Gdansk – Elblag

4.7.2012 · Aihe: Pyöräily 

 

Aamulla katselin vähän Gdanskia ennen kuin lähdin sitten polkemaan. Autojen ikkunoissa näkyi yhä pieniä Puolan lippuja. Kysyin tähän selitystä hotellissa. Kyse oli jalkapallosta. Puola nyt ei finaaliin saakka ihan päässyt, mutta eilen kenties juhlittiin sitä, että puolalaisten mielestä Puolan olisi pitänyt päästä. Nyt varmaankin juhlittiin Puolaa kisojen moraalisena voittajana. Oikeasti kuulemma juhlittiin jaettua kisaisännyyttä.
Gdansk näytti hienolta. Hieno saavutus puolalaisilta, sillä kaupunki oli kai sodan jälkeen aika raunioina. Sääliksi kävi Puolaa, sillä he olivat täysin sijaiskärsijöitä Neuvostoliiton ja Saksan välisessä sodassa.
Olisi varmaankin ollut jokin toimiva reitti ulos kaupungista, mutta minun reittini oli aluksi yhtä tuskaa. Ajoin päätietä Gdansk –Varsova, jossa välillä sai ajaa autotiellä ja välillä ei saanut, vaan piti mennä huonolle pyörätielle. Tähän tuhrautui paljon aikaa. Oli hermo mennä. Lopulta tie parani, metrin leveä piennar oli unelmien täyttymys, mutta raskaiden ajoneuvojen dieselmoottorien säädöt eivät parantuneet. Kymmenen kilometrin jälkeen päätin lähteä seikkailemaan pikkuteille. Hyvä päätös, sillä ne olivat ihan ajokelpoisia. Olin aktiivisesti päättänyt, että en käynnistä matkan nauhoitusta ennen kuin oikeasti lähden Gdanskista, mutta tietysti passiivisesti unohdin, kun lopulta lähdin. Yllä olevasta kuvasta puuttuu noin 13 kilometriä juuri sitä tuskien taivalta.
Matka sujui kovin hitaasti. Reppu ja yli kymmenen kiloa ylimääräistä painoa hidastavat yllättävän paljon. Ehkä se johtuu siitä, ettei maantiepyörää ole suunniteltu tavaravaunuksi.

Reitille osui lossikin. Joen yli mentiin niin, että ihan lossin näköiseen lauttaa kiinnitettiin moottorialus, joka työnsi lossia eteenpäin. Toimii se toki noinkin, mutta eikö olisi tullut edullisemmaksi laittaa lossiin moottori ja ohjauslaitteet kuin rakentaa iso kajuutallinen vene. Meillä tällaiset lossit ovat ilmaisia, mutta täällä se maksoi 5 slotia eli runsaan euron. Sitten kun tähän tulee joskus silta, asukkaat pääsevät yli paitsi nopeammin myös ilmaiseksi. Huonompi palvelu on maksullista, parempi ilmainen?

Välillä oikaisin vähän vielä pienemmän tien kautta. Sen päällyste oli aivan kelvoton. Tätä riesaa kesti onneksi vain yhdeksän kilometriä.

Alun perin lounaspaikaksi suunniteltuun Elblagiin tulin vasta neljän maissa. Aikomukseni oli jatkaa eteenpäin, mutta päätin pistäytyä turisti-infossa kysymässä, onko edessäpäin oikeasti hotelleja, vai väittääkö Nokian kartta vain niin. Tursti-infoa ei löytynyt mitenkään. Jokin englantilainen pariskunta yritti etsiä samaa. Todennäköisesti ”turisti-info” oli erään talon edessä oleva tietokoneruutu, joka tosin ei ollut päällä.

Lähdin polkemaan eteenpäin. Viiden kilometrin jälkeen tuli levähdyspaikka, jossa päätin selvittää hotelliongelmaa ihan tosissani. Parinkymmenen kilometrin päässä oleva ”hotelli” ei nimestä päätellen ehkä ollut hotelli lainkaan (Dom) eikä kartta ei antanut sille puhelinnumeroa. Dom Paslek johdatti netissä kiinteistönvälittäjälle. Halusin vain nukkua yöni, en ostaa taloa.

Seuraavaan hotelliin oli puhelinnumero, mutta sieltä vastaisi nauhoitettu viesti, josta en puutteellisen puolan kielen taitoni vuoksi saanut selvää. Suunnitelmani ei näyttänyt oikein toteutuskelpoiselta. Tulin järkiini ja palasin Elblagiin, löysin ihan mukavan hotellin ja kävin syömässä.

Paikalliseen kirkkoon oli ilmeisesti 1940-luvun maailmanmestaruuskisojen jälkeen rakennettu osa uudestaan, varmaankin vanhojen piirustusten mukaan, mutta ei se näyttänyt samalta. Puuttuuko ajan patina vai onko nykyaikainen rakennustapa vain liian steriiliä?

Kommentit

5 Vastausta artikkeliin “Gdansk – Elblag”

  1. spottu kirjoitti 4.7.2012 kello 9:44

    Puuttuuko ajan patina vai onko nykyaikainen rakennustapa vain liisä steriiliä?

    Ruukintiilellä pääsee pitkälle, sen rinnalla tavallinen julkisivutiili vaikuttaa toivottoman teolliselta ja muoviselta.

    Päälle muutama sata vuotta patinaa niin lopputulos alkaa olla kelvollinen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Koditon kirjoitti 4.7.2012 kello 10:02

    Osmo hyvä: todellinen lossi antaa taatusti parempaa palvelua kuin olematon silta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Esa kirjoitti 4.7.2012 kello 11:36

    Joo, puolalaiset olivat ehkä sijaiskärsijöitä, mutta muistetaan kuitenkin, että ennen viimeisintä sotaa Gdansk ei ollut osa Puolaa. Toisaalta Puolaan kuului alueita Ukrainasta, Valko-Venäjästä ja Liettuasta, Vilna mukaanlukien.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Danzigin_vapaakaupunki
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Curzonin_linja

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Ami Tohti kirjoitti 5.7.2012 kello 10:16

    Esa jo ehtikin huomauttaa, että Gdnaskin eli Danzigin, tuon liki tuhatvuotisen saksalaiskaupungin kohdalla ei voi puhua Puolan kärsimyksistä Toisessa maailmansodassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Juha Tretjakov kirjoitti 5.7.2012 kello 15:02

    Ajelin itse osittain samaa reittiä kesällä 2001. Silloin Wisla-joki tulvi niin paljon, että tuo Osmon mainitsema lossin ylityspaikka oli niin pahasti veden vallassa, että vettä oli tiellä metrikaupalla eivätkä ajoneuvot päässeet rantaan asti. Tai jos ajatteli rantaviivan kannalta, lossi ei päässyt rantaan saakka, kun ajoradalla on niin matalaa…

    Reitti täytyi kiertää reilusti etelämpää, jossa oli tarpeeksi korkea silta. Ajoimme tuonne särkälle saakka (Krynica Morska), ja sieltä pääsi laivakyydissä keskelle Elblagia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus