Valtionosuuksista riippuvat kunnat

Aamu-uuti­sis­sa käsitelti­in kun­tien val­tiono­su­us­ri­ip­pu­vu­ut­ta. Espoo saa tulois­taan val­tiono­suuksi­na kak­si pros­ent­tia ja Ran­ua 60 pros­ent­tia (1). Kun­tali­iton Timo Kietäväi­nen sanoi, että asi­aa ei paljon auta se, jos kak­si köy­hää yhdis­tetään. Juuri Ran­u­an osalta aut­taisi, kos­ka sitä oltaisi­in yhdis­tämässä Rovaniemeen.

Ongel­ma ei ole val­tiono­su­us­ri­ip­pu­vu­us vaan se, että val­tiono­suuk­sia on vaikea kohdis­taa oikeu­den­mukaises­ti pieni­in kun­ti­in. Van­hus­val­tainen kun­ta on erään­lainen van­hain­hoidon vaku­u­tusy­htiö, joka saa val­ti­ol­ta vaku­u­tus­mak­sua van­hus­ten lukumäärän mukaan ja kan­taa riskin van­hus­ten hoidon tarpeesta. Vaku­u­tus­mak­sua kun­ta saa val­ti­ol­ta 65–74 vuo­ti­aas­ta noin 3000 euroa, 75–84 vuo­ti­aas­ta noin 10 000 euroa ja 85 vuot­ta täyt­täneestä noin 22 000 euroa. Täl­lä pitäisi sit­ten tul­la toimeen. Arvo Ylp­pö –tyypin van­hus, joka elää satavuo­ti­aak­si ja käyt­tää ain­oana kun­nal­lise­na palvelu­na työväenopis­ton ran­skankurssia, on kun­nalle lot­tovoit­to, kun taas 60-vuo­ti­aana demen­toitunut mut­ta laitoshoi­dos­sa 90-vuo­ti­aak­si elävä on taloudelli­nen katas­trofi. Laitoshoito mak­saa noin 50 000 euroa vuodessa. Sen lisäk­si on ris­ki esimerkik­si ohi­tusleikkauk­sen tarpeesta. Tässä on myös vähän geneet­tistä vai­htelua, joka syr­jii Itä-Suomea noin yleen­sä ja joitain syr­jäkul­mia todel­la pahasti. Osumatarkku­ut­ta yritetään paran­taa sairas­tavu­usker­toimel­la, joka perus­tuu alle 55-vuo­ti­aiden työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ole­vien määrään. Kor­re­laa­tio on ken­ties oikean suun­tainen, mut­ta seli­tysaste heikko. Jos kun­nat oli­si­vat isom­pia, val­tiono­su­udet kohdis­tu­isi­vat oikeudenmukaisemmin.

Ison kun­nan osalta nämä menevät suun­nilleen tasan, mut­ta pienen kun­nan osalta sat­un­naisu­us on val­taisaa. Sik­si meil­lä on tar­jol­la esimerkik­si pieniä kun­tia, jot­ka pär­jäävät lois­tavasti ja sit­ten niitä pieniä kun­tia, jot­ka eivät pysty tar­joa­maan väestölleen lak­isääteisiä palveluja.

Tässä ei auta kun­tien väli­nen yhteistyö, kos­ka vaik­ka van­huk­set hoide­taankin yhteisessä van­hainkodis­sa, lasku menee kun­nalle eikä sitä tasata.

Pienet kun­nat ovat aivan liian pieniä toim­i­maan asukkaiden­sa sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja takaav­ina vakuutusyhtiönä.

++++

(1)    Tosi­asi­as­sa Espoo saa val­tiono­suuk­sia ihan samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin Ran­ua, mut­ta Espoon osu­us vero­tu­lo­jen tasauk­ses­ta vähen­netään sen val­tiono­suuk­sista. Tämä tehdään perus­tus­lak­i­juristien rauhoit­tamisek­si. Se, että Espoo jou­tu­isi mak­samaan suo­raan vero­tu­lois­taan osan Ran­u­alle, sotisi kuulem­ma kun­tien vero­tu­soikeut­ta ja muu­ta sel­l­aista vas­taan, mut­ta ei se, että val­tio vähen­tää vero­tu­lo­jen perus­teel­la Espoon val­tiono­suuk­sia. Perus­tus­lak­i­juristin pään sisälle olisi joskus mie­lenki­in­toista päästä. Heitä ei häir­itse tässä edes se, että val­tiono­su­udet voivat men­nä negati­ivisik­si ja ovat menneetkin.

11 vastausta artikkeliin “Valtionosuuksista riippuvat kunnat”

  1. Onko hal­li­tu­so­hjel­mas­sa, puhu­mat­takaan tule­vista hal­li­tu­so­hjelmista, “pysyvästi sovit­tu” että van­hain­hoidon ym.vakuutusmaksut säi­lytetään nyky­i­sis­sä arvois­saan ja muut val­tion säästö­tapeet menevät jatkos­sakin niiden alen­tamisen edelle?

    Vastaa

  2. > Juuri Ran­u­an osalta aut­taisi, kos­ka sitä oltaisi­in yhdis­tämässä Rovaniemeen.

    Kumpiko­han olisi reilumpaa, lait­taa rovaniemeläiset naa­pu­rit kus­tan­ta­maan Ran­u­alais­ten elämi­nen vai kus­tan­taa kulut kaik­ki yhdessä?

    > Tässä ei auta kun­tien väli­nen yhteistyö, kos­ka vaik­ka van­huk­set hoide­taankin yhteisessä van­hainkodis­sa, lasku menee kun­nalle eikä sitä tasata.

    Help­poa. Sovi­taan niin, että kus­tan­nuk­set tasa­taan. Tai sit­ten kun­ta ottaa vaku­u­tuk­sen. Tai sit­ten val­tio mak­saa toteu­tunei­den kulu­jen mukaan.

    Paikalliset rajo­jen siir­rot eivät ole oikea lääke huonoi­hin vero­tus- ja rahoi­tusköytän­töi­hin. Oikea riskien tasaamisen taso on val­tion taso.

    Vastaa

    1. Jos val­tio mak­saa toteu­tunei­den kul­jen mukaan, niitä kulu­ja tulee aika paljon. Sen joka päät­tää mitää mak­saa. Muuten saamme kul­lat­tu­ja ovenkahvoja.

      Vastaa

  3. Mis­sä kohtaa kun­nan väk­ilu­vus­sa noin suun­nilleen menee pienen kun­nan riskiraja ?

    Vastaa

  4. Muis­tat­teko kun­tien kan­tokyky­lu­ok­i­tuk­sen? Sen kumot­tu, mut­ta samas­ta asi­as­ta­han tässä on kyse. Pait­si että 10 kat­e­go­ri­an ase­mas­ta meil­lä on — sinän­sä oikein — sata kantokykyluokkaa.

    Perus­tu­lak­i­juris­tit ovat joskus oikeam­mas­sa kuin noin vtl-jär­jel­lä voisi kuvitel­la. Hei­dän päähän­sä voi men­nä vaikka­pa luke­mal­la Kas­taria tai Jyrän­gin val­tio-oikeu­den oppikir­jan. Kels­enin “Puh­das oikeu­sop­pi” on must*. Mut­ta sen­hän Ode on lukenut jo lukiovu­osi­naan, jol­loin kir­ja ilmestyi suomeksi?

    * Huo­masin ker­ran, että se oli prof. Ylöstalon kir­jahyllyssä aivan käsikir­jo­jen kohdalla.

    Vastaa

  5. Olisko­han jonkin­lainen poolaus ratkaisu? Tätätän käytetääbn vaku­u­tukissa, varsinkin meri- ja lento­vaku­u­tuk­sis­sa, jois­sa yksit­täiset riskit ovat suuret.

    Joku tietävämpi voisi ker­toa enemmän.

    Vastaa

    1. Poolauk­ses­sa on aina ongel­mana riskin tahalli­nen aiheut­ta­mi­nen. Jos menot tasa­taan, kun­ta ei voi niistä yksin päät­tää. Sil­loin se enää olekaan itsenäinen.

      Vastaa

  6. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos val­tio mak­saa toteu­tunei­den kul­jen mukaan, niitä kulu­ja tulee aika paljon. Sen joka päät­tää mitää mak­saa. Muuten saamme kul­lat­tu­ja ovenkahvoja.

    Minus­ta olisi luon­te­vaa, että ter­vey­den­hoi­dos­sa kulut hyväksyt­täisi­in lääketi­eteel­lisin perustein. Jos kun­ta vahin­gos­sa tai hyviä palvelui­ta tar­jo­tak­seen lähet­tää yhteiseen ter­veyspu­u­laaki­in asi­akkai­ta tiheäm­min, kuin nor­maali palve­lu­ta­so edel­lyt­tää, se saisi ylimääräi­sistä laskun.

    Samal­la taval­la kuin lääkärit nyt hark­it­se­vat kenet hoide­taan seu­raavak­si, ja kuka saa olla jonos­sa, he voisi­vat samal­la arvioi­da, mil­loin kun­nan lähet­tämät kevyem­mät tapauk­set voidaan ottaa hoitoon yhteispuulaakissa.

    Mitään kus­tan­nusautomaat­te­ja emme siis halua, vaan vain vapau­den hoi­dat­taa poti­lai­ta joko Suomen nor­mi­ta­sol­la tai sitä parem­min. Jos kaik­ki osakaskun­nat halu­a­vat tar­jo­ta perus­ta­son ter­vey­den­hoitoa, sopi­va taso löy­tynee jo lähet­tävien ja vas­taan­ot­tavien lääkärien välisil­lä puhe­linkeskusteluil­la. Tämä pitää hel­posti sisäl­lään myös vaikei­den poti­laiden kus­tan­nusten tasaamisen.

    Vastaa

  7. Isois­sa kun­nis­sa niitä kul­taisia ovenkahvo­ja vas­ta laitel­laankin, kuten nyt se sosi­aal­i­jo­hta­jan sis­us­tus­ratkaisu. Pienessäkin kun­nas­sa saat­taa joku espoolainen huono-omatun­toinen omainen saa­da sat­un­nais­es­ti aikamoi­sen kuluryöpyn aikaisek­si valit­taes­saan mum­mun­sa syöt­tämis­es­tä tai syöt­tämät­tä jättämisestä

    Vastaa

  8. Osmo Soin­in­vaara:
    Poolauk­ses­sa on aina ongel­mana riskin tahalli­nen aiheut­ta­mi­nen. Jos menot tasa­taan, kun­ta ei voi niistä yksin päät­tää. Sil­loin se enää olekaan itsenäinen.

    Käsit­tääk­seni sama ongel­ma on vaku­tu­us­poolauk­ses­sa. Ja siihen kai löy­tynyt ratkaisut. Ainakin jotenkuten toimi­vat. Kukaan eiole yksin maailmassa.

    Vastaa

  9. Kun­tien väliset rahan­si­ir­rot ovat jotain sel­l­aista, jota tavalli­nen tal­laa­ja ei kykene ymmärtämään. Tois­es­ta taskus­ta annetaan ja tois­es­ta otetaan. 

    Luet­tuani tämän kir­joituk­sen sekä kuun­nel­tuani Poli­ti­ikkara­dion keskustelun (vähän aikaisem­pi postauk­sesi), heräsi min­ulle kysymys: Onko Suomes­sa ain­ut­takaan kun­taa, joka on hoi­tanut raha-asiansa vas­tu­ullis­es­ti ja hyvin? Siis siten, että se pär­jää omil­la kun­nal­lisveroil­la ja liike­laitok­sil­laan. Voiko yksikään kun­ta perustel­la itsenäisyyt­tään hyvin hoide­tul­la taloudella?

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle JP Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.