Terveydenhuollon voimavarojen kohdentaminen

Jos ter­vey­den­huol­los­sa tehtäisi­in ihmis­ten ter­vey­den hyväk­si hin­taan kat­so­mat­ta kaik­ki, jos­ta on hyö­tyä tai voi ehkä olla hyö­tyä, saisimme käyte­tyk­si siihen koko brut­tokansan­tuot­teemme, eikä edes riit­täisi. Sik­si on jol­lain tavoin rajoitet­ta­va toimia ja kohdis­tet­ta­va ne kustannustehokkaimpiin.

Kus­tan­nuste­hokku­udessa hyö­dyn mit­tarik­si on yleen­sä esitet­ty toimen­piteel­lä saavutet­ta­van ter­vei­den elin­vu­osien määrän odotusar­voa. Siis paljonko elämä pite­nee ja paljonko jäl­jel­lä ole­vien elin­vu­osien laatu para­nee. Vielä kymme­nen vuot­ta sit­ten sydä­men­si­ir­ron vaiku­tus eli­na­jan odot­teeseen oli negati­ivi­nen, mut­ta jos poti­las jäi henki­in, hänen elämän­laatun­sa parani olen­nais­es­ti, johon hyö­dyn odotusar­vo oli vah­vasti posi­ti­ivi­nen. Nyt kuolleisu­us leikkauk­si­in on kai laskenut niin, että myös eli­na­jan odotusar­vo on positiivinen.

Jos käytet­täv­inämme on 20 mil­jar­dia euroa ter­vey­den­huoltoon, paras vaiku­tus saadaan, jos kaik­ki tar­jol­la ole­vat toimen­piteet pan­naan järjestyk­seen kus­tan­nuste­hokku­u­den mukaan ja toteutetaan parem­muusjärjestyk­sessä, kunnes rahat on käytet­ty. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa, että ter­veelle elin­vuodelle tulee hin­ta, jota edullisem­mat toimen­piteet toteutetaan. Jos tästä järjestyk­ses­tä poike­taan, tarkoit­taa se, että jotain hal­paa ja hyödyl­listä jää tekemät­tä, kun rahat on käytet­ty kalli­iseen ja vähem­män vaikuttavaan.

Koke­mus on osoit­tanut, että verora­hoit­teises­sa ter­vey­den­huol­los­sa voimavarat kohdis­tu­vat parem­min kuin yhdis­telmässä vaku­u­tus ja voit­toa tavoit­tel­e­va sairaala. Tästä on hyvin paljon evi­denssiä. Ja kuten san­ot­tu, vaku­u­tusy­htiöt voivat ker­toa kauhutari­noi­ta siitä, kuin­ka paljon voi hoitaa ja tutkia maail­man ter­veimpiä ihmisiä eli suo­ma­laisia lap­sia, kun vaan voima­ton mak­sa­ja löytyy.

Hoidon arvioimises­sa joudu­taan usein käyt­tämään siis toden­näköisyyk­siä, siis val­is­tunut­ta arvaus­ta. Aina ei voi onnis­tua, mut­ta var­muu­den mak­si­moimi­nen tulisi jär­jet­tömän kalli­ik­si. Jos influ­enssa-aikana hoitoon tulee kuumeinen poti­las, joka ei ole kuukausi­in matkus­tanut ulko­mail­la  ja lääkäri joutuu pohti­maan, onko kyse samas­sa A‑viruksesta vai vaikka­pa malar­i­as­ta, on järkevää veika­ta A‑virusta. Vaik­ka se sit­ten olisi se malar­ia, veikkaus on silti ollut oikein tehty. Malar­i­at­estin tekem­i­nen ruti­ini­no­mais­es­ti Suomes­sa olisi raho­jen haaskausta.

Koke­neet lääkärit ovat parem­pia arvaa­maan kuin koke­mat­tomat. Jos uskoo, että yksi­ty­is­puolen lääkärit oli­vat parem­pia kuin julkisen sek­torin lääkärit, uskoo var­maankin kaikki­in mui­hinkin main­ok­si­in. Kun yksi­tyis­sairaalas­sa töpeksitään leikkauk­ses­sa, poti­las siir­retään parem­paan hoitoon julkiseen sairaalaan eikä päinvastoin.

Tuo ter­vei­den elin­vu­osien odote tietysti lähtöko­htais­es­ti tarkoit­taa, että nuorten hoito on kan­nat­tavam­paa kuin ikään­tynei­den. Ennen kuin parah­dat­te, vas­tatkaa kysymyk­seen, että jos tietäisitte, että lapsenne tulee kuole­maan tap­atur­mais­es­ti joko 18-vuo­ti­aana tai 85-vuo­ti­aana ja saisitte vali­ta näi­den vai­h­toe­hto­jen väliltä, kum­min valitsisitte?

Pitääkö kaikkia poti­lai­ta hoitaa lähtöko­htais­es­ti yhtä hyvin? Uskon, että yleinen mielipi­de hyväksyy sen, että maan ain­oan olympia­toivon akillesjänne hoide­taan jonon ohi. On urheil­i­joiden ohel­la muitakin merkit­täviä ihmisiä, joiden hoitoon on kaikkien kannal­ta järkevää panos­taa enem­män kuin muiden, kos­ka heistä on hyö­tyä ja iloa kans­saih­misille. Olympia­toivon akillesjän­neleikkaus­ta ei kuitenkaan mak­se­ta verovaroin eikä pidä muitakaan suosia verovaroin hoitojonossa.

Se täy­tyy kuitenkin tun­nus­taa, että aika hoidon odotuk­seen on toisil­la kalli­im­paa kuin toisil­la. Täl­lä on perustel­tu työter­veyshuoltoa ja täl­lä vaku­u­tusy­htiö Ilmari­nen perustelee omaa sairaalaa tap­atur­ma- ja liiken­nevaku­u­tus­poti­laille. On hirveä munaus julkiselta ter­vey­den­huol­lol­ta, että se ei tun­nus­ta tätä odotusa­jan eri­laista hin­taa. Sil­lä syn­nytetään yksi­tyi­nen ohi­tuskaista ja eri­ar­vois­te­taan hoito kaiken kaikkiaan.

On myös hirveä virhe, että ter­veyskeskuk­set on paikoin – myös paikoin Helsingis­sä – päästet­ty niin huonoon jamaan kuin ne on päästetty.

100 vastausta artikkeliin “Terveydenhuollon voimavarojen kohdentaminen”

  1. Tästä(kään) asi­as­ta ei voi käy­dä kun­nol­lista keskustelua, ennen kuin joku kokoaa ja julkaisee avoimesti päätök­sen­tekoon tarvit­ta­van tiedon. (Sikäli kuin sitä on.)

    On tietenkin monia muitakin ongelmia, kuten se, että ter­veys ei ole kak­siar­voinen, 0 tai 1, vaan jotain siltä väliltä. Silti on kuitenkin aina parem­pi tehdä päätök­siä vähem­män vajaavaisen kuin enen­m­män vajaavaisen tiedon ja käsi­tyk­sen perusteella.

  2. “Jos uskoo, että yksi­ty­is­puolen lääkärit oli­vat parem­pia kuin julkisen sek­torin lääkärit, uskoo var­maankin kaikki­in mui­hinkin mainoksiin.”

    No nythän on niin, että vas­tavalmis­tunut lääkäri ei mis­sään tapauk­ses­sa kuu­luu yksi­ty­is­puolelle. On paha virhe, että lail­lis­tus tulee heti. Vas­tuu yksi­ty­is­lääkärinä on jakam­a­ton. Nuori lääkäri kuu­luu työy­hteisöön, jos­sa on vah­va senior­itu­ki ja jous­ta­va konsultointimahdollisuus. 

    Nuori lääkäri ei siis myöskään mis­sään tapauk­ses­sa kuu­lu pie­neen per­ifer­ian ter­veyskeskuk­seen. Pop­ulis­tis­es­ti jatku­vasti ehdotel­laan täl­laista pakko­työtä vasti­neek­si kalli­ista koulu­tuk­ses­ta. Kallista se on, ja vaatii val­ta­van sat­sauk­sen opiske­li­jal­ta itseltään. Sik­si ei pidä koulut­taa paljon ja huonos­ti, jota nyt Gustafs­son ajaa.

    Kus­tan­nuste­hokkain jär­jestelmä olisi mielestäni val­tion kon­tol­la. Mitä mieltä olette Soin­in­vaara tästä?

    Nykyi­nen tuot­ta­ja-tilaa­ja­malli johtaa poti­laiden pom­pot­telu­un ja edestakaiseen kul­jet­telu­un ja mon­een ker­taan hyp­pyyt­tämiseen vas­taan­otoil­la, eikä asi­aa voi­da hoitaa tehokkaasti heti.Tästä on esimerkke­jä vaik­ka kuin­ka paljon. Kus­tan­nuk­set nou­se­vat moninkertaisiksi.

    “..vaku­u­tusy­htiöt voivat ker­toa kauhutari­noi­ta siitä, kuin­ka paljon voi hoitaa ja tutkia maail­man ter­veimpiä ihmisiä eli suo­ma­laisia lap­sia, kun vaan voima­ton mak­sa­ja löytyy..”

    Tämä on tarua. Päin­vas­toin, on luke­mat­to­mia tapauk­sia, jois­sa voima­ton poti­las jää vaille kor­vauk­sia vas­toin kaikkien asiantun­ti­joiden lausun­to­ja, kun vaku­u­tusy­htiön asiantun­ti­jalääkäri päät­tää toisin poti­las­ta tutki­mat­ta, tun­tem­at­ta ja olemat­ta ko alan erikois­lääkäri. Poti­las­ta hoita­vat lääkärit voivat vain olla ihmeissään.

    Vaik­ka Suomes­sa oli­si­vat maail­man ter­veim­mät lapset, tääl­lä ei hoide­ta ter­veitä vaku­u­tusy­htiöi­den piikki­in. Käsi­tys on absurdi.

    Kun leikataan, julkisel­la tai yksi­tyisel­lä, kom­p­likaa­tioi­ta tulee aina. Se on tilas­tolli­nen vält­tämät­tömyys, ei töpeksimistä. Kaik­ki mitä voidaan, hoide­taan sil­loinkin yksi­tyis­es­ti. Ja kaik­ki mitä hoide­taan yksi­tyis­es­ti, vähen­tää julkisen taakkaa. Jos lääketi­eteel­lis­es­ti perustel­tu leikkaus tehdään yksi­tyis­es­ti ja tulee kom­p­likaa­tio joka vaatii sairaala­hoitoa, se ei ole pois julkiselta, vaik­ka osa kus­tan­nuk­sista sil­loin jakau­tuu sinne. Tämä pitäisi vih­doin ymmärtää.

  3. Verovaroin toteutet­tu ter­vey­den­huolto lie­nee tosi­aan toimivin runkoratkaisu.

    Jos ymmärsin tek­stin tarkoituk­sen oikein, olin eri mieltä kohdas­sa, jos­sa puhut­ti­in jonon ohi­tuk­ses­ta, ja siitä, että urheil­i­joiden ohel­la on muitakin hyö­tyä ja iloa tuot­tavia ryhmiä.

    Jos kri­it­tis­es­tä toimen­piteestä kil­pailee kak­si poti­las­ta, keskeisen fir­man toim­i­tusjo­hta­ja ja tavalli­nen vir­ta­nen, antaisin kolikon ratkaisa, vaik­ka toim­i­tusjo­hta­ja olisikin halukas mak­samaan hoiton­sa kulut itse. Yksi­tyis­sairaalaan toim­i­tusjo­hta­ja voisi mennä.

    Mit­taisin siis mielu­um­min pitenevän ja paranevan elämän arvoa poti­laalle itselleen kuin yhteiskun­nalle. Lähin suo­raan poti­laas­ta riip­pu­vainen piiri voisi vielä vaikut­taa, eli raskaana ole­vat ja pien­ten las­ten van­hem­mat voisi­vat olla aav­is­tuk­sen parem­mas­sa ase­mas­sa jonos­sa kuin lapset­tomat tai aikuis­ten las­ten vanhm­mat. Mut­ta tämän pidem­mälle yksilön hyödyl­lisyyt­tä ei ehkä kan­nat­taisi arvottaa.

  4. Ter­vey­den­hoidon kus­tan­nuste­hokku­u­teen liit­tyy muuten varsinkin haja-asu­tusalueil­la myös matkakus­tan­nuk­set. Kela mak­saa ter­vey­den­hoitoon liit­tyvät matkakus­tan­nuk­set omavastuuta(muistaakseni 9,5€/matka) ylit­tävältä osalta. Oma-vas­tu­un mak­saa tietysti asiakas. 

    Haja-asu­tusalueil­la, joil­la asuu paljon ei-autoil­e­vaa (ikään­tyvää) väestöä, mut­ta jois­sa ei juuri ole joukkoli­ikenne palvelui­ta, matkakus­tan­nuk­sista voi muo­dos­tua merkit­tävä kan­nusti­non­gel­ma. Ongel­ma voi vaikut­taa päätök­si­in esimerkik­si mietit­täessä, mis­sä määrin kun­nan kan­nat­taa jär­jestää koti­sairaan­hoitoa tai vaikka­pa lääkärin­vas­taan­ot­toa /laboratorion näyt­teenot­toa lähipalvelu­na syr­jäkyl­läl­lä. Kan­nat­tavu­us­laskelmi­in voi vaikut­taa huo­mat­tavastikin, las­ke­taanko mukaan matkakus­tan­nuk­sia vai ei. Nyt niitä ei lähtöko­htais­es­ti tarvitse laskea, kos­ka Kela mak­saa matkan. Lab­o­ra­to­ri­onäyt­teen hin­ta voi moninker­tais­tua, jos kun­ta mak­saisi näyt­teeno­ton lisäk­si myös 10 kilo­metrin päästä paikalla huraut­ta­van mummon/papan tak­si­matkat. Tästä aiheesta on keskustel­tu ainakin Kain­u­us­sa vilkkaasti joku vuosi takaperin, kun ter­veyskeskus­palvelui­ta keskitet­ti­in Kajaaniin. 

    Tämän matkako­r­vau­songel­mana takia kun­tau­ud­is­tuk­sen yhtey­dessä olisikin mielestäni viisas­ta siirtää ter­vey­den­hoitoon liit­tyvien matkakus­tan­nuk­sien mak­sami­nen Kelal­ta kun­nille. Jos val­tio kor­vaisi matkakus­tan­nuk­set kun­nille vaikka­pa väestön tihey­teen perus­ta­vana, ei kor­vamerkit­tynä, könt­tä­sum­mana, voisi yllä mainit­tu kan­nustin ongel­ma pois­tua ainakin osit­tain. Tämä voisi järkevöit­tää haja-asu­tusaluei­den ter­vey­den­hoitopalvelu­iden jär­jestämiseen kun­tali­itok­sien yhtey­dessä tehtäviä muu­tok­sia ja toisaal­ta taas luo­da kan­nus­timia parem­min toimi­van joukkoli­iken­teen järjestämiseen.

  5. Lääketi­eteessä tämän päivän totu­us on muu­ta­man vuo­den kulut­tua epä­tosi. Lääketiede muut­tuu ja kehit­tyy koko ajan. Sik­si on tilaus­ta myös akti­iville yksi­tyis­sek­to­rille. Monoteisti­nen ter­vey­den­huolto johtaa pysähtyneisyy­den tilaan. Neu­vos­toli­itossa oli kaik­ki ter­vey­den­huolto mukaan lukien lääke­te­ol­lisu­us kansal­lis­tet­tu. En tunne yhtään lääkeainet­ta, joka olisi kehitet­ty Neu­vos­toli­it­tosa ja olisi nyt myyn­nis­sä markkinoilla.
    Suomes­sa yksi­tyis­sek­to­ria tarvi­taan kil­pailut­ta­maan ja spar­raa­maan julk­ista ter­vey­den­huoltoa. Yksi­tyis­sek­tori on toden­näköis­es­ti pelas­tanut tuhan­sia tai kym­meniä­tuhan­sia ihmisiä kuole­mal­ta, jos julki­nen ter­vey­den­huolto on tyrinyt tai hidastel­lut hoidon osalta.

    Sik­si pitäisin sekä Osmon että Maria Guzen­i­na-Richard­sonin vaa­timuk­sia heiken­tää lääkärei­den toim­intaa yksi­tyis­sek­to­ril­la epäeettisenä.

  6. Tarvi­taan yhden mak­sa­jan malli. Nyt matkakus­tan­nuk­set vyöryvät KELAlle, sairaspäivära­ho­jen mak­sami­nen pitk­istä jono­tusajoista vyöryy KELAn mak­set­tavak­si (tai vak.yhtiön, riip­puu tapauksesta).
    Kun tut­ta­va-muu­rari­ni putosi telineeltä ja loukkasi käten­sä, hän jonot­ti aikaa leikkauk­seen puoli vuot­ta eläen sairaspäivära­hal­la. Sen jäl­keen tarvit­ti­inkin jo kak­si leikkausta.
    Mut­ta eihän se kun­taa tahi sairaan­hoitopi­ir­iä kiin­nos­ta, kaunko ihmi­nen jonot­taa, kun sen jono­tusa­jan mak­saa joku muu.
    Eikä kun­taa tai sairaan­hoitopi­ir­iä kiin­nos­ta, kuin­ka kauas poti­las läh­tee hoitoon, KELA­han sen taksin maksaa.

  7. Pekka Nykä­nen, olet oike­as­sa. Yksi­tyisen sektorin
    panos on erit­täin arvokas. Siel­lä tehdään hyvin tehokas­ta ruo­hon­ju­u­ri­ta­son työtä, ollaan ahk­e­ria ja palaute­taan yhteiskun­nan kela-sat­saus moninker­tais­es­ti takaisin vero­tu­loina. Puhu­mat­takaan siitä, että erit­täin paljon julkisen sek­torin ulospul­laut­tamia poti­lai­ta jatko­hoide­taan siellä.

    Soin­in­vaara viit­tasi yksi­tyis­es­ti teh­dyn leikkauk­sen kom­p­likaa­tioi­hin, joista julki­nen vas­taa. Näitä toki tapah­tuu, ja lääkärin on toimit­ta­va eet­tis­es­ti oikein ja jois­sakin tapoauk­sis­sa lähetet­tävä poti­las julkiseen sairaalaan. Euroina net­to­tu­los on joka tapauk­ses­sa yhteiskun­nal­la vah­vasti positiivinen.

    On hyvä ymmärtää, että sairaalaan on lähetet­tävä aina ne, jot­ka sinne kuu­lu­vat. Avo­hoi­dos­sa hoide­taan kaik­ki ne, jot­ka voidaan hoitaa siel­lä. Tämä on hyvin yksinker­taista. — Tarvit­semme siis hyvin toimi­van sairaala­jär­jestelmän sekä tehokkaan ruo­hon­ju­u­ri­ta­son, riit­tävät ja monipuoliset ter­veyskeskusyk­siköt sekä yksi­tyisen sektorin.

    Julkisel­la puolel­la kom­p­likaa­tio­ta tapah­tuu run­saasti, mut­ta vas­tu­unot­to on selkeästi heikkoa. Tämän olen näh­nyt toimit­tuani itse sekä ter­veyskeskuk­ses­sa, useis­sa sairaalois­sa että yksi­tyis­sek­to­ril­la. Jäykän toimin­nan vuok­si poti­las saat­taa olla täysin heit­teil­lä. En liioit­tele, vaan tiedän asian.

    Lääkäreil­lä on jatkok­oulu­tusvelvol­lisu­us. Julkisel­la puolel­la ymmär­rys sen tarpeesta on usein työ­nan­ta­jan puolelta heikkoa ja mah­dol­lisu­udet rajat­tu­ja. Yksi­tyi­nen lääkäri kus­tan­taa sen(kin) itse, ja hänen eline­hton­sa on pysyä ajan tasalla.

  8. OS: “Koke­neet lääkärit ovat parem­pia arvaa­maan kuin koke­mat­tomat. Jos uskoo, että yksi­ty­is­puolen lääkärit oli­vat parem­pia kuin julkisen sek­torin lääkärit, uskoo var­maankin kaikki­in mui­hinkin mainoksiin.”

    Efek­ti­ivis­es­ti näin voi ollakin. Jos julkisel­la puolel­la poti­las tulee yleis­lääkärille jolle annet­tu ohjeis­tus on puoli vuot­ta kon­ser­vati­ivista hoitoa, ja tarkem­pi tutkimus vas­ta jos vai­va ei helpota, ja yksi­tyisel­lä puolel­la pääsee suo­raan illu­u­siot­toma­lle erikois­lääkärille joka on hallinnon kyyky­tyk­sen ulot­tumat­tomis­sa, jälkim­mäi­nen on poti­laan kannal­ta parempi.

    Julkisel­la puolel­la on myös tavanomaista ettei tukimuk­seen pääse kos­ka rahaa ei ole. Poti­laan kannal­ta lääkäri joka jär­jestämään jatko­tutkimuk­set on parem­pi kuin sel­l­ainen joka ei pysty.

    Julkisel­la puolel­la hoidon aloit­tamiseen liit­tyvä viive kään­tää sub­jek­ti­ivisen laat­ueron hel­posti yksi­tyisen sek­torin eduk­si vaik­ka lähtöti­lanne olisikin tois­in­päin. Kustannus/hyöty ‑suh­teen paran­tamisek­si poti­laan kan­nat­taisi oppia shop­paile­maan toimen­piteitä ja tutkimuk­sia sieltä mis­tä niitä halvim­mal­la saa, ja muis­taa julkisel­la sek­to­ril­la aina tiva­ta hoitaval­ta lääkäriltä mitkä ei-lääketi­eteel­liset kri­teer­it hoitopäätök­seen tosi­asial­lis­es­ti vaikuttavat.

  9. Hyvä Osmo Soininvaara,

    Ter­veisiä ter­vey­den­huol­losta — julkises­ta ja yksi­tyis­es­tä sel­l­ais­es­ta. Oli pakko kir­joit­taa muu­ta­ma kommentti:

    Jos käytet­täv­inämme on 20 mil­jar­dia euroa ter­vey­den­huoltoon, paras vaiku­tus saadaan, jos kaik­ki tar­jol­la ole­vat toimen­piteet pan­naan järjestyk­seen kus­tan­nuste­hokku­u­den mukaan ja toteutetaan parem­muusjärjestyk­sessä, kunnes rahat on käytetty. 

    *Toimen­pitei­den järjestyk­seen pane­m­i­nen kus­tan­nuste­hoku­u­den mukaan ryh­mä­ta­sol­la on varsin pitkälle vietyä teo­ri­aa, eíkä tiedos­ta yksilö­ta­sol­la — jol­la poti­lai­ta väistämät­tä hoide­taan – ole juuri hyötyä.*

    Käytän­nössä tämä tarkoit­taa, että ter­veelle elin­vuodelle tulee hin­ta, jota edullisem­mat toimen­piteet toteutetaan. Jos tästä järjestyk­ses­tä poike­taan, tarkoit­taa se, että jotain hal­paa ja hyödyl­listä jää tekemät­tä, kun rahat on käytet­ty kalli­iseen ja vähem­män vaikuttavaan.

    *Hoidon vaikut­tavu­un mit­tana ter­ve elin­vu­osi on vain yksi monista mittareista, joka sopii ehkä oper­ati­iviseen ja sisä­tau­tilääketi­eteeseen van­hoil­la ihmisil­lä. Lisäk­si kuten yllä, ter­veet elin­vuodet pystytään laske­maan vain erit­täin karkeasti ryh­mä­ta­sol­la, jos­ta ei yksit­täisen poti­laan hoi­dos­sa ole useinkaan mitään hyötyä*

    Koke­mus on osoit­tanut, että verora­hoit­teises­sa ter­vey­den­huol­los­sa voimavarat kohdis­tu­vat parem­min kuin yhdis­telmässä vaku­u­tus ja voit­toa tavoit­tel­e­va sairaala.

    *Ai mikä koke­mus niin on osoit­tanut? Ter­vey­den­huol­lon tutkimuk­ses­sa on evi­denssiä puoles­ta ja vas­taan riip­puen siitä mis­tä asi­as­ta ollaan kiin­nos­tunei­ta (ja kuka tutkii). Toki ide­ol­o­gis­es­ti kirkkaan punainen suo­ma­lainen ter­veysso­si­olo­gia a la Myl­lukan­gas et al. halu­aa esit­tää totu­u­den näin. Kuitenkin kun on kyse yksilön kannal­ta tosi­ti­lanteesta, johta­vat vasem­mistopoli­tikot ovat ensim­mäisenä käyt­tämässä pri­vaat­titer­vey­den­huol­lon ohi­tuskaistaa. Mik­si? Kos­ka siel­lä tutkimus ja hoito tehdään yksilön näkökul­mas­ta, yksilön etua ajatellen.

    Toisaal­ta on selvää että julkisen sek­torin niukku­u­den val­takun­nas­sa voimavarat eli likoon laitet­tu raha tuot­taa enem­män lyhyen aikavälin ter­veyshyö­tyä RYHMÄTASOLLA, mut­ta tämä johtuu siitä että julk­isra­hoit­teises­sa sys­tee­mis­sä, kuten nyky-Suomes­sa, vain kaikkein karkeim­mat ja graaveim­mat vai­vat hoide­taan julkisel­la sek­to­ril­la. Rajahyö­ty lineee tut­tu käsite? Selit­tää tämän ilmiön suurelta osin*

    Ja kuten san­ot­tu, vaku­u­tusy­htiöt voivat ker­toa kauhutari­noi­ta siitä, kuin­ka paljon voi hoitaa ja tutkia maail­man ter­veimpiä ihmisiä eli suo­ma­laisia lap­sia, kun vaan voima­ton mak­sa­ja löytyy.

    *Näin on. Rajan vetämi­nen sen suh­teen, mikä on turhaa ja mikä epä­turhaa, on vaan yksilö­ta­sol­la usein vaikeaa. Ryh­mä­ta­sol­la se jotenkin ja jol­lakin virhe­mar­gin­aal­is­lla onnis­tuu, mut­ta ei vält­tämät­tä ole yksilön etu.*

    Hoidon arvioimises­sa joudu­taan usein käyt­tämään siis toden­näköisyyk­siä, siis val­is­tunut­ta arvaus­ta. Aina ei voi onnis­tua, mut­ta var­muu­den mak­si­moimi­nen tulisi jär­jet­tömän kalliiksi. 

    *Min­ulle ainakin oma ja läheis­teni ter­veys saa tul­la jär­jet­tömän kalli­ik­si. Halvin ei aina ole paras­ta hyvä kansanedustaja.*

    Koke­neet lääkärit ovat parem­pia arvaa­maan kuin kokemattomat. 

    *Ei läh­eskään aina. Koke­mus on yksi ulot­tuvu­us joka voi tuo­da lisäe­t­ua lääkärin ”hyvyy­teen”, mut­ta annos­vaste­suhde tuskin on lin­eaari­nen. Muuten kaikkein parhaim­mat lääkärit oli­si­vat kaikkein van­himpia. Lääketi­eteelli­nen tieto uusi­u­tuu läh­es kokon­aan viidessä vuodessa. Kli­inisen koke­muk­sen lisäk­si koulut­tau­tu­misel­la ja aal­lon­harhal­la pysymisel­lä on erit­täin iso merk­i­tys lääkärin hyvyydelle.*

    Lisäk­si julki­nen sek­tori on täyn­nä leipään­tyneitä lääkäre­itä jot­ka eivät viit­si juuri yrit­tää kos­ka poti­lai­ta tulee ovista ja ikkuinoista joka tapauk­ses­sa. Riip­pumat­ta siitä mitä tekee. Ja itse asi­as­sa poti­lai­ta usein tulee vähän vähem­män jos ei tee niin hyvin. Tämä on tabu suo­ma­laises­sa ter­vey­den­huol­los­sa, jos­sa lähde­tään siitä että koke­mus vakioiden kaik­ki lääkärit ovat yhtä hyviä. Eivät muuten ole.*

    Kun yksi­tyis­sairaalas­sa töpeksitään leikkauk­ses­sa, poti­las siir­retään parem­paan hoitoon julkiseen sairaalaan eikä päinvastoin.

    *Liike käy myös päin­vas­taiseen suun­taan hyvin vilkkaasti. Mik­si tästä vai­etaan? Julkisen sek­torin stan­dard­it vaivo­jen ja sairauk­sien hoita­mises­sa ovat usein niin surkeat, että vaik­ka suo­ranais­es­ta hoitovirheestä ei olisikaan kyse, niin jos ter­vey­den halu­aa oikeasti kun­toon, pitää apua lähteä etsimään oikeal­ta asiantun­ti­jal­ta pri­vaatista. Myös varsi­naisia julkisen sek­torin hoitovirheitä hoide­taan pri­vaatis­sa ihmis­ten oma­l­la kus­tan­nuk­sel­la paljon mut­ta tämä ei näy tilastoissa.*

    Tuo ter­vei­den elin­vu­osien odote tietysti lähtöko­htais­es­ti tarkoit­taa, että nuorten hoito on kan­nat­tavam­paa kuin ikään­tynei­den. Ennen kuin parah­dat­te, vas­tatkaa kysymyk­seen, että jos tietäisitte, että lapsenne tulee kuole­maan tap­atur­mais­es­ti joko 18-vuo­ti­aana tai 85-vuo­ti­aana ja saisitte vali­ta näi­den vai­h­toe­hto­jen väliltä, kum­min valitsisitte?

    *Tätä las­ten ja nuorten pri­or­is­pointia tapah­tuu julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa ihan joka paikas­sa. Ongel­ma on vain se että yksit­täi­nen lääkäri tai ylilääkäri joutuu kehit­tämään asi­aan omat sään­tön­sä, kos­ka ylä­ta­sol­ta, esimerkik­si tei­dän poli­ti­ikko­jen puheista, ei KOSKAAN tule mitään konkreet­tista siitä kuin­ka (mitkä vai­vat, kuin­ka pitkälle, ikära­jat?) pri­or­isoin­ti pitäisi hoitaa.*

    On hirveä munaus julkiselta ter­vey­den­huol­lol­ta, että se ei tun­nus­ta tätä odotusa­jan eri­laista hintaa. 

    *Niin on, eikä se munaus ole julkisen ter­vey­den­huol­lon ainoa.*

    On myös hirveä virhe, että ter­veyskeskuk­set on paikoin – myös paikoin Helsingis­sä – päästet­ty niin huonoon jamaan kuin ne on päästetty. 

    *Tästä te poli­itikot jak­sat­te olla huolis­sanne. Oma koke­muk­seen perus­tu­va mielip­i­teeni on tämä. Aika on mon­es­sa mielessä ajanut ter­veyskeskusten ohi. Nykylääketiede ei tiedon ekspo­nen­ti­aalisen lisään­tymisen vuok­si ole sel­l­aista, että taitavinkaan yleis­lääkäri pysty­isi sitä mitenkään riit­tävästi hal­lit­se­maan. Parhaim­matkin yleis­lääkärit hal­lit­se­vat vain muu­ta­man keskeien erikoisalan yti­men. Silti perus­ta­solle eli ter­veyskeskus­lääkäreille ollaan jatku­vasti sälyt­tämässä enem­män ja enem­män erikoisosaamista vaa­ti­vaa lääketi­eteen osaamista, jon­ka hallintaan heil­lä ei ker­ta kaikki­aan riitä resurssit. Näin tehdään sik­si, että poli­ti­ikoil­la ja ter­veysjo­hta­jil­la on ilmeis­es­ti joku pakkomielle saa­da ter­vey­den­huolto näyt­tämään paper­il­la siltä, että kaikkien kaik­ki vai­vat hoidetaan.

    Lopuk­si halu­an muis­tut­taa, että suo­ma­lainen julki­nen ter­vey­den­huolto on sekä absolu­ut­tis­es­ti että suh­teel­lis­es­ti niin hal­paa, että ei ole ihme että tilanne on kuin entisessä Neu­vos­toli­itossa. Paper­il­la moni asia näyt­tää hyvältä.*

  10. Yksi­tyis­sek­tori on toden­näköis­es­ti pelas­tanut tuhan­sia tai kym­meniä­tuhan­sia ihmisiä kuole­mal­ta, jos julki­nen ter­vey­den­huolto on tyrinyt tai hidastel­lut hoidon osalta. 

    Ja vas­taavasti julki­nen ter­vey­den­huolto pelas­taa (ja on itse asi­as­sa velvoitet­tu pelas­ta­maan) ruti­ini­no­mais­es­ti yksi­tyisen sek­torin tyrim­iä tapauk­sia, kuten Osmokin kir­joituk­ses­saan mainitsee.

    Jos täl­lä het­kel­lä enim­mäk­seen yksi­tyiselle sek­to­rille allokoidut resurssit (esim. suuri osa työter­vey­den­huol­losta) oli­si­vat julkisen sek­torin käytössä oli­si­vat jonotkin merkit­tävästi lyhempiä.

  11. Heit­etääs seu­raa­va näkökul­ma kos­ka se liit­tyy suo­raan tähän matematiikkaan:

    Paljonko säästäisi jos koul­uli­ikun­nan märään ja laatu­un panos­tet­taisi­in huolel­la, sekä luo­taisi­in jär­jestelmä joka todel­la kan­nus­taisi ihmisiä pitämään huol­ta kun­nos­taan.?? Esim tietyn (sport track­er tms.) har­joi­tus määrän vero.fi sivuille ladat­tuaan saisi pienem­mät verot. Tai tehtäisi­in työ­nan­ta­jille houkut­tel­e­vak­si pistää työn­tek­i­jät 2–3 ker­taa viikos­sa liikku­maan. Ja yliopistoissa/AMK:ssa voisi suorit­taa muu­ta­man opintoviikon/pisteen liikunnalla.
    Käsit­tääk­seni kun­toli­ikun­nan ja ter­vey­den­huol­lohn tarpeen kään­teis­es­tä ver­ran­nol­lisu­ud­es­ta on tutkimuk­sia. Onko tätä yritet­ty tosis­saan laskea yhteiskun­nan edun kannal­ta jossain?

  12. Kir­joituk­sesi keskit­tyy aivan liikaa erikois­sairaan­hoitoon, kos­ka sitähän esim nuo toimen­pide­jonot ovat. Kuitenkin vakavin ongel­ma on peruster­vey­den­huol­lon tilanne. Eivät lääkärit siir­ry esim työter­veyshuoltoon sik­si että se olisi niin mie­lenki­in­toista, vaan sik­si että ter­veyskeskuk­sis­sa tilanne on usein kohtu­u­ton. Suo­mi taitaa olla ain­oa län­si-Euroopan maa, jos­sa ei vielä ole toteutet­tu suur­ta ter­vey­den­huol­lon reformia. Ter­veyskeskuk­set perustet­ti­in 1972, eikä mitään suur­ta ole sen jäl­keen tehty.

    Paris­sa kymme­nessä vuodessa erikois­sairaan­hoidon lääkärimäärä on läh­es tuplaan­tunut, kun se peruster­vey­den­huol­los­sa on pysynyt samana. Toki rin­nalle on kehit­tynyt paljon aiem­paa laa­jem­pi työter­veyshuolto, mut­teivät sen asi­akkaat aiem­minkaan paljoa käyt­täneet ter­veyskeskusten palvelui­ta. Sen sijaan lääketiede on kehittynyt. 

    Nyt sydän­taud­ista ja syövästä toivu­taan, ja näi­den tau­tien kanssa eletään vuosia/vuosikymmeniä. Seu­ran­ta yms jär­jestetään ter­veyskeskuk­sis­sa. Erikois­sairaan­hoito siirtää uusia tehtäviä peruster­vey­den­huoltoon ja taute­ja ja riske­jä hoide­taan ihan eri inten­si­teetil­lä kuin ennen. Moini­tautisu­us ja moniriskisyys ovat kas­va­neet. Lisäk­si ihmis­ten vaa­timus­ta­so on noussut.

    Oppia ter­vey­den­huol­lon jär­jestämiseen kan­nat­taisi ottaa esim Keis­er-Per­ma­nen­tes­ta USAs­ta jos­sa on vah­va sat­saus yleis­lääketi­eteeseen, ja paljon vähem­män sairaala­hoito­ja yms.

  13. Nyt Osmo olet oikeil­la jäljil­lä. 🙂 Poh­di kuitenkin syväl­lisem­min yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­hoidon kus­tan­nuk­sia ja rahoi­tus­mall­e­ja ter­vey­den­hoidon eri tasoilla.

    Julkises­ti hoidet­tu peruster­vey­den­huolto ei ole hal­paa. Niis­sä mais­sa, jois­sa peruster­vey­den­hoito on tehokas­ta ja laadukas­ta, on se kaiketi poikkeuk­set­ta hoidet­tu yksi­tyis­es­ti. Kun taas sairaalata­soinen, varsinkin yliopis­tolli­nen ter­vey­de­hoito kan­nat­taa pitää yhteiskun­nan rahoittamana. 

    Yksi­tyi­nen voi yliopis­to­ta­sol­lakin olla parem­pi­laa­tu­ista, mut­ta kus­tan­nuk­set karkaa­vat käsistä. Kukaan ei kaiketi voi kieltää, etteikö USA:n ter­vey­den­hoito­jär­jestelmä olisi maail­man paras. Se on myös maail­man kallein.

    1. Kalle
      USA:n ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä on arvioitu noin sijalle 70 maail­mas­sa. Mitataan nyt vaik­ka lap­sikuolleisu­udel­la, niin huono arvosana siitä tulee. Joi­hinkin kohdis­te­taan todel­la paljn voimavaro­ja ja joi­hinikin ei juuri lainkaan. Yleiar­vosana heikko.

  14. FinnHEMS (Medi-Helin seu­raa­ja) tuot­taa hyvin kalli­ita elin­vu­osia. Ratio­naalis­es­ti ajatellen sen toim­inta tulisi lopet­taa ja käyt­tää säästyneet rahat toisin.

    1. Sen takia sairaan­hoitopi­ir­it eivät olekaan suo­tuneet tätä toim­intaa otta­maan. Tässä mak­se­taan tur­val­lisu­u­den tunteesta.

  15. Yksi tapa tehostaa kansakun­nan ter­vey­den­huoltoa menee niin, että työ­nan­ta­jat käyvät läpi yksi­ty­is­ten ter­veysasemien tar­joamia palvelu­ja ja neu­vot­tel­e­vat hin­taa alaspäin kar­si­mal­la tar­jo­tu­ista palveluista. Meikäläisenkin pitäisi nykyään men­nä viikon­lop­puisin julkisel­la puolelle jos sairas­tu­isin vaik­ka flun­ssaan. Kaiken­laista muu­takin turhaa on kar­sit­tu ja esimerkik­si jäykkäk­ouris­tus­roko­tuk­sia tai luomen­pois­to­ja ei enää kuulem­ma saa. Työ­nan­ta­jan viesti meil­lä päin tun­tu ole­van, että koit­takaa pär­jätä omil­lanne älkääkä nyt ainakaan mei­dän mak­samal­la lääkäril­lä käykö.

    Julkiselle puolelle ei taas oikein taas viit­si men­nä, kun jatku­vasti saa lukea, että siel­lä on ihan tarpeek­si kiiret­tä muutenkin. Ja mah­taisi­vatko ne täl­laiseen ukko­rähjään resursse­ja sijoit­taa, vaik­ka viit­sisi men­näkin? Epäil­lä sop­pii, kun lehtiä lukee.

    Näin ollen tulen todel­la hal­vak­si kansan­taloudelle, kun en rasita kenenkään resursse­ja. Pait­si ehkä sit­ten lopuk­si, kun kuukah­dan johonkin diag­nosoimat­ta jääneeseen tau­ti­in. Luul­tavasti vika on kuitenkin jo siinä vai­heessa äitynyt niin pahak­si, että kuukah­dus tapah­tuu nopeasti kenenkään pahem­min häiri­in­tymät­tä ja raho­ja sääl­lis­es­ti säästäen.

  16. “Kun yksi­tyis­sairaalas­sa töpeksitään leikkauk­ses­sa, poti­las siir­retään parem­paan hoitoon julkiseen sairaalaan eikä päinvastoin.”

    Mik­si?

    Sik­si, ettei vaa­ti­valle, kym­meniä tai sato­jatuhan­sia mak­savalle vaikka­pa nyt teho­hoidolle ole riit­tävästi kysyn­tää yksi­tyis­sairaalas­sa, eikä valmi­ut­ta ole mitään järkeä ylläpitää sat­un­nais­ten kom­p­likaa­tioiden varalta.

    Mik­si näin?

    Sik­si, että saman, vaikka­pa nyt teho-osas­to­hoidon saa julkises­sa sairaalas­sa “ilmaisek­si”.

    Kaikelle löy­tyy markki­na­t­aloudessa hin­ta. Myös yksi­tyiselle teho-osas­tolle, jos niin halutaan.

  17. Vaik­ka yksi­tyi­nen ja julki­nen lääkäri oli­si­vat yhtä hyviä, yksi­tyi­nen on silti parem­pi. Siel­lä on lyhyem­mät odotusa­jat, enem­män aikaa poti­las­ta kohden ja (näin uskon) helpom­pi pääsy jatkotutkimuksiin.

    Kan­nat­taa muis­taa, että ter­vey­den­huol­lon vai­h­toe­htois-kus­tan­nus on ne kaik­ki muut kohteet, johon samat rahat voitaisi­in käyttää. 

    Kos­ka jokainen kulut­ta­ja on oman talouten­sa ain­oa todel­li­nen ekspert­ti, suurin kus­tan­nus-/hyö­tyte­hokku­us saadaan, jos rahat annetaan palveluseteleinä suo­raan kansalaisille. Kukin päät­täköön miten setelin­sä käyttävät. 

    Luon­nol­lis­es­ti palvelusetelei­hin pitäisi liit­tää pros­en­tu­aa­li­nen omavas­tuu (esim 20%, jos­sa tiet­ty minim­i­ta­so per käyn­ti ja vuosit­tainen kat­to, jot­ka molem­mat riip­pu­vat henkilön tuloista), jot­ta ne kohden­tu­isi­vat opti­maalis­es­ti. Julkiset sairaalat ja ter­veyskeskuk­set voisi­vat veloit­taa poti­lail­ta kus­tan­nuk­set täysimääräisesti.

  18. Tuo odotusa­jan eri­lainen hin­ta on hieno oival­lus, en ole kuul­lut sitä muiden poli­itikko­jen suus­ta. Sieltä kuu­luu aina sama ‘kaik­ki samal­la viivalla. 

    Oma koke­muk­seni vuosien takaa. Sairas­tu­in kai­hi­in noin melikymmp­isenä. Työni oli asi­akasvierailut, joi­ta ei käytän­nösä voin­ut tehdä muuten kuin autol­la. Lääkäri sanoi, että odotus on 6–12 kuukaut­ta, kun ‘mum­mo­ja on jonos­sa niin paljon’. Oli siis kak­si vai­h­toe­htoa, yksi­tyi­nen puoli tai työt­tömyys. Laitoin pari kuukausi­palkkaani likoon, sain kelal­ta takaisin ehkä satasen. En kadu val­in­taani, mut­ta ihmette­len että sys­tee­mi ei pako­ta ketään ajattelemaan.

  19. akjm:

    No nythän on niin, että vas­tavalmis­tunut lääkäri ei mis­sään tapauk­ses­sa kuu­luu yksi­ty­is­puolelle. On paha virhe, että lail­lis­tus tulee heti.
    ´snip´

    Täysi lail­lis­tushan ei tule heti, vaan edel­lytetään ter­veyskeskus- ja sairaalatyötä ennen sitä. Ja yksi­tyisel­läkin puolel­la edel­lytetään, että esim. kandil­la on kokenut “ohjaa­ja” — ja meil­läpäin on juuri vira­nomaisen valvon­ta­op­er­aa­tio käyn­nis­sä tämän asian suh­teen — MedOne ei ilmeis­es­ti ole ollut turhan tarkka.

  20. akjm:
    ´snip´
    “..vaku­u­tusy­htiöt voivat ker­toa kauhutari­noi­ta siitä, kuin­ka paljon voi hoitaa ja tutkia maail­man ter­veimpiä ihmisiä eli suo­ma­laisia lap­sia, kun vaan voima­ton mak­sa­ja löytyy..”

    Tämä on tarua. Päin­vas­toin, on luke­mat­to­mia tapauk­sia, jois­sa voima­ton poti­las jää vaille kor­vauk­sia vas­toin kaikkien asiantun­ti­joiden lausun­to­ja, kun vaku­u­tusy­htiön asiantun­ti­jalääkäri päät­tää toisin poti­las­ta tutki­mat­ta, tun­tem­at­ta ja olemat­ta ko alan erikois­lääkäri. Poti­las­ta hoita­vat lääkärit voivat vain olla ihmeissään.

    Tämä ei ole tarua, oikeel­lisu­ud­es­ta voi varmis­tua esim. kat­so­ma­l­la lap­si­vaku­u­tuk­sen hin­take­hi­tys­tä — hin­nat ovat moninker­tais­tuneet, omavas­tu­ut nousseet.
    Vaku­u­tusy­htiön “asiantun­ti­jalääkärin” ko. käytös tulee tosin esi­in eläke­ta­pauk­sis­sa, mut­ta taval­lisen hoidon toteut­tamista ei vaku­u­tusy­htiöltä kysytä.

  21. Mari Heimala:
    Tarvi­taan yhden mak­sa­jan malli… 

    Yhden mak­sa­jan malli on sosial­is­mi, joka tun­netusti on huono talousjär­jestelmä. Enem­män kan­nat­taisi pohtia, mikä oikeasti kuu­luu yhteiskun­nalle ja mikä on yksilön vastuulla.

    Esimerk­ki hyvää tarkoit­tavas­ta, mut­ta täysin met­sään men­neestä uud­is­tuk­ses­ta on hoito­takuu ham­mashoi­dos­sa. Luin juuri että jos­sain kun­ta purkaa jos­sain tarkas­tusjono­ja niin, että lopet­ti kokon­aan ham­paiden hoidon. Pakko tehdä, kun on uhkasakko pääl­lä. Pääosa aikuisiän ham­ma­songelmista on itseai­heutet­tu­ja, joten kokon­aisuute­na van­ha työn­jako, jos­sa kun­ta hoiti lapset ja odot­to­vat äid­it, lop­ut mak­sakoot itse, oli fiksumpi. 

    Koko hoito­takuukin on kyseenalainen. Se ohjaa voimavaro­ja toimen­piteisi­in, joi­ta voidaan määrit­tää min­u­ut­teina tai ker­toina. Käytän­nössä mm. mie­len­ter­veyspalve­lut kär­sivät siitä, kos­ka niitä ei voi­da määritel­lä leikkaus­taen määränä tms. Kuitenkin kun kat­so­taan nuorten syr­jäy­tymistä, ei ker­ran uno­hdet­tu ham­mas­tarkas­tus ole ihan siel­lä kärkipäässä syinä.

  22. Tohtori XX:
    ´snip´
    Kun yksi­tyis­sairaalas­sa töpeksitään leikkauk­ses­sa, poti­las siir­retään parem­paan hoitoon julkiseen sairaalaan eikä päinvastoin.

    *Liike käy myös päin­vas­taiseen suun­taan hyvin vilkkaasti. Mik­si tästä vai­etaan? Julkisen sek­torin stan­dard­it vaivo­jen ja sairauk­sien hoita­mises­sa ovat usein niin surkeat, että vaik­ka suo­ranais­es­ta hoitovirheestä ei olisikaan kyse, niin jos ter­vey­den halu­aa oikeasti kun­toon, pitää apua lähteä etsimään oikeal­ta asiantun­ti­jal­ta pri­vaatista. Myös varsi­naisia julkisen sek­torin hoitovirheitä hoide­taan pri­vaatis­sa ihmis­ten oma­l­la kus­tan­nuk­sel­la paljon mut­ta tämä ei näy tilastoissa.*
    ´snip´

    Jos ei näy tilas­tois­sa (eikä muual­lakaan), mar­gin­aal­ista se on.

  23. “paras vaiku­tus saadaan, jos kaik­ki tar­jol­la ole­vat toimen­piteet pan­naan järjestyk­seen kus­tan­nuste­hokku­u­den mukaan ja toteutetaan parem­muusjärjestyk­sessä, kunnes rahat on käytetty”

    Vakaa­ta uskoa Gosplaniin.

    Ehdotan että ihan ensim­mäisek­si lopete­taan yksi­tyi­nen työter­veyshuolto Eduskun­nas­ta; palve­lut paikalliseen ter­veyskeskuk­seen (200 henkilön rahoituk­sen ver­ran saa toki antaa val­ti­ol­ta Helsin­gin kaupungille). Sen jäl­keen voidaan sit­ten odot­taa het­ki ja kat­soa, onko Gos­plan hyvä.

  24. Entä jos tuo laatu­pain­ot­teis­ten elin­vu­osien nos­t­a­mi­nen ain­oak­si kri­teerik­si johtaa siihen, että vain puo­let ihmi­sistä saa sairauk­si­in­sa mitään hoitoa? Jos ei ole todel­la hyvää hoitoa niin sit­ten ei tehdä yhtään mitään vai? Eet­tis­es­ti kestävää toim­intaa ei tehdä pelkäl­lä laskimella.

  25. Eri­laisia sairauk­sia ja hoito­ja on todel­la paljon ja tietoisu­us suuren osan hoidoista vaikut­tavu­ud­es­ta ja pienem­pänä ongel­mana kus­tan­nuk­sista on pääosan sairaus- hoitokom­bi­naa­tioiden osalta vähäistä. Lisäk­si vaik­ka tiedot oli­si­vatkin ole­mas­sa poli­itikot oli­si­vat luul­tavasti halut­to­mia aset­ta­maan euromääräistä rajaa. 

    Esitetyl­lä toim­inta­pe­ri­aat­teel­la olisi kuitenkin saavutet­tavis­sa niin huo­mat­tavaa toim­i­nan ratio­nal­isoin­tia, että ongelmista huoli­mat­ta se pitäisi toteuttaa.

    Vaik­ka odotet­tu­jen elämän­laatuko­r­jat­tu­jen elin­vu­osien arvioin­nis­sa var­masti tehtäisi­inkin todel­la iso­ja virheitä, niin hoito­jen näin mitat­tu­jen vaikut­tavuuk­sien erot ovat vielä ker­talu­okkaa suurem­pia, joten epä­tarkkakin mit­tari olisi hyödyllinen.

    Julkisen sek­torin rahoi­tus­ta ter­vey­den­hoidon tutkimuk­seen voisi pyrk­iä kohden­ta­maan niin, ettei tavoit­teena olisi vain julka­ista mah­dol­lisim­man paljon mitä sat­tuu, vaan tuet­taisi­in sel­l­aista tutkimus­ta, jos­ta olisi oikeasti hyö­tyä esim. juuri vaikut­tavu­u­den arvioinnissa.

  26. “Paris­sa kymme­nessä vuodessa erikois­sairaan­hoidon lääkärimäärä on läh­es tuplaan­tunut, kun se peruster­vey­den­huol­los­sa on pysynyt samana. ” 

    Kak­sikym­men­tä vuot­ta sit­ten val­tio lopet­ti kun­nal­lisen ter­vey­den­huol­lon henkilöstömäärien ohjauk­sen samal­la kun siir­ryt­ti­in kus­tan­nus­pe­rusteis­es­ta val­tiono­su­ud­es­ta lasken­nal­liseen jär­jestelmään. Tässä yksi syy kuvat­tuun muutokseen. 

    Maail­ma on sen jäl­keen muut­tunut kovasti eikä van­haan virko­jen ohjauk­seen ole palu­u­ta. Mut­ta nykyi­nen “vil­li ja vapaa” malli ei sekään toi­mi, jonkun pitäisi kat­soa kokon­aisu­u­den perään, mukaan lukien yksi­tyi­nen terveydenhuolto. 

    Niin yksi­tyisessä kuin julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa on omat tyyp­il­liset ongel­mansa, joi­hin tulee löytää kun­non vas­tauk­sest. Yleistävät käsi­tyk­set siitä, että yksi­tyi­nen olisi aina hyvää ja julki­nen huonoa ovat osoi­tus siitä, että täl­lais­ten väit­tei­den esit­täjil­lä ei ole kun­nol­lista tietoa suo­ma­lais­es­ta ter­vey­den­huol­losta. Meil­lä on hyvää yksi­ty­istä ja hyvää julk­ista ter­vey­den­huoltoa ja sit­ten myös vähem­män hyvää kum­mal­lakin puolella.

  27. Raimo K. Tot­takai vaku­u­tuk­set ovat nousseet. Nykyään kun niitä voidaan käyt­tää yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la aivan eri volyymil­lä kuin muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten. Sil­loin ei ollut täl­laista tar­jon­taakaan. Hin­to­jen nousu ei ker­ro turhas­ta käytöstä.

    Yksi­tyisen puolen tilas­to­jen puut­tumi­nen ei tietenkään ker­ro mitään. Aikape­rusteinen kela-tak­sa ei anna mitään infor­maa­tio­ta käyn­nin sisäl­löstä. Vain joi­hinkin kela vaatii diag­noosin, kuten alkuraskaduen ultra­ääni­tutkimuk­si­in, kun kyseessä lääketi­eteel­lis­es­ti indikoitu tutkimus, esimerkik­si veren­vuo­to. — Ja kyl­lä vain, yksi­tyi­nen puoli jatko­hoitaa paljon julkisen puolen poti­lai­ta ja paljon sitä, minkä julki­nen jät­tää odot­ta­maan kohtu­ut­to­mia aikoja.

  28. Osmo Soin­in­vaara:
    eggo
    Ei johda.

    Yritin vain sanoa, että pelkän QALY-ajat­telun sovelt­a­mi­nen pri­or­isoin­ti­in ei riitä. Entä se kär­simyk­sen perus­ta­so, jos­ta sairau­den hoito aloite­taan? Eikö sil­lä ole merk­i­tys­tä? Sehän ei vaiku­ta jos mietitään vain laatu­pain­ot­teisia elin­vu­osia. Eikö vakavam­paa sairaut­ta pitäisi hoitaa vähän huonom­mal­la panos-tuo­tos-suh­teel­la kuin lievää elämän­laa­tu­sairaut­ta? Jos lievem­män sairau­den hoito kehit­tyy, vakavam­paa sairaut­ta ei enää vält­tämät­tä kan­na­ta hoitaa. 

    Tuo ajat­telu suosii myös yleisiä sairauk­sia, joiden hoidot ovat kustannustehokkaampia.

    Tämä kaik­ki siis sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että jotain jätetään hoita­mat­ta, toisin kuin poli­itikot juh­la­puheis­saan väittävät.

  29. Tääl­lä ollaan taas sekä keskustelun vasem­mal­la, että oikeal­la laidal­la hakoteil­la. Vasem­mal­la tak­er­ru­taan tilas­toti­eteen epähu­maa­ni­u­teen ja oikeal­la vaa­di­taan markki­nalähtöisyyt­tä ilman mitään tolkun häivää.

    Jos meil­lä on ihmisiä, jot­ka eivät pysty itse mak­samaan omaa ter­vey­den-/sairaan­hoitoaan, niin miten ihmeessä he voisi­vat toimia markki­nalähtöis­es­ti? Vas­taus on tietenkin, että eivät mitenkään! 

    “Markki­nalähtöi­nen ter­veyspalvelu” tarkoit­taa heille samaa kuin “ei ter­veyspalvelua” tai “hyvin sat­tuman­varainen ter­veyspalvelu suku­lais­ten avus­ta­mana, jos moisia on”. Jos kuitenkin lähdemme lähtöko­hdas­ta, että kaikille pitää tar­jo­ta sosi­aalis­es­ta ja taloudel­lis­es­ta ase­mas­ta riip­pumat­ta jonkin­laista säädyl­listä ter­veyspalvelua (kuten kaikissa suh­teel­lisen rikkaissa mais­sa toim­i­taan), niin ollaan automaat­tis­es­ti “sosial­is­tises­sa” jär­jestelmässä. Markki­nalähtöisyys on tässä vai­heessa romukopas­sa jo ainakin suh­teel­lisen isol­ta osalta väestöstä. Vähin­tään kaikkien tulosi­ir­to­jen varas­sa elävien osalta, käytän­nössä vielä isom­mal­ta osalta.

    Yleen­sä tässä vai­heessa on jäl­jel­lä kak­si vaihtoehtoa:
    1) Suo­ma­laistyy­li­nen Gos­plan-suun­nitel­mater­vey­den­hoito, jos­sa tehdään ne 5v-suun­nitel­mat, pyritään laske­maan tilas­tol­lis­es­ti util­i­taristi­nen mak­sim­i­t­u­los jol­lain annetul­la rajal­lisel­la rahamääräl­lä. (esim. Suomi)

    2) Vaku­u­tus­po­h­jainen jär­jestelmä, jos­sa julki­nen taho päät­tää, että mitä hoito­ja kor­vataan ja mitä ei. (esim. Ranska)

    Kum­mas­sakin jär­jestelmässä on heikkouten­sa. Gos­planis­sa kaik­ki sen paris­sa ole­vat tas­apäis­tetään. Mikään ei peri­aat­teessa estä tuot­ta­mas­ta näitä palvelui­ta markki­nae­htois­es­ti, mut­ta ongel­mak­si muo­dos­tu­vat insen­ti­iv­it. Niin kauan kun palvelun mak­sa­ja ja palvelun käyt­täjä ovat eri henkilöt, on sys­tee­mis­sä insen­ti­iviri­s­tiri­ita ja siitä syn­tyy selkeä epäideaal­isu­us. Julkises­ti tuotet­tu palvelu pois­taa insen­ti­iviri­s­tiri­idan, mut­ta pois­taa myös kil­pailun tuo­mat edut.

    Vaku­u­tus + voit­toa tavoit­tel­e­vat yksi­ty­is­lääkäri­palve­lut yhdis­telmässä on myös itses­tään­selvää epäideaal­isu­ut­ta. Lääkärin kan­nat­taa myy­dä kaik­ki turhaakin turhem­mat testit ja hoidot, kos­ka hän saa rahaa kaik­ista ja poti­laan kan­nat­taa ostaa jokainen hoito ja testi, kos­ka ne paran­ta­vat vähin­tään hie­man hoito­tu­losta. Mik­sipä ei ottaisi hir­mukallista selkäranka-MRI:tä ranteen murtues­sa, jos vaku­u­tusy­htiö mak­saa ja ties vaik­ka sieltä selästä löy­ty­isi joku oiree­ton ongelma?

    Ok, turhat MRI:t voidaan rajat ulos, mut­ta “turhia” CRP-mit­tauk­sia tai poskion­te­lo-ultra­ääni­tyk­siä ei voi­da, kos­ka kukaan ei voi tietää että oliko se CRP tai ultra nyt täl­lä ker­taa turha vai ei.

    Käytän­tö on osoit­tanut, että jos kumpaankin jär­jestelmään annetaan saman ver­ran rahaa, tilas­tol­lis­es­ti parem­paa hoitoa (alem­pi lap­sikuolleisu­us, korkeampi eli­na­jan­odote jne…) saadaan julkises­ti tuote­tul­la gosplan-järjestelmällä.

    Siitä ei toki ole epäilystäkään, etteikö enem­män rahaa käyt­tämäl­lä saisi parem­paa hoitoa. Var­masti saa. Minus­ta julkisen puolen tuleekin vain taa­ta joku minim­i­ta­so ja sen jäl­keen varakkaat voivat ostaa parem­paa palvelua.

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Kalle
    USA:n ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä on arvioitu noin sijalle 70 maailmassa… 

    Tuo on ide­ol­o­gista itsen­sä pet­tämistä. 😉 Jär­jestelmässä on heikkouk­sia, kuten korkea hin­ta ja epä­ta­sainen jakau­ma. Kun haetaan ehdo­ton­ta kärkeä, ei kukaan voi väit­tää, että joku muu jär­jestelmä tuot­taisi edes lähelle yhtä hyvää huipputulosta.

  31. Tohtori XX ja Min­er­va Krohn osui­v­at asian ytimeen: nykyisen ter­vey­den­huoltomme ongel­ma on nimeno­maan surkea peruster­vey­den­huolto, jos­ta johtuu se, että erikois­lääkärille ei pääse nopeasti, sil­loin kun se olisi tarpeen. En kyl­lä tiedä, miten sitä pitäisi muut­taa, kun nimeno­maan tarvit­taisi­in sel­l­aisia hyviä yleis­lääkäre­itä, jot­ka tietävät, minne tutkimuk­si­in (jos min­nekään) ihmi­nen pitää lähet­tää ja sel­l­ainen var­maan on nykyään mah­do­ton­ta, kuten Tohtori XX yllä mainitsikin.

    Koke­muk­seni erikois­sairaan­hoi­dos­ta ja päivystyk­ses­tä HUS:ssa ovat olleet poikkeuk­set­ta posi­ti­ivisia, mut­ta ter­veyskeskuk­set tun­tu­vat tosi­aan ole­van ihan mitä sattuu.

  32. jus­si: Oli siis kak­si vai­h­toe­htoa, yksi­tyi­nen puoli tai työt­tömyys. Laitoin pari kuukausi­palkkaani likoon, sain kelal­ta takaisin ehkä satasen. En kadu val­in­taani, mut­ta ihmette­len että sys­tee­mi ei pako­ta ketään ajattelemaan.

    Eikö tämä men­nyt juuri oikein ? Työkykyi­nen henkilö tekee investoin­nin jon­ka saa het­kessä takaisin ja vähä­varaiset mum­mot ovat tyy­tyväisiä kun maail­ma ei olekaan enää likaisenharmaa.

    Kai kai­hileikkauk­sen voi ainakin yrit­tää vähen­tää vero­tuk­ses­sa tulonhankkimiskuluna ?

  33. Yksi­tyi­nen tuot­taa, julki­nen ostaa mas­sami­tas­sa ja asiantun­te­muk­sel­la, kansalainen val­it­see. Tässä on toimivin resepti.

    Palvelun­tuotan­non pri­vaat­ti jär­jestää parhait­en, hoidon kohden­tamisen julkinen.

    1. eggo on oik­er­il­lä jäljil­lä. Tämä toimisi, jos kun­nal­la olisi oikeus ostaa järkevästi. Han­k­in­ta­la­ki on suurin este palvelu­jen ulkoistamiselle.

  34. akjm:
    Raimo K. Tot­takai vaku­u­tuk­set ovat nousseet. Nykyään kun niitä voidaan käyt­tää yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la aivan eri volyymil­lä kuin muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten. Sil­loin ei ollut täl­laista tar­jon­taakaan. Hin­to­jen nousu ei ker­ro turhas­ta käytöstä.
    ´snip´

    “Turha” sana nyt on turha tässä yhtey­dessä, mut­ta ko. lap­si­vaku­u­tuk­sen alkuaikoina (noin 40 v. sit­ten) sitä tar­jot­ti­in van­hem­mille jopa ennen lapsen syn­tymää ja sel­l­aise­na, että kort­tia näyt­tämäl­lä sai yksi­tyiseltä lääkäri­ase­mal­ta kaik­ki palve­lut ilmaisek­si. Kus­tan­nuk­set nousi­vat niin, että muis­ti­ni mukaan vaku­u­tusy­htiöt lopet­ti­vat ko. vaku­u­tuk­sen myyn­nin kokonaan.
    No, vaku­u­tus palasi markki­noille, mut­ta sel­l­aisin ehdoin, että ainakin mei­dän per­heessä se todet­ti­in niin kalli­ik­si, että siitä ei olisi mitään hyötyä.
    Turhaa? Voi olla. Kus­tan­nuste­hokas­ta? Ei todellakaan.

    1. Raimo K
      Ensin ne lopet­ti­vat kort­ti­in kuu­lu­van taksinkäyt­töoikeu­den. Oli kek­sit­ty, että jos kesämök­iltä piti päästä Alkoon, eikä oikein oltu ajokun­nos­sa, tilat­ti­in tak­si ja vieti­in lap­si lääkärille ihan vain viikkotarkastrukseen.

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    eggo on oik­er­il­lä jäljil­lä. Tämä toimisi, jos kun­nal­la olisi oikeus ostaa järkevästi. Han­k­in­ta­la­ki on suurin este palvelu­jen ulkoistamiselle.

    Eiköhän se ole kuitenkin han­k­in­taosaamisen puute ja muu­tosvas­tar­in­ta? Han­k­in­ta­lain mukaises­sa han­k­in­tapros­es­sis­sa käytän­nössä kaik­ki pelimerk­it ovat lähtöti­lanteessa han­k­in­tayk­siköl­lä. Han­k­in­tayk­sikkö voi määritel­lä han­k­in­nan yksi­tyisko­h­dat läh­es täysin omista tarpeis­taan läh­tien. Myös toimi­aloil­la käytössä ole­vista ylei­sistä sopimuse­hdoista voi (ja kan­nat­taa) poike­ta, kun poikkeamiset yksilöidään ja perustellaan.

    1. Jos 100 000 euron han­k­in­ta edel­lytää väitöskir­jata­soista esi­työtä, sitä ei voi pitää kovin tehokkaana toimintana.

  36. Voisi muut­ta pykäliä niin, että terkkarin ter­veyd­ne­hoit­ja myös oi antaa lähet­teen erikois­lääkärille, kun näkee sen aiheelliseksi.

    Terkkare­i­ta on tietenkin kaiken­laisia. Kirkkon­um­mel­la ne on pidet­ty hyvässä mallis­sa. Espooosa ilmeiset­si ihan tieto­tis­es­ti ajet­tu alas “vain köy­hi­nen tarpeisi­in”. Tämän olen kuul­lut mielet­säni luotet­tavas­ta lääkärilähteestä.

    Pidet­tävä kuitenkin mielessä, että lääkäri yleen­sä (ja varsinkin kroon­i­sis­sa sairauk­sis­sa) voi tehdä perin vähän. Tämänkin tote­si toinenlääkäriystäväni.

    nim­im. Rodullista rappeutuneisuutta

  37. Tehokku­usa­jat­telu on hyvä, mut­ta tässä on minus­ta vielä hiomista:

    Käytän­nössä tämä tarkoit­taa, että ter­veelle elin­vuodelle tulee hin­ta, jota edullisem­mat toimen­piteet toteutetaan. Jos tästä järjestyk­ses­tä poike­taan, tarkoit­taa se, että jotain hal­paa ja hyödyl­listä jää tekemät­tä, kun rahat on käytet­ty kalli­iseen ja vähem­män vaikuttavaan.

    Kroonis­es­ti sairas­ta poti­las­ta ei kan­na­ta lainkaan hoitaa minkään vaivan vuok­si. Hänel­lä on nol­la ter­vet­tä elin­vuot­ta edessään, joten se siitä sitten.

    Mikä siis on ter­ve? Onko vaikka­pa ykköstyypin dia­beetikko ter­ve? Ja mitä ovat ter­veet elin­vuodet? Tarvi­taan yksiselit­teisiä ja yksilö­ta­sol­la perusteltavia sääntöjä.

    Lisäk­si tämä pitää pystyä yhdis­tämään yhteiskun­nal­lisen hyö­dyn perus­teel­la pri­or­isoin­ti­in. Esimerkik­si olympiae­dus­ta­jan pri­or­isoin­ti on erit­täin vaikea kysymys. Riit­tävätkö MM-kisat? Entä maail­man­cu­pin osak­il­pailu? Mis­sä lajeis­sa? Entä jääkiekko­joukkueen huoltajalla?

    Kukkaroa ajat­tel­e­va yhteiskun­ta myös pyrkii min­i­moimaan taloudelle tärkeit­ten henkilöi­den työkyvyt­tömyysa­jan. Tämä taas tarkoit­taa hyvä­palkkaisille ohituskaistaa.

    Jos uskoo, että yksi­ty­is­puolen lääkärit oli­vat parem­pia kuin julkisen sek­torin lääkärit, uskoo var­maankin kaikki­in mui­hinkin mainoksiin.

    Suo anteek­si, mut­ta minus­ta tässä pölisee olk­iukko. Ainakin omas­sa lähipi­iris­säni yksi­ty­istä käytetään kolmes­ta syystä:

    1. Työter­veys on yksi­tyisel­lä ja sisältää myös yleis­lääkäri­ta­soisen hoidon.

    2. Perus­ta­son hoitoon pääsee yksi­tyisel­lä nopeasti ja tappelematta.

    3. Erikois­lääkäri­ta­soiseen hoitoon pääsee ilman kah­den kier­roksen jonotusruljanssia.

    Mikään näistä ei viit­taa kom­pe­tenssi­in. Erikois­lääkärit ovat ihan merkit­tävin osin samaa porukkaa. Perus­ta­sol­la taas pöy­dän toisel­la puolel­la voi istua ihan yhtä hyvin ensi­askeleitaan otta­va nuori lääkäri kuin kokenut yleis­lääketi­eteen erikois­lääkärikin — oli­pa kyse yksi­tyis­es­tä tai julkises­ta vastaanotosta.

    Jos pri­or­i­teet­ti­asi­at saadaan myös käyt­täjien näkökul­mas­ta kun­toon, kaik­ki käyt­tävät yksi­ty­istä. Tästä tosin seu­raa pari ongel­maa: 1. Onko meil­lä varaa siihen? 2. Löy­tyykö yleis­es­ti hyväksyt­tyjä priorisointitapoja?

  38. Sepi: Minus­ta julkisen puolen tuleekin vain taa­ta joku minim­i­ta­so ja sen jäl­keen varakkaat voivat ostaa parem­paa palvelua.

    Pait­si että: jos­sain vai­heessa joku huo­maa, että vaik­ka rikkaille ei mak­se­ta mitään Kela-kor­vauk­sia, nämä ryökäleet kuitenkin käyvät yksi­ty­is­lääkäril­lä, kun julkiselle ei pääse. Epätasa-arvoa! 

    Rikkaat saa­vat sub­ven­tio­ta kos­ka hei­dän lääkäri­lasku­jaan ei verote­ta alv:llä! Ja sit­ten, kun lääkäri­palveluista ale­taan per­iä arvon­lisäveroa, mut­ta yksi­tyi­nen lääkärin­hoito ei lopu ihan kokon­aan, san­o­taan että rikkaat saa­vat sub­ven­tio­ta, kun hei­dän lääkärin­palveluis­taan ei mak­se­ta eril­listä koulu­tus­mak­sua — lääkärithän ovat julk­isin varoin koulutet­tu­ja! Jne.

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos 100 000 euron han­k­in­ta edel­lytää väitöskir­jata­soista esdi­työtä, sitä ei voi pitää kovin tehokkaana toimintana.

    Han­k­in­tapros­essin sisältö on toki han­kit­tavas­ta hyödyk­keestä riip­pu­vainen, mut­ta omin pikku kätösin kuitenkin aikas mon­es­ta julkises­ta han­k­in­nas­ta vas­tan­neena rohke­nen väit­tää, että ainakaan vähänkään rak­en­tamista liip­paavis­sa ns. kansal­lisen han­k­in­tara­jan ylit­tävis­sä han­k­in­nois­sa aka­teem­i­nen vas­taavu­us on useim­miten parem­minkin harjoitustyö/essee tai vaa­tivis­sa tapauk­sis­sa ehkä erikoistyö/seminaarityö ennem­min kuin väikkäri.

    Toki yksinker­tais­es­takin asi­as­ta voi tehdä vaikean, jos on resursse­ja mitä siihen polttaa.

    Ns. EU-rajan ylit­tävis­sä han­k­in­nois­sa byrokra­ti­aa on hie­man enem­män ja toki isos­sa han­k­in­nas­sa on yleen­sä enem­män sisältösi­don­nais­takin huomioitavaa.

    Pahoit­te­len, että kom­ment­ti­ni on toki tähän ter­vey­den­huoltoketju­un “off top­ic”, mut­ta mielestäni puo­lus­teltavis­sa han­k­in­tapros­essien yleisenä näkökantana.

    1. Kilpi­a­lu­tus on rak­en­tamis­dssa ihan yksinker­taista ja sitä var­teen sään­nöt onte­htynkin, mut­ta hoi­vatyön mitoit­ta­mi­nen on paljon hankalampaa.
      Voisit jollek­inm har­joi­tustyötä tekevälle antaa aiheek­si vaik­ka, miten kil­pailute­taan kun­nan satavuo­tisjuh­li­in tilaa­ma sin­fo­ni­akon­sert­ti. RTähän vede­pitävät tarjousasiakirjat.

  40. eggo:
    Yksi­tyi­nen tuot­taa, julki­nen ostaa mas­sami­tas­sa ja asiantun­te­muk­sel­la, kansalainen val­it­see. Tässä on toimivin resepti.

    Palvelun­tuotan­non pri­vaat­ti jär­jestää parhait­en, hoidon kohden­tamisen julkinen.

    Ihan hyvä kaa­va, mut­ta yksi ongel­ma tässä jää per­in­teiseen kun­tapo­h­jaiseen ter­vey­den­huoltoon ver­ratt­tuna. Tässäkin mallis­sa opti­moidaan rahal­la eikä lääketi­eteel­lisin perustein. Liialli­nen rahan mukaan opti­moin­ti voi vääristää palvelua.

    Mah­dolli­nen kor­jaus tähän malli­in olisi pitää yksi­tyi­nen kau­palli­nen puoli vain kun­nal­lisen puolen kirit­täjänä. Näin myös tur­valli­nen, toiv­ot­tavasti enem­män kut­sumuk­seen ja aut­tamisen halu­un kuin talouden opti­moin­ti­in perus­tu­va malli olisi tar­joil­la potilaille.

  41. Jaakko Särelä kir­joit­ti että peruster­vey­den­huol­lon surkeus näkyy siinä ettei lähetet­tä erikois­lääkärille saa riit­tävän helposti. 

    Peruster­vey­den­huol­lon pääasialli­nen tehtävä ei kuitenkaan ole lähet­tei­den kir­joit­ta­mi­nen. Toki nekin ovat tarpeen joskus. Ihmisethän tule­vat uusien vaivo­jen­sa kanssa ter­veyskeskuk­seen, ja joskus näi­den selvit­te­ly vaatii tutkimuk­sia erikois­sairaan­hoi­dos­sa. Mut­ta usein ei.

    Suurem­pi ongel­ma on se ettei peruster­vey­den­huol­los­sa riitä aikaa hoitaa mon­i­sairai­ta ja moniriskisiä poti­lai­ta hyvin. Samal­la kap­a­siteet­tia menee kuitenkin myös mon­een turhaan asiaan. 

    En usko että on palu­u­ta siihen että val­tio päät­tää ter­veyskeskusten virkamäärän (pait­si jos koko ter­vey­den­huolto olisi val­tion hoi­dos­sa) enkä sitä kaipaakaan. Mut­ta jotenkin pitäisi kor­ja­ta syn­tynyt vääristymä peruster­vey­den­huol­lon ja erikois­sairaan­hoidon välillä

  42. Min­er­va Krohn:
    En usko että on palu­u­ta siihen että val­tio päät­tää ter­veyskeskusten virkamäärän (pait­si jos koko ter­vey­den­huolto olisi val­tion hoi­dos­sa) enkä sitä kaipaakaan. 

    Varsinkaan, kun val­ti­ol­la ei nykyisel­lään ole keinoa varmis­taa, että ter­veyskeskuk­seen olisi tar­jol­la lääkäre­itä vaik­ka lääkärivirko­jen määrä olisikin säädel­ty. Tässä ihmette­len erästä maakun­nan keskus­sairaalaa, johon ei saa mil­lään iho­tau­tien ylilääkäriä.

  43. Raimo K: Jos ei näy tilas­tois­sa (eikä muual­lakaan), mar­gin­aal­ista se on.

    Nimeno­maan ei voi­da tietää onko se mar­gin­aal­ista vai ei, kos­ka mitään rek­ister­i­ti­etoa asi­as­ta ei ole. Omat ja lähipi­irin käytän­nön koke­muk­set puhu­vat sen puoles­ta että pri­vaatis­sa paikataan julkisen sek­torin sin­nepäin hoitoa, kom­p­likaa­tioi­ta ja suo­ranaisia virheitä hyvinkin paljon. Ihmeel­listä vaan on, että asi­as­ta ei puhuta.

  44. Min­er­va Krohnil­ta kysy­isin mitä tarkoi­tat peruster­vey­den­huol­lon ja erikois­sairaan­hoidon välisel­lä epäsuhdalla?

    Sem­moi­sen idean heitän tähän teille jot­ka olette poli­ti­ikas­sa että jos/kun halu­at­te saa­da peruster­vey­den­huol­lon toim­i­maan parem­min, niin eikö tärkein­tä olisi tehtäväken­tän laa­jen­tamisen sijaan supis­taa peruster­vey­den­huol­lon tehtäviä reip­paasti? Tarkoi­tan ihan lääketi­eteel­lisessä mielessä esim. niin että vain ydin­sisäme­disi­ina, ‑pedi­a­tria, ‑geri­a­tria ja ‑infek­tio­tau­dit kuu­luisi­vat peruster­vey­den­huoltoon. Erikois­sairaan­hoidon taas pitäisi hoitaa ja jatko­hoitaa useim­mat siel­lä hoido­tut sairaudet eikä siirtää niitä ter­veyskeskuk­si­in eli käytän­nössä heit­teille. Tämä vaatisi tietysti rahaa mut­ta veikkaan että ter­vey­den­huol­lon laatu (jos­ta aivan liian vähän puhutan Suomes­sa!) nousisi kohisten. 

    Itse en usko että nykyisel­lä raho­tuk­sel­la julk­ista ter­vey­den­huoltoa pystytään kovasti kohen­ta­maan: on selvää että jos %-osu­us BKT:sta on Bul­gar­i­an tasol­la ja absolu­ut­tiset sum­mat kaukana muista Pohjo­is­maista niin sil­loin laatu on mitä nyt on. Itse en usko ter­veyskeskuk­si­in enkä oikein nyky­malliseen peruster­vey­den­huoltoonkaan syistä jot­ka yllä toin esille, mut­ta te jot­ka uskotte, tehkää jotain radikaalia.

  45. “Vähänkään rak­en­tamista liip­paav­il­la” han­k­in­noil­la tarkoitin myös alaan liit­tyviä palveluhank­in­to­ja sun­nit­telu­un, raken­netun omaisu­u­den hoitoon ja kun­nos­s­api­toon jne… Mut­ta var­maan sit­ten SOTE‑, kuttuuri‑, yms-palve­lut vaan ovat sit­ten niin han­kalia han­kit­tavia, ettei täl­lainen teknokraat­ti vaan ymmärrä.

    Kohtu­ullisen läheltä on kyl­lä tul­lut seu­rat­tua esim. vaikka­pa erään kun­nan työter­veyshuol­lon (ml. myös sairaan­hoitopalve­lut) han­k­in­tapros­es­sia, ja ei siitä minus­ta ihan väitöskir­jak­si olisi kyl­lä ollut. Ansiokas ja asiansa ajanut han­k­in­ta se toki oli.

  46. Rak­en­tamisen kil­pailut­tamisen todel­la luulisi ole­van help­poa, mut­ta eipä sekään tun­nu onnis­tu­van — ainakaan kor­jaus­rak­en­tamisen. Ja itse kun taan­noin kor­jaus­rak­ensin, kah­ta asi­aa ei saanut rak­en­ta­jal­ta irti hohtimil­lakaan: mil­loin se valmis­tuu ja mitä se maksaa.

    Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon kil­pailut­ta­mi­nen ajaa esim. siihen, että val­tion tuel­la raken­netaan van­hus­ten hoitokote­ja ja seu­raaval­la kier­roksel­la ne sit­ten häviävät kil­pailu­tuk­sen jollekin kan­sain­väliselle hal­pa­hoitofir­malle ja sit­ten sul­je­taan talo ja potk­i­taan hoita­jat kortis­toon. Voi elämä!

    Touko Met­ti­nen
    Ei han­kkimi­nen saa olla niin vaikeaa

  47. Touko Met­ti­nen:
    ´snip´
    Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon kil­pailut­ta­mi­nen ajaa esim. siihen, että val­tion tuel­la raken­netaan van­hus­ten hoitokote­ja ja seu­raaval­la kier­roksel­la ne sit­ten häviävät kil­pailu­tuk­sen jollekin kan­sain­väliselle hal­pa­hoitofir­malle ja sit­ten sul­je­taan talo ja potk­i­taan hoita­jat kortistoon.Voi elämä!

    Touko Met­ti­nen
    Ei han­kkimi­nen saa olla niin vaikeaa

    Kun­tien (eikä muidenkaan) ei tarvitse kil­pailut­taa omana työnä tehtäviä palveluita.

  48. Tohtori XX:n ensim­mäis­es­tä kommentista: 

    *Toimen­pitei­den järjestyk­seen pane­m­i­nen kus­tan­nuste­hoku­u­den mukaan ryh­mä­ta­sol­la on varsin pitkälle vietyä teo­ri­aa, eíkä tiedos­ta yksilö­ta­sol­la – jol­la poti­lai­ta väistämät­tä hoide­taan – ole juuri hyötyä.*

    *Rajan vetämi­nen sen suh­teen, mikä on turhaa ja mikä epä­turhaa, on vaan yksilö­ta­sol­la usein vaikeaa. Ryh­mä­ta­sol­la se jotenkin ja jol­lakin virhe­mar­gin­aal­is­lla onnis­tuu, mut­ta ei vält­tämät­tä ole yksilön etu.*

    Tämä “ryh­mä­ta­son”, so. tilastollisen/terveystaloustieteellisen ajat­telun “kri­ti­ik­ki” menee aikalail­la ohi — kuten Soin­in­vaara kir­joituk­ses­saan tote­si, sikäli kuin käytämme hoito­ja jois­sa (tilas­tol­lis­es­ti arvioitu) rajahyö­ty (mitat­tuna elin­vu­osil­la tms.) on joitain toisia hoito­ja pienem­pi, rahat ovat ryh­mä­ta­sol­la huonos­sa käytössä. Vaik­ka jokin yksit­täi­nen yksilö saat­taa hyö­tyä tästä, keskimäärin yksilöt häviävät. 

    Kaiken lisäk­si ne hoit­o­me­todit ovat ihan yhtälail­la tilas­tol­lis­es­ti todet­tu toimiviksi — joku voisi yhtä hyvin (ja tehden saman erheen kuin yllä) väit­tää, että “Rajan vetämi­nen sen suh­teen, mikä hoito toimii ja ei toi­mi, on yksilö­ta­sol­la vaikeaa. Ryh­mä­ta­solle se jotenkin ja jol­lakin virhe­mar­gin­aalil­la onnis­tuu, mut­tei vält­tämät­tä ole yksilön etu”. Sinän­sä tot­ta, mut­tei ole mikään syy poike­ta tilas­tol­lis­es­ti toimi­vas­ta hoi­dos­ta tilas­tol­lis­es­ti huonom­min toimi­vaan (esim. uskomushoitoihin).

    Tätä (tilas­tol­lisen) kus­tan­nuste­hokku­u­den aja­tus­ta pide­tään itses­tään­selvänä, kun mietitään, pitäisikö julkisen sek­torin varo­ja käyt­tää mielu­um­min (tilas­tol­lis­es­ti) toimi­vaan vai vain place­bon ver­ran toimi­vaan hoitoon (usko­mushoidot), vaik­ka se “ei vält­tämät­tä ole yksilön etu”. Mik­si sen pitäisi herät­tää närää sil­loin, kun myös place­boa parem­min toimivia hoito­ja pis­tetään järjestyk­seen rajahyö­dyn mukaan?

    *Min­ulle ainakin oma ja läheis­teni ter­veys saa tul­la jär­jet­tömän kalli­ik­si. Halvin ei aina ole paras­ta hyvä kansanedustaja.*

    Ei kukaan kiistäkään tätä — jos olet valmis mak­samaan hoidoista, joiden rajahyö­ty on pieni, siitä vain. Koko jutun point­ti on, että veron­mak­sajien kan­nat­taa käyt­tää rahansa kus­tan­nuste­hokkaasti, omasi saat käyt­tää kuten haluat. 

    Samaa aihet­ta sivua­va kirjoitus:
    http://blog.hse-econ.fi/?p=3077

    Kak­si kir­joi­tus­ta liit­tyen siihen, että (tilas­tol­liset) algo­rit­mit tuot­ta­vat parem­paa hoitoa kuin “poti­laan kohtaami­nen yksilönä”. Ts. lääkeTIEDE on tilas­tol­lista, eikä mikään super­taito, jos­sa lääkäri kohtaa jokaisen poti­laan yksilönä:

    http://techcrunch.com/2012/01/10/doctors-or-algorithms/
    http://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2004/12/in_praise_of_im.html

  49. Tohtori XX:
    Min­er­va Krohnil­ta kysy­isin mitä tarkoi­tat peruster­vey­den­huol­lon ja erikois­sairaan­hoidon välisel­lä epäsuhdalla?

    Viit­tasin täl­lä aiem­min kir­joit­ta­maani että 20 vuodessa erikois­sairaan­hoi­dos­sa on lääkärimäärä läh­es tuplaan­tunut, kun se peruster­vey­den­huoll­sosa on samal­la tasolla.

    En pidä ongel­mana että peruster­vey­den­huoltoon on siir­ret­ty lisää tehtäviä, ongel­ma on ettei ole varat­tu niihin resursse­ja. Mon­et siir­rot ovat peri­aat­teessa ihan fik­su­ja, mut­ta ongel­ma on että kun jokainen erikoisala siirtää tehtäviä peruster­vey­den­huoltoon, ker­tyy sinne resurs­sei­hin näh­den aivan liikaa tehtäviä.

  50. Markku af Heurlin. Jos halu­aa, että kus­tan­nuk­set räjähtävät entis­es­tään ja jonois­sa on joukoit­tain ihmisiä, jot­ka eivät sinne kuu­lu, kan­nat­taa uskoa tämä kom­ment­tisi: ” Voisi muut­ta pykäliä niin, että terkkarin ter­veyd­ne­hoit­ja myös oi antaa lähet­teen erikois­lääkärille, kun näkee sen aiheelliseksi.”

    Ter­vey­den­hoita­ja ei ole koulu­tus­ta diag­nos­ti­ikkaan. Se on lääkärin tehtävä. Hän ei liioin voi ihmeem­min hoitaa kaikkea sitä, mikä hoituu avo­hoi­dos­sa. Ter­vey­den­hoita­jan mah­dol­lisu­udet ovat rajalliset.

    Peruster­vedey­den huol­lon ongel­ma on lääkäreille sälytet­ty tolku­ton tehtävämäärä. Siitä voidaan kyl­lä siirtää yhtä ja toista muille ammat­tiryh­mille. Avus­ta­van henkilökun­nan vähen­tämi­nen on virhe.

    Lisäk­si, yksiköt eivät saa olla liian pieniä, sel­l­aiset eivät ole nuorten lääkärien paikkoja.
    Työy­hteisön pitää olla riit­tävän kokoinen, ja senior­ituen vahva.

    Kol­man­nek­si, erikois­lääkäri­toim­intaa voi hyvin olla myös sopi­vas­sa suh­teessa tk-tasol­la. Näin­pä sairaaloiden polik­linikoille ohjau­tu­isi­vat vain poti­laat, jot­ka oikeasti tarvit­se­vat sairaala­hoitoa sekä joiden sup­pei­den erikoisa­lo­jen eri­ty­isosaamista vaa­ti­vat potilaat.
    Nythän siel­lä jonotel­laan yleis­lääkärien lähet­teil­lä myös niistä asioista, jot­ka hoi­tu­isi­vat avohoidossa.

    1. akjm
      Miten yksi­ty­is­puolel­la pääsee erikiois­lääkärille ilman yleis­lääkärin lähetet­tä. Siel­lä ollaan taitavampia?

  51. En kiistä tieteel­lis­ten menetelmien soveltamisen etu­ja lääketi­eteeseen mis­sään nimessä. Päin­vas­toin — olen suuri tieteen ystävä. Yritin sanoa sitä, että esim. ter­veystalousti­eteen sokea tilas­tomies­mäi­nen (valitet­ta­van usein nimeno­maan mies) sovelt­a­mi­nen ilman alan sisäl­löl­listä tun­te­mus­ta on kamalaa. Usko­mushoidot jät­täisin tämän keskustelun ulkopuolelle. 

    Väitän edelleen, että ryh­mä­ta­sol­la ilmiöitä tilas­toti­eteel­lisin menetelmin havain­noi­vat tutkimuk­set eivät läh­eskään aina tuo­ta pätevää tietoa yksilö­ta­son ilmiöi­den selit­tämiseen mm. sik­si että ryh­mäl­lä on omi­naisuuk­sia joi­ta yksilöil­lä ei ole (kts. ekoepi­demi­olo­gia). Tästä ongel­mas­ta onnek­si puhutaan evi­dence-base medisi­inas­sa nyky­isin, ja siitä johtuen esim. hoito­su­osi­tuk­set eivät aina perus­tu tilas­tol­liseen tutkimusti­etoon toisin kuin väität. Lisäk­si myös laadulli­nen tutkimus ja tapaus­selostuk­set kuu­lu­vat lääketi­eteel­liseen tutkimukseen. 

    Mitä tulee kom­ment­ti­isi “Ts. lääkeTIEDE on tilas­tol­lista, eikä mikään super­taito, jos­sa lääkäri kohtaa jokaisen poti­laan yksilönä” niin en voi kuin pistää sitä kuin ymmärtämät­tömyy­den piikki­in. Jospa nyt vas­taan siihen näin. Lääkäri, ainakin hyvä lääkäri, nimeno­maan kohtaa jokaisen poti­laan yksilönä. Hyvän kohtaamisen liian usein tapah­tu­va puut­tumi­nen muuten on var­maan yksi suurimpia sys­teemin ongelmia, mut­ta tästäkään ei kukaan puhu vaik­ka sen kor­jaami­nen ei vält­tämät­tä vaatisi rahaa… Takaisin aiheeseen: täl­lä kohtaamisel­la on tieteel­lisin menetelmin osoitet­tu ole­van iso merk­i­tys (teho) sairauk­sien hoi­dos­sa, eikä sen erot­ta­mi­nen muus­ta hoito­vaiku­tuk­ses­ta ole ollenkaan yksinker­taista. Mik­si? Esimerkik­si sik­si että kohtaamisel­la ja muul­la hoidol­la, esimerkik­si lääk­keel­lä voi olla yhteis­vaiku­tuk­sia joiden sum­ma on suurem­pi kuin 1+1… Tutus­tu vaik­ka place­bo- ja noce­bo-tutkimuk­si­in niin ehkä ymmär­rät mitä sudenkuop­pia minkä tahansa hoidon “puh­taan hoito­vaiku­tuk­sen” esi­in­saami­nen parhaim­mis­sakin kak­sois­sokko­tutkimuk­sis­sa voi sisältää. 

    San­ot myös “Ei kukaan kiistäkään tätä – jos olet valmis mak­samaan hoidoista, joiden rajahyö­ty on pieni, siitä vain. Koko jutun point­ti on, että veron­mak­sajien kan­nat­taa käyt­tää rahansa kus­tan­nuste­hokkaasti, omasi saat käyt­tää kuten halu­at.”. Joo‑o, mut­ta kun ole­mas­saol­e­val­la vero­pro­gres­si­ol­la, MGR:n ehdot­ta­mal­la Kela-kor­vausten pois­tol­la ja Urpi­laisen ajamil­la sol­i­daarisu­usveroil­la jää aika vähän mis­tä mak­saa. Mut­ta sitä kai Suo­mi haluaa.

    1. Tuo kir­joituk­seni ter­vey­den­huol­lon kohden­tamisen peri­aat­teesta oli tarkoi­tus esit­tää, miten sen yleisenä peri­aat­teena pitäisi men­nä. Sitä on täysin mah­do­ton kumo­ta kuin yrit­tämäl­l­lä ymmärtää kir­joituk­seni tahal­laan väärin. Kovin oper­ati­ivi­nen tuo määritelmä ei ole, kos­ka siinä on käsit­teitä, joi­ta on mah­do­ton mita­ta. Kyse on siis periaatteesta. 

      Kos­ka tässä oper­oidaan toden­näköisyyk­sil­lä, aina joudu­taan käyt­tämään lääkärin ammat­ti­taitoa sen arvioimiseen, onko odotet­tavis­sa, että hoito tämän henkilön suh­teen on vaikut­tavaa. Kak­si eri lääkäriä voivat pää­tyä eri tulokseen. 

      Toinen ongel­ma liit­tyy tietysti tuo­hon mit­tari­in ter­veet elin­vuodet. Kuin­ka paljon vähem­män arvokkai­ta ovat elin­vuodet, jol­loin potee jotain sairaut­ta. Eli­na­jan­odotet­ta lyhen­tävään sydä­men­si­ir­toon suos­tu­va on tehnyt asi­as­ta itse arvion­sa. Jos ei pitäisi elämää ter­veenä on arvokkaam­paa kuin sairaana,. tulisi samal­la väit­täneek­si, ettei ylipään­sä ole syytä paran­taa sairauk­sia, jot­ka eivät uhkaa henkeä. Kan­nat­taako iäkästä hoitaa sit­ten lainkaan. Joskus ei kan­na­ta. Jos poti­laan ennuste­taan kuol­e­van puolen vuo­den sisäl­lä syöpään, hänelle ei tehdä lonkkaleikkausta. 

      Joku kir­joit­ti, että hänelle läheis­ten ter­veys on kovin arvokas asia. Niin min­ullekin. Se ei ole peruste sille, että jaet­taes­sa niukko­ja raho­j­ka läheis­ten ter­vey­den pitäisi saa­da syr­jäyt­tää muiden ihmis­ten ter­veys. Jos halu­aa pan­na itsen­sä tai läheisenä muiden edelle, se pitää tehdä omil­la rahoil­la, ei puliveimaalala yhteisiä rahoja.

      Tohtori XX oli kovin huolis­saan siitä, että Urpi­laisen sol­i­daarisu­usvero vie kansalaisil­ta mah­dol­lisu­u­den mak­saa itse omas­ta eri­tyisen hyvästä ter­vey­den­huol­losta. Urpi­laisen veros­ta voi olla mon­ta mieltä, mut­ta ter­vey­den­huoltomme ydin ongel­mat eivät kohdis­tu väestönosaan, joka ansait­see yli 100 000 euroa vuodessa.

  52. “Kilpi­a­lu­tus on rak­en­tamis­dssa ihan yksinker­taista ja sitä var­teen sään­nöt onte­htynkin, mut­ta hoi­vatyön mitoit­ta­mi­nen on paljon hankalampaa.”

    Kykeneväthän nuo yksi­tyiset hoivayri­tyk­setkin tuot­teis­ta­maan myymän­sä palve­lut ja tar­jo­maan niitä markkinoille.

    Ei osto­jen tuot­teis­t­a­mi­nen ole sen kum­mem­paa ja se on itse asi­as­sa pitkälti sama asia.

    Mut­ta jos ei osaa pistää paper­ille omaa toim­intaansa ‚kos­ka ei tunne sitä niin ei ole ihme, jos päädytään epäonnistumisiin.

    Suurin ongel­ma näyt­tää ole­van kun­ta­puolel­la han­k­in­nan ammattitaidottomuus,mikä juon­tuu huonos­ta johtamis­es­ta ja sen seu­rauk­se­na meili­val­tais­es­ti ja henkilöri­ip­pu­vasti toimi­vas­ta organisaatiosta.

    Olen nyt toimin­ut viimekeväästä muu­ta­malle urakoit­si­jalle kon­sult­ti­na tuol­la Kepu­lan­di­as­sa ja seu­ran­nut pien­ten kun­tien hankintaa 

    Näyt­tää siltä, että viime syksyn kil­pailu­tus on pää­tymässä oikeu­teen ‚kos­ka kun­nat eivät nou­da­ta hyvää han­k­in­ta­paa, jota EU kil­pailumääräyk­set edellyttävät

    Eivät nuo EU-sään­nöt mitenkään uusia ja vaikei­ta ole, jo 70-luvun julkisen sek­torin han­k­in­tasään­nöt oli­vat suurin piirtein saman­laisia ja kan­sain­välis­es­tikin nou­date­taan samo­ja periaatteita.

    Uut­ta on ainoastaan,että kun­tien päät­täjät eivät voi enää toimia mieli­v­al­tais­es­ti hyvä-veli-sys­teemil­lä vaan joutu­vat oikeasti nou­dat­ta­maan sääntöjä.

    Tuol­la Kepu­lan­di­as­sa tör­mäsin siihen,että urakoi­ta jaet­ti­in tutu­ille puolue­tovereille ja uskon­veljille ilman edesmuodol­lista osal­lis­tu­mista kil­pailu­un ja kil­pailu­un osal­lis­tunei­ta tor­pat­ti­in ulos perät­tömil­lä väit­teil­lä esim vedoten kalus­ton puuttumiseen,joka todel­lisu­udessa oli ole­mas­sa etc.

    Kun­tien kil­pailut­tamisen ongel­ma on rak­en­teelli­nen korruptio.

    Toinen ongel­ma on valvon­nan puute, sitä kun ei ole eli kun­nat toimi­vat peri­aat­tel­la, että urakoit­si­ja hoitaa kaiken automaat­tis­es­ti ilman valvon­taa ja seurantaa.Ja rak­en­teel­liseen kor­rup­tioon kuuluu,että tarkas­tuk­sista ilmoite­taan hyvis­sä ajoin etukäteen

    Ostamisen van­ha peri­aate on,että osta­ja saa niin juuri hyvää laat­ua kuin kyke­nee valvomaan

    1. Kykeneväthän nuo yksi­tyiset hoivayri­tyk­setkin tuot­teis­ta­maan myymän­sä palve­lut ja tar­jo­maan niitä markkinoille

      Yksi­ty­isille markki­noille myytäessä kil­pailu toimii, kos­ka osta­ja on asi­akas. Jos asi­akas on tyy­tymätön tai jos hän ennen ostoaan kuulee tut­tavil­taan, että tämä on hyvä ja tuo huono, hän ostaa sen mukaan.
      Kun osta­ja on kun­ta, sil­lä ovatko asukkaat tyy­tyväisiä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Pitää osa­ta määrit­tää tarkkaan, mitä oste­taan. Jos uno­hde­taan laitaa sopimuk­seen, että palanut lamp­pu pitää vai­h­taa, asi­akas on pimeässä (tämä on ihan oikeasti tapah­tunut!) On aikamoinen urak­ka kir­joit­taa sopimuk­seen jokainen hoito­toimen­pide, johon osta­ja sitoutuu, varsinkin kun van­huk­set ovat eri­laisia. Toisen vaip­pa pitäisi vai­h­taa use­am­min kuin toisen.
      Sik­si ain­ut järkevä kilpi­alun muo­to on palveluseteli, jos­sa laadun arvioin­ti palau­tuu asi­akkaalle itselleen.

  53. Rajahyö­ty kun­ni­aan:
    Ts. lääkeTIEDE on tilas­tol­lista, eikä mikään super­taito, jos­sa lääkäri kohtaa jokaisen poti­laan yksilönä

    Suurin osa hoidoista ei ole näyt­töön perus­tu­via, eli tieteel­lisiä. Isoa osaa ei edes voi tutkia. Esimerkik­si eri yliopis­to­sairaalois­sa ja eri maid­en välil­lä on val­tavia ero­ja hoitokäytännöissä.

  54. Osmo Soin­in­vaara: Sik­si ain­ut järkevä kilpi­alun muo­to on palveluseteli, jos­sa laadun arvioin­ti palau­tuu asi­akkaalle itselleen. 

    Voiko tämän asi­akasläheisyy­den yleistää kun­tata­sollekin? Mielu­um­min tilla­jik­si kun­nat kuin suurkunnat.

    1. Juho Laatu
      Tot­ta kai voi pan­na vaik­ka tilaa­jak­si kort­teli, mut­ta sil­loin kort­telin pitää myös mak­saa se. Muuten se ei toi­mi. Se, joka päät­tää laadus­ta mak­saa laadusta.

  55. “Tohtori XX oli kovin huolis­saan siitä, että Urpi­laisen sol­i­daarisu­usvero vie kansalaisil­ta mah­dol­lisu­u­den mak­saa itse omas­ta eri­tyisen hyvästä ter­vey­den­huol­losta. Urpi­laisen veros­ta voi olla mon­ta mieltä, mut­ta ter­vey­den­huoltomme ydin ongel­mat eivät kohdis­tu väestönosaan, joka ansait­see yli 100 000 euroa vuodessa.”

    Taas kansane­dus­ta­ja puhuu asioista ryh­mä­ta­sol­la… Vas­taan siihen että jokaisen väestönosan sisäl­lä on yksilöitä joi­ta ter­vey­den­huoltomme ydi­non­gel­mat kos­ket­ta­vat. Vas­taan­otolle ei myöskään yleen­sä marssi väestönosa .. Itse kiin­nitin muuten jo opiskelu­aikoina huomio­ta siihen kuin­ka yliedustet­tuna vähempio­sainen kansanosa itse asi­as­sa julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa varsinkin Helsingis­sä on. Eli se väestönosa joka julkisen ter­vey­den­huol­lon pääosin mak­saa, on siel­lä väestöo­suuten­sa näh­den reilun­ssa vähem­mistössä. Onko tämä oikein? Mak­sat mut­ta et itse saa juuri mitään, koh­ta et ilmeis­es­ti edes Kela-kor­vaus­ta. Helsin­gin ulkop­uolel­la tilanne ei ole aivan yhtä paljon sosioekonomis­es­ti vääristynyt.

    Miten sit­ten ter­vey­den­huol­lon ydi­non­gel­mat kos­ket­ta­vat sen väestönosan edus­ta­jia, jot­ka san­o­taan nyt tien­aa­vat tuon 100k tai yli palkkat­u­loa? No niinkuin itse toit esi­in, esim. siten että julkisen puolen jono­tusa­jat ovat monil­la aloil­la erikois­sairaan­hoi­dos­sa aivan nau­ret­ta­vat. Ei työssäkäyväl­lä ihmisel­lä ole varaa odot­taa niin pitkään. Ja ennen kuin älähdät työter­veyshuol­losta niin muis­tu­tan että kaik­ki vai­vat eivät kuu­lu työter­veyshuol­lon piiri­in ja osas­sa varsinkin psyyken puolen vaivoista ihmiset eivät halua työter­veyshuoltoa käyt­tää. Lisäk­si, kansane­dus­ta­ja var­masti hyvin tietää että reilun sadan ton­nin vuosi­palkkat­u­loil­la (vail­la per­in­töjä) ei pääse oikeasti rikkaiden ker­hoon siinäkään mielessä että voisi ostel­la itselleen ja läheisilleen mitä tahansa yksi­ty­is­puolen ter­veyspalvelui­ta osas­to­jak­soi­neen jne. Jostain syys­tä (oikeu­den­mukaisu­us, sol­i­daarisu­us jne jne?) te poli­ti­ikot olette haluneet luo­da Suomeen jär­jestelmän, jos­sa oma­l­la työl­lään vauras­tu­mi­nen on hyvin vaikeaa. 

    Mitä sit­ten tulee ter­vey­serokeskustelu­un, niin ole­tan että vetoat siihen että ryh­mä­ta­sol­la suu­rit­u­loiset ovat ter­veem­piä jne. Tämä ryh­mä­ta­so kuitenkin kät­kee alleen paljon. Esim. stres­si­sairauk­sia, hoita­m­a­ton­ta masen­nus­ta ja itse­murhia on suuria painei­ta työssään kan­tavil­la suuri­palkkat­u­loisil­la paljon, samoin syöpiä. Mut­ta taas –kaik­ki ei näy tilas­tois­sa. Parem­pio­sais­ten psyki­a­triset vai­vat esimerkik­si ovat sel­l­aisia, että julkisen puolen psyki­a­tri­al­ta saa hyväl­lä onnel­la ehkä masen­nus­lääkepurkin kouraan. Eli taas mak­su tapah­tuu tuplana, veroina joil­la kus­tan­netaan palve­lut muille ja sit­ten korkeaan hin­taa yksi­tyis­es­ti itselle.

  56. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun osta­ja on kun­ta, sil­lä ovatko asukkaat tyy­tyväisiä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Pitää osa­ta määrit­tää tarkkaan, mitä oste­taan. Jos uno­hde­taan laitaa sopimuk­seen, että palanut lamp­pu pitää vai­h­taa, asi­akas on pimeässä (tämä on ihan oikeasti tapahtunut!)

    😉 saati­ihan tähän vielä aasin­sil­ta ainakin kuvit­tele­mal­leni osaamisalueel­leni. 🙂 Palanut lamp­pu kun on jo talotekniikkaa.

    Kun osta­ja on kun­ta, sil­lä ovatko asukkaat tyy­tyväisiä on merk­i­tys­tä, kun siitä tehdään merk­i­tyk­sel­listä. Markki­noil­la raha on paras kon­sult­ti. Jos sopimushin­nas­ta riit­tävän suuri osa sido­taan kol­man­nen osa­puolen tai tilaa­jan tekemään asi­akastyy­tyväisyys­selvi­tyk­sen pis­teisi­in, tehty­jen val­i­tusten määrään jne, niin johan se asi­akkaiden sub­jeti­ivi­nen laatunäke­mys kiin­nos­taa palveluntuottajaa.

    Edel­lä­maini­tun tek­i­jän mukaan otta­mi­nen on täysin mah­dol­lista, jos niin vain halu­taan. Elleivät toimi­alal­la yleis­es­ti käytet­tävät sopimuse­hdot sisäl­lä mah­dol­lisu­ut­ta ao. hin­noit­telu­un, niin varsi­naiseen sopimuk­seen runoil­laan: “johtuen asi­akastyy­tyväisyy­den erit­täin suures­ta merk­i­tyk­ses­tä tilaajalle…”

    Täysin kat­ta­van sopimuk­sen prob­lemati­ik­ka on tot­ta, mut­ta ei ylit­sekäymätön­tä. Hyvään sopimuk­seen kanat­taa kir­ja­ta palvelun­tuot­ta­jalle lisä- ja muu­tostyövelvoite yksikköhin­noin. Eli sopimus­rak­en­teeseen kir­jataan palvelun­tuot­ta­jan resurs­seille hin­to­ja tyyli­in: “kiin­teistöhoita­ja (mik­si ei myös PERUSHOITAJA???), työ­tun­ti tilaa­jan toim­i­tilois­sa, XX,XX €/h”. Eri ajanko­hdille voidaan sopia siihen sit­ten muu­tosker­toimet yms.

    Tilaa­jan edus­ta­jal­la on oikeus tila­ta lisä- ja muu­tostöitä, ja palvelun­tuot­ta­jal­la on velvoite niitä tuot­taa. Lisä- ja muu­tostöitä voidaan tila­ta han­k­in­ta­lain mah­dol­lis­ta­mas­sa määrin myös sopimuk­seen yksilöimät­tömistä resurs­seista jos kyse on niin eksoot­tis­es­ta lisä/muutospalvelusta, ettei sitä saa koost­et­tua sopimuk­seen kir­ja­tu­ista resurssitek­i­jöistä. Tilaa­jal­la on niis­sä (ja myös muis­sa lisä- ja muu­tostöis­sä) mah­dol­lisu­us han­kkia ne toki myös muul­ta palveluntuottajalta.

    Itse olen toimin­ut kun­taa edus­ta­vana tilaa­jan edus­ta­jana palvelun­tuotan­tosopimuk­ses­sa, jos­sa palvelun­tuot­ta­jal­la on ollut tilaa­jan kannal­ta järkeväk­si kat­so­tus­sa määrin oikeus tehdä pieniä (euromäärära­ja kir­jat­tu sopimuk­seen) lisä- ja muu­tostöitä myös itsenäisel­lä päätök­sel­lä tilaa­jan kon­trol­loidessa niitä lasku­tuk­seen liit­tyvästä yksi­tyisko­htais­es­ta raportoinnista.

    Näi­den lisä- ja muu­tostöi­den ker­tymät eivät tietenkään näy alku­peräisessä sopimushin­nas­sa, mut­ta bud­je­toimaan niitä toki pystyy käyt­tämäl­lä lisä- ja muu­tostyö­va­raus­ta. Ja se itse lisä­työnä vai­hdet­ta­va lamp­pu — se toimite­taan joko tilaa­jan han­k­in­tana, tai palvelun­tuot­ta­ja han­kkii sen tilaa­jan etua valvoen ja läpi­laskut­taa sen tilaajalta.

  57. Tohtori XX: “Yritin sanoa sitä, että esim. ter­veystalousti­eteen sokea tilas­tomies­mäi­nen (valitet­ta­van usein nimeno­maan mies) sovelt­a­mi­nen ilman alan sisäl­löl­listä tun­te­mus­ta on kamalaa. ”

    Tämän voin hyväksyä, ainakin siinä muo­dos­sa, että alan sisäl­lölli­nen tun­te­mus on var­masti vält­tämätön­tä kun käytän­nössä yrit­tää pri­or­isoi­da hoit­o­muo­to­ja. Se, mik­si kir­joitin niin kärkevästi, oli, että vaiku­tit epäilevän peri­aatet­ta — että et hyväksy­isi hoito­jen pri­or­isoimista jonkin­laisen rajahyöt­yarvion perus­teel­la. Se, että tämä on mon­imutkaisem­paa kuin tilas­tonikkari halu­aisi, ei kai kumoa tätä periaatetta? 

    Soin­in­vaara­han kir­joit­ti tähän liit­tyen: “Joku kir­joit­ti, että hänelle läheis­ten ter­veys on kovin arvokas asia. Niin min­ullekin. Se ei ole peruste sille, että jaet­taes­sa niukko­ja raho­j­ka läheis­ten ter­vey­den pitäisi saa­da syr­jäyt­tää muiden ihmis­ten ter­veys. Jos halu­aa pan­na itsen­sä tai läheisenä muiden edelle, se pitää tehdä omil­la rahoil­la, ei puliveimaalala yhteisiä rahoja.”

    Tohtori XX: “Väitän edelleen, että ryh­mä­ta­sol­la ilmiöitä tilas­toti­eteel­lisin menetelmin havain­noi­vat tutkimuk­set eivät läh­eskään aina tuo­ta pätevää tietoa yksilö­ta­son ilmiöi­den selit­tämiseen mm. sik­si että ryh­mäl­lä on omi­naisuuk­sia joi­ta yksilöil­lä ei ole (kts. ekoepi­demi­olo­gia). Tästä ongel­mas­ta onnek­si puhutaan evi­dence-base medisi­inas­sa nyky­isin, ja siitä johtuen esim. hoito­su­osi­tuk­set eivät aina perus­tu tilas­tol­liseen tutkimusti­etoon toisin kuin väität. Lisäk­si myös laadulli­nen tutkimus ja tapaus­selostuk­set kuu­lu­vat lääketi­eteel­liseen tutkimukseen.”

    Jos tarkoi­tat sitä, että esim. yksilön geeniper­imä saat­taa vaikut­taa siihen, toimi­iko hoito ollenkaan (vaik­ka keskimäärin se toimisi), niin ok. Hyväksyn ylläolevan. 

    Tohtori XX: “Mitä tulee kom­ment­ti­isi “Ts. lääkeTIEDE on tilas­tol­lista, eikä mikään super­taito, jos­sa lääkäri kohtaa jokaisen poti­laan yksilönä” niin en voi kuin pistää sitä kuin ymmärtämät­tömyy­den piikki­in. Jospa nyt vas­taan siihen näin. Lääkäri, ainakin hyvä lääkäri, nimeno­maan kohtaa jokaisen poti­laan yksilönä. Hyvän kohtaamisen liian usein tapah­tu­va puut­tumi­nen muuten on var­maan yksi suurimpia sys­teemin ongelmia, mut­ta tästäkään ei kukaan puhu vaik­ka sen kor­jaami­nen ei vält­tämät­tä vaatisi rahaa… Takaisin aiheeseen: täl­lä kohtaamisel­la on tieteel­lisin menetelmin osoitet­tu ole­van iso merk­i­tys (teho) sairauk­sien hoi­dos­sa, eikä sen erot­ta­mi­nen muus­ta hoito­vaiku­tuk­ses­ta ole ollenkaan yksinker­taista. Mik­si? Esimerkik­si sik­si että kohtaamisel­la ja muul­la hoidol­la, esimerkik­si lääk­keel­lä voi olla yhteis­vaiku­tuk­sia joiden sum­ma on suurem­pi kuin 1+1… Tutus­tu vaik­ka place­bo- ja noce­bo-tutkimuk­si­in niin ehkä ymmär­rät mitä sudenkuop­pia minkä tahansa hoidon “puh­taan hoito­vaiku­tuk­sen” esi­in­saami­nen parhaim­mis­sakin kak­sois­sokko­tutkimuk­sis­sa voi sisältää.”

    Allekir­joi­tan ylläol­e­van, joskin kär­jistyk­senikin takana on evidenssiä:
    http://techcrunch.com/2012/01/10/doctors-or-algorithms/
    Kyse on siitä, että moni­in vaivoihin puh­taan mekaa­ni­nen (tilas­to­jen avul­la arvioitu) algo­rit­mi tuot­taa parem­paa hoitoa kuin lääkärin “yksilölli­nen” hoito. On myös tutkit­tu, että jos lääkärille ker­too algo­rit­min suosi­tuk­sen ja hän saa muut­taa sitä (nämä algo­ritmithan huomioi­vat huo­mat­tavasti sup­peam­man määrän muut­tu­jia kuin lääkäri!), lop­putu­los har­voin pär­jää algoritmille.

  58. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho Laatu
    Tot­ta kai voi pan­na vaik­ka tilaa­jak­si kort­teli, mut­ta sil­loin kort­telin pitää myös mak­saa se. Muuten se ei toi­mi. Se, joka päät­tää laadus­ta mak­saa laadusta.

    Kun nyt pysyt­täisi­in edes kun­nan kokoi­sis­sa tilaavis­sa yhteisöis­sä. Kan­natan asukkaiden itse luon­te­vim­mak­si kat­so­maa kokoa.

    Tuos­sa palvelusetelis­säkään muuten sen käyt­täjä ei kus­tan­na seteliään itse, vaan kus­tan­namme sen yheis­es­ti. Kopi­on kom­men­tis­sani vain tuon toimi­van ehdo­tuk­sen myös kun­tata­son asioihin.

    Myön­nän että aina kun mak­sa­ja ja saa­ja ovat eri taho (kun­ta tai yksilö tai suurkun­ta tai val­tio), syn­tyy tuh­lailun ris­ki. Mut­ta kyl­lä kun­nan ter­vey­den­hoidon kulut voitaisi­in aika hel­posti arvioi­da ja hyväksyä lääketi­eteel­lisin perustein.

    Se aja­tus, että köy­hät van­hu­s­pain­ot­teiset kun­nat mak­saisi­vat itse kaik­ki hoivaku­lun­sa ei olisi oikeu­den­mukainen. Mak­se­taan van­hus­ten hoito yhdessä.

    1. Van­hus­ten­hoito mak­se­taan yhdessä. Nuo val­tioosu­usker­toimet ovat aika iso­ja. Mut­ta sen sat­un­naisu­u­den mak­saa kun­ta itse. Ja myös hodon laadun. Val­tio makm­saa keskimääräis­ten kus­tan­nusten mukaan ja kesxkimääräisen hoidon­tarpeen mukaan. Olen esit­tänyt muual­la, että val­tion osu­us siir­ret­täisi­in Kelalle, joka mak­saisi sen van­huk­sen kun­non­pe­rus­teel­la hoito­tuke­na, jol­la voi kus­tan­taa hoidon koti­in tai mak­saa kunal­lis­es­ta hoi­dos­ta tai men­nä yksityiselle.

  59. Niinkaun kuin tk-lääkäri on kaikkien kusi­tolp­pa ja kaikkien pom­potelta­va poseti­ivarin apina, meil­lä ei ole tk-lääkäre­itä. Tämä on se ongel­man ydin.

  60. Osmo Soin­in­vaara:
    Miten yksi­ty­is­puolel­la pääsee erikiois­lääkärille ilman yleis­lääkärin lähetet­tä. Siel­lä ollaan taitavampia?

    Senkun varaa ajan, ei siel­lä kukaan lähet­teitä kysy. Asi­akas maksaa.

  61. Osmo Soin­in­vaara: akjm
    Miten yksi­ty­is­puolel­la pääsee erikiois­lääkärille ilman yleis­lääkärin lähetet­tä. Siel­lä ollaan taitavampia?

    Joo, siel­lä osa­taan rak­en­taa wep­pisys­tee­mi, jol­la voin men­nä vaikka­pa Mehiläisen sivuille ja vara­ta ajan esim. iho­tau­tien erikois­lääkärille. Tai jos sat­u­tan pol­veni urheil­lessa, voin soit­taa Dex­traan ja saa­da saman tien tietää, onko siel­lä orto­pe­di vapaana. Ei tarvi­ta lähet­teitä eikä mitään.

    Min­ul­la onkin tässä edessäni dilem­ma: pieni vai­va, johon tiedän lääk­keen (toinen lääkäri diag­nosoi vaivan ja ker­toi lääk­i­tyk­sen min­ulle) mut­ta tuo­ta lääket­tä voi määrätä vain erikois­lääkäri (muiden anta­mat resep­tit eivät kel­paa apteekissa suo­ma­laisen sään­te­lyn takia).

    Voin siis joko
    1) vara­ta ajan yksi­ty­is­lääkärille, saa­da reseptin ja ostaa lääkkeen
    2) vara­ta ajan ter­veyskeskuk­seen, saa­da sen noin puolen vuo­den päähän, sit­ten saa­da lähet­teen erikois­lääkärille taas puolen vuo­den päähän, ja sit­ten saan reseptin ja voin ostaa lääkkeen
    3) ostan lääk­keen jostain internet-apteekista

    Täy­tyy sanoa, että tässä lois­tavas­sa suo­ma­laises­sa jär­jestelmässä tuo kol­mosvai­h­toe­hto houkuttelee.

  62. Voit kai kir­joit­taa sitä pro auctore?

    On kuvaa­va lap­sus, että Osmo automaat­tis­es­ti olet­ti jonkin asian ole­van kiel­let­tyä. Tämä on hyvä muis­taa, kun kuun­telemme hänen ja muidenkin viher­va­sure­it­ten automaatin tavoin esit­tävän yhä lisää kiel­to­ja, rajoituk­sia ja valvon­taa. He eivät itse huo­maa siinä mitään kum­mallista, se on heistä asioit­ten luon­nolli­nen tila.

  63. “On aikamoinen urak­ka kir­joit­taa sopimuk­seen jokainen hoito­toimen­pide, johon osta­ja sitoutuu, varsinkin kun van­huk­set ovat eri­laisia. Toisen vaip­pa pitäisi vai­h­taa use­am­min kuin toisen.
    Sik­si ain­ut järkevä kilpi­alun muo­to on palveluseteli, jos­sa laadun arvioin­ti palau­tuu asi­akkaalle itselleen.”

    Kun­ta on ulkois­tuk­sen asi­akas ja kun­nan tyy­tymät­tömyys on sama kuin loppukäyttäjän

    Kun minä ostin keskuk­sen Nokial­ta ja siinä oli vikoja,jotka aiheut­ti­vat tyy­tymät­tömyyt­tä lop­pukäyt­täjis­sä niin kyl­lä Nokia viat kor­jasi ilman eri korvauksia.Myös ne, joi­ta emme me eikä asi­akkaam­mekaan vielä itse olleet havainneet

    Ja asi­akas­vas­tu­us­sa ole­van organ­isaa­tion on valvottava,että palve­lu­tuot­ta­ja toimii asian­mukaises­ti ja ellei toi­mi niin lentää ulos seu­raval­la kierroksella 

    Ongel­ma vain on , ettei kun­ta väl­itä valvoa palvelun­tuot­ta­ji­aan eikä tee toim­i­tuk­ses­ta loppuarvioita.

    Tämä viit­taa korruptioon,sillä muuten ongelmia ei jatku­vasti hyväksyttäisi.

    Ja mitä tulee palvelusetelihin niin on aika vas­tu­u­ton­ta ulkois­taa vas­tuu palvelus­ta demen­tikolle tai alle kouluikäiselle.

    Sosi­aali-ja ter­veyspuolen palveluista suuri osa kohden­tuu henkilöi­hin, joiden arvioin­ti-ja elämän­hallintakyky ovat rajoitettuja

  64. “Jos uno­hde­taan laitaa sopimuk­seen, että palanut lamp­pu pitää vai­h­taa, asi­akas on pimeässä (tämä on ihan oikeasti tapah­tunut!) On aikamoinen urak­ka kir­joit­taa sopimuk­seen jokainen hoito­toimen­pide, johon osta­ja sitoutuu, varsinkin kun van­huk­set ovat erilaisia.”

    Jos välit palvelun osta­jan ja tuot­ta­jan välil­lä ovat näin huonot niin osta­jan kan­nat­taisi men­nä peilin eteen kat­so­maan mitä on tul­lut tehtyä.

    Veikkaisin,että kyseessä on sama ongel­ma kuin tuos­sa kepu­lan­dia ‑esimerkissä eli osta­ja toimii mieli­v­al­tais­es­ti ja kohtuuttomasti.
    Siitä aiheutuu tuon tapaisia ongelmia , sopimus­ta ale­taan nou­dat­taa pilkun tarkkuudella.
    Kyl­lä palvelun­tuot­ta­jakin osaa ja voi olla han­kala kun osta­ja on kohtuuton

  65. Liian van­ha:
    Ja asi­akas­vas­tu­us­sa ole­van organ­isaa­tion on valvottava,että palve­lu­tuot­ta­ja toimii asian­mukaises­ti ja ellei toi­mi niin lentää ulos seu­raval­la kierroksella 

    Ymmär­ryk­seni mukaan julki­nen han­k­in­tayk­sikkö EI kyl­läkään voi seu­raaval­la hankintakierroksella:

    a. raja­ta pois aiem­min ongel­mallisek­si koke­maansa toimittajaa
    b. huomioi­da aiem­paa huonoa koke­mus­taan kyseis­es­tä palvelun­tuot­ta­jas­ta huonom­mil­la ao. tar­joa­jan tar­jouk­sen vertailupisteillä

    Se EI kuitenkaan estä tilaa­jaa­jan tarpei­den mukaista palvelun­hank­in­taa. Keskeiset keinot ovat:

    1. Palve­lu­tuotan­non sopimuk­sen mukainen sisältö varmis­te­taan laatu­ta­sopoikkeamien TUNTUVILLA sopimussakoilla

    2. Sopimuk­sen katvealuei­den täy­den­tämi­nen varmis­te­taan sisäl­lyt­tämäl­lä sopimuk­seen palvelun­tuot­ta­jalle velvoite tuot­taa kohtu­uhin­tais­es­ti sopimus­sisältöä täy­den­täviä palvelui­ta sopimuk­seen sisäl­lyte­ty­il­lä yksikköhinnoilla.

    2.1. Kohdan 2. mukaisten yksikköhin­to­jen muo­dos­tu­misen kohtu­ullisu­us varmis­te­taan edel­lyt­tämäl­lä niiden antamista palvelun­hank­in­nan tar­jouk­sen yhtey­dessä, sekä huomioimal­la ao. yksikköhin­nat oma­l­la pain­oarvi­o­l­laan tar­jousten vertailussa.

    Kohdan 1 mukainen sopimus­sisältö ei toki ole tilaa­jalle ilmainen lounas, vaan fik­sut palvelun­tuot­ta­jat arvioi­vat ao. riskin tar­jouk­seen­sa sisäl­tyväk­si. Mut­ta ne tar­joa­jat, jot­ka tar­joaisi­vat rimaa hipoen, joutu­vat huomioimaan riskin suurem­mak­si (=kalli­im­mak­si) ja korkeaa laat­ua tar­joa­vat voivat arvioi­da sopimus­sakko­jen riskin pienem­mäk­si. Tämä paran­taa laadukkaiden tar­jousten hintakilpailukykyä.

  66. Osmo Soin­in­vaara:
    akjm
    Miten yksi­ty­is­puolel­la pääsee erikiois­lääkärille ilman yleis­lääkärin lähetet­tä. Siel­lä ollaan taitavampia? 

    En ymmär­rä kysymys­tä. Yksi­ty­is­puolel­la poti­las varaa ajan itse. Yleen­sä oikein, joskus har­voin väärin. Sil­loin hänet ohjataan oikealle erikoisalalle, enkä juuri usko kol­le­goiden siitä laskut­ta­van. Itse en lasku­ta. Myös ajan­va­rauk­set pyrkivät ohjaa­maan poti­lai­ta oikeaan, ja joskus käyn­ti­ai­heen ollessa tiedos­sa (net­ti­a­jan­va­raus), poti­laalle voidaan jopa soit­taa ja kat­soa vas­taan­ot­ta­va lääkäri uudelleen.

    Vas­taan heti seu­raavaan heräävään ajatuk­seen: ei, “väärien käyn­tien” määrä ei ole lainkaan merkit­tävä. Yksi­tyisen puolen intres­si ei ole mak­si­moi­da taloudel­lista hyöytä turhilla käyn­neil­lä, vaan mak­si­moi­da poti­laiden opti­maa­li­nen hoito ja tyy­tyväisyys ja siten tehdä työn­sä oikeutetuk­si ja taa­ta sen jatku­vu­us. Jos poti­las kokee mak­sa­vansa turhas­ta, hän on enti­nen potilas.

    Mik­si yksi­ty­is­puolel­la oltaisi­in taitavampia? Tuskin ollaan. Taitavu­us seu­raa pitkästä kli­inis­es­tä koke­muk­ses­ta ja työssä oppimisesta. 

    Tässä onkin aasin­sil­ta tode­ta, että harmil­lisen usein maal­likoil­la, myös poli­itikoil­la on nai­ivi käsi­tys siitä, että vas­tavalmis­tunut lääkäri on “valmis.” Siitä vas­ta oppimi­nen alkaa. Nykyi­nen tk-toim­inta on uno­htanut täysin iki­van­han mes­tari-kisäl­li-peri­aat­teen, joka on ehdo­ton men­estymisen edel­ly­tys lääkärin aloitel­lessa työuraansa.

    1. akjm
      Ter­veyskeskuk­ses­sa sairaan­hoita­ja ei osaa lähet­tää erikois­lääkärille (naista gnekologille ja huononäköistä silmälääkärille nyt esimerkik­si), mut­ta yksi­tyisen ter­veysase­man påuehlinkeskus osaa?

  67. Osmo Soin­in­vaara:
    akjm
    Ter­veyskeskuk­ses­sa sairaan­hoita­ja ei osaa lähet­tää erikois­lääkärille (naista gnekologille ja huononäköistä silmälääkärille nyt esimerkik­si), mut­ta yksi­tyisen ter­veysase­man påuehlinkeskus osaa?

    Ole­tan että et oikeasti ihmettele tätä eroa. Yksi­tyisel­lä lääkäri­ase­mal­la on aivan saman­tekevää mis­tä syys­tä ihmi­nen halu­aa men­nä erikois­lääkärille, ja hänelle annetaan halu­a­mam­sa aika.

    Julkisel­la puolel­la ter­veyskeskus vas­taa poti­laan tutkimuk­ses­ta ja hoi­dos­ta. Erikois­sairaan­hoitoa kon­sul­toidaan sil­loin kun ter­veyskeskuk­sen oma osaami­nen ei riitä (tai työn­jaol­lis­es­ti on sovit­tu että asia kuu­luu erikois­sairaan­hoitoon). Täl­löin lie selvää että kon­sul­taa­tion tekee lääkäri eikä sairaanhoitaja.

    1. Min­er­va
      Juuri tuon pienen­pienen eron takia ei voidea olet­taa, että veron­mak­sa­jat mak­sa­vat kaik­ista käyn­neistä, joi­hin poti­las ihan omak­si ilok­seen hakeutuu.

  68. “a. raja­ta pois aiem­min ongel­mallisek­si koke­maansa toimittajaa
    b. huomioi­da aiem­paa huonoa koke­mus­taan kyseis­es­tä palvelun­tuot­ta­jas­ta huonom­mil­la ao. tar­joa­jan tar­jouk­sen vertailupisteillä”

    Ote han­k­in­tao­hjeis­tuk­ses­ta, siinä sal­li­taan pois­sulkem­i­nen kilpailusta.
    Sen edel­ly­tyk­senä on , että valvon­ta on toiminut,puutteet on kir­jat­tu, palvelun­tuot­ta­jalle on annet­tu mah­dol­lisu­us kor­ja­ta virheen­sä, virheet ovat vakavia etc

    Kun­nat vain eivät ole panos­ta­neet valvon­taan eikä tarvit­tavia doku­ment­te­ja ole tehty

    “San­ot­tua peri­aatet­ta voidaan soveltaa lähtöko­htais­es­ti myös ennen tar­jousver­tailua tapah­tu­vas­sa tar­joa­jien kelpoisu­u­den arvioin­nis­sa, varsinkin jos puut­teet toim­i­tuk­sen laadus­sa ovat olleet vakavia. Täl­löin tar­joa­ja voidaan sulkea pois tar­jouskil­pailus­ta ammat­ti­toimin­nas­sa tapah­tuneen vakavaan virheen vuok­si tai tode­ta, että tar­joa­jal­la ei ole teknisiä, taloudel­lisia tai mui­ta edel­ly­tyk­siä han­k­in­nan toteuttamiseen.”

    Toinen keino on käyt­tää menettelyjä,joilla voidaan sulkea ei-toiv­ot­tu­ja tar­joa­jia pois kilpailusta.

    Tämä vaatii han­k­in­ta­lain ja lain soveltamisen tun­te­mus­ta , ostet­ta­van palvelun tun­te­mus­ta ja palve­lu­tuot­ta­jien tuntemusta

    Valitet­tavasti kun­nil­la ei ole tarvit­tavaa ammat­ti­taitoa käytettävissään

    Usein kun­tien käyt­tämät kon­sul­tit saa­vat rahaa joltain kil­pailu­un osal­lis­tu­val­ta ja tekevät tar­jous­pyyn­nön ao tuot­ta­jaa suosivasti

    Olen osal­lis­tunut tar­jousten laa­timiseen kun­nille ja jo kun­nan käyt­tämän kon­sultin perus­teel­la on voin­ut päätellä,mille fir­malle sopimus menee

    “Tar­joa­jien ja ehdokkaiden val­in­ta rajoite­tus­sa menet­telyssä, neu­vot­telumenet­telyssä tai kil­pailullises­sa neuvottelumenettelyssä

    Rajoite­tus­sa menet­telyssä, neu­vot­telumenet­telyssä sekä kil­pailullises­sa neu­vot­telumenet­telyssä han­k­in­tayk­sikkö val­it­see rahoituk­sel­liseen ja taloudel­liseen tilanteeseen, tekniseen suori­tuskykyyn ja ammatil­liseen pätevyy­teen liit­tyviä arvioin­tipe­rustei­ta käyt­täen ne ehdokkaat, jot­ka se ottaa mukaan tar­jouskil­pailu­un. Vain näille ehdokkaille lähetetään tar­jous­pyyn­tö tai kut­su­taan neu­vot­telu­un. Ne ehdokkaat, jot­ka eivät täytä han­k­in­tail­moituk­ses­sa tai tar­jous­pyyn­nössä asetet­tu­ja vähim­mäis­vaa­timuk­sia on sul­jet­ta­va tar­jouskil­pailus­ta. Tar­joa­jik­si hyväksyt­tävät ehdokkaat on siten valit­ta­va nou­dat­ta­mal­la han­k­in­tail­moituk­ses­sa esitet­tyjä ehdokkaiden sovel­tuvu­ut­ta koske­via vähim­mäis­vaa­timuk­sia sekä objek­ti­ivisia ja syr­jimät­tömiä perusteita.”

  69. “Kohdan 1 mukainen sopimus­sisältö ei toki ole tilaa­jalle ilmainen lounas, vaan fik­sut palvelun­tuot­ta­jat arvioi­vat ao. riskin tar­jouk­seen­sa sisältyväks”

    Näin on,mutta lop­putule­ma on yleen­sä kalli­impi hinta .

    Myöskään kaikkia lisätöitä ei osa­ta ennakol­ta sisäl­lyt­tää yksikköhin­toina , joten bud­je­toin­nis­sa pitäsi olla varaa ennal­ta-arvaa­mat­tomi­in lisätöihin

    Nämä voidaan tehdä sovi­t­ul­la tun­ti­hin­nal­la ja/tai eril­lis­ten tar­jousten perusteella.

    Myöskin ost­a­mi­nen ‚sopimuk­sen hallinnoin­ti ja valvon­ta mak­saa ja tätä ei oikein kun­tasek­to­ril­la ymmärretä.

    Ei myöskään ymmär­retä, että kaik­ki merkit­tävät kuluerät on kir­jat­ta­va tarjouspyyntöön,muuten mum­mo jää pimeään, sil­lä pimeitä lamp­pu­ja on paljon ja varaosien hankkiminen,vaihto ja hävi­tys mak­saa esim­tuttvani oli raken­nusalal­la tar­jous­lask­i­jana ja hän las­ki naulamenekinkin tarkasti

    Tekni­sis­sä jutuis­sa valvon­taku­lut ovat vielä kohtu­ullisia ‚mut­ta sosi­aali-ja ter­veyspalve­lu­tuotan­nos­sa ne ovat var­maan moninkertaiset.

    Kun­nis­sa ei osat huomioi­da näitäkään vaan olete­taan, että palvelun­tuot­ta­ja toimii ilman valvon­taa sopimuk­sen mukaan

  70. Kaik­ki naiset eivät automaat­tis­es­ti kuu­lu gynekologille, tai kaik­ki huononäköiset eivät automaat­tis­es­ti kuu­lu silmälääkärille.

  71. Min­er­va Krohn:
    Julkisel­la puolel­la ter­veyskeskus vas­taa poti­laan tutkimuk­ses­ta ja hoi­dos­ta. Erikois­sairaan­hoitoa kon­sul­toidaan sil­loin kun ter­veyskeskuk­sen oma osaami­nen ei riitä (tai työn­jaol­lis­es­ti on sovit­tu että asia kuu­luu erikois­sairaan­hoitoon). Täl­löin lie selvää että kon­sul­taa­tion tekee lääkäri eikä sairaanhoitaja. 

    Tässä julki­nen sek­tori olet­taa, että poti­laan aika on ilmaista.

  72. Catili­na:
    Kaik­ki naiset eivät automaat­tis­es­ti kuu­lu gynekologille, tai kaik­ki huononäköiset eivät automaat­tis­es­ti kuu­lu silmälääkärille.

    En lääketi­eteestä juuri mitään ymmär­rä, mut­ta olen vähän yllät­tynyt jos on yhteiskun­nalle taloudel­lisem­paa kier­rät­tää jokainen erikois­lääkärin apua kaipaa­va ensin yleis­lääkärin kaut­ta sen sijaan, että se puhe­linkeskus tai web-kyse­ly­lo­make tekee päätök­sen, että jos on nainen ja valit­taa alapäätä -> gyne­gologille, jos on silmien kanssa ongelmia -> silmälääkärille, jotain muu­ta -> yleis­lääkärille. Eiköhän se silmälääkärikin osaa ohja­ta oikeam­paan osoit­teeseen jos näköon­gel­mat johtu­vat vaikka­pa nakkikioskin jonos­sa yllät­täen umpeen muu­rautuneista silmäluomista.

  73. Liian van­ha:
    Jouni Martikainen: 

    “a. raja­ta pois aiem­min ongel­mallisek­si koke­maansa toimittajaa
    b. huomioi­da aiem­paa huonoa koke­mus­taan kyseis­es­tä palvelun­tuot­ta­jas­ta huonom­mil­la ao. tar­joa­jan tar­jouk­sen vertailupisteillä”

    Liian van­ha:

    Ote han­k­in­tao­hjeis­tuk­ses­ta, siinä sal­li­taan pois­sulkem­i­nen kilpailusta.
    Sen edel­ly­tyk­senä on , että valvon­ta on toiminut,puutteet on kir­jat­tu, palvelun­tuot­ta­jalle on annet­tu mah­dol­lisu­us kor­ja­ta virheen­sä, virheet ovat vakavia etc

    Kun­nat vain eivät ole panos­ta­neet valvon­taan eikä tarvit­tavia doku­ment­te­ja ole tehty

    “San­ot­tua peri­aatet­ta voidaan soveltaa lähtöko­htais­es­ti myös ennen tar­jousver­tailua tapah­tu­vas­sa tar­joa­jien kelpoisu­u­den arvioin­nis­sa, varsinkin jos puut­teet toim­i­tuk­sen laadus­sa ovat olleet vakavia. Täl­löin tar­joa­ja voidaan sulkea pois tar­jouskil­pailus­ta ammat­ti­toimin­nas­sa tapah­tuneen vakavaan virheen vuok­si tai tode­ta, että tar­joa­jal­la ei ole teknisiä, taloudel­lisia tai mui­ta edel­ly­tyk­siä han­k­in­nan toteuttamiseen.” 

    Toki olen tietoinen siitä, että VAKAVASTI toim­i­tuskyky­on­gel­mais­ten palvelun­tuot­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen voidaan estää. Itse käytin ter­me­jä “ongel­mallisek­si koke­maansa” ja “huonoa koke­mus­taan” eli tarkoituk­seni oli korostaa sitä, että pelkkä tilaa­jan näke­mys aiem­min käyt­tämän­sä palvelun­tuot­ta­jan heikos­ta toim­i­tus­laadus­ta, yhteistyökyvys­tä jne. ei sinäl­lään ole sel­l­ainen peruste, jol­la tilaa­ja voisi ao. palvelun­tuot­ta­jan osal­lis­tu­mista seu­raavaan han­k­in­takier­rokseen rajoittaa.

    Yksi­tyisel­lä puolel­la asia ei ole vas­taaval­la taval­la määrämuotoista.

    Liian van­ha:
    Toinen keino on käyt­tää menettelyjä,joilla voidaan­sulkea ei-toiv­ot­tu­ja tar­joa­jia pois kilpailusta


    Rajoite­tus­sa menet­telyssä, neu­vot­telumenet­telyssä sekä kil­pailullises­sa neu­vot­telumenet­telyssä han­k­in­tayk­sikkö val­it­see rahoituk­sel­liseen ja taloudel­liseen tilanteeseen, tekniseen suori­tuskykyyn ja ammatil­liseen pätevyy­teen liit­tyviä arvioin­tipe­rustei­ta käyt­täen ne ehdokkaat, jot­ka se ottaa mukaan tar­jouskil­pailu­un. Vain näille ehdokkaille lähetetään tar­jous­pyyn­tö tai kut­su­taan neu­vot­telu­un. Ne ehdokkaat, jot­ka eivät täytä han­k­in­tail­moituk­ses­sa tai tar­jous­pyyn­nössä asetet­tu­ja vähim­mäis­vaa­timuk­sia on sul­jet­ta­va tar­jouskil­pailus­ta. Tar­joa­jik­si hyväksyt­tävät ehdokkaat on siten valit­ta­va nou­dat­ta­mal­la han­k­in­tail­moituk­ses­sa esitet­tyjä ehdokkaiden sovel­tuvu­ut­ta koske­via vähim­mäis­vaa­timuk­sia sekä objek­ti­ivisia ja syr­jimät­tömiä perusteita.”

    Aivan kuten siteer­aat: “rahoituk­sel­liseen ja taloudel­liseen tilanteeseen, tekniseen suori­tuskykyyn ja ammatil­liseen pätevyy­teen liit­tyviä arvioin­tipe­rustei­ta käyttäen”

    ja

    “Ne ehdokkaat, jot­ka eivät täytä han­k­in­tail­moituk­ses­sa tai tar­jous­pyyn­nössä asetet­tu­ja vähim­mäis­vaa­timuk­sia on sul­jet­ta­va tar­jouskil­pailus­ta. Tar­joa­jik­si hyväksyt­tävät ehdokkaat on siten valit­ta­va nou­dat­ta­mal­la han­k­in­tail­moituk­ses­sa esitet­tyjä ehdokkaiden sovel­tuvu­ut­ta koske­via vähim­mäis­vaa­timuk­sia sekä objek­ti­ivisia ja syr­jimät­tömiä perusteita”

    Jos arvioin­tipe­rus­teena on MYÖS aiem­man palvelun­tuot­ta­jan aiem­pi suori­tu­mi­nen juuri tälle ao. tilaa­jalle tuote­tus­sa palvelun­tuotan­nos­sa (luku­un otta­mat­ta mah­dol­lis­ten VAKAVIEN puut­tei­den huomioimista), rohke­nen olla jotakuinkin 100-var­ma, että ao. kri­teerin käyt­tö ei kel­paisi markkinaoikeudelle.

  74. Ode:

    Ter­veyskeskuk­ses­sa sairaan­hoita­ja ei osaa lähet­tää erikois­lääkärille (naista gnekologille ja huononäköistä silmälääkärille nyt esimerkik­si), mut­ta yksi­tyisen ter­veysase­man påuehlinkeskus osaa?

    Yllä ole­va osoit­taa, että et itse ole käyt­tänyt ter­veyskeskuk­sen palveluita.

    Ei siel­lä nimit­täin ter­veyskeskus­lääkärikään kir­joi­ta lähetet­tä silmälääkärille, kehot­taa vaan men­emään yksi­tyiselle. Sään­nöl­listä silmälääkärin tarkas­tus­ta suositel­laan ikään­tyneille ja siihen he täl­lä het­kel­lä saa­vat pienen Kelako­r­vauk­sen, jon­ka sinä nyt halu­at heiltä poistaa.

    Et ole sanal­lakaan kom­men­toin­ut tätä sukupolvien epä­tasa-arvonäköko­htaa, jos ehdo­tuk­sesi Kelako­r­vauk­sen pois­tos­ta toteu­tuu. Työikäiset saa­vat ilmaisen ja laadukkaan yksi­tyisen (mut­ta suurelta osin julkises­ti rahoite­tun) työter­veyshoidon, mut­ta eläkeläisiltä halu­at ottaa kaiken tuen pois.

  75. Osmo Soin­in­vaara: “Juuri tuon pienen­pienen eron takia ei voidea olet­taa, että veron­mak­sa­jat mak­sa­vat kaik­ista käyn­neistä, joi­hin poti­las ihan omak­si ilok­seen hakeutuu.”

    Tästä tuli mieleen pari viikkoa sit­ten Archives of Inter­nal Med­i­cine ‑lehdessä julka­istu tutkimus, jos­sa saati­in mie­lenki­in­toisia tulok­sia asi­akastyy­tyväisyy­den, palvelu­jen käytön ja kuolleisu­u­den yhtey­destä. Tutkimus perus­tui kyse­lyyn ja siihen yhdis­tet­tyyn kuolleisu­us ja palvelu­iden käyt­tö ‑dataan. Otos on ilmeis­es­ti edus­ta­va täysi-ikäi­sistä amerikkalaisista. 

    Tutkimuk­sen tulok­se­na oli, että ter­vey­den­hoitopalvelui­hin kaik­ista tyy­tyväisin neljännes käyt­ti kaik­ista vähiten tyy­tyväiseen neljän­nek­seen ver­rat­tuna enem­män ter­vey­den­hoitopalvelui­ta (luku­unot­ta­mat­ta ensi­a­pua), hei­dän ter­vey­den­hoiton­sa mak­soi enem­män ja he myös kuo­li­vat useammin.

    Toisin sanoen asi­akastyy­tyväisyys ei tai­da olla kovin kum­moinen palvelu­iden laadun tai kus­tan­nuste­hokku­den mittari… 

    Lähde: The Fen­ton JJ. & al 2012 Cost of Sat­is­fac­tion A Nation­al Study of Patient Sat­is­fac­tion, Health Care Uti­liza­tion, Expen­di­tures, and Mortality

  76. tcrown: Eiköhän se silmälääkärikin osaa ohja­ta oikeam­paan osoit­teeseen jos näköon­gel­mat johtu­vat vaikka­pa nakkikioskin jonos­sa yllät­täen umpeen muu­rautuneista silmäluomista.

    Häm­mästy­isit jos joskus näkisit… 🙂

    Kier­roksi­in voi joskus tuhrautua aika lail­la aikaakin. Puolen­sa ja puolensa.

  77. “Toki olen tietoinen siitä, että VAKAVASTI toim­i­tuskyky­on­gel­mais­ten palvelun­tuot­ta­jien osal­lis­tu­mi­nen voidaan estää. Itse käytin ter­me­jä “ongel­mallisek­si koke­maansa” ja “huonoa koke­mus­taan” eli tarkoituk­seni oli korostaa sitä, että pelkkä tilaa­jan näke­mys aiem­min käyt­tämän­sä palvelun­tuot­ta­jan heikos­ta toim­i­tus­laadus­ta, yhteistyökyvys­tä jne. ei sinäl­lään ole sel­l­ainen peruste, jol­la tilaa­ja voisi ao. palvelun­tuot­ta­jan osal­lis­tu­mista seu­raavaan han­k­in­takier­rokseen rajoittaa.”

    Enpä ole tavan­nut täy­del­listä palvelun­tuot­ta­jaa, joten täy­del­lisyy­den vaa­timi­nen rajaa kaik­ki pois tuottajista.Minor jutut sal­li­taan jos, tuot­ta­ja pyrkii kor­jaa­maan ne

    Minor ja major-virhe määritel­lään jol­lain tasol­la jo tarjouspyyntövaiheessa,joskus hyvinkin tarkasti, joten valvon­nan aikana voidaan kat­soa ovatko ne minkä vakavu­uskat­e­go­ri­an mukaisia. Oikeus ottaa kan­taa vakavu­u­teen vain jos sitä ei ole määritel­ty ennakkoon eli oikeus tekee tulkin­nan sopimuk­sen ja tar­jous­pyyn­nön mukaan, ei oikeu­den omien mielip­itei­den mukaan ellei kysessä ole kohtu­ut­toman ehdon lieventäminen.

    Ammat­ti­maiseen han­k­in­taan kuu­luu etteivät osta­jan asen­teet ja ennakkoasen­teet vaiku­ta han­k­in­taan ja tätä­mainit­se­masi lain­säädän­tö pyrkii estämään

  78. tcrown: En lääketi­eteestä juuri mitään ymmär­rä, mut­ta olen vähän yllät­tynyt jos on yhteiskun­nalle taloudel­lisem­paa kier­rät­tää jokainen erikois­lääkärin apua kaipaa­va ensin yleis­lääkärin kaut­ta sen sijaan, että se puhe­linkeskus tai web-kyse­ly­lo­make tekee päätök­sen, että jos on nainen ja valit­taa alapäätä -> gyne­gologille, jos on silmien kanssa ongelmia -> silmälääkärille, jotain muu­ta -> yleislääkärille. 

    Keskimääräi­nen yleis­lääkäri tekee lähet­teen noin 2–3 pros­en­tista poti­lais­taan. Jotain hän siis hoitaa itsekin eikä ole mikään läheteautomaatti.

    Yhteiskun­nalle on taloudel­lista pitää yleis­lääkäre­itä pusku­ri­na, joka tor­juu liial­lista ter­veyspalvelu­iden käyt­töä. Ei ole järkeä hoi­dat­taa yksinker­taisia asioi­ta spe­sial­is­teil­la. Sitä pait­si erikois­lääkäri viet­tää päivän­sä han­kalampi­en tapausten kanssa, hoitoru­ti­i­ni yksinker­taisem­mis­sa asiois­sa voi olla hakuses­sa. Jos hoi­dat valikoitunut­ta (yleis­lääkärin lähet­tämää) poti­las­ma­te­ri­aalia, et osaa niin hyvin arvioi­da löy­dösten merk­i­tys­tä valikoi­tu­mat­tomas­sa materiaalissa.

    Myös gynekol­o­gis­ten vaivo­jen ensil­in­jan hoito kuu­luu yleis­lääkäreille, ja on itseasi­as­sa usein helpom­paa kuin useim­mat muut erikoisalat. Eri asia on sit­ten se, että naiset halu­a­vat käy­dä gynekologilla.

  79. Jos joku halu­aa Suomes­sa vähen­tää ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sia, voi hän alkaa kehit­tää samantien ikiliikkujaa.

    Tässä on OECD:n tilas­to­ja vuodelta 2009 ter­vey­den­huol­lon kokon­ais­menoista pros­ent­teina bruttokansantuotteesta.
    Suo­mi 9.2 %
    Ruot­si 10 %
    Nor­ja 9.6 %
    Sak­sa 11.6 %
    Englan­ti 9.8 %
    USA 17.4 %

    Poti­laat mak­sa­vat suo­raan taskus­taan ter­vy­den­huol­lon kokon­ais­menoista eri mais­sa vuon­na 2009
    Suo­mi 19 %
    Ruot­si 17 %
    Nor­ja 15 %
    Sak­sa 13 %
    Englan­ti 11 %
    USA 12 %

    Lääkärei­den määrä tuhat­ta asukas­ta kohden vuon­na 2008
    Suo­mi 2.7
    Ruot­si 3.7
    Nor­ja 4
    Sak­sa 3.6
    Englan­ti 2.6
    USA 2.4

    Odotet­tavvis­sa ole­va elinikä vuon­na 2009 syn­tyneil­lä naisilla
    Suo­mi 83.5 vuotta
    Ruot­si 83,4
    Nor­ja 83.2
    Sak­sa 82.8
    Englan­ti 82.5
    USA 80.6

    Odotet­tavais­sa ole­va elinikä vuon­na 2009 syn­tyneil­lä miehillä
    Suo­mi 76.6 vuotta
    Ruot­si 79.4
    Nor­ja 78.7
    Sak­sa 77.8
    Englan­ti 78.3
    USA 75.7

    Jäl­jel­lä ole­vat elin­vuodet 65 vuot­ta täyt­täneil­lä naisil­la vuon­na 2009
    Suo­mi 21.5 vuotta
    Ruot­si 21 vuotta
    Nor­ja 21.1
    Sak­sa 20.8
    Englan­ti 20.8
    USA 20

    Jäl­jel­lä ole­vat elin­vuodet 65 vuot­ta täyt­täneil­lä miehillä vuon­na 2009
    Suo­mi 17.3 vuotta
    Ruot­si 18.2
    Nor­ja 18
    Sak­sa 17.6
    Englan­ti 18.1
    USA 17.3

    Lähde:
    http://www.oecd.org/document/16/0,3746,en_2649_33929_2085200_1_1_1_1,00.html

    Johtopäätös:
    Suo­mi kyke­nee väestö­ta­sol­la tuot­ta­maan kansalle terveyshyötyä
    hiukan pienem­mäl­lä rahamääräl­lä suh­teessa BKT:een ver­rat­tuna vas­taavi­in maihin.

    On epäre­al­is­tista kuvitel­la, että pysty­isimme säi­lyt­tämään tämän tason ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus­ta vähen­tämäl­lä, kos­ka palkka­menot ovat suurin meno­erä sairaaloil­la eikä mikään ammat­tilit­to suos­tu jäsen­ten­sä palkko­jen laskuun.

    Suomel­la olisi jopa varaa lisätä ter­vy­den­huol­lon meno­ja 0.5–1 pros­ent­tia BKT:sta, jot­ta päästäisi­in ver­tailumaid­en tasolle.
    Tämä vas­taisi Suomen ter­vy­den­huol­lon meno­jen lisäämistä noin 10 pros­en­til­la. Sil­lä rahal­la saataisi­in eri­no­maisia tulok­sia, jos raha käytet­täisi­in tehokkaasti.

    Joka tapauk­ses­sa voitaisi­in lopet­taa ruiku­tus Suomen ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nusten korkeas­ta tasos­ta. Toki voidaan keskustel­la varo­jen ohjauk­ses­ta ja palvelu­iden tasosta.

  80. “Ter­veyskeskuk­ses­sa sairaan­hoita­ja ei osaa lähet­tää erikois­lääkärille (naista gnekologille ja huononäköistä silmälääkärille nyt esimerkik­si), mut­ta yksi­tyisen ter­veysase­man påuehlinkeskus osaa?”

    Yksi­ty­is­puolel­la ei ole “puhe­linkeskus­ta”.
    Sairaalois­sa ja ter­veyskeskuk­sis­sa on.
    Ykistyisel­lä puhe­limeen vas­taa yleen­sä koulutettu
    ja ohjeis­tet­tu sairaan­hoita­ja. Jos epä­selvyyt­tä on,hän ottaa yhteyt­tä lääkäri­in ja varmis­taa, onko ensi­val­in­ta kuule­man perus­teel­la oikea.
    Kyl­lä siel­lä tämä ohjaus on pyrit­ty optimoimaan.

  81. akjm:

    Nuori lääkäri ei siis myöskään mis­sään tapauk­ses­sa kuu­lu pie­neen per­ifer­ian ter­veyskeskuk­seen. Pop­ulis­tis­es­ti jatku­vasti ehdotel­laan täl­laista pakko­työtä vasti­neek­si kalli­ista koulu­tuk­ses­ta. Kallista se on, ja vaatii val­ta­van sat­sauk­sen opiske­li­jal­ta itseltään. Sik­si ei pidä koulut­taa paljon ja huonos­ti, jota nyt Gustafs­son ajaa.

    Nythän Gustafs­sonin tavoite on mas­sak­oulut­taa lääkäre­itä. Siinä taitaa käy­dä niin, että lääkärien palkat tule­vat ay-vetoisek­si. Kun alalle koulute­taan liikaa väkeä, työ­tais­telun ja ay-liik­keen merk­i­tys koros­tuu. Lääkärit saa­vat lähempänä taulukkopalkko­ja, mut­ta ay-liik­keet hilaa­vat palkko­ja ylöspäin. Verot tuskin kat­ta­vat näin suuria sum­mia- mak­sut nousevat.

  82. pekka: Työikäiset saa­vat ilmaisen ja laadukkaan yksi­tyisen (mut­ta suurelta osin julkises­ti rahoite­tun) työterveyshoidon, 

    Tähän pieni kom­ment­ti: läh­eskään kaik­ki työikäiset eivät ole töis­sä, ja läh­eskään kaik­ki töis­sä ole­vatkaan eivät saa yksi­tyisen ter­vey­den­hoidon palvelu­ja. Min­imis­sään pakolli­nen työter­veyshuolto käsit­tää vain työstä ja työolo­suhteista johtu­vien ter­veysvaaro­jen ja ‑hait­to­jen ehkäisemisek­si ja tor­ju­misek­si sekä työn­tek­i­jöi­den tur­val­lisu­u­den, työkyvyn ja ter­vey­den suo­jelemisek­si ja edis­tämisek­si tarvit­ta­vat toimen­piteet. Tämä ei vält­tämät­tä tarkoi­ta mitään todel­lisia ter­veyshoidon palvelu­ja, vaan sen, että on tehty jokin pakolli­nen toim­inta­su­un­nitel­ma paperilla.

    Näiltä osin tämä ei siis minus­ta ole ensisi­jais­es­ti sukupolvikysymys. Sen sijaan on kysymys siitä, pitääkö asioi­ta kasa­ta julkiselle ter­vey­den­hoidolle vain ide­ol­o­gisen tarpeen nimis­sä (yksi­tyi­nen hoito pahas­ta, tasa-arvoa on kun kaik­ki ovat samas­sa alati pitenevässä jonos­sa, niin pait­si tietysti kansane­dus­ta­jat jne, kos­ka kaik­ki ovat tasa-arvoisia mut­ta jotkut ovat tasa-arvoisem­pia kuin toiset.)

  83. Pekka Taipale:

    Työikäiset saa­vat ilmaisen ja laadukkaan yksi­tyisen (mut­ta suurelta osin julkises­ti rahoite­tun) työterveyshoidon, 

    Tähän pieni kom­ment­ti: läh­eskään kaik­ki työikäiset eivät ole töis­sä, ja läh­eskään kaik­ki töis­sä ole­vatkaan eivät saa yksi­tyisen ter­vey­den­hoidon palveluja. 

    Olet oike­as­sa (kir­joitin liikaa oman työu­rani yksi­tyisen työter­veyshuol­lon koke­musten pohjalta).

    Ter­veyskeskuk­si­in joutuu tur­vau­tu­maan 37% työter­veyshuol­lon asi­akkaista, 32% pääsee yksi­tyiselle lääkäri­ase­malle, 7% use­am­man yri­tyk­sen yhteiselle ja 25% yri­tyk­sen oma­lle työter­veysase­malle (tyyli­in eduskun­ta). Viimeinen vai­h­toe­hto on ylivoimais­es­ti kallein.

    Ris­tiri­ita ei siis ole sukupolvien väli­nen vaan ter­veyskeskuk­si­in joutu­vien ja yksi­tyiselle (tai yri­tyk­sen oma­lle) lääkäri­ase­malle pää­se­vien välil­lä. Ja tältä ter­veyskeskus­ryh­mältä Ode (ja perus­palve­lu­min­is­teri) nyt halu­a­vat viedä pois mah­dol­lisu­u­den saa­da edes vähän yhteiskun­nan tukea laadukkaamman/nopeamman hoidon saamiseen pois­ta­mal­la kelakorvaukset.

    Ei ter­veyskeskuk­sis­sa mitään vikaa ole jos sinne pääsee sääl­lisessä ajas­sa ja sieltä voisi saa­da tarvit­taes­sa lähet­teen erikois­lääkärille. Nyt lääkäri­jonot ovat 2–3 viikkoa ja esimerkik­si silmälääkärin lähetet­tä on mah­do­ton saada. 

    Tietysti on myös niin kiireet­tömiä tarpei­ta, että 2–3 viikon odotus ei hait­taa, mut­ta joskus vaan pitäisi päästä vähän nopeam­min lääkärin vas­taan­otolle. Täl­laisi­in tarpeisi­in yksi­ty­is­lääkärin hoi­dos­ta mak­set­ta­va kelako­r­vaus on suuri apu.

    lähde tietoi­hin eri työter­veyshuol­lon muo­to­jen osuuksista:
    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00055

  84. jus­si:

    Oma koke­muk­seni vuosien takaa. Sairas­tu­in kai­hi­in noin melikymmp­isenä. Työni oli asi­akasvierailut, joi­ta ei käytän­nösä voin­ut tehdä muuten kuin autol­la. Lääkäri sanoi, että odotus on 6–12 kuukaut­ta, kun ‘mum­mo­ja on jonos­sa niin paljon’. Oli siis kak­si vai­h­toe­htoa, yksi­tyi­nen puoli tai työt­tömyys. Laitoin pari kuukausi­palkkaani likoon, sain kelal­ta takaisin ehkä satasen. En kadu val­in­taani, mut­ta ihmette­len että sys­tee­mi ei pako­ta ketään ajattelemaan.

    Mik­siköhän tämä jono on silmä­taudeis­sa pitkä?
    Tietenkin sik­si että kaikil­la on vas­taan­otot myös yksi­ty­is­puolel­la, jon­ka kysyn­tä pitää varmistaa!

    Tätä kut­su­taan markkinataloudeksi!

Vastaa käyttäjälle pekka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.