Säästäminen, velka ja nollakasvu

Talousasi­at eivät Pekka Haav­is­ton vahvin alue, mut­ta yleis­es­tä käsi­tyk­ses­tä huoli­mat­ta, ei kansan­talousti­eteen osaami­nen ole myöskään varatuo­mari Sauli Niin­istön vahvuuk­sia, vaik­ka tämä on toimin­ut val­tio­varain­min­is­ter­inä ja investoin­tipankki­i­ri­na. Tämä näkyi eilisessä YLE:n vaali­ten­tis­sä. Haav­is­to puhui sinän­sä oikeista asioi­ta eikä tehnyt virheitä, mut­ta jät­ti käyt­tämät­tä mah­dol­lisu­u­den laulaa itsen­sä kanssa ris­ti­in puhunut Niin­istö suohon.

Niin­istö esit­ti suosit­tu­ja slo­ganei­ta. Mei­dän pitää säästää vim­ma­tusti ettei velka­an­nu­ta ja tukea taloudel­lista kasvua, jot­ta rahaa riit­täisi kaik­keen hyvään. Kuu­lostaa hyvältä, mut­ta nämä tavoit­teet ovat ris­tiri­idas­sa keskenään. Niin­istöl­lä on ollut kiire­itä, joten häneltä on var­maankin jäänyt luke­mat­ta Six­ten Kork­manin (ETLA) eläk­keelle­si­ir­tymishaas­tat­telu, jos­sa tämä  varoit­taa liian rajuista säästöistä ja man­aa 1990-luvun laman aikana tehtyjä virheitä. Jos nyt säästetään liian nopeasti, aje­taan koko Europ­pa vain lamaan ja jät­ti­työt­tömyy­teen, mikä nyt ei ainakaan ter­ve­hdytä julk­ista talout­ta. Työtön ei mak­sa vero­ja, vaan nos­taa työttömyyskorvauksia.

Haav­is­to kyl­lä yrit­ti huo­maut­taa ris­tiri­idas­ta, mut­ta Niin­istö ei joko ymmärtänyt tai luot­ti siihen, että hän voi talousosaa­jan maineen­sa turvin puhua mitä hyvän­sä, ja kansa uskoo.  Mies meni oikein kehu­maan Iiro Viinasen säästöjä 1990-luvun laman aikana. Asi­as­ta ei ole tehty riida­ton­ta ekonometrista ana­lyysia, mut­ta yleinen käsi­tys ekon­o­mistien piiris­sä taitaa olla, että nuo säästöt eivät hidas­ta­neet val­tion velka­an­tu­mista lainkaan, kos­ka ne nos­ti­vat työt­tömyy­den liki 20 pros­ent­ti­in. Sen sijaan niiden jäljiltä on kym­meniä tuhan­sia katkeroitunei­ta omaisuuten­sa menet­täneitä yrit­täjiä, joi­ta olisi tarvit­tu laman jälkeisessä nousus­sa. Samoin rak­en­teelli­nen työt­tömyys nousi aivan uudelle tasolle. Aina kun suh­dan­nelasku tekee ihmi­sistä työt­tömiä, osa työt­tömäk­si joutuneista suis­tuu pysyväistyöt­tömyy­teen. Se oli kallista ja aivan jär­jetön­tä säästämistä. Ilman niitä taloutemme olisi paljon parem­mas­sa kun­nos­sa ja val­tion vel­ka pienempi.

Ruot­sis­sa hal­li­tuk­sen her­mot pitivät parem­min, ja niin­pä maa selvisi taan­tu­mas­ta paljon pienem­min vau­ri­oin.  Toki Ruotsin talouteen Neu­vos­toli­iton sor­tu­mi­nen vaikut­ti vähemmän.

Varsi­nais­es­ti säästöt toteutet­ti­in kuitenkin Lip­posen hal­li­tuk­sen hal­li­tu­so­hjel­mas­sa. Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sovit­ti­in, että säästetään 20 mil­jar­dia markkaa, mut­ta mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardin kohdal­la. Perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä kaapi­maan kasaan vielä viisi mil­jar­dia. Min­ul­la oli kyseenalainen ilo kuu­lua tuo­hon porukkaan, joka runt­tasi säästöt kasaan kaikessa hil­jaisu­udessa König­st­edtin kar­tanos­sa. Näitä säästöjä vihreät tuki­vat. Tämä oli järkevää säästämistä, kos­ka säästöt pitää ajoit­taa nousukau­teen eikä panikoi­da laskukau­den aikana. Viinasen säästöt eivät tuoneet nousukaut­ta vaan lykkä­sivät sitä. Nousun toi toisaal­ta pakkode­valvoin­ti ja toisaal­ta Nokia-ihme, joka oli taloudellemme tava­ton onnenpotku.

Jotenkin Niin­istö on hirt­täy­tynyt myös taloudel­lisen kasvun autu­u­teen. Ollaan pahas­sa ansas­sa, jos talouden pitää kas­vaa kolme pros­ent­tia vuodessa, tai tulee rut­to ja kol­era. Jo kahdessas­adas­sa vuodessa tämä merk­it­sisi talouden 370-ker­tais­tu­mista. Hah! Kasvua tarvi­taan hyv­in­voin­nin lisäämiseen, mut­ta nol­lakasvu ei merk­itse tuhoa. Muuten­han tuho olisi edessä enem­min tai myöhemmin.

Nol­lakasvu on ihan järkevä vai­h­toe­hto, mut­ta ei toisaal­ta mikään ekologi­nen vält­tämät­tömyys. Taloudessa ei ole ruu­via, jol­la kasvua voi kään­tää alaspäin – pait­si tietysti ne Niin­istön väärin ajoite­tut säästöt. Kos­ka insinöörien inno­vati­ivi­su­ut­ta kek­siä uusia tehostavia inno­vaa­tioi­ta ei kahlitse mikään, ekonometris­ten mallien mukaan kasvun pysähtymi­nen tuot­taa työt­tömyyt­tä, lamaa ja tuhoaa val­tion talouden. Tätä var­maankin Niin­istö tarkoit­taa pelätessään nol­lakasvua. On erit­täin järkevää pitää pyörät pyörimässä niin, että kansan­talouden tuotan­to on lähel­lä kap­a­siteetin ylära­jaa. Sil­loin kaikille riit­tää työtä ja val­tio­varain­min­is­teri voi hen­git­tää vapau­tuneesti. Ei nol­lakasvul­la tätä tarkoiteta.

Nol­lakasvus­ta jokainen voi päät­tää oma­l­ta osaltaan ihan itse. Kun seu­raa­va palkanko­ro­tus tulee, lyhen­tää työaikaansa niin paljon, että palk­ka pysyy ennal­laan. Se on noin viikko vuosilo­maa vuodessa lisää, esimerkik­si. Tämän pitäisi olla jokaisen vapaasti valit­tavis­sa, eikä se kuu­lu muille, ei edes Niin­istölle. On aivan ratio­naa­li­nen val­in­ta arvostaa enem­män vapaa-aikaa kuin rahaa. Kun riit­tävän moni val­it­see tämän vai­h­toe­hdon, talous kään­tyy nol­lakasvu­un ilman työt­tömyyt­tä ja velkaantumista.

Tähän var­maan niin­istöläiset vas­taisi­vat, että menee kil­pailukyky, kos­ka kiinalaiset tekevät jo nyt paljon pidem­pää työpäivää. Kiinalais­ten pitkä työpäivä ei tuo­ta kil­pailukykyä, vaan mata­lat tun­tipalkat, jot­ka myös pakot­ta­vat tekemään työtä pitkään.  Euroopan lyhimpiä tosi­asial­lisia työaiko­ja on Sak­sas­sa. Onko Sak­san kil­pailukyky men­nyt? Euroopan pisimpiä työaiko­ja taas on Kreikassa.

Enem­män aikaa, vähem­män roinaa! Olisimme paljon onnel­lisem­pia, jos val­it­sisimme lep­poisam­man elämän­ta­van ja tyy­ty­isimme vähempään roinaan.

Seu­raavak­si Niin­istö var­maankin sanoo, että down­sif­taa­ja mak­saa liian vähän vero­ja. Jotenkin ne yhtälöt an saatu umpeen Sak­sas­sa ja Ruot­sis­sakin, vaik­ka tosi­asialli­nen työai­ka on paljon lyhyem­pi. Voihan sitä nyt verot­taa jotain muu­takin kuin palkkaa, esimerkik­si ener­giaa ja saas­tut­tamista. On aika avu­ton yhteiskun­nalli­nen strate­gia pakot­taa kaik­ki huhki­maan otsa hiessä ja osta­maan asun­to täy­teen turhaa krääsää vain, jot­ta tulisi siinä sivus­sa mak­sa­neek­si veroja.

 

 

 

 

 

211 vastausta artikkeliin “Säästäminen, velka ja nollakasvu”

  1. “Tähän var­maan niin­istöläiset vas­taisi­vat…” “Seu­raavak­si Niin­istö var­maankin sanoo…” 

    Hyviä esimerkke­jä olk­iukon käytöstä. Laite­taan omat sanat toisen suuhun, ts raken­netaan vaara­ton olk­iukko, ja sit­ten kumo­taan ne omat argu­men­tit (tuho­taan vaara­ton olkiukko)ja san­o­taan että olen kumon­nut toisen argu­men­tit. Ohhoijaa.

  2. Vaal­is­trate­gi­nen kysymys: mik­si Haav­is­toa ei prepat­tu paremmin?

  3. “Nol­lakasvus­ta jokainen voi päät­tää oma­l­ta osaltaan ihan itse. Kun seu­raa­va palkanko­ro­tus tulee, lyhen­tää työaikaansa niin paljon, että palk­ka pysyy ennal­laan. Se on noin viikko vuosilo­maa vuodessa lisää, esimerkiksi.”

    - Kel­paisi kyl­lä min­ulle. Valitet­tavasti työ­nan­ta­ja halu­aa kuitenkin saa­da työ­panok­sen yhtä mon­elta tun­nil­ta kuin aiem­minkin. Ja vaikkei halu­aisikaan, niin min­ul­ta poisjäävän työ­panok­sen paikkaami­nen uudel­la työn­tek­i­jäl­lä tullee sivuku­luineen kalli­im­mak­si kuin palkanko­ro­tuk­seni mak­samat­ta jäämis­es­tä syn­tyvä säästö. 🙁

  4. Itse en kat­sonut kuin yhden tentin, mut­ta käsitin ‘Niin­istön ajatelleen ainakin jok­seenkin samoin kuin sinä:Talouskasvun merk­i­tys vähe­nee vuosi vuodelta, mut­ta ei ole vielä mitätön.

    Miten muuten tuos­sa lep­poisas­sa taloudessa las­ket­taisi­in tuloerot:brutto- vai tunipalkoista

  5. Minä kiin­nitin huomio­ta siihen, että Niin­istö tun­tui ajat­tel­e­van, että talouskasvu (tarkem­min BKT:n kasvu) toisi jotenkin automaat­tis­es­ti työ­paikko­ja (läh­es) kaikille. Tämä kuu­lostaa minus­ta kummalliselta. 

    Kun tuot­tavu­us kas­vaa, BKT kas­vaa, mut­ta ei se sinän­sä työl­listä vielä yhtään sen enem­pää ihmisiä. Lisäk­si BKT:n saa hyvin kas­va­maan niin, että tuot­teen varsi­naisen arvon tekevät suo­ma­laiset (esim. tuoteke­hi­tyk­senä), mut­ta suuri osa mekaanis­es­ta työstä, esim. valmis­t­a­mi­nen, tehdään muualla.

    Ja tästä seu­rauk­se­na ole­va rak­en­teelli­nen työt­tömyyshän se nimeno­maan on, joka aiheut­taa syr­jäy­tymistä. Ja sil­lä on hyvin vähän tekemistä talouskasvun kanssa.

  6. Hieno ana­lyysi. Täl­laista olisi tarvit­tu enem­män Haav­is­ton kam­pan­jas­sa. Kohteliaisu­us ei estää haastamista.

  7. OS: “Mei­dän pitää säästää vim­ma­tusti ettei velka­an­nu­ta ja tukea taloudel­lista kasvua, jot­ta rahaa riit­täisi kaik­keen hyvään. Kuu­lostaa hyvältä, mut­ta nämä tavoit­teet ovat ris­tiri­idas­sa keskenään”

    Ei ole.

    Tämä maa voi tehdä mil­jardi­tolkul­la säästöjä ilman että se vaikut­taa talouskasvu­un pätkääkään. Lisäk­si voidaan tehdä toimia jot­ka muut­ta­vat nyt tuot­ta­mat­tomat ihmiset tuottaviksi.

    Esim jos luovu­taan sub­jek­ti­ivis­es­ta päivähoito-oikeud­es­ta, jos toinen van­hempi on kotona, saavute­taan todel­la iso säästö ihan ilmaiseksi.

    Tai sit­ten jos lap­sil­isät lakkautet­taisi­in keskilu­okalta joka ostaa lap­sil­isil­lään joka tapauk­ses­sa osakkei­ta kakaroilleen kuten esim minä. Noiden lakkaut­tamisel­la ei olisi mitään vaiku­tus­ta maan kulu­tuskysyn­tään. Miljardisäästö.

    Entäs sit­ten säästöt yhteiskun­nan toimin­nas­sa? Tässä maas­sa on lukuisia kohtei­ta jot­ka voitaisi­in tehdä parem­min. Esim jonkun haas­t­a­mi­nen oikeu­teen saat­taa olla turkasen vaikea­ta. Pelkästään tästä aiheutuu val­ta­vat kus­tan­nuk­set maalle, eikä se tuo­ta mitään, päinvastoin.

    Kaiken­laisia kohtei­ta löy­tyy joista saadaan lisää tuot­tavu­ut­ta tähän yhteiskun­taan ilman että vaikute­taan kulu­tuskysyn­tään ollenkaan.

    Julkisen sek­torin koon purkami­nen on tärkeää mon­es­takin syys­tä. Ehkä tärkein on se, että julki­nen sek­tori ei pysty koskaan luo­maan ihmistyöl­lä yhtä suur­ta lisäar­voa kuin yksi­tyi­nen sek­tori. Julkisen puolen las­ten­hoita­ja ei voi muu­u­tosvas­tarin­nan vuok­si muun­tok­oulut­tau­tua van­hus­ten­hoita­jak­si vaik­ka tarve siir­ty­isi sinne. Yksi­tyisel­lä ei edes kyseltäisi moista asi­aa. Tästä johtuen julki­nen sek­tori, varsinkin kun­nat, ovat täyn­nä ihmisiä joi­ta ei enää tarvita.

  8. Jaakko Särelä: Kun tuot­tavu­us kas­vaa, BKT kas­vaa, mut­ta ei se sinän­sä työl­listä vielä yhtään sen enem­pää ihmisiä. 

    No ei kas­va. Kun työn tuot­tavu­us kas­vaa ei automaat­tis­es­ti tuote­ta enem­män. Tuot­tavu­u­den kasvul­la voidaan vapaut­taa voimavaro­ja jon­honkin muuhun, ja sen jonkun muun tekem­i­nen sit­ten jostaa BKT:tä.

  9. Kyl­läpä taas on euforista keskustelua: puhutaan toisaal­ta 0‑kasvun puoles­ta, ja toisaal­ta pop­ulis­tis­es­ti esitetään illu­u­sio­ta siitä, että insinöörien tehostamiskeksin­töjä ei pysäytä mikään.

    Ideana on siis istua lep­pois­taen aidal­la ja vesi lielel­lä odot­taa, että mitähän makeaa se insinööri seu­raavak­si taas keksiikään.

    Eihän se näin tule men­emään: ei se nyky-insinööri ihan niin tyh­mä ole, että antaa vaival­la saadut tehostamis­tu­lok­set altru­is­tis­es­ti (=kor­vauk­set­ta) aidal­la istu­jien herkuteltaviksi.

    Se nyky-insinööri osaakin myös kieliä, voipi ostaa lentolip­pu­jakin, ja viekin keksin­tön­sä aivan muualle.

    Siinä ne lep­pois­ta­jat sit­ten saa­vatkin istua aidal­laan, kunnes se lahoaa alta.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä ja nyky-insinööri

  10. Hyvä tek­sti! Mä sat­u­in kir­joit­tele­maan näistä jutu­ista jo aiem­min tänään niin innos­tu­in kir­joit­ta­maan ylös joitakin ajatuk­siani tästäkin tek­stistä (ks. koti­sivu). Mul­la on vähän nört­teilynäkökul­ma joka menee jos­sain määrin ohi aiheen, mut­ta sitä mä jäin eniten miet­timään, että kyl­lähän talouden kasvua voi kään­tää alaspäin pait­si kokon­aiskysyn­tään (“Niin­istön väärin ajoite­tut säästöt”) myös kokon­ais­tar­jon­taan vaikut­ta­mal­la. Nos­te­taan työn vero­tus ylös ja kiris­tetään sitä vuodes­ta toiseen. Verote­taan kasautuneet pääo­mat val­ti­olle ja upote­taan ne Suomen­lah­teen. Että jos vaik­ka hake­mal­la haet­taisi­in nol­lakasvua kireäl­lä ja kiristyväl­lä työn vero­tuk­sel­la, joka johtaisi työn tar­jon­nan lasku­un, niin miten se eroaisi vaiku­tuk­sil­taan (työl­lisyy­teen ja tuotan­toon) kuvaa­mas­tasi pref­er­enssishok­ista, joka sekin johtaa työn tar­jon­nan laskuun?

  11. “Mies meni oikein kehu­maan Iiro Viinasen säästöjä 1990-luvun laman aikana. Asi­as­ta ei ole tehty riida­ton­ta ekonometrista analyysia”

    Voi olla, mut­ta onko Six­ten Kork­manin eläk­keelle­si­ir­tymishaas­tat­telus­takaan tehty riida­ton­ta ekometrista analyysia?

  12. Jaakko Särelä: Kun tuot­tavu­us kas­vaa, BKT kas­vaa, mut­ta ei se sinän­sä työl­listä vielä yhtään sen enem­pää ihmisiä. 

    juge: No ei kas­va. Kun työn tuot­tavu­us kas­vaa ei automaat­tis­es­ti tuote­ta enem­män. Tuot­tavu­u­den kasvul­la voidaan vapaut­taa voimavaro­ja jon­honkin muuhun, ja sen jonkun muun tekem­i­nen sit­ten jostaa BKT:tä.

    Niin no, peri­aat­teessa ei vält­tämät­tä kas­va, mut­ta käytän­nössä kuitenkin usein. Jos minä suun­nit­te­len parem­man kän­nykän ver­rat­tuna kil­pail­i­joi­hin, sitä myy­dään enem­män (tai korkeam­mal­la hinnalla)3, jol­loin BKT kasvaa. 

    Mut­ta olen­naisem­paa tuos­sa postauk­ses­sani kuitenkin oli se, että Suomes­sa teetet­tävän työn määrä ei mitenkään automaat­tis­es­ti lisään­ny, vaik­ka BKT kas­vaisikin (joka taas oli se, miten Niin­istö tun­tui ajattelevan).

  13. juge, kysytään nyt vaik­ka näin: mitä perustei­ta, his­to­ri­al­lisia esimerkke­jä, joku mekanis­mi, tms. meil­lä on olet­taa että julkisen talouden säästöt kohdis­tu­isi­vat nimeno­maan tuot­ta­mat­tomaan osaan julk­ista taloutta?

    Minus­ta tämä vaikut­taa jonkin­laiselta käsit­teel­liseltä sekaan­nuk­selta. Tot­ta kai kan­nat­taa esimerkik­si lopet­taa kus­tan­nuste­hot­tomat tai suo­ras­taan vahin­gol­liset tuet, tehdä asioi­ta parem­min, tms. nos­taa tehokku­ut­ta. Mut­ta ei täl­lä ole mitään tekemistä sen kanssa että suh­dan­nelu­on­teis­es­ti leikataan meno­ja, juus­to­höylä leikkaa ihan kaikesta tasaisesti.

  14. “Kiinalais­ten pitkä työpäivä ei tuo­ta kil­pailukykyä, vaan mata­lat tun­tipalkat, jot­ka myös pakot­ta­vat tekemään työtä pitkään”

    Aika kum­malli­nen päätelmä. Mitä enem­män teet työtä, sitä vähem­män ansait­set? Yleen­sä tun­tipalk­ka on kytkök­sis­sä elinkus­tan­nuk­si­in, työvoiman tar­jon­taan ja työn tuot­tavu­u­teen (ainakin yksi­tyisel­lä sektorilla).

    Kreikkalais­ten pitki­in työpäivi­in vielä sel­l­ainen kom­ment­ti, että myös töi­den laatu ratkaisee.

  15. Julkisen puolen las­ten­hoita­ja ei voi muu­u­tosvas­tarin­nan vuok­si muun­tok­oulut­tau­tua van­hus­ten­hoita­jak­si vaik­ka tarve siir­ty­isi sinne. Yksi­tyisel­lä ei edes kyseltäisi moista asi­aa. Tästä johtuen julki­nen sek­tori, varsinkinkun­nat, ovat täyn­nä ihmisiä joi­ta ei enää tarvita. 

    Väite on aika outo. Päiväkodin ja van­hus­ten­huol­lon pätevyys­vaa­timuk­set ovat julkisel­la ja yksi­tyisel­lä puolel­la aivan samat. “Las­ten­hoita­jal­la” on olta­va sosi­aalialan ammat­ti­tutk­in­to. “Van­hus­ten­hoita­jal­la” on olta­va perushoita­jan tutk­in­to, jos kyse on sairaalas­ta. Jos kyse on van­hainkodista, kel­paa sosi­aalialankin tutk­in­to, kun­han se antaa sovel­tuvan pätevyy­den. Näin siis myös yksityisellä.

    Ehdo­tatko, että jom­paa kumpaa työtä pitäisi saa­da tehdä ilman ammat­tipätevyyt­tä vai oletko sitä mieltä, että ammat­tipätevyy­den täy­den­tämiseen vaa­dit­ta­va vuo­den, parin lisäk­oulu­tus on liian pitkä?

    Ja tosi­a­sia on, että virkamiehen irti­sanomi­nen on jopa helpom­paa kuin yksi­tyisen puolen työn­tek­i­jän. Tämän vuok­si, jos jos­sain kun­nas­sa on “ylimääräistä” henkilöstöä, on kun­nanisiä aika vai­h­taa lail­li­sis­sa vaaleis­sa. Mikäli henkilöstövähen­nyk­si­in on tarvet­ta, niistä on tehtävä poli­it­ti­nen päätös tai annet­ta­va virkamiehille val­tu­udet päättää.

  16. tpyy­lu­o­ma: “mitä perustei­ta, his­to­ri­al­lisia esimerkke­jä, joku mekanis­mi, tms. meil­lä on olet­taa että julkisen talouden säästöt kohdis­tu­isi­vat nimeno­maan tuot­ta­mat­tomaan osaan julk­ista taloutta?”

    Jos vaik­ka äänestet­täisi­in seu­raa­van ker­ran oikein siellä?

    Jos vaikka­pa äänestet­täisi­in sem­moinen Eduskun­ta joka nos­taisi eläkeiän 65 vuo­teen ja lyhen­täisi opin­to­ja alkupäästä, lakkaut­taisi yleisen asevelvol­lisu­u­den ja liit­täisi Suomen palk­ka-armei­jan kanssa Natoon, niin hop­sista, 10 mil­jardin mii­nus olisikin muu­ta­mas­sa vuodessa 10 mil­jardin plussa. 

    Eikä mak­sa mitään!

  17. Mat­ti–: “Kiinalais­ten pitkä työpäivä ei tuo­ta kil­pailukykyä, vaan mata­lat tun­tipalkat, jot­ka myös pakot­ta­vat tekemään työtä pitkään”Aika kum­malli­nen päätelmä. Mitä enem­män teet työtä, sitä vähem­män ansait­set? Yleen­sä tun­tipalk­ka on kytkök­sis­sä elinkus­tan­nuk­si­in, työvoiman tar­jon­taan ja työn tuot­tavu­u­teen (ainakin yksi­tyisel­lä sektorilla).Kreikkalaisten pitki­in työpäivi­in vielä sel­l­ainen kom­ment­ti, että myös töi­den laatu ratkaisee.

    Tässä sekä Oden argu­men­tis­sa on sama ongel­ma, mitä syitä meil­lä on olet­taa että työa­jan lyhen­e­m­i­nen vähen­tää kokon­ais­tuotan­toa? Kun taloushis­to­ri­al­lis­es­ti pikem­min näyt­tää siltä että samaan aikaan kun tehty­jen työ­tun­tien määrä on rom­ah­tunut niin kokon­ais­tuotan­to on moninkertaistunut.

    Eli voi olla niin että Ode on täysin oike­as­sa siinä, että voimme edelleen lyhen­tää työaikaa ilman että talouskasvu siitä kär­sii. Mut­ta tuos­ta taas seu­raa että sikäli kun lop­u­ton talouskasvu on ongel­ma, niin se ei tuol­la ratkea.

  18. Hajahuomioi­ta (kun­non ana­lyysi­in ei nyt riitä aika, liekö taidotkaan…)

    Pienyrit­täjiä katkeroit­ti 90-luvun alus­sa kai enem­män tapa, jol­la pankkikri­isi hoidet­ti­in, kuin itse Viinasen bud­jet­tisäästöt? Tiet­ty nekin puri­vat monil­la aloil­la kysyntään.

    Ruot­si on suo­ma­laisille aina kun­non sado­maskok­isti­nen ver­rok­ki, mut­ta Ruotsin lam­o­jen­hoito­tavoista voisi todel­lakin ottaa oppia. Tätä on esimerkik­si Juhana Var­ti­ainen niin ansiokkaasti analysoin­ut, että kiin­nos­tuneet voivat googlata.

    Taloushis­to­ri­as­ta ei tai­da juuri löy­tyä esimerkke­jä pitem­piaikainen nol­lakasvun — tai yhden pros­entin kasvunkaan — autu­ud­es­ta. Maail­ma tietysti muut­tuu ja ympäristönkin kannal­ta on ratkai­se­vaa, mitkä alat kasvavat.

    Sak­san ja Kreikan työ­tun­tien ero on eurokri­isin yhtey­dessä vilahdel­lut, mut­ta huonos­ti yleiseen tietoisu­u­teen uppoa­va fak­ta. Vaik­ka siitä ei var­maan kan­na­ta vetää yksioikoisia johtopäätök­siä, on hyvä että Osmokin pitää sitä esillä.

  19. Ongel­ma on että nyt yritetään säädel­lä seu­rausindikaat­tor­e­i­ta tuotan­non ja kulu­tuk­sen sijaan. Sekä nol­lakasvun että talouskasvun yhteiskun­ta voi voi­da hyvin tai huonos­ti, sosi­aalis­es­ti, ter­vevey­del­lis­es­ti ja kestoltaan. Kyse on siitä mikä on pros­en­tit saanut aikaan. Kun ede­tään kohti henkistä kulu­tus­ta mate­ri­aalisen sijaan on väistämätön­tä, että per­in­teiset indikaat­torit alka­vat näyt­tää punaista, silti hyv­in­voin­ti kasvaa.
    Jos kulu­tus­ta halu­taan lisää sitä saadaan parhait­en kas­vat­ta­mal­la alem­pi­en tulolu­okkien tulo­ja mikä johtaa suo­raan työ­paikko­jen lisään­tymiseen. Ylem­pi­en tulolu­okkien tulo­jen kasvu ei lisää kulu­tus­ta vaan investoin­te­ja joille samaan aikaan on entistä vähem­män kysyn­tää. Kun tämä on oival­let­tu, velkaa ei tarvi­ta tasapainottajaksi.

  20. Mat­ti–:
    “Kiinalais­ten pitkä työpäivä ei tuo­ta kil­pailukykyä, vaan mata­lat tun­tipalkat, jot­ka myös pakot­ta­vat tekemään työtä pitkään”

    Aika kum­malli­nen päätelmä. Mitä enem­män teet työtä, sitä vähem­män ansait­set? Yleen­sä tun­tipalk­ka on kytkök­sis­sä elinkus­tan­nuk­si­in, työvoiman tar­jon­taan ja työn tuot­tavu­u­teen (ainakin yksi­tyisel­lä sektorilla).

    Kreikkalais­ten pitki­in työpäivi­in vielä sel­l­ainen kom­ment­ti, että myös töi­den laatu ratkaisee.

    Kreikas­sa tuot­tavu­us on mon­es­takin syys­tä johtuen alhainen. Alhainen tuot­tavu­us pakot­taa tekemään enem­män työ­tun­te­ja, jos halu­aa nos­taa elin­ta­soaan. Sak­salaisil­la on korkeampi elin­ta­so kuin Kreikalla, mut­ta osan siitä he ovat käyt­täneet siihen, että he tekevät vähem­män työtunteja.

    Saman voi nähdä ver­tail­taes­sa Yhdys­val­to­ja Euroop­paan. Yhdys­val­to­jen korkeampi BKT tulee pitkälti siitä, että Yhdys­val­lois­sa tehdään enem­män työtunteja.

    Soin­in­vaara ei siis ehdo­ta mitään kovin radikaalia. Mon­es­sa työssä tuot­tavu­uskin luul­tavasti nousisi, jos työ­paikalla viet­täisi­in vähem­män aikaa.

  21. juge:

    ´snip´
    Julkisen puolen las­ten­hoita­ja ei voi muu­u­tosvas­tarin­nan vuok­si muun­tok­oulut­tau­tua van­hus­ten­hoita­jak­si vaik­ka tarve siir­ty­isi sinne. Yksi­tyisel­lä ei edes kyseltäisi moista asi­aa. Tästä johtuen julki­nen sek­tori, varsinkin kun­nat, ovat täyn­nä ihmisiä joi­ta ei enää tarvita.

    Tämä nyt on täyt­tä pup­pua, jokin raja pitäisi vale­htelemises­sakin olla.

    Mis­sähän ne tyhjät päiväkodit ovat, jos­ta näitä muu­tosvas­tar­in­taisia las­ten­hoita­jia löytyy?
    Uudelleenk­oulu­tus­ta tapah­tuu julkisel­la sek­to­ril­la siinä mis­sä muual­lakin, ehkä enemmänkin.

  22. Jaakko Särelä:

    ´snip´
    Mut­ta olen­naisem­paa tuos­sa postauk­ses­sani kuitenkin oli se, että Suomes­sa teetet­tävän työn määrä ei mitenkään automaat­tis­es­ti lisään­ny, vaik­ka BKT kas­vaisikin (joka taas oli se, miten Niin­istö tun­tui ajattelevan).

    No, käytän­tö on kuitenkin osoit­tanut, että työt­tömyys Suomes­sa ei alene, jos kasvua ei ole noin 3 prosenttia.

  23. Tämä menee hie­man aiheen sivu­un, mut­ta tarkastelin tuos­sa Helsin­gin kaupun­gin tilas­tol­lista vuosikir­jaa ja tein seu­raa­van havain­non: Vuosien 2004 ja 2009 välil­lä väestö Helsingis­sä on kas­vanut 3%. Samaan aikaan kulut ovat kas­va­neet kol­man­nek­sen. Kulu­jen kasvu vas­taa suun­nilleen vero­tu­lo­jen kasvua. Onko asialle jokin järkevä seli­tys, vai onko niin, että kaupun­ki (tai yhteiskun­ta laa­jem­min) kas­vat­taa julk­ista kulu­tus­ta mak­si­maalisen määrän suh­dan­teesta riip­pumat­ta, mikä huonom­pi­en aiko­jen koit­taes­sa johtaa osaltaan ankari­in sopeut­tamis­toimi­in ja velkaantumiseen? 

    Tuos­ta lep­pois­tamis­es­ta sen ver­ran, että osa ongel­maa lie­nee se, ettei julkisen sek­torin tuot­tavu­us kas­va yhtä nopeasti kuin yksi­tyisel­lä puolel­la, jol­loin vas­taavaa vapaan kas­vat­tamis­varaa ei löy­dy, jol­loin julkisen sek­torin puolel­la pitäisi tehdä enem­män tun­te­ja tai annet­ta­va palkko­jen laskea suh­teessa yksi­tyiseen sek­tori­in, kos­ka vero­tuot­to­jen kas­vamisen sijaan tuot­ta­vat työn­tek­i­jät viet­täi­sivät laatuaikaa 🙂

  24. Jos Niin­istö todel­lakin puo­lusti 1990-luvun laman onnis­tunut­ta hoita­mista, hän ei ole talous­mies, vaan poliitikko.

    Enpä ole minäkään talous­mies, mut­ta muis­tan kyl­lä, kun sil­loin pelotelti­in, että jos leikkauk­sia ei tehdä, meitä odot­taa velka­elvyt­tävän Ruotsin lainen karmea konkurssi.

    Ja todel­lisu­udessa Ruot­si selvisi lamas­ta huo­mat­tavasti pienem­mäl­lä työt­tömyy­del­lä ja pienem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la — ja Ruotsin parem­muus on kestänyt nyky­isi­in por­var­i­hal­li­tuk­sen päivi­in asti — ja ilman Nokiaa.

  25. No sil­loin 90-luvul­la Suo­mi oli ulko­mais­ten velko­jien armoil­la. Toisin sanoen ei ollut mah­dol­lista tehdä mui­ta kuin leikkauk­sia. Sil­loin Ruotsin tilanne oli ja on nytkin parempi.
    Kork­man mainit­si vain sen virheen 90-luvul­ta, että hirt­täy­dyt­ti­in liian pitkäk­si aikaa sidot­tuun, “vah­vaan” markkaan.
    Var­maan nyt oikea lin­ja olisi tehdä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia ja leika­ta sieltä, mis­sä aiheutuu mah­dol­lisim­man vähän hait­taa kasvulle, ja samaan aikaan tukea työl­lisyyt­tä ja talouskasvua. Niin­istö on oike­as­sa siinä, että ilman talouskasvua elin­ta­so las­kee, mut­ta ehkä lisävelka­an voisi suh­tau­tua pragmaattisemmin…

  26. hyvä idea, sen sijaan, että palk­ka nousisi 3% vuodessa, vähen­netään 3% työaikaa vuodessa. 200 vuo­den kulut­tua tarvit­see men­nä töi­hin vain yht­enä päivänä vuodessa ja sil­loinkin pää­sisi ruokatun­nil­ta kotiin.

  27. Minus­ta tun­tuu että tämä 1990-luvun laman jälkipyyk­ki on tässä maas­sa tekemät­tä, kun asia ker­ran pul­pahtelee esi­in jopa pres­san­vaaleis­sa joil­la ei talous­poli­ti­ikan kanssa pitäisi olla juuri mitään tekemistä.

  28. Olen kyl­lä samaa mieltä Niin­istön kanssa siinä, että jos 1990-luvun säästöjä ei olisi tehty, niin sen kulu­tuk­sen mak­sajia oli­si­vat tulevat/nykyiset työsukupolvet. 

    Säästämi­nen on yleen­sä poli­itikol­ta rohkea teko, sil­lä se vie ääniä. On niin paljon helpom­paa vain ottaa lainaa. Sitä pait­si 1990-luvul­la Suo­mi ei ollut AAA-val­tio: lisävelka­an­tu­misen korot oli­si­vat syösseet Suomen Kreikan tielle. 

    Mielestäni tämä Vihrei­den “säästämi­nen on pahas­ta, mut­ta talouskasvul­la ei ole niin väliä” ‑talous­poli­ti­ik­ka on kovin kaksi­nais­moral­is­tista. Joko talouskasvul­la kate­taan ne korkeat menot, tai sit­ten säästetään ja köy­hät kärsivät.

  29. Niin­istö on niin jäärä, ettei pysty muut­ta­maan ajatuk­si­aan. Hän on aina vaat­in­ut säästöjä. Hänel­lä ei ole ekon­o­mistien ymmär­rystä siitä, että val­tion on toimit­ta­va suh­dan­nevai­hteluis­sa vastasyklisesti.

    Niin­istön säästöop­pi tulee selkäran­gas­ta. Hänen opin­tomen­estyk­sen­sä rimaahipovu­u­den perus­teel­la ei voi­da olet­taa, että hän sen syväl­lisem­min pysty­isi ymmärtämäänkään talouden toim­intaa. Hän on yhden totu­u­den mies. Kreikan tie ja tiuk­ka säästöpoli­ti­ik­ka eivät ole ain­oat vai­h­toe­hdot, vaan on monia muitakin malle­ja, paljon parem­min toimivia. 

    Talouskasvua kyl­lä kan­natan, nol­lakasvu on kiva utopia, joka ei toimi.

  30. Eikös lama-ajan Viinas-säästöt olleet puoli­pakol­lisia jo senkin takia, että velkaa oli tuol­loin vaikea saa­da jär­jel­lisel­lä korol­la. Vai minkä takia niitä ker­ju­umatko­ja ympäri maail­maa sit­ten tehtiin?

    Tätä vaikeut­ta voi tosin olla vaikea sovit­taa Oden “ris­tiri­idat­tomaan ekonometriseen analyysiin”.

  31. Itse ainakin olen huo­man­nut, että 4 ‑6 tun­nin työpäiv­inä työ­nan­ta­jani saa mak­samalleen tun­tipal­ka­lle selvästi parem­man vasti­neen kuin 8 ‑12 tun­nin päiv­inä. Hel­posti saan kahdessa 6 tun­nin päivässä enem­män aikaan kuin yhdessä 12 tun­nin päivässä. Sen lisäk­si ehdin vielä kun­toil­lakin, joka ei ainakaan vähen­nä työkykyäni

  32. tpyy­lu­o­ma:
    juge, kysytään nyt vaik­ka näin: mitä perustei­ta, his­to­ri­al­lisia esimerkke­jä, joku mekanis­mi, tms. meil­lä on olet­taa että julkisen talouden säästöt kohdis­tu­isi­vat nimeno­maan tuot­ta­mat­tomaan osaan julk­ista taloutta? 

    Eikö tässä ole kitey­tyneenä juuri nykyisen poli­it­tisen jär­jestelmän ongelma?

    Säästö­jen ja tehostamisen vas­tus­ta­jat lähtevät aina siitä ole­tuk­ses­ta, että kaik­ki säästöt johta­vat palvelu­iden huonone­miseen, laman pitkit­tymisen ja ennen pitkää nk. hyv­in­voin­ti­val­tion alasajoon. Tehostamis­takin vas­tuste­taan yksinker­taisin argu­mentein — yleen­sä luo­ma­l­la siitä, miten kel­lokalle­jen avul­la riis­tetään viimeisetkin pis­arat jo työn alle nään­tyvien sairaan­hoita­jien, siivo­jien ja keit­täjien selkä­na­hoista (vaik­ka oikeasti järkevä ratio­nal­isoin­ti jopa vähen­tää kiirettä).

    Tilanne ajau­tuukin tätä kaut­ta aina ja joka ker­ta siihen, että mis­tään järke­vistä säästöistä ei yksinker­tais­es­ti voi­da päästä yksimielisyy­teen — ja lop­ul­ta on sit­ten pakko ottaa se surullisen kuu­luisa juus­to­höylä käyt­töön. Pelis­sä on vain niin paljon poli­it­tista presti­isiä, saavutet­tu­ja etu­ja ja vaki­in­tunei­ta läänityksiä.

    Tässä mielessä huonotkin säästöt ovat mielestäni parem­pia kuin ei säästöjä ollenkaan. En nimit­täin pysty usko­maan, että seu­raaval­la nousukaudel­la mal­tet­taisi­in pysyä key­ne­siläisenä, leikat­taisi­in pois se mitä lamanaikana tuh­lat­ti­in ja tehtäisi­in vält­tämät­tömiä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia. Nousukaude­than ovat yksi­no­maan sitä varten, että voidaan luo­da uusia menoau­tomaat­te­ja jaka­maan maal­lista hyvää oma­lle äänestäkunnalle.

  33. Oikeis­tode­mari:
    Hänel­lä ei ole ekon­o­mistien ymmär­rystä siitä, että val­tion on toimit­ta­va suh­dan­nevai­hteluis­sa vastasyklisesti.

    Minkälaisel­la poli­itikol­la muka on? Demar­it kek­sivät keskel­lä kov­in­ta nousukaut­ta jako­varan eli rahaa sinne ja tänne.

    Kyl­lä laman aikana löy­tyy eri­tyis­es­ti vasem­mal­ta aina näitä key­ne­siläisiä elvyt­täjiä, mut­ta nousukaudel­la ei ole meno­jen kasvun hillit­semis­es­tä puhet­takaan, täysin päinvastoin!

  34. Kreikas­sa ei ole toteutet­tu Niin­istömäistä talouskuria. Down­shif­tauskin on parhail­laan käyn­nis­sä. Menkää otta­maan mallia.

  35. Pahim­mil­laan veron­mak­sajien palveli­jat kun­ta ja val­tio ovat käyt­täneet veron­mak­sajien varoil­la toimi­vaa val­tion oikeuslaitos­ta raken­nus­maan omis­tuk­sen siir­toon (Jpää). Vas­taa­va tilanne on kehit­tymässä Keravalla. 

    Nol­lakasvu ei mitenkään riitä Suomes­sa rak­en­tuneeseen julkisen sek­torin aina kas­vav­ille kuluille! 

    Nol­lakasvu edel­lyt­täisi radikaale­ja vähen­nyk­siä ja suo­ravi­ivais­tuk­sia julkiseen sek­tori­in eli saavute­tu­ista eduista luop­umista, mikä on poli­it­ti­nen “itse­murha” eli jo ajatuk­se­nakin paradoksi.

    Keskustelu nol­lakasvus­ta ilman vaa­timus­ta julkisen sek­torin roti­in lait­tamista kuu­lostaa omi­tuiselta ja kyl­lä paradoksilta.

    Eihän kansalaiset tee val­tion velkaa vaan julki­nen sek­tori saavut­tamil­laan eduil­laan. Eikö vain?

  36. Tästä ajatuk­ses­ta, että Ruot­si selvisi 1990-luvun lamas­ta oleel­lis­es­ti Suomea parem­min… Wikipedi­as­sa Ruotsin taloudesta:

    The wel­fare sys­tem that had been grow­ing rapid­ly since the 1970s could not be sus­tained with a falling GDP, low­er employ­ment and larg­er wel­fare pay­ments. In 1994 the gov­ern­ment bud­get deficit exceed­ed 15% of GDP. The response of the gov­ern­ment was to cut spend­ing and insti­tute a mul­ti­tude of reforms to improve Swe­den’s com­pet­i­tive­ness. When the inter­na­tion­al eco­nom­ic out­look improved com­bined with a rapid growth in the IT sec­tor, which Swe­den was well posi­tioned to cap­i­tal­ize on, the coun­try was able to emerge from the crisis 

    Hyvin saman­lainen tari­na kuin Suomes­sa, siis. Ruotsin lähtöti­lanne oli parem­pi, kos­ka se on his­to­ri­al­lis­es­ti Suomea vau­raampi maa, ja kos­ka se oli poli­it­ti­sista syistä suun­tau­tunut ulko­maille monipuolisem­min kuin Suo­mi, joka oli vah­vasti YYA-henkisessä idänkau­pas­sa (jos­sa toki oli ollut etun­sakin). Ruot­si oli enti­nen siirtomaaisäntä/emämaa. Jne.

    Toisaal­ta Ruot­sis­sa keskustel­laan niinkin, että maa velka­an­tui 1990-luvul­la liikaa eikä ole siitä oikein toipunut.

    Suo siel­lä, vetelä täällä.

  37. Osmo,

    Kun nyt viikos­ta toiseen toito­tat sitä Key­ne­siläisen talousopin viisaut­ta, niin pistähän vähän linkkiä tule­maan, mis­sä samal­la paa­tok­sel­la puhuit säästö­jen puoles­ta nousukau­den aikana.

    Koko Key­ne­siläisen talousopin vika on siinä, ettei sitä ole suun­nitel­tu ihmisille. Poli­itikoista tulee Key­ne­siläisä laman aikaan, kos­ka on kuule­ma “elvyt­tämistä” jakaa rahaa omille äänestäjilleen. Äijä Keyneisin opit sit­ten uno­htu­vat, kun se nousukausi vih­doin tulee.

  38. Taloudessa ei ole ruu­via, jol­la kasvua voi kään­tää alaspäin 

    Pohjois-Kore­as­sa on tehty täl­lä sar­al­la innovaatioita.

  39. Uskalta­vatko vihreät (tai Haav­is­to tai Soin­in­vaara) sanoa suo­raan, miten talouskasvu tai luon­non kulu­tuk­sen kasvu pysäytetään ja kään­netään lasku­un. Mikä on aikataulu ja paljonko suo­ma­lais­ten elin­ta­soa rajoite­taan? Lopete­taanko fos­si­ilis­ten polt­to, vai keski­tytäänkö vain lisäämään tuul­ta, aurinkioa ja biovoimaa? Ei voi edes kan­nat­taa, kun selvää viestiä ei ole, eikä eri­tyis­es­ti uskot­tavu­ut­ta sen suh­teen, että suun­nitel­ma johtaisi fos­si­ilien polt­tamisen loppumiseen.

    Väit­te­lyisssä Niin­istössä kiusasi aika suo­ra ja kri­ti­ik­itön talouskasvun vaa­timus. Haav­is­tossa kiusasi aja­tus kulut­taa(!) edelleen velak­si velka­kri­isin keskel­lä, ja toive siitä, että talouskasvu(!) eli noususuh­danne sit­ten pelas­taa tilanteen.

    P.S. Ei tarvitse vas­ta­ta ennen Sunnuntai-iltaa 🙂

  40. Osmo osaa toden­näköisyys­lasken­nan. Haav­is­to ei saanut toisel­la kier­roksel­la asiantun­te­vaa talous­prep­paus­ta, kos­ka Soin­in­vaara oli buukan­nut itselleen Thaimaan-loma­matkan samalle ajalle. 🙂
    Ettei nyt jäisi väärää kuvaa Kork­manin itsekri­ti­ik­istä, hän suo­mi itseään lamaa edeltävistä, lamaan johtaneista tai lamaa syven­täneistä ratkaisu­ista 1991:
    http://www.hs.fi/talous/Sixten+Korkman+Syyttömät+kärsivät+lama-ajan+hätiköidyistä+päätöksistä/a1305554426243
    Tuol­loin Niin­istö ei ollut val­tio­varain­min­is­teri, vaan rivikansanedustaja.
    Epä­selväk­si jäi, pitikö Osmo itse laa­timi­aan leikkauk­sia järkev­inä vai ei 1995 hal­li­tu­so­hjel­mas­sa. Vihreät läh­tivät mukaan hal­li­tuk­seen, joka val­tio­varain­min­is­ter­inä jatkoi Iiro Viinanen.
    Jälkivi­isauden maku mais­tuu. Ja kaipa Haav­is­ton kam­pan­jas­sa on ajatel­tu, että talousasi­at eivät ole tärkeitä. Muu­toin on vaikea käsit­tää, mik­si Haav­is­ton eduskun­ta-avus­ta­ja, globaalei­hin rahoi­tus­markki­na-asioi­hin pere­htynyt Jari Han­s­ka ei ole saanut osaamis­taan mukaan ehdokkaansa arsenaaliin.

    1. En ollut Thaimaas­sa loma­matkalla (kat­so blogikir­joi­tus) ja on sin­nekin net­tiy­htey­det. Pidin Lip­posen hal­li­tuk­sen säästöo­hjel­maa vält­tämät­tömyytenä ja oikea-aikaise­na. Viinasen säästöt eivät olleet Niin­istön syytä, eivätkä ehkä Viinaseenkaan. Voi olla, että motivoin­ti tuli ulkomailta.

  41. Muis­takaa­han että nykyi­nen talousjär­jestelmä on ihmisen tekele, ei sen­tään luon­non­la­ki. Mon­elta näyt­tää uno­htu­van, että ennen talouden muu­tos­ta tulisi yhteiskun­nan muut­ta­mi­nen ja sitä kaut­ta tapah­tu­isi vääjäämät­tä ihmis­ten ajat­telus­sa muu­tos. Ennen van­haan tätä san­ot­ti­in poli­ti­ikak­si. Näin siis, jos halut­taisi­in siir­tyä kivut­tomasti kestävään talouteen. Paatuneim­mankin kon­ser­vati­ivin tulisi alkaa miet­timään voiko asioi­ta tehdä eri lail­la ja onko nyky­meno kestävää, edes sosi­aalis­es­ti, omas­sa elämässä. 

    Haas­teena näyt­tää ole­van, että parhaat kyvyt koulute­taan ole­maan ajat­telemat­ta muu­ta kuin liike­taloudel­lista tuot­toa. Tämäkin on poli­ti­ikan tulosta, mut­ta vas­takkaisen mitä nyt tarvi­taan. Poli­ti­ikan pitäisi pala­ta tekemään yhteiskun­taa ihmisille, ei yhteiskun­taa yrityksille. 

    Kasvun sakkaami­nen johtaa nyt tot­ta kai ongelmi­in, vaikkei vaiku­ta vält­tämät­tä ihmis­ten todel­liseen elämän­laatu­un, jos aset­taa asi­at tärkeysjärjestykseen.

    Nyt olisi parem­pi ottaa julkiseen piikki­in se vel­ka joka tarvi­taan. Ja tukkia kaik­ki reiät niiltä, jot­ka eivät pelaa reilua ja toisaal­ta kar­sia turhu­udet ja ker­skailu. Jos nyt temp­puil­laan niin, että sairas­tute­taan yhteiskun­ta lop­ullis­es­ti, niin sit­ten on aika sama miltä talous­lu­vut näyt­tävät jatkos­sa. Sik­si 2.

  42. Niin­istö ehkäpä puhui säästö­tarpeista (bud­jetin tas­apain­ot­ta­mi­nen) ja talouskasvun tarpeesta. Nämä ovat teo­ri­as­sa ris­tiri­idas­sa, jos ajatel­laan key­ne­siläis­es­ti sitä että julki­nen kulu­tus tasoit­taisi laskusuh­dan­teen ajan kysyn­nän laskua.

    Voidaan kuitenkin ajatel­la, että Suo­mi tarvit­see ensisi­jais­es­ti vien­tive­toista kysyn­tää. Ei kai me voi­da kansal­lisen kysyn­nän, varsinkaan velak­si kulut­ta­mal­la luottaa?

    Näin ollen on mielestäni vas­tu­u­ton­ta puhua 0‑kasvusta ja julkisen kulut­tamisen lisäämis­es­tä samas­sa lauseessa.

    Täy­tyy myös muis­taa, että julki­nen talous on rak­en­teel­lisen ongel­man edessä, kun koh­ta meil­lä on ennä­tys­määrä eläkeläisiä ja suh­teessa vähenevä määrä työtä tekeviä.

    Sak­sas­sa sitä­pait­si har­rastet­ti­in äärim­mäistä palkka­malt­tia, joka kan­nat­taa ottaa huomioon kun ver­tail­laan tuotan­toku­lu­ja ja tuottavuuksia.

    Nol­lakasvua, julk­ista kulu­tus­ta ja down­shiftingiä? Täl­lainen “talousosaami­nen” on Vihrei­den akilleen kan­tapää, sen ymmärtää tyhmempikin.

  43. “Talousasi­at eivät Pekka Haav­is­ton vahvin alue”

    Onko vihreis­sä kenel­lä muul­la kuin Odel­la talousasi­at agendalla? 

    Onko niin, että

    1) taloudel­lis­es­ti ajat­tel­e­vat eivät hakeudu vihreisi­in vai siitä, että 

    2) vihreät pitävät taloudel­lisia asioi­ta tois­ar­voisi­na vai

    3) kum­mas­takin edellisestä. 

    Pekka Haav­is­to ja useim­mat muutkin vihreät ovat taustal­taan varsin tur­val­lis­es­ta ja varakkaas­ta (virkamies)kodista, eikä ole ollut tarvet­ta kan­taa huol­ta taloudesta. 

    Tyyp­illi­nen vihreä on virkamies, jon­ka oma talous on tur­vat­tu virkae­htosopimuk­sis­sa. Paras­ta on saa­da ilmas­tokin hallintaan ilmas­tosopimuk­sel­la… köy­hyys ja sor­to voidaan hal­li­ta ihmisoikeussopimuk­sil­la… Euro­maid­en talous hal­li­taan sekin sopi­mal­la vakaus­sopimuk­sil­la… kul­tu­uria hal­li­taan tek­i­jäoikeussopimuk­sil­la… jne.…

    Pres­i­dent­ti­ten­tis­sä Pekka Haav­is­tol­ta lip­sahti lause EU:n hajoamista. Niin­istö ja media älähti. Kansa heräsi. Moni vihreä veti herneet nenään, kun Pekka Haav­is­to, meni tapaa­maan Teu­vo Hakkaraista, tuo­ta rahvasta.… 

    Oikeas­t­aan kaik­ki, mis­tä Pekka on saanut nos­tet­ta on ollut jotain muu­ta kuin vihrei­den viral­lista politiikkaa.

  44. > Mis­tä tämä yleinen mari­na oikein on peräisin?

    Olisko val­tion velan muu­tok­set ja julkisen sek­torin tolkut­to­muudet taustalla? 

    Ihmettelin kom­men­tis­sani, että eikö nol­lakasvu vaa­di nimeno­maan rotia julkiseen sek­tori­in. Eikö ehdot­ta­masi yksi­tyisen sek­torin jar­rut­telu vain koros­ta julkisen sek­torin tarvet­ta ryhdis­täy­tyä? Tai no tiet­ty luon­non­rikkauk­sil­la voi elää niin kauan kuin niitä on…

  45. Pekka Taipale:
    ´snip´
    Toisaal­ta Ruot­sis­sa keskustel­laan niinkin, että maa velka­an­tui 1990-luvul­la liikaa eikä ole siitä oikein toipunut.
    ´snip´

    Var­maankin — pääsyynä se, että hal­li­tus­val­ta on vai­h­tunut. Nykyi­nen hal­li­tus ei pidä mata­laa työt­tömyyt­tä kovin tärkeänä. Ja nykyisen hal­li­tuk­sen aikana työt­tömyys onkin toipumas­sa nor­maalille tasolle.

  46. Voihan se olla,että Niin­istö luulee rahaa ole­van oikeasti olemassa(Pohjalainen mak­saa aina velkansa).Tiettävästi “oikeaa” rahaa kiertää maail­mas­sa n.4% siihen velka­ra­haan verrattuna.Pankit nyhjä­sevät tyhjästä.Siksi velko­jen anteek­sianto on help­poa. Kun­han raha-ja pankki­jär­jestelmä pyörii.Se on nyky­isyyt­tä mut­ta toisaal­ta menneisyyttä.ETEENPÄIN KATSOEN MEILLÄ ON ILMSTOMUUTOS,SOPEUTUMINEN FOSSIILIENERGIAN LOPUTTOMAN SAANNIN EHTYMISEEN JA TAVARAPALJOUDEN LUOMAAN JÄTEONGELMAAN.NYT OLISI POHDITAVA MITKÄ OVAT NE SOPEUTUMISKEINOT PITÄÄ HYVINVOINTIYHTEISKUNTA PYSTYSSÄ ENTISTEN HELPPOJEN RESURSSIEN VÄHETESSÄ.VEIKKAAN,ETTÄ TURHAN KRÄÄSÄN TUOTANTO LASKEE (-bkt) JA PERUSTARPEELLINEN(MITÄ SE NYT ONKAAN)HOIDETAAN.vOIHAN SE OLLA,ETTÄ SILLOIN ON ENEMMÄN VAPAA-AIKAA LUKEA HYVIÄ KIRJOJA.

  47. Suomes­sa säästet­ty nousukau­den aikana tolkut­tomasti ja nyt ollaan ihan pirusti velkaa. Ellei olisi sil­loin säästet­ty, mis­sä nyt oltaisi­in? En jak­sa ymmärtää mik­sei val­tio voi hoitaa meno­jaan tuloil­laan ja ottaa velkaa vain aivan erikoisi­in tarpeisi­in (isot investoin­nit tms). Ker­tokaa joku parem­pi osaa­ja, mikä on Suomen julkisen sek­torin työn­tek­i­jöi­den suhde väkimäärään ver­rat­tuna mui­hin län­si-mai­hin. Tiedän Tuomio­jal­ta ker­ran saa­mas­tani vas­tauk­ses­ta, ettei “her­ro­jen” määrä kun­nis­sa ole paha, mut­ta koko jut­tu yleensä?

  48. kse: Säästö­jen ja tehostamisen vas­tus­ta­jat lähtevät aina siitä ole­tuk­ses­ta, että kaik­ki säästöt johta­vat palvelu­iden huonone­miseen, laman pitkit­tymisen ja ennen pitkää nk. hyv­in­voin­ti­val­tion alasajoon.

    Minä taas vas­tus­tan sitä että sotke­taan kak­si eri asi­aa ihan poli­it­tis­es­ta kan­nas­ta riip­pumat­ta.:) Säästämi­nen on yksi jut­tu, tehost­a­mi­nen toinen.

    Minus­ta tämä nyky­oikeis­to­lainen retori­ikkaa on usein valitet­ta­van epäre­hellistä. Jos halu­aa pienem­m­män julkisen sek­torin niin saa sitä ajaa, minäkin saat­taisin halu­ta, mut­ta sen ajami­nen suh­dan­nepe­rustein, tai dys­funk­tion­aal­is­ten hallintorak­en­tei­den luomi­nen ihan vaan sik­si ettei raho­ja käyt­tet­täisi, on vahin­gol­lista hui­jaus­ta. Jos halu­aa pienem­mät verot ja julkiset menot, niin se san­o­taan suomek­si noil­la sanoilla.

  49. Raimo K: ´snip´
    Jaakko: Mut­ta olen­naisem­paa tuos­sa postauk­ses­sani kuitenkin oli se, että Suomes­sa teetet­tävän työn määrä ei mitenkään automaat­tis­es­ti lisään­ny, vaik­ka BKT kas­vaisikin (joka taas oli se, miten Niin­istö tun­tui ajattelevan).

    Raimo: No, käytän­tö on kuitenkin osoit­tanut, että työt­tömyys Suomes­sa ei alene, jos kasvua ei ole noin 3 prosenttia.

    No ongelma­han on juurikin se, ettei edes 3%:n talouskasvu saa pudotet­tua työt­tömyyt­tä kovin mata­lalle. Ja tämä johtuu globaaleista työ­markki­noista, siitä, että AY-liike on ottanut tehtäväk­seen kelka­s­sa vielä ole­vien etu­jen puo­lus­tamisen ja viime kädessä siitä, että poli­it­tisil­la päätök­sen­tek­i­jöil­lä ei ole riit­tävää halua rak­en­tei­den muut­tamiseen, esim. perus­tu­lon avul­la, jol­la voitaisi­in siir­tyä kohti globaal­isti kil­pailukykyisem­piä työ­markki­noi­ta kuitenkin niin, ettei mata­la­palkkatyöläisen elämä muu­tu jenkkien tyyp­pisek­si hel­vetik­si, jos­sa elät­tääk­seen per­heen­sä yksin­huolta­jan täy­tyy tehdä 2–3 työtä.

    Ja tästä muuten olisi Haav­is­to voin­ut saa­da Niin­istön kanssa aikaan hyviä keskustelu­ja sen sijaan, että keski­tyt­ti­in jankkaa­maan siitä, tarvi­taanko talouskasvua, lep­pois­tamista vai degrowthia. Nämä kaik­ki kos­ket­ta­vat pääosin niiden elämää, joil­la nyt menee ainakin kohtu­ullisen hyvin.

  50. Tuo NL kau­pan rom­ah­t­a­mi­nen on sitekästi elävä myyt­ti, jol­la yritetään peit­tää Ahon-Viinasen hal­li­tuk­sen virheitä

    NL vien­ti oli hiipunut jo 80-luvul­la, mikä joh­tui öljyn maaiman­markki­nahin­nan laskus­ta kun NL ei ollut muu­ta merkit­tävää tuotavaa.NL rom­ahti tek­nol­o­gis­es­ti 70-luvul­la, joten sieltä ei löy­tynyt öljyn lisäk­si kuin sinkkiäm­päre­itä tänne tuotavaksi

    Niin­pä vien­nis­sä ei näy mitään rom­ah­dus­ta 90-luvun alus­sa, pikku notkah­dus, mut­ta niitä on tapah­tunut muul­loinkin ilman katas­rofia esim 1986

    NL osu­us oli hiipunut 90-luvun alku­un men­nessä 12 % vien­nin arvos­ta ja se puolit­tui eli rahas­sa tip­pumi­nen oli n 700 miljoona euroa eli ei paljon mitään 

    Ei kukaan täysi­järki­nen usko NL kau­pan olleen suuri rom­ah­dus ja suuri osa siitä palau­tui seu­raav­ina vuosina

    Ei edes vaate­tus-ja jalkine teol­lisu­udessa tapah­tunut mitään outoa.Sattui käteen yksi tutkimus, jos­sa oli arvioitu vaate-kenkä-alan kehitystä.

    Vaate-kenkä-ala alkoi hiipua jo 70-luvul­la kun palkkata­so nousi Suomes­sa ja ruot­salaiset ja suo­ma­laiset alkoi­vat etsiä uusia hal­pa­mai­ta tuotantoon.Niinpä vaate-kenkä­te­ol­lisu­u­den työ­paikat ovat puoli­in­tuneet 70-luvul­la, uud­estaan 80-luvul­la, sit­ten 90-luvul­la ja samoin on käynyt 2000 ‑luvulla.Ei 90-luku poiken­nut mitenkään muista vuosikymmenistä

    Tul­li­ti­las­to­ja ‚vien­ti mil­jar­dia euroa

    1985 14,1 1986 13,9 ‚1987 14,4 ‚1988 15,6 1989 16,8 1990 17,4 ‚1991 15,6 ‚1992 18,2 1993 22,6 1994 25,9 1995 29.6

    Ruot­sikin vei NL aika paljon, ei tietys­tikään aivan yhtä paljon suh­teessa , mut­ta kyl­lä NL vien­nin rom­ah­dus siel­läkin näkyi mut­ta yhtä pienenä.

  51. Juhani Salo­vaara:
    Muis­takaa­han että nykyi­nen talousjär­jestelmä on ihmisen tekele, ei sen­tään luonnonlaki. 

    Aivan totaalisen väärin. Val­lit­se­va talousjär­jestelmä on aina kom­pleksi­nen kult­tuurievoluu­tion tulos, jota ohjaa­vat ryh­mä­dy­nami­ikan, peli­teo­ri­an yms. sään­nöt. Tämän huo­maa hyvin siitä, miten huonos­ti suun­nitel­mat­aloudet toimi­vat ja kuin­ka sääte­ly syn­nyt­tää aina rin­nalleen enem­män tai vähem­män har­maan talouden, jon­ka varas­sa pahim­mil­laan koko arkipäivän pyörit­tämi­nen sujuu.

    Ihmi­nen on aina ihmi­nen — ja sen vuok­si vapaa kil­pailu ja kap­i­tal­is­mi ovat aina se voit­ta­va yhdistelmä.

    Mon­elta näyt­tää uno­htu­van, että ennen talouden muu­tos­ta tulisi yhteiskun­nan muut­ta­mi­nen ja sitä kaut­ta tapah­tu­isi vääjäämät­tä ihmis­ten ajat­telus­sa muutos.

    Joo. Esim. Pol Pot tätä kovasti yrit­ti toteut­taa käytännössä.

  52. Eli säästämi­nen on pahas­ta. No nyt tämä on kuul­tu Vihreí­denkin suus­ta että tuh­lataan ja kulute­taan! No epä­toivoiset ajat vaa­ti­vat epä­toivoisia tekoja.

  53. Haav­is­to nos­ti viimei­sis­sä tv-ten­teis­sä olen­naisia talous­poli­it­tisia ero­ja esille. Niin­istö on juut­tunut 1990-luvun leikkauslin­jaan, mikä syn­nyt­ti rak­en­teel­liseen suur­työt­tömyy­den ja kas­vat­ti sosi­aal­ista eri­ar­voisu­ut­ta. Ruot­si val­it­si sil­loin toisen tien, kuten Ode ja ten­tis­sä myös Haav­is­to tote­si­vat. Tyyp­itellen ero ehdokkaiden talousa­jat­telus­sa on saman tapaista kuin uus­lib­er­al­is­min tai mon­e­taris­min ja key­ne­siläisyy­den erot.

    Haav­is­to ase­moi itsen­sä keskus­tavasem­mis­to­laisek­si vihreäk­si ja sitä­pait­si otti etäisyyt­tä myös vihrei­den EU-fed­er­al­is­tiseen siipeen. Kun tähän yhdis­tetään Oden vihreän talouden viisaus ja Pekan kansalaisy­hteiskun­taa kokoa­va karis­ma, on koos­sa ainek­set uuteen keskus­tavasem­mis­to­laiseen vihreään kansan­li­ik­keeseen, joka haas­taa — ei vain niin­istöläiset vaan väyrys­läiset, soini­laiset ja lipposlaiset.

  54. “Ja todel­lisu­udessa Ruot­si selvisi lamas­ta huo­mat­tavasti pienem­mäl­lä työt­tömyy­del­lä ja pienem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la – ja Ruotsin parem­muus on kestänyt nyky­isi­in por­var­i­hal­li­tuk­sen päivi­in asti – ja ilman Nokiaa.”

    Ruot­salaisil­la oli Ericc­s­son, joka myös men­estyi 90-luvul­la ja sen arvo oli korkeim­mil­laan 2000–2001.
    Parhaim­mil­laan työn­tek­i­jöitäkin oli 110000.
    Sen jälken suun­ta on ollut alas

    Ericc­sonin men­estys perus­tui verkkolaitteisiin,Nokian kän­nyköi­hin eli kumpikin toi­mi tietoli­iken­teen eri osa-alueil­la eikä kil­pail­lut juurikaaa keskenään

  55. tpyy­lu­o­ma: Minä taas vas­tus­tan sitä että sotke­taan kak­si eri asi­aa ihan poli­it­tis­es­ta kan­nas­ta riip­pumat­ta.:) Säästämi­nen on yksi jut­tu, tehost­a­mi­nen toinen. 

    Sotkem­i­nen oli aivan tarkoituk­sel­lista, kos­ka “ei”-linja tekee itse jatku­vasti niin. En minäkään ymmär­rä mikä per­im­mäi­nen tarkoi­tus täl­lä sotkemisel­la on — sekö, että vas­tuste­taan var­muu­den vuok­si kaikkia muu­tok­sia, vaiko se, ettei ymmär­retä miten nämä asi­at eroa­vat toisistaan.

    Minus­ta tämä nyky­oikeis­to­lainen retori­ikkaa on usein valitet­ta­van epäre­hellistä. Jos halu­aa pienem­m­män julkisen sek­torin niin saa sitä ajaa, minäkin saat­taisin halu­ta, mut­ta sen ajami­nen suh­dan­nepe­rustein, tai dys­funk­tion­aal­is­ten hallintorak­en­tei­den luomi­nen ihan vaan sik­si ettei raho­ja käyt­tet­täisi, on vahin­gol­lista hui­jaus­ta. Jos halu­aa pienem­mät verot ja julkiset menot, niin se san­o­taan suomek­si noil­la sanoilla. 

    Mikä oikeas­t­aan on “nyky­oikeis­to”? Valitet­tavasti näyt­tää siltä, että kyse on älyl­lis­es­ti, aat­teel­lis­es­ti ja poli­it­tis­es­ti täysin tuu­li­a­jol­la olev­as­ta keskus­taan tunkev­as­ta uuskon­ser­vati­ivien porukas­ta, joka main­os­toimis­to­jen laa­ti­ma “kivan” agen­dan avul­la koit­ta­vat miel­lyt­tää kaikkia (“hei, meil­lä voi olla hyv­in­voin­ti­val­tio, veronalen­nuk­set, Guggen­heim ja kod­in­hoitotuet + espoolisät nuot­taniemeläiselle DI-KTM ‑per­heelle”). Kuten vaik­ka jok­seenkin vih­jeetön Jyr­ki-boy tääl­lä pohjolan perukoil­la. Toki sama tau­ti tun­tuu vaivaa­van koko län­si­maista oikeistoa.

    Tässä vain ihmettelee, että mis­tä löy­ty­isi todel­li­nen ratio­naal­is­ten oikeis­tolib­er­aalien poli­it­ti­nen koti. Pitäisi kyl­lä ihan rehellis­es­ti lähteä siitä, että nykyjär­jestelmä vaatii todel­lista reformia. Ensin pitäisi päät­tää mikä olisi halut­ta­va julkisen sek­torin koko ja sit­ten lait­taa halut­tu­ja palvelui­ta pri­or­i­teet­ti­järjestyk­seen — kunnes kus­tan­nusten sum­ma saavut­ta em. rajan. Sit­ten pitäisi vielä selvit­tää miten ko. palve­lut kaikkein tehokkaim­min voitaisi­in toteuttaa.

  56. Juu, ei todel­lakaan näytä talousasi­at ole­van Haav­is­ton vahvin alue. Viikon nyt tuskas­tuneena seu­ran­nut että mik­sei mies iske tiukem­min Niin­istön ris­tiri­itaisi­in jori­noi­hin kun olisi iskun ja erot­tumisen paik­ka. Gen­tle­man­ni joo ja talousasi­at ei pres­salle kuu­lu, mut­ta silti! No, nythän tämä rupeaa ole­maan jo myöhäistä… Nim­imerkil­lä turhautunut.

  57. Luitko Ode kom­ment­ti­ni Uusi Suo­mi-lehden uutis­es­ta, joka käsit­teli ko. vaali­tentin talouskasvu-keskustelua?
    Otsikkoni oli siinä “Niin­istö puhui itsen­sä pussiin”.
    Hyvä kun otat asian esille blo­gis­sasi. Min­ua jäi kovasti kismit­tämään, mik­sei tuo­hon päivän­selvään ris­tiri­itaan enem­män puut­tunut Haav­is­to (eikä haastattelijatkaan..)
    Näivetys-säästö ja kasvu on ris­tiri­idas­sa. Lop­pu­jen lopuk­si resurssien vuok­si “BKT-kasvu 3% / vuosi” hin­nal­la mil­lä hyvän­sä johtaa — ekol­o­giseen, inhimil­liseen ja ekonomiseen tuhoon tai ainakin suureen kurjuuteen.

  58. Osmo Soin­in­vaara:
    Suomes­sa on nousukau­den aikana säästet­ty ihan tolkut­tomasti. Mis­tä tämä yleinen mari­na oikein on peräisin?

    Eli julkisen velan tasainen kasvu sel­l­a­sita 0.8% vuo­si­vauh­tia* on sitä kun on “säästet­ty ihan tolkuttomasti.”

    Tois­tan väit­teeni nyt nojautuen poli­itikon puheisi­in ja totu­tuneeseen his­to­ri­aan: Key­nesyy­den vika on siinä, ettei sitä ole suun­nitel­tu ihmisille. Poli­itikoista tulee Key­ne­siläisä laman aikaan ja opit sit­ten uno­htu­vat, kun se nousukautena.


    * “0.8% vuo­si­vauhti” on las­ket­tu näin:

    Ote­taan tarkastelu­a­jan­jak­sok­si 1995–2002, jol­loin Vihreät oli­vat hal­li­tuk­ses­sa (mukaan lukien Haav­is­to ja Soin­in­vaara) ja tarkastel­laan Julkisen talouden velkaa euromääräisesti.

    Velkaa oli vuon­na 1995 €56,5265G ja vuon­na 2002 €59,567G. Kasvua oli €3,0405G (5.4%).

    1. Vuosi 1995 ei ollut hyviä aiko­ja vaan lamaa. 2000-luvul­la julki­nen talous oi yli­jäämäi­nen, kunnes amerikkalaiset talous­nerot sotki­vat maailmantalouden.

  59. En ole pitämältäni ikiob­jek­ti­iviselta ja perustel­e­val­ta Soin­in­vaar­al­ta lukenut näin ris­tiri­itaista tavaraa. Soin­in­vaaran mukaan (ja vähän hän­tä vastaan):
    1. säästämi­nen ei kuu­lu ylivelka­an­tu­van maan keino­va­likoimi­in perusteluina lähin­nä 90-luvun laman konkurssit, jot­ka muka joh­tu­i­v­at säästö­toimista (joh­tu­i­v­at pääosin talouden avaamis­es­ta 80-luvun lop­ul­la ja seu­ran­neesta yri­tys­ten val­u­ut­tavelko­jen kasvus­ta ja pankkikri­i­sistä ja pakkode­valvoin­nista yhdessä venäjän kau­pan rom­ah­duk­sen kanssa; säästämistä on myös tehot­toman julkisen sek­torin kiin­tei­den meno­jen leikkaami­nen, jota tarvi­taan nyt; julkisen sekror­in yksi­tyisen sek­torin työl­lisyyt­tä tukevil­la menoil­la voidaan kyl­lä syk­liä lieventää);
    2. nol­la-kasvu ja vapaa-ajan suosimi­nen eivät heiken­nä kil­pailukykyä vaan lisäävät onnel­lisu­ut­ta (vapaa-ajan lisään­tymi­nen lisän­nee yksilön onnel­lisu­ut­ta, mut­ta tietenkin las­kee hänen tulo­jaan ja heiken­tää kil­pailukykyä tiet­tyyn rajaan asti: ylip­itkät työpäivät vähen­tävät tuot­tavu­ut­ta, mut­ta Suomes­sa ei tehdä keskimääräis­es­ti ylip­itk­iä työpäiviä; kyse on kan­nus­timista, joi­hin val­tio voi vaikut­taa ja joiden poh­jal­ta yksilö val­in­tansa tekee); Soin­in­vaara esit­tää esimerkkeinä Sak­san hyvän kil­pailukyvyn suh­teel­lisen lyhy­il­lä työpäivil­lä (kil­pailukykyyn on vaikut­tanut myös esim. poli­it­ti­nen rohkeus alen­taa yli­palkat­tu­jen alo­jen palkko­ja. Kiina ja Kreik­ka eivät ole vertailukelpoisia);
    3. verot­ta­mal­la ener­giaa ja saas­tut­tamista voidaan kor­va­ta mui­ta vero­tu­lo­ja (voidaanko ja miltä osin? näil­lä ei kuitenkaan pidä ainakaan heiken­tää kil­pailukykyä; mielestäni Suomel­la ei ole tarvet­ta kokon­sa vuok­si tässä näyt­tää esimerkkiä ellei kan­nus­timil­la voi­da kehit­tää kil­pailukyky­istä uut­ta vehreää teknolo­giaa). Siinä mis­sä “Niin­istö ei joko ymmärtänyt tai luot­ti siihen, että hän voi talousosaa­jan maineen­sa turvin puhua mitä hyvän­sä, ja kansa uskoo”, Soin­in­vaara toimii tässä samal­la metodil­la Haav­is­ton kam­pan­jan puolesta.
    Ei hyvä.

    1. En nyt kyl­lä ymmärrä.
      Jos kaivel­laan van­ho­ja, osal­lis­tu­in 80-luvul­la talous­poli­it­tiseen keskustelu­un ja vaadin voimakkaasti yliku­umen­e­misen leikkaamista korot­ta­mal­la vero­ja. Sitä leikat­ti­in revalvoimal­la, mitä pidin aivan tolkuttomana.
      Viinasen pani­ikkisäästöt eivät aiheut­ta­neet lamaa, mut­ta syven­sivät sitä, eivätkä ilmeis­es­ti vähen­täneet val­tion velka­an­tu­mista lainkaan. Voi olla vaikea ymmärtää, mut­ta kansan­taloustiede on vaikea asia, eikä sitä yri­tys­talout­ta opiskele­mal­la opi, oikeusti­eteistä nyt puhumattakaan.
      Kil­pailukyvys­tä ja työa­jan pitu­ud­es­ta olen kir­joit­tanut kir­jas­sa Vau­raus ja aika. Se on mon­imutkasi­nen kysymys, mut­ta yksioikoinen aja­tus, että pitkä työpäivä paran­taa kil­pailukykyä, on väärä. Kil­pailukyky johtuu eräitä poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta tun­tipalka­s­ta, ei tun­tien määrästä. Sen sijaan on kyl­lä tot­ta, että huono kil­pailukyky pakot­taa piden­tämään työpäivää, kos­ka muuten köy­htyy liikaa, kos­ka kil­pailukyvyn tur­vaa­va tun­tipalk­ka on niin matala.

  60. Osmo Soin­in­vaara:
    Vuosi 1995 ei ollut hyviä aiko­ja vaan lamaa. 2000-luvul­la julki­nen talous oi yli­jäämäi­nen, kunnes amerikkalaiset talous­nerot sotki­vat maailmantalouden.

    Vai oli vuon­na 1995 vielä lamaa. Joku voisi olla erim­ieltä, mut­ta olkoon sit­ten niin.

    Olessasi hal­li­tuk­ses­sa vuosi­na 2000–2002, Suomen Julkisen talouden vel­ka (euromääräis­es­ti) kasvoi 1.4% vuo­si­vauh­tia. Tätä sinä kuvailit sanoil­la “säästet­ty ihan tolkut­tomasti”.

    Toinen vai­h­toe­hto on, että poli­itikko­jen toimet vaikut­ta­vat kah­den vuo­den viiveel­lä val­tion talouteen. Sil­loin sin­un vas­tu­ulle­si tuli­si­vat vuosien 2002–2004 ihan tolkut­tomat säästöt eli velan 6.7% vuo­tu­inen kasvu.

    Että josko antaisit edes ihan pikkuri­ikkisen perik­si ja myön­täisit, että ei tääl­lä taidet­tu nyt ihan niin Kay­ne­si­laisa olla nousukaudella?

    1. Tuon ajan suh­dan­nepoli­ti­ik­ka meni aivan put­keen. Sil­loin kun on työt­tömyyt­tä ja kansan­taloudenka­p­a­siteet­ti vajaas­sa käytössä, elvytetään ja kun työt­tömyys on alhaal­la kerätään rahaa.
      Esität tilas­tosi harhaan­jo­htavasti, kos­ka sin­un pitäisi ensin defla­toi­da velka­määrä samaan raha­nar­voon. Jos raha­nar­vo putoaa kymme­ne­sosaan ja vel­ka pysyy absolu­ut­tis­es­ti samal­la tasol­la, velkaa on tosi­asi­as­sa lyhen­net­ty 90 %. Se on ihan oikeasti joudut­tu mak­samaan, kos­ka inflaa­tio mak­se­taan korkeana nimelliskorkona.

  61. Vaa­likeskuste­lut ovat melko huono­ja paikko­ja käy­dä keskustelua suurelle yleisölle vaikeista kansan­talousti­eteen asioista.

    Niin­istön “yksinker­taisen” talouden lin­ja on var­maan purrut osaan kat­so­jista. Ovathan koti, uskon­to ja säästäväisyys niitä per­in­teisiä tur­val­lisia perusarvoja.

    Ja Haav­is­ton teki var­maan viisaasti, kun ei ryhtynyt opet­ta­maan kansalle kansan­talousti­eteen perusteita.

    Niin­istö var­maan tarkoit­ti, että myös jokaisen yksit­ty­istalouden pitäisi säästää omas­sa taloudessaan. Vaik­ka samanaikaises­ti keskus­pankit kuitenkin yrit­tävät vim­ma­tusti alhaisel­la korol­la sekä mas­si­ivisil­la keven­nys- ja tuk­i­toimil­la saa­da ihmiset ja yri­tyk­set takaisin kulut­ta­maan ja investoimaan. Mut­ta sitä ris­tiri­itaa ei Niin­istö tietenkään läht­enyt selit­tämään, vaik­ka asian var­maan ymmärtääkin.

  62. “Niin­istö on juut­tunut 1990-luvun leikkauslin­jaan, mikä syn­nyt­ti rak­en­teel­liseen suur­työt­tömyy­den ja kas­vat­ti sosi­aal­ista eriarvoisuutta.”

    Näin tehti­in raken­netyöt­tömyyt­tä Niin­istön aikaan 

    Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa lamave­lal­lisia oli n 60000 Saatavia heiltä oli vielä 12,2 mil­jar­dia (eurois­sa) niin­pä hal­li­tus päät­ti myy­dä nämä saata­vat tar­jouskil­pailun perus­teel­la per­in­täy­htiölle. Sopimus tehti­in Aktiv-Hansan (nor­jalainen pörssiy­htiö) kanssa ja val­tio sai koko tuos­ta velka­po­tista 600 miljoon­aa euroa – siis 5 %:a niiden kir­jan­pitoar­vos­ta! Tämä johti siihen, että noin 60.000 suo­ma­laista myyti­in velka­or­jik­si nor­jalaiselle pörssiy­htiölle ja hal­li­tus takasi sopimuk­sel­la ettei heitä vapaute­ta koskaan vastuista.

    Sil­loin hei­dän vaput­tamisen­sa olisi makasanut 100 miljon­aa tai varaamn raha olisi saatu koot­tua velallisiltakin

    Vaik­ka Van­has­ta moitit­ti­in mon­es­ta asi­as­ta niin Van­hanen oli oikeasti inhimilli­nen ja vapaut­ti nuo ressukat, mut­ta se mak­soi val­ti­olle nx100 miljoonaa.

    Myyn­ti käsitelti­in talous­poli­it­tises­sa valiokun­nas­sa , kahdessa kok­ouk­ses­sa ja valiokun­ta oli yksimieli­nen kum­mas­sakin kokouksessa

    Maini­tun valiokun­nan kok­ouk­ses­sa 29.11. mukana oli­vat Paa­vo Lip­po­nen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet.

    Kok­ouk­ses­sa 8.12.: Sauli Niin­istö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kale­vi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erk­ki Tuomioja.

    Mie­lenki­in­toista, että kolme näistä syr­jäyt­täjistä on nyt ollut presidenttiehdokkaana: 

    Niin­istö, Lip­po­nen, Biaudet.

    Äänestäjänä miet­tisin vielä kah­teen ker­taan ketä äänestän

  63. Ker­too aika paljon Viinasen / Niin­istön ja koko muun sen aikaisen hal­li­tuk­sen kyvyt­tömyy­destä ymmärtää taloustiedet­tä, jos väitetään, että Suo­mi ei olisi saanut mis­tään hal­pako­rkoista lainaa, jollei olisi säästet­ty mas­si­ivis­es­ti. Suomel­la oli tuo­hon aikaan vielä autonomi­nen keskus­pank­ki. Markkamääräistä lainaa olisi sieltä saanut kaik­ki se mitä tarvit­ti­in. Palkat, sosi­aal­i­tur­va ja muut val­tion menot mak­set­ti­in tuo­hon aikaan kuitenkin markoilla.

    Toki täl­laises­sakin poli­ti­ikas­sa tulee lop­ul­ta seinä vas­taan kas­va­van inflaa­tion ja heiken­tyvän val­u­u­tan vuok­si, mut­ta 90-luvun alus­sa olisimme nimen omaan tarvin­neet inflaa­tio­ta velka­an­tunei­den avuk­si ja heikkoa val­u­ut­taa vien­ti­te­ol­lisu­u­den avuk­si. Heikko val­u­ut­ta olisi toki vaikeut­tanut ulko­maan val­u­ut­taan sidot­tu­jen velko­jen hoitoa, mut­ta tässä suh­teessa val­tio olisi voin­ut avus­taa yrit­täjiä markoil­la ja neu­votel­la pankkien kanssa helpo­tuk­sia mak­suaikoi­hin tai mui­hin lainaehtoihin.

    90-lama joh­tui pitkälti Koivis­ton, Kull­ber­gin, Sor­san, Holk­erin, Viinasen ja Ahon virheistä.

    1. Ville,
      Kun oli itsenäi­nen keskus­pank­ki, se pysyti kyl­lä paina­maan määrät­tämästi rahaa, mut­ta har­mi kyl­lä vain Suomen markko­ja. Myös ulko­maan­val­u­ut­ta tarvit­ti­in, kun vai­h­to­tase oli pakkasel­la. Juuriu sik­si tuli raju devalvoitu­mine ja se taas ajoi val­u­ut­ta­lain­o­ja ottanei­ta yri­tyk­siä konkkaan.

  64. BW:

    Tuos­ta lep­pois­tamis­es­ta sen ver­ran, että osa ongel­maa lie­nee se, ettei julkisen sek­torin tuot­tavu­us kas­va yhtä nopeasti kuin yksi­tyisel­lä puolel­la, jol­loin vas­taavaa vapaan kas­vat­tamis­varaa ei löy­dy, jol­loin julkisen sek­torin puolel­la pitäisi tehdä enem­män tun­te­ja tai annet­ta­va palkko­jen laskea suh­teessa yksi­tyiseen sek­tori­in, kos­ka vero­tuot­to­jen kas­vamisen sijaan tuot­ta­vat työn­tek­i­jät viet­täi­sivät laatuaikaa 

    Tässä on eri­no­mainen kom­ment­ti, jos­ta löy­tyy koko nol­lakasvukeskustelun pihvi, sämpylä ja majoneesi.

    Tämä ns. Bau­molin tau­ti johtaa siihen, että julkisel­la sek­to­ril­la palkat nou­se­vat samaa tah­tia kun yksi­tyisen sek­to­ril­la, vaik­ka julkisen sek­torin tuot­tavu­us ei kas­va. Tämä puolestaan johtaa siihen, että veropo­h­jan tulee kas­vaa myös tuot­tavu­u­den kasvu­vauh­tia, jot­ta julkiset palve­lut pystytään rahoittamaan.

    Mikäli työn­tek­i­jät vähen­tävät työ­panos­taann tuot­tavu­u­den kasvun ver­ran, syn­tyy ns. nol­lakasvu, joka ei vält­tämät­tä lisää työt­tömyyt­tä, mut­ta vas­taavasti vero­tu­lotkaan eivät kas­va. Samal­la kuitenkin menot kas­va­vat kun julkises­sa palve­lu­tuotan­nos­sa tuot­tavu­us ei kas­va, eikä siel­lä siten voi­da vähen­tää työaikaa ja sitä kaut­ta palkkamenoja.

    1. Olen käsitel­lyt kysymys­tä Kysymys­tä lep­pois­tamis­es­ta ja Bau­molin taud­ista kir­jas­sani Vau­raus ja aika.

  65. OS kir­joit­ti: “(90-luvun) Nousun toi toisaal­ta pakkode­valvoin­ti ja toisaal­ta Nokia-ihme, joka oli taloudellemme tava­ton onnenpotku.”

    OS kir­joit­ti aivan oikein!

    Kun ei enää voi­da devalvoi­da, pitäisi purkaa auki se, että mis­tä tuo Nokia-ihme ja onnen­potku per­im­mältään oikein johtui.

    Jos tämä Nokia-case (+muut vas­taa­vat), jää purka­mat­ta, tulee hel­posti sel­l­ainen virheelli­nen käsi­tys, että se oli vain onnen kan­ta­moinen, joka ei toden­näköis­es­ti enää voi toistua.

    Tämä olisi sääli, sil­lä täl­laisia ihmeitä ja onnen­potku­ja juuri nyt tarvit­semme, jot­ta hyv­in­voin­timme voitaisi­in pelas­taa vien­tive­toisel­la talouskasvulla.

    Itse 90-luvun tais­teluis­sa mukana olleena voin vaku­ut­taa, että yli puo­let tästä “ihmeestä” joh­tui aivan muus­ta kuin sattumasta.

    Sen ytimessä oli­vat (OSn ylenkat­so­ma?), rehelli­nen ja korkeata­soinen insinööriosaami­nen, sekä suo­ma­lai­sista juurista nou­se­vat erikoispiirteemme.

    Näitä ovat:
    — rehellisyys ja luotettavuus
    — kyky tehokkaaseen pienryhmätyöskentelyyn
    — eri­no­mainen ammat­ti­taito kaikil­la tasoilla
    — uuden tekni­ikan, usein nerokas sovelt­a­mi­nen käytäntöön
    — poikkeuk­selli­nen kyky vaa­tivien ja laa­jo­jenkin pro­jek­tien tehokkaaseen läpivientiin

    Nyt pitää vielä huomioi­da eri­no­mainen osaamisemme Venäjänkaupassa.

    Siel­lä toimii nyky­isin yli 500 suo­ma­laista, pääasi­as­sa PK-yri­tys­tä. Paljolti niiden ansio­ta on nykyi­nen AAA-luokituksemme.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka mielestä suo­ma­laiset ovat harasoo

    1. Sep­po Korppoo,
      Mikä saa sin­ut ajat­tele­maan, että halvek­sisin insinööriosaamista? Olen sen­tään yhden insinööri­toimis­ton hallituksessa.

  66. Opin­to­jen pitkit­tymi­nen, eläk­keel­lä olo ajan piten­e­m­i­nen ja julkisen hallinnon suo­jatyö­paikat. Mitä muu­ta nuo edel­lä kuvatut asi­at ovat kuin lep­pois­tamista? Turha keskustel­la siitä, että pitäisikö siir­tyä lep­pois­ta­maan kun tämä kehi­tys on ollut todel­lisu­ut­ta jo pitkään aikaan. Pitäisi keskustel­la, miten leppoistetaan. 

    Ongel­ma nyky­muo­toises­sa lep­pois­tamises­sa on että nuo lep­pois­tamis­mah­dol­lisu­udet ovat jakau­tuneet kovin epä­ta­sais­es­ti ja lep­pois­t­a­mi­nen tapah­tuu pääasi­as­sa muiden kus­tan­nuk­sel­la. Olemme siir­tymässä anti­ikin Kreikan yhteiskun­ta­malli­in, jos­sa jouti­las ylälu­ok­ka filosofisoi ja orjat tekevät työt.

    Min­un ratkaisuni ovat: vuosilo­mat pidem­mik­si ja työvi­ikko lyhyem­mik­si. Samal­la korkeak­oulu­jen sisäänot­toa pitää vähen­tää huo­mat­tavasti ja yhteiskun­tati­eteel­lisiä tutk­i­joi­ta siirtää oikeisi­in töihin.

    1. KKK
      Olenne siir­tyneet yhteiskun­taan, jos­sa hyvä­tu­loiset ja korkeasti koulute­tut tekevät pidem­pää työpäivää kuin muut.

  67. Osmo Soin­in­vaara:
    Vuosi 1995 ei ollut hyviä aiko­ja vaan lamaa. 2000-luvul­la julki­nen talous oi yli­jäämäi­nen, kunnes amerikkalaiset talous­nerot sotki­vat maailmantalouden.

    alka­a­han se oikea kar­va sieltä paljastua:))

  68. Eräs kir­joit­ta­ja esit­ti taan­noin tääl­lä, että epäti­eteinä pitää lopet­taa seu­raa­vat alat.

    1. Teolo­gia
    2. Oikeustiede
    3. Prag­maat­ti­nen taloustiede.

    Olen samaa mieltä

  69. Osmo Soin­in­vaara:
    En nyt kyl­lä ymmärrä.
    Jos kaivel­laan van­ho­ja, osal­lis­tu­in 80-luvul­la talous­poli­it­tiseen keskustelu­un ja vaadin voimakkaasti yliku­umen­e­misen leikkaamista korot­ta­mal­la vero­ja. Sitä leikat­ti­in revalvoimal­la, mitä pidin aivan tolkuttomana.
    Viinasen pani­ikkisäästöt eivät aiheut­ta­neet lamaa, mut­ta syven­sivät sitä, eivätkä ilmeis­es­ti vähen­täneet val­tion velka­an­tu­mista lainkaan. Voi olla vaikea ymmärtää, mut­ta kansan­taloustiede on vaikea asia, eikä sitä yri­tys­talout­ta opiskele­mal­la opi, oikeusti­eteistä nyt puhumattakaan.
    Kil­pailukyvys­tä ja työa­jan pitu­ud­es­ta olen kir­joit­tanut kir­jas­sa Vau­raus ja aika. Se on mon­imutkasi­nen kysymys, mut­ta yksioikoinen aja­tus, että pitkä työpäivä paran­taa kil­pailukykyä, on väärä. Kil­pailukyky johtuu eräitä poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta tun­tipalka­s­ta, ei tun­tien määrästä. Sen sijaan on kyl­lä tot­ta, että huono kil­pailukyky pakot­taa piden­tämään työpäivää, kos­ka muuten köy­htyy liikaa, kos­ka kil­pailukyvyn tur­vaa­va tun­tipalk­ka on niin matala.

    90-luvun lama hoidet­ti­in aivan päin per­set­tä, siinä olet oikeassa.

    En ymmär­rä mik­si Suomen mallia jotkut halu­aa kopi­oi­da vieläkin. Suo­mi pääsi lamas­ta tsägäl­lä kun Nokia nos­ti kaatuneen ruumi­in ylös.

    Siinä oli taasen huip­pues­imerk­ki siitä mik­si poli­itikko­jen ei kan­nat­taisi alkaa suh­muroimaan taloudessa.

    90-luvun lamas­sa tehti­in kaik­ki virheet mitä voi tehdä, eikä rak­en­teel­lisia viko­ja ole kor­jat­tu vieläkään.

    Mik­si ei?

  70. Kään­telee asi­aa nyt miten päin tahansa, niin Niin­istö sai Haav­is­ton kiin­ni tämän epämääräi­sistä kasvua ilman kasvua puheista. 

    Turhaa ajan pati­naa on myöskään väit­tää, että 90-luvun lama olisi hoidet­tu paina­mal­la markko­ja. Ain­oa tulos olisi ollut holti­ton inflaa­tio. Ja kuten joku tuol­la jo totesinkin, ei Suomen velan­ot­tokyky tuol­loin ollut paras mahdollinen.

    Key­ne­siläisen talous­poli­ti­ikan huonoin osa on, että yleen­sä uno­hde­taan järkeistää val­tion­talout­ta hyv­inä aikoina, ja oikeas­t­aan tehdään juuri päin vas­toin. Noususuh­dan­teessa velka­an­nu­taan, ja laskusuh­dan­teessa yritetään leika­ta, mut­ta velka­an­nu­taan vielä lisää. Tämä tukee Niin­istön val­in­taa. Vaikkei pres­i­den­til­lä ole talouden osalta mitään oikeaa val­taa, on pres­i­dentin helpom­pi tuo­da esille tarvit­tavia talouden ja julkisen sek­torin ter­ve­hdyt­tämis­toimia, kuin seu­raavien ek-vaalien tulosta pelkäävien hallituspuolueiden

    Olisi Osmonkin kan­nat­tanut prepa­ta Haav­is­toa talousasioista parem­min vaalien alla. Nyt on vähän myöhäistä.

  71. OSlle.

    Se, että epäilen ettet arvos­ta suo­ma­laista insinööriosaamista johtuu var­maan siitä, ettei sen arvos­tus tule mil­lään tapaa esi­in näil­lä palstoilla.

    Mielel­läni tun­nus­tan tässä erehtyneeni.

    Jos Pekas­ta tulee pres­i­dent­ti, toivon, että olen myös siinä väärässä, ettei hän pär­jäisi venäläis­ten son­ni-tyyp­pis­ten johta­jien kanssa, jot­ka tun­netusti käyvät tärkeim­mät neu­vot­telun­sa saunassa.

    Suomen kaikkien aiko­jen surkeim­mal­la pres­i­den­til­lä, Tar­ja Halosel­la, oli mm. tämä ongelma.

    Sep­po
    Uurnil­la tavataan

  72. Mik­si Suomen yhteiskun­ta on armo­ton yrit­täjiä kohtaan?

    MIk­si ei voi­da ottaa palet­ti­in mukaan henkilöko­htaista konkurssia USAn malli­in? USA on inhimilli­nen val­tio yksilöön kohdis­tu­vis­sa asiois­sa toisin kuin Suomi.

    Suo­mi ei ole hyv­in­voin­ti­val­tio, USA on.

  73. Osmo Soin­in­vaara:
    Esität tilas­tosi harhaan­jo­htavasti, kos­ka sin­un pitäisi ensin defla­toi­da velka­määrä samaan rahanarvoon.

    Absolu­ut­tisen lainan määrän kas­vami­nen tarkoit­taa sitä, että rahaa on lainat­tu lisää. Se joka lainaa rahaa kat­taak­seen juok­se­via kulu­ja, ei taval­lisen kansan kiel­lä säästä.

    Nyt sit­ten sinä käyt saivartele­maan diskon­taamis­es­ta. Jos sin­un mielestäsi on aivan taju­ton­ta säästämistä vent­tail­la hyv­inä aikoina, että inflaa­tio syö lainapääo­man pois, sin­ul­la on toki oikeus omintakeiseen kielenkäytöösi.

    Me muut taas toteamme, että Key­ne­siläisen rahapoli­ti­ikan peräänku­u­lut­tamis­esi seisoo sav­i­jaloil­la, sil­lä et ymmär­rä mitä säästämi­nen on.


    P.S. Mil­lä ihmeen inflaa­ti­ol­la aiot selit­tää lainapääo­man 6.7% vuo­tuisen kasvun keskel­lä nousukaut­ta vuosi­na 2002–2004? Tässä on vielä paras­ta se, että tämä kasvu voidaan melko hyväl­lä oma­l­la tunol­la laskea (sovel­tuvin osin) sin­un vas­tu­ulle­si. Olithan laa­ti­mas­sa poiti­ikkaa, joka saneli kulu­tuk­sen (ainakin osin) mainit­tuna ajan jaksona.

    1. 2002 — 2004 oli mini­taan­tu­ma, mut­ta julki­nen sek­tori taisi olla yli­jäämäi­nen sil­loinkin. Muista eläkerahastot.

  74. Miten tästä eteen­päin? Key­ne­siläistä elvy­tys­varaa leikkaa käsit­tääk­seni eri syistä johtuen pitkit­tyvä mata­la­suh­danne lähivu­osi­na. Myös lep­pois­tamis­es­ta puhumi­nen tun­tuu hie­man ennenaikaiselta eri­lais­ten negati­ivis­ten kehi­tyskulku­jen toteutues­sa: Suomen kas­va­vat vas­tu­ut eurokri­i­sis­sä, ikään­tymi­nen sekä velka­an­tu­misen voimakas kasvu. Lisäk­si euroalue Sak­sa etunenässä tun­tuu tekevän kaik­ki toimet, jot­ta alueen kri­isi syvenisi. Ainakaan itse en osaa kuvitel­la, miten Etelä-Euroopan maat voisi­vat koskaan päästä jaloilleen nyky­isil­lä sään­nöil­lä ja toimil­la. Kreikan kohdal­la myös velka­jär­jeste­ly tulee ole­maan riit­tämätön (vrt. Argen­ti­ina), Kukaan ei muuten kom­men­toin­ut kysymys­täni Helsin­gin kaupun­gin meno­jen voimakkaas­ta kasvus­ta keskel­lä talouden korkea­suh­dan­net­ta. Löy­tyykö sille hyvää syytä?

  75. Osmo Soin­in­vaara:
    …Voi olla vaikea ymmärtää, mut­ta kansan­taloustiede on vaikea asia, eikä sitä yri­tys­talout­ta opiskele­mal­la opi, oikeusti­eteistä nyt puhumattakaan.
    Kil­pailukyvys­tä ja työa­jan pitu­ud­es­ta olen kir­joit­tanut kir­jas­sa Vau­raus ja aika. Se on mon­imutkasi­nen kysymys, mut­ta yksioikoinen aja­tus, että pitkä työpäivä paran­taa kil­pailukykyä, on väärä. Kil­pailukyky johtuu eräitä poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta tun­tipalka­s­ta, ei tun­tien määrästä. Sen sijaan on kyl­lä tot­ta, että huono kil­pailukyky pakot­taa piden­tämään työpäivää, kos­ka muuten köy­htyy liikaa, kos­ka kil­pailukyvyn tur­vaa­va tun­tipalk­ka on niin matala. 

    Mitä ihmettä “Kil­pailukyky johtuu tuntipalkasta”?

    Jos kat­so­taan kah­den johta­van yri­tyk­sen reali­teet­te­ja (yri­tys Cal­i­for­ni­as­sa vs. yri­tys Espoos­sa). Cal­i­forn­ian palkkata­so on huo­mat­tavasti korkeampi kuin Espoon. Cal­i­for­ni­as­sa yri­tyk­sen työn­tek­i­jät työsken­televät use­am­pana työpäivänä vuodessa ja tekevät enem­män tun­te­ja per työpäivä kuin Espoolaises­sa yri­tyk­sessä. Huoli­mat­ta näistä Cal­i­for­nialaisen yri­tyk­sen kil­pailukyky on järkyt­tävästi korkeampi kuin Espoolaisen.

    Ihmisiä vaa­tivien pros­essien kil­pailukykyyn vaikut­taa suurelta osalta tun­tipalk­ka, joka työnä on käytän­nössä jo siir­tynyt halvem­pi­en palkko­jen mai­hin. Ehkä ajatuk­sen tun­tipalka­s­ta kil­pailukyvyn mit­ta­ri­na olisi men­tävä perässä?

    Minus­ta kil­pailukyky syn­tyy työn­tek­i­jöi­den moti­vaa­tios­ta ja yri­tyk­sen kap­a­siteetista (kaik­ki eivät osaa kaikkea). Lisäk­si tun­tipalk­ka on huono moti­vaat­tori, joka pahim­mil­laan saa kyvyt­tömät tekemään kil­pailukyvyn tuhoavia päätöksiä.

  76. “Enem­män aikaa, vähem­män roinaa! Olisimme paljon onnel­lisem­pia, jos val­it­sisimme lep­poisam­man elämän­ta­van ja tyy­ty­isimme vähempään roinaan.”

    Tähän rauhal­lise­man elämän­ta­van val­in­taan vaikut­taa melkois­es­ti ympäristö jos­sa asumme. Helsingis­sä joutuu jatku­vasti muis­tut­ta­maan, että min­ul­la ei tarvitse olla kiire tai en tarvitse mitään roinaa — ei tule lep­poista oloa vaik­ka lep­poisas­ti koit­taisi elää, kun ympäril­lä on vauhti pääl­lä ja turhuuk­sien kilpahankinta.

    Asuin kak­si vuot­ta ns. koman­nes­sa maas­sa. Elämän­ryt­mi oli verkkaista. Sosi­aal­isu­us oli suuri arvo, ei iso 50″ lit­tulät­ty-TV, ei uusi Nokia hiplaus­puhe­lin, iphonea ei edes tun­net­tu. Töis­sä ei pisteytet­ty suorituk­sia, eikä vaa­dit­tu tekemään enem­män ja parem­min. Eräänkin lehtikioskin pitäjä antoi min­ulle pienen kir­jan lah­jak­si, joka ker­toi tästä pikku kaupungista. Siel­lä ei las­ket­tu miten saadaan jokaises­ti kvar­taal­ista mak­si­maa­li­nen tulo.

    Halu haalia roinaa katosi, elämästä tuli lep­poisaa ja verkkaista. Sit­ten palasin Suomeen ja Helsinki­in. Tun­sin itseni köpelök­si julk­i­sis­sa, sil­lä en tah­tonut ker­itä ulos ovien jo sulkeutuessa.
    Töis­sä ja kaupungilla kiire tart­tui jalkoi­hin vaik­ka min­ul­la ei ollut kiire min­nekään — tutu­il­la ja tun­tem­at­tomil­la on älykän­nykät, ipa­dit ja sun muut vepaimet ja näyt­tää, että vim­paimet ovat tärkeämpiä, kuin läheiset. Main­ok­sis­sa pus­ke­taan super­hieno­ja taulu-TV:tä, äly­puhe­lim­ia, älykkäitä pesukonei­ta, älykaupunkia, lan­gat­to­muut­ta sinne ja tänne. Ja pian olin itsekin kurimuk­ses­sa mukana miet­timässä mitä pitäisi ostaa.

    Mut­ta en tarvitse mitään noista — mik­si kuitenkin tun­nen itseni huonom­mak­si, kuin muut. Tun­tuu kuin en enää sovi muot­ti­in jos­sa joskus olin.

  77. Osmo kir­joit­ti:
    “Sen sijaan niiden jäljiltä on kym­meniä tuhan­sia katkeroitunei­ta omaisuuten­sa menet­täneitä yrit­täjiä, joi­ta olisi tarvit­tu laman jälkeisessä nousussa.”

    Tuo­ta tuo­ta, lamas­sa kyl­lä tuhot­ti­in tarpeet­tomasti ja haitallis­es­ta liian suuri määrä yri­tyk­siä, mut­ta ei kai nyt sen­tään voi­da yksinker­tais­taa että siihen oli syynä vain säästämisen määrä?

    Eikös tuo­hon aikaan poli­itikot olleet aivan liikaa pankkien vedätet­tävis­sä, ja Suomes­sa yri­tys­ten tuhoami­nen liit­tyi pikem­minkin type­r­ästi hoidet­tuun pankki­tu­keen, jos­sa val­tio otti hoitaak­seen pankkien tap­pi­ot, jol­loin pankkien ei kan­nat­tanut edes yrit­tää aut­taa velka­isia yri­tyk­siä pysymään pystyssä ja paran­ta­paam mak­sukykyään, ja pankin kan­nat­ti olla tiuk­ka velko­ja ja lyödä velalli­nen yri­tys lihoik­si, kun sit­ten sai var­man kor­vauk­sen valtiolta?

    Vai olenko ihan met­sässä käsi­tyk­seni kanssa?

  78. Osmo Soin­in­vaara: KKKOlenne siir­tyneet yhteiskun­taan, jos­sa hyvä­tu­loiset ja korkeasti koulute­tut tekevät pidem­pää työpäivää kuin muut.

    …ja aloit­ta­vat työu­ran myöhem­min ja viet­tävät aikaa van­hu­useläk­keel­lä pitem­pään kuin muut.

  79. Ihan on järkevän oloista on tämä keskustelu, mut­ta toivoisin kovasti että eräs harhama katoaisi, kos­ka se vain yllyt­tää ajat­tele­maan että työt­tömät ne vaan elävät muiden kustannuksella. 

    “Työtön ei mak­sa vero­ja, vaan nos­taa työttömyyskorvauksia.”
    Höpöpuhet­ta! Työtön se vas­ta vero­ja mak­saakin hyvät ihmiset! 

    Ansio­työ­tulovähen­nys­tä ei luon­nol­lis­es­ti vero­tuk­ses­sa ole kun on työt­tömänä, mut­ta nyt senkin ”keven­tävät” vaiku­tuk­set huo­maa kun on työttömänä. 

    Työt­tömyyspäivära­ha on veronalaista tuloa EI vero­ton­ta. Tulovero­pros­ent­ti on suh­teel­lis­es­ti kovem­pi kuin työssäkäyväl­lä. Jokainen työtön on siis myös veron­mak­sa­ja, tosin vero­tu­lot luon­nol­lis­es­ti jäävät aika pieniksi. 

    Olen mak­sanut vuosia työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­su­ja sekä työt­tömyyskas­samak­su­ja, sen lisäk­si että olen yli 30-vuot­ta mak­sanut vero­ja. Ja mak­san niitä edelleen sekä osal­lis­tun oma­l­ta osaltani euroop­palais­ten pankkien ja sijoit­ta­jien pelas­tu­sop­er­aa­tioon. Siihen­hän mei­dän yhteiset veroeu­romme on nyt kiinnitetty.

    Mut­ta kyl­lä tästä yhteis­es­tä verokakus­ta min­un mielestäni joku murunen suo­ma­laisille työt­tömillekin kuu­luu. Se ahnein ja vero­ja kart­televin joukko löy­tyy ihan toisen­lais­es­ta ihmis­ryh­mästä kuin vähä­varai­sista työt­tömistä tai eläkeläisistä.

  80. Niin­is­to on vaan liian van­ha, en tarkoi­ta fyy­sista ikaa vaan henkista. Han elaa van­han val­takun­nan ajas­sa, tajua­mat­ta, etta se on ohi. Ihan jar­je­ton­ta tavoitel­la jatku­vaa talouskasvua. Se ei ole eika voi olla ikuista, ei se vaestom­aara aina vaan nouse, etenkaan Euroopas­sa, eika voikaan nous­ta, eihan tanne pal­lolle mah­du enaa paljon lisaa. Pitaa vaan oppia kokon­aan uusi arvo­maail­ma ja se ei sisal­la jatku­vaa talouskasvua. Meis­ta­han voi tul­la viela jopa ihan onnel­lisia taal­la Euroopas­sa, kun vaan vaan suurem­pi osa poli­itikoista tajuaisi sen, mita filosofit ja taiteil­i­jat ovat nah­neet jo kauan: maail­ma muut­tuu kovaa vauh­tia. Sosial­is­mi kaa­tui jo, nyt kaatuu kap­i­tal­is­mi rytakalla. Pitaisi kek­sia jotain uut­ta. Ideat Niin­is­tol­ta tun­tuu oel­van ajal­ta, jol­loin Guelfit ja Ghi­bel­li­init val­lit­si Euroopan poli­it­tista elamaa.

  81. Ekon­o­misti: Tämä ns. Bau­molin tau­ti johtaa siihen, että julkisel­la sek­to­ril­la palkat nou­se­vat samaa tah­tia kun yksi­tyisen sek­to­ril­la, vaik­ka julkisen sek­torin tuot­tavu­us ei kasva.

    Ei tuo Bau­molin tau­ti kuitenkaan mikään luon­non­la­ki ole, jolle ei ole mitään tehtävis­sä. Peru­songel­ma julkisel­la sek­to­ril­la on kan­nus­timien puut­tumi­nen. Suorite­pe­rusteinen palkkausjär­jestelmä ei toi­mi käytän­nössä, kos­ka suorite­pe­rusteisi­in palkanko­ro­tuk­si­in ei ole bud­je­toitu rahaa tarpeeksi. 

    Min­un ehdo­tuk­seni on julkisen sek­torin aloi­tus­palkko­jen laskem­i­nen ja siitä säästyvän sum­man käyt­tämi­nen suori­tus­pe­rusteisi­in palkanko­ro­tuk­si­in. Jos hyvästä työstä palk­it­sem­i­nen toimii yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la, niin mik­si se ei voisi toimia julkisel­la sektorillakin.

    Toinen ehdo­tuk­seni on irti­sanomis­suo­jan heiken­tämi­nen. Mik­si jol­lain ihmisel­lä pitäisi olla oikeus lep­pois­taa hyväl­lä pal­ka­lla muiden kus­tan­nuk­sel­la kun samaan aikaan työhaluisia ja ‑kyky­isiä ihmisiä lojuu kortis­tossa tyhjän panttina?

  82. Miten kulut­ta­mi­nen ja säästämi­nen on keskenään ris­tiri­idas­sa? Siitähän ajatuk­ses­ta­han tämän blo­gin vuo­da­tus läh­tee liikenteeseen.

    Kulut­taa voi maltil­lis­es­ti samal­la kun säästää tililleen sen noin kol­men kuukau­den palkan ver­ran puskuria pahan päivän varalle.

    Kulut­ta­mal­la voi samal­la kat­soa meneekö kulutet­ta­va raha ulko­maille vai kotimaille.

    “Yllät­tävää”, ettei otet­tu laisinkaan kan­taa tähän.

  83. Osmo Soin­in­vaara:
    2002 – 2004 oli mini­taan­tu­ma, mut­ta julki­nen sek­tori taisi olla yli­jäämäi­nen sil­loinkin. Muista eläkerahastot.

    Mui­s­tat väärin, vai­h­to­tase oli yli­jäämäi­nen mon­ta vuot­ta mut­ta julki­nen vaje vaan syveni. Myös Helsingis­sä. Pois­tovelkaa on perkeleésti

    1. Julki­nen talous ei todel­lakaan men­nyt miinuk­selle ker­taakaan vuo­den 1998 jäl­keen ennen vuo­den 2008 amerikkalaista lamaa. Tilas­tokeskuk­sen kan­ta asi­aan on tässä
      Tässä ovat mukana eläk­er­a­has­tot, mitä voi arvostel­la, mut­ta se, että me rahas­toimme eläkkeisi­in ja moni muu ei rahas­toi, on säästämistä — ainakin niihin mui­hin verrattuna.

  84. Minus­ta tuo val­tiokont­torin velkati­las­to (ilman eläk­er­a­has­to­jakin) jo ker­too, että Suomes­sa on har­joitet­tu kuitenkin kohtu­ullisen järkevää talous­poli­ti­ikkaa 2000-luvun alku­vuodet. Rak­en­tei­ta olisi var­maankin pitänyt uud­is­taa enem­män, mut­ta helpom­min san­ot­tu kuin tehty, kun työ­markki­na­jär­jestöt puolin ja toisin eivät ole olleet näis­sä asiois­sa kovin rak­en­tavia ja yhteistyökyky­isiä. Ruot­sis­sa on osat­tu parem­min löytää yhdessä ratkaisu­ja, ja oman edun sijas­ta on osat­tu nähdä kokon­aise­tu. Jari Mus­to­nen tak­er­tuu tarkastele­maan euromääräistä val­tion­velkaa, kun taas oleel­lisem­pi on vel­ka suh­teessa BKT:hen, jota kuvaa käyrä edel­lä linkit­tämässäni graafis­sa. Koko velan ottamisen idea­han on, että sil­lä voidaan luo­da parem­pi tule­vaisu­us. Pienem­pi absolu­ut­ti­nen vel­ka ei paljon läm­mitä, jos sen saavut­tamisek­si tuho­taan säästämäl­lä kaik­ki toimeliaisuus.

  85. Kun tääl­lä ihastel­laan noususuh­dan­teen hyviä vuosia, niin muis­tel­laan myös sitä, että noina vuosi­na myyti­in 16 mil­jardil­la eurol­la val­tion omaisu­ut­ta. Sinän­sä pilkkahin­nal­la ja For­tum suo­ras­taan lahjoitet­ti­in sijoit­ta­jille. Silti val­tio velka­an­tui lisää.

  86. Ode:

    Tuos­ta toisaal­ta puut­tuvat sosi­aal­i­tur­vara­has­to­jen pääo­mat, jot­ka las­ke­taan julkiseen sektoriin.

    Mat­ti Vir­tasen linkkaa­mat tilas­tot koski­vat val­tion velkaa. Sosi­aal­i­tur­vara­has­to­jen pääo­maa ei huomioi­da rapor­toitaes­sa EU:lle EDP-velkaa (jon­ka raja on se 60% BKT:stä). Sosi­aal­i­tur­vara­has­to­jen vuosit­tainen yli­jäämä alen­taa EDP-ali­jäämää (se 3% raja), muta eläk­er­a­has­tois­sa ole­vat rahat eivät pelas­ta meitä, jos annamme val­tion ja kun­tien velka­an­tua yli 60 pros­ent­ti­in BKT:sta.

    Julk­isy­hteisö­jen EDP-vel­ka: http://www.stat.fi/til/jali/2010/jali_2010_2011-09–30_tau_002_fi.html

    Julk­isy­hteisö­jen EDP-ali­jäämä: http://www.stat.fi/til/jali/2010/jali_2010_2011-09–30_tau_001_fi.html

  87. Liian van­ha:
    Tuo NL kau­pan rom­ah­t­a­mi­nen on sitekästi elävä myyt­ti, jol­la yritetään peit­tää Ahon-Viinasen hal­li­tuk­sen virheitä

    NL vien­ti oli hiipunut jo 80-luvul­la, mikä joh­tui öljyn­maaiman­markki­nahin­nan laskus­ta kun NL ei ollut muu­ta merkit­tävää tuo­tavaa. NL rom­ahti tek­nol­o­gis­es­ti 70-luvul­la, joten sieltä ei löy­tynyt öljyn lisäk­si kuin sinkkiäm­päre­itä tänne tuotavaksi

    Niin­pä vien­nis­sä ei näy mitään rom­ah­dus­ta 90-luvun alus­sa, pikku notkah­dus, mut­ta niitä on tapah­tunut muul­loinkin ilman katas­rofia esim 1986
    ´snip´

    Niin että Neu­vos­toli­iton vien­ti se vaan jatkui, vaik­ka Neu­vos­toli­it­toa ei enää ollutkaan.

  88. KKK:

    ´snip´
    Toinen ehdo­tuk­seni on irti­sanomis­suo­jan heiken­tämi­nen. Mik­si jol­lain ihmisel­lä pitäisi olla oikeus lep­pois­taa hyväl­lä pal­ka­lla muiden kus­tan­nuk­sel­la kun samaan aikaan työhaluisia ja ‑kyky­isiä ihmisiä lojuu kortis­tossa tyhjän panttina?

    Julkisel­la sek­to­ril­la on aivan sama työ­sopimus­la­ki kuin yksi­tyisel­läkin puolel­la, irti­sanomis­suo­ja on siis sama eli olema­ton. Tuotan­nol­liset ja taloudel­liset syyt.
    Kos­kee myös tapauk­sia, jois­sa yritetään lep­pois­taa täy­del­lä palkalla.

  89. Liisa Vaisa­nen:
    Niin­is­to on vaan liian van­ha, en tarkoi­ta fyy­sista ikaa vaan henkista. Han elaa van­han val­takun­nan ajas­sa, tajua­mat­ta, etta se on ohi. Ihan jar­je­ton­ta tavoitel­la jatku­vaa talouskasvua. Se ei ole eika voi olla ikuista

    Ymmärtääk­seni Niin­istö ei aio olla ikuinen pres­i­dent­ti, eli uskois­in­pa että valit­ti­in­pa kumpi tahansa, niin seu­raa­van kuu­den vuo­den ajan on täysin mah­dol­lista ylläpitää vuo­tu­ista talouskasvua.

  90. kse: Tehostamis­takin vas­tuste­taan yksinker­taisin argu­mentein – yleen­sä luo­ma­l­la siitä, miten kel­lokalle­jen avul­la riis­tetään viimeisetkin pis­arat jo työn alle nään­tyvien sairaan­hoita­jien, siivo­jien ja keit­täjien selkä­na­hoista (vaik­ka oikeasti järkevä ratio­nal­isoin­ti jopa vähen­tää kiirettä).

    No var­maan sik­si vas­tuste­taan, että tuo on sitä mitä säästämi­nen käytän­nössä on tarkoit­tanut. Minä olen ihan samaa mieltä ratio­nal­isoin­nista, mut­ta kun ei tuo ole sitä mitä tehdään. Yksi­tyisel­läkin puolel­la hyvin tiuk­ka talouden­pito saat­taa johtaa tuot­tavu­u­den lasku­un tai jopa suurem­pi­in kului­hin, esimerkik­si oma organ­isaa­tio viritetään niin pienek­si että kysyn­täpi­ikke­jä joudu­taan hoita­maan hyvin kallei­il­la tilapäisjär­jeste­ly­il­lä, julkisel­la puolel­la kts. terveydenhoito.

    Ainakin min­un oma koke­muk­seni ihan yksi­tyisen puolen tehtävistä on että olen­naisem­paa kuin paljonko rahaa käytetään on miten sitä käytetään. Jos organ­isaa­tio on pelkkä pilkun­vi­ilaus­ta sitä yleen­sä käytetään väärin, kos­ka fokus on vääris­sä asioissa.

    Niin ja jos key­ne­siläisyy­dessä on ongel­mansa, niin anti-keyneläisyy­dessä nyt ainakaan ole mitään järkeä. Siis että nousukau­den ollessa kuumim­mil­laan leikataan vero­ja ja laskukaudel­la leikataan, mitä nämä tiukan markan jäärät oikeis­tossamme on käytän­nössä ajanut.

  91. Karo Holm­berg:
    Kulut­taa voi maltil­lis­es­ti samal­la kun säästää tililleen sen noin kol­men kuukau­den palkan ver­ran puskuria pahan päivän varalle. 

    Pikem­minkin kol­men kuukau­den meno­ja ver­ran kan­nat­taisi (vähin­tään) olla tilil­lä. Menot ja palk­ka eivät ole sama asia. Jos oli­si­vat, säästämi­nen olisi vaikeata. 

    Eli jotain 10000 e pitäisi olla tilillä.

  92. Tämä asia on ehkä selvää monille ekon­o­mis­teille, mut­ta piirtelin pienen info­grafi­ikan mm. tuon Bau­molin taudin selvit­tämisek­si (ennen kaikkea itsel­leni). Kuvan voi lada­ta täältä:
    http://www.acclab.helsinki.fi/~ojlehtin/baumol.pdf

    En tiedä onko blogikom­men­toin­nin etiketin mukaista puhua täl­laisen ‘ulkop­uolisen’ mate­ri­aalin poh­jal­ta, mut­ta puhun sil­läkin uhalla.

    Jos olen asian järkeil­lyt oikein, Bau­molin tau­ti on edessä ennen kaikkea vase­malle päin kalleel­laan olevas­sa sys­tee­mis­sä, mis­sä ihmisille mak­se­taan palkkaa ennem­min tehty­jen tun­tien suh­teessa, kuin tuot­tavuuk­sien suhteessa. 

    Jos toimit­taisi­in niin, että Sep­po Korp­poot ynnä muut insinöörit saisi­vat täysimääräis­es­ti pitää työn­sä hedelmät, ei ongel­maa olisi. Hoit­sun työ ei ole merkit­tävästi tehos­tunut ja jos hänelle näin annet­taisi­in saman tasoinen toimeen­tu­lo ja elin­ta­so kuin vaikka­pa sata vuot­ta sit­ten (tai mikä nyt sit­ten onkaan se het­ki jol­loin ‘vääristymä’ alkoi syn­tymään), saataisi­in hoit­sut aika hal­val­la ja Sep­poa ei ottaisi niin kovasti pan­nu­un näi­den siipeily.

    Nähdäk­seni taustal­la on tämä hyvin per­in­teinen ide­ologi­nen kysymys: Mil­lä perus­teel­la kakku pitäisi jakaa? 

    Bau­molin tau­ti ei ole ongel­ma, jos ollaan sin­ut perus­ta­van­laa­tuisem­man valin­nan kanssa, eli sen kanssa, etteivät palkat ole suo­raan ver­ran­nol­lisia tuot­tavuuk­si­in. On tot­ta, ettei insinööri saa ihan niin paljoa lisää kän­nyköitä, kuin mitä tehostamisen­sa tuot­taa, mut­ta saa hän niitä silti lisää.

    Tässä syn­tyy per­spek­ti­ivi­harha: Asioiden hin­taa ja arvoa on helpom­pi mieltää konkreet­ti­sis­sa yksiköis­sä, kuten ‘äly­puhe­limet’. Kun hom­ma ete­nee, voi vaan kiro­ta sitä, kuin­ka ennen hoita­jan työ mak­soi vain yhden äly­puhe­li­men ver­ran, mut­ta nyt jo viiden.

    Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että hoita­jan työ kallis­tuu, vaan siitä, että puhe­limet halpenevat. Jos Bau­molin tau­tia pitää ongel­mana, ei tätä ymmär­rä. Paine kar­sia hoita­jia kas­vaa sietämättömäksi.

    Joitain huomioi­ta kuvaani liitten:
    — Tämä todel­lakin on karkea yksinker­tais­tus, mut­ta kuvaa mielestäni perus­mekanis­mia. Voi olla ettei kuvaakaan, mut­ta siitä saan toiv­ot­tavasti sit­ten kuulla 🙂
    — Todel­lisu­udessa emme val­itse ‘joko tai’-henkisesti oikean ja vasem­man laidan väliltä, vaan jostain väli­maas­tos­ta, mut­ta jos olemme piirunk­in ver­ran vasem­mal­la oikeas­ta ääripäästä, tekee Bau­mol työtänsä.
    — Kuten täysipäiset ‘oikeis­to­laisetkin’ ymmärtävät, ei hom­ma toi­mi lop­ut­tomi­in oikeal­la laidal­la. Insinöörien tarve jatku­vasti uusille leluille piene­nee ja jos­sain vai­heessa ei enää ehkä tarvit­sekkaan tehdä niin paljon kuin tuot­tavu­u­den puit­teis­sa pystyt­täisi­in ja näin kul­man takaa hyökkää mörkö nimeltä Työt­tömyys. Mikäli kakkua jae­taan tasaisem­min, ovat myös hoita­jat kulu­tusjuh­lis­sa mukana ja insinöörienkin työ pysyy tarpeel­lise­na pidempään.
    — Jos­sain vai­heessa insinööri voi ruve­ta hark­it­se­maan lep­pois­tamista, mut­ta hoita­jan kohdal­la tämä on han­kalam­paa (vaje täy­tyy paika­ta kouluttamalla/palkkaamalla lisää hoitajia).
    — Voisi epäil­lä, että tilanteen jatkut­tua riit­tävän pitkään oikeal­la laidal­la, saat­ta­vat hoita­jat ruve­ta vähän nikot­tel­maan. Tap­peluhan siitä syntyy.
    — Jos­sain määrin erilli­nen ongel­ma on, että ihmis­ten halu­a­vat jatku­vasti enem­män laastareita.

  93. Raimo K: Julkisel­la sek­to­ril­la on aivan sama työ­sopimus­la­ki kuin yksi­tyisel­läkin puolel­la, irti­sanomis­suo­ja on siis sama eli olema­ton. Tuotan­nol­liset ja taloudel­liset syyt.
    Kos­kee myös tapauk­sia, jois­sa yritetään lep­pois­taa täy­del­lä palkalla.

    Juri­di­sis­es­ti var­maan on, mut­ta kult­tuuri on käytän­nössä erilainen.

  94. Osmo Soin­in­vaara: Tässä ovat mukana eläk­er­a­has­tot, mitä voi arvostel­la, mut­ta se, että me rahas­toimme eläkkeisi­in ja moni muu ei rahas­toi, on säästämistä – ainakin niihin mui­hin verrattuna.

    Eläk­er­a­has­tot pitää kai tulki­ta eläkkei­hin tarkoite­tuik­si — ei val­tion nor­maale­ja käyt­töku­lu­ja varten kerät­täväk­si kas­sak­si. Suo­mi on siis säästänyt tulos­sa ole­vaa suurem­paa eläke­tarvet­ta varten, mut­ta ei val­tion nor­maaleis­sa käyt­töku­luis­sa, seu­raavaa laskusuh­dan­net­ta varten.

    Pauli Vahtera:
    Kun tääl­lä ihastel­laan noususuh­dan­teen hyviä vuosia, niin muis­tel­laan myös sitä, että noina vuosi­na myyti­in 16 mil­jardil­la eurol­la val­tion omaisu­ut­ta. Sinän­sä pilkkahin­nal­la ja For­tum suo­ras­taan lahjoitet­ti­in sijoit­ta­jille. Silti val­tio velka­an­tui lisää.

    Pauli Vahter­an huomio on oleelli­nen. Val­tion omaisu­ut­ta käytet­ti­in huo­mat­ta­va määrä kulu­tuk­seen. Myös pääomien hukkaami­nen tulisi ottaa laskelmis­sa huomioon (vas­taa velan lisääntymistä).

  95. KKK:
    Min­un ehdo­tuk­seni on julkisen sek­torin aloi­tus­palkko­jen laskem­i­nen ja siitä säästyvän sum­man käyt­tämi­nen suori­tus­pe­rusteisi­in palkankorotuksiin.

    Eri­no­mainen idea. Tietysti käytän­nön elämässä mah­do­ton saa­da läpi mut­ta kuitenkin.

    Vero­toimis­tois­sa, Kelas­sa yms. sidot­taisi­in palkat suorit­teisi­in, asi­akas voisi arvioi­da palvelun laadun kunkin suorit­teen kohdal­la ja tämä vaikut­taisi kor­vauk­sen suu­ru­u­teen. Työn­tek­i­jöi­den määrä tip­puisi mur­to-osaan ja palvelu paranisi.

  96. eggo: Vero­toimis­tois­sa, Kelas­sa yms. sidot­taisi­in palkat suorit­teisi­in, asi­akas voisi arvioi­da palvelun laadun kunkin suorit­teen kohdal­la ja tämä vaikut­taisi kor­vauk­sen suu­ru­u­teen. Työn­tek­i­jöi­den määrä tip­puisi mur­to-osaan ja palvelu paranisi.

    Ker­ro nyt vielä tarkem­min, miten suoritepalkkaus tiput­taisi työn­tek­i­jöi­den määrän mur­to-osaan? Meinaatko, että palkat oli­si­vat niin surkeat, ettei kukaan enää menisi duu­ni­in? Vai mikä tässä on mekanismina? 

    Vaik­ka kuin­ka on muodikas­ta, tosin ei kovin orig­i­naalia, pitää val­tion­hom­mia tehot­tom­i­na, niin joku raja pitäisi olla demagogiallakin. 

    Muuten: jos ker­ran tämä mysti­nen mekanis­mi tiput­taa työn­tek­i­jöi­den määrän mur­to-osaan, niin toimi­iko se vain val­ti­ol­la vaiko myös yksi­tyisel­lä puolel­la? Että jos K‑kaupan kas­sa­heep­olle mak­set­taisi­in suorit­teen mukaan ja mä saisin sanoa, että huonos­ti rahastet­tu, niin sit­ten K‑kauppa voisi irti­sanoa pääosan kas­sa­heep­oista? Ja että jos Väi­no Paunu bus­seis­sa olisi suoritepalk­ka, niin kuske­ja tarvit­taisi­in mur­to-osa (siis ver­rat­tuna esim kun­nal­isi­in liike­laitok­si­in)? Tai että kun siivous ulkois­te­taan val­ti­ol­ta ISS:lle, niin vain mur­to-osalle riit­tää duu­nia, jos asi­akkaat saa­vat ker­tooa, jot­ta kuin­ka hyvin tuli kul­lakin ker­ral­la siivottua?

  97. “Niin että Neu­vos­toli­iton vien­ti se vaan jatkui, vaik­ka Neu­vos­toli­it­toa ei enää ollutkaan.”

    Aivan oikein, NL vien­ti oli 12 % vien­nistä ja rom­ah­duk­sen jäl­keen Venäjän vien­nin osu­us oli 5–6 % luokkaa ja kun NL hajoamisen jäl­keen syn­tyi uusia itä­mai­ta niin idän vien­nin osu­us oli itse asi­as­sa korkeampi kuin tuo 6 % eli rom­ah­dus oli paljon pienem­pi kuin viralli­nen pro­pa­gan­da yrit­tää selittää

  98. “Jos­sain vai­heessa insinööri voi ruve­ta hark­it­se­maan lep­pois­tamista, mut­ta hoita­jan kohdal­la tämä on han­kalam­paa (vaje täy­tyy paika­ta kouluttamalla/palkkaamalla lisää hoitajia).”

    Hoita­jan työn tuot­tavu­ut­ta voidaan paran­taa siinä kuin minkä muun ammat­tiryh­män tahansa.Ei sairaala ole muu­us­ta kehi­tyk­ses­tä eristyksissä

    Yksi tapa lisätä tuot­tavu­ut­ta on itse­hoito eli poti­las voi itse hoitaa itseään.Nykyään ruti­in­isuorituk­sia siir­retään poti­laan itsen­sä tehtäväksi.Potilas kuvitel­laan avut­tomak­si säny­poti­laak­si, mut­ta todel­lisu­udessa suurin osa kyke­nee läh­es nor­maalei­hin suorituksiin.

    Ja automaa­tio tun­kee sairaaloi­hinkin ja kor­vaa osia lääkärin/hoitajan työstä .

    Ja tietotekni­ikan kehit­tymi­nen johtaa ihmisen kor­vaamiseen kokon­aan tai ihmisen muokkaami­nen kyborgik­si mah­dol­lis­taa, että varaosat voi han­kkia Motonetistä tai Verkkokaupasta.

    Tämä on tieysti vielä toteu­tu­ma­ton­ta tule­vaisu­ut­ta mut­ta ei sata vuot­ta tai muu­ta­ma sata vuot­takaan ihmisen his­to­ri­as­sa pitkä aika ole

  99. Tuos­ta Neu­vos­tokau­pan tilanteesta 80/90-luku­jen vaihteessa:

    Itse olin tätä läheltä seu­raa­mas­sa mm. Wärt­silä Mari­nes­sa ja muis­sakin vientiyhtiöissämme.

    Jo 80-luvun puo­livälin jäl­keen Neu­vos­toli­it­to jou­tui mak­su­vaikeuk­si­in. Sen jäl­keen sille tuli kas­vavia mak­su­vaikeuk­sia ja sovit­tu­jen tilausten viivästyksiä.

    Täl­löin Neu­vos­tokaup­pamme rom­ahti totaalis­es­ti ja esimerkik­si telakko­jemme kuor­mi­tuk­sen runk­ona olleet tilauk­set (noin 50%) jäivät tulematta.

    Sama oli tietenkin tilanne muil­lakin vien­ti­te­ol­lisu­u­den aloilla.

    Neu­vos­toli­it­to meni käytän­nössä konkurssi­in vuon­na 1991.

    Tässä rytäkässä vien­nistämme oli hävin­nyt 5 vuodessa noin 20 %.

    Samaan aikaan Mauno Koivis­to teki traagisen virheen ja piti kiin­ni vah­van markan politiikkastaan.

    Tässä tilanteessa län­sivi­en­nistämme tuli kil­pailukyvytön ja 90-luvun kri­isimme oli väistämätön, tun­ne­tu­in seurauksin.

    Nyt saadaankin sit­ten seu­ra­ta henkeä pidätellen sitä, että tekeekö nyky­hal­li­tuk­semme jotain munauksia…

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka mielestä Koivis­ton munauk­sen paper­it voisi vih­doin julk­istaa, opetuk­sek­si nykyjohtajille

  100. Mat­ti Virtanen:
    “Tässä tilas­to Jari Mus­toselle, joka nähdäk­seni virheel­lis­es­ti väit­ti, ettei Suo­mi muka olisi lyhen­tänyt velko­jaan nousukaudella:”

    Stan­dard­i­hämäys: esitetään *val­tion* velan kehi­tys, mut­ta uno­hde­taan että val­tio on nakit­tanut koko ajan lisää tehtäviä *kun­nille* jot­ka ovat sit­ten joutuneet velka­an­tu­maan val­tion puoles­ta. Lisäk­si velvoit­tei­ta ja vas­tui­ta on muil­lakin julk­isil­la organ­isaa­tioil­la, mut­ta viime kädessä niistä kuitenkin vas­taa valtio.

    “Suo­mi” on eri asia kuin Suomen val­tio. Jopa “Suomen julki­nen sek­tori” on eri asia kuin valtio.

  101. Mat­ti Vir­ta­nen:
    Tässä tilas­to Jari Mus­toselle, joka nähdäk­seni virheel­lis­es­ti väit­ti, ettei Suo­mi muka olisi lyhen­tänyt velko­jaan nousukaudella:
    http://www.treasuryfinland.fi/Public/default.aspx?contentid=8481&nodeid=18401

    Esität väärän tilaston.

    Tilas­tosi käsit­telee Suomen Val­tio­ta. Julkiseen talouteen kuu­lu­vat myös kun­nat. Lai­tan tämän linkin nyt jo kol­mat­ta ker­taa tähän keskusteluun: 

    Julkisen talouden velkaa euromääräisesti

  102. Osmo Soin­in­vaara:
    Julki­nen talous ei todel­lakaan men­nyt miinuk­selle ker­taakaan vuo­den 1998 jäl­keen ennen vuo­den 2008 amerikkalaista lamaa. Tilas­tokeskuk­sen kan­ta asi­aan on tässä
    Tässä ovat mukana eläk­er­a­has­tot, mitä voi arvostel­la, mut­ta se, että me rahas­toimme eläkkeisi­in ja moni muu ei rahas­toi, on säästämistä – ainakin niihin mui­hin verrattuna.

    Jos Suo­mi on hoi­tanut asiansa täy­del­lis­es­ti, mik­si me nyt sit­ten olemme kuses­sa? Ai niin, syy on niis­sä uus­lib­er­aaleis­sa, jot­ka sotki­vat talouden. Mik­seivät ne sotke­neet Ruotsin talout­ta ? Tosin onhan Ruot­sil­lakin ongelmia Hesarin mukaan — liian vähän val­tion velkaa, minkä takia voi olla vaikea saa­da lainaa (jos sat­tuu joskus tarvit­se­maan), kun sijoit­ta­jat eivät halua sijoit­taa vähän vai­hdet­tui­hin velkapapereihin.

  103. Linkit­täessäni tilas­ton val­tion velas­ta tarkoituk­seni ei ollut sitä väheksyä. Tilas­toa on kuitenkin hyvä kat­soa, kun aiem­mis­sa kom­menteis­sa oli esil­lä sel­l­ainen mielestäni virheelli­nen näke­mys, että key­ne­siläi­nen talous­poli­ti­ik­ka ei voisi toimia käytännössä.

    Mut­ta kuten Juho Laatu ja Pauli Vahtera edel­lä hyvin kom­men­toi­vat, niin nousukau­den “säästöt” tule­vat yliarvioiduik­si, jos ei huomioi­da myös val­tion omaisu­u­den myyn­te­jä. Eli ehkä nousukaudel­la ei kerät­ty yli­jäämää tarpeek­si ja uud­is­tet­tu rak­en­tei­ta riit­tävästi, ja mah­dol­lis­es­ti tehti­in virheitä omaisu­u­den myyn­neis­sä. (Näistä virheistä talousti­etäjä Niin­istö ei kuitenkaan ole tain­nut paljon puhua, leikkauk­set ja säästöt sen sijaan ovat hänen agen­dal­laan suh­dan­teesta riippumatta.) 

    Nähdäk­seni Suomen keskeinen ongel­ma ei kuitenkaan ole 90-luvun lamas­ta periy­tyvä ja nousukaudel­la lyhen­tämät­tä jäänyt val­tion­vel­ka, vaan nämä kestävyys­va­jeet, sekä julkisen talouden vuosit­tainen ali­jäämä että hiukan yllät­täenkin ilmen­nyt ulko­maankau­pan vai­h­to­taseen ali­jäämä, jot­ka uhkaa­vat johtaa kas­vavaan velka­an­tu­miseen tule­vaisu­udessa, siis maail­man­talouden suh­dan­teesta riip­pumat­ta. Näköpi­iris­sä ei ilmeis­es­ti ole sel­l­aista kasvua, joka pois­taisi tämän ongelman. 

    Vaik­ka leikkauk­sia ja säästöjä var­masti niitäkin tarvi­taan, niin vielä tärkeäm­pää olisi löytää keino­ja talouden tule­vaisu­u­den paran­tamisek­si. Six­ten Kork­man kir­joit­ti Talouselämässä rak­en­teel­lis­ten uud­is­tusten tärkey­destä ja piti niitä säästöjäkin tärkeämp­inä, ja Jor­ma Ollila oli Ylen haas­tat­telus­sa huolis­saan investoin­tien vähyy­destä ja liian tiukan bud­jet­tikurin mah­dol­li­sista hait­tavaiku­tuk­sista. Kokoomus­laisen päämin­is­terin ja pres­i­dent­tiehdokkaan puhei­den perus­teel­la kuu­lostaa kuitenkin siltä, että leikkauk­set ovat tärkeim­mät, eikä keskustel­la lainkaan julkisen sek­torin mah­dol­lisuuk­sista investoi­da ja tukea kasvua. Myös työelämän uud­is­tuk­set (eläkeikä, nuorten syr­jäy­tymi­nen, pieni­palkkaisen työn kan­nus­timet) näyt­tävät jumit­tuvan työ­markki­na­jär­jestö­jen ja hal­li­tuk­sen kyvyt­tömyy­teen löytää ratkaisu­ja. Toiv­ot­tavasti edes kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa päästään todel­lisi­in tulok­si­in, eikä vain siir­rel­lä rajo­ja ja keskitetä kaikkea päätök­sen­tekoa entistä kauem­mas kansas­ta poli­it­tisin perustein nimitet­ty­jen virkami­esten käsiin.

  104. Osmo Soin­in­vaara:
    2002 – 2004 oli mini­taan­tu­ma, mut­ta julki­nen sek­tori taisi olla yli­jäämäi­nen sil­loinkin. Muista eläkerahastot. 

    Asia on selvästikin mon­imutkainen ja juge tuos­sa kerke­sikin jo totea­maan, että yli­jäämää ei ollut. Olete­taan kuitenkin, että olet oikeassa.

    Jotain vikaa tässä nyt kuitenkin on, kun lainapääo­ma on kas­vanut 6.7% vuo­si­vauh­tia, jot­ta rahaa on voitu säästää toiselle tilille. Se haiskah­taa silmänkääntötempulta.

    Silmäilin läpi myös linkit­tämäsi tilas­tokeskuk­sen artikke­lin Suo­mi on säästänyt poh­jal­ta pohatak­si. Kyl­lähän tämä min­un jankut­ta­mani asia, eli lainan roima kasvu on siitäkin paperi­sta luet­tavis­sa. “Säästämi­nen” on tapah­tunut siten, että BKT on kas­vanut, joten kir­joit­ta­jien mielestä kaik­ki on hyvin, kun ver­rataan velan määrää BKT:een.

    Tämä “säästämi­nen” on kuitenkin lumet­ta. Laman tul­lessa BKT las­kee, mut­ta lainat eivät. Siinä sitä sit­ten sopii ihme­tel­lä, kun jopa tilas­tokeskuk­ses­sa huo­mataan, että BKT:tä tulee ja BKT:tä menee, mut­ta vel­ka pysyy.

    Vielä ker­ran Osmo: Se ei ole säästämistä, että ottaa lisää velkaa. Ei vaik­ka miten vään­täisi tilas­toa, että “lainan suh­teelli­nen osu­us XYZ:aan on laskenut”.

    1. Suomen valtil­la on oikeus pela­ta val­tion velal­la. Kun saa edullis­es­ti lainaa, sitä voi ottaa ja laina­ta suurem­mal­la korol­la eteen­päin. Kan­nat­taisi luot­taa tilastokeskukseen.
      Ja muis­taa defla­toi­da lainakan­ta kiin­teeän rahan arvoon eikä sor­tua rahail­lu­u­sioon. Ja muis­taa koko julki­nen sek­tori, myös ne sosiaaliturvarahastot.
      Tuona aikana val­tion talouden yli­jäämää pan­ti­in piiloon kansane­dus­ta­jil­ta tekemäl­lä aivan tolkut­toman suuria siir­to­ja val­tion eläk­er­a­has­toon. Ehkä ne menivät piiloon sinultakin.

  105. Ihmette­len taas kri­ti­ik­itön­tä tois­toa, että talouden on pakko kas­vaa, jot­ta kaikille riit­tää töitä ja palkkaa. Jos tarkastel­laan ihan palikka­mal­li­na, niin jos tänä vuon­na on töitä 70%:lle työikäi­sistä työtunti/palkka/tuotantomäärällä x, niin mik­si ensi vuon­na on töitä samalle määrälle työikäisiä VAIN, jos työ­tun­te­ja ja palkkaa saadaan x+n? Mik­si x riit­ti tänä vuon­na, mut­tei riitä ensi vuon­na? Ja sitä seu­raa­vana vuon­na pitää saadakin jo x+n+n, n:iä tulee lisätä loputtomiin. 

    Kun vielä huomioi, että ikälu­okat ovat pienen­tyneet kaikkial­la län­si­mais­sa, ja osas­sa maail­maa itse asi­as­sa eletään voimakkaan väestön­laskun aiko­ja (mm. mon­et Euroopan maat, Venäjä, Japani), mik­si se määrä x ei mil­lään riitä pienem­mälle määrälle ihmisiä? 

    Ain­oa todel­li­nen syy talouskasvu­pakolle on inflaa­tio, joka puolestaan johtuu siitä, että rahan määrä ja tehty­jen työ­tun­tien ja tavaroiden määrä on varsin vaikeaa saa­da nat­saa­maan ihan pen­nilleen ilman suun­nitel­mat­alout­ta (ja siinäkin huonos­ti). Kun vai­h­don välinet­tä on enem­män kuin vai­hdet­tavia, vai­h­don väli­neen arvo tipah­taa. Mut­ta eikö tämä ole todel­lisu­udessa finanssipoli­it­ti­nen ja raha­jär­jestelmäon­gel­ma pikem­minkin kuin reaal­i­talouden ongelma? 

    Rauta­lan­gas­ta: onko todel­lakin pakko tuot­taa koko ajan lisää ja tehostaa, kos­ka raha­jär­jestelmä edel­lyt­tää sitä? Etenkin kun lop­ut­tomas­ta tehostamis­es­ta seu­raa rak­en­teelli­nen työt­tömyys, höpi­sivät ekonomit mitä tahansa siitä, että ‘vapaa työvoima löytää töitä kun syn­tyy uusia yri­tyk­siä’. Syn­tyikö merkit­tävästi uusia yri­tyk­siä 1990-luvul­la, kun vapaa­ta työvoimaa oli pil­vin pimein?

    Olisi jo aika pohtia ihan avoimin mielin 0- ja jopa mii­nuskasvun mah­dol­lisu­ut­ta, eikä tak­er­tua nyky­talous­mall­ei­hin ja nyky­fi­nanssi­jär­jestelmään. Luulisi talousti­eteil­i­jöistä ja poli­itikoista löy­tyvän myös inno­vati­ivisia uud­is­ta­jia, jostain sta­tus quon pönkit­täjien varjoista.

  106. Amaem:
    Ihmette­len taas kri­ti­ik­itön­tä tois­toa, että talouden on pakko kas­vaa, jot­ta kaikille riit­tää töitä ja palkkaa. Jos tarkastel­laan ihan palikka­mal­li­na, niin jos tänä vuon­na on töitä 70%:lle työikäi­sistä työtunti/palkka/tuotantomäärällä x, niin mik­si ensi vuon­na on töitä samalle määrälle työikäisiä VAIN, jos työ­tun­te­ja ja palkkaa saadaan x+n? Mik­si x riit­ti tänä vuon­na, mut­tei riitä ensi vuon­na? Ja sitä seu­raa­vana vuon­na pitää saadakin jo x+n+n, n:iä tulee lisätä loputtomiin. 

    Kun vielä huomioi, että ikälu­okat ovat pienen­tyneet kaikkial­la län­si­mais­sa, ja osas­sa maail­maa itse asi­as­sa eletään voimakkaan väestön­laskun aiko­ja (mm. mon­et Euroopan maat, Venäjä, Japani), mik­si se määrä x ei mil­lään riitä pienem­mälle määrälle ihmisiä? 

    Ensin­näkin sitä BKT:tä voidaan tarkastel­la ihan per capi­ta poh­jais­es­ti. Se väkimäärän vähen­e­m­i­nen on ennem­min ennustet­ta tule­vaisu­ud­es­ta kuin tapah­tunut­ta todel­lisu­ut­ta. Suo­ma­laisi­akin on jo yli 5,4 miljoonaa.

    Talouden tuot­tavu­us (BKT/työpanos) kas­vaa jatku­vasti teknisen ja muun kehi­tyk­sen mukana. Jos BKT ei kas­va samaa tah­tia, tuotan­toon tarvit­tavien työ­tun­tien määrä las­kee. Tästä tämä vaa­timus, että talouden on kasvet­ta­va, että työl­lisyys pysy­isi edes ennal­laan tulee.

  107. Julkiseen talouteen kuu­lu­vat myös kun­nat. Lai­tan tämän linkin nyt jo kol­mat­ta ker­taa tähän keskusteluun: 

    Julkisen talouden velkaa euromääräisesti

    Hieno link­ki. Sieltä voi vaik­ka ver­ra­ta Suomea Ruot­si­in, Alanko­mai­hin ja Lux­em­burgi­in ja huo­ma­ta, että talous­poli­ti­ikkamme on ollut varsin järkevää. Sieltä näkyy myös se julk­istalouden yli­jäämä, joka on ollut 2000-luvul­la todel­la iso!

    Muuten olen sitä mieltä, että tietysti velkaa ja velka­an­tu­mista pitää ver­ra­ta BKT:hen. Sil­lä taval­la nähdään onko velka­an­tu­mi­nen hallinnas­sa vai ei.

    1. Tuo tilas­toitu julkisen talouden vel­ka on vähän mitä sat­tuu ja miten tilas­toidaan, kos­ka EU-tilas­tois­sa se net­toute­taan, mis­tä syn­tyy sel­l­ainen koomi­nen lop­putu­los, että jos eläk­er­a­has­tot osta­vat val­tion oblig­aa­tioi­ta, net­tovel­ka piene­nee ja päin vastoin.
      En tiedä, miten tuo Googlen vel­ka pitää sisäl­lään, mut­ta julkisen talouden vel­ka on joka tapauk­ses­sa pienem­pi kuin julk­isten eläk­er­a­has­to­jen pääo­mat (joi­ta mon­es­sa maas­sa, esimerkik­si Sak­sas­sa ei ole lainkaan) eli julki­nen sek­torimme on enem­män kuin vela­ton, jos sitä ver­taa Sak­san 90 pros­entin velka­an­tu­misas­teeseen BKT:sta.

      Jos noinkin määritel­ty vel­ka on siis pieneni ennen lamaa. Vuo­den 2008 raha­nar­von mukaan 70 mil­jardista vuon­na 1995 63 mil­jardi­in vuon­na 2008.

  108. Osmo Soin­in­vaara:
    Tuona aikana val­tion talouden yli­jäämää pan­ti­in piiloon kansane­dus­ta­jil­ta tekemäl­lä aivan tolkut­toman suuria siir­to­ja val­tion eläk­er­a­has­toon. Ehkä ne menivät piiloon sinultakin.

    Voipi olla ja saatan jopa myön­tää, että olin väärässä ja että Suomes­sa sit­tenkin säästet­ti­in viime vuosikymmenellä.

    Ehkäpä halu­aisit kir­joit­taa vuosien 1995–2008 julk­istalouden­pidos­ta ihan oman tek­stin. Ongel­mani ei varsi­nais­es­ti ole se, etten halu­aisi ottaa huomioon esimerkik­si sosi­aal­i­tur­vara­has­to­ja. Ongel­mani on, että jos googlaan “sosi­aal­i­tur­vara­has­to”, en saa mitään järke­viä tulok­sia. Kuvaavaa on, että ensim­mäisen kymme­nen tulok­sen joukos­sa on link­ki sanakirjaan.

  109. Amaem kir­joit­ti: “Olisi jo aika pohtia ihan avoimin mielin 0- ja jopa mii­nuskasvun mahdollisuutta”

    Olen aivan äimän käkenä!

    Pitäisi­hän jo kaikkein paatuneimpi­enkin hai­hat­telijoiden taju­ta, että vien­tive­toista talouskasvua on nyt pakko tulla.

    Muuten suun­taame takaisin kivikaudelle.

    Suo­mi-laivan moot­tori yksii pahasti ja vai­h­to­tase on “yllät­täen” pudon­nut miinuk­selle (= lai­va vuotaa).

    Jos nyt ei toimeen tar­tu­ta, niin Suo­mi-laivaa odot­taa Cos­ta Con­cor­dian kohtalo.

    Sen sijaan, että ryn­nätään pani­ikissa Amaemin perässä pelas­tusveneille, pitäisi se moot­tori saa­da kor­jat­tua ja vuodot tukittua.

    Sit­ten voimme taas jatkaa luxus-risteilyämme.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka tietää kuin­ka laivo­ja korjataan

  110. Säästämi­nen ja talouskasvun tukem­i­nen eivät ole ris­tiri­idas­sa. Suomes­sa julki­nen val­ta käyt­tää mil­jarde­ja asioi­hin, jot­ka hait­taa­vat talouskasvua. Esimerkkinä nyt vaikka­pa suuri osa tulonsiirroista.

  111. “Jo 80-luvun puo­livälin jäl­keen Neu­vos­toli­it­to jou­tui mak­su­vaikeuk­si­in. Sen jäl­keen sille tuli kas­vavia mak­su­vaikeuk­sia ja sovit­tu­jen tilausten viivästyksiä.”
    Niin tuli, mut­ta 10 vuo­den kehi­tys­tä on turha main­os­taa yhtäkkisenä rom­ah­duk­se­na, aikaa sop­uet­ua oli yllin kyllin.

    Rom­ahti­han meil­lä puun­jalostus­te­ol­lisu­uskin 2000-luvul­la, mut­ta eipä tuo koko kansan­talout­ta ole kaatanut

  112. Sep­po Korp­poo: Sit­ten voimme taas jatkaa luxus-risteilyämme.

    Luxus vaan merk­it­see eri ihmisille eri asioi­ta. Min­ulle se merk­it­see lisää vapaa-aikaa, sin­un kaltaisille insinööreille taas lisää roinaa. Jot­ta tule­vat sukupol­vet pysty­i­sivät jatkaa­maan ris­teilyä ilman, että lai­va uppoaa oman pain­on­sa alle, roinan määrän kasvua on hillit­tävä ja vapaa-aikaa lisättävä.

  113. Osmo Soin­in­vaara:
    Julki­nen talous ei todel­lakaan men­nyt miinuk­selle ker­taakaan vuo­den 1998 jäl­keen ennen vuo­den 2008 amerikkalaista lamaa. Tilas­tokeskuk­sen kan­ta asi­aan on tässä
    Tässä ovat mukana eläk­er­a­has­tot, mitä voi arvostel­la, mut­ta se, että me rahas­toimme eläkkeisi­in ja moni muu ei rahas­toi, on säästämistä – ainakin niihin mui­hin verrattuna.

    Ei muu­ta sitä tosi­seikkaa että esim kun­tien pois­tokäytän­nöt ovat täysin toiselta pla­nee­tal­ta ja jos ne nos­tet­taisi­in oikealle tasolle niin ei nii­in hyvin menisikään. Lisäk­si kun­tien eläk­er­a­ho­ja ei olla rahas­toitu läh­eskään kat­tavasti enkä kyl­lä oikein ymmär­rä miten yksi­ty­is­ten alo­jen eläkkei­den keräämi­nen kun­tia käytän­nön soveltamisti­lanteis­sa aut­taisi. Eläkkei­d­den laskem­i­nen kun­tien hyväk­si muis­tut­taa lähin­nä kreikkalaista kirjanpitotapaa.

    1. Kun­tien pois­tois­sa juge on aivan oike­as­sa. Jos ne tehtäisi­in oikein, moni kun­ta julis­tet­taisi­in kri­isikun­naksi ja…

  114. Lisä­va­paa-aika palkanko­ro­tuk­sen vai­h­toe­htona ei ole vain lain­säätäjästä johtu­va ongel­ma. Työelämässä val­lit­see ainakin jos­sain määrin pelon ilmapi­iri tähän liit­tyen: har­va uskaltaa ääneen kan­nat­taa ja kai­va­ta lisää vapaa-aikaa, vaik­ka moni siitä salaa haaveilee. Ylikiehumi­nen näkyy sit­ten eri­laisi­na totaal­isi­na down-shif­taamisi­na myös korkean johdon kesku­udessa, mikä sit­ten uuti­soidaan hesaris­sa ns. poikkeuk­sel­lise­na käyt­täy­tymisenä (esim. Cari­na Räi­hä). “Hyvä” työn­tek­i­jä halu­aa ns. painaa iltaan asti. Sil­lä ei sen sijaan ole merk­i­tys­tä, että täl­laisen työn­tek­i­jän ns. ylimääräi­nen työai­ka menee yleiseen nojailu­un ja tuo­lil­la notku­miseen ja on totaalisen tehotonta. 

    Prob­lemati­ik­ka kos­kee enim­mäk­seen aka­teemisia. Taval­lisen työn­tek­i­jän ongel­ma ei useinkaan ole liika työ ja palkanko­ro­tuk­set vaan työn puute.

    Näitä seikko­ja koske­va lain­säädän­tö olisikin voita­va valmis­tel­la eri­tyisen huolel­lis­es­ti eri ongel­mat huomioiden, jot­ta ei vahin­gos­sa aiheuteta uusia epä­tyy­dyt­täviä tilanteita.

  115. Tuo­hon Osmon kom­men­tis­saan (5.2.2012 kel­lo 10:35) esit­tämään liit­tyen kysy­isin, onko näitä eläk­er­a­has­to­ja tarkoi­tus mah­dol­lis­es­ti käyt­tää nyky­is­ten, voimakkaasti kas­vavien eläke­meno­jen rahoittamiseen? 

    Voiko eläkepääo­mia lukea varoik­si, jos niitä ei mis­sään tilanteessa aio­ta käyttää?

    1. Kaik­ki maat ovat korvi­aan myöten velois­sa, jos eläkev­as­tu­ut kat­so­taan velak­si, kos­ka eläk­keet perus­tu­vat siihen, että seu­raa­va sukupolvi rahoit­taa edel­lisen eläk­keet. Suo­mi on kuitenkin paljon parem­mas­sa maas­sa kuin ne, jot­ka eivät ole rahas­toi­neet lainkaan.

  116. Negati­ivi­nen vai­h­to­tase katas­trofi? Poruk­ka eläköi­tyy. Jos Osmon väite eläk­er­a­has­toiden ja julkisen velan suh­teesta on tot­ta, niin eläk­er­a­has­to­jen purkau­tu­mi­nen samas­sa suh­teessa kun eläköi­tymi­nen tapah­tuu ceteris paribus tra­jek­to­ri­al­la tuot­tavu­udessa jne, pitäisi näkyä vai­h­to­taseen pain­u­mise­na, kun niil­lä puret­tavil­la säästöil­lä oste­taan ulko­mail­ta se, mikä ennen tuotet­ti­in täällä.

    1. Ruotsin ja Suomen talousske­naar­i­ot perus­tu­vat juuri tämän takia negati­iviseen vai­h­to­taseeseen muu­ta­man vuosikymme­nen ajan. Tästähän Juha Var­ti­ainen kir­joit­tikin jokin aika sitten.

  117. Pitäisi­hän jo kaikkein paatuneimpi­enkin hai­hat­telijoiden taju­ta, että vien­tive­toista talouskasvua on nyt pakko tulla.
    Muuten suun­taame takaisin kivikaudelle. 

    Oho, pon­nekkaam­paa ja samal­la perustelemat­tomam­paa mielipi­det­tä saa hakea. Onko maail­man todel­la pakko hirt­täy­tyä ikuiseen talouskasvu­un ja ikuiseen resurssien kiihtyvään kulu­tuk­seen — talouden on siis kasvet­ta­va ekspo­nen­ti­aalis­es­ti, ikuis­es­ti -, kos­ka se nyt sat­tuu ole­maan viimeiset 200 vuot­ta vaalit­tu malli?

    Mitä talouskasvu on? Se on taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den kasvua, tai pikem­minkin sen arvon kasvua (eli BKT:n kasvua). Täl­lä het­kel­lä se on konkreet­tista tuot­tei­den tuot­tamista ja myyn­tiä kiihtyväl­lä tahdil­la. Tule­vaisu­udessa sen pitäisi olla ainee­ton­ta kaup­paa eli palvelu­jen ja ideoiden myyn­tiä, jot­ta maa­pal­lolle jää edes joitain plänt­te­jä, joil­la on — hmm, kat­so­taan­pa — vaikka­pa luon­toa, ei vain tehtai­ta, teho­tuotan­topel­to­ja ja ‑tilo­ja, ihmisiä kasas­sa, kaupungeis­sa ja autoissa. 

    Kos­ka kaikkien maid­en on nyky­mallis­sa men­estyäk­seen pakko jatku­vasti kas­vat­taa sitä vien­tive­toista talouskasvua, niin kelle me kaik­ki oikein lop­ul­ta myymme ja viemme? Nytkin kiive­jä viedään Uud­es­ta-See­lan­nista Euroop­paan ja samal­la niitä tuo­daan Ital­ias­ta Aus­trali­aan. Sama rum­ba kaikkien tuot­tei­den kanssa. 

    Pian siir­rymme siis myymään ideoita eli käytän­nössä ilmaa toinen toisillemme, jot­ta kaikille riit­tää töitä, jot­ta jokaisel­la on varaa han­kkia peruse­lan­to. Eikö resursse­ja ja var­al­lisu­ut­ta todel­lakaan saa­da jaet­tua reilusti ja tehokkaasti mil­lään muul­la sys­teemil­lä, eikö tätä asi­aa siedä edes pohdiskel­la? On var­mas­tikin liian filosofista normikap­i­tal­is­tille, mut­ta talous­mall­ia­sia ja talouskasvun ikipakko on alet­ta­va kyseenalais­taa ja pian. Juok­semme joka päivä lujem­paa, jot­ta pysy­isimme edes paikallamme. Mitä järkeä?

    t. hai­hat­tel­e­va, mut­tei laiska = päivääkään työt­tömänä ollut yrittäjä/freelancer/akateeminen sekatyöläinen

    1. Merkan­tilisti­nen aja­tus siitä, että hyv­in­voin­ti tulee vien­nistä on vähän han­kala ajatellen koko maail­man­talout­ta. Minne maa­pal­lo har­joit­taa vien­tikaup­paa? Myös koti­markki­nat voivat tuo­da hyv­in­voin­tia, ei tarvitse tehdä näkkileipää ruot­salaisille ja ostaa Ruot­sista näkkileipää Suomeen.

  118. Liian van­ha:
    “Jos­sain vai­heessa insinööri voi ruve­ta hark­it­se­maan lep­pois­tamista, mut­ta hoita­jan kohdal­la tämä on han­kalam­paa (vaje täy­tyy paika­ta kouluttamalla/palkkaamalla lisää hoitajia).”

    Hoita­jan työn tuot­tavu­ut­ta voidaan paran­taa siinä kuin minkä muun ammat­tiryh­män tahansa.Ei sairaala ole muu­us­ta kehi­tyk­ses­tä eristyksissä …

    Itseasi­as­sa puhuin tuos­ta teo­reet­tis­es­ta täysin ei tehostet­tavis­sa olev­as­ta ‘hoita­jas­ta’, jon­ka ove­lasti määrit­telin linkkaa­mas­sani pdf:ssä keskustelua sotkeakseni.

    Mut­ta mut­ta: Vaik­ka oikean hoita­jan työtä voidaankin tehostaa, tämä ei riitä Bau­molin taudin tor­ju­misek­si, kun insinöörin työtä voidaan tehostaa merkit­tävästi enemmän.

    Silti näitä palveluhenkisiä hom­mia yritetään vim­ma­tusti tehostaa yht­enä pyrkimyk­senä Bau­molin taudin paran­t­a­mi­nen. Monien mielestä koko hyv­in­voin­ti­val­tio pitäisi ajaa alas, kun siihen ei mys­tis­es­ti enää ole varaa. Ajatel­laan, että kun vielä vaan tehoste­taan niin sit­ten viimein tästä riesas­ta päästään. Valitet­tavasti kaikkia hom­mia ei vaan pystytä tehosta­maan lähi­mainkaan samoissa määrin. Tosi­asi­at olisi hyvä tunnustaa.

    Kuten Ris­to jo kom­men­toikin Amaemin kir­joi­tus­ta, tilanne mutk­istuu teknisen kehi­tyk­sen (tuotan­non tehos­tu­misen) vuok­si. Jos­sain kohtaa tulevas­sa tarvi­taan yksi ukko tekemään sama tuotemäärä kuin nykyisel­lään kak­si ukkoa. Jos ei kek­sitä jotain uusia tarpei­ta ja tuot­tei­ta jää tuo toinen ukko työttömäksi.

    Nykyisel­lään ajatel­laan sikäli omi­tuis­es­ti, että tämä toisen ukon työt­tömäk­si jäämi­nen olisi suuren luokan vahinko. Eikö hänen työn­sä tarpeet­tomak­si tekemiseen juuri tehostamis­ef­forteil­la pyritty?

    Nol­lakasvus­sa tämä työn vähen­e­m­i­nen hyväksyt­täisi­in. Voisi ajatel­la, että nämä kak­si ukkoa tek­i­sivät molem­mat vain puol­ta päivää tule­vaisu­udessa. Lop­putule­m­ana meil­lä olisi tule­vaisu­udessa saman­lainen elin­ta­so kuin aikaisemminkin.

    Tässä on jälleen valin­nan paik­ka: Kuin­ka kovaa vauh­tia halu­taan paran­taa (aineel­lista) elin­ta­soamme? Niin kauan kuin lep­pois­t­a­mi­nen ei ylitä tuot­tavu­u­den kehit­tymisen vauh­tia (mihin on vielä matkaa), ei mihinkään kivikaudelle olla menossa.

    Sep­po Korp­poo:
    … Muuten suun­taame takaisin kivikaudelle. 

    Kuvitel­laan­pa tilan­net­ta vaikka­pa kah­den­sadan vuo­den kulut­tua. Olete­taan rohkeasti, etteivät ihmiset vielä ole onnis­tuneet tap­pa­maan toisi­aan ja muu­toinkin tekemään pla­neet­taa elinkelvottomaksi.

    Ei tun­nu järin kaukaa haetul­ta, että tähän men­nessä on kehitel­ty jo aika kovan luokan robot­te­ja, jot­ka osaa­vat tehdä ihmisen puoles­ta jo merkit­tävän suuren osan kaikesta mihin nykyään työvoimaa tarvi­taan (ehkä se hoita­jakin pääsee jo tässä vai­heessa helpom­mal­la). Onko täl­löinkin vielä ehdot­toman tärkeää ja talous­poli­ti­ikan pri­or­i­teet­ti, että joka iki­nen nup­pi pyritään saa­maan ‘työhön’ kahdek­sak­si tun­niksi päivässä?

    Näitä robot­te­ja ei tänä päivänä ole ja töitä on tehtävänä, mut­ta johonkin tämän suun­taiseen kohteeseen vim­ma­tusti tieteen ja insinööri­taidon voimal­la pyritään. Jälleen ker­ran: Tämän tien päässä ei odota kivikausi, vaik­ka joku otsasuonet pullis­tellen yöl­li­sis­sä paina­jai­sis­saan saat­taakin näin kuvitella.

  119. Tietenkään vai­h­to­tase ei voi kaikkial­la maa­pal­lol­la olla yli­jäämäi­nen yhtäaikaa. Mut­ta yksit­täisen pienen kansakun­nan kohdal­la vai­h­to­taseen yli­jäämä kyl­lä helpot­taisi vauras­tu­mista. Toisaal­ta Suomen vai­h­to­tase ei saisi myöskään olla jatku­vasti ali­jäämäi­nen, ellei tosi­aan ole noi­ta Tiedemiehen mainit­semia säästöjä niin mit­tavasti, että ali­jäämät voidaan rahoit­taa. Muuten eletään jos­sain määrin velak­si, ja nähdäk­seni täl­lainen velak­si elämi­nen ei voi tapah­tua ihan vuosikym­meniä. Oletko siis Osmo tosis­sasi, että Suomel­la (ja Ruot­sil­la) olisi niin paljon var­al­lisu­ut­ta säästössä, että voidaan selvitä negati­ivis­es­ta vai­h­to­taseesta “muu­ta­man vuosikymme­nen ajan”? Mitä sit­ten vuosikym­me­nien päästä, jos/kun säästöt on syö­ty ja ei ole investoitu myös vien­ti­te­ol­lisu­u­teen? Omavaraisi­a­han tuskin siinä vai­heessa ollaan, jos ker­ran vai­h­to­tase on ollut negatiivinen.

  120. Sak­san talouis­men­estys perus­tui palkka­malt­ti­in, eikä “lyhy­een työaikaan”
    Kiinalaiset ovat kil­pailukyky­isiä nimeno­maan matal­ien palkko­jen ja pitkien tyäpäivien takia.
    Elvy­tys­tä voidaan käyt­tää het­kel­lis­es­ti, mut­tei jatku­vasti. Suo­mi käyt­ti jo elvy­tys­varansa 2009. Väl­tet­ti­in syvä notkah­dus, mut­ta tuli 7 mil­jar­dia velkaa. Tätä ei todel­lakaan voi­da tehdä het­iperään uudestaa.
    Osmo Soini­vaaran kir­joit­telu oli var­masti tarkoitet­tu buf­faa­maan Haav­is­ton vaa­likam­pan­jaa Niin­istöä vas­taan. Menköön tämä sen piikki­in. Jos Osmo on OIKEESTI tätä mieltä, on hänen parem­pi pitää näp­pin­sä pois talousasioista. Kreikan luulisi ole­van osmoille ja pekoille jo siitä tarpeek­si pelot­ta­va esimerkki.
    Säätö­ja tarvi­taan, kasvua tarvi­taan. Nol­lakasvu ja jatku­va elvy­tys sekä työn­teon vähen­tämi­nen ilman elin­ta­son laskua on höpö höpö puhetta

  121. Mat­ti Kin­nunen: Ker­ro nyt vielä tarkem­min, miten suoritepalkkaus tiput­taisi työn­tek­i­jöi­den määrän mur­to-osaan? Meinaatko, että palkat oli­si­vat niin surkeat, ettei kukaan enää menisi duu­ni­in? Vai mikä tässä on mekanismina? 

    Väitän, että monia viras­totöitä pystyy tekemään moninker­tais­es­ti nopeam­min jos siihen on kan­nustin. Olen nuoru­udessa muu­ta­maa viras­toa sisältä päin itse näh­nyt ja voin vaku­ut­taa, että niitä lap­pu­sia saa kym­menker­taisel­la nopeudel­la eteen­päin tarvit­taes­sa. Yksi täl­lainen kan­nustinkokeilu joudut­ti­in lopet­ta­maan kos­ka se tehosti toim­intaa aivan liikaa, olisi joudut­tu irtisanomisiin. 

    Jokainen, joka on joskus asioin­ut sekä vero­toimis­tossa että K‑kaupassa, tietää kum­mas­sa asi­at hoitu­vat helpommin. 

    Vas­tus­tan suuresti siivoo­jien tai myyjien lisähiostamista. Tämä ei liity mitenkään siihen, että osa töistä julkisel­la sek­to­ril­la tehdään merkit­täväl­lä ylimiehityksellä.

    Onhan tästä asi­as­ta puhumi­nen tietysti puudut­ta­van turhaa ja miljoon­aan ker­taan kuultua.

  122. Minus­ta yhteiskun­nan tulisi tavoitel­la kansan mak­si­maal­lista onnel­lisu­ut­ta ja se ei vält­tämät­tä seu­raa automaat­tis­es­ti talouskasvus­ta. Itse asi­as­sa uskon että onnel­lisu­us on seu­raus­ta tasaver­taisu­ud­es­ta, jota talouskas­vo heiken­tää kohdistues­saan vain johonkin osaan yhteiskunnasta.
    Se pitäisikö nyt säästää onkin toinen kysymys. kai­vat­taisi­in kristal­li­pal­lo­ja, joka ker­toisi mitä tule­vaisu­us tuo tul­lessaan. Jos säästetään, niin ainakin julkisen sek­torin johta­jien palkko­ja tulisi leika­ta. Liian usein säästöt kohdis­tu­vat ain­oas­taan heikom­pio­saisi­in ja johta­jat eivät koske omi­in tai kave­r­ien­sa ansioi­hin. Tässä kai­vataan sol­i­daarisu­ut­ta. Tulee mieleen aika mon­ta julkisen sek­torin ja val­tion yri­tyk­sen johta­jaa, joil­la on makoisat ja suh­teet­toman suuret palkat jo nykyisellään.
    Mielel­läni rajoit­taisin myös yksi­tyisen sek­torin palkko­ja, mut­ta se ei tai­da olla mahdollista.

  123. Paula: Jos säästetään, niin ainakin julkisen sek­torin johta­jien palkko­ja tulisi leika­ta. Liian usein säästöt kohdis­tu­vat ain­oas­taan heikom­pio­saisi­in ja johta­jat eivät koske omi­in tai kave­r­ien­sa ansioihin.

    Jos julkisen sek­torin johta­jien palkko­ja leikataan, näi­hin paikkoi­hin ei hakeudu tarpeek­si päte­viä ihmisiä. Huono julkisen sek­torin johta­ja tulee yhteiskun­nalle hyvin kalli­ik­si. Tarvit­semme nimeno­maan päte­viä ja aikaansaavia johta­jia julkiselle sek­to­rille, jot­ta julkisen sek­torin tuot­tavu­us kas­vaisi nyky­istä nopeam­min. Mer­sua ei saa Ladan hin­nal­la ja sama pätee luon­nol­lis­es­ti johtajiin.

  124. Osmon kir­joituk­ses­sa oli minus­ta paljonkin järkeä. Etköhän Jor­ma tulk­itse sitä turhan kär­jekkäästi ja tarkoi­tushakuis­es­ti. Eihän tässä olla mis­tään jatku­vas­ta velka­elvy­tyk­ses­tä puhut­tu. Ja selvää on myös, että jatku­va talouskasvu nyky­muo­dos­saan mate­ri­aalis­es­ti mitat­tuna ei ole mah­dol­lista lop­ut­tomi­in. Ennem­min tai myöhem­min on pakko sopeut­taa yhteiskun­ta hitaam­man talouskasvun tai jopa “nol­lakasvun” aikaan. Ja itse toivon, että mielu­um­min ennem­min ja hal­li­tusti kuin pakon edessä hallitsemattomasti. 

    Ja vaik­ka nyky­muo­toinen talouskasvu voisikin jatkua, niin alkaa sekin näyt­tää varsin selvältä, että ilman mit­tavia uud­is­tuk­sia yhteiskun­nan rak­en­teis­sa se ei kuitenkaan yksin auta Suomea keskei­sis­sä ongelmis­sa (joi­ta ovat mm. kas­va­va eri­ar­voisu­us, nuorten syr­jäy­tymi­nen, osatyökyky­is­ten tai heikosti koulutet­tu­jen työ­panok­sen hukkaami­nen, kestävä kehi­tys paikallis­es­ti ja globaal­isti, toimeli­aisu­u­den ja yrit­tämisen rapau­tu­mi­nen). Jos aut­taisi, niin ei tilanteen pitäisi olla näin huono näin pian pitkän nousukau­den jälkeen.

    Myös Suomes­sa mon­en ns. oikeis­to­lais­es­ti ajat­tel­e­van puheista pais­taa sitkeä usko siihen, että mit­ta­vat net­tosäästöt julkises­sa taloudessa aut­ta­vat luo­maan kasvua. Toki tehostaa pitää ja säästää turhista kuluista, mut­ta näin saadut säästöt pitäisi myös osa­ta hyö­dyn­tää investoimal­la toimeli­aisu­u­den edis­tämiseen (kohteina esim. koulu­tus, tutkimus ym. mut­ta myös sosi­aal­i­tur­va ja hoi­va). Julkisen talouden tehtävä ei ole varsi­nais­es­ti tuot­taa voit­toa pitkäl­lä tähtäimel­lä. Jos tämäkin kuu­lostaa mei­dän hai­hat­telijoiden höpö höpö puheelta niin seu­raavis­sa kir­joituk­sis­sa on enem­män perusteluja:
    http://www.nytimes.com/2012/01/30/opinion/krugman-the-austerity-debacle.html
    http://www.nytimes.com/2012/01/13/opinion/krugman-america-isnt-a-corporation.html
    http://www.nytimes.com/2011/12/30/opinion/keynes-was-right.html
    http://www.nytimes.com/2011/12/02/opinion/krugman-killing-the-euro.html

  125. “Valitet­tavasti kaikkia hom­mia ei vaan pystytä tehosta­maan lähi­mainkaan samoissa määrin. Tosi­asi­at olisi hyvä tunnustaa.”

    Kaik­ki on mah­dol­lista, jos vain halu­taan ja kehit­tämiseen sat­sa­taan riit­tävästi esim kun Kennedy lausui 60-luvun alus­sa, että ihmi­nen käy Kuus­sa ennen vuosikymme­nen vai­hdet­ta ja se tapahtui.
    Siihen tarvit­ti­in sato­jen tuhan­sien asiantun­ti­joiden työ liki 10 vuo­den ajan

  126. Kun­tien eläke­vaku­u­tuk­sen rahas­toin­nista on tääl­lä esitet­ty niin paljon pup­pua, että on syytä palaut­taa mieli­in, että sil­lä sek­to­ril­la rahas­toin­ti aloitet­ti­in ensim­mäisenä ja se on johtanut suht.koht. hyvään tulokseen.
    Kevan sivuil­ta: “Kevan saa­mat eläke­mak­su­tu­lot oli­vat vuon­na 2010 noin 4,3 mil­jar­dia euroa ja Keva mak­soi eläkkeitä kun­ta-alal­ta eläk­keelle jääneille noin 3,3 mil­jar­dia euroa, joten rahas­toon sijoitet­tavak­si jäi noin 1 mil­jar­di euroa. Vuo­den 2011 jouluku­un lopus­sa Kevan eläkev­as­tu­u­ra­has­ton koko eli sijoitet­tu­jen varo­jen määrä oli markki­na-arvol­la mitat­en noin 29,6 mil­jar­dia euroa.”
    Sijoi­tus­tuo­tot pitkäl­lä aikavälil­lä ovat olleet yli 5% eli noin 1.5 mil­jar­dia vuodessa eli läh­es puo­let ulos­mak­set­tu­jen eläkkei­den määrästä. Jos eläke­mak­su­tu­lo nyt lop­puisi kokon­aan kuin seinään, Keva mak­saisi nyky­isil­lä rahas­toil­la eläkkeitä noin 20 vuotta.
    Onko se paljon vai vähän?
    Ja tuskin tulos­sa ole­va kun­tau­ud­is­tus johtaa kaikkien kun­tien lopettamiseen?

  127. Liian van­ha:
    Kaik­ki on mah­dol­lista, jos vain halu­taan ja kehit­tämiseen sat­sa­taan riit­tävästi esim kun Kennedy lausui 60-luvun alus­sa, että ihmi­nen käy Kuus­sa ennen vuosikymme­nen vai­hdet­ta ja se tapahtui.
    Siihen tarvit­ti­in sato­jen tuhan­sien asiantun­ti­joiden työ liki 10 vuo­den ajan

    Var­maan pienel­lä tehos­tuk­sel­la olisi riit­tänyt muu­ta­man kymme­nen tuhan­nen asiantun­ti­jan työ muu­ta­man kuukau­den ajan. 😉

  128. Liian van­ha:
    “Valitet­tavasti kaikkia hom­mia ei vaan pystytä tehosta­maan lähi­mainkaan samoissa määrin. Tosi­asi­at olisi hyvä tunnustaa.”

    Kaik­ki on mah­dol­lista, jos vain halu­taan ja kehit­tämiseen sat­sa­taan riit­tävästi esim kun Kennedy lausui 60-luvun alus­sa, että ihmi­nen käy Kuus­sa ennen vuosikymme­nen vai­hdet­ta ja se tapahtui.
    Siihen tarvit­ti­in sato­jen tuhan­sien asiantun­ti­joiden työ liki 10 vuo­den ajan

    Nyt on pakko myön­tää, etten ole var­ma onko tässä tyylila­ji­na iro­nia, vai ei. Vas­taan nyt kuitenkin sil­lä olet­ta­mal­la, että ollaan tosissaan:

    Onko mil­lään taval­la tarkoituk­sen­mukaista käyt­tää resursse­ja Apol­lo-ohjel­man verois­es­ti, jot­ta kaikkia hom­mia pystyt­täisi­in tehosta­maan yhtä paljon? En edes usko, että tämä olisi täl­laisel­lalakaan panos­tuk­sel­la mah­dol­lista, kun asioiden tehostet­tavu­us poikkeaa toi­sis­taan varsin radikaal­isti. Ehkäpä hom­ma onnis­tu­isi, jos lail­la kiel­let­täisi­in kaikkien tuotan­tolin­jo­jen kehit­tämi­nen ja muu vas­taa­va kuvio­ta sotke­va haitalli­nen toiminta.

    Mitä täl­lä viimekädessä saavutet­taisi­in? Viimeinkin olisi niin, että voimme jakaa palkko­ja inhimil­li­sistä lähtöko­hdista, mut­ta maail­ma näyt­täisi siltä kuin (kär­jistäen) oikeis­to­lainen puh­taasti tuot­teisi­in perus­tu­va voiton­jako olisi voimassa. 

    Voimavarat voidaan käyt­tää viisaamminkin.

  129. Raimo K, olet väärässä. Kun­nat ovat säästäneet eläkkeitään etukä­teen vähem­män kuin muut. Tuol­ta tulee kun­nille vielä jät­ti­lasku kun­han tässä kohta­puoli­in alkaa pitkäaikaisten kun­ta­lais­ten eläköityminen.

  130. Jor­ma:

    …Säätö­ja tarvi­taan, kasvua tarvitaan…

    Tämä lause ker­too talousym­mär­ryk­ses­tä kaiken. Säästö ja kasvu ovat täysin ris­tiri­idas­sa keskenään. Koko talouskasvu perus­tuu velan määrän kasvu­un. Kun velan kasvu pysähtyy (kuten kävi taan­noin) talous rom­ah­taa, kos­ka van­ho­ja velko­ja mak­se­taan pois jo ole­mas­sa ole­val­la rahal­la (jol­loin raha pois­tuu kier­rosta), eikä uudel­la lainara­hal­la. Täl­löin kier­rossa ole­van rahan määrä piene­nee, mitä kaut­ta velat­tomi­in investoin­tei­hin on yhä harvem­mal­la mahdollisuus.

    Tästä syys­tä val­tioiden pitäisi olla suvereenisti talousjär­jestelmän yläpuolel­la oman toim­intansa rahoituk­ses­sa. Val­tion ei pidä joutua nöyris­telemään markki­noiden edessä vaan ohja­ta talouden kasvua “oikeaan” suun­taan oma­l­la kulu­tuk­sel­laan. Suosit­te­len tutustumaan:

    http://rahajatalous.wordpress.com/2010/12/17/velka-ja-talouskasvu/

  131. Panu Heinonen

    Tästä syys­tä val­tioiden pitäisi olla suvereenisti talousjär­jestelmän yläpuolel­la oman toim­intansa rahoituk­ses­sa. Val­tion ei pidä joutua nöyris­telemään markki­noiden edessä vaan ohja­ta talouden kasvua “oikeaan” suun­taan oma­l­la kulutuksellaan.

    Tämä on aivan käsit­tämät­tömän usko­mat­toman absur­di idea. Toimii taku­ul­la laminoitu­na puuceen seinässä. Kiitos.

  132. En tarkkaan tunne vero­toimis­tois­sa tehtävää työtä, mut­ta voisin kuvitel­la että jos­sain vai­heessa joku näpyt­telee veroil­moituk­ses­sani kynäl­lä paper­ille ilmoit­ta­mani vähen­nyk­set sähköiseen muo­toon. Nyt jos tuo­ta muutet­taisi­in niin että voisin itse kir­joit­taa vähen­nyk­set suo­raan sähköiseen muo­toon, jäisi yksi työ­vai­he vero­toimis­tol­ta pois, mut­ta oma työmääräni ei käytän­nössä muut­tuisi mitenkään, pait­si nyt tietysti helpot­tuisi vähän. Noin suurem­mas­sa mit­takaavas­sa sit­ten vero­hallinnol­ta sääsä­ty­isi X määrä työ­tun­te­ja, eli virko­ja voitaisi­in vähen­tää. En nyt ymmär­rä miten samanaikaises­ti ei voitaisi sekä tehostaa että säästää.

    1. antti.
      Teetkö sinä veroilmoituksen?
      Minä täy­den­nän vuosit­tain veroe­hdo­tus­ta ja se tapah­tuu kyl­lä suo­raan elek­tro­n­isel­la lomakkeella.

  133. Nord­man:
    “No sil­loin90-luvul­la Suo­mi oli ulko­mais­ten velko­jien armoil­la. Toisin sanoen ei ollut mah­dol­lista tehdä mui­ta kuin leikkauksia.Silloin Ruotsin tilanne oli ja on nytkin parempi.
    Kork­man mainit­si vain sen virheen 90-luvul­ta, että hirt­täy­dyt­ti­in liian pitkäk­si aikaa sidot­tuun, “vah­vaan” markkaan.
    Var­maan nyt oikea lin­ja olisi tehdä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia ja leika­ta sieltä, mis­sä aiheutuu mah­dol­lisim­man vähän hait­taa kasvulle, ja samaan aikaan tukea työl­lisyyt­tä ja talouskasvua.”

    Virheelli­nen vah­vaan markkaan sitou­tu­mi­nen alkoi jo 1987 Holk­erin ja Erk­ki Liikasen kaudel­la ja kesti deval­vaa­tioon asti, joka sit­ten laukaisi ulko­mais­ten lain­o­jen arvot taivaisi­in ja kaa­toi yrit­täjiä konkur­si­in. Viinasen aikana tehdyt leikkauk­set oli­vat pakol­lisia jot­ta val­tio olisi saanut lainaa. Kuten tänään Kreikassa.

    1. Sauli Ait­to­la
      Mark­ka REVALVOINTIIN, kos­ka ulko­mail­ta tul­vi velka­ra­haa Suomeen, mikä loi painei­ta markan arvoa kohtaan. Sit­ten tuo­ta aivan yliar­vostet­tua kurssia alet­ti­in puo­lus­taa härkäpäis­es­ti katas­tro­faal­isin seu­rauksin. Sil­loin suo­ma­lais­ten palkkata­so ylit­ti amerikkalaisen, siis viral­lisil­la kursseilla.

  134. pete: Tämä on aivan käsit­tämät­tömän usko­mat­toman absur­di idea. Toimii taku­ul­la laminoitu­na puuceen seinässä. Kiitos.

    Jos luet linkit­tämääni blo­gia eteen­päin, ymmär­rät mitä tarkoi­tan. Kaik­ki raha jär­jestelmään nimit­täin tulee val­tioiden kaut­ta kos­ka val­tio (tai Euroopan tapauk­ses­sa EMU) on sen jär­jestelmän luonut ja verot tulee mak­saa tässä valuutassa.

  135. pete: Tämä on aivan käsit­tämät­tömän usko­mat­toman absur­di idea. Toimii taku­ul­la laminoitu­na puuceen seinässä. Kiitos.

    Mikä tässä tarkalleen ottaen on niin absur­dia? Val­tiot säätelevät nyky­isinkin talousjär­jestelmää ja aika vah­va kon­sen­sus viimeis­ten ryt­inöi­den jäljiltä on, että pitäisi säädel­lä paljon enemmän. 

    Tiet­ty jos kuu­luu ‘Näkymät­tömän Käden’ kaikkivoipaisu­u­teen ja oikeamielisyy­teen uskovien lahkoon, täl­lainen jumalan­pilk­ka voi men­nä yli käsi­tyskyvyn. Kiitos?

    antti:
    En nyt ymmär­rä miten samanaikaises­ti ei voitaisi sekä tehostaa että säästää. 

    Ei kai täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta kukaan ole tääl­lä kieltänytkään. Ennem­min on taitet­tu peistä siitä voidaanko samanaikaises­ti kulut­taa ja säästää, tai siitä voidaanko säästämäl­lä tuot­taa talouskasvua, vai peräti päinvastoin.

  136. Panu Heinonen: Luin linkistäsi että velan kasvu kul­kee lin­eaaris­es­ti talouskasvun kanssa, jol­la var­masti yhtäläisyyk­siä jäätelön­syön­nin määrän ja hukku­miskuolemien määrän lineaarisuuteen. 

    Ossi Lehti­nen: Aika vah­va kon­sen­sus on myös, että val­tioiden ei pitäisi mitenkään osal­lis­tua talouden ohjaamiseen. Yri­tyk­set ohja­ta talout­ta poli­ti­ikalla eivät vain ole onnistuneet.

  137. pete:

    Aika vah­va kon­sen­sus on myös, että val­tioiden ei pitäisi mitenkään osal­lis­tua talouden ohjaamiseen. Yri­tyk­set ohja­ta talout­ta poli­ti­ikalla eivät vain ole onnistuneet.

    Jos kysyy vaikka­pa kiinalaisil­ta, saat­ta­vat olla eri mieltä.

  138. “Virheelli­nen vah­vaan markkaan sitou­tu­mi­nen alkoi jo 1987 Holk­erin ja Erk­ki Liikasen kaudel­la ja kesti deval­vaa­tioon asti, joka sit­ten laukaisi ulko­mais­ten lain­o­jen arvot taivaisi­in ja kaa­toi yrit­täjiä konkursiin.”

    vah­va val­u­ut­ta ei ollut suo­ma­lainen keksin­tö. Jo sil­loin läh­estyt­ti­in EU:ta, sil­loista EY:tä ja yksi vapaakau­pan ehto oli vakaat val­u­u­tat. Ei ollut ain­oas­tan vah­vaa markkaa vaan joukko vahvo­ja vakai­ta val­u­ut­to­ja, kos­ka deval­vaa­tio kuu­lui kiel­let­ty­i­hin kilpailukeinoihin

    Ruot­si har­joit­ti aivan vas­taavaa vah­van kru­u­nun poli­ti­ikkaa ja puo­lusti kru­u­nun arvoa sato­jen pros­ent­tien koroilla.Kunnes kru­unukin lop­ul­ta kaatui.

    Ruot­si vain ei läht­enyt pelas­ta­maan pankkien omis­ta­jien omaisu­u­ut­ta vaan keskit­tyi siihen , etteivät pankit aja yri­tyk­siä turhan konkusrssiin.

    Suo­mi val­it­si toisin eli Viina­nen ja Aho päät­te­liv­ät, että on poli­it­tiseti edullisem­paa Kokoomuk­selle ja Kepulle pelas­taa SYP/KOP:n omis­ta­jien rahat ja ajaa yri­tyk­siä konkurssiin

    KOP oli jo niin alhaal­la, että Taito Tuu­na­nen jake­li KOP osakekir­jo­ja turuil­la ja tor­eil­la ohikulkijoille.Osakeen arvo oli käytän­nössä nol­la Jos val­tio olis nou­dat­tanut Ruotsin esimerkkiä niin KOP olisi pää­tynyt 99,9 % val­tion omis­tuk­seen eikä SYP olisi käynyt juurikaan paremmin

  139. Ekon­o­misti: Tämä ns. Bau­molin tau­ti johtaa siihen, että julkisel­la sek­to­ril­la palkat nou­se­vat samaa tah­tia kun yksi­tyisen sek­to­ril­la, vaik­ka julkisen sek­torin tuot­tavu­us ei kas­va. Tämä puolestaan johtaa siihen, että veropo­h­jan tulee kas­vaa myös tuot­tavu­u­den kasvu­vauh­tia, jot­ta julkiset palve­lut pystytään rahoittamaan.

    (Tämä ei nyt ole nimierkkiä “Ekon­o­misti vas­taan suun­nat­tu kir­joi­tus vaan tuo­ta bau­molin tautia)

    Vaik­ka jol­lain tasol­la ymär­ränkin tämän Bau­molin taudin logi­ikan, niin jokin siinä hiertää ja pahasti.

    Ensin kansan­talousti­eteen puoskar­it ker­to­vat min­ulle, että pankki­irien bonuk­set ovat oikeutet­tu­ja, kos­ka pankki­irien tuot­tavu­us on niin suuri. Mis­täkö tiede­tään, että pankki­irien tuot­tavu­us on suuri? No tietysti siitä, että pankki­ireille mak­se­tasan isot bonuk­set, eihän niitä nyt muuten maksettaisi. 

    Sit­ten siir­ry­tään keskustele­maan sairaan­hoita­jista ja opet­ta­jista. Vaik­ka näille työ­nan­ta­ja olisikin valmis ensi vuon­na mak­samaan korkeam­paa palkkaa, niin näi­den tuot­tavu­udel­la ei enää olekaan mitään tekemistä työstä mak­se­tun kor­vauk­sen kanssa vaan tuot­tavu­u­den määrää yksikäsit­teis­es­ti se, kuin­ka mon­ta poti­las­ta sairaan­hoita­ja hoitaa?!? Eikä se vielä mitään. Pankki­irien kas­va­vat palkkiot ovat “kan­nustin­palkkioi­ta”, kun sairaan­hoita­jien nou­se­vat palkat ovat “tau­ti”. Ja sit­ten nämä vielä kehtaa­vat väit­tää että har­ras­ta­vat “tiedet­tä”. Teol­o­giseen tai arstrol­o­giseen tiedekun­taan joutaisivat.

  140. tcrown

    Sit­ten siir­ry­tään keskustele­maan sairaan­hoita­jista ja opet­ta­jista. Vaik­ka näille työ­nan­ta­ja olisikin valmis ensi vuon­na mak­samaan korkeam­paa palkkaa, niin näi­den tuot­tavu­udel­la ei enää olekaan mitään tekemistä työstä mak­se­tun kor­vauk­sen kanssa vaan tuot­tavu­u­den määrää yksikäsit­teis­es­ti se, kuin­ka mon­ta poti­las­ta sairaan­hoita­ja hoitaa?!? Eikä se vielä mitään. Pankki­irien kas­va­vat palkkiot ovat “kan­nustin­palkkioi­ta”, kun sairaan­hoita­jien nou­se­vat palkat ovat “tau­ti”.

    Ja kun tästä valite­taan, on tar­jot­tu ratkaisu: Selvä, selvä mei­dän täy­tyy siis entistä sin­nikkääm­min tehostaa näi­den hoita­jien töitä. Pis­tetään kol­mannes pel­lolle. Ei ne jäl­jelle jääneet kehtaa ihmisiä täysin heit­teille jät­tää. Voila! Työ tehos­tui reip­paasti. Hom­ma han­skas­sa ja sairaan­hoita­jille kak­sikymp­piä lisää kan­nustin­ta lisää kuussa. 

    Tässä tosin ei tuot­tavu­us­palkkio edes hoide­tut poti­laat ‑peri­aat­teel­la tule mitatuk­si näille enem­män tekeville hoita­jille, vaan luul­tavasti sille kovaan ääneen asi­at tietävälle kaver­ille, joka koko sirkuk­sen järjesti.

  141. pete:
    Panu Heinonen: Luin linkistäsi että velan kasvu kul­kee lin­eaaris­es­ti talouskasvun kanssa, jol­la var­masti yhtäläisyyk­siä jäätelön­syön­nin määrän ja hukku­miskuolemien määrän…

    Jos luet muu­ta­man riv­in enem­män ja esimerkik­si “mitä raha on” tai “mik­si vero­tus ei rahoi­ta mitään”-artikkelit niin silmäsi saat­ta­vat avau­tua. Jos tuo kohta­laisen asiantun­te­vak­si tulk­it­se­mani blo­gi on ker­ran niin väärässä niin ker­rotko mis­tä se raha sit­ten tulee? Seinästä? Met­sästä? Työläisen selkänahasta?

  142. pete:
    Panu Heinonen: Luin linkistäsi että velan kasvu kul­kee lin­eaaris­es­ti talouskasvun kanssa, jol­la var­masti yhtäläisyyk­siä jäätelön­syön­nin määrän ja hukku­miskuolemien määrän…

    Jos luet muu­ta­man riv­in enem­män ja esimerkik­si “mitä raha on” tai “mik­si vero­tus ei rahoi­ta mitään”-artikkelit niin silmäsi saat­ta­vat avau­tua. Jos tuo kohta­laisen asiantun­te­vak­si tulk­it­se­mani blo­gi on ker­ran niin väärässä niin ker­rotko mis­tä se raha sit­ten tulee? Seinästä? Met­sästä? Työläisen selkänahasta?

    Lin­eaarisu­ushan johtuu tietenkin siitä, että kos­ka talout­ta mitataan rahamuo­tois­t­en transak­tioiden määräl­lä, on luon­nol­lista, että sil­loin kun on paljon rahaa (=velkaa) liik­keel­lä, tapah­tuu myös enem­män transak­tioi­ta jol­loin talous näyt­tää ole­van suurempi.

  143. Panu: Raha on omaisu­u­den mit­ta ja vai­h­dan­tavä­line jon­ka arvo määräy­tyy val­u­ut­to­jen mukaan. Omaisu­us kas­vaa työllä.

    Ossi Lehti­nen: Riviki­inalaisil­ta voit kuul­la toista ja tuskin kukaan hyväksyy Kiinan kopi­oin­ti metodo­ja; siel­lä muun muas­sa valmis­te­taan auto­ja nykyään enem­män kuin Euroopas­sa ja hei­dän auton­sa ovat enim­mäk­seen kopi­oi­ta euroop­palaista autoista, jopa X5sta on kopio.

  144. tcrown:

    Vaik­ka jol­lain tasol­la ymär­ränkin tämän Bau­molin taudin logi­ikan, niin jokin siinä hiertää ja pahasti.

    Ehkä vika on siinä että suuret­ta “hoita­jan tuot­tavu­us” ei tosi­maail­mas­sa laske mikään keskus-Gos­plan (vaik­ka Bau­mol-keskusteli­jat yrit­tävätkin, vaikka­pa poti­lai­ta-per-hoit­su ‑mit­tar­il­la) vaan se määräy­tyy kysyn­nän ja tar­jon­nan kaut­ta markkinoilla.

    Toisin sanoen: jos hoit­su­jen palkko­ja yritetään alen­taa vaikka­pa skaalaa­mal­la muiden alo­jen tuot­tavu­uska­sun ver­ran, hoit­sut alka­vat siir­tyä muille aloille, ja krem­poista kär­sivät asi­akas-kan­di­daatit hilaa­vat kipin kapin ylöspäin arvio­taan hoit­su­jen tuottavuudesta.

    Ehkä asian voisi ilmaista niinkin että asi­akkaan arvio hoitopalvelun arvos­ta vuon­na 1900 oli 10 rahaa (jol­loin sil­lä olisi saanut 0.001 kän­nykkää jos niitä olisi ollut ole­mas­sa), ja sama arvio tänä päivänä on vielä edelleen 7 rahaa (jol­la saakin huikeat 3 kännykkää).

  145. juge:
    Raimo K, olet väärässä. Kun­nat ovat säästäneet eläkkeitään etukä­teen vähem­män kuin muut. Tuol­ta tulee kun­nille vielä jät­ti­lasku kun­han tässä kohta­puoli­in alkaa pitkäaikaisten kun­ta­lais­ten eläköityminen.

    Lähetäpä hienot ideasi suo­raan Kevalle.
    Keva ei mak­sa kun­ta­lais­ten eläkkeitä, vaan kun­tien työtekijöiden.

  146. Yllä pohdit­ti­in sitä, että voiko investoi­da ja säästää yhtä aikaa. Minus­ta on aivan selvää, että voi, ja näin Suomen julkises­sa taloudessa pitäisikin aivan ensik­si tehdä. Tässä yksi esimerk­ki, että näin tehdään myös yksi­tyisen sek­torin rakennemuutoksissa:
    http://yle.fi/alueet/oulu/2012/02/nokia_rekrytoi_vaikka_irtisanoo_3235826.html

    Ei ole mitään järkeä, että julkisel­la puolel­la on hallintorak­en­teis­sa tehot­to­muut­ta ja samaan aikaan esimerkik­si ter­vey­den­hoitop­uolel­la kär­sitään henkilöstöpu­las­ta. Eli rahaa pois hallinnos­ta ja lisää vaikka­pa ter­vey­den­hoidon koulu­tuk­seen (lääkärit, hoitajat).

    Suomen julkisen talouden suurin ongel­ma ei vält­tämät­tä ole tulo­jen ja meno­jen epä­suh­ta sinän­sä, vaan voi olla vieläkin oleel­lisem­pi ongel­ma, että tulo­jen ja meno­jen sisäi­nen rakenne on väärä siten, että jär­jestelmä ei kan­nus­ta yri­tyk­siä tai yksi­ty­ishenkilöitä työhön ja investoin­tei­hin. Rak­en­teel­lisin uud­is­tuksin voisi olla mah­dol­lista tas­apain­ot­taa talous ilman, että sinän­sä kuris­te­taan julk­ista talout­ta ja sitä kaut­ta kasvua. Jos oikeasti luo­taisi­in Osmonkin usein penäämä mah­dol­lisu­us yhdis­tää tulon­si­ir­to­ja ja palkkaa (perus­tu­lon tai muin keinoin), niin moni nyt julkisen talouden menop­uolel­la ole­va henkilö voisi siir­tyä tulop­uolelle tai ainakin tilanteeseen, jos­sa tulot ja menot ovat tas­apain­os­sa (eli ko. henkilön työ tuot­taa yhtä paljon kuin hän saa yhteiskunnal­ta takaisin tulon­si­ir­toina). Täl­lä taval­la julki­nen talous voisi ohjau­tua parem­paan tas­apain­oon ikään kuin itsekseen. 

    Sen sijaan mit­ta­vat net­tosäästöt julkises­sa taloudessa voivat olla riskialt­ti­ita nyt, kun on vaara ajau­tua syvenevään taan­tu­maan, kuten esim. Kork­man ja Ollila ovat julk­isu­udessa huo­maut­ta­neet, samoin ulko­maiset asiantuntijat:
    http://www.nytimes.com/2012/02/06/opinion/krugman-things-are-not-ok.html
    (Krug­manin päätelmi­in kan­nat­taisi pere­htyä eri­tyis­es­ti hei­dän, joiden mielestä julk­i­sis­sa menois­sa säästämi­nen on vain hyväksi.)

    Mielestäni hyvä huomio tiivistyy seu­raavaan lain­auk­seen Hesarin eilis­es­tä kir­joituk­ses­ta, jos­sa käsitelti­in Ruotsin men­estys­tä (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kapitalistien+kansankoti/a1305555027052):
    “Juju on siinä, mitä val­tio verora­hoil­la tekee. Ja siinä, että kansa luot­taa val­tion tekevän veroil­la jotain hyödyllistä.”

  147. Raimo K: Lähetäpä hienot ideasi suo­raan Kevalle.
    Keva ei mak­sa kun­ta­lais­ten eläkkeitä, vaan kun­tien työtekijöiden.

    No voi lapsel­lista taas.

  148. http://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/07/budjettitasapaino-verotus-ja-oikeisto/

    “Oikeis­tossa ei kuitenkaan tun­nu­ta ymmärtävän, että yksi­tyisen sek­torin ja julkisen sek­torin taseet ovat sidok­sis­sa toisi­in­sa. Toisin sanoen val­tion yli­jäämäiset bud­jetit suo­raan köy­hdyt­tävät yksi­ty­istä sek­to­ria. Käytän­nössä yli­jäämäi­nen bud­jet­ti tarkoit­taa sitä, että val­tio verot­taa yksi­ty­istä sek­to­ria suurem­mal­la sum­mal­la kuin mitä se siirtää yksi­tyiselle sek­to­rille kulutuksellaan.”

  149. juge: No voi lapsel­lista taas.

    Niin­pä.
    Olen aikoinani ollut tilaisu­udessa, jos­sa Keva esit­teli kun­tien virkamiehille aiet­taan alkaa rahas­toimaan ja siitä täy­tynee olla noin 30 vuotta.

  150. Pete:
    … tuskin kukaan hyväksyy Kiinan kopi­oin­ti metodo­ja; siel­lä muun muas­sa valmis­te­taan auto­ja nykyään enem­män kuin Euroopas­sa ja hei­dän auton­sa ovat enim­mäk­seen kopi­oi­ta euroop­palaista autoista, jopa X5sta on kopio.

    Eli: Se että Kiinas­sa kopi­oidaan peräti Bemare­i­ta, osoitaa ettei val­tion talouden ohjaami­nen voi toimia? Vähän ohuek­si menee.

    Aiheen tiimoil­ta luet­tavaa ja pohdittavaa:
    http://www.fareedzakaria.com/home/Articles/Entries/2012/1/26_The_Case_for_Making_It_in_the_USA.html

    Hyp­pään askeleen edelle: Kyl­lä, hom­mas­sa on epäko­htia, mut­ta niin on kaikessa muus­sakin. Jos suos­tuu kurkkaa­mana kuplansa ulkop­uolelle, saat­taa huo­ma­ta, ettei “tämä ole aivan käsit­tämät­tömän usko­mat­toman absur­di idea.”

  151. Raimo K: Niin­pä.
    Olen aikoinani ollut tilaisu­udessa, jos­sa Keva esit­teli kun­tien virkamiehille aiet­taan alkaa rahas­toimaan ja siitä täy­tynee olla noin 30 vuotta.

    30 v, sitä luokkaa suur­in­pi­irtein. Huo­mat­ta­van myöhään.

    KEVAl­ta puut­tuu helkkaristi rahaa tule­vi­in kun­ta­lais­ten eläkkeisiin. 

    Ja viit­taan tarken­nuk­sen vuok­si kun­ta­laisel­la kun­nan työn­tek­i­jään, vähän samaan tyyli­in kuin nokialainen tai nesteläi­nen, että jos halu­at viisas­tel­la niin kek­si jotakin älykkääm­pää viisastelua.

  152. Ossi Lehti­nen: Hmm… en tiedä kuka nyt on kuplas­sa, jos oikeasti luulet, että Kiinan tai jonkun muun val­tion labi­ilit ohjauk­set voisi­vat toimia. Jos jokin ei ole kan­nat­tavaa, mut­ta se tehdään val­tion ohjauk­sel­la (lue val­tion­avus­tuk­sel­la), muut­ta­vat kansalaiset kan­nat­ta­mat­toman kan­nat­tavak­si. Eikö tuo ole van­hanaikaista ajattelua?

    Ohjauk­sia on juhlavaa rak­en­taa kun “spon­so­ri­na” on val­tio ja uno­htaa, mis­tä val­tio saa rahansa. Ohjauk­sien jäljiltä ovat mitä ihmeel­lisem­mät vinou­tu­mat (tehdas täysin kan­nat­ta­mat­tomas­sa paikas­sa, asu­tus­ta väärässä paikas­sa, junara­ta väärässä paikas­sa ja niin edelleen). Vinou­tu­mien kor­jaami­nen mak­saa ja spon­so­ri­na on edelleen val­tion. Yleen­sä tässä vai­heessa viimeisetkin muis­ta­vat, mis­tä val­tio saa rahansa.

    Ilman vinout­tavaa ohjaus­ta asi­at pää­tyvät huo­mat­tavasti use­am­min sinne, mis­sä ne ovat _oikeasti_ kan­nat­tavia ja toimivia.

  153. Mikko Kivi­ran­ta:
    tcrown:

    Ehkä vika on siinä että suuret­ta “hoita­jan tuot­tavu­us” ei tosi­maail­mas­sa laske mikään keskus-Gos­plan (vaik­ka Bau­mol-keskusteli­jat yrit­tävätkin, vaikka­pa poti­lai­ta-per-hoit­su ‑mit­tar­il­la) vaan se määräy­tyy kysyn­nän ja tar­jon­nan kaut­ta markkinoilla.

    Lie­nee selvää, ettei julk­isten palvelu­iden tuot­tavu­ut­ta pystytä luotet­tavasti mit­taa­maan, mut­ta se ei ole tässä keskustelus­sa olen­naista. Oleel­lista on se, että julkisen sek­torin kus­tan­nusten kasvu on yleistä inflaa­tio­ta nopeam­paa, johtuu se sit­ten palvelu­iden parane­mis­es­ta tai tuot­tavu­u­den junnaamisesta.

    Mikäli julk­isten palvelu­iden taso halu­taan säi­lyt­tää entisel­lään tulee tämä julkisen kus­tan­nusten kasvu mak­saa muiden sek­to­rien tuot­tavu­u­den kasvun hedelmil­lä. Mikäli muiden sek­to­rien työn­tek­i­jät luop­u­vat tuot­tavu­u­den kasvun tuomista lisä­tu­loista lyhen­tämäl­lä työaikaa, on hei­dän myös pystyt­tävä luop­umaan nykyisen tasoi­sista ter­veyspalveluista tai tyy­dyt­tävä alati kas­vavaan veroas­t­eeseen, joka leikkaa sit­ten itses­tään muu­ta kulutusta.

    Tämä asetel­ma var­maan vielä menet­te­le­si, mut­ta samal­la väestö on har­maan­tu­mas­sa, mis­tä johtuen työikäi­nen väestö supis­tuu ja julk­isia palvelui­ta käyt­tävä, ikään­tynyt väestö kas­vaa. Tämä yhtälö (lue julkisen talouden tas­apaino) ei vaan mene umpeen, mikäli työaikaa samal­la lyhennetään.

  154. Panu: Jos luet muu­ta­man riv­in enem­män ja esimerkik­si “mitä raha on” tai “mik­si vero­tus ei rahoi­ta mitään”-artikkelit niin silmäsi saat­ta­vat avau­tua. Jos tuo kohta­laisen asiantun­te­vak­si tulk­it­se­mani blo­gi on ker­ran niin väärässä niin ker­rotko mis­tä se raha sit­ten tulee? Seinästä? Met­sästä? Työläisen selkänahasta?

    Tuo vaikut­taisi enem­män huumori­blogilta. “Mik­si vero­tus ei rahoi­ta mitään” – val­tio ei rahoi­ta mitään veroil­la vaan mak­saa kaiken keskus­pankki­ra­hal­la. Kyseessä on vain huonos­ti peit­el­ty ver­taus “mik­si palkkaa ei käytetä elämiseen” – rahois­taan tark­ka palka­nsaa­ja rahoi­ta mitään pal­ka­llaan vaan mak­saa kaiken luottokortilla.

  155. Komp­paan täysin, että Bau­molin taudille ei ole mitenkään edel­ly­tyk­senä, että kaiken tuot­tavu­us pystyt­täisi­in määrit­telemään. Riit­tää, että tuot­tavu­udet kehit­tyvät eri tah­tia. Ja taku­u­var­masti kehittyvät.

    Ekon­o­misti:

    Mikäli julk­isten palvelu­iden taso halu­taan säi­lyt­tää entisel­lään tulee tämä julkisen kus­tan­nusten kasvu mak­saa muiden sek­to­rien tuot­tavu­u­den kasvun hedelmil­lä. Mikäli muiden sek­to­rien työn­tek­i­jät luop­u­vat tuot­tavu­u­den kasvun tuomista lisä­tu­loista lyhen­tämäl­lä työaikaa, on hei­dän myös pystyt­tävä luop­umaan nykyisen tasoi­sista ter­veyspalveluista tai tyy­dyt­tävä alati kas­vavaan veroas­t­eeseen, joka leikkaa sit­ten itses­tään muu­ta kulutusta.

    Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Se, että jokin toinen ala tehos­tuu, ei tee tois­es­ta alas­ta yhtään sen kalli­im­paa. Vaik­ka saamme tehtyä enem­män puhe­lim­ia kuin ennen, ei hoita­jan työhön tarvi­ta yhtään sen enem­pää panostuksia.

    Väitän edelleen, että tässä on kyse per­spek­ti­ivi­harhas­ta: Kun muu roina halpe­nee kovasti, näyt­tää hoita­jan työ siihen ver­rat­tuna alati kalliimmalta.

    Toki taitaa olla niin, että kun se hoita­jan työ kus­tan­netaan verovaroin, joudu­taan veroast­et­ta jatku­vasti nos­ta­maan. Silti kaik­ki saa­vat enem­män roinaa kuin aiem­min. Päin vas­tainen olisi varsin hullunkurista.

    Työa­jan lyh­t­en­tämisel­lä voidaan joutua jo vääräänkin suun­taan, mut­ta tämä tapah­tuu vas­ta, jos työaikaa lyhen­netään nopeam­paa kuin hom­ma tehos­tuu. Ja tämä olet­taen lin­eaarisen työai­ka-tuo­tos-riip­pu­vu­u­den, mikä nykyään pitää alati huonom­min kutin­sa (aivopain­ot­teises­sa työssä ne viimeiset tun­nit eivät ole vält­tämät­tä kovin tehokkaita).

    Väen har­maan­tu­mi­nen onkin sit­ten oma murheenkryynin­sä, joka ei tuo­hon Bau­moli­in liity mitenkään (mitä ei var­masti kukaan ole väittänytkään).

  156. “Työa­jan lyh­t­en­tämisel­lä voidaan joutua jo vääräänkin suun­taan, mut­ta tämä tapah­tuu vas­ta, jos työaikaa lyhen­netään nopeam­paa kuin hom­ma tehostuu”

    Työa­jan lyhen­tämi­nenkin on poli­it­tine val­in­ta, Suomes­sa yleinen työa­jan lyhen­tämi­nen lop­pui 80-luvul­la ja työaikaa lyhen­netään nyt työt­tömyy­den kaut­ta. Vielä 80-luvul­la työt­tömysy­jak­so­ja oli n 200000 vuodessa ja menetet­ti­in n 1 vuosi työurasta.
    Nyt työt­tömyys­jak­so­ja on 800000 ja työuras­ta menetetään jo neljä vuotta

    Työt­tömyy­den kaut­ta tapah­tu­va työa­jan lyhen­tämi­nen lyhen­tää elinikäistä työaikaa eli työuraa.

    Osa-aikatyö olisi parem­pi vai­h­toe­hto, mut­ta pieni­palkkai­sis­sa töis­sä ihmisil­lä ei ole varaa lyhen­tää työaikaa ja parem­pi­palkkaisia työ­nan­ta­jat estävät sen.

  157. Panu Heinonen:
    http://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/07/budjettitasapaino-verotus-ja-oikeisto/

    Toisin sanoen val­tion yli­jäämäiset bud­jetit suo­raan köy­hdyt­tävät yksi­ty­istä sek­to­ria. Käytän­nössä yli­jäämäi­nen bud­jet­ti tarkoit­taa sitä, että val­tio verot­taa yksi­ty­istä sek­to­ria suurem­mal­la sum­mal­la kuin mitä se siirtää yksi­tyiselle sek­to­rille kulutuksellaan.” 

    Eiköhän tuo ole kaikkien vähänkin taloud­es­ta jotain tietävien tiedossa.

    Btw tuo on vasem­mis­ton vakioar­gu­ment­ti nousukaudel­la, jon­ka perus­teel­la kaik­ki mitä tulee, pitää myös lait­taa men­emään ja mielu­usti vielä sem­moisi­in menoau­tomaat­tei­hin, joiden kus­tan­nuk­set räjähtävät laskukaudel­lä käsi­in. Sit­ten laskukaudel­la siir­ry­täänkin suju­vasti key­ne­siläisyy­teen, jon­ka perus­teel­la laskukaudel­la kan­nat­taa velka­an­tua korvi­aan myöten ja nosukaudel­la sit­ten säästellään.

    Niin­pä koskaan ei säästetä niin paljoa että yli suh­dan­nesyk­lin oltaisi­in siinä mis­sä lähdet­ti­in vaan lop­putu­lok­se­na jokaisen taan­tu­man jäl­keen val­tion velka­an­tu­misas­te on edel­listä korkeampia. 

    Kreik­ka taas osoit­taa että val­tion velka­an­tu­misas­te ei voi kas­vaa lop­ut­tomasti, ts. jos­sain vai­heessa on aivan pakko lait­taa menot vas­taa­maan tuloja.

  158. Ossi Lehti­nen:Vaik­ka saamme tehtyä enem­män puhe­lim­ia kuin ennen, ei hoita­jan työhön tarvi­ta yhtään sen enem­pää panostuksia. 

    Ota­pa huomioon että kun tuot­tavu­us ote­taan ulos lyhen­tyneenä työaikana, puhe­lim­ia tulee yhtä paljon kuin aikaisem­min. Jos julkisen sek­torin työn­tek­i­jät lyhen­tävät samas­sa suh­teessa työaikaa, täy­tyy osa puhe­lim­ien valmis­ta­jista joko siirtää julkiselle sek­to­rille jol­loin palve­lut pysyvät entisel­lään ja veroaste nousee, mut­ta puhe­lim­ia on vähem­män tai sit­ten pitää tin­kiä palveluista (jota vas­taan saadaan enem­män vapaa-aikaa).

  159. Pete:
    Panu: Raha on omaisu­u­den mit­ta ja vai­h­dan­tavä­line jon­ka arvo määräy­tyy val­u­ut­to­jen mukaan. Omaisu­us kas­vaa työllä.

    Tämä vas­taus ei tarkoi­ta mitää, kos­ka se ei vas­taa kysymyk­seen: mis­tä se raha (se posi­ti­ivi­nen numero) sinne työläisen pankki­tilille tulee? Työ­nan­ta­jal­ta kyl­lä sit­ten asi­akkaal­ta jne­jne. Tärkein kysymys on, mis­tä se kyseinen euro on alun­perin lähtöisin? Mis­sä se on luo­tu ja kenen toimesta?
    Omaisu­us kas­vaa työl­lä mut­ta ei työ rahaa luo. Raha on velan mit­ta ja se syn­tyy vain ole­mal­la velkaa.

    Pekka Pes­si: Tuo vaikut­taisi enem­män huumori­blogilta. “Mik­si vero­tus ei rahoi­ta mitään” – val­tio ei rahoi­ta mitään veroil­la vaan mak­saa kaiken keskus­pankki­ra­hal­la. Kyseessä on vain huonos­ti peit­el­ty ver­taus “mik­si palkkaa ei käytetä elämiseen” – rahois­taan tark­ka palka­nsaa­ja rahoi­ta mitään pal­ka­llaan vaan mak­saa kaiken luottokortilla.

    Tässä on sama kysymys. Klas­sisin virhe on ver­ra­ta val­tion kulu­tus­ta koti­talouden tai yri­tyk­sen kulu­tuk­seen. Näil­lä ei ole mitään yhteistä. Jos luet ja käyt vaik­ka läpi nuo kah­denker­taisen kir­jan­pidon esimerk­it, saatat ymmärtää mis­tä tässä sys­tee­mis­sä on kysymys. Val­tio luo rahan (keskus­pankki­ra­han) sys­teemi­in kier­toon oma­l­la kulu­tuk­sel­laan mak­samal­la palkko­ja, rak­en­ta­mal­la teitä ym. Tälle rahalle on aina kysyn­tää kos­ka verot tulee mak­saa samas­sa val­u­u­tas­sa takaisin. Näin vero­tus ei tosi­asial­lis­es­ti rahoi­ta mitään vaan vähen­tää kier­rossa ole­van rahan määrää (ja siten inflaatiota).

    Kysymys on nyt vain siitä, että kos­ka keskus­pankki­ra­ha tulee joka tapauk­ses­sa kier­toon val­tioiden kaut­ta, niin mik­si ihmeessä se pitää EU:n nykysys­tee­mis­sä kiertää vielä yksi­ty­is­ten liikepankkien kaut­ta? Mik­si val­tioiden pitää mak­saa luo­mas­taan rahas­ta yksi­tyiselle sek­to­rille korkoa?

  160. pete:

    Ilman vinout­tavaa ohjaus­ta asi­at pää­tyvät huo­mat­tavasti use­am­min sinne, mis­sä ne ovat _oikeasti_ kan­nat­tavia ja toimivia.

    Et voi argu­men­toi­da postulaateilla.

    Se että san­ot ohjauk­ses­ta vapaan kil­pailu johta­van parhaaseen tulok­seen ei mil­lään taval­la tue väit­tämääsi, että ohjauk­ses­ta vapaa kil­pailu johtaa parhaaseen tulokseen.

    Has­sua että nos­tit junara­dat esille. Mm. Briteis­sä ja Yhdys­val­lois­sa on veisat­tu tätä yksi­ty­istämisen gospelia raideli­iken­teen kohdal­la ja jäl­ki ei ole ollut kau­nista. Ylipäätään n.s. luon­nol­lis­ten monop­o­lien ja yhteiskun­nan perus­in­fran kohdal­la ‘vapaal­la’ kil­pailul­la on hyvin tun­netut ongelmansa. 

    Aika vaikea on myös jakaa näke­mys­täsi siitä, että Kiinan peli on pelat­tu. Voihan siel­lä hom­ma men­nä myös pieleen, mut­ta kyl­lä myös aika usein kuulee huhu­ja siitä, että Kiina olisi nous­sut maail­man suurimpi­en talous­mah­tien joukkoon.

  161. Sylt­ty: Ota­pa huomioon että kun tuot­tavu­us ote­taan ulos lyhen­tyneenä työaikana, puhe­lim­ia tulee yhtä paljon kuin aikaisem­min. Jos julkisen sek­torin työn­tek­i­jät lyhen­tävät samas­sa suh­teessa työaikaa, täy­tyy osa puhe­lim­ien valmis­ta­jista joko siirtää julkiselle sek­to­rille jol­loin palve­lut pysyvät entisel­lään ja veroaste nousee, mut­ta puhe­lim­ia on vähem­män tai sit­ten pitää tin­kiä palveluista (jota vas­taan saadaan enem­män vapaa-aikaa).

    Juuri näin. Työaikaa on varaa lyhen­tää sen ver­ran kuin oma tuot­tavu­us kas­vaa ilman että men­nään alamäkeä. Jos työaikaa lyhen­tää sen ver­ran, kuin jonkun muun tuot­tavu­us kas­vaa, ollaan tietenkin ongelmis­sa. Tämän totesin itsekin jo aiemmin.

    Tiet­ty ei voi­da olet­taa, että hoita­jat suos­tu­vat vält­tämät­tä ikuis­es­ti asetel­maan, jos­sa insinööri on lep­pois­tanut työpäivän­sä kak­si­tun­tisek­si samal­la kun itse joutuu huhki­maan kahdek­saa tun­tia yövuorossa. 

    Toisaal­ta ei ole mitenkään ennal­ta määrät­ty, että tiet­ty­jen ihmis­ten ja tietyn päälu­vun tulee olla hoita­jia, vaan tosi­aan tuo­ta urakkaa voidaan jakaa use­am­man tek­i­jän kesken, etenkin jos työvoimaa vapau­tuu paljon muil­ta aloil­ta tehostamisen tulok­se­na. Edelleenkään urak­ka ei siitä kuitenkaan kas­va mihinkään.

    1. Ruot­sis­sa nimeno­maan hoita­jat ovat lep­pois­ta­neet työpäivän­sä insinööriä lyhyem­mäk­si. osa-aikatyö on pääsään­tö, kokoaikatyö poikkeus.

  162. Osmo Soin­in­vaara:
    Ruot­sis­sa nimeno­maan hoita­jat ovat lep­pois­ta­neet työpäivän­sä insinööriä lyhyem­mäk­si. osa-aikatyö on pääsään­tö, kokoaikatyö poikkeus.

    Ok. Onko tietoa, perus­tuuko tämä lep­pois­tamis­vara hei­dän työn­sä tehos­tu­miseen, vai siihen että muual­ta riit­tää työvoimare­serviä muiden alo­jen tehos­tu­misen vuok­si? Veikkaisin jälkimmäistä.

    Asi­aan lie­nee vaikut­taa se Liian van­han mainit­se­ma seik­ka, että insinöörien (lue: parem­pi palkkaisten) ei halu­ta antaa leppoistaa. 

    Tulee mieleen, että tämän tyyp­piseen lep­pois­tamiseen voi ajatel­la liit­tyvän seu­raa­van­laisen ongel­man: Jos hoita­jat tyyp­il­lis­es­ti siir­tyvät puo­likkaaseen päivään, tästä tulee ikään kuin nor­mi, minkä joh­dos­ta voi olla painet­ta mak­saa puoles­ta päivästä ‘täysi’ palk­ka. Ja jotenk­in­han näi­den hoita­jien täy­tyy tul­la toimeen, joten kysymyk­sek­si jää riit­tääkö se puolipäiväi­nen palk­ka tähän, vai täy­tyykö jostain tul­la subventiota.

    Kuitenkin, koko sys­teemin tasol­la tämäkään ei ole vält­tämät­tä mikään perus­ta­van­laa­tu­inen ongel­ma sikäli, että nykyisessä reiluk­er­hos­sa kaik­ki on päätet­ty pitää hengis­sä joka tapauk­ses­sa, eikä kus­tan­nus oleel­lis­es­ti eroa, jos elätetään yksi työtön kokon­aan, tai kak­si puolipäiväistä hoitajaa.

  163. “Ruot­sis­sa nimeno­maan hoita­jat ovat lep­pois­ta­neet työpäivän­sä insinööriä lyhyem­mäk­si. osa-aikatyö on pääsään­tö, kokoaikatyö poikkeus.”

    Oikeam­min kyseessä on sukupuoli­jako, sil­lä osa-aikatyötä Ruot­sis­sa tekevät naiset,

    Ruot­si ei ole yhtä tasa-arvoinen kuin Suo­mi vaan läh­tee siitä, että mies on per­heen elättäjä??

    Ruot­sis­sa nai­sista osa-aikatyötä tekee 40 %.Nor­jas­sa nais­ten osa-aikatyö on vieläkin korkeampi, n 45 %

    Ilman tulon­si­ir­to­ja tai miehen ela­tus­ta ruot­salaiset naiset eläi­sivät köyhyydessä.

    Suomes­sa tuo osa-aikatyön alen­tunei­den tulo­jen sub­ven­tion puute estää nais­ten osa-aikatyön

  164. Tiet­ty ei voi­da olet­taa, että hoita­jat suos­tu­vat vält­tämät­tä ikuis­es­ti asetel­maan, jos­sa insinööri on lep­pois­tanut työpäivän­sä kak­si­tun­tisek­si samal­la kun itse joutuu huhki­maan kahdek­saa tun­tia yövuorossa.

    Raha on näis­sä keskusteluis­sa aina jotenkin hämäävää, kos­ka sil­lä — ja varsinkin velal­la — saadaan tapah­tu­maan omi­tu­isia silmänkään­tötemp­pu­ja. Kukaan meistä ei kuitenkaan tarvitse rahaa, vaan niitä tavaroi­ta ja palvelui­ta, mitä sil­lä saa.

    Kansan­talouden tasol­la lep­pois­t­a­mi­nen on vaikea jut­tu. Siitä voi tul­la hyö­tyä, jos työt saadaan jaet­tua parem­min tasan, kos­ka se vähen­tää negati­ivista tuot­tavu­ut­ta työt­tömyy­den ja siihen liit­tyvien ongelmien takia. Muis­sa tapauk­sis­sa lep­pois­t­a­mi­nen tarkoit­taa teh­dyn työmäärän vähen­e­mistä, mikä sit­ten hei­jas­tuu siihen, paljonko me saamme palvelui­ta ja tuotteita.

    Ostovoiman siirte­ly kansan­talouden sisäl­lä taas on ihan sisäi­nen ongel­ma. Insinöörin tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen voidaan kanavoi­da hoita­jan työn lep­pois­tamisek­si. Yksilö ei vält­tämät­tä saa oman tuot­tavuuten­sa hedelmiä, mut­ta suuren yhteen­laskun jäl­keen työn tulos on se, mikä ratkaisee.

  165. Panu Heinonen:Omaisu­us kas­vaa työl­lä mut­ta ei työ rahaa luo. Raha on velan mit­ta ja se syn­tyy vain ole­mal­la velkaa. 

    Raha on vai­h­don väline.

    Tässä on sama kysymys. Klas­sisin virhe on ver­ra­ta val­tion kulu­tus­ta koti­talouden tai yri­tyk­sen kulu­tuk­seen. Näil­lä ei ole mitään yhteistä. Jos luet ja käyt vaik­ka läpi nuo kah­denker­taisen kir­jan­pidon esimerkit,

    Et nyt tain­nut oikein ymmärtää. Keskus­pank­ki ja keskus­pankki­ra­ha on kir­jan­pidol­lis­es­ti sama asia kuin luot­toko­rt­ti. Kun mak­san luot­toko­r­tilla, luot­toko­rt­tiy­htiö vetää deb­itin kort­ti­tilil­leni ja cred­it­tiä kaup­pi­aan tilille. Kun val­tio mak­saa min­ulle lap­sil­isää, keskus­pank­ki vetää deb­itin val­tion (pankin) tilille ja cred­itin min­un pankki­ni tilille.

    Val­tio luo rahan (keskus­pankki­ra­han) sys­teemi­in kier­toon oma­l­la kulu­tuk­sel­laan mak­samal­la palkko­ja, rak­en­ta­mal­la teitä ym. Tälle rahalle on aina kysyn­tää kos­ka verot tulee mak­saa samas­sa val­u­u­tas­sa takaisin. Näin vero­tus ei tosi­asial­lis­es­ti rahoi­ta mitään vaan vähen­tää kier­rossa ole­van rahan määrää (ja siten inflaatiota).

    Samoin: en mak­sa pal­ka­llani tosi­asial­lis­es­ti mitään vaan kerään pois anta­maani luot­toko­rt­ti­ra­haa eli lyhen­nän luot­toko­rt­ti­ni sal­doa (mak­san pois edel­lisen kuun ostokset).

    Kysymys on nyt vain siitä, että kos­ka keskus­pankki­ra­ha tulee joka tapauk­ses­sa kier­toon val­tioiden kaut­ta, niin mik­si ihmeessä se pitää EU:n nykysys­tee­mis­sä kiertää vielä yksi­ty­is­ten liikepankkien kaut­ta? Mik­si val­tioiden pitää mak­saa luo­mas­taan rahas­ta yksi­tyiselle sek­to­rille korkoa?

    Kat­sopa nyt ajatuk­sel­la itse kir­joit­ta­maasi tek­stiä. Mitä tapah­tuu, jos val­tion keskus­pankki­ra­hal­la ei ole kysyn­tää? Syn­tyy inflaa­tio­ta. Miten val­tio voi lisätä rahan kysyn­tää? Keräämäl­lä rahaa pois veroina. Kek­sitkö vero­tuk­sen lisäk­si jotain muu­ta keinoa, mil­lä val­tio voisi kerätä luo­maansa rahaa pois? Koi­ta nyt oikein pinnistää.

  166. Mikko Kivi­ran­ta:
    Ehkä vika on siinä että suuret­ta “hoita­jan tuot­tavu­us” ei tosi­maail­mas­sa laske mikään keskus-Gos­plan (vaik­ka Bau­mol-keskusteli­jat yrit­tävätkin, vaikka­pa poti­lai­ta-per-hoit­su ‑mit­tar­il­la) vaan se määräy­tyy kysyn­nän ja tar­jon­nan kaut­ta markkinoilla. 

    Tämä on hyvä point­ti. Voisiko joku ker­toa, mitä tuot­tavu­us täs­mäl­lis­es­ti ottaen oikein tarkoittaa? 

    Ehkä asian voisi ilmaista niinkin että asi­akkaan arvio hoitopalvelun arvos­ta vuon­na 1900 oli 10 rahaa (jol­loin sil­lä olisi saanut 0.001 kän­nykkää jos niitä olisi ollut ole­mas­sa), ja sama arvio tänä päivänä on vielä edelleen 7 rahaa (jol­la saakin huikeat 3 kännykkää). 

    Ja nyt tuos­sa kysymys on, että jos kän­nykän­tek­i­jä tuot­taa nyt 4 kän­nykkää, joiden arvo on 10 ja 1990 tuot­ti 0.001 kän­nykkää, joiden arvo myös oli 10 (uno­hde­taan tässä nyt inflaa­tio), niin onko hänen tuot­tavuuten­sa kas­vanut? Hän tuot­taa huikeat 4000 ker­taa enem­män kän­nyköitä, mut­ta toisaal­ta niiden markki­na-arvo on 1/4000 osa siitä, mitä se oli 1990. 

    Jos taas las­ke­taan markki­na-arvo­ja, niin sit­ten ei voi puhua mis­tään Bau­molin taud­ista, kos­ka sen julkisen sek­torin työn markki­na-arvo on se, mil­lä julki­nen sek­tori sen saa ostet­tua. Vaikkei hoita­ja hoitaisi yhtään enem­pää poti­las­ta nyt kuin hoiti 1990, niin hänen työn­sä arvo on kas­vanut, kos­ka sitä työtä ei sitä hoita­jan nyky­palkkaa halvem­mal­la saa ostettua.

  167. Pekka Pes­si: Kat­sopa nyt ajatuk­sel­la itse kir­joit­ta­maasi tek­stiä. Mitä tapah­tuu, jos val­tion keskus­pankki­ra­hal­la ei ole kysyn­tää? Syn­tyy inflaa­tio­ta. Miten val­tio voi lisätä rahan kysyn­tää? Keräämäl­lä rahaa pois veroina. Kek­sitkö vero­tuk­sen lisäk­si jotain muu­ta keinoa, mil­lä val­tio voisi kerätä luo­maansa rahaa pois?

    Käsit­tääk­seni keskus­pankki­ra­ha ei kyl­lä toi­mi noin. Nor­maal­i­ti­lanteessa keskus­pank­ki ostaa tai myy markki­noil­ta laina­pa­pere­i­ta (yleen­sä val­tioiden velka­kir­jo­ja) kunnes pankkien väli­nen korko­ta­so aset­tuu oikealle kohdalle. Jos korko on keskus­pankin mielestä liian korkea, se ostaa laina­pa­pere­i­ta, mikä ajaa ajaa laina­pa­pe­rien korko­ja alaspäin ja tuo markki­noille lisää rahaa. Jos korko on liian alhainen, se myy laina­pa­pere­i­ta ja sama toimii päinvastoin. 

    Val­tio ei tässä osal­lis­tu peli­in mitenkään. Jos se verot­taa ja mak­saa pois lain­o­jaan, korko­ta­so luon­nol­lis­es­ti las­kee tästä, mut­ta kos­ka keskus­pankin (ainakin EKP:n) tehtävä on pitää inflaa­tio tietyl­lä tasol­la, se kom­pen­soi tämän noi­ta yllä ole­via keino­ja käyttäen. 

    Joka tapauk­ses­sa nykysys­teemeis­sä (siis ainakaan euro-alueel­la, Bri­tan­ni­as­sa ja USA:ssa) val­tio ei suo­raan vaiku­ta inflaa­tioon, vaan suo­ras­ta val­tion kon­trol­lista irral­laan ole­va keskus­pank­ki tekee tämän. Tietenkin viime kädessä keskus­pankkikin on vas­tu­us­sa val­ti­olle, eli jos val­tio päät­tää muut­taa keskus­pankin tehtävää, niin se voi niin tehdä. Yleen­sä tätä suo­raa val­tion kon­trol­lia on kuitenkin pidet­ty huonona, minkä vuok­si juuri nämä itsenäis­es­ti toimi­vat keskus­pankit on luotukin.

  168. Ossi Lehti­nen

    Komp­paan täysin, että Bau­molin taudille ei ole mitenkään edel­ly­tyk­senä, että kaiken tuot­tavu­us pystyt­täisi­in määrit­telemään. Riit­tää, että tuot­tavu­udet kehit­tyvät eri tahtia.

    Miten suureesta X pystyy sanomaan yhtään mitään jos suureelle X ei ole edes sumea­ta määritelmää? Edes sen että X1 kehit­tyy eri tah­tia kuin X2.

    Ekon­o­misti:

    Lie­nee selvää, ettei julk­isten palvelu­iden tuot­tavu­ut­ta pystytä luotet­tavasti mit­taa­maan, mut­ta se ei ole tässä keskustelus­sa olennaista.

    Äiti on opet­tanut että ain­oa tapa ver­ra­ta appel­si­ine­ja ja omenoi­ta on kysyn­nän ja tar­jon­nan laki, toisin sanoen kysyä sin­ul­ta mon­tako appel­si­inia olet valmis anta­maan min­un ome­naani vastaan.

    Ehdotan alus­tavak­si määritelmäk­si työn­tek­i­jän tuot­tavu­udelle “hänen työn­sä tuo­tok­ses­ta vapail­la markki­noil­la mak­set­ta­va hin­ta, per käytet­ty työ­tun­ti”. Tämä siis viiteke­hyk­sessä jos­sa haetaan oikeu­den­mukaista ansiotasoa.

    No niin, palataan­pa siihen Baumoliin.

  169. Samuli Saarel­ma: Tämä on hyvä point­ti. Voisiko joku ker­toa, mitä tuot­tavu­us täs­mäl­lis­es­ti ottaen oikein tarkoittaa? 

    Kait se perus­määritelmä on tuotos/panos. Ei siinä aivan met­sässä mielestäni olla, jos puhutaan hoita­jan kohdal­la poti­laiden lukumäärästä, joista hoita­ja pitää huol­ta. Var­maan tässä on mukana myös se kuin­ka hyvin huol­ta pide­tään tms., vaikkakin laatu usein saa tehostamistalkois­sa kyytiä. 

    Silti, edelleenkään ei ole tarpeen pystyä määrit­telemään tai mit­taa­maan hoita­jan kokon­ais­tuot­tavu­ut­ta, jot­ta tuot­tavu­u­den muu­tok­sista voitaisi­in puhua. Jos sairaalaosas­to vaikka­pa jär­jestel­lään uudelleen niin, että hoita­ja joutuu käyt­tämään pienem­män osan päivästään käytävil­lä haahuilemiseen, saa hän tehtyä työn­sä lyhyem­mässä ajas­sa ja voi joko a) tehdä lisää hom­mia säästyneel­lä ajal­la, tai b) lähteä koti­in (jes jes jonkun pitää päivys­tää). Jos ennen­pitkää sairaan­hoita­jal­la säästynyt aika ylit­tää uudelleen­jär­jeste­lyyn kuluneen ajan, on tuot­tavu­us kas­vanut. Tadaa.

    Ja nyt tuos­sa kysymys on, että jos kän­nykän­tek­i­jä tuot­taa nyt 4 kän­nykkää, joiden arvo on 10 ja 1990 tuot­ti 0.001 kän­nykkää, joiden arvo myös oli 10 (uno­hde­taan tässä nyt inflaa­tio), niin onko hänen tuot­tavuuten­sa kas­vanut? Hän tuot­taa huikeat 4000 ker­taa enem­män kän­nyköitä, mut­ta toisaal­ta niiden markki­na-arvo on 1/4000 osa siitä, mitä se oli 1990. 

    Ja jos hoita­ja hoiti yhden poti­laan kympil­lä vuon­na 1990 ja saman ver­ran samaan hin­taan nyt, on hoito/kännykkä suhde muut­tunut 0.001:stä 2.5:een. Sys­teemin toim­intaa arvioitaes­sa on syytä pitää mielessä mitä viimekädessä halu­taan: hoito­ja ja kän­nyköitä, vai rahoja?

    Voisi tiet­ty argu­men­toi­da, että myös hoita­jan tuot­tavu­us on kas­vanut samal­la sikäli, että siinä mis­sä hänen ennen kun­toon hoita­mansa kän­nykän­tek­i­jä teki vain vähän kän­nyköitä, tekee hän niitä nyt paljon enem­män ja jokainen päivä, minkä hoita­ja saa hoidol­laan lyhen­net­tyä kän­nykän­tek­i­jän saikkua lisää nyt merkit­tävästi enem­män kän­nykkä­tuotan­toa, kuin ennen.

    Jos taas las­ke­taan markki­na-arvo­ja, niin sit­ten ei voi puhua mis­tään Bau­molin taud­ista, kos­ka sen julkisen sek­torin työn markki­na-arvo on se, mil­lä julki­nen sek­tori sen saa ostet­tua. Vaikkei hoita­ja hoitaisi yhtään enem­pää poti­las­ta nyt kuin hoiti 1990, niin hänen työn­sä arvo on kas­vanut, kos­ka sitä työtä ei sitä hoita­jan nyky­palkkaa halvem­mal­la saa ostettua.

    Eikös juuri tästä ole kyse? Tuote ei muu­tu, panos­tuk­sen määrä ei muu­tu, mut­ta hin­ta nousee. 

    Jälleen kehotan miet­timään, että mihin näh­den se arvo on kas­vanut. Pelkäl­lä kolikkomääräl­lä ei ole merk­i­tys­tä, vaan sil­lä mitä niil­lä samoil­la kolikoil­la saisi jostain muual­ta. Kuvit­teel­lises­sa binäärisessä hoitaja/kännykäntekijä ‑maail­mas­sa sil­lä saisi alati enem­män kän­nyköitä ja näin hoita­jan työ näyt­tää kallis­tu­van. Ja jälleen ker­ran: Todel­lisu­udessa kän­nykät halpenevat.

  170. Samuli Saarel­ma:

    Ja nyt tuos­sa kysymys on, että jos kän­nykän­tek­i­jä tuot­taa nyt 4 kän­nykkää, joiden arvo on 10 ja 1990 tuot­ti 0.001 kän­nykkää, joiden arvo myös oli 10 (uno­hde­taan tässä nyt inflaa­tio), niin onko hänen tuot­tavuuten­sa kas­vanut? Hän tuot­taa huikeat 4000 ker­taa enem­män kän­nyköitä, mut­ta toisaal­ta niiden markki­na-arvo on 1/4000 osa siitä, mitä se oli 

    Samaa mietin tuos­sa het­ki sit­ten siltä kan­til­ta, että jos kän­nykän­tek­i­jä tekee nyt kak­si kän­nykkää siinä mis­sä ennen yhden, niin eikös kil­pailu tois­t­en yhtä lail­la tehostanei­den kän­nykän­tek­i­jöi­den kanssa sit­ten puoli­ta kän­nyköi­den hin­nat? Ja saadak­seen samat hoitopalve­lut kän­nykän­tek­i­jä joutuu mak­samaan siitä tuplas­ti kän­nyköitä aikaisem­paan tilanteeseen verrattuna?

    Nää on var­maan ihan perusasioi­ta talousvi­i­saille, mut­ta voihan noi­ta maal­likkokin yrit­tää vään­tää itselleen rautalangasta…

  171. Samuli Saarel­ma: Käsit­tääk­seni keskus­pankki­ra­ha ei kyl­lä toi­mi noin. Nor­maal­i­ti­lanteessa keskus­pank­ki ostaa tai myy markki­noil­ta laina­pa­pere­i­ta (yleen­sä val­tioiden velka­kir­jo­ja) kunnes pankkien väli­nen korko­ta­so aset­tuu oikealle kohdalle. Jos korko on keskus­pankin mielestä liian korkea, se ostaa laina­pa­pere­i­ta, mikä ajaa ajaa laina­pa­pe­rien korko­ja alaspäin ja tuo markki­noille lisää rahaa. Jos korko on liian alhainen, se myy laina­pa­pere­i­ta ja sama toimii päinvastoin. 

    Val­tio ei tässä osal­lis­tu peli­in mitenkään. Jos se verot­taa ja mak­saa pois lain­o­jaan, korko­ta­so luon­nol­lis­es­ti las­kee tästä, mut­ta kos­ka keskus­pankin (ainakin EKP:n) tehtävä on pitää inflaa­tio tietyl­lä tasol­la, se kom­pen­soi tämän noi­ta yllä ole­via keino­ja käyttäen. 

    Joka tapauk­ses­sa nykysys­teemeis­sä (siis ainakaan euro-alueel­la, Bri­tan­ni­as­sa ja USA:ssa) val­tio ei suo­raan vaiku­ta inflaa­tioon, vaan suo­ras­ta val­tion kon­trol­lista irral­laan ole­va keskus­pank­ki tekee tämän. Tietenkin viime kädessä keskus­pankkikin on vas­tu­us­sa val­ti­olle, eli jos val­tio päät­tää muut­taa keskus­pankin tehtävää, niin se voi niin tehdä. Yleen­sä tätä suo­raa val­tion kon­trol­lia on kuitenkin pidet­ty huonona, minkä vuok­si juuri nämä itsenäis­es­ti toimi­vat keskus­pankit on luotukin.

    Mon­e­taris­tises­sa jär­jestelmässä juuri näin. On kuitenkin todet­tu että rahamäärän kasvu ei suo­raan aiheuta inflaa­tio­ta vaik­ka se on yleisin argu­ment­ti. Inflaa­tion syyt ovat paljon moninaisemmat.

    Pekka Pes­si: Raha on vai­h­don väline.

    Kat­sopa nyt ajatuk­sel­la itse kir­joit­ta­maasi tekstiä.Mitä tapah­tuu, jos val­tion keskus­pankki­ra­hal­la ei ole kysyn­tää? Syn­tyy inflaatiota.Miten val­tio voi lisätä rahan kysyntää?Keräämällä rahaa pois veroina.Keksitkö vero­tuk­sen lisäk­si jotain muu­ta keinoa, mil­lä val­tio voisi kerätä luo­maansa rahaa pois? Koi­ta nyt oikein pinnistää. 

    Raha on paljon enem­män kuin mit­ta ja vai­h­don väline. Jos se olisi vain mit­ta, siitä ei voisi koskaan olla pulaa. Eihän metrit ja sen­titkään voi lop­pua. Raha syn­tyy vain velas­ta. Kysymys on siitä, kuka ottaa velkaa ja keneltä ja miten tuo vel­ka kiertää sys­tee­mis­sä siten, että velka­an­tunut saa mah­dol­lisu­u­den kerätä velka­nsa pois. 

    Val­tion keskus­pankki­ra­hal­la on aina kysyn­tää, kos­ka se on se raha, jol­la val­tio mak­saa palkat, raken­nuk­set jne. Val­tio voi siis investoin­tien (ja esim kansalais­palkan!) kaut­ta luo­da rahaa sys­teemi­in ja sitä kaut­ta lisätä kysyn­tää. Tämä puolestaan paran­taa yri­tys­ten toim­intaedel­ly­tyk­siä ja vähen­tää yksi­tyis­sek­torin painet­ta velka­an­tua. Nykysys­tee­mis­sä tätä kut­su­taan elvyt­tämisek­si. Jos val­tio ei luo rahaa sys­teemi­in vaan mak­saa velka­ansa pois tai tekee yli­jäämäisiä bud­jet­te­ja, vähe­nee kier­rossa ole­van rahan määrä ja yksi­tyisen sek­torin toim­intaedel­ly­tyk­set huononevat ja se velka­an­tuu. Näin kävi esim. Irlan­nis­sa ja Espan­jas­sa taannoin.

    Val­tio ei ole mikään yri­tys, jon­ka pitää tuot­taa voit­toa tai pitää tulos plus­sal­la. Val­tio ei voi men­nä konkurssi­in. Ja val­tion ei pidä joutua luo­maan rahaa yksi­ty­is­ten pankkien kaut­ta mak­samal­la niille korkoa. Kat­sokaa vaik­ka Japania.

  172. juge: 30 v, sitä luokkaa suur­in­pi­irtein. Huo­mat­ta­van myöhään.
    ´snip´

    Toki, mut­ta aikaisem­min kuin muut.
    Keval­ta tosi­aan puut­tuu rahaa tule­vi­in eläkkeisi­in, mut­ta rahaa tulee niin­hin lisää 1 mil­jar­di per vuosi.

  173. Panu Heinonen: Jos val­tio ei luo rahaa sys­teemi­in vaan mak­saa velka­ansa pois tai tekee yli­jäämäisiä bud­jet­te­ja, vähe­nee kier­rossa ole­van rahan määrä

    No keskus­pank­ki taas voi hoitaa tuon ongel­man pistämäl­lä tarvit­ta­van määrän lisää rahaa liiken­teeseen, ei siihen val­tio­ta tarvita.

    Peru­songel­ma val­tion rahankäytössä (=resurssienkäytössä) on se, että val­tio toimii tehottomasti. 

    Sille on ihan sama mikä se vero­tuk­sen keräystapa on, tosi­a­sia on että val­tio ottaa osansa tuotan­nos­ta ja pistää sen halu­a­maansa paikkaan ja hukkaa siinä välis­sä melkoisen tukun informaatiota. 

    Tapa jol­la se toteutetaan on oikeas­t­aan irrel­e­vant­ti, on melko­lail­la sama määrääkö val­tio ihmiset tekemään jotain, ottaako jostain lainaa ja mak­saa ihmiset tekemään jotain vai käykä hake­mas­sa keskus­pankista kah­malokau­pal­la keskun­pankki­ra­haa ja käyt­tää näitä palka­n­mak­sus­sa. Lop­putu­lok­se­na osa työ­panok­ses­ta siir­tyy yksi­tyis­es­tä kulu­tuk­ses­ta julkiseen kulu­tuk­seen. Lop­putu­los on näil­lä kaikil­la tavoil­la osa­puilleen sama yksi­tyi­nen kulu­tus vähe­nee ja julki­nen kulu­tus kas­vaa, dynaamiset vaiku­tuk­set tietenkin vähän erilaisia.

    Val­tio ei voi men­nä konkurssiin.

    Voi näköjään hyvinkin men­nä, mikäli konkurssil­la tarkoite­taan val­tion mak­su­valmi­u­den rom­ah­dus­ta. Jos sil­lä tarkoite­taan val­tio ole­mas­saolon lakkaamista niin sit­ten se on tietenkin äärim­mäisen harv­inaista, mut­ta silti mah­dol­lista jois­sakin kriisitilanteissa.

  174. Edel­lä nim­imerk­ki Ekon­o­misti näki ris­tiri­idan julkisen talouden tas­apain­on ja työa­jan lyhen­tämisen välil­lä. Aivan kuin keskustelus­sa työa­jan lyhen­tämis­es­tä olisi kysymys siitä, että ihan jokaisen on pakko lyhen­tää työaikaansa.

    Ainakin teo­ri­as­sa asia on niin, että jos edes jol­lain alal­la tuot­tavu­us kas­vaa, niin sama määrä tuotan­toa saadaan aikaan pienem­mäl­lä työ­tun­tien määräl­lä kuin ennen, jol­loin yhteiskun­nas­sa vapau­tuu resursse­ja muuhun käyt­töön. Kysymys on siitä, että miten nämä vapau­tuneet resurssit jae­taan. Vai­h­toe­hto­ja on kak­si: (A) annetaan tuot­tavu­u­den kasvun tuomien hyö­ty­jen pää­tyä ain­oas­taan sinne mis­sä kasvua tapah­tuu (eli esim. automa­ti­soidun tehtaan omis­ta­jille), tai (B) verote­taan ainakin osa tuot­tavu­u­den kasvus­ta koko yhteisön hyväksi. 

    Jälkim­mäisessä vai­h­toe­hdos­sa vapau­tuneista resurs­seista osa ohjau­tuu julkiselle taloudelle, jol­la on edelleen niiden käyt­tämiseen ainakin kak­si vai­h­toe­htoa: (1) investoidaan resurssit uusi­in palvelui­hin, infraan, tutkimuk­seen, koulu­tuk­seen jne., tai (2) ohjataan resursse­ja sosi­aal­i­tur­vaan ja niillekin aloille, joil­la tuot­tavu­u­den kasvu ei ole ollut yhtä ripeää (esim. nos­ta­mal­la hoita­jien palkko­ja, jol­loin heillekin voi tul­la mah­dol­lisek­si työa­jan lyhen­tämi­nen vaik­ka tuot­tavu­us sinän­sä ei olisi kasvanut). 

    Var­masti useimpi­en mielestä tuot­tavu­u­den kasvun tuo­maa hyö­tyä pitää tasa­ta veroin (vai­h­toe­hto B yllä) ja ko. verot käyt­tää sekä investoin­tei­hin (vai­h­toe­hto 1) että tulon­tasauk­seen yksilöi­den välil­lä (vai­h­toe­hto 2). Näin­hän useim­mis­sa mais­sa menetel­lään kaiken aikaa. Eli ainakin peri­aat­teessa julki­nen talous voidaan kyl­lä hyvin pitää tas­apain­os­sa ja työaikaa lyhen­tää, vaik­ka julkisen sek­torin työn­tek­i­jöi­den tuot­tavu­us ei kas­vaisi tippaakaan.

    Mielestäni ongel­ma Suomes­sa on täl­lä het­kel­lä se, että työelämän jäykkyys ei useinkaan mah­dol­lista työn jakamista vapaae­htois­es­ti. Esimerkik­si monil­la pien­ten las­ten van­hem­mil­la voi olla halu tehdä lyhyem­pää työaikaa ja myös taloudelli­nen mah­dol­lisu­us siihen (osin tun­tipalka­s­ta riip­pumat­takin jos esim. puoliso tien­aa hyvin). Suomes­sa täl­lainen vapaae­htoinen ja vaara­ton työa­jan lyhen­tämi­nen on tehty kuitenkin hyvin han­kalak­si. Eli nekin, jot­ka eivät halua kokon­aan pois työelämästä mut­ta tyy­ty­i­sivät pienem­pään palkkaan, jos vapaa-aikaa olisi enem­män, joutu­vat raata­maan (esim. per­heen­sä kus­tan­nuk­sel­la) ja samaan aikaan vievät jonkun toisen mah­dol­lisu­u­den työl­listyä edes osa-aikaisesti.

    Tämä edel­lä mainit­tu työelämän jous­ta­mat­to­muus yhdessä sen kanssa, että liian moni tärkeäkin pieni­palkkainen työ on Suomes­sa kan­nat­tam­a­ton­ta (sekä työn­tek­i­jälle että sen teet­täjälle), selit­tää paljon myös syrjäytymiskehitystä.

  175. “Ainakin teo­ri­as­sa asia on niin, että jos edes jol­lain alal­la tuot­tavu­us kas­vaa, niin sama määrä tuotan­toa saadaan aikaan pienem­mäl­lä työ­tun­tien määräl­lä kuin ennen, jol­loin yhteiskun­nas­sa vapau­tuu resursse­ja muuhun käyttöön. ”

    Tuot­tavu­u­den nousu kanavoituu neljälle taholle: voittoihin,palkkojen nousu­un ja tuot­tei­den hin­nan lasku­un eli tavaraa ale­taan tuot­taa enemmän,kun yksikköhin­ta las­kee ja kulu­tuskyky nousee .
    Osa pää­tyy yhteiskun­nalle vero­tuk­sen kautta.

    Työai­ka ei lyhene kos­ka pitää tehdä enemmän

  176. Panu Heinonen: Mon­e­taris­tises­sa jär­jestelmässä juuri näin. On kuitenkin todet­tu että rahamäärän kasvu ei suo­raan aiheuta inflaa­tio­ta vaik­ka se on yleisin argu­ment­ti. Inflaa­tion syyt ovat paljon moninaisemmat. 

    En ole mikään raha­jär­jestelmän asiantun­ti­ja, mut­ta klassi­nen yhtälö M·V=P·Y antaisi kyl­lä ymmärtää, että pienikin rahamäärän kasvu voi laukaista alati kiihtyvän inflaa­tiok­ier­teen (kos­ka rahan kiertonopeus luon­nol­lis­es­ti määrit­tyy inflaa­tion tai oikeas­t­aan inflaa­tio-odotuk­sen mukaises­ti). Vas­taavasti pienikin rahamäärän vähen­e­m­i­nen voi laukaista deflatiokierteen.

    Raha on paljon enem­män kuin mit­ta ja vai­h­don väline. 

    Niin­ni­in. Seteleis­sä voi uida ja ja kolikkosateessa voi ottaa vaik­ka suihkun. 

    Jos se olisi vain mit­ta, siitä ei voisi koskaan olla pulaa. Eihän metrit ja sen­titkään voi lop­pua. Raha syn­tyy vain velas­ta. Kysymys on siitä, kuka ottaa velkaa ja keneltä ja miten tuo vel­ka kiertää sys­tee­mis­sä siten, että velka­an­tunut saa mah­dol­lisu­u­den kerätä velka­nsa pois. 

    Ei rahakaan mit­tana koskaan lopu, ei ole temp­pu eikä mikään mita­ta kaikkien pörssiy­htiöi­den pörssiar­vo vaik­ka lom­pakos­sa ei olisi eurosenttiäkään.

    Rahaa voidaan syn­nyt­tää vaik­ka lyömäl­lä pöl­lönku­via hopea­palasi­in. Vai­h­don väli­neek­si raha kel­paa vain sen arvon säi­lymistä kohtaan tun­netun luot­ta­muk­sen ansios­ta. Luot­ta­mus on pakko ansai­ta. Jos rahaan ei enää luote­ta, vai­h­don väli­neek­si ote­taan jokin muu arvon­sa pitävä: vieras val­u­ut­ta, kul­ta, viina, savukkeet. 

    Val­tion keskus­pankki­ra­hal­la on aina kysyntää, 

    Siis tar­jon­taa.

    Val­tio voi siis investoin­tien (ja esim kansalais­palkan!) kaut­ta luo­da rahaa sys­teemi­in ja sitä kaut­ta lisätä kysyn­tää. Tämä puolestaan paran­taa yri­tys­ten toim­intaedel­ly­tyk­siä ja vähen­tää yksi­tyis­sek­torin painet­ta velka­an­tua. Nykysys­tee­mis­sä tätä kut­su­taan elvyt­tämisek­si. Jos val­tio ei luo rahaa sys­teemi­in vaan mak­saa velka­ansa pois tai tekee yli­jäämäisiä bud­jet­te­ja, vähe­nee kier­rossa ole­van rahan määrä ja yksi­tyisen sek­torin toim­intaedel­ly­tyk­set huononevat ja se velka­an­tuu. Näin kävi esim. Irlan­nis­sa ja Espan­jas­sa taannoin. 

    Irlan­nis­sa ja Espan­jas­sa val­tiot kerä­sivät kuplabu­umin aikaan yli­jäämiä: nykysys­tee­mis­sä sitä kut­su­taan vakauttamiseksi.

    Val­tio ei ole mikään yri­tys, jon­ka pitää tuot­taa voit­toa tai pitää tulos plus­sal­la. Val­tio ei voi men­nä konkurssiin. 

    Konkurssis­sa velal­lisen omaisu­us siir­tyy velko­jien määräys­val­taan. Miten Kreikas­sa on käynyt?

    Kat­sokaa vaik­ka Japania. 

    Japanin stag­naa­tioon ei tun­nu aut­ta­van sen kum­mem­min mon­e­tari­nen kuin key­ne­siläi­nenkään elvy­tys. Hyper­in­flaa­tio­ta maas­sa ei vielä ole onnis­tut­tu saa­maan aikaan.

  177. Pekka Pes­si: En ole mikään raha­jär­jestelmän asiantun­ti­ja, mut­ta klassi­nen yhtälö M·V=P·Y antaisi kyl­lä ymmärtää, että pienikin rahamäärän kasvu voi laukaista alati kiihtyvän inflaa­tiok­ier­teen (kos­ka rahan kiertonopeus luon­nol­lis­es­ti määrit­tyy inflaa­tion tai oikeas­t­aan inflaa­tio-odotuk­sen mukaises­ti). Vas­taavasti pienikin rahamäärän vähen­e­m­i­nen voi laukaista deflatiokierteen. 

    Ei rahakaan mit­tana koskaan lopu, ei ole temp­pu eikä mikään mita­ta kaikkien pörssiy­htiöi­den pörssiar­vo vaik­ka lom­pakos­sa ei olisi eurosenttiäkään.

    Rahaa voidaan syn­nyt­tää vaik­ka lyömäl­lä pöl­lönku­via hopea­palasi­in. Vai­h­don väli­neek­si raha kel­paa vain sen arvon säi­lymistä kohtaan tun­netun luot­ta­muk­sen ansios­ta. Luot­ta­mus on pakko ansai­ta. Jos rahaan ei enää luote­ta, vai­h­don väli­neek­si ote­taan jokin muu arvon­sa pitävä: vieras val­u­ut­ta, kul­ta, viina, savukkeet. 

    Siis tar­jon­taa.

    Irlan­nis­sa ja Espan­jas­sa val­tiot kerä­sivät kuplabu­umin aikaan yli­jäämiä: nykysys­tee­mis­sä sitä kut­su­taan vakauttamiseksi.

    Konkurssis­sa velal­lisen omaisu­us siir­tyy velko­jien määräys­val­taan. Miten Kreikas­sa on käynyt?

    Japanin stag­naa­tioon ei tun­nu aut­ta­van sen kum­mem­min mon­e­tari­nen kuin key­ne­siläi­nenkään elvy­tys. Hyper­in­flaa­tio­ta maas­sa ei vielä ole onnis­tut­tu saa­maan aikaan. 

    Klas­sisen M·V=P·Y ‑yhtälön paikkansapitävyys on kyseenalais­tet­tu vah­vasti. Maail­man rahamäärähän on 2000-luvul­la kas­vanut aivan älyt­tömästi ilman eri­tyisen merkit­tävää inflaatiota.

    Kul­lal­la, viinal­la ja savukkeil­la ei voi mak­saa vero­ja. Sik­si val­tion liikkelle laske­mal­la rahal­la on aina kysyn­tää (ja myös tar­jon­taa). Nykyi­nen sys­teemi­hän perus­tuu rahan tar­jon­nan sääte­lyyn (korot). Sen sijaan val­tion liikkelle laske­man rahan sys­teemiä kut­su­taan nimel­lä kysyn­nän säätely.

    Irlan­nin ja Espan­jan yli­jäämät tarkoit­ti­vat sitä, että yksi­tyi­nen sek­tori velka­an­tui voimakkaasti. Yksi­tyisen sek­torin velka­an­tu­misel­la on kuitenkin rajansa. Reaal­i­talous ei voi mak­saa määrään­sä enem­pää velkaa pois (tai ottaa sitä). Akti­ivisel­la kysyn­nän­sääte­lyl­lä val­tio olisi voin­ut laskea liikkelle rahaa (kuten sit­ten tehti­inkin…) ja vähen­tää yksi­tyisen sek­torin velka­an­tu­mista ja sitä kaut­ta pitää talouden pyöriä pyörimässä. Se on sit­ten eri asia, kuin­ka paljon kysyn­nän sääte­lyä kan­nat­taa tehdä ja varsinkin että mihin. Itsel­leni tulee ekana mieleen junara­dat ja uusi­u­tu­vat ener­gian­läh­teet sekä kansalais­palk­ka. Näin saadaan “vela­ton­ta” rahaa kier­toon joka kas­vat­taa yri­tys­ten toim­intaedel­ly­tyk­siä huo­mat­tavasti. Eri­tyis­es­ti vähä­varaisim­mille jaet­tu kansalais­palk­ka kas­vat­taa kokon­aiskysyn­tää tehokkaasti, kos­ka hei­dän on oikeasti käytet­tävä raha elämiseen. Rikkaat holvaa­vat rahat hel­posti säästötileille tai siirtävät ne finanssi­jär­jestelmän uumeniin.

    Kreikan “konkurssi” johtuu EMU:n sään­nöistä. Kaik­ki vel­ka on otet­ta­va yksi­ty­isiltä pankeil­ta, kun omaa keskus­pankkia ei ole ja EKP ei saa rahoit­taa suo­raan. Tässä nähdään mitä val­ti­olle sel­l­aises­sa tilanteessa käy. Jos Kreikalla olisi oma keskus­pank­ki tai se saisi koro­ton­ta rahaa EKP:lta ei olisi tätä ongel­maa. Sinän­sä en kiistä Kreikan kor­rup­toitunut­ta ja teho­ton­ta koneis­toa, mut­ta se on eri asia. Suvereeni val­tio saa toimia miten lystää.

    Japanis­sa ongel­mat aiheut­taa väestön ikääntyminen.

    1. Tutkak­sen sem­i­naaris­sa viikko sit­ten esitelmöi myös Sep­po Honkapo­h­ja aiheenaan, aut­taisiko inflaa­tio velka­on­gelmi­in. Vas­taus li, ettei oikein aut­taisi, kos­ka inflaa­tio menisi suo­raan nimel­lisko­rkoi­hin. Sitä ennen hän loi­hi sanomaan, ettei inflaa­tio­ta mhyöskään saa­da rahapoli­it­tisil­la toimil­la aikaan vaik­ka kuin­ka yrit­täisi, ei Japanis­sa (on yritet­ty) eikä muual­lakaan teol­lisu­us­mais­sa. Koko teolli­nen maail­ma on key­ne­siläisit­täin liq­uid­i­ty trapissa.

  178. Panu Heinonen: Klas­sisen M·V=P·Y ‑yhtälön paikkansapitävyys on kyseenalais­tet­tu vah­vasti. Maail­man rahamäärähän on 2000-luvul­la kas­vanut aivan älyt­tömästi ilman eri­tyisen merkit­tävää inflaatiota.

    M1-rahamäärä ei Euroalueel­la ole kas­vanut mitenkään “älyt­tömästi”.

    Irlan­nin ja Espan­jan yli­jäämät tarkoit­ti­vat sitä, että yksi­tyi­nen sek­tori velka­an­tui voimakkaasti. Yksi­tyisen sek­torin velka­an­tu­misel­la on kuitenkin rajansa. Akti­ivisel­la kysyn­nän­sääte­lyl­lä val­tio olisi voin­ut laskea liikkelle rahaa (kuten sit­ten tehti­inkin…) ja vähen­tää yksi­tyisen sek­torin velka­an­tu­mista ja sitä kaut­ta pitää talouden pyöriä pyörimässä.

    Yksi­tyisen sek­torin velka­an­tu­mi­nen tarkoit­taa sitä, että se investoi enem­män kuin säästää. Niin käy yleen­sä korkea­suh­dan­teessa kuten myös Irlan­nin ja Espan­jan tapauk­ses­sa kävi. Sil­loin key­ne­siläisen talous­teo­ri­an mukaan val­tion pitää vakaut­taa eli akti­ivisel­la kysyn­nän­sääte­lyl­lä hillitä yliku­umen­e­mista. Toisin sanoen, tehdä yli­jäämäisiä budjetteja.

  179. Pekka Pes­si: M1-rahamäärä ei Euroalueel­la ole kas­vanut mitenkään “älyt­tömästi”.

    Yksi­tyisen sek­torin velka­an­tu­mi­nen tarkoit­taa sitä, että se investoi enem­män kuin säästää. Niin käy yleen­sä korkea­suh­dan­teessa kuten myös Irlan­nin ja Espan­jan tapauk­ses­sa kävi. Sil­loin key­ne­siläisen talous­teo­ri­an mukaan val­tion pitää vakaut­taa eli akti­ivisel­la kysyn­nän­sääte­lyl­lä hillitä yliku­umen­e­mista. Toisin sanoen, tehdä yli­jäämäisiä budjetteja.

    Ei M1, mut­ta rahamäärä kuitenkin. Joka tapauk­ses­sa rahamäärän kasvul­la ei sinän­sä ole suo­raa infla­torista vaiku­tus­ta. Siihen liit­tyy aina jotakin mui­ta muut­tu­jia, kuten tuotan­non rom­ah­dus. (Sak­sa, Zimbabwe)

    Yli­jäämäi­nen bud­jet­ti tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että yksi­tyisen sek­torin on mah­do­ton­ta mak­saa velko­jaan pois, kos­ka investoin­tei­hin luo­tu lainara­ha on hol­vat­tu val­tion kas­saan. Tok­i­han val­tio jol­lain aikavälil­lä kulut­taa sen rahan taas kier­toon. Tähän lisät­tynä se, että kaup­patase on negati­ivi­nen tulee yri­tys­ten velko­jen mak­su mahdottomaksi.

    Län­si­maid­en oikea ongelma­han on se, että esim. Kiinan “holvei­hin” on vir­ran­nut jär­jet­tömät määrät rahaa. Ja siel­lä ovat. Län­si­maid­en velko­ja on siis käytän­nössä mah­do­ton mak­saa takaisin näis­sä olosuhteissa.

    Ja jot­tei tulisi väärinymmär­ryk­siä, ei tässä mitään “rahan painamista” kan­nate­ta sinän­sä, vaan sitä, että val­tio tekee hyviä investoin­te­ja luo­ma­l­laan rahal­la ja siten paran­taa yksi­tyisen sek­torin toim­intaedel­ly­tyk­siä. Rahan määrän ei tulisi olla este sille mitä voidaan tehdä vai ei. Kyl­lä se on ihan oikeista resurs­seista kuten työvoimas­ta kiinni.

  180. Kysymys Soini­vaar­alle
    Val­tion­ve­lan pelkät korkomenot ovat yli kak­si mil­jar­dia vuosi. Vel­ka on mei­dän pakko mak­saa. Korko­ja ei ole. Korko­ja ei ker­ry jos vel­ka mak­se­taan ker­ral­la pois. Suomes­sa on liikku­via tal­letuk­sia reilusti tämän toteuttamiseen.
    Mik­si Korko­ja mak­se­taan vaik­ka mak­samat­to­muus tulisi kaik­ile voitoksi?

Vastaa käyttäjälle Pauli Välimäki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.