak­san luvan, kos­ka EKP:n kengän­nauhat on sidot­tu perus­sopimuk­sel­la yhteen, mut­ta eiköhän tuo lupa heltiä, kun vai­h­toe­hdok­si tulee käymi­nen sak­salais­ten veron­mak­sajien kukkarol­la. Sak­salaisil­la on kum­mallisia inflaa­tiopelko­ja, kun he yhä pelkäävät inflaa­tio­ta vaik­ka maanosa on ajau­tu­mas­sa tuhoisaan lamaan, jon­ka rin­nal­la pieni inflaa­tio ei tun­nu kovin pahal­ta vaihtoehdolta.

    Perusa­sia joka kan­nat­taisi opetel­la on se että velka­an­tunut val­tio (euro­mail­la keskimäärin yli 80%) ei voi hoitaa velko­jaan infla­toimal­la. Samoin kun jos öljy/kaasu pitää ostaa ulko­mail­ta, inflaa­tio johtaa käytän­nössä nykypäivänä konkurssiin.

    Sak­salaiset taas tietävät varsin hyvin että “pieni” inflaa­tio johtaa hyvin nopeasti hal­lit­se­mat­toman suureen inflaa­tioon, eli euroalueen ongel­mat viime kädessä ratkaistaan mielu­um­min hajot­ta­mal­la alue kuin EKPn rahanpainannalla.

  11. Miten tästä etiäpäin? Jos ana­lyysi pää­tyy euroalueen hajoamiseen ei piig­seille kan­na­ta syytää enem­pää kansalais­temme säästöjä. Jot­ta näke­mys olis rak­en­ta­va pitää esit­tää myös suun­nitel­ma siitä miten eurosta lähdön kus­tan­nuk­set saadaan minimoitua. 

    Tässä muu­ta­ma ehdotus:

    - Suomen euroeron uhan pitää olla uskot­ta­va. Näin Suomen pankin houkut­tele­vu­us yönyl­i­tal­letusten tur­vasa­ta­mana heikke­nee ja vas­taavasti tar­get2-saamiset saadaan pienemmiksi.

    Paljon älämölöä Suomen markkasuunnitelmista…

    - Suomen eurosaatavia piig­seiltä on syytä suo­ja­ta max­i­maalis­es­ti. Emun hajotes­sa nuo muun­tu­vat pääsään­töis­es­ti uusi­in koti­val­u­ut­toi­hin ja liiro­jen ja pese­to­jen arvo­jen rom­ah­taes­sa Suo­mi ottaa nuista mah­ta­vat val­u­ut­tat­ap­pi­ot, vähintäinkin.

    Siis­pä Suomelle mak­si­maalis­es­ti velkaa emualueen keskus­pankki­jär­jestelmään. Hyviä keino­ja oli­si­vat setelien panami­nen yli quo­tamme, tästä kun saamme käytän­nössä ilmaista lainaa EKP:ltä ja oman pankkisek­torimme pääomit­ta­mi­nen ELAn kaut­ta elikkä kaik­ki pankkiemme piig­sex­pot kol­lat­er­aa­lik­si Suomen pankki­in Ela-rahoi­tus­ta vas­taan ja täy­destä nimel­lis­ar­vos­ta tiet­ty. Näin pääsemme setelira­hoit­ta­maan euroil­la pankke­jamme ohi EKP:n ja samal­la suo­jaus­ta EKP-saamisi­amme vastaan.

    - Ero emus­ta ensim­mäisenä. Markan vahvis­tu­mis­es­ta hyö­ty koti­in myymäl­lä tuo­hon markkakysyn­tään päämärkänä Sveitsin tapaan, elikkä markki­nae­htoinen deval­vaa­tio. Saaduil­la val­u­ut­tavaran­noil­la sit­ten Suomen ulko­maan­vel­ka pienem­mäk­si ja o’lala Suomi­han nousee härdel­listä winnerinä. 

    Vai minkälaista rak­en­tavaa ehdo­tus­ta olet itse esittämässä?

  12. Voisiko­han joku talousti­eteil­i­jä laskea, miten paljon EKP:n pitäisi “painaa” Euro­ja ja ostaa val­ti­o­lain­o­ja lop­ullis­es­ti pois markki­noil­ta, että vaikeuk­si­in joutuneet maat saisi­vat velkata­son­sa ja kil­pailukykyn­sä kun­toon. Miten suuri olisi Euron deval­vaa­tio tuolloin?

  13. Kuun­teli­ja:
    Taputuk­sia viime aiko­jen hienoille kir­joituk­sille­si. Vaik­ka ei samaa mieltä olisikaan, olet ain­oa edus­ta­ja, joka pohtii ja kir­joit­taa asioista niiden oikeil­la nimillä. 

    Mitä ker­too edus­ta­jista , jos yksi kahdestasadas­ta näin toimii?

    Taputuk­sia tulee täältäkin. Vaik­ka Vihreät on puolue, jota äänestäisin vain sil­loin, jos Suomes­sa ei mui­ta puoluei­ta olisi (kos­ka puolue ajaa sel­l­aisia asioi­ta, joi­ta itse vas­tus­tan — ja on aja­mat­ta niitä asioi­ta, joi­ta kan­natan), Soin­in­vaaran kir­joituk­set ovat usein varsin fik­su­ja. Niin nytkin.

    Olen pitänyt tuo­ta kir­joituk­sen perusväitet­tä itses­tään­selvyytenä. Kuten yri­tys­lain­o­jen kohdal­la, myös val­tion­lain­o­jen kohdal­la voi olla ensisi­jaisu­usjärjestyk­siä. Jos johonkin uuteen lainaan laite­taan ensisi­jaisu­u­som­i­naisuuk­sia, lisää se muiden velko­jien riske­jä — ja samal­la näi­den odot­ta­maa korko/riskimarginaalia. Jos sijoit­ta­jien vaa­ti­maa korkoa halu­taan vält­tämät­tä alen­taa, kan­nat­taisi melkein­pä antaa sel­l­aista lainaa, joka on velko­jen takaisin­mak­su­järjestyk­sessä viimeisin. Täl­löin vas­taavasti sijoit­ta­jat lask­i­si­vat omien sijoi­tusten­sa riskin pienem­mäk­si, ja alen­taisi­vat korko­vaa­timus­taan. Mut­ta muiden val­tioiden kannal­ta tuol­laiset läh­es var­man tap­pi­o­ta tuot­ta­vat sijoituk­set eivät ole kovin mielekkäitä — kos­ka tuol­loin kyse olisi puh­taas­ta rahal­lis­es­ta tues­ta, ei sijoituk­ses­ta. Tosin eipä kukaan ole enää aikoi­hin väit­tänyt euroalueen tuk­i­lain­oista vakavis­saan, että “me tien­ataan tällä”.

    Jos ensisi­jaisia velko­ja ei ole järkevää antaa, kos­ka ne lisäävät sijoit­ta­jariske­jä JA jos tois­si­jaisia veljo­ja ei ole järkevä antaa, kos­ka ne lisäävät val­tioiden riske­jä, seu­raa­va kysymys on toki sit­ten se, mitä tästä seu­raa. Kol­man­te­na tienä on nähty “taval­lisen” ensisi­jaisu­usjärjestyk­sen omaavien lain­o­jen myön­tö. Niistä seu­raa kuitenkin kah­den edel­lä maini­tun ongel­mat ja hyvät puo­let: toisaal­ta ihan oikeasti yksi­ty­is­ten sijoit­ta­jien riske­jä ei juuri alen­neta, minkä seu­rauk­se­na tuokaan ei ole toimi­va lääke esim. korko­jen alen­tamiseen (toisin kuin usein on väitet­ty poli­itikko­jen suus­ta; mut­ta sijoit­ta­jariske­jä “taval­liset” euro­maid­en lisälainat eivät juuri kyl­lä oikeasti vähen­nä, joskaan eivät ensisi­jais­ten lain­o­jen tapaan lisääkään). Toisaal­ta taas ilman ensisi­jaisu­ut­ta ole­vaan lainaan sijoituk­ses­ta seu­raa vas­taa­va ris­ki kuin yksi­tyis­si­joit­ta­jille. Silti lain­oi­hin on sovit­tu nol­la­mar­gin­aali, eli mitään riskil­isää ei anneta val­tioille. Arvatkaa­pa vain, mitä lainaa tuol­laises­sa tapauk­ses­sa Espan­ja (tai muut nol­la­mar­gin­aalin saa­neet val­tiot) mak­sa­vat ensim­mäisenä pois, ja mitä viimeisenä.

    Nol­la­mar­gin­aalin lainat mak­se­taan pois mah­dol­lisen myöhään, jos sil­loinkaan — kos­ka ne ovat halv­in­ta lainara­haa, mitä val­tio voi käytän­nössä saa­da. Ihan vas­taaval­la taval­la kuin yksi­tyiset ihmiset lyhen­tävät reip­paam­min korkeako­rkoisimpia lain­o­ja (esim. kulu­tus­lu­ot­to­ja), jos ylimääräisi­in lyhen­nyk­si­in on varaa, eivät mata­lako­rkoisimpia lainojaan.

    Minus­ta iso kysymys on se, onko tässä euro­maid­en yli lainaamises­sa ylipäätään mitään järkeä. Niin kauan kuin julki­nen sek­tori kri­isi­mais­sa tekee use­an pros­entin tap­pi­oi­ta BKT:sta joka vuosi, kri­isi itse asi­as­sa vain syve­nee jatku­vasti. Tuo Espan­jan mak­simis­saan 100 mil­jardin tukipaket­tikaan ei riitä Espan­jas­sa mah­dol­lis­es­ti edes vuo­den tap­pi­oi­hin, saati että se kään­täisi laivan suun­nan. Yksi­tyisen sijoit­ta­jan näkökul­mas­ta Espan­jaan liit­tyvät riskit kas­va­vat jatku­vasti suurten tap­pi­oiden yhä vain ker­tyessä. Annetaan tukipaket­te­ja muil­ta euro­mail­ta ensisi­jaise­na tai tois­si­jaise­na lainana.

  14. “jon­ka rin­nal­la pieni inflaa­tio ei tun­nu kovin pahal­ta vaihtoehdolta”

    entäs iso inflaatio?
    Suo­ma­laisen kansaneläkeläisen täy­tyy vali­ta ruuan ja läm­mön väliltä jo 10% inflaa­tion kanssa.

    Suomen val­tion käyt­tämän val­u­u­tan painami­nen sika­maid­en käyt­töön on ihan vas­taa­va ryöstö kuin eurobonditkin.
    Eikä se velka­ka­ton saavut­tanei­ta mai­ta pelasta.

    Lop­putu­lok­se­na tästä on velko­jen alaskir­jaus kaikissa sika­mais­sa Kreikan tapaan.
    Ajanko­htaa voidaan siir­rel­lä mut­ta lop­putu­los on selvä.

  15. Jos “euroa ei voi pelas­taa”, niin mitä mielestäsi Suomen pitäisi tehdä?

    a) Ajele­htia mukana?
    b) Ero­ta ja etsiä uut­ta alkua?

  16. Tun­tuu, että Espan­ja hui­jaa (tapo­jen­sa muaan) taas oikein kun­nol­la maksajamaita.
    Tuo 100 mil­jar­dia ei riitä mihinkään.Pelkästään yhden pankin San­tanderin tase on 1400 mil­jar­dia ja tääl­lä Espan­jas­sa suuri kan­sain­vä­li­nen tilin­tarkas­tus­toimis­to esit­ti vastikään, että täl­lä pankil­la on nyt real­isoitu­via luot­to­tap­pi­o­ta ja arvonalen­nuk­sia n. 20 % eli 280 mil­jar­dia KIRJAAMATTA. Espan­jan pankkien rahan­tarve on lähel­lä 1000 mil­jar­dia ja konkurssikyp­sien maakun­tien tarve vielä suurempi.
    Muuten, uudet ensisi­jaiset lainat eivät vähen­nä 500 mil­jar­dia vaan lisäävät sitä.
    Pitäisi alkaa jo viimein tun­nus­taa TOSIASIAT.
    Ain­oa keino suos­ta pääsemisek­si on antaa tap­pi­o­den relisoitua niille joille ne kuu­lu­vat, eikä siir­rel­lä niitä taseesta toiseen, jol­loin lop­putu­los on täy­delli­nen sekasotku.
    Lop­ul­ta tässä shakissa on kyse kuka tap­pi­ot mak­saa, ne jot­ka ovat riskit otta­neet vai muut.

  17. Inflaa­tio on monin tavoin tuhoisa taloudelle, vaik­ka jätet­täisi­in huomioimat­ta Soin­in­vaaran himoit­se­ma varain­si­ir­to pien­i­t­u­loisim­mil­ta suu­rit­u­loisim­mille ja säästäneiltä velka­isim­mille, kiihtyvä inflaa­tio ruokkii itseään ja johtaa tuhoon.

    Inflaa­tiousko­vaiset usko­vat taika­seinään mis­tä rahaa saadaan ilmaisek­si. There’s no such a thing as a free lunch.

    Vas­tu­ullises­sa talouden­pidos­sa ei ole mitään taikakeinoa, kanin vetämistä hatus­ta, taivaas­ta ei sada mannaa.

  18. Kyl­lä, USA voi infla­toi­da. Euroop­pa taas ei. USD on globaali reser­vival­u­ut­ta. USA myös han­kkii ener­giansa ja muut perus­tarpeet oma­l­la val­u­u­tal­laan, eli yllä kuvat­tu rahan painamisen ongel­ma ei päde USA:han.

    Osmo Soin­in­vaara:
    Onhan USA:kin pystynyt rahoit­ta­maan aivan törkeän suur­fen ali­jäämän inflatoimalla.

  19. EVM:n ensisi­jaisu­us on tain­nut tul­la IMF:n ensisi­jaisu­ud­es­ta, mut­ta se on vain sivujuonne.

    Se että ylipään­sä joudu­taan pohti­maan ensisi­jaisu­ut­ta eli mitä EVM:stä on oikeasti sovit­tu ker­too taas siitä, että sopimuk­set ovat vain aiko­muk­sia kuten euron perus­tamis­sopimuskin, joka on rikottu.

    Tun­tuu että ain­oa maa, joka nou­dat­taa sopimuk­sia on Suo­mi. Muille sopimuk­set ovat aiko­muk­sia, joi­ta voidaan muut­taa kun tilanne vaatii.

    Ero ajat­te­lu­tavas­sa on niin suuri, että mei­dän hal­li­tuk­semme jää aina alakyn­teen ja yksin.

    EKP:n toim­intaa rajoit­ta­vat sopimuk­set, mut­ta ei pidä uskoa, että ne pitävät. Kun iso­jen maid­en etu vaatii, että EKP tekee sen mitä poli­itikot halu­a­vat, on se EKP:n itsenäisyy­den menoa.

    JP Mor­ganin mielestä Suomen ero eurosta olisi help­po. Voimme ero­ta ja ottaa markan takaisin.

    Eurokri­isin ratkais­us­ta palkin­non saa­neen mukaan kri­isi­maid­en ratkaisu on, että ne erote­taan eurosta ja niiden keskus­pankit paina­ta lisää rahaa. Se tarkoit­taa kreikan drakhman ja espan­jan pese­to­jen painamista.

    Mielestäni tuo on parem­pi ratkaisu kuin se, että euro­ja paine­taan lisää ja inflaa­ti­ol­la mak­sate­taan euro­maid­en keskilu­ok­ka mak­samaan etelän taloustöppäilyistä.

  20. Ode,

    Muuten var­maan oikean suun­taista, mut­ta älä syytä ongelmista ensisi­jais­es­ti kri­isi­mai­ta, jot­ka hässäköivät eivätkä saa aikaan riit­täviä ter­ve­hdyt­tämis­toimia. Kreik­ka on osin poikkeus, mut­ta muuten kri­isi­maid­en talous­poli­ti­ik­ka ei ole ollut mitenkään poikkeuk­sel­lisen huonoa.Ne vain ovat olleet mah­dot­tomas­sa tilanteessa, kun hal­pa raha ensin vir­tasi sisään ja sit­ten ulos. Itse asi­as­sa ne yrit­tivät aikoinaan hillitä kuplaa melko ansiokkaasti, luul­lak­seni parem­min kuin Holk­erin hal­li­tus aikoinaan Suomen kuplas­sa. Nyt kun oli­iviku­pla on puh­jen­nut, tiukem­pi ter­ve­hdyt­tämi­nen olisi eri­tyisen vaikeaa, kos­ka toimet, jot­ka vähen­tävät julk­isia meno­ja, supis­ta­vat myös talout­ta ja vähen­tävät verotuloja.

    Jot­ta tästä selvit­täisi­in, tarvit­taisi­in poikkeuk­sel­lista rahapoli­it­tista elvy­tys­tä Euroopan keskus­pankil­ta, pankkien reipas­ta pääomit­tamista eri puo­lil­la Euroop­paa, mas­si­ivisia ja tuot­tavia tule­vaa veropo­h­jaa kas­vat­tavia julk­isia investoin­te­ja Sak­sas­sa, Suomes­sa ja muis­sa mais­sa, joil­la on elvy­tys­varaa ja hal­paa rahaa saatavil­la sekä neljän­nek­si eläke­poli­ti­ikan muu­tok­sia ja mui­ta sel­l­aisia rak­en­teel­lisia toimia, joil­la julk­isia meno­ja supis­te­taan ja/tai vero­tu­lo­ja kas­vate­taan sit­ten kun elvyt­tämisen aika on ohi. Kos­ka viisaut­ta näi­hin toimi­in ei ole näköpi­iris­sä, euron kaa­tu­mi­nen on nyt valitet­ta­van hyvä veikkaus.

    Voi toki käy­dä niinkin, että Kreikan tule­va irtau­tu­mi­nen eurosta osoit­tau­tuu niin järisyt­tävän vaikeak­si muulle euroalueelle, että siinä vai­heessa jär­ki ote­taan käteen ja kri­isi­maid­en syyl­listämis­es­tä siir­ry­tään tositoimiin.

  21. Sun Tzu: Perusa­sia joka kan­nat­taisi opetel­la on se että velka­an­tunut val­tio (euro­mail­la keskimäärin yli 80%) ei voi hoitaa velko­jaan infla­toimal­la. Samoin kun jos öljy/kaasu pitää ostaa ulko­mail­ta, inflaa­tio johtaa käytän­nössä nykypäivänä konkurssiin.

    Sak­salaiset taas tietävät varsin hyvin että “pieni” inflaa­tio johtaa hyvin nopeasti hal­lit­se­mat­toman suureen inflaa­tioon, eli euroalueen ongel­mat viime kädessä ratkaistaan mielu­um­min hajot­ta­mal­la alue kuin EKPn rahanpainannalla.

    Ihmeen hyvin toimii kuitenkin jenkkien kohdal­la. korot alim­mil­laan sit­ten 1800-luvun.

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    Onhan USA:kin pystynyt rahoit­ta­maan aivan törkeän suur­fen ali­jäämän inflatoimalla. 

    Toinen asia joka kan­nat­taisi opetel­la on se että USA ja euroalue ovat läh­es päin­vas­tai­sis­sa tilanteissa.

    USAn velka­kir­jo­ja oste­taan maail­man tap­pi­in vaik­ka alle inflaa­tio­pros­entin kos­ka arvel­laan että USA on viimeinen paik­ka maail­mas­sa joka kaatuu. Niin­pä siel­lä voidaan (vielä) lykätä velka­kir­jo­ja markki­noille ja kaik­ki menee. Arve­len että pres­san­vaalien jäl­keen tilanne muuttuu.

    Euroalue on täysin eri tilanteessa. Jos joku paik­ka maail­mas­sa kaatuu, euroalue on siinä kärkipäässä. Jos siis tääl­lä euron inflaa­tio­pros­ent­ti kas­vaa, se lyödään välit­tömästi riskil­isien kera val­tioiden velka­kir­joi­hin päälle (pois­lukien ehkä Sak­sa), ja voit nopeasti laskea että pari-kolmekin pros­ent­tia nyky­is­ten päälle tarkoit­taa koko euroalueen konkurssia kun velka­kir­jo­jen korot on lähel­lä 10% tai yli.

    Kuten aiem­min mainitsin jos val­tion velka­an­tuneisu­us on hyvin pieni (kuten vaikka­pa Suomel­la 90-luvun kri­i­sis­sä) infla­toin­ti onnis­tuu kos­ka velka­kir­jo­jen myyn­ti ei ole niin elin­tärkeää. Tänä päivänä hyvin har­va län­si­maa on tässä tilanteessa.

  23. Parahin Osmo, ja muut asioista jotain ymmärtävät,

    miten kehot­taisitte säästäjää suo­jaa­maan var­al­lisuuten­sa? Säästäjäl­lä ei ole kiin­teää omaisu­ut­ta, vain vaival­la kokoon kasat­tua — myöhem­min asun­toon tarkoitet­tua — euromääräistä varallisuutta.

  24. Osmo Soin­in­vaara:
    Onhan USA:kin pystynyt rahoit­ta­maan aivan törkeän suur­fen ali­jäämän inflatoimalla.

    Itse asi­as­sa ei ole. USAn inflaa­tio on matanut muu­ta­mas­sa pros­en­tis­sa ja sen alla pitkään. USAn ali­jäämän rahoi­tus on itse asi­as­sa aika pitkälle euroalueen kri­isin seu­raus­ta. Kun euroopas­sa on pääl­lä aku­ut­ti kri­isi, USAn tule­vaisu­udessa uhkaa­va kri­isi ei näytä niin pahal­ta. Jos USAs­sa olisi todel­la infla­toimi­nen onnis­tunut, USAn velka­suh­teen pitäisi olla laskenut, kun inflaa­tio kas­vat­taa talouden nimel­liskokoa. Tätä ei ole kuitenkaan tapah­tunut vaan USAn velka­suhde on jatkanut raket­ti­maista nousuaan. USA on aja­mas­sa vauhdil­la umpiku­jaan, mut­ta sijoit­ta­jien van­hat tot­tumuk­set ja Euroopan ja Japanin vielä pahem­mat tilanteet ovat aut­ta­neet siirtämään ongel­maa. Ei kuitenkaan ratkaisemaan.

    Ja Euroopan ongelmia ei mikään pieni inflaa­tio ratkaisi. Euroopan velka­on­gel­mat ovat niin val­tavia, että siihen tarvit­taisi­in 10% inflaa­tio­ta­soa — jot­ta inflaa­ti­ol­la olisi vaiku­tus­ta, sen pitäisi olla pros­en­teis­sea paljon suurem­pi kuin velan määrän kasvu. Ja tuol­laiset inflaa­ti­oluke­mat tarkoit­taisi­vat vähin­tään 15% tienoil­la ole­vaa korko­ta­soa. Tässä ei puhuta mis­tän pikkuin­flaa­tios­ta vaan talout­ta todel­la vakavasti vahin­goit­tavas­ta inflaa­tios­ta. Keskus­pankit ovat syys­täkin pelois­saan tuo­hon turvautumisesta.

  25. Setelira­hoi­tus voisikin olla inflaa­tioris­ki, jos EKP ryhty­isi siihen omin päin. Mut­ta sekä Fed, BoE että Japani ovat jo anta­neet pain­okonei­den laulaa estot­tomasti kri­isin eri vai­heis­sa. Tässä vai­heessa EKP:n setelira­hoi­tus toimisi korkein­taan tasaa­vana tekijänä.

  26. Pasi Hakkarainen:
    Valitet­tavasti emme tule koskaan näkemään, kuin hyvin meille olisi käynyt, jos jär­ki olisi otet­tu käteen jo kak­si vuot­ta sitten.

    Kak­si vuot­ta sit­ten? Se olisi pitänyt ottaa käteen 90-luvul­la, jol­loin tähän val­u­ut­takol­hoosi­in olti­in varoituk­sista huoli­mat­ta liit­tymässä. Min­un on vaikea kek­siä, mikä meil­lä olisi huonom­min, jos olisimme seu­ran­neet Ruotsin tietä. Tietenkin parem­pi, jos olisimme seu­ran­neet Nor­ja ja Sveitsin tietä.

  27. “Se pienen pieni lohtu tässä on, että saamme nähdä, kuin­ka huono on Soinin esit­tämä vaihtoehto.”

    Voisiko blogin­pitäjä ystäväl­lis­es­ti ker­toa, mitä hän täl­lä tarkoittaa?

  28. Täs­mälleen ottaen mitä tarkoi­tat kun san­ot, ettei euroa voi pelas­taa: irrot­tau­vu­tako pohjoiset maat? Vai lähtevätkö / potk­i­taanko kri­isi­maat pois? Hajoaako koko rahaliitto?

  29. Kiitos hyvästä kir­joituk­ses­ta. Tai­dat olla ain­ut hal­li­tus­puoluei­den edus­ta­ja Eduskun­nas­sa, jol­la on tähän näke­mys­tä. Muut paina­vat vain nappia.

    “Euron pelas­t­a­mi­nen on vaikea­ta jo sik­si, että riit­tävän moni uskoo, ettei se onnis­tu ja käyt­täy­tyy markki­noil­la sen mukaisesti.”

    Tämän rajan yli lie­nee jo tosi­aan men­ty. Nyt enää jän­nit­tää, kos­ka Euro hajoaa. 

    “Pes­simis­miäni lisää tieto, ettei Timo Soi­ni ole Euroopas­sa yksin. Saman­laisia äänen­pain­o­ja on alka­nut kuu­lua myös Sak­sas­ta. Pelkään, että luisumme tielle, jota Timo Soinin on esit­tänyt pitkään. Se pienen pieni lohtu tässä on, että saamme nähdä, kuin­ka huono on Soinin esit­tämä vaihtoehto.”

    Kun vain yhden vai­h­toe­hdon lop­ul­ta näkee, niin kaik­ki muu on speku­laa­tio­ta. Miten olisi käynyt, jos Kreikan tuki­ais­ten sijaan olisi lähdet­ty lin­jalle, jos­sa olisi varmis­tet­tu, että Sak­san rahoit­ta­japankkien tase kestää tap­pi­ot ja Kreikan pankkien olisi annet­tu kaat­ua. Se vai­h­toe­hto ei ollut mah­dolli­nen poli­it­ti­sista syistä. Speku­laa­tio­ta sekin.

    En ole Soinin äänestäjä, mut­ta nyt “Soinin vai­h­toe­htoon” joudu­taan todel­la velka­isi­na ja tilanteessa, jos­sa päätän­tä­val­ta on annet­tu muille. Sen tietää, että sil­lon käy heikosti. Tilanne ei siis ole sama kuin “jytkyn” aikoi­hin, joten ver­tailu Soinin vai­h­toe­htoon on huono.

  30. Soin­in­vaara uno­htaa täy­del­lis­es­ti sen, että EVM-kas­sas­ta lainaksi annet­ta­va raha on erään­laista EU-sos­sur­a­haa. Sitä annetaan poloisille joko ilman korkoa tai nau­ret­ta­van pienel­lä korolla. 

    Suurel­la toden­näköisyy­del­lä annet­tu­ja lain­o­ja ei edes per­itä takaisinkaan. Vaan annel­laan anteek­si tuol­laisille Kreikan ja Por­tu­galin tyyp­pisille sosiaalitapauksille.

    Korkovoit­to­ja tuskin tulee yhtään, toisin kuin vapaasti oman korkolimi­it­tin­sä määrit­televille vapaan markki­nan sijoittajille.

    Siinä mielessä pitäisin ihan järkevänä pri­or­isointi­na, että yhteiskun­nan varoin toimi­va EU-sos­su­toimis­to saisi rahansa ensim­mäisenä takaisin, jos velal­lisel­la alkaa pääo­mia kart­tua. Vas­ta tämän jäl­keen rahoit­ta­japankit pää­sevät vaa­ti­maan omiansa. 

    Suomes­sakin yri­tyskonkurs­seis­sa Verot­ta­ja on aina ensisi­jainen velko­ja, ja muut saa­vat rahansa vas­ta sen perästä.

    Koko EVM-toimis­to pitäisi tietenkin RÄJÄYTTÄÄ KAPPALEIKSI. Se on niin hirvit­tävä demokra­t­ian irviku­va, että en mil­lään ymmär­rä kuin­ka vaik­ka Vihreät on voin­ut olla Hal­li­tuk­ses­sa sel­l­aisen perus­tamista tukemassa.

    Onnek­si EVM tosi­aan samal­la menee nyt aivan muusik­si, samal­la kun katoaa taakak­si muut­tunut EURO-rahayksikkökin.

  31. Jos kuitenkin tätä van­haa tuhon tietä vielä jatke­taan , niin eikö Espan­jan kohdal­la vakuuk­sien sijaan voitaisi toimia toisin ?
    Ymmärtääk­seni Espan­jan pankkien nykyiset ongel­mat johtu­vat pitkälti kiin­teistöku­plan puhkeamisesta.
    Pankkin omis­tuk­ses­sa on ilmeis­es­ti jopa sato­jatuhan­sia asun­to­ja, jot­ka ovat taseis­sa yliarvostettuina.
    Sen sijaan että olemme takaa­mas­sa lain­o­ja Espanjaan,miksi Suomen val­tio ei aut­taisi espan­jalaisia osta­mal­la pankeil­ta käypään markki­nahin­taan tukkualen­nuk­sil­la kokon­aisia asuinaluei­ta ja/tai talo­ja? Sil­lä rahal­la, joka tul­laan takuina sit­o­maan Espan­jaan saisi melkoisen asuntomassan.
    Suomen val­tio saa vielä tois­taisek­si lainat­tua rahaa tähän edullisesti.
    Täten espan­jalaiset pankit saisi­vat rahoi­tus­taan taas kun­toon ja voisi­vat ostaa val­tion­sa velkapapereita.
    Ja suo­ma­laisil­la veron­mak­sajil­la( val­ti­ol­la )olisi suuri kiin­teistö­mas­sa omis­tuk­ses­saan, jon­ka voisi muu­ta­man vuo­den kulut­tua myy­dä edelleen uskoak­seni jonk­in­moi­sel­la voitol­la, edel­lyt­täen että Euroopan talous ei mene täysin sekaisin.
    Etu­os­tooikeus voisi olla suo­ma­laisil­la veronmaksajilla.
    Eri­tyis­es­ti Cos­ta del Solil­la tulee ole­maan aina poten­ti­aal­ista kysyn­tää asunnoille.

  32. Jos Olli, Angela ja EVM tuke­vat espan­jalaisia kyliä, niin on niitä Suomes­sakin tuettavia. 

    Mitä niitä kri­isikun­tia meil­lä Suomes­sa nyt onkaan. Vantaa!

    Eli varsin viisaat johtopäätök­set Ode on tehnyt!

  33. Tota edelleenkin, kun ei osa­ta, halu­ta tai ole poli­it­tis­es­ti mah­dol­lista hoitaa kuitenkin kohtu­ullisen yksinker­taista euroalueen talouskri­isiä, niin mikä ihme pistää kuvit­tele­maan että samat ihmiset, markki­nat, poli­itikot, keskus­pankki­ir­it ja äänestäjät jotenkin osaisi­vat hal­li­tus purkaa euron? Markki­nat ja moni muukin oper­oi ole­tuk­selle että joku jos­sain lop­pu­jen lopuk­si, esimerkik­si EKP:ssa, on järkevä aikuinen ihmi­nen, mut­ta mitä jos ei ole?

    Kun nyt maalail­laan piru­ja seinälle, niin mais­tel­laan vaik­ka seu­raavaa ske­naar­i­oi­ta. Markki­nat, eli säästäjät, eläk­er­a­has­tot, jne. pil­las­tuu huhuista että euro hajoaa, esimerkik­si Suo­mi alkaa lähet­tää jotain sen suun­taisia sig­naale­ja. Seu­raus on tietenkin val­u­ut­ta­pako, jos­ta seu­raa inflaa­tiopi­ik­ki, jon­ka sak­salainen keskus­pankkimme luon­nol­lis­es­ti hoitaa heivaa­mal­la korot tap­pi­in, kos­ka kot­tikär­ryra­ha ja Hitler. Minkä jäl­keen nykyaikaisel­la velka­an­tu­mis­ta­sol­la noin koko man­ner on konkurssis­sa, ei ruot­salaisi­akaan kauheasti nau­ra­ta kun kru­unu pomp­paa tap­pi­in ja kukaan euroalueel­la osta sieltä mitään. Tämä kyl­lä hajoit­taa euron, ja myös Euroopan ja mah­dol­lis­es­ti jopa maail­man talouden.

    No, tähän reagoidaan tietenkin niin että ruve­taan paina­maan peso­ja, markko­ja ja ties mitä. Ja hom­ma men­nee ainakin osas­sa maitaa niin että talletuksia/velkoja ei muute­ta tuo­hon uuteen val­u­ut­taan, kos­ka ain­oi­ta tapo­ja tapa selvitä ylivelka­an­tu­mis­es­ta on että velat mak­se­taan monop­o­li­ra­hak­si muut­tuneis­sa eurois­sa ja palkat, verot, jne. uudessa valuutassa.

    Tämän jäl­keen joka val­u­u­tan arvo ja talous on sitä luokkaa pielessä, että odotet­tavis­sa on sel­l­aista +/-50% kurssi­heilun­taa ja poli­it­tisia deval­vaa­tioi­ta. Noin niinku ver­tailun vuok­si, palkat on sen teol­lisu­u­den, jon­ka kil­pailukyvys­tä aina jak­se­taan huole­htia, kuluista tyyp­il­lis­es­ti jotain 20%.

    Sil­loin tode­taan että eihän tämä nyt käy. Soi­ni huu­taa val­u­ut­ta­pa­ronien päätä vadille, hirveät speku­lan­tit ahdis­taa ja teol­lisu­us itkee, joten solmi­taan val­u­ut­takurssien sääte­ly­mekanis­mi jos­sa on ihan samat ongel­mat kuin eurossa, mut­ta ilman sen hyö­tyjä. Ja tuos­sa matkalla on saatu työt­tömyys toiselle kymmenelle pros­en­tille sekä luul­tavasti tuhot­tua jotain puo­let säästöistä, tosin velka­on­gel­ma lie­nee ratkaistu juuri sille inflaa­ti­ol­la jota pyrit­ti­in välttämään.

    Hyvää lop­pukesää ja alka­vaa syksyä vaan kaikille.

  34. > tuo ris­ki ei kokon­aisuute­na pienene vaan kas­vaa siitä, että jotkin lainat määritel­lään ensisijaisiksi

    Jos EVM lainaa Espan­jalle rahaa ensisi­jaise­na velko­jana markki­nako­rol­la, se paran­taa nyky­is­ten velko­jien ase­maa (jos rahal­la mak­se­taan van­ho­ja velko­ja takaisin), mut­ta tekee van­ho­jen ei-ensisi­jais­ten lain­o­jen kor­vaamisen uusil­la vas­taav­il­la kan­nat­ta­mat­tomak­si, kos­ka ei-ensisi­jais­ten lain­o­jen ris­ki on hie­man kasvanut.

    Mut­ta markki­nako­rkoista lainaa EVM:n ei tarvitse antaa, kos­ka sitä saa markki­noil­takin. EVM antaa siis lainaa edullisem­min kuin markki­nat antaisi­vat. Noiden lain­o­jen ehdot mitoite­taan niin, että markki­noiden riskit pysyvät aiem­paa alem­mal­la tasol­la. Jos EVM pitää ensisi­jaisu­u­den, sen riskit pysyvät pien­inä, ja se voi sik­si antaa lainaa alem­mal­la korol­la. Tämä alem­pi korko pudot­taa muiden uusien lainanan­ta­jien riske­jä (kos­ka Espan­ja kyke­nee mak­samaan velka­ansa entistä toden­näköisem­min). Sik­si myös uusien lain­o­jen korot voivat alen­tua, vaik­ka EVM pitäisi ensisijaisuutensa.

    On peri­aat­teessa makua­sia kum­mal­la taval­la lain­o­ja annetaan. Mut­ta jos olete­taan, että EVM halu­aa tukea Espan­jaa tietyl­lä sovi­t­ul­la riski­ta­sol­la, ei-ensisi­jai­sista lain­oista EVM:n tulisi vaa­tia huo­mat­tavasti korkeam­paa korkoa kuin ensisijaisista.

    Pitää vielä lisäk­si tode­ta, että kumpikaan noista tavoista ei ole mielestäni järkevä tapa hoitaa nyky­istä kriisiä.

    > Euroa ei voi enää pelastaa

    Tarkoit­taako tämä, että euro hajoaa kokon­aan, vai vain sitä, että ainakin yksi val­tio irtaan­tuu eurosta? Mielestäni yhden val­tion eron ei tarvitse olla suurikaan ongel­ma eurolle.

    > kuin­ka huono on Soinin esit­tämä vaihtoehto

    Et main­in­nut mikä Soinin esi­tys on huono. Jos tarkoitit Suomen eroamista eurosta, niin mis­sä suh­teessa tämä on siihen, että ennustit itsekin, että euroa ei voi enää pelastaa?

    > Tähä­nas­ti­nen ennus­teeni on ollut, että lop­ul­ta EKP mak­saa viulut.

    Kauhis­tus. Tarkoit­taako tuo sitä, että Suo­mi ja muut euro­maat otta­vat muuten mak­samat­ta jäävät velat kantaakseen?

  35. Kyl­lä pystyy, jos poli­itikot eivät olisi poliitikkoja.

    Varsinkin Suomes­sa, mut­ta myös muual­la EU mais­sa, keskustel­laan aivan liikaa EVVM ja EVM jär­jeste­ly­istä sekä tähän päälle vakuuk­sista. Nämä lainaa lainan päälle jär­jeste­lyt on ollut kaikkien (ainakin EU ulkop­uolel­la) tiedos­sa, ettei ole pitkäl­lä juok­sul­la muu­ta kuin ajan pelaamista. Näyt­tää siltä että EU komis­sio ja val­tio­hallinto­jen kärkipoli­itikot ovat tarkoituk­sen­mukaises­ti käyneet tähän, niinkin jalon peri­aat­teen mukaises­ti, kuin suit­sia etelän mai­ta otta­maan itseään niskas­ta kiin­ni ja lakkaut­taa hei­dän siiv­el­lä elämisen anta­mal­la hie­man korko piiskaa. 

    Nyt kun sor­mi on men­nyt suuhun ja suur­pääo­ma on oikeasti vaaras­sa (esim Sak­san Pank­ki vivutet­tu suh­teel­la 60:1) rukoil­laan EKP apu­un. Valitet­tavasti EKP ei ole FED vaik­ka sel­l­aisek­si se halu­aa kovasti. Tämä EKP har­joit­ta­ma rahoi­tus ei ole tehokas­ta talouden hoitoa, se vaan tar­joaa samaa porkkanaa eli rahaa pankeille/valtioille. On myyt­ti, että täl­lä olisi suur­ta vaiku­tus­ta inflaa­tioon. Tutk­i­tusti raha häviää nopeasti suur­pääo­man sijoituk­si­i­in ja niiden johdan­naisi­in. Samoin kuin EVM ja EVVM tapauk­ses­sa raha ei palaudu tuot­tavaan kehitykseen.

    Kak­si ske­naar­i­o­ta mitkä voisi­vat aut­taa. Toises­sa pidem­piaikaises­sa käytetään Brasil­lian esimerkkiä ja peruste­taan EU sisäi­nen sijoi­tus­ra­has­to mikä on kaikkien EU val­tioiden takaa­ma (vrt EU bon­dit). Nämä rahat sijoite­taan suo­raan kehit­tyvi­in yri­tyk­si­in EU sisäl­lä sovi­t­ul­la jako­suh­teel­la eri maid­en kesken. Eli ratkai­se­vaa on ohit­taa pankit sekä val­tiot ja pönkit­tää itse talout­ta hal­val­la lainalla.

    Toinen polku on EURO “hal­lit­tua” pilkkomista, jos se on mitenkään mah­dol­lista. Ehkäpä Suomen ero Eurosta tosi­aan olisi helpoin, mut­ta kuten medi­as­sa ker­rot­tu ei Suomen etu pitem­mäl­lä tähtäimellä.

    Niin ja EU säi­lyy vaik­ka EURO kaatuu. Toisek­si pankki­u­nioni ala FED ei nyky­isil­lä toimil­la onnis­tu seu­raavaan 20 vuo­teen EU:ssa. Voi kyl sanoa että J. Mon­net kään­ty­isi hau­das­saan jos näk­isi mihin jamaan poli­itikot EU han­kkeen ovat vetäneet.

  36. Kor­jatkaa jos olen ymmärtänyt väärin, mut­ta eikö USA:n tilanne ole juuri ratkai­sev­asti eri­lainen sik­si, että rapakon takana velat ovat pääsään­töis­es­ti dol­larimääräisiä? Siinä tilanteessa­han rahan painami­nen velan mak­suk­si onnis­tuu ilman, että tarvit­see pelätä oman ja “velka­val­u­u­tan” kurssieron aiheut­tamia ongelmia.

  37. Huono se taitaa olla Soinin vai­h­toe­hto. Vaan eipä kovin hyvältä vaiku­ta tämä valit­tu lin­jakaan. Sehän on vain lisän­nyt velka­an­tu­mista ja rapaut­tanut euroa.

  38. USA pystyy käytän­nössä verot­ta­maan muu­ta maail­maa dol­lar­in reser­vival­u­ut­ta-ase­man kaut­ta. Dol­lari ei heikkene samas­sa suh­teessa kun sitä paine­taan lisää (kuten teo­ri­as­sa pitäisi), kun dol­larika­so­jen pääl­lä istu­vat eivät halua sen heikkenevän. En tiedä, kuin­ka vah­va euron ase­ma on samas­sa mielessä.

    ps. aika komea otsikko hesarin net­ti­sivuil­la. Antaa mielestäni väärän kuvan kir­joituk­ses­ta, jon­ka sisältö ainakin oman luke­mani mukaan oli lähin­nä “idiootit eivät ymmär­rä omaa parastaan.”

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Onhan USA:kin pystynyt rahoit­ta­maan aivan törkeän suur­fen ali­jäämän inflatoimalla.

    USA:stakin löy­tyy köy­hiä osaval­tioi­ta, jot­ka voisi­vat näp­pärästi paran­taa kil­pailukykyään oma­l­la val­u­u­tal­la, jos sel­l­ainen vain olisi. Ei se yhteis­val­u­ut­ta Jenkeis­säkään kaikille ole pelkästään etu.

  40. Niin vaar­al­lisen suurista sum­mista on jo kyse, joten toiv­ot­tavasti “val­tiovi­isaamme” eivät tee hätiköi­tyjä ratkaisu­ja Eurobon­deista, liit­to­val­tios­ta, EKP:n setelira­hoituk­ses­ta tai eurosta eroamisesta.

    Halu­aisin muis­tut­taa blo­gin kir­joit­ta­jaa, että Euro on ollut mei­dän käteis­val­u­ut­tana vas­ta 10 vuot­ta! Kysymyk­sessä on yhteiskun­tien toimin­nan perusa­sia, joka mah­dol­lis­taa palvelu­iden ja tavaroiden vai­h­tamisen, eli raha. Rahaan on voita­va luot­taa, muuten olemme hukassa. 

    Kaik­ki var­maankin ovat sitä mieltä, että muu­ta­ma ensim­mäi­nen vuosi euroa meni rauhal­lis­es­ti. Sijoit­ta­jat käyt­täy­tyivät kuin kaik­ki euroval­tiot oli­si­vat kutakuinkin saman­laisia ja maat sai­vat hal­paa lainaa rajat­tomasti. Vielä 20 vuot­ta sit­ten sak­salaiset pankki­ir­it oli­si­vat nau­ra­neet ajatuk­selle laina­ta Kreikalle, joka ei koskaan ollut mak­sanut velko­jaan. Rom­ah­dus finanssi­markki­noil­la sai sijoit­ta­jat pohti­maan euro­maid­en riske­jä, joi­ta ei viral­lis­es­ti ollut.

    Ensim­mäisenä finanssikri­i­sis­sä Europ­er­heen syli­in kaa­tui Kreik­ka. Sitä oli­vat lain­oit­ta­neet paljon mm. sak­salaiset, ran­skalaiset ja brit­tiläiset pankit. Oli selvää, että Kreik­ka ei selviäisi velois­taan ja tap­pi­o­ta tulisi rajusti. Mut­ta kenelle? 

    Tietenkin tap­pi­oi­ta olisi ker­tynyt noiden mainit­tu­jen maid­en pankeille. Oli­si­vathan nuo maat voineet pankkin­sa pääomit­taa tap­pi­oiden jäl­keen, mut­ta siinä oli poli­it­ti­nen ongel­ma. Mikäli nois­sa mais­sa olisi joudut­tu anta­maan pankeille pankki­tukea, olisi ollut poli­it­ti­nen pakko ottaa sen vasti­neek­si yhteiskun­nalle omis­tus­ta pankeista.

    Niin­pä kek­sit­ti­in, että tuki kier­rätetään Kreikan kaut­ta. Sil­loin se ei Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa näyt­täisi pankkituelta, vaan hult­tiomaisen Kreikan pelas­tamiselta. Tuon ajatuk­sen läpi saamisek­si kaivet­ti­in van­ha “Lehman mörkö”. Jos tukea ei annet­taisi, Kreik­ka kaa­tu­isi ja koko maail­ma kaa­tu­isi ja tulisi lama ja val­ta­vat tap­pi­ot. Samaa tari­naa ker­toi­vat Katainen ja Urpi­lainen vielä nyky­hetkenäkin, vaik­ka jokainen voi lukea netin kaut­ta mitä talousvi­isaat ker­to­vat euro­tukipaket­tien toimivu­ud­es­ta. Siinä ei ole Soinin näke­myk­siä, vaan vuosikym­me­nien osaamista joka on uskot­tavam­paa kuin nykyi­nen ismi ain­oas­ta oikeas­ta toimintatavasta. 

    On usko­ma­ton­ta, että lainalaisu­us hylätään välit­tömästi kri­i­seis­sä. Euro­maid­en tukemisen yhtey­dessä heit­et­ti­in romukop­paan euroalueen perus­tamisen sopimuk­set. Keskeisin oli kiel­to keskinäis­ten vas­tu­iden ottamis­es­ta. Kreik­ka paket­ti merk­it­si, että sijoit­ta­jat irrot­tau­tu­i­v­at maan rahoituk­ses­ta ja sijalle tuli­vat euroalueen veron­mak­sa­jat. Tap­pi­ot tule­vat heille, kun ne uskalletaan joskus näyt­tää. Sekin tieto löy­tyy netistä.

    Sen jäl­keen euro­maa toisen­sa jäl­keen ajau­tui tuet­tavak­si. Tuet jatkui­v­at Por­tu­galis­sa, Irlan­nis­sa jne. Kek­sit­ti­in eri­laisia “tuk­i­him­meleitä”, joiden kaut­ta tukea kier­rätet­ti­in. Niiden kap­a­siteet­ti riit­ti ehkä pien­ten maid­en avus­tamiseen, mut­ta ei suurten. 

    Toimen­piteil­lä piti tor­jua luot­to­la­maa ja estää kri­isin lev­iämi­nen isom­pi­in mai­hin. Todel­lisu­udessa niil­lä juuri varmis­tet­ti­in tuo. Luot­to­la­ma alkoi lev­itä ja Espan­jan ja Ital­ian lainanko­rot alkoi­vat kara­ta käsistä. Kun muu­ta ratkaisua ei ollut, EKP lait­toi peli­in 1000 mil­jar­dia rahaa (LTRO) Sil­lä ongel­ma saati­in rauhoitet­tua parik­si kuukaudek­si. Mut­ta kri­isi vyöryy vääjäämät­tä. Yhtään sen todel­li­sista ongelmista ei ole ratkaistu ja Kreik­ka on entistäkin maksukyvyttömämpi.

    Espan­jan tues­sa siir­ryt­ti­in jo suo­raan tuke­maan pankke­ja. Syyt ovat sinän­sä yksinker­taisia. Näin tuen määrä voidaan paloitel­la ja asteit­tain nos­taa ylös. Ker­ral­la toteutet­tuna se olisi poli­it­tis­es­ti mahdotonta. 

    On aika vaikea selit­tää asi­aa esimerkik­si Suo­ma­laiselle veron­mak­sa­jalle, mik­si Suo­ma­lainen veron­mak­sa­ja mak­saa tulois­taan 10 pros­ent­tiyk­sikköä enem­män vero­ja kuin espan­jalainen ja tukee espan­jan pankke­ja. Ei ihme, että koti­taloudet ovat Suomes­sa köy­hempiä kuin Espan­jas­sa, kun rahat ovat men­neet veroi­hin. Silti olete­taan, että suo­ma­laiset veron­mak­sa­jat korkeam­mas­ta veroas­t­eestaan mak­sa­vat ne kulut, joi­ta espan­jalaiset eivät halua mak­saa veroina. Jos Espan­ja ei saisi lainaa markki­noil­ta, se voisi hyvin kerätä tarvit­se­mansa rahat veroina tai pakko­lainana kansalaisil­taan, mut­ta mitä turhaan. Kyl­lä Suo­mi ja Sak­sa sen mak­sa­vat. Sak­sal­la on toki suuret intres­sit pitää euroaluet­ta pystyssä, mut­ta suo­ma­lais­ten intres­sit ovat olemattomat.

    Tuk­i­him­melei­den kap­a­siteet­ti on ERVV rippei­neenkin vain 700 mil­jar­dia, kun Espan­jan ja Ital­ian tarvit­se­ma tuki olisi tuhan­sia mil­jarde­ja. Ran­s­ka, Bel­gia ym. kum­mit­telee niiden selän takana. Tuk­i­him­melei­den kap­a­siteet­ti ei vain yksinker­tais­es­ti riitä. Kun ale­taan läh­estyä tilan­net­ta, jos­sa puo­let euroalueen väestöstä asuu tukea saavis­sa mais­sa, tilanne on selkeästi toiv­o­ton. On hyvin ymmär­ret­tävää, että tämä tie päät­tyy euron romahdukseen!

    En lähde pohti­maan onko Suomelle vii­sain ratkaisu ero­ta eurosta mah­dol­lisim­man pian. Nyt viimeistään on selvitet­tävä vai­h­toe­hdot, ennen kuin tilanne ajau­tuu avoimek­si kaaok­sek­si ja Suo­ma­lais­ten var­al­lisu­us katoaa euroalueen velkakriisiin. 

    Olen itse vaku­ut­tunut siitä, että Suo­mi on vah­va selviämään euroeros­ta ja riit­tävän pieni, että Suo­mi ei sinäl­lään kaa­da euroa. Syyk­si voisi selit­tää sisäpoli­it­tisen vas­tus­tuk­sen ja että Suo­mi ei sen vuok­si halua olla jatku­vana jar­ru­miehenä europäätök­sis­sä. Suomen ero eurosta ei olisi mikään maail­maa järisyt­tävä asia. Suomen ero kaataisi euron, se olisi kaatunut pikaises­ti ilman sitäkin. 

    Suo­ma­lais­ten päät­täjien vas­tu­ul­la on huole­htia Suomen eduista. Kukaan muu ei Euroopas­sa sitä tee ja sen var­maankin päät­täjämme ovat jo oppi­neet. Suomen tavoit­teena pitäisi olla päästä samankaltaiseen ase­maan kuin Ruot­si. Siihen tuskin pääsemme, kos­ka tämän seikkailun seu­rauk­se­na voi olla että velka­määrämme kas­vaa kym­meniä mil­jarde­ja. Joudumme niil­lä eväil­lä kil­paile­maan läh­es velat­toman Ruotsin kanssa. Mut­ta se on pienin paha, jos euroalue ajau­tuu täy­del­liseen kaaokseen.

    Tule­vaisu­u­den tutk­i­joil­la riit­tää ihmettelemistä, kuin­ka Euroop­palaiset päät­täjät ovat onnis­tuneet tekemään päätök­siä, että perusa­sia eli mak­su­vä­line menet­tää luottamuksensa.

  41. Voisitko Osmo älykkäänä ihmisenä ystäväl­lis­es­ti ker­toa oman mielip­i­teesi , miten suomen pitäisi toimia. Kessu esit­ti mielestäni kysymyksen,johon olisi hienoa saa­da näkemyksesi .

  42. Hyväksyikö val­tion­va­rain­min­is­teri Jut­ta Urpi­lainen senior­i­teetista luop­umisen, mut­ta uno­hti ker­toa siitä min­is­ter­iölle, päämin­is­ter­ille ja hallituskumppaneille.

    Kun asi­as­ta nousi Suomes­sa suuri haloo, min­is­teri Urpi­lainen uno­hti ker­toa asi­as­ta medialle.

    Nythän viime päiv­inä kaik­ki mah­dol­liset koti­maiset tahot ovat kil­van vaku­ut­ta­neet että suomen saata­vat EVM:n kaut­ta ovat tur­vatut kos­ka EVM:llä on ensisi­jaisen velko­jan ase­ma. Ja tähän tur­vaan nojat­en eduskun­ta äänesti ja hyväksyi EVM:n.

    VVM:n tiedote asiasta…

    EVM:n lain­o­jen ensisi­jaisu­us­pe­ri­aat­teesta ei ole luovuttu

    21.07.2012 | Tiedote 148/2012

    http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20120721EVMnla/name.jsp

    Suomen hal­li­tuk­sen kan­ta sit­ten tämä: Päämin­is­teri Jyr­ki Katainen kiisti oitis EVM:n senior­i­teet­ti­ase­mas­ta luop­umisen. Kataisen tote­si val­tioneu­vos­ton tiedot­teessa, että “EVM:n ensisi­jaisu­us oli Suomelle tärkeää ja keskustelus­sa saavutet­ti­in kan­to­jemme mukainen lopputulos”. 

    Kataisen eri­ty­isavus­ta­ja Juho Romakkanie­mi vielä vahvisti Talous­sanomille, että “EVM:n ensisi­jaisen velko­jan ase­mas­ta ei mis­sään nimessä olla luopumassa”.

    Nyt sit­ten Iltale­hti kir­joit­taa pääkir­joituk­ses­saan näin:

    Suomes­sa on korostet­tu, että EVM:n saata­vat oli­si­vat ensisi­jaisia eli jonon kär­jessä, jos lainansaa­javal­tio menee konkurssi­in ja pesä real­isoidaan. Kotoises­sa konkurssis­sa tässä ase­mas­sa ovat palkat ja verot­ta­jan saamiset. Ensisi­jaisu­ud­es­ta päätetään Rehnin mukaan kuitenkin tapaus kerrallaan.

    Jos EVM:n jotkin saata­vat eivät olisi ensisi­jaisia, Suo­mi voi entiseen tapaan vaa­tia vakuuk­sia. Ne tur­van­nevat saman ver­ran kuin paik­ka konkurssi­jonon kärkipäässä. Kansan­val­lan uskot­tavu­u­den takia tulkin­nan muut­tumi­nen on kuitenkin hyväksyt­tävä selkeästi eduskun­nas­sa. Hal­li­tuk­sen tiedo­nan­to riittänee.

    EU:n finanssi­min­is­ter­it taisi­vat päät­tää uuden tulkin­nan puhe­linkok­ouk­ses­saan viime per­jan­taina. Näin suuri asia tulisi käsitel­lä silmäkkäin. Ja mieluiten muul­loin kuin aamuyöstä. Jut­ta Urpi­laisen haas­teet siis jatku­vat loman jälkeen.

    http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2012072415876123_pk.shtml

    Asian vakavu­ud­es­ta ja kauaskan­toisu­ud­es­ta ker­too Het­emäen hätäi­nen tiedo­nan­to asiasta:

    Suomen näke­myk­sen mukaan Espan­ja-ohjel­maan sisäl­tyvä menet­te­ly lain­o­jen siir­rosta ERVV:stä EVM:n alaisik­si on siir­tymäkau­den poikkeustapaus, jol­la ei ole vaiku­tus­ta EVM-val­tiosopimuk­seen, johon sisäl­tyy EVM-lain­o­jen ensisi­jaisu­us. Eduskun­ta on siis hyväksynyt EVM-val­tiosopimuk­sen täysin oikei­den tieto­jen perus­teel­la. Kos­ka lain­o­jen ensisi­jaisu­us oli keskeinen perustelu EVM:n perus­tamisen hyväksyt­tävyy­delle, tulisi sopimus saat­taa eduskun­nas­sa uuteen käsit­te­lyyn, mikäli esitet­täisi­in tästä peri­aat­teesta luopumista.

    Lisäti­eto­ja:

    Ali­val­tiosi­h­teeri Mart­ti Het­emä­ki, p. 09 160 33091

    Finanssineu­vos Mart­ti Sal­mi, p. 0400 510 304

    Olisiko Urpi­laisen syytä tul­la nyt julk­isu­u­teen joko vahvis­ta­maan taik­ka kieltämään Iltale­hden pääkir­joituk­sen väite jon­ka mukaan Urpi­lainen on 20.7 puhe­linkok­ouk­ses­sa hyväksynyt senior­i­teetin pois­tu­misen EVM:n periaatteista?

    Jos näin on todel­la tapah­tunut Urpi­laisen pitää välit­tömästi jät­tää paikkansa val­tio­varain­min­is­ter­inä. Samat­en eduskun­nan on välit­tömästi otet­ta­va EVM-sopimus uuteen käsittelyyn.

  43. Hyvä ana­lyysi.

    Tämä euro­maid­en eri­tahtisu­us oli nähtävis­sä jo ennen euron tuloa, eikä alus­ta läh­tien paimen­net­tu mai­ta nou­dat­ta­maan sopimuk­sia ja har­monoisoitu oikeasti. Huonoa tuuria on jatku­vat shok­it, joista ensim­mäi­nen tuli USA:sta 2008, jos­ta minus­ta laman kaut­ta vajeet tuli­vat val­tioille. Pankkien tap­pi­ot johtu­vat osin kuplas­ta, mut­ta myös lamas­ta, joka aiheut­taa työttömyyttä
    Mut­ta mikä vas­tuu on niil­lä jot­ka ovat selit­täneet, että euro kestää???
    Kestää ehkä, mut­ta ei mitä vaan.
    Kuten Sauli Niin­istö on toden­nut ain­oa ulospääsytie näyt­tää ole­van “rahan painami­nen” (hs:n sivuil­ta “Pres­i­dent­ti Sauli Niin­istön pohd­in­ta rahan lisäämis­es­tä markki­noille eurokri­isin hallintaan saamisek­si saa kansane­dus­ta­jil­ta varovaisen hyväksyn­nän. Niin­istö sanoi viikon­lop­puna usko­vansa eurokri­isin ratkaisun löy­tyvän siitä, että Euroopan keskus­pank­ki EKP alka­isi painaa lisää rahaa markkinoille”)

  44. Kuten Osmo tote­sikin, EVM:n ensisi­jaisu­us ja hair­cu­tit aja­vat kri­isi­val­tiot kokon­aan riip­pu­vaisek­si EVM:n rahoituk­ses­ta. Vasem­mis­ton peräänku­u­lut­tuma sijoit­ta­jan vas­tuu toteu­tuu osin mut­ta sil­lä seu­rauk­sel­la, että sijoit­ta­jat pysyvät jatkos­sa kaukana näiltä markki­noil­ta. Tai parhaas­sakin tapauk­ses­sa hin­noit­tel­e­vat riskin korko­jen muo­dos­sa kestämät­tömälle tasolle. 

    Hävytön­tä, että SDP ja Vasem­mis­toli­it­to eivät avaa vaa­timusten­sa seu­rauk­sia äänestäjille. Urpi­laisen A‑Studiossa esit­tämä väite, että yksi­tyi­nen rahoi­tus ei kuivu on niin silkkaa xxx tai xxx, etten edes tiedä kumpi on pahempi. 

    Mut­ta säi­lyykö euro? Väline­hän tähän olisi peri­aat­teessa ole­mas­sa, eli laa­jen­nus EVM:n man­daat­ti­in ja pankkilisenssi. Täl­löin koko farssi siir­ty­isi julk­isu­ud­es­ta muka­van hämäri­in kabinetteihin. 

    Voisiko olla niin, että Sak­sa on menet­tänyt uskon­sa siihen, että reforme­ja etelässä saadaan aikaan? Kreikan ohjel­man toteu­tushan on ollut katas­trofi. Elämme keskel­lä jännää.

  45. Eihän yksi­tyiset sijoit­ta­jat ole enää aikoi­hin koske­neet kri­isi­maid­en velka­kir­joi­hin. Kukaan omil­la rahoil­laan pelaa­va ei lähde tekemään velk­a­sitoumuk­sia maksukyvyttömien/maksuhaluttomien osa­puolien kanssa 🙁

  46. Kiitos, Osmo! Sin­un ansiostasi voi nyt toivoa, että “viral­lisen hyminän” tilalle tulee real­isti­nen keskustelu Suomen vai­h­toe­hdoista — edes hal­li­tuk­ses­sa ja puolueissa. 

    Euron epäon­nis­tu­misen nimit­tämistä “Soinin vai­h­toe­hdok­si” en ymmär­rä, kun tiede­tään jo euroa­hankkeen edel­lä epäon­nis­tu­misen toden­näköisyy­destä varoit­taneista talousti­eteil­i­jöistä joi­ta Kohl ja kump­pan­it vain päät­tivät olla kuuntelematta. 

    Sitäkään en usko, että Soi­ni mitenkään toivoisi epäon­nis­tu­mista, eihän hän­tä voi jär­jet­tömänä pitää. Pelot­tavista maail­man­laa­jui­sista on seu­rauk­sista on viime päiv­inä jälleen kir­joit­tanut mm. Krug­man. Ainakin itseltäni niiden ajat­telem­i­nen on vienyt ajoit­tain yöunet jo puoli vuotta.
    Soinin (jota itse en ikinä äänestäisi) ehdo­ton ansio on suo­ma­lais­ten herät­tämi­nen seu­raa­maan EU:n ja euroalueen asioi­ta. Herä­tys ei tee oloa onnel­lisek­si, kos­ka todel­lisu­us, johon havah­dut­ti­in, on se mikä on. 

    Ei tämä herä­tys sen enem­pää aiheuta kuin suo­jelekaan niiltä ennenkoke­mat­toman kur­jil­ta seu­rauk­sil­ta, joi­ta euron uppoamisen maail­man­laa­juiset vaiku­tuk­set meillekin tuot­ta­vat. Sitkin hirveäpää olisi ollut niiden kaa­tu­mi­nen päälle yllätyksenä.

    Jos hal­li­tus NYT ottaa vas­tu­un ensisi­jais­es­ti Suomes­ta, kuten min­is­terivalat velvoit­ta­vat, sen sijaan että Suomen etu turhaan — ja sik­si vas­tu­ut­tomasti- uhrataan tässä toiv­ot­tomas­sa tais­telus­sa euroalueen säi­lyt­tämisek­si, hal­li­tuk­sel­la on vielä mah­dol­lisu­us lieven­tää nimeno­maan oma­lle maalle lankeav­ia seurauksia. 

    Hal­li­tuk­sen rohkeus, rohkeus ja legit­imi­teet­ti pun­ni­taan nyt, tämän mukaan.

    Siitä vai­h­toe­hdos­ta kir­joit­taa nim­imerk­ki “kas­su” yllä (kiitos!) ja onhan samas­ta puhunut jo moni asiantun­ti­jana haas­tatel­tukin — Roubin­ista alkaen.

  47. Vas­ta kri­isi mah­dol­lis­taa johta­ju­u­den ja päätök­sen­teon EU:ssa.

    Ehkä Hesari alkaa viimeninkin ketr­tomaan mikä se vai­h­toe­hto sit­ten oikein on? Pop­ulisti-Soinil­ta eiträei ole kysytty.

    Pieneval­u­u­toil­la ei ole mitään toivoa — vielä vähem­män kuin Eurol­la. Mark­ka-ainkana Suo­mi val­tiona lainasi ja mak­soi jossin val­u­u­tas­sa, sama palaa.

    Latvi­as­sa asun­to­lainaa saa, mut­ta se sido­taan Sveistin frangiin. 

    Viro oli sitonut onnek­seen perus­tus­lais­sa val­u­ut­tansa kiin­teäl­lä kurssil­la Sak­san markkaan ja sit­ten Euroon. Silti Viron kru­unua pidet­ti­in epäilyttävänä.

    Suomen vien­nin kumakivi on kulu­tus­tavaroiden vien­ti Sak­saan, joten mei­dän etumme on sakalais­ten kil­pai­lykyvyn säi­lymi­nen ja kiin­nalais­ten kiin­nos­tus sak­salaisi­in autoihin.

  48. Inflaa­tio ratkaisuna velka­on­gel­maan on vähän niinkuin piereske­ly rip­ulis­sa. Pitää olla erit­täin varovainen, tai on *skat housuissa.

    Mut­ta jos ker­ta inflaa­tio on ratkais­usi, niin ker­rop­pa sit­ten mikä olisi sopi­va inflaa­tiomäärä eurovyöhyk­keelle jos esim. suomen nykyi­nen vajaa 3% on liian vähän? 5% 10%? 15%? 

    Ja toinen kysymys, jos inflaa­tio olisi vaik­ka 10%, niin mikä olisi eteläeu­roopan val­tioiden uusien lain­o­jen korko? Inflaa­tio­ta tai ei, nämä val­tio­than eivät selviä ilman uusia lainoja?

  49. Onnek­si on vielä kansane­dus­ta­jia, joille älylli­nen rehellisyys on ryh­mäkuria tärkeämpää.

  50. Euron puo­lus­t­a­mi­nen käy koko ajan kalliimmaksi.

    Yhteinen euro olisi ollut toimies­saan mei­dänkin etu. Nyt se toi­mi. Se on nyt liian epäoikeu­den­mukainen. Var­al­lisu­ut­ta­han näis­sä Etelä-Euroopan mais­sa on moninker­tais­es­ti se mitä meil­lä ”velko­jil­la” tääl­lä havupuuvyöhykkeellä. 

    Onko eurossa pysymi­nen nyt enem­män arvo vai poli­it­ti­nen kysymys?

    Miten paljon Suomea täl­lä het­kel­lä pain­os­te­taan ulkoa pysymään eurossa? Uhkaileeko joku euroli­it­to­lai­sista, kuten Venäjä Nato kysymyksessä?

    Jos Suo­mi läh­tee, niin läh­teekö mui­ta? Jos lähti­jöitä on use­ampia, niin onko ensik­si lähti­jä etulyöntiasemassa? 

    ”Tässä eurokri­i­sis­sä on kyse siitä, hajoaako Euroop­pa takaisin itsekkäik­si kansal­lis­val­tioik­si vai pyritäänkö vah­vaan Euroop­paan, joka pystyy puo­lus­ta­maan euroop­palaisia arvo­ja maail­man­talouden myllerryksessä.”

    Ehkä mei­dän tulisi vetää sol­i­daarisu­utemme rajat tois­taisek­si vain pohjo­is­mai­hin. Itse en halua puo­lus­taa ”euroop­palaisia arvo­ja” jos ne ovat sitä mitä Kreikan ja Ital­ian poli­ti­ikot ovat sanoneet ja tehneet, ja mille arvoille näi­den maid­en jär­jestelmät ja käytän­nöt ovat rakentuneet. 

    Sivistys / koulu­tus on se jut­tu mitä etelän sys­tee­mis­sä ei vielä ole riit­tävän laa­jisti, jot­ta kokon­aisu­us toimisi, mut­ta kuka tietää jospa tämä haave Euroopan liitos­ta toimisi seu­raa­van sukupol­ven aikana…
    Ehkä tämä euroop­palainen yri­tys oli meille, tässä ajas­sa, liian haastava.

  51. Jas­ka-Ars­ka: USA:stakin löy­tyy köy­hiä osaval­tioi­ta, jot­ka voisi­vat näp­pärästi paran­taa kil­pailukykyään oma­l­la val­u­u­tal­la, jos sel­l­ainen vain olisi. Ei se yhteis­val­u­ut­ta Jenkeis­säkään kaikille ole pelkästään etu.

    Näis­sä tapauk­sis­sa USAs­sa liit­to­val­tio tulee apu­un. EU:ssa tämä ei onnis­tu. Liit­to­val­tioil­la on veron­määrämisoikeus mikä paran­taa kilpailukykyä.

    FED käytän­nössä voi painaa USD lop­ut­toman määrän niin halutes­saan ja viimeisenä keinona jos öljyn hin­ta painuu alas käyt­tää Petro Dol­lar­ia pom­mit­ta­mal­la seu­raa­van maan listal­ta. Öljyn hin­ta on per­in­teinen mitä ihan nor­maal­itkin jenkit seu­raa­vat ja pöytäpuheis­sa veikkail­e­vat mille tasolle raakaöljy las­kee et hyökätään. Mainit­takoon että raakaöljy on nor­maalia suurem­man speku­loin­nin alla nyt tarkoituk­se­na kas­vat­taa varas­to­ja ja painaa hin­taa alas..

  52. jätetään euro piigs-maid­en infla­toitavak­si, ehkä selviävät. Nyt rahan lainaami­nen on kuin lentole­htis­ten levit­tämistä, piigs-maat voivat aina halutes­saan aset­tua konkurssi­in ja jät­tää koko touhun. Koko euro on ollut mielipuolen houret­ta perustuen vain hyvi­in aikomuksiin.

  53. Osmo, kun nyt olet pää­tynyt ain­oaan oikeaan ana­lyysi­in tilanteesta, niin eikö olekin niin, että jatkos­sa vas­tu­s­tat raha­paket­te­ja ERVV:n EVM:n yms kaut­ta? Jos ja kun euro kaatuu, niin kaik­ki “siemen­pe­runat” tulee säästää Suomen nousun siemeniksi, vai kuinka?

  54. Tämä on his­to­ri­aa eikä pelas­ta tätä het­keä mitenkään, mut­ta euron syn­ty­hetk­istä kiin­nos­tuneille tiedok­si, että Deutsche Welle ‑tv-kanaval­ta tulee tänään 24.7. klo 20.15–20.45 Suomen aikaa In Focus-ohjelma­paikalla ” The Euro Swindle”-niminen ohjelma.

    Ohjel­man esit­te­lytek­stin mukaan: 

    After the intro­duc­tion of the com­mon Euro­pean cur­ren­cy in 2002, euro­zone heads of gov­ern­ment and finance min­is­ters reg­u­lar­ly paid lip ser­vice to the euro’s sta­bil­i­ty. But the finan­cial cri­sis and Greece’s eco­nom­ic malaise put a stop to that. It now seems incred­i­ble that Athens gained admis­sion to the euro­zone at all, since it nev­er ful­filled the finan­cial and eco­nom­ic con­di­tions. The Euro Swin­dle inves­ti­gates the caus­es of the cri­sis that has now spread to oth­er EU economies. And it comes to the con­clu­sion that dis­as­trous deci­sions, false hopes and decep­tion with­in the Euro­pean fam­i­ly cre­at­ed this sit­u­a­tion — the most severe test the EU has ever faced.

  55. Henk­i­nen ongel­ma tässä asi­as­sa on kovem­pi kuin taloudelli­nen, mut­ta ehkä aivan turhaan. 

    Euroopas­sa tun­tuu talous­gu­run viit­ta lankea­van varsin köykäisin perustein suun­nilleen kenelle hyvän­sä. Angela Merkel on jonkun­lainen suun­nan­näyt­täjä, vaikkei hän tietääk­seni ole tehnyt mitään. Sak­san talous on vah­va sik­si, että muut Euroopan maat tuke­vat sen pankki­jär­jestelmää ja sik­si, että siel­lä aloitet­ti­in laa­jat talousu­ud­is­tuk­set edel­lisen liit­tokans­lerin aikaan, melko pitkälle hänestäkin riip­pumat­ta työ­markki­na­jär­jestö­jen kesken. 

    Merkel voi olla vaik­ka mil­lainen nero, mut­ta emme tiedä sitä täl­lä perusteella. 

    Timo Soi­ni taas on vas­tus­tanut kaikkia asioi­ta niin kauan kuin on poli­ti­ikas­sa ollut. Nyt näyt­tää siltä, että tätä asi­aa vas­tus­taes­saan Soi­ni on ollut oike­as­sa. Tekeekö tämä sit­ten Soin­ista nerokkaan talous­miehen ja suuren poli­it­tisen augu­urin? Ei var­masti tee. Täl­lä metodil­la osuu var­masti oikeaan aina sil­loin täl­löin, mut­ta se ei tarkoi­ta, että meto­di olisi oikea tai sitä hyö­dyn­tävä poli­it­ti­nen nero. 

    Isom­pi osa henkistä ongel­maa on se, että ensim­mäisen Kreikan pelas­tus­paketin perustelu oli ihan järkevä. Jos talouskasvu olisi käyn­nistynyt (tuos­ta paketista riip­pumat­ta mut­ta käyn­nistynyt kuitenkin), rahat olisi kan­nat­tanut mak­saa. Tämä oli kuitenkin ker­talu­on­toinen kokeilu. 

    Talouskasvu ei käyn­nistynyt eikä se käyn­nisty ennen kuin joku rysäys palaut­taa uskon siihen, että huomen­na on parem­min eikä huonom­min. Poli­it­ti­nen koneis­to, joka on samoil­la argu­menteil­la kan­nat­tanut jokaista tukipaket­tia tuos­ta eteen­päin joutuu kuitenkin tun­nus­ta­maan tehneen­sä virheen. 

    Ja jokainen, joka suun­nan­muu­tok­sen jäl­keen kuvit­telee Timo Soinin ole­van jatkos­sakin se, jol­ta talouso­pit kan­nat­taa Suomes­sa kysyä, voi käy­dä suo­ral­ta kädeltä tutk­i­tut­ta­mas­sa pään­sä. Uuden luomi­nen tarvit­see ihmisiä, jot­ka osaa­vat tehdä muu­takin kuin vastustaa.

  56. Ei euron hajoami­nen mas­si­ivis­ten tukipaket­tien jäl­keen ole Soinin vai­h­toe­hto. Se on hal­li­tuk­sen — mukaan lukien Vihreät hal­li­tus­puolueena — vai­h­toe­hto. Vai väit­tääkö edus­ta­ja Soin­in­vaara hal­li­tuk­sen toteut­ta­neen oppo­si­tion politiikkaa?
    Soi­ni on johdon­mukaises­ti sanonut, etteivät nämä tukipaketit toi­mi, eivätkä ne ratkaise eurokriisiä.

  57. Euron idea oli aikoinaan hyvä. Eurosta tuli kuitenkin uppoa­va utopia. Mukaan päästet­ti­in aivan vääriä mai­ta. Virhe oli erit­täin kohtalokas niin kansan­talouk­sien kuin demokra­tiankin kannal­ta. Euron lop­ulli­nen uppoami­nen alkoi viimeistään Kreikan ensim­mäisen tukipaketin myötä. Emme tiedä var­muudel­la mitä euron jäl­keen on edessä, mut­ta se on jokaisen nähtävis­sä, että euro on tuhoon tuomit­tu. On surullista että vihreät edelleen pitävät kiin­ni utopi­as­ta nimeltä euro.

  58. Hyvä ana­lyysi tilanteesta. Itse pidän kyl­lä vielä mah­dol­lise­na että euro säilyy. 

    Jos euro hajoaa, se on val­ta­va poli­it­ti­nen takaisku suurelle osalle EU:n poli­it­tis­es­ta eli­itistä. Poli­it­ti­nen kinastelu vään­tö viimeiseen asti on osa EU:n kult­tuuria. Voi taas käy­dä niin että viime het­kel­lä kelk­ka kääntyy. 

    Toisaal­ta en ole var­ma olisiko se Suomelle hyväk­si. Jos EU siir­tyy elvyt­tävään talous­poli­ti­ikkaan, suomeen saat­taa syn­tyä saman­lainen asun­toku­pla kuin Espan­jaan. Men­nään 5–10 vuot­ta eteen­päin ja suo­mi on hätää kär­simässä. Halu­ais­in­pa nähdä miten Espan­ja suh­tau­tu­isi suomen laina­hake­muk­si­in kaiken tämän jälkeen.

  59. Osmo: “Euroa ei voi enää pelas­taa, vaik­ka sen pelas­t­a­mi­nen olisi melkein kaikkien etu­jen mukaista.”

    Euro siis kaatuu… ja mitä muu­ta sen mukana?
    Ehkä metri­jär­jestelmä, joka on analogi­nen val­u­ut­ta­jär­jestelmän kanssa?
    Päästään taas tuumi­in, jalkoi­hin ja jaardei­hin niin kaik­ki ongel­mat ratkeavat.
    Kum­ma jut­tu, kuin­ka mit­tayk­siköi­den vai­h­t­a­mi­nen ratkaisee ongelmia. Katin kontit!

  60. Pir­jo Viitasaari:
    Kiitos hyvästä kir­joituk­ses­ta. Tai­dat olla ain­ut hal­li­tus­puoluei­den edus­ta­ja Eduskun­nas­sa, jol­la on tähän näke­mys­tä. Muut paina­vat vain nappia. 

    Ei tai­da tosi­aan mon­taa yhtä avoimesti kir­joit­tavaa ja yhtä totu­ut­ta tavoit­tel­e­vaa kansane­dus­ta­jaa löytyä.

    Nap­pia Osmo taitaa kuitenkin painaa hal­li­tuk­sen rin­ta­mas­sa, kai uskoen siihen, että maail­ma para­nee noil­la lain­oil­la ja takauk­sil­la. En tiedä uskooko hän etu­jen tule­van talouden parane­mis­es­ta, yleis­es­tä (uhrautu­van) sol­i­daarisu­u­den lisään­tymis­es­tä vai inte­graa­tion syven­tämis­es­tä. Ehkä myös vähän puoluekurin ja hal­li­tuskurin pitävyy­destä. Ja vähän vielä tarpeesta vas­tus­taa perus­suo­ma­laisu­ut­ta kaikil­la rintamilla.

  61. Soin­in­vaara kirjoitti

    Pelkään, että luisumme tielle, jota Timo Soinin on esit­tänyt pitkään. Se pienen pieni lohtu tässä on, että saamme nähdä, kuin­ka huono on Soinin esit­tämä vaihtoehto.
    Sisu­pus­si:

    Olen puoli­toista vuot­ta jakanut Tim­on näke­myk­sen siitä, että koe­tun kaltaisil­la “pelas­tus­toimil­la” ei euroa voi­da pelas­taa — ja hyvä niin. 

    Yhteistyötä tarvi­taan ja yhteis­val­u­ut­takin mielestäni on hyvä aja­tus, jos toim­i­taa rehellis­es­ti, oikeu­den­mukaises­ti, tasa-arvois­es­ta ja pyritään oikeisi­in päämääri­in. Nykyiset päämäärät ja toim­inta­pe­ri­aat­teet ovat väärät, epäoikeu­den­mukaiset ja johta­vat vielä suurem­paan katas­trofi­in mikäli nykyi­nen poli­ti­ik­ka ja toim­intata­vat jatku­vat. Sik­si on hyvä, että stop­pi tulee nyt. 

    Ei tietys­tikkään ole sama kuin­ka ja mil­lä vauhdil­la seinää päin aje­taan, joten toivoisin päät­täjiltä viisaut­ta saat­to­hoitaa euro viimeiselle matkalleen esim. ilman jär­jet­tömiä lisä­vas­tui­ta turhista ja haitalli­sista elvy­tysyri­tyk­sistä. Akti­ivista eutanasi­aa eurolle, kiitos.

    Sit­ten kun tämä kaikkien aikaa, her­mo­ja ja resursse­ja tuh­lannut euro­farssi saadaan onnel­lis­es­ta päätök­seen, voidaan lähteä rak­en­ta­maan aivan uut­ta yhteistyötä euroopan sisälä, tai vaik­ka laajemminkin. 

    Uusi yri­tys yhteistyön syven­tämisek­si täy­tyy lähteä sel­l­ais­es­ta näkökul­mas­ta, että se toteut­taa parem­min niin ihmis­ten kuin ympäristönkin hyv­in­voin­nin sekä kestävän kehi­tyk­sen tarpeet. Rahan ahneu­den sairas­tut­tamille sieluille tar­jo­taan oma toim­intaym­päristön­sä, jos­sa voivat mel­las­taa rauhas­sa ja kil­pail­la halu­a­mal­laan taval­la toisi­aan vas­taan — ilman että yhteistyötä ja yhteistä hyvää tavoit­tel­e­vat ihmiset jou­tu­isi­vat sivullisik­si uhreik­si hei­dän toim­intansa seurauksista, 

    Tämä on hel­posti järjestettävissä.

  62. Osmo hyvä — ensis­jais­vaku­udet vaatii aina joku, nyt se Suo­mi ja hyvä niin. Vihreistä vaan ei ole suurek­si sosi­aalisek­si muu­tosli­ik­keek­si, vaik­ka Pekka Haav­is­to sai nolem­mil­la kier­roksil­la ääneni,vihreät eivät sitä saa mis­sään muus­sa vaalissa

  63. Yhteis­val­u­u­tan taik­i­na on alus­tet­tu monista aineo­sista. Yksi niistä on mauste nimeltä moral haz­ard. Se tulee taik­i­naan har­rasteli­jaleipo­jan käsistä. Leipo­jan varsi­nainen ammat­ti on poliitikko.

    Pelleily ensi­ja­tois­si­jaisuuk­sil­la on juuri sitä poli­itikko­jen puli­vaivaus­ta, jon­ka seu­raus­ta tämä kri­isi pitkälti on. Mikä panee Soin­in­vaaran huole­hti­maan ensisi­jais­es­ti speku­lati­ivis­ten tai ammat­ti­taidot­tomien sijoit­ta­jien riskeistä? 

    Kyse on tässä vai­heessa espan­jalai­sista pankeista, ei suveree­nille val­ti­olle myön­nety­istä lain­oista. Pankkien rahoituk­sen olisikin tul­lut olla koko kri­isin hoidon ytimessä alus­ta pitäen. Pakkopääomi­tus amerikkalaisen esimerkin mukaises­ti olisi toden­näköis­es­ti pistänyt pankkien omis­ta­jat ja rahoit­ta­jat pakko­työhön pääomien­sa puoles­ta. Se olisi selkeyt­tänyt myös finanssikri­isin toisen vai­heen eli val­tioiden vararikkouhkan ratkaisu­vai­h­toe­hto­ja. Nyt on saatu aikaisek­si ongelmien selvit­tämätön vyyhti.

    Vaivaus senkun jatkuu.

  64. Häm­mästyt­tävää, ettei Soini­vaarakaan ymmär­rä makro­talouden nyky­istä ongel­maa, vaik­ka onkin vuosikym­meniä pere­htynyt talousoppei­hin, ehkä syynä on se, ettei tämänkaltaista ongel­maa taloudessa ole ollut muu­ta­maan sukupolveen. 

    Kun Soini­vaara ja hyvin mon­et talous­miehet ympäri maail­maa vaa­ti­vat kri­isi­mai­ta vakaut­ta­maan talout­taan eli vähen­tämään julk­isia meno­jaan, ei monikaan näytä ymmärtävän, että nämä toimet eivät ongel­maa ratkaise, vaan kiihdyt­tävät suurla­man toteu­tu­mista, heiken­tämäl­lä kulu­tussek­torin kokon­aiskysyn­tää roimasti. 

    Kun puhun nyt makro­taloud­es­ta, puhun koko maail­man taloud­es­ta, en ain­oas­taan jonkin yksit­täisen val­tion taloud­es­ta. Toki myös se on epäter­vet­tä, että kulu­tus­la­maa tor­ju­taan makro­taloudessa kokon­ais­val­tais­es­ti ylläpitämäl­lä kysyn­tää lainara­hal­la, mut­ta tässä maail­man­talouden tilanteessa se on ollut ain­ut asia, joka on estänyt maail­maa syöksymästä 30 ‑luvun tasoiseen suurlamaan. 

    Joko maail­man talousasiantun­ti­jat ja poli­itikot eivät ymmär­rä, mis­tä tämä rahoi­tus­markki­noiden kri­isi johtuu, tai sit­ten ne, jot­ka ymmärtävät, eivät voi poli­it­ti­sista syistä sanoa sitä ääneen, kabi­neteis­sa asi­as­ta var­masti keskustellaan. 

    Tuotan­nos­sa­han ei maail­man taloudessa ole ongel­maa, tavaroi­ta ja palvelui­ta tuote­taan enem­män ja tehokkaam­min kuin koskaan maail­man his­to­ri­as­sa. Ongel­ma on siinä, ettei vela­ton­ta ostovoimaa siir­ry kulu­tussek­to­rille tarpeek­si eikä oikeaan paikkaan, siis niille, joil­la olisi tarve ja kyky kulut­taa tuote­tut tavarat. Tämä taas johtuu maail­mas­sa val­lit­sev­as­ta vääristyneestä tulon­jaos­ta. Ter­veessä makro­taloudessa yri­tys­ten ja omis­ta­jien voitoik­si jää rahamäärä, jon­ka omis­ta­jat voivat pääosin kulut­taa ja käyt­tää investoin­tei­hin, tuotan­nol­liset investoin­nithan ovat osa kulu­tussek­torin nomaalia kulu­tuskysyn­tää siinä mis­sä papan osta­ma makkara­paket­tikin. Kun yri­tys investoi tuotan­non kehit­tämiseen, laa­jen­tamiseen tai ylläpitämiseen, se ostaa tavaroi­ta ja palvelui­ta siinä mis­sä kuluttajakin. 

    Nyt sen sijaan talous­poli­ti­ik­ka on laa­jasti maail­mas­sa sel­l­aista, että yri­tys­ten ja omis­ta­jien voitot ovat kas­va­neet liian suurik­si. Tämä näkyy kulu­tussek­torin velat­toman ostovoiman heiken­tymisenä, oli­pa kyseessä sit­ten kansalaiset tai julki­nen sek­tori kulut­ta­jana. Palkat ja yhteiskun­nan keräämät verot sekä yri­tys­ten investoin­tei­hin käyt­tämät varat ja omis­ta­jien kulu­tuk­seen käyt­tämät voitot ovat olleet riit­tämät­tömiä ylläpitämään kulu­tuskysyn­tää. Kasautuneet pääo­mat ovat hakeu­tuneet lainara­han tar­jon­taan, sitä on luon­nol­lis­es­ti ollut saatavil­la paljon ja helposti. 

    Jos talous­poli­ti­ik­ka olisi ollut oikean­laista, yri­tys­ten ja omis­ta­jien voitot oli­si­vat olleet vähäisem­mät, niille ei olisi ker­tynyt pääo­mia lainat­tavak­si nykyisessä määrin, eikä sille olisi ollut tarvet­takaan, kos­ka kulut­ta­jat oli­si­vat voineet ylläpitää kulu­tus­ta suurem­pi­en palkko­jen turvin, samoin julki­nen sek­tori suurem­pi­en vero­tu­lo­jen pohjalta. 

    Nyt on sit­ten ahneel­la tulos­sa paskainen lop­pu, mut­ta myös suuret kansan­joukot joutu­vat kär­simään tule­van suurla­man seurauksia.

    1. Math­ias,
      Olen toisaal­la sanonut, että nois­sa mais­sa tulee toteut­taa RAKENTEELLISIA UUDISTUKSIA, jot­ka paran­ta­vat talout­ta pitkäl­lä aikavälil­lä, ei pani­ikkisäästöjä, jot­ka vain syven­tävät lamaa, mut­ta eivät paran­na val­tion talout­ta. Kreikas­sa pitäisi esimerkik­si kul­je­tusala vapaut­taa kil­pailulle. Nyt siel­lä rahti mak­saa moninker­tais­es­ti sen, mitä muual­la. Ja pitäisi kar­sia tarpeet­to­mia julk­isia virko­ja, pitää nos­taa eläkeikää ja niin edelleen, mut­ta ei tin­kiä esimerkik­si ope­tus­men­moista tai sairaaloista.

  65. ij:
    Voisiko­han joku talousti­eteil­i­jä laskea, miten paljon EKP:n pitäisi “painaa” Euro­ja ja ostaa val­ti­o­lain­o­ja lop­ullis­es­ti pois markki­noil­ta, että vaikeuk­si­in joutuneet maat saisi­vat velkata­son­sa ja kil­pailukykyn­sä kun­toon. Miten suuri olisi Euron deval­vaa­tio tuolloin?

    Kysymyk­ses­tä puut­tu yksi suure. Tarkoi­tan aikaa. Kysymyk­sessähän pitäisi olla myös aika, jon­ka ajak­si vaikeuk­si­in joutuneet maat selviytyisivät.

    Ilman rajoit­tavaa aikaa, kysymys on mah­do­ton. Kukaan ei voi painaa niin paljon euro­ja, että nykyiset vaikeuk­si­in joutuneet maat selviy­ty­i­sivät velvoit­teis­taan ikuis­es­ti. Näi­den maid­en vel­ka kas­vaa joka päivä, vaik­ka kaik­ki velan­hoitoku­lut (korot ja lyhen­nyk­set) jätet­täisi­in huomioimat­ta. Toisin sanoen vaikeuk­si­in joutuneet maat eivät tien­aa riit­tävästi mak­saak­seen jokapäiväisen kulutuksensa. 

  66. Yksi puoli ensisi­jaisu­usasi­aa on se tosi­a­sia, että Espan­jan ole­mas­saole­vis­sa lainakan­nois­sakin on aika eri­laisia ehto­ja. Nyt viimeaikoina näistä eroista on nous­sut esi­in etenkin se, minkä maan lain­säädän­töön laina­sopimus on sidot­tu. Bri­tann­ian lain­säädän­töön sido­tut Espan­jan lainat ovat säi­lyt­täneet arvon­sa hyvin, Espan­jan lain­säädän­töön sido­tut lainat taas menet­täneet arvoaan. Espan­jan mak­suhäir­iöi­den tapauk­ses­sa Bri­tann­ian lainat ovat selvästi ensisi­jaisem­pia, kos­ka Espan­ja ei voi yksipuolis­es­ti muut­taa niiden ehto­ja jälkikä­teen — toisin kuin omien lakien­sa alaisia lain­o­ja, joiden kohdal­la se voi tehdä “Kreikat”.

    Tämä tarkoit­taa sitä, että vaik­ka EVM-lain­oil­la ei olisi ensisi­jaisu­ut­ta kaikki­in lain­oi­hin näh­den, niil­lä on erään­lainen ensisi­jaisu­us suureen osaan lain­oista näh­den, JOS niitä vain ei men­nä sit­o­maan Espan­jan laki­in. Ja sitä var­maan ei mikään euro­maa suos­tu tekemään. Ja samal­la se tarkoit­taa sitä, että Espan­jan omien lakien alais­ten lain­o­jen kohdal­la euro­maid­en tuk­i­lain­o­jen yksi­tyis­si­joit­ta­jien lain­o­jen takaisin­saamis­riske­jä lisäävä vaiku­tus ON IHAN SAMA, ovat nämä uudet lainat viral­lis­es­ti ensisi­jaisia tai eivät.

    SOININVAARAN ESIINTUOMAT HAVAINNOT LUOTTOTAPPIORISKEISTÄ YKSITYISSIJOITTAJILLE ENSISIJAISUUDEN SEURAUKSENA KOSKEVAT SIIS ENSISIJAISESTI BRITANNIAN LAINSÄÄDÄNNÖN MUKAISTA LAINAKANTAA. Espan­jan oman lain­säädän­nön mukaiset lainat ovat joka tapauk­ses­sa heikom­mas­sa ase­mas­sa, eikä niiden kannal­ta ole kovin suur­ta merk­i­tys­tä sil­lä, mitä niitä parem­mil­la ehdoil­la varuste­tu­il­la, tois­t­en maid­en lain­säädän­töi­hin sido­tu­il­la lain­oil­la sisäisen nok­i­tusjärjestyk­sen käy.

    1. Ongel­ma EVM:n ensisi­jaisu­udessa ei koske van­ho­ja luot­to­ja, sil­lä niiden pitäisikin kan­taa osa riskistä siltä osin, kuin tuo ris­ki on muo­dos­tunut laina-aikana. Kos­ka EVM:n laina pitää Espan­jan mak­sukykyisen­bä, se tulee mak­samaan ainakin tois­taisek­si van­ho­jen velko­jen lyhen­nyk­set deli van­hat velko­jat selviävät kuin koira veräjästä. Ongel­ma nousee vaa­timuk­ses­ta, että EVM on ensisi­jainen myös tule­vi­in velkoi­hin näh­den, kos­ka eihän kyukaan ole niin tyh­mä, että niil­lä ehdoin antaa Espan­jalle mitään.

  67. Eurokri­isin tiimoil­ta on kir­joitet­tu paljon viisaut­ta ja viisas­telua. His­to­ri­alli­nen perus­to­tu­us on kuitenkin vahvem­man oikeus. Niin kauan kuin suurten euro­maid­en (Sak­sa, Ran­s­ka, Italia, Espan­ja) intres­sis­sä on pitää euroalue pystyssä, niin pinet maat pakote­taan nou­dat­ta­maan tätä poli­ti­ikkaa. Kun tilanne kään­tyy suurten maid­en tap­piok­si, niin val­tiosopimuk­sil­la ei ole edes ves­s­apa­perin arvoa. Pieni Suo­mi on aina ollut suurem­pi­en peli­nap­pu­lana (Ruot­si, Venäjä Sak­sa) ja on sitä edelleen. Nyt kuitenkin Suomen pitäisi ottaa aloite käsi­in­sä ja irtaan­tua ensim­mäisenä eurosta. Poli­itiko­lil­tamme vaa­dit­taisi­in nyt saman­laista isän­maal­lista val­tiomies­rohkeut­ta, jol­la Ris­to Ryti pelasti Suomen itsenäisyy­den. Tässä sodas­sa voi pienikin voit­taa. Ainakaan vielä ei ole uhkana, että ruvet­taisi­in tuhoa­maan mate­ri­aa ja elävää voimaa.

  68. En yleen­sä kom­men­toi näitä eurokri­isi­a­sioi­ta, kos­ka olen niis­sä täysin oppi­jan ase­mas­sa, mut­ta päät­täjät oli­si­vat Suomes­sa suosi­tumpia ja usko demokra­ti­aan voisi parem­min, jos asioista puhut­taisi­in avoimem­min. Markki­noil­la odotuk­set luo­vat todel­lisu­ut­ta juu, mut­ta ei se oikein riitä perus­teek­si olla hiljaa.

    Timo Soinin asiantun­te­muk­seen en luo­ta ollenkaan, mut­ta siitä huoli­mat­ta hänen esit­tämän­sä ske­naario on jo jonkin aikaa tun­tunut uskot­tavim­mal­ta. Täl­laises­sa tilanteessa on vakavaa vikaa. Kotikaupunk­i­ni Alma-omis­teinen pääle­hti on sekin muuten alka­nut melkoisek­si tuomiopäivän pasu­u­nan puhal­teli­jak­si, enkä tiedä miten siihenkään pitäisi suh­tau­tua. Tuulen kään­tymi­nen ihmis­ten odotuk­sis­sa on joka tapauk­ses­sa help­po havaita.

    Jos eurolle käy köpelösti näin nopeasti, niin 2000-luvun tait­teen EU-intoil­i­joiden puheet tule­vat jälkikä­teen näyt­täy­tymään käsit­tämät­tömän kokolu­okan hybrik­seltä. Tule­vaisu­ut­ta ei voi koskaan kovin pitkälle ennus­taa, mut­ta eivätkö parhaat asiantun­ti­jamme näh­neet riske­jä, ja jos eivät, niin mik­si he sit­ten ovat asiantuntijoita?

    Niin, tuskin tämä blo­gi euroa kaataa, mut­ta onpa­han nyt sit­ten HS.fi etu­sivul­lakin kakko­suutise­na. Kiitos vain näistä infor­mati­ivi­sista kirjoituksistasi.

  69. Mik­si sika­maid­en ylit­sepääsemät­tömien velka­on­gelmien täy­ty­isi tarkoit­taa euron hajoamista? Ital­ian ja Espan­jan kil­pailukyky ei käsit­tääk­seni ole niin paljoa vaikka­pa Suomea heikom­pi etteivätkö voisi sitä halutes­saan kir­iä kiin­ni muu­ta­mas­sa vuodessa jos vain tah­to löytyy.

    Yksipuolisel­la ilmoituk­sel­la voisi­vat jäädyt­tää korko­jen ja lyhen­nys­ten mak­sun muu­ta­mak­si vuodek­si. Bud­jet­tial­i­jäämät ovat käsit­tääk­seni sitä luokkaa että ilman lainan­hoit­o­meno­ja tule­vat suur­in­pi­irtein toimeen omil­laan, tarvit­taes­sa lisäk­si pien­tä tukea muul­ta euroopal­ta. Toki tämän seu­rauk­se­na ovat muu­ta­man vuo­den sul­jet­tuna laina­markki­noil­ta mut­ta tästä toiv­ot­tavasti syn­tyy se kansalli­nen tah­toti­la saa­da kivu­li­aatkin päätök­set läpi. Vai­h­toe­htona en näe tätä heille kovin huonona, sil­lä kohta­han heiltä sulkeu­tu­vat laina­markki­nat joka tapauksessa.

    Kreikan osalta tilanne on eri mut­ta kyseessä on kuitenkin kansan­taloudeltaan kovin pieni val­tio ja mon­es­ta meistä taitaa tun­tua, että kreikkalais­ten kovem­pi kohtelu ei ole moraalis­es­tikaan täysin väärin.

    Nopea ja voimakas sisäi­nen deval­vaa­tio ei demokraa­tiois­sa onnis­tu mut­ta use­am­man vuo­den aika­janal­la onnis­tu­misia on saatu aikaiseksi.

  70. Puoluee­ton tarkkail­i­ja:

    Kyse on rak­en­teel­lis­es­ta ongel­mas­ta, kuten mainit­setkin. Rahan painan­ta on viimeinen keino pela­ta aikaa. Yleen­sä rahaa paine­taan, jos maa on sodas­sa tai kohtaa muu­toin suuren katastrofin. 

    Rahan­painan­nan ongel­mana on erit­täin suuri var­al­lisu­u­den uus­jako. Kiin­teän omaisu­u­den arvo kas­vaa, mut­ta ns. nor­maa­likansalainen menet­tää kaiken säästämän­sä. Moi­ses­ta on his­to­ri­an saatossa seu­ran­nut lukuisia sisäl­lis­so­tia, val­lanku­mouk­sia ja sotia. 

    Lisäk­si ulko­maiset investoin­nit talousalueelle, jos­sa inflaa­tio on nopeaa laske­vat. Täl­löin ns. “parem­pi­laa­tu­ista pääo­maa” ei enää ole saatavil­la ja ain­ut keino on täl­löin painaa jälleen lisää rahaa. Zim­babve osoit­ti, mihin äärim­mil­lään voidaan mennä. 

    Sak­salaiset inhoa­vat rahan­painan­taa ja syys­täkin. Viime vuo­sisadal­la sak­salaiset menet­tivät hyper­in­flaa­tios­sa kahdesti kaik­ki säästön­sä. Jos moinen ske­naario tapah­tu­isi koko euroopan laa­juise­na niin seu­rauk­sia ei edes uskalla lähteä arvailemaan 🙁

    1. Rahaa kanat­taa panaa sil­loin, jos yleisen epälu­ot­ta­muk­sen takia luot­toekspan­sion avbul­la luo­dun rahan määrä ale­nee. Sil­loin keskus­pankki­ra­ha vain kor­vaa supis­tu­vaa luottoekspansiorahaa.

  71. “Se pieni lohtu tässä on, että saamme nähdä kuinka
    huono on Soinin esit­tämä vai­h­toe­hto, Soin­in­vaara kirjoittaa. ”

    Ja väärin meni tämäkin, eihän sitä Soinin vai­h­toe­htoa voi­da enää nähdä, kos­ka Soinin vai­h­toe­hdos­sa ei olisi annet­tu yhtään tuk­paket­tia ja Suomel­la ei nyt olisi 50 mil­jardin takausvastuita.

  72. TOSIASIA on kuitenkin se, että noista “laina­tu­ista” rahoista ei tul­la saa­maan euroakaan takaisin. 

    Käden­vään­tö “onko EVM etuoikeutet­tu vai ei” on täysin epäolen­naista. Mitään sieltä ei saa­da kuitenkaan.

    Ain­oa keino päästä ulos tästä suos­ta on lopet­taa tukipaket­tei­hin osallistuminen.

    EU on käytän­nössä tulon­si­ir­tounioni, jos­sa tietyt maat elävät yli varo­jen­sa ja sit­ten muiden pitää mak­saa hei­dänkin elämisen­sä. Eihän sel­l­aises­sa voi olla mitään järkeä.

  73. Tämän pank­ki ja poli­ti­ik­ka sotkun kanssa on vatvot­tu, jo mon­ta vuot­ta. Bon­dit, vaku­udet ja lainat ja muut mah­dol­liset toimet on käy­ty läpi mon­ta ker­taa. Nyt kun vai­h­toe­hdot käyvät vähi­in, pelas­tateaan Euro. Velka­maid­en veloista annetaan anteek­si tämä 60 %. Kun velka­maat ovat saa­neet omat talouten­sa san­er­at­tua tas­apain­oon. Tätä työtä tehdään nyt koval­la kiireel­lä. Jos Euro nyt rom­ah­taa, se vas­ta mak­saa, sitä ei tiedä kukaan. Siitä kär­sisi EU paljon kauem­min, kuin pelas­tus. Siinä kukin maa mak­saa osuuten­sa mukaan. Tässä jär­jästelyssä Suo­mi olisi voit­ta­jien leiris­sä. Yksit­täi­nen maa ei voi men­nä konkurssi­in. Mak­sukyvöt­tömäk­si kyl­lä, jol­loin velat kuit­taa joku muu, eli anta­ja, tai IMF. Tämä pili­palipoli­ti­ikko­jen sotkun mak­saa suurelta osin EU KANSALaiSET, TAKUUVARMASTI. Mis­tä muus­ta niitä mak­sajia voisi saa­da, ei mis­tään. Kiinalai­et eivät mak­sa ja jenkit ovat itse per­sau­ki, muil­la ei juuri ole mah­dol­lisuuk­sia. Että sil­lä lail­la poli­ti­ikot sop­paa keiteää.

  74. EKP tulee paina­maan lisää rahaa, kun ensin on tehty tämä likainen työ ja taloudet ovat kasvu­un kykeneviä. Inflaa­tio kiihtyy ja tulee aikanaan kuit­taa­man osan näistä lain­oista, kun korko­ta­so pide­taan erit­täin alhaal­la. Raha joka tarvi­taan tuotan­toon, tulee veroparati­i­seistä, kun täl­lä alkaa olla kasvun edel­ly­tyk­set, ja kun pääo­ma­lle on saatavis­sa TUOTTOA.

  75. Osmo Soin­in­vaara: Ongel­ma nousee vaa­timuk­ses­ta, että EVM on ensisi­jainen myös tule­vi­in velkoi­hin näh­den, kos­ka eihän kyukaan ole niin tyh­mä, että niil­lä ehdoin antaa Espan­jalle mitään. 

    Mut­ta IMF:hän on har­joit­tanut tuol­laista ter­ve­hdytämis­poli­ti­ikkaa melko men­estyk­sel­lis­es­ti iät ajat. Nyt osa euro­maista yrit­tää matkia tuo­ta mallia (toimien EU:n sisäl­lä IMF:n roolis­sa), mut­ta epävarmasti.

    Jos maa on velois­sa yli mak­sukykyn­sä, liiat velat pitäisi leika­ta, ja näin sälyt­tää jo ker­tyneet tap­pi­ot oikeille vas­tu­ullisille. Tämän jäl­keen ensisi­jaisu­us mah­dol­lis­taa luo­tot ilman merkit­täviä riske­jä mata­lal­la korol­la. Näi­den oper­aa­tioiden jäl­keen myös pankkien riskit pienenevät, ja ne voivat pala­ta lainamarkkinoille.

    IMF ja euro­maat voivat tehdä näin, ja niiden tulee tehdä näin, kos­ka niil­lä on riit­tävästi voimaa kiristää vaikeuk­sis­sa ole­vat maat vaa­timi­in­sa mui­hinkin tervehdyttämistoimiin.

    Tosin olisi paljon parem­pi, jos IMF hoitaisi asian, sil­lä euro­maat eivät ole neu­traali toim­i­ja, eivätkä kykene hoita­maan han­ket­ta uskot­tavasti, sil­lä han­keeseen sekaan­tuu liikaa poli­it­tisia tavoit­tei­ta, vaalipelko­ja, omien pankkien intresse­jä yms.

    Asian voisi esit­tää toisinkin päin. Eihän kukaan ole niin tyh­mä, että lain­oit­taa nor­maalein ehdoin (ilman ensisi­jaisu­ut­ta), mut­ta mui­ta alem­mal­la korol­la mak­sukyvyt­tömiä ja osin vas­tu­ut­to­mi­akin mai­ta, jos käytössä on myös paljon riskit­tömämpiä ja toimiviksi todet­tu­ja tapo­ja ohja­ta vaikeuk­sis­sa ole­vat maat ter­veem­pään talouteen. IMF ei käsit­tääk­seni ole juurikaan menet­tänyt varo­jaan tähä­nas­ti­sis­sa avustusoperaatioissaan.

  76. jos uskot euron hajoavan,niin miten suomen pitäisi toimia.ö.??????????

  77. Näköjään blogibio­ryt­mit menivät meil­lä Osmon kanssa tänään yksi­in. Itse toivon, että euro­maid­en ja Euroopan rahamarkki­noiden kokon­aisku­va kar­toitet­taisi­in ensin. Yhden­lainen läh­estymiskul­ma aiheeseen kohteliaim­min oheis­es­ta linkistä.

    Euro saa(ttaa) kaatua
    http://suomi2017.wordpress.com/2012/07/24/presidentinvaalit-2012-euro-saattaa-kaatua/

    Julka­istu heinäkuu 24, 2012 

    “On hyvä, että EVM-sopimuk­sen tark­ka sisältö ja Espan­jan pankke­ja koske­vien jät­ti­tuk­i­lain­o­jen takaisin­mak­sun ensisi­jaisu­usjärjestyt selvitetään. Niin tasaval­lan pres­i­dent­ti Sauli Niin­istö kuin perus­tus­laki­valiokun­nan puheen­jo­hta­ja Johannes Koskinen/sd. ovat arvo­val­lal­laan asi­aa vaati­neet. Keskus­tan ter­hakkaa Mau­ri Pekkarista unohtamatta.

    Euroalueen kokon­ais­ti­lanteen kar­toi­tus on kuitenkin pahasti kesken. Myös kokon­ais­val­taiset Iso-Bri­tann­ian ja Sveitsin läpi­valaisut tarvi­taan. Ovathan ne Euroopan rahamaail­man iso­ja keskuk­sia. Euroopan union­in keskus­maid­en Bel­gian ja Ran­skan pankkien, val­tion ja itse­hallintoaluei­den tai vas­taavien tilantei­den selvit­tämisen tarpeel­lisu­ut­ta väheksymättä.”

  78. Soin­in­vaara syyl­listää turhaan Timo Soinia, joka ei ole aiheut­tanut euron kri­isiä. Pop­ulisti vain käyt­tää tilaisu­ut­ta hyväk­seen. Kri­isin ovat aiheut­ta­neet EU:n fed­er­al­is­tit, ja vihreät ovat olleet Suomes­sa innokkaimpia liit­to­val­tioide­olo­gian toteut­ta­jia. Aina kun val­lan luovut­ta­mi­nen EU:lle on ollut mah­dol­lista, vihreät ovat olleet sitä tuke­mas­sa. ”Kansal­liset päät­täjät ovat niin huono­ja, että siir­retään val­ta Brys­seli­in”, on ollut vihrei­den isku­lause, etenkin ympäristöasioissa.

    Olen kir­joit­tanut eurosta blo­gis­sani jo kauan ennen Soin­in­vaaraa, esim:

    http://blogi.kaapeli.fi/jmantyla//65
    http://blogi.kaapeli.fi/jmantyla//74
    http://blogi.kaapeli.fi/jmantyla//75

    Tavataan lop­puräjähdyk­sen jäl­keen kel­lo kuusi.

  79. http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111810-eurokriisin-kaunistelematon-analyysi

    Eurokri­isin kau­nis­telema­ton analyysi
    19.7.2012 22:10 Olli Pusa tukipaket­ti, finanssikri­isi, eurokri­isi 121 kom­ment­tia, 27 uutta

    ilmoi­ta asi­a­ton viesti

    Katainen halusi eduskun­nas­sa keskustelua eurokri­i­sistä ja sen laa­jem­mista ulot­tuvuuk­sista. Se jäi eduskun­nas­sa ilmaan. Seu­raavas­sa yksi hah­motel­ma kri­i­sistä ja toimenpiteistä

    1. Mikä on kri­isin syy?

    Kri­isin per­im­mäi­nen syy on finanssikeinot­telu. Sen alkuläh­teel­lä USA:ssa on per­in­teis­es­ti ollut hyvin eri­lainen asun­to­laina­jär­jestelmä kuin Suomes­sa. Meil­lä lainat ovat henkilökohtaisia,
    USA:ssa kiin­nelain­o­ja, jot­ka liit­tyvät asun­toon. Kun finanssikeinot­telun tuoksi­nas­sa asun­to­jen hin­to­ja voiti­in vedät­tää ylöspäin, ihmiset saat­toi­vat ottaa lisää lainaa asuan­toaan vas­taan. Tuon lisälainan saat­toi käyt­tää kulu­tuk­seen, jota siis kas­vatet­ti­in velalla.

    Mak­sukyvyt­tömätkin pää­sivät apa­jalle, kun heille myön­netyt lainat myyti­in ympäri maail­maa sijoit­ta­jille laina­paket­tien mukana. Kun lainat vääjäämät­tä jäi­sivät mak­samat­ta, olisi vain ajan kysymys, kun tämä pyra­midi­hui­jaus rom­ah­taisi. Siihen men­nessä suuri osa pelureista olisi
    kuitenkin ehtinyt rahas­taa osuuten­sa ja jät­tää tap­pi­ot hyväuskoisille sijoit­ta­jille. Kysymys oli vain, siitä, mikä impulssi laukai­sisi pyra­midi­hui­jauk­sen hajoamisen.

    Yksi merkit­täviä peluri markki­noil­la oli Lehman Broth­ers investoin­tipank­ki. Se sot­keen­tui ongelmi­in­sa ja sen annet­ti­in kaat­ua. Taustal­la mah­dol­lis­es­ti kil­pail­i­joiden (Gold­man Sachs ym.) halu pois­taa toim­i­ja markki­noil­ta. Lehman Broth­ersin kaa­tu­mi­nen puhkaisi kuplan ja pyra­midi­hui­jaus rysähti. Velka­ve­toisen kasvun lop­pues­sa tuli vääjäämät­tä lama. Sen tor­ju­misek­si val­tiot alkoi­vat rajun velan­oton, jon­ka rajat on tulos­sa vastaan.

    Tuo­ta Lehmanin konkurssia on sit­ten luke­mat­to­mia ker­to­ja käytet­ty pelot­telukeinona eri­laisille veron­mak­sajien rahoil­la tehdy­ille tukipaketeille. Väitet­ti­in, että lama tuli, kos­ka Lehmanille ei kaadet­tu veron­mak­sajien rahaa, vaan sen annet­ti­in men­nä konkurssi­in. Todel­lisu­udessa lama joh­tui velka­ku­plan räjähtämis­es­tä. Ilman Lehmanin konkurssia, jokin muu olisi laukaissut sen varsin pian.

    Tätä val­het­ta on syytä käsitel­lä tämän ver­ran, kos­ka siihen veto­si­vat eduskun­nan keskustelus­sa Katainen ja Urpi­lainen. Se on siis puh­das­ta pup­pua, tarkoitet­tu pelot­tele­maan veron­mak­sajia. Mak­sakaa tai piru tulee. Ja hyvin on hui­jaus men­nyt perille.

    2. Euroalueen ongelmat

    Euroalue ei sinän­sä ole kokon­aisuute­na yhtä pahas­sa tilanteessa kuin USA oli. Erot ovat kuitenkin val­ta­vat. Euroalueel­la ongel­mana on se, että sen piiris­sä ole­vat maat ovat hyvin eri­laisia. Kun euroa luoti­in, tiedet­ti­in hyvin, että ennen yhteistä val­u­ut­taa olisi pitänyt yhden­mukaistaa talous, vero­tus ym. asi­at. Se tajut­ti­in mah­dot­tomak­si ja sik­si päätettiin
    toteut­taa euro, vaik­ka tiedet­ti­in han­ke torsoksi.

    Euroon mukaan tuleville maille asetet­ti­in puut­teel­lisen valmis­telun korvikkeek­si eri­laisia ehto­ja julkiselle taloudelle. Niistäkään ei piitat­tu. Uskot­ti­in ilmeis­es­ti, että euron kaut­ta maat voidaan pakot­taa yht­enäistämään talouk­si­aan jälkikä­teen. Se nähti­in ain­oak­si keinok­si toteut­taa EU-liittovaltio.

    Muu­ta­ma ensim­mäi­nen vuosi euroa meni rauhal­lis­es­ti. Sijoit­ta­jat käyt­täy­tyivät kuin kaik­ki euroval­tiot oli­si­vat kutakuinkin saman­laisia ja sai­vat hal­paa lainaa rajat­tomasti. Vielä 20 vuot­ta sit­ten sak­salaiset pankki­ir­it nau­roi­vat ajatuk­selle laina­ta Kreikalle, joka ei koskaan ollut
    mak­sanut velko­jaan. Osa maista tuh­lasi rahat kiin­teistöku­plaan, osa julkiseen tuh­lauk­seen. Osa maista, kuten Suo­mi käyt­täy­tyi kohtu­ullisen nor­maal­isti. Rom­ah­dus finanssi­markki­noil­la sai sijoit­ta­jat pohti­maan euro­maid­en riskejä,joita ei viral­lis­es­ti ollut.

    3. Velka­rulet­ti alkaa

    Ensim­mäisenä syli­in kaa­tui Kreik­ka. Sitä oli­vat lain­oit­ta­neet paljon mm. sak­salaiset, ran­skalaiset ja brit­tiläiset pankit. Oli selvää, että Kreik­ka ei selviäisi velois­taan ja tap­pi­o­ta tulisi rajusti. Mut­ta kenelle? Tietenkin noiden mainit­tu­jen maid­en pankeille. Oli­si­vathan nuo maat voineet pankkin­sa pääomit­taa tap­pi­oiden jäl­keen, mut­ta siinä oli poli­it­ti­nen ongel­ma. Mikäli nois­sa mais­sa olisi joudut­tu anta­maan pankeille pankki­tukea, olisi ollut poli­it­ti­nen pakko
    ottaa sen vasti­neek­si yhteiskun­nalle omis­tus­ta pankeista. Se ei pankeille kel­van­nut ja sik­si piti kek­siä muu­ta. Nois­sa mais­sa poli­itikot oli­vat kokon­aan pankkien taskussa.

    Niin­pä kek­sit­ti­in, että tuki kier­rätetään Kreikan kaut­ta. Sil­loin se ei Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa näyt­täisi pankkituelta, vaan hult­tiomaisen Kreikan pelas­tamiselta. Tuon ajatuk­sen läpi saamisek­si kaivet­ti­in van­ha Lehman mörkö. Jos tukea ei annet­taisi, Kreik­ka kaa­tu­isi ja koko maail­ma kaa­tu­isi ja tulisi lama ja val­ta­vat tap­pi­ot. Samaa tari­naa ker­toi­vat Katainen ja Urpi­lainen vielä tänään eduskun­nas­sa. Mie­lenki­in­toinen yksi­tyisko­h­ta oli kun julk­isu­udessakin ker­rot­ti­in, että ratkai­sevas­sa kok­ouk­ses­sa istui paikalla neu­vo­nan­ta­jana mm. Deutsche Bankin johta­ja. Täl­laises­sa kri­i­sis­sä pankit keskit­tyvät itsen­sä pelas­tamiseen ja vähät välit­tävät yhteiskun­nan intres­sistä. Sel­l­aista touhu oli Suomes­sakin 20 vuot­ta sitten.

    Sil­loin heit­et­ti­in romukop­paan euroalueen viimeisetkin sopimuk­set, joista ei aikaisem­minkaan ollut paljoa piitat­tu. Keskeisin oli sopimusten kiel­to keskinäis­ten vas­tu­iden ottamis­es­ta. Kreik­ka paket­ti merk­it­si, että sijoit­ta­jat irrot­tau­tu­i­v­at maan rahoituk­ses­ta ja sijalle tulivat
    euroalueen veron­mak­sa­jat. Tap­pi­ot tule­vat heille, kun ne uskalletaan joskus näyttää.

    4. Jatkoa seuraa

    Sen jäl­keen tuet jatkui­v­at Por­tu­galis­sa, Irlan­nis­sa jne. Kek­sit­ti­in eri­laisia tuk­i­him­meleitä, joiden kaut­ta tukea kier­rätet­ti­in. Niiden kap­a­siteet­ti riit­ti ehkä pien­ten maid­en avus­tamiseen, mut­ta ei suurten. Tukipaket­tien myötä kek­sit­ti­in, että 10 vuot­ta aikaisem­min toteuttamatta
    jääneet talouden yhden­tämis­toimet toteutetaan pikaises­ti tukipaket­tien ehtoina. Parhaim­mil­laankin tuol­lainen muu­tos olisi vaat­in­ut 10–20 vuot­ta, mut­ta panikoituneet euro­jo­hta­jat päät­tivät pakot­taa muu­tok­set paris­sa vuodessa. Kaaoshan siitä tietenkin seuraa.

    Toimen­piteil­lä piti tor­jua luot­to­la­maa ja estää kri­isin lev­iämi­nen isom­pi­in mai­hin. Todel­lisu­udessa niil­lä juuri varmis­tet­ti­in tuo. Luot­to­la­ma alkoi lev­itä ja Espan­jan ja Ital­ian lainanko­rot alkoi­vat kara­ta käsistä. Kun muu­ta ratkaisua ei ollut, EKP lait­toi peli­in 1000 mil­jar­dia rahaa (LTRO) Sil­lä ongel­ma saati­in rauhoitet­tua parik­si kuukaudek­si. Mut­ta kriisi
    vyöryy vääjäämät­tä. Ja yhtään sen todel­li­sista ongelmista ei ole ratkaistu.

    Espan­jan tues­sa siir­ryt­ti­in jo suo­raan tuke­maan pankke­ja – hie­man kos­meet­tista kuor­ru­tus­ta vain väli­in. Syyt ovat sinän­sä yksinker­taisia. Näin tuen määrä voidaan paloitel­la ja asteit­tain nos­taa ylös. Ker­ral­la toteutet­tuna se olisi poli­it­tis­es­ti mah­do­ton­ta. On aika vaikea selit­tää asi­aa esimerkik­si suo­ma­laiselle veron­mak­sa­jalle. Suo­ma­lainen veron­mak­sa­ja mak­saa tuloistaan
    10 pros­ent­tiyk­sikköä enem­män vero­ja kuin espan­jalainen. Ei ihme, että koti­taloudet ovat Suomes­sa köy­hempiä kuin Espan­jas­sa, kun rahat ovat men­neet veroi­hin. Silti olete­taan, että suo­ma­laiset veron­mak­sa­jat korkeam­mas­ta veroas­t­eestaan mak­sa­vat ne kulut, joi­ta espan­jalaiset eivät halua mak­saa veroina. Jos Espan­ja ei saisi lainaa markki­noil­ta, se voisi hyvin kerätä tarvit­se­mansa rahat veroina tai pakko­lainana kansalaisil­taan, mut­ta mitä turhaan. Kyl­lä Suo­mi ja Sak­sa sen mak­sa­vat. Sak­sal­la on toki suuret intres­sit pitää euroaluet­ta pystyssä, mut­ta suo­ma­lais­ten intres­sit ovat olemattomat.

    Tuk­i­him­melei­den kap­a­siteet­ti on ERVV rippei­neenkin vain 700 mil­jar­dia, kun Espan­jan ja Ital­ian tarvit­se­ma tuki olisi tuhan­sia mil­jarde­ja. Ran­s­ka, Bel­gia ym. kum­mit­telee niiden selän takana. Tuk­i­him­melei­den kap­a­siteet­ti ei vain yksinker­tais­es­ti riitä. Kun ale­taan läh­estyä tilan­net­ta, jos­sa puo­let euroalueen väestöstä asuu tukea saavis­sa mais­sa, tilanne on selkeästi toiv­o­ton. On hyvin ymmär­ret­ty, että tämä tie päät­tyy euron romahdukseen.

    5. Viimeiset ratkaisukeinot

    Ratkaisu­vai­h­toe­hto­ja on esitet­ty. Eurobon­dit, liit­to­val­tio ja EKP:n setelira­hoi­tus. Eurobon­dit tarkoit­taisi­vat automaat­tista lainatakaus­ta. Italia las­kee liik­keelle eurobon­de­ja, joista Suomikin on osaltaan vas­tu­us­sa? Näistä viritelmistä las­ke­taan julk­isu­udessa kustannuksena
    vain se paljonko Suomen ja Sak­san lainan­oton kus­tan­nuk­set kas­va­vat nou­se­van korko­ta­son takia. Todel­li­nen pom­mi on tuos­sa rajat­tomas­sa takauk­ses­sa bon­deille. Siitä vai­etaan. Omi­tu­inen aja­tus, että esimerkik­si USA:ssa Kali­for­nia lask­isi liik­keelle bon­de­ja, joista liit­to­val­tion muut osaval­tiot oli­si­vat automaat­tis­es­ti vas­tu­us­sa. Epä­toivoinen han­ke, mut­ta kyl­lä sitä vielä yritetään.

    Liit­to­val­tios­sa on ideana, että merkit­tävä osa osaval­tioiden rahoista kiertää liit­to­val­tion kaut­ta. Nyt EU:n bud­jet­ti on 1% BKT:sta, kun esim. Suomen bud­jet­ti on 25% BKT:sta. Kun liit­to­val­tio oikeasti pystytet­täisi­in, Suo­mi mak­saisi sinne 50 mil­jar­dia vuodessa, jos­ta ainakin 10 mil­jar­dia vuodessa menisi tuek­si muille maille. Suomen kannal­ta aivan jär­jetön aja­tus, mut­ta sitä suo­ma­laiset päät­täjät asteit­tain aja­vat, vaikkeivät sitä ääneen ker­rokaan. Kansan kesku­udessa tältä poli­ti­ikalta tuki on kadon­nut. Liit­to­val­tio­ta var­masti yritetään, mut­ta se ei riitä pelas­ta­maan euroa.

    Sit­ten viimeinen keino eli EKP:n setelira­hoi­tus. Siitä puhumi­nen on ollut viralli­nen tabu, jon­ka pres­i­dent­ti Niin­istö rikkoi. EKP setelira­hoit­taisi kri­isi­mai­ta kunnes poli­it­tiset him­melit saataisi­in edes aut­tavasti kasaan. Mitään tyhjästä tule­vaa rahaa se ei tietenkään olisi vaan
    EKP lahjoit­taisi mei­dänkin osit­tain omis­ta­maamme rahaa kri­isi­maille. Se olisi help­po poli­itikoille, kun se tapah­tu­isi EKP:n salail­evas­sa päätök­sen­teossa eikä poli­it­tisel­la foo­ru­mil­la. EKP ostaisi jonkin osaval­tion papere­i­ta ja antaisi poli­it­tista rahoi­tus­ta sille. Sen jäl­keen olisi turha kuvitel­la, että euroalueen taloudet jotenkin läh­esty­i­sivät toisi­aan ja euron viat korjaantuisivat.

    6. Johtopäätök­set ja toimenpiteet

    Mil­laisia johtopäätök­siä tästä kaikesta pitäisi sit­ten tehdä? Eurossa on niin pahat val­u­vi­at, ettei sitä enää ole mah­dol­lista pelas­taa. Tilanne ajau­tuu asteit­tain umpiku­jaan. Euron tuhoa voi yrit­tää viivyt­tää eurobon­deil­la, liit­to­val­tio­rak­en­teil­la tai setelira­hoituk­sel­la. Niil­lä voidaan kuitenkin vain viivyt­tää romahdusta.

    Suomelle vii­sain ratkaisu on ero­ta eurosta mah­dol­lisim­man pian, niin kauan kuin tilanne ei vielä ole ajau­tunut avoimek­si kaaok­sek­si. Suo­mi on riit­tävän vah­va selviämään eros­ta ja riit­tävän pieni, että Suo­mi ei sinäl­lään kaa­da euroa. Syyk­si voisi selit­tää sisäpoli­it­tisen vas­tus­tuk­sen ja että Suo­mi ei sen vuok­si halua olla jatku­vana jar­ru­miehenä europäätöksissä.
    Suomen ero eurosta ei olisi mikään maail­maa järisyt­tävä asia.

    Kataisen ja Urpi­laisen puheet Lehman-ilmiöstä ovat pankkien kek­sim­iä sat­u­ja, joil­la on pelotel­tu veron­mak­sa­jat mak­samaan pankkien tap­pi­oi­ta. Jos Suomen ero kaataisi euron, se olisi kaatunut pikaises­ti ilman sitäkin. Euro tulee aikaa myöten kaa­tu­maan, sille emme enää voi mitään. Mut­ta suo­ma­lais­ten päät­täjien vas­tu­ul­la on huole­htia Suomen eduista. Kukaan muu ei Euroopas­sa sitä tee. Suomen tavoit­teena pitäisi olla päästä samankaltaiseen ase­maan kuin
    Ruot­si. Siihen tuskin pääsemme, kos­ka tämän seikkailun seu­rauk­se­na voi olla että velka­määrämme kas­vaa kym­meniä mil­jarde­ja. Joudumme niil­lä eväil­lä kil­paile­maan läh­es velat­toman Ruotsin kanssa. Mut­ta se on pienin paha.

  80. “EU on käytän­nössä tulon­si­ir­tounioni, jos­sa tietyt maat elävät yli varo­jen­sa ja sit­ten muiden pitää mak­saa hei­dänkin elämisen­sä. Eihän sel­l­aises­sa voi olla mitään järkeä.”

    Suo­mi on käytän­nössä tulon­si­ir­tounioni, jos­sa tietyt maakun­nat elävät yli varo­jen­sa ja sit­ten muiden pitää mak­saa hei­dänkin elämisen­sä. Eihän sel­l­aises­sa voi olla mitään järkeä.

    Vai voiko?

    Voi siinä, mut­ta sekä Suomen sisäl­lä että EU:n sisäl­lä sum­mat pitäi­sivät olla pait­si nyky­istä pienem­piä, myös reilum­min kohdennettuja.

  81. komm:
    Yksi puoli ensisi­jaisu­usasi­aa on se tosi­a­sia, että Espan­jan ole­mas­saole­vis­sa lainakan­nois­sakin on aika eri­laisia ehto­ja. Nyt viimeaikoina näistä eroista on nous­sut esi­in etenkin se, minkä maan lain­säädän­töön laina­sopimus on sidottu.
    ‘snip’

    Sil­lä ei ole mitään merkitystä.
    Espan­ja on suvereeni val­tio ja kun kyse on sen lain­oista, suvereeni val­tio voi päät­tää lainan takaisin­mak­sus­ta ihan mitä tahansa.
    Pankkien suo­ra lain­oit­ta­mi­nen olisi eri asia.

  82. Toinen huomio on se, että oliko suo­ma­lainen kult­tuuri ja suo­ma­lainen ihmi­nen 80-luvun lop­ulle asti jotenkin epäre­helli­nen, laiska ja sel­l­ainen ketkuilu­un taipu­vainen jon­ka kanssa ei kenenkään kun­nol­lisen val­tion kan­na­ta olla rahaliitossa?

    90-luvun tait­teessa me olimme mil­tei täs­mälleen samas­sa tilanteessa kuin Espan­ja on nyt.

  83. FT:ssä kir­joit­ta­van Mar­tin Feld­steinin (Har­vardin prof­fa, aikoinaan Rea­ganin talous­neu­vo­nan­ta­ja) mukaan Espan­jan eron voi hänen mielestään vält­tää vieläkin, kun­han euron annetaan devalvoitua vielä toisetkin 15 prossaa:

    “A rapid fall in the euro can save Spain…while the cre­ation of the euro­zone was an eco­nom­ic mis­take, allow­ing it to dis­solve now would be very cost­ly to gov­ern­ments, investors and cit­i­zens. …A new start for the euro is still well worth trying.”

    http://www.ft.com/intl/cms/s/0/63848d68-d578-11e1-af40-00144feabdc0.html#axzz21SM1M1uh

  84. Juho Laatu: Mut­ta IMF:hän on har­joit­tanut tuol­laista ter­ve­hdytämis­poli­ti­ikkaa melko men­estyk­sel­lis­es­ti iät ajat. Nyt osa euro­maista yrit­tää matkia tuo­ta mallia (toimien EU:n sisäl­lä IMF:n roolis­sa), mut­ta epävarmasti.

    IMF:n jäljiltä maail­mal­la on val­ta­va määrä rom­ah­tanei­ta val­tion­talouk­sia ja kehi­tys­mai­ta, jot­ka eivät kehi­ty, ovat jääneet pysyväsi velka­pakkopaitaan, ne maat ovat tehneet näitä IMF:n ja EU:nkin suosit­tamia raken­nesopeu­tu­so­hjelmia, tulok­set yleen­sä katasto­faal­isia ja vain haaskara­has­tot juh­li­vat niiden jäljiltä.

  85. Mikael M.:
    En yleen­sä kom­men­toi näitä eurokri­isi­a­sioi­ta, kos­ka olen niis­sä täysin oppi­jan ase­mas­sa, mut­ta päät­täjät oli­si­vat Suomes­sa suosi­tumpia ja usko demokra­ti­aan voisi parem­min, jos asioista puhut­taisi­in avoimem­min. Markki­noil­la odotuk­set luo­vat todel­lisu­ut­ta juu, mut­ta ei se oikein riitä perus­teek­si olla hiljaa.

    Timo Soinin asiantun­te­muk­seen en luo­ta ollenkaan, mut­ta siitä huoli­mat­ta hänen esit­tämän­sä ske­naario on jo jonkin aikaa tun­tunut uskot­tavim­mal­ta. Täl­laises­sa tilanteessa on vakavaa vikaa. —

    Jos eurolle käy köpelösti näin nopeasti, niin 2000-luvun tait­teen EU-intoil­i­joiden puheet tule­vat jälkikä­teen näyt­täy­tymään käsit­tämät­tömän kokolu­okan hybrik­seltä. Tule­vaisu­ut­ta ei voi koskaan kovin pitkälle ennus­taa, mut­ta eivätkö parhaat asiantun­ti­jamme näh­neet riske­jä, ja jos eivät, niin mik­si he sit­ten ovat asiantuntijoita?

    Näitä olen miet­tinyt minäkin. Sik­si olen itse käyt­tänyt nyt muu­ta­man kuukau­den EU:n ja euron his­to­ri­an penkomiseen, nykyti­lan lisäksi.
    (Olen siinä tietenkin pahasti myöhässä: Mikäli en olisi aikoinaan vieras­tanut Esko Sep­päsen tyyliä ja taus­taa, olisin ilmeis­es­ti päässyt kär­ry­ille jo vuosia aiemmin.)

    Tulos tähän men­nessä: “Mega­lu­okan hybris” todel­lakin kuvaa oikein sat­tuvasti koko tari­naa — alka­en Jean Mon­net’n elämänker­ras­ta, hänen luo­mas­taan euroop­pa-ide­olo­gias­ta ja demokra­t­ian vas­tais­es­ta menetelmästä Euroopan inte­graa­tion aikaansaamiseksi.
    Sen ydin näyt­täisi ole­van aja­tus, että kansal­lis­val­tioiden äänestäjiltä man­daat­tin­sa saanei­den poli­itikko­jen tehtävä on 1)siirtää kansal­lis­val­tion kom­pe­tenssit keskus­val­lalle ja pyrit­tävä tekemään se niin, että 2)prosessin vai­hei­ta esitel­lään äänestäjille mah­dol­lisim­man vähän sekä niin, että 3) väl­tetään otta­mas­ta asioi­ta esi­in vaaleis­sa. Val­tu­u­tuk­sen hakemista äänestäjiltä inte­graa­tio­ta koske­vi­in päätök­si­in tulee siis kaikin keinoin välttää! 

    Poli­itikko­jen tulee sen sijaan nähdä itsen­sä osana euroop­palaista eli­it­tiä, joka “joh­dat­taa” kansat yhteen niin, että nämä jon­akin aamu­na vain “onnel­lisi­na” havait­se­vat herän­neen­sä uuteen päivään liit­to­val­tion asukkaina, yllä­tys yllätys!

    Sat­tuvasti yksi enti­nen naiskomis­saari kir­joit­taakin jol­lakin monista EU-sivus­toista, miten hän­tä har­mit­taa eurosta johtu­va havah­tu­mi­nen: “Ketään ei kiin­nos­tanut niin kauan kuin meni hyvin”. — Havah­dumme nyt liian aikaisin!

    Euroop­pa-sivus­toil­la ja komis­sion, varsinkin Bar­ro­son, tek­steis­sä riit­tääkin voiv­ot­telua siitä, mil­lainen riesa demokraat­tiset vaalit ovat ja vaa­timuk­sia nopeam­mas­ta val­tioiden määräys­val­lan luovu­tuk­ses­ta komissiolle. 

    Tääl­lä meil­lä samaa kuulee esim. kokoomuk­sen Kim­mo Sasil­ta ja talouselämän pomoil­ta, jot­ka ammat­tili­it­to­jen ja puoluei­den lisäk­si mieltävät itsen­sä äänestäjien yläpuolelle ja käski­jäk­si itsen­sä ase­moivan Euroop­pa-eli­it­tin jäseniksi kus­sakin maassa. 

    Eli­itin men­tal­i­teetis­sa EU näyt­täisi hah­mot­tuvan kovinkin liit­to­val­tiomaise­na jo nyt, mikä selit­tää mm. puhei­ta sol­i­daarisu­ud­es­ta ja väit­teitä, että inte­graa­tio­pros­es­sia on “pakko” jatkaa lop­pu­un asti (mm. Tei­ja Tiilikainen)

    Yhteis­val­u­u­tan kri­i­sistä Euroopan veron­mak­sajille koitu­vat seu­rauk­set näyt­tävät ole­van sivu­seik­ka: komis­sio näkee kri­isin ensisi­jais­es­ti tilaisuute­na val­lan­si­ir­ron viimeistelemiseen. 

    Se ei EU-byrokra­ti­aa tai muu­ta “eli­it­tiä” näytä häir­it­sevän, että minkään­laista demokraat­tista val­tiosään­töä ei tälle aio­tulle liit­to­val­ti­olle ole tiedos­sa tai edes suunnitteilla.

  86. Paluuviite: Suomen europolitiikka
  87. Osmo Soin­in­vaara:
    Ongel­ma EVM:n ensisi­jaisu­udessa ei koske van­ho­ja luot­to­ja, sil­lä niiden pitäisikin kan­taa osa riskistä siltä osin, kuin tuo ris­ki on muo­dos­tunut laina-aikana. Kos­ka EVM:n laina pitää Espan­jan mak­sukykyisen­bä, se tulee mak­samaan ainakin tois­taisek­si van­ho­jen velko­jen lyhen­nyk­set deli van­hat velko­jat selviävät kuin koira veräjästä. Ongel­ma nousee vaa­timuk­ses­ta, että EVM on ensisi­jainen myös tule­vi­in velkoi­hin näh­den, kos­ka eihän kyukaan ole niin tyh­mä, että niil­lä ehdoin antaa Espan­jalle mitään.

    Ei se ihan noin yksinker­taista tai­da olla. Uuden lainan anta­jal­la on JOKA TAPAUKSESSA (ainakin jos laina annetaan Espan­jan lain alla) ris­ki siitä, että joskus myöhem­min joku saat­taa antaa val­ti­olle vielä omaa lainaa ensisi­jaisem­man lainan.

    Toisin sanoen: vaik­ka EVM:n lainat eivät olisi nyt ensisi­jaisia, on mah­dol­lisu­us, että joku taho (esim. IMF ) tulee vielä joskus myöhem­min tule­vaisu­udessa (esim. 30 vuo­den sisään) anta­maan Espan­jalle ensisi­jaisu­use­hto­ja sisältäviä lainoja.

    Sijoit­ta­jil­la (eli eläkey­htiöil­lä, pankeil­la yms.) ei ole mitään takei­ta siitä, etteikö uusi­in lain­oi­hin voitaisi myöhem­min (esim. 5 vuo­den päästä) soveltaa myöskin ns. “sijoit­ta­javas­tu­u­ta”, ja tehdä Kreikat — ja kieltäy­tyä mak­samas­ta osa lain­oista takaisin, ja tiput­taa lain­o­jen ensisi­jaisu­ut­ta jälkikä­teen johonkin toiseen velko­jaan näh­den — etenkin mikäli uudet lainat annetaan Espan­jan lain alaisina.

    Tämä johtaa siihen, ettei Espan­jan lain alaisi­in uusi­in lain­oi­hin halu­ta lähi­t­ule­vaisu­udessa kovin herkästi sijoit­taa — on EVM:n ensisi­jaisu­us mikä tahansa — kos­ka ensisi­jaisu­us saat­taa tip­pua näiltä nyt uusil­ta lain­oil­ta myös myöhemmin.

    1. Toisin sanoen: vaik­ka EVM:n lainat eivät olisi nyt ensisi­jaisia, on mah­dol­lisu­us, että joku taho (esim. IMF ) tulee vielä joskus myöhem­min tule­vaisu­udessa (esim. 30 vuo­den sisään) anta­maan Espan­jalle ensisi­jaisu­use­hto­ja sisältäviä lainoja.

      Ei se nyt ihan noin mene. Jokainen uusi lainaa­ja, vaik­ka ensisi­jainen, helpot­taa van­ho­jen tilan­net­ta ver­rat­tuna siihen, ettei tämä uusi lainaa­ja lainaisi.

  88. Se mitä en noiden änkyröi­den ja soinikkien jutuis­sa ymmär­rä on, että mitä väliä niil­lä takaus­vas­tu­il­la jos­sain EVM:ssä on? Jos euro hajoaa, niin ne ovat merk­i­tyk­set­tömiä. Koko takaus­vas­tu­u­ju­tun keskeinen idea on, ettei niitä joudu­ta käyt­tämään, vähän niinkuin ydinase. 

    Aja­tus että Suo­mi mak­saisi oikeasti jotain 50 mil­jardin takauk­sia, on suo­raan sanoen nau­ret­ta­va. Jos vas­tu­ut laukea­vat, niin yksinker­tais­es­ti asia hoide­taan niin, että tode­taan että Katainen ja Urpi­lainen vale­hte­liv­at, eduskun­taa hui­jat­ti­in jne, ja sopimus kat­so­taan mitättömäksi. 

    Kyl­lä jokainen ter­ve­järki­nen tämän on ymmärtänyt alus­ta asti. Mut­ta kun eihän siinä änkyröin­nis­sä olekaan kyse oikeasti siitä, että oltaisi­in huolis­saan veron­mak­sajien rahoista tai kansan­taloud­es­ta. Vaan siitä että halu­taan takaisin Mark­ka, 70-luku, Saab 99 Uuteenkaupunki­in, paperi­te­ol­lisu­us Valkeakoskelle, lämpimät kesät, Uuno Turha­puro ja ETYK. 

    Get over it, se hom­ma meni jo. Viik­set nyt vaan ei enää tule muotiin.

  89. Pohjo­is­mais­sa, jois­sa on “hyv­in­voin­ti­malli” veron­mak­su koetaan tgarpeel­lisek­si. Yhä enem­män naker­re­taan tätä oksaa poikki.
    Huo­mat­tavaa oli uuti­nen, jon­ka mukaan veroparati­i­seis­sa on yhä enem­män rahaa. Olisiko EU:n tehtävä asialle jotain. Maid­en velka­kri­isit minus­ta johtu­vat myös vero­tuk­sen ongelmista, eli nimelli­nen verokan­ta ei vas­taa todel­lista efektiivistä.
    Oma vero­pros­ent­ti­ni suh­teel­lisen pienistä tuloista on luul­tavasti EU-tasol­la varsin korkea, eli ei kovin motivoi­va tilanne, itse en saa mitään extra­palvelu­ja, lak­isääteiset tosin, jot­ka nekin kyl­lä riittävät.

  90. ij: ij

    2) Jos säästäjä ei voi luot­taa pankki­tilin­sä val­u­ut­taan, on sil­lä vaiku­tus­ta säästämisas­teeseen. Sak­salaisil­la on pitkät per­in­teet juuri pankki­in säästämisessä. Pitkäaikaissäästäjä (eläke) voi toki sijoit­taa osakkeisi­in, mut­ta mitäpä ehdo­tat asun­tosäästäjälle (tätä olen omas­sakin elämässäni joutunut pähkäilemään)? 

    Ainakin Sak­san val­tio las­kee liik­keelle joukkovelka­kir­jo­ja, jot­ka ovat inflaa­tio­suo­jat­tu­ja. Näis­sä velka­kir­jan osta­ja saa siis etukä­teen sovi­tun koron korotet­tuna toteu­tuneel­la inflaatiolla.
    Inflaa­tio-odotuk­set sekä Euroopas­sa, että Yhdys­val­lois­sa näyt­tävät todel­la matalil­ta vuosikau­sia tulevaisuuteen.

  91. ‘Viime vuo­sisadal­la sak­salaiset menet­tivät hyper­in­flaa­tios­sa kahdesti kaik­ki säästön­sä.’ (jari jääskeläinen)
    Kävivät kak­si maail­man­so­taa velak­si luot­taen siihen, että joku muu mak­saa, kun sota voite­taan. Nyt ei olla sen­tään samas­sa tilanteessa kuin 1918 tai 1945.

  92. Tiedemies:
    Se mitä en noiden änkyröi­den ja soinikkien jutuis­sa ymmär­rä on, että mitä väliä niil­lä takaus­vas­tu­il­la jos­sain EVM:ssä on? Jos euro hajoaa, niin ne ovat merk­i­tyk­set­tömiä. Koko takaus­vas­tu­u­ju­tun keskeinen idea on, ettei niitä joudu­ta käyt­tämään, vähän niinkuin ydinase. 

    Aja­tus että Suo­mi mak­saisi oikeasti jotain 50 mil­jardin takauk­sia, on suo­raan sanoen naurettava. 

    Ihan yhtä nau­ret­ta­va kuin, että Suo­mi oikeasti mak­saisi jotain 300 milj. kul­ta­dol­lar­in sotako­r­vauk­sia. Monis­sa aasialai­sis­sa ja etelä-euroop­palai­sis­sa kult­tuureis­sa hyvää kuse­tus­ta var­maankin pide­tään arvos­sa, mut­ta eräis­sä osis­sa Euroop­paa (joi­hin Suomikin kuu­luu) pitävä sopimuskult­tuuri on val­takult­tuurin itseis­ar­vo. Itse asi­as­sa pohjoisen Euroopan taloudel­lisen hyv­in­voin­nin yht­enä keskeisenä tek­i­jänä taide­taan pitää vah­vaa sopimu­soikeut­ta ja luotet­tavien sopimusten muo­dosta­maa luot­ta­muk­sen kulttuuria.

    Huomioon ottaen lain­auk­sen (Osmo Soin­in­vaara): “Euroa ei voi enää pelas­taa”, kansakun­nallemme saadaan sotako­r­vausten mak­samisen glo­ri­an vähitellen jo hiipues­sa seu­raa­va sankar­i­ta­ri­na sen­tilleen mak­se­tu­ista EU-takauksista.

  93. Vierail­i­ja: IMF:n jäljiltä maail­mal­la on val­ta­va määrä rom­ah­tanei­ta val­tion­talouk­sia ja kehi­tys­mai­ta, jot­ka eivät kehi­ty, ovat jääneet pysyväsi velka­pakkopaitaan, ne maat ovat tehneet näitä IMF:n ja EU:nkin suosit­tamia raken­nesopeu­tu­so­hjelmia, tulok­set yleen­sä katasto­faal­isia ja vain haaskara­has­tot juh­li­vat niiden jäljiltä. 

    On tot­ta, että IMF:llä on kovan isän­nän maine. Toisaal­ta help­poa tietä eteen­päin ei olekaan, jos maan asi­at ovat niin sol­mus­sa, että sen on pakko tur­vau­tua IMF:n apuun.

    Oleel­lista IMF:ssä kuitenkin on se, että se ei ole heit­tänyt aut­ta­jien raho­ja kaivoon, vaan on käsit­tääk­seni saanut jok­seenkin kaik­ki rahansa takaisin. Vaikeudet eivät ole myöskään poli­itikko­jen pelot­tele­mal­la taval­la levin­neet holtit­tomasti ympäristöön, vaan kukin maa on kahlannut kor­pi­taipaleen­sa läpi itse.

    Euro­maat eivät ilmeis­es­tikään kat­so IMF:n ole­van liian tyly, kos­ka ovat anelleet myös sitä mukaan nykyiseen pelas­tu­sop­er­aa­tioon. Minus­ta IMF on tehnyt viisaasti, kun on hie­man jar­rutel­lut mukaan lähtöä, sil­lä sen rooli ei todel­lakaan ole osal­lis­tua tuol­laiseen poli­it­tiseen näytelmään. Jos IMF:ää käytetään, sille pitäisi antaa johta­va ase­ma kri­isin hoi­dos­sa. Euro­maat voisi­vat tuos­sa tilanteesa jät­tää poli­it­tisen puuhastelun­sa, ja osal­lis­tua han­kkeeseen vain nor­maali­in tapaan IMF:n rahoittajina.

    Euro­maat (ja kai myös Osmo Soin­in­vaara) ovat tässä tilanteessa ehkä turhan toiveikkai­ta, kun tun­tu­vat usko­van, että elvy­tys piristäisi noi­ta mai­ta riit­tävästi, niin että ne nousi­si­vat jälleen niin vah­valle kasvu-uralle, ja velat kuit­tau­tu­isi­vat pois. Pelkään että lah­jara­hal­la tolkku ei palaa, vaan tilanne voi pitkit­tyä, ongel­maval­tioiden kor­jaus­toimet viipyä, ja voitot menevät epäti­etoisu­u­den olois­sa keinot­telijoille. Yliku­umen­tuneen talouden hoit­a­mi­nen lisälu­o­to­tuk­sel­la ja koko alueen yhteisil­lä takuil­la rak­en­taa myös uut­ta, koko man­tereen kokoista kuplaa. Ja lisä­maus­teena tilan­net­ta sotk­vat vielä poli­it­tiset kuviot, eli inte­graa­tion syven­tämi­nen kri­isin var­jol­la (ja kai myös ehdo­ton euroero­jen välttely).

    Jos sin­ul­la on esimerk­ki IMF:n huonos­ti hoita­mas­ta kohteesta, jot­ka ovat yhä velka­pakkopaidas­sa, tai “haaskara­has­toista”, jot­ka oli­si­vat juh­li­neet, ne voisi­vat aut­taa analysoimaan IMF:n jälk­iä. Ainakin Afrikas­sa ylisu­uria velko­ja pidet­ti­in yllä liian pitkään, mut­ta niitä kai sit­tem­min kohtuullistettiin.

    Ehdot­ta­mani malli ei ole vält­tämät­tä suo­raan IMF:n ohjekir­jas­ta, mut­ta väitän, että tuol­lainen suo­ravi­ivaisem­pi tapa olisi selvästi nyky­istä toimi­vampi. Esimerkik­si Islantia on pidet­ty hyvänä esimerkkinä tylym­män kuurin toimivu­ud­es­ta ja nopeud­es­ta. Jostain Bri­tan­ni­as­ta taisi kuu­lua vähän val­i­tus­ta, kun Islanti ei palaut­tanut riskisi­joit­ta­jien raho­ja, mut­ta muuten taisi men­nä aika hyvin pien­im­män riesan tietä. Euro­maat ovat pyörit­täneet sirkus­taan jo pari vuot­ta, eikä lop­pua ole vielä näkyvis­sä, vaan vain uusia ja uusia raha-anomuksia.

  94. Tiedemies: Get over it, se hom­ma meni jo. Viik­set nyt vaan ei enää tule muotiin.

    Ne tuli jo. Sä olet vaan niin pihal­la siel­lä ULKOMAILLA, olen esim. näh­nyt tänä kesänä use­am­man nuoren miehen jol­la on ns. Her­cule Poirot viik­set. Ja väit­täisin että eivät har­ras­ta eurovi­isu­ja. Kolkytluku is back.

  95. Piti­hän se Soinikin vetää mukaan. Kaveri on ollut koko ajan oike­as­sa, mut­ta “hänen vai­h­toe­hto” on nyt kuulem­ma huono.

    Miten niin. Oltaisi­in tehty kuten TS ja perus­suo­ma­laiset esit­tivät ja viety Kreik­ka jo 2 vuot­ta sit­ten velka­sa­neer­auk­seen niin oltaisi­in päästy paljon vähemmällä.

    Nyt Kreikkaan on syy­det­ty mil­jarde­ja toisen­sa perään ja maas­sa ei ole kuukausi­in tehty mitään velka­kri­isin hoita­misek­si. Täysin avu­ton­ta touhua.

    Väyry­nen ja Soi­ni ovat olleet jo vuosia oike­as­sa. Paa­vo teki kaikken­sa jot­ta Kreik­ka olisi pidet­ty rahau­nion­in ulkopuolella. 

    Rehelliset ja epäre­helliset val­tiot eivät voi olla samas­sa unios­sa eikä rahaunionissa. 

    Sik­si olisi enem­män kuin suo­tavaa, että oli­iv­invil­jeli­jät lähti­sivät koko eurosta ulos. Kreik­ka, italia, espan­ja ja por­tu­gali etunenässä.

    Oli­ivi­maat voisi­vat perus­taa oman union­in mis­sä voisi­vat hui­ja­ta toisi­aan ja antaa mafi­an ja kor­rup­toitunei­den virkami­esten käh­miä tukieu­rot taskui­hin­sa. Kreikan toisek­si kor­rup­toitunein virkamies­ryh­mä on vero­tarkas­ta­jat ja tänne vihreätkin ovat syytämässä mei­dän raho­ja kun täy­tyy “kan­taa vastuuta”. 

    Kan­taisit sinäkin vas­tu­u­ta suo­ma­lais­es­ta veron­mak­sa­jas­ta ja mei­dän lap­sista + hei­dän tulevaisuudestaan.

    Niin vaan lähti espan­jaan tukim­il­jarde­ja ja soin­in­vaarakin äänesti JAA!!

  96. Älä ammu viestin­tuo­jaa on van­ha viisaus jota Soin­in­vaarakaan ei nou­da­ta. Se käy esi­in lauseesta
    “- Pelkään, että luisumme tielle, jota Timo Soi­ni on esit­tänyt pitkään. Se pieni lohtu tässä on, että saamme nähdä kuin­ka huono on Soinin esit­tämä vai­h­toe­hto, Soin­in­vaara kirjoittaa. ”
    Kir­joi­tus hei­jastelee Soin­in­vaaran yhteyt­tä luon­toon ja sitä kuin­ka van­hankan­taises­sa uskon­nos­sa väl­tet­ti­in sanomas­ta suo­raan asioi­ta ettei vain man­at­taisi onnet­to­muut­ta päälle.
    Nyt Soin­in­vaara on onnis­tunut siirtämään tämän peri­aat­teen talouselämään: Jos joku esit­tää että euro ei toi­mi hän samal­la man­aa onnet­to­muu­den val­u­u­tan päälle ja on syylli­nen jos euro sit­ten kaatuu. 

    Lopuk­si kään­nämme alku­lauseen selkok­ielelle äskeistä peri­aatet­ta kuvailemaan:
    Pekka on huu­tanut koko ajan että susi tulee. Nyt susi sit­ten on lam­mashaas­sa. Pieni lohtu on se että näemme kuin­ka suden leu­at jauha­vat lam­pai­ta verisek­si mössök­si. Se on Pekan syy kun varoit­teli sud­es­ta, sik­si olemme tässä tilanteessa.
    No eipä ole Osmo yksin usko­muk­sen­sa kanssa.

  97. Jouni Mar­tikainen: Itse asi­as­sa pohjoisen Euroopan taloudel­lisen hyv­in­voin­nin yht­enä keskeisenä tek­i­jänä taide­taan pitää vah­vaa sopimu­soikeut­ta ja luotet­tavien sopimusten muo­dosta­maa luot­ta­muk­sen kulttuuria.

    Tietenkin. Mut­ta kun EVM kun laite­taan pystyyn, niin uskooko joku, että siel­lä puhutaan muus­ta kuin Euroista? Eli san­o­taanko siel­lä, että takaus­vas­tu­ut ovat kul­ta­harkko­ja, vai puhutaanko siel­lä Euroista? 

    Jos siel­lä puhutaan Euroista, ja jos Euro­jär­jestelmä lakkaute­taan, niin mitä nämä vas­tu­ut ovat ja kuka ne mak­saa ja kenelle? EKP voi vaikka­pa viimetöik­seen ennen val­o­jen sam­mut­tamista mak­saa euroseteleinä kaik­ki velat pois. 

    Point­ti­ni on se, että sopimus on joko eksplisi­it­tis­es­ti tai ainakin implisi­it­tis­es­ti ehdolli­nen sille, että Euro­jär­jestelmä pysyy pystyssä. Ennnen kuin Suomen mak­set­tavak­si tulee mitään 50 mil­jardin lasku­ja, Ran­skan ja Sak­san mak­set­tavak­si tulee tuhat mil­jar­dia. Luuleeko joku tosis­saan että tähän tilanteeseen tul­laan? Tai että Euro pysyy pystyssä ilman Ranskaa? 

    Sik­si on minus­ta aivan höp­söt­te­lyä väit­tää, että Suo­mi joutuu mak­samaan 50 miljardia. 

    Mitä tulee näi­hin “man­auk­si­in”, Soinia ei voi tietenkään syyt­tää siitä, mitä markki­noil­la tapah­tuu eikä etelän velka­on­gelmista. Se, mis­tä Soinia voi kyl­lä syt­tää, on siitä, että hän kieltäy­tyi hal­li­tus­vas­tu­us­ta. Urpi­lais­takin voi syyt­tää siitä, että hän peesasi Soinia niinkin paljon. Se, mitä tästä pelistä seurasi, tuskin sinän­sä kaataa Euroa, jos se kaatuu niin se kaatuu muista syistä. Tästä Soinin syyt­tämi­nen olisi tyh­mää. Mut­ta, Soinia voi kyl­lä syyt­tää siitä, että hän huutelul­laan sai aikaan sen, että Suomen hal­li­tuk­selle uhkaa jäädä mus­ta pekka neu­vot­teluis­sa. Suomen sisäi­nen puolue­poli­it­ti­nen paine jota Soi­ni on osaltaan tuot­ta­mas­sa, vaikeut­taa neu­vot­telu­asemia tilanteessa, jos­sa kaikil­la on her­mo kireäl­lä. Tämä antaa muille lois­ta­van mah­dol­lisu­u­den heit­tää han­skat tiski­in ja syyt­tää Suomen hal­li­tus­ta hom­man epäon­nis­tu­mis­es­ta. Mut­ta ehkäpä Soinia ei voi syyt­tää kokon­aan, kyl­lä Urpi­laises­sakin on vikansa. 

    Vielä ennen Suomen vaale­ja, Eurokri­it­tisiä ja EVM:ää kri­ti­soivia uutisia tuli paljon Sak­sas­ta. Nytkin niitä äänen­pain­o­ja on, suurin osa ei ole niinkään Euro­jär­jestelmää vas­taan kuin bailout-paket­te­ja vas­taan. Julk­isu­us ei kuitenkaan noteer­aa näitä, kos­ka Merkel ja kump­pan­it pitävät huolen että poli­it­tises­sa keskustelus­sa ei ole liikaa kri­it­tistä äänen­sävyä, eikä Eurosta eroamis­es­ta puhuta. Suomes­sa siitä puhutaan. 

    Minus­ta Osmokin kyl­lä tässä kävelee vähän heikoil­la jäil­lä. Lehdet jo rapor­toi­vat, että Soin­in­vaara on menet­tänyt toivon­sa Euron suh­teen. Voi olla, että tämä blogikir­joi­tus jo yksinään pudot­ti Euron kurssia dol­lar­ia vas­taan pros­entin osia. Elämme mie­lenki­in­toisia aiko­ja. Valitettavasti.

  98. Sivu­men­nen sanoen: Putting mon­ey where mouth is: Min­un rahani ovat suurek­si osak­si vieläkin Euroina. En siis ole vielä(kään) lyönyt vetoa Euron rom­ah­duk­sen puoles­ta. Pienen vaku­u­tuk­sen otin kylläkin.

  99. Asia riip­pu siitä miltä puolelta katsoo.

    Suomen kannal­ta ensisi­jaisu­us on ain­oa järkevä tapa.

    Taustal­la on lainan­otol­la elin­ta­son nos­t­a­mi­nen yli oikean tason ja jos­sain vai­heessa raja tulee vastaan.
    Sen kuu­luu tul­la vas­taan koron­nousuna. Kun on nous­sut riit­tävästi on aika toimia ja kor­ja­ta rak­en­teelli­nen virhe.

    Kun vaku­us­ra­has­tos­ta tarvi­taan rahaa on ris­ki nurin menoon jo suuri. Sen vuok­si Suomen veron­mak­sajien rahat pitää tur­vat ensisi­jaisu­udel­la. Esimerkik­si Espan­jas­ta on mah­do­ton­ta saa­da selville kun­nol­la kaikkia riske­jä kos­ka niitä yritetään peit­el­lä ja vähätel­lä. Taustal­la on eri­laisia pitk­iäkin ketjuja.

    Samal­la ensisi­jaisu­us toimii seu­raa­vana varoi­tuskel­lona ylivelkaantumiseen.

    Jos rahaa vain annetaan jatkuu velka­an­tu­mine kuten on käynyt Kreikan kanssa.

    Jos­sakin vai­heessa vain pitää suu pistää säkkiä myö­den. Ei Suo­ma­laiset halua tulon­si­ir­to unio­nia, mut­ta vaikean paikan yli mon­et ovat valmi­ita aut­ta­maan. Ilman ensisi­jaisu­ut­ta ollaan tulon­si­ir­to unionis­sa, kuten Kreik­ka jo on osoittaa.

  100. Juho Laatu: On tot­ta, että IMF:llä on kovan isän­nän maine. Toisaal­ta help­poa tietä eteen­päin ei olekaan, jos maan asi­at ovat niin sol­mus­sa, että sen on pakko tur­vau­tua IMF:n apuun.

    Jos sin­ul­la on esimerk­ki IMF:n huonos­ti hoita­mas­ta kohteesta, jot­ka ovat yhä velka­pakkopaidas­sa, tai “haaskara­has­toista”, jot­ka oli­si­vat juh­li­neet, ne voisi­vat aut­taa analysoimaan IMF:n jälk­iä. Ainakin Afrikas­sa ylisu­uria velko­ja pidet­ti­in yllä liian pitkään, mut­ta niitä kai sit­tem­min kohtuullistettiin.

    Esimerki­no­mais­es­ti jokunen tapaus, myös videolla.

    “Maail­man­pank­ki ja Kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to lupa­si­vat aut­taa kon­go­laiset pois köy­hyy­destä. Lop­putu­los: köy­hyys lisääntyi.”

    http://kaikkeus.dy.fi/maailma/aineistot/velkataakka-sisus.html

    Myös Talous­san­omista löy­tyy hie­man osviittaa.

    http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2002/01/15/pienet-jaavatvapaakaupassa-suurten-jalkoihin/200229050/12

  101. lurk­ki:
    ‘Viime vuo­sisadal­la sak­salaiset menet­tivät hyper­in­flaa­tios­sa kahdesti kaik­ki säästön­sä.’ (jari jääskeläinen)
    Kävivät kak­si maail­man­so­taa velak­si luot­taen siihen, että joku muu mak­saa, kun sota voite­taan. Nyt ei olla sen­tään samas­sa tilanteessa kuin 1918 tai 1945.

    Nyt ollaan onnis­tu­mas­sa tuhoa­maan koko euroopan rahoi­tus­po­h­ja ilman sodankäyn­tiä… tosin pahoin pelkään, että sen seu­rauk­se­na se sotakin saadaan vielä aikaan 🙁

  102. Tiedemies:

    Soinia voi kyl­lä syyt­tää siitä, että hän huutelul­laan sai aikaan sen, että Suomen hal­li­tuk­selle uhkaa jäädä mus­ta pekka neu­vot­teluis­sa. Suomen sisäi­nen puolue­poli­it­ti­nen paine jota Soi­ni on osaltaan tuot­ta­mas­sa, vaikeut­taa neu­vot­telu­asemia tilanteessa, jos­sa kaikil­la on her­mo kireäl­lä. Tämä antaa muille lois­ta­van mah­dol­lisu­u­den heit­tää han­skat tiski­in ja syyt­tää Suomen hal­li­tus­ta hom­man epäonnistumisesta.

    I beg to dif­fer. Kyl­lähän kaik­ki Euroopas­sa tietävät, että Suomes­sa, kuten muis­sakin pohjoi­sis­sa euro­mais­sa, hal­li­tuk­set elävät par­la­mentin luot­ta­muk­ses­ta. Siten demokra­ti­at toimi­vat. (Näin on jos­sain määrin jopa eteläi­sis­sä euromaissa.)

    Eli kaik­ki tietävät, että Suomen hal­li­tus­ta on turha syyt­tää jous­ta­mat­to­muud­es­ta, jos maalle liian epäedullis­ten kom­pro­missien tekem­i­nen (eli siis rahan lahjoit­ta­mi­nen ja takaus­vas­tu­iden myön­tämi­nen) johtaa oppo­si­tion vahvis­tu­miseen ja ennen pitkää hal­li­tuk­sen kaa­tu­miseen. Maid­en yleinen mielipi­de pitää ottaa huomioon. Oppo­si­tion vas­tus­tus antaa hal­li­tuk­selle selkäno­jaa olla tiukkana.

    Tietysti myös esimerkik­si Kreikas­sa kansalaiset ovat tyy­tymät­tömiä. Erona on se, että Kreikas­sa kansalaiset ovat enem­män tyy­tymät­tömiä tois­t­en rahoil­la kuin Suomessa.

  103. Tiedemies:
    Se mitä en noiden änkyröi­den ja soinikkien jutuis­sa ymmär­rä on, että mitä väliä niil­lä takaus­vas­tu­il­la jos­sain EVM:ssä on? Jos euro hajoaa, niin ne ovat merk­i­tyk­set­tömiä. Koko takaus­vas­tu­u­ju­tun keskeinen idea on, ettei niitä joudu­ta käyt­tämään, vähän niinkuin ydinase. 

    Aja­tus että Suo­mi mak­saisi oikeasti jotain 50 mil­jardin takauk­sia, on suo­raan sanoen nau­ret­ta­va. Jos vas­tu­ut laukea­vat, niin yksinker­tais­es­ti asia hoide­taan niin, että tode­taan että Katainen ja Urpi­lainen vale­hte­liv­at, eduskun­taa hui­jat­ti­in jne, ja sopimus kat­so­taan mitättömäksi. 

    Kyl­lä jokainen ter­ve­järki­nen tämän on ymmärtänyt alus­ta asti. Mut­ta kun eihän siinä änkyröin­nis­sä olekaan kyse oikeasti siitä, että oltaisi­in huolis­saan veron­mak­sajien rahoista tai kansan­taloud­es­ta. Vaan siitä että halu­taan takaisin Mark­ka, 70-luku, Saab 99 Uuteenkaupunki­in, paperi­te­ol­lisu­us Valkeakoskelle, lämpimät kesät, Uuno Turha­puro ja ETYK. 

    Get over it, se hom­ma meni jo. Viik­set nyt vaan ei enää tule muotiin.

    Olet­ta­muk­si­asi siitä, “mitä jokainen ter­ve­järki­nen on ymmärtänyt alus­ta asti” voi vain ihme­tel­lä, joten jätän ne kommentoimatta.
    Sen sijaan kom­ment­ti tuo­hon tois­t­en ihmis­ten nimittelyyn.
    Kri­ti­ikki­in vas­tataan yri­tyk­sel­lä lyödä jokin pilkkaleima kri­ti­ikin esit­täjään sil­loin, kun kyky kri­ti­ikin asial­liseen kumoamiseen vas­ta-argu­men­til­la puut­tuu. Nimit­telijä jää siis kiis­tas­sa asial­lis­es­ti ottaen aina häviäjäksi.

    Täl­laise­na van­hana vihreänä olen kokenut nekin ajat, jol­loin “jäl­keen­jääneek­si” leimat­ti­in, mikäli ei uskonut, että Suo­mi olisi liitet­tävä pikim­miten osak­si Neu­vos­toli­it­toa, — vas­toin “ymmärtämät­tömän” enem­mistön tahtoa. 

    Rah­vaal­la kun on niin “kehit­tymätön tietoisu­us”, ettei sen voi­da sal­lia ratkai­se­van asiaa! 

    Se piti -“siis”- alis­taa “tiedosta­van etu­joukon” johdon ja val­lan alaisek­si. — Eroaako vaa­timus EU-inte­graa­tioon “uskomis­es­ta” tais­to­lais­ten vaa­ti­mas­ta “neu­vos­touskos­ta” mitenkään? No, etumerk­ki on vai­h­tunut. Mut­ta muuten…

  104. Tiedemies:
    Sivu­men­nen sanoen: Putting mon­ey where mouth is: Min­un rahani ovat suurek­si osak­si vieläkin Euroina. En siis ole vielä(kään) lyönyt vetoa Euron rom­ah­duk­sen puoles­ta. Pienen vaku­u­tuk­sen otin kylläkin.

    Suomen irrot­ta­mi­nen eurosta ensim­mäisenä, jos val­u­u­tan usko­taan pet­tävän joka tapauk­ses­sa, olisi Suomen ja suo­ma­lais­ten suo­ja niiden arvioiden mukaan, jois­sa näin tehtynä tilanteemme tai val­u­ut­tamme eivät arvoltaan ja seu­rauk­sil­taan merkit­tävästi muut­tuisi, vaik­ka val­u­u­tan nimi vai­h­tuu. Suo­mi on nykyisel­lään rahan tur­vasa­ta­ma ja olisi sitä val­u­ut­ta­muu­tok­sen jälkeenkin.
    Ei siis syytä viedä omi­akaan raho­ja muualle tai pelätä niiden arvon mene­tys­tä, jos olen oikein ymmärtänyt.
    Suomen — tai minkä tahansa muun maan — eroami­nen saat­taisi johtaa siihen, sanoo mm. Krug­man — että val­u­u­tan pystyssä pysymisen epäi­ly aiheut­taa eurosta vetäy­tymisen laa­jal­la skaalal­la, varovaisuustoimena. 

    Sil­lä olisi tietenkin mullis­ta­vat maail­man­laa­juiset vaiku­tuk­set, kos­ka euro on yksi reservivaluutoista.
    Sik­si sitä ei kukaan toivo. 

    Juuri sik­si hal­li­tuk­sen on olta­va Suomen puoles­ta itsekäs: Suomea ei saa jät­tää Titanicin matkus­ta­jak­si, JOS uppoami­nen on toden­näköis­in­tä ja kyse on enää vain siitä, kuka ennät­tää vara­ta pelastusveneen.

    On vas­tu­u­ton­ta jäädä odot­ta­maan, että pros­essin aloit­taa jokin toinen maa, jos siltä ker­ran ei väl­tytä: Upotaan yhdessä, sol­i­daaris­es­ti? Ketä se auttaisi?
    Niin ei saa tapahtua.

  105. – Mut­ta, Soinia voi kyl­lä syyt­tää siitä, että hän huutelul­laan sai aikaan sen, että Suomen hal­li­tuk­selle uhkaa jäädä mus­ta pekka neu­vot­teluis­sa. Suomen sisäi­nen puolue­poli­it­ti­nen paine jota Soi­ni on osaltaan tuot­ta­mas­sa, vaikeut­taa neu­vot­telu­asemia tilanteessa, jos­sa kaikil­la on her­mo kireäl­lä. Tämä antaa muille lois­ta­van mah­dol­lisu­u­den heit­tää han­skat tiski­in ja syyt­tää Suomen hal­li­tus­ta hom­man epäon­nis­tu­mis­es­ta. Mut­ta ehkäpä Soinia ei voi syyt­tää kokon­aan, kyl­lä Urpi­laises­sakin on vikansa. 

    Vielä ennen Suomen vaale­ja, Eurokri­it­tisiä ja EVM:ää kri­ti­soivia uutisia tuli paljon Sak­sas­ta. Nytkin niitä äänen­pain­o­ja on, suurin osa ei ole niinkään Euro­jär­jestelmää vas­taan kuin bailout-paket­te­ja vas­taan. Julk­isu­us ei kuitenkaan noteer­aa näitä, kos­ka Merkel ja kump­pan­it pitävät huolen että poli­it­tises­sa keskustelus­sa ei ole liikaa kri­it­tistä äänen­sävyä, eikä Eurosta eroamis­es­ta puhuta. Suomes­sa siitä puhutaan. 

    Minus­ta Osmokin kyl­lä tässä kävelee vähän heikoil­la jäil­lä. Lehdet jo rapor­toi­vat, että Soin­in­vaara on menet­tänyt toivon­sa Euron suh­teen. Voi olla, että tämä blogikir­joi­tus jo yksinään pudot­ti Euron kurssia dol­lar­ia vas­taan pros­entin osia. Elämme mie­lenki­in­toisia aiko­ja. Valitettavasti.

    Hei Tiedemies: Tarvi­taanko demokra­ti­as­sa miel­stäsi oppo­si­tio­ta, vai halu­atko demokra­ti­as­ta eroon? (Se on muo­tia nykyisin.) 

    Minus­ta mei­dän demokra­ti­as­samme on jotakin pahasti vial­la, kun hal­li­tuk­seen “mah­tu­miselle” ei ole enää oikein minkään­laisia kri­teere­jä, vaan “kaik­ki käy”. 

    Toisek­si: Sak­salainen media on itsel­läni päivit­täisessä käytössä ( netitse )- varsinkin Frank­furter All­ge­maine ja Zeit — enkä huo­maa minkään­laista “kri­it­tisyys­va­jet­ta”, koali­tio­hal­li­tuk­ses­ta huoli­mat­ta. Mitä euro­jär­jestelmän epäon­nis­tu­miseen tulee, Der Spiegelil­lä oli muu­ta­ma kuukausi sit­ten kan­siku­va­jut­tu sen syistä — euron syn­ty­his­to­ri­as­ta alkaen.

  106. Euro kri­isiä on käsitel­ty vain rahoi­tus­markki­noiden kri­is­inä ja toimen­piteet on tehty sen mukaan. Rahoi­tus­markki­noiden kri­isi Euroopas­sa pitkälle reaal­i­talouden kri­isi eli meil­lä on liian vähän työ­paikko­ja. Mitkään toimen­piteet eivät lisää työ­paikko­ja vaan aja­vat taloudet kur­jis­tus­maiskier­teeseen. Mik­si työ­paikat ovat hävin­neet, on pitkälle val­u­ut­takurssipoli­ti­ikan syytä eli Euro on vapaasti vai­hdet­ta­va val­u­ut­ta, kun esim. Kiinan val­u­ut­ta on val­tion säätelemä. Tämä on pitänyt Kiinan talouden kil­pailukykyisenä ver­rat­tuna Eurooppaan.
    Nykyisel­lä ratkaisumallil­la päädymme Euron hajoamiseen (vahinko). Valitet­tavasti poli­itikot, jot­ka yrit­tävät pelas­taa Euron, niin tuhoa­vat samal­la. valitet­tavasti olen huo­man­nut, että suurin osa poli­itikoista ja min­is­tereistä eivät ymmär­rä talouden kokonaiskuvaa.

  107. Kupla se on Suomes­sakin, nimit­täin korkoku­pla eli alhaiseen korko­ta­soon tuu­dit­tau­tunut ja sopeu­tunut yhteiskun­ta. Lainan korot ovat luon­not­toman alhaiset.

  108. Vierail­i­ja:
    http://kaikkeus.dy.fi/maailma/aineistot/velkataakka-sisus.html

    http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2002/01/15/pienet-jaavatvapaakaupassa-suurten-jalkoihin/200229050/12

    Ulkolin­jan doku­men­tis­sa kri­ti­soiti­in kehi­tys­maid­en ja teol­lisu­us­maid­en suhdet­ta yleis­es­ti. IMF:ää ja Maail­man­pankkia kiitelti­inkin välil­lä, mut­ta annet­ti­in ymmärtää, että tilanne on silti epäoikeudenmukainen.

    Talouss­sanomien artikkei haukkui WTO:ta, IMF:ää ja Maail­man­pankkia, mut­ta myös EU:ta. (Myös EU:n kri­is­in­hoi­dos­sa koroste­taan tarvet­ta vahvis­taa EU:ta kil­pailus­sa muu­ta maail­maa vas­taan. Ja mielestäni EU ajaa aika vah­vasti (artikke­lis­sa mainit­tuun tapaan) suurimpi­en yri­tys­ten etuja.)

    Olen kri­ti­ikin yleis­lin­jauk­sista samaa mieltä, vaikkakaan en kaik­ista esite­ty­istä yksi­tyisko­hdista. Kehi­tys­maid­en talous ei toi­mi vieläkään hyvin. (Ei tosin toi­mi hyväksyt­tävästi teol­lisu­us­mais­sakaan, eri syistä.) Ilmeis­es­ti keitys­mais­sa on tapah­tunut paran­nuk­sia, mut­ta samaan aikaan myös huonon­nuk­sia yhä tehos­tu­van globaalin talouden puris­tuk­ses­sa. Toden­näköistä on, että pros­es­sia vetävät teol­lisu­us­maat tar­joa­vat jatkos­sakin omia teol­lisu­us- ja ulko­maankaup­pave­toisia resepte­jään kehi­tys­maille liiankin innokkaasti.

    IMF ja teol­lisu­us­maat yleis­es­ti eivät siis toi­mi moit­teet­tomasti, tai edes vält­tävästi, kun asi­aa kat­soo kehi­tys­maid­en asukkaiden kannal­ta. Mut­ta ei kukaan tain­nut ehdot­taa IMF-tyylisen kri­is­in­hallinta­jär­jestelmän purkamistakaan.

    Pidän noista ongelmista huoli­mat­ta IMF-tyylistä selkeästi raamitet­tua kri­is­in­hoitoa parem­pana kuin EU:n nyt har­ras­ta­maa “vapaa­ta poli­tikoin­tia”. Euroopan kri­is­in­hoi­dosa nuo kehi­tys­maid­en kohdal­la maini­tut kor­rup­tio- ja paikallisen talouden ongel­mat ovat vähäisempiäkin.

    IMF:n ja Maail­man­pankin kohdal­la kan­natan velko­jen kohtu­ullis­tamiseen ja kor­rup­tion kitkemiseen tähtäävän lin­ja­muu­tok­sen jatkamista. Ne voisi­vat myös läh­estyä asi­aa entistä enem­män kehi­tys­maid­en (ei niiden johta­jien) ja niiden kansalais­ten intres­seistä käsin. Pelkkä kyky velko­jen takaisin­mak­su­un ei riitä, vaan kohtu­us toteu­tuu vain, jos samaan aikaan myös kansalaisen ase­ma jotenkin para­nee (muuten hei­dän voi kat­soa ole­van velkaorjuudessa).

  109. Osmo Soin­in­vaara: Onhan USA:kin pystynyt rahoit­ta­maan aivan törkeän suur­fen ali­jäämän inflatoimalla

    USA onnis­tuu tässä sik­si, että öljykaup­paa käy­dään dol­lareis­sa. Dol­lar­in arvon voimakaskaan heiken­tymi­nen ei lisää USA:n ener­gian­hank­in­nan kus­tan­nuk­sia. Jos taas euron arvo alenisi val­tavasti, öljyn han­k­in­ta kävisi huimasti kalliimmaksi.

    1. Heik­ki
      Tai­dat uskooa rahail­lu­u­sioon? (kts. wikipedia)
      En ole asi­aa kun­nol­la tutk­in­ut, mut­ta minus­ta on näyt­tänyt siltä, että euron ja dol­lar­in vai­h­to­suh­teen muuttues­sa öljyn hin­ta on seu­ran­nut enem­män euroa.

  110. H.H., min­un kom­ment­ti­ni sisältämä nimit­te­ly on kyl­lä aika kesyä siihen ver­rat­tuna miten Soi­ni ihan val­ta­me­di­as­sa puhuu poli­it­ti­sista vas­tus­ta­jis­taan. Ainakaan en käytä kirosanoja.

    Pop­ulisti­nen huutelu ja sitä seu­raa­va pani­ikkireagoin­ti on demokra­ti­aa samal­la lail­la kuin lynkkaus­posse on oikeu­den jakamista. Onhan se, mut­ta ei se nyt ihan ole sitä mitä sanal­la useim­mat tarkoit­ta­vat. Myöskään se, että on eri mieltä jonkun kanssa, ei ole kyl­lä sama asia kuin etteikö toisil­la olisi oikeut­ta mielip­iteisi­in. Kyl­lä ihmisil­lä on oikeus hölmötkin mielip­i­teet tuo­da esi­in. Niiden kri­ti­soimi­nen on kuitenkin aivan yhtä lail­la sallittua.

    Tätäkään en per­supop­ulis­mis­sa oikein ole ymmärtänyt. Ok, onhan hei­dän sanan­va­paut­taan rajoitet­tu jois­sain asiois­sa. Mut­ta kun nyt esitetään sit­ten että sanan­va­paus onkin sitä että pitäisi vielä olla samaa mieltä?? Ja jos ei ole niin sit­ten on taas tais­to­lainen­so­sisal­is­tipunav­i­hermokut­ta­ja? Höpön höpön.

  111. Osmo Soin­in­vaara: Ei se nyt ihan noin mene. Jokainen uusi lainaa­ja, vaik­ka ensisi­jainen, helpot­taa van­ho­jen tilan­net­ta ver­rat­tuna siihen, ettei tämä uusi lainaa­ja lainaisi.

    Ei kai sen­tään. Kat­so­taan jotain esimerkkiä. Olkoon lainaa­ja A, joka lainaa vuon­na 2010 Espan­jalle 30 vuo­den mit­taista lainaa miljoona euroa. Ja olkoon lainaa­ja B, joka lainaa vuo­den 2012 eloku­us­sa (eli lähi­t­ule­vaisu­udessa) Espan­jalle vaikka­pa miljoona euroa. Ja olkoon lainaa­ja IMF, joka lainaa vaikka­pa vuon­na 2013 Espan­jalle 50 mil­jar­dia euroa, ensisi­jaisu­use­hdol­la. Mil­lä tavoin tuo IMF:n laina helpot­taa van­ho­jen lainaa­jien tilannetta?

    Espan­jan mak­suhäir­iön lisälaina estää tai siirtää eteen­päin. Mut­ta samaan aikaan se saat­taa mah­dol­lis­taa entistä suurem­man lisävelka­an­tu­misen vuo­teen 2040 tai 2042 men­nessä, ja siis yhä pienem­män odotusar­von takaisin saatavalle sum­malle. Takaisin­mak­sun ajanko­hta­han vas­ta on ratkai­se­va velko­jien kannal­ta (kun­han korko­ja mak­se­taan myös väliaikana).

    Sel­l­aisen van­han velko­jan kannal­ta lisäve­lan saami­nen (vaik­ka sit­ten ensisi­jaise­na) on etu, jon­ka vel­ka on lähi­aikoina erään­tymässä. Mut­ta pitkän ajan päässä vas­ta velko­van kannal­ta olisi tärkein­tä, että maa saa pitkäjän­teis­es­ti talouten­sa kun­toon. Sen kannal­ta uudet lainat saat­ta­vat tehdä asioiden kun­toon lait­tamisen pitkit­tämisen yhä helpommaksi.

  112. ”Varara­has­to” kateissa

    Poli­isi toi­mi ker­ran asun­to-osakey­htiön tilin­tarkas­ta­jana ja halusi laskea taseessa näkyvän varara­has­ton. Kun raho­ja ei löy­tynyt hän alkoi ihme­tel­lä asiaa. 

    Osmo S. ilmoit­ti Ylen päivän kas­vo haas­tat­telus­sa, että Espan­jan pankeille ”omana pääo­mana annetut rahat eivät sieltä häviä seu­raavs­sa sekun­nis­sa.” Tämä on kuulem­ma eri asia kuin velkarahoitus.
    Mitenkähän on? Ovatko­han ihan perusasi­at epäselviä. 

    Omana pääo­mana taseeseen kir­jatut eurot ovat taseen vas­taavaa-puolel­la pankin muiden raho­jen seassa niin kauan kuin ovat eli ne voi käyt­tää lain­o­jen mak­su­un vaik­ka seu­raa­vana päivänä. . Kir­jaus omaan pääo­maan ei niitä sido mil­lään lail­la ja niiden pysyvyyt­tä pankissa varmista.

Vastaa käyttäjälle Dr. Istaban Mulbar Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.