Meritokratia ja luokkayhteiskunta (3) Miten lahjakkuus periytyy?

29.12.2011 · Aihe: _ 

Kysymys lahjakkuuden periytymisestä on ideologisesti kuuma aihe. Viisainta olisi vaieta asiasta, mutta minun maailmankuvaani ei kuulu joidenkin tosiasioiden unohtaminen. Minun pyrkimykseni tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei edellytä älyllistä valehtelua.

Puhutaan nyt vaikka sitten siitä älykkyydestä, vaikka lahjakkuuden tyyppejä on paljon ja on myös periytyviä huonoja ominaisuuksia, kuten räyhäävä viinapää.

On osoitettu täysin luotettavasti, että älykkyys periytyy osittain geneettisesti. Yhtä luotettavasti on osoitettu, että tuo geneettinen periytyvyys on monimutkaista, vähän samaan tapaan kuin pituuden periytyminen.

Yhtä luotettavasti on osoitettu, että älykkyys on myös opittua ja ympäristön tuotosta ja ennen kaikkea, että oman älyllisen potentiaalin hyväksikäyttö on kiinni motivaatioista ja siten kasvuympäristöstä. Se, ettei kyse ole vain geeneistä, näkyy ns. Fynnin efektistä. Suomalaisten älykkyys on noussut lyhyessä ajassa yhden standardipoikkeaman verran. Geneettinen kehitys ei voi olla noin nopeata. Kaupungistuminen ja taloudellinen kasvu sekä kognitiivisten haasteiden lisääntyminen lisäävät älykkyyttä.  Aivot kehittyvät kun niitä käytetään. Aivotyöskentely vaikuttaa jopa aivojen havaittavaan rakenteeseen. Toki ravinnolla ja turvallisilla synnytyksillä on vaikutusta asiaan.

On oikeastaan turha keskustella siitä, missä määrin lahjakkuus periytyy sosiaalisesti ja missä määrin geneettisesti, koska lopputuloksen kannalta se on yksi ja sama.

Kukaan ei siirrä omia kromosomejaan jälkeläisilleen muuttumattomina. Mutaatioita tapahtui jatkuvasti. Koska mutaatiot ovat satunnaisia, ne useammin heikentävät kuin parantavat lopputulosta. Ellei mitään valintaa olisi, ihmiskunta heikkenisi geneettisesti. Merkitseekö hyvinvointivaltio siis lajin heikkenemistä?

Karsinta alkaa jo kohdussa tai jopa ennen hedelmöitystä. Moni mutaatio on letaali. Raskaus menee kesken. Sitten tulevat naiset ja parinvalinta, sekä pysyvä parinvalinta että hetkellinen. Menestyvillä miehillä on enemmän jälkeläisiä. Eikä vain oman vaimon kanssa. Timo Soinikin valittaa, ettei perusjuntti pääse lisääntymään.

Ei se itse asiassa ihan sama ole, periytyykö lahjakkuus sosiaalisesti vai geneettisesti, sillä politiikkasuosituksiin se vaikuttaa. Jos oletamme – kuten minä oletan – että kasvuympäristö vaikuttaa lapsen älylliseen kehitykseen ja kaikkeen muuhunkin, on hyvin tärkeätä, ettei meille synny toivottomia slummeja, jossa lapsen kasvuympäristössä on vain huono-osaisia. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Vaikka omissa vanhemmissa olisi vähän toivomisen varaa, paljon on pelastettavissa, jos muu sosiaalinen ympäristö tarjoaa positiivisia malleja.

Kommentit

125 Vastausta artikkeliin “Meritokratia ja luokkayhteiskunta (3) Miten lahjakkuus periytyy?”

  1. JTS kirjoitti 29.12.2011 kello 19:36

    Yhteiskunnissa on tehty kaksi kiinnostavaa kokeilua, joissa selvästi näkyy, ettei geneettinen perintö vaikuta yhteiskunnan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

    Nämä yhteiskuntakokeet ovat nimeltään Itä- ja Länsi-Saksa ja Pohjois- ja Etelä-Korea. kumassakin asuu geneettiseltä perinnöltään samanlaisia ihmisiä, samoja sukuja.

    Länsi-Saksa ja Etelä-Korea ovat kehittyneet hyvinvointivaltioiksi ja korean elin tason maiksi. vastinkumppanit eivät.

    Tämän luulisi riittä Tatu Vanhaselle ja aika monelle muullekin rotuintoilijalle. Genetiikka ei ole ainkaan se juttu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Altti Salomäki kirjoitti 29.12.2011 kello 19:48

    Lahjakkuus periytyy eittämättä, puhuttiin mistä tahansa lahjakkuuden muodosta. On kuitenkin hyvä ymmärtää, mitä lahjakkuus on: esimerkiksi henkilö voi olla kirjallisesti lahjakas, mutta hän ei osaa sanaakaan oppimatta jokaisen niistä ympäristöstään.

    Älykkyys kehittää elinympäristöä ja elinympäristö edelleen älykkyyttä. Tästä seuraa Flynnin efekti.

    Pari sataa vuotta sitten suomalaisten yleinen älykkyysosamäärä oli alhaisempi kuin nykyään, ja kahdensadan vuoden päästä se tulee olemaan korkeampi. Jos nykypäivän “heikkolahjainen” syntyisi ja kasvaisi tulevaisuudessa, hänen älykkyysosamääränsä olisi silti korkeampi kuin tänään.

    Samasta syystä en usko rodulliseen älykkyyteen, koska erot ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuina marginaalisia ja ymmärrettävissä kulttuurien kehityseroina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. juge kirjoitti 29.12.2011 kello 19:49

    räyhäävä viinapää taitaa olla enemmän kemiaa kuin älyasioita.

    Jollei ole perinyt kunnollisia aivoja ei niitä harjoittamallakaan pysty tulemaan älykkääksi.

    Kunnolliset välineet peritään todennäköisimmin vanhemmilta joilla on myös pääkoppa kunnossa.

    Läheskään kaikilla ei ole kilpaurheilijan vaatimaa kehonrakennetta. Niiden on ihan turha kuvitella treenamalla saavansa sellaisen. Ei älykkyys ole sen kummempi juttu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Einsten kirjoitti 29.12.2011 kello 20:01

    “Timo Soinikin valittaa, ettei perusjuntti pääse lisääntymään.”

    Mikä mahtaa olla tilanne lahjakkaiden perusjunttien kohdalla:

    http://www.youtube.com/watch?v=1tqxzWdKKu8

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Päiviö Latvus kirjoitti 29.12.2011 kello 20:15

    JTS

    Hyvät esimerkit Sinulla.

    Lisää, ja erilaisia tuloksia saadaan – esimerkeistäsi poikkeavat, uudet tekijät mukaan ottamalla, kun verrataan Aasian ja Euroopan kehityksiä viimeisten vuosisatojen ajalta.

    Esimerkiksi, miksi Intia tuottaa vain matemaatikoita! Miksi Kiinalainen nerous lähtee uudella ajalla nousuun vasta Maon rajujen toimien jälkeen!

    ——

    Euroopan vuosisatainen “takapajula” – ennen kaikkea varhaisella keskiajalla – 500-1000-luvuilla – nostaa jälleen uusia kysymyksiä.

    Teoria paljon mainostetusta rotujen moninaisesta sekoituksesta – nerouden synnyttäjänä – osoittautuu (Euroopan kansainvaellusten jälkeen) toimimattomaksi teoriaksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Evert The NeveRest kirjoitti 29.12.2011 kello 20:41

    Tatu Vanhanen, kun tuossa edellä mainittiin, niin hänen tutkimuksia soveltaen kääpiövillakoiran pitäisi olla oikein älykääpiö isovillakoiraan verrattuna. Asia ei näin ole. Isopäinen ja suuriaivoinen tanskandoggi onko älykkäin koira?

    Villakoira on erittäin älykäs ja toisin kuin luullaan se on myös erittäin primitiivinen rotu. Sillä on miltei kaikki suden elkeet. Susista koirat eroavat siten, että ne osaavat pyytää ja kerjätä. Tämä kerjääminen ja miellyttämisen tarve tekee niistä erikoisen älykkäitä eläimiä.

    Sellainen koira, joka läskit ja karkit temppuilematta ei kehity eikä opi temppuja. Siitä tulee tyhmä koira.

    Koiria on jalostettu sekä älykkäiksi että tyhmiksi. Opaskoirat ovat älykkäitä, taistelukoirat tyhmiä. Taistelukoiriin ei saa sekoittaa älykästä perimää, koska silloin koira ei tappele viimeiseen hengenvetoon saakka.

    Onhan ihmiskunnan historiassakin samaa. Jopa lukutaito on koettu vaaralliseksi. Eräässä valtiossa par´aikaa kansa itkee ja vollottaa pakkasessa ihmiskunnan lahjakkaimpana ihmisenä palvomansa johtajan äkillistä poismenoa.

    Jos asiaa pelkistää ja ajattelee sitä koiran tai ihmisen kannalta, niin geneettinen perimä on älykkyyden välttämätön mutta ei riittävä edellytys.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Entinen vihreiden äänestäjä kirjoitti 29.12.2011 kello 20:41

    Vaikka kansainvälisellä huipulla pärjääminen edellyttää käytännössä niin älyllisissä kuin ruumiillisissa asioissa sopivaa geneettistä perimääkin, ei se ole kaikki kaikessa. On syytä muistaa, että ilman sopivia ympäristövaikutteita, kuten kropan treenaamista tai opiskelua, tällaisen loistavan geeniperimänkin saanut häviää keskinkertaiset geneettiset eväät saaneelle, joka on kuitenkin treenannut kroppaansa tai aivojaan. Lisäksi hyvin harvan ihmisen tarvitsee kyetä kilpailemaan kansainvälisellä huipulla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Virtanen kirjoitti 29.12.2011 kello 21:13

    JTS:
    Yhteiskunnissa on tehty kaksi kiinnostavaa kokeilua, joissa selvästi näkyy, ettei geneettinen perintö vaikuta yhteiskunnan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

    Nämä yhteiskuntakokeet ovat nimeltään Itä- ja Länsi-Saksa ja Pohjois- ja Etelä-Korea. kumassakin asuu geneettiseltä perinnöltään samanlaisia ihmisiä, samoja sukuja.

    Länsi-Saksa ja Etelä-Korea ovat kehittyneet hyvinvointivaltioiksi ja korean elin tason maiksi. vastinkumppanit eivät.

    Höpö höpö. Totta kai kaksi yhtä fiksua ihmistä menestyy eri tavalla, jos toinen pakotetaan elämään typerän kommunistisesti ja toisella on vapaus toimia markkinaehtoisesti. Sama pätee yhteiskuntien tasolla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Hermiitti kirjoitti 29.12.2011 kello 21:38

    Edes älykäs ihminen ei ole välttämättä vanhemmuuden mestari.

    Parempi olisi puhua neroudesta ja oivalluskyvystä kuin älykkyydestä, koska perinteinen länsimainen käsitys älykkyydestä painottaa loogista päättelykykyä, muistiominaisuuksia ja päässälaskutaitoa. Oivaltamisen oletan siis joskus olevan epäjohdonmukaista ajattelua ja kyseenalaistamista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Kalpea käsi kirjoitti 29.12.2011 kello 22:07

    Ei se itse asiassa ihan sama ole, periytyykö lahjakkuus sosiaalisesti vai geneettisesti, sillä politiikkasuosituksiin se vaikuttaa.

    Mutta mitä tehdä sille osuudelle lahjakkuudesta, joka periytyy geneettisesti? Ei kai sen suhteen ole yhtään sen enempää syytä heittäytyä passiiviseksi?

    Tulisiko julkisen vallan pyrkiä aktiivisesti vähentämään rikollisuuteen, heikkolahjaisuuteen yms. liittyviä geenejä väestössä? Tämähän voitaisiin toteuttaa pehmeästi esimerkiksi erilaisin taloudellisin kannustimin.

    Entä mitä tehdä sille väestönosalle, joka on jo ehtinyt syntyä heikkolahjaisena? Koska lahjakkaiden koulut ja asuinalueet ovat viihtyisämpiä, niin ehkä heikkolahjaisia – huom. pysyvästi heikkolahjaisia – tulisi hajasijoittaa lahjakkaiden kouluihin ja alueille.

    Kukaan ei valitse geenejään, joten on epäoikeudenmukaista, jos pysyvästi heikkolahjaiset joutuvat elämään muiden heikkolahjaisten seassa vailla toivoa paremmasta.

    Entä mitä tämä tarkoittaa maahanmuuttopolitiikan kannalta? Eikö olisi ristiriitaista, jos valtio pylkisi tasoittamaan maan sisäisiä eroja, mutta samalla valikoisi maahanmuuttajista vain lahjakkaimmat ja koulutetuimmat? Oikeudenmukainen maahanmuuttopolitiikka suosii heikkolahjaisia ja kouluttamattomia.

    Aktiivisen politiikan kannalta tärkein väestönosa on nimenomaan pysyvästi heikkolahjaiset. Se porukka, joka jää jäljelle, kun piilevät lahjakkuudet on jo löydetty ja pelastettu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Mikko H kirjoitti 29.12.2011 kello 22:08

    Kukaan ei siirrä omia kromosomejaan jälkeläisilleen muuttumattomina. Mutaatioita tapahtui jatkuvasti.

    Mutaatioita merkittävämpi osuus tässä kohtaa on rekombinaatiolla, eli sillä, että jälkeläisen kromosomi on todennäköisesti yhdistelmä kummankin vanhemman vastaavasta kromosomista. Kuten Osmo totesi, alälykkyyden, pituuden ja monen muun ominaisuuden geneettinen periytyminen on monen geenin summa, ja yhden yksilön kohdalla yhdistelmään tulee variaatiota ilman mutaatioitakin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. WorkingClassNero kirjoitti 29.12.2011 kello 22:09

    Maailma luultavasti muuttuu tietotekniikan ansiosta sen verran radikaalisti lähivuosikymmeninä, että säätykierto lähtee uudelleen voimakkaasti käymään, veikkaan. Oletan nimittäin, että tekoäly korvaa suuren osan ihmisen omasta älykkyydestä. Koneen ja ihmisen liitto kuten myös geeniparantelu etenevät joissakin visioissa ekspotentiaalisesti.

    Toinen iso trendi on luultavasti yhä suurempien miesjoukkojen syrjäytyminen. Siitä seuraa kaikkea kivaa mutta ehkä ei kuitenkaan perinteisiä slummeja. Nuo miehet kun jäävät pääosin yksinäisiksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Juhana Vartiainen kirjoitti 29.12.2011 kello 22:17

    Osmo,

    otat esille ison teeman — mutta sinulla ja monilla tuntuu olevan aika valmis käsitys asiasta. Entäpä jos katsoisitte viimeaikaista alan empiiristä tutkimusta. Yksi sosiaalisen liikkuvuuden tutkimuksen huippunimistä on vieläpä suomalainen Markus Jäntti, joka on analysoinut sekä yksittäisiä maita että tehnyt maavertailuja. Katsokaa nyt vaikka Jäntin ja Björklundin ja Solonin papereita. Näiden nature-nurture-efektien luotettava estimoiminen on vaikeaa ja tällä palstalla esiintyy turhan suurta itseluottamusta sen suhteen miten hyvin ilmiö ymmärretään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Jussi kirjoitti 29.12.2011 kello 22:23

    Usein älykkäät ihmiset ovat myös hyvin kriittisiä. He eivät ole tyytyneet tavanomaiseen, vaan toistuvasti pakottaneet itsensä parempaan. Kun tavoite on omia taitoja vielä hieman korkeammammalla, henkilö kokee riittämättömyyttä. Kun tähän lisätään vielä se, että vertaistuen määrä on nerolle olematon, ohjaakin henkinen kestävyys, se tasapainonhallinta, älykkyyttä enemmän taitojen käytettävyyttä yhteiskunnassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. tvaara kirjoitti 29.12.2011 kello 23:06

    Luova ongelman ratkaisu on ehkä ihmisen määräävin lajillinen piirre. Vaikuttasi siltä, että kuvitellaan tämän ominaisuuden käytön kasvaneen huomattavsti viimeisen kahden-kolmen sukupolven aikana. Epäilen.

    1800-luvulla useat agraariyhteisön tarvitsemat välineet taloista haravoihin olivat jotakin mitä nykyään saatettaisiin kutsua uniikkikappaleiksi. Sellaisen valmistaminen vaati aina luovaa ongelmanratkaisua (millaiseksi veistän tämän kappaleen, jotta se sopii noihin olemassaoleviin jne.) On toki hyvin mahdollista, kenties jopa luultavaa, että noiden ongelmien harjaannuttamat saisivat tämän päivän äö-testeissä idiootin paperit. Vaikka yksilöt lähtökohtaisesti olisivatkin tismalleen yhtä lahjakkaita kuin tämän päivän yksilöt.

    Samalla tulee mieleen, että (etenkin) alemman koulutuksen töissä kaiken standardoinnilla ja säännöstelemisellä saattaa olla lamauttava vaikutus yksilön kykyyn ja haluun käyttää luontaista kykyään ongelman ratkaisuun.

    Aihetta sivuaa sopivasti Jani Kaaron taannoinen kolumni HS:ssa, “Järjen asialla”: http://www.hs.fi/ulkomaat/J%C3%A4rjen+asialla/a1305545449738

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Kalle kirjoitti 29.12.2011 kello 23:12

    Periaatteessa noin, mutta kuinka paljon kannattaa satsata huonoimpaan 5%:iin? Kun ne rahat laitetaan parhaaseen 5%:iin, saa yhteiskunta enemmän vastinetta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Emilia kirjoitti 30.12.2011 kello 0:27

    “Kysymys lahjakkuuden periytymisestä on ideologisesti kuuma aihe. Viisainta olisi vaieta asiasta, mutta minun maailmankuvaani ei kuulu joidenkin tosiasioiden unohtaminen. Minun pyrkimykseni tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei edellytä älyllistä valehtelua.”

    Juuri näin! Kuinka paljon parempi maa(ilma) tämä olisikaan, jos useammat ajattelisivat noin.

    Mutta asiaan: Enemmän tai vähemmän synnynnäisten henkisten ominaisuuksien kieltäminen ei ole ainoastaan väkisin tasapäistävän vasemmiston synti. Tyypillisesti oikeistolainen ajattelu, jossa kukin on oman onnensa seppä ja vastuussa omasta hyvinvoinnistaan pohjaa omalla tavallaan myös siihen ajatukseen, että kaikilla on tähän yhtäläiset edellytykset. Jos et ponnistellut tarpeeksi, niin oma vika.

    Mutta kun kaikki eivät ole samalla lähtöviivalla edes samasta ympäristöstöstä lähtien – synnynnäisesti lahjakkaan saattaa pienikin ponnistus viedä pidemmälle kuin toisen vuosien kamppailu. Jos lahjakas oppilas saa kympin samalla työmäärällä jolla luokkakaveri saa kuutosen, niin kenen vika sen on ja voiko kuutosen oppilasta syyttää tai kympin oppilasta kiittää?

    En tarkoita että kaikkien pitäisi ryhtyä syljeskelemään kattoon ja syyttää geenejään kaikesta – ei se ihan niin toimi, vaan jokaisella on tietty vastuu omasta elämästään. Yksinkertainen yhtälö tämä vastuukysymys ei ole (vähän kuin vapaan tahdon vs kaikkivoivan Jumalan teodikea-ongelma kristinuskossa), eikä kai kenelläkään ole siihen tyhjentävää vastausta.

    Mutta yhteiskunnan tasolla toivoisi ihmisten kuitenkin pitävän mielessä, että kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä menestykseen. Ja erityisesti tämä tulee muistaa, jos/kun yhteiskunta rakentuu niin, että jonkun on oltava siellä pohjalla tekemässä hanttihommia: vaikka tietty yksilö voisi ahkeruudella hankkiutua ylempään kastiin, niin se vaan tiputtaa seuraavaksi heikomman sinne pohjalle. Aina siellä on joku, eikä heitä ole tarpeen siitä halveksua.
    Juuri näin! Kuinka paljon parempi maa(ilma) tämä olisikaan, jos useammat ajattelisivat noin.

    Mutta asiaan: Enemmän tai vähemmän synnynnäisten henkisten ominaisuuksien kieltäminen ei ole ainoastaan väkisin tasapäistävän vasemmiston synti. Tyypillisesti oikeistolainen ajattelu, jossa kukin on oman onnensa seppä ja vastuussa omasta hyvinvoinnistaan pohjaa omalla tavallaan myös siihen ajatukseen, että kaikilla on tähän yhtäläiset edellytykset. Jos et ponnistellut tarpeeksi, niin oma vika.

    Mutta kun kaikki eivät ole samalla lähtöviivalla edes samasta ympäristöstöstä lähtien – synnynnäisesti lahjakkaan saattaa pienikin ponnistus viedä pidemmälle kuin toisen vuosien kamppailu. Jos lahjakas oppilas saa kympin samalla työmäärällä jolla luokkakaveri saa kuutosen, niin kenen vika sen on ja voiko kuutosen oppilasta syyttää tai kympin oppilasta kiittää?

    En tarkoita että kaikkien pitäisi ryhtyä syljeskelemään kattoon ja syyttää geenejään kaikesta – ei se ihan niin toimi, vaan jokaisella on tietty vastuu omasta elämästään. Yksinkertainen yhtälö tämä vastuukysymys ei ole (vähän kuin vapaan tahdon vs kaikkivoivan Jumalan teodikea-ongelma kristinuskossa), eikä kai kenelläkään ole siihen tyhjentävää vastausta.

    Mutta yhteiskunnan tasolla toivoisi ihmisten kuitenkin pitävän mielessä, että kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä menestykseen. Ja erityisesti tämä tulee muistaa, jos/kun yhteiskunta rakentuu niin, että jonkun on oltava siellä pohjalla tekemässä hanttihommia: vaikka tietty yksilö voisi ahkeruudella hankkiutua ylempään kastiin, niin se vaan tiputtaa seuraavaksi heikomman sinne pohjalle. Aina siellä on joku, eikä heitä ole tarpeen siitä halveksua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. kse kirjoitti 30.12.2011 kello 0:37

    Hermiitti:
    Parempi olisi puhua neroudesta ja oivalluskyvystä kuin älykkyydestä, koska perinteinen länsimainen käsitys älykkyydestä painottaa loogista päättelykykyä, muistiominaisuuksia ja päässälaskutaitoa. Oivaltamisen oletan siis joskus olevan epäjohdonmukaista ajattelua ja kyseenalaistamista.

    Kyseenalaistamisesta tai “epäjohdonmukaisesta” ajattelusta ei kuiteenkaan ole välttämättä mitään hyötyä ilman älyä. Yleensä vain riittävän älykäs ihminen on kyvykäs tunnistamaan vapaan assosioinin tms. tuottamista “hölmöistä ideoista” ne harvat käyttö- ja kehityskelpoiset. Lisäksi idea on vain alkupiste ja lopullisen ratkaisun kehittämiseen vaaditaan aimo annos tylsää loogista päättelyä, muistin syövereistä löytyvien detaljien yhdistelyä, päässä laskettuja suurusluokka-arvioita yms.

    Toki pitää paikkansa, etteivät kaikki älykkäät ole kykeneviä/halukkaita villiin ideointiin vaan tyytyvät mielummin tuttuun ja turvalliseen. Kuitenkin älykkyys (ja koulutus) on yksi perusedellytys kekseliäisyydelle. Louis Pasteur taisi aikoinaan todeta jotain sellaista, että sattumma suosii valmistautunutta mieltä.

    Sinänsä vähän kumma, että älykkyys rinnastetaan edelleenkiin kaavoihin kangistuneeseen fakki-idiotismiin, luovuuden puutteeseen, hintelään ruuminrakenteeseen, kömpelyyteen, käden taitojen olemattomuuteen, likinäköisyyteen, huonoon terveyteen, sosiaaliseen lahjattomuuteen ja kaikkeen muuhun mahdollisimman nörttimäiseen…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Hermiitti kirjoitti 30.12.2011 kello 1:01

    Kalle:
    Periaatteessa noin, mutta kuinka paljon kannattaa satsata huonoimpaan 5%:iin? Kun ne rahat laitetaan parhaaseen 5%:iin, saa yhteiskunta enemmän vastinetta.

    Ei kai älyllisiä huippuja ja kehitysvammaisia voi asettaa vastakkain? Älyllinen huippu pärjännee kumminkin, jos on vain riittävästi kannustustusta ja välillä myös kannustavuutta, joka älylliselle ihmiselle kai harvoin tarkoittaa pelkkää muhkeaa tilipäivää?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Taito Mikkonen kirjoitti 30.12.2011 kello 1:01

    Jonkin verran on niin, että viisaana pidetään itsesesä kanssa samaa mieltä olevaa ja arvostetaan ihmistä, joka on hyvä siinä missä itsekin, paitsi jos on kilpailija ja kateus pääsee vaikuttamaan kun toinen on itseään parempi.
    Älykkyystesti ei voi olla olematta kulttuurisidonnainen. Kun saksalainen on ylpeä kansansa älykkyydestä siltä perustalta, että Saksassa on tehty paljon tieteellisteknisiä keksintöjä ym, niin sitä pitäisi hillitä ottamalla huomioon olosuhteet. Viisaskaan poropaimen ei keksi auton valmistukseen automaatiota. Ostjakkisamaani ei kirjoita Pääomaa.
    Monenlaista etevyyttä tarvitaan runsaan teollisen tuotannon luomiseen mutta en silti vetäisi suurta yhtäläisyysmerkkiä lahjakkuuden tai älykyyden ja rikkauden välille. Sehän on jo kauan sitten selvitetty, että rikastumiseen tarvittavista ominaisuuksista tärkein on hyvän inhimillisen ihmisen ominaisuuksien puute. Psykopaatit ovat kuulemma eteviä yritysjohtajia, koska eivät välitä kanssaihmisten kärsimyksistä.
    Soininvaara otti puheeksi lajin rappeutumisen ns. luonnonvalinnan puuttumisen vuoksi, lasten saamisessa ja henkiin jäämisessä. Siitä kirjoittaminen ja puhuminen nostaa aina älinän. Vammaista sikiötä ei saa abordoida, julistetaan raivokkaasti, so. mitään vastaperustetta kuulematta. Vammainenkin on rakas lapsi, sanotaan. Mutta eikö seuraavan raskauden tuottama terve lapsi olisi mieluisampi? Olen kuullut ihmeteltävän, että mustalaisilla ei ole vammaisia lapsia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. jlbl kirjoitti 30.12.2011 kello 1:46

    Kalle:

    Periaatteessa noin, mutta kuinka paljon kannattaa satsata huonoimpaan 5%:iin? Kun ne rahat laitetaan parhaaseen 5%:iin, saa yhteiskunta enemmän vastinetta.

    Eikö me näin tehdäkin? Kuinka paljon veronmaksajille kustantaa yhden tohtorin kouluttaminen verrattuna yhden jakeluauton kuljettajan kouluttamiseen?

    Jos ajattelua halutaan soveltaa peruskouluun, niin sitten ollaankin jo siirrytty ideologiselle tasapäistämisen vastustamisen alueelle, näin ainakin niiden kuuluisien PISA-testien mukaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Liian vanha kirjoitti 30.12.2011 kello 2:57

    Lahjakkuusgeeniä/geenejä ei ole löydetty ja nykyinen arvio lahjakkuudesta on, että se on usean geenin yhdistelmä.
    Kun puolet tulee äidiltä ja puolet isältä niin kombinaatioiden määrä on suuri

    Eläinjalotuksessa omonaisuuksien periytymää on selvitetty ja toiset ominaisuudet ovat periytyvämpiä kuin toiset.

    Esimerkiksi hevosjalostuksessa koko on hyvinkin periytyvä, mutta sen sijaan muiden jalostettavien ominaisuuksien kuten ravinopeuden periytymisaste on noin 30 prosentin luokkaa.

    Aste on kuitenkin sen verran korkea, että jalostus
    kannattaa, mutta myös sen verran matala, että myös ympäristötekijöiden vaikutukselle jää tilaa, etenkin yksilön kohdalla

    Se paljonko yksilön perimästä tulee näkyviin eri ominaisuuksissa, riippuu perintötekijöiden välisistä suhteista ja yhdistelmistä sekä
    ympäristötekijöistä kuten hoito, ruokinta, valmennus, koulutus, ohjastaja, ratsastaja

    Yksilön ominaisuudet ovat perimän ja ympäristön summa.

    Jos lahjakkuus olisi 100 % perittyä niin koulutus , kasvatus ja harjaannuttaminen olisivat turhia funktioita yhteiskunnaassa

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. juha kirjoitti 30.12.2011 kello 3:03

    Sitten älykkäät ja menestyvät miehet voivat vielä preferoida kauniita naisia, olivat nämä sitten älykkäitä tai ei. Tämä sekoittaa pakkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. remppamies kirjoitti 30.12.2011 kello 7:51

    Mielenkiintoinen keskustelu. Mitä me siitä hyödymme, jos meillä on entistä enemmän lahjakkaita tai älykkäitä. Vimmaiset oman edun tavoittelijat hallitsevat yhteiskuntaa joka tapauksessa. Hekin ovat entistä lahjakkaampia ja ryöstävät muuta yhteiskuntaa entistä tehokkaammin.
    Kuuntelin eilen ministereiden Räsänen ja Häkämies tiedotustilaisuutta. Masentavaa. Minä olisin voinut kertoa samat jutut ja paljon enemmän pelkästään sen perusteella mitä olin kuullut radiosta vähän aiemmin. Heillä on ymmärtääkseni melkoinen määrä avustavaa joukkoa käytettävissään. Jos sitä älykkyyttä tai lahjakkuutta jossakin on, niin ei se ainakaan näytä päätyvän Suomen hallitukseen.
    Missä muuten ovat vihreän energiantuotannon kannattajat nyt? Kuka vihreä on viime päivinä puhunut älykkäiden sähköverkkojen ja hajautetun energiantuotannon puolesta? Pienillä paikallisilla voimaloilla olisi saatu valoa moneen pirttiin. Kannattaisiko vihreidenkin suunnata lahjansa oikeasti uusiin ratkaisuihin eikä vain vanhojen vastustamiseen?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Syltty kirjoitti 30.12.2011 kello 8:57

    tvaara:
    Luova ongelman ratkaisu on ehkä ihmisen määräävin lajillinen piirre. Vaikuttasi siltä, että kuvitellaan tämän ominaisuuden käytön kasvaneen huomattavsti viimeisen kahden-kolmen sukupolven aikana. Epäilen.

    Ongelmanratkaisukyky on ihan pakostakin noussut jo pelkästään ravitsemuksellisista seikoista. Tänä päivänä ei nähdä nälkää, jolloin aivojen kehitys ei häiriinny samaan malliin kuin ennen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. TL kirjoitti 30.12.2011 kello 10:07

    JTS: Tämän luulisi riittä Tatu Vanhaselle ja aika monelle muullekin rotuintoilijalle. Genetiikka ei ole ainkaan se juttu.

    Geneettinen evoluutio ja “rodut” ovat minusta lähes merkityksettömiä asioita. Lähes siksi, että erinäköisten kansojen orjuuttaminen ja apartheid ovat kuitenkin olleet tosiasioita, ja ovat edelleen.

    On täysin selvää, että kulttuurievoluutio on vaikuttanut ja vaikuttaa yhteiskuntiin selvästi. Samoin kuin ympäristö ja uskonnot. Jared Diamondin kirjat tästä aiheesta ovat mielenkiintoisia.

    Kulttuuri ja yhteiskunta voivat kuitenkin muokata ihmisjoukkoja niin että vaikutukset näkyvät ja tuntuvat vuosisatoja. Myös perimältään. Esimerkiksi serkusavioliitot tuhosivat monia kuningassukuja Euroopassa. Ja maailmassa on kulttuureja jotka suosivat tiiviitä kylä- ja sukuyhteisöjä ja serkusavioliittoja.

    Pohjois-Korea on erilainen tapaus, odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla millaisia keskitysleirejä, ihmiskokeita ja kauhutarinoita sieltä paljastuu. Mikäli Korean tilanne jatkuu vielä vuosikymmeniä, on sillä merkitystä myös ihmisten geneettiseen perimään. Pelkästään ravinnon puute tekee Pohjois-Korealaisista muutamassa sukupolvessa kitukasvuisia, ja voi synnyttää perinnöllisiä ongelmia, joiden korjaantuminen vie taas sukupolvia, jopa satoja vuosia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Tiedemies kirjoitti 30.12.2011 kello 10:19

    juha: Sitten älykkäät ja menestyvät miehet voivat vielä preferoida kauniita naisia, olivat nämä sitten älykkäitä tai ei. Tämä sekoittaa pakkaa.

    Itseasiassa, se ei sekota pakkaa juurikaan. Jos kaikki miehet preferoivat kauniita naisia, olennaista on lopulta vain se, millaisia miehiä sellaiset naiset preferoivat, jotka saavat eniten lapsia.

    Muutenkin, toisaalla näissä jutuissa esitetty alarmismi siitä, miten muka alaluokka ja dropoutit lisääntyvät kuin kanit ja fiksut ihmiset eivät, ei kyllä perustu mihinkään tosiasioihin. Vanhempien yhteenlaskettu SES-indikaattori nimittäin on (hienoisesti) positiivisesti korreloitunut perheen lapsiluvun kanssa. Naisilla koulutus korreloi hienoisesti negatiivisesti lapsiluvun kanssa, mutta miehillä vähän enemmän positiivisesti, tulotaso korreloi miehillä vielä enemmän kuin koulutus. Jos koulutus on edes jonkinlainen proxy lahjakkuudesta, niin lahjakkaat miehet näyttäisivät tekevän enemmän lapsia.

    Sensijaan naisilla voi ollakin toisinpäin, koska pitkäjänteisyys ja panostus koulutukseen tapahtuu usein vuosina, jolloin nainen on hedelmällisimmillään (alle kolmekymppisenä). Vaikka tämä ei muuten lastentekoon vaikuttaisikaan (vaikka luulen, että vaikuttaa), niin joillain koulutetuilla naisilla voi olla epäonnea niin, että että lapsenteko lykkääntyy niin pitkälle, että lapsiluku jää toivottua pienemmäksi. Siis, esimerkiksi haluttaisiin kaksi lasta, muttei saada kuin yksi ennennkuin ollaan jo nelissäkymmenissä, ja lapsensaanti voi jo joillain olla vaikeutunut.

    Mekanismit ovat näissä sen verran heikkoja, että mitään keskipitkän aikavälin (muutama sukupolvi) merkittäviä vaikutuksia ei pitäisi olla, ottaen vielä huomioon lahjakkuuden kovin kohinaisen perinnöllisyyden.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Sauli kirjoitti 30.12.2011 kello 11:33

    Jos älykkyyttä mitataan, niin puolet kansasta on aina keskiarvoa tyhmempi…

    Itse olen aina ollut sellainen keskiverto, vähän allekin, koulussakin semmoinen seiska plussan oppilas. Hiljainen ja kirjojen lukemiseen taipuvainen. Hyvä ainekirjoittaja kuitenkin.

    Minusta tuli keskitason virkamies. Hiljainen ja asiakirjojen lukemiseen taipuvainen. Hyvä pöytäkirjojen kirjoittaja kuitenkin.

    Huokaus. Onko geeneissä kohtalomme?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Marko Hamilo kirjoitti 30.12.2011 kello 11:59

    Liian vanha:
    Lahjakkuusgeeniä/geenejä ei ole löydetty ja

    ….

    Jos lahjakkuus olisi 100 % perittyä niin koulutus , kasvatus ja harjaannuttaminen olisivat turhia funktioita yhteiskunnaassa

    Joitakin älykkyyteen vaikuttavia genejä on löydetty, selitysosuus toki aika vaatimaton. Tiedän omani: 23andme.com

    Jos älykkyyden periytyminen olisi 100-prosenttisesti geneettistä, tietäisimme ketkä kannattaa kouluttaa ja keitä ei. Ei älykkyys ilman koulutusta ole minkään arvoista, mutta älykkään koulutettavuus on parempi kuin vähemmän älykkään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Make kirjoitti 30.12.2011 kello 12:12

    Juhana Vartiainen:
    Katsokaa nyt vaikka Jäntin ja Björklundin ja Solonin papereita. Näiden nature-nurture-efektien luotettava estimoiminen on vaikeaa ja tällä palstalla esiintyy turhan suurta itseluottamusta sen suhteen miten hyvin ilmiö ymmärretään.

    Ja jos Björklund kumppaneineen vaivautuisivat tutustumaan siihen mitä aiheesta tiedetään talous- ja kansantaloustieteen ulkopuolella, hekin saattaisivat yllättyä.

    Vaikka ennuste- ja käsitevaliditeetti ovat menneet Osmolla hieman sekaisin, mukailee näiden kolmen alustuksen pointit aika pitkälle sitä mitä tutkimuksessa tiedetään. Kärjistyksistä, yksinkertaistuksista ja muutamasta mutusta huolimatta. Joka tapauksessa hyvä keskustelunavaus, jota on turha väheksyä vain siksi, että pari kansantaloustieteilijää ovat tutkimuksissaan päätyneet johtopäätökseen “molemmilla tekijöillä [perimä ja ympäristö] on tärkeä rooli [sosioekonomisen statuksen sukupolvien välisessä siirtymässä]”…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. JB kirjoitti 30.12.2011 kello 12:52

    “Parempi olisi puhua oivalluskyvystä kuin älykkyydestä, koska perinteinen länsimainen käsitys älykkyydestä painottaa loogista päättelykykyä, muistiominaisuuksia ja päässälaskutaitoa. Oivaltamisen oletan siis joskus olevan epäjohdonmukaista ajattelua ja kyseenalaistamista.”

    Jep. Jos ajatus on vapaa, vain taivas on rajana. Se on tietoisuus sinänsä joka on ratkaiseva tekijä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Marko V kirjoitti 30.12.2011 kello 13:17

    Minä en kyllä keksi miten kaupungistuminen itsessään lisäisi älykkyyttä. Tekninen kehitys kyllä. Kaupungistuminen pikemminkin mahdollistaa sellaisten yksilöiden elämisen, jotka aikaisemmin olisivat kuolleet viluun ja nälkään. Lisäksi pienhiukkaset vaikuttavat aivojen toimintaan.

    Kaupunkiasuminen ei myöskään vaadi mieheltä juuri minkäänlaisia taitoja verrattuna oman talon pitämiseen kauempana. Varsinkin vanhemman talon kanssa saa luovaa ongelmanratkaisua harrastaa jatkuvasti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. Paula kirjoitti 30.12.2011 kello 14:00

    Tämä on hiukkasen offtopic, mutta minua ärsyttää Soinin alituinen vihjailu siitä, että “naiset sortavat miehiä”. Ei niin, etteikö miehenä olemisessa ole varmasti omat ongelmansa, mutta hänen viimeaikaiset naisia parjaavat heittonsa ovat lähinnä rasittavia ja lietsovat vihamielistä asennetta sukupuolten välillä.
    Mutta olet oikeassa, kasvuympäristöllä on väliä ja se vaikuttaa paitsi älykkyyteen myös empatiaan. Terrorismin paras ehkäisykeino taitaa olla rauhallinen kasvuympäristö ja koulutus.
    Älykkyys ei todellakaan ole myöskään menestyksen tae. Mielestäni parhaiten menestyvät eivät aina ole älykkäimpiä tai lahjakkaimpia, vaan ahkeria ja sinnikkäimpiä. Moni ei koskaan saavuta täyttä potentiaaliaan, vain koska ei jaksa tehdä töitä tai usko että se kannattaisi. Tämä pätee myös vähemmän lahjakkaisiinkin, sillä moni uskoo, että menestykseen on vain kaksi tietä: äärimmäinen lahjakkuus tai sattuma.
    Tosin menestyksen mittaria on vaikeaa määritellä, itselleni se on onnellisuus, mutta onnellisuutta on vaikea tunnistaa ulkoapäin, kuten vaikkapa rikkautta taikka mainetta, joten mitäpä minä tiedän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  34. Marko Hamilo kirjoitti 30.12.2011 kello 14:02

    Se Flynnin efekti on yhä aikamoinen arvoitus. On mahdollista, että g ei ole parantunut vaan ainoastaan yksi niistä mittareista, jolla sitä mitataan. Voi olla että harjaantuminen kaikenlaisiin laitteiden käyttöliittymiin ja muuhun sellaiseen visuaaliseen on johtanut parempaan kykyyn suoriutua tietynlaisista tehtävistä.

    Se on kuitenkin eri asia kuin g, joka ennustaa oppimiskykyä tavattoman laaja-alaisesti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  35. Osmo Soininvaara kirjoitti 30.12.2011 kello 14:08

    Mikko H: Mutaatioita merkittävämpi osuus tässä kohtaa on rekombinaatiolla, eli sillä, että jälkeläisen kromosomi on todennäköisesti yhdistelmä kummankin vanhemman vastaavasta kromosomista.

    Siis miten? Yleensä samasta kromosomista on kaksi versiota, toinen isältä ja toinen äidiltä, neljästä isovanhemmasta vain kahdelta.

    Tarkoitatko kromosomin katkeamista ja yhtymistä ristiinniin, että alkupää on isoisältä ja loppupää isoäidiltä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  36. Rogue kirjoitti 30.12.2011 kello 14:34

    juha: Sitten älykkäät ja menestyvät miehet voivat vielä preferoida kauniita naisia, olivat nämä sitten älykkäitä tai ei. Tämä sekoittaa pakkaa.

    Tiedemiehen vastaukseen lisäisin, että pakka ei sekotu osittain senkään takia, että kauneus ja älykkyys korreloi ainakin jonkin verran. Mikä ei siis tarkota, että mitä kauniimpi sitä älykkäämpi kaikilla tasoilla. Luultavammin suuri osa korrelaatiosta johtuu siitä, että kauneushaitarin häntäpäässä on helposti pääteltävissä olevista syistä paljon myös henkisiltä ominaisuuksiltaan heikosti varustettuja yksilöitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  37. Tiedemies kirjoitti 30.12.2011 kello 15:16

    Osmo, kromosomit eivät (ilmeisesti Y-kromosomia ja isänäidin X-kromosomia lukuunottamatta; Y ja X eivät taida rekombinoitua) yleisessä tapauksessa periydy suoraan isovanhemmilta, vaan rekombinaatio sekoittaa kromosomit. En tiedä, mikä ihmisen rekombinaation yleisyys on, yhdessä tutkimuksessa [viite] jonka olen nähnyt, kiasmojen (niiden solmukohtien) määrä per kromosomi oli jotain välillä 1 – 1.5.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  38. Tiedemies kirjoitti 30.12.2011 kello 15:17

    (Tuo rekombinaatio on todellakin aika merkittävä sitä variaatioita aiheuttava tekijä)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  39. JukkaT kirjoitti 30.12.2011 kello 15:21

    Mielenkiintoista tämä keskustelu periytymisestä – se kulkee sykleittäin, kuten muutkin yhteiskunnalliset aiheet.
    Ennen toista maailmansotaa oli rotyhygienia arvostettu tieteenala, melkein kaikki poikkeavuudet ja taudit, jopa taipumus irtolaisuuteen , pyrittiin selittämään genetiikalla – vaikka geenejä ei vielä ollutkaan löydetty.
    Natsien toiminnan ansiosta tuli vaihe, jolloin lähes kaikki selitettiin ympäristöstä johtuvaksi, genetiikasta tuli monin osin kirosana.
    Paavo Väyrynenkin joutui jyrkästi sanoutumaan irti sosiaalibiologiasta 1980-luvulla ( ihmisen käyttäytymisen selitettiin johtuvan osin geeneistä).
    Geenitutkimuksen edistyttyä on kelkka kääntynyt, on jopa löydetty kännirähinä- ja kiltteysgeeni !
    Milloinhan tulee aika, jolloin tiedämme totuuden?
    Menetämme ainakin herkullisen kiistanaiheen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  40. Viherinssi kirjoitti 30.12.2011 kello 15:43

    Jos älykkyyden periytyminen olisi 100-prosenttisesti geneettistä, tietäisimme ketkä kannattaa kouluttaa ja keitä ei. Ei älykkyys ilman koulutusta ole minkään arvoista, mutta älykkään koulutettavuus on parempi kuin vähemmän älykkään.

    En ihan seurannut tuota ensimmäistä virkettä.

    Joissakin asioissa – vaikkapa lukutaito ja peruslaskento – on syytä panostaa lahjattomampaankin yksilöön niin paljon, että tietty taso saavutetaan. Toki joissakin toisissa asioissa – vaikkapa laulutaito – kannattaa isommin panostaa vain niihin, joilla on erittäin paljon potentiaalia. Jälkimmäisissä on kuitenkin niin, että pelkkä potentiaali ei riitä, pitää olla myös motivaatiota.

    Vaikkapa matemaattisesti lahjakkaan mutta sosiaalisilta taidoiltaan heikon nuoren kohdalla on todennäköisesti sekä yksilön että yhteisön kannalta parempi panostaa esimerkiksi ilmaisu- ja esiintymistaitojen kehittämiseen kuin matematiikan lisäopiskeluun. (Elleivät nuoren matemaattiset lahjat ole sellaista yksi miljoonasta -tasoa, jolloin pitää vain huolehtia ruutupaperin ja lyijykynien saatavuudesta.)

    On siis tilanteita, joissa nimenomaan niitä vähemmän lahjakkaita kannattaa kouluttaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  41. AM kirjoitti 30.12.2011 kello 16:04

    On lisäksi olemassa sellainenkin asia kuin ihmisen vapaa tahto. Geenien tarjoamilla mahdollisuuksilla ei ole mitään merkitystä, jos niitä ei käytä. Esimerkiksi meillä Humanistisessa tiedekunnassa on töissä merkittävä määrä pitkän matikan laudaturin kirjoittajia, mutta eipä siitä matematiikasta paljon iloa ole näillä aloilla.

    Toisaalta todellisuudessa harvalla alalla tarvitsee olla “huippu”. Suurin osa kaikista saavutuksista perustuu ahkeruuteen, tunnollisuuteen, onneen ja sosiaalisiin verkostoihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  42. Entinen vihreiden äänestäjä kirjoitti 30.12.2011 kello 16:14

    Tiedemies, kannattaa muistaa sekin, että jälkeläisten lukumäärän lisäksi myös lisääntymisiällä on merkitystä pitkien aikojen kuluessa siihen, että millaiset geenimuodot alkavat populaatiossa yleistyä ja millaiset harvinaistua.

    Nuorena lapsia hankkivilla ehtii samassa ajassa syntyä useampia sukupolvia, kuin hitaammin lisääntyvillä. Ja muistaakseni on näyttöä siitäkin, että lasten hankkiminen nuorella iällä olisi ainakin jossain määrin perinnöllistä…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  43. Raimo K kirjoitti 30.12.2011 kello 16:23

    juge:
    ´snip´

    Jollei ole perinyt kunnollisia aivoja ei niitä harjoittamallakaan pysty tulemaan älykkääksi.

    Kunnolliset välineet peritään todennäköisimmin vanhemmilta joilla on myös pääkoppa kunnossa.

    Läheskään kaikilla ei ole kilpaurheilijan vaatimaa kehonrakennetta. Niiden on ihan turha kuvitella treenamalla saavansa sellaisen. Ei älykkyys ole sen kummempi juttu.

    Se on hienoa, että lopulta myönnät tämän. Tsemppiä vaan!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  44. Liian vanha kirjoitti 30.12.2011 kello 16:32

    Miesten älykkyys on hieman korkeampi kuin naisten.

    Se varmaan selittää miksi naiset eivät menesty johtotehtävissä

    http://www.iqcomparisonsite.com/SexDifferences.aspx

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  45. Liian vanha kirjoitti 30.12.2011 kello 16:48

    “Ei älykkyys ilman koulutusta ole minkään arvoista, mutta älykkään koulutettavuus on parempi kuin vähemmän älykkään.”

    Kyllä siitä älykkyydestä on hyötyä ilman koulutustakin, se auttaa oppimaan.

    Ja oppiminen on sisäinen prosessi , opetus vain standardoi tietoa ja levittää ns oikeaa tietoa

    Koulutuksen tärkeimpiä tehtäviä ovat aivan muut asiat,koulutus manipuloi oppilaita päättäjien tarkoittamiin asenteisiin.Koulu on suurelta osalta aivopesua

    Toinen koulun tärkeimmistä tarkoituksista on säilyttäminen, koulun perustamisen yksi syy oli teollistuvan ja kaupungistuvan yhteiskunnan ongelmat.Lapset kun riehuivat kaduilla vanhempien ollessa työssä.Koulussa he olivat valvonnan alla

    Oppiminen on sisäinen prosessi ja oppiminen riippuu ihmisen omasta motivaatiosta.
    Alhaisellakin ÖO:lla voi opppia vaikeita asioita, harjoitusaika ja työmäärä on vain pidempi ja suurempi kuin huippuälykkäällä

    Virtanen julkaisi IQ hajonnan eri ammateissa ja näyttä siltä, että trukkikuskikin voi toimia professorina

    http://www.iqcomparisonsite.com/Images/OccsX.jpg”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  46. Viherinssi kirjoitti 30.12.2011 kello 16:54

    juha:
    Sitten älykkäät ja menestyvät miehet voivat vielä preferoida kauniita naisia, olivat nämä sitten älykkäitä tai ei. Tämä sekoittaa pakkaa.

    Tai sitten kyse on vain erityistapauksista, joilla ei ole merkitystä isossa kuvassa.

    Tutkimusten mukaan puolisoiden välinen korrelaatiokerroin älykkyysosamäärässä on noin 0,4, mikä ilmeisesti on suurin parinvalintaa selittävä tekijä. Tulos on kuitenkin amerikkalainen, ja eroja kulttuurien välissä varmasti on. (Todennäköisesti kuitenkin niin päin, että vapaa parinvalinta ja länsimainen yhteiskunta suosivat älykkyyttä kriteerinä.)

    Älykkyys myös periytyy, mutta lasten älykkyysosamäärä on yleensä lähempänä keskiarvoa kuin vanhempien. Jakauman ylemmässä osassa lapsen älykkyysosamäärä on osapuilleen:

    gL = gP + 0,6 ((gI + gÄ) / 2 – gP),

    jossa gL on lapsen älykkyysosamäärä, gP populaation keskimääräinen äo, gI isän ja gÄ äidin äo. Toisin sanoen otetaan isän ja äidin keskiarvo, ja vedetään siitä vähän kohti populaation keskiarvoa. Hajonta on noin 12 pistettä, jos gP on 100.

    Tällainen raaka lineaarinen korrelaatio on huono menetelmä monessakin mielessä, mutta parempaakaan dataa ei tunnu olevan. Lisäksi pitää huomioida se, että tässä ei oteta mitään kantaa geenien ja kodin vaikutuksen välillä.

    Joissakin tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että geeneillä on enemmän vaikutusta lopputulokseen hyväosaisilla kuin huono-osaisilla. Tämä voisi selittyä sillä, että hyvässä ympäristössä geenit ovat rajoittava tekijä, huonossa ympäristö.

    Jos ylläoleva vähän vajaa informaatio pitää paikkansa, siitä tulee mielenkiintoisia johtopäätöksiä:

    – huippulahjakkaiden lapset keskimäärin putoavat kohti harmaata massaa

    – huippulahjakkuudeksi pääsee lahjakkailla vanhemmilla JA huipputuurilla

    – lahjattomien lapset tyhmistyvät huonon ympäristön vuoksi

    – valikoiva pariutuminen on jakaumaa ylläpitävä tekijä

    Edelleen JOS nämä pitävät paikkansa, tilanne on vähän harmillinen. Jakauman yläpäässä noustaan ja lasketaan tuurilla ja valikoivalla pariutumisella. Jakauman alapäässä taas poljetaan huonon ympäristön takia paikallaan, ja matka sieltä ylös on monen sukupolven mittainen.

    Ilmeisesti avain meritodemokratiaan olisi se, että huono-osaisille lapsille pystyttäisiin takaamaan sopivan rakastava ja virikkeellinen elinympäristö ensimmäisille vuosille. Sen jälkeen geenit ja tuuri hoitaisivat kyllä hitaan säätykierron.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  47. Zack kirjoitti 30.12.2011 kello 17:22

    “Naisilla koulutus korreloi hienoisesti negatiivisesti lapsiluvun kanssa, mutta miehillä vähän enemmän positiivisesti, tulotaso korreloi miehillä vielä enemmän kuin koulutus. Jos koulutus on edes jonkinlainen proxy lahjakkuudesta, niin lahjakkaat miehet näyttäisivät tekevän enemmän lapsia.”

    Miesten tulotasoon vaikuttaa hyvin vahvasti ulkonäkö ja supliiki(ja toisaalta supliikkiin vaikuttaa ulkonäkö). Naiset eivät sinänsä ihastu suurituloisiin miehiin, vaan komeisiin supliikkimiehiin( ja komeus ja supliikki tuo tuloja).Samat miehet lisääntysivät, vaikka tuloeroja ei olisi.

    On hyvä miettiä, miten rodunjalostukseeen suhtauduttaisiin, ellei natsit olisi saaneet sille niin negatiivista kaikua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  48. Sauli kirjoitti 30.12.2011 kello 17:23

    Marko V:
    Minä en kyllä keksi miten kaupungistuminen itsessään lisäisi älykkyyttä.

    Ihmislajin älykkyys mahdollisti kaupungistumisen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  49. Zack kirjoitti 30.12.2011 kello 17:37

    Pistänpä tähän jatkokis offtopicia. Oli aika mielenkiintoinen kuulla, miten Soininvaara kirjoitti kasettimaksuista, että se tullaan siirtämään verotukseen. Taiteilijoilla on yleensä ominaisuuksia, mitkä tuovat korkeaa sosiaalista asemaa-ulkonäköä ja supliikkia. Taiteilijat saavat hyvän sosiaalisen elämän ja korkean sosiaalisen aseman sen tuomine huveineen. Ja tylsät tavikset maksavat veroista palkan. Ei kuullosta kovin oikeudenmukaiselta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  50. jouni lundqvist kirjoitti 30.12.2011 kello 18:33

    Geeneistä ja ympäristöstä on turha saivarrelle. Se nyt on vaan niin, että pitkien vanhempien lapsista tulee pitkiä ja lyhyiden lyhyitä, musikaallisten musikaallisia ja mustaihoisten mustia, älykkäiden älykkäitä jne. SIIS KESKIMÄÄRIN.

    Älykkäiden vanhmpien geenipakassa on enemmän älygeenejä kuin vähemmän älykkäiden. Kun sukusolu syntyy, ihmisellä on mahdollisuus 2 potenssiin 23 erilaiseen sukusoluun geenien suhteen. Mutta kuten sanoin, älykkäillä on vähemmän niitä vähän älyn geenejä kuin muilla.

    Ihan vaan lonkalta sanon, että geenien osuus menestykseen on 80 %. Siihen on otettu mukaan myös vanhempien kasvatusgeenit eli ympäristö.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  51. Ville kirjoitti 30.12.2011 kello 19:07

    Voisi myös ajatella, että älykkäät tai lahjakkaat ihmiset saattavat olla vanhempina huonoja, koska heidän aikansa menee muuhun tärkeämpään – yhteiskunnan kannalta tämä lienee hyvä, mutta lahjakkaiden ihmisten lasten kannalta ei (poikkeuksia aina tietenkin on). Tämä kuitenkin johtaa siihen, että ne, joilla on hyvät geenit, saavat huonon ympäristön.
    Joskus puhutaan siitä, että perityt ominaisuudet “hyppäävät sukupolven yli” – ehkä tämä on se mekanismi 😉

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  52. vts kirjoitti 30.12.2011 kello 20:38

    Viherinssi: “Älykkyys myös periytyy, mutta lasten älykkyysosamäärä on yleensä lähempänä keskiarvoa kuin vanhempien.”

    Eikö tämä johtaisi lopulta siihen, että kaikki ovat yhtä älykkäitä?

    En tunne alaa, mutta pitäisin outona, jos lapsen älykkyys olisi keskimäärin jotain muuta, kuin vanhempien keskiarvo (kun ympäristöä, sukupuolten mahdollisia eroja ja mutaatioita ei huomioida). Lapsihan kuitenkin saa kaikki geeninsä vanhemmiltaan, ei miltään populaation keskiarvolta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  53. MIVa kirjoitti 30.12.2011 kello 21:13

    Omat kokemukset: yksi poika keskikoulun käyneen nätin naisen kanssa. Tulos tekniikan tohtori. Toinen poika yo-merkonomin kanssa. Tulos DI ja KTM. Itse vain DI. Kaikki tietenkin sattumaa, eikä perimällä mitään tekemistä. Niinpä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  54. Elmo Allén kirjoitti 30.12.2011 kello 21:18

    Osmo:
    Sitten tulevat naiset ja parinvalinta, sekä pysyvä parinvalinta että hetkellinen. Menestyvillä miehillä on enemmän jälkeläisiä. Eikä vain oman vaimon kanssa. Timo Soinikin valittaa, ettei perusjuntti pääse lisääntymään.

    Olisko noin? Pariutumisella/parittelulla ja lisääntymisellä on kovin vähän nykyään tekemistä keskenään. Vahinkoja sattuu, mutta ehkäisy on niin helppoa, että todella harvoin. Menestyvillä miehillä on menestystä parinhankinnassa, mutta lastenhankinnan määrää muu elämäntapa ja se luokka. Ja siinä korrelaatio on varmasti päinvastoin: menestyvissä (ainakin maallisen mammonan ja akateemisuuden osalta) perheissä lapsia hankitaan harvemmin, vähemmän ja myöhemmin kuin ei-niin-menestyvissä.

    Tuo on ainakin intuitiivisesti niin selkeä asia, että kaipaisin tilasto- tai tutkimusviitteitä, jos asia todella on toisin päin. Tilastokeskukselta luulisi löytyvät crosstabia tuloluokan, koulutuksen, synnytysiän ja lapsien lukumäärän välillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  55. Tavallinen Teknikko kirjoitti 30.12.2011 kello 21:55

    “Alhaisellakin ÖO:lla voi opppia vaikeita asioita, harjoitusaika ja työmäärä on vain pidempi ja suurempi kuin huippuälykkäällä”

    Noin on mutta Suomen työvoimaviranomainen haluaa määrätietoisesti kieltää vähäisenkin oppimisen mahdollisuuden työttömiltään. Toki muutoksia työttömän mahdollisuuteen opiskella työttämyysturvalla on tapahtunut parempaan suntaan, niin siitä huolimatta viranomainen määrittää jokaisen työttömän oppimismahdollilsuudet omalla tulkinnallaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  56. Mikael M. kirjoitti 30.12.2011 kello 22:11

    Uskomuksillamme lahjakkuuden eri lajien periytymisen mekanismeista on todellakin merkittäviä implikaatioita sen suhteen, millaista politiikkaa meidän tulisi harjoittaa.

    Suomessa kai lähes kaikki kannattavat koulutuksen kustannusten sosialisointia samanlaisten kouluttautumismahdollisuuksien takaamiseksi kaikille lapsille, ja laadukas peruskoulutus voi parhaimmillaan paikata kelvottomien vanhempien lapsilleen aiheuttamaa vahinkoakin.

    Keskiluokan ja/tai akateemisen koulutuksen saaneiden vanhempien lasten yliedustusta korkeakouluissa käytetään usein argumenttina (tai vihjauksena) siitä, että tämä yliedustus kertoo epätasa-arvosta tai jopa syrjinnästä tms. kataluudesta. Tähän tarjotaan lääkkeeksi sitten joko hurskasta voivottelua tai erilaisia kiintiöitä.

    Perusteet kiintiöiden asettamiselle ovat nähdäkseni huomattavasti vahvemmat, jos luontaisen lahjakkuuden uskotaan jakautuneen tasaisesti kaikkiin väestöryhmiin, ja näkyvät erot ovat ympäristön tulosta. Tällöin voidaan ajatella, että ilman kiintiöitä aliedustettujen väestöryhmien lahjakkuus menee suorastaan hukkaan.

    Itse en tätä kiintiöajattelua oikein ymmärrä. Mielestäni sillä ei ole mitään väliä mitä kautta keskiluokka sen yliedustuksensa hankkii, geeneillään vaiko porvarillisilla hyveillään. Heikosti pärjääviä ihmisiä tulee suojella syrjäytymiseltä, mutta pelkkä väestösuhteellinen aliedustus ei mielestäni voi olla kiintiöinnin peruste. Kaikilla tulee olla oikeus hyvään peruskoulutukseen ja siedettävään elintasoon, mutta ei esimerkiksi korkeakoulutukseen.

    Käsiensä likaamista kammoksuvat ihmiset pitävät työväenluokkaisia ammatteja kamalana kohtalona, mutta todellisuudessahan kurjuus syntyy siitä, jos ei koe kuuluvansa sinne mihin on päätynyt. (Tämä tunne taas voi olla enemmän tai vähemmän perusteltu. Nähdäkseni esimerkiksi tämän occupy-liikkeen taustalla on nuorten koulutettujen aikuisten tunne siitä, että heiltä on riistetty heille luontaisesti kuuluva asema yhteiskunnassa, kun korkeakoulututkinto ei enää olekaan samanlainen tae työpaikasta kuin heidän vanhempiensa sukupolvelle.)

    Sitä ei yleensä mainita, että lopulta kaikkien kiintiöiden varsinainen kustannus lankeaa yksin sille “yliedustetun” väestöryhmän marginaaliselle yksilölle, eikä häntä varmaan kauheasti lohduta se, että ainakin moni muu oman sosiaaliluokan/sukupuolen/etnisyyden edustaja tuli kyllä valituksi.

    Joka tapauksessa, juuri näiden poliittisten implikaatioiden tähden näihin asioihin suhtaudutaan usein niin kauhean tulisesti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  57. juge kirjoitti 30.12.2011 kello 22:17

    Toiselta puolelta isovanhempani olivat köyhiä, mutta silti kaikki tätini ja setäni sekä serkkuni sieltä puolelta ovat korkeakoulutettuja ja hyvin pärjääviä ihmisiä. Kaikki. Tässä haarassa serkkuja on 12.

    Toiselta puoleta isovanhempani olivat varakkaita vaikka itse olivat alunperin köyhistä oloista. Tältä puolelta vaarini oli aikoinaan kansanedustajana. Kaikki tätini ja setäni ja serkkuni ovat myös sieltä puolelta korkeakoulutettuja ja hyvin pärjääviä ihmisiä. Paitsi kaksi serkkua, jotka ovat syntymärikkaita. Tässä haarassa serkkuja on 22.

    Aika hyvää empiiristä materiaalia väittää, että aivot periytyy, ja vaikeistakin olosuhteista noustaan jos on järkeä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  58. juge kirjoitti 30.12.2011 kello 22:20

    Raimo K: Se on hienoa, että lopulta myönnät tämän. Tsemppiä vaan!

    Miksi Ode julkistat tuollaisen toiseen keskustelijaan suoraan kohdistuvan morkkaamisen vaikka sääntösi kieltävät sen?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  59. Osmo Soininvaara kirjoitti 30.12.2011 kello 23:59

    Juge
    En tulkinnut sitä niin. Sorry, jos olen seonnut ketjuissa. Tätä keskustelua on juuri nyt paljon

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  60. Puusta pudonnut kirjoitti 31.12.2011 kello 0:40

    Miehet ovat yliedustettuina kellokäyrän molemmissa päissä, kaksi kolmesta superlahjakkaasta kantaa xy-kromosomeja. Toisaalta myös hännänhuippuina on miehiä tuplasti. Näillä tiedoilla on käsittämätöntä vaatia professoreiden ja tohtoreiden sukupuoliedustusten tasausta, ainoastaan meriittien tulisi ratkaista tiedemaailmassa. Älykkyys ennustaa melkoisen hyvin ihmisen tieteellistä kompetenssia, mistä lienee todistaa luonnonvalinnan teräviksi jalostamien aškenaasijuutalaisten huikea yliedustus Nobel-palkituissa.

    Miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä lahjakkaita, naisten ja miesten älykkyysprofiileissa on painotuseroja. Naispuolinen kolumnisti / kirjailija Marilyn vos Savant taitaa olla yksi älykkäimmistä koskaan eläneistä ihmisistä.

    Nykymaailmassa heikkolahjaisimmat ja työvoiman ulkopuolella olevat ihmispopulaatiot lisääntyvät usein tehokkaimmin, väestönkasvu on nopeinta heikoimpien keskimääräisten ÄO- ja PISA-tulosten populaatioissa. Toisaalta älykkäät ihmiset ovat niin sitoutuneita työelämäänsä ja vapaa-aikaansa etteivät tohdi tai raski lisääntyä. Näin nurinkurinen ja ihmiskunnan historiassa ainoalaatuinen tilanne selittyy hyvinvoinnin globaaleilla siirroilla, kehitysapu ja valtioiden sisällä sosiaaliturva. Evoluutiomme on kääntänyt kurssinsa kohti kivikautta. Tilastotieteessä asioita on pakko tarkastella ryhmittäen/yleistäen, vaikka väittämät eivät pätisikään lainkaan yksittäisen henkilön kohdalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  61. Osmo Soininvaara kirjoitti 31.12.2011 kello 11:09

    Vastuu siirtyy nyt lukijalle, koska en tiedä tästä mitään.
    Voisiko miesten suurempi varianssi johtua siitä, että heillä on vain yksi X-kromosomi (Y-kromosomi on hyvin lyhyt X-kromosomiin nähden) joten toinen X ei korjaa toisessa olevaa poikkeavaa ominaisuutta, joka on siis miehillä vallitseva, mutta voi olla naisilla väistyvä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  62. juge kirjoitti 31.12.2011 kello 0:56

    MIten sitten tulkitset tämän:

    “Raimo K kirjoitti 30.12.2011 kello 16:23 juge:
    ´snip´

    Jollei ole perinyt kunnollisia aivoja ei niitä harjoittamallakaan pysty tulemaan älykkääksi.

    Kunnolliset välineet peritään todennäköisimmin vanhemmilta joilla on myös pääkoppa kunnossa.

    Läheskään kaikilla ei ole kilpaurheilijan vaatimaa kehonrakennetta. Niiden on ihan turha kuvitella treenamalla saavansa sellaisen. Ei älykkyys ole sen kummempi juttu.

    ja Raimo K tähän:

    Se on hienoa, että lopulta myönnät tämän. Tsemppiä vaan!

    :))

    Onko toisten mollaaminen tosiaan rakentavaa ja oman palstasi sääntöjen mukaista toimintaa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  63. Osmo Soininvaara kirjoitti 31.12.2011 kello 11:07

    juge,
    Minä tulkitsin tuon ilmoitukseksi siitä, että aletaan ymmärtää asia samalla tavalla. Oli sen toki voinut kohteliaamminkin sanoa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  64. Marko Hamilo kirjoitti 31.12.2011 kello 2:31

    vts:
    Viherinssi: “Älykkyys myös periytyy, mutta lasten älykkyysosamäärä on yleensä lähempänä keskiarvoa kuin vanhempien.”

    Eikö tämä johtaisi lopulta siihen, että kaikki ovat yhtä älykkäitä?

    En tunne alaa, mutta pitäisin outona, jos lapsen älykkyys olisi keskimäärin jotain muuta, kuin vanhempien keskiarvo (kun ympäristöä, sukupuolten mahdollisia eroja ja mutaatioita ei huomioida). Lapsihan kuitenkin saa kaikki geeninsä vanhemmiltaan, ei miltään populaation keskiarvolta.

    Regressio kohti keskiarvoa on selitetty wikissä yleisenä ilmiönä sekä genetiikassa pituusesimerkillä. Pituus vastaa hyvin kognitiivista kykyä.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Regression_toward_the_mean

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  65. Liian vanha kirjoitti 31.12.2011 kello 2:45

    Miesten älykkyys on korkeampi kuin naisten.
    Miksi kuitenkin lukioissa ja korkeakouluissa enemmistö opiskelijoista , jopa yli 60 % on naisia ???

    http://www.iqcomparisonsite.com/SexDifferences.aspx

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  66. Tiedemies kirjoitti 31.12.2011 kello 7:58

    Se, että lasten kohdalla odotusarvo on lähempänä keskiarvoa, ei ajan oloon aja populaatiota keskimääräiseksi siksi, että vaikka lapset ovat keskimäärin keskimääräisempiä kuin vanhempansa, se odotusarvo on silti keskiarvosta vanhempiin päin. Lisäksi keskimääräisemmät vanhemmat saavat jonkin verran myös niitä poikkeuksellisia lapsia.

    Mitä tulee poliittiseen tulkintaan, niin Mikael M on minusta oikeassa: pelkkä jakautuneisuus ja korrelaatio eivät voi olla perusteita sille, että vaaditaan jotain poliittisia toimenpiteitä. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vanhempien sosioekonominen asema selittää lasten koulutusta sellaisessa aineistossa, jossa lasten älykkyys on mitattu esimerkiksi kouluun mentäessä, so. selittääkö se jotain jos älykkyys on otettu huomioon. Oma hypoteesini on, että selitysvoima katoaa pääosin tai täysin, mutta tämä on siis hypoteesi, ja se olisi syytä selvittää.

    Tämäkin toki tulkittaisiin tietenkin niin, että keskiluokalla on jokin salaliitto.

    Kuulun itse peräti kahteen sukuun, joissa kummassakin alhainen koulutustaso on periytynyt, minua ja yhtä (1) serkkuani lukuunottamatta. En ole kohdannut kertaakaan elämässäni mitään sellaisia esteitä kouluttautumiselle, jotka voisivat mitenkään johtua vanhempieni tulotasosta tai muusta luokka-asemasta. Ainoa erottava tekijä on se, että vanhempani kehottivat hankkimaan koulutuksen, mitä monet sukulaiset pitivät jonkinlaisena epämiehekkäänä ja neitimäisenä hienosteluna.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  67. Osmo Soininvaara kirjoitti 31.12.2011 kello 11:03

    Lapset ovat yleensä vanhempiaan keskimääräisempiä, jos vanhemmat ovat hyvin poikkeavia. Jos taas vanhemmat ovat täsmälleen mediaanilla, laposet ovaty todennäköisesti vanhempiaan kauempana mediaanista. Ei tässä mitään keskimääräistymistä tapahdu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  68. eggo kirjoitti 31.12.2011 kello 9:12

    Monimuotoisen lahjakkuuden ja elämässä menestymisen välillä on monta estettä eikä se ole mikään automaatti. Monet lahjakkaat ihmiset eivät motivoidu samoista asioista, eivätkä käytä samoja kriteerejä menestyksen mittaamiseen.

    Lisäksi menestys riippuu siitä kuinka paljon menestyksen paikkoja sillä yhteiskunnan sektorilla on, johon suuntautuu. Monella alalla on paljon monilahjakkaita nuoria, mutta menestymisen mahdollisuudet taloudellisesti ja muuten täysin olemattomat.

    Kaikkein menestyneimmät tuntemani ihmiset ovat kaikki päässeet eteenpäin elämän kriittisissä kohdissa sosiaalisen verkostonsa avulla. Kukaan heistä ei ole lueskellut työpaikkailmoituksia 30 ikävuoden jälkeen. Kukaan heistä ei ole poikkeuksellisen älykäs, sellaisesta olisi päinvastoin varmasti ollut merkittävää haittaa. Rohkeus, ahkeruus ja sisäinen draivi ovat yhdistäviä tekijöitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  69. tvaara kirjoitti 31.12.2011 kello 10:51

    Miten selittyy adoptoitujen lapsien sijoittuminen adoptiovanhempien yhteiskuntluokkaan, kun adoptoidut lapset ovat kuitenkin suoraan geneettisestä roskakorista, alimmankin luokan heitteille jättämiä – sellaisia, joihin ei varmaankaan ole järin viisasta kohdistaa resursseja?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  70. juha kirjoitti 31.12.2011 kello 11:36

    Lehtitietojen perusteella voi syntyä myös uusi ryhmä jääkiekkoilijoiden ja missien lapsista, joissa yhdistyvät kauneus ja urheilullisuus. Riippuen tietysti siitä, että kuinka monta lasta missi tuuttaa, heh

    Mutta vakavammin jotain perää tässä meritokratiassa voi olla. Useinhan ihmiset pariutuvat opiskelujen yhteydessä ja ainakin joiltain osin myös helposti löytävät opintotasoltaan vastaavan kumppanin. Muistelen myös lukeneeni, että koulutustaso periytyy usein, joten kyllä tässä meritokratiassa voi olla perää…

    Kannattaa kuitenkin muistaa, että älykkyyttä ei sinänsä kannata liikaa korostaa (eikä myöskään “geneettistä älykkyyttä”). Esimerkiksi yliopisto-opinnot eivät vaadi mitään poikkeuksellista älykkyyttä, kuten eivät useimmat työelämässä vastaan tulevat tehtävätkään.

    Sinänsä siis älykkyyden ja geenien yhteyden jahtaaminen voi olla myös väärä johtolanka yhteiskunnan kehitystä mietittäessä. Muttä tämä ei poista sitä mahdollisuutta, että jonkinlainen hyväosaisuuden periytyminen voi olla hyvinkin merkityksellistä. Hyväosaisuuteen sitten kuuluvat osana koulutus, työllistyminen, haluttu lapsiluku jne. Selkeän geneettisen mekanismin yhdistäminen hyväosaisuuteen lienee kuitenkin nykytiedoilla hakuammuntaa (siis geneettisen mekanismin, joka dominoi yli ympäristön merkityksen).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  71. Tiedemies kirjoitti 31.12.2011 kello 11:59

    Osa korkeammasta varianssista voi johtua siitä, että on vain yksi X-kromosomi. Toisaalta Y-kromosomi sisältää vain liipaisimia, jotka laukaisevat prosesseja, jotka pistävät päälle ja pois geenejä, jotka muuten olisivat pois tai päällä.

    Transkriptio on todella monimutkainen systeemi, perehdyin viime kesänä pintapuolisesti transkriptioverkkojen mallinnokseen, ja vakuutuin siitä, että jo muutama hassu geeni voi tuottaa hyvin suuria eroja yksilöillä. Siis kun sanon “hyvin suuria”, tarkoitan tyyliin että yksilöstä tulee delfiini eikä norsu tms. Sen jälkeen en osaa suhtautua mitenkään muuten kuin ivallisesti niihin, joiden mielestä “geenit eivät merkitse mitään”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  72. Emilia kirjoitti 31.12.2011 kello 12:13

    Osmo Soininvaara: Siis miten? Yleensä samasta kromosomista on kaksi versiota, toinen isältä ja toinen äidiltä, neljästä isovanhemmasta vain kahdelta.

    Tarkoitatko kromosomin katkeamista ja yhtymistä ristiinniin, että alkupää on isoisältä ja loppupää isoäidiltä?

    Jälkimmäinen lauseesi on oikein, “neljästä isovanhemmasta vain kahdelta” taas ei. Meistä jokaisella on kutakin kromosomia yksi äidiltä, joka on äitimme munasolussa tapahtuneen rekombinaation tuottama yhdistelmä äidinpuolesten isovanhempien kromosomeista, ja yksi isältä, joka taas on isänpuoleisten isovanhempien kromosomien yhdistelmä. Kukin yksittäinen kohta kromosomissa on peritty vain kahdelta neljästa isovanhemmasta, mutta kromosomi kokonaisuudessaan on tilkkutäkki.

    Rekombinaatio tuottaa uusia geneettisiä yhdistelmiä olemassaolevasta geneettisestä variaatiosta, mutta ei varsinaisesti luo uutta kuten mutaatio.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  73. Osmo Soininvaara kirjoitti 31.12.2011 kello 14:08

    Emilia,
    Aina sitä oppii uuttaa. Minun lukioaikanani rekombinaatiota ei ollut olemassakaan. Myöhemmin kuulin, että tällainen on teoriassa mahgdollista, mutta harvinaista. Nyt se on siis pääsääntö?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  74. Make kirjoitti 31.12.2011 kello 12:24

    Tiedemies:
    Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vanhempien sosioekonominen asema selittää lasten koulutusta sellaisessa aineistossa, jossa lasten älykkyys on mitattu esimerkiksi kouluun mentäessä, so. selittääkö se jotain jos älykkyys on otettu huomioon. Oma hypoteesini on, että selitysvoima katoaa pääosin tai täysin, mutta tämä on siis hypoteesi, ja se olisi syytä selvittää.

    Erään aihetta liippaavan tutkimuksen (*) mukaan, vanhempien koulutustaso selittää lasten aikuisajan koulutustasoa vain epäsuorasti, kun lapsena mitattu IQ selittää sitä sekä epäsuorasti että suoraan. Näin tulkittuna hypoteesisi pitää siis ainakin tuossa amerikkalaisessa aineistossa paikkansa.

    Mielenkiintoista olisi myös linkittää tämä havaintoon, johon Viherinssi aiemmin viittasi, eli siihen, että perimän ja ympäristön kontribuutio älykkyyteen saattaa vaihdella eri sosioekonomisissa luokissa. Eräässä kaksostutkimuksessä perimä selitti älykkyyden eroja korkeassa sosiaaliluokassa 71%, matalassa 10%, ja vastaavasti jaetun ympäristön osuudet olivat 15% ja 58% (ellen väärin muista…).

    * Dubow, E.F., Boxer, P., Huesmann, L.R. (2009). Long-term Effects of Parents’ Education on Children’s Educational and Occupational Success. Merrill-Palmer Quarterly, 55 (3), 224-249.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  75. Catilina kirjoitti 31.12.2011 kello 12:30

    No naisilla se toinen X taas sammuu, joten tuskin selittää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  76. Osmo Soininvaara kirjoitti 31.12.2011 kello 14:04

    No naisilla se toinen X taas sammuu,

    Ihanko totta? Kumpi valikoituu sammujaksi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  77. Catilina kirjoitti 31.12.2011 kello 12:34

    tvaara:
    Miten selittyy adoptoitujen lapsien sijoittuminen adoptiovanhempien yhteiskuntluokkaan, kun adoptoidut lapset ovat kuitenkin suoraan geneettisestä roskakorista, alimmankin luokan heitteille jättämiä– sellaisia, joihin ei varmaankaan ole järin viisasta kohdistaa resursseja?

    Mihinkähän tämä väite perustuu? Minä taas olen nähnyt kasapäin niitä tapauksia, joissa olisi ollut ihan järjen sanelemaa turvallisuutta miettiä, _miksi_ tämä lapsi on adoptoitavana, mutta kun sitä on vaan niin vankasti uskottu rakkauden ja “kasvatuksen” pystyvän ihan mihin vaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  78. Emilia kirjoitti 31.12.2011 kello 12:41

    Osmo Soininvaara:
    Vastuu siirtyy nyt lukijalle, koska en tiedä tästä mitään.
    Voisiko miesten suurempi varianssi johtua siitä, että heillä on vain yksi X-kromosomi (Y-kromosomi on hyvin lyhyt X-kromosomiin nähden) joten toinen X ei korjaa toisessa olevaa poikkeavaa ominaisuutta, joka on siis miehillä vallitseva, mutta voi olla naisilla väistyvä?

    Miesten suurempi varianssi todennäköisesti johtuu osittain yhdestä X-kromosomista. Mutta miesten ja naisten välillä on muitakin biologisia eroja, jotka voivat selittää tätä. Nisäkkäillähän naaras on tavallaan se kehityksen peruslinja, jota noudatetaan jos elimistö ei saa signaalia (Y-kromosomin SRY-geeniltä) joka käynnistää uroksen kehityslinjan. Voi olla mahdollista, että tässä mieshormonien ohjaamassa kehityskulussa on tiettyä epästabiiliutta joka naarailta puuttuu, ja joka sitten johtaa enemmän tai vähemmän satunnaisesti joskus erinomaiseen yksilöön ja joskus heikompaan ja lisää nimenomaan miesten varianssia. En tiedä onko mitään tällaista koskaan todistettu, mutta ainakin näin ihmisgeneetikkona tämä tuntuu ihan mahdolliselta hypoteesilta. Pointtina lähinnä se, että miesten suurempaa varianssia ei ole pakko selittää pelkästään sukupuolikromosomien geeneillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  79. WorkingClassNero kirjoitti 31.12.2011 kello 13:10

    Sauli: “Ihmislajin älykkyys mahdollisti kaupungistumisen.”

    Ja toisinpäin: mitä useammat aivot kytkeytyvät keskenään, sitä älykkäämpiä ajatuksia syntyy (http://www.amazon.com/Where-Good-Ideas-Come-Innovation). Tasmaniassa taas, asui niin vähän ja harvaan ihmisiä, että kohta eivät enää osanneet edes jousta tai kanoottia valmistaa, eli mestäläistyminen käynnistää päinvastaisen, tyhmistävän prosessin. Tosin tässä luultavasti mennään älykkyyden perinteisen määritelmän (ÄO-mittausten) rajojen ulkopuolelle.

    Sitten on se toinen kirja, jonka nimeä en nyt muista ja joka väitti, että kaupunkiympäristössä älykäs ihminen selviää tyhmää paremmin. On selvinnyt tuhansia vuosia, mikä on vaikuttanut merkittävästi ihmisen perimään. Tätä vastaan kyllä sotii se, että esim. suomalaiset ovat metsäläinen mutta kuitenkin suhteellisen älykäs kansa. Kaupunki voi tehdä älykkäämmäksi, mutta niin täytyy muunlaistenkin ympäristöjen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  80. mertsi kirjoitti 31.12.2011 kello 13:35

    Koulutus ja älykkyys estävät nyky-yhteiskunnassa naisten lisääntymistä, joten selkeä negatiivinen takaisinkytkentä tyhmistää herraluokkaa. Tämän huomaa jo nykyään kun kuuntelee vaikkapa ministereitä jotka suoltavat tyhjänpäiväistä triviaa verrattuna persujen elävään kielenkäyttöön.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  81. vts kirjoitti 31.12.2011 kello 13:47

    Itse olen pohtinut, että miesten (nisäkkäillä+linnuilla yleisemmin urosten?) suurempi varianssi (onko sitä myös muissa ominaisuuksissa) voisi johtua sukupuolten erilaisista lisääntymisstrategioista/mahdollisuuksista.

    Alfauros voi lisääntyä usean naaraan kanssa, mutta naaraat kerrallaan (tiineys+pari vuotta) vain yhden uroksen kanssa. Tämä johtaa siihen, että urosten lisääntymistä rajoittaa kilpailu toisten urosten kanssa naaraiden suosiosta, naaraiden lisääntymistä taas tiineys ja poikasten kasvatus. Koska vain parhaat urokset pääsevät lisääntymään, on keskiarvossa oleminen lähes yhtä huono tulos urokselle kuin hierarkiassa alhaalla oleminen. Täten luonnonvalinta olisi suosinut urosten kohdalla suuremmalla riskillä toimivia geenejä. Nämä geenit menestyisivät keskiarvogeenejä paremmin, koska riskillä menestyneet veisivät parittelukumppanit paitsi riskillä epäonnistuneilta myös keskiarvoilta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  82. Juanito kirjoitti 31.12.2011 kello 14:16

    Näissä kirjoituksissa lähtökohta näyttää oleva älykkyydeen soveltaminen työn-elännön hankimiseen, käyttämällä oikein luonnollisia lahjakkuuksia. Älykkyys on varmasti paljon muuta kuin lahjakkuuksien summa. Älykkyys ei ole nerokkaan ajatuksen toimintaa. Älykkyys voi käyttää ajattelemista mutta ajatteleminen ei voi käyttää älykkyyttä. Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä muistilla ja tiedolla, mikä on ajattelun perusta ja on kumuloituva ajan mittaan, lisätty sukupolvesta toiseen, siten lahjakkuuden perusta, kuten Azkhenazi juutalaisten tapauksessa.
    Aivokapasiteetti on kyllä kehittynyt ajan mittaan mutta ihmisen psyke on pysynnyt muuttumattomana viimeiset 10 000 v ainakin, ja psykeellä ratkaistaan ihmissyyden ongelmia. Käytämme pieni osa aivökapasiteetista, vain joitakin tai osa aivosoluista ja se mitä käytämme on ehdollistettu tähän kumuloituvaan tietoon, menneisyytemme eli minä kuvaan ja loput aktiivisia, ovat lepotilassa. Ne solut, jotka on ehdollistettu, olivatpa ne millaisia ​​tahansa, tällä hetkellä hallitsevat tietoisuuden ja ajattelun. Ajattelu on rajallinen mutta älykkyys on rajaton ja vapaa.

    Ajatus on rajallinen, koska tieto on rajallinen. Sama toiminta, samat ajatukset vähän muuttuneet ajan kuluessa, mutta kuvio toistuu uudestaan ​​ja uudestaan​​. Kaikissa toimissa syntynyt rajoitettu ajattelu on väistämättä konflikti.

    Jos samat ajatuksien kuviot toistuvat liian usein, ne vahvistuisivat estäämällä muiden kytkentöjen syntyminen. Seniiliys voi johtua mekaanisen elämäntavasta, mekaaninen tieto, ja niin aivoilla ei ole vapautta, ei tilaa, ja kaikki tämä auttaa aivojen kutistumista ja rappeutumista.

    Psykologisesti, aivot on keskittyneet minä kuvaan, itsekeskeisyyteen. Sanotaan että mieli on erilleen aivoista, mielellä on tietty itsenäisyys aivoista. Ja aivot on ehdollistettu ja mieli ei ole. Ehdollistetut  aivot eivät ole vapaita. Ja mieli on vapaa. Vapaus kysymään, vapaus tutkia. Yhden ongelman ratkaimisessa, ratkaisu itse tuottaa muita ongelmia, kuten politiikassa. Tämä on aivojen ansiosta, eikä älykkyydestä.

    Vahvat tunne tilat kuten viha ja väkivalta satuttavat aivoja. Tietenkin myös huumeet, alcoholi jne. Saattavat jopa aiheuttaa että hermosolut kytkeytyvät väärin, ja että nämä yhteydet ovat liian kiinteitä. Älykkyys tarkoittaa järjestystä, edellyttää, että järjestys on koettu hallitusti, ei ristiriitaisina​​. jos on juuret menneisyydessä, ei voi olla kunnossa, järjestyksessä. Suuri osa aivoista on vastuussa kehon liikkuvuudesta, lihasten, eri elimiin, jne. Ja tämä osa ei kutistu iän myötä, mutta se osa, joka on vastuussa rationaalisen ajattelusta jos sitä ei käytetä luovasti lopulta kutistuu.

     Tarvitsemme lahjakkuutta tai älykkyyttä? Ovatkko nyky maailman suuret yhteiskuntavaikuttajat kuten Berlusconi, Bush, Bin laden, tai suomessa Halla Aho, Soini jne lahjakkaita omassa kehyssä tai älykkäitä? Ovatko äänestäjät älykkäitä? Eikö älykäs on ihminen joka havaitsee kokonaisuuksia, vapaasti sitomatta itsensä omaan minä kuvaan, olematta omien ajatuksien, halujen, toivomuuksien, menneisyyden, vankki.
    Kreationismin kannattajien joukossa on paljon hyväosaisia, lukeneita ja kokeneita “älykkäitä” proffesoreita, samoin ilmaston muutoksen kieltäjien joukossa.
    Meritokratia on jaottu yhteiskunta. Ehkä ajattelemme että jaottelussa on turvallisuus, mutta ei se siltä näytä, jako, luo turvattomuutta ja konflikteja. Mutta sitä ei haluta huomata koska ei nähdä maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmiset yhtenä kokonaisuutena ilman pinnallisia jakoja.
    Jos olen kiinnostunut ainoastaan itsestäni, on hyvin köyhä ja rajallinen ja tuottaa epävakautta. Jos olemme psykologisesti rajallisia, mitä teemme, on rajallinen, ja sitten kaikki tekniikka tulee käyttämään meidän rajoitetun psyyke.

     Aivotoiminta on kuin ohjelmoitu tietokone. Voi vastata mielen vaatimuksiin jos on vapaa siitä mitä on rajoitettu, ja ajatus on rajallinen. Mutta älykkyys on mieli. Koska myötätunto liittyy älykkyyteens ei ole älykkyyttä ilman myötätuntoa.
    Heti kun ego on uhattuna, piiloutuu muihin asioihin, kuten jaloihin ihanteisiin, idealismiin jne. Ihmisillä on omat suunnitelmansa pelastaa itsensä, toiset suunnittelevat omien ryhmien pelastaminen, ja muodostavat pieniä ryhmiä heidän teoriansa tukemiseen. Ei ole psykologinen kehitys tai kehityksen psyyke. Ja koska ihmisen tulevaisuus riippuu psyykestä, niin näyttää siltä, että jaetussa toiminnassa ei ole tulevaisuutta.

    Älykäs yhteikunta ei voi olla jaettu. Älykkyys käyttää lahjakkuuksia hyödyntämään tehokkaasti rajallisia resursseja kaikien hyödyksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  83. Catilina kirjoitti 31.12.2011 kello 14:51

    Osmo Soininvaara: Ihanko totta? Kumpi valikoituu sammujaksi?

    Ilmeisesti satunnaisesti. Näin ainakin ajatellaan, mutta yllätyksiä voi tulla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  84. Pekka Pessi kirjoitti 31.12.2011 kello 15:49

    Pikainen googelointi paljastaa, että X-kromosomin sammuminen tapahtuu solutasolla. Ilmeisesti puolilla valoilla ajelukin sitten toimii monen ominaisuuden, kuten värien aistimisen kanssa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  85. Bilsan opiskelija kirjoitti 31.12.2011 kello 16:15

    Osmo Soininvaara: Ihanko totta? Kumpi valikoituu sammujaksi?

    Käsittääkseni valikoituminen on enemmän tai vähemmän satunnaista (mikä siis tarkoittaa sitä, ettei siitä tiedetä vielä juuri mitään).

    Mitä tulee rekombinaatioon, ei tule unohtaa eroja alleelien välillä. Meillä jokaisella on siis kaksi versiota kustakin geenistä, yksi isältä ja yksi äidiltä, jotka eivät yleensä ole suinkaan samanlaisia. Puhutaan siis alleeleista, saman geenin vaihtoehtoisista muodoista. Toinen alleeli on yleensä dominoiva, eli pelkästään se vaikuttaa yksilön ilmiasuun. Toki eri alleelit voivat myös vaikuttaa kimpassa vähän eri painotuksin. Sitten kun näitä vaihtoehtoisia geenejä voi olla n kappaletta, ja kaikilla on oma “dominoivuusjärjestyksensä” (eli A dominoi B:tä, joka dominoi C:tä muttei D:tä jne.) voi rekombinaatio vaikuttaa ilmiasuun paljon. Se kun on sattuman kauppaa, mitkä kyseiset alleelit isän ja äidin sukusoluihin päätyvät. Mahdollisia alleelikombinaatioitahan on maksimissaan neljä yli kahden.

    Ja kerro tämä 14 000 ihmisen geenillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  86. Emilia kirjoitti 31.12.2011 kello 16:41

    Osmo,

    Rekombinaatiota tapahtuu jokaisen siittiön ja munasolun muodostuessa kerran-pari joka kromosomissa (aina vähintään yhdesti, sitä tarvitaan jotta solu osaa erotella kromosomit oikein). On tämä kyllä tunnettu jo pitkään.

    Naisten kahdesta X-kromosomista toinen sammuu satunnaisesti eri soluissa – joissakin soluissa isältä peritty on sammunut, toisissa äidiltä peritty. Tämä johtaa siihen, että jos nainen kantaa toisessa X-kromosomissaan resessiivistä (peittyvästi periytyvää) sairausgeeniä, osa soluista on sairaita, mutta yleensä niitä terveitä soluja on tarpeeksi jotta sairaus ei suuremmin ilmene.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  87. Marko Hamilo kirjoitti 31.12.2011 kello 16:55

    tvaara:
    Miten selittyy adoptoitujen lapsien sijoittuminen adoptiovanhempien yhteiskuntluokkaan, kun adoptoidut lapset ovat kuitenkin suoraan geneettisestä roskakorista, alimmankin luokan heitteille jättämiä– sellaisia, joihin ei varmaankaan ole järin viisasta kohdistaa resursseja

    Adoptiolasten ja adoptoivan perheen ÄO:n korrelaatio on .0 eli jos adoptiolapsi perii adoptiovanhempiensa yhteiskuntaluokan, se tapahtuu esimerkiksi perimällä osakesalkun.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  88. Emilia kirjoitti 31.12.2011 kello 16:57

    Bilsan opiskelija:

    Mitä tulee rekombinaatioon, ei tule unohtaa eroja alleelien välillä.

    – – Ja kerro tämä 14 000 ihmisen geenillä.

    Bilsan opiskelija, sinun pitää ehkä opiskella vielä vähän lisää – minä reputtaisin sinut genetiikan tentissä tällä vastauksella 🙂 Olen siis itse ihmisgenetiikan tutkija. Tämä genetiikan lakien selvittely on off-topic, mutta
    rekombinaatio ei vaikuta saman geenin alleeliyhdistelmiin. Se vaikuttaa siihen, kuinka samassa kromosomissa olevat eri geenit ovat kytkeytyneet toisiinsa, mutta ei saman geenin alleeleihin.

    Ihmisen perimässä on vähän laskutavasta riippuen ainakin 20 000 geeniä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  89. Marko Hamilo kirjoitti 31.12.2011 kello 17:28

    Minusta tämä pyörittely siitä mitä kromosomeille tapahtuu meioosissa on epäolennaista. Ilman rekombinaatiotakin tapahtuu valintaa joka muuttaa olemassaolevien mutaatioiden frekvenssiä geenipoolissa, eli evoluutiota, mahdollisesti hyvään, mahdollisesti huonoon suuntaan. Rekombinaatio kuitenkin mahdollistaa luonnonvalinnan tarkemman kohdistumisen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  90. Marko Hamilo kirjoitti 31.12.2011 kello 17:43

    eggo:
    Monimuotoisen lahjakkuuden ja elämässä menestymisen välillä on monta estettä eikä se ole mikään automaatti. Monet lahjakkaat ihmiset eivät motivoidu samoista asioista, eivätkä käytä samoja kriteerejä menestyksen mittaamiseen.

    Kaikkein menestyneimmät tuntemani ihmiset ovat kaikki päässeet eteenpäin elämän kriittisissä kohdissa sosiaalisen verkostonsa avulla. Kukaan heistä ei ole lueskellut työpaikkailmoituksia 30 ikävuoden jälkeen. Kukaan heistä ei ole poikkeuksellisen älykäs, sellaisesta olisi päinvastoin varmasti ollut merkittävää haittaa. Rohkeus, ahkeruus ja sisäinen draivi ovat yhdistäviä tekijöitä.

    Jos kaikki olisivat motivoituneita vain ansaitsemaan mahdollisimman paljon rahaa, älykkyyden ja tulotason välinen korrelaatio olisi vieläkin voimakkaampi kuin se on nyt.

    Puhuit menestyneimmistä _tuntemistasi_ ihmisistä ja heidän laajoista sosiaalisista verkostoistaan. Ehkäpä ne huippuälykkäät ovat menestyneet vieläkin paremmin, mutta aloilla joissa meriitit ovat sosiaalisia verkostoja tärkeämpiä. Koska näillä on pienemmät sosiaaliset verkostot, sinä et ole osunut niihin verkkoihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  91. Marko Hamilo kirjoitti 31.12.2011 kello 18:37

    Catilina: Ilmeisesti satunnaisesti. Näin ainakin ajatellaan, mutta yllätyksiä voi tulla.

    Toinen X sammuu alkionkehityksessä varhain mutta kuitenkin sen jälkeen kun solunjakautumisia on jo tapahtunut eli eri soluissa se on eri X joka sammuu. Siksi nainen ei sairastu esimerkiksi verenvuototautiin vaikka kantaisi sairausgeeniä toisessa äksässään.

    Suuremman varianssin selittämiseen nyt ei kuitenkaan tarvita mitään tällaista hypoteesia. Jos jokin ultimaatti syy on sille että miehillä kannattaisi olla enemmän varianssia jossain ominaisuudessa, eiköhän sille proksimaattisia mekanismeja löydy.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  92. Ari T kirjoitti 31.12.2011 kello 18:43

    Bowlesin ja Gintiksen paperi laittaa tulojen periytymiselle n. 40% arvon identtisille kaksosille. Loput on sitten kasvatusta, ympäristöä ja mitä lie.

    http://time.dufe.edu.cn/wencong/gintis/intergen.pdf

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  93. Puusta pudonnut kirjoitti 1.1.2012 kello 2:56

    Linkin takana pohdintaa miesten suuremmasta varianssista:

    http://tamapaiva.blogspot.com/2011/10/miesten-ja-naisten-alykkyydesta.html

    Myös eri populaatioiden välillä on huomattavia eroja älykkyyden jakautumisessa. Kaukasideilla (eurooppalaisperäiset) on leveämpi kellokäyrä kuin mongolideilla (itäaasialaiset), vaikkakin mongolidien kellokäyrä painottuukin korkeammalle.

    Perinnöllisyystietelijä Liisa Halkan tiivis tietopaketti periytymisestä:

    http://idisk.mac.com/liisa.halkka/Public/liisan.tyot/KrMaa99/1KrMaa_sisalto.html

    Keskustelin yliopistossa opiskelevan uskovaisen kanssa lahjakkuuseroista. Hän sanoi, että kaikki ihmiset ovat yhtä fiksuja, koska Jumala on meidät luonut. Tämä opettajaksi pian valmistuva lisäsi vielä, että älykkyys ei ole biologinen ominaisuus, vaan henkinen. No, mihin niitä aivoja tarvitaan? Lahjakkuuserot tulisi ottaa vakavasti nimenomaan sosiaalipolitiikassa, jotta voisimme optimaalisesti auttaa oikeanlaista apua tarvitsevia. Ei ole järkevää yliopisto- kouluttaa ihmisiä, joiden kapasiteetti ei riitä abstraktiin/kyseenalaistavaan ajatteluun.

    Juttelin erään naispuolisen vasemmistoaktiivin kanssa miesten yliedustuksesta Gaussin jakauman hännissä. Se aiheutti hänessä tavallisen voimakasta närää. Totuus oli keskiajalla alisteista kirkon opetuksille, nykyään se on alisteista sinisilmäiselle humanismille. Vaikka olenkin heikosti koulutettu metsuri, niin mielestäni tieteen tulisi perustua objektiivis-kriittiselle arvopohjalle. (demarkaatio-ongelma)

    Oikea tieto on paras pohja ratkoa vaikeita esimerkiksi ympäristöön ja talouteen liittyviä ongelmia, kehitysmaiden ongelmat ovat oma lukunsa. Tilastotieteellisiä menetelmiä ei tulisi vieroksua, eikä liioin ihmisen biologista alkuperää kieltää.”Eppur si muove”, Galileo Galilei

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  94. Syltty kirjoitti 1.1.2012 kello 10:15

    eggo:
    Kaikkein menestyneimmät tuntemani ihmiset ovat kaikki päässeet eteenpäin elämän kriittisissä kohdissa sosiaalisen verkostonsa avulla. Kukaan heistä ei ole lueskellut työpaikkailmoituksia 30 ikävuoden jälkeen. Kukaan heistä ei ole poikkeuksellisen älykäs, sellaisesta olisi päinvastoin varmasti ollut merkittävää haittaa. Rohkeus, ahkeruus ja sisäinen draivi ovat yhdistäviä tekijöitä.

    Tuskinpa kukaan heistä on tyhmä.

    Ainakin henkilökohtaisesti tuntemani menestyjät ovat älykästä porukkaa, siellä ei ole ainuttakaan älykkyydeltään keskitason jannua, puhumattakaan vähän hitaammista tyypeistä.

    En kyllä tunne yhtään ihmistä, jota pitäisi yhtäaikaa sekä poikkeuksellisen älykkäänä että ei-menestyneenä. Tietenkin voidaan alkaa saivartelemaan että mitä sillä poikkeuksellisella älykkyydellä sitten oikein tarkoitetaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  95. Osmo Soininvaara kirjoitti 1.1.2012 kello 11:34

    Haluaisin palauttaa mieleen, että alkuperäisessä hypoteesissa meritokratiasta henkilökohtaisista ominaisuuksista lahjakkuus/älykkyys oli vain osa. Terveys, sekä somaattinen että psyykkinen, on vähintään yhtä tärkeä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  96. raitistelija kirjoitti 1.1.2012 kello 11:02

    OS: “Suomalaisten älykkyys on noussut lyhyessä ajassa yhden standardipoikkeaman verran. ”

    Selittäisikö tämä osan: (…) “Jodinpuutoksen tiedetään laskevan älykkyysosamäärää 10-15 pisteellä. Puutos aiheuttaa jo kerrotusti myös struumaa, joka oli Suomessakin kansantauti vielä 1960-luvulla. 1930-luvulla 5-10 % varusmiehistä oli struuma, 1940-luvulla joka neljännellä vastasyntyneellä ja 1950-luvulla 10-30 prosentilla Itä-Suomen koululaisista.

    Tilanne korjattiin suolan jodioinnilla, jonka maahantuojat ja pakkaajat aloittivat 1949 aluksi vapaaehtoisesti.(…)

    http://pseudonyymi.blogspot.com/2011/06/cyclone-b-and-global-inequality.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  97. Osmo Soininvaara kirjoitti 1.1.2012 kello 11:29

    Voi se olla jodinpuutekin. Ja se, että aiemmin 10 % sai neurologisen vamman synnytyksessä. Fynnin efekti koskee kuitenkin kaikkia maita. Jodin puutetta kaikkialla? Tup viitteessä esitetty sinihappo-hypoteesi pitäisi selvittää vakavasti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  98. -pikkuorava- kirjoitti 1.1.2012 kello 11:50

    Hamilo: Joitakin älykkyyteen vaikuttavia genejä on löydetty, selitysosuus toki aika vaatimaton. Tiedän omani: 23andme.com

    Tai sitten ehkä ei: Chabris & al. 2011 Most Reported Genetic Associations with General Intelligence Are Probably False Positives(pdf), Psychological Science.

    Tutkimuksessa yritettiin replikoida yhteensä kahdentoista älykkyyteen liitetyn geenin vaikutusta kolmessa yhteensä 10 000 ihmistä sisältävässä datasetissä. 36 testatusta yhteydestä yksi oli tilastollisesti merkitsevä , kun puhtaasti sattuman vaikutuksesta löytyisi keskimäärin 1,6. Toisaalta tilastollista voimaa pitäisi olla aikaisempien tutkimuksien perusteella 14,7 tilastollisesti merkitsevän yhteyden löytämiseen.

    En ole aiheeseen perehtynyt, joten en tiedä, kuinka merkittävä tuo tutkimus loppujen lopuksi on. Aika vahvasti tuo tutkimus näyttäisi viittaavan siihen suuntaan, että älykkyyden periytymisen taustasta tiedetään (vieläkin) vähemmän kuin on ajateltu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  99. raitistelija kirjoitti 1.1.2012 kello 12:44

    OS: “Fynnin efekti koskee kuitenkin kaikkia maita.”

    Jos oikein ymmärsin, koskee joita se on kulloinkin koskeakseen? Flynnin efektillähän tarkoitetaan nimenomaan kehittyneissä maissa tapahtunutta ÄO:n nousua 0,3 yksiköllä per vuosi.

    Jodin osuus oppimistuloksiin on todettu hiljan ainakin Intiassa. Lainmuutoksen myötä sallittiin edullisemman jodioimattoman suolan myynti. Se kävi kaupaksi ja samalla (köyhimmän osan?) lasten oppimistulokset laskivat. Jodioimattoman suolan myynti kiellettiin.

    Mikäli oikein muistan, Kiinassa jodinpuute korjattiin noin suurin piirtein yhtä aikaa seleeninpuutteen kanssa. Ravitsemuksen kannalta yhdistelmä on tehokas, sillä seleeni on edullista jodin käytölle elimistössä. Samaan aikaan myös muu ravitsemustilanne taisi parantua ja kas, Kiina menestyy nyt ainakin kohtalaisen hyvin.

    Mikäli olisin ravitsemustieteilijä, kiinnostuisin jodista ainakin vähän siinä mielessä kuin linkittämäni blogijuttu asiasta kertoo, ja etenkin nyt, koska jodin imeytymistä haittaavan maniokin viljelyä aiotaan FAO:n toimesta lisätä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  100. Vesa Laine kirjoitti 1.1.2012 kello 13:00

    Flynn itse selittää efektiään sillä, että moderni yhteiskunta vaatii ja kehittää abstraktia ajattelua. “Mikä yhdistää kettua ja jänistä” Esi-isämme vastaisivat käytännölliseti, että kettu syö jäniksiä. Koulutettu nykyihminen vastaisi, että molemmat ovat nisäkkäitä. Esi-isämme eivät silti olleet tyhmiä, vaikka heidän “testiälykkyytensä” on nykymittareilla arvioituna alhainen.

    Steven Johnson väittää kirjassaan “Kaikki huono on hyväksi”, että vastoin yleistä luuloa populaarikulttuurimme on muuttunut älykkäämäksi. Big brotherin seuraaminen tuskin kehittää kenenkään älyä, mutta eipä sitä kehittänyt “Lemmenlaivan” tai “Ritari Ässänkään” katsominen. Jos emme sorru vertaamaan vanhoja taideklassikkoja nykyajan viihdefloppeihin, voimme huomata, että ihan viihteen seuraaminen vaatii nykyään enemmän: tarinat ovat monijuonisempia eikä vihjeitä alleviivata yhtä paljon kuin menneen ajan viihteessä. Tämän on helppo uskoa kehittävän älyä.

    Tietysti on hienoa, jos myös koulujärjestelmämme toimii (toimisi?) entistä paremmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  101. Austrian kirjoitti 1.1.2012 kello 16:40

    Osmo.

    Eräs tässä aihe-alueessa ohitettu kohta liittyy siihen että minkälaisen oikeudenmukaisuusteorian perusteella arvotamme erilaisia yhteisöjen toimintatapoja tai suoraan maailmantiloja. Voimme arvottaa prosessin, lopputilan tai jonkun muun periaatteen mukaan.

    Osmon esittämä mahdollisuus meritokratiittiseen ja avoimen säätykierron maailmaan yhdistettynä ominaisuuksien ei-tasaiseen jakautumiseen ja noiden ominaisuuksien voimakkaaseen periytyvyyteen voi olla eritavalla hyväksyttävä eri oikeudenmukaisuusteorioita kannattaville.

    Jossain oikeudenmukaiseen lajissa lopputilalla ei ole väliä eikä oikeastaan edes lähtötilalla vaan pelkästään sillä prosessilla, jolla lopputila määräytyy. Eli jos kaikki toimijat ovat vapaita toimimaan oman kapasiteettinsa ja perusvarojen vektorinsa puitteissa niin mikä tahansa lopputila on oikeudenmukainen. Tällöin yhteisön sääntöjä ei ole edeltä käsin systemaattisesti luotu lisäämään jonkun eturyhmän mahdollisuuksia muiden kustannuksella.

    Jos lopputila on tärkeä riippumatta prosessista, niin toimijoiden kapasiteetin perusteella pitäisi tehdä verotus/sosiaalitukipäätöksiä ja lisäksi muokata perusvaravektorien “aloituspisteitä” (ei kuitenkaan transformaatio- ja tai kaupankäyntisuhteita kun tämä johtaa taloudelliseen tehottomuuteen).

    Friedrich von Hayek on sanonut että erilaisten ihmisten samanlainen käsittely johtaa lopputilojen erilaisuuteen. Miten tällainen olisi yhteensovitettavissa lopputilaa tarkasteleviin distributiivisten oikeudenmukaisuusteorioiden maailmaan?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  102. Catilina kirjoitti 1.1.2012 kello 21:18

    Osmo Soininvaara:
    Voi se olla jodinpuutekin. Ja se, että aiemmin 10 % sai neurologisen vamman synnytyksessä. Fynnin efekti koskee kuitenkin kaikkia maita. Jodin puutetta kaikkialla? Tup viitteessä esitetty sinihappo-hypoteesi pitäisi selvittää vakavasti.

    Flynnin efektin on havaittu muistaakseni koskevan neljäätoista kehittyneintä teollisuusmaata, ei suinkaan kaikkia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  103. TL kirjoitti 2.1.2012 kello 9:35

    JTS: Yhteiskunnissa on tehty kaksi kiinnostavaa kokeilua, joissa selvästi näkyy, ettei geneettinen perintö vaikuta yhteiskunnan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

    Mietin tätä viikonloppuna enkä keksinyt oikein mitään yhteyttä Vanhasen tutkimuksiin. Saksan ja Korean tilanne on ollut hyvin lyhyt ja poikkeuksellinen, pari sukupolvea. Ei niistä voi tehdä muita johtopäätöksiä kuin että totalitääriset järjestelmät hajoavat ennemmin tai myöhemmin.

    Minusta väite:
    “Kansakunnan keskimääräinen älykkyys/kyvykkyys vaikuttaa kansakunnan menestykseen”, on perusteltavissa.

    Menestyneet sivilisaatiot ovat kautta historian syntyneet pitkälti sopivien ympäristötekijöiden perusteella. On luonnonrikkaita keskusalueita ja syrjäseutuja. Muuttoliike pois syrjäseuduilta, sodat, orjuuttaminen ja ravinto vaikuttavat kaikki osaltaan syrjäseutujen keskimääräiseen perimään.

    Kun tuollainen on jatkunut vuosisatoja, ja kun sitten viimeisen 100 vuoden aikana on vedetty valtioiden rajoja viivottimella sinne tänne, on voinut syntyä alueita/valtioita joilla ei välttämättä ole keskimäärin kovin hyviä menestymisen mahdollisuuksia nykymaailmassa. Ja noita maita on sitten riistetty ja riistetään edelleen.

    Lisätään tuohon Flynnin efekti, ja köyhään maahan voimakas 5% syntyvyys, niin meillä on äkkiä kaksi kansakuntaa joissa voi hyvinkin olla kymmenien pisteiden erot niissä ominaisuuksissa joita halutaan mitata. Ja noiden erojen kiinni kiriminen voi olla satojenkin vuosien aikana mahdoton tehtävä.

    Onko tuota asiaa tutkittu puolueettomasti? Entä pitäisikö sitä tutkia?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  104. Erastotenes aleksandrialainen kirjoitti 2.1.2012 kello 9:37

    Koska vain parhaat urokset pääsevät lisääntymään, on keskiarvossa oleminen lähes yhtä huono tulos urokselle kuin hierarkiassa alhaalla oleminen. Täten luonnonvalinta olisi suosinut urosten kohdalla suuremmalla riskillä toimivia geenejä.

    Tämä näkemys pätee sellaisilla lajeilla, joissa yksi uros pitää suurehkoa haaremia. Vaikka myös ihmisellä tällaista käytöstä esiintyy, ei se kuitenkaan muodosta normia. Päinvastoin: keskimääräinen mies saa missä tahansa ihmisyhteiskunnassa pariutua ja hankkia jälkeläisiä. On aivan sama, onko kyse sademetsäintiaaneista, muinaisen Kaksoisvirtainmaan asukkaista, Siperian paimentolaisista tai nykyajan länsimaisista ihmisistä. Kaikissa näissä yhteiskunnissa valtaosa lapsista syntyy (ainakin hetkellisesti) monogaamisista parisuhteista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  105. Tiedemies kirjoitti 2.1.2012 kello 10:50

    Päinvastoin: keskimääräinen mies saa missä tahansa ihmisyhteiskunnassa pariutua ja hankkia jälkeläisiä.

    Keskimääräinen mies tietenkin saa, koska jokaisella lapsella on tasan yksi isä. Jakauma on keskeltä tasaisehko, ja varmaan mediaanilla mies saa yhden lapsen, mutten usko että saa kahta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  106. Erastotenes aleksandrialainen kirjoitti 2.1.2012 kello 12:35

    Päinvastoin: keskimääräinen mies saa missä tahansa ihmisyhteiskunnassa pariutua ja hankkia jälkeläisiä.

    Keskimääräinen mies tietenkin saa, koska jokaisella lapsella on tasan yksi isä. Jakauma on keskeltä tasaisehko, ja varmaan mediaanilla mies saa yhden lapsen, mutten usko että saa kahta.

    Tämä kysymys siitä, kuinka suuria riskejä miehen geenien “kannattaa ottaa” maksimoidakseen leviämispotentiaalinsa, on harvinaisen monisyinen. Itse uskoisin, että mediaanimiehen ja keskiarvomiehen lapsiluku ovat useimmissa yhteiskunnissa erittäin lähellä toisiaan. Poikkeuksena ovat kuitenkin sitten nämä “pitkän hännän” muodostavat yksilöt: miehet, joilla on satoja tai tuhansia jälkeläisiä. On selvää, että evolutiivisesti tällainen yksilö on lyhyellä tähtäimellä erittäin menestyksekäs. Tsingis-kaani ilmeisesti on levittänyt geenejään noin neljännekseen Keski-Aasian arovyöhykkeen väestöstä.

    Toisaalta tällaiseen tulokseen pääseminen edellyttää jossain määrin epäsosiaalista elämäntapaa: elämää sulttaanina, playboyna, avioliittohuijarina tai voittoisan valloitusarmeijan upseerina. Juuri missään yhteiskunnassa tämmöinen käytös ei kuitenkaan pitemmän päälle vetele. Jokin rajoittava tekijä (poliittinen salamurha, intohimomurha, sosiaalinen tahi rikosoikeudellinen sanktio tai vihollisarmeija) poistaa tämmöisen yksilön hyvin nopeasti. Me keskiarvomiehet olemme aika kovia vahtimaan, ettei haareminmuodostusta pääsisi tapahtumaan.

    Sellainen karisma, jolla kykenee saamaan sekä ympäristön miesten kunnioituksen että pitämään omasta sosiaalisesta piiristä lähtöisin olevaa haaremia, on onneksi aika harvinainen. Käytännössä poikkeusyksilöidenkin haaremit muodostuvat naisita, jotka eivät kuulu tällaisen alfa-uroksen sosiaaliryhmän miesten tyttäriin vaan selvästi alempaan sosiaaliluokkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  107. Lassi Hietanen kirjoitti 2.1.2012 kello 12:46

    JTS: Yhteiskunnissa on tehty kaksi kiinnostavaa kokeilua, joissa selvästi näkyy, ettei geneettinen perintö vaikuta yhteiskunnan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.Nämä yhteiskuntakokeet ovat nimeltään Itä- ja Länsi-Saksa ja Pohjois- ja Etelä-Korea. kumassakin asuu geneettiseltä perinnöltään samanlaisia ihmisiä, samoja sukuja.Länsi-Saksa ja Etelä-Korea ovat kehittyneet hyvinvointivaltioiksi ja korean elin tason maiksi. vastinkumppanit eivät.Tämän luulisi riittä Tatu Vanhaselle ja aika monelle muullekin rotuintoilijalle. Genetiikka ei ole ainkaan se juttu.

    Kyllä JTS nyt iski kirveen kiveen. Ainakaan geeniperimän vaikutusta ei Saksan ja Korean esimerkeillä voi todistaa merkityksettömäksi. Melkeinpä päinvastoin! Toisessa puoliskossa valittiin kansanvaltaisesti kohtalaisen älykkäät päättäjät jotka loivat kohtalaisen reilun ja toimivan yhteiskuntajärjestelmän, joka johti vaurauteen ja hyvään elämään ja toisessa puoliskossa vallan ottivat aseiden avulla oikeat perusjuntit jotka sitten ryssivät koko homman ja loivat maanpäällisen helvetin. Ainakin sieltä yritettiin ja yritetään päästä pois.

    Tämä toisaalta panee katselemaan ympärille: Ketkäs niitä taistolaisia olivatkaan? Niitä Saksan ja Korean sotilaallisten perusjunttien kannattajia Suomessa? Geeniperimä!!!!!!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  108. Entinen vihreiden äänestäjä kirjoitti 2.1.2012 kello 12:51

    Erastotenes, kannattaa muistaa se, että vaikka kaikki miehet pääsisivätkin lisääntymään, niin silloinkin luultavasti osa miehistä saa hieman enemmän lapsia kuin toiset.

    Jos esimerkiksi on geenimuoto, joka lisää todennäköisyyttä sille, että mies käy vieraissa, voi tällaisen geenimuodon kantajilla olla hyvinkin esimerkiksi keskimäärin prosentin enemmän lapsia kuin muilla miehillä. Yksi prosentti ei kuulosta paljolta, mutta monien sukupolvien kuluessa näinkin pieniltä tuntuvat erot lisääntymiskyvyssä johtavat kuitenkin vähitellen siihen, että pienenkin lisääntymishyödyn tarjoavat geenimuodot yleistyvät populaatiossa dramaattisesti.

    Tosin tässä oli oletettu, että kyseisen geenimuodon kantamisesta ei ole mitään haittaa. Haitat voivat tietenkin rajoittaa yleistymistä – ja tätä kautta tuoda myös tasapainotilan, jolloin geenimuodon yleistyminen pysähtyy jollekin tietylle tasolle väestössä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  109. Catilina kirjoitti 2.1.2012 kello 12:54

    Hyvät ihmiset, älkää enää viitsikö jahnata tätä asiaa. Te olette hävinneet ja piste.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  110. Entinen vihreiden äänestäjä kirjoitti 2.1.2012 kello 13:16

    Hieman googlailemalla vaikuttaa siltä, että tuon maniokin sisältämän syanidin aiheuttamat haitat niin älykkyydelle, kuin myös suoranaiset myrkytykset, eivät ole kai edes kovin kyseenalaisia seikkoja – vaan enemmän tai vähemmän tunnettu ikävä tosiasia. Vaikutusten suuruutta tosin voi olla vaikea arvioida, vaikka tälle tiedolle olisi ilmeistä tarvetta, koska sen tuotanto on 20 vuodessa kolminkertaistunut Afrikassa:

    http://www.modernghana.com/news/198981/1/cassavas-link-to-iodine-deficiency-requires-furthe.html

    Maniokia voidaan valmistaa tavoilla, joissa syanidia saadaan vähennettyä, mutta näitä ei voida aina käyttää ainakaan riittävän tehokkaasti. Esimerkiksi sotaa pakenevat ihmiset eivät voi välttämättä jäädä päiväkausiksi paikalleen käsittelemään maniokia perinteisillä syanidia vähentävillä tavoilla. Lisäksi kuivuutta hyvin kestävänä kasvina se on erittäin tärkeä ruuanlähde kuivien kausien aikana, mutta kuivalla kaudella syanidipitoisuudet ovat erityisen korkeita. Afrikassa myös seleenin puute pahentaa syanidin haittoja kilpirauhaselle.

    Meneillään on muuten projekti nimeltä BioCassava Plus, jossa tavoitteena on usealla eri tavalla parantaa maniokin ravitsemuksellisuutta ja samalla tiputtaa syanidimäärä kymmenesosaan.

    Mielenkiintoisesti myös eräät Suomessakin yleisesti käytetyistä kasveista sisältävät kemikaaleja, jotka estävät jodin pääsyä kilpirauhaseen. Kannttaa englanninkielisestä Wikipediasta vilkaista Goitrogen-artikkelia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  111. JL kirjoitti 2.1.2012 kello 13:47

    Kognitiivisista kyvyistä on suuresti hyötyä. Eniten on tietoa älykkyystestien määrittelemästä älykkyydestä. Tarkoitan, mitä kirjoitan. Älykkyys ei ole mikään selkeä lahjakkuuden laji, vaan se määritellään mittarin kautta. Kyse on keskenään korreloivista kognitiivisen lahjakkuuden alalajeista, joista lasketaan vähän mielivaltaisesti painotettu keskiarvo. Se on vähän samanlainen käsite kuin pistemäärä kymmenottelusta. Samaan pistemäärään voi päästä kovin erityyppisillä osatuloksilla.

    Monet älykkyystutkijat uskovat, että ÄO-pisteet mittaavat yleisälykkyyttä ja että yleisälykkyys, joka ilmenee mainittuina testien korrelaatioina, on kaikkiin älyllisiin suorituksiin jossain määrin liittyvä yleinen, neurobiologinen ominaisuus. Siten ÄO-tulokset eivät ole niin mielivaltaisia kuin väität.

    Eräs mielenkiintoisimmista tutkimustuloksista, joka tukee yleisälykkyyden olemassaoloa todellisena inhimillisenä ominaisuutena, on se, että samojen henkilöiden tekemistä, sisällöltään täysin erilaisista älykkyystesteistä lasketut g-faktorit korreloivat lähes täydellisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että älykkyystesteistä lasketut g-faktoripisteet laittavat henkilöt lähes identtiseen keskinäiseen järjestykseen riippumatta siitä, mitä testeissä kysytään. Tämä tulos kumoaa väitteen, että ÄO-testien erilaisuus tekisi ÄO:n käsitteestä mielivaltaisen.

    Paras tutkimus, jossa mainittu tulos on saatu, on tämä. Siinä 500 hollantilaista merimiestä teki viisi erilaista ÄO-testia (ks. kuvaukset noista testeistä, aineistot ovat alun perin 60-luvulta). Eri testien tuloksista lasketut g-faktorien korrelaatiot keskenään olivat väliltä 0,95-1,00. Tästä poikkeuksena oli kuitenkin Cattell Culture Fair Test, josta lasketun g-faktorin korrelaatiot muiden testien faktorien kanssa olivat “vain” 0,79-0,96. Tämä viimeksi mainittu seikkakin tukee yleisälykkyyden olemassaoloa siten kuin esim. Arthur Jensen on sen määritellyt, koska Cattellin testi koostuu kokonaisuudessaan samantyyppisistä kuviopäättelytehtävistä, kun taas muissa tutkimuksen aineiston testeissä oli monipuolisesti erilaisia älyllisiä kykyjä mittaavia osioita. Jensenin mukaan mikään yksittäinen testityyppi ei voi suoraan mitata yleisälykkyyttä, vaan parhaat estimaatit g:n arvoista saadaan laajoista, erilaisia kykyjä mittaavista testeistä. (Suomen Mensa käsittääkseni muuten käyttää Cattellin testiä, joka ei siis ole paras mahdollinen yleisälykkyyden mittari.)

    Ihan kunnossa nuo älykkyysmittarit eivät kyllä ole. Huippupisteisiin päätyvät ovat usein aika outoa joukkoa, eivätkä he aina menesty maailmassa mitenkään hyvin.

    Tässä Osmo sortuu jonkinlaiseen vahvistusharhaan ja luulee ÄO-testien mittaavan muutakin kuin mitä niiden on tarkoitus mitata.

    Ensinnäkään ei ole mitään todisteita siitä, että korkean ÄO:n omaavien keskuudessa olisi “outoa joukkoa” yhtään enemmän kuin väestössä keskimäärin. Jossain Mensassa voi tällaisia henkilöitä ollakin suhteettoman paljon (tai sitten ei), mutta Mensan jäsenistö tuskin on edustava otos korkean ÄO:n omaavista. Stereotyyppi korkean ÄO:n omaavista “outoina” elää vahvistusharhan takia. Osmo kertoi joskus katsoneensa (laittomasti) inttiaikanaan johtavien poliitikkojen ÄO-testien tulokset, jotka olivat huipputasoa — heitä Osmo tuskin kuitenkaan tarkoitti puhuessaan oudosta joukosta (vai tarkoittiko?).

    Toisekseen: Se, että kaikki korkean ÄO:n omaavat eivät menesty elämässään, ei ole mikään argumentti ÄO-testejä vastaan. Näin on tietenkin siksi, että älykkyys ei ole ainoa menestykseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi persoonallisuuserot vaikuttavat myös merkittävästi. ÄO ei näytä korreloivan minkään persoonallisuuspiirteen kanssa, ts. kaikenlaisia persoonallisuuksia on suhteessa yhtä paljon kaikilla ÄO-tasoilla. Jos esimerkiksi joku korkean ÄO:n omaava on myös patalaiska erakkoluonne, niin tuskin on yllättävää, että menestys elämässä ei ole kummoista.

    Lewis Termanin huippuälykkäitä (ÄO>135) seuranneen pitkittäistutkimuksen osallistujat vastasivat myös persoonallisuustesteihin. Tulosten mukaan eri persoonallisuustyyppien jakauma osallistujien keskuudessa oli aivan samanlainen kuin väestössä yleensä. Lisäksi persoonallisuuserot selittivät merkittävän osan esimerkiksi elinikäisistä tuloeroista osallistujien välillä — tunnollisuus ja ekstroversio korreloivat positiivisesti tulojen kanssa, miellyttävyys (agreeableness) negatiivisesti jne. Ks. tarkemmin täältä.

    Uskon (pelkään) että lahjakkuuden alalajeihin päästään paljon paremmin käsiksi jonkin ajan kuluttua, kun henkisten ominaisuuksien periytyvyydestä tiedetään enemmän. Sen jälkeen käsite ”älykkyys” saattaa kadota käytöstä. Puhutaan enemmän muistin rakenteesta, päättelykyvystä ja esimerkiksi impulsiivisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Tätä odotellessa älykkyystestien määrittämä summakäsite on aivan kelvollinen.

    Olet väärässä. Yleisälykkyys on tieteellisen psykologian vanhin ja empiirisesti ehkä vahvimmalla pohjalla oleva teoreettinen entiteetti. Se ei ole katoamassa mihinkään.

    Yleisälykkyyden tärkeys johtuu ennen kaikkea sen ennustevaliditeetista. Älykkyyden “alatyypeillä” ei sen sijaan näytä olevan juuri minkäänlaista itsenäistä ennustevaliditeettia ainakaan työelämässä vaan ne saavat validiteettinsa siitä, että ne mittaavat jossain määrin yleisälykkyyttä — ks. esim. tämä artikkeli. (Tosin on mahdollista, että korkean ÄO:n omaavien keskuudessa eri älykkyyslajeilla on enemmän merkitystä, ks. tämä kommentti.)

    Impulsiivisuus ja pitkäjänteisyys ovat toki tärkeitä ominaisuuksia, mutta ne eivät ole älykkyyden lajeja eivätkä ÄO-testit mittaa niitä.

    En ole aiheeseen perehtynyt, joten en tiedä, kuinka merkittävä tuo tutkimus loppujen lopuksi on. Aika vahvasti tuo tutkimus näyttäisi viittaavan siihen suuntaan, että älykkyyden periytymisen taustasta tiedetään (vieläkin) vähemmän kuin on ajateltu.

    Itse asiassa tuo tutkimus nimenomaan vahvisti sen, että yleisälykkyyden heritabiliteetti on suuri (vähintään 50 prosenttia) ja että sen geneettinen tausta on sellainen kuin on pitkään ajateltu (suuri joukko geenejä vaikuttaa älykkyyteen, mutta kunkin itsenäinen vaikutus on hyvin pieni). Se, että tutkimuksessa ei kyetty paikantamaan yksittäisiä “älykkyysgeenejä”, ei tätä tulosta kumoa. Kuten tutkimuksessa todetaan, tarvitaan isompia otoksia riittävän tilastollisen voiman saavuttamiseksi. Pituuden heritabiliteetin osalta kausaalisia alleeleja alkoi löytyä vasta kun otoskoot kasvoivat yli 100.000:n.

    Tuossa tutkimuksessa (ja aiemmassa vastaavassa tutkimuksessa, jonka Chabris kollegoineen toisti käyttäen eri otosta) todistettiin älykkyyden huomattava heritabiliteetti geneettisten markkereiden (SNP:t) avulla. Tämä metodi perustuu siihen, että lasketaan samaan etniseen ryhmään (tässä: ruotsalaiset) kuuluvien ei-sukulaisten geneettinen etäisyys toisiinsa ja sitten lasketaan noiden etäisyyksien korrelaatio osallistujien ÄO:iden kanssa. Tutkimuksessa todettiin, että ruotsalaisten geneettinen etäisyys toisiinsa selittää noin 50 prosenttia heidän ÄO:idensa samankaltaisuudesta. Toisin sanoen siis henkilöiden ÄO:t ovat sitä samanlaisempia mitä samanlaisempia heidän geeninsä ovat. Tätä tulosta on vaikea selittää muulla kuin sillä, että ÄO:n heritabiliteetti on vähintään 50 prosenttia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  112. Seppo Korppoo kirjoitti 2.1.2012 kello 14:06

    Eräs suuri suomalainen pankki analysoi 1,5 miljoonan asiakkaansa kannattavuuden horoskooppimerkin funktiona.

    Tulos: Jousimies on kannattavin pankille ja tuo 236 euroa/vuosi. Neitsyt huonoin asiakas ja tuo vain 212 euroa / vuosi.

    Ero on siis 10.3 %, mikä on tilastollisesti erittäin merkittävää (= täysin varmaa).

    Mitähän tästä pitäisi ajatella?

    Ovatko Jousimiehet kaikkein aktiivisimpia ja rahakkaimpia (=älykkäimpiä?) ja pyörittävät eniten pankkioperaatioita?

    Jousimiehet ovat pantu alulle pikkujouluaikaan, jolloin juodaan paljon viinaa. Pankin kannalta on siis parasta, että ihmiset juovat?

    Vai onko se päinvastoin: Jos äiti juo alkuraskauden aikana viinaa, tulee lapsesta tyhmä (= pankille hyvä huiputettava)?

    Seppo Korppoo
    Yrittäjä, Rapu joka tuo 228 euroa/vuosi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  113. Osmo Soininvaara kirjoitti 2.1.2012 kello 15:26

    Horoskoooppimerkeillä on huomattavaa vaikutusta moneen asiaan, esimerkiksi skitsofrenian yleisyyteen. Taivaankappaleiden ohella epäilyksen kohteena ovat äidin raskaudenaikaiset infektiot ja varsinkin aiemmin, vauvaiän ravitsemustaso

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  114. raitistelija kirjoitti 2.1.2012 kello 14:16

    Koska vain parhaat urokset pääsevät lisääntymään, on keskiarvossa oleminen lähes yhtä huono tulos urokselle kuin hierarkiassa alhaalla oleminen. Täten luonnonvalinta olisi suosinut urosten kohdalla suuremmalla riskillä toimivia geenejä.”

    Riskinarvioija, professori emeritus Jouko Tuomiston kirjassa “100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä” viitattiin useampaankin tutkimukseen, joiden avulla oli selvitetty eri ihmisryhmien riskinottoa.

    Kaikkein riskinottohaluisimpia olivat valkoiset miehet. Sitten seurasivat latinot ja mustat. Valkoiset naiset olivat yhtä haluttomia riskinottajia kuin mustat.

    Tuomiston tulkinta oli, että pohjoisten alueiden valtaaminen asutukselle on vaatinut ja suosinut riskinottohalua. Ja lienee nyt jäänyt “reliikkinä” pariimme sekä varmaan tuottanut myös tätä länsimaista hyvinvointiakin.

    Valinta lienee mennyt niin, että riskinottajauros on perhekuntineen siirtynyt uudelle alueelle joko maantieteellisesti tai elinkeinon puolesta. Jos hän otti liian suuren riskin ja kuoli, koko perhe jäkeläisineen tuhoutui. (Eskimoilla muuten isättömät lapset surmatiin heti.)

    Joten valinta on voinut suosia “suuremmalla riskillä toimivia geenejä.” Kaikki tai enimmät pohjoisen urokset ovat (jonakin esihistoriallisena ajanjaksona) kenties päässeet lisääntymään mutta jälkeläisten valikointi on tapahtunut myöhemmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  115. vts kirjoitti 2.1.2012 kello 14:36

    Erastotenes aleksandrialainen: Tämä näkemys pätee sellaisilla lajeilla, joissa yksi uros pitää suurehkoa haaremia. Vaikka myös ihmisellä tällaista käytöstä esiintyy, ei se kuitenkaan muodosta normia. Päinvastoin: keskimääräinen mies saa missä tahansa ihmisyhteiskunnassa pariutua ja hankkia jälkeläisiä. On aivan sama, onko kyse sademetsäintiaaneista, muinaisen Kaksoisvirtainmaan asukkaista, Siperian paimentolaisista tai nykyajan länsimaisista ihmisistä. Kaikissa näissä yhteiskunnissa valtaosa lapsista syntyy (ainakin hetkellisesti) monogaamisista parisuhteista.

    A) Miehillä suurempaa vaihtelua aiheuttavat geenit saattavat olla hyvin “syvällä” perimässämme. Vaikka älykkyys on noussut vasta esi-isiemme ollessa jo ihmisiä, ovat varianssia kasvattaneet (uroksilla) ja vähentäneet (naarailla) geenit voineet kehittyä jo paljon aikaisemmassa vaiheessa kehitystämme.

    Oikeastaan sukupuolten lisääntymistrategiat ovat olleet erilaisia suurella todennäköisyydellä heti siitä asti, kun ne ovat eriytyneet yhteisestä muodostaan kahdeksi erilaiseksi sukupuoleksi. Toiset sukusolut kasvoivat isoiksi ja hitaiksi, toiset panostivat määrään ja nopeuteen. Sama strategia tuskin olisi molemmille optimaalinen.

    B) Siihen, että luonnonvalinta suosii riskigeenejä uroksilla, riittää että riskillä menestyneet saavat riskillä epäonnistuneiden lisäksi edes vähän keskivertojen panittelukumppaneista. Keskiverrot voivat siten saada 99% omasta “reilusta” osuudestaan, mutta riskigeenit menestyisivät silti jos vain saavat oman osuutensa kokonaan keskivertojen 1% lisäksi. Myös hetkellinen monogaamisuus mahdollistaa parittelukumppaneiden kasautumisen alfauroksille, jos ne “kytkevät parisuhteensa sarjaan”. (myönnetään että vedin mutkat suoriksi edeltävässä viestissäni liioitellessani keskivertojen heikkoa asemaa)

    On myös mahdollista, että nykyinen ympäristö suosii miehilläkin pienempää vaihtelua, mutta olemme vasta sopeutumassa siihen. (itse en tähän kuitenkaan usko)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  116. Seppo Korppoo kirjoitti 2.1.2012 kello 16:32

    OS horoskooppimerkeistä:

    Eräs tuttavani, (Olli Pietiläinen, edesmenneen Leena Palotien tiimistä) tekee nyt väitöskirjaa skitsofrenian periytyvyydestä.

    Työssään Olli käyttää hyväksi suomalaisia, maailman parhaita geeni- ja sairaustiedostoja.

    Voitko antaa vinkin mainitsemastasi korrelaatiosta koskien horoskooppimerkkiä ja skitsofreniaa?

    Mikä infektio ja ravitsemus?

    Seppo
    miekanhioja, joka haluaa Ollista nobelistin
    040 5055 234
    seppo@rateint.com

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  117. Osmo Soininvaara kirjoitti 3.1.2012 kello 7:59

    En löydä heti lähdettä, mutta skitsofrenian riski vaihtelee syntymäkuukauden mukaan. Tämän tiedon löytää mistä tahansa. Tähtimerkeillä ei sen kanssa tietenkään ole mitään tekemistä.
    Nyt menee muistinvaraiseksi, mutta muistelen, että muutto kaupunkeihin on vähentänyt skitsofreniaa, mikä antaa viitteen siitä, millaista infektiota kannattaa etsiä. Tämä voi kuitenkin olla väärin muistettu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  118. Bilsan opiskelija kirjoitti 2.1.2012 kello 19:22

    …rekombinaatio ei vaikuta saman geenin alleeliyhdistelmiin.

    Kröhöm, joo. Nyt meni opiskelijalla termit sekaisin. En siis puhunut rekombinaatiosta, anteeksi jos jonkun sain hämmentymään.

    minä reputtaisin sinut genetiikan tentissä tällä vastauksella

    Eipä se kaukana ollut viimeksikään 😀 Minusta tulee onneksi ekologi.

    Marko Hamilo:

    Minusta tämä pyörittely siitä mitä kromosomeille tapahtuu meioosissa on epäolennaista.

    Kun täällä nyt huudellaan, että geenit vaikuttavat niin ja niin paljon, täytyy myös niiden periytyvyys ymmärtää (ja mielellään paremmin kuin minun). Nämä dominanssi-resessiivisyys-asiatkin kun sekoittavat pakkaa geenien puolella vielä entisestään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  119. Syltty kirjoitti 3.1.2012 kello 8:48

    Samaten äidin riski sairastua synnytysmasennukseen vaihtelee syntymäkuukauden mukaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  120. Catilina kirjoitti 3.1.2012 kello 10:20

    No jos tuo _ei_ ole korrelaatiota tähtimerkin suhteen, niin mitä se sitten on?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  121. Seppo Korppoo kirjoitti 3.1.2012 kello 13:33

    Sepon uuden vuoden satu:

    Eurooppa-nimiseen lampeen tuli renesanssi-aikaan villisorsia.

    Nämä sorsat olivat siitä ihmeellisiä, että ne keksivät kuinka voidaan munia talouskasvu-nimisiä teknologia-kultamunia.

    Nämä villisorsat saivatkin sitten elää lammellaan yltäkylläisyydessä vuosisastojen ajan.

    Sitten villisorsat alkoivat kesyyntyä lentokyvyttömiksi pullasorsiksi, jotka rupesivat munimaan pilaantuneita, pahanhajuisia velka-munia.

    Suurin osa niistä ei enää pysty elämään villissä luonnossa (elävät velaksi, laskettelevat hiihtoputkissa, uivat sisäaltaissa ja pelaavat sisähalleissa, jne.)

    Pullasorsat tulevat kuitenkin erittäin agressiivisiksi, ja ajavat pois kaikki sellaiset vielä lentämään pystyvät sorsat, jotka rupeavat ehdottelemaan jotain villiä, kuten esimerkiksi teknologia-kultamunien munimista.

    Aasia-nimisessä viidakossa sen sijaan kehittyi tultasyökseviä, lentäviä lohikäärmeitä, joiden mieliruokaa pullasorsat ovat.

    Pian lohikäärmeet alkoivat lennellä lammen yläpuolella, huomasivat pullasorsat, ja suuntasivat liekkinsä myös heidän lammelleen.

    Silloin lentokyvyttömät pääpullasorsat (tuomiojalaiset, ympäsitö-fudamentalistit, yms.) kätättivät tietäväisinä toisilleen:

    “Ei noita lohikäärmeitä tarvitse pelätä ollenkaan.

    Sen sijaan tämä ilmaston lämpeneminen on vallan kauheata.

    Meidän pitää nyt sanoa noille lohikäärmeille, että sammuttakaa heti nuo liekit, tai me tulemme hyvin vihaisiksi”.

    Pullasorsat eivät kuitenkaan oivaltaneet, että lohikäärmeet eivät ymmärrä pullasorsien käkätystä.

    Pian lohikäärmeet olivatkin grillanneet melkein kaikki pullasorsat ja popsineet ne valtavaan kitaansa.

    Vain muutama puolivilli, vielä lentotaitoinen sorsa kuitenkin pelastui.

    He kertovat nyt tätä tarinaa poikasilleen, ja opettavat heitä munimaan tekno-kultamunia.

    Sen pituinen se.

    Satusetä Seppo

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  122. eggo kirjoitti 3.1.2012 kello 18:58

    Osmo Soininvaara:
    En löydä heti lähdettä, mutta skitsofrenian riski vaihtelee syntymäkuukauden mukaan. Tämän tiedon löytää mistä tahansa. Tähtimerkeillä ei sen kanssa tietenkään ole mitään tekemistä.
    Nyt menee muistinvaraiseksi, mutta muistelen, että muutto kaupunkeihin on vähentänyt skitsofreniaa, mikä antaa viitteen siitä, millaista infektiota kannattaa etsiä. Tämä voi kuitenkin olla väärin muistettu.

    Kauan on jo tiedetty, että skitsofrenian esiintyvyys on suurempaa kaupunkiympäristössä. Suomessa on tosin ollut vähän ristiriitaisia tuloksia tutkimuksissa.

    “Although heritability is often emphasized, onset is associated with environmental factors such as early life adversity, growing up in an urban environment, minority group position and cannabis use, suggesting that exposure may have an impact on the developing ‘social’ brain during sensitive periods.”

    Nature. 2010 Nov 11;468(7321):203-12.
    The environment and schizophrenia.
    van Os J, Kenis G, Rutten BP.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  123. Tiedemies kirjoitti 4.1.2012 kello 14:31

    Toistan tässä sen, mitä sanoin heterotsygooteista. Kasveilla ja eläimillä on lukuisia esimerkkejä erilaisista “elinvoimaisuuteen” liittyvistä ominaisuuksista, jotka tulevat eniten esiin silloin, kun eliöllä on kaksi erilaista geeniä.

    Olisi yllättävää, jos älykkyyden tms. genetiikassa ei olisi joitain tällä tavalla vaikuttavia geenejä. Itseasiassa, juutalaisten populaatiossa on joitain perinnöllisiä sairauksia, jotka toimivat niin, että homotsygooteilla on sairaus, mutta heterotsygooteilla esimerkiksi korkeampi ÄO. Tällaiset toisaalta huonot, toisaalt hyvät geenit voivat yleistyä populaatiossa huomattavasti, jos korkea ÄO johtaa suurempaan jälkeläisten määrään.

    Tämä selittäisi kyllä sen, miksi keskiarvoa kohti poikkeaminen on niin voimakasta. Älykkäiden vanhempien ottolapset poikkeavat keskiarvosta ylöspäin, vaikkakin vähän, joten ympäristötekijä ei todennäköisesti selitä tätä tasoitusta. Kaikki tämä kannattaa pitää myös mielessä erilaisissa rodunjalostusargumenteissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  124. Entinen vihreiden äänestäjä kirjoitti 11.1.2012 kello 1:05

    Myös parasiitteja yms on epäilty mahdollisiksi syiksi alentuneeseen älyyn:

    http://www.economist.com/node/16479286

    Toksoplasmoosin korrelaatiosta tiettyjen henkisten ominaisuuksien kanssa on muuten myös mielenkiintoisia tutkimustuloksia, eikä kaikki niistä ole välttämättä negatiivisia:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Toxoplasma_gondii

    Tosin on syytä muistaa, että esimerkiksi älykkyyden ja toksoplasmoosin korrelaatiosta on saatu jossain määrin ristiriitaisia tuloksia – tai ainakin eri ihmisryhmissä erisuuntaisia tuloksia. Ja on syytä muistaa sekin, ettei korrelaatio tarkoita välttämättä sitä, että toksoplasmoosi olisi aiheuttanut kyseisiä ominaisuuksia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  125. Grejus kirjoitti 15.6.2012 kello 10:51

    Meritokratian pohdintaa amerikkalaisesta näkökulmasta:
    http://www.thenation.com/article/168265/why-elites-fail

    Oli kyse sitten kommunismista, kapitalismista tai meritokratiasta, aina tunnutaan päätyvän harvainvaltaan, jossa eliitti pyrkii sementoimaan asemansa.

    Kapitalismissa, kommunismissa ja meritokratiassa eliittiin saattaisi päätyä jopa täysin sama porukka. Eikä se tarkoittaisi, että he ovat parhaita yhteiskunnan pyörittäjiä. He ovat vain parhaita huipulle pyrkijöitä.

    Harvainvalta ei yhteiskuntamuotona todennäköisesti voi toimia, oli se sitten rakennettu meriiteille, rahalle tai voimalle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus