Lähidemokratia ennen kuntajakoa

Minus­ta on väärä järjestys yrit­tää ensin päät­tää kun­ta­jao­tuk­ses­ta ja sit­ten alkaa pohtia lähidemokra­ti­aa. Ennen kan­nan­ot­toa kun­tien yhdis­tämiseen ihmisil­lä on oikeus tietää, mitä sil­lä tarkoite­taan ja miten päätök­sen­teko uuden suurkun­nan sisäl­lä toimii. Muus­sa järjestyk­sessä ei voi onnis­tua, kos­ka kansalaisil­la on kaik­ki syyt vastustaa.

Suurkun­nat ovat liian suuria ole­maan alueel­lis­es­ti alin toimin­nan taso. Kun­nan sisälle on jätet­tävä itse­hallinnol­lisia aluei­ta, kut­su­taan niitä vaik­ka pitäjik­si. Kun­ta­lain uud­is­tuk­sen yhtey­dessä on tehtävä mah­dol­lisek­si vali­ta pitäjään val­tu­us­to suo­ril­la vaaleil­la ja mah­dol­lisu­us dele­goi­da osa kun­nan tehtävistä pitäjille.

Pitäjien säi­lyt­tämi­nen on tärkeätä kahdes­ta syys­tä. Paikallisel­la iden­ti­teetil­lä on ihmisille tavat­toman suuri merk­i­tys. Tälle tun­teelle on annet­ta­va sijaa. Toisek­si jotkut tehtävät tule­vat parem­min hoide­tuk­si pienem­mis­sä yksiköis­sä samal­la kun paikalli­nen asiantun­te­mus saadaan parem­min käyt­töön. Tehtävien dele­goimi­nen pitäjä­ta­solle ei ole myön­ny­tys paikallisille asukkaille, vaan kun­nan toim­intaa tehosta­va ja järkevöit­tävä teko.

Jos pitäjän nimi on vaik­ka Van­taa, sille var­maankin kan­nat­taa dele­goi­da enem­män tehtäviä kuin jos sen nimi on Rääkkylä. Sik­si kun­ta­lain tulee mah­dol­lis­taa dele­goimi­nen, mut­ta ei päät­tää, mitä dele­goidaan. Päätet­täköön siitä kun­ta­jako­selvi­tyk­sen yhtey­dessä käytävis­sä neuvotteluissa.

Nyky­lain mukaan yhdis­tymis­sopimus on voimas­sa vain kolme vuot­ta. Se on tässä tapauk­ses­sa aivan liian vähän. Lakia pitää siis tältä osin muut­taa. Dele­goimisen astet­ta ja jopa alue­jakoa on voita­va muut­taa, jos asi­as­ta on riit­tävä yksimielisyys, mut­ta sen pitää olla riit­tävän han­kalaa niin, ettei pieni enem­mistö pysty jyräämään. Määräen­em­mistö tai kaikkien pitäjien hyväksyntä?

Toki pitäjän nimi voisi olla myös kaupun­ki, jos kun­ta on aina kun­ta. Minus­ta olisi loogisem­paa, että olisi Raase­porin kun­ta ja Tam­misaaren kaupun­ki eikä kuten nyt, Raase­porin kaupun­ki ja Tam­misaaren kylä. Jos maa­han muo­doste­taan 70 suurkun­taa, ne oli­si­vat melkein kaik­ki kaupunkeja.

Peruskun­nan tehtävi­in tulisi kuu­lua veronkan­to, yleiskaavoitus, ter­vey­den­huolto, van­hus­ten­hoito, sosi­aal­i­toimen per­hep­alve­lut, joukkoli­ikenne ja muu sel­l­ainen, jos­sa suu­ru­u­den ekono­mi­al­la on merk­i­tys­tä. Pitäjille voisi dele­goi­da perusk­oulun (riip­puu toki pitäjän koos­ta), urheiluken­tät, katu­jen aurauk­sen ja muu­ta sel­l­aista. Jokin rooli niil­lä on olta­va myös maankäytön suun­nit­telus­sa. Luhangalle sen voi antaa ihan kokon­aan, mut­ta kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la on tas­apain­oil­ta­va paikallisen vaikut­tamisen ja järkevän kokon­ais­su­un­nit­telun välil­lä. Riit­tävän ohjaa­va yleiskaa­va, joka pitäjän on pan­ta­va voimaan?

Mik­si suurkun­ta ja pitäjät? Mik­si ei säi­lytetä nyky­isiä kun­tia ja luo­da niiden päälle seu­tuhallinto? Vero­tu­soikeus on perus­tus­lain mukaan peruskun­nil­la. Sen anta­mi­nen seu­tukun­nille vaatisi käsit­te­lyä kak­sil­la val­tiopäivil­lä. Lisäk­si palvelu­jen jär­jestämisen kannal­ta on hyvä, että henkilökun­ta on ainakin pienem­mil­lä paikkakun­nil­la kun­nan eikä pitäjän palkkalistoilla.

79 vastausta artikkeliin “Lähidemokratia ennen kuntajakoa”

  1. Tämä on viisas­ta puhet­ta ja monel­la tasol­la kansan­val­taa kun­nioit­tavaa: ote­taan huomioon sekä oletet­tu kansalais­ten tah­to että kansan­val­lan teo­reet­ti­nen viitekehys.

    Ongel­mak­si nousee sit­ten käytän­nön poli­ti­ik­ka. Kuka käyt­tää val­taa ehdote­tuis­sa pitäjis­sä? Käytän­nössä suurim­mas­sa osas­sa val­ta­puolueina ovat keskus­ta ja perus­suo­ma­laiset. Lisäk­si, mikäli Helsin­ki jaet­taisi­in pitäji­in, nousisi vihreät suurim­mak­si puolueek­si useis­sa demografis­es­ti heitä suo­sivis­sa pitäjissä.

    Toisaal­ta kaupunkikeskusten liepeil­lä keskus­ta ja kokoomus voivat liit­toutua demari­val­taista keskuskun­taa vas­taan. Esimerkik­si demari­val­taisen Porin demari­val­taises­sa naa­purikun­nas­sa Ulvi­las­sa kokoomus ja keskus­ta yrit­tivät, men­estyk­set­tä, liit­tää kun­nan por­var­il­lisem­pi­in Nakki­laan, Har­javal­taan ja Kokemäkeen.

    Suurkun­nat ovat rak­en­tei­ta, joil­la kokoomuk­sen äänio­su­us mak­si­moidaan. Kokoomuk­sen kan­nat­ta­jat ovat jakau­tuneet ympäri Suomea melko tasais­es­ti, joten mitä suurem­pia pien­im­mät kansan­val­taiset yksiköt ovat, sitä use­am­mas­sa yksikössä kokoomuk­sen äänio­su­us vas­taa vähin­tään sen keskimääräistä äänio­su­ut­ta. (Poikkeuk­se­na pääkaupunkiseutu.) 

    Suurkun­nan alayk­siköi­den ole­mas­sao­lo voidaan hyväksyä vain, jos ollaan valmi­ita hyväksymään se, että näin syn­tyvis­sä paikallisyk­siköis­sä vaal­i­t­u­los voi poike­ta radikaal­isti maakun­nan keskiar­vos­ta. Tämä on vaikea asia, mut­ta se olisi kansakun­nan etu.

  2. Hyvä kir­joi­tus. Olen kovin iloinen siitä, että OS on alka­nut pain­ot­taa enem­män kun­tali­itosten demokratiakysymyksiä.

    Helsin­ki on eri­ty­istapaus. Tääl­lä paikallisiden­ti­teet­ti toimii niin, että kaikil­la pääkaupunkiseudul­la asuvil­la on halu voi­da vaikut­taa Helsingin­niemen asioi­hin. Vaik­ka peruste­taankin pieniä pitäjiä, pitää varoa ettei Helsingin­niem­men sym­bol­is­es­ti tärkeät päätök­set valu pitäjän päätet­täviksi. Sen sijaan koulun­jen ja päiväko­tien jär­jestelyssä olen toki sitä mieltä, että pitäjien ja paikalli­nen osaamisen tulee korostua.

  3. Toki pitäjän nimi voisi olla myös kaupun­ki, jos kun­ta on aina kun­ta. Minus­ta olisi loogisem­paa, että olisi Raase­porin kun­ta ja Tam­misaaren kaupun­ki eikä kuten nyt, Raase­porin kaupun­ki ja Tam­misaaren kylä. Jos maa­han muo­doste­taan 70 suurkun­taa, ne oli­si­vat melkein kaik­ki kaupunkeja.

    Kan­nate­taan. Nyt ale­taan päästä järkevälle tasolle tehtävä- ja aluejakokeskustelussa.

  4. Mitä sit­ten tulee esim. ter­veyspalvelu­iden saatavu­u­teen, ei pitäisi olla ongel­ma pitää esim. lääkärin päivystys­tä pitäjien keskuk­sis­sa. Siihen riit­tää vaik­ka pieni liiketi­la. Kun­han se palvelu on siel­lä. Tähän asi­aan pitäjil­lä pitäisi olla päätös­val­taa. Iso kun­ta (tai vaik­ka sairaan­hoitoyk­sikkö mikä lie) jär­jestää palvelun ja pitäjät yhdessä keskuskun­nan kanssa päät­tävät, mis­sä kaikkial­la päivystys tulee jär­jestää. Ja sit­ten järjestetään.

  5. Kun­nanosaval­tu­us­tois­sa ja vas­taavis­sa on se vika, että ne eivät ole vielä koskaan toim­i­neet. Val­ta on keskit­tyvää sort­tia, ja sik­si kun­nanosien itse­hallinto ei pääsään­täis­es­ti toi­mi. Salos­sa­han ollaan muuten jo lakkaut­ta­mas­sa kun­tali­itok­ses­sa perustet­tu­ja aluetoimikuntia.

    Toimi­vampi ratkaisu on antaa alim­man tason yksiköille päätös­val­ta, joka sisältää mah­dolisu­u­den dele­goi­da joitain vas­tui­ta ylöspäin. Niin­hän pienet kun­nat toimi­vat jo nyt esimerkik­si ter­vey­den­huol­los­sa. Halutes­saan kun­nat voisi­vat dele­goi­da val­taa ylöspäin, äärim­mil­lään jopa niin paljon, että kun­nil­la olisi yhteinen val­tu­us­to. Tässä läh­estymis­tavas­sa olisi tuon kun­nan kannal­ta se etu, että yhteistyöor­gan­isaa­tioiden tulee myös tuot­taa jotain hyö­tyä tuolle kun­nalle, sil­lä kun­ta voi halutes­saa ohja­ta ja muut­taa järjestelyitä.

    Suomen demokraat­tisen jär­jestelmän voi sanoa ole­van kak­si­jakoinen. Top-down päätök­set eduskun­nan kaut­ta ja bot­tom-up päätök­set kun­tien kautta.

    1. Juhon mallis­sa vain vero­tus jäisi sille minikun­nalle, mikä joh­ta kaupunkiseuduil­la kovin suuri­in eroi­hin. Juuri sitä ongel­maa lähdet­ti­in ratkomaan.
      Mitä teet, jos pieni kun­ta halu­aa dele­goi­da ter­vey­den­huolton­sa yläspäin, mut­ta naa­puris­sa ole­va iso kun­ta ei halua?

  6. Täl­laiset ajatuk­set olisi pitänyt tuo­da julk­isu­u­teen jo kun­tau­ud­is­tus­su­un­nitel­man neu­vot­telu­vai­heessa, ja olisi pitänyt nimeno­mais­es­ti korostaa sitä että nyt pilko­taan päätän­tä­val­taa paikalli­sista asioista paikalliselle tasolle, sen sijaan että puhut­ti­in vaan että kun­tien määrä tarvit­see kar­sia 70:een.

    Jo toteu­tuneet kun­tali­itok­set ovat aiheut­ta­neet run­saasti pahaa ver­ta kun uusi emäkun­ta lakkaut­taa edullisi­akin paikallisia palvelu­ja (tyyli­in kir­jas­to) jot­ka ennen liitok­sia on pystyt­ty paikail­lisel­la veropo­h­jal­la pitämään yllä vuosikym­meniä. Jos täl­laiset asi­at hajautet­taisi­in uudelleen entiselle tasolle ja uuden kun­ta­lain mukainen kun­ta allokoisi tietyn osu­u­den vero­tu­loista (vaikka­pa ihan per capi­ta ‑peri­aat­teel­la) näi­den pitäjien menoi­hin, niin kun­tau­ud­is­tus voisi saa­da run­saastikin kan­na­tus­ta. Sen sijaan nyt on julki­nen debat­ti jo käytän­nössä hävit­ty ja paikallis­demokra­t­ian korost­a­mi­nen tässä vai­heessa vaikut­taa tuhoon tuomi­t­ul­ta pelastusyritykseltä.

    Että onnea vaan. En tiedä, kuka alku­peräisen virheen teki jos kukaan, mut­ta medi­atak­ti­ik­ka on kun­tau­ud­is­tuk­sen aja­jil­ta men­nyt kyl­lä täysin penkin alle.

  7. Emme tarvitse ainakaan poli­it­tisi­in puolueisi­in perus­tu­vaa kun­nanos­apäätök­sen­tekoa. Puolueisi­in sitoutunei­den val­lan käh­mintä ei ole demokratiaa.

    Val­takun­nan tasol­la pitää säätää laki, että kansane­dus­ta­ja ei saa olla kuin korkein­taan yhdessä alueel­lises­sa päätök­sen­tekoe­limessä, esim kun­nan­vatu­us­tossa. Ei kuten nyt, että yhdet ja samat naa­mat hakeu­tu­vat niin val­tu­us­toi­hin, lau­takun­ti­in, kun­nal­lis­ten liike­laitosten hal­li­tuk­si­in, sairaan­hoitopi­irei­hin ja mui­hin ylikun­nal­lisi­in päätök­sen­tekoe­limi­in. Näin saataisi­in uut­ta ja osaavaa ver­ta päät­täjien joukkoon.

    Nyt olisi aika kehit­tää jotain mod­er­nia, vaikka­pa neu­voa antavia kun­nal­lisia net­tiäänestyk­siä tai jotain vas­taavaa jol­la valvot­taisi­in päät­täjiä jatku­vasti, ei vain neljän vuo­den välein vaaleissa. 

    Kaavoitus­ta ei saa miltään osin jät­tää kun­nanosan, oli­pa sen nimi pitäjä tai mikä tahansa, päätet­täväk­si. Helsin­gin esimerk­ki kaupunkisu­un­nit­telun ala-arvoisu­ud­es­ta riit­tänee todis­teek­si siitä, mitä seu­raa kun päät­täjil­lä ei ole kykyä pitkäjänteisyyteen.

  8. Sen jokainen tietää ettei väestörakenne tai tulota­so siitä muutu.

    Mitä enem­män eläkeläisiä, sitä pienem­mät tulot asukas­ta kohden näyt­täisi näi­den muu­ta­man kun­nan vertailu.

    Rääkkylän kaikkien asukkaiden tuloista menee neljännes pelkästään ter­vey­den­huoltoon, Espoos­sa reilu viisi prosenttia.

    Kun­takoon kas­vat­ta­mi­nen ei kor­jaa hallintoku­lu­ja alaspäin, ongel­mana on väestörakenne. Maaseudul­la asuu van­huk­sia ja hei­dän tulota­son­sa on pieni mut­ta hoidon tarve suuri. Paljon helpom­paa olisi siirtää ter­vey­den­hoito val­ti­olle kuin käy­dä purka­maan kun­tia. Suurkun­tien hallinto menee yhä kauem­mak­si kansalai­sista ja vähäisetkin demokra­t­ian rippeet katoa­vat. Kun­tali­itos suun­nitel­ma on vain muu­ta­man rikkaan keino pistää köy­hät tap­pele­maan keskenään sul­je­taanko Rääkkylän vai Kiteen ter­veyskeskus, rahat eivät riitä kah­teen. Mikäli byrokra­ti­aa ja joutavaa hallintoa halu­taan kar­sia, on paljon tehokkaam­paa ottaa mallia niistä kun­nista jois­sa hallintoku­lut ovat pienet asukas­ta kohti kuin luo­da uusi mam­mut­ti jota kukaan ei voi valvoa.


    mun us blokissa on laskel­mat. Kilikkaa tota kotisivua.

  9. Kyl­lä nämä “kun­nanosaval­tu­us­tot” voivat toimia toisin kuin Juho Laatu arvelee. Ruot­sis­sa nämä “kun­nanosaval­tu­us­tot” kulke­vat nimel­lä kun­nan­val­tu­us­to ja “peruskun­ta” on “land­st­ing”, mut­ta nim­i­tyk­sil­lä ei ole sinän­sä väliä kun­han tehdään jotain toimi­vaa. Ruot­sis­sa tosin veronkan­to-oikeus on käsit­tääk­seni sekä kun­nal­la että maakäräjil­lä, mut­ta tehtävät on selkeästi jaet­tu. Osmon malli voisi olla jopa parem­pi kuin Ruotsin malli, jos sekä vaa­ti­vampi sosi­aal­i­huolto että ter­vey­den­huolto tule­vat saman rahoit­ta­jan ja jär­jestäjän vas­tu­ulle (Ruot­sis­sa toinen on kun­nil­la ja toinen maakäräjil­lä mikä ei ole ongelmatonta.)

    Uusien peruskun­tien määräk­si 70 on kuitenkin liian pieni. Edelleen tarvit­taisi­in paljon sekavia “hallinto­him­meleitä” erikois­ter­vey­den­hoitoon, kun sairaan­hoitopi­ire­jä on paljon vähem­män. Tältäkin osin hal­li­tus on menos­sa “per*e edel­lä puuhun”, kun kun­taraken­net­ta on lähdet­ty selvit­tämään ensin ja irral­lise­na ter­vey­den­hoidon rak­en­teista. Mitä mieltä Osmo hal­li­tus­puolueena edus­ta­jana on tästä?

  10. Osmo Soin­in­vaara:
    Juhon mallis­sa vain vero­tus jäisi sille minikun­nalle, mikä joh­ta kaupunkiseuduil­la kovin suuri­in eroi­hin. Juuri sitä ongel­maa lähdet­ti­in ratkomaan.
    Mitä teet, jos pieni kun­ta halu­aa dele­goi­da ter­vey­den­huolton­sa yläspäin, mut­ta naa­puris­sa ole­va iso kun­ta ei halua? 

    Vero­tu­soikeus jäisi tosi­aan minikun­nalle. Olen kyl­lä ehdotel­lut sel­l­ais­takin mallia, jos­sa palve­lut toteuttava/tilaava kun­ta saisi val­taosan perus­palvelu­iden kuluista val­tion vero­tu­loista. Veroepäko­htia halu­an ratkoa muutt­ta­mal­la vero­tuskäytän­töjä niin, että ne kohtel­e­vat tas­a­puolis­es­ti kaiken kokoisia kuntia.

    En muista kuulleeni sel­l­ais­es­ta tapauk­ses­ta, että jotain pien­tä kun­taa ei olisi hyväksyt­ty isom­man ter­veyspalvelui­hin mukaan. Isom­mat ovat yleen­sä tyy­tyväisiä saadessaan omaan ter­veyskeskuk­seen­sa lisää kokoa. Jos kukaan ei huoli, ehkä val­tio voisi komen­taa. Myös jär­jeste­ly, jos­sa pikkukun­nan ter­veyskeskuk­ses­ta seu­raa­va por­ras ylöspäin on suurkau­un­gin keskus­sairaala on ok.

  11. Eikös tämä ala läh­estyä sitä aluekun­ta-lähikun­ta ‑mallia mitä vihreät muis­taak­seni kan­nat­ti Paras-han­kkeen alkuvaiheissa?

  12. Mik­si kun­nil­la ylipäätän­sä pitää olla vero­tu­soikeus? Mik­si vero­tus­ta ei voisi hoitaa val­tio ja mak­saa sit­ten val­tion kas­sas­ta kun­nille jonkun mit­tarin mukaan (esim. asukas­määrän)? En ole var­ma olisiko tämä mitenkään parem­pi tai huonom­pi kuin nykyi­nen sys­tee­mi, mut­ta ainakin asi­aa kan­nat­taisi selvittää.

  13. MV: Kyl­lä nämä “kun­nanosaval­tu­us­tot” voivat toimia toisin kuin Juho Laatu arvelee. Ruot­sis­sa nämä “kun­nanosaval­tu­us­tot” kulke­vat nimel­lä kun­nan­val­tu­us­to ja “peruskun­ta” on “land­st­ing” …

    Jos suurem­pi on dele­goiv­inaan val­taa alaspäin, epäilen että todel­li­nen val­ta lipeää hel­posti takaisin ylös. Jos alem­mal­la on kiin­teä omis­tu­soikeus joi­hinkin päätök­si­in, voi toimi­akin (vrt. Suomen kun­nat vs. eduskunta).

    Kak­si tasoa voisi riitt­tää, jos halu­taan vält­tää mon­imutkaisia rakenteita.

  14. Paikalli­nen iden­ti­teet­ti on tärkeä joillekin. Var­maan tärkein jakolin­ja menee — ainakin pääkaupunkiseudul­la, jos­ta on puhe — niin, että hyvä­maineisil­la alueil­la se on tärkeää ja huono­maineisil­la jopa hävettävää.

    Maaseudul­la syr­jäkylät ovat kuole­mas­sa (ja hyvä niin, jos eivät elä omil­laan) joten siel­läkin iden­ti­teet­ti on lähin­nä kirkonkyläläis­ten eli hyväo­sais­ten juttu.

    Itse asun Turus­sa, mitä en main­os­ta ymmär­ret­tävistä syistä. Joka tapauk­ses­sa, kaupun­ki on sen ver­ran suuri ja lähiöt hah­mot­to­mia, että ei tääl­lä mitään paikallista iden­ti­teet­tiä helpol­la syn­ny. Vai­mon suku on Raisios­ta, joten hiukan on aav­is­tus­ta nurkka­p­a­tri­o­tismista: veroäyri.

  15. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Taas pakkoa.

    En tarkoit­tanut. Tuos­sa jär­jestelmässä olisi pieniä kun­tia, jot­ka voisi­vat jär­jestää kun­tata­son asi­at vapaasti miten halu­a­vat, parhaim­mik­si kat­somil­laan yhteistyöku­vioil­la. Keskitet­ty ter­vey­den­hoito lie­nee ain­oa asia, mis­sä läh­es kaik­ki kun­nat tarvit­se­vat tukea isom­mil­ta yksiköiltä. Tuo pakko on voimas­sa sekä pien­ten kun­tien että suurkun­tien mallissa.

  16. Alem­man tason pitäjät tai aluekun­nat kaatu­vat rahaan. Val­taa ei ole ilman rahaa ja rahaa ei ole ilman verotusoikeutta. 

    Kun tois­taa itseään puheeseen tulee heti ryhtiä eli sanon taas, kun ter­veystoi­mi siir­tyy val­ti­olle, lopus­ta kun­nat kyl­lä huole­hti­vat. Se ei estä kun­tali­itok­sia, mut­ta meteli ja paine on pienem­pi liitosten kanssa.

    Kun­tien ja val­tion tehtävä­jako on mietit­tävä uusi­in pui­hin. Sel­l­aiseen asen­toon, että kun­tien väli­nen kil­pailu päät­tyy, mut­ta kun­nil­la on kuitenkin edelleen kohtu­ulli­nen määrä itsenäistä päätös­val­taa, esim perusk­oulu, päivähoito ja pääosa vanhuspalveluista.

  17. Voitaisko tule­via(?) suurkun­tia kut­sua vaik­ka kih­lakun­niksi ja sen sisäl­lä ole­via pienem­piä osa-aluei­ta kaupungeik­si tai pitäjik­si? Tuon tomikun­nan ehdot­tamis­sa suurkun­nis­sa taitaa jokaises­sa olla ainakin yksi itseään kaupungik­si kut­su­va liitoskun­ta, joten nykyisel­lä nim­i­tyskäytän­nöl­lä koko Suo­mi olisi kun­tau­ud­is­tuk­sen jäl­keen yhtä kaupunkia.
    Huo­mat­tavasti perus­teel­lisim­man valmis­telun koko uud­is­tus kyl­lä vaatisi, kuin mitä nyt suun­nitel­laan. Asial­la ei ole mikään kiire, sil­lä taloudel­lisia säästöjä asial­la ei saa­da, ainakaan mitä on uskomi­nen kun­nal­listi­eteen asiantun­ti­joi­ta. Kysymys olisi siis pelkästään demokra­t­ian parantamisesta.

  18. Jos perus­tus­la­ki sanoo että val­tion ala­puolel­la voi olla vain yksi vero­tu­soikeudel­la varustet­tu taso (kun­ta) niin min­un näke­myk­seni on että perus­tus­lakia pitää muut­taa. Mikäli poli­it­ti­nen kent­tä ei olisi näin tule­htunut, niin täl­lainen muu­tos olisi hyvinkin mah­dol­lista saa­da läpi.

    Ehkä se voisi vieläkin men­nä läpi. Jos siis hal­li­tus päät­täisi että peru­ute­taan kun­tau­ud­is­tus kan­natuk­sen puut­teen vuok­si, mut­ta ryhdytäänkin aja­maan täl­laista perus­tus­lain muu­tos­ta niiden ongelmien ratkaisemisek­si, joiden vuok­si kun­tau­ud­is­tus­takin on ryhdyt­ty suun­nit­tele­maan. Puh­taal­ta pöy­dältä kaik­ki uusik­si ja kaik­ki puolueet mukaan uud­is­tuk­sen suunnitteluun.

  19. Voisiko joku Teistä vii­saista ker­toa, mis­tä löy­dän tietoa kun­tien yhdis­tymis­es­tä saatavista säästöistä seu­raavien 5 vuo­den aikana.

  20. Itsel­läni on käsi­tys, että kun­nanosa- tai pitäjä- val­tu­us­to­ja ei oikeasti kun­tau­ud­is­tus­ta ajavis­sa piireis­sä halu­ta. Entäpä, jos ikäänkuin välimuo­tona, siir­ryt­täisi­in eduskun­tavaaleis­sa käytet­tyyn vaal­i­ta­paan suur-/aluekun­nis­sa ja entisiä kun­tia pidet­täisi­in vaalipi­ireinä, joil­la on määrät­ty paikkamäärä suurkun­nan val­tu­us­tossa? Täl­löin ainakin saat­taisi jäädä pienen pieni tun­tu­ma , että entisen kun­nan tasoinen lähidemokra­tia toteutuu.

  21. Kih­lakun­nat oli­vat muinais­ten vero­pitäjien per­in­töä, eli sikäli tässä ikään kuin iso ympyrä sulkeu­tuu, kun mon­en vai­heen jäl­keen havaitaan alku­peräi­nen aja­tus toimivimmaksi 🙂

  22. Kylien ole­mus saat­taisi liit­tyä iden­ti­teet­ti­in, tehtävä palvelui­hin. Jos kylä on paikallis­ten palvelu­iden tar­jon­nan ja hie­man suurem­min varauksin ehkä myös tuotan­non pienin mah­dolli­nen perusyk­sikkö, se lie­nee myös ja ennen kaikkea his­to­ri­al­li­sista syistä se käsite, johon paikallisiden­ti­teetit ankkuroidaan. Joil­lakin se yksikkö voi olla Helsin­ki, Por­voo, Vaasa tai Turku, toisil­la Kan­nelmä­ki, Peip­po­la, Ristinum­mi tai Kupit­taa, joil­lakin ehkä Stackars, Stickars tai Klockars.

    Tiedän oikein hyvin sen, että juuret­to­muus, syr­jäy­tymi­nen ja vier­aan­tu­mi­nen johta­vat yksilö­ta­son trage­dioi­hin ja yhteiskun­nal­lisi­in ongelmi­in. Olen viimeis­ten henkilöi­den joukos­sa lisäämässä juuret­to­muu­den tun­net­ta tässä maail­mas­sa, jos­sa on jo nytkin aivan liikaa ihmisiä, jot­ka ovat vierai­ta toisilleen.

    Moni pitää yhteisöl­lisyyt­tä ihmelääk­keenä kaikkea edel­lä­mainit­tua ja vähän muu­takin pahaa vas­taan. Yhteisöl­lisyys on kuitenkin epä­selvä ja amorfinen ter­mi, ja sitä käytetään niin moni­u­lot­teis­es­ti, että mielu­um­min olen siihen koske­mat­ta. Mielu­um­min tulisikin puhua juur­tuneisu­ud­es­ta, johonkin kuu­lu­misen tun­teesta, paikko­jen merk­i­tyk­sel­lisek­si kokemis­es­ta oman his­to­ri­al­lisen kiin­nit­tymisen kaut­ta ja oman tekemisen merk­i­tyk­sel­lisek­si kokemis­es­ta. Näitä kaikkia yhteiskun­ta voi ja sen pitääkin tukea, tuke­mal­la ruo­hon­ju­u­ri­ta­son toim­intaa, pienyrit­teliäisyyt­tä, tar­joa­mal­la tilo­ja ker­hoille ja har­ras­tuk­sille ja niin edelleen.

    Voi olla, että kylistä saat­taa olla johonkin paikallisu­u­den ankkuroin­nis­sa, enem­män ainakin kuin kun­nista. Onhan esimerkik­si van­taalaisu­uskin monille sitä, ettei ole varaa helsinkiläisyy­teen ja espoolaisu­uskin sitä, että kat­so­taan, ettei Helsingillä ole varaa hei­hin ja ettei heil­lä ole varaa Van­taaseen. Iden­ti­teet­ti­työ ei kuitenkaan ole julkisen val­lan vas­tu­ul­la, sen enem­pää kuin sosi­aal­isu­us kuin yhteisöllisyyskään.

    Kylien tai edes jonkun löysän yhteisöl­lisyy­den tukemisen sijas­ta tulee tukea konkreet­tisia asioi­ta: etsivää nuoriso­työtä, ker­ho­huoneis­to­ja, koiran­ulkoilu­tus- ja las­ten­hoitorinke­jä, kir­jas­to­ja ja kir­jas­toau­to­ja ja niin edelleen. Eikä kaik­ki yhteisöl­lisyys ole hyvästä, aivan samoin kuin eivät kaik­ki per­in­teetkään ole pahasta.

  23. Tapio Pel­to­nen:

    Jos perus­tus­la­ki sanoo että val­tion ala­puolel­la voi olla vain yksi vero­tu­soikeudel­la varustet­tu taso (kun­ta) niin min­un näke­myk­seni on että perus­tus­lakia pitää muuttaa. 

    En todel­lakaan ole juristi, mut­ta sikäli kun perus­tus­lakia ymmär­rän, niin sen muut­ta­mi­nen ei ole tarpeen.

    Suomen perus­tus­la­ki 11.6.1999/731

    121 §
    Kun­nalli­nen ja muu alueelli­nen itsehallinto

    Suo­mi jakaan­tuu kun­ti­in, joiden hallinnon tulee perus­tua kun­nan asukkaiden itsehallintoon.

    Kun­tien hallinnon ylei­sistä perusteista ja kun­nille annet­tavista tehtävistä sääde­tään lailla.

    Kun­nil­la on vero­tu­soikeus. Lail­la sääde­tään verov­elvol­lisu­u­den ja veron määräy­tymisen perusteista sekä verov­elvol­lisen oikeusturvasta.

    Itse­hallinnos­ta kun­tia suurem­mil­la hallintoalueil­la sääde­tään lail­la. Saame­laisil­la on saame­lais­ten kotiseu­tu­alueel­la kieltään ja kult­tuuri­aan koske­va itse­hallinto sen mukaan kuin lail­la säädetään.

    122 §
    Hallinnol­liset jaotukset

    Hallintoa jär­jestet­täessä tulee pyrk­iä yhteen­sopivi­in alue­jao­tuk­si­in, jois­sa tur­vataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mah­dol­lisu­udet saa­da palvelu­ja oma­l­la kielel­lään saman­lais­ten perustei­den mukaan.

    Kun­ta­jaon perusteista sääde­tään lailla. 

    Luk­isin tuo­ta siten, että Suomes­sa pitää olla kun­ta-nimisiä osia, joil­la on itse­hallinto ja veronkan­to-oikeus, mut­ta ne voidaan tarvit­taes­sa jakaa eril­lisel­lä lail­la pienem­mik­si paloik­si, mukaan lukien itse­hallinto ja veronkan­to-oikeus. Täl­löin­hän nuo oikeudet edelleen säi­lyvät kun­nal­la eivätkä siir­ry val­ti­olle. Toisaal­ta val­tio voi eril­lisel­lä lail­la muo­dostaa maa­han myös kun­tia isom­pia itse­hallinnol­lisia osia.

  24. Juho Laatu: Jos suurem­pi on dele­goiv­inaan val­taa alaspäin, epäilen että todel­li­nen val­ta lipeää hel­posti takaisin ylös. Jos alem­mal­la on kiin­teä omis­tu­soikeus joi­hinkin päätök­si­in, voi toimi­akin (vrt. Suomen kun­nat vs. eduskunta).

    Kak­si tasoa voisi riitt­tää, jos halu­taan vält­tää mon­imutkaisia rakenteita.

    Voi hyvinkin olla tot­ta, että lähikun­tien pitäisi olla riit­tävän itsenäisiä, eli niil­lä pitäisi olla oma vero­tu­soikeus (kuten Ruot­sis­sa). Kak­si hallinto­ta­soa (eli eduskun­ta ja kun­ta) ei kuitenkaan Suomes­sa riitä, se johtaa vain toim­i­mat­tomi­in kom­pro­mis­sir­atkaisui­hin, jois­sa kun­ta on väistämät­tä joko liian pieni tai suuri. Ain­oa järkevä ratkaisu on kak­si tasoa eduskun­nan alla: aluekun­ta ja lähikun­ta. Tämä johtuu siitä, että on sekä paikallisia asioi­ta (perusk­oulu, päivähoito, taa­jamien kun­nal­lis­tekni­ik­ka, liikun­ta­toi­mi, kir­jas­to ym.) että seu­tukun­nal­lisia isom­man väestöpo­h­jan vaa­tivia rak­en­tei­ta (ter­vey­den­hoito, sosi­aal­i­toi­mi, maankäyt­tö, kaupunki­rakenne ja joukkoli­ikenne, perusk­oulua vaa­ti­vampi koulu­tus, jne.). Aluekun­tia voisi Suomen kokoises­sa maas­sa olla ehkä parikym­men­tä (maakun­tata­so) ja lähikun­tia jopa nyky­isiä kun­tia enem­män. Nyt vaarana on, että päädytään malli­in, joka ei sovi yhtään mihinkään, vaan tarvi­taan mon­imutkaisia rak­en­tei­ta näi­den 70 suurkun­nan ylä- ja alapuolelle.

    Ja olisi ilman muu­ta selkein­tä, että sekä aluekun­nal­la että lähikun­nal­la olisi oma vero­tu­soikeus (kuten Ruot­sis­sa) ja molem­pi­en taso­jen val­tu­us­tot valit­taisi­in suo­ril­la vaaleil­la ja vielä mielel­lään yhtä pitkäk­si toimikaudek­si samaan aikaan. Jos perus­tus­la­ki ei tähän taivu, niin sit­ten sitä pitäisi muut­taa kuten Tapio Pel­to­nen edel­lä ehdot­ti. Ei asia nyt ole muu­ta­mas­ta vuodes­ta kiin­ni, jos näi­den rak­en­tei­den kanssa pitää elää kym­meniä vuosia ja selvitä myös tulos­sa olev­as­ta heikon huolto­suh­teen ajanjaksosta.

  25. Hal­li­tus teki aika suuren virheen piirtämäl­lä ensim­mäisek­si uuden kuntajakokartan.

    Se on nyt esil­lä­ja herät­tää kovaa vastustusta.

    Oli­ispitänyt lähteä suun­nit­tele­man uudet funk­tiot ja organ­isaa­tiot ter­vey­den­huol­lolle, sosi­aal­i­toimel­la ja koulutukselle

    Kun olisi ollut selvil­lä näi­den uudet opti­maaliset rak­en­teet olis voitu luo­da uusi hallintorakenne ja van­hat kun­n­ta olisi voitu romut­taa tai jät­tää kuole­maan joidenkin pikkua­sioiden hoitajina.

    Näin vas­tus­tus olisi ollut pienem­pi ja yli­menoa­jan ongel­mat vähäisempiä

  26. Vielä lisäyk­senä edel­liseen kom­ment­ti­i­ni, että joil­tain osin lähi- ja aluekun­tien rak­en­teessa voisi ottaa mallia Ruot­sista, mut­ta kri­it­tis­es­ti ja mallia edelleen paran­taen. Vaik­ka Ruotsin malli on oikean­su­un­tainen, niin tuskin on sekään vielä täy­delli­nen. Ainakin siis ter­vey­den­hoito ja sosi­aal­i­huolto toimeen­tu­lo­tuki­neen pitäisi kum­matkin antaa aluekun­nalle, toisin kuin Ruot­sis­sa. Näin palvelu olisi tehokkaam­paa ja kokonaisvaltaisempaa. 

    Luul­tavasti täl­lainen lähikun­ta- ja aluekun­ta­malli toimisi tehokkaam­min ja halvem­mal­la kuin nykyi­nen jär­jestelmä, vaik­ka yksi hallinto­ta­so näen­näis­es­ti tulisikin lisää. Samal­la kuitenkin päästäisi­in eroon sairaan­hoitopi­ireistä, koulu­tuskun­tay­htymistä, ja monista muis­takin tehot­tomista ja epädemokraat­ti­sista rakenteista.

  27. Raha ratkaisee (toiv­ot­tavasti) tämänkin ongel­man. 1) Suurten kun­tien ylimääräi­nen byrokra­tia on tehot­tomana pakko purkaa. 2) Vero­tu­soikeu­den tulee olla riit­tävän lähel­lä kun­ta­laista, jot­ta Helsin­gin tapaista turhaa hallintoa ei synny.

    Suurten kun­tien aiheut­ta­ma demokra­ti­ava­je on sit­ten oma lukun­sa. Sitä ei kuitenkaan syn­ny, jos raha ratkaisee kokonaisuuden.

    Osmo, perus­tavaa laat­ua ole­va virhe mallis­sasi on kuitenkin siinä, ettet huomio val­tion alue­hallintoa. Pahasti tyrit­ty lääni­u­ud­is­tus on joka tapauk­ses­sa pakko repiä auki.

    Nyt olet tekemässä äkkiä lask­ien kuusi­por­taista hallintoma­llia Suomeen tämän het­kisen viisi­por­taisen sijas­ta. Minus­ta kolmi­por­tainen riit­täisi: val­tion­hallinto, val­tion alue­hallinto ja kun­ta. Tietysti mallis­sasi on eräitä hyviä puo­lia. Ainakaan kukaan ei voi väit­tää, ettei se työllistäisi! 😉

    Ps. Olisi kiva nähdä se aja­tusten tona­va, jon­ka kynästä tämä hölmöi­ly on.

  28. MV: Kak­si hallinto­ta­soa (eli eduskun­ta ja kun­ta) ei kuitenkaan Suomes­sa riitä, se johtaa vain toim­i­mat­tomi­in kom­pro­mis­sir­atkaisui­hin, jois­sa kun­ta on väistämät­tä joko liian pieni tai suuri. 

    Ehdo­tuk­ses­sani peruskun­nat ovat pieniä, mut­ta niiden muo­dosta­mat yhteistyöalueet voivat olla suuri­akin. Ei siis rajoituk­sia eri yksiköi­den koolle. Suurem­pi yksikkö, joka koos­t­uu pienistä omis­ta­jista on jous­ta­va, ja sitä voi tarpeen mukaan muut­taa (vaikka­pa optimikokoiseksi).

    Kah­ta kiin­teäk­si sovit­tua tasoa pidän rajoit­ta­vana, ja sik­si peri­aat­teessa epäop­ti­maalisem­pana ratkaisuna.

    MV: Samal­la kuitenkin päästäisi­in eroon sairaan­hoitopi­ireistä, koulu­tuskun­tay­htymistä, ja monista muis­takin tehot­tomista ja epädemokraat­ti­sista rakenteista. 

    Minus­ta kun­tien perus­ta­ma yhteinen ter­veyskeskus voi olla tehokas ja demokraat­ti­nen. Mik­si ei olisi?

    1. Olen Juho Laadun kanssa tästä home­a­paat­tis­es­ta demokra­ti­as­ta kovin eri mieltä. Jos kun­nil­ta ote­taan pois jok­seenkin kaik­ki tehtävät kabi­net­tien suo­sis­sa tehty­jen yhteistyö­sopimusten taakse, onko se enää mitään demokratiaa?

  29. Tässä on komea pak­i­na puoluei­den (lähin­nä Kepun ja Vihrei­den) tak­ti­sista väärinymmär­ryk­sistä kun­ta­jaon suunnittelussa:

    http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/helmikuu/kuntauudistus-tarina-tahan-mennessa

    Pak­i­na esit­tää, että Kepun moka on esit­tää pro­pa­gan­das­saan, että yhtääl­lä oikei­den maalaiskylien ja toisaal­la suurem­pi­en kaupungien kyljis­sä ole­vien “nur­mi­järvien” itsemääräämisoikeu­den puo­lus­tamises­sa olisi kyse samas­ta asi­as­ta. Ja Vihrei­den (ja muiden kaupunki­lais­ten) mokana on ollut uskoa tämä Kepun pro­pa­gan­da. Ja että jos nyt “nur­mi­järvien” loisimista vieruskaupunk­in­sa kus­tan­nuk­sel­la ale­taan kor­ja­ta, niin pesuve­den mukana on vaaras­sa men­nä aidot maalaiskylät jot­ka eivät loisi minkään kaupun­gin kyljessä.

    Teo­ria näyt­tää osu­van kohdalleen ainakin kun yllä kom­men­tis­sa 5 Juho Laatu puhuu Salon kun­tali­itok­ses­ta, jos­sa Perniöt ja Halikot ja sen sem­moi­set [1] kai oli­vat ihan oikei­ta pieniä maaseu­tupitäjiä, niin kom­men­tis­sa 7 Osmo vas­taa vetoa­mal­la siihen miten asi­at menevät kaupunkiseuduilla.

    [1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Salon_seudun_kuntaliitos_2009

    1. Pitäisi ilmeis­es­ti vas­ta­ta tarkem­min. Ymmärsin, että Juho Laatu vas­tusti kun­tali­itok­sia KOKO MAASSA ja koko maa­han kuu­luu myös se osa maas­ta, jos­sa asuu ihmis­ten ylivoimainen enem­mistö, eli kaupunki­laiset. Olen mon­ta ker­taa sanonut, että kun­tau­ud­is­tuk­sel­la ei ole mitään kiiret­tä syr­jäisel­lä maaseudul­la. Jos nämä sys­mät katso­vat pär­jäävän­sä ilmain muiden tukea, ei se nyt ainakaan niiltä muil­ta ole pois. Veroaspek­til­la ei myöskään ole mitään virkaa kaupunkiseu­tuy­jen ulkop­uolel­la, kos­ka vero­tu­loil­la ei ole siel­lä mitään virkaa. Kun­ta saa taku­u­tu­lona noin 3000 euroa asukas­ta kohden yhteis­es­täå pus­sista, vero­tu­lo­jen tasauk­se­na. eikä oma­l­la veropo­h­jal­la ole kuin mar­gin­aal­ista merkitystä.

  30. Ensin helsinkiläis­ten kansane­dus­ta­jien tulisi haukkua oma kaupunk­in­sa pystyyn jokaises­sa tilanteessa, jot­tei kepu saisi huonoa esimerkkiä suu­ru­u­den ekono­mi­as­ta. Vielä parem­pi olisi, jos val­tu­ute­tut ja virkamiehet löytäi­sivät peilin ja tek­i­sivät välil­lä jotain pöm­pöösi­by­rokra­tialle ja päällekkäisyyk­sille. Tai sit­ten saisi­vat kaupunki­in edes ilmapi­irin, joka ei olisi näin jup­pi­maisen tyly ja virkamiesmäinen.

    Siinä vai­heessa, kun huo­maa kun­nan pri­or­isoivan esimerkik­si niin, ettei eläkeiän saavut­tanut kuu­lu enää niihin, jot­ka saa­vat hoitoa samal­la taval­la kuin työssäkäyvä, alka­akin kun­nan­vaakunal­ta kar­si­u­tua paikallisiden­ti­teet­ti ja mieluiten sen heit­täisi jor­pakkoon. Tai sit­ten kar­si­taan las­ten­hoi­dos­ta, kos­ka hekään eivät ole lyp­sy­iässä. Eli jos tekee katu­gallu­pia ter­veille vas­taan­tuli­joille, saa var­masti kun­nan­vaaku­naa puo­lus­tavia mielip­iteitä, mut­ta sit­ten jos­sain sairaalan seinien sisäl­lä sekä poti­laat että hoita­jat kiroa­vat koko roskan. 

    Itse olisin tyy­tyväi­nen, jos edes kaavoituk­sen ja vero­tuk­sen hoitaisi pääkaupunkiseudul­la joku taho, joka olisi irti omista kun­nan­ra­jois­taan ja jol­ta onnis­tu­isi suurten lin­jo­jen veto.

  31. Sam­po Smolan­der: … Ja että jos nyt “nur­mi­järvien” loisimista vieruskaupunk­in­sa kus­tan­nuk­sel­la ale­taan kor­ja­ta, niin pesuve­den mukana on vaaras­sa men­nä aidot maalaiskylät jot­ka eivät loisi minkään kaupun­gin kyljessä. 

    Maalaiskun­tien ja metropolien tilanne on tosi­aan eri­lainen. “Loisimises­sa” ongel­mana on pidet­ty verora­ho­jen kalastelua ja meno­jen vält­te­lyä. Kyse on kun­tien vero­tuk­seen ja rahoituk­seen liit­tyvästä ongel­mas­ta. Sik­si en pitäisi metropolienkaan tapauk­ses­sa rajo­jen siirte­lyä ensisi­jaise­na ratkaisu­ta­pana (ongel­mat siir­tyvät Helsin­ki-Nur­mi­jär­ven ulko­ra­jalle, mis­sä edelleen molem­mat osa­puo­let kalastel­e­vat raho­ja). Jos muu­tos­ta tarvi­taan, hyvä ratkaisu kor­jaisi vero­tuk­sen ja rahoituk­sen ongelmia.

  32. Läh­estymistapa lähidemokra­ti­as­ta käsin voi olla perustel­tu. Yksi demokra­t­ian pul­mista tänään on, että ihmiset koke­vat usein itsen­sä ulkop­uolisik­si. Paikallis­demokra­ti­aan olisikin tärkeätä saa­da tila asukkaille takaisin.

    Keskeistä olisi tun­nistaa asioi­ta, jois­sa paikallis­tun­te­muk­sen on hyvä kuu­lua. Ihmisil­lä on usein perustel­tu käsi­tys siitä, mikä hei­dän kotikul­mil­laan toimii ja mis­sä taas on kehit­tämistä. Eri­tyi­nen tun­tu­ma asukkail­la on myös siihen, mitkä paikat kotiseudul­la ovat hyv­in­voin­nille tärkeitä.

    Olisi hyvä tun­nistaa, mis­sä asiois­sa paikallis­tun­te­mus on eri­tyi­nen vahvu­us ja mil­loin taas isoa kuvaa on perustel­tua kat­soa enemmän.

  33. Osmo Soin­in­vaara:
    Olen Juho Laadun kanssa tästä home­a­paat­tis­es­ta demokra­ti­as­ta kovin eri mieltä. Jos kun­nil­ta ote­taan pois jok­seenkin kaik­ki tehtävät kabi­net­tien suo­sis­sa tehty­jen yhteistyö­sopimusten taakse, onko se enää mitään demokratiaa? 

    Mielestäni mallis­sani kun­nil­la on kaik­ki päätös­val­ta. Yhteisen ter­veyskeskuk­sen perus­t­a­mi­nen ei vielä vie val­taa pienkun­tien päät­täjiltä. Päivit­täi­nen työ ter­veyskeskuk­ses­sa toiv­ot­tavasti tapah­tuukin lääkärei­den, ei poli­itikko­jen ohjauk­ses­sa. Pienkun­nan vaiku­tus­mah­dol­lisu­us ja äänen kuu­lu­mi­nen on var­ma sik­si, että se voi tarvit­taes­sa vaikut­taa sopimusten jatkoon.

    (Kun­nan sit­o­mi­nen kiin­teään ja keskitet­tyyn “alueeseen” ja päätös­val­lan siirtämi­nen “alueille” vie ehkä enem­män val­taa kauem­mas ja kabi­net­tei­hin. Yksit­täisen pienen kun­nan mielip­iteistä ja palveluis­takaan ei enää tarvitse enää niin paljon välittää.)

  34. Kun­tau­ud­is­tus ei ole mielestäni mil­lään tavoin ensisi­jainen tai tärkeä han­ke. Yhteiskun­nal­lisia resursse­ja ja henkisiä voimavaro­ja voisi käyt­tää johonkin hyödyl­lisem­pään kuin tuh­la­ta niitä koko Suomen alueel­liseen, taloudel­liseen ja semant­tiseen pirstaloimiseen.
    Ymmär­rän kyl­lä suurten kaupunkialuei­den tarvit­se­van jonkin­laista suurem­paa seu­tuhallintoa joka voisi tehdä järkiperäisiä ja ennen kaikkea yleishyödyl­lisiä ratkaisu­ja kaavoituk­sen ja joukkoli­iken­teen, mik­sei ter­vey­den­huol­lonkin suh­teen, mut­ta mitä se meille maal­laeläjille kuuluu?
    Tukhol­man alueel­la on ollut jo vuosikymmenet erit­täin toimi­va joukkoli­ikenne, vaik­ka seu­tu on jakaan­tunut lukuisi­in eri kun­ti­in, hyvinkin eri­ar­voisi­in keskenään, mut­ta tuskin­pa kun­tali­itos siel­läkään muut­taisi betonilähiötä jotenkin houkut­tel­e­vam­mak­si kuin mitä on Wax­holmin saaris­toidyl­li. Tässä mielessä Ruotsin malli on siis aivan eri­no­mainen. Itse Tukhol­man kaupungis­sa ei myöskään haikail­la pakkoli­itok­sien perään, vaan tiivis­tetään tehokkaasti kaupunki­raken­net­ta, vieläpä kunkin alueen arkkite­hton­ista yleisil­met­tä ja myös virk­istysaluei­ta kun­nioit­taen. Ruo­ho­lahtea en näe vas­taa­vankaltaise­na onnis­tuneena ratkaisuna.
    Mut­ta se Ruotsin kehumisesta.
    Tääl­lä maal­la kai­vat­taisi­in lähin­nä tut­tu­jen palvelu­jen säi­lymistä, tut­tu­ja kuvioi­ta ja ennen kaikkea ran­nikol­la; kielel­listä yht­enäisyyt­tä. Ehdo­tus Kemiön­saaren liit­tämis­es­tä Paraisi­in tai Raase­pori­in on mega­lo­maanisen jär­jetön idea. Paraisille on yli 100 km, Tam­misaa­reen 75. Täl­laisi­ako matko­ja pitäisi kun­nan­val­tu­utet­tu­jen tehdä men­nessään päät­telemään yhtei­sistä asioista? Maantiede tulee yksinker­tais­es­ti vastaan.
    Maaseudul­lakin muut­tuu maise­ma jatku­vasti, onhan meil­lä avo­hakku­ut. Mut­ta jotain pysyvääkin saisi olla.

  35. Osmo Soin­in­vaara: Ymmärsin, että Juho Laatu vas­tusti kun­tali­itok­sia KOKO MAASSA 

    Aivan, tai ainakaan en pääsään­töis­es­ti pidä niitä tarpeel­lisi­na enkä välttämättöminä.

    Olen mon­ta ker­taa sanonut, että kun­tau­ud­is­tuk­sel­la ei ole mitään kiiret­tä syr­jäisel­lä maaseudul­la. Jos nämä sys­mät katso­vat pär­jäävän­sä ilmain muiden tukea, ei se nyt ainakaan niiltä muil­ta ole pois. 

    Ole­tan että “ilman muiden tukea” ei tarkoi­ta tässä “ilman tulon­tasauk­sia”, vaan vain että eivät tuh­laile saami­aan tulon­tasauk­sia ja vaa­di sit­ten lisää tukea. Ole­tan siis, että tulon­tasauk­set ovat nor­maali osa suo­ma­laista rikkail­ta köy­hille tasaavaa verotusta.

  36. E.K.:
    Mik­si kun­nil­la ylipäätän­sä pitää olla vero­tu­soikeus? Mik­si vero­tus­ta ei voisi hoitaa val­tio ja mak­saa sit­ten val­tion kas­sas­ta kun­nille jonkun mit­tarin mukaan (esim. asukasmäärän)? 

    Tuos­sa tapauk­ses­sa kun­nalle on se ja sama miten asiansa verotet­tavien näkökul­mas­ta hoitaa.

    Kyl­lä se on aina parem­pi että sekä mak­sa­ja että tilaa­ja ovat sama taho. Jos kun­ta halu­aa tuho­ta oman veropo­h­jansa esimerkik­si häätämäl­lä kokon­aisen teol­lisu­usalueen jon­nekin muualle kun se on niin ikävän­näköi­nen alue, niin kyl­lä on ihan oikein että niistä päätök­sistä saa kär­siä sit­ten aivan itse. Jos kun­nan alueelle peruste­taan ydin­voimalaitos tai vaik­ka kaivos, niin on täysin oikein että kun­nalle jää siitä itsellekin jotain käteen.

  37. Panu Heinonen: Mitä sit­ten tulee esim. ter­veyspalvelu­iden saatavu­u­teen, ei pitäisi olla ongel­ma pitää esim. lääkärin päivystys­tä pitäjien keskuk­sis­sa. Siihen riit­tää vaik­ka pieni liiketi­la. Kun­han se palvelu on siel­lä. Tähän asi­aan pitäjil­lä pitäisi olla päätös­val­taa. Iso kun­ta (tai vaik­ka sairaan­hoitoyk­sikkö mikä lie) jär­jestää palvelun ja pitäjät yhdessä keskuskun­nan kanssa päät­tävät, mis­sä kaikkial­la päivystys tulee jär­jestää. Ja sit­ten järjestetään.

    Tuol­lainen kioskipäivystys, jos­sa ei ole mitään reaal­isia päivystys­mah­dol­lisuuk­sia, ei palvele mitään. Poti­las, jol­la voisi olla asi­aa tuol­laiseen, ei ole päivystyspoti­las laisinkaan. Sub­jek­ti­ivisen oikeustarpeen­tun­teen yllät­täessä voi aivan hyvin mielestäni hakeu­tua yksi­tyiselle lääkäri­ase­malle saa­maan sen lujan ja luotet­ta­van kädenpuristuksen.

  38. MIVa: Voisiko joku Teistä vii­saista ker­toa, mis­tä löy­dän tietoa kun­tien yhdis­tymis­es­tä saatavista säästöistä seu­raavien 5 vuo­den aikana.

    Viisaud­es­ta tiedä, mut­ta sanois­in että tuo­hon kysymyk­seen ei ole mitään järkevää vas­taus­ta. Kysymys on siitä että päätös- ja bud­jet­ti­val­ta olisi jos­sain, nyt se ei ole oikein mis­sään, ja tuo on ennakkoedel­ly­tys sille että voidaan tehdä asioi­ta tehokkaam­min. Siis edel­ly­tys, ei takuu että näin tehdään.

    Lainaan main­o­ta blogikir­joi­tus­ta Kun­tau­ud­is­tuk­sen härk­in­tää, myös vasta-alkajille

    Kun­tien nykyti­lanne teoriassa

    Suomes­sa on rapi­at 330 kun­taa, joiden asukas­määrien keskiluku on noin 6000 asukas­ta. Kun­nat keräävät verot, ja vas­taa­vat sosiaali‑, terveys‑, koulu­tus- ja tekni­sistä palveluista kuten kaavoituk­ses­ta, tei­den rak­en­tamis­es­ta ja aurauk­ses­ta alueel­laan. Hie­man yksinker­tais­taen Suomes­sa kun­nat hoita­vat kaiken muun pait­si lain­säädän­nön, puo­lus­tuk­sen ja poli­isi­palve­lut. Kun­ta­laisil­la on itsemääräämisoikeus alueen­sa palvelu­iden jär­jestämis­es­tä, lakien rajois­sa toki. Kun­nas­sa päätös­val­taa käyt­tävät vaaleil­la demokraat­tis­es­ti val­i­tut valtuutetut.

    Kun­tien nykyti­lanne käytän­nössä; voimat­to­muut­ta kun­tay­htym­jen edessä, osaop­ti­moivaa kaavoitus­ta, maa­han­muu­ton ja työt­tömyy­den kasautu­mista ja huolto­suh­teen heikkenemistä

    - Kun­tay­htymä vie rahasi eivätkä edes kun­tasi kyläpääl­liköt voi sille mitään, saati sinä

    Enem­mistö Suomen kun­nista ei kuitenkaan tuo­ta pääosaa palveluis­taan itse, vaan kun­tien yhdessä omis­tamis­sa kun­tay­htymis­sä. Toisen asteen koulu­tus, ammat­tiko­rkeak­oulu­tus ja sairaan­hoito on ”ulkois­tet­tu” kun­tay­htymi­in, jot­ka lähet­tävät käytän­nössä halu­a­mansa suu­ruisen laskun kun­nille. Alle 20 000 asukaan kun­nis­sa tilanne on usein se, että kun­ta vas­taa käytän­nössä enää kol­ma­sosas­ta palvelun­tuotan­nos­ta, lähin­nä peru­sopetuk­ses­ta, kaavoituk­ses­ta ja yleis­ten aluei­den kun­nos­s­api­dos­ta. Kun­tay­htymien hal­li­tuk­sia johta­vat omis­ta­jakun­tien nimeämät poli­itikot, joiden tehtävä olisi hoitaa omis­ta­jao­h­jaus­ta, eli ajaa omis­ta­jakun­nan asi­aa kun­tay­htymässä. Kun­tay­htymän hallinnos­sa saat­taa kuitenkin olla poli­itikko­ja yli kymmen­estä kun­nas­ta, ja nämä hoita­vat tuo­ta tehtävää ehkä neljän muun luot­ta­muste­htävän ohel­la vail­la kun­nol­lista yhtey­den­pitoa emäkun­taan. Hal­li­tuk­set vaikut­ta­vat valitet­ta­van usein nukke­hal­li­tuk­sil­ta, usein tah­tomat­taan. Kun­tay­htymät ovat demokraat­tisen päätök­sen­teon ja ammat­ti­maisen omis­ta­jao­h­jauk­sen ulot­tumis­sa, liki kuin val­tioina val­tiois­sa, tai parem­minkin niiden yllä.

    http://eerovainio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97098-kuntauudistuksen‑h%C3%A4rkint%C3%A4%C3%A4-my%C3%B6s-vasta-alkajille

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Pitäisi ilmeis­es­ti vas­ta­ta tarkem­min. Ymmärsin, että Juho Laatu vas­tusti kun­tali­itok­sia KOKO MAASSA ja koko maa­han kuu­luu myös se osa maas­ta, jos­sa asuu ihmis­ten ylivoimainen enem­mistö, eli kaupunki­laiset. Olen mon­ta ker­taa sanonut, että kun­tau­ud­is­tuk­sel­la ei ole mitään kiiret­tä syr­jäisel­lä maaseudul­la. Jos nämä sys­mät katso­vat pär­jäävän­sä ilmain muiden tukea, ei se nyt ainakaan niiltä muil­ta ole pois. Veroaspek­til­la ei myöskään ole mitään virkaa kaupunkiseu­tuy­jen ulkop­uolel­la, kos­ka vero­tu­loil­la ei ole siel­lä mitään virkaa. Kun­ta saa taku­u­tu­lona noin 3000 euroa asukas­ta kohden yhteis­es­täå pus­sista, vero­tu­lo­jen tasauk­se­na. eikä oma­l­la veropo­h­jal­la ole kuin mar­gin­aal­ista merkitystä.

    Hal­li­tuk­senkin olisi kan­nat­tanut ottaa ohjel­mak­seen tämä Soini­vaaran lin­ja. Sil­loin jotakin olisi ehkä saatu aikaisek­sikin. Nyt asia menee yleisek­si riite­lyk­si, eikä mitään epäko­htia saa­da korjatuksi.

  40. Edel­lä ehdot­ta­mani suurin piirtein maakun­tara­jo­ja nou­dat­tel­e­va aluekun­ta­jako (kuten Ruot­sis­sa) olisi monel­la tapaa perusteltu:

    - keskus­sairaaloi­ta on suurin piirtein yksi per maakun­ta ja sairaan­hoitopi­irien rajat nou­dat­tel­e­vat maakun­tara­jo­ja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sairaanhoitopiiri)

    - myös yliopis­tot tai isom­mat ammat­tiko­rkeak­oulu­jen yksiköt ovat lähin­nä vain maakuntakeskuksissa

    - lento­ken­tät ja erikoiskau­pat ovat maakuntakeskuksissa

    - asioin­ti suun­tau­tuu maakun­takeskuk­si­in jo nyt edel­lä lis­ta­tu­ista syistä

    - laa­jem­pi paikallisiden­ti­teet­ti liit­tyy usein maakun­taan, joiden rajat nou­dat­ta­vat myös murrerajoja

    - melkein kaikissa maakun­nis­sa on keskeinen sanomalehti

    Maakun­tien vahvem­pi ase­ma vähen­täisi myös hal­lit­se­ma­ton­ta muut­topainet­ta pääkaupunkiseudulle, joka nos­taa asumisen kus­tan­nuk­sia ja aiheut­taa myös ongelmia. Toimi­va infra tuh­laan­tuu taan­tuvil­la paikkakun­nil­la, jot­ka eivät nykyisel­lä hallintorak­en­teel­la pysty huole­hti­maan elin­voimas­taan. Ruot­sis­sa on Tukhol­man lisäk­si mon­ta elin­voimaista maakun­takeskus­ta. Eli vero­tu­soikeus sekä aluekun­nille että lähikun­nille ja selkeä tarpeisi­in perus­tu­va työn­jako näi­den välille.

  41. tpyy­lu­o­ma:

    MIVa:
    Voisiko joku Teistä vii­saista ker­toa, mis­tä löy­dän tietoa kun­tien yhdis­tymis­es­tä saatavista säästöistä seu­raavien 5 vuo­den aikana. 

    Viisaud­es­ta tiedä, mut­ta sanois­in että tuo­hon kysymyk­seen ei ole mitään järkevää vastausta. 

    Onhan siihen yht­enä vas­tauk­se­na tähä­nas­tis­ten suurkun­tali­itosten (Esim Salo ja Kou­vola) koke­mus ja lain­säädän­nön anta­ma viitekehys.

    Lain­säädän­nön takia kun­tali­itok­sis­sa annetaan henkilöstölle 5 vuo­den irti­sanomis­suo­ja ja palkat har­mon­isoidaan (=nos­te­taan kaikkien kun­tien palkkata­so van­han keskuskun­nan tasolle).

    Koke­mus taas on ker­tonut, että mitään oikeaa tehostamista ei kyetä tekemään, eikä henkilöstöä vähen­tämään edes eläke­pois­tu­man kautta.
    Salon 10 kun­nan liitok­sen koke­muk­ses­ta oli jos­sain lehdessä juuri STT:n jut­tu, ja siel­lä on yli 3000 hen­gen henkilöstöstä kyet­ty vähen­tämään hallinnos­ta kokon­aista 20 työn­tek­i­jää (jo yli­jääneitä kun­nan­jo­hta­jia oli 9). Toisin muualle on sit­ten joudut­tu palkkaa­maan reilusti enem­män, joten kokon­aishenkilöstömäärä on kas­vanut reilusti.

    Kun nyky­mallil­la ede­tään, on taku­u­var­maa, että 5 vuo­den tähtäimel­lä kun­tali­itok­sil­la ei saavute­ta mitään säästöjä, päin­vas­toin kun­tat­alouden kus­tan­nuk­set kasvavat.

    1. Kyl­lä niitä henkilöitä siir­tyy muualle ja eläköi­tyy. Kou­volas­sa jäi paljon hallinto­henkilöstöä “lakkau­tus­pal­ka­lle”, mikä osoit­taa vain, että mon­en kun­nan ylläpi­to ylläpi­ti suur­ta hallintoa.

  42. Käsi­tyk­seni mukaan HSL:n ja HSY:n kaltaiset kun­tay­htymät ovat erään­laisia menoau­tomaat­te­ja ja niiden kulut vain kas­va­vat kas­vamis­taan, ilman että kukaan aidosti valvoo hei­dän toim­intaansa ja miet­tii, että onko kukin han­ke tarpeen suh­teessa kaik­keen muuhun hyvään mitä pitää tehdä…tai halu­a­vatko kaik­ki muut kun­nan­val­tu­ute­tut samaa kuin mitä ko. kun­nan edus­ta­ja kuntayhtymässä. 

    Kan­natan tätä pitäjä­mallia, jos­sa pitäjil­lä on vaaleil­la val­i­tut edus­ta­jat ja _aito_ päätän­tä­val­ta (riit­tävä määrä rahaa, jota suurkun­ta ei voi ottaa pois) paikallispalvelu­iden jär­jestämis­es­tä. Tulisi myös harki­ta, että samanaikaises­ti ei voisi olla suurkun­nan­val­tu­utet­tu, pitäjän­päät­täjä ja kansane­dus­ta­ja. Hajau­tu­isi päätän­tä­val­ta hie­man suurem­malle joukolle.

  43. Osmo Soin­in­vaaran aja­tus seu­tukun­nista (maakun­nista…) ja peruskun­nista on ehdot­tomasti järkev­in­tä, mitä tästä asi­as­ta on esitet­ty. Toisaal­ta taisi olla pari viikkoa sit­ten kun Paa­vo Väyry­nen puhui täs­mälleen saman mallin puoles­ta (Mikäli oikein ymmärsin). 

    Onko niin, että itseasi­as­sa meil­lä aikaisem­min olikin kohtu­ullisen vah­vat ja selkeät alue­ta­son organ­isaa­tiot, läänit. Nyt olisi hieno paik­ka lait­taa kun­toon koko julki­nen hallintorak­en­teemme, joka taitaa olla niin sekaisin, että vain poli­itikko on voin­ut saa­da aikaan jotain tällaista;)

  44. Oma ajatuk­seni näistä aluekun­nista on hyvin eri asia kuin van­hat läänit. Aluekun­nat eivät olisi mikään val­tion­hallinnon alueelli­nen toimip­iste, vaan niiden toim­inta tapah­tu­isi suo­raan kansan val­it­se­man val­tu­us­ton alaisu­udessa, kuten Ruotsissa.

  45. Lisäk­si, jos aluekun­nat oli­si­vat noin maakun­nan kokoisia, olisi val­tu­us­ton vaalis­sa var­maankin syytä jakaa kukin maakun­ta vaalipi­irei­hin. Näin on Ruotsissakin.

    Pahoin vain pelkään, että mon­et päät­täjät, oman taus­taryh­män­sä etu­ja ajaen, ovat jo lin­jansa valin­neet, ja se näkyy tässä “virkami­estyöryh­män” hul­lunkurises­sa esi­tyk­sessä. Kokoomuk­selle voi hyvinkin sopia täl­lainen keskit­tävä ja eri­ar­vois­ta­va läh­estymistapa, jos­sa näyt­täisi tule­van ikään kuin ensim­mäisen luokan kun­tia (kunkin maakun­takeskuk­sen ympäril­lä ole­va suurkun­ta) ja toisen luokan kun­tia (muut suurkun­nat ilman sairaalaa ja korkeak­oulua), mut­ta tämä ei kyl­lä ole koko maan etu ja tulee kansan­taloudelle kalli­ik­si. Maa­han tuskin muo­dos­tuu pääkaupunkiseudun lisäk­si mui­ta riit­tävän elin­voimaisia keskuk­sia, ellei muual­la kokon­ais­ten maakun­tien voimavaro­ja saa­da yht­enäisen ja demokraat­tisen johdon alle. Mon­i­na­paisem­pi ja tas­apain­oisem­min koko maan voimavarat hyö­dyn­tävä Suo­mi olisi myös pääkaupunkiseudun etu pitkäl­lä tähtäimel­lä (jälleen ker­ran voi ver­ra­ta Ruotsiin).

  46. MV: Lisäk­si, jos aluekun­nat oli­si­vat noin maakun­nan kokoisia, olisi val­tu­us­ton vaalis­sa var­maankin syytä jakaa kukin maakun­ta vaalipi­irei­hin. Näin on Ruotsissakin.

    Demokra­tia toimii parhait­en, mitä enem­män äänestäjil­lä on valin­nan­varaa. Vaalipi­ir­it supis­ta­vat äänestäjien valin­nan­varaa ja sik­si yksi vaalipi­iri on demokraat­tisem­pi ratkaisu kuin mon­ta vaalipiiriä.

  47. MIVa: Voisiko joku Teistä vii­saista ker­toa, mis­tä löy­dän tietoa kun­tien yhdis­tymis­es­tä saatavista säästöistä seu­raavien 5 vuo­den aikana.
    MIVa(lainaa tätä viestiä vastaukseesi

    Antti Moisio — Roope Uusi­ta­lo 2003 (sisäasi­ain­min­is­ter­iö)
    Lyhyesti: Kun­tali­itok­sis­sa ei ole syn­tynyt säästöjä.

  48. KKK: Demokra­tia toimii parhait­en, mitä enem­män äänestäjil­lä on valin­nan­varaa. Vaalipi­ir­it supis­ta­vat äänestäjien valin­nan­varaa ja sik­si yksi vaalipi­iri on demokraat­tisem­pi ratkaisu kuin mon­ta vaalipiiriä.

    Voihan sitä noinkin ajatel­la. Mut­ta en tiedä, että toimisiko vaalipi­irit­tömyys käytän­nössä. Ainakaan vielä emme kuitenkaan elä maail­mas­sa, jos­sa maanti­eteel­lä ja sijain­nil­la ei olisi ollenkaan merk­i­tys­tä. Myös maakun­nis­sa suurten väkirikkaiden keskuskaupunkien ehdokkaat saisi­vat hel­posti suuren edun. Samal­la kuitenkin vaikka­pa mon­et tehtaat ja kai­vok­set (eli mon­en­laisen vau­rau­den alkuläh­teet) ovat pie­nil­lä paikkakun­nil­la. Teol­lisu­u­den tuot­ta­ma hyö­ty voidaan toki jakaa veroil­la sinne mis­sä ihmiset asu­vat, mut­ta kyl­lä myös paikallisen tason tietämyk­sel­lä teol­lisu­u­den toim­intaedel­ly­tyk­sistä sekä teol­lisu­u­den aiheut­tamista haitoista on merk­i­tys­tä. Kuinka­han esimerkik­si kävisi, jos eduskun­tavaaleis­sakin koko Suo­mi olisi yhtä vaalipiiriä…

  49. KKK: Demokra­tia toimii parhait­en, mitä enem­män äänestäjil­lä on valin­nan­varaa. Vaalipi­ir­it supis­ta­vat äänestäjien valin­nan­varaa ja sik­si yksi vaalipi­iri on demokraat­tisem­pi ratkaisu kuin mon­ta vaalipiiriä. 

    Valin­nan­vara siinä mielessä, että ehdokkai­ta on run­saasti on demokra­t­ian kannal­ta hyvä asia. Valit­tu­jen suuri lukumäärä samoin paran­taa suh­teel­lisu­ut­ta ja antaa pie­nillekin ryh­mille mah­dol­lisu­u­den tul­la eduste­tuik­si. Sama kos­kee vaalipi­iriko­htaista valit­tu­jen lukumäärää.

    Toisaal­ta yhden vaalipi­irin käyt­töön siir­tymi­nen heiken­täisi tulosta siinä mielessä, että täl­löin tyyp­il­lis­es­ti syr­jäseu­tu­jen edus­tus putoaisi alle niiden suh­teel­lisen koon. Suh­teel­lisen alueel­lisen edus­tuk­sen varmis­t­a­mi­nen lie­nee yksi keskeinen syy sille, mik­si eduskun­tavaaleis­sa nykyään on vaalipiirit.

    Van­hasen hal­li­tuk­sen eduskun­tavaal­i­u­ud­is­tus pyr­ki toteut­ta­maan samaan aikaan sekä hyvän polit­tisen suh­teel­lisu­u­den, että hyvän alueel­lisen suh­teel­lisu­u­den (tosin ehdo­tuk­seen kuu­lui myös tulosta selvästi vääristävä äänikyn­nys). Nykyi­nen hal­li­tus romut­ti tuon pro­jek­tin, ja ajaa nyt enem­män tai vähem­män akti­ivis­es­ti van­haa mut­ta hie­man viilat­tua vaalipi­iriv­e­toista mallia.

    Nykyisessä eduskun­tavaal­iär­jestelmässä on siis vaalipi­ir­it, jot­ka vähen­tävät keskus­to­jen yliedus­tus­ta, mut­ta siitä huoli­mat­ta keskuskun­nil­la on omaa suh­teel­lista osu­ut­taan jonkin ver­ran suurem­pi määrä edus­ta­jia. Helsin­gin vaalipi­iristä val­i­taan 21 edus­ta­jaa, mut­ta helsinkiläisiä edus­ta­jista on 26. Helsin­gin, Espoon ja Tam­pereen asukas­määrän perus­teel­la niille kuu­luisi 39 edus­ta­jaa, mut­ta niil­lä on 52. Suuril­la kun­nil­la (joiden asukas­määrä kat­taa 50% suo­ma­lai­sista) on 122 edustajaa.

  50. OS:lle, kun kukaan ei ole tääl­lä ilmoit­tanut yhdis­tymis­es­tä saata­van säästöjä vaan pikem­minkin päin­vas­toin, niin mis­tä oikein on kysymys? Pääkaupunkiseudun ongel­man kyl­lä ymmärrän.
    Lopet­takaa se suo­jala­ki ja mah­dol­lis­takaa turhien ihmis­ten potkut. Toki aiheut­taa sit­ten tosi närää, mut­ta so what?
    Mikäli yhdis­tymis­es­tä ei ole mitään hyö­tyä, niin mik­si niitä aje­taan? Voisin kuvitel­la kepun val­lan pienen­tämistä syyk­si, mut­ta lie­nee type­rä aatos.

  51. Pieniä tarken­nuk­sia edel­lisen vies­ti­ni numeroi­hin. Suomen väk­iluku oli laskelmis­sani liian pieni. Nyt ehkä pykälän lähempänä totuutta.

    - Hki+Espoo+Tre, pitäisi olla 38, on 52
    — Suurim­mat 50%, 124 edus­ta­jaa (Kokkolan edus­ta­jat mukaan)

  52. Kun­tali­itosten onnis­tu­mi­nen kaatuu viiden vuo­den irti­sanomis­suo­jaan. Liitos tuo pöhöt­tyneen tehot­toman hallinnon ja sen aikana her­rakaar­ti tykästyy sen ver­ran toisi­in­sa, että ketään ei potki­ta pois 5 vuo­den päästä. Poli­itikoista ei her­ro­jen erot­tamiseen ole. 

    Sen sijaan her­roil­la on liipasin­sor­mi herkkänä vähen­tämään mui­ta kun­nan työn­tek­i­jöitä oman paikkansa tur­vaamisek­si. Kou­volas­sa eläköi­tymi­nen ei näköjään vaiku­ta ylisu­ureen hallintoon ja mon­en turha­puro­jo­hta­jan palk­ka nousi jopa tuhan­sil­la euroil­la, eikä puhet­takaan mis­tään eläköi­tymis­es­tä. Sen sijaan hoita­jia ja opet­ta­jia on tääl­lä hallinnon mukaan aivan liikaa vaik­ka yhden ison johta­jan pal­ka­lla palkkaa kolme hoitajaa.

  53. MV: Kuinka­han esimerkik­si kävisi, jos eduskun­tavaaleis­sakin koko Suo­mi olisi yhtä vaalipiiriä…

    Hyvin kävisi. Saataisi­in enem­män päät­täjiä, jot­ka ajat­telisi­vat koko kansakun­nan etua oman kylän edun sijasta. 

    Jos ker­ran halu­taan vaalipi­ire­jä, niin mik­si niiden pitäisi perus­tua äänestäjien asuin­paikkaan? Aivan yhtä hyvin ne voisi­vat perus­tua vaik­ka sukupuoleen, ikälu­okki­in tai vuosi­t­u­loi­hin. Näi­den vaalipi­irien puoles­ta voidaan esit­tää aivan samat argu­men­tit kuin alueel­lis­tenkin vaalipi­irien. Mik­si alueel­lisen edustet­tavu­us on tärkeäm­pää kuin esim. ikälu­okkako­htainen edus­tavu­us? Pri­or­isoin­ti, minkä tek­i­jöi­den suh­teen eduskun­ta on edustet­tuna, pitäisi kuu­lua äänestäjien harkintaan.

    Myöskään vaa­likam­pan­join­nin kannal­ta pienet vaalipi­ir­it eivät enään nykyaikana ole perustel­tua. Kam­pan­join­ti on nimit­täin koko aika siir­tymässä tor­eil­ta internettiin.

  54. ‘keskuskun­nil­la on omaa suh­teel­lista osu­ut­taan jonkin ver­ran suurem­pi määrä edus­ta­jia’ (Juho Laatu)
    Väärin äänestet­ty. Kansalais­ten vika.

  55. Toiv­ot­tavasti kun­tali­itok­set luo­vat edes het­kel­lisen lähidemokra­t­ian, kunnes kor­rup­tio ja nepo­tis­mi vie voiton.Nimimerkin voisin vai­h­taa sukupol­ven pituiseen raken­nuskiel­toon Sipoossa/Helsingissä (mikä asuntopula?).

  56. KKK: Jos ker­ran halu­taan vaalipi­ire­jä, niin mik­si niiden pitäisi perus­tua äänestäjien asuin­paikkaan? Aivan yhtä hyvin ne voisi­vat perus­tua vaik­ka sukupuoleen, ikälu­okki­in tai vuosi­t­u­loi­hin. Näi­den vaalipi­irien puoles­ta voidaan esit­tää aivan samat argu­men­tit kuin alueel­lis­tenkin vaalipiirien. 

    Äänestäjil­lä ei ole merkit­tävää taipumus­ta äänestää sys­temaat­tis­es­ti koroste­tun paljon nuo­ria, van­ho­ja, kes­ki-ikäisiä, rikkai­ta tai köy­hiä ehdokkai­ta. Joskus miehiä ehkä äänestet­ti­in suh­teet­toman paljon, mut­ta ei ehkä enää.

    Keskus­taa­jamien parem­pi näkyvyys näyt­tää sen sijaan ohjaa­van ääniä niille. Sik­si voi vali­ta myös mallin, joka tasaa tuo­ta vinoumaa. Suomen malli siis tasaa, mut­ta näköjään vinoumaa jää jäljellekin.

    Ehkä pien­tä vinoumaa voi pitää perustel­tuna siitä syys­tä, että kaupungeista löy­tyy esimerkik­si pro­fes­sor­e­i­ta ehdokkaik­si niille, jot­ka halu­a­vat änestää täl­laista asiantun­te­mus­ta eduskuntaan.

    Ongel­mak­si jää se, että asioi­ta hoide­taan hel­posti kaupunkikeskeis­es­ti. Lisäk­si moni kansane­dus­ta­ja asuu tosi­asi­as­sa Helsin­gin seudul­la (työvi­ikot tai jatku­vasti). Olisiko­han jos­sain kun­tali­ioshankkeessa jälk­iä tästä?

    Myöskään vaa­likam­pan­join­nin kannal­ta pienet vaalipi­ir­it eivät enään nykyaikana ole perustel­tua. Kam­pan­join­ti on nimit­täin koko aika siir­tymässä tor­eil­ta internettiin. 

    Inter­net palvelee eri­tyisen hyvin “pitkää hän­tää” / pieniä erikois­ryh­miä. Ja Inter­net toimii nykyään myös maaseudulla :-).

    Mui­ta (ehkä teo­reet­tisia) vai­h­toe­htoisia malleja:

    1) Kansalainen voi rek­isteröi­tyä eri vaalipi­irin kan­nat­ta­jak­si, kuin sen, jos­sa asuu.

    2) Äänestää saa äänestää minkä tahansa vaalipi­irin ehdokas­ta, mut­ta eri vaalipi­ireistä val­i­taan silti edus­ta­jia aina suh­teessa väkilukuun.

    3) Annetaan kansalais­ten äänestää eril­lisenä kysyyk­senä myös siitä, minkä alueen ehdokkai­ta he halu­a­vat eduskuntaan.

  57. lurk­ki:
    ‘keskuskun­nil­la on omaa suh­teel­lista osu­ut­taan jonkin ver­ran suurem­pi määrä edus­ta­jia’ (Juho Laatu)
    Väärin äänestet­ty. Kansalais­ten vika. 

    Jos tuo on vika ja sys­temaat­ti­nen, sitä voi korjata.

  58. Juho Laatu: Äänestäjil­lä ei ole merkit­tävää taipumus­ta äänestää sys­temaat­tis­es­ti koroste­tun paljon nuo­ria, van­ho­ja, kes­ki-ikäisiä, rikkai­ta tai köy­hiä ehdokkai­ta. Joskus miehiä ehkä äänestet­ti­in suh­teet­toman paljon, mut­ta ei ehkä enää.

    Eduskun­nan ikärakenne on huo­mat­ta­van pahasti vinoutunut. Sekä nuoret että van­hat ikäryh­mät ovat voimakkaasti aliedustet­tuina ja vas­taavasti kes­ki-ikäiset yliedustet­tuina — tämä näkyy selvästi myös päätök­sis­sä. Sama kos­kee kuntia.

  59. @Juho Laatu
    Suo­ma­lainen kansane­dus­ta­ja ei ole minkään paikkakun­nan edus­ta­ja, vaan äänestäjien­sä. Yhden edus­ta­jan vaalipi­ir­it anglosak­siseen tapaan oli­si­vat yksin tapa alueel­lis­taa edus­tus, jos sitä vält­tämät­tä halu­taan, mut­ta siinä saadaan kak­sipuolue­jär­jestelmä (paikoit­tain yksi-). Tai jos oikeasti halu­taan tilas­tol­lis­es­ti edus­ta­va eduskun­ta, edus­ta­jat pitää arpoa.

  60. Juho Laatu: Keskus­taa­jamien parem­pi näkyvyys näyt­tää sen sijaan ohjaa­van ääniä niille. Sik­si voi vali­ta myös mallin, joka tasaa tuo­ta vinoumaa. Suomen malli siis tasaa, mut­ta näköjään vinoumaa jää jäljellekin.

    Var­masti myös yhden vaalipi­irin jär­jestelmäänkin liit­tyy vääristymiä. Esimerkik­si pikku­paikkakun­ta­lais­ten äänet jakau­tu­vat hel­posti suuren määrän ehdokkai­ta kesken, joista kukaan ei tule val­i­tuk­si. Vaalipi­ir­i­jaot vain lisäävät tämän tyyp­pisiä vääristymiä enem­män kuin pois­ta­vat. Ajatel­laan­pa vaik­ka mar­gin­aaliryh­miä, esim. vam­maiset, jot­ka ovat jakau­tuneet tasais­es­ti ympäri maan. Täl­laiset ryh­mät jäävät vaalipi­irien ollessa pieniä hel­posti ilman yhtään edus­ta­jaa eduskunnassa.

    1. Yleen­sä kun­tali­itok­sis­sa pien­ten kun­tien ehdokkaat ovat saa­neet val­tu­ius­toon yliedus­tuk­sen. Tähän on ilmi­selviä vaal­i­matemaat­tisia syitä.

  61. Jarkko Kan­er­va: Sekä nuoret että van­hat ikäryh­mät ovat voimakkaasti aliedustet­tuina ja vas­taavasti kes­ki-ikäiset yliedustet­tuina – tämä näkyy selvästi myös päätöksissä. 

    Kiin­tiöimi­nen on peri­aat­teessa mah­dol­lista. En ole pitänyt vinoumaa kovin merkit­tävänä, mut­ta asi­as­ta voi keskustella.

    lurk­ki: Yhden edus­ta­jan vaalipi­ir­it anglosak­siseen tapaan oli­si­vat yksin tapa alueel­lis­taa edus­tus, jos sitä vält­tämät­tä halu­taan, mut­ta siinä saadaan kak­sipuolue­jär­jestelmä (paikoit­tain yksi-). Tai jos oikeasti halu­taan tilas­tol­lis­es­ti edus­ta­va eduskun­ta, edus­ta­jat pitää arpoa. 

    Pienehköt vaalipi­ir­it (mielel­lään >1) ja täysi monipuolue­suh­teel­lisu­us voidaan toteut­taa samanaikaises­tikin. Arpomi­nen olisi reilu, mut­ta ei toki ongel­ma­ton sekään (+etu­na kiip­i­jöi­den väheneminen).

    KKK: Var­masti myös yhden vaalipi­irin jär­jestelmäänkin liit­tyy vääristymiä. Esimerkik­si pikku­paikkakun­ta­lais­ten äänet jakau­tu­vat hel­posti suuren määrän ehdokkai­ta kesken, joista kukaan ei tule val­i­tuk­si. Vaalipi­ir­i­jaot vain lisäävät tämän tyyp­pisiä vääristymiä enem­män kuin pois­ta­vat. Ajatel­laan­pa vaik­ka mar­gin­aaliryh­miä, esim. vam­maiset, jot­ka ovat jakau­tuneet tasais­es­ti ympäri maan. Täl­laiset ryh­mät jäävät vaalipi­irien ollessa pieniä hel­posti ilman yhtään edus­ta­jaa eduskunnassa. 

    Nyky­i­sis­sä vaaleis­sa on taval­lista, että eri pikkukun­nil­la on ehdokkai­ta, mut­ta äänet hajaan­tu­vat. Keskuskaupun­ki saa hajaääniä kaik­ista suun­nista, ja näin myös edus­ta­jia. (Myös ehdokasaset­telus­sa voi taktikoida.)

    Jos Van­hasen hal­li­tus olisi uno­htanut vaa­likyn­nyk­sen, sen ehdo­tus olisi mah­dol­lis­tanut myös vam­mais­puolueen syn­nyn. Vaalipi­ir­itkin voidaan siis halut­taes­sa pitää.

    Osmo Soin­in­vaara:
    Yleen­sä kun­tali­itok­sis­sa pien­ten kun­tien ehdokkaat ovat saa­neet val­tu­ius­toon yliedus­tuk­sen. Tähän on ilmi­selviä vaal­i­matemaat­tisia syitä. 

    Mikähän tuo syy ja mekanis­mi on? Toimi­iko myös uuden kun­nan seu­raavis­sa vaaleissa?

    1. Pienis­sä kun­nis­sa on suurem­pi moti­vaa­tio keskit­tämiseen. Toisek­si suuren kun­nan ehdokas voi saadea tavat­toman paljon liikaa ääniää, mut­ta tulee val­i­tuk­si val­tu­us­toon vain ker­ran. Hänen imus­saan pääsee samas­ta puolueesta monia pienem­mäl­lä ään­imääräl­lä, ja nämä tule­vat usein liitoskunnista.

  62. Osmo Soin­in­vaara:
    Pienis­sä kun­nis­sa on suurem­pi moti­vaa­tio keskit­tämiseen. Toisek­si suuren kun­nan ehdokas voi saadea tavat­toman paljon liikaa ääniää, mut­ta tulee val­i­tuk­si val­tu­us­toon vain ker­ran. Hänen imus­saan pääsee samas­ta puolueesta monia pienem­mäl­lä ään­imääräl­lä, ja nämä tule­vat usein liitoskunnista. 

    Kuu­lostaa huonol­ta ehdokasaset­telun suun­nit­telul­ta. Suuren kun­nan kan­nat­taisi ase­taa ehdolle kak­si tai kolme hyvää ehdokasta.

    Tilanne on ehkä han­kalin, jos puolue olet­taa saa­vansa n edus­ta­jaa n:stä entis­es­tä kun­nas­ta. Pienet n‑1 kun­taa äänestävät ehkä hyvin omia ehdokkaitaan. Suures­sa kun­nas­sa voi käy­dä niin, että sen äänet keskit­tyvät vah­vasti toiselle kahdes­ta pääe­hdokkaas­ta. Näin suuri kun­ta saisi ehkä vain yhden edus­ta­jan. Tämä ske­naario ei kuitenkaan ole kovin yleinen. Suur­ta keskuskun­taa puolta­vat tilanteet lienevät yleisempiä.

  63. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho,
    Tut­ki asi­aa vaik­ka tilas­tol­lis­es­ti havain­toi­hin pohjautuen. 

    Salo olisi ollut siisti tapaus, mut­ta val­tu­utet­tu­jen koti­paikko­ja ei Salon sivuil­la ilmoitet­tu. Ehkä joku salo­lainen osaisi ker­toa, mut­ta minä en.

    Kou­vola on vaikeampi tulki­ta, mut­ta sieltä löy­tyy tietoa. Kou­volaa kai ajoit takaa.

    Kou­volan keskus­ta on joukko taa­jamia. Paras tulk­in­tani on, että Kou­volan taa­ja­ma-alueelta val­tu­ute­tu­ista on 69,3% (52/75, Voikkaa ja Har­ju mukana). Asukkaista siel­lä asuu 68,7%.

    Jos kat­so­taan vain entistä Kou­volaa, eli osaa taa­ja­ma-alueesta, val­tu­utet­tu­ja on todel­la vähem­män kuin asukkai­ta => 32% vs. 34,6%.

    Ei tuos­ta voi vielä kovin vahvo­ja johtopäätök­siä vetää. Salo olisi kiin­nos­tavampi esimerk­ki, sil­lä siel­lä jako keskus­taan ja reuna-alueisi­in on selvempi.

  64. ‘Suuren kun­nan kan­nat­taisi ase­taa ehdolle kak­si tai kolme hyvää ehdokas­ta.’ (Juho Laatu)
    Suomes­sa ehdokkai­ta aset­ta­vat puolueet, eivät kunnat.

  65. Osmo Soin­in­vaara: Pienis­sä kun­nis­sa on suurem­pi moti­vaa­tio keskit­tämiseen. Toisek­si suuren kun­nan ehdokas voi saadea tavat­toman paljon liikaa ääniää, mut­ta tulee val­i­tuk­si val­tu­us­toon vain ker­ran. Hänen imus­saan pääsee samas­ta puolueesta monia pienem­mäl­lä ään­imääräl­lä, ja nämä tule­vat usein liitoskunnista.

    Pienis­sä kun­nis­sa infor­maa­tio myös muiden äänestesty­saikeista lev­iää tehokkaam­min ja samal­la sosi­aa­li­nen paine ajatel­la samal­la lail­la kuin muut saat­taa olla suurem­pi. Sanois­in, että aika tapausko­htaista onko pie­nil­lä paikkakun­nil­la yli- vai aliedus­tus. Ehkäpä niin että kun­nal­lis­vaaleis­sa yli- ja eduskun­tavaaleis­sa aliedus­tus. Näin ollen jär­jestelmä olisi keskimäärin reilu.

  66. Olen miet­tinyt myös sel­l­aista jär­jestelmää, jos­sa ehdokasli­s­tat joille ver­tailu­lu­vut las­ke­taan, eivät olisi puolueko­htaisia vaan puolue- ja alueko­htaisia. Äänestäjä voisi val­i­taa antaisiko­han äänen­sä esim. Vihreät-Van­taalle tai Perus­suo­ma­laiset-Sipoolle. Ei olisi siis pakko äänestää oman kun­nan ehdokasta.

  67. lurk­ki:
    ‘Suuren kun­nan kan­nat­taisi ase­taa ehdolle kak­si tai kolme hyvää ehdokas­ta.’ (Juho Laatu)
    Suomes­sa ehdokkai­ta aset­ta­vat puolueet, eivät kunnat. 

    Ok, tarkoitin: “Kunkin puolueen sisäl­lä suuren kun­nan edus­ta­jien kannattaisi …”

  68. KKK: Pienis­sä kun­nis­sa infor­maa­tio myös muiden äänestesty­saikeista lev­iää tehokkaam­min ja samal­la sosi­aa­li­nen paine ajatel­la samal­la lail­la kuin muut saat­taa olla suurem­pi. Sanois­in, että aika tapausko­htaista onko pie­nil­lä paikkakun­nil­la yli- vai aliedus­tus. Ehkäpä niin että kun­nal­lis­vaaleis­sa yli- ja eduskun­tavaaleis­sa aliedus­tus. Näin ollen jär­jestelmä olisi keskimäärin reilu. 

    Pienet kun­nat ovat yht­enäisem­piä ja kaik­ki ehdokkaat tun­netaan, mut­ta en usko että tämä johtaisi vielä vah­vaan lai­ta-aluei­den suosimiseen. Voisi ajatel­la, että keskus­taa­ja­mas­sa asu­vat kun­nan lai­ta-alueil­ta sinne muut­ta­neet äänestäi­sivät hel­posti myös lai­ta-aluei­den keskeisiä ehdokkai­ta. Toisaal­ta myös keskit­täviä voimia on.

    Epäilen että eduskun­tavaaleis­sa vinouma on suurem­pi ja sen suun­ta ilmeisem­pi. Eduskun­tavaalien tilanne lie­nee selvä. Kun­tavaalien tilanne vaatisi lisä­ana­lyysia. Reiluk­si jär­jestelmää ei voisi sanoa, vaik­ka yksi osa olisi vinos­sa yhteen ja toinen toiseen suuntaan.

  69. KKK: Olen miet­tinyt myös sel­l­aista jär­jestelmää, jos­sa ehdokasli­s­tat joille ver­tailu­lu­vut las­ke­taan, eivät olisi puolueko­htaisia vaan puolue- ja alueko­htaisia. Äänestäjä voisi val­i­taa antaisiko­han äänen­sä esim. Vihreät-Van­taalle tai Perus­suo­ma­laiset-Sipoolle. Ei olisi siis pakko äänestää oman kun­nan ehdokasta.

    Parem­pi voisi olla kuitenkin jär­jestelmä, jos­sa ehdokkaat edus­taisi­vat puoluet­ta ja aluet­ta. Ensin las­ket­taisin tavanomaiseen tapaan puoluei­den paikkamäärät ja tämän jäl­keen jokaisen puolueen sisäl­lä aluei­den paikkamäärät. Äänestäjä saisi itse päät­tää, minkä alueen ehdokaalle äänen­sä antaisi. Jot­ta jär­jestelmä ei liikaa suo­sisi suuria aluei­ta, aluei­den paikkamäärät voitaisin jakaa D’Hondtin jär­jestelmän sijas­ta käyt­tämäl­lä ker­toimia 1,1/3,1/5… Puoluei­den paikkamäärät määräy­ty­i­sivät edelleen D’Hondtin jär­jestelmän mukaises­ti eli ker­toimil­la 1,1/2,1/3…

  70. Juho Laatu: Reiluk­si jär­jestelmää ei voisi sanoa, vaik­ka yksi osa olisi vinos­sa yhteen ja toinen toiseen suuntaan.

    Täy­del­lisen reilua ja samal­la selkeätä jär­jestelmää ei ole ole­mas­sa mis­sään. Niin­pä joudumme tyy­tymään kompromisseihin.

  71. Tämä on vähän asian vier­estä, mut­ta olen pitkään ihme­tel­lyt, että KUNTA VOI LAKKAUTTAA ITSENSÄ YKSINKERTAISELLA ÄÄNIENEMMISTÖLLÄ, siis yhden val­tu­ute­tun äänel­lä. Tämä tuli hyvin esille Siun­tion kun­tali­itostapauk­ses­sa. — Onko kun­ta­la­ki näin huono kun­nan tärkeim­mässä kysymyk­sessä, vai mikä laki tätä asi­aa ohjaa? Lakkautet­tua kun­taa­han ei koskaan saa­da takaisin!

    Minus­ta näin tärkeässä kysymyk­sessä val­tu­us­ton pitäisi olla kokon­aisu­udessaan läs­nä ja lakkau­tuse­hdo­tuk­sen pitäisi saa­da vähin­tään 2/3 kannatus.

Vastaa käyttäjälle Juhani Salovaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.