(Kirjoitus on julkaistu Vihreän liiton blogissa)
Autoilua tuetaan verotuksessa kahdella tavalla. Oman auton käytöstä työnantajan ajoihin maksetaan verotonta ylikompensaatiota. Työnantajan auton käyttö yksityisajoihin taas on aliverotettu palkanlisä.
Jos työnantaja antaa sinulle auton bensoineen ilmaiseksi käyttöön, laskennallinen etusi esimerkiksi 25 000 euroa maksavasta autosta on noin 7 600 euroa vuodessa. Jos marginaalivero on 40 prosenttia, autoetu maksaa noin 3 000 euroa vuodessa siitä riippumatta, paljonko ajaa. Vain jos työmatka on erityisen pitkä, verottaja voi korottaa autoedun arvoa, koska tietää varmasti autolla ajettavan yli 18 000 kilometriä vuodessa.
Vapaassa autoedussa ongelmana ei ole aliverotus vaan se, että auton käyttö on marginaalikustannusmielessä ilmaista. Oli joukkoliikenne kuinka halpaa hyvänsä, auto on aina edullisin vaihtoehto. Tämä on aivan nurinkurinen kannustin. Autoetu on julkisen liikenteen pahin vihollinen!
Jos käyttää omaa autoa työnantajan ajoihin, saa kilometrikorvausta jokaisesta ajetusta kilometristä 45 senttiä. Korvaus perustuu oletukseen, että auton omistaminen maksaa 4 960 euroa vuodessa, vaikka auto seisoisi koko vuoden tallissa. Oletettua 18 000 vuosittaista kilometriä kohden nuo kiinteän kulut ovat 27 senttiä. Jokainen ajettu kilometri maksaa bensalaskuna ja muina muuttuvina kuluina 18 senttiä. Yhteensä siis 45 senttiä kilometriltä.
Tätä korvausta ei makseta matkasta kotoa työpaikalle kuin metsureille ja joillekin muille liikkuvaa työtä tekeville.
Jos auto on joka tapauksessa hankittu omia ajoja varten, jokainen kilometri työnantajan ajoa tuottaa siis voittoa 27 senttiä. Näitä kilometrikorvauskilometrejä tulee Suomessa vuodessa yhteensä 2,4 miljardia, joista korvauksia maksetaan 1,1 miljardia. Tästä on ylikompensaatiota 660 miljoonaa euroa. Neljänkymmenen prosentin marginaaliveron mukaan verottajalta jää saamatta 260 miljoonaa euroa. Perusturvan korotus satasella maksoi alle puolet tästä.
Jos kauppamatkustaja ajaa vuodessa 100 000 kilometriä, verotonta liksaa tästä tulee 27 000 euroa vuodessa. Mutta eikö raskaasta työstä pidä maksaakin palkkaa? Pitää, mutta palkasta pitää maksaa verot.
Kilometrikorvausten ylikompensaatio kannustaa tekemään seminaarimatkat autolla ja kauppamatkustajaa suunnittelemaan reittinsä kilometrejä säästämättä.
Hallituksen kehyspäätöksessä asiaan tuli pieni korjaus. Tuota korkeaa korvausta maksetaan vain ensimmäisestä 15 000 kilometristä vuodessa. Sen jälkeen katsotaan, että auton kiinteät kustannukset on maksettu ja korvaus noin puolittuu. Tällä säästetään 35 miljoonaa euroa, mutta korjattavaa jäi vielä sekä auton edun kohtelussa että niiden ensimmäisten kilometrien verotuksessa.
Onnittelut liikenneministeri Kyllöselle jo tästäkin!
Oletuksenasi on yllä olevassa luonnollisesti se, että kilometrikorvaukset maksettaisiin myös silloin, kun ne olisivat verollisia. Näinhän tilanne ei ole. Nykyiset työehtosopimukset ja matkustussäännöt on säännönmukaisesti kirjoitettu niin, että autolla ajosta maksetaan verottoman kilometrikorvauksen mukaan.
Mikäli kilometrikorvauksesta tulee verollinen, päättyy suunnilleen kaikilla sitä saavilla oikeus kilometrikorvauksen saantiin. Toki osa ihmisistä saa kasvatettua verollista korvausta joko yksityisin tai järjestöllisin toimenpitein, mutta tämä ei ole selvää. Käytännössä ainakin osalla aloista on mentävä lakkoon, jotta autolla ei jouduttaisi tulevaisuudessa ajamaan omaan laskuun tai vähintään tappiollisen huonolla taksalla. Niillä aloilla, joissa lakkovaaraa ei ole, korvauksen maksajat voivat kylmästi heikentää korvaustasoa niin, ettei korvauksesta jää käteen edes muuttuvia kuluja.
Jos verottaja haluaa pitää tuon havittelemansa 2,4 miljardin euron potin ehjänä, on mahdolliseen verolakiin liitettävä laki, jolla muutetaan kilometrikorvauksesta tehtyjen sopimusten ehtoja: “Mitä aiemmin on verottomasta kilometrikorvauksesta sovittu työsopimuksella, työehtosopimuksella tai yksipuolisesti määrätty korvauksen maksajan päätöksellä, koskee nyt verollista kilometrikorvausta. Kuitenkin korvauksen maksaja saa maksaa verollisen kilometritaksan aiemmin verottomasti maksettua taksaa alempana määrällä, joka vastaa 50% kilometritaksasta määrättävistä, korvauksen maksajalta perittävistä sosiaalikuluista.”
Asiaa. Kilometrikorvausten ylikompensaatio kannustaa kaikenlaiseen älyttömyyteen. Omassa työssäni on joskus palavereja, joihin saataa mennä usempi ihminen samasta paikasta. Periaatteessa kaikkien kannattaa ajaa peräkkäin omalla autolla, koska näin kaikki tienaavat. Yleisesti ottaen työkaverit ovat sen verran järkeviä ja ympäristötietoisia, ettei tätä voi ääneen sanoa, ja kimppakyyti on lähtökohta näissä tilanteissa. Mutta olen kyllä huomannut, että usein työkavereilla tällaisen palaverin jälkeen on jokin äärimmäisen tärkeä oma meno, ja tämän vuoksi omalla autolla tulo on aivan välttämätöntä, vaikka joku toinen olisikin menossa samaan paikkaan…
Ylikompensaatio myös kannustaa käyttämään työnantajan aikaa liikkumiseen paikasta toiseen. Eli on kannuste sopia mahdollisimman paljon tapaamisia pois omalta työpaikalta jonnekin muualle, mitä kauemmas sen parempi. Laskeskelinkin huvikseni joskus, että jos saisin sovittua itselleni työkeikan vaikka Ouluun, tienaisin ajamalla sinne ja takaisin ekstraa helposti enemmän, kuin mitä tienaan päivässä tekemällä työtäni työpaikalla.
Minulla on oma autokin oikeastaan vain siksi, että sen pito maksaa minulle vähemmän, kuin mitä maksaisi vuokrata auto niiksi pariksi kerraksi kun sitä vuoden aikana oikeasti tarvisi. Tämä siksi, että melko vähäisilläkin kilometrikorvauksilla saamani ylimääräiset rahat kattavat suurimman osan auton kiinteistä kuluista. Sitten kun se auto on, ja kiinteät kulut on maksettu jo, tulee halvemmaksi mennä sillä joka paikkaan kuin että käyttäisi julkisia mihinkään. Koko touhu on kaiken kaikkiaan niin monella tavalla älytöntä, että tosiaan ihmetyttää, mutta minkäs teet kun se kannattaa niin hyvin.
Sekä tuet että epäterve verotus haittaavat talouden kehitystä. Tästä ei kaiketi kukaan ole eri mieltä?
Kilometrikorvausten maksu voidaan lopettaa kokonaan, kun polttoaineista ja autoista poistetaan epäterveet verot. Tasainen alv-kanta on tunnetusti paras tapa kerätä veroja.
Ratkaisu on yksinkertainen ja toimii varmasti, joten odotan nyt Osmon virallista esitystä autoveron, ajoneuvoveron ja polttoaineverojen poistamiseksi. 😉
En suoraan sanoen ymmärrä logiikkaa, jolla autoilun kustannukset on tässä jaettu kiinteisiin ja muuttuviin.
Autoilun kiinteitä kustannuksia ovat käytännössä vain vakuutukset ja vuosittaiset verot (käyttömaksut). Kaikki muut kustannukset ovat muuttuvia eli ajettuun kilometrimäärään sidottuja.
Toisin sanoen tuo mainittu 27 senttiä kilometriltä ei ole voittoa, koska sillä pitää kattaa kasvava pääomakustannus eli arvonalentuminen. Kuten esimerkiksi tullihallitus on käytännössään osoittanut, merkittävin (käytetyn) auton arvoon (suhteessa uuteen) vaikuttava asia on ajettu km-määrä.
Verottaja toki arvioi asioita siten, että keskimäärin 18.000 km vuosiajolla ns. kiinteiden kustannusten osuus on tuo 27 senttiä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä merkittävästi vaihtelevan todellisuuden kanssa. Paitsi tietenkin keskiarvona. Todellinen kiinteiden kustannus määrä per km voi olla vaikkapa 2 senttiä kilometriltä.
Auto voi olla jopa hankittu siksi tai auton valintaan on vaikuttanut tosiasia, että sillä ajetaan työajoa satunnaisesti. Toisin sanoen edellä oleva argumentointi ei tältäkään osin kata suurta osaa hyvin yleisistä todellisista tilanteista.
Toisaalta taas kommenteissa olevat argumentit, joissa puhutaan harkitusta yhteiskuljetuksen välttämisestä omien km-korvausten hankkimiseksi, eivät ole päteviä. On aina työnantajan asia hyväksyä matkasuunnitelmat ja matkalaskut. Jos työntekijät käyttäytyvät epämoraalisesti ja toimivat esimerkiksi matkasääntöjen vastaisesti, niin se ei muuta perusteita tarpeellisia ajoja ajettaessa.
Työnantajien hyvin yleinen käytäntö on myös vaatia työsuhdeauton ottamista tai yrityksen autolla ajamista, jos km-korvauksia omalla autolla ajamisesta tulee runsaasti.
Argumentoinnin logiikka siis pettää sekä Soininvaaralla että Kyllösellä.
Tästäkö pitäisi onnitella?
Todellinen ongelmahan on ylikireä verotus — jos verotus olisi kohtuullista, niin koko keskustelua ei käytäisi koska asia ei olisi mitenkään merkityksellinen.
> Mutta eikö raskaasta työstä pidä maksaakin
> palkkaa? Pitää, mutta palkasta pitää maksaa verot.
Ota huomioon että matkustusajasta ei (ainakaan siinä TES:ssä jota minun työpaikallani noudatetaan) makseta palkkaa lainkaan koska matka-aikaa ei lasketa työajaksi.
> Kilometrikorvausten ylikompensaatio kannustaa
> tekemään seminaarimatkat autolla ja kauppa-
> matkustajaa suunnittelemaan reittinsä kilometrejä
> säästämättä.
On vaikea kuvitella mikä saisi “kauppamatkustajaa” suunnittelemaan reittiään millään muulla kriteerillä kuin ajankäytön tehokkuudella. Ja vastaavasti on vaikea kuvitella tilannetta missä ajankäytöllisesti tehokkain reitti olisi joku muu kuin se missä ajetaan vähiten.
Itse olen pitänyt huolen siitä, että en liiku metriäkään jos se ei näy tilipussissa. Käsittääkseni kuitenkin joillan aloilla matkustusajan ainut palkka on kilometrikorvaukset tai pahimmassa tapauksessa joutuu olemaan vr:n kidutuksessa ilman mitään korvausta.
Kilometrikorvauksen maksuperusteet on väärät. 100km/h tuo n. 35e/h puhdasta. Se ei ole kohtuuton korvaus työntekijälle ylityöksi venyvästä päivästä vaikka onkin “väärin” maksettu.
Matkustustunnit työpäivän päälle jos olisi “oikein” maksettu, niin se olisi tuntipalkka ylitöinä eli kertaa kaksi (n. 50 e/h) ja oikeat matkustuskulut (n. 10e/h).
Palkansaajan kannalta aivan sama.
35 euroa tunnissa on ihan oikeankokoinen palkka, mutta palkasta opn tapana maksaa veroa.
Osmo, lukusi ovat pelkkää retoriikkaa!
Vilkaisepas valtion budjetista, kuinka paljon veroja liikenteeltä kerätään ja kuinka paljon rahaa palautuu liikenteelle.
Kuten tunnettua, liikenteen merkittävin ympäristöongelma on se, että ennen bensa-asemaksi kutsutulla veroasemalla verojen sekaan tuppaa lirahtamaan tippa polttoainetta. Bensiinin hinnasta yli 70% on veroa.
Ainoa järkevä liike on tietenkin se, että mikäli voidaan osoittaa, että verottomat kilometrikorvaukset ovat liian suuret, niitä pitää alentaa ja samoin autoedun verotusta voidaan toki kiristää.
Ainakin kunnallisilla työnantajilla on aika selvä käytäntö, kuka saa käyttää omaa autoa ja mihin.
Osmo: “Jos käyttää omaa autoa työnantajan ajoihin, saa kilometrikorvausta jokaisesta ajetusta kilometristä 45 senttiä. Korvaus perustuu oletukseen, että auton omistaminen maksaa 4 960 euroa vuodessa, vaikka auto seisoisi koko vuoden tallissa.”
Voi kauheata! Mutta… jos auto seisoo koko vuoden tallissa, paljonko siitä tulee kilometrikorvauksia? Siis tilastomiehen logiikalla?
Työnantaja voi kyllä sanoa että vain Timpalle maksetaan km-korvaukset, muut menevät palaveriin hänen kyydillä tai vaihtoehtoisesti omalla kustannuksellaan.
Nykyisen km-korvauksen heikkous on se,että sitä ei ole porrastettu.
Kiinteät kulut ovat riippumattomia ajomääristä mikä tarkoittaa ‚että vähäisillä ajokilometreillä nykyinen korvaus on alimitoitettu ja suurilla ylimitoitettu.
Oikeudenmukainen ratkaisu olisi porrastettu tai liukuvasti alenevä korvaus.
Osmon esitys auton kiinteiden kulujen jättämisestä työntekijän kannettavaksi on outo ellei tarkoitus ole siirtää työnantajan kuluja työntekijän kannettavaksi.
Sama logiikka metsurin sahan suhteen toimisi niin että koska metsurilla saha on muutenkin niin maksetaan vain polttoainekulut ???
Mitä tulee Ässän mainitsemiin palaveriajoihin niin kysymyksessä on työnjohto-ongelma.Nykyään kun palaverimatkustaminen on korvattu tiukemmin johdetuissa yksiköissä video-tai puhelinneuvotteluilla.
Kyllä palaveriajelu on katoavaa kansanperinnettä.
Ässän juttu haiskahtaa julkisen sektorin touhulta,ajon aikana kun ei voi tehdä työtä
Hyvä kirjoitus. Nyt otettiin pieni askel oikeaan suuntaan, mutta nähtäväksi jää, löytyykö poliittista uskallusta tarttua tähän tosissaan. Raha-automaatin sulkeminen kun vie varsin monelta saavutettuja etuja, ja mölinä on taattu. Kiinnostaisi myös kovasti tietää, onko vastaavaa varsin erikoista järjestelmää muissa maissa käytössä.
Voi joo, mutta sanooko. Moni esimies käyttää aikansa mielummin muihin asioihin kuin työntekijöiden matkalaskujen ristiinvertailuun. Ja kuten sanoin, yleensä käytetään kimppakyytiä. Silloin kun on joku syy siihen että se ei käy ei käytetä. Niiden syiden etsimiseen vaan on nyt aika hyvät kannusteet, ja kyllä niitä sitten näyttäisi aika helposti löytyvänkin.
Onko jollakin dataa, mitä vuodessa maksaa
a. tieverkoston ylläpito
b. kaikki autoiluun liittyvät verot ja veronluonteiset maksut (ml. polttoainevero)
Yritin tuota ensimmäistä googlaille eilen hetken, mutten löytänyt hyvää lähdettä. Kaivelin sitä siksi, että osaisin suhteuttaa tuon usein esitetyn autoilun kovan verotuksen.
Tuplasässä: eikös tuo oletus vuotuisesta kiinteästä kustannuksesta juuri ole se auton arvonalentuminen / poisto?
Yrittäjänä en ihmettele, että yrittäjäjärjestö myös vastusti tätä. Laskeskelin, että minun kannattaa ehdottomasti ottaa vuokra-auto (29e 24h) ja nostaa km-korvauksia kuin edes harkita julkisia tai laskuttaa todellisia kustannuksia alv-vähennyksillä. Tässä tapauksessa tosin julkisilla matka kestäisi niin pitkään, että mahdollisuus tehdä matkustajana työ ei kompensoi sitä.
Osmo: “Vapaassa autoedussa ongelmana ei ole aliverotus vaan se, että auton käyttö on marginaalikustannusmielessä ilmaista. Oli joukkoliikenne kuinka halpaa hyvänsä, auto on aina edullisin vaihtoehto. Tämä on aivan nurinkurinen kannustin. Autoetu on julkisen liikenteen pahin vihollinen!”
Lyön pääni pantiksi, että todella harva henkilö Suomessa, joka nauttii vapaasta autoedusta, pystyisi hoitamaan työnsä puolesta tarvittavat paikasta A paikkaan B liikkumiset käyttäen julkista liikennettä mitenkään järkevällä tavalla. Eivät nuo kilpaile keskenään. Ei sitä vapaata autoetua ainakaan isommissa firmoissa holtittomasti jaeta. Edun saa sillä perusteella, että on firman kannalta pidemmän päälle halvempaa antaa työntekijälle vapaa autoetu kuin se, että työntekijä laskuttaisi firmalta huimia kilometrikorvauksia auton käytöstä työajoon (ylikompensaatiota nauttien, kuten tässäkin postauksessa mainittiin). Ehkä joissain firmoissa autoetua voidaan käyttää myös kannustimena tilanteissa, missä työajoa ei sitten niin paljon kertyisikään, mutta tuskin tuo on mikään iso ongelma.
Käyttöedun kanssa taajamassa asuvan ja työssäkäyvän osalta voi olla niin, että kilpailua julkisen liikenteen kanssa on. Mutta käyttöedun suurin “etu” ainakin omasta mielestäni on se, että alle saa uuden auton ilman suuria pääomia tai lainoja, eikä ajokin arvon alenemisesta tarvitse kantaa huolta (noh, vaikuttaahan se, miten ihmiset liisareitaan pitää, välillisesti myös yleisesti liisauksen hintaan). Käytöstä ja firman tukipolitiikasta riippuen, ainakaan normiduunarilla (IT-alan asiantuntijat yms.), rahallisesti käyttöetu harvoin lyö leiville verrattuna uuden vastaavan auton ostoon (ja joskus tapahtuvaan myyntiin). Mutta henkilö, joka pohtii käyttöedun ja oman auton välillä on joka tapauksessa yksityisautoilija, joten julkinen liikenne ei menetä kovin montaa työmatkailijaa tässäkään tapauksessa.
Vapaan autoedun saa pelkkiin työmatkoihin. Joskus käy myös niin, että autonedun varsinainen saaja menee töihin julkisilla, koska se on nopeampaa ja auto on puolison hallussa.
Tunnen erään ihmisen, joka oli sen verran hyvässä neuvotteluasemassa työpaikallaan, että pystyi tällaisia työkeikkoja sopimaan. Hänen ehtonsa työmatkoihin suostumiselle oli lupa mennä omalla autolla. Mitä korkeammassa veroluokassa on tuloineen, sitä houkuttelevampaa tämä tietenkin on. (Vaikka jossain tulee tietysti kattokin vastaan, tuskin Nalle W. ajelee työajoja kilometrikorvausten toivossa.)
Tämä henkilö oli sitä mieltä, että kilometrikorvaukset ovat typerä järjestelmä, ja kutsui niitä “valmiiksi hyväosaisten itselleen järjestämäksi verottomaksi eduksi”.
Töissä vaihdetaan vapaa-aikaa rahaksi. Työntekijä arvioi nettotulojensa perusteella, mikä on vaivan arvoista, ei bruttotulojensa. On työntekijän ja työnantajan yhteinen etu maksaa mahdollisimman vähän veroja työnteosta, sillä työntekijälle voi maksaa pienempää nimellispalkkaa, jos päälle saa ylimitoitettuja verottomia kilometrikorvauksia. Koska etu on yhteinen, tällaiset järjestelyt lienevät yleisiä sellaisissa piireissä, joissa osataan laskea yhteen 1+1.
Ylikompensaatio kannustaa ajamaan vähän kuluttavalla ja ympäristöystävällisemmällä autolla.
Tuo väite että autoetu olisi “joukkoliikenteen pahin vihollinen” on usein toistettu mutta en usko sen pitävän paikkaansa. En muista ikinä tehneeni valintaa (työsuhde)autoni ja joukkoliikenteen välillä taloudellisin perustein. Tärkeämpää on se, kummalla konstilla pääsee kätevämmin ja nopeammin määränpäähänsä ja takaisin.
Lähdetään nyt vaikka siitä, että jos autoverotus on liian kireää tai vääränlaista eli esim. auton omistamista verotetaan enemmän kuin autolla ajamiSta, niin ei tällä voi perustella sitä että joillekin autoilijoille jaetaan verovähennyksiä.
Yksi syistä miksi en omista autoa on että jos ajaa esim. 4 000 km vuodessa, niin pihalla seisova auton arvo laskee kuitenkin niin paljon, että taksikin voi tulla halvemmaksi per kilometri. Tuo pääomakustannus on kiinteä, vaikka kilometrit vaikuttavat auton arvoon.
Useilla työpaikoilla verottomat etuudet ovat täysin normaali epävirallinen palkanlisä, eli jos niitä ei olisi niin työnantajan pitäisi vastaavasti maksaa enemmän palkkaa työntekijälle saadakseen hänet töihin. Tiedä sitten moraalittomuudesta, vika on säännöissä eikä toimijoissa.
No eikö tuo nyt jo kerro jotain niiden korvausten tasosta?
Minä ajoin kerran virkamartka Sysmään ja takaisin vuokratulla autolla. Kilometrikorvaus oli 165 euroa ja auton vuokra bensoineen 129 euroa. Uskoisin, että auton vuokraamo sisällyttää auton hintaan kaikki kulut ja vähyän enemmänkin, mutta voitolle jäin.
Valtio keräsi autoilijoilta veroja 7 miljardia vuonna 2011.
http://www.autoalantiedotuskeskus.fi/teemat.asp?ao=1020&nimi=Autoilun+verotus
Verotus Suomessa suosii:
- Työttömänä makoilua
— Säätiöitä joita poliittiset puolueet ja hyvä veli järjestöt järkkäilevat
— Ulkomaille muuttoa
Autoilua se ei suosi vaikka kuinka senttejä ja kilometrejä laskisi.
Niin, harva kauppamatkustaja tienaa autolla ajamisesta. Se autolla ajaminen mahdollistaa siirtymisen asiakkaalta toiselle, jossa sitä kauppaa tehdään.
Jos se kaupparatsu ajaa vaikka 50 tkm omalla autolla per vuosi ja saa siitä 22,500 euroa kilsakorvauksia tuosta jää polttoaineiden yms. jälkeen vaikka tuo 12,500 euroa niin autoonhan se menee. Neljässä vuodessa tällainen kaupparatsu ajaa 200 tkm eli auton mittariin on rullattu 200 tkm ilman omia ajoja. Ei siin kovin pitkäikäisiä ole tällaisilla kilsamäärillä autot. Auton pääomakuluihin se “suuri ylikompensaatio” menee. Pitääkö tästä olla nyt Suomitapaan kateellinen? Toinen saa ajaa paremmalla autolla. No tottakai pitää, kun Suomessa autoilu ylipäätään on överiverotettua ja näinollen hyvällä autolla ei kovin monella ole yksinkertaisesti varaa ajaa. Ja jos mulla ei ole hyvää autoa, niin ei sitä hittovie saa olla ainakaan naapurillakaan. Parempi että verottaja riistää sen pois siltä. Näinkö tästäkin asiasta pitäisi ajatella?
Itse en juuri kilsakorvauksia saa. Muutama sata euroa vuodessa. Ei siis mitään merkitystä minulle. Mutta mulla on työkavereita, jotka tätä saa. On niillä parempia autoja kuin minulla, mutta se auto on niiden TYÖKALU! Jos päivät venyy muutenkin 12 h mittaisiksi, niin ei sitä enää kierrellä pidemmän kautta saadakseen kilsoja vaan ajetaan suorimman kautta. Lisäksi mun työantaja ainakin katsoo kk tasolla erittäin tarkasti ajoreittejä ja puuttuu HETI jos niissä on ilmaa.
Ja liikenneministeriämme voi kai lähinnä onnitella 2000 euron kuukausittaisesta taksilaskusta. Sehän työllistää jo yhden taksiautoilijan. Taksilla-ajohan ei yksityisajoa vissiin ole ollenkaan kun sitä autoa ei aja itse…
Timo R.
Käypä autoliiton sivuilla laskemassa, mitä hyvän auton kustannus on, kun sillä ajaa 50tkm vuodessa. Aika reilusti jää voitolle.
Osmo, uskaltaisin vaikka lyödä vetoa, että vihreälle aatteelle uskollisena vuokrasit pieniruokaisen ja halvahkon auton.
Minä jas muistitikku mahduimme siihen auton oikein hyvin. Yleensä jkullekijn matkalle kannattaa ottaa sen kokoinen auto, jota sillä matgkalla tarvitsee. Tämä juuri on yhteiskäyttöautojen idea.
Osmo, mihin tämä laskelma perustuu?
Autoni ajotietokoneen mukaan viimeiset 4.792km olen ajanut 44km/h keskinopeudella, keskikulutuksen ollessa 9,0l/100km (kyllä, autoni on aika suuriruokainen) dieseliä. Eli, jos kaikki ajot olisivat olleet korvattavia kilometrejä, olisin saanut tunnin ajosta korvausta19,80 euroa. Pelkkää polttoainetta tuon tunnin ajon aikana olisi palanut noin 6,4 eurolla. Jos täysin väärin unohdetaan kaikki muut kilometriperusteiset kulut (huollot, hinnan alenema, voiteluaineet ja muut nesteet, pesut jne), verotonta ”ylijäämää” olisin saanut 13,4 euroa.
Tuo korvaus ajosta ei ole suuri, mutta sen on korv aus työajasta, siis palkkaa ja siksi sen kuu7luu olla verotonta.
Veronmaksajien ei pidä mitenkään tukea autoa, joka kuluttaa dieseliä 9 litraa sadalla. Se on ihan oma vika.
Mikä tässä nyt on Osmo sun pointti? Tappiolle saatava työntekijän saldo, oli mikä oli.
Mietippä vaikka mun työkaveria, joka on firman asentaja ja ajaa sinne suuntaan suomeen minne nakki napsahtaa. Itse ei voi vaikuttaa mitenkään. Ajaa 35–50 tkm vuodessa. Se on sitten sen tilipussista pois ja kulutuksesta pois kaikki. Meinaatko Osko että tämä jollakin ihmeen tavalla lisää valtion verotuloja?
Tottakai vihreänä ajat asiaa niin että ajaminen vähenee. Mutta sitten vähenee valtion verotulotkin. Autoili kun on ryöstöverotettua jo nyt kuten varmasti tiedät. Onko tässä siis tarkotus nyt puukottaa työntekijöitä selkään, ottaa sieltä mistä helpoimmalla saa vai mikä? Tietty ympäristöä hyvä käyttää keppinä tässä.
Ainut argumentti kun tuntuu olevan että joku saa liikaa. Jos tällaisia rajoja asetellaan, niin sitten selvät rajat kansanedustajien ja ministerien taksisuhailuun. Vaikka 200 euroa kuukaudessa ja loput omaan piikkiin. Helsingissä voi käyttää bussia ja ratikkaa, niillä kun siellä pääsee liikkumaan ihan oikeastikin.
Jos kaverisi ajaa 50 tkm vuodessa, hänen verovapaat korvauksensa ylittävä autosta aiheutuvat menot, ellei tuo Autoliiton laskuri ole vaivan kelvoton. Silloin tuon lopun pitää olla verotettavaa tuloa.
Osmo, ilmeisesti on vaikea nähdä omaa napaa pidemmälle? Se että mahduit USB-tikkuinesi halvimpaan ja pienimpään vuokra-autoon, ei tarkoita sitä, että kaikki muut pystyisivät hoitamaan ajonsa pienimmillä mahdollisilla vuokra-autoilla.
Lisäksi vuokra-auton hommaaminen alle, ei ole aina mitenkään nopeaa tai vaivatonta.
Verokertymää tämä km-korvausten leikkuri tuskin tulee kasvattamaan euroakaan, ehkä jopa päinvastoin, mutta viherfasismin ja täysin kyvyttömän liikenneministerin aikana tällainenkin kateuspohjainen uudistus on näköjään mahdollista runnoa läpi.
Logiikka pettää jälleen Soininvaaralla. Tällaisia tulkintoja voi tehdä vain byrokraatti, joka ei tunne ko. liiketoimintaa.
Vuokra-autot vuokrataan pääsääntöisesti työpäivinä ja työkäyttöön. Tällöin käy niin, että autot seisovat tallissa viikonlopun liike-asiakkaiden viettäessä myös viikonloppua. Vuokraajan kannalta on tietenkin mielekästä tehdä silloin viikonlopputarjouksia, joilla kalusto saadaan tuottamaan edes jotain.
Toisaalta logiikkaa pettää myös alv:n osalta, joka muuttaa kannattavuuslaskelmia alv-vähennyskelpoissa vuokrausliiketoiminnassa.
Esimerkki ei siis kerro yhtään mistään.
Matka tapahtui torstaina.
Kyllä, kyllä, en tarkoittanutkaan, että 9l/100km kulutus pitäisi olla neutraalin korvauksen taso, mutta mihin tuo 35€/h tunti perustui? Jos autoni kuluttaisi 5l/100km, veroton ”ylijäämä” polttoainekulujen jälkeen olisi tuolla kertomallani keskinopeudella 16,28€/h. Ero laskelmiemme välillä on vielä huimat 18,72€/h. Yksi auton pesu syö jo yhden tunnin ”ylimäärän”, huollosta, renkaiden uusimisesta tai jostain isosta teknisestä ongelmasta puhumattakaan.
Varmaan tarkoitit, että korvauksen pitäisi olla verollinen, ei veroton, niin kuin kirjoitit.
Tuo 35 euroa/tunti perustui jonkin kommentaattorin laskelmaan siitä, että on epistä, että korvauys on sama moottoritiellä ja pikkuteillä, koska mottoritellä ylikompensaatio on tuntia kohden suurempi — ikään kuin tämä siis olisi palkkaa.
Se on sopparista kiinni sitten saako matka-ajasta laskuttaa, joillakin aloilla saa, toisilla ei, mutta verottomat päivärahat on lakisääteisiä ja ne on maksettava kaikille.
Ja mitä tulee VR:n rääkättäväksi niin minä esim teen mielummin matkat toiseen kaupunkiin junalla kuin omalla vanhalla nissanillani jos kohde on sellainen että sinne junalla pääsee. Tavaraa kuljetettavana minulla ei ole koskaan muuta kuin läppäri.
Mun mielestäni jommastakummasta matkakorvaussysteemistä voisi luopua: joko varottomista km-korvauksista tai sitten vapaasta autoedusta. Jommankumman on kelvattava sellaisille jotka tekevät paljon työmatkoja autolla. Kuvittelisin että km-korvaukset on jäänne ajoilta jolloin ei tunnettu autoetua vielä. Työnantajalle tulee joka tapauksessa edullisemmaksi ostaa kaupparatsulle tai keikatyöläiselle auto, ja hän maksaa siitä veroa että hän saa käyttää sitä yksityisajoihinsa.
Eivät verottomat päivärahat ole lakisääteisiä. Saa maksaa tai olla maksamatta ihan miten kuinka suuria hyvänsä, mutta jos maksaa, korkeintaan nuo ovat verottomia.
Yleensä oman auton koko mitoitetaan sen mukaan, ettei tarvitse mennä hakemaan vuokraamosta suurempaa peliä esimerkiksi perheen mökkimatkaa varten. Oletko sitä mieltä, että kilometrikorvauksen määrä pitäisi määritellä mahdollisimman pienen ja halvan auton kulujen mukaan? Sinkuille tämä ei varmasti olisi suuri ongelma, mutta monilapsisten perheiden vanhemmat joutuisivat ajamaan työnantajiensa ajoja tappiolla.
Miten tästä on saatu näin monimutkainen asia? Työmatkan ajalta pitäisi maksaa normaali (verotettava) palkka ja TODELLISET kustannukset verottomana. — Osmo hyvä, tuo otsikko on kyllä pahinta Seiska-tasoa. Verotus lyö muuta kuin km-korvattavaa autoilua Suomessa kuin vierasta sikaa..
Jos keskituntinopeus on 44km/h, niin eihän tuo kyllä ole mikään suuri lukema.
Jos ajaa matka-ajoa pitkiä pätkiä kerrallaan, tarvitsee suuren auton, koska semmoinen on matka-ajossa aivan ylivoimainen verrattuna pieneen kotteroon.
Kuljettajan hyvinvoinnin kannalta on aika lailla eri ajaa 200 km suuntaansa ja sitten takaisin ensin Audi A3:lla ja sitten reilusti suuremmalla Audi A6lla. Puhumattakaan siitä että kengittäisi koko matkan vuokratulla alitehoisella Ford Fiestalla, siinä taas ei ole pienintäkään järkeä.
Kummallekin on tarvetta. En palkkaa ajokortitonta ja autotonta työntekijää koskaan. Työsopimukseen jopa kirjataan, että työntekijä suostuu käyttämään omaa autoaan työajoihin. Kaikki työntekijämme ajavat päivittäin noin 10–60km työajoa. Mukana kulkee työkaluja, työvaatteet ja –varusteet, joskus pieniä tarvikkeitakin. On täysin poissuljettu vaihtoehto, että hankkisin kenellekään työntekijällemme työsuhdeautoa. Se tulisi erittäin kalliiksi ja aiheuttaisi paljon huolta ja vaivaa. Sellaisille firmoille työsuhdeautoihin siirtyminen vasta kalliiksi tulisikin, joilla on työajoa satunnaisesti. Jos ajoa on todella paljon, sitten työsuhdeauto on työnantajalle kilometrikorvausta järkevämpi vaihtoehto.
No se kommentaattori on ollut väärässä. Mikäli keskinopeus on 100km/h – joka edellyttää sitä, että lähtöpiste ja määränpää ovat moottoritierampilla – ja kulutus 5l/100km. Polttoainekulujen jälkeen ”ylijäämä” on suunnilleen tuon verran, mutta silloin unohdetaan kaikki muut auton muuttuvat kulut; renkaat, huollot, voiteluaineet, muut nesteet, pesut, kilometrimäärästä aiheutuva hinnan alenema jne. Ja kyllä minun mielestäni osa kiinteistäkin kuluista pitää jyvittää kilometrikorvauksen määrään.
kehä kolmosen ulkopuolella ei ole paljoa vaihtoehtoja. asun itä-suomessa, joten hevosellako kohta liikutaan? varmaan paras vaihtoehto…ja halvin. työmatkaa 55 km sivunsa, josta “pientä tietä” yli 30 km. ei kulje joukkoliikennettä. miten tällaisten ihmisten kannattaa kohta käydä töissä, jos matkakulut ovat niin suuret että kortistossa hankki paremmin. järki käteen päättäjät ja autoilu täytyy alueellistaa!!!
timo
Kilometrikorvaus ei koska matkaa asunnnon ja työpaikan välillä.
Totta kai olisi “oikeudenmukaista” korvata tulonhankkimiskulut todellisten kustannusten mukaan, mutta jopa verottajakin on katsonut, että sellaiseen helvetilliseen kuittirumbaan ei ole syytä enää mennä.
Jos joku todella haluaa lisää byrokratiaa, käsi ylös!
Henkilöautoilijan kilometrikorvauksen voisi alkaa laskea aina käytettävissä olevan “julkisen liikenteen” mukaan.
Taksihan on myös julkista liikennettä eli jos työmatkalla tai jollain sen osuudelta ei oikeasti ole käytettävissä bussia tai junaa, saa siltä osin korvauksena 1,43 e/km.
Tai myös silloin jos työssä käytettävä varustus tai kalustus on kokonsa tai likaisuutensa vuoksi sellaista jota ei voi (tai saa) kuljettaa joukkoliikenteessä.
Osmo, mikä olisi sinusta oikeudenmukainen kilometrikorvauksen määrä seuraavassa kuvitteellisessa, mutta varsin tavallisessa tapauksessa?:
Palkkaan uuden juuri ammattikoulusta valmistuneen asentajan vakituiseen työsuhteeseen. Kaveri asuu Helsingin Kalliossa ja hän ei omista ennestään autoa. Sellainen pitäisi kuitenkin hankkia, sillä auto ja sen käyttö päivittäin työajoihin on työsuhteen ehtona. Minkäänlaista takuuta vuosittaisista ajomääristä ei ole, mutta muiden työntekijöidemme vuosittaiset kilometrikorvaukset ovat pyörineen noin 2.300 ja 12.000 kilometrin välillä. Keskiarvo on ehkä noin 6.000km/vuosi. Koeaika on kolme kuukautta ja työsuhteen vakinaisuudesta huolimatta työsuhde ei ole mitenkään turvattu alan epävarmuudesta johtuen.
Työsuhdeautolle ja km-korvauksille on sellainenkin vaihtoehto että työnantaja ostaa keikka-auton tai useita pelkästään työntekoa varten. Ne ovat myös ALV-vähennyskelpoisia jos ovat pakuja ja säännöistä että niitä ei käytetä yksityisajoihin ollenkaan, pidetään kiinni, eli on varsin edullinen vaihtoehto nimenomaan asentajille ym.
Jos km-korvausten verottomuus poistuu kilometrirajan jälkeen kuten hallitus ehdottaa niin työntekijä saisi kuitenkin km-korvauksia kuten ennen, mutta ylittäviltä kilometreiltä joutuisi maksamaan veroa. Se asettaisi heidät vihdoinkin samanlaiseen asemaan kuin ne työntekijät joilla ei ole koskaan työajoa ja joutuvat kaikki matkansa maksamaan omasta pussistaan. miksi jotain tiettyä työntekijäryhmää pitää suosia verotuksessa?
Itse en ottanut kantaa korvauksen tasoon. Totesin vain, että elävässä elämässä vaihtelut ovat suuria ja että jako kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin on kaukana todellisuudesta.
Tässäkin on hyvin suuri vaihtelu autojen välillä. Kommenteissa on ilmeisesti lähes kaikissa ajateltu henkilöautoja, mutta hyötyajoneuvojen, siis käytännössä useimmiten erilaisten pakettiautojen kustanusrakenne on aivan toinen.
Km-korvaus henkilö- ja pakettiautoille on kuitenkin sama. Korvaus aika helposti ylittää todelliset kustannukset jokaisella, joka tekee itse asioita autonsa eteen — vaikkapa vaihtaa öljyt ja renkaat ja ajaa taloudellisesti. Tästä nyt tuskin kannattaa numeroa nostaa, eiköhän tällaisen maalaisjärjen käyttöä pitäisi pikemminkin edistää.
Noin muuten olen sitä mieltä, että erityisesti autoilun verotus on kohtuuttomuudessaan menossa naurettavuuksiin — kuten tämänkin blogi osoittaa.
Luonnollisesti huoltoautolle on käyttöä kuten myös ihan peruspakulle tavaran kuskausta varten, mutta yleensä ne eivät ole vaihtoehtoja omalle autolle. Riippuu tietysti töiden rakentaasta millainen tarve milläkin firmalla on. Esimerkiksi meillä 14 ajaa omilla henkilöautolla, yksi huoltoautolla ja yksi paku on satunaisempaa käyttöä varten.
Ongelma johon Osmo yrittää puuttua on se että verotus on epäreilu niille auton omistajille, joilla on mahdollisuus maksattaa autonsa osittain verottajalla. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei suinkaan ole.
Jos työpaikka on ja pysyy samassa paikassa kaiken aikaa, ei ole mahdollista saada verottomia lisäansioita ajamalla autolla (vaikka omistaisi tähän erinomaisesti sopivan mukavan auton). Pahimmassa tapauksessa autoilija ei ole oikeutettu edes työmatkavähennyksiinkään, jos asuu liian hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella. Joutuu kustantamaan auton ihan itse, kauhea kohtalo.
Eli verotus asettaa auton omistajat eriarvoiseen asemaan. Toiset maksavat itsensä kipeiksi autoveroista ja polttoaineveroista, toisille valtio maksaa autoilusta tai ainakin tukee autoilua.
Tilanne on epäreilu toki myös autoa omistamattomille, esim itse en saa korvausta polkupyöräni käytöstä työssäni verottomana, vaikka polkupyöräni on erityisesti työajoihini sopiva ja kalliimpi kuin halpa auto. Lisäksi joudun syömään enemmän kuin autoileva kollegani. Eli minulle pitäisi saada maksaa verottomana vaikkapa 5 euroa/km korvausta työajosta polkupyörällä. Summan on oltava näin suuri, koska muuten en näillä ajokilometreillä saa maksettua sillä pyörälainan ja paremman syömisen kuluja, ja tokihan työmies ansaitsee hyvän kulkupelin, kuka muka jaksaisi jollain halvalla mummopyörällä kuskata tavaraa. Kuitenkin välillä joutuu kuskaamaan kymmeniä kiloja kamaa ja nopeastikin vielä. Ei siitä millään vanhalla romulla nälkäisenä selviäsi. Samalla se kilometrikorvaus tekisi tarpeettomaksi antaa minulle palkankorotusta ja maksaa tuntipalkkaa+sivukuluja kulkemisesta, joten toki työnantajani siihen suostuisi.
Yleensä näin, mutta esimerkiksi meidän alamme työehtosopimuksen mukaan kilometrikorvaus maksetaan joko kotoa tai toimipisteestä työmaalle sen mukaan, kummasta matka on lyhyempi. Tietysti siinä tapauksessa, että työpäivä aloitetaan toimipisteeltä, kilometrikorvaukset alkavat raksuttaa sieltä. Ennen pystyi palkkaamaan niin sanotusti montulle (palkkauspiste rakennustyömaa), mutta se ei ole enää mahdollista.
Jotenkin tästä autoetu- ja kilometrikorvauskeskustelusta tulee aina sellainen fiilis että kärkkäimpiä arvostelijoita ovat ihmiset kenellä ei ole mitään kosketuspohjaa niiden ihmisten työhön ja elämään jotka käyttävät henkilöautoa työssään.
Sitten todistellaan riemuissaan laskukaavalla kuinka joku teoreettinen kaupparatsu saattaa nykyjärjestelmällä saada 0,2 senttiä päivässä verotonta tuloa mikäli hän ajaa vuodessa miljoonakilometriä pienellä hybridillä eikä pysähdy päivän aikana kertaakaan..
Selvään veronkiertoon pitää puuttua, esimerkiksi tapaukset missä työnantaja on maksanut osan palkasta kilometrikorvauksina sellaisista ajoista joita ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Mutta muuten pidän keskustelua vähän lapsellisena.
Asia mikä monelta jää huomioimatta on se, että kaikki matkustus on työnantajalle kulua. Myyntimies tai laiteasentaja ei tuota firmalle eikä asiakkaalle mitään silloin kun hän istuu autossa (tai ainakin tuotto on hyvin pientä verrattuna siihen että hän olisi asiakkaalla tekemässä tuottavaa työtä). Tästä syystä yritykset suitsivat turhaa matkustamisa ja kannustavat minimoimaan kilometrejä. Ei mikään firma katso hyvällä sitä jos viisi työntekijää ajaa jokainen samaan seminaariin naapurikaupunkiin omalla autollaan (enkä ole myöskään ikinä kuullut että tälläistä olisi tosielämässä tapahtunut, ideologisten autoedun vastustajien mielestä työsuhdeautoilijat eivät tietysti muuta teekkään).
Mielestäni on ihan hyvä että kilometrikorvaus määräytyy jonkun keskimääräisen automallin mukaan, tämä on omiaan kannustamaan ajamaan mielummin vähäpäästöisellä autolla. Toisaalta tämä johtaa siihen että henkilö joka oikeasti joutuu ajamaan suuria kilometrimääriä saattaa saada ylikompensaatiota, mutta mitäs sitten? Kenen pussista se on pois kun työnantaja sen maksaa? Lisäksi paljon ajavilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin hankkia hyvä auto, ja sellaisen hankintahinnat alkavat jostain reilusti yli 30.000 eurosta. Millään Nissan Micralla ei ajeta sataatuhatta kilometriä vuodessa kaikkina vuodenaikoina. Se on paitsi mukavuus niin myös työturvallisuuskysymys.
saavutetuista eduista kriittiseen sävyyn kirjoittaminen pitäisi kieltää lailla 😉
Tämä ei pidä paikkaansa. Työnantaja joutuisi vastaavasti maksamaan ylittäviltä kilometreiltä sosiaalikuluja. On aivan varmaa, ettei työnantajapuoli ole valmis nostamaan kilometrikorvauksia 40%:lla, joten verollisen korvauksen bruttosuuruus laskisi. Mikäli nykyinen veroton korvaus maksettaisiin verollisena eikä työnantajan kustannustaso muuttuisi, nettokorvaus laskisi n. 25 senttiin kilometriltä.
Lisäksi sopimustilanne on sellainen, ettei työnantajalla ole mitään velvollisuutta maksaa edes tuota, sillä sopimuksissa speksataan aina “veroton korvaus”.
“Työsuhdeautolle ja km-korvauksille on sellainenkin vaihtoehto että työnantaja ostaa keikka-auton tai useita pelkästään työntekoa varten. Ne ovat myös ALV-vähennyskelpoisia jos ovat pakuja ja säännöistä että niitä ei käytetä yksityisajoihin ollenkaan, pidetään kiinni, eli on varsin edullinen vaihtoehto nimenomaan asentajille ym.”
Tämä johtaa tupla-autoiluun.Harvalla on parkkipaikkaa omalleja työnantajan autolle ja niinpä omalla huristellaan työpaikalle haetaan työnantajan auto ja ajetaan työmaalle.Joka voi olla kodin suunnalla.
Nyt tarvitaan ylimääräisiä parkkipaikkoja ja km syntyy lisää.
En ole Osmo, mutta miten kysymys liittyy kilometrikorvauksiin??? Jos palkkaat työntekijän, ja edellytät että tällä on auto käytössä, niin miksi ihmeessä valtion pitäisi tukea tätä lystiä sallimalla verottoman palkan maksamisen? Annat joko auton työntekijän käyttöön, tai tarjoat riittävän verollisen korvauksen. Oikeudenmukainen (veroton) korvaus on tietenkin täsmälleen yhtä paljon työnteosta aiheutuneet kustannukset (polttonainekustannukset, muut muuttuvat kulut sekä ajoneuvon arvonalenema).
Jaoin joskus sanomalehtiä ja yössä tuli tuollainen 20 kilsaa työajoa plus noin 15 kilometrin työmatka. Sinänsä mukava työ piti lopettaa, kun laski, kuinka huono korvaus tuo 21–45 senttiä kilometriltä oli varsinkin, kun ajo oli sellaista kymmen metriä eteenpäin pysähdys, peruutus, ulos autosta, viisi metriä eteenpäin. Kulutus oli toistakymmentä litraa sadalla ja auton kuluvat osata todella kuluivat. Huvittavaa oli, että verottomat korvaukset olivat laskemaan päin jo silloin, ikään kuin autoilun kustannukset olisivat olleet laskussa eivätkä rajussa nousussa. Veikkaan, että nykyään hommaa harrastavat vain masokistit. No, onhan meillä ipädit.
I tried to write some comments here yesterday evening and they do not seem to have been posted. Is there some kind of filter to the text?
Tristan Hughes- Architect
Coordinator of the OURCity Alternative Master-Plan
ourcity2012(a)gmail.com
Tristan, I found it in the spam. I do not know why.
Arjen realismi on taas ollut hyvin kaukana kun tuota lakipykälää on sorvattu. Eli työntekijä tulee töihin, ottaa pakun, ajaa keikkapaikalle, tulee takaisin, lähtee kotiin. Ja luonnollisesti vuokraa pakun jos sellaista omiin ajoihin tarvitsee.
Relevantti kysymys on riittävätkö vuorokaudessa tunnit jos yksityisellä sektorilla toimiva yritys noudattaa jokaista pykälää kirjaimellisesti. Eikä joku firman autojen ALV-vähennysoikeus ole kuin jäävuoren huippu.
Tämä oli kannattavaa sen takia, että ilmeisesti kyseesä oli päivän keikka. Ei se ole ihan harvinaista, että paikalla täytyykin olla pidempään, esim. 2 päivää. Auton vuokra juoksee koko ajan, mutta auto ei liiku minnekään eikä siten korvauksia tule yhtään enempää, kun tehdään töitä samassa paikassa.
Saattaa olla, että Soininvaaran hommissa tätä asiakkaiden luona käymistä eri teollisuusalueilla ei ole kovin paljon. Hän on viitannut tähän Sysmän keikkaan aiemminkin. Keikka oli todennäköisesti voitu sopia paljon aiemmin, joten vuokraamiselle oli mahdollisuus. Usein on niin, että asiakas toteaa koneiden seisovan nyt ja sitä apua pitäisi myös tulla juuri nyt.
Kerro toki, miten paljon tappioita auton käytöstä tuli ottaen huomioon saadut kilometrikorvaukset.
No ei tietenkään. Tietysti keikka-auton saa ottaa kotiin yöksi jos keikka alkaa aikaisin aamulla eri paikkakunnalla. Niin olen joskus itsekin tehnyt. Tarkoitin vaan sitä että jos firma ei halua ostaa jokaiselle keikkamiehelleen työsuhdeautoa niin tällainen kimppakäytössä oleva auto on edullisempi vaihtoehto, ja on myös edullisempi kuin maksaa km-korvauksia sellaisille jotka ajaa useita kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa.
Lisäksi heikennetään niitä muidenkin kuin autoilevien työntekijöiden työehtoja jatkuvasti.
Jos et saa kilometrikorvauksia fillarilla tekemistäsi työmatka-ajoista, niin kipin kapin liittoon valittamaan. Verottajahan on toki määritellyt kilometrikorvauksen myös fillaristeille, joten TES:in mukainen veroton kilometrikorvaus sinulle toki kuuluu maksaa. No, ei se kyllä ihan 5 euroa kilometriltä ole, vaan 10 senttiä…
Pitäisi nyt tajuta, ettei se ole palkkaa jos työnantaja maksaa oman auton käyttämisestä korvausta. Se on kulukorvaus eikä mitään palkkaa.
Jos puuseppänä toimiva työntekijä kaataa omasta metsästään työssään käyttämät puut, niin ei niitä puitakaan kyllä palkkana maksa. Jostain kumman syystä auton käytöstä ei pitäisi maksaa minkäännäköistä kulukorvausta vaan se pitäisi kuitata palkkana, jolloin verottaja pääsee ahmaisemaan välistä, autoilu kun on Suomessa niin keveästi verotettua puuhaa.
Jos km-korvaukset menisivät alusta loppuun verolle, niin jos firma maksaa euron verran että saa ostettua työntekijältä autoilua, niin siniä varmaan menee 85 senttiä valtiolle ja saadaan 15 sentin edestä autoilua.
Käykääpä simputtamassa autoliiton laskurtia. Pankaa siihen ihan mikä auto tahansa ja sille 50 000 kilometriä vuodessa työajoa, kolmen vuoden käyttöaika ja huomaatte, että ylikomensaatiota on noin 20 000 euroa.
http://www.autoliitto.fi/testit_ja_ajoneuvot/autoilun_kustannukset/kustannuslaskuri/
Ottakaamme yhtä realistien esimerkki kuin OS:n manitsema myyntimiehen 100.000 km. Edellyttää yli 400 km ajoa viikon joka työpäivä,eli 5 tunnin päiväittäsitä ajomatkaa, varovaisestikin. arvioiden. Aina kun ei aurinko paista.
Risto Reipas, sanokaamme kunnan rakennsuvalvontainsinööri ajaa joka työpäivä fillarilla virka-ajoa 40 km (3 tuntia). Tekee n 10.000 km eli vuodessa eli saisi 1000 e verotonta korvausta. Kyllä sillä jo kohtalaisen velosipedin kustantaa. Ja tekee hyvää kunnolle.
“Kerro toki, miten paljon tappioita auton käytöstä tuli ottaen huomioon saadut kilometrikorvaukset.”
Lopetin homman, kun autoon piti tehdä kytkinremppa. Maksoi nykyrahassa noin tuhat euroa eli liki kuukauden palkan. Jarrulevytkin piti uusia, kun määräaikaishuollossa ei osattu ottaa huomioon, että jarruttelin ehkä noin sata kertaa enemmän kuin keskivertokuljettaja. Myöhemmin tajusin, että orapihlaja-aitojen tekemät naarmut ja penkin reunaan kulunut reikä eivät parantaneet jälleenmyyntiarvoa.
Joo, olin tyhmä, työ oli liian leppoisaa, mutta se ei ollut pointti vaan sen kertominen, että on ajoa, jossa “liian korkea” km-korvaus ei riitä kattamaan edes kuluja pääoman kuoletuksesta puhumatta.
No, kilometrikorvauksiin varmaan kajotaan ympäristöperustein siinä vaiheessa, kun kansanedustajien taksikortti vaihtuu bussikorttiin. 🙂
Lain mukaan yrittäjän on pakko verovähentää autokulunsa todellisten (kuitillisten) kustannusten mukaan, jos kaikista ajoista yli puolet on työajoa. Isäni ajaa vuosittain noin 30 000 kilometriä työajoa. Todellinen kilometrikustannus vanhalla autolla on keskimäärin 27 centtiä kilometri. Yhteensä 8100 euroa…
Jos isäni saisi kilometrikorvausta, niin se olisi 45+3=48 centtiä kilometri. 3 centtiä extraa tulisi yli 80 kilon työvälinekuormasta. Näin ollen vuodessa tulisi vähennystä 14 400 euroa. 50 %:n marginaaliverolla puhdistuisi 7200 euroa hyötyä. Käytännössä valtio maksaisi lähes koko työautoilun. Oikeastaan isäni kannattaisi ajaa työajon päälle yksityisajoa, vaikka se 31 000 kilometriä. Se olisi täysin ilmaista.
Toisaalta autoilu sisältää todella paljon veroja, joten aivan yksoikoisesti ei voi sanoa, että valtio mitään häviäisi tässä rumbassa… Valtio voittaa aina, kun autolla ajetaan; vähennyksillä tai ilman. Kyllösen runsas taxinkäyttö on kyllä pelkkää menoa… =(
Jos työn tekopaikka on lähempänä kotia kuin vakinainen työpaikka (josta se firman auto haettaisiin), niin työntekijä ei ole ihan sieltä penaalin terävimmästä päästä, jos hän ajaa työpaikalleen hakemaan auton.
Malli lisää autoilua kilometrikorvauksiin verrattuna, mutta lisäys on geometrisista syistä varsin vähäinen, jos työntekijä toimii rationaalisesti. Sen sijaan kilometrikorvausten poistaminen vähentää ainakin kirjanpidossa olevien kilometrien määrää aika paljon. (Ehkä jopa todellisuudessa ajettujen, mene tiedä.)
Kilometrikorvaukset ovat kyllä oiva tapa maksaa erilaisia pieniä palkkioita ilman turhaa byrokratiaa. Ne ovat muutenkin mukava veroton palkanlisä, mutta siirtyminen todellisiin marginaalikustannuksiin olisi tervetullut muutos meidän muiden kuin kilometrikorvauksilla elävien kannalta.
Kirjoituksessa haiskahtaa vihreille ikävän tyypillinen todellisuudesta vieraantunut teoretisointi.
Joukkoliikenne on hyvin harvoin, lentoliikennettä ehkä lukuunottamatta, todellinen vaihtoehto km-korvatuille kilometreille.
Jos 50000 km vuodessa ajava ostaa km-korvauksillaan paremman auton kuin 1500 km ajava, niin korvauksethan menevät oikeaan osoitteeseen eli työvälineeseen!
Yhden Sysmän-matkan kokemuksella ei vielä kauheasti kannata asiaa arvostella. Ajapa vaikka ensi loka-tammikuussa pari kertaa viikossa jostain Vantaan teollisuusalueelta jonnekin päin Pohjanmaata ja takaisin, niin katsotaan vieläkö se eur 129/vrk vuokra-auto viehättää…
a‑i
En nyt ymmärrä.
Emme ole kieltämässä, että työpäivän sisäisistä ajoista saa täyden korvauksen. Tarkoitus on vain alentaa se korvaus kustannusten tasolle. Joko autoliiton laskuri valehtelee, tai nykyinen korvaus on räikeästi ylimitoitettu.
Joo, paitsi kun se kulukorvaus on korkeampi kuin kulut, niin alkaa haiskahtaa palkanomaiselta tulolta. Ei sekään ihan oikein ole, jos se puuseppä arvottaisi omat puunsa paljon korkeamman arvoiseksi, kuin mitä naapuri myisi pihaan toimitettuna. Verovähennysperusteena kuulostaisi oikeastaan veropetokselta.
Autoliiton laskuri on vähän buginen. Jos laittaa laskuriin omaa rahaa enemmän kuin auto maksaa, ja ison koron, autoilun kulut saa negatiivisiksi…
Todellakin, olisi typerää sallia 5 euron kulukorvaus kilometriltä polkupyörän käytöstä verottomana. Niin on myös typerää olla verottamatta autolla ajon 46 senttiä kilometriltä. Sen sijaan ymmärrän kyllä että työnantaja maksaa 5 euroa tai 46 snt kilometriltä oman kulkuneuvon käytöstä, jos työnantaja tällöin välttyy ostamasta työntekijää varten kulkuneuvoa. Mutta en ymmärrä miksi sen pitää olla verotonta tuloa.
Jostain syystä kukaan ei ole uskottavasti laskemalla esittänyt julkisuudessa miten kilometrikorvaus ei korvaa auton käytön aiheuttamia kuluja. Tomppelin kertomus on lähinnä, ja siinäkään ei kovin tarkkaa laskelmaa näy. Hänen selityksensä on vain paljon uskottavampi kuin Syltyn esittämä käsitys että on pakko ajaa isolla Audilla tai muuten kuolee häpeään.
Iso ja kallis auto ei ole välttämättä parempi ajaa, noin niinkuin ajajan terveyden kannalta (voi olla huonompikin). Toki sillä pääsee lujempaa, mutta kun meillä on nopeusrajoitukset, niin sillä nopeudella tai kiihtyvyydellä ei montaa minuuttia säästä.
Vantaalta jonnekin päin pohjanmaata lienee noin 500 kilometriä, eli tuon viikon aikana tulee ajeltua 2000 kilometriä, jolloin kilometrikorvaukset tekevät 900 euroa. Hertzistä näyttää saavan Volvo v50 auton viideksi arkipäiväksi 460 eurolla rajattomilla kilometreillä. (vaatimustaso voi tietysti olla joillakin kovempi, mutta minun mielestäni tuollaisella pystyy matkaa taittamaan myös marraskuussa). Diesel-kulut lienevät korkeintaan 200 euroa. Taksimatkoihin vuokraamoon ja vuokraamosta takaisin kotiin ei siis jää kuin 240 euroa.
Oletko koskaan ajanut kalliimman hintaluokan autolla? Minä päädyin Audiin ihan vain siksi koska se oli koeajossa selvästi parempi ajaa kuin kansanautona tunnettu samanikäinen ja saman kokoluokan Volkswagen. Samaten ero uudehkon Audi A3:n ja vanhahkon VW Golfin välillä on melkoinen eli puheet hinnan vaikuttamattomuudesta ajettavuuteen ovat ihan täyttä kukkua.
Jos joku oikeasti väittää ettei esimerkiksi saman kokoluokan ja käyttötarkoituksen 10 000 euron, 20 0000 euron ja 30 000 euron hintaluokan autoissa ole minkäänlaisia eroja ajettavuudessa, puhuu kyllä läpiä päähänsä. Voi vaikka käydä koeajamassa ‑97 WV Golfin, ‑06 Audi A3:n ja 2008 Audi A6:n, siinä hintahaitari on “helvetin halpa”, A3 on kympin ja kahden väliin ja kahden ja kolmenkympin väliin. Samaten ajokokemus matka-ajossa on kouriintuntuva.
Huom. En ottanut mitään kantaa km-korvausten tasoon, ainoastaan siihen että on naurettavaa väittää kuinka auton hinnalla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Jos pitää istua pitkiä aikoja autossa, oikealla autovalinnalla ja siihen käytettävissä olevalla budjetilla on oikeasti aivan valtava merkitys.
On aika normaalia että jos ostaa vääränlaisen auton niin sillä voi olla huono ajaa, mutta se ei ole budjetista kiinni vaan autovalinnasta, joka taas on vähän eri asia. Kuitenkin semmoisella VW Passat/AUdi A6/isomman kokoluokan perheautolla on keskimäärin paljon parempi ajaa pitkää matkaa kuin saman valmistajan pienemmällä mallilla.
Auton kiihtyvyys ja huippunopeus riippuvat moottorin koosta eikä auton kokoluokasta. Isot autot ovat kyllä hitaampia kuin pienet koska iso auto samalla moottorilla kiihtyy hitaammin kuin pieni.
Autoliiton laskurista:
Audi A3, hankintahinta 42619 euroa
Pidetään kolme vuotta, ajetaan 50 000 kilometriä, josta saadaat korvauksia 67500 euroa
Kulut: Arvonalennus 19120 €
Korko 3319 €
Kasko 1650 €
Ajoneuvovero 466 €
Pysäköinti 1404 €
Polttoaine 18360 €
Rengaskulut 4262 €
Huolto ym 5100 €
Kulut Yhteensä 54626 €
Kilometrikorvaukset ‑67500 €
Verovapaa voitto 12874 €
Eli etu on noin 360 e/kk kun ajetaan noin _paljon_. Tuosta voisi valtiolle tiristää palkkaveroina ehkä puolet.
Ei tämmöisten veromäärien takia kannata lähteä järjestelmiä muuttamaan ja byrokratiaa lisäämään, jos korvaukset tuntuu liian kovilta niin ei muuta km-korvausta alaspäin. Plussana saadaan myös myyntimiesten autojen iät nousuun.
Ehkä autoliiton laskuri ei sinänsä valehtele, mutta se on suomalaiseen tapaan poliittisesti korrekti. 😉 En muuten itse ole autoliiton jäsen, koska en näe sen ajavan autoilijoiden asiaa.
Itse olen laskeskellut noita korvauksia toisesta näkökulmasta. Työnantajalle on aina halvinta, jos työntekijä saadaan ajamaan omalla autolla. Vain joillakin Lappiin suuntautuvilla matkoilla on halvempaa käyttää lentokonetta. Valitettavasti tällä hetkellä valtion matkustussäännön mukaan ei saa käyttää halvinta tapaa.
Oikeassa elämässähän kukaan ei alkaisi tuollaista väliä vuokra-autolla suhaamaan, kun polttoainekulujen hinnalla saa ostettua edestakaiset lennot ja loput voi käyttää taksiin tai auton vuokraan määränpäässä. Lisäksi säästetään n. työpäivän verran työtunteja.
Jos autoa välttämättä tarvittaisiin, tarjoaisi työnantaja tietysti autoedun, joka Soininvaaran mukaan on “julkisen liikenteen pahin vihollinen”.
50000 km x 0,45/km = 22500,- vai laskenko nyt jotain väärin?
Jos joku käyttää omaa autoaan enemmän työajoon kuin yksityiseen, niin minusta ei ole mitenkään valtava epäkohta, että työnantaja verottajan avustuksella kompensoi hänelle paremman työvälineen eli auton.
Siksi en edelleenkään ymmärrä kuka ylikompensaation poistamisesta hyötyy, ehkä autokateellista naapuria lukuunottamatta. Henkilökohtaisesti asia on melko yhdentekevä kun omat ajot jäävät alle 4000km/v. Km-korvausten leikkaaminen aiheuttaisi silti helvetillisen sopan työpaikoilla.
Taas kerran vihreän ideologian nimissä isketään keskituloisen palkansaajan kukkaroon ilman mitään näkyvää hyötyä. Ideologiaahan tämä on, vai miksi ette yhtä innokkaasti vastusta puhdasta palkanlisää olevia verottomia päivärahoja? Ei kahdenkympin puhelinedullakaan älypuhelimia maksella.
Unohdit kertoa sen kjolmella. Autoa pidettiin kolme vuotta ja sillä ajettiin siis yhteensä 150 000 kilometriä. Kaikki työajoa. Jos mukaan tulee myös yksityisajoa, laskelma muuttuu vain edullisemmaksi.
Oikeudenmukaisuus ei tässä ole kovin olennainen kysymys kun ei missään tapauksessa voida mennä järjestelmään jossa jokaisen yksittäistapauksen todelliset marginaalikustannukset arvioidaan erikseen. Yleisesti minun mielestäni verottoman kilometrikorvauksen oikea taso olisi muutaman vuoden ajetun alemman keskikokoluokan auton todelliset marginaalikustannukset. Kaikesta vakuuttelustanne huolimatta tuollaisellakin pystyy työmatkat hoitamaan suhteellisen turvallisesti. Jos joku haluaa ajaa hienommalla autolla, niin sen kun, mutta miksi minun veronmaksajana pitää se maksaa?
Ja olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan jonkunlaisia perusteluja sille, miksi esimerkkisi asentajalle olisi oikeudenmukaista tai muuten toivottavaa maksaa verottomia kulukorvauksia uudehkon auton kokonaiskustannusten mukaan kun todellinen kulkupeli on mitä ilmeisimmin kustannuksiltaan huomattavasti alhaisempi?
Kyllä varmaan ylikompensaatiota on auton käytöstä ja sitä voisi hieman tarkistaakin.
Toinen asia on kuitenkin myös se, että bussi ei aina ole ympäristöystävällisin vaihtoaehto. Jos verrataan dieselin kulutuksen perusteella, niin bussissa pitäisi olla keskimäärin 7 henkeä vs. 1 autossa matkustava. Ja vastaavasti 12 henkeä jos dieselautossa on 2 matkustajaa. Laskettu karkeasti keskimääräisillä polttoainekulutuksilla 5 litraa auto ja 30 litraa bussi. Bussissa tulee lisäksi siirtomatkat talleilta ja takaisin. Lisäksi bussin valmistuksen hiilijalanjälki on paljon pikkuautoa suurempi.
Tähän on syytä lisätä, että enrgiataloudellisesti junkaan ei ole bussi edeullisempi, kun otamme huomion että yhden sähkökWh:n tuottamiseen tarvitaan 3 kWh likimäärin primäärienergiaa. Junaradan rakentaminen aiheuttaa sekin melkoisen ekologisen jalanjäljen.
Sinä tuon esimerkin otit esille, en minä. Osoitin vain, että tuossa(kin) tapauksessa kilometrikorvaus on räikeästi todellisia kuluja suurempi.
Oletko vakavissasi? Jos ehdotan, että minun ei tarvitse enää maksaa tuloveroja, onko tuon vastustaminen vain kateellisten puhetta? Keksitkö itse, kenelle siitä on haittaa, että minun ei tarvitse maksaa tuloistani veroa, vai väännänkö rautalangasta?
Kannattaa ajatella vähän työnantajan näkökulmasta. Jos joku ajaa noin paljon vuodessa, niin kyllä työnantaja rupeaa sanomaan, että nyt laitetaan firman auto alle. Kyllönen selosti Kansan Uutisissa jotain siihen mallin, että nopea päässälasku antaa keskimääräiseksi kilometrimääräksi vuodessa jotain vähän alle 3.000 km eli 6% tästä laskelmasta. Sillä ei autoja ostella ja vielä tienata päälle.
Paljonko Soininvaaralle tulee niitä työajoja vuodessa, kun tuli sitä Sysmän keikkaa pidettyä selkeänä esimerkkinä? Noille todisteluille voi vain sanoa, että me muut ei olla Sysmästä.
Muista nyt kuitenkin, että se leikkaus koski vain niitä, jotka ajavaty yli 15000 km vuodessa.
Soininvaaran laskelmissa on alkeellinen virhe, koska niistä puuttuu työmatkalla ajettu kolari.
juha,
siinä oli täyskasko.
Eli ilmeisesti melko pientä porukkaa. Eikö se sitten suoraan tarkoita että taas tuli pientä porukkaa koskeva erikoinen erityismääräys eli toisin sanoen lisää kokonaisuuden kannalta täysin turhaa byrokratiaa? Eiköhän jossain vaiheessa tuotakin keksitä vähän porrastaa.
Kaikille tämmöisille pitää värkätä verohallinnon tietojärjestelmiin omat systeeminsä, paljonkohan sekin maksaa?
Tällä lailla ne asumistuen typerät lämmitysvaihtoehdot ja neliömäärät on saatu aikaiseksi.
Joo, ja kyllä se on täysin selvää, että jos korvaus on kiinteä, jossakin kohtaa korvaus ylittää kulut.
Missä se kohta tarkalleen on, en osaa sanoa, koska se riippuu monesta tekijästä. Toisaalta 15.000 km on varsin alhainen, oma arvioni leikkauskohdasta olisi 30.000 km ja yli sen. Ja jotkut kaupparatsut ajavat 70.000–100.000 km vuodessa.
(Autoliiton laskuri taitaa laskea pääomakulut kahteen kertaan?)
Laskelmat kuitenkin pettävät ensimmäiseen kolariin.
Eipä taida olla kolaria verottajan tai Autoliitonkaan laskelmissa. Yritäpä itsekin olla ajamatta kolaria työmatkalla.
Tuossa ylhäällä Raimo K. Ja ilmeisen monet muutkin ovat olleet sitä mieltä, että kaupparatsu voi hyvinkin ajaa 70 000 ‑100 000 km vuodessa. Se tarkoittaa sitten n. 400 km joka ainoa työpäivä. Kun olettaa sopii, että kaupparatsun työn tärkein osa ei kuitenkaan ole ajaminen vaan myyminen, niin kertokaa nyt minulle, missä välissä se kaupparatsu myyntineuvottelee?
Touko Mettinen
8 ‑5=3
Siitä tulee nelisen tuntia ajoa per työpäivä — ei hyvä, mutta ei mahdoton.
Ja mainituilla kilometrikorvauksilla joillekin jopa houkuttelevaa. Ja kun päivärahapäiviltä matka-aikaa ei lasketa työajaksi, eipä ole kiellettyäkään.
Kyllä 70–100 tkm on aivan mahdollista esim. helsingissä asuvalle myynti- tai huoltomiehelle, jolla on alueenaan vaikka etelä- ja keski-suomi. Näinhän se usein menee, että ajetaan 4 tuntia palaveriin, pidetään tunnin palaveri, ja ajetaan neljä tuntia takaisin.
Minua aina hämmästyttää nämä todellisuudesta vieraantuneet vihreät teoreetikot, jotka sanovat, että nämä kaverit sitten vielä ajavat tahallaan kotiin jotain mahdollisimman pitkää reittiä.
Koska kirjoitus on poikunut näin paljon protesteja niin se todistaa sen että jokin ammattiryhmä kokee todella menettävänsä jonkun saavuutetun edun jos km-korvaukset esim 15000 km jälkeen muuttuisivat verrollisiksi. Siitä huolimatta että paljon ajaville jäisivät jäljelle mahdollisuudet järjestää firman laskuun joko työsuhde- tai keikka-auto.
Mistä se juoruaa? Minä veikkaan sitä että jotkut nostavat korvauksia itsensä tai jonkun perheenjäsenen omistaman firman kassasta veroavapaasti km-korvauksien muodossa.
Minusta suhteellisen vaatimattoman ja ainoastaan laskennallisen verohyödyn vuoksi ei kannata romuttaa toimivaa järjestelmää, luoda lisää byrokratiaa ja kompleksisuutta verotukseen sekä vaikeuttaa tuhansien yritysten käytännön toimintaa. Lapsi, pesuvesi ja niin edespäin. Tästä voidaan toki olla eri mieltä.
Mutta tätä on turha yrittää kääntää ensisijaisesti verotukselliseksi asiaksi. Soininvaaran avauksessa ei vastustettu verottomia kulukorvauksia, vaan vapaata autoetua ja henkilöautojen km-korvauksia.
Työnantaja saa siis mielihyvin maksaa verottomia päivärahoja, laajakaistoja tai aliverotettuja puhelinetuja, mutta auta armias jos etuuden kohteena on Vihreän Opin vastaiset neljä kumipyörää.
Eikö järkevää olisi sitten yksin liikkuville ihmisille sitten korvata juuri sen mukaan, että heillä on käytössään pieni ja halpa auto? Ymmärrän, että iso perhe tarvitsee ison auton, jotta kaikki mahtuvat mukaan, mutta mihin ihmeeseen yksikseen työasioita ajeleva mitään citymaasturia tarvisisi? Yksin liikkuvan läppäri ja mitä muuta tavallista rompetta nyt sitten onkin mukana luulisi hyvin mahtuvan pieneen autoon.
Jos haluaa yksikseen körötellä jollain isolla autolla, niin siitä vaan, mutta veronmaksajien on tätä ihan turha tukea.
Mikä tässä laskelmassa on annettu arvoksi sille junaa ja lentokonetta suuremmalle todennäköisyydelle kuolla tai vakavasti vammautua autoilun seurauksena? Vai eikö työntekijöiden turvallisuudella ole mitään arvoa työnantajalle?
Joo, mutta ei semmoisella kukaan täysijärkinen halua ajaa pitkää matka-ajoa. Siskoni autottomana vuokrasi halvimman auton mitä löytyi, Ford Fiestan, Lapinreissulleen ja totesi sen olleen hemmetin paha virhe.
Pieni auto — pienet sisätilat. Pienet autot on tarkoitettu kaupunkiajoon, jossa ne lyövät isommat autot 10–0, mutta pitkässä matka-ajossa suurempien autojen edut tulevat esiin.
Citymaasturille ne kyllä keksi käyttöä minäkään, ellei satu asumaan tiettömien taipaleiden takana.
Minäpä arvaan että parin vuoden kuluttua todetaan että 15 000 km on aivan liikaa, vedetään raja 10 000 km kohdalle. Sitten todetaan että se on turhan hankalaa ja poistetaan koko verottomuus.
Näin se tulee menemään.
Saarelma: “Eikö järkevää olisi sitten yksin liikkuville ihmisille sitten korvata juuri sen mukaan, että heillä on käytössään pieni ja halpa auto? ”
Entäs melutaso ja ajomukavuus? PIenessä autossa nämä ovat yleensä heikompia. Tämä ei ole hyvä ehdotus työturvallisuuden ja ergonomian kannalta.
Lisäksi voi sanoa, että myyntimies tarvitsee vain läppärin mutta tekninen kaveri tai huoltomies joutuu usein kuljettamaan kaikennäköistä työvälinettä ja työturvallisuusvarustetta. Pieni auto tulee nopeasti pieneksi.
Havaitsenkin tässä, että autoilun vastustajat eivät pane painoa huoltomiesten työturvallisuudelle ja ajomukavuudelle. Ainakaan tällä blogilla kukaan vastustaja ei ole esittänyt mitään myönteistä ratkaisua tähän asiaan.
Kiitoksia vastauksista juha ja Raimo K.
Mahdoitteko huomata, että tuo 400 km/ päivä tarkoittaa vuoden JOKAISTA työpäivää? Eli jos myyntimiesten tai asentajien pitää jonakin päivänä hiukan päivittää osaamistaan Helsingissä, niin se tarkoittaa sen viikon muille arkipäiville 100 km lisää ajoa, että päästään tuohon hurjaan 70 000 — 100 000 vuosittaiseen kilometrimäärään.
Vähän olisin huolissani, jos minulla olisi esimerkiksi johdettavanani 5 — 7 myyntimiehen porukka, jotka vuoden JOKAISENA työpäivänä kuvaisivat päivän töitään näin:
“Näinhän se usein menee, että ajetaan 4 tuntia palaveriin, pidetään tunnin palaveri, ja ajetaan neljä tuntia takaisin.” Laskutaitoinen pomoni voisi väittää, että hoidan työni helvetin huonosti.
Eli olisikohan tässä kuitenkin tyypillen harmaan talouden piirre: osa palkasta maksetaan kilometrikorvauksina. Niinhän ainakin muutama vuosi sitten vielä valtaosa kiinteistövälittäjistä ajoi sellaisia kilometrimääriä, että asunnot olisi ollut pakko myydä puhelimella.
Vielä: Mitä helvetin järkeä on pitää Helsingissä palkkalistoilla asentajaa, joka ajaa JOKAISENA työpäivänä keskimäärin 400 km ja tekee töitä tunnin tai kaksi. Eikö se asentaja kannattaisi palkata Tampereelle tai Forssaan tai Lahteen?
Touko Mettinen
Autovuokraamon kustannusrakenne tuskin on kovin samanlainen kuin tavallisen autoilijan. Vuokraamot ostavat autoja suurina erinä ja saavat niistä hyvät alennukset. Kun ne laitetaan kiertoon vajaa 20000 km ajettuina “melkein uusina” niistä voi saada jopa paremman hinnan kuin mitä vuokraamo on itse maksanut. Noilla ajokilometreillä autoja ei tarvitse myöskään huoltaa eikä ostella uusia renkaita.
Touko:
Takerrut suotta tuohon JOKAISENA PÄIVÄNÄ. On totta, että joillain kavereilla tulee täyteen tuo 70–100 tkm mutta uskoisin että tyypillisellä myynti-/huoltomiehellä tulee vähemmän. Itselläni tulee työajoa ehkä 20–30 tkm ja siihen omat päälle. Luulisin, että olen enemmistössä.
Sanonpahan vaan mielipiteenäni ja 10 vuoden kokemuksella, että hyvin, hyvin harvat kollegat ovat jaksaneet miettiä näin tarkasti näitä km-korvauksia. Toki aina löytyy joku pelle peloton, joka laskee ja laskee, mutta useimmat vaan täyttävät matkalaskut ja luottavat siihen, että suurin piirtein +/-0 sieltä tulee.
Minun vastalauseeni näitä vihreitä kohtaan on se, että he eivät arvosta ollenkaan työturvallisuutta ja ‑mukavuutta, mitä tulee matkatyötä tekeviin.
Toki myyntimiehiä sijoitellaan eri pisteisiin ja viimevuosina on yleistynyt jonkin verran myös se, että Helsingin toimisto suljetaan ja palkataan joku suoraan maakuntiin. Yleensä kuitenkin firma yrittää saada lisämyynnin toivossa myynti- ja huoltomiehet liikkeelle, eikä pitää heitä toimistolla.
Minkähän auton Osmo on vuorkannut kun bensoineen maksoi vain 129e? Tuolla ei saa edes VW Golffia päiväksi vaikkei ajaisi metriäkään.
Käytin CityCarClubin autoa.
Touko:
Huomautan vielä tähän “km-korvaukset palkanlisänä” argumenttiin, että km-korvaukset maksetaan matkalaskujen perusteella. Matkalaskuun taas kirjataan kilometrit ja mistä on ajettu ja mihin, ja mistä syystä.
Jos siis matkalaskuihin aletaan kirjata jotain “palkanlisiä” väärennetyillä matkalaskuilla niin myyntimiehen lisäksi ainakin firman kirjanpitäjän ja toimitusjohtajan täytyy olla valmiita kirjanpitorötöksiin. Kuinka moni on valmis? En itse ainakaan ole kuullut kenestäkään B2B-myynnissä. Ei tässä ole kyse mistään alan yleisestä käytännöstä.
juhalle
Niin, minä takerruin jokaiseen työpäivään siksi, että täällä mm. Raimo K. kertoo, että on paljon (?) matkatöitä tekeviä, jotka ajavat vuodessa 70000 ‑100 000 km, mikä tarkoittaa 11 kk töitä tekevälle kaupparatsulle 300 – 430 km ajoa joka työpäivä.Tästä se JOKA PÄIVÄ tulee.Eli halusin vain sanoa, että jos tällä asentajalla tai myyntiedustajalla on yksikin toimistopäivä viikossa, niin sitten neljä kertaa viikossa on ajettava 380 – 540 km.
Tämä on mielestäni sellainen yhtälö, joka vaatii avaamista.Sinä, juha olet nyt avannut sitä aika omituisella tavalla: ivamalla “vihreitä teoreetikkoja”.
Vastaa nyt kun käytännön mies olet, miten voi olla kannattavaa istuttaa ilmeisen hyviä työntekijöitä autossa KESKIMÄÄRIN 5 tuntia JOKA AINOA TYÖPÄIVÄ?Matkalla töihin tai töistä pois?
Touko Mettinen
Nyt on jonkun sisälukutaidossa vikaa. Minä olen elänyt siinä uskossa että Osmo (ja minä) olisi täysin tyytyväinen teknisesti täsmälleen nykyisen kaltaiseen ratkaisuun kilometrikorvauksien suhteen, missä ainoastaan verovapaan korvauksen tasoa rukattaisiin vastaamaan todellisia marginaalikustannuksia nykyisen ylikompensaation sijaan.
260 miljoonaa euroa “suhteellisen vaatimaton” valtion budjetissa?
Car Clubin hinnaston mukaan Sysmän keikan (350 km edestakaisin Helsingistä)voisi suorittaa seuraavasti: 5 tuntia vuokraa sis. 20 km/tunti + 250 km 0,35 euroa km = 127,50 + oven avaaminen ja sulkeminen 4 euroa plus lasku 3 euroa? 134,50.
Kauhean pitkään ei töitä voitu tehdä siellä Sysmässä. 165 euron korvaus edellyttää 366 km ajoa eli tällä nopealla laskennalla Car Club olisi veloittanut vielä 5,6 euroa enemmän. Voi olla, että silloin hinnat olivat halvemmat eikä mitään muuta keikkaa ole sen jälkeen sattunut tulemaan, johon vedota. Joka tapauksessa tämä on erikoistapaus aivan kuin 50.000 km vuodessakin.
Kaiken kaikkiaan nämä paljon ajavat ovat ahkeria ihmisiä ja tuovat valtion kassaan niitä rahoja, joita kaivataan.
Touko:
Käytännössä nämä kaverit, jotka ajavat 70–100 tkm/v ovat yleensä tällaisia kavereita, joilla on jokin aluepäällikon virka ja laaja alue. 100 tkm on aika extreme mutta jotain 80 tkm/v olen nähnyt.
Esim. koti Helsingissä ja johdettavat orkesterit vaikka vaasassa, nivalassa, kajaanissa ja heinolassa. SIinä sitten ajavat samaa lenkkiä viikosta toiseen. Kuten jo sanoin aiemmin, useimmat myyntimiehet ajavat vähemmän.
En tiedä asentajista mitään, mutta myyntimiehistä kyllä.
400 km/päivä on 200 km/suunta. Ja siellä suunnassa voi olla ja onkin esim. puoli tusinaa palavereja, ehkä enemmänkin — matka-aikaa kun ei lasketa työajaksi.
Laskutaitoinen pomo ei sano mitään, jos kauppaa tulee.
Ja pelkällä läppärillä ei parjää esim. vaatetusalalla, vaan mukana on oltava tavaraa, joka ei mahdu laukkuun.
Toki matkakorvauksissa voi olla — ja onkin — joillekin verottomasti maksettua palkkaa, joka on epäkohta ja suurilla kilometrimäärillä kiinteä korvaus kääntyy voitolliseksi, mutta muutokset tulee perustella kunnolla.
Touko:
Tässä on varmaan ollut yksi väärinkäsitys: siis minä puhun 70–100 tkm/v auton mittarissa. Se sisältää siis myös siviiliajot esim. 20–30 tkm/v. Huikea määrä kilometrejä työajossa siitä tulee silti.
Vielä yksi kommentti:
Näen tässä postauksessa pohjimmaisena vain yrityksen vähentää autoilua. Mutta onko fiksua tehdä se ilman mitään rakentavaa vastaehdotusta?
Sinänsä on ihan ok matkustaa julkisilla ja takseilla ja niinhän usein tehdäänkin jos matka-aika tulee omalla autolla liian pitkäksi. Jos kaikille nyynitmiehillä on samat säännöt niin ok.
Mutta työn tehokkuutta se kyllä syö. Ajatellaan, että käyt myynitkeikalla Tampereelta Lieksassa. Omalla autolla tulee pitkä päivä mutta kyllä se vielä menee. Jos menet julkisilla, niin ensin lennät Tampereelta Helsinkiin ja sieltä Joensuuhun, mistä otat taksin LIeksaan. Päivässä menee nippa nappa mutta kyllä tuli kalliiksi työnantajalle.
Pointti siis on, että tässä yritetään tehdä autoilu hankalammaksi tarjoamatta mitään fiksua vaihtoehtoa tilalle. Negatiivista kehitystä siis.
Ei. Tässä ei yritetä tehdä autoilua hankalammaksi. Tässä yritetään järkeistää systeemiä niin, että kenellekään ei olisi kannattavaa pyrkiä maksimoimaan oma autoilu.
Eli se on nimenomaan se autoilu, ei mitään ongelmia ei esimerkiksi ole verovapaissa päivärahoissa joita on kaiken kukkuraksi aivan pakko maksaa, toisin kuin km-korvauksia (joille ei paljon useammassa tapauksessa ole senkään vertaa perusteluita kuin kulukorvauksille).
Ja taas se sieltä tuli. Näillä kommenteilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Vaikka talousteoriat kuinka sanoisivat, että ihmiset yrittävät maksimoida voittonsa, niin käytännön tasolla on aivan selvää, että paljon työkseen ajavat eivät halua ajaa vielä vähän lisää muutaman lisäeuron vuoksi. Tästä syystä kutsun tätä todellisuudesta vieraantuneeksi vihreäksi teoretisoinniksi.
Syltty:
Ei toki ole pakko maksaa. Etenkin monikansallisten yhtiöiden suomalaisissa tytäryhtiöissä on vuosien varrella harrastettu käytäntöjä, joissa päivärahan sijasta on kulukorvaus (ateriakulut yms kuittien perusteella).
Ainakin Soininvaara kannattaa muutosta: “Tällä säästetään 35 miljoonaa euroa, mutta korjattavaa jäi vielä sekä auton edun kohtelussa että niiden ensimmäisten kilometrien verotuksessa.
Onnittelut liikenneministeri Kyllöselle jo tästäkin!”
Verotonta km-korvausta alentamalla ei valtion kassaan kilahda senttiäkään enempää, siksi noiden summien pyörittely on kylläkin täysin teoreettista.
Jos ylikompensaation purkaminen nähdään ehdottoman tarpeelliseksi, olisi km-korvauksen tasoa voinut alentaa kautta linjan muutamalla sentillä. Näin maksumiehiksi eivät olisi joutuneet vain ne kaikkein eniten ajavat.
Mikä tärkeintä ei olisi muodostettu keinotekoista kalenterivuoden aikana laskettavaa kilometrirajaa jossa on kaikki mahdollisen tuloloukun ainekset. Jos koskaan ei saa ylikompensoida, tullaan monissa tapauksissa alikompensoimaan. Parempi siis jäädä kotiin.
Tätä ei tosin vihreässä norsunluutornissa ymmärretä, koska ei omata minkäänlaista käytännön tuntumaa näiden ihmisten työhön.
Varmaankin yhtiöitä, joissa on jumalaton määrä byrokraatteja duunissa. Marxilaisilla on ollut termi “tuottamaton työ”. Näiden lippujen ja lappujen kanssa läträäminen ei tuo mitään arvoa asiakkaalle, joka on kuitenkin koko toiminnan perusta. Onneksi näiden jäykkien menetelmien vuoksi suuryhtiöt eivät kykene kasvamaan loputtomasti ja markkinoille tulee uusia toimijoita, joista taas osa byrokratisoituu jne.
Ei päivärahoja makseta kuin pohjoismaissa. Muualla käytäntö on lähes poikkeuksetta kulukorvaus kuittien perusteella.
Ja kuten yllä sanottiin, päivärahoja ei ole mikään pakko maksaa yksityisellä puolella. Useinhan tästä tuleekin riitoja, kun huonosti kannattava firma jättää päivärahat maksamatta ja sitten ihmetellään, että milläs perusteella niitä pitikään maksaa.
juha
Päivärahoja ei ole pakko maksaa. Silloin kulut voi vähentää verotuksessa kuittienperusteella. Verohallinto toivoo käytettäväksi päivärahakäytäntöä.
http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2012/05/02/selvitys-yksityisautoilua-tuetaan-verovaroin/201228556/12
Suurin osa autoliikenteen tuista kuitenkin menee julkiselle liikenteelle eli linja-auto- ja taksiliikenteelle.
Tutkimus oikoo yleistä käsitystä, jonka mukaan tieliikenteen verot toisivat valtion kassaan reippaasti täytettä. Todellisuudessa verot eivät kuitenkaan riitä kattamaan tienpidon ja muiden kulujen sekä liikenteen saamien tukien kustannuksia. Rautatieliikenteessä suhde on niin kehno, että ratamaksu ja ratavero tuottavat vain 13 prosenttia radanpidon kustannuksista.
Käyn syömässä työpaikkani vieressä olevassa lounaskahvilassa, maksan lounaan omasta pussistania. Kun menen työmatkalle naapurikaupunkiin ja käyn asiakkaan naapurissa olevassa lounaskahvilassa, firma maksaa joko verottomat päivärahat tai sitten korvaa verottomasti lounaan kuittia vastaan.
Jos tuossa ei synny nyt sitä “perusteetonta” verohyötyä, jota niin kovasti sen perusteettomuuden takia ollaan leikkaamassa valtion ahnaaseen pussiin, niin minä olen Kiinan keisari.
Tämän keskustelun voi tiivistää siten, että valtionhallinnon mielestä ne eniten matkatyötä tekevät ovat epäilyttävää väkeä, ja ansaitsevat saada keppiä.
Samanaikaisesti firmojen toimitusjohtajat joskus tuskailevat, että miten saisi myyntimiehiin liikettä.
Liikenneviraston liikenteen tukilaskelma on täysin puutaheinää. Liikenteen “verotuki” on laskelmissa mukana sekä tulopuolella tuloa vähentämässä että menopuolella menoja lisäämässä. Kerätään liikenteeltä veroja ja maksuja 5 miljardia, todelliset kulut 2 miljardia. Mutta kun “olisi voitu” kerätä liikenneveroja yhtähyvin 7 miljardia, liikenteelle on annettu 2 miljardin verotuki eli verot – kulut – verotuki = 0. Johtopäätös: “liikenteeltä kerätyt verot vastaavat liikenteen kustannuksia kun mukaan lasketaan verotuet”.
Huom! CityCarClubia tuetaan helsinkiläisten verovaroista http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/mot-autoklubi-ohituskaistalla
Lisäksi, oliko tuohon Osmon vuokraan laskettu klubin jäsenmaksua?
CityCarClub maksaa noista paikoista vuokraa. Vuokra on selvästi suurempi kuin se, mitä yksityisautolijat maksavat asukaspysäköintioikeudesta.
Myös takselle on varattu erilliset toppa-alueet.
Nuo Osmon luvut ovat autokuluissa hirveästi yläkanttiin. Omistan juuri Audi A3:n, malli 2008, elokuussa käyttöön, ollut uudesta ja olen ajanut 205 000 km. Polttoaineen kulutus 4,2 litraa/100 km, 150 000 km:lle hinnalla 1,50 euroa/litra tekee 9450 euroa, ei 18 000 euroa, rengaskulut 1200 euroa, ei yli 4000 euroa ja tuollainen auto hyvin varusteltuna maksaa reilut 30 000 euroa ja arvonalennus on vajaat 15 000 euroa, ei 19 000 euroa.
MUTTA en voi mitenkään hyväksyä tuota autonvuokrauslinjaa. Sorry vaan Osmo. Kun pahimmillaan ajoin yli 80 000 km vuodessa, nyt alle 40 000 km, niin oltuani heinäkuun ajamatta ei homma enää sujunutkaan elokuussa. Vei muutaman viikon päästä taas rytmiin. Tämän todistavat myös onnettomuustilastot (onneksi minulle ei ole sattunut elokuina mitään). Vähän ajaminen ja satunnainen autoilu on vaarallista. Jos ei omista autoa ja tarvitse sitä paljoa, ei pidä autoilla ollenkaan. On todella vaarallista. Ei tarvitse väitellä siitä onko naiset huonoja kuskeja, vai nuoret vai vanhukset. Toki eroja näiden ryhmien välillä on mutta kuolonkolareita ajavat pääsääntöisesti sellaiset jotka ajavat vähän. Yli 30 000 km vuodessa ei todellakaan ole takuu jolla selviää hengissä liikenteessä mutta melkein. Ja vielä vaarallisempaa on se että vähän ajava ajaa joka kerta erilaisella autolla.