(Selostusta hallintovaliokunnan Yhdysvaltain matkalta)
Aamupäivällä kävimme kongressissa tutustumassa sisäisen turvallisuuden valiokunnan työntekoon. Meille asiat esiteltiin kuin turisteille, päätöksenteon puitteista mutta ei sisällöstä. Se kävi ilmi, että kyberturvallisuutta säätelevä lainsäädäntö on jumiutumassa, koska edustajainhuoneella (rep.) on asiasta aivan eri käsitys kuin senaatilla (dem.) Tämän maan hallinto on pahoissa vaikeuksissa, koska perustuslaki on tähdännyt vallan väärinkäytön ehkäisyyn sivuuttaen sen sujuvuuden. Mielipiteiden polarisoituminen jumiuttaa kaiken.
Iltapäivällä kävimme ulkoministeriössä (State Dept.) jossa saimme neljä erinomaista esitystä cyberturvallisuudesta, ihmiskaupasta, sotilaallisesta yhteistyöstä ja terrorismintorjunnasta.
Kyberturvallisuudessa Suomen noudattama politiikka on kuulemma maailman parhainta.
Terroristirintamalta on kuulemma hyviä uutisia, huonoja uutisia ja hyvin huonoja uutisia.
Hyvin huono uutinen on, että yksittäinenkin kahjo voi saada paljon pahaa aikaan eikä sitä vastaan voi oikein puolustautua.
Hyvä uutinen on, että Al Qaidan verkosto on lähes tuhottu toimintakyvyttömäksi.
Huono uutinen on, että erilaisten radikaaliryhmien kannatuspohja kasvaa.
Ihmiskaupassa meille suositeltiin Yhdysvaltain linjaa tarjota kansalaisuus automaattisesti ihmiskaupan uhreille. Toisin kuin pelättiin, tämä ei ole johtanut väärinkäytöksiin.
Turvallisuuspolitiikan osalta saimme kuulla, että Suomi on parempi NATOn jäsen kuin monet sen oikeat jäsenet. Olemme tervetulleita jäseniksi, mutta näinkin voidaan jatkaa.
Lauantaina siirryimme junalla New Yorkiin. Eduskunta oli taas säästänyt. Lippumme olivat toivottaman hitaaseen taajamajunaan, jossa ei ollut paikanvarausta. Kaikki pääsimme istumaan. Rata oli aika huonossa kunnossa ja meno tärisevää ja nykivää.
Parin tunnin Acela Express näytti olevan 200 taalaa ja joku tunnin hitaampi 80 taalaa. Aikooko valiokunta käydä myös Euroopassa? Interrail-liput vain kaikille…
Yhdysvaltain virallinen tiedotus cyber- ja terrorismipolitiikasta on joskus vähän yliampuvaa.
Jos haluaa tietää turvallisuudesta, kannattaa lukea mitä Bruce Schneier kirjoittaa. Blogi, esseet ja kirjat ovat kaikki täyttä asiaa: https://www.schneier.com
Suomessa on taas Catharina Candolin joka on pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston tietoverkkopuolustussektorin johtaja: http://kyberturvallisuus.blogspot.com
Ehdottomasti Suomen pitäisi hakea NATO-jäsenyyttä, mieluiten vielä tällä vaalikaudella. Eikä missään nimessä kansanäänestyksen kautta.
Suomen puolustusstrategian nojaaminen suureen asevelvollisuusarmeijaan on niin aikansa elänyttä, että nauravat meille Kreikassa ja Israelissakin. Ainoa oikeasti toimiva tapa varmistaa, ettei Venäjä koskaan ylitä nykyistä rajaa on liittyä Baltian maiden tapaan NATOon.
On myöskin ihan turhaa puhua eurooppalaisesta puolustuksesta; se on NATO, ihmiset tuntuvat unohtavan, että NATO on eurooppalainen idea, sen päämaja on Euroopassa ja Yhdysvallat piti alunperin houkutella väkisin mukaan. Nyt Bushin presidenttikausi on huonontanut NATOn makua (ihan perustellusti), mutta Ranskan ja Saksan esimerkki Irakin sodan tapauksessa kertoo, että suurin osa Suomen kansan NATO-peloista on vailla minkäänlaista pohjaa.
“Mielipiteiden polarisoituminen jumiuttaa kaiken.” ehkäpä jos asiasti on olemassa vahva mielipide puolin ja toisin, ja väittelyn voittaja ei ole selvä, on parempi ettei hallituksessa hutkita mitään päätöksiä. Hommat kuitenkin toimii jo nyt suurimmalle osalle suurimmassa osassa asioista USAssa ihan hyvin. Esim ne teidän juna liput olisi voinut jättää etukäteen ostamatta.…
Vielä, Acela Express on nopea ja hyvä juna
välillä DC — NYC — Boston
Cato-Instituutin mielestä juuri tuollainen tilanne on paras tavallisen kansalaisen, “unohdetun miehen”, näkökulmasta.
Kun yhdellä valtaan vaalien kautta nousevalla ryhmällä on kaikki instituutiot käsissä, ei tuhlaukselle ole mitään rajoitteita. Tämän näki sekä FDR:n että Bush nuoremman valtakausilta.
“Tips & Warnings
Reserve first- or business-class seats on the Acela Express, or coach- (and sometimes business-) class on the Regional Service. The Express will get you to Washington in about 3 hours, while the Regional takes 3 to 4 hours.”
http://www.ehow.com/how_2022980_train-new-york.html
Ehkä siellä eduskunnassakin on oppivaa henkilökuntaa ;-).
Terveisin Kalevi Kämäräinen
“Tämän maan hallinto on pahoissa vaikeuksissa, koska perustuslaki on tähdännyt vallan väärinkäytön ehkäisyyn sivuuttaen sen sujuvuuden.”
USAssa tarvittiin 32 presidenttiä ennen perustuslain muuttamista. Suomessa 8. pressan jälkeen todettiin, että nyt pitää perustuslakia muuttaa samalla tavalla kuin USAsa, kun hommat menivät vähän liiankin sujuvasti.
DC — NYC ‑väliin n. 360 km näyttäis menevän Acelan aikataulussa nopeimmillaan 2 h 45 min (keskinopeus 131 km/h), mutta tyypillinen matka-aika on yli 3 h. VR:n Pendolinojen aikataulu Helsinki — Seinäjoki ‑välillä (346 km) on jokseenkin samanlainen, nopeimmillaan 2 h 43 min (127 km/h). Matka-aikojen hajonta on tosin pienempää kuin Acelan aikataulussa ja tyypillinen matka-aika alle 3 h. Mainostettu Pietarin suurnopeus-Allegro on muuten koko reitin keskinopeudeltaan (116 km/h) hitaampi kuin Seinäjoen Pendolino. Nämä kaikki ovat tietysti selvästi hitaampia kuin TGV:t sun muut vastaavan pituisilla reiteillä.
Ymmärsinkö oikein? Suomalaiset kansanedustajat siis jättivät kännynkänsä (eli tietokoneensa salasanoineen ja kontakteineen) vartioimatta FBI:n käsiin!
Eikö kuitenkin tavallaan ollut kiva, että ensin mainitussa tapauksessa oli joku, joka pystyi nimikkomaasi (ja joukon muita) pelastamaan takaisin kansakuntien joukkoon, vaikka sinä tuota aktiviteettia tuhlaukseksi kutsutkin?
Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että Wikileaksin paljastusten mukaan Yhdysvaltojen diplomaateilla on ohjeet kerätä kaikkea mahdollista dataa ulkomaisista diplomaateista ja poliitikoista: dna, sormenjäljet, iris-skannaukset ym. Ei varmaan vaikea arvata että kun on ulkomaisia poliitikkoja käymässä, dataa on vielä helpompi kerätä.
Tuon Amerikan retken jälkeen varmaankin ovat kansanedustajien kaikki tiedot, rakastajien puhelinnumeroja myöten tallessa.
Shokkipaljastus: Ei ole ylipäänsä mitään keinoa estää varmasti sitä, että jokin armeija ylittää jonkin rajan jossakin. Varsinkaan kun sodilla on ollut tapana modernissa maailmassa syttyä niin, että vähintään toisella puolella on johdossa joku psykoottinen diktaattori, joka tapattaa puoli kansaansa ja lopuksi itsensä mieluummin kuin jättää ryhtymättä siihen sotaan.
Huomauttaisin tässä sellaisesta peruskoulun historian oppimäärään kuuluvasta asiasta, että sekä ensimmäinen että toinen maailmansota lähtivät suureksi osaksi turvatakuista, joiden antamisella oli nimenomaan tarkoitus ehkäistä sen sodan syttyminen. Ei onnistunut, koska vastapuolella ei oltu viileän rationaalisia vaan yllytys- ja suuruudenhulluja. Niin kuin ihmiset nyt vain usein valitettavasti ovat.
Jos tietoisuus siitä, että saa Naton joukot niskaansa, estäisi sotia syttymästä, niin Saddam Hussein ei olisi ikinä hyökännyt Kuwaitiin ja Muammar Gaddafi olisi lähtenyt suihkukoneella maanpakoon.
Harvinaisen estotonta tarkoituksenmukaisten argumenttien sieltä täältä valikointia, kun 1) Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan Suomen rinnasteisuudella Baltian maihin (eikä esim. Ranskaan tai Saksaan) ja sitten 2) Natoon liittyneen Suomen oleminen turvassa Irakin sodan kaltaisilta asioilta perustellaan Suomen rinnasteisuudella Ranskaan ja Saksaan (eikä Baltian maihin, jotka kaikki osallistuivat Irakin sotaan — vaikka kansalaisten enemmistö vastusti sotaa kussakin maassa, ja Virossa ja Latviassa vieläpä lähes yhtä suurella marginaalilla kuin Suomessa).
Sama nähdään tässä: Viro kelpaa mainiosti esimerkiksi Nato-jäsenyyden autuaaksitekevyydestä, mutta sitten se ei yhtäkkiä kelpaakaan esimerkiksi suuren asevelvollisuusarmeijan autuaaksitekevyydestä.
Täytyy myös muistaa se, kun jenkeistä puhutaan, että he eivät ole riippuvaisia ulkomaisista markkinoista omassa viennissään.
Eli voivat elostella kotonaan ihan miten lystää.
>Tämän maan hallinto on pahoissa vaikeuksissa, koska perustuslaki on tähdännyt vallan väärinkäytön ehkäisyyn sivuuttaen sen sujuvuuden. Mielipiteiden polarisoituminen jumiuttaa kaiken.
Tämä on kaksiteräinen miekka. Jos jollekin uudistukselle ei ole riittävää kannatusta, voi olla ihan hyvä asia että sitä ei myöskään toteuteta.
Muut maat ovat vapaamatkustaneet USA:n sotilasmenojen varassa. Ne ovat moralisoineet sitä kun se on käynyt sotia tai osallistunut konflikteihin maailmalla.
Republikaanisessa puolueessa oli pitkään 1950-luvulle asti USA:n osallistumista kansainvälisiin organisaatioihin vastustanut ryhmittymä, ns. Old Whig porukka. Heidän johtajansa oli senaattori Robert Taft.
Rooseveltin tuhlausta nousi lopulta vastustamaan vaikutusvaltainen joukko demokraatteja ja republikaaneja, ns. American Liberty League. Monia New Dealin aikana säädettyjä lakeja saatiin kumottua 1940-luvun kuluessa vaikka presidentti olikin suurimman osan ajasta demokraatti.
Euroopan kannalta oli luonnollisesti osittain onni että USA osallistui sotaan. Amerikan itsensä kannalta sen puolustautuminen Japanin keisarikuntaa vastaan oli kuitenkin merkittävämpi asia, olkoonkin että Rooseveltin aloitteesta aloitettu kauppasaarto pakotti Japanin hyökkäämään ensin. Toisen maailmansodan lopputulos oli kyllä sikäli murheellinen että koko Itä-Eurooppa joutui vuosikymmeniksi sorron alle, mutta kuka heitä oikeasti olisi voinut auttaa. Neuvostoliittohan oli jo 1930-luvulla systemaattisesti aseistanut itseään.
USA:lle olisi 1950-luvulta lähtien kyllä riittänyt sen oma ydinsateevarjo puolustamaan sen demokratiaa totalitarismia vastaan. Osallistuminen erilaisiin liittoumiin ja sotiin maksoi vain sille erittäin paljon ja palkaksi eurooppalaiset ovat aina olleet varsin kiittämättömiä.
Poliittisen taloustieteen ja valtio-opin tutkijoiden pitäisi miettiä myös sitä yhteyttä mikä on sodankäyntivaltiolla ja hyvinvointivaltiolla…
Welfare State — Warfare State.
“Osallistuminen erilaisiin liittoumiin ja sotiin maksoi vain sille erittäin paljon ja palkaksi eurooppalaiset ovat aina olleet varsin kiittämättömiä.”
Ei USA tuota suojelua ole tehnyt epäitsekkäästi.
Yksi tärkeimpiä tavoitteita on ollut USA:n etujen varjelu .USA:n yksi keskeisiä strategioita on suurimpinen öljyvarojen hallinta .
Eikä Eurooppaakaan ole autettu pyytettömästi , esimNATO on toimintakelvoton ilman USA:ta eli USA kykenee säätelemään EU:n ulkopolitiikkaa ja myös sisäistä esim europpalaisten tili ja muiden tietojen luovutus oli merkittävä sisäpolitiikkaan puuttuminen
Ja kyllä USA määrää Suomeakin esim Helsinki-Vantaalla oli vanien työsiirtola mutta USA:n määräyksestä se suljettiin
Yhdysvaltain presidentti oli demokraatti (mm.) koko 1940-luvun
Kummallinen Japanin sotapolitiikkojen puolustus. He tekivät valintansa, jonka seuraukset olivat Japanille tuhoisat. Et kai sentään vakavissasi väitä, että kauppasaarto olisi aiheuttanut yhtä paljon tuhoa kuin tapahtui sodan seurauksena?
Keskustelun aiheena oli FDR:n “tuhláilu”, joten realistiset vaihtoehdot ilamn tätä tuhlailua kai olisvat olleet Saksan tai NL:n hallitsema Eurooppa lännestä itään.
“Tuhlailun” lopputuloksena Yhdysvaltojen talous kuitenkin nousi uuteen kukoistukseen (Itävaltalisen koulukunnan mukaan valtion velkaelvytyksenhän olisi pitänyt olla tuhoisaa, vai mitä?), ja sivuvaikutuksena edes Itävallan valtio ei jäänyt lopullisesti yhtä kuolleeksi kuin kansleri Dolfuss
“Nyt Bushin presidenttikausi on huonontanut NATOn makua (ihan perustellusti),”
Tosiasiassa Suomi on jo NATOn jäsen on vain poliittista jargonia nimitetäänkö jäsenyyttä kumppanuudeksi tai jäsenyydeksi
Kuten Niinistö totesi, Suomi on uskollisempi liittolainen kuin moni täysjäsen.
Sen vuoksi NATOn kannattajat ovat vaienneet,Suomi on viety vaivikaa NATOon, ei tarvitse uhota liittymisestä kun jo tosiasialliseti jo olemme jäsen
‘eurooppalaiset ovat aina olleet varsin kiittämättömiä’ (Austrian)
Maailman pienin viulu itkee. Suurvaltaparka.
Kerro ihan huviksesi, miksi meidän pitäisi olla kiitollisia Vietnamin sodasta, tai nykyisestä Irakin sekoilusta.
Paljonkos niissä junalipuissa sitten säästettiin?
Vai oisko kuitenkin kysymys matkatoimiston ammattitaidosta?
Tuohon terroristiuhkaan (liioitteluun) liittyen suosittelen toiseksi tuoreimman Foreign affairsin artikkelia: “Clear and present safety”.
Terrorismin pelkoa lietsotaan luultavasti enemmän kuin koskaan ja sen torjuntaan käytetään myös enemmän rahaa kuin koskaan.
Vuonna 2001 tapahtuneiden ja noin 3000 henkilön hengen vaatineiden WTC-iskujen jälkeisenä 10 vuotena Yhdysvallat on käyttänyt terrorismin torjuntaan suorina ja epäsuorina kustannuksina noin 3000 miljardia dollaria. Vuosien 2000 ja 2006 välillä 137 000 amerikkalaista kuoli ennenaikaisesti, koska heillä ei ollut sairausvakuutusta.
“Terrorismin pelkoa lietsotaan luultavasti enemmän kuin koskaan ja sen torjuntaan käytetään myös enemmän rahaa kuin koskaan.”
Sama ilmiö toistuu Suomessakin , tosin lievempänä.
Poliittisen ja taloudellisen eliitin intresseissä on aina ollut lisätä kansalaisten kontrollia ja estää eriävien mielipiteiden ja vaihtoehtojen syntyminen.Terrorismia parempaa ei voi ollakaan
Samalla voidaan mikä tahansa tieto, operaatio, poliitikkojen töppäys etc julistaa salaiseksi terrorisminvastaiseksi operaatioksi.
Hyvä esimerkki on toisinajattelijoiden kohtelusta on esim persujen leimaaminen populisteiksi ja /tai vastuuttomiksi.
On syntynyt uudenlainen mielipiteiden rajoittamismenetelmä.
Se on johtanut myös konkreettisiin toimiin kansalaisaktivismia kohtaan esim Occupy liikkeen mielenosoituksia on purettu yhtä aikaa kaikissa länsimaissa,myös Suomessa ???
Jos Venäjällä pidätetään 400 aktivistia niin sitä pidetään suurena kansalaisoikeusrikkomuksena,mutta sama Lontoossa, Washingtonissa,Frankfurtissa tai muualla länsimaissa onkin normaalia
Yksi mielenkiintoinen asia on tullut mieleen.Vaikka länsimaissa ihmisten seuranta on jo laajempaa kuin NL tai Itä-Saksassa konsanaan niin tietoa ei käytetä esim veronkierron estämiseen ???
Tuon varjolla ajetaan läpi myös kaikenlaisia kontrollilakeja. Esimerkiksi The National Defense Authorization Act, jonka nojalla USA voi pidättää kenet tahansa määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä.
http://www.forbes.com/sites/erikkain/2011/12/05/the-national-defense-authorization-act-is-the-greatest-threat-to-civil-liberties-americans-face/
Iranin ydinaseet ovat toinen vastaava juttu, jota liioitellaan, ja jolla perustellaan suuria sotilasmenoja ja USA:n ns. military–industrial complexin intressejä maailman öljyvarojen hallintaan ja globaaliin voimapolitiikkaan.
Helsingin Sanomat uutisoi tasaisesti yksittäisten Syyrian siviilien kärsimyksistä, mutta vaikenee täysin esim. NATO maiden sotaharjoituksesta (Eager Lion) Syyrian rajalla, tai siitä että NATO maa Turkki kouluttaa, aseistaa ja tukee Syyrian kapinallisia.
Eikö kansan tarvitse tietää tällaisista ikävista ja hankalista asioista?
Olin todella pettynyt tästä USA:n politiikan kuvauksesta, sillä pidän Soininvaaraa yhtenä Suomen parhaista politiikoista. Olen asunut Yhdysvalloissa lähes vuosikymmenen ja seuraan maan politiikkaa tarkasti. Soininvaaran kirjoitus tuntuu naiivisti luottavan siihen, mitä yhdysvaltalaiset kollegat ovat hänelle reissun aikana jutelleet.
Perustuslaki, jonka yksi tavoite on ollut estää vallan liiallista keskittymistä, ei ole aiheuttanut Yhdysvaltain kongressin totaalista toimintakyvyttömyyttä, mikä on melko uusi ilmiö. Vielä Reaganin aikana republikaaneilla oli vahva maltillinen siipi. Senaatissa toiminta hidastuu valtavasti myös siksi, että jokaisen lain hyväksymiseen tarvitaan käytännössä 60 ääntä sadasta, sillä vastustava osapuoli voi käyttää filibuster-mekanismia prosessin pysäyttämiseksi. Filibusterilla ei ole mitään tekemistä perustuslain kanssa, ja sen jatkuva käyttäminen, erityisesti republikaanien toimesta, on uusi ilmiö.
Puolueet ovat käytännössä hyvinkin yksimielisiä useimmista asioista, ja kummatkin suurinpiirtein samojen korporaatioiden taskussa. Republikaanien strategia on ollut yksinkertaisesti sabotoida demokraattien yritykset saada mitään substantiaalista läpi, ettei presidentti saisi voitettua poliittisia pisteitä. Mutta näillä tappeluilla ei ole mitään tekemistä poliittisen filosofian tai näkemysten kanssa; jopa Obaman terveydenhuoltouudistus perustui alunperien republikaanien esittämään suunnitelmaan.
Esimerkiksi Soininvaaran mainitsemat kyberturvallisuuslait (joita on useampia työn alla sekä senaatissa että edustajainhuoneessa) tulevat menemään läpi ennemmin tai myöhemmin, sillä kummatkin puolueet pitävät niiden sisällöstä. Ne kaatuivat — väliaikaisesti — valtavaan julkiseen vastustukseen, mikä puolestaan oli isojen internet-yritysten ansiota. Tämä oli yksinomaan hyvä uutinen. Salakuuntelu sekä kansalaisten elektronisen kommunikaation massiivinen kerääminen ja ns. data-louhiminen alkoivat Bushin aikakaudella; Obama ja demokraatit ovat kiihdyttänyt tätä kehitystä entisestään. Näiden lakien yksi päämäärä on antaa hallitukselle kyky seurata ja kerätä kaikkia digitaalisia jälkiä ja kommunikaatiota netissä ilman minkäänlaista valvontaa.
Soininvaara kirjoittaa: “Hyvä uutinen on, että Al Qaidan verkosto on lähes tuhottu toimintakyvyttömäksi.” Toivon, että ymmärrän tämän väärin, ja että kaksi kappaletta aiemmin kirjoitettu sana “kuulemma” liittyy tähänkin väitteeseen. Niin tai näin, State Departmentin “erinomaisten esitysten” sisällön toistaminen ilman minkäänlaista kritiikkiä on merkillinen veto. Al-Qaidan tuhoaminen on tapahtunut pääasiassa miehittämättömillä pommittajilla, suurelta osin CIA:n toimesta, ja se on aiheuttanut tuhansien siviilien kuoleman Pakistanin ja Afganistanin rajalla, ja nyttemmin Jemenissä. Obama on lisännyt miehittämättömien pommittajien käyttöä moninkertaiselle tasolle Bushin ajalta, ja eskaloi sitä paraikaa entisestään. Sen lisäksi, että tämä politiikka on barbaarimaista ja tuhoisaa, sillä on suora yhteys State Departmentin Soininvaaralle mainitsemaan “huonoon uutiseen” — siis sikäläisten väestöjen radikalisoitumiseen.
Yhdysvaltain politiikan analyysi on vielä tulossa, kunhan jetlagista ja kymmenen päivän tekemättömistä töistä on selvitty.
Selostin esitysten sisältöä niin kuin meille kerrottiin ja siltä osin, kun oletin tiedon olevan muutoinkin julkista.
Siis pappa Bushin aikana ja aiemminkin.