Onko huipputulojen kasvu muilta pois?

Jos osakey­htiössä osakkaat, joi­ta edus­taa yhtiön hal­li­tus, halu­a­vat ehdoin tah­doin jakaa omis­ta­jien raho­ja toimi­valle johdolle jät­ti­bonuksi­na, kuu­luuko se muille ja onko se keneltäkään muul­ta pois? 

Run­saskäti­nen palk­it­sem­i­nen tuli Euroop­paan yhdys­val­ta­laisen omis­tuk­sen mukana. Moni on sanonut, että se ei sovi euroop­palaiseen yhteiskun­ta­moraali­in.

Tarkastel­laan kah­ta vaihtoehtoa. 

1) Rahan lapi­oimi­nen toimi­val­la johdolle ei kan­na­ta, kos­ka vasti­neek­si ei saa­da parem­paa johtamista 

2) Yri­tys­taloudel­lis­es­ti nuo kan­nus­teet ovat kan­nat­tavia, kos­ka niiden avul­la saadaan parhaat johta­jat ja johta­jan kyvyt ovat yri­tyk­sen men­estyk­selle eri­no­maisen tärkeitä. 

Ykköstapaus on selvä. Kun yri­tyk­sel­lä on vain tiet­ty määrä palka­n­mak­su­varaa, yhden ammat­tikun­nan palkkata­son nousu uhkaa tois­t­en työn­tek­i­jöi­den palkkata­soa. Näin ainakin työn­tek­i­jäpuolel­la ajatel­laan. Ei hyväksytä sitä, että jokin yri­tyk­sen sisäl­lä toimi­va ammat­tiryh­mä saa selvästi mui­ta suurem­mat palkanko­ro­tuk­set, vaik­ka omis­ta­jien rahaa­han siinä vain jae­taan. Tästä ykköstapauk­ses­ta on alaryh­mä, jos­sa yri­tys menet­tää liial­lisil­la palkkioil­laan toimi­van johdon.  Nokia jakoi Nokia-ihmeen luoneelle tiimille niin hul­vat­tomat bonuk­set, ettei näi­den peri­aat­teessa tarvin­nut tehdä työtä enää koskaan, ja se poruk­ka lähti Noki­as­ta jok­seenkin kokonaan.

Jälkim­mäi­nen tapaus on han­kalampi. Yri­tyk­sen kan­nat­taa mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalle niin paljon, että saa kun­nol­lisen. Kun kaik­ki tekevät näin, täy­tyy kaikkien mak­saa yhä enem­män. Kansan­talouden tasol­la ei voi­da osoit­taa tästä ole­van mitään hyö­tyä. Pikem­minkin taloudel­la on men­nyt sitä huonom­min, mitä korkeampia ovat pomo­jen palkat. (Myön­nän, tilas­tolli­nen päät­te­ly ei tässä ole kovin luotet­tavaa. Yleis­maail­mallis­es­ti on kuitenkin selvä ja luotet­ta­va riip­pu­vu­us, jon­ka mukaan korkea giniker­roin ennus­taa huonoa kansan­talouden tilaa.) 

Ennen ei tehty näin. Taval­laan yri­tyk­sil­lä oli kartel­li, jon­ka mukaan kaik­ki pysyivät johta­jien palkkiois­sa kohtu­udessa. Tämä kartel­li oli taval­lisen palka­nsaa­jan kannal­ta edulli­nen, kos­ka jaet­tavaa riit­ti heille enem­män. Se on Yhdys­val­loista nähtävis­sä, että mitä suurem­mat osan BKT:sta yli pros­ent­ti tai promille ryövää, sitä hitaam­min kas­va­vat medi­aanikansalaisen tulot. 

Tuol­la viime vuosi­na mur­tuneel­la kartellil­la oli nimikin, sitä kut­sut­ti­in moraa­lik­si. Mitä moraalit­tomam­min yri­tyk­set ovat alka­neet käyt­täy­tyä, sitä kau­ni­impia slaide­ja ne tekevät yri­tyk­sen arvoista. 

Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillit­si ahneutta. 

202 vastausta artikkeliin “Onko huipputulojen kasvu muilta pois?”

  1. Olisi­han noi­ta ana­lyy­si­vai­h­toe­hto­ja ollut muitakin kuin vain nuo 1–2. Suomes­sa vaikka­pa rahan jakoa ‘sulle mulle’ tyyli­in. Juju on asetel­mas­sa ‘osakkaat, joi­ta edus­taa yhtiön hal­li­tus’. Teo­reet­tismuodol­lis­es­ti hal­li­tuk­ses­sa istuu osakkai­ta edus­tavia henkilöitä, mut­ta he ovat usein jonkun insti­tu­tion­aalisen sijoit­ta­jan palkol­lisia. Kvar­taal­i­taloudessa osak­keen arvon­nousus­ta palk­i­taan vaik­ka se arvo olisi nos­tet­tu minkälaisel­la lyhyt­näköisel­lä ryöstövil­je­lyl­lä tahansa.

  2. Tuhot­toman suuret tulo­erot eivät mielestäni vakau­ta yhteiskun­taa. Murentaa sosi­aal­isia rak­en­tei­ta, luo­vat veroparati­ise­ja ja keinot­telua. Äkkiä rikkaak­si mielekkääm­pää kun työn­teko ‑meininkiä. Kap­i­tal­is­min ja markki­na­t­alouden rajavi­ivo­ja. Aikansa kutakin. Pelkkä riihikuiv­an pain­okone keskus­pankissa ei ratkaise tilannetta.

  3. War­ren Buf­fet­tin mukaan bonuk­sia kan­nat­taa jakaa esimerkik­si henkilöille, jot­ka pystyvät asut­ta­maan mars-pla­nee­tan, tai kek­simään aikakoneen tai vas­taavaa. Eli hän ei kan­na­ta bonuk­sia kenellekään.

    Häir­it­sev­in­tä bonusten mak­samises­sa on se, ettei siihen liity riskiä. Mikäli ihmi­nen riskeer­aa 10miljoonaa omia raho­jaan, ja tien­aa 20miljoonaa, niin tulos on täysin ymmär­ret­tävä, ja yhteiskun­nal­lis­es­ti kestävä. Mut­ta mikäli ihmi­nen nos­taa riskitön­tä palkkaa, ja päälle miljoonien bonuk­set niin jotain on pilalla.

    Nyky-yhteiskun­ta ei palk­itse riskinot­ta­jia järkevästi. Kuitenkin kaik­ki vau­raus luo­daan otta­mal­la riskejä.

  4. Pörssiy­htiön osak­keen­o­mis­ta­jat eivät val­vo huolel­lis­es­ti omia etu­jaan suh­teessa johtoon. Yhteiskun­nan pitää vähän kat­soa perään.

  5. Ode
    Yri­tyk­sen kan­nat­taa mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalle niin paljon, että saa kun­nol­lisen. Kun kaik­ki tekevät näin, täy­tyy kakkien mak­saa yhä enem­män. Kansan­talouden tasol­la ei voi­da osoit­taa tästä ole­van mitään hyötyä. 

    No kyl­lähän tuos­ta voisi päätel­lä että entistä use­ampi henkilö val­it­see jonkun muun uran sijas­ta tien yri­tysjo­hta­jak­si. Eli myös laadukkai­ta päte­viä johta­jia on aivan var­masti enem­män tar­jol­la kuin tilanteessa, jos­sa ison pörssi­fir­man tj:n palka­s­ta merkit­tävä osa on pelkkää arvostusta.

  6. Asi­at menivät siinä vai­heessa pieleen, kun yri­tys­ten tähtäin siir­ret­ti­in kan­nat­tavas­ta kohti mak­si­maal­ista voit­toa. Niin ympäristön, kuin työn­tek­i­jöi­den kannalta. 

    Samal­la palkkaerot yri­tys­ten sisäl­lä kasvoivat ja niistä tuli val­ta­van hier­ark­isia, jois­sa ei enää eri por­taat ter­ve­h­di toisi­aan. Huonom­pia kun ovat nuo käskytet­tävät, niin koulu­tuk­seltaan kuin ase­mal­taan muutenkin. Me ja he.

    Nyt sit­ten yri­tyk­set rak­en­ta­vat yhteiskun­taa uuteen järjestyk­seen myös seinien­sä ulkop­uolel­la. Kos­ka fir­moissa pomo­ta­so kul­kee omas­sa ker­rokses­saan, niin taval­lista ihmistä pelätään myös kaupungilla. Etsitään oman­lais­ten aluei­ta ja laite­taan lapsetkin koulu­un, jos­sa van­hempi­en tulolu­ok­ka on samal­la tasol­la. Segregaatio.

    Lapset kas­va­vat van­hempi­en ohjaam­i­na samaan ajat­telu­un ja yhteiskun­ta saa tasot, joi­hin liit­tyy ulkoiset sta­tus­merk­it, jot­tei vaan tule puhuneek­si väärän­lais­ten kanssa. Luokkayhteiskunta.

    Tämä toki tapah­tui jo kauan sit­ten, mut­ta tätä yritet­ti­in kor­ja­ta. Sääli vain, että 1960-luvun poli­itikot pila­si­vat val­tiony­htiöt ja uus­lib­er­al­is­mi sai helpon tien väit­tää ole­vansa oike­as­sa. No, tästä alkoi tämä velka­kierre ja kulut­ta­mi­nen rahal­la, jota ei ole.

  7. Jos yhtiön hal­li­tus ja/tai yhtiökok­ous päät­tää myön­tää oper­ati­iviselle johdolleen rahaa optioiden tms. muo­dos­sa, on kyseessä täysin lailli­nen toimen­pide. Yksi­ty­i­somis­tuk­ses­sa ole­vien yri­tys­ten olet­taisi huomioivan täl­löin yhtiön edun ja pitävän optioiden myön­tämistä järkevänä toimena.

    Option halti­jal­la on oikeus tiet­tynä ajan­jak­sona tule­vaisu­udessa ostaa ko. yri­tyk­sen osakkei­ta tietyl­lä hin­nal­la. Saadus­ta optio­hyödys­tä mak­saa hän tuloveroa sekä kun­nalle että val­ti­olle. Siten ainakin puo­let tästä optio­tu­losta siir­tyy verottajalle.

    Kri­it­tisem­min pitää suh­tau­tua val­tiony­htiöi­den optioi­hin johto­por­taalleen. Täl­löin viime kädessä veron­mak­sa­jat toimi­vat takuumiehenä. 

    Tämä kaik­ki on Osmolle var­maan selvää mut­ta tulin­pa sen kir­joit­ta­neek­si yrit­täessäni puo­lus­taa markkinataloutta.

  8. Nokian johto lähti pois kai vas­ta sit­ten, kun tajusi, että Ollila läh­tee pois ja itse ei pääse tilalle. Kallasvuo ei läht­enyt. Tuo­ta porukkaa kosiskelti­in Suomen parhaille paikoille, joille he ehkä oli­si­vat läht­e­neet aiem­min, ellei optioi­ta olisi ollut ankkureina.

    Optiot kan­nus­ti­vat tekemään parem­paa tulosta sen sijaan, että tek­i­sivät itselleen mukavia asioi­ta mukaval­la tavalla. 

    Johtokun­nan Bengt Holm­ström on maail­man parhai­ta optio­talousti­eteil­i­jöitä. Jos sit­tenkin optiot oli­vat huono aja­tus, luul­tavasti tiede kor­jaa johtopäätök­sen­sä, mut­ta nyt ei siltä näytä.

    Kova palk­ka myös houkut­telee johta­ja­nu­ralle sel­l­aisia lah­jakkuuk­sia, jot­ka muuten tyy­ty­i­sivät alle 80-tun­tisi­in työviikkoihin.

    Me muut hyödymme siitä, että jotkut uhrautu­vat tuol­laiseen rääkki­in ja siinä sivus­sa mak­sa­vat 60 % veroina. Rahatkin ovat pois omis­ta­jil­ta eikä muil­ta työn­tek­i­jöiltä, ja saa­jana on lähin­nä val­tio, tois­si­jais­es­ti ne johtajat.

    USA:ssa hyväo­saisin 1 % mak­soi 40 % veroista, Suomes­sakin tilanne on saman­su­un­tainen. Lisää tuol­laisia kansalaisia tänne!

  9. Tuos­ta ykköstapauk­ses­ta: on vaikea kuvitel­la että kenenkään työ­mo­ti­vaa­tioon ja tulok­sel­lisu­u­teen eri­tyis­es­ti vaikut­taisi se, että saako palkkaa 100.000 vai 500.000 euroa. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa rahaa tulee enem­män kuin kukaan tarvit­see. Toisaal­ta, jos kil­pail­i­ja tar­joaa 10-ker­taista palkkaa niin onhan se selvä että vai­h­to saat­taa kiin­nos­taa vaik­ka asun­to­lainan korot eivät olisikaan enää ahdis­tuneet mon­een vuoteen. 

    Itsel­läni on epäilys, että ylisu­uret palkkiot ovat myös tapa luo­da yri­tyk­selle imagoa sijoit­ta­jien kesku­udessa. Eli päät­te­ly menisi jotenkin näin: “yri­tys X mak­saa TJ:lle miljoo­nia -> TJ:n täy­tyy olla “huip­pu­jo­hta­ja” -> “yri­tys on siis hyvin johdettu”.

  10. “Jos osakey­htiössä osakkaat, joi­ta edus­taa yhtiön hal­li­tus, halu­a­vat ehdon tah­doin jakaa omis­ta­jien raho­ja toimi­valle johdolle jät­ti­bonuksi­na, kuu­luuko se muille ja onko se keneltäkään muul­ta pois?”

    Suuris­sa ja osas­sa keskisu­uria osakkaat eivät päätä johdon palkkioista, eri­tyiseti pörssiy­htiöis­sä oskkaat päät­tävät vain tili-ja vas­tu­u­va­pud­es­ta ja osin­gos­ta . PK-fir­moissa on toisin, mut­ta palkkiotkin ovat sitten 

    Pörssiy­htöis­sä suurim­mat omis­ta­jat eivät osal­lis­tu yhtiökok­ouk­si­in kuin nimet­töminä ja har­voin heil­lä on mitään esitet­tävää, jot­ta he tuli­si­vat esi­in , johto voi huseer­a­ta vapaasti .

    Johdon aset­taa ja palkkion määrä hal­li­tus tai hal­li­tuk­sen aset­ta­ma palkkiotoimikunta.

    Kun kat­se­lee suurem­pi­en yhtiöi­den hallintoa niin se on varsin sisään­lämpiävä poruk­ka, jos­sa samat henkilöt ovat vuoroin hal­li­tuk­sen jäsen, vuoroin joku merkit­tävä toimija.

    Tämä tekee toimin­nas­ta sisään­lämpiävän, jos­sa etuuk­sia jae­taan sulle-mulle-peri­aat­teel­la ja ahneus huole­htii palkkioiden karkaamise­ta käsistä kun mikään ei rajoi­ta niitä.

    Mak­saji­na ovat asi­akkaat, sil­lä palkkiot ovat kulu­ja ja kun kaik­ki yri­tyk­set nou­dat­ta­vat samo­ja peri­aat­tei­ta niin kil­pailu ei estä palkkioiden siirtämistä hintoihin.

    Jokainen meistä mak­saa palkkioi­ta tuot­tei­den hinnoissa

  11. se on myös jän­nää, että NHL-miljonäärit ovat lei­jo­nia, koko kansan sankare­i­ta. Mut­ta paljon pienem­piä tulo­ja saa­vat johta­jat tai vielä pienem­piä tulo­ja saa­vat asiantun­ti­jat saa­vat kansan vihan.

  12. Jos ole­tamme, että jokaisen työn­tek­i­jän (tai työn­tek­i­järyh­män) palk­ka määräy­tyy markki­noil­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan, ei johta­jien palkoil­la ole vaiku­tus­ta muiden palkkoi­hin. Toisin sanoen yri­tyk­set eivät mak­sa toteut­tavalle por­taalle sent­tiäkään enem­pää vain sik­si, että johta­ja han­kit­ti­in halvalla. 

    Johta­jien palkat mitataan siten suo­raan omis­ta­jil­ta. Aja­tus­ta voi havain­nol­lis­taa seu­raal­la yhtälöllä: 

    [johta­jan työstä syn­tyvä tulos] — [johta­jan palk­ka] = [omis­ta­jien voitto/tappio].

    Luon­nol­lis­es­ti mitä suurem­pi on yri­tys, sitä pienem­pi pain­oar­vo on johta­jan pal­ka­lla tässä yhtälössä. 

    Kumpi muuten on moraalis­es­ti pahempaa riis­toa: se, että yri­tyk­sen voitot käytetään johdon palkkioi­hin vai se, että ne rikas­tut­ta­vat ennestään vau­rai­ta omistajia? 

    Jos asi­aa kat­so­taan yhteiskun­nan kannal­ta, tärkeää ei ole niinkään tulo­erot vaan johta­jien palkkio­jär­jestelmien vaiku­tus yri­tys­ten toimintaan. 

    Itse epäilen, että suurel­la rahal­la ei saa­da sen parem­paa johtamista. Päin­vas­toin suuret palkkiot kan­nus­ta­vat riskinot­toon ja tekevät johta­jista lyhyt­näköisiä. Parhaat kan­nus­timet lienevät sosi­aal­isia: halu saa­da arvos­tus­ta ja kun­nioi­tus­ta osak­seen men­estyvänä johta­jana. Raha on tässä pelkkä sivujuonne.

  13. USA:ssa koti­talouk­sien medi­aan­i­t­u­lo kään­tyi lasku­un vuon­na 2000.Vauhti ole suuri, mut­ta vakaa
    2010 $49,445 2000 $53,164

    Alim­mis­sa tulolu­okissa suh­teelli­nen putoami­nen on ollut vieläkin vauhdikkaampaa

    Mie­lenki­in­toista on myös se , että ylem­mis­säkin tulolu­okissa koti­talouk­sien tulot kään­tyivät lasku­un 2006/7

    Se on johtanut moni­in ongelmi­in esim kiin­teistöku­plan puhkeamiseen sil­lä lyhen­nyk­set oli suun­nitel­tu jatku­vasti kohoav­ille tuloille.

    Autoe­tol­lisu­u­den huip­pu oli myös vuon­na 2000 , siitä on tul­tu alas n 30–40 %

    1. Mie­lenki­in­toista on myös se , että ylem­mis­säkin tulolu­okissa koti­talouk­sien tulot kään­tyivät lasku­un 2006/7

      Ei kääntynyt.Voi olla jokin suh­dan­nelu­on­toinen putoami­nen, mut­ta rikkaim­m­man prim­illen sada­sosan tulot ovat nousseet koko­jan, jopa rikkaim­man promillen.

  14. Taval­lisen kansalaisen mah­dol­lisu­us vaikut­taa asi­aan on äänestää jaloil­laan. Kulut­ta­ja­jär­jestöt voisi­vat alkaa julkaise­maan mus­ta lis­taa yri­tyk­sistä, jot­ka har­ras­ta­vat epäreilua palkitsemispolitiikkaa.

  15. Aika laimea ana­lyysi Osmolta.

    Pohd­in­taan vaikut­taa, ainakin min­ul­la, myös maksajataho.

    Jos mak­sa­ja on amerikkalainen sijoit­ta­ja, on puh­taasti kansal­lis­es­ta näkökul­mas­ta ihan hyvä jut­tu että mak­sa­vat iso­ja palkko­ja. Niitä johta­jat sit­ten toiv­ot­tavasti Suomes­sa tuh­lail­e­vat, ja verot­ta­jakin saa jotain.

    Jos taas mak­sa­ja on sähkönku­lut­ta­ja, ei ole niin hyvä asia, että johdon palkat on ylisuuret.

    Minä en usko, että viidel­lä miljoon­al­la saadaan merkit­tävästi parem­pi toim­i­tusjo­hta­ja kuin kahdella.

  16. Asi­aan löy­hästi liit­tyvä ihme­tyk­sen aihe on mik­si keskite­tyn hier­arkises­ti johdet­tu­ja yri­tyk­siä yhä on hengis­sä (ainakaan nopeut­ta ja luovu­ut­ta vaa­tivil­la aloil­la), huoli­mat­ta siitä aiheutu­vas­ta tehot­to­muud­es­ta ja älyt­tömyyk­sien paljoud­es­ta, jota mm. doku­men­toidaan jatku­vasti Dil­bert-sar­jaku­vas­sa? Ihan kuin laivaa ohjat­taisi­in komen­tosil­lan sijas­ta ruumas­ta, jos­sa istu­valle keskusjo­hdolle tieto ympäristöstä ja maail­man tapah­tu­mista välit­tyy vain puhep­utkia (ERPin piuho­ja) pitkin.

    Yksi hypo­teesi on että fir­ma kuitenkin saa keskite­tys­tä strate­gias­ta (tai mis­tä lie­neekin) enem­män hyö­tyä kuin hölmöyk­si­in tärvään­tyy. Näin var­maan onkin teol­lisu­u­de­naloil­la jois­sa iso joukko ihmisiä pitää saa­da työsken­telemään yhden koher­entin tavaran, yhden tuot­teen eteen, oli se sit­ten lan­noitesäk­ki tai kerrostalo.

    Toinen hypo­teesi on että isok­si kas­vaneil­la fir­moil­la on niin vah­vat suu­ru­u­den edut, että jous­tavil­la mut­ta pie­nil­lä fir­moil­la ei ole mah­dol­lisu­ut­ta ‘rankaista’ iso­ja fir­mo­ja vaik­ka niiden johtamis­malli olisikin teho­ton. Valmis myyn­tiverkos­to, brän­di ja asi­aka­suskol­lisu­us, suu­ru­u­den edut tuotan­tokus­tan­nuk­sis­sa, mah­dol­lisu­us pitää vaikka­pa eril­listä laki­asi­ain­osas­toa sen sijaan että PK-yrit­täjä jou­tu­isi paneu­tu­maan OTO patent­tiri­itoi­hinkin. Ison yri­tyk­sen joh­dos­sa voi tunaroi­da paljonkin ilman että vikkeläm­mät syövät, jos ne vikkelät ovat pieniä.

    Mui­ta iso­ja mut­ta jous­tavam­min johdet­tu­ja fir­mo­ja vas­taan suu­ru­u­den etua ei ole, mut­ta jos niihinkin on kartelli­no­mais­es­ti enim­mäk­seen pää­tynyt hier­arki­aan usko­va johto, evoluu­tio­pros­es­si on hidas.

    Hamel paasasi joskus asi­as­ta, http://www.talouselama.fi/uutiset/johtaminen+on+keksittava+uudelleen/a156105

    Nyky­maail­maan sopivia johtamis­mall­e­ja etsivä voi Hamelin mielestä aloit­taa vaik­ka kysymäl­lä, mik­si yri­tys on hier­arkki­nen ja mik­si se tarvit­see kaik­ki valvontajärjestelmänsä.

    Hamel sanoo yhä uudelleen pain­okkaasti, että per­in­teisil­lä menetelmil­lä johta­va saa yri­tyk­sen käyt­töön työn­tek­i­jöi­den kuu­li­aisu­u­den, ahkeru­u­den, parhaas­sa tapauk­ses­sa myös asiantun­te­muk­sen. Mut­ta ne eivät enää riitä.

    Kuu­li­aisu­u­den, ahkeru­u­den ja asiantun­te­muk­sen voimal­la syn­tyy globaale­ja perus­tuot­tei­ta, joiden kau­pas­sa hin­ta ratkaisee. … Tärkein­tä on luo­da työym­päristö, jos­sa ihmiset halu­a­vat luo­da lisää arvoa. Sil­loin ihmiset anta­vat työlle mieliku­vi­tuk­sen­sa ja intohimonsa.

  17. Työn­tek­i­jöi­den työ­panos heikke­nee palkkata­son alapäässä, mitä suurem­mat tulo­erot ovat. Kuka­pa viit­sii ihan tosis­saan paiskoa töitä, jos tun­tee, ettei hän­tä arvoste­ta. Iso­jen ansioiden voidaan sanoa toimi­van myös kan­nus­ti­me­na, jot­ta pääsee niihin käsik­si. Kuitenkin ne menevät vain pienelle porukalle ja tavis tajuaa kyl­lä, ettei saavu­ta kärkeä (johon on men­ty vaik­ka poli­ti­ikan kautta).

    Suuret palkat eivät hait­taa niin kauaa kansan­talout­ta, kun val­tios­sa on pro­gres­si­ivi­nen vero­tus huip­ulle asti. Täl­lä het­kel­lä vero­tus ottaa suh­teel­lis­es­ti enem­män kes­ki- tai iso­tu­loiselta kuin todel­la suurituloiselta.

  18. > osakkaat, joi­ta edus­taa yhtiön hallitus

    Tässä ehkä olete­taan, että hal­li­tus edus­taa aidosti osakkai­ta. Kom­men­toin jo toises­sa ketjus­sa, että näin ei aina ole. Erot osakkaiden ja hal­li­tuk­sen jäsen­ten intressien välil­lä on yksi keskeinen bonusjär­jestelmien ongelma.

    > kuu­luuko se muille ja onko se keneltäkään muul­ta pois?

    Osakey­htiössä pitää kai laskea rahat osakkaiden omaisu­udek­si. Rahat ovat siis ensisi­jas­sa pois osakkailta.

    > 1) ) Rahan lapi­oimi­nen toimi­val­la johdolle ei kan­na­ta, kos­ka vasti­neek­si ei saa­da parem­paa johtamista tai

    Uskon että keskimäärin bonuk­sille ei saa­da täyt­tä vastinet­ta siinä mielessä, että johta­jat tek­i­sivät työn­sä kyl­lä halvem­mal­lakin, ja yhtä päte­viä johta­jia olisi kyl­lä tar­joil­la halvem­mal­lakin. Tosin yhteiskun­nas­sa, jos­sa johta­jat jo olet­ta­vat saa­vansa super­bonuk­sia, ja saa­vat niitä toisaal­ta jos ei tästä yri­tyk­ses­tä, tilanne voi olla hankalampi.

    > 2) Yri­tys­taloudel­lis­es­ti nuo kan­nus­teet ovat kan­nat­tavia, kos­ka niiden avul­la saadaan parhaat johta­jat ja johta­jan kyvyt ovat yri­tyk­sen men­estyk­selle eri­no­maisen tärkeitä.

    Joskus pätee, mut­ta varsin usein bonuk­set ovat enem­män sisäpi­irin itselleen jaka­ma palkan­lisä, kuin pieni hal­li­tusti annet­tu siivu osakkaiden saamista voitoista.

    > Nokia jakoi Nokia-ihmeen luoneelle tiimille niin hul­vat­tomat bonuk­set, ettei näi­den peri­aat­teessa tarvin­nut tehdä työtä enää koskaan, ja se poruk­ka lähti Noki­as­ta jok­seenkin kokonaan.

    Nokia ei (tarkkaan ottaen) tain­nut jakaa hul­vat­to­mia bonuk­sia, vaan optioi­ta, joiden arvo sat­tui, ilmeis­es­ti aika ennakoimat­tomasti, nouse­maan korkealle. Joku lähti tul­tuaan rikkaak­si, mut­ta ei tämä tain­nut olla liian yleinen ongel­ma. Motivoitunei­ta miljonääre­jä jäi töi­hin paljon enemmän.

    > Kun kaik­ki tekevät näin, täy­tyy kakkien mak­saa yhä enemmän. 

    Ei kil­pailu johta­jista noin kovaa tai­da olla. Usein johta­jat kas­va­vat fir­man sisältä eivätkä ole karkaa­mas­sa min­nekään. Kuvail­isin tilan­net­ta niinkin, että kun mon­et fir­mat mak­sa­vat bonuk­sia, muidenkin fir­mo­jen johta­jat (ja samaa sisäpi­ir­iä ole­va hal­li­tus) voivat niitä itselleen helpom­min jär­jestää (ja osakkaat myön­tyvät helpommin).

    > korkea giniker­roin ennus­taa huonoa kansan­talouden tilaa

    Tämä on aika hyvä kuvaus. Suuret palkkaerot, jot­ka koetaan ylisu­urik­si suorit­teisi­in näh­den syövät fir­man työn­tek­i­jöi­den moraalia. Jos johdon tulot ovat ylisu­uret, tätä voi pitää yhden tyyp­pisenä korruptiona.

    Myös tas­apalkkaus voi syödä työn­tek­i­jöi­den moti­vaa­tio­ta. Mut­ta oikeu­den­mukaisen tulospalkkio­jär­jestelmän pystyt­tämi­nen ja ylläpi­to ei ole help­poa. Bonusten kasaan­tu­mi­nen korkeim­malle johdolle voidaan nähdä tyyp­il­lisenä val­lan ja var­al­lisu­u­den kasautu­mise­na (mis­sä tahansa) organisaatiossa.

    > sitä kau­ni­impia slide­ja ne tekevät yri­tyk­sen arvoista

    Täl­laisi­in yli­pain­ot­tunut johto­por­ras avus­ta­ji­neen usein johtaa.

    > Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillit­si ahneutta.

    Tren­dit ja por­saan­reiän vai­htel­e­vat. Pieni ahneus pysyy aina. Tässä tilanteessa kai­vat­taisi­in järkeäkin. Osakkaat eivät mielestäni saa useinkaan vastinet­ta bonuk­si­in kuluville rahoille. Bonus­ra­hat eivät useinkaan mene ansioiden mukaan johta­jille eikä muillekaan alem­pi­en ker­rosten bonusten saa­jille. Ehkä pitää odotel­la parem­pi­en mallien kehit­tämistä ja parem­man ymmär­ryk­sen syn­tymistä. Nitä odotel­lessa osakkaat voisi­vat kyl­lä hyvin komen­taa johdon ja hal­li­tuk­sen pienem­pi­en bonusten lin­joille. Sekin pitää muis­taa, että osakkaiden joukos­sa yhtiökok­ouk­ses­sa suur­in­ta val­taa käyt­tävät usein samat sisäpi­ir­iläiset, jot­ka ovat hal­li­tuk­sis­sakin, ja hyö­tyvät itse johto­por­taiden bonuksista.

  19. Ken­ties sitä aikaa ei koskaan ollutkaan? Ei vain ollut saman­laisia globaale­ja markki­noi­ta joil­la isom­paa mak­su­varaa olisi fak­tis­es­ti ollut käytössä, jol­loin niitä myös oltaisi­in käytetty?

    En tiedä, mut­ta kuulisin mielel­läni enem­mänkin puhet­ta moraal­ista. Siitä kun on tul­lut ainakin aihe joka on jotenkin käsit­tämät­tömän syys­tä muut­tunut nolok­si. “Voi, anteek­si, että ajat­telin nyt muitakin.” “Sori, että pyysin anteeksi.”

  20. Osmo: “Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillit­si ahneutta.”

    Palu­u­ta ei tai­da olla?
    Tapaus For­tum on kuvaa­va: omis­ta­jien raha on mei­dän kaikkien veron­mak­sajien rahaa — niin että eihän se ole keneltäkään pois — ja suurin osa rahas­ta on ansioton­ta wind­fall-voit­toa, jos­ta osa (pieni) on tehty laim­i­lyömäl­lä sähkölin­jo­jen kunnossapito.
    Nyt kun tapah­tui todel­lista wind­fal­lia puiden muo­dos­sa, itketään sitä, kuin­ka kalli­ik­si se tulee — 70 miljoon­aa vs. 1700 miljoo­nan voitto.
    Ahneut­ta ei hillitse mikään, ei ainakaan ns. omistajaohjaus.

  21. Asi­aan löy­hästi liit­tyvä ihme­tyk­sen aihe on mik­si keskite­tyn hier­arkises­ti johdet­tu­ja yri­tyk­siä yhä on hengissä…

    Niin, ja miten tähän kuvaan sopii Apple, joka ainakin Jobs-elämäk­er­ran mukaan vaikut­taa lähin­nä dik­ta­toris­es­ti johdet­tul­ta yritykseltä?

    No, mei­dän tajun­tamme ulot­tumat­tomi­in jäävät ne dik­ta­toris­es­ti johde­tut yri­tyk­set joista ei koskaan tul­lut Apple­ja. Ihan niin kuin val­is­tunut itse­valtius lie­nee tehokkaampi val­tiomuo­to kuin demokra­tia, itse­val­ti­aan voi havai­ta val­is­tuneek­si vas­ta jälkeenpäin.

    Ja vielä, ennen kuin Art­turi ehtii kom­men­toi­da: kyl­lä, osak­keen­o­mis­ta­jat ovat kap­i­tal­is­te­ja jot­ka eivät vihaa rahaa, joten joku syy täy­tyy olla mik­si yhtiökok­ouk­set val­it­se­vat hier­arkioista tykkääviä johtajia. 

    Säi­keen aihe tosi­aan oli: mik­si yhtiökok­ouk­set vieläpä mak­sa­vat näille johta­jille ruhti­naal­lis­es­ti, sil­loinkin kuin etukäteis­takui­ta ei voi olla että he tule­vat osoit­tau­tu­maan uusik­si S. Job­s’eik­si? Voiko johta­jalle mak­saa ruhti­naal­lis­es­ti, ellei hänestä samal­la jo etukä­teen tee hier­arkian kaikki­ti­etävää keskus­na­paa, pyra­midin huip­ul­la istu­vaa faaraota? 

    Häkel­lyt­tävää.

  22. Eikö tuo ole hyvä eikä huono asia, että Nokian ex-ykkös­ketjun ei ole enää tarvin­nut työläis­mäis­es­ti käytän­nön pakos­ta keskit­tyä vain oman yhtiön asioi­hin, vaan että optiot ovat vapaut­ta­neet hei­dät ajat­tele­maan muitakin asioi­ta kuin oma / oman yri­tyk­sen väl­itön toimeen­tu­lo? Näin he ovat voineet levit­tää osaamis­taan muuallekin yhteiskun­taan. Se tuo muillekin toivoa, kun on tiedos­sa, että pelas­tau­tu­mi­nen on mahdollista;-)

  23. Uskoisin Osmon ole­van peri­aat­teel­lisel­la tasol­la oike­as­sa, mut­ta haaste on paljon mon­isyisem­pi. Globaalis­sa maail­mas­sa johta­jista kil­pail­laan yli rajojen. 

    Suomen hyvin pro­gres­si­ivi­nen vero­tus heiken­tää kil­pailukykyämme jo lähialueel­lakin. Tääl­lä kateuspykälä verot­taa optioi­ta palkkat­u­lona, mikä ei ole nor­maali käytän­tö. Avoimen ja sul­je­tun sek­torin johta­jien palkat ovat eriy­tyneet liikaa jne. Lop­putule­m­ana voi päätel­lä, että mis­sä globaal­isti tulee painaa jar­rua ylim­män johdon palkkioiden ja ehkä jopa palkoille, on Suomes­sa tehtävä juuri päin vas­toin ollak­semme kilpailukykyisiä. 🙂

    Pidän mielel­läni esimerkkinä kansane­dus­ta­jia. Kansalaisille on eduk­si, että kansane­dus­ta­jik­si val­i­taan ammat­ti­taitoisia ihmisiä, kos­ka eduskun­ta käyt­tää bud­jet­ti­val­taa. Nyt kansane­dus­ta­jien palkkata­so on niin alhainen, ettei avoimes­ta sek­to­ril­ta saa­da kuin jäähdyt­telijöitä. Vain mata­la­palkkaisten virkami­esten, hoita­jien ja opet­ta­jien, kan­nat­taa hakeu­tua eduskun­taan pätkätöi­hin. Olen näh­nyt laskel­man, jon­ka mukaan noin 20% kansane­dus­ta­jista ymmärtää koulu­tuk­sen­sa puoles­ta budjettikirjaa. 🙁 

    Minus­ta 100 edus­ta­jaa tupla pal­ka­lla on nyky­istä parem­pi vai­h­toe­hto. Työ alka­isi kiinos­taa myös avoimen sek­torin keski­jo­hdon ammat­ti­laisia, jol­loin keskimääräi­nen ammat­ti­taito nousisi. 😉

  24. Erit­täin osu­va lop­puka­neet­ti, johon on help­po yhtyä. 

    Eikö var­muudel­la voi­da kuitenkin sanoa vain se, että jät­ti­pal­ka­lla saadaan houkutel­tua rahan­hi­moisim­mat johta­jat? Onko tämä omi­naisu­us sit­ten yri­tyk­selle hyödyk­si vai haitak­si, onkin jo toinen asia.

  25. Suomes­sa tuloe­orhaitari on n 15 x (pienin kokoaikainen min­imi­palkkainen työ­suhde vs noin palkkatyössä ole­va kokoainainen, n 300. eniten ansaitseva).

    Suu­rit­u­loisu­us keskustelus­sa saa aina liik­keelel suuria tun­tei­ta, kun ver­taa taku­ueläket­tä ja Jor­ma Ollilaa. Tieto asian mon­imutkaisu­ud­es­ta tekee pop­ulis­tiset heitot hie­man vaikeiksi.

    Suu­rit­u­loisia on kovin erilaisia.

    Entä jos omis­taa yri­tyk­sen ja myy siitä osan? Esimerkik­si Angry Birds firm­na lis­tau­tuu pörssi­in? Joku myy elämän­työn­sä 60 vuo­ti­aana, jot­ta fir­ma jatkaisi toimintaansa?

    Ruot­sis­sa kiel­let­ti­in johta­jien tulospe­rutaiset bonuk­set. Tilalle tuli tulok­seen perus­tu­ma­ton automaat­ti­nen 30%:n bonus!!! Ei jär­jen häivää.

    Työ­suhdeop­tioiden vero­tus on palkkat­u­loa ja yleen­sä ei muis­te­ta, että kovin har­vat optio-ohjel­mat ovat mitään tuoneet kellekään. Nokian 90-luvun optiot toi­vat, mut­ta eivät sen jälkeen.
    Tämä luo juuri paljon anait­seville haulikko­maisen veroasteen.

    Ehkä myyn­ti­t­u­lo­jen jak­so­tus use­am­man vuio­den tulok­si olisi rehellisem­pää toim­intaa verotuksessa.

    Ode puhuu yri­tys­ten välis­es­tä kil­pailus­ta yleis­es­ti. Meil­lä on globaale­ja yri­tyk­siä, euroop­palaisia yri­tyk­siä, pohjosi­maisia yri­tyk­siä ja suom­laisia yri­tyk­siä. Niis­sä kaikissa on eri­lainen kil­pailu ja eri­lainen palk­it­semisen suhde.

    Ensik­si: yri­tys­ten pitäisi itse pitää tarkem­paa huol­ta omista rahoistaan.

    Toisek­si: aidosti suu­rit­u­loiset sijoit­tuvat Brys­seli­in tai mui­hin veroparati­i­sei­hin helpom­min kuin suo­mi-yrit­täjät. Hyvät tarkoituk­set johta­vat hel­posti ihan väärien ihmis­ten verot­tamiseen tolkuttomasti.

    Rikol­lisu­ud­es­ta j ryöstöistä ylen­palt­tis­es­ti puhumi­nen johtaa tur­vat­to­muu­teen — riip­pumatat todel­lis­es­ta riskistä tai ongel­mas­ta. Tulo­eroista pop­ulis­tis­es­ti puhumi­nen johtaa myös todel­lisu­u­den vääristymiseen ja aika oel­mat­toman koiraverolu­okkaa ole­van ongel­man ylet­tömään vatvomiseen.

    Todel­li­nen köy­hyysongel­ma on juuri kokon­aan työt­tömän ja min­imi­pal­ka­lla täysipäiväis­es­ti töis­sä ole­van välissä.

  26. Osmo:

    Jälkim­mäi­nen tapaus on han­kalampi. Yri­tyk­sen kan­nat­taa mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalle niin paljon, että saa kun­nol­lisen. Kun kaik­ki tekevät näin, täy­tyy kaikkien mak­saa yhä enem­män. Kansan­talouden tasol­la ei voi­da osoit­taa tästä ole­van mitään hyö­tyä. Pikem­minkin taloudel­la on men­nyt sitä huonom­min, mitä korkeampia ovat pomo­jen palkat. (Myön­nän, tilas­tolli­nen päät­te­ly ei tässä ole kovin luotet­tavaa. Yleis­maail­mallis­es­ti on kuitenkin selvä ja luotet­ta­va riip­pu­vu­us, jon­ka mukaan korkea giniker­roin ennus­taa huonoa kansan­talouden tilaa.) 

    Tämä jotenkin olet­taa, että kun­nol­lisia (tai lois­tavia, miten vain) toim­i­tusjo­hta­jia ei riitä kaikille. Eli jos johta­jien palkat nou­se­vat, niin johta­jik­si pyrkivien määrä ei lisään­ny. Onko sin­ul­la tämän ajatuk­sen tuek­si jotain tutkimustietoa?

  27. Yleen­sä nuo johdon bonuk­sen näyt­täisi ole­van seu­raus­ta siitä, että on saatu joukko työn­tek­i­jöitä irti­san­ot­tua. Tulee lisää työt­tömiä, joista yhteiskun­nan pitää enem­pi tai vähempi huole­htia. Joten tältä poh­jal­ta huip­putu­lo­jen kasvun voisi kyl­lä ajatel­la ole­van muil­ta pois?

  28. En voi ymmärtää mitenkään sitä, että jol­lain olisi oikeus puut­tua siihen kuin­ka paljon omis­ta­ja yhtiön­sä johta­jille mak­saa palkkaa. Jos hän halu­aa mak­saa näil­lä val­tavia palkko­ja niin kenel­lä olisi siihen oikeus sanoa ettei tämä käy?

    Toisek­si yri­tys­ten palkat tule­vat markki­noil­ta, joten jos johta­jille mak­se­taan suurem­pia palkko­ja ei tämä tarkoi­ta, että yri­tyk­sel­lä olisi jotenkin vähem­män varaa mak­saa työn­tek­i­jöille. Työn­tek­i­jöille mak­se­taan sel­l­aista palkkaa, joka on kyseiselle ammat­tiryh­mälle markki­noil­la muo­dos­tunut. Jos Nokia ei olisi mak­sanut johta­jilleen aikanaan niin suuria palkko­ja kun se mak­soi — ei se tarkoi­ta että jokin ammat­tiryh­mä olisi Noki­as­sa vas­taavasti saanut enem­män palkkaa. Kuten Ode mainit­sikin, tämä on omis­ta­jil­ta pois.

    On täysin omis­ta­jien päätän­tä­val­las­sa paljonko he mak­sa­vat johta­jilleen palkkaa ja palkanko­ro­tuk­set ovat omis­ta­jil­ta pois — eivät muilta.

  29. Ilmeis­es­ti ei ole ole­mas­sa huip­puinsinööre­jä tai mui­ta ammat­tikun­tia, jos­sa huip­pukaver­ille kan­nat­taa mak­saa paljon?

    For­mu­la ykkö­sis­sä vaikka­pa on paljon työn­tek­i­jöitä, joille mak­se­taan huippupalkkaa.
    Kuvit­telisi että vaikka­pa kän­nyköi­den tekemisessä olisi myös mui­ta kuin johta­jia, joille kan­nat­taisi mak­saa hyvin.

  30. Val­tio ja kun­ta vetäisee 60 prossaa välistä joten eiköhän kan­nat­taisi vaan pitää tyy­tyväisenä suu kiin­ni tästä asiasta.

    Yri­tysjo­hta­jien huip­pu­lik­sat ovat tulon­si­ir­to yhtiön omis­ta­jil­ta suo­raan val­ti­olle, eikä siinä ole mitään san­omista muil­la kuin osak­keen­o­mis­ta­jil­la. Kaik­ki muut hyö­tyvät ja myös valittavat.

  31. Paljon enem­män kiin­nos­taisi pohdis­tasi siitä että mik­si Mat­ti Van­hasel­la tai Sauli Niin­istöl­lä tai Pekka Haav­is­tol­la tai Osmo Soin­in­vaar­al­la on huo­mat­ta­van korkea var­al­lisu­usase­ma vaik­ka lähtöko­h­dat ovat olleet vaatimattomat.

    Olet­teko niin säästäväisiä?

    Tei­dän pos­sat tulee sieltä yhteis­es­tä kassasta.

    1. juge
      Onko min­ul­la huo­mat­ta­van korkea var­al­lisu­usase­ma? Omis­tan vai­moni kanssa asun­non jos­sa asun ja todel­lakin, vielä yksiön, jos­sa poikani asuu. Niin ja tietysti sen Bianchin.

  32. Nokian huip­puinsinööri Yrjö Neu­vo sai isot optiot, mut­ta yleen­sä vain johta­jatöis­sä parem­pi voi tehostaa kym­me­nien tai sato­jen ihmis­ten työ­panos­ta, riv­itöis­sä vain omaa työ­panos­taan. Sik­si johta­jien laadul­la on yleen­sä enem­män väliä. Steve Jobs ei rikas­tunut tyhjästä, ja kaik­ki Suomen optiomiljonäärit ovat kep­pik­er­jäläisiä häneen ver­rat­tuna. Tai Madonnaan.

  33. Täähän on peli­te­o­reet­ti­nen ongel­ma. San­o­taan vaik­ka tennisteoreettinen. 

    Ten­nis­tur­na­jais­ten jär­jestäjien kannal­ta olisi hyvä, jos palkkiot eivät olisi niin tolkut­toman suuria, mut­ta silti tolkut­to­mia palkkioi­ta pitää mak­saa, kun ker­ran muutkin maksaa.

    Myös pelaa­jien kannal­ta olisi parem­pi, jos palkkio­ta mak­set­taisi­in tasaisem­min — eihän voit­ta­ja oikeasti ole sata ker­taa parem­pi kuin kymmenes ja ääret­tömästi parem­pi kuin sadas, toisin kuin palkkioista voisi päätellä. 

    Nykyjär­jestelmä on opti­maa­li­nen lähin­nä muu­ta­malle huip­pu­pelaa­jalle ja ehkä kat­so­jille, jos olete­taan, että epä­ta­sainen tulon­jako ja huip­pu­palkkiot huipuille saa­vat pelaa­jat yrit­tämään kaikken­sa. En kyl­lä tiedä, saa­vatko yrit­tämään: moni lah­jakku­ushan siir­tyy mui­hin hom­mi­in, kun ei pysty elät­tämään itseään uran alku­vai­heessa. Moni pelaa­ja kokee jär­jestelmän epäreiluk­si ja se syö miestä.

    Wim­ble­donis­sa miesten tur­nauk­sen voit­ta­jan palkkio on nous­sut 40 vuodessa noin 300-ker­taisek­si, nais­ten 600-ker­taisek­si (ilman inflaatiokorjausta).

    En usko, että kyse on moraalin rom­ah­duk­ses­ta, kuten Soin­in­vaara selit­tää yri­tysjo­hta­jien palkkoja. 

    Joh­tu­isiko yri­tysjo­hta­jien palkkaamiskil­pailun kiihtymi­nen ylikier­roksille pääosin vain glob­al­isaa­tios­ta? Ten­nis ja ten­nis­tur­nauk­set ovat ainakin glob­al­isoituneet samaan aikaan palkkioiden kohoamisen kanssa.

  34. AVOIMIA TEHTÄVIÄ HELSINGIN KAUPUNKI:

    Kaupung­in­jo­hta­jan virka
    Vir­ka täytetään seit­semän vuo­den ajaksi.

    Kaupung­in­jo­hta­jan pätevyys­vaa­timuk­se­na on korkeak­oulu­tutk­in­to tai hyvä pere­htyneisyys kunnallishallintoon.

    Palk­ka on 14 422,50 euroa kuukaudessa.

    Virkaan val­i­tun on ennen viran vas­taan­ot­tamista esitet­tävä hyväksyt­tävä lääkärin­todis­tus terveydentilastaan.

    Hakuai­ka päät­tyy 8.2.2012 klo 16.00.

    *******************************

    Muodol­lis­es­ti vähim­mäis­vaa­timuk­se­na riit­tää, kun on hyväksyt­tävä lääkärintodistus.

    Kun­nis­sa johta­jien palk­ka ei kor­reloi kun­nan tulok­sel­lisu­u­den tms. kanssa vaan asukas­määrän kanssa. Julkisel­la sek­to­ril­la korkeat palkat ovat muil­ta pois.

    1. Kaupung­in­jo­hta­jan palk­ka on mon­en mielestä iso. Joskus se oli kaupun­gin toisek­si korkein. Sin­fo­niaor­fkesterin kape­limes­tarin palk­ka oli suurempi.
      Kaupung­in­jo­hta­jan palk­ka vas­taa keskisu­uren yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jan palkkaa. Minus­tatässä tapauk­ses­sa palk­it­sem­i­nen työn vaa­tivu­ud­es­ta pysyy kohtu­udessa. Kohtu­ut­to­muudet liikku­vat muis­sa dekaadeissa.

  35. Osmo,

    kan­nat­taisi etsiä ensin jostain todis­tei­ta että yleen­sä on ollut ole­mas­sa joku kartel­li, joka olisi rajoit­tanut eri­tyis­es­ti ylem­män johdon kor­vausten osu­ut­ta taval­lisen keskimääräisen saman yri­tyk­sen työn­tek­i­jään verrattuna. 

    Tai ainakin tutkia jos osakey­htiö­muo­toiset, hajau­tuneen omis­ta­jakun­nan yri­tyk­set ovat laa­jen­ta­neet tuotan­toaan suh­teessa omis­ta­jayrit­täjien pyörit­tämi­in yri­tyk­si­in. Omis­ta­jayrit­täjät ovat aina otta­neet kor­vaus­ta “panok­ses­taan” osinko­jen, luovu­tusvoit­to­jen tai palkkat­u­lo­jen kaut­ta. Tätä kokon­aisko­r­vaus­ta pitäisi suh­teut­taa palkka­jo­hta­jien saa­maan korvaukseen.

    Talousti­eteessä on tietysti puhut­tu myös ns. Win­ner Takes It All — taloud­es­ta, jos­sa pieni ero tulok­sen­tekokyvyssä tuot­taa isot erot saadus­sa lop­ullises­sa kor­vauk­ses­sa. Eli pieni ryh­mä huip­ul­la oli­joi­ta kah­mii suurim­mak­si osak­si sen ryh­män kaikkien jäsen­ten tulot. Esim. muusikot tai näyt­tei­jät ovat täl­laisia. Ehkä yri­tysjo­hto myös? Sil­loin tuotan­non­tek­i­jän luovut­tamis­es­ta tuotan­nol­liseen käyt­töön saa itseasi­as­sa maan-vuokran kaltaista lisäe­t­ua, joka ei perus­tu siis rajatuottavuuteen.

    Osmon logi­ikalla pitäisi myös vas­tus­taa yleisko­ro­tuk­sen luon­teisia palkanko­ro­tuk­sia kos­ka uusien työn­tek­i­jöi­den palkkaamiseen jää vähem­män rahaa. Ja tuot­tavu­us­bonusten mak­sami­nen yksilöl­lis­ten saavusten perus­teel­la ei sekään olisi kansan­taloudel­lis­es­ti perustel­tua kun yri­tyk­set kuitenkin kil­pail­e­vat samas­ta työpanospoolista.. 🙂

    Teknolo­gia­te­ol­lisu­us esit­ti äsket­täin huolen­sa siitä että nyt tehdyssä, melkein koko talout­ta koskevas­sa, sopimuk­ses­sa on perälau­ta. Sil­loin yri­tyk­set jou­tu­isi­vat yleisko­ro­tuk­sen lisäk­si mak­samaan palkkanormin ylit­täviä kan­nusti­nosia jos palkkaus­ta halut­taisi­in käyt­tää kan­nus­ti­me­na tuotannossa.

    Voisit Osmo vaik­ka tode­ta että palkkaus on oikeu­den­mukainen kun se perus­tuu molem­pi­en puolien vapaae­htoiseen sopimiseen eikä siten voi koskea ketään muu­ta. Mut­ta jos palkko­ja on saatu ylöspäin pienen etu­ryh­män puut­tumisel­la pelin sään­töi­hin, niin palkkaus ei ole oikeudenmukainen.
    Lop­putu­lok­sel­la (esim. gini-ker­toimen mit­taa­mana) ei sinän­sä olisi merk­i­tys­tä vaan enem­män pros­es­sil­la miten siihen on päästy.

    1. Aus­tri­an,
      Voi itku. Pitääkö kaik­ki vään­tää rauta­lan­gas­ta, varus­taa hymiöin tai lainausmerkein?
      Ei mitään yri­tys­ten solmi­maa kartel­lia tietenkään ole ollut, vaan yleinen yhteiskun­nalli­nen mor­faali on muo­dostanut täl­laisen kartellin. Ennen oli tapana palöki­ta, mut­ta kohtuullisesti.

  36. Zack: se on myös jän­nää, että NHL-miljonäärit ovat lei­jo­nia, koko kansan sankare­i­ta. Mut­ta paljon pienem­piä tulo­ja saa­vat johta­jat tai vielä pienem­piä tulo­ja saa­vat asiantun­ti­jat saa­vat kansan vihan.

    NHL:ssä on muuten sekä seu­rako­htainen että pelaa­jako­htainen palkkakat­to. Kommunismia!

  37. “Moraalin katoami­nen” on aina hie­man liian help­po seli­tys, enkä muutenkaan aset­taisi hel­posti kat­teet­tomik­si osoit­tau­tu­via odotuk­sia esimerkik­si johta­jien pyytet­tömyy­den vaal­imisek­si. Moraalin muo­dos­tu­mi­nen on mon­esti sidok­sis­sa konkreet­tisi­in mene­tyk­sen ja vas­tus­tuk­sen uhki­in. Niinä “van­hoina hyv­inä aikoinakin” liik­keen­jo­hdol­lista liikku­mavaraa rajoit­ti viime kädessä etenkin jär­jestäy­tyt työvoima ja vah­vat poli­it­tiset liikkeet.

  38. Evert The NeveR­est:
    AVOIMIA TEHTÄVIÄ HELSINGIN KAUPUNKI:

    Kaupung­in­jo­hta­jan virka
    Vir­ka täytetään seit­semän vuo­den ajaksi.

    Kaupung­in­jo­hta­jan pätevyys­vaa­timuk­se­na on korkeak­oulu­tutk­in­to tai hyvä pere­htyneisyys kunnallishallintoon.

    Palk­ka on 14 422,50 euroa kuukaudessa.

    Virkaan val­i­tun on ennen viran vas­taan­ot­tamista esitet­tävä hyväksyt­tävä lääkärin­todis­tus terveydentilastaan.

    Hakuai­ka päät­tyy 8.2.2012 klo 16.00.

    *******************************

    Muodol­lis­es­ti vähim­mäis­vaa­timuk­se­na riit­tää, kun on hyväksyt­tävä lääkärintodistus.

    Kun­nis­sa johta­jien palk­ka ei kor­reloi kun­nan tulok­sel­lisu­u­den tms. kanssa vaan asukas­määrän kanssa. Julkisel­la sek­to­ril­la korkeat palkat ovat muil­ta pois.

    AAA

    Osmo on joskus kom­men­toin­utkin saman­tyyp­pistä jut­tua sanom­al­la että kun siihen on varaa. 

    Suuri kun­ta luo älyt­tömiä kan­nus­timia johta­jilleen. Se on kaik­ki pois yhteis­es­tä kassasta.

    MOT

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Kaupung­in­jo­hta­jan palk­ka on mon­en mielestä iso. Joskus se oli kaupun­gin toisek­si korkein. Sin­fo­niaor­fkesterin kape­limes­tarin palk­ka oli suurempi.
    Kaupung­in­jo­hta­jan palk­ka vas­taa keskisu­uren yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jan palkkaa. Minus­tatässä tapauk­ses­sa palk­it­sem­i­nen työn vaa­tivu­ud­es­ta pysyy kohtu­udessa. Kohtu­ut­to­muudet liikku­vat muis­sa dekaadeissa.

    Puhut nyt yhteis­es­tä kas­sas­ta jos­ta mak­se­taan poli­it­tisille broil­ereille, ei kyvykkäille.

    Ker­ro min­ulle yksikin kaupung­in­jo­hta­ja tai toimi­ala­jo­ht­ja Helsingistä joka olisi valit­tu pätevyy­den perusteella.

    Ei ole. Kaik­ki val­i­taan poli­it­tisil­la man­daateil­la sopivimpi­en joukosta.’

    Sik­si ton jen­gin lik­sat pitäisi olla 5–10 donan välissä.

  40. Osmo Soin­in­vaara:
    juge
    Onko min­ul­la huo­mat­ta­van korkea var­al­lisu­usase­ma? Omis­tan vai­moni kanssa asun­non jos­sa asun ja todel­lakin, vielä yksiön, jos­sa poikani asuu. Niin ja tietysti sen Bianchin.

    On sin­ul­la ver­rat­tuna normi­palka­nsaa­jaan huo­mat­ta­van korkea varallisuusasema.

  41. juge: On sin­ul­la ver­rat­tuna normi­palka­nsaa­jaan huo­mat­ta­van korkea varallisuusasema.

    Ja se mitä tuos­sa halusin sanoa oli että mik­sei sin­ua kiin­nos­ta poli­it­tis­ten broil­erei­den käh­min­nät vaan yksi­tyisen sek­torin lik­sat. En väitä että sinä olisit jotenkin paha tai muu­ta sel­l­aista vaan sitä vain halu­an osoit­taa että pelkästään osal­lis­tu­mal­la poli­ti­ikkaan hep­pu voi tien­ata aika paljon, ja se on aina pois siitä Halosen yhteis­es­tä kas­sas­ta johon taasen yksi­ty­is­ten yri­tys­ten lik­sat tuo lisää rahaa.

  42. Osmo Soin­in­vaara: Ei kääntynyt.Voi olla jokin suh­dan­nelu­on­toinen putoami­nen, mut­ta rikkaim­m­man prim­illen sada­sosan tulot ovat nousseet koko­jan, jopa rikkaim­man promillen.

    Voihan jeesus sentään:))

    Suomes­sa ovat tulo­erot tasoittuneet.

    Se johtuu siitä että rikkail­la on pienem­mät tulot.

    Kaik­ki onnellisi‘?

    1. juge
      Mal­ta nyt. Tuo kom­ment­ti kos­ki Yhdysvaltoja.
      Tulo­ero­ja tulee tarkastel­la pitkäl­lä tähtäimel­lä eikä suh­dan­nekier­ronsisäl­lä. Tulo­erot ovat viimeisenkah­denkymme­nen vuo­den aikana kas­va­neet Suomes­sa merkit­tävästi, vuon­na 1990 gini ker­roin oli noin 20 ja vuon­na 2009 noin 26. Ker­toimen kasvus­sa Suo­mi on maail­man huippumaita. 

  43. Hyvistä johta­jista var­maan kil­pail­laankin, mut­ta kukaan muu tuskin kaipaa Relanderin tai Här­mälän kaltaisia mil­jardi­tap­pi­oia aiheut­tanei­ta johta­jia. Val­tavien tap­pi­oiden aiheut­tamis­es­ta huoli­mat­ta Här­mälä on ollut suomen kova­palkkaisimpia johtajia.

    Näis­säkään yhtiöis­sä ns taval­lisil­la osak­keen­o­mis­ta­jil­la ei ole ollut minkään­laista sanan­val­taa johdon palkkioihin.

  44. Yksi­tyisessä omis­tuk­ses­sa ole­vis­sa fir­moissa mak­sakoot johta­jille mitä lystäävät, mut­ta julk­i­somis­tei­sis­sa on ihan eri tilanne. 

    Poli­itikot jär­jestävät nuoru­u­den ryyp­pykavereilleen parin sadan ton­nin vuosi­pal­ka­lla edus­tusvirko­ja val­tiony­htiöi­hin ja tämä on vielä ihan siedet­tävää, näin se tietysti menee, mut­ta ei näille kavereille nyt mitään miljoo­nia viit­sisi veroeu­roista lappaa. 

    Puis­tat­tavin­ta on jos joku hyväuskoinen alkaa tätä toim­intaa vielä jär­jel­lä perustelemaan.

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    juge
    Mal­ta nyt. Tuo kom­ment­ti kos­ki Yhdysvaltoja.
    Tulo­ero­ja tulee tar­fkastel­la pitkäl­lä tähtäimel­lä eikä viikoit­tain. Tulo­erot ovat viimeisenkah­denkymme­nen vuo­den aikana kas­va­neet Suomes­sa merkittävästi.

    ja mielestäni tulo­ero­jen kasvu on pelkästään hyvä asia, kos­ka se mahdollistaa

    a) pääomien kerään­tymisen ja samal­la sijoittamisen 

    b) palvelusek­tori saa vauhtia

    minä en näe mitään pahaa tulo­ero­jen kasvussa.

    Suomen ongel­ma on nimeno­maan pääomien puute. Kaik­ki start-upit myy­dään jenkkei­hin kun ei ole varaa. Me olemme aivan kehi­tys­maa tässä suhteessa.

    1. juge
      Ensin sanoit, että tuloterot ovat pienen­tyneet, nyt san­ot, että on ihan hyvä että ne ovat kas­va­neet. Yritä päättää.

  46. Osmo,

    ekon­o­mistille moraali ei ole mikään seli­tys. Moraali on tietysti sil­lä taval­la dataa, kuten kulut­ta­jien pref­er­enssit, että se rajoit­taa optimointiongelmaa.

    Ekon­o­mistin mie­lenki­in­to liit­tyy panok­sen ja tuotan­non­tek­i­jän kor­vauk­sen väliseen yhtey­teen. Lop­putuot­teen hin­nan suh­teel­liseen muu­tok­seen ja sen vaiku­tuk­seen tuotan­non­tek­i­jöi­den saamis­sa kor­vauk­sis­sa. Lisäk­si voisi myös analysoi­da sitä, onko johtamises­sa itsessään tapah­tunut muu­tos­ta vuosikym­menten aikana.

    Johta­ja on sel­l­ainen työn­tek­i­jä, jon­ka tehtävä on koordi­noi­da taloudel­lisia resursse­ja tuotan­toyk­sikössä muiden puoles­ta. Hän on siis päämiehen agentti. 

    Jos johtamis­es­ta on tul­lut uuden­laises­sa taloudessa aikaisem­paa vaa­ti­vam­paa ja johta­jien tar­jon­ta on suh­teel­lisen (ei absolu­ut­tisen) jous­tam­a­ton­ta, niin johta­ja saa maan­vuokran kaltaisen ylimääräisen etu­u­den. Täl­laista voisi hyvin kut­sua Windfall-tuloksi. 

    Jos muusikot, näyt­telijät ja muut täl­laiset saa­vat Wind­fall-tulo­ja niin mik­si eivät sit­ten johtajat? 

    Val­tio­han voisi verot­taa pois kaik­ki maan­vuokrat sel­l­ais­es­ta toimin­nas­ta joka jotenkin eroaa keskinker­tais­es­ta tuotannosta… 🙂

  47. Tässä pitäisi kyl­lä ehdot­tomasti huo­ma­ta muu­ta­ma asia:

    - johta­jien suuret tulot voivat olla palkkaa tai bonusta

    - bonuk­sia voidaan laskea hyvin monel­la peri­aat­teel­la, ja näi­den tavoit­teet, kan­nus­tavu­us ja lop­putu­los vai­htel­e­vat kovin paljon

    - johta­jien tulot verote­taan palkkat­u­loina riip­pumat­ta niiden taustal­la ole­vista mekanis­meista (pro­gres­si­ivi­nen lop­pu­un asti)

    - muu­ta­man huip­pu­jo­hta­jan huip­putu­lot eivät olen­nais­es­ti vaiku­ta gini-kertoimeen

    - johta­jien palkan alen­t­a­mi­nen ei nos­ta muiden palkkoja

    En ole mitenkään ilois­es­ti kan­nat­ta­mas­sa jär­jet­tömiä tuu­rituot­to­ja tuovia optio­jär­jeste­lyjä. Esimerkik­si Nokian optioil­la aikanaan oli aika paljon mii­nus­merkkistä vaiku­tus­ta mon­een asi­aan. Val­tiony­htiöi­den mak­samat optiot taas ker­to­vat siitä, että val­tio on jol­lain taval­la väärässä roolis­sa (kyse ei ole puh­taasti sijoituk­ses­ta eikä toisaal­ta val­tion omas­ta toiminnasta).

    Nämä huonot esimerk­it eivät kuitenkaan ker­ro sitä, että palkkio­jär­jeste­lyt oli­si­vat sinän­sä huono asia, tai että suo­ma­laiset johta­jat saisi­vat kohtu­u­ton­ta palkkaa.

    Ennenkuin pop­ulis­tis­es­ti huude­taan johta­jien saa­van liikaa rahaa, pitäisi vähän määritel­lä enem­män. Sen kai pitäisi olla meille kaikille iloinen asia, että joku mak­saa mei­dän yhteiseen kas­saamme paljon veroja…

  48. Samaa mieltä Soin­in­vaaran kanssa. Kil­pailu parhaista johta­jista on ver­rat­tavis­sa sotaa käyvien maid­en kil­pailu­un parhaista ken­raaleista, niistä jot­ka ovat tehokkaimpia jär­jestämään joukkon­sa vastapuolen kuk­istamisek­si. Tais­tel­e­van joukon kannal­ta tehokkaimpi­en ken­raalien värväämi­nen on luon­nol­lis­es­ti kan­nat­tavaa, mut­ta kokon­aisu­u­den kannal­ta olisi pikem­minkin toiv­ot­tavaa, etteivät ken­raalit olisi niin tehokkai­ta hävit­tämään yhteisiä voimavaroja.

    Edelli­nen pätee tietysti vain rajal­li­sista resurs­seista käytävästä nol­la­sum­matais­telus­sa, jos­sa toisen voit­to on toisen tap­pio, ei resurssien jalostuskil­pailus­sa, jota käy­dään kulut­ta­jien rajat­tomien tarpei­den tyydyttämisestä.

    Niin­pä mikäli halu­amme tasaisem­man tulon­jaon ja vähem­män tuhoa tuot­ta­van talouden, mei­dän on pienen­net­tävä nol­la­summa­palk­in­to­jen arvoa. Nol­la­sum­maisia ovat kaik­ki yksi­noikeudet ja sijoituk­ses­ta johtu­vat palkin­not; voit­ta­ji­a­han voi olla vain yksi.

    Ellei ote­ta huomioon poli­it­tisel­la sodankäyn­nil­lä saatavia taloudel­lisia yksi­noikeuk­sia esimerkik­si öljy­varo­jen hyö­dyn­tämiseen, tärkeim­mät talouden nol­la­sum­mak­il­pailut käy­dään kahdel­la alueel­la. Toise­na on kil­pailu henkisen työn yksi­noikeuk­sista, paten­teista ja tek­i­jänoikeuk­sista, joiden arvo ja merk­i­tys taloudessa on jatku­vasti kas­va­mas­sa. Toise­na on kil­pailu pääomista, lain­oista. Kum­matkin ajanko­htaisia mm. ACTA ja SOPA ‑sopan ja velka­kri­isin myötä.

    IP-oikeuk­sien suh­teen ei ole kuin yksi kestävä ratkaisu, niiden täy­delli­nen, asteit­tain suoritet­tu alasajo. Yksi­noikeuk­sia ei tarvi­ta ihmis­ten luovu­u­den kan­nus­tamiseen. Ihmiset ovat luovia muutenkin ja luovu­ut­ta voidaan palki­ta myös aidon markki­nae­htois­es­ti, siis ilman yksi­noikeuk­sia. Tässä on väl­tet­tävä Gor­bat­shovin virhe. Hän­hän oli sitä mieltä, että sosial­is­mia kyl­lä tarvi­taan, mut­ta sitä on inhimil­lis­tet­tävä. Se oli mah­do­ton­ta ja niin on myös mah­do­ton­ta säi­lyt­tää IP-yksi­noikeudet, mut­ta ohja­ta niistä johtu­vaa käytän­töä vähem­män vahin­gol­liseen suuntaan.

    Lainara­has­ta kil­pailem­i­nen on laa­jem­pi kysymys. Siihen liit­tyy kak­si johdon palkkioi­ta kas­vat­tavaa ominaisuutta. 

    Toinen johtuu markki­noiden ole­muk­ses­ta. Mitä parem­min yri­tys men­estyy, sitä halvem­mal­la se saa lainaa uusi­in investoin­tei­hin ja ero heikom­min men­estyvi­in kas­vaa. Tähän tuskin kan­nat­taa puuttua.

    Toinen johtuu lainan antamiseen ja ottamiseen liit­tyvistä riskeistä. Jos yri­tyk­sel­lä on mah­dol­lisu­us pienen­tää riske­jään siirtämäl­lä mah­dol­lisia tap­pi­oi­ta muiden mak­set­taviksi, sen kan­nat­taa mak­saa tähän pystyvälle johdolle suuri­akin palkkioi­ta. Tämä peri­aate on mm. pankkien avokä­tisen palk­it­semis­pe­ri­aat­teen takana. Riskien siirtämi­nen on mah­dol­lista kahdes­ta syys­tä, kum­matkin aitoon markki­na­t­alouteen kuu­lumat­to­mia. Ensim­mäi­nen on pankkisalaisu­us. Se mah­dol­lis­taa riskien peit­tämisel­lä rahas­tuk­sen. Toinen on osakey­htiöi­den rajat­tu vas­tu­ullisu­us. Kun omis­ta­jat eivät ole täysimääräis­es­ti vas­tu­us­sa yri­tys­ten­sä veloista, omis­ta­jien kan­nat­taa antaa johta­jien pela­ta ylisu­uril­la riskeil­lä ja palki­ta heitä ylisu­urin palkkioin. Konkurssin sattues­sa omis­ta­jat menet­tävät vain sijoituk­sen­sa määrän ylimenevien tap­pi­oiden koitues­sa muiden mak­set­taviksi. Mikäli yri­tys, esimerkik­si pank­ki, on näil­lä keinoin kan­nustet­tu kas­va­maan niin suurek­si, ettei sitä voi­da päästää konkurssi­in, sen velat koitu­vat veron­mak­sajien mak­set­taviksi. Tähän ei ole lop­ul­ta muu­ta ratkaisua kuin osakey­htiöön sijoit­tamisen eli sen omis­tamisen raja­tus­ta vas­tu­ullisu­ud­es­ta luop­umi­nen. Kun omis­ta­jat joutu­vat mak­samaan kaik­ki yri­tyk­sen­sä velat omista pus­seis­taan, houku­tus ylisu­uri­in riskei­hin vähe­nee olennaisesti.

    Johta­jien ylisu­urten palkkioiden ja omis­ta­jien ylisu­urten voit­to­jen pienen­tämiseen on siten aivan selvät ja markki­noiden ideaan tukeu­tu­vat keinot ole­mas­sa. Toinen asia on, ettei tässä nopean rikas­tu­misen haave­maail­mas­sa täl­laisil­la keinoil­la juuri ole kannatusta.

  49. Yri­tyk­sen kan­nat­taa mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalle niin paljon, että saa kun­nol­lisen. Kun kaik­ki tekevät näin, täy­tyy kaikkien mak­saa yhä enemmän.

    Ja tässä on piilotet­tuna ole­tuk­se­na, että toim­i­tusjo­hta­jat oli­si­vat jotenkin eri­tyisen niuk­ka resurssi.
    Itse olen eri mieltä. Kelvol­lisia on enem­män kuin paikko­ja, mut­ta tässä luok­ka-ajat­telu menee kysyn­nän ja tar­jon­nan peri­aat­tei­den edelle ja vääristää markki­noi­ta. Palkko­jen pitäisi koko ajan laskea.
    (Ei-halut­tu­ja) markki­navääristymiä per­in­teis­es­ti yritet­ty pois­taa sään­te­lyl­lä. Jostain syys­tä samat sään­nöt eivät taaskaan koske kaikkia.

    enpä usko:
    yleen­sä vain johta­jatöis­sä parem­pi voi tehostaa kym­me­nien tai sato­jen ihmis­ten työ­panos­ta, riv­itöis­sä vain omaa työ­panos­taan. Sik­si johta­jien laadul­la on yleen­sä enem­män väliä.

    Valitet­tavasti johta­jan­pallil­la moninker­taista palkkaa ja bonuk­sia naut­ti­mas­sa istuu erit­täin ihmisiä, joiden pääasialli­nen vaiku­tus on negati­ivi­nen työnku­vaan ja muiden työ­panok­seen nähden.

    Bonuk­set ja työ­paikan sijain­ti organ­isaa­tios­sa eivät juurikaan kor­reloi pätevyy­den kanssa, joten “vaiku­tus­mah­dol­lisu­us” ei ole riit­tävä peruste usein ylisu­uri­in palkkoi­hin ja palkkioi­hin. “Vaiku­tus­mah­dol­lisu­us” on ain­oas­taan työte­htävän sisäsyn­tyi­nen omi­naisu­us, ei syy mak­saa suurem­paa palkkaa.

  50. juge:
    minä en näe mitään pahaa tulo­ero­jen kasvussa.

    Sovi­taan siis niin että sinä vapaae­htois­es­ti ase­tut palkka­haitarin alim­malle puo­lalle ja tilität ylimenevät rahat muille..?

  51. Min­ua ihme­tyt­tää että mielestäni ehkä tärkein peruste mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalle kovaa palkkaa tun­tuu aina uno­htu­va. Ei sil­lä koval­la pal­ka­lla toim­i­tusjo­hta­jan työ­mo­ti­vaa­tio­ta paran­neta, vaan kaikkien niiden jot­ka halu­a­vat toimitusjohtajaksi. 

    Toim­i­tusjo­hta­jan pitää saa­da parem­paa palkkaa kuin alais­ten­sa. Näi­den taas pitää saa­da parem­paa palkkaa kuin omien alais­ten­sa. Suures­sa yhtiössä voi olla jopa 10 hier­arki­ata­soa, joten kun aloite­taan perus­palka­nsaa­jan palkkata­sos­ta ja nous­taan 5–10 ker­rosta ylem­mäs, on palkkata­so väk­isinkin melko korkea.

  52. Kun puhutaan osakey­htiöstä, niin kan­nat­taa muis­taa, että se on yksi niistä har­voista suurista keksin­nöistä, joka on alun­perin tehty Euroopassa.

    Tämän keksin­nön mukaan joukko ihmisiä lait­taa keskenään sopi­mansa rahamäärän pot­ti­in, ja voivat sit­ten vapaasti alot­taa jonkin riskialt­ti­in liiketoiminnan.

    Suurin tap­pio, joka riskin oto­s­ta voi koitua, on tuon potin menettäminen.

    Toisaal­ta puh­das voit­to voidaan sit­ten jakaa osakkaiden kesken.

    Näin lop­pui keski­aikainen Keis­arin-johtoinen (val­ti­olli­nen), usein kor­rup­toitunut, mieli­v­al­tainen ja tehon taloudelli­nen toiminta.

    Tämä nerokas keksin­tö stim­u­loikin sit­ten talouden ja teknolo­gian mah­tavaan, vuo­sisa­taiseen kasvuun.

    Mei­dän on paljolti kiit­tämi­nen juuri osakey­htiötä siitä, että nyt elämme ennen näkemät­tömässä yltäkylläisyydessä.

    Osakkaiden on tietenkin erit­täin tärkeätä palkata yhtiön­sä johtoon pätevää väkeä.

    Itses­tään­selvästi, pitää olla osakkaiden itsen­sä vapaas­sa päätös­val­las­saan se, mitä palkko­ja he katso­vat oikeak­si tälle johdolle maksaa.

    Val­tio­val­lan ei ole sopi­vaa, tai hyödyl­listäkään, men­nä sotke­maan tätä vieläkin edelleenkin hyvin toimi­vaa osakeyhtiö-konseptia.

    Sen sijaan johta­jille ja osin­goille voidaan määrätä vero­ja. Yhtiölle voidaan aset­taa velvoit­tei­ta, kuten esimerkik­si veron­mak­su­ja, rajoit­tei­ta koskien mah­dol­lisia ympäristöhait­to­ja, jne.

    Tästä syys­tä OSn vai­h­to kak­si on oikea.

    Johdon palkkauk­ses­ta puhut­taes­sa näyt­tää kuitenkin ole­van suuri vaara pop­ulis­tiseen ylilyön­ti­in. Se menee näin:

    Jonkin yhtiön osak­keen­o­mis­ta­jat val­it­se­vat huonon hal­li­tuk­sen, joka tekee vääriä päätök­siä, tai se joutuu esimerkik­si nopean talous­muu­tok­sen yllättämäksi.

    Täl­löin johto voi saa­da yllät­tävänkin suuria tulo­ja, jot­ka vaikut­ta­vat sivullisen silmis­sä epäoikeudenmukaisilta.

    Täl­lai­sis­sa erikois­ti­lanteis­sa / yksit­täistapauk­sis­sa aukeaa sit­ten mah­dol­lisu­us pop­ulis­tille, joka ryn­tää esi­in pusikos­ta ja huu­taa silmät tapil­laan ja tuk­ka pystyssä: “Tämä on väärin!”

    Kyl­lä se van­ha jenkkivi­isaus kan­nat­taa ottaa tässä käyt­töön: “If it’s not bro­ken, don’s fix it.”

    Suo­mi on nyt joutunut uuteen taloudel­liseen tilanteeseen: Lisävelkaa ei paljoakaan enää voi ottaa, varsinkin vien­timme kohtaa entistäkin armot­tomama­paa kil­pailua ja talouskasvua on pakko saa­da aikaan.

    Tässä tilanteessa pitää ottaa käyt­töön kaik­ki osakey­htiön anta­mat mah­dol­lisu­udet, ja mak­saa kun­non palk­ka niille, jot­ka osaa­va tuot­taa kasvua ja tulosta näis­sä uusis­sa olosuhteissa.

    Siitä vaan otta­maan riskiä, perus­ta­maan osakey­htiöitä ja ansait­se­maan kas­apäin rahaa!

    Poli­itikko­jemme pitää nyt tehdä Suomes­ta yri­tys-ystävälli­nen ja vero­tuk­sel­lis­es­ti kil­pailukykyi­nen maa. 

    Se on mei­dän kaikkien etumme.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka uskoo osakey­htiöön, mut­ta ei usko populisteja

  53. Osmo Soin­in­vaara: Tulo­erot ovat viimeisenkah­denkymme­nen vuo­den aikana kas­va­neet Suomes­sa merkit­tävästi, vuon­na 1990 gini ker­roin oli noin 20 ja vuon­na 2009 noin 26. Ker­toimen kasvus­sa Suo­mi on maail­man huippumaita. 

    Olisi mie­lenki­in­toista analysoi­da tarkem­min, mis­tä tässä giniker­toimen kasvus­ta on kysymys. Onko kysymys siitä, että a) on muo­dos­tunut pieni joukko super­rikkai­ta vai b) on muo­dos­tunut kas­va­va joukko taloudel­lis­es­ta kehi­tyk­ses­tä syr­jäy­tyneitä ihmisiä. Itse olisin huo­mat­tavasti enem­män huolis­sani tapauk­ses­ta b. Yri­tyk­sen nol­la­sum­mak­il­pailu huip­pu­jo­hta­jista johtaa kyl­lä sel­l­aisi­in palkkata­soon, joka ainakin oman moraal­i­ta­ju­ni mukaan on täysin kohtu­u­ton. Tähän ongel­maan vaan ei ole ole­mas­sa mitään poli­it­tis­es­ti järkevää ratkaisua, joten sitä täy­tyy vain sietää. Kaiken kaikki­aan huip­puo­tiot saa­vat aivan liian suuren pain­oar­von poli­it­tises­sa keskustelus­sa. Enem­män mielestäni pitäisi käyt­tää ener­giaa siihen kuin­ka pystymme aut­ta­maan niitä kaikkein syr­jäy­tyneem­piä ihmisiä.

  54. Onko osak­keen­o­mis­ta­jien var­al­lisu­us todel­la aina osak­keen­o­mis­ta­jien varallisuutta? 

    Kun USA:ssa markki­nat rom­ah­ti­vat 2008, niin uut­ta rahoi­tus­ta finanssisek­to­rille ei tul­lut omis­ta­jil­ta. Sen sijaan pankkien voitot ja taseet laitet­ti­in kun­toon FED:n ja veron­mak­sajien tuk­i­toimin. Johta­jien bonuk­sia USA:n pankeis­sa ei siis nyt mak­se­ta omis­ta­jien varoista vaan yhteiskun­nan varoista. Omis­ta­jien varat menivät romahduksessa.

    No entäs Euroop­pa. Ihan sama kuvio. 

    Vielä eduskun­tavaalien alla Urpi­lainen ja Soi­ni vaa­ti­vat sijoit­ta­javas­tu­u­ta. Olti­in aja­mas­sa Kreikkaa konkurssi­in, jot­ta holtit­tomasti lainan­neet pankit ja sitä kaut­ta pankkien osak­keen­o­mis­ta­jat ottaisi­vat tap­pi­ot niskoilleen.

    Kuvitelti­in, että pankkien osak­keen­o­mis­ta­jat lait­ta­vat sit­ten uut­ta pääo­maa pankkei­hin, jos pankkien taseet menevät pakkaselle. Mut­ta katin kon­tit. Pankkien pääomit­ta­mi­nen jäi myös Euroopas­sa yhteiskun­nan vastuulle.

    Nyt EKP lait­taa pankkien tulok­sia ja tasei­ta kun­toon jaka­mal­la pankeille sato­ja mil­jarde­ja euro­ja hal­paa lainaa. Ja helmiku­un lopus­sa tulee uusi tuki­ra­ho­jen megajako.

    Pankkisek­torin toim­inta on yhteiskun­nalle niin tärkeää, ettei yhteiskun­nal­la ole varaa päästää keskeisiä toim­i­joi­ta konkurssi­in. Sik­si kaik­ki pelaste­taan ilmeis­es­ti tästä ikuisu­u­teen. Mut­ta sehän ei ole kap­i­tal­is­min pelisään­tö­jen mukaista ja se johtaa jär­jet­tömi­in toimiin.

    Kun keskus­pankit syytävät lividi­teet­tiä markki­noille, kyse on omaisu­use­rien arvo­jen laskun keinotekois­es­ta ehkäisemis­es­tä. Tor­ju­taan deflaa­tio­ta. Jokainen FED:n tai EKP:n tuk­i­toi­mi nos­taa pörssikursse­ja sekä asun­to­jen ja met­al­lien arvo­ja. Siis ne, joil­la on var­al­lisu­ut­ta pelaste­taan yhteiskun­nan varoilla.

    Itse en ole Ron Paulin suuri kan­nat­ta­ja, mut­ta epäilemät­tä hänen huolen­sa keskus­pankkien toimien seu­rauk­sista ovat mon­es­sa suh­teessa perusteltuja.

    Tämä on myös suuri tulon­jaolli­nen ongel­ma. Rikkaat pysyvät rikkaina, kun hei­dän kuplis­sa syn­tyneet var­al­lisu­usar­von­sa (eri­tyis­es­ti pankkiosakkei­den arvot) pide­tään ylhääl­lä yhteiskun­nan toimin. Ja köy­hät palkkatyöläiset saa­vat aher­taa pie­nil­lä palkoil­la. Eihän tämä keinot­telijoiden parati­isi voi näin jatkaa.

  55. juge: Ja se mitä tuos­sa halusin sanoa oli että mik­sei sin­ua kiin­nos­ta poli­it­tis­ten broil­erei­den käh­min­nät vaan yksi­tyisen sek­torin lik­sat. En väitä että sinä olisit jotenkin paha tai muu­ta sel­l­aista vaan sitä vain halu­an osoit­taa että pelkästään osal­lis­tu­mal­la poli­ti­ikkaan hep­pu voi tien­ata aika paljon, ja se on aina pois siitä Halosen yhteis­es­tä kas­sas­ta johon taasen yksi­ty­is­ten yri­tys­ten lik­sat tuo lisää rahaa.

    Has­sua tässä on se että tuo ylläol­e­va on argu­ment­ti sen puoles­ta että poi­it­tisille päät­täjille pitäisi mak­saa hyvää lik­saa; kai me nyt halu­taan että muutkin kuin “broi­ler­it” jok­ta ihan vaan osal­lis­tuu poli­it­ti­ikkaan hakeu­tuu poli­it­tisi­in johtotehtäviin?

    Helsin­gin kaupungis­sa on 600 000 asukas­ta, työn­tek­i­jöitä on jotain 30 000 ja vuosi­bud­jet­ti on neljä mil­jar­dia euroa. Maail­mas­sa on pienem­piä val­tioi­ta. Jos olisin osak­keen­o­mis­ta­ja vas­taa­van kokolu­okan yri­tyk­sessä, ja sen hal­li­tus toteaisi että oikeas­t­aan he ei tarvitse kuin pienet kok­oupalkkiot ja muutenkin tämä menee puhde­töinä har­ras­tus­po­h­jal­ta, niin vaatisin hal­li­tuk­sen vaihtamista.

  56. Osmo Soin­in­vaara: Suomes­sa merkit­tävästi, vuon­na 1990 gini ker­roin oli noin 20 ja vuon­na 2009 noin 26. Ker­toimen kasvus­sa Suo­mi on maail­man huippumaita. 

    Ruot­sis­sa tulo­erot ovat kas­va­neet yhtä voimakaasti kuin Suomes­sa. Ne ovat pienen­tyneet melko har­vas­sa maas­sa ja kun vilkaisee OECDn tilas­toista, mitkä nuo har­vat maat ovat, tilanteemme näyt­tää ehkä hie­man lohdullisemmalta.

    1. Mika M.
      Kat­so nyt keskusteluketjua läpi. Tuo huo­mau­tuk­seni oli vas­taus väit­teeseen, että tulo­erot oli­si­vatg Suomes­sa pienentyneet.

  57. Osmo Soin­in­vaara:
    juge
    Onko min­ul­la huo­mat­ta­van korkea var­al­lisu­usase­ma? Omis­tan vai­moni kanssa asun­non jos­sa asun ja todel­lakin, vielä yksiön, jos­sa poikani asuu. Niin ja tietysti sen Bianchin.

    Tähän joku vas­tus­ta­ja voisi tietenkin tart­tua tähän tapaan: olet ollut aika kova­palkkai­sis­sa tehtävisäs koko ikäsi. Mihin ne rahat ovat men­neet, jos ei ole tuon enem­pää jäänyt taskuun?

  58. Tulo­ero­jen repeämistä pyritään kyl­lä edelleen estämään alako­htais­es­ti aivan hirvit­täväl­lä vim­mal­la. En sano mitään siitä, josko on hyvä taik­ka huono, mut­ta ammat­tiy­hdis­tyk­set, mukaan lukien esimerkik­si vähän parem­min tien­aavien yhdis­tyk­set, pyrkivät usein pain­os­ta­mal­la estämään eri­lais­ten bonusten ja palkanko­ro­tusten mak­samisen sil­loin, kun ne eivät koske kaikkia. Aivan ylim­mät johto­por­taat ovat tietysti tämän pain­os­tuk­sen ulkop­uolel­la, joten jakau­ma repeää juurikin sieltä hännästä.

    Esimerkik­si jois­sain vaa­tivis­sa asiantun­ti­jate­htävis­sä toimi­vat saat­ta­vat saa­da kol­ma­sosan siitä palka­s­ta kuin johta­ja, jon­ka toim­inta on käytän­nössä kokon­aan kiin­ni siitä, mitä asiantun­ti­ja sanoo. Tot­takai johta­jan pal­li keikkuu helpom­min, mut­ta ei tässä jutus­sa kauheasti mitään tolkkua ole. En voi väit­tää tietäväni tätä var­mak­si, mut­ta muu­ta­mal­ta yri­tys­maail­mas­sa toimi­val­ta tutul­ta olen täl­laisen käsi­tyk­sen saanut.

    Ilman tätä, ja samankaltaisia jär­jeste­lyjä ympäri yhteiskun­nan, palkkaerot oli­si­vat toden­näköis­es­ti mon­en alan sisäl­lä suurem­mat, mut­ta alo­jen välil­lä ja ennenkaikkea yläpäästä vähem­män graav­it. Siis, gini-ker­roin voisi näyt­tää ehkä pahem­mal­ta, mut­ta kat­e­go­ri­as­sa 60–100 000 vuodessa tien­aavia voisi olla enemmän. 

    Tässä on laa­jem­pikin tehokku­us­näköko­h­ta. Ammat­tiy­hdis­tys­ten ja yleisen yhteiskun­nal­lisen ilmapi­irin mas­si­ivi­nen palkko­ja eri­tyis­es­ti alo­jen sisäl­lä tasaa­va paine nimit­täin tuot­taa toden­näköis­es­ti aika pahan dynaamisen kan­nusti­non­gel­man. En puhu nyt mis­tään sel­l­ais­es­ta, että työn­tek­i­jöitä olisi pitänyt voi­da piiska­ta enem­män, vaan siitä, että kun palk­ka ja eri­tyis­es­ti kaikille sama palk­ka on ollut tärkein neu­vot­teluko­hde, työn­tek­i­jöi­den erikois­tu­mi­nen ja kehit­tymi­nen alan sisäl­lä, ja sitä tuke­vat jär­jeste­lyt ovat toden­näköis­es­ti jääneet alike­hit­tyneik­si, kun niille ei ole ollut tarvetta. 

    Tulo­erot ovat tulo­ero­ja, ne eivät sinän­sä ole hyvä tai paha, olen­naista on se, mis­tä ne johtu­vat. Jos ne eivät hei­jastele tuot­tavu­usero­ja edes jotenkin, vaan ovat merk­ki eri­lai­sista rent-seekingin muodoista, niin ne ovat yksiselit­teis­es­ti paha asia. “Liian tasainen” tulon­jako on kinkkisem­pi. Teo­ri­as­sa sen dynaamisen vaiku­tuk­sen pitäisi olla latis­ta­va, mut­ta tälle on vaikea löytää kovin vah­vaa empi­iristä näyt­töä, ja sil­lä on myös kiis­ta­ton tilas­tolli­nen yhteys moni­in posi­ti­ivisi­in asioi­hin. On kuitenkin jok­seenkin epä­selvää, onko tämä yhteys sat­tumaa, vai onko sekä tasainen tulon­jako että nämä posi­ti­iviset seikat seu­rauk­sia jostakin muus­ta kult­tuuril­lis­es­ta seikasta.

  59. Hörhö:
    Yleen­sä nuo johdon bonuk­sen näyt­täisi ole­van seu­raus­ta siitä, että on saatu joukko työn­tek­i­jöitä irti­san­ot­tua. Tulee lisää työt­tömiä, joista yhteiskun­nan pitää enem­pi tai vähempi huolehtia… 

    Itse asi­as­sa ei. Jos yri­tyk­set eivät ole dynaamisia, muu­tu ajan mukana, ne joko kuol­e­vat pois tai tarvit­se­vat hillit­tömästi tukia. 😀 Noki­akin voisi olla vakaan työl­lisyy­den yri­tys, joka tuot­ta kumisaap­pai­ta ja ehkä vähän renkaitakin. Sen johta­jat val­it­si­vat kuitenkin toisin, mikä oli onnek­si Suomelle.

    Ongel­ma muo­dos­tuu, jos yri­tys saneer­aa laskusuh­dan­teessa liikaa, eikä saa seu­raavas­sa nousus­sa päte­viä työn­tek­i­jöitä. Pörssiy­htiöil­lä on taipumus­ta tähän. Kun yhtiöl­lä on kasvolli­nen omis­tus, on kvar­taali 25 vuot­ta, jol­loin hyviä työn­tek­i­jöitäkin ajatel­laan voimavarana seu­raavaan noususuh­dan­teeseen. Suomes­sa vain on Euroopan tiukin yksi­ty­is­ten yri­tys­ten vero­tus, joten pääo­maval­tainen yri­tys kan­nat­taa mielum­min myy­dä kuin yrit­tää sukupolvenvaihdosta.

    juge: On sin­ul­la ver­rat­tuna normi­palka­nsaa­jaan huo­mat­ta­van korkea varallisuusasema.

    Jos kansane­dus­ta­ja ei omista osakkei­ta, en minä ainakaan äänestä hän­tä! Hänen kykyn­sä käyt­tää yhteisiä raho­ja ei voi olla kovin hyvä, jos hän ei osaa käsitel­lä omia raho­jaan. Kansane­dus­ta­jan palka­s­ta järkevä ihmi­nen säästää osan ja osak­keet ovat luon­nolli­nen säästöko­hde. Toki säästää voi muutenkin, esimerkik­si omis­ta­mal­la vuokra-asun­to­ja, kuten pres­i­dent­ti Halonen.

    Osakkei­den hajau­tuk­ses­sa voi sit­ten kukin käyt­tää ja näyt­tää omia miel­tymyk­siään. Esimerkkinä voi pitää eet­tistä sijoit­tamista. Tosin eet­ti­nen sijoit­ta­mi­nen saat­taa tarkoit­taa eri ihmisille eri asiaa. 😀 

    Osmo Soin­in­vaara:
    juge
    Ensin sanoit, että tuloterot ovat pienen­tyneet, nyt san­ot, että on ihan hyvä että ne ovat kas­va­neet. Yritä päättää.

    Tulo­ero­ja tulee kat­soa koko haitar­il­la. Mitä olen ymmär­tynyt euroop­palai­sista tilas­toista, niin Suomes­sa on kak­si ongel­maa ver­rat­tuna mui­hin EU-maihin:
    — ylimpi­en tulolu­okkien kova vero­tus ja
    — alimpi­en tulolu­okkien liian suuret tulot.

    Ensim­mäi­nen on tah­toti­la. Kateel­lisu­us on ehtymätön voimavara Suomes­sa. Jälkim­mäisen syitä olisi syytä tutkia tarkem­min. Mik­si olemme tilanteessa, jos­sa emme pysty kilapile­maan muiden EU-maid­en kanssa? 😉

  60. juge: ja mielestäni tulo­ero­jen kasvu on pelkästään hyvä asia, kos­ka se mahdollistaa

    a) pääomien kerään­tymisen ja samal­la sijoittamisen 

    Tulo­ero­jen kasvu mah­dol­lis­taa pääomien ker­tymisen muu­ta­malle ihmiselle. Ihmi­sis­sä pääo­man ker­ryt­täjinä on se ongel­ma, että he kuol­e­vat. Säätiöt, yhtiöt ja val­tiot eivät. Näin syn­tyy jatku­vam­paa ja pitkäjän­teisem­pää sijoittamista. 

    b) palvelusek­tori saa vauhtia 

    „,parhait­en siitä että on mah­dol­lisim­man paljon ihmisiä (ja yri­tyk­siä), joil­la on varaa kulut­taa näitä palveluita.

  61. enpä usko:

    ´snip´
    USA:ssa hyväo­saisin 1 % mak­soi 40 % veroista, Suomes­sakin tilanne on saman­su­un­tainen. Lisää tuol­laisia kansalaisia tänne!

    Joo, kyl­lähän sel­l­aiset veron­mak­sa­jat kel­paisi­vat, mut­ta entä ne muut?
    USAs­sa tuo jakau­tu­ma tarkoit­taa, että muiden tulot ja samal­la veron­mak­sukyky on rom­ah­tanut. Sitä ei halu­ta Suomeen.

  62. juge: ja mielestäni tulo­ero­jen kasvu on pelkästään hyvä asia, kos­ka se mahdollistaa

    a) pääomien kerään­tymisen ja samal­la sijoittamisen
    ´snip´

    Ja miten rahan jakami­nen ympäri­in­sä mah­dol­lis­taa “pääomien kerään­tymisen ja samal­la sijoittamisen”?
    Kyseessähän on jo kerään­tynyt pääo­ma, jon­ka yri­tys itse voisi investoi­da tuottavasti.

  63. For­tu­min johdon optioiden arvo oli 2005 vuon­na n. 340 miljoon­aa euroa. Optiot kohdis­ti­vat tämänkin fir­man kat­seet pörssikurs­sei­hin. Asi­akkaat oli­vat toissisiajaisia.

    Han­nu- ja Tapan­imyrskyis­sä 160.000 asi­akas­ta jäi sähköit­tä. For­tum kor­vaa tiedot­teen­sa mukaan korkein­taan 700 euroa kap­pale eli yhteen­sä korkein­taan 112 miljoon­aa euroa, jot­ka se tietenkin kerää mak­su­is­sa asi­akkail­ta takaisin.

    Real­isoimal­la johdon kan­nus­timet siir­toverkon kun­nos­tamiseen, asi­akkaiden kär­simät vähin­got oli­si­vat paljon pienemmät.

    Mainit­takoon, että For­tu­min hal­li­tuk­ses­sa on Nokian enti­nen johta­ja Sari Bal­dauf – tiedä sit­ten onko hänet rahal­la sinne ostettu.

    For­tu­min palk­it­semi­sista tietoa täältä:
    http://www.fortum.com/fi/konserni/hallinto-ja-johtaminen/palkitseminen/pages/default.aspx

  64. Osmo:

    Ykköstapaus on selvä. Kun yri­tyk­sel­lä on vain tiet­ty määrä palka­n­mak­su­varaa, yhden ammat­tikun­nan palkkata­son nousu uhkaa tois­t­en työn­tek­i­jöi­den palkkatasoa.

    Yri­tyk­sel­lä ei oo mitään tiet­tyä määrää palka­n­mak­su­varaa, joten ykköstapaus ei oo todel­lakaan selvä. Jos suurem­mil­la palkkioil­la ei saa­da parem­paa johtamista, niin se on tulon­si­ir­to omis­ta­jil­ta johta­jille. Se ei oo pois muil­ta työntekijöiltä.

    Kansan­talouden tasol­la ei voi­da osoit­taa tästä ole­van mitään hyötyä.

    öööö… no ku sä oot noin innokas kor­rel­laa­tioista intoil­i­ja, niin aika selvästi BKT:n taso kor­rel­loi posi­ti­ivis­es­ti korkei­den palkko­jen kanssa.

    Jos taas ajat­telee asi­aa, nii noin yleen­sä siitä on hyö­tyä, että resurssit kohden­tuu mah­dol­lisim­man tehokkaasti, eli että jos on tuot­ta­va, niin on hyvä saa­da paljon resursse­ja käyt­töön­sä, ku luul­tavasti osaa allokoi­da ne tuottavasti.

    Pikem­minkin taloudel­la on men­nyt sitä huonom­min, mitä korkeampia ovat pomo­jen palkat.

    Mil­lä perus­teel­la? Kai nyt koko ajan on men­ny vaan parem­min ja parem­min ja palkat on samal­la noussu.

    Yleis­maail­mallis­es­ti on kuitenkin selvä ja luotet­ta­va riip­pu­vu­us, jon­ka mukaan korkea giniker­roin ennus­taa huonoa kansan­talouden tilaa.

    Suhde ei oo lin­eaari­nen, eikä oo hyvää syytä uskoo, että kausali­teet­ti menis tulo­eroista kansan­talouden tilaan. Tulo­erotkin voi johtua niin miljoonas­ta eri asiasta…

    Tämä kartel­li oli taval­lisen palka­nsaa­jan kannal­ta edulli­nen, kos­ka jaet­tavaa riit­ti heille enemmän.

    No ne rahat meni luul­tavasti omis­ta­jien tasku­un eikä muille työn­tek­i­jöille. Vai mihin sä peru­s­tat väit­teen, että omis­ta­jat olis mak­sanu liian vähän johta­jille ja liian paljon työntekijöille?

    Se on Yhdys­val­loista nähtävis­sä, että mitä suurem­mat osan BKT:sta yli pros­ent­ti tai promille ryövää, sitä hitaam­min kas­va­vat medi­aanikansalaisen tulot.

    yhyyyy… ja viit­tit syyt­tää mui­ta pop­ulis­mista? Mil­lä perus­teel­la bkt:n kasvun hidas­tu­mi­nen ja tulo­ero­jen kasvut olis yhtey­dessä toisi­in­sa? Jos ne ei oo yhtey­dessä, niin ei var­maan yllätä ketään, että medi­aanin tulot ei kas­va yhtä nopeesti ku korkeimpi­en tulo­jen, jos korkem­pi­en tulot kas­vaa nopeem­min ku mediaanin!

    Tuol­la viime vuosi­na mur­tuneel­la kartellil­la oli nimikin, sitä kut­sut­ti­in moraaliksi.

    häh? Siis sun mielestä on moraal­ista, että yri­tyk­sen omis­ta­jat riistää osaa niiden työn­tek­i­jöistä, kun­han ne työn­tek­i­jät on riit­tävän korkea­t­u­losia. Mis­sä sun mielestä menee raja? Olisko lääkäreil­lä riit­tävän kor­keet tulot, että niitä pitäs ruve­ta riistämään?

    Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillit­si ahneutta. 

    Ai siihen aikaan, ku kil­pailu ei hillinny omis­ta­jien ahneutta?

  65. Osmo Soin­in­vaara:
    Mika M.
    Kat­so nyt keskusteluketjua läpi. Tuo huo­mau­tuk­seni oli vas­taus väit­teeseen, että tulo­erot oli­si­vatg Suomes­sa pienentyneet.

    Osmo, mis­tä päät­telit, etten ollut lukenut keskestelua läpi? Kom­ment­ti­ni kos­ki lähin­nä tuo­ta usein todet­tua, ja toki hälyt­tävää huomio­tasi, että Suomes­sa tulo­ero­jen kasvu on ollut 1990-luvul­ta läh­tien poikkeuk­sel­lisen voimakas­ta. Suomen ja Ruotsin lisäk­si tuo­hon maa­joukkoon muuten kuu­luu seu­raavia mai­ta: Sak­sa, Hol­lan­ti, Lux­em­burg, Tan­s­ka ja Kana­da. Siihen eivät kuu­lu seu­ra­vat maat: Kreik­ka, Por­tu­gali, Espan­ja, Irlan­ti eikä Ran­s­ka. Ehkä nois­sa jälkim­mäi­sis­sä mais­sa moraali on kehit­tynyt eri taval­la kuin edellisissä?

  66. Sep­po Korp­poo:
    ´snip´

    Johdon palkkauk­ses­ta puhut­taes­sa näyt­tää kuitenkin ole­van suuri vaara pop­ulis­tiseen ylilyön­ti­in. Se menee näin:

    Jonkin yhtiön osak­keen­o­mis­ta­jat val­it­se­vat huonon hal­li­tuk­sen, joka tekee vääriä päätök­siä, tai se joutuu esimerkik­si nopean talous­muu­tok­sen yllättämäksi.

    Täl­löin johto voi saa­da yllät­tävänkin suuria tulo­ja, jot­ka vaikut­ta­vat sivullisen silmis­sä epäoikeudenmukaisilta.
    ´snip´
    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka uskoo osakey­htiöön, mut­ta ei usko populisteja

    Aivan! Kat­sokaa­pa vaik­ka Nokian hal­li­tus­ta ja hyvin palkit­tua johtoa!
    Kyl­lä osak­keen­o­mis­ta­jat sai­vat ansion­sa mukaan.
    Ja mitä sai­vat kos­ke­tus­näyt­töisen puhe­li­men kek­si­jät Nokial­la — ja mitä Applella.
    “If it is not bro­ken, don´t fix it” — tosiaan!

  67. KKK: Olisi mie­lenki­in­toista analysoi­da tarkem­min, mis­tä tässä giniker­toimen kasvus­ta on kysymys. Onko kysymys siitä, että a) on muo­dos­tunut pieni joukko super­rikkai­ta vai b) on muo­dos­tunut kas­va­va joukko taloudel­lis­es­ta kehi­tyk­ses­tä syr­jäy­tyneitä ihmisiä. 

    Onhan tätäkin sil­loin täl­löin tutkit­tu. Vas­taus taisi olla sekä-että: http://www.labour.fi/Tiedote/tied1107.pdf

    Tiedemies:
    Esimerkik­si jois­sain vaa­tivis­sa asiantun­ti­jate­htävis­sä toimi­vat saat­ta­vat saa­da kol­ma­sosan siitä palka­s­ta kuin johta­ja, jon­ka toim­inta on käytän­nössä kokon­aan kiin­ni siitä, mitä asiantun­ti­ja sanoo. Tot­takai johta­jan pal­li keikkuu helpom­min, mut­ta ei tässä jutus­sa kauheasti mitään tolkkua ole. En voi väit­tää tietäväni tätä var­mak­si, mut­ta muu­ta­mal­ta yri­tys­maail­mas­sa toimi­val­ta tutul­ta olen täl­laisen käsi­tyk­sen saanut. 

    Oma rajalli­nen koke­muk­seni ns. tietoin­ten­si­ivisen tuotan­non parista kan­sain­välisessä yri­tyk­sessä on ajanut min­ua pohti­maan, josko ongel­ma olisi pikem­minkin henkilöko­htaisen suo­ri­u­tu­misen mit­taamisen vaikeus. Uskot­tavaa ja tehokas­ta kan­nustin­jär­jestelmää on yllät­tävän vaikea luo­da tiivi­is­sä ja ver­soil­evas­sa yhteistyössä toimi­vaan asiantun­ti­jay­hteisöön, kos­ka ei ole ole­mas­sa kovin selvästi erot­tuvia yksilöl­lisiä kon­tribuu­tioi­ta. Kan­nustin­jär­jestelmät ovat vält­tämät­tä aika sat­un­naisia, ja liian yksi­tyisko­htainen ja byrokraat­ti­nen pis­te­taulukkomeinin­ki johtaa tehot­tomaan mit­tar­it­u­losten manip­u­loin­ti­in. (Sat­un­naisu­us ei itse asi­as­sa yllät­täen tun­nu hait­taa­van suur­in­ta osaa työn­tek­i­jöistä, sil­lä nor­maali ihmi­nen tup­paa pikem­minkin ahdis­tu­maan mitä tarkem­min hänen työ­panok­sen­sa kyetään osoit­ta­maan. Mut­ta tämä on aivan toinen aihe.)

  68. Osmo Soin­in­vaara:
    Tulo­erot ovat viimeisen kah­denkymme­nen vuo­den aikana kas­va­neet Suomes­sa merkit­tävästi, vuon­na 1990 gini ker­roin oli noin 20 ja vuon­na 2009 noin 26. Ker­toimen kasvus­sa Suo­mi on maail­man huippumaita.

    Kuten Osmo tietää hyvin, vuo­den 1990 giniker­roin ei ole ver­tailukelpoinen vuo­den 2009 ginikertoimeen.

    Toisin kuin esimerkik­si pörssiy­htiöiltä vaa­dit­tavis­sa tulostiedois­sa, Suomen tulon­jakoti­las­tossa ei edes yritetä jak­sot­taa sat­un­naisia tulo­ja use­am­mille vuosille. Tästä syys­tä läh­es­tulkoon kaik­ki tuloil­taan ylimpään pros­ent­ti­in tai promilleen kuu­lu­vat ihmiset kuu­lu­vat siihen vain sat­un­nais­es­ti, sinä vuon­na kun hei­dän myyn­tivoit­ton­sa sat­u­taan verottamaan.

    Tulon­jakoti­las­to­jen laat­ua paran­taisi toden­näköis­es­ti myyn­tivoit­to­jen jät­tämi­nen kokoaan niiden ulkop­uolelle. Toki on sel­l­aisia ihmisiä, jot­ka saa­vat elan­ton­sa läh­es­tulkoon pelkästään myyn­tivoitoista (vaikka­pa päiväkaup­paa pörssis­sä veivaa­vat), mut­ta heitä on toden­näköis­es­ti niin vähän, että se ei juurikaan tias­to­ja heilauttaisi.

  69. anonyy­mi: Sovi­taan siis niin että sinä vapaae­htois­es­ti ase­tut palkka­haitarin alim­malle puo­lalle ja tilität ylimenevät rahat muille..?

    tai jospa tehtäis niin että opet­telet luke­maan ensin ja jutel­laan sit­ten uud­estaan, jookos­ta kookos­ta pikkuinen?

  70. tpyy­lu­o­ma: Has­sua tässä on se että tuo ylläol­e­va on argu­ment­ti sen puoles­ta että poi­it­tisille päät­täjille pitäisi mak­saa hyvää lik­saa; kai me nyt halu­taan että muutkin kuin “broi­ler­it” jok­ta ihan vaan osal­lis­tuu poli­it­ti­ikkaan hakeu­tuu poli­it­tisi­in johtotehtäviin?

    Eiköhän tässä ole ajatuk­se­na se, että luot­ta­mus­miehet val­it­see mei­dän sys­tee­mis­sä yleen­sä sopivim­mat eikä päte­vim­mät. Ei sil­lä ole väliä kuin­ka hyviä hak­i­joi­ta saadaan pal­ka­lla houkutel­tua, jos saunakaver­it val­i­taan joka tapauk­ses­sa. Eli me saadaan ne samat “broi­ler­it” hin­nas­ta riip­pumat­ta. Turha mak­saa liikaa.

  71. enpä usko:
    USA:ssa hyväo­saisin 1 % mak­soi 40 % veroista, Suomes­sakin tilanne on saman­su­un­tainen. Lisää tuol­laisia kansalaisia tänne! 

    ei veroista, vaan liit­to­val­tion tuloveroista, jot­ka Yhdys­val­lois­sakin ovat vain yksi osa kaik­ista veroista. 

    - ja aika moni tuos­ta ryh­mästä toi­mi finanssisek­to­ril­la, toisin sanoen ollen mul­ti­m­iljonäärien toimeen­tu­lotuen naut­ti­joi­ta, hei­dän “ansioiden­sa” ollen täysin val­tio­val­lan tuen varassa.

    Jos ihanteenasi on se, että mah­dol­lisim­man har­va mak­saa mak­saa mah­dol­lisim­man suuren osan veroista (ja tien­aa mah­dol­lisim­man suuren osu­u­den tuloista), niin opti­m­i­ti­lan­nehan olisi sit­ten yhden oli­garkin omis­taes­sa koko kansal­lis­var­al­lisu­u­den ja kus­tan­ta­es­sa val­tion menot omas­ta pussistaan.

  72. Osmo Soin­in­vaara:
    Pääomien kar­tut­tamises­sa rahas­toi­va eläke­jär­jestelmä on aivan ylivoimainen tulo­eroi­hin nähden.

    Peri­aat­teessa noin, mut­ta kuu­luuko eläk­keen mak­su yhteiskun­nalle tai edes yksi­tyiselle, pakol­liselle järjestelmälle?

    1. Kalle,
      Jos meilä ei olisi val­tion määräämää pakol­lista eläke­jär­jestelmää, eläkey­htiöi­den pitäisi rahas­toira koko eläkev­as­tu­un­sa (ja suurten ikälu­okkien olisi pitänyt mak­saa itse eläk­keen­sä sen sijaan että mak­sat­ta­vat ne lap­sil­laan) kos­ka eläkey­htiö ei voisi luot­taa siihen, että saa uusia asi­akkai­ta mak­samaan edel­lis­ten meno­ja. Meil­lä olisi eläk­er­a­has­tois­sa ainakin biljoona euroa. Juuri sik­si Yhdys­val­tain eläk­er­a­has­tois­sa on niin jär­jest­tömän paljon rahaa. Eläkey­htiöt omis­taisi­vat koko maan.

  73. Mielestäni on aivan oikein, että esimerkik­si Nokian tai muiden pitkälti ulko­maalai­somis­teis­ten vien­tiyri­tys­ten johta­vat saa­vat miljoon­a­palkkioi­ta. Ne rahat ovat pois korkein­taan amerikkalaisil­ta suur­si­joit­ta­jil­ta, korkeat suo­ma­laisjo­hta­jien palkat ja optiot tuloutu­vat veroina yhteiseen kas­saamme. Se ei voi olla väärin. 

    Ongel­man muo­dosta­vat kansaamme raskaasti laskut­ta­vat monop­o­lis­tises­sa ase­mas­sa ole­vat ener­giay­htiöt ja muut sen tapaiset. Niiden johta­jille mak­se­tut super­palkkiot tarkoit­ta­vat usein palk­it­semista huonom­mas­ta palvelus­ta ja korkeam­mista hin­noista. Se on yksiselit­teis­es­ti Suomen kansan etua vas­taan. Perus­tarpei­den ja ‑palvelu­iden yksi­ty­istämi­nen johtaa usein nurinkurisi­in tilanteisi­in, jois­sa kansa mak­saa ja kap­i­tal­isti tilit­tää miljoo­nia taku­u­var­mal­la yhteiskun­nan takaa­mal­la busineksella.

  74. Nos­taako odotet­tavis­saol­e­va palkkio käytet­tävis­säole­vien pomo­jen älykkyyt­tä? Mielestäni täl­laista kausali­teet­tiä ei ole, joten koval­la palkki­ol­la voidaan vain houkutel­la tiet­ty pomo paikas­ta a paikkaan b (pomot ovat ikään kuin pörssis­sä), työn laat­ua kokon­aisu­udessaan se ei nos­ta, päin­vas­toin yli­palk­i­tu­ille henkilöille “voi kehit­tyä yli-ihmis­syn­d­rooman kaltaisia oire­i­ta”. Lisäk­si kehi­tys kiihdyt­tää vier­aan­tuneisu­ut­ta ja inflaa­tio­ta. Aina pitäisi palki­ta koko organ­isaa­tio siivoo­jas­ta pomoon! Pitäisi käyt­tää kaavaa, jos­sa ylim­män pomon palk­ka on mak­simis­saan 20*siivoojan palk­ka, ja jos pomoa palk­i­taan nousisi muiden palk­ka samas­sa suhteessa!

  75. Zack:
    se on myös jän­nää, että NHL-miljonäärit ovat lei­jo­nia, koko kansan sankare­i­ta. Mut­ta paljon pienem­piä tulo­ja saa­vat johta­jat tai vielä pienem­piä tulo­ja saa­vat asiantun­ti­jat saa­vat kansan vihan.

    Jääkiekko- ja jalka­pal­loseu­rat ovat hyvä esimerk­ki siitä, mihin nykyi­nen talous­logi­ik­ka johtaa. Suun­nilleen kaik­ki isot seu­rat ovat konkurssikyp­siä ja tekevät isoa tap­pi­o­ta, vaik­ka liike­vai­h­toa kyl­lä riit­tää. Riskiä ote­taan ja hyvistä pelaa­jista mak­se­taan enem­män kuin on varaa. Aivan sama asia muus­sakin yri­tys­maail­mas­sa ja johta­jien pelaa­ja­markki­noil­la. Ja samaa sar­jaa val­tioiden talousasi­atkin… Hyvästä johta­jas­ta tai pelaa­jas­ta on hyö­tyä vain jos koko tii­mi on huip­puta­soa ja jakaa yhteisen vision. Se ei onnis­tu pakol­la tai edes rahal­la; rahal­la ei voi ostaa men­estys­tä. Pait­si ehkä jalkapallossa;)

  76. Posi­ti­ivi­nen kierre, siis kansan­talouden kannal­ta, on sel­l­ainen, jossa
    ‑johta­jien palkat paranevat
    ‑se lisää kil­pailua johtajapaikoista.
    ‑kil­pailu puolestaan lisää näi­den pomo­jen tuottavuutta,
    ‑se paran­taa johtamista ja
    ‑fir­mo­jen kan­nat­tavu­us paranee
    ‑se taas mah­dol­lis­taa yhä parem­pi­en palkko­jen maksamisen. 

    Voiko tämän kier­teen todis­taa oikeak­si tai laskea mil­laisil­la palkoil­la se olisi optimaalinen?

  77. Aus­tri­an:
    …Val­tio­han voisi verot­taa pois kaik­ki maan­vuokrat sel­l­ais­es­ta toimin­nas­ta joka jotenkin eroaa keskinker­tais­es­ta tuotannosta… 

    Eikös tuo ole ollut johta­va peri­aate jo pitkään Suomes­sa? 🙁 Kaikil­la pitää men­nä yhtä huonos­ti. Puhutaan perusk­oulus­ta ja tasa-arvos­ta uno­htaen nykyisen johta­japol­ven ole­van oppik­oulun kasvatteja.

  78. “ulo­erot ovat tulo­ero­ja, ne eivät sinän­sä ole hyvä tai paha, olen­naista on se, mis­tä ne johtu­vat. Jos ne eivät hei­jastele tuot­tavu­usero­ja edes jotenkin, vaan ovat merk­ki eri­lai­sista rent-seekingin muodoista, niin ne ovat yksiselit­teis­es­ti paha asia. “Liian tasainen” tulon­jako on kinkkisemp”

    Duu­nar­i­por­taas­sa palk­ka perus­tuu tuöt­tavu­useroi­hin esim maalari saa palkkaa maalat­tu­jen m2 määrän mukaan ei työ­mal­la vietet­ty­jen tun­tien mukaan.

    Palk­ka on näen­näis­es­ti sama eli euroa/m2 mut­ta kun yksilöi­den tuo­tok­ses­sa on ero­ja niin kuukausi­palkkain on eri­ali­nen riip­puen suo­raan henkil­nö het­kit­täis­es­tä tuottavuudesta

    Alla esiemerk­ki töi­den hinnoittelusta

    1.2. Puualus­tan maalaus (pont­tialu­s­tat / paneelialustat)

    1.2.a Poh­ja­maalaus akry­laat­ti- ym. vast. vesio­hen­teisil­la maaleil­la 1,28 €/m²

  79. Jos helikopter­ista heit­et­täsi­in merkit­tyä rahaa maa­han 1 miljoo­nan ver­ran, niin kohta­pa tuo miljoona olisi muu­ta­man henkilön pankkitileillä.

  80. Pahin­ta on, että ylisu­ur­ta palk­it­semista tehdään fir­moissa, jot­ka ovat luon­nol­lisia monopole­ja , tyyp­pies­imerk­ki on Fortum.

    Kun asi­akkail­la ei ole mah­dol­lisu­ut­ta vai­h­taa toimit­ta­jaa niin hin­taa voidaan vedät­tää ja palve­lu­ta­so vetää pohjamutiin.

    Sama kos­kee kaikkia alo­ja ‚joil­la on muu­tamia toim­i­joi­ta esim tele­op­er­aat­torit, päivittäistarakauppa.
    Esim tele­op­er­aat­torin vai­h­to ei auta, kos­ka palvelu on sama tekni­ikan vuoksi .

    Seurasin kil­pailun aloit­tamista 90-luvun alus­sa ja kesti pari vuot­ta ennen kuin toim­i­tusjo­hta­jat ymmär­sivät , ettei kan­na­ta kilpailla.Investoinnit ovat niin suuria, ettei alalle tule mui­ta toim­i­joi­ta , joten hin­nat voidaan vakioida

    Tämä ei tarvitse kartel­lisopimus­ta, riit­tää, että kat­soo naa­purin hin­nas­ton muu­ta­man ker­ran viikossa

  81. Toinen ihme­tyk­sen aihe on tuo sama­palkkaisu­us, vain jois­sain virois­sa palk­ka on henkilöstä riippumaton

    Itse ehdin olla val­ti­ol­lakin 20 vuot­ta, mut­ta työ­sopimus­suhteise­na ja tieses­imme tois­temme palkat eivätkä ne koskaan olleet samo­ja .Ne oli­vat henkilökohtaisia.

    Enkä ole tör­män­nyt sama­palkkisut­ten myöhem­minkään eräitä poikkeuk­sia luku­unot­tam­ma esim vas­ta-alaka­jt tuli­vat yht­enäisel­lä pal­ka­la töi­hin, mut­ta koro­tuk­set tip­pui­v­at tilille kehi­tyk­sen mukaan.
    Palk­ka ero samoissa tehtävis­sä oli­vat jopa 50 % vaik­ka kyseessä eivät olleet suoritepalkat

  82. Helsin­gin kaupung­in­jo­hta­ja ansait­see enem­män kuin Kih­niön kun­nan­jo­hta­ja ja vähem­män kuin Lon­toon pormestari. 

    Näitä tulo­ero­ja pide­tään ymmär­ret­täv­inä, mut­ta miksi?

    Tarvit­seeko kun­tien kil­pail­la kun­nan­jo­hta­jista vai mik­si tuloerot?

  83. Palk­ka on yksi yri­tyk­sen voiton­jaon erä. Mitä enem­män palkko­ja, sitä vähem­män osinko­ja. Ja päinvastoin.

    Kansan­talouden kannal­ta on olen­naista se, onko pääo­ma suorite­tun voiton­jaon jäl­keen (palkat, isot palkat, osin­got, verot, jne) parem­mis­sa ja viisaam­mis­sa käsis­sä kuin se oli ennen voitonjakoa.

    - Väitän, että erit­täin suurista palkoista menee säästämiseen (investoin­nit jne) huo­mat­tavasti suurem­pi osa kuin pienistä palkoista.

    Jos (tarkastelus­sa) luk­i­taan työn­tek­i­jöi­den tuot­tavu­us (työn­tek­i­jän aiheut­ta­ma tulos on sama saiko isoa tai pien­tä palkkaa), sil­lä on merk­i­tys­tä kuin­ka palk­ka käytetään.
    — Pienen palkan korot­ta­mi­nen lisää rahamäärää kulu­tus­markki­noil­la, mut­ta tuotan­to ei lisään­tynyt. Rahamäärä vähe­nee investoinneista.
    — Suuren palkan korot­ta­mi­nen siirtää pääo­maa osin­gon­saa­jal­ta yksi­ty­ishenkilöille. Hajaut­taa kansan­talouden omistusta.

  84. Mit­tavien optio­tyyp­pis­ten kan­nustei­den käytön per­im­mäisiä syitä käsitel­lään Suomes­sa poikkeuk­set­ta varsin kapea-alais­es­ti. En toki kiistä päätök­sen­teon raadol­lisu­ut­ta (=yleisin todel­li­nen perustelu mit­taville ylim­män johdon kan­nus­teo­hjelmille on se, että ”kun muutkin saa”. Tästä huoli­mat­ta on hyvä tun­tea myös niiden käytön talous­te­o­reet­ti­nen perusta.

    Optioiden tavoit­teena on kan­nus­taa yri­tysjo­htoa yri­tyk­sen osak­keen­o­mis­ta­jien näkökul­mas­ta vii­saisi­in päätök­si­in. Osakey­htiön osakekurssin nousulle ei peri­aat­teessa ole ole­mas­sa ylära­jaa. Toisaal­ta kuitenkin osak­keen­o­mis­ta­jien mah­dolli­nen tap­pio on rajat­tu yhtiöön teh­dyn sijoituk­sen suu­ruisek­si. Tästä syys­tä osak­keen­o­mis­ta­jien etu on, että yri­tyk­sen johto uskaltaa päätök­sis­sään ottaa riit­tävän suuria riske­jä. Osak­keen­o­mis­ta­ja­han voi menet­tää vain alku­peräisen sijoituk­sen­sa, mut­ta riskino­ton onnistues­sa tul­la palk­i­tuk­si todel­la ruhtinaallisesti. 

    Pelkkää sään­nöl­listä kuukausi­palkkaa naut­ti­vaa yri­tysjo­htoa ei toden­näköis­es­ti kiin­nos­ta lähteä mukaan kovin riskip­i­toisi­in han­kkeisi­in. Mah­dol­lisen onnis­tu­misen seu­raus on heille kehut omis­ta­jil­ta, kun taas epäon­nis­tu­misen seu­raus on suurel­la toden­näköisyy­del­lä toimisuh­teen päät­tymi­nen. Optiot ja tätä kaut­ta onnis­tuneen riskino­ton seu­rauk­se­na jopa miljooni­in nou­se­vat palkkiot sen sijaan luo­vat yri­tysjo­hdolle riit­tävän houku­tuk­sen suurienkin riskien ottoon.

    Optiokan­nustei­den myötä kas­vanut yri­tysjo­hdon riskienot­to­halukku­us palvelee siis osak­keen­o­mis­ta­jien etua. Mut­ta kas­vanut riskienot­to­halukku­us ei suinkaan aina ole muiden sidos­ryh­mien etu­jen mukaista.

  85. “Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillit­si ahneutta.”

    Min­ul­ta tämä häpy kar­sit­ti­in yliopis­tossa tuotan­to­talouden opetuk­ses­sa. [B]Opetuksen ain­ut tarkoi­tus oli moraalin pois­t­a­mi­nen rahan tekemisestä.[/B] Opetuk­ses­sa käsitelti­in paljon mm. veronkier­toa ja käyti­in mielestäni moraalit­tomien esimerkkien avul­la läpi sitä, miten val­ti­ol­ta on saatu rahaa yksi­ty­isi­in taskui­hin. Opetuk­ses­sa ylis­tet­ti­in por­saan­reikien hyö­dyn­tämistä. Moraalin katoami­nen bis­nek­ses­tä on koulu­tuk­sen aulla luo­tu omi­naisu­us johtajissamme.

  86. Manip­u­laat­tori:

    Optiokan­nustei­den myötä kas­vanut yri­tysjo­hdon riskienot­to­halukku­us palvelee siis osak­keen­o­mis­ta­jien etua. Mut­ta kas­vanut riskienot­to­halukku­us ei suinkaan aina ole muiden sidos­ryh­mien etu­jen mukaista.

    Nim­imerk­ki Manip­u­laat­tori ajat­teli ehkä iso­ja kasvot­to­mia yri­tyk­siä. Muu­ta­man omis­ta­jan omis­ta­ma (ehkä isokin) yri­tys ei ehkä ole alku­unkaan kiin­nos­tunut kan­nus­ta­maan palkka­jo­hta­jansa riskinot­to­halukku­ut­ta. Vaan saate­taan ajatel­la ehkä jotain pidem­män tähtäi­men kehit­tämistä eikä pelkkää seu­raa­van kvar­taalin osakekurssia.

  87. Yksi esimerk­ki siitä miten yri­tysjo­hta­jien kom­pen­saa­tio on läht­enyt käsistä rapakon toisel­la puolen:

    http://www.washingtonpost.com/business/economy/cozy-relationships-and-peer-benchmarking-send-ceos-pay-soaring/2011/09/22/gIQAgq8NJL_print.html

    Lyhyesti: Useil­la johta­jil­la palk­ka on sidot­tu alan muiden johta­jien palkkoi­hin, eli fir­ma lupaa mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalleen parem­paa palkkaa kuin vaikka­pa 75% alan muista toimareista saa. Kun riit­tävän monel­la alkaa olla samalainen pykälä sop­paris­sa, lähtevät palkat ikuiseen nousuun.

  88. Osmo Soin­in­vaara:
    juge
    Ensin sanoit, että tuloterot ovat pienen­tyneet, nyt san­ot, että on ihan hyvä että ne ovat kas­va­neet. Yritä päättää.

    mis­säköhän minä totean tulo­ero­jen kas­va­neen? En var­masti ole niin toden­nut mis­sään kos­ka on fak­ta että tulo­erot ovat 2008 rahoi­tuskri­isin jäl­keen tasoit­tuneet. Silti tulo­ero­jen kasvu olisi hyvä asia. Se mah­dol­lis­taisi palveluy­hteiskun­nan syn­tymisen ja itsepa­lveluy­hteiskun­nan lakkauttamisen.

  89. Sovelta­van tutkimuk­sen puolel­la muu­ta­ma erit­täin hyvin palkat­tu paik­ka olisi toiv­ot­tavaa. Suo­mi tarvit­see päte­viä tutk­i­joi­ta ja kun­ni­an­hi­moista tutkimus­ta. Ilman niitä uusia Nokioi­ta ei synny.

    Hyvistä johta­jista Suomes­sa on pikem­minnkin yli­tar­jon­taa — Elopin tasoisia ja parem­pia on vaik­ka kuin­ka mon­ta. Mis­sään ei ole mokat­tu yhtä raskaasti kuin amerikkalaisen palk­it­semisjär­jestelmän Nokiassa. 

    Vaik­ka koulu­tusjäe­jestelmämme on maail­man kärkeä niin huip­pututk­i­joista Suomes­sa on pulaa. Kil­pailukyvytön palkkata­so ei houkut­tele tutk­i­jan uralle.

  90. Tavalli­nen Teknikko:
    Jos helikopter­ista heit­et­täsi­in merkit­tyä rahaa maa­han 1 miljoo­nan ver­ran, niin kohta­pa tuo miljoona olisi muu­ta­man henkilön pankkitileillä.

    Jakau­tu­mi­nen riip­puisi nou­date­tus­ta talousjär­jestelmästä. Kokon­aan val­tio­jo­htoises­sa taloudessa, kom­mu­nis­mis­sa, tuo miljoona olisi hyvin pian keskuskomitean hallinnas­sa, kos­ka mitä tahansa niil­lä ostet­taisi­inkin, ne kulkeu­tu­isi­vat sinne. 

    Kap­i­tal­is­mis­sa, jos­sa val­tio­val­ta on lail­lis­tanut eri­laisia pääomien keskit­tymiseen tähtääviä käytän­töjä kuten osakey­htiöi­den rajat­tu vas­tu­ullisu­us, hin­to­ja ja kaup­pat­a­pah­tu­mia koske­va liike­salaisu­us sekä patent­ti- ja tek­i­jänoikeudet, kyseinen miljoona kulkeu­tu­isi todel­lakin melko nopeasti niiden har­vo­jen pankki­tileille, jot­ka kyseisiä oikeuk­sia pystyvät parhait­en hyödyntämään.

    Jos nou­datet­taisi­in aitoa markki­na­t­alout­ta, siis tas­a­puolista vai­h­dan­taa ilman rajat­tu­ja vas­tui­ta ja ilman patent­ti- ja tek­i­jänoikeuk­si­in sisäl­tyviä yksi­noikeuk­sia ja lisäk­si kaik­ki markki­natiedot oli­si­vat kaikille avoimia, kyseinen miljoona kulkeu­tu­isi paljon tasaisem­min ja sen mukaan, kuin­ka paljon kunkin työ oikeasti kansalais­ten tarpei­ta tyydyttää.

  91. Pekka Pes­si:

    Tulon­jakoti­las­to­jen laat­ua paran­taisi toden­näköis­es­ti myyn­tivoit­to­jen jät­tämi­nen kokoaan niiden ulkopuolelle.
    Toki on sel­l­aisia ihmisiä, jot­ka saa­vat elan­ton­sa läh­es­tulkoon pelkästään myyn­tivoitoista (vaikka­pa päiväkaup­paa pörssis­sä veivaa­vat), mut­ta heitä on toden­näköis­es­ti niin vähän, että se ei juurikaan tias­to­ja heilauttaisi.

    Ja 1990-luvus­ta alka­nut­ta näen­näis­ten tulo­ero­jen kasvua valit­tavien kan­nat­taisi muis­taa, että myyn­tivoitot eivät pääsään­töis­es­ti ole mukana kul­taisen 1980-luvun tilas­tois­sa. Yli 5 vuot­ta omis­tet­tu­jen osakkei­den myyn­ti­t­u­lo oli tuol­loin täysin verova­paa­ta, eikä ollut mukana verot­ta­jan tulotilastoissa.

  92. Maukka3: http://www.labour.fi/Tiedote/tied1107.pdf

    Vaik­ka nais­ten ja miesten väliset tuloerot
    ovat hiukan pienen­tyneet, on eri­tyis­es­ti yksin­huolta­ju­us ja
    yksin asum­i­nen merkin­nyt suurem­pia köy­hyys­riske­jä. Ikä-
    ryh­mistä korkein köy­hyys­ris­ki on nuo­ril­la aikuisil­la, joista val­taosa on opiskelijoita.

    Eli asia on juurikin niin kuin tuol­la edel­lisessä säi­keessä provosoivasti esitin. Tulo­ero­jen kasvu näyt­tää johtu­van siitä, että kun ennen men­ti­in 2. asteen jäl­keen töi­hin, nyt men­nään opiskele­maan ja ollaan rutiköy­hiä seu­raa­vat 6–10 vuot­ta, jon­ka jäl­keen päästäänkin parem­mille lik­soille. Samat­en avio­ero­jen määrä on nos­tanut köy­hyy­den määrää, kos­ka kahdes­ta ihmis­es­tä koos­t­u­vaa talout­ta yhden ihmisen työt­tömyys ei riepot­tele niin kovasti kuin jos asuu yksin ja joutuu työttömäksi.

    Kap­i­tal­istien sijas­ta pääsyyt löy­tyvätkin ihmis­ten henkilöko­htai­sista elämän­ta­pavalin­noista, yhteiskun­nan lib­er­al­isoi­tu­mis­es­ta sekä val­tion päätök­sistä paran­taa ihmis­ten elämää. 

    Helpoiten asia kor­jataan aja­mal­la koulu­tus­ta alas ja pistämäl­lä avio­erot kuri­in vaik­ka väk­isten. Tämä nyt ei ehkä kum­minkaan ole ihan sitä mitä tulo­eroista mari­se­vat (tai ylipäätän­sä kukaan muukaan) haluavat?

    Mitä sit­ten pitäisi tehdä? Mak­saa yksin­huolta­jille niin paljon ettei syn­ny ikäviä tulo­ero­ja, mut­ta samal­la aiheut­taen sen että kaikkien ydin­per­heessä elävien kan­nat­taakin rahal­lises­sa mielessä ero­ta ainakin paper­il­la? Saate­taan per­in­teiset per­hear­vot kun­ni­aan. Mut­ta yäk, per­hear­vothan ovat Suomes­sa suo­ras­taan kirosana ja tääl­lä on menos­sa “erään­lainen homo­hype”, kuten Jouni Ter­vo pres­sik­lu­bis­sa kommentoi..

    Vähän yksinker­taisim­mille tiedok­si, en vaa­di pyörän kään­tämistä 50-luvulle, vaan halu­an osoit­taa että jokaisel­la kolikol­la on kään­töpuolen­sa, myös täl­lä vapau­tuneel­la kehi­tyk­sel­lä joka on osaltaan johtanut per­hei­den hajoamisi­in. Vapau­tu­mi­nen johtaa tietenkin tähän tilanteeseen mis­sä nyt ollaan, mut­ta jos siihen ei ole tyy­tyväi­nen niin tyh­mintä on haikail­la yhtäaikaa välin­pitämät­tömyy­den tilalle jotain ihme men­neisyy­den tiivistä yhteisöl­lisyyt­tä ja samaan aikaan kuvitel­la, että sem­moi­ses­sa oltaisi­in vapautuneita. 

    Kär­jis­te­tysti tiivis­sää yhteisöis­sä ei kan­na­ta olla poikkea­va, kun taas vapaas­sa yhteiskun­nas­sa ei välitetä mitä naa­puri tekee maku­uhuoneessaan, eikä kyl­lä siitäkään vaik­ka se makaisi katuojassa.

    PS muu­ta­mat pörssiy­htiöi­denn optiomiljonäärit ovat kyl­lä aivan mar­gin­aa­li­nen ongel­ma, niil­lä ei ole taloudel­lista tai yhteiskun­nal­lista merk­i­tys­tä, ain­oas­taan henkistä, aivan kuten homoliitoillakin

  93. Ahneu­den päivit­te­ly ja kadon­neen moraalin takaisin haikailu on täysin turhaa. Ei ihmi­nen muu­tu. Sään­töjä voidaan muuttaa.

    Aika maltill­i­nen tuo kaupung­in­jo­hta­jan palk­ka. Tuol­la ei ammat­ti­jo­hta­ja liikah­da. Eipä kyl­lä tarvit­sekaan kun jokat­a­pauk­ses­sa val­i­taan joku puolue­toimis­ton hymypoika.

  94. Heik­ki,

    jostain syys­tä myös työn­tek­i­jöi­den palkat ovat käytän­nössä, vaik­ka ei aina sopimuk­sis­sa, sidot­tu toimialan/tehtävän yleiseen palkkaan. Eli jos palkat nou­se­vat niin muidenkin palkat nou­se­vat.. Riip­pumat­ta siitä tekeekö yri­tys tap­pi­o­ta vai ei. Tietysti pidem­mäl­lä aikavälil­lä tap­pi­olli­nen yri­tys joutuu kulukuurille.

    Siilä voi olla jotain tekemistä sen kanssa että kansan­taloudessa tuotan­nos­sa tarvi­taan samo­ja resursse­ja eri puo­lil­la. Yksi yri­tys tai sen men­estys ei ratkaise työvoiman hin­taa. Sen pitäisikin opti­mi­olo­suhteis­sa olla sama kaikille riip­pumat­ta käyttötarkoituksesta.

    Ammat­tiy­hdis­tys­li­ike ei han­ki tuol­laisia kaikkia koske­via palkanko­ro­tuk­sia yleis­inä koro­tuksi­na vaan suurin osa koro­tuk­sista olisi tul­lut muutenkin kil­pailun seurauksena.

    Toinen asia tietysti on se, että jos “riip­pumat­tomat hal­li­tusam­mat­ti­laiset” käyt­tävät osak­keen­o­mis­ta­jien varo­ja pienen hyvin organ­isoituneen ryh­män palk­it­semisek­si ja saa­vat itsekin etu­ja tästä. Nykyi­nen tren­di, jos­sa koroste­taan omis­ta­jista riip­pumat­to­mia hal­li­tusam­mat­ti­laisia, johtaa siihen lop­putu­lok­seen että hal­li­tuk­sen jäsenet ovat oman kor­vauk­sen­sa suh­teen riip­pu­via toimi­vas­ta joh­dos­ta eikä osakkeenomistajista. 

    War­ren Buf­fet hyväksyy kon­serni­in­sa kuu­lu­vien yhtiöi­den hal­li­tuk­si­in vain suuria osak­keen­o­mis­ta­jia ja nämä ilman eril­listä palkkio­ta. Myöskään heille ei oste­ta hal­li­tuk­sen jäsenelle taval­lis­es­ti otet­tavaa vastuuvakuutusta…

  95. Min­ua hait­taa täl­lä pal­stal­la usein esi­in tule­va aja­tus, että yhtiön johdon suuretkin palkat oli­si­vat jotenkin epäoikeu­den­mukaisen korkei­ta ja niiden perus­teet vaikeasti arvioitavissa.

    Täl­laisia tapauk­sia tietenkin joskus esi­in­tyy, ja näil­lä tapauk­sil­la sit­ten varsinkin pop­ulisti-poli­itikot, yms. mässäilevät.

    Täl­lä ilmeis­es­ti koet­ta­vat kään­tää kansan huomion pois siitä, että ovat itse yli­palkat­tu­ja ja epäpäteviä.

    Olen toimin­ut yli 30 vuo­den ajan suurien ja pie­nien, koti­mais­ten ja kan­sain­välis­ten vien­ti-yhtiöi­den johtotehtävissä.

    Koke­muk­seni perus­teel­la voin vaku­ut­taa, että johta­jan toimin­nan tulok­sel­lisu­us on erit­täin hel­posti nähtävis­sä ja arvioitavissa.

    Jos joku johta­ja on tulok­si­in­sa näh­den yli­palkat­tu (=epäpätevä), se on raa­ka peli: tulee melko pian lähtö!

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka antaa itselleen heti potkut, jos en pysty tais­tele­maan riit­tävästi kaup­po­ja kotiin

  96. Sylt­ty: Samat­en avio­ero­jen määrä on nos­tanut köy­hyy­den määrää, kos­ka kahdes­ta ihmis­es­tä koos­t­u­vaa talout­ta yhden ihmisen työt­tömyys ei riepot­tele niin kovasti kuin jos asuu yksin ja joutuu työttömäksi.

    Eri­no­mainen kir­joi­tus Syltyltä. Yksi­na­su­vien köy­hyyt­tää pahen­taa vielä pien­ten asun­to­jen ali­tar­jon­ta, joka on nos­tanut pääkaupunkiseudul­la pien­ten asun­to­jen hin­nat kohtu­ut­toman korkeik­si. Jos todel­la ollaan huolis­saan eri­ar­voisu­u­den kasvus­ta, pitäisi tuo uusien asun­to­jen neliösään­nös pois­taa. Optiomiljoonat ovat tässä kuvios­sa täysin mar­gin­aa­li­nen seik­ka, joka vie huomion todel­lisil­ta ongelmilta.

    1. Asun­to­jen kalleus alen­taa tilas­toitu­ja tulo­ero­ja, kos­ka ne kor­vataan toimeen­tu­lotues­sa ja tämä tulo las­ke­taan tuloksi.

  97. Kyl­lähän hyvästä suorituk­ses­ta pitää palki­ta niiden tek­i­jöitä ja niitä osak­keen­o­mis­ta­jia, jot­ka ovat riskeer­an­m­neet raho­jaan. Mut­ta liian usein suuria voit­to­ja keräävät sel­l­aiset yri­tyk­set kuten For­tum, jot­ka eivät ole mitään voit­to­ja ansainneet.

    Liian vähän kiin­nitetään huomio­ta kil­pailun edis­tämiseen ja liian usein yri­tys­maail­man annetaan kupa­ta veronmaksajia. 

    Yri­tys­ten ylisu­uret voitot, joiden kaut­ta val­uu rahaa yri­tysjo­hta­jien isoi­hin bonuk­si­in ovat usein pois kulut­ta­jil­ta ja veron­mak­sajil­ta (mak­sa­vat ylisu­uria hintoja).

  98. Turk­ka Louekari: Pörssiy­htiön osak­keen­o­mis­ta­jat eivät val­vo huolel­lis­es­ti omia etu­jaan suh­teessa johtoon. Yhteiskun­nan pitää vähän kat­soa perään.

    Yhteiskun­ta voisi kat­soa perään, mut­ta ensin lain­säädän­nöl­lä voitaisi­in aut­taa omis­ta­jia kat­so­maan raho­jen­sa perään. Tosi­a­sia nimit­täin on, ettei moni pien­o­mis­ta­ja raa­haudu yhtiökok­ouk­seen sanomaan mielipi­det­tään ylisu­urista johdon palk­it­semisjär­jestelmistä, kos­ka eturiv­in kok­ous­ta­jat koke­vat sen häiriköin­niksi eikä insti­tu­tioon­ali­nen eläke­varo­ja (=muiden raho­ja) käyt­tävä mafia hyväksy johdon palk­it­semisen kohtu­ullis­tamista johtuen omista intresseistään.

    Kan­natan Suomeen ns. say on pay ‑lain­säädän­töä, joka on jo tot­ta monis­sa muis­sa län­si­mais­sa sen eri muodois­sa. Johdon palk­it­semisjär­jestelmät ja hal­li­tuk­sen jäse­nien kor­vaus­ta­so olisi aina hyväksytet­tävä omis­ta­jil­la äänestyk­sessä ja tämä äänestys on saata­va net­ti­in. Minus­ta monista muis­takin yhtiökok­ouk­ses­sa tavanomais­es­ti äänestet­tävistä seikoista omis­ta­jan pitäisi voi­da sanoa sanansa nettiäänestyksessä.

    Olen itse useis­sa suo­ma­lais­sa pörssiy­htiöis­sä pien­o­mis­ta­jana ja van­hanaikainen ja kankea tapa käyt­tää omis­ta­jan sanaval­taa turhaut­taa. Uuden­laiset päätök­sen­tekomekanis­tim­it tuli­si­vat osoit­ta­maan, ettei omis­ta­jien siu­naus useinkaan ole niin yksi­no­mainen kuin johto puheis­saan antaa ymmärtää.

  99. Osmo voisi kom­men­toi­da myös val­tion insti­tuu­tioiden (kuten min­is­ter­iöi­den) ylimpi­en virkami­esten ja johdon palkitsemista.

  100. Aus­tri­an:

    Nykyi­nen tren­di, jos­sa koroste­taan omis­ta­jista riip­pumat­to­mia hal­li­tusam­mat­ti­laisia, johtaa siihen lop­putu­lok­seen että hal­li­tuk­sen jäsenet ovat oman kor­vauk­sen­sa suh­teen riip­pu­via toimi­vas­ta joh­dos­ta eikä osakkeenomistajista. 

    Et sit­ten vis­si­in ole koskaan ollut pörssiy­htiön yhtiökokouksessa?

    Hal­li­tuk­sen jäsen­ten palkkiot päätetään yhtiökok­ouk­ses­sa ja toimi­val­la johdol­la ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ei esit­telijänä eikä päättäjänä.

  101. Sep­po Korp­poo:
    Kun puhutaan osakey­htiöstä, niin kan­nat­taa muis­taa, että se on yksi niistä har­voista suurista keksin­nöistä, joka on alun­perin tehty Euroopassa.

    Tämän keksin­nön mukaan joukko ihmisiä lait­taa keskenään sopi­mansa rahamäärän pot­ti­in, ja voivat sit­ten vapaasti alot­taa jonkin riskialt­ti­in liiketoiminnan.

    Suurin tap­pio, joka riskin oto­s­ta voi koitua, on tuon potin menettäminen.

    Rajoitet­tua riskiä hyväk­sikäytetään törkeästi. Nykyään suurem­mat yri­tyk­set pyörivät käytän­nössä velka­ra­hal­la, joten niiden kaat­ues­sa toteu­tun­nut ris­ki jää muiden mak­set­tavak­si. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa val­tio joutuu tuke­maan täl­laista yhtiötä, jot­tei se kaat­ues­saan veisi muu­ta talout­ta mukanaan. Oikeam­paa olisi kas­vat­taa suurten yri­tys­ten omis­ta­ja- ja johta­javas­tu­u­ta siten, että heille tulisi henkilöko­htaista vas­tu­u­ta, mikäli heil­lä kat­so­taan olleen vaiku­tus­val­taa estää riske­jä toteutumasta.

    Pie­nil­lä yri­tyk­sil­lä tuo on järkevää sil­loin, kun se on mah­dol­lista, mut­ta yri­tys­toimin­nan kan­nuste­vaiku­tuk­sen hävitessä tekemi­sistään pitäisi olla vastuussa.

    Itses­tään­selvästi, pitää olla osakkaiden itsen­sä vapaas­sa päätös­val­las­saan se, mitä palkko­ja he katso­vat oikeak­si tälle johdolle maksaa.

    Itses­tään­selvästi palkko­jen suu­ru­udel­la on yhteiskun­nal­lista ulot­tuvu­ut­ta, joten val­tio­val­lal­la tulisi olla siihenkin sanansa sanottavanaan.

    Kyl­lä se van­ha jenkkivi­isaus kan­nat­taa ottaa tässä käyt­töön: “If it’s not bro­ken, don’s fix it.”

    Ongel­ma muo­dos­tuukin siitä, että mekanis­mi on rikki.

    noz­ick:
    Min­ua ihme­tyt­tää että mielestäni ehkä tärkein peruste mak­saa toim­i­tusjo­hta­jalle kovaa palkkaa tun­tuu aina uno­htu­va. Ei sil­lä koval­la pal­ka­lla toim­i­tusjo­hta­jan työ­mo­ti­vaa­tio­ta paran­neta, vaan kaikkien niiden jot­ka halu­a­vat toimitusjohtajaksi.

    Uno­h­dat sen, että työn­tek­i­jöi­den työ­mo­ti­vaa­tio las­kee hei­dän palkkansa suh­teel­lisen pienu­u­den mukana. (Toki absolu­ut­tisenkin pienu­u­den mukana.)
    Efek­ti on voimakkaampi kuin sin­un kuvaile­masi. Suuret palkat laske­vat alais­ten moti­vaa­tio­ta ja siten yri­tyk­sen tehokkuutta.

    Toim­i­tusjo­hta­jan pitää saa­da parem­paa palkkaa kuin alais­ten­sa. Näi­den taas pitää saa­da parem­paa palkkaa kuin omien alais­ten­sa. Suures­sa yhtiössä voi olla jopa 10 hier­arki­ata­soa, joten kun aloite­taan perus­palka­nsaa­jan palkkata­sos­ta ja nous­taan 5–10 ker­rosta ylem­mäs, on palkkata­so väk­isinkin melko korkea.

    Ei siinä mitään väk­isin ole. Joka por­taalle palkkaa voitaisi­in ihan hyvin myös nos­taa vaikka­pa 5–10% ja kaik­ki oli­si­vat tyy­tyväisiä. Samal­la pidet­täisi­in peniksen­jatkei­ta tarvit­se­vat nar­sis­tit pois­sa johtajanpalleilta.

    Raimo K: Joo, kyl­lähän sel­l­aiset veron­mak­sa­jat kel­paisi­vat, mut­ta entä ne muut?
    USAs­sa tuo jakau­tu­ma tarkoit­taa, että muiden tulot ja samal­la veron­mak­sukyky on rom­ah­tanut. Sitä ei halu­ta Suomeen.

    Huomionar­voista on myös se, että suu­rit­u­lois­t­en veron­mak­suhalukku­us on samal­la rapau­tunut ja tämä näkyy lobbauksen/korruption vuok­si vero­pros­en­tis­sa ja sitä kaut­ta vähän kaikessa.
    Nuo ovat erit­täin huono­ja veronmaksajia.

  102. Kalle:

    Pidän mielel­läni esimerkkinä kansane­dus­ta­jia. Kansalaisille on eduk­si, että kansane­dus­ta­jik­si val­i­taan ammat­ti­taitoisia ihmisiä, kos­ka eduskun­ta käyt­tää bud­jet­ti­val­taa. Nyt kansane­dus­ta­jien palkkata­so on niin alhainen, ettei avoimes­ta sek­to­ril­ta saa­da kuin jäähdyttelijöitä.

    Viimek­si kun kansane­dus­ta­jien palkko­ja korotet­ti­in perustele­mal­la sitä muun muas­sa juuri täl­lä taval­la, edus­ta­jak­si saati­in ennä­tys­määrä uusia mis­se­jä, ehtoop­uolel­la ole­via laula­jia jne. osaajia. 

    Kalle taitaa kai­va­ta kansane­dus­ta­jak­si lisää talouselämän huip­punim­iä. Jos kokoomuk­sen kan­nat­ta­jat vält­tämät­tä halu­a­vat kansane­dus­ta­jak­si vaikka­pa Jor­ma Ollilan, eivätkö he voisi kerätä ihan itse kole­htia vai pitääkö kaikkien osal­lis­tua täl­lais­ten ehdokkaiden houkutteluun? 

    Kansane­dus­tamisen pitää olla minus­ta jos ei kokon­aan niin suurelta osin kutsumus.

  103. juge: tai jospa tehtäis niin että opet­telet luke­maan ensin ja jutel­laan sit­ten uud­estaan, jookos­ta kookos­ta pikkuinen?

    Kyl­lä tuo aika yksiselit­teistä omas­ta mielestäni oli. Jos ero­jen kasvus­sa ei ole mitään pahaa, ei haitarin alapäässä olos­sa pitäisi olla mitään ongel­maa sin­ulle. Yksinker­taista logiikkaa.
    Vai löy­tyikö tulo­ero­jen kasvus­ta sit­tenkin jotain pahaa?

  104. eggo:

    Aika maltill­i­nen tuo kaupung­in­jo­hta­jan palk­ka. Tuol­la ei ammat­ti­jo­hta­ja liikah­da. Eipä kyl­lä tarvit­sekaan kun jokat­a­pauk­ses­sa val­i­taan joku puolue­toimis­ton hymypoika.

    Mikä tai kuka on nim­imerkin mielestä ammat­ti­jo­hta­ja joka ei tuol­laisel­la kaupung­in­jo­hta­jan pal­ka­lla liikah­dakaan? Ja mitä ovat ne johta­jat, jot­ka tekevät työtä tuol­laisel­la pal­ka­lla johta­ji­na — eikö he olekaan ammat­tijohta­jia?

    Eli mitä ovat nim­imerkin mielestä tuol­laisen ammat­ti­jo­hta­jan erikoispi­ir­teet ettei tuol­laisil­la kaupung­in­jo­hta­jan kuukausi­palkoil­la edes lähtisi liikkeelle?

  105. Johdon jär­jet­tömik­si karan­neet palkkio­ta­sot saat­ta­vat johtaa melko mielet­tömi­in lopputuloksiin. 

    Esimerkkinä leluy­htiö Has­bro, joka on palkin­nut omis­ta­ji­aan osinko­jen lisäk­si osta­mal­la takaisin omia osakkeitaan läh­es 1,5 mil­jardil­la dol­lar­il­la edel­lisen 10 vuo­den aikana. Takaisin ostet­tu­jen osakkei­den lukumäärä on noin 55 miljoon­aa kap­palet­ta, mut­ta osakkei­den kokon­ais­lukumäärä ei ole kuitenkaan vähen­tynyt kuin 21 miljoon­al­la kappaleella. 

    Hävyk­sis­sä ole­vat 34 miljoon­aa osaket­ta on men­nyt johdon jär­jet­tömi­in optioi­hin, minkä seu­rauk­se­na mm. Has­bron enti­nen toim­i­tusjo­hta­ja ja hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja, Alan Has­sen­feld, nousi muis­taak­seni yhtiön toisek­si suurim­mak­si omis­ta­jak­si läh­es 10 pros­entin osu­udel­la. Tämä kaik­ki tuli optioiden muodossa.

    Tämä on esimerk­ki siitä, kuin­ka johto pystyy kaap­paa­maan jopa val­lan yhtiöis­sä jär­jet­tömil­lä palkitsemisjärjestelmillä. 

    Suo­ma­lainen val­lankaap­pauk­sen muo­to on eläke­varo­jen hyväk­sikäyt­tö. Finnair on lois­ta­va esimerk­ki, kuin­ka purka­mal­la eläkesäätiön varat suurelle työeläke­vaku­ut­ta­jalle säi­lytet­tään kuitenkin omi­tu­inen päätös­val­ta (tässä Ilmari­nen) näi­den varo­jen käyt­töön. Ilmariselta onkin riit­tänyt uskoa Finnairin eri­laisi­in han­kkeisi­in, kuten perustet­tuun rahti­lentofir­maan, Nordic Glob­al Airlinesiin. 

    Finnairin lentäjät ovat var­maankin tyy­tyväisiä, kuin­ka merkit­täviä määriä hei­dän itsen­sä mak­samia varo­jaan käytetään val­tio-omis­teises­sa yhtiössä heitä itseään vastaan.

    Aihep­i­ir­iä sivut­ti­in mm. eri­no­maises­sa Suomen kuvale­hdessä ilmestyneessä kir­joituk­ses­sa joku aika sitten: 

    http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/kiertaako-finnair-veroja

  106. Sha­keem: Jos kokoomuk­sen kan­nat­ta­jat vält­tämät­tä halu­a­vat kansane­dus­ta­jak­si vaikka­pa Jor­ma Ollilan, eivätkö he voisi kerätä ihan itse kolehtia

    Tässäpä yksi malli kansane­dus­ta­jan jous­tavaan palkkaukseen.

    - Kansane­dus­ta­jalle val­tio ei mak­sa ollenkaan palkkaa.
    — Puolue mak­saa jokaisen kansane­dus­ta­jansa palkan.
    — Kansane­dus­ta­ja ilmoit­taa jo ennen val­in­taansa halu­tun palkan.
    — Äänestäjät tietävät jo ennen val­in­taa kuin­ka suuri on valit­ta­van palkka.

  107. anonyy­mi: Kyl­lä tuo aika yksiselit­teistä omas­ta mielestäni oli. Jos ero­jen kasvus­sa ei ole mitään pahaa, ei haitarin alapäässä olos­sa pitäisi olla mitään ongel­maa sin­ulle. Yksinker­taista logiikkaa.
    Vai löy­tyikö tulo­ero­jen kasvus­ta sit­tenkin jotain pahaa?

    joo vähän turhan yksinker­taista logi­ikkaa. Tulo­ero­jen kasvu tarkoit­taa kaikkien hyv­in­voin­nin lisään­tymistä kos­ka palvelusek­torin boost­in kaut­ta myös alem­mis­sa tulolu­okissa saadaan mielekästä tekemistä. Lisäk­si pääo­makeskit­tymät mah­dol­lis­taisi­vat uuden toomin­nan aloituk­set ja riskisi­joi­tus­markki­nan syn­tymisen. Olemme tässä huimasti jäl­jessä Ruot­sia tai vaikka­pa USA­ta. Samas­ta syys­tä esim kaivosoikeudet tup­paa­vat val­umaan ulko­maisille sijoottajile.

    Köy­hälle on ihan sama kuin­ka rikkai­ta rikkaim­mat ovat. Köy­hä on edelleen köy­hä. Mut­ta jos se rikas luo työ­paikko­ja ja sijoit­taa niin ehkä se köy­häkin joskus voi vaurastua.

  108. Mis­sä menee ylisu­uren pal­it­semisen raja? Eteenkin kun pysytään Suomes­sa ole­vis­sa johtotehtävissä.

    Kunnan/kaupunginjohtajien palkka­haitari on reilun 60 0000 euron vuosian­sios­ta 180 000 euron vuosian­sioon, lsiäk­si vielä on toki pal­ka­llisia sivutehtäviä/luottamustoimia.

    Erikois­lääkärin vuosi­t­u­lot ovat siinä 130 000 euron luokkaa, riip­puen yksi­tys­vas­taan­ot­to­jen määrästä. Lääkärit ovat erikoistapaus, kos­ka palk­ka ei ole kan­nuste tehdä enem­män tytö vaan mah­dol­lis­taa vähem­män työn­tekemisen ja lep­pois­ta­mal­la samal­la vaikeut­taa lääkäripulaa.

    Lääkärien palkkata­son (n 2 x sairaan­hoita­jan palk­ka) on yleis­es­ti hyväksyt­ty — vaa­ti­vaan ja pitkään koulu­tuk­seen on vaieka päästä, arvo­nan­to osaamista kohtaan.

    Johta­palkkakeskustelus­sa on yksi vire, että se olisi jokamieshom­maa, todel­lisu­udessa kova­palkkaisia johta­jia on myös uransa aikana valikoitu mon­een kertaan.

    Aiem­min jo muis­tutin, että useim­mat yri­tys­ten optio-ohjel­mat eivät ole saa­jilleen tuot­ta­neet mitään. Ylilyön­te­jä on myös joukos­sa ollut. Riskino­ton ohel­la osa omis­ta­jista halu­aa, että johdol­la on myös suhde omis­tamiseen ja yri­tyk­sen tulok­sen ja men­estyk­sen vaiku­tuk­sen pitää näkyä kor­vauk­ses­sa joko plus­sana tai miinuksena.

    Johta­jien lähtö­palkkioi­ta kom­pen­soi sen, että irti­sanomi­sai­ka on n 2 min­u­ut­tia eikä yt-neu­votel­la. Har­va moista riskiä ottaisi edes kiekko­val­men­ta­jana ilman jotain sopimus­ta korvauksesta.

    2010 ansio­tu­lo­jen verokonelis­tas­sa (optio) erikoisuuk­sia on vain Mehiläi­nen Oy ja Fonec­ta Oy — muut 50 entien palkkat­u­lo­ja mak­sa­neet yri­tyk­set toimi­vat kan­sain­välisel­lä markkinalla.
    Musi­ik­ki, urheilu ja pok­e­ri­ammat­ti­laisen tulot lienevät enem­män sat­un­naiset, suu­ru­us ver­tau­tuu myös uran mah­dol­liseen kestoon.

    Mil­loin paljon on liikaa? (Suomes­sa koti­markki­noil­la toimi­van yri­tyk­sen johdolle)

  109. GranpaIg­or: Mikä tai kuka on nim­imerkin mielestä ammat­ti­jo­hta­ja joka ei tuol­laisel­la kaupung­in­jo­hta­jan pal­ka­lla liikah­dakaan? Ja mitä ovat ne johta­jat, jot­ka tekevät työtä tuol­laisel­la pal­ka­lla johta­ji­na – eikö he olekaan ammat­tijohta­jia?

    Eli mitä ovat nim­imerkin mielestä tuol­laisen ammat­ti­jo­hta­jan erikoispi­ir­teet ettei tuol­laisil­la kaupung­in­jo­hta­jan kuukausi­palkoil­la edes lähtisi liikkeelle?

    Yri­tys­maail­man johdon kokon­aisan­sioista päätellen tuol­lainen 15 ton­nia kuus­sa taitaa olla heille aika lail­la nap­pu­lali­igaa. En tiedä onko heil­lä mui­ta eri­ty­ispi­irteitä kuin nyt vain se, että sat­tuvat ole­maan täl­laises­sa posi­tios­sa, jos­sa 15 ton­nin kuukausi­palka­s­ta on kant­tia kieltäytyä.

  110. Kaupung­in­jo­hta­jien palkko­jen pitäisi kor­reloi­da tuot­tavu­u­teen eikä asukasmääriin.

    Kunnan/kaupunginjohtajien kokon­ais­palkka­haitari 5.000–15.000 euroa kun­tatyö­nan­ta­jien tilas­ton mukaan ja palk­ka siis kor­reloi vah­vasti asukaslu­vun kanssa.

    Myös kun­tatyön­tek­i­jöi­den palk­ka on suh­teessa kun­nan väk­iluku­un. Esimerkik­si Salon kymme­nen kun­nan liitok­ses­sa porkkanoista 2,5 miljoon­aa euroa meni palkko­jen harmonisointiin.

    Köy­hien pikkukun­tien palkat nos­tet­ti­in korkeim­malle eli äver­iään Salon tasolle ja kus­tan­nus kumu­loi­tui tietenkin vuodes­ta toiseen.
    Suur-Salo on nyt mil­tei kriisikunta.

    Löysin googlaa­mal­la mie­lenki­in­toisen, Salon kaupung­in­val­tu­utet­tu Raimo Honkasen tekemän ver­tailun Salon ja naa­purikun­ta Someron välillä:

    Hänen mukaansa Somero on kaikil­la mittareil­la Saloa oleel­lis­es­ti tehokkaampi ja että kun­tali­itok­sel­la piti nimeno­maan saa­da suu­ru­u­den tuo­mia tehokku­use­tu­ja, mut­ta tilanne on pahasti toisen­lainen. Pieni Somero päi­hit­tää men­nen tullen suuren ja mah­ta­van Salon.

    Jos Salon ensi vuo­den talousarvio mitoitet­taisi­in asukas­ta kohti lask­ien samaan yksikkökus­tan­nuk­seen kuin Somerol­la, niin Salon keskeisiä kulu­ja pitäisi leika­ta seuraavasti:

    - henkilöstöku­lu­ja pitäisi leika­ta 10 miljoonaa
    — palvelu­jen osto­ja tulisi vähen­tää yli 20 miljoonaa
    — mie­lenki­in­toinen yksi­tyisko­h­ta on se, että Salos­sa esitetään ensi vuodelle 42 uut­ta virkaa — Somerol­la ei yhtään

    Sama tren­di on kaikissa muis­sakin kuluis­sa. Salon suurin ongel­ma näyt­tää ole­van val­tavasti paisuneet kus­tan­nuk­set kaikissa menoryhmissä.

    ELIKKÄ JOHTOPÄÄTÖS:

    Kun­nis­sa pitäisi palkat mitoit­taa tuot­tavu­u­den, eikä asukaslu­vun mukaan.

  111. Tosi­asi­a­han on se, että johta­jia ei tarvitse suomes­sa sitout­taa. Nehän pitää palleis­taan muutenkin kiin­ni kynsin ham­pain. Ja jos yksi menetetään, niin uusia on rivi odot­ta­mas­sa oven takana. Tässä mielessä siis bonuk­set ovat tarpeettomia.

    Toisaal­ta, jos omis­ta­jat halu­a­vat antaa rahaa johta­jalle, niin sehän on vain hyvä asia. Täl­löin verot­ta­ja ottaa 60%, ja lop­ut rahat johta­ja pistää kulu­tuk­seen. Tämähän on vain hyvä asia.

    Kol­man­nek­si voi ajatel­la, että johta­jan palk­ka on pois­sa ykri­tyk­sen kas­sas­ta ja sikäli pois investoin­ti­ra­hoista. Tämä lie­nee kuitenkin aika pieni rik­ka rokassa.

    Neljän­nek­si voi vielä ajatel­la, että jos rahaa ei mak­set­taisi johta­jalle, niin se jaet­taisi­in osinkoina omis­ta­jille. Täl­löin on siis vain kyse siitä, että kumpi pääsee rikas­tu­maan: johta­ja vain omis­ta­jat. Jos raha mak­se­taan johta­jalle, niin sil­loin ainakin verot­ta­ja hyö­tyy, kos­ka johta­jan palkkaa verote­taan paljon kovem­min kuin omis­ta­jien osinkoja.

    Siis: suurista palkkioista ei ole merkit­tävää hait­taa yri­tyk­selle. Mut­ta toisaal­ta niistä saata­va hyö­ty on yri­tyk­selle vähäinen.

  112. juge: joo vähän turhan yksinker­taista logi­ikkaa. Tulo­ero­jen kasvu tarkoit­taa kaikkien hyv­in­voin­nin lisään­tymistä kos­ka palvelusek­torin boost­in kaut­ta myös alem­mis­sa tulolu­okissa saadaan mielekästä tekemistä. Lisäk­si pääo­makeskit­tymät mah­dol­lis­taisi­vat uuden toomin­nan aloituk­set ja riskisi­joi­tus­markki­nan syn­tymisen. Olemme tässä huimasti jäl­jessä Ruot­sia tai vaikka­pa USA­ta. Samas­ta syys­tä esim kaivosoikeudet tup­paa­vat val­umaan ulko­maisille sijoottajile.

    Köy­hälle on ihan sama kuin­ka rikkai­ta rikkaim­mat ovat. Köy­hä on edelleen köy­hä. Mut­ta jos se rikas luo työ­paikko­ja ja sijoit­taa niin ehkä se köy­häkin joskus voi vaurastua.

    Ehdo­tus ilmeis­es­ti kuitenkin kelpasi?

  113. eggo: Yri­tys­maail­man johdon kokon­aisan­sioista päätellen tuol­lainen 15 ton­nia kuus­sa taitaa olla heille aika lail­la nap­pu­lali­igaa. En tiedä onko heil­lä mui­ta eri­ty­ispi­irteitä kuin nyt vain se, että sat­tuvat ole­maan täl­laises­sa posi­tios­sa, jos­sa 15 ton­nin kuukausi­palka­s­ta on kant­tia kieltäytyä.

    Onko­han nim­imerk­ki eggo oikein per­il­lä johta­jien palkkata­soista? Aika iso­jakin yri­tyk­siä johde­taan ammat­ti­mais­es­ti 150000–200000 euron vuosian­sioil­la. Aika har­va ansait­see mitään miljoona­tienis­te­jä. Mis­tähän aineis­tos­ta eggo on omat päätelmän­sä tehnyt? Vuo­den 2010 tilas­tois­sa 0,5 miljoon­aa tai isom­pia palkkat­u­lo­ja ansait­si n 250 henkeä koko Suomessa. 

    Mut­ta se on kai ihan loogista, että jos on saanut ansion­sa hilat­tua miljoon­alu­okkaan niin ei sil­loin enää kiin­nos­ta kaupung­in­jo­hta­jata­son ansiot.

  114. juge: Köy­hälle on ihan sama kuin­ka rikkai­ta rikkaim­mat ovat.

    Ihanko olet tosissasi? 

    “Köy­hälle on ihan sama kuin­ka rikkai­ta rikkaim­mat ovat” ‑tyyp­pisiä heit­to­ja on help­po päästel­lä kun itse asuu hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa eikä ole köyhä. 

    Rikkaalle on ihan sama kuin­ka köy­hiä köy­him­mät ovat. Oma armei­ja ja muu­rit asun­non ympärille, niin ei ole hätää. Köy­hien asun­not aje­taan pusku­trak­to­ril­la kumoon, kun tarvi­taan tont­ti­maa­ta lisää.

    Län­si­maiseen markki­na­t­alous-uskon­toon kuu­luu olen­nais­es­ti usko­mus siihen, että rikkaat ovat lähtöko­htais­es­ti “val­is­tunei­ta yksin­val­ti­ai­ta” ja hyvän­tek­i­jöitä, jot­ka lahjoit­ta­vat rahaa kaiken­laiseen tarpeel­liseen. [sarkas­mi] Pahan­tah­toisia rikkai­ta on vain Venäjäl­lä, jos­sa ne laite­taankin vanki­laan ja ote­taan omaisu­us pois…[/sarkasmi]

  115. Yri­tys­maail­man johdon kokon­aisan­sioista päätellen tuol­lainen 15 ton­nia kuus­sa taitaa olla heille aika lail­la nappulaliigaa.

    Riip­puu kovasti toimi­alas­ta, mut­ta tuo voisi olla esimerkik­si 10–20 miljoo­nan liike­vai­h­toa pyörit­tävän yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jan palkka.

    Jos fir­ma pyörit­tää 200 miljoo­nan liike­vai­h­toa, käypä palk­ka olisi ehkä tuplat — jälleen riip­puu toimialasta.

    Paljonko olikaan se Helsin­gin kaupun­gin liike­vai­h­to? Niin­pä. Tuon kokolu­okan liike­vai­h­dos­ta vas­taa­vat johta­jat tuskin kiin­nos­tu­vat kaupung­in­jo­hta­jan tehtävistä, elleivät sit­ten hyväntekeväisyydestä.

    Toisaal­ta fir­ma toimii sul­je­tu­il­la koti­markki­noil­la, eikä johta­jal­la oikeas­t­aan ole a) toim­intamah­dol­lisuuk­sia tai b) tulos­vas­tu­u­ta. Hom­makin on määräaikainen, vaik­ka sen hoitaisi surkeasti. Yri­tysjo­hta­ja kyp­sy­isi alta aikayk­sikön siihen juoni­vaan ja sän­täilevään idioot­ti­lau­maan, jota hal­li­tuk­sek­si kutsutaan.

    Mut­ta eipä kyse olekaan fir­mas­ta, eikä siihen ehkä pitäisi yri­tysjo­hta­jaa ottaakaan…

  116. Liian van­ha:
    Pahin­ta on, että ylisu­ur­ta palk­it­semista tehdään fir­moissa, jot­ka ovat luon­nol­lisia monopole­ja , tyyp­pies­imerk­ki on Fortum…

    Monop­o­lien suh­teen olen samaa mieltä. Ne ovat meille vahin­gol­lisia. Mut­ta pidän silti For­tu­mia äärim­mäisen huonona esimerkkinä. 

    Lil­ius apu­laisi­neen piti niin hyvää huol­ta veron­mak­sajien rahoista, ettei kukaan osan­nut ennakoi­da. Ain­oa moitit­ta­va tuos­sa on se min­is­teri, joka ei todel­lakaan osan­nut ennakoi­da. Asian päät­ti, jos oikein muis­tan, kaup­pa- ja teol­lis­us­min­is­ter­inä Mau­ri Pekkari­nen. Kor­jatkaa, jos olen väärässä.

    Osmo Soin­in­vaara:
    … Juuri sik­si Yhdys­val­tain eläk­er­a­has­tois­sa on niin jär­jest­tömän paljon rahaa.Eläkeyhtiöt omis­taisi­vat koko maan. 

    Osmo, ne eivät omista pelkästään USA:ta, vaan myös sel­l­aisia yhtiöitä kuin NOKIA. 🙂 Nykyi­nen eläke­jär­jestelmä on Suomes­sa kuitenkin kohtu­ullisen nuori. Esimerkik­si isäni ei ole vielä ollut minkään muun, kuin kansan- ja vet­er­aanieläk­keen piirissä. 

    Mitä taas rahas­toin­ti­in tulee, niin olen ymmärtänyt niin, että alun perin rahas­tot oli tarkoi­tus purkaa suuri­in ikälu­okki­in. Nyt ne tuo­vat val­taa niitä hallinnoiville piireille, joten jär­jestelmä ei toi­mi niin nerokkaasti, kuin sen pitäisi matemaat­tis­es­ti toimia. 

    Eläke­jär­jestelmän olemisen oikeu­tus on siis kyseenalainen täl­lä het­kel­lä. Jos se toimisi, kuten sen pitäisi toimia, se olisi ok. Teo­reet­tis­es­ti­han se on maail­man paras. Ihmiset vain sotke­vat sen. 😉

    JTS:
    Helsin­gin kaupung­in­jo­hta­ja ansait­see enem­män kuin Kih­niön kun­nan­jo­hta­ja ja vähem­män kuin Lon­toon pormestari.

    Tarvit­seeko kun­tien kil­pail­la kun­nan­jo­hta­jista vai mik­si tuloerot?

    Kun­nan­jo­hta­jal­la ja kun­nan­jo­hta­jal­la on aika paljon eroa. Yliopis­tot ja korkeak­oulut tuot­ta­vat sopi­vaa johta­jaa pikkukun­ti­in. Samal­la koulu­tuk­sel­la voi tehdä paljon muu­takin, joten palkkauk­sen tulee olla kohtuu hyvä, että joku kiinos­tuu epämääräi­sistä työa­joista ja olemat­tomas­ta irtisanomissuojasta. 

    Suuret kun­nat taas kil­pail­e­vat johta­jista kau­pan ja teol­lisu­u­den kon­sernien kanssa. Jos halu­taan päte­viä, niin palkkata­so on ihan jotain muu­ta kuin pikku kun­nan vajaat kymp­pi kuus­sa. Pikkukun­nis­sakin muuten vaa­di­taan mais­te­ria. Olem­meko tässäkin tapauk­ses­sa aiheut­ta­neet osan ongel­mas­ta vaa­ti­mal­la ylik­oulutet­tua? Riit­täisikö todel­lisu­udessa kan­di, kuten maail­mal­la yleen­sä riittää.

    Edes Helsinki­in ei tun­nu­ta saata­van päte­viä aina, vaik­ka sen pitäisi olla halut­tu paik­ka. Tilanne Espoos­sa, _Vantaalla_, Tam­pereel­la, _Turussa_ jne. on paljon huonom­pi. Tämä on yksi ongel­ma, jos­ta päästään kun­takokoa pienen­tämäl­lä. 🙂 Pikkukun­ti­in saadaan johta­jia, kun val­tatas­apain­oa luot­ta­mus­mi­esten ja virkamiesjo­hdon välil­lä sääde­tään hie­man ja koulu­tus­vaa­timuk­set tarkastetaan.

  117. Ode, jäikö postauk­seni miet­intään? Salon Seudun Vihrei­den ja Salon val­tu­us­to­ryh­män puhen­jo­hta­ja Eeva Koskisel­la olisi ollut myös siteer­aamisen arvoisia näke­myk­siä. Ovatko hänen varsin vihreät ajatuk­set ris­tiri­idas­sa vihrei­den viral­lisen lin­jan kanssa?

    http://www.salonseudunvihreat.net/archives/category/mielipiteet/eeva

    [OS: En ole pois­tanut mitään. Mil­loin viestisi on lähetet­ty ja oliko siinä ehkä paljon linkkejä]

  118. Ei siinä mitään väk­isin ole. Joka por­taalle palkkaa voitaisi­in ihan hyvin myös nos­taa vaikka­pa 5–10% ja kaik­ki oli­si­vat tyy­tyväisiä. Samal­la pidet­täisi­in peniksen­jatkei­ta tarvit­se­vat nar­sis­tit pois­sa johtajanpalleilta.

    Olen saanut seu­ra­ta yri­tys­ten johta­javal­in­to­ja pöy­dän kum­mal­takin puolelta, vaikken toki ole pörssiy­htiön tj ollut tai sel­l­aista ollut val­it­se­mas­sa. Voin ker­toa, että ne jatkei­ta tarvit­se­vat nar­sis­tit halu­taan pitää pois­sa johta­jan­palleil­ta mah­dol­lisim­man tarkasti. Huono johta­javal­in­ta tulee fir­malle todel­la kalliiksi.

    Johta­jien val­it­sem­i­nen tai löytämi­nen ei ole ihan help­poa. Suuren pörssiy­htiön johtoon on var­masti paljon tar­jokkai­ta, mut­ta se tar­jon­ta läh­tee jostain paljon alempaa.

    Alem­mal­la tasol­la eri­tyis­es­ti asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tiois­sa on aika haas­teel­lista löytää kykyjä ja moti­vaa­tio­ta samas­sa paketis­sa. Usein tarvi­taan joku, joka on samal­la ker­ral­la asiantun­ti­ja, esimies ja johta­ja. Kukaan tuskin on aluk­si tätä kaikkea, joten sit­ten ote­taan joku, jon­ka kyvyt riit­tävät asioiden omaksumiseen.

    Kun tämän ihmisen pitää vielä olla motivoitunut johtote­htävi­in oikeista syistä, väkeä on tar­jol­la aika vähän. Yleen­sä tuskallis­es­ti liian vähän, mis­tä sit­ten seu­raa kaiken­laista huonoa johtamista.

    Kun sit­ten nämä ihmiset hil­jalleen ylenevät organ­isaa­tios­sa, hei­dän pitää jatku­vasti oppia uusia asioi­ta. Jo keski­jo­htoon sopivia ja halukkai­ta saa etsiä täikam­mal­la. Eikä ole ihan harv­inaista, että ihmiset kieltäy­tyvät ylennyksistä.

    Kun johtote­htävi­in on vaikea löytää ihmisiä, fir­ma myös halu­aa heistä kaiken irti. Tämä tarkoit­taa käytän­nössä kiireel­listä työtä ja usein myös pitk­iä päiviä. Siihen ora­van­pyörään lähtevät ihmiset yleen­sä odot­ta­vat tule­vansa palk­i­tuik­si tekemistään uhrauksista.

    Joten ainakin asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tios­sa on ihan turha odot­taa ihmis­ten halu­a­van johta­jik­si 10 %:n palkanko­ro­tuk­sen toivos­ta. Yleen­sä ne johta­jik­si nos­tet­ta­vat muutenkin ovat omas­sa ryh­mässään haitarin yläpäässä, kos­ka heistä nimeno­maan ei halu­ta eroon.

    Ja sit­ten vielä siel­lä viimeisel­lä pykäläl­lä toim­i­tusjo­hta­jak­si on yleen­sä syytä olla aika iso ero palkkauk­ses­sa. Toim­i­tusjo­hta­ja ei ole työ­suhteinen työn­tek­i­jä, ja hänen vas­tu­un­sa on sekä käytän­nössä että juridis­es­ti erit­täin suuri. Hom­ma on myös sikäli yksinäistä, että menee mikä hyvän­sä pieleen, toim­i­tusjo­hta­ja saa rien­tää peilin ääreen etsimään syyllistä.

    (Tämä ei ole puo­lus­tus­puhe älyt­tömille optio­jär­jeste­ly­ille. Niitä ei oikein voi puo­lus­taa kuin omis­ta­jien lyhytjän­teisel­lä edul­la. Mut­ta kyl­lä sille on ihan oikeasti perustei­ta, että palkat nou­se­vat organ­isaa­tios­sa ylöspäin.)

  119. Mut­ta liian usein suuria voit­to­ja keräävät sel­l­aiset yri­tyk­set kuten For­tum, jot­ka eivät ole mitään voit­to­ja ansainneet.

    For­tum on herkulli­nen esimerk­ki. Yksi­ty­is­tetään hyvin rajal­lisia luon­non­va­ro­ja (vesivoima) ja annetaan puh­taasti voit­toa tavoit­tel­e­van yri­tyk­sen hoitaa monop­o­li­toim­into­ja (sähkön­jakelu) ilman järke­viä laatuvaatimuksia.

    Minus­ta johdon äly­va­paat optiot ovat aika pieni rike ver­rat­tuna näi­hin kah­teen ylläol­e­vaan… Kor­jaa­vana toimen­piteenä on vesivoiman wind­fallin keräämi­nen pois ja riit­tävän tiuk­ka lain­säädän­tö sähkön­jakelun laatu­un liittyen.

    1. For­tum, sdai run­saasti vesivoimaa run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun Sto­ra Enso myi sitä sille rahoit­taak­seen voitokkai­ta investoin­te­jaan Yhdys­val­lois­sa. Monop­o­liase­ma vankjen­tui, kun Espoon myi välikä­den kaut­ta sille kaukolämpöverkkonsa.

  120. Aja­tus siitä, että kaik­ki yri­tysjo­hta­jat ovat palkkansa ansain­neet, on nähdäk­seni nykyisen val­lal­la ole­van talous­teo­ri­an luo­ma per­spek­ti­ivi­harha, ver­rat­tavis­sa esimerkik­si usko­muk­seen maail­man littey­destä. Silmät avaa­mal­la näkee evi­denssiä siitä, että maail­ma on pyöreä. 

    Poikkeuk­si­akin tietysti on, esimerkik­si Steve Jobs var­masti ansait­si vuo­tuisen dollarinsa.

    Mitä kansane­dus­ta­jien palkkaan tulee, sen voisi laskea min­un mielestäni kaavas­ta (x% * BKT) * (1 — 10 * työt­tömyys-%), mis­sä x on sopi­vasti valit­tu kiin­teä luku.

  121. Sylt­ty: Kär­jis­te­tysti tiivis­sää yhteisöis­sä ei kan­na­ta olla poikkea­va, kun taas vapaas­sa yhteiskun­nas­sa ei välitetä mitä naa­puri tekee maku­uhuoneessaan, eikä kyl­lä siitäkään vaik­ka se makaisi katuojassa.

    Mik­si emme voisi poimia rusi­noi­ta pul­las­ta ja vali­ta molem­pi­en yhteiskun­ta­mallien hyvät puo­let? Ei suvait­se­vu­u­den tarvitse merk­itä välin­pitämät­tömyyt­tä lähei­sistämme. Eivät myöskään homo­jen oikeudet ole per­in­tei­sistä per­hear­voista mitenkään pois.

  122. Evert The NeveR­est:

    Esimerkik­si Salon kymme­nen kun­nan liitok­ses­sa porkkanoista 2,5 miljoon­aa euroa meni palkko­jen harmonisointiin.

    - mie­lenki­in­toinen yksi­tyisko­h­ta on se, että Salos­sa esitetään ensi vuodelle 42 uut­ta virkaa – Somerol­la ei yhtään

    ELIKKÄ JOHTOPÄÄTÖS:

    Kun­nis­sa pitäisi palkat mitoit­taa tuot­tavu­u­den, eikä asukaslu­vun mukaan.

    POLIITIKKOJEN JA VIRKAMESTEN JOHTOPÄÄTÖS:

    Kun­tia pitää liit­tää yhteen suurem­mik­si kunniksi.

    😉

  123. Osmo Soin­in­vaara:
    For­tum, sdai run­saasti vesivoimaa run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun Sto­ra Enso myi sitä sille rahoit­taak­seen voitokkai­ta investoin­te­jaan Yhdys­val­lois­sa. Monop­o­liase­ma vankjen­tui, kun Espoon myi välikä­den kaut­ta sille kaukolämpöverkkonsa.

    Niin, Sto­ra Enso ei kyl­läkään tehnyt voit­toa amerikansijoituksillaan. 

    Tämä oli kai taas näitä sarkasmeja…

  124. “Johta­jien val­it­sem­i­nen tai löytämi­nen ei ole ihan help­poa. Suuren pörssiy­htiön johtoon on var­masti paljon tar­jokkai­ta, mut­ta se tar­jon­ta läh­tee jostain paljon alempaa.”

    Johta­jak­si valikoidu­taan suhtei­den kaut­ta, erit­täin har­voin val­i­taan sel­l­ainen henkilö, jota val­it­si­jat eivät tunne ennakolta.

    Verkos­toi­tu­mi­nen on uusi ter­mi kabi­net­tikäh­min­nälle, eri­tyiseti käh­mintää syn­nyt­tää suo­ma­lainen ris­ti­ine­dus­t­a­mi­nen eli tj ovat myös mon­es­sa hal­li­tuk­ses­sa ja valikoi­vat kavereitaan

    Tämä “verkos­toi­tu­mi­nen ” rajaa tehokkaasti ryh­mää, jos­ta henkilö val­i­taan ja valin­nat ovat sisäpiirijuttuja

    Se on joht­naut siihen, että epäon­nis­tu­jatkaan eivät putoa pois ringistä.Olen seu­ran­nut muu­at­ta entistä tj:mme ja hän on tj-uransa aikana kerän­nyt enem­män irti­sanomisko­r­vauk­sia kuin palkkaa

    Epäon­nis­tu­mi­nenkaan ei joh­da palkkioiden vähen­e­miseen, ei edes työ­suh­teen loppuminen
    Esim paperi­te­ol­lisu­udessa entis­ten johta­jien edut ovat merkit­tävä tämän päivän kustannustekijä.

    e mil­lä näitä ylilyön­te­jä voidaan vähen­tää on avoimuu­den lisäämi­nen, yristyshalli­noin­ti on täysin läpinäkymätön­tä ja yksi osa yri­tysjo­htamista on yri­tyk­sen ja henkilöstön pitämi­nen pois julk­isu­ud­es­ta. Tai ei kokon­aan, yleistä imagoin­foa jae­taan, mut­ta se ei ker­ro mitään yrityksestä.

    Äärim­milleen vietynä salailu tarkoit­taa, että työan­ta­jan julk­ist­a­mi­nen on johtanut potkuihin

  125. tcrown:
    Aja­tus siitä, että kaik­ki yri­tysjo­hta­jat ovat palkkansa ansain­neet, on nähdäk­seni nykyisen val­lal­la ole­van talous­teo­ri­an luo­ma per­spek­ti­ivi­harha, ver­rat­tavis­sa esimerkik­si usko­muk­seen maail­man littey­destä. Silmät avaa­mal­la näkee evi­denssiä siitä, että maail­ma on pyöreä. 

    Poikkeuk­si­akin tietysti on, esimerkik­si Steve Jobs var­masti ansait­si vuo­tuisen dollarinsa.

    Samaa mieltä.

    Johto­por­taan palkois­sa on eri­tyis­es­ti suuris­sa yri­tyk­sis­sä ja julkisel­lakin puolel­la ilmaa. Steve Job­sin kaltaiset johta­jat, joiden inno­vati­ivi­su­u­den varas­sa yri­tyk­set lep­äävät ja tekevät poikkeuk­sel­liset tulok­sen­sa, ovat ansain­neet miljoon­a­palkkansa. Suurin osa johtamis­es­ta on kuitenkin ruti­ini­jo­htamista, johon riit­tää nor­maali johtamistaito.

    Johta­jien palkkata­soa voi tarkastel­la hyvin per­in­teis­es­ti kysyn­nän ja tar­jon­nan näkökulmasta.

    Useimpi­in johto­hom­mi­in on paljon kiin­nos­tunei­ta hak­i­joi­ta. Hyvin usein suuren fir­man sisäl­lä on jopa lukuisa joukko päte­viä johta­jik­si kelvol­lisia kavere­i­ta, joi­ta har­mit­taa eten­e­mis­mah­dol­lisuuk­sien rajallisuus.

    Useim­mat johtote­htävät eivät siis vaa­di (Job­sin tapaista) tietyn yksilön poikkeuk­sel­lisia eri­ty­is­taito­ja, vaan ruti­ini­jo­ht­a­mi­nen riit­tää. Ja tar­joil­la on run­saasti riit­tävän pätevää ja motivoitunut­ta väkeä. Tämä pätee myös tavanomais­ten yri­tys­ten ylimpään johtoon.

    Siis­pä ruti­ini­jo­htamises­sa (= ei poikkeuk­sel­lises­sa johtamises­sa) palkkata­soa olisi varaa pudottaakin.

    Jos johta­ja tai tavalli­nen työn­tek­i­jä toimii tehtävässään hyvin, hänelle voi antaa lisää palkkaa tai bonuk­sia, mut­ta tätä käytän­töä ei tule ulot­taa koske­maan koko johto­por­ras­ta. Vas­ta siinä tilanteessa, että avoimi­in johta­jan­paikkoi­hin ei ole enää hyviä hak­i­joi­ta tar­joil­la, kan­nat­taa ja pitää palkkatar­jous­ta nostaa.

    Eri­tyis­es­ti suuris­sa yri­tyk­sis­sä ja muis­sa suuris­sa organ­isaa­tiois­sa, jois­sa palkat ovat korkeim­mil­laan, halukkai­ta on. Pienem­mis­sä yri­tyk­sis­sä palkkata­so lie­nee parem­min kohdallaan.

    Suurten yksiköi­den johta­jien palkko­jen korkea taso on suurelta osin sisäpi­iri­a­jat­telun satoa. Kun korkeisi­in asemi­in päässeet henkilöt (ml. johta­jia valvo­vat hal­li­tuk­sen jäsenet, alem­paa por­ras­ta valvo­vat ylem­mät johta­jat, poli­itikotkin) tuke­vat tässä asi­as­sa toisi­aan, tai eivät ainakaan kiistä pätevyyt­tään ja suurten palkko­jen tarvet­ta, palkat nou­se­vat korkealle ja korkea palkkata­so muut­tuu “saavute­tuk­si eduksi”.

  126. Viherinssi: Joten ainakin asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tios­sa on ihan turha odot­taa ihmis­ten halu­a­van johta­jik­si 10 %:n palkanko­ro­tuk­sen toivosta. 

    Men­estyvis­sä pienehköis­sä IT-alan fir­moissa on usein johtamis­malli, jos­sa organ­isaa­tio on kään­net­ty ylösalaisin. Asi­akkaalle työtä tekevät asiantun­ti­jat ovat niitä kuninkaita. 

    Man­ager­it ovat “val­men­ta­jia” jot­ka spar­raa­vat näitä huip­putyön­tek­i­jöitä ja suorit­ta­vat ikävät ruti­init ja toimi­vat kakka­suo­dat­tim­i­na joka suuntaan. 

    Toim­i­tusjo­hta­ja on se joka viimekädessä päät­tää mihin laite­taan rahaa ja mikä pro­jek­ti hoide­taan, ja jos jotain menee pieleen niin toim­i­tusjo­hta­ja on se jon­ka niskaan kak­ka putoaa.

    Jos fir­mas­sa on enem­män kuin 3–4 organ­isaa­tio­ta­soa, fir­ma on yleen­sä huonos­ti johdettu.

    Huonos­sa per­in­teisessä organ­isaa­tios­sa johta­ja kuvit­telee ole­vansa itseoikeutet­tu kuningas, jota työn­tek­i­jät eli ala­maiset pelkäävät ja palvovat. 

    Valitet­tavasti pelol­la joht­a­mi­nen ja “man­age­ment by perkele” ‑filosofia on edelleen täyt­tä arkipäivää useim­mis­sa suo­ma­lai­sis­sa firmoissa.

  127. Kun­tien johdon palkat ovat pois muil­ta, yri­tyk­sis­sä asia on monimutkaisempi.
    Jos kun­ta­puoli palkkake­hi­tyk­sessä ver­taa yuk­si­tyiseen puoleen, tulos on surkea.

    Kalle: Suuret kun­nat taas kil­pail­e­vat johta­jista kau­pan ja teol­lisu­u­den kon­sernien kanssa.

    Höpö, höpö. Suuri­in kun­ti­in on tul­lut muu­ta­ma tieto­hallinnon johta­ja yksi­tyiseltä puolelta.
    Muuten aina on haet­tu poli­it­tista taus­taa, joka ei sinän­sä tee ihmistä osaamattomammaksi.

    Kum­mallista, että kun­nat ovat läht­e­neet palkkak­il­paan yri­tys­ten kanssa. Määräaikaisu­us ymmär­ret­tävästi kar­sii tehokkasti hak­i­joi­ta iän ja palkka­toiveen suh­teen, toisalta muuten vai­h­tu­vu­us on ollut liian pien­tä suurten ikälu­okkien päästyä kun­nan hommiin.

    Kun­ta­puolel­la ja kun­tien määrässä on muis­tet­ta­va, että kaikesta kun­tatyövoimas­ta todel­la suuri osa jää eläk­keelle lähivuyosi­na, eteenkin taloushallinto tulee toiv­o­tusti tyhjenemään.

    Onko yhdenkään kun­nan­jo­hta­jan palkkaus­ta sidot­tu tiukasti kun­nan talouden mittarei­hin tai mihinkään?

  128. Suurin osa For­tu­min vesivoimas­ta ja kuten myös ydin­voima taitaa kuitenkin olla peräisin ajal­ta, jol­loin sähkö­markki­noi­ta ei oltu edes avat­tu markki­noille. Onhan yhtiö lähtöisin Ima­tran kosken valjastamisesta.

    For­tu­min tuloskun­to johtuu siis ratkaisu­ista, joi­ta on tehty 30-luvul­ta läh­tien. Mut­ta nykyjo­hto sen kun naut­tii voitoista kuvitellen, että he ovat jotenkin hyviä.

    Nyt rahaa on syy­det­ty Venäjälle ja vas­ta aika näyt­tää menetet­ti­inkö vuosikym­me­nien aikana kerä­tyt varat.

  129. For­tum tekee voit­toa vesi- ja ydin­voimal­la päästökau­pan (poli­itikko­jen) ansios­ta. Ihan itse olette edel­ly­tyk­set luoneet.

  130. Verkos­toi­tu­mi­nen on uusi ter­mi kabi­net­tikäh­min­nälle, eri­tyiseti käh­mintää syn­nyt­tää suo­ma­lainen ris­ti­ine­dus­t­a­mi­nen eli tj ovat myös mon­es­sa hal­li­tuk­ses­sa ja valikoi­vat kavereitaan.

    Tästä asi­as­ta en ole sinän­sä eri mieltä. Van­haan aikaan kaik­ki paikat menivät “verkos­toi­tu­mal­la”, nykyään iso osa asioista alkaa onnek­si tapah­tua meri­it­tien perus­teel­la näi­den verkos­to­jen ulkop­uolel­la. Kan­sain­välistymi­nenkin laa­jen­taa verkos­to­ja, kun rekry­toin­tipo­h­jaa on muual­lakin kuin Härmässä.

    Suo­mi on mon­een asi­aan liian pieni maa. Tääl­lä on aika vaikea vält­tää sitä, etteivätkö kaik­ki kuitenkin tunne kaikkia. Kan­sain­välis­es­ti toimivis­sa yri­tyk­sis­sä kult­tuuri muut­tuu toden­näköis­es­ti nopeam­min, koti­markki­noil­la paineet muu­tok­seen ovat pienempiä.

    Edelleen kuitenkin olisi hyvä erot­taa johta­jien palkkata­so ja bonuk­set toi­sis­taan. Ylilyön­nit tapah­tu­vat nimeno­maan bonusjär­jeste­lyis­sä. (Eikä niitä kyl­lä laa­jem­mil­lakaan markki­noil­la ole väl­tet­ty maailmalla.)

  131. Rahan määrä ei kor­reloi työ­paikkatyy­tyväisyy­den kanssa. Yleen­sä lisää lik­saa ker­jäävät ovat niitä ketkä eivät ole tyy­tyväisiä työhän­sä tai ei kek­si muu­ta tekemistä (esim jär­jestelevät uusia bonus ja optio-ohjelmia).

    Jos nyt kuitenkin yksi­tyisel­lä alal­la joku onnis­tuu saa­maan huip­pu­tien­estit, onnek­si olkoon.

    Jos virkamiehet, tai muut kun­ta ja val­tion palkkalis­toil­la onnis­tu­vat saa­maan huo­mat­tavasti enem­män kuin koulutusta/ikälisää vas­taa­va lik­sa on, niin jokin on pielessä. Jos kun­nan­jo­hta­ja tai jokin keski­ta­son val­tion henkilöstöpääl­likkö väit­tää että hei­dän täy­tyy ansai­ta enem­män kuin sähkömies työn vaa­tivu­u­den takia, kehot­taisin kokeile­maan nor­maalia työtekoa viikon pari.

    Optioi­ta tai mui­ta bonuk­sia ei pitäisi mis­sään tapauk­ses­sa antaa johta­jille aloil­la mis­sä pär­jää yhtähyvin lukios­ta päässyt tein­i­tyt­tö tai poi­ka. Esimerkkeinä Alko, Ray, Veikkaus. For­tu­mi taas on yhtiönä ihan ok mis­sä optiot pitäisi toimia, mut­ta tapah­tui taas Suomen tapaan kuse­tus­ta ja ylim­i­toitet­tua panos­tus­ta Venäjän markki­noi­hin siinä toivos­sa että bonuk­set nap­saah­taa tilille. Ja nap­sahti­han ne. VR ja mon­en muun alan tapauk­ses­sa samankaltainen hyväk­sikäyt­tö tapah­tui omaisu­ut­ta myymäl­lä tulosta parantaen.

  132. B.J:
    “Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillit­si ahneutta.”

    Min­ul­ta tämä häpy kar­sit­ti­in yliopis­tossa tuotan­to­talouden opetuk­ses­sa. [B]Opetuksen ain­ut tarkoi­tus oli moraalin pois­t­a­mi­nen rahan tekemisestä.[/B] Opetuk­ses­sa käsitelti­in paljon mm. veronkier­toa ja käyti­in mielestäni moraalit­tomien esimerkkien avul­la läpi sitä, miten val­ti­ol­ta on saatu rahaa yksi­ty­isi­in taskui­hin. Opetuk­ses­sa ylis­tet­ti­in por­saan­reikien hyö­dyn­tämistä. Moraalin katoami­nen bis­nek­ses­tä on koulu­tuk­sen aulla luo­tu omi­naisu­us johtajissamme.

    Enpä omis­sa tuta-opin­nois­sani ikinä tör­män­nyt noin härskei­hin ja suori­in keho­tuk­si­in. Moraalin pois­t­a­mi­nen rahan tekemis­es­tä oli kyl­lä läs­nä, mut­ta se oli huo­mat­tavasti epä­suorem­paa. Ken­ties näkyv­in­tä oli se, ettei aksioomista yksi­tyisen ihmis­ten talous­ra­tionali­teetin tai yri­tys­ten voiton­tavoit­telun taustal­la puhut­tu lainkaan. Aivope­su tuli vaivihkaa: asioi­ta ei tarvitse eikä lop­ul­ta yksinker­tais­es­ti osaa kyseenalais­taa, jos niistä ei puhuta. Tuta-opin­not vas­taa­vat kysymyk­seen ”Miten” pikem­minkin kuin ”Mik­si”.

  133. Jos ollaan ihan rehellisiä, mis­sään tehtävässä kukaan ei tarvitse eikä ansaitse yli 500 000 euron vuosi­palkkaa. Täl­lä sum­mal­la tulee hyvin toimeen, rahaa jää reip­paasti säästöönkin ja voi elää juuri niin kuin halu­aa. Lisä­palk­ka tähän päälle rikkoo yhteiskun­nan yht­enäisyyt­tä ja tuhoaa sik­si yhteistä hyvinvointia.

  134. Ongel­ma ei liene niinkään palkkana ymmär­ret­tävästä palka­s­ta (selitän tarkem­min) vaan pääo­mat­u­lon luon­teis­es­ta palka­s­ta. En tässä tarkoi­ta verot­ta­jan määritelmää vaan tulon­läh­teen luon­net­ta. Peri­aat­teessa on ole­mas­sa palkkaa ja pääomatuloa. 

    Palk­ka on kor­vaus työstä. Työ on jonkin arvoista. Palka­nsaa­ja ei joudu riskisi­joit­ta­maan säästöjään saadak­seen tuon palkan. Sik­si inflaa­tio on pienehkö ongel­ma, kun­han palkan suu­ru­ut­ta kor­jataan esim. vuosit­tain. Palka­nsaan­ti­in liit­tyvän riskin pois­taa (tai lievit­tää) palkkatur­va. Työt­tömyyt­tä en tässä laske palkkat­u­lon riskik­si, kos­ka “aina­han” voi siir­tyä uuteen työ­paikkaan. Palkkat­u­lolle ei ole luon­nol­lista rajaa, kos­ka jonkun henkilön työ­pain­os voi olla rajat­toman arvokas työ­nan­ta­jalleen (vrt. epäonnistujapääjohtaja->konkurssi vs. super­on­nis­tu­japääjo­hta­ja). Jyrkkä pro­gres­siomme lievit­tää tätä ongel­maa — jos sitä ongel­mana pitää.

    Pääo­mat­u­lo on kor­vaus säästö­jen sijoit­tamis­es­ta johonkin. Sijoituk­seen liit­tyy suurem­pi tai pienem­pi ris­ki menet­tää osa pääo­mas­ta tai se kokon­aan. Ris­ki vai­htelee, samoin odotet­ta­va tuot­to. Varsinkin pitkäaikaista sijoi­tus­ta syö lisäk­si inflaa­tio. Pääo­mat­u­lon määrälle ei voi lait­taa rajaa, kos­ka sijoi­tus­sum­mallekaan ei ole rajaa. Sik­si jyrkkä pro­gres­sio on mah­dot­to­muus, suurem­mil­la tuloil­la inflaa­tio voi syödä koko tulon eikä pro­gres­sio ota huomioon sijoi­tus­riskiä. Jos val­tio ei ryhdy pelas­ta­maan epäon­nis­tunei­ta riske­jä, ei tässä ole syytä estää onnis­tuneista riskeistä seu­raavia suuria voit­to­jakaan. Jos pro­gres­sio­ta tuo­daan kehi­in, niin pitääkö suuren eläk­er­a­has­ton mak­saa suurem­paa vero­pros­ent­tia sijoi­tusvoitois­taan kuin pienen eläkerahaston?

    Ongel­mana on se, että osa palkkat­u­loista määräy­tyy pääo­masi­joi­tus­markki­noil­la, vaik­ka palkkat­u­lon saa­ja ei kan­na sijoi­tus­riskiä. Esimerkik­si kon­sult­ti, sijoi­tus­pankki­iri tai yri­tys­lakimies veloit­taa työstään sen mukaan, mitä neu­vot voivat tuot­taa. Jos neu­vo­ja annetaan kym­me­nien mil­jar­di­en liike­toimin­nalle, pros­ent­tikin voitos­ta on paljon. Tap­pi­oriskiä ei kon­sult­ti kan­na. Näil­lä palkkat­u­loil­la on siten saatavis­sa suuryrit­täjän voiton­mah­dol­lisu­udet ilman sijoitusriskiä.

    Kun suuryri­tyk­sen omis­ta­jat sit­ten suures­sa viisaudessaan mak­sa­vat kon­sult­tiy­htiölle suuria sum­mia voit­toa mah­dol­lis­es­ti tuot­tavista neu­voista, tulee kysymyk­seen, mik­sei toim­i­tusjo­hta­jalle mak­se­ta samal­la taval­la — muuten­han hänenkin kan­nat­taa siir­tyä kon­sul­tik­si. Täl­lä taval­la jär­jet­tömän suu­ru­us­lu­okan palkat lev­iävät yri­tys­ten johtoryhmiin.

    Suuret voitot ilman sijoit­ta­jan riskiä. Tässä palkkarak­en­teen suuron­gel­ma. Vero­tuk­ses­sa sit­ten on aivan omat ongelmansa.

  135. Zack:
    se on myös jän­nää, että NHL-miljonäärit ovat lei­jo­nia, koko kansan sankare­i­ta. Mut­ta paljon pienem­piä tulo­ja saa­vat johta­jat tai vielä pienem­piä tulo­ja saa­vat asiantun­ti­jat saa­vat kansan vihan. 

    Kyl­lä urheil­i­joidenkin korkeista palkoista nuris­taan. Niiden kohdal­la touhu on vielä type­r­äm­pää, kos­ka urheilu on luon­tais­es­ti nol­la­summapeliä. Joka vuon­na vain yksi joukkue voi olla mestari. 

    Jos seu­ra A ja seu­ra B molem­mat nos­ta­vat pelaa­japalkkion­sa 10-ker­taisek­si saadak­seen houkutel­tua parhaat pelaa­jat itselleen, ei tapah­du mitään muu­ta kuin se, että pelaa­jat panevat taskui­hin­sa 10-ker­taa enem­män rahaa. Kumpikaan seu­roista ei saa etu­lyön­ti­ase­maa toiseen verrattuna. 

    Peri­aat­teessa urheilus­sa riit­tää, että pelaa­jalle mak­se­taan sen ver­ran, että hän suos­tuu pelaa­maan täyspäiväis­es­ti. Tätä enem­män mak­sami­nen on puh­das­ta nol­la­summapeliä seu­ro­jen välil­lä, eikä se nos­ta kulut­ta­jien (=kat­so­jat) saa­maa hyv­in­voin­tia mitenkään. Pelaa­ja, joka jo har­joit­telee täyspäiväis­es­ti, ei pelaa yhtään parem­min, jos hänelle mak­se­taan 10 miljoon­aa vuodessa kuin jos hänelle mak­set­taisi­in 50 000. 

    No, ehkä sen kor­vauk­sen pitää olla kohtu­ullisen hyvä, jot­ta tarpeek­si moni nuori ottaa sen riskin, että panos­taa urheilu­un toiveena tul­la ammat­tiurheil­i­jak­si, mut­ta ne nykyiset miljoon­ako­r­vauk­set ovat kyl­lä ihan liikaa.

    Tämä ajat­telu ei ehkä suo­raan sovel­lu yri­tys­maail­maan, kos­ka talous ei yleen­sä ole nol­la­summapeliä, mut­ta jois­sain kil­pailu­ti­lanteis­sa juuri tästä voisi olla kyse sielläkin.

  136. JTS: Kun­tien johdon palkat ovat pois muil­ta, yri­tyk­sis­sä asia on monimutkaisempi.Kummallista, että kun­nat ovat läht­e­neet palkkak­il­paan yri­tys­ten kanssa. 

    Mitäs kum­mallista siinä on että poli­ti­ikka­jen­gi järkkää kavereille hyviä lik­so­ja? Ei tuos­sa oikeasti kil­pail­la yksi­tyisen kanssa. Helsin­gin virkamisjo­hto val­i­taan sopivista eikä pätevistä.

  137. Ter­apeut­tises­sa mielessä jät­tiop­tioil­la voi olla myös myön­teisiä vaiku­tuk­sia. Onpa­han kansalaisille jokin asia, johon purkaa omaa ahdistustaan.

  138. Samuli Saarel­ma:
    “Kyl­lä urheil­i­joidenkin korkeista palkoista nuris­taan. Niiden kohdal­la touhu on vielä type­r­äm­pää, kos­ka urheilu on luon­tais­es­ti nol­la­summapeliä. Joka vuon­na vain yksi joukkue voi olla mestari. ”

    Ei urheilu ole sen enem­pää nol­la­summapeliä kuin muukaan talous. Yksi joukkue voi olla yhden sar­jan mes­tari, mut­ta eri­laisia kiso­ja ja kil­pailu­ja voi olla paljon (esimerkik­si jalka­pal­los­sa on Pal­loli­iton ja piirien moni­ta­soinen sar­ja­jär­jestelmä, ja lisäk­si Suomen cup, liigacup ja mui­ta kil­pailu­ja). Sil­lä, mitä pelaa­jille mak­se­taan, on vaiku­tus­ta har­ras­ta­jamääri­in, val­men­nuk­seen, junior­i­työhön jne, mikä näkyy sit­ten har­ras­ta­jamääris­sä, lajin seu­ran­nas­sa ja sitä kaut­ta myös siinä, paljonko urheilu­bis­nek­sessä liikkuu rahaa ja miten ase­moitu­vat toisaal­ta eri lajit keskenään ja toisaal­ta urheilu ja muut ammatit.

  139. Konkre­ti­aa: palkkat­u­lokat­to 500 000 eur/vuosi (pää­toimes­ta, sivu­tu­lo­ja saa olla). Täl­löin keskustelu kos­kee n 300 suurituloista!

    Onko tämä kaik­ki keskustelu 300 hen­gen suu­rit­u­loisen joukon vuok­si tarpeen?

    Suomes­sa on vain 5000 henkeä, jot­ka ylipäätään ansait­se­vat enem­män kuin 240 000 euroa vuodessa.
    Suu­rit­u­lois­t­en pieni määrä uno­htuu hel­posti, ongel­man pitäisi olla, että miten heitä saadaan tänne useampia!

    Urheilus­sa huip­pu­palkkiot läh­tivät nousu­un kun ylipäät­tän seu­ro­jen tulot tele­vi­sioin­tioikeuk­sien (=main­os­tu­lo­jen) lähdet­tyä huimaan kasvu­un. Tämän mah­dol­listi globaali yleisö jois­sakin lajeis­sa. Luon­no­lis­es­ti main­os­til­iä ei seu­rois­sa jae­ta kovinkaan tasan vaan juuri kat­so­jia ja main­os­ta­jia tuoville nim­imiehille mak­se­taan reilusti enemmän.

    Isolle osalle suurista tuloista on yhteistä, että ne saadaan kan­sain­välis­es­ti toimi­val­ta yri­tyk­seltä ja alal­ta. Suo­mi on pieni maa, ttältä ei sel­l­aisia tulo­ja nyhde­tä. Tämä koske urheil­i­joi­ta, ral­likuske­ja, Nightwishia ja Sofi Oksas­ta siinä kuin yritysjohtajia. 

    Muu­ta­mat huip­puan­sioi­hin yltävät ihmiset muokkaa­vat alan imagoa. Musi­ikissa, mal­li­na ja urheilus­sa ani­har­va pääsee edes kesi­t­u­loi­hin, silti sen kuvitel­laan ole­van tie rikkauk­si­in. Pok­eris­sa vain yksi sadastapela­jas­ta jää ylipäätään voitolle, silti huip­putu­lois­t­en joukos­sa on pari pokeriammattilaista.

    Medi­an ja tämänkin blo­gin tehtävä on myös muis­tut­taa kuin­ka vähän heitä onkaan.

  140. JTS: Johta­jien lähtö­palkkioi­ta kom­pen­soi sen, että irti­sanomi­sai­ka on n 2 min­u­ut­tia eikä yt-neu­votel­la. Har­va moista riskiä ottaisi edes kiekko­val­men­ta­jana ilman jotain sopimus­ta korvauksesta.

    Niin, har­va ottaisi, jos todel­la uhkana olisi se, että kah­den min­uutin varoituk­sel­la on täysin tulo­ton. Johta­jil­la vain har­voin näin on. Kun heitä ollaan potki­mas­sa pois, käytetään ns. kul­taista käden­puris­tus­ta, joiden kohdal­la puhutaan usein raha­sum­mista, jot­ka taval­lisen pul­li­aisen korvis­sa kuu­losta­vat ennem­minkin lot­tovoitoil­ta kuin siltä, että olisi vyö pan­ta­va kireälle.

  141. “Johta­jak­si valikoidu­taan suhtei­den kaut­ta, erit­täin har­voin val­i­taan sel­l­ainen henkilö, jota val­it­si­jat eivät tunne ennakolta.”

    Noin on ja kun uusi johta­ja astuu taloon, hänel­lä on mukanaan oma esikun­ta ja uudet suh­teet rahan lainaa­ji­in fir­man näkökul­mas­ta kat­soen. Samal­la onkin “kiva” sijoit­taa entis­es­tä työ­paikas­taan “ansait­tu­ja” palkkioi­ta nykyiseen firmaan.

  142. Suurin ongel­ma näistä suu­rit­u­loista johta­jista tulee poli­it­tisi­na vaikuttajina.

    Suurel­la fir­mal­la on paljon pain­oar­voa poli­itikko­jen silmis­sä esim Nokia on hyvä esimerkki.

    Nokia on muoka­nunt lain­säädän­töä erit­täin paljon mieleisekseen.

    Ollil­la on ollut enem­män poli­it­tista val­taa kuin puolel­la Suomen kans­ta yhteensä

  143. Kyl­lä johdolle mak­set­ta­vat isot bonuk­set ovat osit­tain muil­ta pois.

    Omis­ta­jille kuu­lu­van oman pääo­man lisäk­si osakey­htiöis­sä on yleen­sä myös vieras­ta pääo­maa. Kuten konkurs­seista tiedämme, yri­tyk­sen riske­jä kan­ta­vat yleen­sä myös tavaroiden toimit­ta­jat, verot­ta­ja ja muut velko­jat. Lisäk­si julki­nen val­ta ja työn­tek­i­jät kär­sivät konkurs­seista monel­la tavalla.

    Jos omis­ta­jat jaka­vat rahaa ulos yhtiöstä johdon palkkioina tai osinkoina, niin yri­tyk­sen kri­isi­pusku­rit pienenevät ja konkurssi­vaara kas­vaa. Se lisää muiden riskinkan­ta­jien taakkaa. 

    Pankeis­sa myös tal­let­ta­jien ase­ma heikke­nee. Sen vuok­si yhteiskun­ta on joutunut säätämään eri­ty­isiä määräyk­siä pankkien vakaavaraisuudesta.

    Kun yri­tyk­sen vakaavaraisu­us heikke­nee johdon iso­jen palkkioiden vuok­si, niin yri­tyk­sen rahoit­ta­jien into laan­tuu. Se heiken­tää yri­tyk­sen mah­dol­lisuuk­sia kas­vaa. Ja se hei­jas­tuu negati­ivis­es­ti työn­tek­i­jöi­den ase­maan ja ympäröivään yhteiskuntaan.

  144. Samuli Saarel­ma: Kyl­lä urheil­i­joidenkin korkeista palkoista nuris­taan. Niiden kohdal­la touhu on vielä type­r­äm­pää, kos­ka urheilu on luon­tais­es­ti nol­la­summapeliä. Joka vuon­na vain yksi joukkue voi olla mestari. 

    Peri­aat­teessa urheilus­sa riit­tää, että pelaa­jalle mak­se­taan sen ver­ran, että hän suos­tuu pelaa­maan täyspäiväis­es­ti. Tätä enem­män mak­sami­nen on puh­das­ta nol­la­summapeliä seu­ro­jen välil­lä, eikä se nos­ta kulut­ta­jien (=kat­so­jat) saa­maa hyv­in­voin­tia mitenkään. Pelaa­ja, joka jo har­joit­telee täyspäiväis­es­ti, ei pelaa yhtään parem­min, jos hänelle mak­se­taan 10 miljoon­aa vuodessa kuin jos hänelle mak­set­taisi­in 50 000.

    Eihän tuos­sa ajatuk­ses­sa nyt ole päätä eikä hän­tää. Meinaatko että kat­so­jalu­vut ovat samat jos Hart­wall-Areenal­la pelaa­vat vas­takkain kak­si jotain ykkös­di­var­i­jengiä joiden pelaa­jat tien­aa­vat sen 2500e/kk tjsp. ver­rat­tuna kah­teen NHL-joukkueeseen? Johan se vas­taus nähti­in syksyl­lä kun NHL-jen­git vetivät Areenan täy­teen piip­puhyl­lyä myöten, siinä mis­sä Joker­it ei moi­seen tai­da pystyä kuin playoffeissa.

    Samal­la taval­la Teemu Selän­teen palkkaami­nen Jok­erei­hin nos­taa kat­so­jamääriä ja Urho-TV paket­tien myyn­tiä ja täten suo­raan lisäisi koti­maisen SM-liigan tahkoa­man rahan määrää. Mitä kovata­soisem­pi liiga ja mitä kovem­min ihmiset sen pelaa­jia fanit­ta­vat, sen enem­män he naut­ti­vat pelien seu­raamis­es­ta ja sitä enem­män he ovat valmi­ita lipuista mak­samaan. Kyseessä on läh­es täy­delli­nen anti-esimerk­ki nollasummappelistä.

  145. Pekka Taipale:
    Ei urheilu ole sen enem­pää nol­la­summapeliä kuin muukaan talous. Yksi joukkue voi olla yhden sar­jan mes­tari, mut­ta eri­laisia kiso­ja ja kil­pailu­ja voi olla paljon (esimerkik­si jalka­pal­los­sa on Pal­loli­iton ja piirien moni­ta­soinen sar­ja­jär­jestelmä, ja lisäk­si Suomen cup, liigacup ja mui­ta kilpailuja). 

    Kil­pailu­jen määrä ei muu­ta asetel­maa mihinkään. Ne kil­pailut ovat ole­mas­sa, mak­se­taan niille pelaa­jille 50 000 tai 10 miljoon­aa. Jutus­sasi olisi point­tia, jos 10 miljoon­aa ansait­se­vista koos­t­u­va joukkue pelaisi 20 ker­taa enem­män pele­jä kuin 50 000 ansaitsevista. 

    Sil­lä, mitä pelaa­jille mak­se­taan, on vaiku­tus­ta har­ras­ta­jamääri­in, val­men­nuk­seen, junior­i­työhön jne, mikä näkyy sit­ten har­ras­ta­jamääris­sä, lajin seu­ran­nas­sa ja sitä kaut­ta myös siinä, paljonko urheilu­bis­nek­sessä liikkuu rahaa ja miten ase­moitu­vat toisaal­ta eri lajit keskenään ja toisaal­ta urheilu ja muut ammatit. 

    Tälle väit­teelle saat kyl­lä esit­tää jotain todis­tei­ta. Siis tuolle “paljonko rahaa liikkuu on pelaa­jien palkkioista kiin­ni”. Minus­ta syy-seu­raus­suhde on juuri päin­vas­tainen. Ammat­ti­jalka­pal­loil­i­joiden palkat räjäh­tivät, kun kuvioon mukaan tuli tv-raha. Ensin siis oli kiin­nos­tus jalka­pal­loon, siitä opit­ti­in rahas­ta­maan ihmisiltä ja sit­ten pelaa­jat taju­si­vat, että heille­hän kuu­luu tästä iso pot­ti. Se poh­jal­la ollut tuote, eli se, mitä kulut­ta­jat sai­vat rahoilleen vastiket­ta, on kuitenkin ihan sama kuin oli 1980-luvul­la: Tele­vi­sios­ta voi kat­soa hyvien pelaa­jien välistä jalkapallo-ottelua. 

    Tois­t­en mielestä kehi­tys on ollut jopa negati­ivista. Kun raha on se, joka ratkaisee, on liigo­ista tul­lut yksi­toikkoisem­pia, kun jo ennen kau­den alkua tiede­tään, että rikkaat seu­rat tule­vat ole­maan kär­jessä ja köy­hät pohjil­la. Tässä mielessä amerikkalainen sys­tee­mi, jos­sa on sisään­raken­net­tu­ja takaisinkytken­tämekanis­me­ja estämässä lumi­pal­loe­fek­tiä (pär­jäät hyvin->saat lisää rahaa->voit ostaa parem­pia pelaajia->pärjäät entistä parem­min), on kat­so­jien kannal­ta parem­pi kuin eurooppalainen. 

    Kuten kir­joitin, jos­sain määrin korkea palk­ka ammat­tiurheil­i­jal­la saat­taa jois­sain tapauk­sis­sa saa­da jonkun nuoren treenaa­maan kovem­paa kuin muuten treenaisi. Tämäkään ei tosin ole mitään hyv­in­voin­tia vaan vain nol­la­sum­mak­il­pailua muiden lah­jakkaiden urheil­i­jalu­pausten kanssa. Siinä kyse on vähän samas­ta kuin yliopis­ton pääsykokei­ta varten prep­pauskurs­seil­la käyn­nis­sä. Niis­säkin on kyse puh­taasti nollasummapelistä. 

    Edes ne har­ras­ta­jamäärät (joiden kor­re­laa­tio­ta ammat­tiurheil­i­joille mak­set­tui­hin palkkioi­hin et ole osoit­tanut) eivät ole muu­ta kuin nol­la­summapeliä eri urheilu­la­jien välil­lä, ellei kyse ole siitä, että oikeasti on saatu sohvape­runa urheilua har­ras­ta­maan. Ja yleen­sä ei ole, vaan sohvape­runat menevät ennem­min lenkille, hiihtämään, pyöräilemään, jne. eivätkä pelaa­maan jalka­pal­loa tai jääkiekkoa.

  146. Konkre­ti­aa: Pekka Haav­is­to haas­tatetlus­sa sanoi, että johta­jan ja työn­tek­i­jön palkkaero saisi olla enin­tään nelinkertainen.

    Medi­aa­ni­pal­ka­lla vuosian­sio on siinä 39 000 euroa.
    Nelink­er­tainen vuosiana­sio on täl­löin 156 000 euroa — ja se olisi kahdek­sanker­tainen kokoaikaiseen min­imi­palkkaiseen työhön.

    Suomes­sa on edelleen tapana julk­istaa kaikkien yli 150 000 eroa ansain­nei­den nimet.

    (Johta­jien kul­tainen käden­puris­tus on 6 — 18 kk.n palk­ka ker­ta­sum­mana, jos­sa on mukana 6 — 12 kk:n kiel­to men­nä min­nekään muualle töihin.)

  147. “Run­saskäti­nen palk­it­sem­i­nen tuli Euroop­paan yhdys­val­ta­laisen omis­tuk­sen mukana. Moni on sanonut, että se ei sovi euroop­palaiseen yhteiskuntamoraaliin. ”

    Ei sovi ainakaan suo­ma­laiseen yhteiskun­ta­moraali­in, euroop­palaiseen kalvin­is­tiseen moraali­in ei ehkä siihenkään.

    Suo­ma­lainen kult­tuuri on protes­tant­ti­nen, amerikkalainen kult­tuuri on varsinkin liike-elämässä kalvin­is­tista. Kalvin­is­tisen ja protes­tant­ti­nen kult­tuuri ovat mon­es­sa mielessä tois­t­en­sa peilikuvia.

    Siinä mis­sä kalvin­is­tises­sa kult­tuuris­sa jumala on kaikki­val­tias ja ison fir­man johta­ja on hänestä seu­raa­va, protes­tant­tises­sa kult­tuuris­sa johta­ja on saman­lainen maan mato­nen kuin kaik­ki muutkin.

    Kalvin­is­tises­sa kult­tuuris­sa suuret tulo­erot hyväksytään ja varakku­us on jumalan lah­ja ja siu­naus. Rikkail­ta tosin odote­taan, että he lahjoit­ta­vat köy­hille, osal­lis­tu­vat hyvän­tekeväisyy­teen jne.

    Protes­tant­tises­sa kult­tuuris­sa var­al­lisu­u­den ja rikas­tu­misen on hyväksyt­tävää vain koval­la työl­lä — “Niska hiessä sin­un on leipäsi ansait­se­man”, kuten Max Weber protes­tant­tista eti­ikkaa maalaili.

    Ylim­män johdon hulppeil­la palk­it­semisjär­jeste­ly­il­lä ei mielestäni ole mitään tekemistä yri­tysjo­hdon eri­no­maisu­u­den kanssa, se ei ole yri­tys­talout­ta vaan lähin­nä kalvin­is­tisen eti­ikan tapa kohot­taa ylin johto mes­si­aaniselle tasolle jumalas­ta seuraavaksi.

  148. JTS:

    Suomes­sa on vain 5000 henkeä, jot­ka ylipäätään ansait­se­vat enem­män kuin 240 000 euroa vuodessa.
    Suu­rit­u­lois­t­en pieni määrä uno­htuu hel­posti, ongel­man pitäisi olla, että miten heitä saadaan tänne useampia!

    Tähän et var­maankaan ole laskenut niitä, jot­ka otta­vat henkilöverot­tom­i­na osinkoina tulo­jaan. Ne eivät näy mis­sään tulolis­toil­la. Siihen päälle tuol­lainen 40 ton­nia ansio­tu­lo­ja. Yleinen kombo.

  149. Veroti­las­toista tavallinne ihmen ei saaer­illeen suuria palkkat­u­lo­ja saavia

    Mut­ta korkeimpia palk­ka- ja pääo­mat­u­lon­saa­jia on seuraavasti.
    Yli 300000 ansait­se­via 5000

    Yli 150000 ansait­se­via 20000

    Yli 100000 ansait­se­via 55000

    Eli korkeasti palkat­tu­ja yri­tysjo­hta­jia on vähän, eikä noin pie­nil­lä sum­mil­la ole suu­ur­ta merk­i­tys­tä kokon­aisu­u­den kannalta.

    Mut­ta vaiku­tus moraa­lika­toon tai kansan kah­ti­a­jakoon on merkit­tävä, etenkin kun suuri palk­ka nousee päähän ja saa henkilön usko­maan ole­vansa jumala

  150. Sepi: Eihän tuos­sa ajatuk­ses­sa nyt ole päätä eikä hän­tää. Meinaatko että kat­so­jalu­vut ovat samat jos Hart­wall-Areenal­la pelaa­vat vas­takkain kak­si jotain ykkös­di­var­i­jengiä joiden pelaa­jat tien­aa­vat sen 2500e/kk tjsp. ver­rat­tuna kah­teen NHL-joukkueeseen? Johan se vas­taus nähti­in syksyl­lä kun NHL-jen­git vetivät Areenan täy­teen piip­puhyl­lyä myöten, siinä mis­sä Joker­it ei moi­seen tai­da pystyä kuin playoffeissa.

    Ei, vaan tarkoi­tan, että ne NHL-jen­git eivät pelaa yhtään parem­paa lätkää, mak­se­taan heille 50 000 tai 10 miljoonaa. 

    Ja toisaal­ta ne pelaa­jat, jot­ka ovat läht­e­neet NHL:än, eivät sit­ten enää pelaa Jok­ereis­sa. Areenal­la pelat­taisi­in siis toden­näköis­es­ti keskimäärin parem­paa jääkiekkoa, jos NHL:ssä ei olisi niin korkeat palkat. 

    Mitä kovata­soisem­pi liiga ja mitä kovem­min ihmiset sen pelaa­jia fanit­ta­vat, sen enem­män he naut­ti­vat pelien seu­raamis­es­ta ja sitä enem­män he ovat valmi­ita lipuista mak­samaan. Kyseessä on läh­es täy­delli­nen anti-esimerk­ki nollasummappelistä. 

    Ei, vaan juuri esimerk­ki nol­la­summapelistä. Vain yksi liiga pystyy ole­maan maail­man kovata­soisin. Sitä kovata­sois­in­ta liigaa sit­ten fan­ite­taan kovasti, mut­ta ennen kaikkea huonom­pi­ta­sois­t­en kustannuksella. 

    Oleel­lista on se, että urheilu on luon­tais­es­ti nol­la­summapeliä. Se, että Usain Bolt juok­see 100 m aikaan 9.63s ei merk­itse itsessään oikeas­t­aan yhtään mitään. Se, että hän juok­see muu­ta­man sada­sosan nopeam­min kuin kukaan muu maail­mas­sa, sen sijaan merkitsee. 

    Ja sama kos­kee luon­nol­lis­es­ti joukkue­pele­jä. Se, että joukkueen X pelaa­jat osaa­vat luis­tel­la kovaa, lyödä kiekkoa, jne. ei sinäl­lään merk­itse mitään. Se, että he voit­ta­vat joukkueen Y pelis­sä, sen sijaan merkitsee. 

    Tämä on siis selvänä erona vaikka­pa matka­puhe­lin­ten valmis­tuk­seen. Jos Nokia valmis­taa hyvän puhe­li­men, täl­lä on absolu­ut­ti­nen hyv­in­voin­tiar­vo ihmisille. Ihmiset saa­vat siitä puhe­limes­ta saman ilon riip­pumat­ta siitä, ovatko muut valmis­ta­jat parem­pia vai huonom­pia kuin Nokia.

  151. JTS: Johta­jien kul­tainen käden­puris­tus on 6 – 18 kk.n palk­ka ker­ta­sum­mana, jos­sa on mukana 6 – 12 kk:n kiel­to men­nä min­nekään muualle töihin.

    Niin, tuo yhdis­tet­tynä siihen mainit­se­maasi 150 000 euron vuosi­t­u­loon on juuri se, mitä kut­suin läh­es lot­tovoitok­si taval­liselle ihmiselle. Ei siis kuu­losta mitenkään hirvit­tävältä taloudel­liselta pelot­teelta, vai olisitko sinä ihan pani­ikissa, jos sin­un pitäisi olla työtä tekemät­tä vuosi, mut­ta saisit siitä hyvästä 150 000:n tulot?

    Veikkaisin, että monikin duu­nari vai­h­taisi ne viikko­jen yt-neu­vot­te­lut mielel­lään siihen, että voisi tul­la 2:ssa min­uutis­sa pois potk­i­tuk­si, mut­ta saisi sit­ten tuol­laisen korvauksen.

  152. Samuli Saarel­ma:
    ” Ne kil­pailut ovat ole­mas­sa, mak­se­taan niille pelaa­jille 50 000 tai 10 miljoonaa. ”

    Eivät ole. Ne ovat eri­laisia kil­pailu­ja jois­sa pelaa­vat eri pelaa­jat ja joi­hin pelaa­maan pyrkii eri määrä harrastajia.

    “NHL-jen­git eivät pelaa yhtään parem­paa lätkää, mak­se­taan heille 50 000 tai 10 miljoonaa.”

    Kyl­lä pelaa­vat. Palkat vaikut­ta­vat siihen, paljonko ammat­tiurheil­i­joik­si pyrkiviä on, kuin­ka suures­ta pyrk­i­jäjoukos­ta joukkuei­den pelaa­jat val­i­taan, paljonko he har­joit­tel­e­vat, paljonko rahaa he käyt­tävät ostaak­seen palvelui­ta esimerkik­si lääkärin­hoitoon, hierontaan, henkilöko­htaiseen val­men­nuk­seen jne. Kaikil­la näil­lä ja monil­la muil­la asioil­la on vaiku­tus­ta siihen, miten hyvää lätkää he pelaavat.

  153. JTS:
    Konkre­ti­aa: Pekka Haav­is­to haas­tatetlus­sa sanoi, että johta­jan ja työn­tek­i­jön palkkaero saisi olla enin­tään nelinkertainen.

    No johan oli pop­ulisti­nen ja tyh­mä heit­to Pekalta. Peruste­liko hän tarkem­min kantaansa?

  154. Pekka Taipale: Kyl­lä pelaa­vat. Palkat vaikut­ta­vat siihen, paljonko ammat­tiurheil­i­joik­si pyrkiviä on, kuin­ka suures­ta pyrk­i­jäjoukos­ta joukkuei­den pelaa­jat val­i­taan, paljonko he harjoittelevat, 

    Näytäpä jotain todis­tei­ta tästä. Euroopan jalka­pal­loli­igois­sa palkat ovat luokkaa 10–100-kertaisia ver­rat­tuna siihen, mitä ne oli­vat joskus 1980-luvul­la. Pelaa­vatko euroop­palaiset nuoret nyky­isin yhtään enem­pää jalka­pal­loa kuin pela­si­vat sil­loin? Mitä tuo­hon har­joit­telumäärään tulee, niin jos jalka­pal­loil­i­jalle mak­se­taan niin paljon, että hän voi täyspäiväis­es­ti treena­ta, niin hänen treenaamisen­sa ei kyl­lä lisään­ny mihinkään, vaik­ka hänelle mak­set­tavaa palkkio­ta kuin­ka korotet­taisi­in. Ne miljoon­a­palkkioi­ta nos­ta­vat har­joit­tel­e­vat pari tun­tia päivässä. Sitä enem­mässä treenaamises­sa ei ole edes järkeä, kos­ka ihmisen fys­i­olo­gia ei sitä edes kestä. 

    Jol­lain hiero­jil­la ym. oheis­toimin­nal­la ei ole juuri mitään merk­i­tys­tä pelaa­jien peli­taitoon. Toki niihin rahaa saadaan uppoa­maan, mut­ta lop­ulli­nen tuote, sen pelin taso, mitä kat­so­ja tv:stä näkee, ei ole oikeas­t­aan mitenkään parem­paa kuin oli 30 vuot­ta sitten. 

    Eivät ole. Ne ovat eri­laisia kil­pailu­ja jois­sa pelaa­vat eri pelaa­jat ja joi­hin pelaa­maan pyrkii eri määrä harrastajia. 

    NHL ja Englan­nin jalka­pal­loli­iga (tosin hie­man eri nimel­lä) oli ole­mas­sa jo 30 vuot­ta sit­tenkin. Niis­sä molem­mis­sa pelaa­vat ja pela­si­vat jo aikoinaan parhaat pelaaa­jat. Tämä ei ole muut­tunut mihinkään. Se, mikä on muut­tunut, on pelaa­jille mak­set­tavien palkkioiden suuruus.

  155. Samuli Saarel­ma:Se, että Usain Bolt juok­see 100 m aikaan 9.63s ei merk­itse itsessään oikeas­t­aan yhtään mitään. Se, että hän juok­see muu­ta­man sada­sosan nopeam­min kuin kukaan muu maail­mas­sa, sen sijaan merkitsee. 

    Nimeno­maan 100m juok­su on vielä enem­män sama tuote vaik­ka kuin­ka ajat kehit­ty­i­sivät parem­mik­si ver­rat­tuna joukkue­pelei­hin. Kat­so­jalle tuote on TÄYSIN sama vaik­ka parhaim­mat satasen juok­si­jat juok­si­si­vat sekun­nin huonom­pia aiko­ja kuin nyt! 

    Jäkik­sessä ja jalka­pal­los­sa on sen­tään eroa divari- ja maail­man­lu­okan peleis­sä, mut­ta satasen juok­sus­sa ei var­masti kovinkaan kum­moisia ero­ja ei-har­ras­ta­jan silmis­sä tule.

  156. Raimo:
    Ken­ties näkyv­in­tä oli se, ettei aksioomista yksi­tyisen ihmis­ten talous­ra­tionali­teetin tai yri­tys­ten voiton­tavoit­telun taustal­la puhut­tu lainkaan.

    Ei tosi­aan tarvitse käy­dä kuin kansan­talousti­eteen peruskurssil­la kun tämä käy ilmi. Puhutaan myös sitä, että talouden tehokku­ud­es­ta — aivan kuin tehokku­us olisi joku itse­tarkoi­tus. Eivätkös ihmiset ja yhteiskun­ta ole tärkeämpiä?

    Pekka Taipale:
    Palkat vaikut­ta­vat siihen, paljonko ammat­tiurheil­i­joik­si pyrkiviä on, kuin­ka suures­ta pyrk­i­jäjoukos­ta joukkuei­den pelaa­jat val­i­taan, paljonko he har­joit­tel­e­vat, paljonko rahaa he käyt­tävät ostaak­seen palvelui­ta esimerkik­si lääkärin­hoitoon, hierontaan, henkilöko­htaiseen val­men­nuk­seen jne. Kaikil­la näil­lä ja monil­la muil­la asioil­la on vaiku­tus­ta siihen, miten hyvää lätkää he pelaavat.

    Eikös se tärkeämpi vaiku­tus tuol­la ole se, että nuo pätevät ihmiset ovat täl­löin pois hyödyl­lisem­mistä töistä muual­la yhteiskunnassa?

  157. Jouko Ollila: No johan oli pop­ulisti­nen ja tyh­mä heit­to Pekalta. Peruste­liko hän tarkem­min kantaansa?

    Tuo saat­taa tul­la suo­raan Platonilta.
    Perusteluista en tiedä kummaltakaan.

  158. Anonyy­mi kirjoitti:
    “(Osakeyhtiön)Rajoitettua riskiä hyväk­sikäytetään törkeästi. … Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa val­tio joutuu tuke­maan täl­laista yhtiötä, jot­tei se kaat­ues­saan veisi muu­ta talout­ta mukanaan…

    Oikeam­paa olisi kas­vat­taa suurten yri­tys­ten omis­ta­ja- ja johta­javas­tu­u­ta siten, että heille tulisi henkilöko­htaista vastuuta…”

    Tässä taas on pop­ulis­min kukka­nen, joka onkin paras­ta kir­joit­taa nim­imerkin suojasta.

    Tässä Anonyy­mi nimit­täin pal­jas­taa ole­vansa täysin tietämätön osakey­htiön toim­intaa säätele­vistä laeista.

    Lain mukaan asia on nimit­täin niin, että toim­i­tusjo­hta­ja ja hal­li­tuk­sen jäsenet ovat henkilöko­htais­es­ti vas­tu­us­sa siitä, että yhtiö asete­taan konkurssi­in, jos sen rahat loppuvat.

    Kyl­lä se vaan on niin, että kaiken­lais­ten anonyymien kan­nat­taisi tul­la tänne etur­in­ta­maan tais­tele­maan uusista vien­ti-kaupoista isän­maallemme, eikä käyt­tää aikaa väärän tiedon levittämiseen.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka tekee konkurssin, jos uskoo väärään tietoon

  159. Sep­po Korp­poo:
    Lain mukaan asia on nimit­täin niin, että toim­i­tusjo­hta­ja ja hal­li­tuk­sen jäsenet ovat henkilöko­htais­es­ti vas­tu­us­sa siitä, että yhtiö asete­taan konkurssi­in, jos sen rahat loppuvat.

    Vas­tu­us­sa siitä “että” vai “jos”?
    Ja mil­lä taval­la vastuussa?
    Minus­ta suuren yri­tyk­sen johta­jis­tol­la, suurosakkail­la, tilanteeseen syyl­lisil­lä osa­puo­lil­la, jne. pitäisi olla henkilöko­htaista taloudel­lista vas­tu­u­ta todis­tus­taakas­ta riip­pumat­ta eikä vain sen mukaan, mitä oikeudessa saadaan todis­tet­tua, jos joku viit­sii sinne haas­taa ja tarpeek­si riidellä.

    Sitä pait­si kädestä suuhun­han nuo elävät. Vakavaraisu­usas­teet lienevät 10% ja alle eli vas­tui­ta kan­ta­vat enim­mäk­seen aivan muut kuin ne, jot­ka kor­jaa­vat voitot. Har­val­la yri­tyk­sel­lä on arvo kiin­ni myytävässä omaisu­udessa. Jos tulee huono vuosi, iso fir­ma tekee tap­pi­o­ta ja ottaa lisää lainaa. Lop­ul­ta se kaatuu veloissa.

    Varsinkin pankeille täl­laiselle näyt­täisi ole­van tarvet­ta. Ei tarvit­sisi pumpa­ta rahaa Kreikalle, jos lainaa­japankeil­la olisi niin paljon omaa var­al­lisu­ut­ta, että niiden voisi rauhas­sa antaa kaat­ua. Jäi­sivät riski­lainat anta­mat­ta, jos niitä myön­tävät tietäi­sivät mah­dol­lis­es­ti joutu­vansa niistä vastuuseen.

    Yrit­täjä, joka tekee konkurssin, jos uskoo väärään tietoon

    Olitko jo kokeilemassa?

  160. anonyy­mi: Minus­ta suuren yri­tyk­sen johta­jis­tol­la, suurosakkail­la, tilanteeseen syyl­lisil­lä osa­puo­lil­la, jne. pitäisi olla henkilöko­htaista taloudel­lista vas­tu­u­ta todis­tus­taakas­ta riip­pumat­ta eikä vain sen mukaan, mitä oikeudessa saadaan todis­tet­tua, jos joku viit­sii sinne haas­taa ja tarpeek­si riidellä.

    Huono idea. Talouskasvu perus­tuu uusille ja rohkeille inno­vaa­tioille. Jos riskino­to­s­ta tehdään liian vaikeaa, nämä inno­vaa­tiot jäävät kehit­tämät­tä ja talouskasvu jähmettyy.

  161. Taitaisi Anonyymil­lä päästä anonyymit housu­un­sa, jos uskaltau­tu­isi esit­telemään edel­lä mainit­tu­ja ajatuk­si­aan niille suo­maisille yrit­täjille, jot­ka Mauno Koivi­a­to ja Esko Aho ajoi­vat tarpeet­tomasti henkilöko­htaiseen konkurssi­in 90-luvulla.

    Toisin kuin yrit­täjät, pop­ulis­tit eivät kuitenkaan koskaan todel­la joudu vas­ta­maan teois­taan. Jäl­keen­päin voivat sanoa, että vähän kaduttaa…

    Anonyymin ajatuk­set näyt­tävät tule­van suo­raan ide­ol­o­giseen konkurssi­in men­neen Marx­in kalman­haju­sista kirjoista.

    Onnek­si täl­lais­ten aja­tusten esit­täjät ovat jo Suomes­sakin auringonlaskun ratsastajia.

    Tilalle tule­vat kan­sain­välis­es­ti ajat­tel­e­vat, iloiset ja ener­giset nuoret suo­ma­laiset, jot­ka usko­vat ruusu­iseen tule­vaisu­u­teen markkinataloudessa.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka uskoo enem­män Kan­ti­in kuin Hegeliin

  162. Evert The NeveR­est:

    Suo­ma­lainen kult­tuuri on protes­tant­ti­nen, amerikkalainen kult­tuuri on varsinkin liike-elämässä kalvin­is­tista. Kalvin­is­tisen ja protes­tant­ti­nen kult­tuuri ovat mon­es­sa mielessä tois­t­en­sa peilikuvia.

    Aijaa. Viimek­si kun näitä asioi­ta tentin, niin kalvin­im­si luet­ti­in vankasti protes­tant­tisi­in suun­tauk­si­in. Ehkä uudem­pi tutkimus on tuonut uusia johtopäätöksiä.

  163. “Aijaa. Viimek­si kun näitä asioi­ta tentin, niin kalvin­im­si luet­ti­in vankasti protes­tant­tisi­in suun­tauk­si­in. Ehkä uudem­pi tutkimus on tuonut uusia johtopäätöksiä.”
    Vaik­ka lue­taankin niin ero­ja on. merkit­tävin ero on juuri tuo kalvin­is­min peri­aate, että Jumala palk­it­see hyvän ja hurskaan jo maan päällä.

    Eli varakkaat ihmiset ovat Jumalan valit­tu­ja ja mui­ta parempia

    Luter­i­laises­sa ajat­telus­sa palkkio tulee kuole­man jälkeen

  164. “Lain mukaan asia on nimit­täin niin, että toim­i­tusjo­hta­ja ja hal­li­tuk­sen jäsenet ovat henkilöko­htais­es­ti vas­tu­us­sa siitä, että yhtiö asete­taan konkurssi­in, jos sen rahat loppuvat.”

    Useim­miten konkurssia hake­vat velko­jat, toki johtokin voi hakea konkurssia,mutta käytän­nössä velkojat

    Usein­han tuo johto on hävin­nyt raho­jen kanssa ja pesästä ei löy­dy edes vas­taa mil­lä nui­jia olemat­toman omaisu­u­den huutokauppa

  165. Eli­it­il­lä on aika erikoinen moraali, tehdäk­seen työn­sä kun­nol­la hänen pitää saa­da kuukin taivaalta

    Tavis taas ei voi astet­taa juurikaan ehto­ja vaan hänen pitää tyy­tyä standardiin

    Suurin vaje näyt­tää ole­van eli­itin vaka­va moraalivaje.
    Jos Ollilal­la olisi siivoo­jan työ­moraali niin hän oli­is johtain­ut Noki­aa siivoo­jan palkalla

  166. anonyy­miMinus­ta suuren yri­tyk­sen johta­jis­tol­la, suurosakkail­la, tilanteeseen syyl­lisil­lä osa­puo­lil­la, jne. pitäisi olla henkilöko­htaista taloudel­lista vas­tu­u­ta todis­tus­taakas­ta riip­pumat­ta eikä vain sen mukaan, mitä oikeudessa saadaan todistettua

    Voisin kan­nat­taakin, mikäli sama vas­tuu laite­taan koske­maan myös ay-johtajia. 

    Jos lait­tomas­ta lakos­ta voisi sen organ­isaat­tori joutua mak­samaan itse aiheutetun liike­vai­h­don mene­tyk­sen, niin kyl­lä voin lämpimästi kan­nat­taa sitä, että pankkien johta­jankin pitäisi joutua vas­tu­useen, mikäli on esimerkik­si törkeäl­lä riskino­tol­la tai vas­taaval­la lait­toma­l­la toimin­nal­la aiheut­tanut pankkin­sa kaa­tu­misen. Kyseessä on sama asia, muiden raho­jen tuhoami­nen oman toimin­nan hyväksi.

  167. Min­un käsit­tääk­seni kalvin­is­min ja protes­tantismin ero on siinä, että ensin maini­tus­sa ei ole mitään mah­dol­lisu­ut­ta tietää onko jumalan valit­tu, jälkim­mäisessäkään tietoa ei ole sen enem­pää, mut­ta siinä itselleen uskotel­laan, että tekemäl­lä kovasti hyvää (tässä tapauk­ses­sa paina­mal­la duu­nia) voi tarkkail­la ok-merkkiä jepeltä, että olisiko sit­tenkin valit­tu­jen joukossa.

    Mut­ta onko tässä nyt ihan oikeasti tarkoi­tus käy­dä teol­o­gista saivartelua, vai esit­tää perustelu­ja mik­si suuret tulo­erot ovat joko eri­no­mainen jut­tu, tai vai­h­toe­htois­es­ti koko­lail­la persiistä?

    Itse ymmär­rän insen­ti­ivin merk­i­tyk­sen, ja luul­lak­seni kaik­ki muutkin ymmärtävät. Sil­lä eihän meistä kukaan olisi edes syn­tynyt elleivät van­hempamme oli­si­vat ymmärtäneet koko konseptia.

    Mut­ta siitä en ole lainkaan var­ma, onko insen­ti­ivin päämäärä usein/aina/lähtökohtaisesti asia mitä kan­nat­taa tavoitel­la. Jos kan­nat­taa, ongel­maa ei ole. Jos ei kan­na­ta, ongel­ma lie­nee ihan todellinen.

  168. Jatkan vielä hie­man edel­listä pohdintaa.

    Tois­taisek­si suuret tulo­erot ovat reaal­i­maail­mas­sa aina merkin­neet konkreet­tis­ten muurien ja aseis­tet­tu­jen joukko­jen ilmestymistä. Ja tois­taisek­si pääo­ma on aina tupan­nut keskit­tymään har­voille. Kuten eräs par­ta­suu aikoinaan yrit­ti kaikille tolkuttaa.

    Kun yksi puhuu kap­i­tal­is­min val­u­vi­as­ta, toinen puhuu siitä, että maail­ma on vieläkin liian vähän kap­i­tal­isti­nen — ja sik­si kone yskii.

    Talouso­pit toimi­vat aina hyvin teo­ri­as­sa. Käytän­tö on usein jotain aivan muuta.

  169. “Tois­taisek­si suuret tulo­erot ovat reaal­i­maail­mas­sa aina merkin­neet konkreet­tis­ten muurien ja aseis­tet­tu­jen joukkojen ”

    Suomes­sa on jotain maail­man TOP5 pien­im­mät tulo­erot joten tuo ei ole kyl­lä kovinkaan rel­e­vant­ti uhkaku­va. Aivan kuten ei ole kom­mu­nis­mil­la pelot­telu jokaisen veronko­ro­tuk­sen yhteydessä.

  170. Liian van­ha: Suurin vaje näyt­tää ole­van eli­itin vaka­va moraalivaje.
    Jos Ollilal­la olisi siivoo­jan työ­moraali niin hän oli­is johtain­ut Noki­aa siivoo­jan palkalla

    Näytä min­ulle siivo­ja, joka kieltäy­ty­isi Jor­ma Ollilan palkasta.

  171. “os lait­tomas­ta lakos­ta voisi sen organ­isaat­tori joutua mak­samaan itse aiheutetun liike­vai­h­don menetyksen, ”

    Pank­in­jo­hta­jien tapauk­ses­sa se voisi olla hukat­tu­jen pääomien määrä.

    Liike­vai­h­to ei ole oikein mis­sään jär­jestelmässä kor­vaus­pe­ruste , yleisin kor­vaus­pe­ruste sopimus­rikko­muk­sis­sa on kat­teen menetys.
    Toinen voisi olla voiton mene­tys, mut­ta sen näyt­tämi­nen on jo vaikeaa.

    Mut­ta mitä suurem­mat ovat kor­vauk­set, sitä use­ampi tuomit­tu siir­tyy veron­mak­sajien elätet­täväk­si tai elämään har­maan talouden puolella

  172. “Suomes­sa on ollut hyvin pienet tulo­erot, mut­ta enmää emme kuu­lu TOP5:een.”

    Aika lähelle kuitenkin, datasetistä riip­puen sijoi­tus 6–8.

    http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_income_equality

    Pari huomio­ta:

    Pienet tulo­erot eivät takaa hyvää elämän­laat­ua, vaikkakin äärim­mäisen suuret tulo­erot ker­to­vat yleen­sä kehnos­ta elämän­laadus­ta. Maail­man­pankin datois­sa aivan Suomen luke­man (27) kin­tereil­lä tule­vat Ukraina (28) ja Afgan­istan (29). Irakil­la ja Lux­em­burgilla on sama tulos (31) kuin Roma­nial­la ja Bangladeshilla, hiukan Etiopi­an (30) takana. Jne. Silti Afgan­istanis­sa tarvi­taan enem­män muure­ja talon suo­jak­si kuin Luxemburgissa.

    Ruot­si ja Suo­mi ovat täl­lä het­kel­lä aivan tasaluke­mis­sa; 1970-luvul­la Ruotsin tulo­erot oli­vat selvästi Suomea pienem­mät. Suomen muu­tos on tässä suh­teessa naa­puria vähäisem­pi, ei suurempi.

    1970-luvul­ta tähän päivään tul­taes­sa ehkä eniten tulo­ero­ja tasan­nut maa on Kreik­ka. No siel­läpä meneekin lois­tavasti. Myös Espan­ja ja Irlan­ti ovat tasan­neet tulo­ero­ja viime vuosikym­meninä. Hie­man myös Bel­gia. Yllät­täen saamme näin muo­dostet­tua Euroopan velka­on­gel­mais­ten val­tioiden listan.

    Tulo­erot ovat tasaan­tuneet mut­ta talous ei ole sekaisin hil­jat­tain itsenäistyneis­sä mais­sa: Viro, Slove­nia, Slo­va­kia. Kak­si viimek­si­mainit­tua kiilaa­vat Suomea sieltä “top” viitosesta.

  173. Sylt­ty:
    Suomes­sa on jotain maail­man TOP5 pien­im­mät tulo­erot joten tuo ei ole kyl­lä kovinkaan rel­e­vant­ti uhkaku­va. Aivan kuten ei ole kom­mu­nis­mil­la pelot­telu jokaisen veronko­ro­tuk­sen yhteydessä.

    Ker­roin vain mikä on lop­putu­los. Jos sitä ei hirveästi estel­lä, siis.

    Yleistä filoso­foin­tia tässä har­rastin, Sylt­ty. Se mitä Suomes­sa tapah­tuu tai ei tapah­du, ei globaalis­sa mit­takaavas­sa merk­itse mitään. World could care less.

  174. KKK: Näytä min­ulle siivo­ja, joka kieltäy­ty­isi Jor­ma Ollilan palkasta.

    Ahaa! Toden­näköisyys­lasken­taa. Nam, nam.

    Toden­näköisem­min niistä maail­man siivoo­jien armei­joista löy­tyy joku joka ei moraal­i­sista syistä ottaisi joko paikkaa tai palkkaa (tai molem­pia) vas­taan kuin siitä lee­gios­ta yri­tysjo­hta­jia jot­ka voisi­vat kokea toimi­vansa samal­la tavalla.

    Mut­ta ymmär­rän kyl­lä point­tisi. Ihmi­nen on ahne.

    Mut­ta kosk­ka jeppe, allah ja kump­pan­it eivät enää valmista lisää maail­man resursse­ja, niin on ihmiskun­nan moraa­li­nen velvol­lisu­us pyrk­iä suit­si­maan tätä ahneut­ta mikäli ole­tusar­vois­es­ti halu­amme ihmiskun­tana jatkaa siihen saak­ka kunnes aurinko sam­muu (tai kun kyken­emme vai­h­toe­htois­es­ti häip­päsemään inter­plan­e­taar­ille ryöstöretkelle tavoit­teenamme löytää toinen resurssi­pla­neet­ta jos­sa suinkin voimme havai­ta kykenevämme asumaan, jotenkin, jol­lain tavoin).

    ***

    En tiedä, ehkä moraalia ei vaan ole annet­tu kaikille samal­la mital­la. Evoluu­tiokin on ollut sil­lä taval­la lyhyt­näköi­nen hempuk­ka, että funtsi, että “F*ck it, kil­pailkoon veris­sä päin suatana, see if I care…”

  175. Kalvin­is­tises­sa Amerikas­sa on pidet­ty huipu­jo­hta­jien palkko­ja merkkinä johta­jien ja samal­la yri­tys­ten (siu­nauk­sel­lis­es­ta) menestyksestä.

    Pres­i­dent­ti Barack Oba­ma on toista mieltä. Hän pitää johdon suuria palkioi­ta ahneutena ja uhkana, kos­ka johta­ja otta­vat ja ovat otta­neet kohtalokkaan suuria riskejä.

    Paljon ker­too Barack Oba­man uskon­nolli­nen ja sosi­aa­li­nen taus­ta, joka on eri­lainen kuin edeltäjien­sä. Oba­ma halu­aa pelas­taa kansakun­nan ahneudelta (creed) ja saa­da tilalle tasa-arvoa ja oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Tämä näkyy hänen kuu­luisas­sa YES WE CAN ‑puheessaan joka alkaa ja lop­puu seuraavasti:

    “It was a creed writ­ten into the found­ing doc­u­ments that declared the des­tiny of a nation. 

    Yes we can.

    .…..
    Yes we can to jus­tice and equal­i­ty. Yes we can to oppor­tu­ni­ty and pros­per­i­ty. Yes we can heal this nation. Yes we can repair this world. Yes we can”

  176. Evert The NeveR­est:
    Oba­ma halu­aa pelas­taa kansakun­nan ahneudelta (creed) ja saa­da tilalle tasa-arvoa ja oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Tämä näkyy hänen kuu­luisas­sa YES WE CAN ‑puheessaan joka alkaa ja lop­puu seuraavasti:

    “It was a creed writ­ten into the found­ing doc­u­ments that declared the des­tiny of a nation. 

    No huh. Ahneus ei ole englan­niksi “creed” vaan “greed”. “Creed” tarkoit­ta­nee tässä erään­laista uskon­tun­nus­tus­ta eli juurikin sitä “Yes we can” ‑asen­net­ta.

  177. Min­ulle tulee aina näistä tämän­sor­ti­mentin avauk­sista mieleen patru­u­na­talous. Meinaako blogin­pitäjä, että paluu patru­u­na­talouteen olisi hieno asia? Kum­mal­la puolel­la blogin­pitäjä meinasi olla: patru­u­na vai palkkaorja?

    Sitä pait­si, jopa sil­loin ihanal­la 70-luvul­la pomot osasi­vat ulos­mi­ta­ta omansa. Sil­loin se nyt vain tehti­in muunkaltaisil­la etuuk­sil­la, osa sel­l­aisia joi­ta ei saa enää edes rahal­la. Kuin­ka mon­es­sa fir­mas­sa johta­jille pokkuroidaan kun tule­vat käytäväl­lä vas­taan, ja kuin­ka mon­es­sa paikas­sa voi olla keskel­lä päivää täysin kän­nis­sä kun sat­tuu ole­maan johtajatasoa?

  178. Catili­na: Öh…“creed” on usko(nkappale).“greed” on ahneus.Otetaanko ajat­telu uudestaan?

    Hyvä ja aivan oikea havain­to. Kor­vaniko kuuli­vat väärin vai mis­tä syys­tä moinen göm­mähdys. Asia ei muuk­si muutu.

  179. Evert The NeveR­est:

    Paljon ker­too Barack Oba­man uskon­nolli­nen ja sosi­aa­li­nen taus­ta, joka on eri­lainen kuin edeltäjien­sä. Oba­ma halu­aa pelas­taa kansakun­nan ahneudelta (creed) ja saa­da tilalle tasa-arvoa ja oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Tämä näkyy hänen kuu­luisas­sa YES WE CAN ‑puheessaan joka alkaa ja lop­puu seuraavasti:

    “It was a creed writ­ten into the found­ing doc­u­ments that declared the des­tiny of a nation. 

    Ahneus on englan­niksi greed. Sana ‘creed’ on suomek­si usko tai usko­tun­nus­tus vrt lati­naksi credo.

    Että kumpaako­han pres­i­dent­ti Oba­ma on tarkoittanut?

  180. Huip­putu­lo­jen kasvu kytkey­tyy yhteiskun­nan muutokseen.

    Suomes­sa kuten myös Sak­sas­sa oli aikoinaan pula pääomista. Sik­si yri­tys­maail­ma kytkey­tyi pankkei­hin. Oli KOP:n ja SYP:n leiri. Pääomien puut­teen vuok­si perustet­ti­in myös paljon valtionyhtiöitä.

    Sit­ten rahamarkki­noi­ta avat­ti­in ja yhtiöitä alet­ti­in lis­ta­ta enen­emässä määrin pörs­sei­hin. Pankkikytken­nät purkaan­tu­i­v­at ja pankkien rooli muut­tui. Samaan aikaan yhtiöt kan­sain­välistyivät ja kasvoivat.

    Yhtiön hal­li­tuk­sis­sa alet­ti­in miet­tiä sitä, että johdolle täy­tyy mak­saa riit­tävästi, jot­ta se puris­taisi omis­ta­jille entistä isom­mat voitot.

    Tätä taus­taa vas­ten kat­sot­tuna näköpi­iris­sä on, että johdon palkkiot entis­es­täänkin kas­va­vat. Globaal­isaa­tion myötä tapah­tuu edelleen keskit­tymistä ja iso­jen yhtiöi­den voitot kas­va­vat. Super­ah­neet ja röyhkeät johta­jat pystyvät tuo­maan omis­ta­jille entistä suurem­pia voittoja.

    Kehi­tyk­sel­lä on kiel­teisiä piirteitä. Peri­aat­teessa julki­nen val­ta voisi puut­tua asi­aan. Mut­ta, kos­ka julki­nen val­ta on kytkök­sis­sä vah­vasti talouselämään, niin asia jää juh­la- ja vaalipuheta­solle (sekä blogikirjoituksiin).

    Mitä tapah­tuu Out­okum­mus­sa. Kävi miten kävi, mut­ta var­maa on, että johdon palkkiot kasvavat.

  181. anonyy­mi:
    Pie­nil­lä yri­tyk­sil­lä tuo on järkevää sil­loin, kun se on mah­dol­lista, mut­ta yri­tys­toimin­nan kan­nuste­vaiku­tuk­sen hävitessä tekemi­sistään pitäisi olla vastuussa.

    anonyy­mi: Minus­ta suuren yri­tyk­sen johta­jis­tol­la, suurosakkail­la, tilanteeseen syyl­lisil­lä osa­puo­lil­la, jne. pitäisi olla henkilöko­htaista taloudel­lista vas­tu­u­ta todis­tus­taakas­ta riip­pumat­ta eikä vain sen mukaan, mitä oikeudessa saadaan todis­tet­tua, jos joku viit­sii sinne haas­taa ja tarpeek­si riidellä.

    Sep­po Korp­poo:
    Taitaisi Anonyymil­lä päästä anonyymit housu­un­sa, jos uskaltau­tu­isi esit­telemään edel­lä mainit­tu­ja ajatuk­si­aan niille suo­maisille yrit­täjille, jot­ka Mauno Koivi­a­to ja Esko Aho ajoi­vat tarpeet­tomasti henkilöko­htaiseen konkurssi­in 90-luvulla.

    Paljonkos tuol­loin oli suuryrit­täjiä?
    Ja eiköhän muiden ajamis­sa tarpeet­tomis­sa konkurs­seis­sa ongel­ma ole juuri siinä, että ne ovat a) muiden ajamia ja b) tarpeettomia.
    Oma­l­la logi­ikallani oli­si­vat myös pank­in­jo­hta­jat olleet kuses­sa. Ehkäpä sitä holti­ton­ta lainanan­toa olisi sitä kaut­ta vähän enem­män mietitty.

  182. Siis eihän suo­ma­laiset pääse koskaan oman teol­lisuuten­sa omis­ta­jak­si kun mei­dän kaikkein rikkaimat ovat täysin perseauk­sia ver­rat­tuna kan­saivälisi­in rikkaisi­in ja hei­dän pyörit­tämään rahaan.

    Mut­ta voihan kansa elää sil­läkin taval­la, että tekee orjapal­ka­lla tuoteke­hi­tys­tä ja paten­toin­tia rikas­tut­taak­seen rahoit­ta­ji­aan. Eli pääo­maköy­häl­lä Suomel­la on sama kohta­lo kuin Kiinal­la. Tehdään töitä muiden kuin oman maan kansalais­ten hyväksi.

  183. Euroop­palaiset pankit laina­si­vat viimeis­ten vuosien aikana mas­si­ivis­es­ti rahaa USA:sta lyhy­il­lä ja keskip­itkil­lä lain­oil­la. Lainatut rahat pankit sijoit­ti­vat pitkäaikaisi­in sijoituk­si­in, jot­ka tuot­ti­vat yli lain­o­jen kus­tan­nusten. Voit­toa tuli hel­posti ja huip­pub­onuk­sia jaettiin.

    Mut­ta sit­ten eurokri­isin vuok­si lain­o­jen saan­ti USAs­ta tyre­htyi viime vuo­den lop­pupuolel­la. Ja kos­ka lain­o­jen ja sijoi­tusten aika­jänne oli keinot­teluku­vion vuok­si epä­tas­apain­os­sa, pankke­ja uhkasi paha likviditeettikriisi.

    Tilanteen seu­rauk­se­na EKP tuli jouluku­us­sa apu­un masi­ivisel­la hal­pako­rkoisel­la kol­men vuo­den luo­to­tuk­sel­la. Tilanteesta selvit­ti­in taas vähäk­si aikaa. Ja pankeil­la on nyt rahaa. Ja lisää on luvas­sa helmiku­un lopussa.

    Mut­ta kuin­ka pankki­ir­it nyt sit­ten käyt­tävät hallinnas­saan ole­vat EKP:ltä lainatut lik­vid­it rahat?

    Var­maa on, että ahneus voit­taa taas. Pankki­ir­it tietävät, että heil­lä on ajoi­tuse­tu. Kun heil­lä on käytössään mil­jarde­ja euro­ja, he ehtivät vas­taav­il­la tavoil­la kerätä taas hyvät bonuk­set. Kun sit­ten tilanne uudelleen kiristyy (EKP:lle pitää mak­saa lainat takaisin), julkisen val­lan on uudelleen pelastet­ta­va pankit (toden­näköis­es­ti uudel­la lainakier­roksel­la). Muuten talous sakkaa.

    No, onko tässä tapauk­ses­sa huip­putu­lo­jen mak­sami­nen muil­ta pois? On. Mut­ta tässä tapauk­ses­sa myös pankkien omis­ta­jat tien­aa­vat ja sik­si niiden kan­nat­taa palkata pankki­ireik­si kaikkein ahneim­mat ja röyhkeim­mät tyyp­it, jot­ka osaa­vat keinottelun. 

    Ja kos­ka rahavir­rat jatku­vasti kas­va­vat, niin myös öky­bonusten määrät jatka­vat kasvuaan.

Vastaa käyttäjälle WorkingClassNero Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.