Hesarin oudot uutiskriteerit

Eilen klo 12:17 Helsin­gin Sanomat julka­isi net­tile­ht­en­sä ykkö­suutise­na tiedon, että enti­nen demarikansane­dus­ta­ja Susan­na Rahko­nen on blo­gis­saan ilmoit­tanut siir­tyvän­sä vihreisiin.

Klo 13:30 uuti­nen oli kadon­nut etu­sivul­ta kokon­aan. Hake­mal­la se löy­tyi ja löy­tyy vieläkin, jos osaa etsiä. Tämän päivän paperiver­sios­ta tieto puut­tuu kokon­aan. Mitä ihmettä? Eikö entisen kansane­dus­ta­jan puolue­vai­h­dos muka ylitä uutiskyn­nys­tä? Yleen­sä rapor­toidaan var­aval­tu­utet­tu­jenkin loikat.

Olen hyvin ilah­tunut Susan­na Rahkosen tulosta vihreisi­in. Olen oppin­ut tun­temaan hänet hyvin myön­teisenä kansanedustajana.

Rahkosen blogikir­joi­tus kan­nat­taa lukea lop­pu­un saak­ka.  Hän viit­taa siinä kir­jaani Vihreä poli­ti­ik­ka taval­la, joka saa min­ut ihmettelemään, miten saisin kor­jatuk­si kir­jas­tani julk­isu­u­teen tul­lut­ta kovin outoa kuvaa.

 

52 vastausta artikkeliin “Hesarin oudot uutiskriteerit”

  1. Kan­nat­taa var­maan panos­taa otsikoi­hin, kun nyky­toimit­ta­jat tun­tu­vat näkevän vain ne ja kir­joit­ta­van omista lähtöko­hdis­taan lop­ut ohjaillen sanomaa omi­in suuntiinsa.

    Ker­tonee tuokin keskustelun vähyy­destä ja blokeista myös vihrei­den sisäl­lä, kun jo ennen kir­jan ulostu­loa kaikil­la tun­tui ole­van vah­va mielipi­de asi­as­ta muu­ta­man otsak­keen takia ja puolue oli jo mon­en mielestä myynyt sielunsa. 

    Ja kaik­ki yhden ihmisen kom­ment­te­jen takia, joka ei tai­da olla puolueessa mis­sään viral­lises­sa johtoase­mas­sa. Näin siinä sit­ten käy, kun hier­arkia ei toi­mi ja johto ei pidä rotia. Hiiret hyp­pii pöy­dil­lä ja kukaan ei tiedä kuka on kissa talos­sa, jol­ta kysyä viral­lista linjaa.

    Tai sit­ten toimit­ta­jille on täysin vieras aja­tus, että puolueen ei tarvitse olla rak­en­teeltaan per­in­teinen komp­pa­nia, jos­sa yksi pitää kaik­ki narut käsis­sään ja juok­sut­taa mui­ta. Mihin var­maan Rahko­nenkin osaltaan viittaa.

  2. Hesarin uutiskri­teer­it sekoa­vat pohdit­taes­sa miten moni blo­gisti nousee ehdolle Aatos Erkon perin­nön jatkajana. 

    Kenen olka­päähän Erk­ki Tuomio­ja tur­vaa halutes­saan tietää mitä suomenkieli­nen kansa todel­la ajattelee? 

    Kan­nuk­sen Kennedy on jo saanut virkava­paut­ta Nokiasta.

  3. Eihän Suomen suurim­pana demar­ile­ht­enä Hesari voi demarikansane­dus­ta­jan puolueloikkaus­ta uuti­soi­da. Joku roti­han siinä pitää olla. Hesari on vuosia väit­tänyt ker­to­vansa mitä maas­sa tapah­tuu. Medi­aa seu­ran­neet tietävät että Hesari osaa hyvin taitavasti vali­ta myös aiheet joista se vaike­nee. Perus­suo­ma­laisen kansane­dus­ra­jan loikkaus olisi var­masti pääuu­ti­nen vaik­ka kuin­ka pitkään.

  4. Rahkosen blogikir­joi­tus kan­nat­taa lukea lop­pu­un saakka.

    Tosi­aan:
    Siir­ryn siis vihreisi­in, kos­ka olen hie­man hippeilevä aka­teem­i­nen nainen pääkaupunkiseudul­ta.

    Ei tai­da tuo­da uusia äänestäjiä.

  5. Onko jollekin uuti­nen, että HS on SDP:n pää-äänenkan­nat­ta­ja — pait­si että nuorim­mat toimit­ta­jat ovat muuten vaan yleisen punavihreitä.

  6. Jos joku esit­tää hyvin harkit­tu­ja, rak­en­tavia ehdo­tuk­sia yhteiskun­nan paran­tamisek­si tai omien val­in­to­jen­sa tuek­si, se tun­tuu ole­van liian vaikeaa uuti­soitavak­si. Uuti­s­ar­voa tun­tuu syn­tyvän sille joka haukkuu näitä mielip­iteitä tai muiden tekemisiä. 

    Uutis­ten pain­opiste on liikaa ihmis­ten esit­tämien ennakkolu­u­lo­jen ja rasis­tis­ten kom­ment­tien uuti­soin­nis­sa (taus­ta-ajatuk­se­na — hui, eihän noin saa ajatel­la). Nämä uutiset ovat kuitenkin ilmaista näi­den kon­ser­vati­ivis­ten aja­tusten levit­tämistä ja main­os­ta (esim. per­suille). Lisäk­si ne karkot­ta­vat ajat­tele­via luk­i­joi­ta hesar­il­ta, mikä johtaa luk­i­joista kil­pailu­un yhä iltale­htimäisem­mil­lä teemoil­la ja otsikoilla.

    Demokra­tien kivi­jal­ka on tasa-arvoinen ja yhteiskun­taan rak­en­tavasti suh­tau­tu­va media. Medi­al­la on vas­tuu yhteiskun­nal­lise­na toim­i­jana, kos­ka sil­lä on val­taa tuo­da esi­in, lähet­tää liik­keelle asioista vääriä tai oikei­ta mieliku­via, ja vai­je­ta tietyt teemat kokon­aan. Hesar­il­la on syytä kat­soa peili­in mon­es­sa kohdassa.

    Muuten, olet­teko huo­man­neet, että pienet paikallisle­hdet ovat joskus miel­lyt­täväm­pää, infor­mati­ivisem­paa ja uuti­soin­nin kohdet­ta kun­nioit­tavam­paa luet­tavaa, kos­ka toimit­ta­jat eivät pyri niin paljon analysoimaan ja tuo­maan esille omaa “jumalan” näkemystään.

  7. HS antaa lähtöko­htais­es­ti toimit­ta­jien tehdä jour­nal­is­tiset valin­nat itse. Tämä on johtanut erikoiseen itsesen­su­uri­in. Osa toimit­ta­jista saat­taa olla demarien kan­nat­ta­jia, mut­ta ken­ties vihrei­den kan­nat­ta­jat ovat vihreille jul­mimpia (dis­saa­vat tai haukku­vat), kos­ka heil­lä on niin suuri tarve olla “objek­ti­ivisia” — kor­jaus­li­ike menee vähän överiksi.
    Sama ilmiö päti Aatos Erkon kohdal­la: hän ei puut­tunut jour­nal­is­tisi­in val­in­toi­hin, mut­ta toimit­ta­jat saat­toi­vat toimia sen mukaan, mitä kuvit­te­liv­at pääomis­ta­jan prefer­oivan. Mikä oli ehkä juuri se mitä tämä ei olisi tahtonut.

  8. Valitet­tavasti täy­tyy kom­pa­ta anonyymiä. Ei ole posi­ti­ivi­nen uuti­nen vihrei­den imagolle.

  9. Nyt Hesarin netis­sä onkin sit­ten etu­sivun uuti­nen, että vihreät lois­ta­vat eduskun­nan pos­saoloti­las­ton kärjessä.

    Yksit­täi­sistä kansane­dus­ta­jista eniten pois on ollut Pekka Haav­is­to. Ode on viidentenä.

    Pas­si­ivis­ten äänestäjien kan­nat­taa siis äänestää pas­si­ivisia vihreitä 🙂

    Vihrei­den kan­na­tus on lak­enut, kos­ka S.H. jatkaa ääliömäistä poli­ti­ikan tekoa , Mik­sei hän demon­isoi laivo­jen rikkipäästö­jen sijaan aller­gisoivia siitepö­lyjä ja ryhdy sotaan niitä vas­taan, jos hän ker­ran halu­aa vain ja ain­oas­taan ihmisille ter­veet keuhkot.

    http://tinyurl.com/73m3va2

  10. Heh
    min­un demariys­täväni ovat kyl­lä tiukasti sitä mieltä että HS on nykyään keskusta­lainen lehti jon­ka pää­vas­tus­ta­ja ovat demar­it. Ja muutkin uutiset ovat mys­tis­es­ti kadon­neet hyvin äkkiä.

  11. Olin lukev­inani uutisen tämän päivän — tai eilisen, en ole var­ma — paper­ile­hdestä. Panin merkille. Netistä en voin­ut nähdä, kun en net­tiä ole kat­sonut kah­teen päivään.

  12. Rakastet­tavaa ad homine­mia nim­imerkeiltä anonyy­mi ja tiedemies. Näin todis­tat­te ole­vanne valmi­it yhden virk­keen perus­teel­la arvioimaan (ja tuomit­se­maan) koko ihmisen ja hänen aja­tusten­sa arvon, ette muu­ta. Se on merk­ki ennen kaikkea kapeakat­seisu­ud­es­ta, ei älyn säihkeestä.

    Pojat, tai tytöt, jos minä tuomit­sisin tei­dät noin kevyin perustein, teil­lä ei olisi mitään mah­dol­lisuuk­sia. Muutenkin suh­taudun suurel­la varauk­sel­la ihmisen kyky­jen arvioin­ti­in vaik­ka nyt hänen olete­tun elämän­tyylin­sä perusteella.

    Nämä ovat ad hominem ‑argu­men­taa­tion peru­songelmia, enkä aina jak­sa ymmärtää, kuin­ka usein niihin tääl­läkin tör­mää. On kysyt­tävä, onko kyse piit­taa­mat­tomas­ta ymmärtämät­tömyy­destä vai tarkoituk­sel­lis­es­ta pahan­suop­u­ud­es­ta. Rasit­tavaa se joka tapauk­ses­sa on kenelle tahansa, joka halu­aisi käy­dä asial­lista poli­it­tista keskustelua.

    Mitä tulee itse asi­aan, Susan­na Rahko­nen esit­tää jo tuos­sa yhdessä blogikir­joituk­ses­saan kirkas­ta pohd­in­taa omas­ta iden­ti­teetistään ja arvois­taan. Jos sen vaivau­tuu luke­maan rak­en­taval­la otteel­la, siitä saa kyl­lä huo­mat­tavasti parem­piakin perustei­ta asian arvioin­ti­in, kuin mihin maini­tut nim­imerk­it kykenivät.

    Se, että henkilön julkiku­va (“44-vuo­tias aka­teem­i­nen nainen”, “hie­man epäi­lyt­tävät elämän­ta­vat”) ei sovi johonkin kom­men­toi­jan aset­ta­maan ideaali­in, ei ker­ro vielä mitään siitä, mitä henkilö lop­ul­ta tuo tai ei tuo Vihreille tai niiden “imagolle”. Jotain tasoa kom­ment­tei­hin, please.

    Uteliaisu­ud­es­ta, onko tiedemies sama henkilö kuin Tiedemies, vai onko kyseessä joku muu?

    Ja kuin­ka moni anonyymiä peukut­tanut muuten luki edes tuos­ta blogikir­joituk­ses­ta jotain muu­takin kuin vain val­i­tun lainauksen?

  13. Kuin­ka kauan me suo­ma­laiset jak­se­taan haukkua toisi­amme ja eri­tyis­es­ti niitä, jot­ka tekevät jotakin? (viit­taan määritelmän hipah­ta­va aiheut­tami­in arvioi­hin yllä, mut­ta ilmiö on yleinen) — Ja osa medi­as­ta pyörii tämän haukku­misen ruokkijoina.
    Yhteiskun­ta ja maail­ma eivät kestä enää kauan tuol­laista asen­net­ta, eivätkä kestä nekään, jot­ka yrit­tävät tehdä jotakin. Se on niin turhaut­tavaa ja loukkaavaa.
    Tiedän kyl­lä, että kyse on haukku­jas­sa syn­tyvästä tor­juntareak­tios­ta tai kateud­es­ta tai sit­ten vain mukakri­it­tis­es­tä tavas­ta läh­estyä asioita.
    Mei­dän pitää arvostaa ja kan­nus­taa niitä, jot­ka tekevät ja sono­vat jotakin entistä parem­pi­in tulok­si­in. Mei­dän pitää miet­tiä miten jonkun san­omista voisi paran­taa tai kor­ja­ta, eikä etsiä kohtia joil­la voi lyödä tai saivarrella.
    Riite­ly ja tois­t­en haukku­mi­nen on van­hanaikaista! Puolueet ja ihmiset täy­den­tävät toisi­aan — onko kenellekään tul­lut mieleen?

  14. Amatööri:
    Rakastet­tavaa ad homine­mia nim­imerkeiltä anonyy­mi ja tiedemies. 

    Jos Osmo avaa keskustelun Suasan­na Rahkos­es­ta, niin kai sit­ten muutkin saa­vat keskustel­la Susan­na Rahkos­es­ta? Hesari ei olisi uuti­soin­ut tän­mänkään ver­taa, eikä Osmo olisi olet­tanut hei­dän uuti­soi­neen tapaus­ta “Kes­ki-ikäi­nen nainen siir­tyi demareista vihreisiin”.

  15. Kyseessä on sama henkilö (tiedemies ja Tiedemies).

    Niinkauan kun poli­ti­ikas­sa tärkein­tä on tul­la val­i­tuk­si ja antaa itses­tään tarkoituk­sen­mukainen kuva, ima­go on aivan keskeisessä roolis­sa. Olen itsekin nuorem­pana ollut jonkin­lainen “hip­pi”, ja hen­keen ja vereen Vihreä. Koke­muk­seni perus­teel­la valitet­tavasti on vaikea kek­siä sulkeu­tuneem­paa men­tal­i­teet­tia älyl­lis­es­ti kuin Rahkosen profi­ili noin yleen­sä näyt­täisi ennustavan. 

    Rahko­nen voi tietenkin itse olla poikkeus tästä, mut­ta kir­joituk­sen perus­teel­la hän pyrkii sig­naloimaan juuri niitä asioi­ta jot­ka Vihreistä min­ut sai­vat irtau­tu­maan. Jos nyt saan arva­ta( ja näis­säkin voin hyvin olla väärässä, ima­go on se mis­tä puhun ): Rahko­nen vas­tus­ta­nee ydin­voimaa, argu­ment­teina onnet­to­muudet ja ydin­jäte. Hänen kan­tansa tek­i­jänoikeuk­si­in lie­nee “taiteil­i­joiden edut tur­vat­ta­va parem­min”, fem­i­nis­min koko paket­ti tai ainakin pääosat löy­tynevät, eli naisen euro 80 sent­tiä, jne, tasa-arvoa korostet­ta­neen niin että kaik­ki kan­nustin­vaiku­tuk­set sivu­ute­taan, lisää rahaa yksin­huolta­jille ja köy­hille lap­siper­heille, tuloloukut sivu­ute­taan, jne. Maa­han­muu­ton osalta melko toden­näköis­es­ti “lib­er­aali” eli vas­tus­taa kaiken­laista valikoimista ja seulontaa. 

    Nämä ovat arvauk­sia; ne perus­tu­vat ima­goon. En ole näistä kaik­ista itse kovin huolis­sani, kyl­lä niitä näke­myk­siä poli­ti­ikkaan mah­tuu. Mut­ta niil­lä vain ei min­un mielestäni ole mitään tekemistä vihrey­den kanssa niinkuin itse sen ymmär­rän. Rahkosen loikkaus tekee vihrei­den profi­ilista taas hie­man selkeäm­min täl­laisen. Se on minus­ta vahingollista.

  16. Ei keskeinen ongel­ma näis­sä “hipah­tavis­sa” tms. tyypeis­sä ole aktivis­mi tai se että yritetään tehdä jotain, vaan se mikä tämän aktivis­min aja­vana voimana on. 

    Meil­lä on ikäänkuin kokon­aan väärä poli­it­tisen toimin­nan malli, malli jota en ollenkaan hyväksy, enkä ole ehkä koskaan hyväksynyt tai sit­ten en vain ole joskus nuorem­pana tajun­nut mitä se tarkoit­taa. Se ajaa ihmisiä jot­ka halu­a­vat “muu­tos­ta” tai “posi­ti­ivista voimaa” päätök­sen­tekoon, mikä taas tarkoit­taa että luot­ta­muste­htävi­in pää­tyvät mitä enenevis­sä määrin ne, joil­la on “poli­it­tista tah­toa”. Ikäänkuin tah­toti­la olisi jotain posi­ti­ivista ja hienoa. 

    Poli­ti­ikas­sa ei pitäisi olla kyse tah­dos­ta vaan päätök­sen­teosta epä­var­muu­den val­lites­sa. Tah­to ja nämä arvok­lus­ter­it (oli sit­ten kyse kon­ser­vati­iveista tai hipeistä) aja­vat päätök­sen­tekoon joka perus­tuu var­muu­teen omas­ta oike­as­saolosta ja siitä että poli­ti­ikas­sa ja yhtei­sistä asioista päät­tämisessä on kyse jostain olen­nais­es­ti muus­ta kuin koor­di­naa­tio-ongelmien ratkaisemis­es­ta ja julk­isten resurssien tarkoituk­sen­mukaises­ta hallinnas­ta eli yhteis­maan ongel­man korjaamisesta. 

    Näi­den sijaan esitel­lään imagomielessä arvok­lus­terei­den sig­naale­ja ja standardi-CV:n täytet­tä. Sen­si­jaan että kyse olisi aidos­ta itsere­flek­tios­ta ja omien vahvuuk­sien ja heikkouk­sien tun­nistamis­es­ta, kyse on jonkin­lais­es­ta pais­tat­telus­ta ja paket­ti­in liite­ty­istä signaaleista. 

    Kaiken tämän taakse tietysti kätkey­tyy paljon posi­ti­ivista. Mut­ta jos nyt kat­so­taan Rahkosen ohjel­man­julis­tus­ta, se on hyvin tavanomainen yhdessä asi­as­sa: Siinä puhutaan vain posi­ti­ivi­sista asioista, siis asioista, joi­hin julkisen sek­torin Rahkosen ohjauk­ses­sa pitäisi lait­taa lisää resursse­ja. Lisäk­si on hyvä huo­ma­ta, että ympäristöön ja varsinkaan elävään ympäristöön l. luon­toon liit­tyviä aspek­te­ja ei ole mitenkään muuten mukana kuin taikasanoina “kestävä kehi­tys” ja “kohtu­ulli­nen elämä”. 

    Jos ymmär­rämme poli­ti­ikan jotenkin sel­l­aise­na pros­essi­na, jos­sa puolueet neu­vot­tel­e­vat edus­ta­jien­sa väl­i­tyk­sel­lä (ja näi­den määrään suh­teute­tu­in voima­suhtein) julkisen val­lan käytöstä, niin Rahkosen tulem­i­nen mukaan neu­vot­telupöytään ei paran­na palet­tia. Sem­minkin jos ja kun hän tulol­laan syr­jäyt­tää jonkun muun. 

    Jos tarkaste­len asi­aa mar­gin­aalil­la: Kor­vaa­mal­la jonkun muun Rahkosel­la poli­ti­ikas­sa niin, että hän on seu­raaval­la kier­roksel­la Vihrei­den edus­ta­jana, onko Vihreät tämän jäl­keen enem­män vai vähem­män sel­l­ainen puolue jon­ka kan­nat­ta­ja halu­an olla? Vas­taus on, tämän mieliku­van perus­teel­la, että vähem­män. Entä jos tarkastelemme ihmisiä isom­pana joukkona? Väit­täisin, että mar­gin­aa­li­nen vaiku­tus on mitätön, toden­näköis­es­ti enem­män negati­ivi­nen kuin positiivinen. 

    Metata­sol­la tietysti voi olla hyvä, että Vihreisi­in grav­i­toituu enem­män näitä kaikkea hyvää kaikille tah­tovia hippe­jä. Min­un mielestäni ei, kos­ka sil­loin se, mitä pidän vihreytenä posi­ti­ivises­sa mielessä, hau­tau­tuu näi­den hip­pi­en tah­toti­lan alle. Todet­takoon nyt vielä, että mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että tah­too hyvää kaikille. Ongel­ma on siinä, että kyse on muiden rahoista, joil­la sitä hyvää halu­taan, ja vieläpä niin, että tarkoituk­sen­mukaisu­us jätetään kokon­aan sivu­un. Ikäänkuin tah­donil­maisu resursse­ja tuh­laa­mal­la olisi arvokkaampi kuin asioiden oikeasti korjaaminen. 

    Ja edelleen: Voin olla tietysti ihan väärässä. En ole esimerkik­si vielä ehtinyt lukea Oden kir­jaa, johon Rahko­nenkin viit­taa. Lupaan kir­joit­taa siitä pitkän ja hark­i­tun, vail­la vihreisi­in kohdis­tu­vaa asen­teel­lisu­ut­ta laa­di­tun refer­aatin, kun­han saan kir­jan käsi­i­ni. Jätän avoimek­si mah­dol­lisu­u­den, että Rahko­nen yllät­tää posi­ti­ivis­es­ti. Tois­taisek­si olen pessimisti.

    1. Aika vähäisin havain­oin Tiedemies vetää johtopäätök­siä. Minä tun­nen Rahkosen vuosien ajal­ta eduskun­nas­ta. Käsi­tyk­seni on aivan toinen.

  17. Henkilöko­htainen kon­tak­ti­ni Rahkoseen rajoit­tuu yhteen keskuste­lu­ti­laisu­u­teen minne joskus vuosia sit­ten eksyin, eikä ensim­mäi­nen sana joka tulee mieleen ole hip­pi. Min­ulle jäi vaikutel­ma ihan täyspäis­es­tä ja keskustelukykyis­es­tä vase­malle kallel­laan olev­as­ta sosiaalipoliitikosta.

    Kysyi muis­taak­seni esitelmöivältä ekon­o­mistil­ta, olisko ollut Six­ten Kork­man, asi­a­sisäl­löl­lä mitä näyt­töä siitä on että korkeat rajaaliv­eroas­t­eet (hyvä­tu­loisil­la) laske­vat työhalu­ja. Mikä on ihan hyvä kysymys, ekon­o­mistin vas­taus oli niin kuin yleen­sä teo­ri­aa eikä empiriaa.

    Jos nyt hie­man riv­ien välistä lukee Rahkosen blo­gia, niin arvaan lihavoidun ole­van olen­nainen asia, mut­ta en minä asi­as­ta mitään tiedä.

    SDP:n perusar­vot ovat edelleen hyvät, mut­ta vihrei­den arvot ja toim­intakult­tuuri ovat min­ulle vieläkin paremmat.

  18. Rahko­nen vas­tus­ta­nee ydin­voimaa, argu­ment­teina onnet­to­muudet ja ydin­jäte. Hänen kan­tansa tek­i­jänoikeuk­si­in lie­nee “taiteil­i­joiden edut tur­vat­ta­va parem­min”, fem­i­nis­min koko paket­ti tai ainakin pääosat löy­tynevät, eli
    (pois­tet­tu n riv­iä ennakkolu­u­loista spekulaatiota) 

    Tosi “Tiedemies” tämä, tieteelli­nen meto­di lie­nee nykyään läh­estyä vieras­ta henkilöä täyn­nä ennakkolu­u­lo­ja ja ‑käsi­tyk­siä…

  19. Osmo Soin­in­vaara:
    Aika vähäisin havain­oin Tiedemies vetää johtopäätök­siä. Minä tun­nen Rahkosen vuosien ajal­ta eduskun­nas­ta. Käsi­tyk­seni on aivan toinen.

    Tämähän onkin oikeas­t­aan se pääon­gel­ma: hie­man hippeilevästä pääkaupunkiseu­tu­lais­es­ta nais­es­ta tulee juuri tuol­lainen kuva, jon­ka Tiedemies yllä kuvaa.

    Ehkä vihrei­den pitäisi saa­da rivei­hin­sä muu­ta­ma Eli­na Lep­omä­ki ‑tyyp­pinen pääkaupunkiseu­tu­lainen, niin kuva muut­tuisi ehkä monipuolisemmaksi.

  20. Luit­teko kukaan kom­ment­te­jani? Minä en vetänyt johtopäätök­siäni Rahkos­es­ta, vaan korostin sitä imagoa, jota hänen itseään kuvail­e­va kir­joituk­sen­sa tuo esiin.

    Jos tämä syn­tynyt mieliku­va on väärä — ja korostin use­aan otteeseen, että näin voi hyvinkin olla — sitä suurem­mas­ta PR-ongel­mas­ta tässä Vihreät kär­sivät. Olen enem­män kuin iloinen Vihrei­den puoles­ta, jos olen väärässä. 

    Mut­ta mikä oli min­un kom­ment­ti­ni ydin? Halu­aisin tietää minkä poli­it­tis­ten näke­mys­ten kohdal­ta esit­tämieni arvausten osalta olin oikeas­t­aan väärässä? Kan­nat­taako Rahko­nen ydin­voimaa? Kan­nat­taako hän valikoivam­paa maa­han­muut­toa (kuten vaik­ka Osmo on väläytel­lyt)? Vas­tus­taako hän vaikka­pa sol­i­daarista per­he­p­oli­ti­ikkaa, eli lap­siper­hei­den efek­ti­ivisen pro­gres­sion kiristämistä? Onko Rahkosen mielestä naisen euro 80 sent­tiä vai 130 sent­tiä, vai mitä se on tältä väliltä? (Tämä on suun­nilleen se vai­htelu­väli, johon päädytään lasku­tapo­ja mur­jo­ma­l­la) Kan­nat­taako Rahko­nen tek­i­jänoikeuk­sien kiristämistä vai höllentämistä? 

    Min­un mielip­i­teeni mis­tään näistä (ydin­voimaa ja tek­i­jänoikeu­sia luku­unot­ta­mat­ta) ei ole kovin vah­va, mut­ta sil­lä ei ole kovin suur­ta merk­i­tys­tä kom­ment­tieni yti­men kannal­ta, eli onko Rahkosen loikkauk­sen vaiku­tus posi­ti­ivi­nen vai negati­ivi­nen, eli vahvis­taako se vihreisi­in liitet­tyä negati­ivista imagoa vai tuoko se siihen jotain sel­l­aista rikkaut­ta, joka paran­taa puolueen neu­vot­telu­ase­maa tule­vaisu­udessa? Ja edis­tääkö se vihre­itä arvo­ja niiltä osin kun niitä ei ole (vielä) koplat­tu vasem­mis­to con­tra oikeis­to tai lib­er­aali con­tra konservatiivi-jaotteluihin? 

    Mikään edel­lä san­ot­tu ei saa ainakaan vielä luule­maan voimakkaam­min että vas­taus olisi posi­ti­ivi­nen, mut­ta kuten totesin, olen mielel­läni väärässä. Halu­aisin vain tietää, mik­si ja miten olen väärässä, enkä vain totea­mus­ta, että olen väärässä kos­ka olen ennakkolu­u­loinen. Minä myön­nän että käsi­tyk­seni on ennakkolu­u­loinen, mut­ta ennakkolu­u­lon voi pois­taa kor­vaa­mal­la sen tiedol­la, ei pelkästään sil­lä että toteaa sen ennakkolu­u­lok­si. Jotkut ennakkolu­u­lot kun osoit­tau­tu­vat joskus myös tosiksi.

  21. J P Roos:
    Heh
    min­un demariys­täväni ovat kyl­lä tiukasti sitä mieltä että HS on nykyään keskusta­lainen lehti jon­ka pää­vas­tus­ta­ja ovat demar­it. Ja muutkin uutiset ovat mys­tis­es­ti kadon­neet hyvin äkkiä.

    Olen samaa mieltä. HS kir­joit­taa Urpi­lais­es­ta niin ällöt­tävän posi­ti­ivis­es­ti, että se ei voi jko­htaa muuhun kuin demarien kan­natuk­sen laskuun.

  22. Tiedemies: sitä suurem­mas­ta PR-ongel­mas­ta tässä Vihreät kärsivät.

    Vihreil­lä todel­lakin on todel­la paha PR-ongel­ma ainakin itseni kannal­ta. Itse en mis­sään tapauk­ses­sa hyväksy tahal­lista luon­non pilaamista ja ympäristöä on pyrit­tävä suojelemaan.

    Oma käsi­tyk­seni on, että Vihreät suo­jel­e­vat luon­toa lentämäl­lä pitkin poikin kok­ouk­si­in, tekemäl­lä koti­maisen kil­pailukyvyn kadot­tamisek­si kaiken voita­van, jot­ta teol­lisu­us siir­tyy kehi­tys­mai­hin saas­tut­ta­maan ilman mitään rajoituksia.

    Kun Vihreä kuulee täl­lais­es­ta kri­ti­ik­istä, niin hän korkein­taan tuhah­taa ylim­ielis­es­ti tai haukkuu epäil­i­jän jol­lakin Vihreän puolueen leimakirveellä.

    Mikään asia ei ole muut­tunut siitä kun vaal­i­tap­pi­on jäl­keen tässä blo­gis­sa kir­joitet­ti­in syistä tappioon.

  23. Eli Tiedemiehelle sopii Rahko­nen, joka olisi hänen kanssaan samaa mieltä, mut­ta ei Rahko­nen, joka olisi hänen kanssaan eri mieltä. News at 11.

  24. Rahkos­es­ta en juuri tiedä, mut­ta HS:n pääo­man ja kaverinkaveri ‑ohjauk­ses­sa ole­va lööpi­tys on jo pitkään ollut niin läpinäkyvää, että mikään ei yllätä. Jos halu­aa jotenkin alus­tavasti neu­traale­ja uutisia HS:a voi käyt­tää lähin­nä viide- ja urheiluutisiin.

  25. Voi olla, että Vihrei­den ima­go paran­tu­isi siitä, että puolueeseen liit­tyy lisää kyynisiä maal­la asu­via miehiä, mut­ta kan­nat­taako täl­lä perus­teel­la kuitenkaan vas­tus­taa lievästi hippeile­vien kaupunki­lais­nais­ten pääsyä puolueeseen?

  26. Ei kyse ole siitä mikä min­ulle “sopii”, vaan siitä minkä uskon tai en usko ole­van ns vihreälle poli­ti­ikalle hyväk­si. Usko­muk­ses­sani voi tietysti olla jotain puut­tei­ta tai virheitä. Rahkosen esit­tämä omaku­va esimerkik­si voi antaa min­ulle väärän käsi­tyk­sen hänen vaiku­tuk­ses­taan tai saatan vaik­ka yliarvioi­da sen mis­sä määrin täl­laisen poli­itikkoku­van houkut­telemat äänestäjät ovat jo vihrei­den kan­nat­ta­jia. Tai saatan yliarvioi­da niiden määrää jot­ka muu­toin kan­nat­ta­vat vihre­itä mut­ta koke­vat tämän kuvan negati­ivise­na. Saatan yliarvioi­da loikkauk­sen merk­i­tys­tä demarien ja vihrei­den neu­vot­telu­asemille ja sitä mis­sä määrin “hip­pivi­ha” lisään­tyy ja vaikeut­taa yleen­säkin neu­vot­telu­ja. Jne.

    Omil­la mielip­iteil­läni on kovin vähän merk­i­tys­tä muuten, kuin että niiden kanssa on vaikea olla vihrei­den kan­nat­ta­ja, vaik­ka kuin­ka perustelu­na olisi jotain mikä on viimekädessä ns vihreä arvo. Ja että se on edelleen min­ulle kovin ikävää, vaik­ka olen tämän suh­teen jo oman “suru­työni” tehnyt.

  27. Minä olen saanut tarpeek­seni vihreistä feministinaisista.

    Esimerk­ki:
    Taan­noin vihreäl­lä feministi(oikeus)ministeri Tui­ja Brax­il­la oli mie­lenki­in­toinen näkökul­ma mm. poikien ympärileikkaukseen:

    “Oikeusmin­is­teri Tui­ja Brax korosti, että tyt­tö­jen ja poikien ympärileikkauk­set ovat eri asioi­ta. Siinä mis­sä tyt­tö­jen ympärileikkaus on pahoin­pite­lyä, poikien osalta asia on vaikeampi. 

    “Onko se hoidet­tavis­sa niin, ettei aiheuteta turhaa kipua”, min­is­teri pohti.”

    http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vihreiltä+ei+selvää+kantaa+poikien+ympärileikkaukseen/1135250420416

    - tot­ta moos­es se on hoidet­tavis­sa niin, ettei aiheudu turhaa kipua! Turhaa kipua aiheut­ta­mat­ta voidaan suorit­taa tyt­tö­jenkin ympärileikkaus…

  28. Jokaisel­la lehdel­lä on kri­teerin­sä. Aikaisem­min nuo kri­teer­it oli­vat suo­ma­laisen vaikut­ta­jan Aatos Erkon kri­teer­it. HS:lla oli kasvot.

    Nyt HS:n omis­tus joudut­ti­in sairaiden per­in­tövero­jen takia säätiöimään. Säätiö on yhtä kuin ei kukaan, jol­loin mm. ulko­mainen omis­tus saa lisää pain­oar­voa. Onko ihan var­ma, että type­rä per­in­tövero oli tässäkään tapauk­ses­sa maan etu?

  29. tiedemies: Rahko­nen vas­tus­ta­nee ydin­voimaa, argu­ment­teina onnet­to­muudet ja ydin­jäte. Hänen kan­tansa tek­i­jänoikeuk­si­in lie­nee “taiteil­i­joiden edut tur­vat­ta­va parem­min”, fem­i­nis­min koko paket­ti tai ainakin pääosat löy­tynevät, eli naisen euro 80 sent­tiä, jne, tasa-arvoa korostet­ta­neen niin että kaik­ki kan­nustin­vaiku­tuk­set sivu­ute­taan, lisää rahaa yksin­huolta­jille ja köy­hille lap­siper­heille, tuloloukut sivu­ute­taan, jne. Maa­han­muu­ton osalta melko toden­näköis­es­ti “lib­er­aali” eli vas­tus­taa kaiken­laista valikoimista ja seulontaa. 

    Osmo Soin­in­vaara: Aika vähäisin havain­oin Tiedemies vetää johtopäätök­siä. Minä tun­nen Rahkosen vuosien ajal­ta eduskun­nas­ta. Käsi­tyk­seni on aivan toinen.

    Min­ua tämä jäi nyt hie­man vaivaa­maan. Jos minä tulk­it­sen Osmon kom­mentin kir­jaimel­lis­es­ti, vihreisi­in on juuri liit­tynyt itseään hipah­tavak­si kuvaa­va naishenkilö, joka kan­nat­taa ydin­voimaa, on sitä mieltä, että naiset ovat Suomes­sa kaikin puolin tasa-arvoises­sa ase­mas­sa, vas­tus­taa yksin­huolta­jien ja lap­siper­hei­den ase­man paran­tamista, on tek­i­jänoikeusasiois­sa piraat­tipuolueen lin­joil­la ja maa­han­muut­toa­siois­sa kaveer­aa Hal­la-ahon kanssa. 

    Anteek­si nyt vain, mut­ta tämä kyl­lä kuu­lostaa joulupukin ja ham­maskei­jun kavereilta.

    Ymmär­rän kyl­lä, että vihreät ovat pahasti ris­ti­t­u­lessa. Toisaal­ta huude­taan, että kan­nat­ta­jat häviävät kos­ka ei olla tarpeek­si ide­al­is­tisen vihre­itä ja toisaal­ta, että nykyi­nen liialli­nen ide­al­isti­nen vihreys karkot­taa äänestäjiä.

    Myön­nän, että kuu­lun jälkim­mäiseen porukkaan, ja ehkäpä juuri sik­si Tiedemiehen huomiot ansait­si­si­vat mielestäni hie­man parem­man vasti­neen kuin ad homine­mik­si haukku­misen tai vain totea­muk­sen, että on väärässä. 

    Joko Tiedemies on siis oike­as­sa, ja pitäisi olla mah­dol­lista keskustel­la tuon imagon haitoista ja hyvistä puolista. Tai Tiedemies on väärässä, ja Osmon pitäisi rum­mut­taa “oman” vihreän puolueen “osas­ton­sa” vahvistumisesta.

    1. En tunne Susan­na Rahkosen kaikkia mielip­iteitä. Ihmettelin vain Tiedemiehen tieteel­listä meto­dia vetää pitkälle meneviä johtopäätök­siä varsin pien­estä empi­iris­es­tä aineistosta.

  30. Mielestäni jokaisen sel­l­aisen demarin, jon­ka mis­siona ei ole tiet­ty­jen ryh­mien saavutet­tu­jen etuoikeuk­sien puo­lus­t­a­mi­nen, pitäisi loika­ta vihreisi­in. Tämäkin tapaus on sik­si siis sinän­sä posi­ti­ivi­nen, mut­ta toivoisin että loikkauk­set alka­isi­vat muus­ta laidas­ta kuin siitä, joka kir­joit­telee tällaisia:

    “Lisäk­si Ruot­sis­sa on kaiken­laisia fem­i­nis­tisiä puolue­vir­i­tyk­siä. Nytkin siel­lä on vaaleis­sa fem­i­nisti­nen lista Fi, jon­ka isku­lauseet ovat tasoa: “Miehet on siko­ja”. Vaikken olekaan lauseesta 100 pros­ent­tis­es­ti samaa mieltä, slo­ganeis­sa on kieltämät­tä munaa. En silti ajatel­lut perus­taa Suomeen vas­taavaa. Jos me vaik­ka ennen sitä yrit­täisimme Eero Heinälu­o­man kanssa fik­sa­ta asioi­ta kuntoon.”

    http://susannarahkosenvanhablogi.blogspot.fi/2009/09/poliittiseksi-pakolaiseksi-ruotsiin.html

    En äänestäisi ihmistä, joka on edes 30%:stikin sitä mieltä, että olen sika sukupuoleni täh­den. Sen ver­ran on korskeaa miehistä ylpeyt­tä minus­sakin, saake­li ja himpskatti!

    Jos ihmi­nen itse kut­suu itseään “hippeileväk­si” tai vaik­ka “lihaa syöväk­si het­eromiehek­si”, hänen mielip­iteistään voi kyl­lä melko luotet­tavasti päätel­lä yhtä sun toista, kos­ka täl­laiset iden­ti­teet­tikysymyk­set ovat pin­nan alla mon­imutkaisia ja kan­ta­vat paljon infor­maa­tio­ta. Kyl­lä minäkin olen mies, het­ero ja syön joskus lihaa, mut­ta en minä mikään “lihaa syövä het­eromies” ole. Tark­istakaa vain blo­gista huviksenne, mon­es­sako asi­as­sa nim­imerk­ki Tiedemies osui oikeaan, kos­ka aika mon­es­sa osui.

    Sitä en kyl­lä ymmär­rä, mik­si vihreisi­in ei muka mah­tu­isi vähän kaiken­laista hiihtäjää. Niin kauan kuin Ruotsin mikrop­uoluei­ta ihaile­via tyyppe­jä ei ole liikaa, ei hei­dän hup­su­tuk­sis­taan mitään hait­takaan ole. Jos olen hei­dän kanssaan samaa mieltä vaik­ka joukkoli­iken­teestä ja raken­nus­poli­ti­ikas­ta, yhteistä poh­jaa on aivan tarpeeksi.

    Ima­go-ongel­ma on tietenkin todel­li­nen, tarvi­taan enem­män lib­er­al­is­mia ja vähem­män pater­nal­is­mia. Äänekäs fem­i­nisti on yleen­sä niin var­ma omas­ta moraalis­es­ta yliv­er­taisu­ud­estaan, että ei edes tun­nista pater­nal­is­mia itsessään. Tämän vuok­si pidän vas­taran­nanki­is­ki Anna Kon­tu­las­ta, vaik­ka vikansa toki hänessäkin.

  31. Jäitä hat­tuun: Minä en mis­sään kohtaa väit­tänyt että johtopäätök­seni oli­si­vat mitenkään tuke­val­la poh­jal­la. Sanoin että epäilen että Rahkosen loikkaus on imagon kannal­ta negati­ivi­nen juttu. 

    Esitin kyl­lä arvauk­sen siitä, mitä Rahkosen mielip­i­teet mielestäni toden­näköisem­min ovat; jos nyt täy­tyy tarken­taa, niin se mitä halusin väit­tää on, että keskimääräis­es­tä suo­ma­lais­es­ta Rahkosen mielipi­de poikkeaa toden­näköisem­min siihen suun­taan kuin omas­sa arvios­sani esitin. Tämä menetelmä ei ole “tieteelli­nen”, vaan puh­das arvaus, jon­ka teen intu­iti­ivis­es­ti. Se voi olla väärä, ja olen sanonut koko ajan että se voi olla väärä. Mut­ta jos se on väärä, niin ei sen väärässäolemisen perustelu voi olla että se on pelkkä arvaus. 

    Itseasi­as­sa se, kuin­ka totu­u­den­mukainen tuo arvauk­seni on, ja se kuin­ka totu­u­den­mukaisek­si sen itse koen, on kuitenkin täysin epäolen­naista, kuten sanoin yllä, kos­ka tarkoituk­se­nani ei ollut muo­dostaa mah­dol­lisim­man infor­moitua mielipi­det­tä tai käsi­tys­tä Rahkosen lin­jauk­sista, vaan esit­tää arvio siitä, minkälainen kuva Rahkos­es­ta muo­dos­tuu keskiver­toäänestäjälle. En usko että Osmo, tai kukaan muukaan tämän luk­i­ja oikeasti kuvit­telee, että tavanomainen äänestäjä esimerkik­si pere­htyy poli­itikko­jen käsi­tyk­si­in syväl­lisem­min kuin mitä tässä esitin, elleivät sit­ten jo valmi­ik­si vakavis­saan hark­itse ko. henkilön äänestämistä.

    Väit­täisin, että harkit­tu­jakin äänestyspäätök­siä tekevätkään eivät pere­hdy jokaiseen ehdokkaaseen kovin tarkkaan. Sen­si­jaan he muo­dosta­vat käsi­tyk­sen­sä puolueesta melko pin­nal­lisen tarkastelun poh­jal­ta. Rahkosen käsi­tyk­si­in pere­htyvät tarkem­min toden­näköis­es­ti a) vihrei­den äänestäjät, joi­ta kiin­nos­taa tämä uusi henkilö ja b) demarien äänestäjät jot­ka ovat äänestäneet tai harkin­neet äänestävän­sä Rahkos­ta jo aiem­min. Lisäk­si tiet­ty vielä ne, jot­ka hake­vat ehdokas­ta ja joi­ta Rahkosen yleisima­go sat­tuu kiinostamaan. 

    Liikku­va äänestäjä liikkuu yleen­sä parhaan tietoni mukaan (ja tämä voi olla väärä tieto: tätä vas­taan esitet­ty argu­ment­ti olisi mielestäni ihan arvokas vas­taväite ana­lyysi­i­ni) kat­soo puoluei­ta ensin aika pin­nal­lis­es­ti ja jos ima­go ei ole liian luo­taan­työn­tävä, pere­htyy muu­tami­in ehdokkaisi­in, mah­dol­lis­es­ti parista kil­pail­ev­as­ta puolueesta. Jos ajatel­laan ihan kyynis­es­ti Vihrei­den näkökul­mas­ta että saa­vatko ne näitä liikku­via äänestäjiä lisää vai vähem­män kun Rahko­nen on loikan­nut, niin epäilen että vaiku­tus on vähäi­nen. Voi olla että jotkut van­hat Rahkosen äänestäjät äänestävät uskol­lisi­na hän­tä, mut­ten olisi tästä kovin vaku­ut­tunut. Veikkaisin, että melko samal­la profi­ilil­la varustet­tu­ja ehdokkai­ta on Vihreis­sä jo muutenkin.

    Mar­gin­aalil­la tietysti tämä voi olla sig­naali, että Demareista voi nyt siir­tyä Vihreisi­in ja että se onnis­tuu. Kysymys on, että jos vasen lai­ta vuo­taa sisään, vuo­taako oikea ulos vähem­män vai enem­män? Voi olla, ettei vuo­da enää paljoa, kos­ka puolue on ajau­tunut vasem­malle viime vuodet. Aika moni 90- ja 2000-luvul­la vihre­itä äänestänyt on ajau­tunut kokoomuk­sen äänestäjäk­si, osoit­tain ehkä liit­tyen mielip­itei­den muut­tumiseen iän myötä. 

    Näyt­tää siltä, että kukaan (muu kuin tcrown, mikä ei yllätä) ei ilmeis­es­ti halua keskustel­la tästä asi­as­ta sen enem­pää. Hyvä, en janku­ta enem­pää, arvauk­seni ja ehdot­ta­mani keskustelu­nai­heet löy­tyvät kyl­lä kommenteistani. 

    Voidaanko edes sopia, että kat­so­taan kun­nal­lis­vaalien jäl­keen tilas­to­ja? Paljonko Rahko­nen saa ääniä, mikä on bal­anssi ja ero edel­lisi­in vaalei­hin, paljonko demar­it saa­vat ääniä. Nämä ovat erit­täin kohi­naisia luku­ja, tietenkin. Sik­si pitää var­maan ottaa jotain kon­trol­limuut­tu­jia, Osmo tilas­toti­eteil­i­jänä osaisi var­maan suun­nitel­la sopi­van etukäteisen kysymyk­sen, jol­la voitaisi­in edes jotenkin arvioi­da Rahkosen loikkauk­sen vaiku­tus­ta Vihrei­den ja Demarien val­ta­suhteisi­in. Vaik­ka niin, että ver­rataan koko maan voima­suhde­muu­tok­sia, ja ver­rataan muu­tos­ta siel­lä mis­sä Rahko­nen on ehdol­la, ja ver­rataan Rahkosen saami­in ääni­in. Ja palataan sit­ten asiaan. 

    Olen ihan mielel­läni väärässä. Halu­aisin vain että se perustel­laan jotenkin.

  32. J P Roos:
    min­un demariys­täväni ovat kyl­lä tiukasti sitä mieltä että HS on nykyään keskusta­lainen lehti jon­ka pää­vas­tus­ta­ja ovat demar­it. Ja muutkin uutiset ovat mys­tis­es­ti kadon­neet hyvin äkkiä.

    Minus­ta HS ei niinkään ole keskusta­lainen kuin kokoomus­lainen, joka hyökkää mui­ta puoluei­ta vas­taan (demar­it, per­sut, vasurit, vihreät) keskusta­laisen julk­i­sivun takaa.

  33. Kalle: Jokaisel­la lehdel­lä on kri­teerin­sä. Aikaisem­min nuo kri­teer­it oli­vat suo­ma­laisen vaikut­ta­jan Aatos Erkon kriteerit. 

    No, Erkon johtamistapa oli kyl­lä sen ver­ran sfinksimäi­nen, että hänen “kri­teere­itään” täyt­tämään joutunei­den ihmis­ten paris­sa val­lit­si kaikesta päätellen usein melkoinen epä­selvyys siitä, mitä nämä kri­teer­it tarkkaan ottaen ylipään­sä ovat. Kaik­ki taisi­vat arvail­la vähän eri suun­ti­in, osa var­masti parem­min ja osa huonommin.

    Nyt HS:n omis­tus joudut­ti­in sairaiden per­in­tövero­jen takia säätiöimään. Säätiö on yhtä kuin ei kukaan, jol­loin mm. ulko­mainen omis­tus saa lisää pain­oar­voa. Onko ihan var­ma, että type­rä per­in­tövero oli tässäkään tapauk­ses­sa maan etu? 

    Sanoman koko ulko­maalai­somis­tus yhteen­sä on vai­hdel­lut siinä 10 pros­entin molem­min puolin. HEX25-yhtiöistä se on aivan pien­impiä ellei jopa kaikkein pienin. Ne jyrää meitin!

    Tiedemies: Osmo tilas­toti­eteil­i­jänä osaisi var­maan suun­nitel­la sopi­van etukäteisen kysymyk­sen, jol­la voitaisi­in edes jotenkin arvioi­da Rahkosen loikkauk­sen vaiku­tus­ta Vihrei­den ja Demarien val­ta­suhteisi­in. Vaik­ka niin, että ver­rataan koko maan voima­suhde­muu­tok­sia, ja ver­rataan muu­tos­ta siel­lä mis­sä Rahko­nen on ehdol­la, ja ver­rataan Rahkosen saami­in ääniin.Ja palataan sit­ten asiaan. 

    Suure­na empiri­an ja tilas­to­jen ystävänä kan­natan tätä lämpimästi. Erit­täin hyvä idea.

  34. Mikael M.:
    Mielestäni jokaisen sel­l­aisen demarin, jon­ka mis­siona ei ole tiet­ty­jen ryh­mien saavutet­tu­jen etuoikeuk­sien puo­lus­t­a­mi­nen, pitäisi loika­ta vihreisi­in. Tämäkin tapaus on sik­si siis sinän­sä positiivinen

    Mielestäni taas demarien ei ns. kuu­lu olla etuoikeuk­sien puo­lus­ta­jia vaan olla yleis­es­ti ja oikeasti (keskusta)vasemmistolainen puolue. Jos siis näin ajat­tel­e­vat pak­enevat siitä puolueesta, todel­li­nen vasem­mistopoli­ti­ik­ka siir­tyy taka-alalle etenkin kun siis vihreät eivät ota kan­taa oikeis­to-vasem­mis­to ‑akselil­la. Se taas ei ole hyvä asia. Vain selkeästi oikeis­to­laisen, hyvä­tu­loisen henkilön tai elit­ismin kan­nat­ta­jan tulisi iloi­ta tästä kehityksestä.

  35. ympäristön­suo­jelu

    Oma käsi­tyk­seni on, että Vihreät suo­jel­e­vat luon­toa lentämäl­lä pitkin poikin kokouksiin, 

    On hyvä kiin­nit­tää matkus­tamisen ympäristö­vaiku­tuk­si­in huomio­ta. Onko kuitenkaan ihan rehellistä ottaa silmätikuk­si se yksi mat­ka, jon­ka aikana päästöille pyritään sen­tään tekemään jotakin eikä kaikkia niitä, joil­la meinin­ki on että häl­läväliä? Miten kävis­it kan­sain­välisiä ympäristöneu­vot­telu­ja, ircis­sä? Tek­stareil­la? Skypel­lä? Sähkö­pos­titse? Vai eikö kan­sain­välisiä ympäristöneu­vot­telui­ta mielestäsi tarvita? 

    tekemäl­lä koti­maisen kil­pailukyvyn kadot­tamisek­si kaiken voita­van, jot­ta teol­lisu­us siir­tyy kehi­tys­mai­hin saas­tut­ta­maan ilman mitään rajoituksia. 

    Suomen teol­lisu­us­tuotan­to on kaksinker­tais­tunut 20 vuodessa: aika hyvin jos kil­pailukyvyn kadot­tamisek­si on tehty kaik­ki voita­va. Toki tehtaan­omis­ta­jat, ainakin ne jot­ka ajat­tel­e­vat pelkkää rahaa, halu­aisi­vat kaik­ista rajoituk­sista eroon niin meil­lä kuin Kiinassa.

    Toiv­ot­tavaa on, että kehi­tys­mais­sa aloite­taan suo­raan puh­taista teknolo­gioista hypäten kokon­aan yli esimerkik­si fre­oni­jääkaap­pi­en ja katalysaat­torit­tomien autojen.
    Kehi­tys­maid­en teol­lis­tu­mista emme voi estää, vai voiko sin­un mielestäsi heille sanoa: ette saa kehit­tyä kos­ka me (län­si­maat) ehdimme jo tuho­ta planeetan? 

    Kun Vihreä kuulee täl­lais­es­ta kri­ti­ik­istä, niin hän korkein­taan tuhah­taa ylim­ielis­es­ti tai haukkuu epäil­i­jän jol­lakin Vihreän puolueen leimakirveellä. 

    (sarkas­mi) Tai­dat ollakin nat­si! (/sarkasmi)

    Mikään asia ei ole muut­tunut siitä kun vaal­i­tap­pi­on jäl­keen tässä blo­gis­sa kir­joitet­ti­in syistä tappioon. 

    Ei kai puolueen tavoit­teena pidä olla kan­natuk­sen mak­si­moin­ti hin­taan mihin hyvän­sä. Vihrei­den jäsen­määrä on tap­pi­o­vaalien jäl­keen kas­vanut paljon. Mut­ta toki puolue on ihmis­ten muo­dosta­ma minkä seu­rauk­se­na siinä on paljon virheitä ja puut­tei­ta. Toisin on tietenkin muiden puoluei­den kanssa. 

    Vihreät ovat tärkeä puolue ja oikeal­la asial­la, mon­et kokevät näin vaik­ka muu­ta väit­tävätkin. Juuri tästä syys­tä — vihreät tavoit­teet ovat niin merkit­täviä — puolueeseen kohdis­tuu suuria odotuk­sia, ja sil­loin kun niihin ei kyetä vas­taa­maan, tulee myös suuria pettymyksiä.

  36. Ero­tuo­mari: Ei kai puolueen tavoit­teena pidä olla kan­natuk­sen mak­si­moin­ti hin­taan mihin hyvänsä

    Valitet­tavasti tämä tun­tuu ole­van läh­es jokaisen puolueen tavoite. Aina ne puhu­vat kan­natuk­sen­sa kas­vat­tamis­es­ta eikä vaik­ka jostain tärkeästä tavoit­teesta, jon­ka he toteut­ta­vat jos pää­sevät valtaan.

    Minä puhuin nimeno­maan, että mikä on se Vihreän puolueen ima­go, en että onko se todel­la totu­us. Mikäli halu­taan lisää kan­nat­ta­jia, niin ima­go pitäisi saa­da muutet­tua. Eikä se tosi­aan onnis­tu nykyisel­lä porukalla, joka lähin­nä vain vahvis­taa tuo­ta huonoa imagoa.

  37. anonyy­mi: Mielestäni taas demarien ei ns. kuu­lu olla etuoikeuk­sien puo­lus­ta­jia vaan olla yleis­es­ti ja oikeasti (keskusta)vasemmistolainen puolue. Jos siis näin ajat­tel­e­vat pak­enevat siitä puolueesta, todel­li­nen vasem­mistopoli­ti­ik­ka siir­tyy taka-alalle etenkin kun siis vihreät eivät ota kan­taa oikeis­to-vasem­mis­to ‑akselil­la. Se taas ei ole hyvä asia. Vain selkeästi oikeis­to­laisen, hyvä­tu­loisen henkilön tai elit­ismin kan­nat­ta­jan tulisi iloi­ta tästä kehityksestä. 

    En iloitse tästä kehi­tyk­ses­tä, mut­ta alle kolmekymp­pisen kannal­ta SDP on jo menetetty. 

    Kyl­lä min­ulle kel­paisi SDP, jon­ka käyt­tövoimana vaaleis­sa ei olisi eläkeikäpop­ulis­mi. SDP hirt­ti itsen­sä pitämäl­lä “epä­tyyp­il­lis­inä” sel­l­aisia työ­suhtei­ta, jot­ka ovat min­un ikäisil­läni oikeas­t­aan tyyp­il­lisiä. Kaik­ki ikälu­okalleni merk­i­tyk­sel­liset aloit­teet tule­vat muual­ta kuin SDP:ltä.

    Nyt sit­ten tilan­net­ta paikataan val­it­se­mal­la vara­puheen­jo­hta­jik­si nuo­ria julle­ja, jot­ka ver­taa­vat poli­it­tisia val­in­to­ja baar­i­tap­pelu­un yrit­täen olla yliopis­to-opin­nois­taan huoli­mat­ta työväen­lu­okkaisem­pia kuin työväen­lu­ok­ka itse. Voihan se tietysti olla, että tämäkin menee läpi, kun ker­ran Soinikin on tem­pus­sa onnistunut.

  38. Olen aina nau­reskel­lut, kun oikeis­to­laiset kut­su­vat Hesaria demar­ile­hdek­si. Demaripi­ireis­sä ja ns. luokkati­etoises­sa työväen­li­ik­keessä sitä kut­su­taan porvarilehdeksi.
    Itse pidän Hesaria hyvänä leht­enä, Suomen parhaana. Jos olet oikeis­to­laisille vasem­mis­to­lainen ja vasem­mis­to­laisille oikeis­to­lainen, olet toden­näköis­es­ti tehnyt hyvää journalismia.

  39. Oikeis­tode­mari:
    Olen aina nau­reskel­lut, kun oikeis­to­laiset kut­su­vat Hesaria demar­ile­hdek­si. Demaripi­ireis­sä ja ns. luokkati­etoises­sa työväen­li­ik­keessä sitä kut­su­taan porvarilehdeksi.

    Näin­hän se menee, jos lehti on edes etäis­es­ti tas­a­puo­li­nen, saa se tuol­laista niskaansa.

    Mut­ta lib­er­aali kaupunki­laisle­hti se on, eikä kai voi oikein muu­ta vaa­ti­akaan kun kyseessä on kuitenkin Helsin­gin sanomat, ei mikään Maaseudun tulevaisuus.

    Mikael M
    Nyt sit­ten tilan­net­ta paikataan val­it­se­mal­la vara­puheen­jo­hta­jik­si nuo­ria julleja

    Olet­taisin että sukupol­ven­vai­h­dos saat­taa muut­taa demarei­den tilannetta.

  40. Tiedemies, arvostan, että vaivauduit perustele­maan, löy­tyy perustelu­je­si takaa osin ihan asi­aakin. tcrown, olet oike­as­sa siitä, mitä keskustelu ansait­sisi. Kyse ei ollut haukku­mis­es­ta, mielestäni oli vain aiheel­lista toivoa esitet­tävän vähän parem­pia (tai ylipäätään jotain) perusteluja.

    Mielestäni Andyn point­ti 3.6. klo 22:56 on olen­nainen ja inhimil­lis­es­ti osuva.

  41. Ima­go

    Puhutaan mieliku­vata­sol­la.

    Tiedemies, ja muut: en tiedä, mitä te luette, kun luette ilmaisun “hie­man hippeilevä”. Min­ulle se tuo kon­tek­stis­saan mieleen lähin­nä henkilön, joka ehkä ostaa lähiruokaa, suosii sil­loin täl­löin reilun kau­pan tuot­tei­ta, kier­rät­tää, ehkä vil­jelee oma­l­la pihal­laan kesäisin yrttejä.

    Ihan täysipäisiä ja suh­teel­lisen nor­maale­ja asioi­ta, siis. Ja, olen­naisem­min tässä, sel­l­aisia asioi­ta, joi­ta 80% suo­ma­lai­sista tuskin eri­tyis­es­ti kavah­taa, vaik­ka eivät itse har­ras­taisikaan. Ne 20%, jot­ka kavah­ta­vat, tuskin juuri äänestäi­sivät Vihre­itä muutenkaan, vaik­ka puolue olisi mitä. Lyhyesti, en antaisi ainakaan tuolle seikalle kauheasti painoarvoa.

    Se, onko Rahkosen profi­ili sit­ten muuten “paras mah­dolli­nen”, on toinen kysymys. Ja se, onko se Vihreille paran­nus vai ei, kolmas.

    Laven­taako Rahko­nen Vihrei­den profi­il­ia vai ei? Tai tiivistääkö jotain tiet­tyä mielipi­deseg­ment­tiä? Syksyl­lähän se nähtäneen, kun vaa­likonev­as­tauk­set taas sijoite­taan kar­talle. Molem­mil­la on oma arvonsa.

    Minus­ta on kuitenkin aika pak­sua heit­tää jotain “vaikea kek­siä sulkeu­tuneem­paa men­tal­i­teet­tia älyl­lis­es­ti” ‑ennustet­ta tun­tem­at­ta henkilöä yhtään.

    (Jos nyt kuitenkin sille lin­jalle lähde­tään, niin minus­ta aka­teem­i­nen, pari kaut­ta kansane­dus­ta­jankin koke­mus­ta saanut ihmi­nen, vaik­ka “hippeileväkin”, toden­näköisem­min osaa koke­muk­sen­sa perus­teel­la arvioi­da asioi­ta ja tavoit­tei­ta myös niiden toden­näköis­ten seu­rausten kaut­ta (päätök­sen­teko epä­var­muu­den val­lites­sa), kuin ei-aka­teem­i­nen jostain tois­es­ta toden­näköis­es­tä taus­tas­ta ole­va ihmi­nen, vaik­ka nyt sit­ten “ei-hippeilevänkin arvok­lus­terin” edus­ta­ja. — Huo­maa korostet­tu sana toden­näköisem­min, siitähän tässä kai oli puhe, kun olti­in edelleen sil­lä mielikuvatasolla.

    Löytäisin myös Rahkos­es­ta puolueen vai­h­ta­jana ennem­min “itsere­flek­tio­ta” kuin vält­tämät­tä mitään automaat­tista “tah­toti­laan” perus­tu­vaa “var­muut­ta omas­ta oike­as­saolosta” — mut­ta mis­täs minä sen tietäisin, joten olkoon. Kauheasti speku­laa­tio­ta, mut­ta min­un on vaikea nähdä sen kaiken hyötyä.)

    Kyl­lä se siis kom­ment­tiesi perus­teel­la minus­ta näyt­tää siltä, että sitä mainit­se­maasi suru­työtä on vielä tehtävänä, ennen kuin asi­aa vähän neu­traal­im­min mal­tat arvioi­da. Leimo­jen lyön­ti ei ainakaan auta niitä poli­it­tisia neu­vot­telu­ja, enkä näe kovin mielekkäänä perus­taa poli­ti­ikkaa tai poli­it­tista ana­lyysiä ennakkolu­u­lo­jen vahvistamiselle.

    Olet luul­lak­seni ihan oike­as­sa siinä, että yhden Rahkosen vaiku­tus (kan­natuk­selle — ja muutenkin) on vähäi­nen. Mitä se nyt muu­takaan voisi olla, eivät puolueet Espoon kokoises­sa kaupungis­sa yleen­sä yhden ihmisen vaiku­tuk­sel­la nouse tai kaadu.

    Liikku­vien äänestäjien puolue­valin­nas­ta käsi­tyk­seni on saman­su­un­tainen (ja vaa­likoneetkin antanevat jotain osvi­it­taa siitä, minkälaisia val­in­to­ja kukin voisi harki­ta). Käsit­tääk­seni tässä suh­teessa Vihrei­den tilanne on ver­rat­tain hyväkin — ts. jos kysytään use­am­paa puoluet­ta, joiden äänestämistä “pitäisi mah­dol­lise­na”, tai joi­ta voisi “harki­ta äänestävän­sä”, Vihreät ovat suh­teel­lisen suosit­tu vai­h­toe­hto, eli ima­go ei ole eri­tyisen “luo­taan­työn­tävä”. (Kuten Ero­tuo­mari toteaa, vihre­itä — ja Vihreiden — tavoit­tei­ta pide­tään tärkeinä.) Koetin lyhyesti etsiä tästä oikei­ta luku­jakin, mut­ta en juuri nyt löytänyt. Olisiko Uschanovilla?

    No, kuten san­ot­tua, en pidä vaiku­tus­ta isona, mut­ta kallis­tun (omine luu­loineni) myös sille päin­vas­taiselle kan­nalle, että enem­mistölle Rahkosen tuot­ta­ma “karkoite­vaiku­tus” Vihreistä tuskin on olen­nainen. Joka tapauk­ses­sa, min­ulle Rahkosen kir­joituk­ses­ta välit­tyvä ima­go on eri kuin Tiedemiehelle samas­ta kir­joituk­ses­ta välit­tyvä imago.

    Oma veikkauk­seni on, että kah­den kau­den enti­nen demarikansane­dus­ta­ja tuo Vihreisi­in jotain uut­ta. Sitä pait­si, pakko­han hänen on olla fik­sumpi kuin keskimääräi­nen demari tai vihreä. Keskimääräistä demaria fik­sumpi sen perus­teel­la, että siir­tyy Vihreisi­in, ja keskimääräistä vihreää fik­sumpi sik­si, että on näh­nyt vähän jotain muutakin. 😉

  42. Poli­ti­ik­ka

    Tiedemies, löysit Rahkoselta “ympäristöön ja varsinkaan elävään ympäristöön l. luon­toon” liit­tyv­inä aspek­teina lähin­nä “taikasanat” kestävä kehi­tys ja kohtu­ulli­nen elämä.

    (Minä löysin lisäk­si mehiläis­tarhauk­sen, harrastusmielessä.)

    Taus­toita­pa tuo­ta “kohtu­ullisen elämän ja talouden ympäristön kan­tokyvyn rajoi­hin sovit­tamisen” tavoitet­ta Vihrei­den peri­aa­teo­hjel­man näitä koskevil­la ajatuk­sil­la, joi­hin Rahko­nen kir­joituk­ses­saan suo­raan viit­taa, ja arvioi myös sen poh­jal­ta, löy­tyykö niitä eväitä infor­moitu­un päätök­sen­tekoon. Mielestäni se antaisi Rahkosen esit­tämien aja­tusten arvioin­nille osaltaan tas­a­puolisem­man perustan.

    Rahko­nen on muu­takin kuin “hippeilevä nainen”, hän on myös muun muas­sa “44-vuo­tias juristi kah­den kau­den kansane­dus­ta­jakoke­muk­sel­la”, joka lisäk­si tuskin on kovin kevein perustein pää­tynyt tekemään­sä päätök­seen vai­h­taa puoluet­ta — ja mielestäni olisi kohtu­ullista, että sikäli kuin asi­aa ylipäätään ryhdytään arvioimaan, myös tämä arviois­sa näkyisi.

  43. En usko, että Rahkosen loikalla on vaiku­tus­ta Vihrei­den ima­goon. Käytän­nössä puolueen ima­go on joko negati­ivi­nen tai posi­ti­ivi­nen, ihmis­mieli kun tup­paa jaka­maan asioi­ta hyvi­in ja pahoi­hin. Tässä suh­teessa Vihrei­den ima­go on jo tiety­iltä osin rahkos­mainen, joten Rahkosen mukaan­tu­lo ei muu­ta sitä miksikään. 

    Eikä pidäkään. Lähtöko­htais­es­ti puolueen ima­go ei saisi olla niin heikko, että yhden henkilön mukaan­tu­lo muut­taisi sitä jotenkin olen­nais­es­ti suun­taan tai toiseen. Puolueen ima­go on raken­net­ta­va sisältäpäin ja siihen on jokaisen puolueen kan­nat­ta­jan sitouduttava. 

    Tämä tarkoit­taa sitä, että Rahkosen vaiku­tus Vihrei­den imagolle muut­tuisi vas­ta siinä vai­heessa negati­ivisek­si, mikäli hän ei kykenisi aset­tumaan Vihrei­den rak­en­teil­la (?) ole­vaan uuteen ilmeeseen. Tästähän meil­lä ei käsit­tääk­seni ole vielä mitään dataa olemassa? 

    Lop­pu­un sanon vielä sen, että jos minä olisin Vihreis­sä päät­tämässä, niin pitäisin näp­pi­ni vis­usti erossa sekä Hal­la-ahon tuomion kom­men­toin­nista että Soinin sano­jen­sa syömis­es­tä. Täl­lai­sis­sa tilanteis­sa raken­netaan sitä todel­lista imagopoli­ti­ikkaa eikä tilanteis­sa, jois­sa puolueeseen tulee uusi jäsen, ellei se nyt satu ole­maan Gand­hi tai vastaava.

  44. Vihre­itä vaivaa minus­ta pelku­ru­us. Jos vihreät oli­si­vat lib­er­aale­ja kuten Osmo (ainakin isol­ta osin), he kom­men­toisi­vat Hal­la-ahon tuomio­ta rohkeasti. Eriävät mielip­i­teet pitää kumo­ta jotenkin muuten kuin krim­i­nal­isoimal­la. Minus­ta tässä mon­et vihreät ovat kyl­lä kiitet­tävän hyvin olleet esillä. 

    Hal­la-ahon sanan­va­pau­den pitäisi olla tärkeä arvo vihreille. Ylipäätään juuri vas­tustet­tavien mielip­itei­den rohkea kohtaami­nen asia-argu­mentein on ollut monien vihrei­den suurin vahvu­us. Valitet­tavasti tämäkin on jäänyt sen sulkeu­tuneen imagon taakse, jos­ta yllä puhuin. Älyl­listä sulkeu­tuneisu­ut­ta edus­taa juurikin se, että eriäviä mielip­iteitä demon­isoidaan. Tähän on välil­lä Osmokin syyl­listynyt. Haav­is­ton esimerkkiä pitäisi seu­ra­ta tiukem­min. Valitet­tavasti esimerkik­si hipah­ta­vat nelikymp­piset naiset tup­paa­vat ole­maan tässä usein huono­ja. Toiv­ot­tavasti Rahko­nen on poikkeus.

  45. Lisään edel­liseen: kansane­dus­ta­jat eivät tietenkään voi arvostel­la tuomiois­tu­imen toim­intaa. Sen­si­jaan he voivat tode­ta, että lakia pitää muuttaa.

    Itse kom­men­toin kyl­lä tuomiois­tu­imen toim­intaa: se on häpeäl­listä. Yhden ihmis­ryh­män kut­sum­i­nen tap­pa­jik­si on Ok, mut­ta toisen kut­sum­i­nen rosvoik­si sati­iris­es­ti edel­listä kom­men­toiden on rikos!

    Hal­la-ahon tek­sti oli mau­ton ja vas­ten­mieli­nen. Ain­oas­taan kon­ser­vati­iv­it tekevät poli­ti­ikkaa sen perus­teel­la mitä pitävät vastenmielisenä.

  46. Ein­sten: Lop­pu­un sanon vielä sen, että jos minä olisin Vihreis­sä päät­tämässä, niin pitäisin näp­pi­ni vis­usti erossa sekä Hal­la-ahon tuomion kommentoinnista

    Jos minä olisin Vihrei­den merkkipoli­itikko, niin sanois­it etten kan­na­ta yhtään asi­aa mitä Hal­la-aho ajaa enkä pidä mis­tään asi­as­ta mitä hän sanoo, mut­ta Suomes­sa on sanan­va­paus ja oikeus ajaa itselleen tärkeik­si kat­so­mi­aan asioi­ta. Myös Hal­la-ahol­la pitää olla nämä oikeudet. 

    Johan nousisi Vihrei­den pis­teet mun silmis­sä, mut­ta eipä tai­da olla tuos­ta pelkoa.

  47. Rahko­nen taitaa olla kovan sar­jan fem­i­nisti joka var­masti sulau­tuu vihreisi­in vaikeuksitta.

    Kun tääl­lä on kovasti speku­loitu rahkosen vaiku­tuk­ses­ta vihrei­den kan­natuk­seen, niin minäkin esitän arvioni:

    Rahkosen toisen kau­den jäl­keen demarien kan­na­tus rom­ahti, minkä seu­rauk­se­na Rahko­nenkin putosi eduskun­nas­ta. Tois­taako his­to­ria itseään nyt vihrei­den osalta? Kak­si kaut­ta ja koko puolueen kan­na­tus romahtaa??

  48. “Ylipäätään juuri vas­tustet­tavien mielip­itei­den rohkea kohtaami­nen asia-argu­mentein on ollut monien vihrei­den suurin vahvuus.”

    Siis, myös Hal­la-ahon suh­teen vai? Meikäläisel­lä on kyl­lä aikalail­la eri­lainen käsi­tys, etenkin kun puhutaan ajas­ta ennen Haavistoa. 

    Mun mielestä Vihrei­den omaa taus­taa vas­ten on nyt eri­tyi­nen syy olla nyt hissun kissun, vaik­ka joku kek­sisikin tuomios­ta jotain fik­sua kom­men­toitavaa. Tämä tulkit­taisi­in vain (aiheel­lis­es­ti) poli­it­tise­na opportunismina. 

    Mis­sä oli­vat Vihrei­den rohkeat asia-argu­men­tit ko. blo­gin julkaisemisen aikana? Kuin­ka moni Vihreä on julkises­ti tukenut Jussin sanan­va­paut­ta tai kri­ti­soin­ut val­lit­se­vaa kak­sois­stan­dar­d­ia pros­essin aikana? Mielessäni pyörii luku nolla. 

    Sit­ten taas kaiken­lainen repostelem­i­nen tuomi­ol­la tai Soinin pal­turin puhu­misel­la söisi sen uskot­tavu­u­den mitä viime vaalien jäl­keen on saatu raken­net­tua (joka muuten perus­tuu osit­tain siihen, että on osat­tu olla oikeis­sa kohdin hiljaa). 

    Olen siis edelleen sitä mieltä, että ei kan­na­ta ajaa miinaan.

  49. Ai Hal­la-ahostako tässä olikin kyse, eikä “päätök­sen­teosta epä­var­muu­den vallitessa”?

    Kysyn vil­pit­tömästi:

    Kun Vihreät ovat osin ansai­tustikin eduskun­tavaalien aikaan saa­neet kuraa niskaan ennakkolu­u­lois­es­ta “älyl­lis­es­tä sulkeu­tuneisu­ud­es­ta”, niin sil­läkö se kor­jaan­tuu, että sen sijaan kehitetään ja levitetään ennakkolu­u­lo­ja “hippeile­vistä naisista”?

    tiedemies: Älyl­listä sulkeu­tuneisu­ut­ta edus­taa juurikin se, että eriäviä mielip­iteitä demon­isoidaan. — Valitet­tavasti esimerkik­si hipah­ta­vat nelikymp­piset naiset tup­paa­vat ole­maan tässä usein huonoja. 

    Oletko kat­sonut peili­in viime aikoina?

    tiedemies: Ain­oas­taan kon­ser­vati­iv­it tekevät poli­ti­ikkaa sen perus­teel­la mitä pitävät vastenmielisenä.

  50. Tiedemies, tässä on yksi ongelma.

    Tiedemies: Halu­aisin vain tietää, mik­si ja miten olen väärässä, enkä vain totea­mus­ta, että olen väärässä kos­ka olen ennakkolu­u­loinen. Minä myön­nän että käsi­tyk­seni on ennakkolu­u­loinen, mut­ta ennakkolu­u­lon voi pois­taa kor­vaa­mal­la sen tiedol­la, ei pelkästään sil­lä että toteaa sen ennakkolu­u­lok­si. Jotkut ennakkolu­u­lot kun osoit­tau­tu­vat joskus myös tosiksi.

    Tiedemies: Jäitä hat­tuun: Minä en mis­sään kohtaa väit­tänyt että johtopäätök­seni oli­si­vat mitenkään tuke­val­la poh­jal­la. Esitin kyl­lä arvauk­sen siitä, mitä Rahkosen mielip­i­teet mielestäni toden­näköisem­min ovat; — Tämä menetelmä ei ole “tieteelli­nen”, vaan puh­das arvaus, jon­ka teen intu­iti­ivis­es­ti. Se voi olla väärä, ja olen sanonut koko ajan että se voi olla väärä. Mut­ta jos se on väärä, niin ei sen väärässäolemisen perustelu voi olla että se on pelkkä arvaus.

    Jos latelet pitkät lita­ni­at ennakkolu­u­lo­ja, jot­ka sit­ten vaa­dit kumoa­maan, kenel­lä luulet ole­van aikaa siihen? Kenen luulet ehtivän pois­taa kaik­ki ennakkolu­u­losi kor­vaa­mal­la ne tiedolla?

    Ennakkolu­u­losi voit pois­taa vain sinä itse, ei kukaan muu.

    Se tosin edel­lyt­tää, että keski­tyt sil­lä aikaa johonkin muuhun kuin uusien ennakkolu­u­lo­jen kehittämiseen.

    Tiedemies: Itseasi­as­sa se, kuin­ka totu­u­den­mukainen tuo arvauk­seni on, ja se kuin­ka totu­u­den­mukaisek­si sen itse koen, on kuitenkin täysin epäolennaista -

    Har­ras­ta nyt vähän sitä peräänku­u­lut­ta­maasi itsere­flek­tio­ta. Mieti, edis­tääkö leimo­jen heit­te­ly saati jonkin­lainen “hip­pivi­han” liet­son­ta päätök­sen­tekoa epä­var­muu­den val­lites­sa, vai edis­tääkö se aivan jotain muun­laista, vas­takkainaset­telu­un juut­tuvaa poli­it­tista kult­tuuria. Edelleen korostaisin Andyn point­tia 3.6. klo 22:56.

    Oman ahdis­tuk­sen purkami­nen kom­ment­tei­hin, erään­lainen “suru­työ”, niin kuin kir­joi­tat, voi tietysti olla ihmisen itsen­sä kannal­ta ihan ter­apeut­tista. Voin avoimesti myön­tää, että olen sitä itsekin joinain huonoina het­k­inä har­joit­tanut. Mielestäni ihmi­nen on poli­it­tise­na olen­tona kuitenkin vas­tu­us­sa myös siitä, miten hänen panok­sen­sa vaikut­taa muihin.

    Olet vas­tu­us­sa omista ennakkoluuloistasi.

    Alku­peräi­nen point­ti­ni pysyy: Ennakkolu­u­lo­jen levit­tämi­nen intu­iti­ivis­es­ti ad hominem tuh­laa kanssakeskustelijoiden aikaa ja kär­siväl­lisyyt­tä anta­mat­ta keskustelu­un juurikaan rak­en­tavia ainek­sia. Ainakin min­ua se häir­it­see, enkä usko ole­vani ain­oa. Pidän sitä kumu­loitues­saan kohtu­ut­toman rasit­ta­vana ilmiönä poli­it­tises­sa keskustelus­samme, ja usein myös suo­raan vahin­gol­lise­na poli­it­tisen päätök­sen­teon sisäl­lölle ja laadulle.

Vastaa käyttäjälle tcrown Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.