Kertovatko perhesurmat liian kovasta menestymisen kulttuurista?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

3) En osaa sanoa

Viimeaikaiset per­hesur­mat ovat järkyt­täviä ja määrän kasvu on hälyt­tävää, mut­ta niitä on kuitenkin aivan liian vähän, jot­ta niistä voisi päätel­lä mitään kansakun­nan tilas­ta. Helsingis­sä tapah­tuneis­sa kahdessa sur­mas­sa näyt­tää ole­van kyse aivan eri asioista. Läheltä piti –tapauk­sia on paljon enem­män, joten syi­den tutk­i­joiden kan­nat­taisi keskit­tyä niihin. Tätäkin enem­män ain­ois­toa on saatavis­sa alka­v­ista työkyvyt­tömyy­seläkkeistä ja niiden taus­toista. Mie­len­ter­veyslääk­i­tyk­sen määrä on kovasti kas­vanut joko lääkkei­den paran­tu­misen, niiden lisään­tyneen markki­noin­nin tai sairauk­sien yleistymisen takia. Tiedon muru­sista voi päätel­lä, että henkistä työtä tekevät, eri­tyis­es­ti it-alal­la, näyt­tävät ole­van varsin kovilla.

Vauras­tu­misel­lamme on kova hinta.

68 vastausta artikkeliin “Kertovatko perhesurmat liian kovasta menestymisen kulttuurista?”

  1. Jos poli­itikot eivät ota selvää päätök­sien­sä vaiku­tuk­sista ihmis­ten psyyk­keeseen, niin vain huonom­paan suun­taan men­nään. Nyt vain tehdään päätösiä yli 200-vuot­ta sit­ten elänei­den torikaup­paa tutkinei­den oppi­en mukaan tai sit­ten 1970-luvun oppi­en mukaan, kat­so­mat­ta mitä on tapah­tunut 1980-luvun muu­tok­sen jäl­keen. Voisi edes yrit­tää ymmärtää sen, mik­si velka­an­tu­mi­nen lähti nopeaan nousu­un 1980-luvul­la. Tai edes muis­taa maini­ta sen että velka­an­tu­mi­nen lähti nousu­un, eikä antaa kuvaa että Thatch­er olisi saanut velan suun­nan alas nui­ji­mal­la ay-liikkeen. 

    Yhdys­val­lat on yhteiskun­tana maail­man epäon­nis­tunein markki­na­t­alous­maa ja nytkö Suomeen pitää saa­da samat opit ja niiden tuo­mat ongel­mat täysimääräis­inä? Siel­lä ihmis­ten ongel­mat ovat kaikkein suurimpia, on kyse sit­ten mie­len­ter­vey­destä tai muista ihmis­ten ter­veys- ja sosi­aalion­gelmista. Smith tai Fried­man eivät kom­men­toi­neet 2010-luvun maail­maa, hei­dän teosten­sa jäl­keen on maail­ma muut­tunut ja tul­lut sel­l­aisia asioi­ta, kuten ilmas­ton­muu­tos, joi­hin on kum­mal­laista hakea ratkaisua 1700-luvun maailmasta. 

    Mik­si nykypäivän tutkimuk­sista ollaan hil­jaa, on kyse sit­ten sosi­aalipoli­ti­ikas­ta, psykolo­gias­ta tai sit­ten taloud­es­ta? Näi­den van­ho­jen nimien taakse men­e­m­i­nen, kuten Wahlroos tekee, osoit­taa vain että osaa lukea, mut­ta ei ajatel­la itse. Se mil­lä taval­la pankki­iri han­kkii etua itselleen ja varmis­taa omien jälkeläis­ten etu­matkan muiden pen­skoi­hin, on kaukana siitä miten väestö­ta­son ongelmia tulisi hoitaa. Ei rahal­la rahan tekemiseen tarvi­ta ajat­telukykya. Vain rahaa, klikkauk­sia, kuplien hyö­dyn­tämistä ja onnea. 

    Näil­lä Wahlroosin opeil­la men­nään tilanteeseen, jos­sa nykyiset men­estyjät semen­toi­vat oman ja las­ten­sa ase­man ja muil­la ongel­mat kasvavat.

  2. Sen taas voi sanoa, mis­tä per­hesur­mat EIVÄT JOHDU: paljon par­ja­tus­ta ampuma-asei­den kotisäi­ly­tyk­ses­tä. Sen ver­ran mon­imuo­toisia sur­maamis­ta­vat ovat medi­ati­eto­jen mukaan olleet.

    Rauha sur­mansa saanei­den sieluille ja osan­ot­to omaisille.

  3. Kai se jotain ker­too, en vain tiedä mitä. Mik­si väki­val­ta kohdis­tuu per­heeseen ja varsinkin viat­tomi­in lap­si­in eikä työ­nan­ta­jaan, työ­toverei­hin tai vain itseen (vrt. Japani)? Onko kyseessä vain sat­tuma vai ker­tooko tämä jotain meistä suomalaisista?

  4. Hmm… Kysymyk­sen aset­telu vaikut­taa tas­apäistävän “sos­sude­marin” unel­mal­ta. Ker­to­vatko per­hesur­mat liian kovas­ta men­estymisen kult­tuurista? Kyl­lä. Ratkaisu: men­estymi­nen on kiellettävä.

  5. Mah­taisiko täl­lä olla jotain tekemistä per­hesur­maepi­demi­an kanssa: lap­siper­heet ovat alka­neet, syys­tä, suh­tau­tua sosi­aalivi­ra­nomaisi­in kuin gestapoon (link­ki Suomen Kuvale­hden uutiseen). Per­heen vaikeudet saa­vat kas­vaa räjähdys­pis­teeseen asti, kos­ka suuris­takaan vaikeuk­sista ei uskalla ker­toa: avun sijas­ta tar­jol­la on huostaanottoja. 

    Jos ei satu ole­maan hyvin läheistä ulkop­uolista ystävää, jon­ka kanssa jakaa huo­lia, niin laa­jankaan kaveripi­irin omaa­va henkilö ei pysty purka­maan ongelmi­aan kenellekään. Jos ei ole hyväkun­toisia eläkeläi­siso­van­hempia lähel­lä, niin van­hem­mat väsyvät hel­posti taakkansa alle.

    Samaan aikaan pitäisi van­hempi­en työpäivän jäl­keen jak­saa osal­lis­tua lapsen leikkei­hin, pela­ta lapsen kanssa ja kuun­nel­la huo­lia, mut­ta kuitenkin saa­da aikaisek­si tuor­eista ainek­sista itse valmis­tet­tu ate­ria pron­to pron­tis­si­mo ilman lep­otaukoa heti ruokakau­pan kaut­ta töistä saavut­tua — ja tar­jo­ta toki toiselle puolisolle mah­dol­lisu­us lev­ähtää samaan aikaan. Lisäk­si koti pitäisi pitää siistinä ja pitkän päivän jäl­keen väsyneet lapset saa­da hyvin syöneenä ja pesty­inä ajois­sa nukku­maan — ja nukahtamaan.

    Ja ai niin: lapset eivät toki saisi olla liian kauan päiväkodis­sa, joten van­hempi 1 menee itse aikaisin työhön ja jät­tää van­hem­man 2 selviämään las­ten aamusyöt­tämi­sistä ja pukemi­sista sekä päiväkoti­in viemi­sistä. Van­hempi 2 sit­ten on myöhään töis­sä jot­ta tun­nit tule­vat täy­teen ja van­hempi 1 tulee aikaisin töistä kuskaa­maan lap­sia päiväkodista ja siivoa­maan kuraa sun muuta.

    Sit­ten ihme­tel­lään, mik­si van­hem­mil­la ei ole aikaa huomioi­da toisi­aan naise­na ja miehenä.

  6. “Tiedon muru­sista voi päätel­lä, että henkistä työtä tekevät, eri­tyis­es­ti it-alal­la, näyt­tävät ole­van varsin kovilla.”

    Naisen euro-kam­pan­jas­sa­han nau­ret­tavaa on se, että naiset tekevät vähem­män stres­saavia töitä pienem­mäl­lä irti­sanomisuhal­la sekä pienem­mil­lä työ­tun­neil­la kun miehet. Stres­saav­il­ta miehiltä pitäisi vielä viedä vero­ja, että palkkaero keinotekois­es­ti kavennettaisiin.

    Per­su­jen kan­na­tus boost­aisi ylös, jos he ain­oana puolueena puut­tuisi­vat tähän asiaan.

  7. Per­hesur­mat ker­to­vat siitä kuin­ka koville tämän hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoit­ta­jat joutu­vat. Rahoit­ta­jia ovat juuri ne taval­liset työssäkäyvät per­heet, jot­ka käyt­tävät vain vähän perus­palvelu­ja (lähin­nä lap­sil­len­sa tar­jot­tavia palvelu­ja) mut­ta mak­sa­vat palkkat­u­lois­taan kovia vero­ja, kalli­ita asun­to­jen hin­to­ja, korkei­ta ener­giavero­ja, alvia jne.

    Poli­itikot näpertelevät vain mon­en­moist­en eri­ty­is­ryh­mien tukimuo­to­jen paris­sa tai paran­ta­vat maail­maa perus­tu­lo­hu­uhaal­la ym. vas­taaval­la veron­mak­sajien rahoituk­seen perus­tu­val­la löpinäl­lä. Siis saa­japuolen asioil­la. Mak­sajien hyv­in­voin­nista viis veisataan.

  8. Sosi­olo­gi Emile Durkheimin (1858–1917) teo­ria on edelleen vahvin yhteiskun­ta­te­o­reet­ti­nen seli­tys itse­murhille. Hänen mukaansa protes­tant­tis­ten yht­eskun­tien itse­murhat johtu­vat yhteyskun­nan dis­in­te­graa­tios­ta ja heikoista arvoista (anom­alia.

    Katoli­sis­sa, vah­vasti yhteisöl­li­sis­sä yhteiskun­nis­sa tämän tyyp­pisiä itse­murhia ei tehdä.

    Viimeaikai­sis­sa per­hesur­mis­sa on vah­vasti tämän itse­murhatyypin tunnusmerkit.

    Otan tähän lopuk­si esimerkik­si katolisen ripin itse­murhia ehkäi­sevänä instituutiona.

    Kuulin ker­to­muk­sen, miten erä mies oli syn­nin­tuskissaan men­nyt ripit­täy­tymään. Hän ei ensin kehdan­nut papille edes tun­nus­taa syn­te­jään. Pap­pi sanoi, että hänelle voi ker­toa mitä vaan ja vapau­tua synneistä.

    Sit­ten papille tuli yllät­täen asi­aa muualle eli ves­saan ja hän vinkkasi sun­tion paikalle. Sun­tio ensin vas­tusteli, mut­ta pap­pi sanoi, että kyl­lähän sinä tässä pärjäät.

    Mies ker­toikin sit­ten sun­ti­olle verkon takaa har­ras­ta­neen­sa pep­pusek­siä. Sun­tio häkel­tyi eikä tien­nyt mitä sanoa.

    Ohi loik­ki rip­pituolin iloinen kuoripoi­ka. Sun­tio sanoi: Psst, mitä pap­pi bruukaa antaa peppuseksistä.

    Chipse­jä ja Coca-Colaa vas­tasi kuoripoi­ka ja jatkoi iloise­na matkaansa.

  9. Nykyään mon­et ihmiset ylilataa­vat aivon­sa liial­la ajat­telul­la, ilman että purka­vat tätä lataus­ta hikoilua aiheut­taval­la liikun­nal­la. En tiedä tarkasti, mitä lääketi­eteen mukaan tässä tapah­tuu, mut­ta ilmeis­es­ti elim­istössä ole­va sähkövir­taus ei enää ole nor­maali vaan ‘läh­tee lapas­es­ta’ ja pää­tyy ties minkälaiseen lop­pu­järjestyk­seen tahansa, tai jotkin aivo­jen osat ylilatau­tu­vat niin pahasti, että ne purka­vat itse oman latauk­sen­sa. Eri­tyisen paho­ja ovat paineet suorit­ta­mat­tomista töistä, ne ovat kovem­pia kuin työt itse.

    Ratkaisu on hyvin haas­ta­va, sil­lä se koos­t­uu useista eri asioista, ja on hyvin yksilöko­htainen. Mut­ta ratkaisun idea on saa­da ajat­te­lu­työ, ja sen purkami­nen bal­anssi­in (joko ajatel­laan vähem­män, tai urheil­laan enem­män) Mikäli näin ei tehdä, on hin­ta yksilöille ja yhteiskun­nal­la todel­la kova.

    Mon­esti tärkeä aika myös ryöstetään itseltä, eli esimerkik­si kun pitäisi tehdä illal­lista ja pestä vaat­tei­ta, kat­so­taankin teeveetä tuntitolkulla.

    Mieli­sairaak­si tulisi luokitel­la kaik­ki ne, jot­ka rauhan aikana tap­pa­vat sel­l­aisia ihmisiä, jot­ka eivät ole dik­taat­tor­e­i­ta. Joukko­sur­maa­ja voi toimia miten loogis­es­ti tai peri­aat­tei­den mukaan tahansa, hän on silti mielisairas.

  10. Luin muu­ta­ma vuosi sit­ten kir­jaa “Juha Sil­ta­la: Työelämän huonon­tu­misen lyhyt his­to­ria”, joka kuvasi aika täy­del­lis­es­ti sitä työelämää jota olen elänyt.

    Jatku­vi­in yt-neu­vot­telui­hin suh­taudun huumo­ril­la, lomau­tuk­set tai potkuthan ovat vain tilaisu­us lep­pois­taa het­kek­si ansiosidonnaisella.

  11. Hyvä vas­taus. Nämä ovat onnek­si niin harv­inaisia tapah­tu­mia, että kat­e­goriset johtopäätök­set syistä menevät var­masti metsään. 

    Voidaan kuitenkin ajatel­la, että jois­sain tapauk­sis­sa etenkin miesten tekemät per­hesur­mat liit­tyvät kyvyt­tömyy­teen täyt­tää itse asete­tun henkilöko­htaisen men­estymisen kult­tuurin vaa­timuk­sia: min­ul­la menee hyvin ‑kuvas­ton perus­pi­larei­hin kuu­luu ulospäin onnel­liselta näyt­tävä per­he, jon­ka hajoami­nen esimerkik­si avio­eron myötä on kestämätön­tä. Ongelmien myön­tämi­nen apua hake­mal­la on niin ikään kyn­nys, ja per­soon­al­lisu­ushäir­iö altistaa äärim­mäisille ratkaisuille.

    Ehkäisy on varsin vaikea ongel­ma; esimerkik­si koulu­am­pumisi­in, jot­ka ovat niin ikään harv­inaisia, voita­neen jonkin ver­ran vaikut­taa sekä eri­laisil­la seu­lon­noil­la että välinei­den saatavu­ut­ta vaikeut­ta­mal­la. Mut­ta kuin­ka skri­ina­ta esimerkik­si yksi­ty­isyrit­täjiä? Tekovä­li­neet eivät myöskään ole tässä merkityksellisiä. 

    Itse suun­taisin voimavaro­ja per­heväki­val­lan nol­la­tol­er­anssia kohti; vaikkei täl­lä yhtään sur­maa saataisi ehkäistyä, olisi edes vähem­män vam­mau­tunei­ta kansalaisia. Toinen hyvä läh­estymistapa lie­nee van­ha kun­non mie­len­ter­veyspalvelu­iden käytön kyn­nyk­sen madal­t­a­mi­nen sekä tar­jon­taa lisäämäl­lä että palvelu­iden käytön stig­ma­ti­soin­tia vähen­tämäl­lä. Jälkim­mäiseen julkisel­la keskustelul­la saat­taisi olla vaiku­tus­ta. Käsit­teel­lis­es­ti siir­tymi­nen per­heen ongelmien hoi­dos­ta per­hetaito­jen val­men­nuk­seen aut­taisi var­maankin myös.

  12. Tot­ta kai mie­len­ter­vey­deltään hauras mui­ta toden­näköisem­min sur­maa per­heen­sä ja har­joit­taa per­heväki­val­taan. Sel­l­aisia henkilöitä on aina, mut­ta jos jon­akin aikakaut­e­na per­hesur­mat yleistyvät, se viit­taa, että ajas­sa on jotain mikä madal­taa kyn­nys­tä sairas­tua tai tur­vau­tua surmatöihin.
    Näin voi epäil­lä sitä suurem­mal­la syyl­lä, kos­ka itse­murhat ovat selvästi vähen­tyneet — ken­ties psyykelääk­i­tyk­sel­lä on ansion­sa, kuten illan TV-keskustelus­sakin epäiltiin.

    Mikäli oman ase­man rom­ah­tamisen kanssa jää yksin eikä siitä voi joukon mukana syyt­tää toisia, vai­h­toe­htona on liian usein henkilöko­htainen trage­dia, pahim­mil­laan oman per­heen ja itsen­sä sur­maami­nen. Sel­l­aisi­in ratkaisui­hin ajau­tu­mista tuskin vähen­täisi, että yhteiskun­ta tur­vaisi vielä nyky­istä parem­min (kuviteltuun)alennustilaan joutunei­den ja hei­dän per­hei­den­sä toimeen­tu­lon. On alle­vi­ivat­ta­va, että kysymys on ase­man rom­ah­tamis­es­ta kaltais­ten­sa silmis­sä; kyseessä on suo­ma­lainen kun­ni­a­murha, jos kuvit­telee nän per­heen pelas­tu­van hol­houk­sen häpeältä. Sen sijaan jo valmi­ik­si yhteiskun­tamme alata­sol­la elävien yksin­huolta­jien epä­toivoiset teot toden­näköisem­min johtu­vat nään­tymis­es­tä todel­lis­ten toimeen­tulo­vaikeuk­sien edessä.

  13. Oma mielip­i­teeni on että myyt­tiä men­estymisen pakos­ta ruokkii pk-seudun kalli­it asum­is- ja elinkus­tan­nuk­set, ja että alku­un pääsemisek­si on otet­ta­va velkaa paljon. 

    Jot­ta men­esty­isi pitää olla työ­paik­ka kas­vaval­la alal­la, ura nousu­jo­hteinen, pitää koulut­tau­tua yhä uues­taan ja uud­estaan haasteisi­in, pitää olla puolisokin joka men­estyy työssään ja las­ten pitää olla hyvin kas­vatet­tu­ja ja heil­lä pitää olla hyvät har­ras­tuk­set ja hyviä ystäviä. Tästä poikkeami­nen johtaa turmion tielle. Moniko ei ole joskus elämässään tör­män­nyt läh­es­tulkoon pult­sari­in joka on kanssa insinööri tai jotain vas­taavaa, mut­ta duu­ni on men­nyt alta, sit­ten asun­to ja per­he jne, eli ympäriltä löy­tyy varoit­tavia esimerkkejä. 

    Jos kort­ti­ta­lo hajoaa ei jää juuri mitään jäl­jelle. Ei auta muut­to Kar­jalo­h­jalle eikä Siip­po­laan kos­ka ei nyt kukaan syn­type­r­äi­nen kaupunki­lainen halua lähteä tyhjä­tasku­na näsävi­i­saiden lan­de­paukku­jen pilkattavaksi. 

    Ain­oa mitä en ymmär­rä on että jos vai­h­toe­hto­ja ei ole, mik­si pitää sur­ma­ta koko per­he itsen­sä lisäk­si? Mitä väärää se muu per­he on tehnyt jos itse on epäon­nis­tunut? Jos halu­aa rahaon­gelmi­aan pakoon niin pitäisi olla jotain Muukalaisle­gioo­nan kaltaisia vai­h­toe­hto­ja, jotain tyyli­in että saa uuden iden­ti­teetin ja mah­dol­lisu­u­den aloit­taa uud­estaan. Olisiko siinä jotain?

    Se vielä täy­tyy IT-alas­ta tode­ta että rasit­tavin­ta se on huo­ma­ta istu­vansa ylläpitämässä etupäässä elinkaaren lop­pupäässä ole­via jär­jestelmiä ja huo­ma­ta että nuorem­mille työ­tovereille nakite­taan uusia prog­gik­sia kunnes he taas huo­maa­vat että joskus nekin van­henevat ja taas ote­taan uusia tyyppe­jä tilalle tai ulkois­te­taan tuotan­toa Intiaan.

  14. Hyvin murhelli­nen tapaus.

    Kan­nat­taa muuten — taas ker­ran — etsiä käsi­in­sä Daude­t’n nov­el­likokoel­ma Kir­jeitä myl­lyltäni. Siinä oli tari­na pojas­ta, jol­la oli kul­taiset aivot.

  15. Eipäse­tai­da ker­toa vielämistään, tapauk­sia on vähän ja tilas­toar­voa ei ole.Välitömät syy ja tau­s­tat näyt­tävät myös ole­van erilaisia

    Mut­ta kyl­lä yhteiskun­nas­sa on lisään­tynyt ris­ki eri­tyis­es­ti lievem­mille teoille, joista sit­ten poikii tällaisiakin.

    Per­hekoon pienen­tymi­nen, per­hei­den hajaan­tu­mi­nen ja tukiverkko­jen lop­pumi­nen merk­it­see mon­elle yksinäisyyt­tä ja jäämistä oman onnen­sa nojaan.

    Meil­lä on vas­rin voimakas paine yjulkisen val­lan tahol­ta ja yhteisönkin tahol­ta muut­taa työn perässä.
    Niin­pä per­hey­hteys ei ole peruste kieltä­tyä työstä­ja tämä hajot­taa perheitä.

    Iso­van­hem­mat ja sis­aruk­set jäävät kauas ja luon­nol­liset läheiset eivät ole apuna kun syn­tyy ongelmia .

    Työsi­don­naisu­u­den kas­vami­nen on johtanut siihen ettei per­hea­pukaan toi­mi, ei +50-vuo­tias van­hempi uskalla jäädä pois työtä tai ottaa vapaa­ta aut­taak­seen lastaan

    Yhteiskun­nan apukaan ei ole enää lähel­lä vaan kuukausien jonon päässä.

  16. Speku­loin­niksi­han tämä menee, mut­ta luulen, että mon­ta inhimil­listä trage­di­aa (näi­hin lasken myös syr­jäy­tymisen ja alko­holisoi­tu­misen) voisi vält­tää sil­lä, että Suomes­sa olisi mah­dol­lisu­us aitoon henkilöko­htaiseen konkurssiin.

  17. Ode:

    Tiedon muru­sista voi päätel­lä, että henkistä työtä tekevät, eri­tyis­es­ti it-alal­la, näyt­tävät ole­van varsin kovilla.

    Mis­tä muru­sista on kyse? Itse en muista yhtään per­hesur­mat­a­paus­ta jos­sa tek­i­jä olisi ollut it-alal­la työsken­televä. Ainakaan tämän viimeisen tapauk­sen epäilty tek­i­jä ei ollut IT-alal­la, vaik­ka joil­lakin keskustelu­pal­stoil­la niin väitettiinkin.

    Työelämä on aika kovaa kaikkial­la, mut­ta ei kai IT-ala eri­tyis­es­ti muus­ta liike-elämästä poikkea?

    1. Mis­tä muru­sista on kyse? Itse en muista yhtään per­hesur­mat­a­paus­ta jos­sa tek­i­jä olisi ollut it-alal­la työskentelevä. 

      Kyse on tilas­totiedoista, joiden mukaa it-alal­la on paljon nuorten henkilöi­den työkyvyt­tömyyk­siä diag­noosi­na jotain psyykkistä, yleen­sä debressio.

  18. Mie­len­ter­veyspoti­laana sanois­in, että useim­mat mielialalääk­keet on hyödyt­tömiä, joten suurin syy lie­nee se niiden markkinointi.

  19. Olin viikon­lop­puna Göte­bor­gis­sa seu­raa­mas­sa muo­dostel­maluis­tunen MM-kiso­ja. Todel­la kau­nista kat­seltavaa. Samaan aikana autooni mur­taudu­ti­in, ja sieltä vieti­in kohta­laisien arvokas saalis, mut­ta itse autoa ei rikot­tu. “Tråkigt men bara tråkigt!” totesin vuorkaisän­näl­leni ker­toes­sani tapah­tuneesta. “Ju. Det vara bara pen­gar.” — Kun laival­la sai kuul­la uutisia Suomes­ta, niin osasi kyl­lä suh­teut­taa muuhun tämän oman pienen harminsa.

    Uuu­ti­nen pysäyt­ti, taas kerran. 

    Joskus 70-luvun alus­sa tutus­tu­in Lib­er­aalises­sa Kansan­puolueessa ja Kri­it­tisel­lä Korkek­oul­ul­la kiin­nos­taavaan toimit­ta­jaan ja tietokir­jail­i­jaan, Kyösti Skyt­tään (1925 — 1982). Hänen kanssaan keskuste­limme kesäl­lä 1973 aiheesta Suo­mi — itse­tuhon kansa. Viit­tasi suuri­in henkirikos- ja itse­murhalukui­hin, liiken­nekuolemi­in ja miesten varhaiseen. kuolleisu­u­teen. Piti tehdä asi­as­ta keskustelusar­ja, mut­ta asia jäi — ja jäi vaivaa­maan mieltäni.

    Uute­na vuon­na 1974 matkustin laival­la M/S Gny­di­al­la Turus­ta Gdan­ski­in Puo­laan. Meitä oli vain neljä suo­ma­laista matkalaista, joukos­sa Nuorten Nais­ten Kris­til­lisen Yhdis­tyk­sen toimin­na­jo­hta­ja, kauhean muka­va 40–50 nainen. Hän ker­toi hyvin vakavas­ta, mut­ta sil­loin vaille yleistä huomio­ta jääneestä ongel­mas­ta, las­ten pahoin­pite­ly­jen, siis nimeno­maan kallo­mur­tu­mi­in ja mui­hin vakavi­in vam­moi­hin johtavien pahoin­pite­ly­jen lisään­tymis­es­tä ns. hyvis­sä per­heis­sä. En muista tarkkaan, mut­ta jotenkin mieleen jäi, että kun men­stymisen vaa­timuk­set ovat kovat, niin itse­hillintä saat­taa pet­tää todel­la pahasti, sil­loin kun se viimein pettää.

    Siihen aikaan vielä aika laa­jois­sa piireis­sä pidet­ti­in lapsen ruumi­il­lista kuri­tus­ta oikeana jopa suo­ta­vana kasv­tus­menetelmänä. (Ei min­un per­heessäni eikä juuri muis­sa val­is­tuneis­sa piireis­sä.) Se tuot­ti kipua ja häpeänkin tunet­ta, mut­ta ei pysyvää fyy­sistä vam­maa. “Eihän se piiskan saami­nen mitään hauskaa ollut, mut­ta ei niin kamalaakaan. Ja asia oli sit­ten sil­lä selvä”, tote­si eräs 40-luvul­la syn­tynyt ystäväni asiasta.

  20. Kyse ei ole men­estymisen kult­tuurista vaan selviy­tymisen kulttuurista.

  21. Osmo Soin­in­vaara:
    Kyse on tilas­totiedoista, joiden mukaa it-alal­la on paljon nuorten henkilöi­den työkyvyt­tömyyk­siä diag­noosi­na jotain psyykkistä, yleen­sä debressio.

    Voisko tos kuitenkin olla kyse lähin­nä kor­re­laa­tios­ta? IT-alalle hakeu­tunee enem­män miehiä ku naisia ja enem­män epä­sosi­aal­isia nört­te­jä ku sosi­aal­isia ekstro­vert­te­jä. Vaikee kuvitel­la, ettei noi em. tek­i­jät kulkis käsi kädessä depres­sioalt­tiu­den kanssa.

  22. yks joka halu­aisi vaimok­seen lääkärin:
    Ain­oa mitä en ymmär­rä on että jos vai­h­toe­hto­ja ei ole, mik­si pitää sur­ma­ta koko per­he itsen­sä lisäk­si? Mitä väärää se muu per­he on tehnyt jos itse on epäonnistunut? 

    Kos­ka murhaa­ja olet­taa, että per­he häpeäisi itsen­sä sur­man­nut­ta epäon­nis­tu­jaa kesku­udessaan, hän murhaa per­heen ensin pelas­taak­seen sen “avu­li­aasti” tältä kohtalol­ta. Käsit­telin tätä omas­sa HS-raadin vastauksessani.

    KariS:
    Per­hesur­mat ker­to­vat siitä kuin­ka koville tämän hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoit­ta­jat joutu­vat. Rahoit­ta­jia ovat juuri ne taval­liset työssäkäyvät per­heet, jot­ka käyt­tävät vain vähän perus­palvelu­ja (lähin­nä lap­sil­len­sa tar­jot­tavia palvelu­ja) mut­ta mak­sa­vat palkkat­u­lois­taan kovia vero­ja, kalli­ita asun­to­jen hin­to­ja, korkei­ta ener­giavero­ja, alvia jne. 

    Jaa­ha. Ja mik­siköhän per­hesur­mat sit­ten ovat merkit­tävä val­takun­nalli­nen ongel­ma juuri Suomes­sa? Mik­si ne eivät ole val­takun­nalli­nen ongel­ma esimerkik­si Tan­skas­sa tai Ruot­sis­sa, vaik­ka siel­lä vero­tus on vielä kireäm­pää kuin Suomes­sa? Tai Nor­jas­sa, jon­ka veroaste on suurin piirtein tasois­sa Suomen kanssa ja kulut­ta­jahin­nat merkit­tävästi korkeam­mat? Suo­mi on ain­oa Pohjo­is­maa, jon­ka eri­tyisek­si tun­tomerkik­si per­hesur­mat ovat muo­dos­tuneet. Miksi?

  23. Samaan aikaan kun psyykelääkkei­den käyt­tö on nelink­er­tais­tunut, lääkärei­den määrä on kaksinker­tais­tunut. Tässä on jo puo­let seli­tyk­ses­tä: kak­si ker­taa enem­män reseptinkirjoittajia.

    Lisäk­si käyt­töindikaa­tiot varsinkin SSRI-lääkkeille ovat kas­va­neet paljon kun uusia tutkimus­tu­lok­sia on tullut. 

    Ylipäätään tur­val­liset ja vähäiset sivu­vaiku­tuk­set omaa­vat SSRI-lääk­keet ilmestyivät vas­ta 90-luvul­la, jol­loin psyyken­lääkkei­den käyt­tö alkoi reilusti kasvaa.

  24. Surullista. Niin turhaa.

    Pär­jäämisen eetosko mei­dät tap­paa? Heikkouden ja väsymisen väheksymi­nen, rajat­toman kasvun aja­tus, hyv­in­voin­nin mieltämi­nen vain ja ain­oas­taan kulut­tamiseen. Täl­lä touhul­la ei ole onnel­lista loppua.

    Keski­tytään oleel­lisi­in asioi­hin. Ollaan ole­mas­sa. Läs­nä tois­temme elämässä. Usein se riittää.

  25. Jokainen on toki oikeutet­tu omaan mielip­i­teeseen­sä asi­as­sa, mut­ta en ymmär­rä mik­si näi­den kaikkien alo­jen eri­ty­isas­iantun­ti­joiden eli niin san­ot­tu­jen “intellek­tuel­lien” kyökkip­sykol­o­gisia pohd­in­to­ja tarvit­see painaa oikein paper­illekin. Asi­aa kom­men­toimaan on kuitenkin tar­jol­la oikeitakin psyki­a­tri­an asiantuntijoita.

    Jos nämä jutut “men­estymisen kult­tuurin” aiheut­ta­mas­ta syvästä ahdis­tuk­ses­ta ottaisi tosis­saan, niin voisi luul­la, että per­hesur­mia olisi Suomes­sa enem­mänkin kuin ehkä kymme­nen vuodessa. Tässä intellek­tuel­lien kon­struk­tios­sa­han taval­liset ihmiset ovat mitään ulkoisia painei­ta kestämät­tömiä idioot­te­ja, jot­ka äityvät aggres­si­ivisik­si heti kun oman Audin ikä ylit­tää kak­si vuot­ta. Onnek­si meil­lä on edes nämä intellek­tuel­lit, jot­ka ovat yliv­er­tai­sine henki­sine omi­naisuuksi­neen onnis­tuneet pak­en­e­maan suo­ma­laisen mie­len­maise­man lop­u­ton­ta lohdut­to­muut­ta, kylmyyt­tä ja väkivaltaisuutta. 

    On synkkää iro­ni­aa, että ain­oa asia, jol­la itse­murhan tekevä “luuseri” saa intellek­tuel­lien huomion osak­seen, on surullisen ratkaisun­sa laa­jen­t­a­mi­nen myös läheisi­in kohdis­tu­vak­si henkirikok­sek­si. Itse­murhi­a­han Suomes­sa nimit­täin tehdään kyl­lä oikeasti hur­ja määrä, peräti tuhat vuodessa, mut­ta nämä tyyp­it eivät tai­da olla niin “medi­asek­sikkäitä” kuin jotkut toiset ovat. Tulee niin tyl­sät otsikotkin: “Itse­murhien määrä edel­lisenä vuon­na tuhat, eli sama kuin aina ennenkin.”

    (Tämä kom­ment­ti on siis sel­l­aista ns. “medi­akri­ti­ikkiä”. En tietenkään halua vähätel­lä vakavaa asi­aa. Ja onnek­si aika moni HS-raadin jäsen säi­lyt­ti jutuis­saan ihan täy­den tolkunkin.)

  26. Osmo Soin­in­vaara: Kyse on tilas­totiedoista, joiden mukaa it-alal­la on paljon nuorten henkilöi­den työkyvyt­tömyyk­siä diag­noosi­na jotain psyykkistä, yleen­sä debressio.

    Tun­nen jonkin­laista viehtymys­tä 00:00 teo­ri­aan. Menee näin:

    Tuo on se mitä mikron dig­i­taa­likel­los­sa lukee, kos­ka ei sitä kukaan jak­sa pistää aikaan, tai ainakaan joka sähkökatkon jäl­keen. Ja se vähän ärsyt­tää, esimerkik­si sil­loin kun kiireessä ja epähuomios­sa yrit­tää kat­soa kel­loa siitä. Lisäk­si se 00:00 välkyy, eli huu­taa huomio­ta, kuten kaik­ki muutkin lait­teet. Tämä aiheut­taa pienen määrän stressiä.

    Tätä tekni­ikkaa joka ei toi­mi, vaatii jatku­vaa huomio­ta, huoltoa ja kor­jaus­ta on koko ajan enem­män. Ja uusi tekni­ikkaa ei ainakaan mitenkään yleis­es­ti ottaen ole vähem­män vaival­loista. Vaik­ka yksit­täi­nen 00:00 on min­i­maa­li­nen stressin lähde, niin kun noi­ta lähteitä on yhä enem­män niin se kumu­loituu, sem­minkin kun tekni­ik­ka on yhä tärkeämpää.

    Ja tämä aiheut­taa mie­len­ter­veysongelmia. IT-alal­la työsken­tele­viä voisi pitää jonkin­laise­na etu­joukkona, he käyt­tävät enem­män tekni­ikkaa, ja lisäk­si vielä joutu­vat tuot­ta­maan tekni­ikkaa joka ei toimi.

  27. Jo vuon­na 2000 meitä varoitet­ti­in opin­to­jen ensim­mäisenä päivänä, että “keskimäärin joka iki­nen päivä Hes­pe­ri­aan kävelee hoitoon teekkari tai di mie­len­ter­veysongelmien takia, pitäkää varanne”. Mitään lähdet­tä väit­teelle ei ole löytynyt.

    Itse veikkaan per­hesur­mien taustalle (ainakin usein) sitä, että syyt­tömäl­lä osa­puolel­la on ollut kovem­pi tarve pitää yllä men­estymisen kulis­sia, kuin raakuuk­sien tielle hairah­tuneel­la, ja henk­i­nen yliote parisuh­teen asiois­sa. Viimeisim­mästäkin lehdet mainit­si­vat yri­tyk­sen talous­vaikeudet. Kyl­lä mies potkut kestää, mut­ta ei ehkä aina sitä, jos siitä … rähjätään kotona jatkuvasti.

  28. Nim­imerkil­lä “lapselli­nen” on vääristynyt kuva las­ten­suo­jelus­ta. Kuvit­telet, että tekemäl­lä enem­män ja parem­min saavut­taisi las­ten­suo­jeli­jan silmis­sä arvos­tus­ta ja pää­sisi eroon lastensuojelijasta.

    Todel­lisu­udessa se ei mene näin. Las­ten­suo­jeli­ja voi nähdä mitä tahansa mis­sä tahansa ja pyrkimys kaiken oikein tekemiseen on vain turhaa pyristelyä. 

    Neu­von vah­vasti jokaista, joka kuulee sanan “huoli” tutus­tu­maan välit­tömästi jp Roosin inter­netistä löy­tyvään aineistoon. 

    Kiltit ihmiset tal­laan­tu­vat hel­posti koneis­tossa. Virheet ovat pysyviä eikä niitä voi kor­ja­ta. Virheitä ei voi kor­ja­ta kos­ka niitä ei viral­lis­es­ti ole olemassa.

    Oli ongel­ma mikä tahansa niin aina pitää uskaltaa sanoa “EI”. Viimeiseen saak­ka kieltäy­tymi­nen avus­ta on ain­ut oikea ratkaisu.

  29. “Itse­murhien määrä edel­lisenä vuon­na tuhat, eli sama kuin aina ennenkin.”

    Itse­murhat ovat vähen­tyneet paljon ja käsit­tääk­seni vähenevät edelleen. Edelli­nen tilas­to jon­ka aiheesta muista on otsikoitu “Itse­murhien määrä on pien­im­mil­lään 40 vuoteen”

  30. Mikael M.:
    Jokainen on toki oikeutet­tu omaan mielip­i­teeseen­sä asi­as­sa, mut­ta en ymmär­rä mik­si näi­den kaikkien alo­jen eri­ty­isas­iantun­ti­joiden eli niin san­ot­tu­jen “intellek­tuel­lien” kyökkip­sykol­o­gisia pohd­in­to­ja tarvit­see painaa oikein paperillekin. 

    Amen

  31. Kyse on kyvyt­tömyy­destä käsitel­lä epäon­nis­tu­misia. Mik­si se sit­ten on niin vaikeaa, onkin jo toinen jut­tu. Saat­taa liit­tyä jotenkin kier­outuneeseen rehellisyy­den tai suo­raselkäisyy­den käsitteisiin?

    Aihe ja tau­ti — armot­to­muus itseään kohtaan — on toki tun­net­tu ja lukuisas­ti par­o­di­oitu, kuten tässä: http://www.youtube.com/watch?v=nUyFg9xoPKk

  32. tpyy­lu­o­ma: Tun­nen jonkin­laista viehtymys­tä 00:00 teoriaan. 

    Mie­lenki­in­toinen teo­ria. Ahdis­tavaa tuos­sa lie­nee se, että toim­i­ma­ton tekni­ik­ka vaatii ihmiseltä ns. turhia (tuot­ta­mat­to­mia) toimen­piteitä ja huomio­ta. Kel­lon aset­tamisel­la oikeaan aikaan (kun on mah­dol­lis­es­ti vielä ensin etsinyt lait­teen ohjekir­jan ja opiskel­lut, miten tuo toimen­pide taas tehti­inkään) ei pääse oikeas­t­aan lainkaan lähem­mäk­si sel­l­aisia päämääriä, jot­ka ihmi­nen kokee elämässä merk­i­tyk­sel­lisik­si. Siitä ei mak­se­ta palkkaa, sen avul­la ei opi uut­ta hyödyl­listä taitoa, se ei ole viihdyt­tävää eikä rentout­tavaa — toimen­pide tun­tuu yksinker­tais­es­ti intu­iti­ivis­es­ti turhalta.

    Sosi­aal­i­tuk­iluukuil­la juok­sem­i­nen on tässä mielessä saman sar­jan toim­intaa. Se on työtä, johon menee aikaa ja vaivaa, mut­ta joka ei tuo­ta yhteiskun­nalle yhtään mitään. Päin vas­toin, yhteiskun­nan on mak­set­ta­va palkkaa ihmisille, jot­ka sit­ten käsit­televät hake­muk­sia, tekevät tukipäätök­siä ja pyörit­televät oikaisu­vaa­timuk­sia virhep­äätök­siä tehtyään. Hak­i­jakin voisi asian paris­sa kulu­val­la ajal­la har­ras­taa jotakin tuot­tavam­paa (jos ei tulo­ja tuot­tavaa niin vaikka­pa henkilöko­htaista ter­veyt­tä tai mie­len­ter­veyt­tä edis­tävää). Ollessani itse jonkin aikaa työt­tömänä, tämä oli suurin yksit­täi­nen asi­aan liit­tyvä ahdis­tuk­sen lähde. Tuh­laus vain yksinker­tais­es­ti tun­tuu väärältä ja pahalta.

    Itse aiheesta sanois­in, että ainakin yhteisöl­lisyy­den puut­tumista pidän selvänä heikkona kohtana kult­tuuris­samme. Sitä ajat­te­lu­ta­paa, että apua ei saa tarvi­ta tai on jotenkin epäon­nis­tunut ihmisenä. Oikeas­t­aan­han asia on päin­vas­toin: henkilö, joka ei osaa myön­tää tarvit­se­vansa joskus apua, eikä myöskään tarvit­taes­sa osaa pyytää sitä, ei ole ihmisenä ihan kokonainen.

  33. “Kyse ei ole men­estymisen kult­tuurista vaan selviy­tymisen kulttuurista.”

    Kuun­telin Lauer­man juut­tua radios­sa ja hänne mukaansa näil­lä tek­i­jöil­lä on vääristynyt ihmis-maail­manku­va ja mietin,mistä täl­lainen syntyy

    Nykya­jan nuo­rille annetaan harhainen kuva maail­mas­ta. Kiil­toku­vas­sa kaik­ki ovat men­estyjiä , asu­vat repub­likaa­ni­as­sa omakoti­talos­sa ja aja­vat Mersulla

    Lap­sia ei myöskään kas­vate­ta arvioimaan omia voimavaro­jaan eikä kestämään pettymyksiä.

    Se kas­vat­taa henkises­ti vajavai­isa aikuisia ja he voivat reagoi­da vas­toinkäymisi­in ennakoimattomasti.

    Nuop­er­hesur­mat ovat vain pienne pinei jäävuoren huippu.Livempää henkistä ja fyy­sistä väki­val­taa on mon­in­ver­roin enemmän.

    Kyl­lä 50-luvul­lakin lap­sia kas­vateti­in siihen, että pitää olla auto ‚talo etc mut­ta ne saavutet­ti­in yhteisöl­lis­es­ti, ei yksitään yksilön voimin. Kotikylässä toi­mi son­nio­su­uskun­ta, koneo­su­uskun­ta, lukuisia ker­ho­ja etc Talot raken­net­ti­in talkoovoimin, autot kor­jat­ti­in ja kun­nos­tet­ti­in talkoovoimin etc eli taval­lisen ihmisen men­estys perus­tui yhteisön yhteisvoimaan 

    Ei sekään mikään 10 yhteiskun­ta ollut mut­ta sosi­aa­li­nen kon­trol­li ja tuki ja naa­puri­a­pu oli­vat aivan eri luokkaa kuin nyt

  34. Myöskin työelämässä olti­in enem­män tekemi­sis­sä keskenään .Ay-liike oli voimis­saan ja palkat oli­vat kaikkien tiedos­sa, joten palkkakeskuste­lutkin esimiehen kanssa oli­vat paljon reaalisem­pi kuin nyt kun kaik­ki tiesivät tois­t­en­sa palkat.
    Nyt saa kuu­un­nel­la ihmepyyn­töjä ja pet­tymyk­set ovat kovia kun epäre­al­is­tista vaa­timus­ta ei voi täyttää.

    Keskustelu osaamisen palkan suh­teesta oli real­is­tisem­paa kun oli vertailukohtia
    Tilanne oli lähempänä markkinataloutta,kun kaik­ki näkivät kil­pail­i­joiden hin­nat kuten toril­la nähdään.

    Myöskin oman edun valvon­ta vaati aitoa osal­lis­tu­mista , nyt pyritään kaik­ki työelämän ongel­mat ratko­maan lak­i­tu­vas­sa ja kun ratkaisut tule­vat 10 vuo­den kulut­tua niin eipä nykyis­es­tä mallista ole ongelmien ratkaisijaksi.

    Ain­oi­ta hyö­tyjiä ovat lakimiehet

    Työy­hteisössä oli ennen enem­män yhteis­toim­intaa, nyt tul­lan työ­paikalle, tehdään päivä työtä ja ain­oa kom­mu­nikaa­tio työym­päristön kanssa on huo­men­ta-ja näkemiin

  35. eggo:
    Samaan aikaan kun psyykelääkkei­den käyt­tö on nelink­er­tais­tunut, lääkärei­den määrä on kaksinker­tais­tunut. Tässä on jo puo­let seli­tyk­ses­tä: kak­si ker­taa enem­män reseptinkirjoittajia.

    Lisäk­si käyt­töindikaa­tiot varsinkin SSRI-lääkkeille ovat kas­va­neet paljon kun uusia tutkimus­tu­lok­sia on tullut. 

    Ylipäätään tur­val­liset ja vähäiset sivu­vaiku­tuk­set omaa­vat SSRI-lääk­keet ilmestyivät vas­ta 90-luvul­la, jol­loin psyyken­lääkkei­den käyt­tö alkoi reilusti kasvaa.

    Meil­lä on kyl­lä myös kiis­tat­ta depres­sio­te­ol­lisu­us, joka elää depres­sio­di­ag­noosien määristä ja herkeämät­tä kehot­taa valp­pau­teen epä­tyyp­il­lis­ten ja muuten havait­se­mat­tomien depres­sioiden suh­teen. Ain­oat kestävät saikku­di­ag­noosit näet ovat depressiodiagnooseja.

    http://totaaliblokki.blogspot.com/2010/12/blog-post.html

    Minä kyl­lä kiistän psyki­a­tri­an eteväm­myy­den elämän käsittelyssä.

  36. oloneu­vos:

    Itse veikkaan per­hesur­mien taustalle (ainakin usein) sitä, että syyt­tömäl­lä osa­puolel­la on ollut kovem­pi tarve pitää yllä men­estymisen kulis­sia, kuin raakuuk­sien tielle hairah­tuneel­la, ja henk­i­nen yliote parisuh­teen asioissa.
    Viimeisim­mästäkin lehdet mainit­si­vat yri­tyk­sen talous­vaikeudet. Kyl­lä mies potkut kestää, mut­ta ei ehkä aina sitä, jos siitä … rähjätään kotona jatkuvasti. 

    Lehtien (mukaan lukien Hesari) uuti­soin­ti on ollut tässäkin asi­as­sa luokatonta.
    Start­up-yri­tys jon­ka osakkaak­si ja teknolo­gia­jo­hta­jak­si epäilty siir­tyi pörssiyri­tyk­ses­tä muu­ta­ma vuosi sit­ten, myyti­in jouluku­us­sa kan­sain­väliselle suuryri­tyk­selle. Tuskin ihan pikkurahasta.

    Poli­isi ker­toi moti­iveista näin:
    “STT
    15.4.2012 15:29 (Päivitet­ty 15.4.2012 15:40)

    Poli­isil­la on epäi­lyn­sä Helsin­gin Bule­vardin per­jan­taisen per­hesur­man moti­ivista, mut­ta mihinkään ei ole vielä saatu vahvis­tuk­sia. Tutkin­nan­jo­hta­ja Rit­va Elo­maa sanoi, että näil­lä näkymin esimerkik­si taloudel­liset moti­iv­it voidaan laskea pois.”

  37. Lauer­ma on arvel­lut syyk­si muoti-ilmiötä. Pohjois-Euroopas­sa on aina ollut näitä murhia (jois­sa puo­lessa tek­i­jänä on nainen, joka ei tosin useinkaan tapa miestä). Joskus niitä sit­ten kasautuu samaan maa­han enem­män, kun hul­lut alka­vat miet­tiä julk­isu­u­den esimerkkien perus­teel­la per­heen tappamista.

    Entäs sit­ten nuo läheltä piti tapauk­set. Naiset epäon­nis­tu­vat las­ten tap­pamises­sa aika usein. Mut­ta olisiko mielipuoli miesten onnis­tu­mis­pros­ent­ti aika lähel­lä sataa? Itse en ainakaan ole tuol­lai­sista läheltä piti tapauk­sista kuullut.

    Se kuitenkin on kai selvää, että mis­tään per­heväki­val­lan jat­keesta ei ole kysymys siitä päätelleen, että Suomes­sa on niin vähän per­heväki­val­taa mut­ta paljon näitä per­hesur­mia viime aikoina.

    Yksi syy saat­taa olla, että eri­tyis­es­ti miehet eivät luo­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­hin eroti­lanteis­sa ja niiden jäl­keen. Hiukan kun googlaa aiheesta tör­mää selaisin kauhutari­noi­hin, että luot­ta­mus­pu­la ei ole ihme. Toiv­ot­tavasti tar­i­nat eivät ole totta.

  38. tpyy­lu­o­ma: Tun­nen jonkin­laista viehtymys­tä 00:00 teo­ri­aan. Menee näin:Ja tämä aiheut­taa mie­len­ter­veysongelmia. IT-alal­la työsken­tele­viä voisi pitää jonkin­laise­na etu­joukkona, he käyt­tävät enem­män tekni­ikkaa, ja lisäk­si vielä joutu­vat tuot­ta­maan tekni­ikkaa joka ei toimi.

    Hieno teo­ria, mut­ta ongelmia voivat aiheut­taa mon­et muutkin asi­at. Tässä joukko vai­h­toe­htoisia hypoteeseja:

    - it-alal­la on paljon nört­te­jä, joil­la on vaikeuk­sia nor­maaleis­sa sosi­aal­i­sis­sa suhteis­sa, ja jot­ka eivät kohtaa arvos­tus­ta etenkään vas­takkaisen sukupuolen suunnalta

    - it-alal­la olevil­la voi usein olla taval­lis­es­ta poikkea­va päivärytmi

    - alan työ on luon­teeltaan immer­si­ivistä; tek­i­jät uppoutu­vat työhön­sä ja tekevät sitä puo­li­vahin­gos­sa erit­täin pitkään

    - alan työkult­tuuri voi olla monin paikoin eri­laista kuin muil­la aloilla

    - täl­laista tilas­tol­lista eroa ei todel­lisu­udessa olekaan; kyse on vain huhusta

    Jos san­o­taan, että it-alal­la työsken­televil­lä on enem­män mie­len­ter­veyshäir­iöitä kuin muil­la, pitäisi asi­aa purkaa vähän enem­män. Tilanne olla myös työstä riip­puma­ton; alalle hakeu­tu­vat ja ajau­tu­vat ihmiset saat­ta­vat olla luon­teeltaan ja elin­tavoil­taan alt­ti­impia depres­si­olle kuin muut.

    Ja sit­ten tietysti vielä se, että depres­sio tuskin on per­hesur­mien ykkös­lähde. Eikä kyl­lä it-alakaan. Jotenkin kuitenkin on niin, että jos väki­val­tainen juop­po tap­paa per­heen­sä, se ei ole iso uuti­nen. Jos ulospäin men­estyvä ihmi­nen tekee saman, tiedos­sa on lööp­pika­maa pitkäk­si aikaa. Per­he on kuitenkin yhtä kuollut.

    Sama per­heväki­val­las­sa yleen­sä; pelkän perusk­oulun varas­sa ole­val­la työelämän ulkop­uolel­la ole­val­la on suurem­pi ris­ki kotona saa­da tur­paansa tai antaa tur­paan kuin korkeak­oulute­tul­la. Kuitenkin se on jotenkin help­po sivu­ut­taa, vaik­ka tasa-arvoises­sa yhteiskun­nas­sa kai kaikkien pitäisi naut­tia samal­la taval­la fyy­sis­es­tä koskemattomuudesta.

  39. Ihmis­suhde­taidot­to­muus, heikko stressin­si­eto sekä men­estymisen pakko. Siinä nyt jotakin.

    Liian varhainen kasvu­rauhan häir­in­tä ja stres­si­ta­son nos­to päiväkoti­hoi­dos­sa ovat varhaisia syitä, joil­la on kauaskan­toiset seu­rauk­sen aikuisu­u­teen. Tämän osoit­ta­vat tutkimuk­set jo yksiselit­teis­es­ti, kuten prof Keltikan­gas-Järvi­nen on kertonut.

    Sama tahti jatkuu koulus­sa. Yhä nuorem­pia vaa­di­taan tekemään suun­nitel­mallisia val­in­to­ja ja kan­ta­maan niistä vas­tuu. Lapset eivät todel­lisu­udessa suures­ta valin­naisu­ud­es­ta hyödy. He tarvit­se­vat selkeät raamit. Etenkin pojat tarvit­se­vat luokan, ei vai­h­tu­via ryh­miä val­in­to­jen mukaan. Lev­ot­to­muus lisään­tyy, paineet lisään­tyvät, masen­nus lisääntyy.

    Oppimääriä vain paisute­taan. Sen sijaan pitäisi painaa jarruja.

    Stres­si eteen­päin pääsys­tä siir­tyy ketjureak­tiona yhä nuorem­mille, kun yliop­pi­las­tutk­in­toa ja korkeak­oulun sisäänot­to­vaa­timuk­sia rukataan.
    Työelämään astuu jo valmi­ik­si kehäraakkeja.

    Ihmis­suhde­taidot eivät kehi­ty, jos stressin­si­etokyky on huono ja per­son­al­lisu­u­den piir­teet ovat nar­sis­tiset. Masen­nus lisään­tyy, samoin välin­pitämöt­tömyys. Yhteisölli­nen ajat­telu heikke­nee. Se johtaa suo­raan joidenkin yksilöi­den ulkop­uolis­tu­miseen ja tuhoisaan kehityssuuntaan. 

    Koulus­sa sosi­aal­is­tamisen perusidean tulisi olla, että jokainen tun­tee jokaisen, jokainen joutuu vuorol­laan leikkimään/tekemään töitä/vaihtamaan ajatuk­sia jokaisen kanssa. Näin yksinker­tainen toim­inta­malli jo lisää sosi­aal­isu­ut­ta ja vähen­tää lev­ot­to­muut­ta. Tämä tarkoit­taa, että yksiköt ovat myös riit­tävän pieni. Keltikan­gas-Järvisen mukaan 600 oppi­laan koulu on kiis­tat­ta riskirajalla.

    Tuhoisa kehi­tys on jatkunut jo vuosikym­meniä eikä suun­nan­muu­tos­ta näy. 

    Ensim­mäisen askel on voimakas lap­siper­heinen tukem­i­nen, koti­hoidon tukem­i­nen itses­tään­selvyytenä, tahdin maltil­lis­t­a­mi­nen koulus­sa, valin­naisu­u­den vähen­tämi­nen, sosi­aal­is­ten taito­jen ja empa­ti­akyvyn vahvis­t­a­mi­nen sekä las­ten itse­tun­non vahvis­t­a­mi­nen. Osapäivätöi­den lisäämi­nen vanhemmille.

    Väki­val­tavi­ih­teen, asei­den saatavu­u­den ja alko­holin saatavu­u­den voimakas rajoit­ta­mi­nen on myös tarpeen. Väki­val­tarikok­set ovat suo­ras­sa kor­re­laa­tios­sa näi­hin, vaik­ka kuin­ka järkeil­isitte, että aseet eivät tapa vaan ihmiset.
    Ihmisen toim­intakyn­nys­tä madal­taa help­po saatavu­us. Sil­loin muiden ratkaisu­jen etsimi­nen tun­tuu työläämmältä.

  40. Mis­tä tämä käsi­tys, että per­hesur­mat ovat jotenkin suo­ma­lainen ilmiö, juon­taa? Onko käsi­tys perusteltavis­sa tilas­tol­lisil­la fak­toil­la? Moni kom­men­toi­ja tun­tuu otta­van tämän käsi­tyk­sen itsestäänselvyytenä.

    Tietääkö joku, esi­in­tyykö omien jälkeläis­ten sur­maamista ihmis­ten lähisuku­lai­sis­sa kuten sim­pans­seis­sa ja mis­sä tilanteessa täl­laista käytöstä ilmenee?

  41. Catili­na: Meil­lä on kyl­lä myös kiis­tat­ta depres­sio­te­ol­lisu­us, joka elää depres­sio­di­ag­noosien määristä ja herkeämät­tä kehot­taa valp­pau­teen epä­tyyp­il­lis­ten ja muuten havait­se­mat­tomien depres­sioiden suh­teen. Ain­oat kestävät saikku­di­ag­noosit näet ovat depressiodiagnooseja.

    http://totaaliblokki.blogspot.com/2010/12/blog-post.html

    Minä kyl­lä kiistän psyki­a­tri­an eteväm­myy­den elämän käsittelyssä.

    Elämän “käsit­telyssä” tiede ei tosi­aan pitkälle kanna. 

    Mis­tä se depres­sio­te­ol­lisu­us elää kun SSRI-lääk­keet ovat halpo­ja kuin saip­pua? Yli­hin­noitel­lus­ta psykoterapiasta?

    Liian hep­poisin perustein psyyken­lääkkeitä kir­joit­ta­vat kyl­lä enem­mänkin yleis­lääkärit ja sinän­sä ymmär­ret­tävistä syistä. Lyhyet vas­taan­ot­toa­jat ja halu aut­taa sitä poti­las­ta edes jotenkin, vaik­ka tämän ongel­ma ei olisikaan ollenkaan lääketieteellinen.

  42. Yksi tapausker­to­mus:

    Diag­noosi­ni on vaikea-asteinen yleistynyt ahdis­tuneisu­us ja vaikea depres­sio. Sain täysin hyödytön­tä ter­api­aa yhteen­sä 2,5 vuot­ta. Toisaal­ta lääk­i­tyk­ses­tä on ollut selvää hyö­tyä, toisi­naan on jopa hyvä olla. Kat­e­goris­es­ti ei kan­na­ta vas­tus­taa lääk­i­tys­tä mie­len­ter­veysongelmi­in. Oikeas­t­aan parem­pi näkökul­ma sairauteeni on käsitel­lä sitä puh­taasti neu­ro­bi­ol­o­gise­na ongel­mana. Uskon, että sairaut­eni on paran­net­tavis­sa lääketi­eteen keinoin tule­vaisu­udessa. Täl­lä het­kel­lä pääon­gel­mana on lääk­i­tyk­sen sivu­vaiku­tuk­set, kuten voimakas väsymys ja edelleenkin ahdis­tun voimakkaasti stres­saavis­sa sosi­aal­i­sis­sa tilanteissa.

    Elämäni on ollut hyvin tuskaisa, tuskat ennen “oikei­den” lääkkei­den löy­tymistä oli­vat infer­naaliset. =/ Olen sairas­tanut tuskaisu­ut­ta 16-vuo­ti­aas­ta läh­tien, sairaus paheni koko ajan. Vuo­den ver­ran min­ut lääkit­ti­in niin, että nukuin 15–18 tun­tia vuorokaudessa. Valveil­la ollessani koin sanoinku­vaam­a­ton­ta tuskaa. Min­ut säälistä ottanut tyt­tökaveri­ni pesi min­ut, leikkasi kyn­net ja halasi min­ua pitkään. Olin usein sik­iöasen­nos­sa sängyssä, ahdis­tus polt­ti aivo­ja ja laskin sekun­te­ja. Tus­ka ei helpot­tanut aikoi­hin, vapah­dus­ta ei ollut.

    Löysin juuri van­han opiske­li­jako­rt­ti­ni; siitä löy­tyy neljä luku­vu­osi­tar­raa. Viral­lisia suorituk­sia min­ul­la on 1 opin­tovi­ikko. Matemaat­ti­nen päät­te­lykykyni on tutk­i­tusti erit­täin lah­jakkaan tasoista, silti en kyen­nyt opiskele­maan alaa, vaik­ka yritin niin kovasti kuin pystyin… Se on aika häpeäl­listä, tun­sin itseni tyhmäksi… 

    Suomes­sa on paljon näkymätön­tä tuskaa ja epä­toivoa, Ei sitä kan­na­ta vähätel­lä tai hyssytel­lä… Sairaut­eni on ilmeisen pitkälti geneet­ti­nen ja suvus­sani paljon sairai­ta ihmisiä. Moni heistä jo hau­dan lev­os­sa. Eräs ampui poikansa… Olemat­to­muudessa tuskaa ei enää ole — niin toivon.…

  43. Lapset aina isälle avio­erossa niin saadaan ainakin sur­maa­jan sukupuoli vaihdettua.

  44. KKK:
    Mis­tä tämä käsi­tys, että per­hesur­mat ovat jotenkin suo­ma­lainen ilmiö, juon­taa? Onko käsi­tys perusteltavis­sa tilas­tol­lisil­la fak­toil­la? Moni kom­men­toi­ja tun­tuu otta­van tämän käsi­tyk­sen itsestäänselvyytenä.

    Tietääkö joku, esi­in­tyykö omien jälkeläis­ten sur­maamista ihmis­ten lähisuku­lai­sis­sa kuten sim­pans­seis­sa ja mis­sä tilanteessa täl­laista käytöstä ilmenee?

    Sikäli kuin minä tei­dän, toisen tuo­ken jälkeäläsiten sur­maaista esi­in­tyy joil­lakin kädel­lis­llä. Mut­ta enpä muisat miten asia on, siis muista edes sitä vähää mitä olen lukenut.

  45. Yksi sana: rakkaus.

    Rakkaut­ta ei voi koskaan ansai­ta. Ei tarvi­ta men­estys­tä tai sitä, että pitäisi olla tois­t­en mielestä tietyn­lainen. Tarvi­taan vain yksi, joka kat­soo silmi­in, näkee sielu­usi ja sanoo: minä väl­itän sinus­ta ja halu­an sin­ulle kaikkea hyvää.

  46. Markku af Heurlin: Sikäli kuin minä tei­dän, toisen tuo­ken jälkeäläsiten sur­maaista esi­in­tyy joil­lakin kädel­lis­llä. Mut­ta enpä muisat miten asia on, siis muista edes sitä vähää mitä olen lukenut.

    Voisiko joku tulkata?

  47. eggo:
    Samaan aikaan kun psyykelääkkei­den käyt­tö on nelink­er­tais­tunut, lääkärei­den määrä on kaksinker­tais­tunut. Tässä on jo puo­let seli­tyk­ses­tä: kak­si ker­taa enem­män reseptinkirjoittajia.

    Lisäk­si käyt­töindikaa­tiot varsinkin SSRI-lääkkeille ovat kas­va­neet paljon kun uusia tutkimus­tu­lok­sia on tullut. 

    Ylipäätään tur­val­liset ja vähäiset sivu­vaiku­tuk­set omaa­vat SSRI-lääk­keet ilmestyivät vas­ta 90-luvul­la, jol­loin psyyken­lääkkei­den käyt­tö alkoi reilusti kasvaa.

    Ythä hyvin voisi päätel­lä, että vain kaksinker­tais­tunut lääkärien määrä tarkoit­taa sitä, että hoidon (ter­api­an) antamisen sijaan, he joutu­vat kir­joit­ta­maan vain lääkkeitä. Tämähän tilanne psyki­a­tri­as­sa on. 

    Sen lisäk­si pitää muis­taa, että kelal­la on vaa­timuk­sia sen suh­teen, että lääkkeitä kokeil­laan, vaik­ka ne eivät lääkärin tai poti­laan mielestä olisi se oikein tapa ter­ve­htymisen kannalta.

  48. “Tätäkin enem­män ain­ois­toa on saatavis­sa alka­v­ista työkyvyt­tömyy­seläkkeistä ja niiden taustoista.”

    Nuorten työkyvyt­tömyys­ti­las­tois­sa­han on ollut näkyvis­sä hur­ja nousu, mikä vetää ver­to­ja eläkeikää läh­estyvien työkyvyt­tömyys­lu­vuille. Nuo­ril­la kyse on mt-ongelmista. 

    Hämäräk­si on jäänyt, miten koulu­tu­s­paikko­jen ja oppisopimusk­oulu­tuk­sen vähen­tämi­nen edesaut­taa nuorten selvi­tymistä? Jo tähä­nas­tikin nuo­ria on jäänyt koko joukko muu­ta­mak­si vuodek­si ilman koulu­tu­s­paikkaa, mikä ei tee hyvää itse­tun­nolle, vaan voi ajaa synkki­in ajatuk­si­in. Samoin nuo­rille tar­jot­tu­jen työ­paikko­jen vähyys murentaa nuorten luot­ta­mus­ta itseen­sa, yhteiskun­taan ja tulevaisuuteen. 

    On todel­la nau­ret­tavaa kuvitel­la, että sank­tiot sosi­aal­i­tur­vas­sa tai nuorten pakot­ta­mi­nen sosi­aal­i­toimen tarkkail­tavak­si oli­si­vat ratkaisu. Jos koulu­tu­s­paikko­ja ei ole, tulok­se­na on koulut­ta­mat­to­mia työt­tömia. Kun työ­paikko­ja ei ole, tulok­se­na on toiv­ot­to­mia nuo­ria. Yhteiskun­ta saa juuri sitä, mitä se tilaa, kun se aset­taa sijoit­ta­jien edun kaiken muun edelle.

  49. Äsket­täin syöpään mene­htynyt vai­moni Mai­jaleena Korp­poo väit­teli pari vuot­ta sit­ten Helsin­gin yliopis­tossa teemas­ta “työhön sitou­tu­misen edellytykset”.

    Varsin laa­jaan aineis­toon perus­tu­vas­sa työssään hän kään­si päälaelleen sen van­han asetel­man, jon­ka mukaan pohdi­taan vain sitä, että miten työ­nanata­ja saisi työn­tek­i­jät motivoitumaan.

    Sen sijaan hän tut­ki sitä, että mil­lä ehdol­la ihmi­nen on nyky­isin valmis sitou­tu­maan työhönsä.

    Mai­ja sai työstään arvosanan 4, kun mak­si­mi on 7.

    Väitöskir­jan pää­tu­los oli se, että ihmi­nen on valmis sitou­tu­maan, jos hän kokee työn oleven osa hänen oman työn­sä ja ammat­ti­taiton­sa kehittämistä.

    Toisin sanoen työn pitää lisätä uskoa tule­vaisu­u­teen. Sen eteen ollaan valmi­ita stres­saavi­inkin ponnisteluihin.

    Muut tek­i­jät kuten työhyv­in­voin­ti, stres­si, palk­ka, johdon toim­inta, yms. näyt­televät pienem­pää osaa.

    Näyt­tää siis siltä, että usko tule­vaisu­u­teen onkin ihmiselle se kaikkein merkit­tävin tekijä.

    Toiv­ot­to­muus on puolestaan tap­pa­va tauti.

    Paras lääke toiv­ot­to­muu­teen on tietenkin hyvä työpaikka.

    Hyviä työ­paikko­ja saadaan talouskasvus­ta ja viennistä.

    Sep­po Korppoo
    Joka koet­taa kehit­tää uusia hyviä työpaikkoja

  50. Hyvä Sep­po Korp­po — osan­not­toni suruusi.

    Sanoit, että “Hyviä työ­paikko­ja saadaan talouskasvus­ta ja viennistä.”

    Olen huolis­sani tästä. Val­tio sat­saa mil­jarde­ja euro­ja pääkaupunkiseudun Pis­ara ja Kehära­toi­hin jne.

    Miten met­rossa matkus­t­a­mi­nen lisää talouskasvua ja kil­pailukykyä? Entä musi­ikki­ta­lo, Guggen­heim, eduskun­nan sato­jen míljoonien remontit.…

    Val­tion jos johonkin sat­saa, niin sen pitää sat­sa­ta talouskasvu­un ja kil­pailukykyyn kaut­ta koko Suomen.

    Mitkä ovat Helsin­gin merkit­tävim­mät tuotan­to­laitok­set, jot­ka vievät tuot­teitaan maailmalle?

    Jos ja kun kaik­ki keskitetään ja suo­ma­laiset muut­ta­vat Helsinki­in, mis­tä elinkeinos­ta saamme talouden kasvun?

  51. Nykyjään­hän mon­et fir­man työn­tek­i­jät sijoit­ta­vat omia raho­jaan fir­maan ja jopa ryhtyvät palkat­tomik­si työn­tek­i­jöik­si tien­atak­seen hyvin ja heti ker­ral­la sijoituksellaan.

    Mut­ta katas­troofin eväät ovatkin valmi­ina pöy­dässä kun fir­ma esim. myy­dään alta pois — kil­pail­i­jalle. Sijoit­ta­jan ennakkoarvioimat­ta. Rai­vo on suun­na­ton kun havait­see tulleen­sa pete­tyk­si ja vielä puhdis­te­tuk­si rahal­lis­es­ta sijoituk­ses­taan. Päälle sit­ten vielä tek­nol­o­giseen tietämyk­seen annet­tu pääo­ma korvienvälisään.

  52. Evert The NeveR­est: Miten met­rossa matkus­t­a­mi­nen lisää talouskasvua ja kil­pailukykyä? Entä musi­ikki­ta­lo, Guggen­heim, eduskun­nan sato­jen míljoonien remontit….

    Musi­ikki­talosta ja Guggen­heimeistä en tiedä, ne tuskin mitenkään. Työ­matkan tekem­i­nen metrol­la tarkoit­taa että siitä palka­s­ta, jon­ka työn­tek­i­jä tien­aa, pienem­pi osa menee sak­salaiselle auton­va­lmis­ta­jalle ja saud­isheikille, mikä taas tarkoit­taa että työ voidaan hin­noitel­la hitusen halvem­mak­si. Lisäk­si moni muu työn­tek­i­jä ei revi her­mo­jaan ruuhkas­sa, kun tiel­lä on vähem­män jengiä, joten työssäkin jak­saa parem­min toimia. 

    Mitkä ovat Helsin­gin merkit­tävim­mät tuotan­to­laitok­set, jot­ka vievät tuot­teitaan maailmalle?

    Mik­si tuotan­to­laitok­sen pitäisi olla Helsingis­sä? Melkein kaikkien suurten vien­tiyri­tys­ten pääkont­torit ovat pääkaupunkiseudul­la. En ymmär­rä muutenkaan tätä obses­sio­ta siitä, mis­sä tavara kootaan tai mis­sä sorvit pyörivät. Olen­naista on lop­ul­ta se, mis­sä päätök­set tehdään, ja suurim­man osan kohdal­la ne tehdään pääkaupunkiseudul­la. Se on fir­mo­jen oma asia, mihin ne pääkont­torin­sa lait­ta­vat ja mis­sä ne rahansa kierrättävät.

    Neu­vos­toli­itossa kokeilti­in jo sitä, mitä tapah­tuu kun “oikea työ” on ain­oa sal­lit­tu arvon mit­ta. Ei oikein toiminut.

  53. Evert The NeveR­est:
    Val­tion jos johonkin sat­saa, niin sen pitää sat­sa­ta talouskasvu­un ja kil­pailukykyyn kaut­ta koko Suomen.

    Tasa­jako ei ole mikään tak­ti­ik­ka. Jos kaik­ki rahat ripotel­laan pitkin Suomea niin oikeasti ei kyl­lä sat­sa­ta yhtään mihinkään.

    En muutenkaan ymmär­rä tätä itkemistä val­tion sat­sauk­sista pk-seudulle. Val­tio­han siirtää pk-seudul­ta rahaa muualle maa­han eli toisin sanoen val­tio kerää sieltä enem­män fyrkkaa veroina mitä siel­lä kulut­taa. En ymmär­rä mik­si ihmeessä helsinkiläisiä pitäisi rahan­jaos­sa aina pok­tia päähän, sil­lä hyvin pär­jäävä pk-seu­tu on eduk­si koko Suomelle.

    Ja tiedok­si, itse en asu pk-seudul­la, en edes Etelä-Suomes­sa. Sitä­pait­si tätä kart­taa vilkaise­mal­la näyt­täis vähän siltä että väylähankkei­ta on käyn­nis­sä muual­lakin kuin pk-seudulla:
    http://portal.liikennevirasto.fi/portal/page/portal/f/hankkeet/vaylahankkeet_20111103_kartta.pdf

  54. Aja­tusleikkinä halusin tode­ta, että jos kaik­ki muut­ta­vat pääkaupunkiseudulle, ajel­e­vat metrol­la, pyörit­tävät papere­i­ta viras­tois­sa ja pääkont­tor­eis­sa jne. niin mis­tä saamme talouden kasvua? + että PK seudulle koituu paho­ja kasvukipuja.

    Kun­tien tilanteesta on kaikkea muu­ta tilas­toa, mut­ta ei talouskasvus­ta tai arvon­lisäyk­ses­tä ker­to­vaa tietoa. Pääkaupunkiseudus­takaan sitä ei löy­dy. Maakun­tata­sol­la löy­tyy ja sen mukaan Kan­ta-Hämeen talous kas­vaa rivakimmin.

    Maakun­tien arvon­lisäyk­sen käypähin­tainen kasvu vuon­na 2008, %
    Maakun­ta 2008 kasvu, %
    Kymen­laak­so ‑3,3
    Etelä-Kar­jala ‑1,5
    Etelä-Savo ‑1,3
    Satakun­ta ‑0,7
    Kes­ki-Poh­jan­maa ‑0,6
    Varsi­nais-Suo­mi ‑0,1
    Pohjois-Kar­jala 1,4
    KOKO MAA 2,9
    Uusi­maa 2,9
    Etelä-Poh­jan­maa 3,0
    Ahve­nan­maa 3,4
    Pirkan­maa 3,5
    Pohjois-Poh­jan­maa 3,6
    Kes­ki-Suo­mi 4,1
    Poh­jan­maa 5,0
    Kain­uu 5,1
    Pohjois-Savo 5,9
    Päi­jät-Häme 6,9
    Lap­pi 7,2
    Itä-Uusi­maa 7,7
    Kan­ta-Häme 9,8

    Yllä ole­van perus­teel­la, voi karkeasti päätel­lä, että jos kaik­ki Suo­ma­laiset muut­taisi­vat pääkaupunkiseudulle, talouskasvu olisi varsin vaa­ti­ma­ton­ta, kun kat­soo Uuden­maan talouden varsin vaari­ma­ton­ta arvonlisäystä.

    Val­tio mil­jardis­at­sauk­sil­laan tukee ja kiihdyt­tää tätä kehi­tys­tä, joka ei ole kansan­talouden ja kasvun kannal­ta järkevää. Val­tion pitäisi investoi­da han­kkeisi­in, joiden ROI eli tuot­to on korkea. Näin tehdään mon­es­sa Suomen kilpailijamaassa.

  55. Evert The NeveR­est:
    Yllä ole­van perus­teel­la, voi karkeasti päätel­lä, että jos kaik­ki Suo­ma­laiset muut­taisi­vat pääkaupunkiseudulle, talouskasvu olisi varsin vaa­ti­ma­ton­ta, kun kat­soo Uuden­maan talouden varsin vaari­ma­ton­ta arvonlisäystä.

    Oli­pas onneton argu­ment­ti. Uuden­maan mit­tari on tarkalleen maan keskiar­von suu­ru­inen, mikä ei ole yllät­tävää, kun ottaa huomioon että se on suurin maakunta.

    Val­tio mil­jardis­at­sauk­sil­laan tukee ja kiihdyt­tää tätä kehi­tys­tä, joka ei ole kansan­talouden ja kasvun kannal­ta järkevää. Val­tion pitäisi investoi­da han­kkeisi­in, joiden ROI eli tuot­to on korkea. Näin tehdään mon­es­sa Suomen kilpailijamaassa.

    Höpönkukkua. Val­tio sat­saa pääkaupunkiseudulle vähäm­män per capi­ta kuin min­nekään muualle. Eniten se sat­saa Kain­u­useen, ja Kain­u­un luku onkin tuos­sa selvästi maan keskiar­von yläpuolella. 

    On toki tot­ta, että Suomen poli­ti­ik­ka on liian Helsinkikeskeistä. Mut­ta ei rahan­jaol­lis­es­ti kuitenkaan. Ja sinä puhut nyt rahas­ta, sitä kerätään Helsingistä ja rou­dataan rek­ka-autokuor­mallisia maakuntiin.

  56. Evert The NeveR­est:
    Aja­tusleikkinä halusin tode­ta, että jos kaik­ki muut­ta­vat pääkaupunkiseudulle, ajel­e­vat metrol­la, pyörit­tävät papere­i­ta viras­tois­sa ja pääkont­tor­eis­sa jne. niin mis­tä saamme talouden kasvua? 

    Entä jos kaik­ki muut­ta­vat Tornioon ja menevät Out­okum­mun teräste­htaalle niihin tuot­tavi­in töi­hin, jon­ka jäl­keen koko tehdas lopete­taan kun kukaan ei ollut pääkont­toris­sa myymässä yri­tyk­sen tuot­tei­ta maailmanmarkkinoille? 

    Mitä sit­ten tehdään?

    Vai olisiko sem­moinen vai­h­toe­hto että käytet­täisi­in vähän järkeä ja lopetet­taisi­in kaikkein avut­tomimpi­en argu­ment­tien käyttö?

    1. Kan­nat­taisi ehkä tutkia pait­si yhden­vuo­den muu­tos­ta, myös muu­tos­ta 10 vuo­den­sisäl­lä sekä sitä, mikä on tuon arvon­lisäyk­sen taso, ei ain­oas­taan muutos.

  57. Osmo Soin­in­vaara:
    Kan­nat­taisi ehkä tutkia pait­si yhden­vuo­den muu­tos­ta, myös muu­tos­ta 10 vuo­den­sisäl­lä sekä sitä, mikä on tuon arvon­lisäyk­sen taso, ei ain­oas­taan muutos. 

    ja 2008 syksyl­lä alka­neen talous­rysähdyk­sen takia lie­nee vielä poikkeuk­sel­lisen “epästabi­ili” vuodeksi.

  58. Mitäpä jos Suomen maakun­nat ja pääkaupunkiseu­tu oli­si­vat osaval­tioi­ta? Sil­loin meil­lä olisi tietoa mikä on pääkaupunkiseudun ja muiden a) kaup­patase ja b) vai­h­to­tase ja c) BKT:n kasvu?

    Sil­loin vas­ta nähtäisi­in mis­sä mennään.

    p.s. Har­mi, että tätä keskustelua käy­dään tääl­lä per­hesur­mien osas­tol­la. Voisiko ODE copy/pastata tästä oman topiikkinsa?

  59. Evert The NeveR­est: Mitäpä jos Suomen maakun­nat ja pääkaupunkiseu­tu oli­si­vat osaval­tioi­ta? Sil­loin meil­lä olisi tietoa mikä on pääkaupunkiseudun ja muiden a) kaup­patase ja b) vai­h­to­tase ja c) BKT:n kasvu?

    BKT on pääkaupunkiseudul­la luokkaa €50k per capi­ta, kun se muual­la maas­sa on alle €30k. Taseista on vaikea sanoa, mut­ta väit­täisin, että pääkaupunkiseudul­la on kaup­pataseen yli­jäämää. Vai­h­to­tases­sa taas tulon­si­ir­rot muuhun maa­han näky­i­sivät kyl­lä val­ta­vana meno­eränä. Jos pääkaupunkiseu­tu olisi itsenäi­nen val­tio ja tulon­si­ir­rot näky­i­sivät kehi­tys­a­puna, se mak­saisi kehi­tys­a­pua tois­takym­men­tä pros­ent­tia BKT:staan.

    Tätä voi ver­ra­ta vaik­ka Sin­ga­pore con­tra Male­sia, ainakin siinä mielessä, että jos pääkaupunkiseudu­tu olisi itsenäistynyt joskus 1960-luvul­la, sieltä ei olisi vuosien saatossa tehty tulon­si­ir­to­ja muualle maa­han, ja työvoiman olisi annet­tu vir­ra­ta vapaam­min pääkaupunkiseudulle.

  60. Pääkaupunkien “taseet” kuvas­ta­vat sitä, kuin­ka paljon muil­la alueil­la tehtävien tuot­tei­den myyn­ti­t­u­lo­ja ohjataan kasvualueelle. Se, että kus­sakin maas­sa on rypäs toisen­sa työl­listäviä paskan­jauha­jia, ei tarkoi­ta automaat­tis­es­ti po. alueen tuot­ta­van halut­tu­ja hyödykkeitä.

  61. Pääkaupunkiseudul­la ja muis­sa yliopis­tokaulpungeis­sa tehdään tieto­työtä, myös vien­ti­in. Nokian kän­nyköis­sä on Espoos­sa, Tam­pereel­la ja Oulus­sa koo­datut ohjel­mat, ts Keilaniemen pääkont­tori ei ole pelkkä pääkont­tori vaan yksi tärkeim­mistä tuotantolaitoksista.

  62. nos: Pääkaupunkien “taseet” kuvas­ta­vat sitä, kuin­ka paljon muil­la alueil­la tehtävien tuot­tei­den myyn­ti­t­u­lo­ja ohjataan kasvualueelle. Se, että kus­sakin maas­sa on rypäs toisen­sa työl­listäviä paskan­jauha­jia, ei tarkoi­ta automaat­tis­es­ti po. alueen tuot­ta­van halut­tu­ja hyödykkeitä.

    Niin, esimerkik­si Puna-Khmer­it loi­vat utopi­aa jos­sa “tois­t­en­sa työl­listävistä paskan­jauha­jista” (TTP) päästi­in eroon ja todel­lisen työn tek­i­jät sit­ten pitivät tätä ihan­ney­hteiskun­taa pystyssä. Samat­en Neu­vos­toli­itossakin hyvin ahk­erasti näitä TTP:itä pois­telti­in pyörimästä jaloista vähän väliä.

    Se on jotenkin hupaisaa, että huoli­mat­ta siitä, että suh­teel­lisen vapaas­sa markki­na­t­aloudessa toimivien yri­tys­ten tapa hoitaa asioi­ta ei kel­paa, vaan aina löy­tyy niitä, joiden mielestä asi­at hoi­tu­isi­vat parem­min jos joku byrokraat­ti, tai vielä parem­paa, joku tak­sikus­ki tai kam­paa­ja (tai pro­fes­sori tai lääkäri, ihan sama) vain saisi päät­tää mikä on _oikeaa_ työtä, mis­tä kuu­luu maksaa. 

    Min­ul­la on outo ja val­lanku­mouk­selli­nen aja­tus — mut­ta tämä taitaa olla sitä kauheaa uus­lib­er­al­is­mia — että mitä jos ihmiset ja yri­tyk­set ihan omil­la ostopäätök­sil­lään osoit­taisi­vat, mitä arvosta­vat niin, että se raha oikeasti näyt­täisi sen mis­sä sitä arvoa luodaan?

  63. Tehdään kysymys uudelleen, eli mis­tä elinkeinos­ta pääkaupunkiseudun arvon­lisäys koostuu?

    Asun­tokau­pan osu­us bkt:sta on 6–7 pros­ent­tia. Asun­to­jen reaal­i­hin­to­jen nousu kor­reloi läh­es 100 pros­ent­tis­es­ti arvonlisäykseen.

    Aun­to­jen hin­nat ovat pääkaupunkiseudul­la Suomen korkeim­mat ja hin­nat nou­se­vat jatku­vasti reippaasti.

    Mitenkähän suuren osan asun­tokaup­pa selit­tää Uuden­maan arvonlisäyksestä?

    Onko täl­lainen arvon­lisäys merk­ki ter­veestä taloud­es­ta ja kilpailukyvystä? 

    Olisikin hyvä saa­da puret­tua nämä arvon­lisäyk­set elinkeinoittain/alueittain, niin nähtäisi­in mis­sä Suo­mi oikeasti menee.

  64. Evert The NeveR­est:

    Asun­tokau­pan osu­us bkt:sta on 6–7 pros­ent­tia. Asun­to­jen reaal­i­hin­to­jen nousu kor­reloi läh­es 100 pros­ent­tis­es­ti arvonlisäykseen.

    Yleen­sä näis­sä kep­u­fan­ta­sioin­neis­sa se rak­sadu­u­nar­in työ on nimeno­maan sitä tuot­tavaa työtä kun siinä syn­tyy todel­li­nen tuote (raken­nus).

  65. Kepu­loin­ti on min­ulle vieras­ta. Asun­tokau­pas­sa suurin osa on van­ho­jen asun­to­jen kaup­paa ja keinot­telua. Onko se hyv­in­voin­tia kas­vat­tavaa arvonlisäystä? 

    Näitä kysymyk­siä pitäisi vähitellen alkaa Suomes­sa kysymään, jos aiomme pär­jätä kan­sain­välisessä kil­pailus­sa ja jos aiomme säi­lyt­tää edes nykyisen elin­ta­son ja hyvinvoinnin.

    p.s. Min­ul­la ei ole mitään Helsinkiä vas­taan päin vas­toin ajat­te­len myös pääkaupunkiseudun etua. Turku­lais­taus­taise­na voi tode­ta, että oli hyvä että pääkaupunkioikeudet siir­ret­ti­in sieltä pois. Muu­toin siel­lä ei olisi kiveäkään kään­tämät­tä ja his­to­ri­al­lis­es­ti arvokas kaupun­ki olisi pilalla.

  66. Pyy­dän anteek­si jos olen loukan­nut jotaku­ta. En tarkoit­tanut leima­ta ketään paskan­jauha­jak­si, mut­ta jos joku sel­l­aisek­si itsen­sä tun­nisti, niin anteek­si vielä ker­ran. Joka tapauk­ses­sa on niin, että jos johonkin lykätään hallinto lain­säädän­tökonei­s­toneen, on oletet­tavaa, että myös muu­ta pro­pelipäätä muut­taa alueelle. Ja lopuk­si. Tuos­ta tiedemiehen luet­telosta puut­tuu vielä ainakin Pohjois-Korea ja Kuu­ba — ihan vain objek­ti­ivis­es­ti tieteel­lisen fak­tan kannal­ta huomautan.

Vastaa käyttäjälle Jouni Martikainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.