Auttavatko kirjallisuuspalkinnot lukijoita löytämään vuoden parhaat teokset?

19 vastausta artikkeliin “Auttavatko kirjallisuuspalkinnot lukijoita löytämään vuoden parhaat teokset?”

1. Fin­lan­dia-palk­in­toa on jael­tu myös ihan potaskalle. Olen ollut vas­ta ker­ran samaa mieltä kuin val­it­si­ja, Hotakaisen kohdal­la. Melkoista son­taa siel­lä muu­toin on valittu.

   Vastaa

2. Hyvä Osmo, seurasin vinkkiäsi julka­isut-sivulle, jos­ta valitet­tavasti löy­tyi kuol­lut link­ki mainit­se­masi kir­jan verkkoversioon.

   Vastaa

   1. Kyl­lä kir­jan tilaamistiedot löy­tyvät sieltä sivun alare­unas­ta. Tuo­ta linkkiä en pysty nyt kor­jaa­maan, kos­ka olen maakun­ta­parla­mentin mukana Tallinnas­sa, eikä net­ti toimikaan laivas­sa. Kom­mukalla se on haas­tavaa. En itseasi­as­sa ymmär­rä, minne linkin pitäisi johtaa.

      Vastaa

3. Mul­la ei ole mitään kir­jal­lisu­us­palk­in­to­ja vas­taan kos­ka ne kan­nus­ta­vat kir­joit­ta­maan mah­dol­lisim­man hyvin. Jos ei niitä olisi niin kir­jat oli­si­vat tasoltaan kuin entisessä DDR:ssä.

   Vastaa

4. Kir­jal­lisu­us­palkin­not aut­ta­vat kus­tan­ta­jia keräämään lisää lant­te­ja kirstu­un­sa. Pikku palk­in­tora­hoil­la saadaan huo­mat­tavaa ja suh­teessa hal­paa medi­anäkyvyyt­tä. Koko pros­es­si on vain kir­jo­jen main­os­tamista varten. 

   “Suomen Kir­jasäätiö on Suo­man Kus­tan­nusy­hdis­tyk­sen ja ope­tus­min­is­ter­iön vuon­na 1983 perus­ta­ma säätiö, jon­ka tehtävänä sään­tö­jen­sä mukaan on edis­tää koti­maista kir­ja- ja sanataidetta. 

   Säätiö tun­netaan parhait­en sen jakamista kir­jal­lisu­us­palkin­noista, joista tun­ne­tu­im­mat ovat vuosit­tain jaet­ta­vat Finlandia‑, Tieto-Fin­lan­dia- ja Fin­lan­dia Junior ‑palkin­not. Nämä palkin­not ovat suu­ru­udeltaan 30 000 euroa. Mui­ta säätiön rahoit­tamia kir­jal­lisu­us­palk­in­to­ja ovat Pikku-Fin­lan­dia, Alvar Ren­qvist ‑palk­in­to, Eino Leinon palk­in­to sekä Mikael Agri­co­la ‑palk­in­to.”

   http://www.kustantajat.fi/yhdistys/

   Vastaa

5. Tieto-Fin­lan­dia nyt ainakin meni oikeaan osoit­teeseen — jäkälät eivät ennen tätä kir­jaa eri­tyisem­min kiin­nos­ta­neet, mut­ta kir­ja sai mie­len muut­tumaan. Eikä muitakaan palk­in­toe­hdokkai­ta pas­saa kum­mem­min moit­tia, hyviä olivat.

   Vastaa

6. Olen samaa mieltä Osmo S:n kanssa. Kir­jal­lisu­us­palkin­not tai niiden ehdokasaset­te­lut nos­ta­vat julk­ista keskustelua kir­jal­lisu­ud­es­ta, siinä on niiden suurin ansio. Palkin­non ei tarvitse olla edes rahal­lis­es­ti merkit­tävä: esim. takavu­osien Koskenko­r­va-palk­in­to sai run­saasti julk­ista huomio­ta. Ilman palk­in­to­ja kir­jal­lisu­uskeskustelua kävi­sivät vain tutk­i­jat ja kir­jail­i­jat, valitettavasti.

   Vastaa

7. Kyl­lä äsken kokeil­lessani vielä löy­tyi tuo Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisopin verkkover­sio. Link­ki johti väärään paikkaan, mut­ta siel­lä oli ohjeet. Eli kokeilkaa tuolta: 

   http://komposti.vihrealiitto.fi/hv-valtio/

   Vastaa

8. Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi löy­tyy osoit­teesta http://komposti.vihrealiitto.fi/hv-valtio/ (vähän ehkä mau­ton osoite)

   Vastaa

9. Olin omas­sa HS-raadin vas­tauk­ses­sani käytän­nössä täs­mälleen päin­vas­taista mieltä kuin Osmo. Kos­ka aina joskus min­ua syytetään siitä, että olen muka aina kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä — mikä ei pidä alku­unkaan paikkaansa — niin tulkoon tuo vas­taus lainatuk­si tähän:

   2) Ei

   Laatukäsi­tyk­set vai­htel­e­vat. Eri luk­i­jat kehu­vat tai haukku­vat usein samaa kir­jaa täysin eri syistä ja jopa keskenään ris­tiri­itai­sista syistä.

   Kir­jas­sa, jos­sa on jonkun mielestä liian paljon toim­intaa ja liian vähän filosofista pohd­in­taa, voi toisen mielestä olla edel­listä liian vähän ja jälkim­mäistä liian paljon.

   Kir­jal­lisu­us­palk­in­to edus­taa myön­täjän­sä mielipi­det­tä ja vain sitä. Mikään ei voi olla kir­jan laadun tae: ei palkit­tuus, ei myyn­timen­estys eikä edes se, että kir­jaa on henkilöko­htais­es­ti suositel­lut meille joku, jon­ka arvostelukykyyn olemme oppi­neet luottamaan.

   Voisi sanoa, että sel­l­aisel­la luk­i­jal­la, joka luot­taa johonkin palk­in­toon mit­ta­pu­u­na kir­jal­lisu­u­den hyvyy­delle, on niin omi­tu­inen käsi­tys hyvyy­den ja huo­nouden luon­teesta kir­jal­lisu­udessa, että hän ei edes ansaitse löytää parhai­ta kirjoja.

   Eilen tapasin erään helsinkiläisen suurkus­tan­ta­jan kus­tan­nus­toimit­ta­jaa ja keskustelun kään­tyessä tähän suun­taan ker­roin hänelle, että tämän viikon kysymyk­sessä tul­laan kysymään tätä ja itse vas­tasin näin ja näin. Hän puhke­si nau­ra­maan ja tote­si, että täs­mälleen näin­hän asia on — tarkoit­taen eri­tyis­es­ti viimeistä kappaletta.

   Kus­tan­nus­maail­man sisäl­lä nyky­istä suo­ma­laista kir­jal­lisu­us­palk­in­tokult­tuuria pide­tään (ei tietenkään yksimielis­es­ti, mut­ta) yleisem­minkin jos­sain määrin epäter­veenä, irra­tionaalise­na jne. Tätä pide­tään vain epäko­r­rek­ti­na sanoa ääneen. Kan­nat­taa lukea muidenkin ei vas­tan­nei­den kuin min­un peruste­lut vas­tauk­selleen; hei­dän joukos­saan kun on paljon kir­jal­lisu­usih­misiä, jopa itsekin palkit­tu­ja sellaisia.

   Vastaa

10. Tom­mi U:
    vaik­ka näke­myk­sesi on pääosin ymmär­ret­tävä, se sivu­ut­taa minus­ta yhden kir­jal­lisu­us­palk­in­to­jen ja aivan eri­tyis­es­ti, ehdokkuuk­sien, tärkeän puolen.

    Ihmisil­lä on san­gen rajalli­nen määrä aikaa lukea kir­jo­ja. Juuri aikara­joit­teen vuok­si luen ehkä mak­simis­saan parikym­men­tä kir­jaa vuodessa, ja esimerkik­si tänä vuon­na lukemis­tani kir­joista yli 10 pros­ent­tia on ollut tämän blo­gin kom­men­toi­jien tai kir­joit­ta­jien kir­joit­tamia. Tämä lie­nee vähän keskiar­voon suh­teutet­tuna, mut­ta paljon medi­aani­in suh­teutet­tuna, suurin osa lukee vähän, mut­ta muu­ta­mat luke­vat todel­la paljon.

    Niille, jot­ka luke­vat melko vähän, mut­ta joille yksi moti­ivi tässä lukemises­sa on ajatuk­sia herät­tävän ja “ajanko­htaisen” kir­jal­lisu­u­den lukem­i­nen, kir­jal­lisu­us­palkin­not ja myyn­tilu­vut aut­ta­vat paljon. Kuten Tom­mi, minäkin olen sno­bi siinä mielessä, että kar­tan Fin­lan­di­a­palk­in­toe­hdokkai­ta. Olen tämän sanonut ääneenkin mon­een ker­taan, ja myön­nän tässäkin että syy on sno­bis­mi, kos­ka minus­ta on hauskaa olla lukenut kir­jo­ja, joi­ta muut eivät vält­tämät­tä tunne; tun­ne­tu­ista kir­joista voi sit­ten lukea vaik­ka takakan­net tai Wikipedi­an seli­tyk­sen juon­es­ta, jos halu­aa pysyä kär­ry­il­lä muiden keskusteluissa. 

    Mut­ta osa ihmi­sistä ihan oikeasti arvostaa sitä, että muutkin ovat luke­neet samat kir­jat. Tätä kut­su­taan verkos­to­vaiku­tuk­sek­si. On toki jok­seenkin epäreilua, että kir­jail­i­jat jaka­vat näitä ehdokkuuk­sia ja palk­in­to­ja toisilleen, yleen­sä vieläpä sen perus­teelle, kuka nyt on kenenkäkin kaveri. Etenkin, kun tämä syn­nyt­tää verkos­to­vaiku­tuk­sia ja siten täysin ansiot­to­mia tulo­ja näille kirjailijoille. 

    Itse en pahek­su sitä, että koordi­noidaan ihmis­ten luku­tot­tumuk­sia. Mut­ta rehellisyy­den nimis­sä, tek­i­jänoikeudel­liset asi­at nois­sa kyl­lä tekevät touhus­ta liki puh­das­ta rent-seekingiä. Verot­ta­ja voisi val­lan hyvin lätkäistä vaikkap 40 pros­entin ylimääräisen ALV:n fin­lan­di­ae­hdokkaille, ja vielä 20 prossaa lisää voit­ta­jalle. Hin­ta ei siitä nousisi, mut­ta tämä rent-seek­ing voit­to menisi sen­tään jollekin muulle kuin pelaa­jalle. Vielä parem­pi tiet­ty olisi peru­ut­taa tek­i­jänoikeudet kokon­aan noil­ta kir­joil­ta. Sil­loin verkos­to­vaiku­tus olisi suurem­pi. Hyvää kan­nat­taa subventoida.

    Vastaa

11. Olisiko­han kir­jal­lisu­u­den, kus­tan­ta­jien, kir­jail­i­joiden ja luk­i­joiden kannal­ta parem­pi että näitä kil­pailu­ja ei enää järjestettäisi. 

    Täl­löin ne tyh­mät luk­i­jat jät­täi­sivät vaille main­os­tus­ta jääneet kir­jat luke­mat­ta ja lainaa­mat­ta, joka epäilemät­tä olisi vähem­män main­os­tet­tu­jen ja vähem­män medi­asek­sikkäi­den kir­jail­i­joiden kannal­ta oikeudenmukaista. 

    Myöskään ilkeät kau­pal­liset kus­tan­ta­jat eivät kir­jamyyn­nin vähen­tyessä enää saisi ökyvoit­to­jaan vaan ajau­tu­isi­vat vähitellen turmioon ja val­tion rahoitet­tavak­si, joka mah­dol­lis­taisi jatkos­sa paljon oikeu­den­mukaisem­man ja demokraat­tisem­man poli­it­tisen kulttuuriohjauksen.

    Luk­i­jatkin voisi­vat sijoit­taa rahansa johonkin hauskem­paan ja kohot­tavam­paan jol­loin hei­dän elämän­sä paranisi. Tosin sit­ten kult­tuurieli­itin pitäisi kek­siä kokon­aan uusia keino­ja tuulipuku­väen halveksumiseen.

    Vastaa

12. Minä kade­hdin ihmisiä, jot­ka hal­tioitu­vat taiteen äärel­lä. Käsit­tääk­seni jotkut jopa sekoa­vat taide­museois­sa, alka­vat kyynele­htiä, menet­tävät ajan­ta­jun tai jopa pyörtyvät.

    Minäkin tykkään taidenäyt­te­ly­istä, mut­ta nautin­to on enem­pi tyyliä: “mitähän se tol­la yrit­tää sanoa?”

    Ehkä lähim­mäs hal­tioi­tu­mista pääsin tein­inä musi­ikkia kuun­nel­lessani. Joku Wilcon Jesus etc saa kylmät väreet van­hal­lakin selkäpiihin.

    Hyvä kir­jal­lisu­us on tehnyt myös vaiku­tuk­sen. Pakko on maini­ta banaal­isti Lin­na ja Wal­tari. Mut­ta ei hal­tioi­tu­mista täl­läkään rintamalla.

    Olen siis jotenkin vajaa, kun en syty kuin ehkä puoliksi.

    Olisiko kuitenkin niin, että hal­tioitu­vat ihmiset ovat oma rotun­sa. Siis nämä jot­ka saa­vat val­it­se­vat Finlandia-ehdokkaita.

    Vastaa

13. Tiedemies:
    Kuten Tom­mi, minäkin olen sno­bi siinä mielessä, että kar­tan Finlandiapalkintoehdokkaita.

    Minä en kar­ta fin­lan­di­a­palk­in­toe­hdokkai­ta. Ja sno­bi on joku, joka antaa muiden ihmis­ten miel­tymys­ten muoka­ta esteet­tistä makuaan — päin­vas­taiseen suun­taan, mut­ta täs­mälleen samal­la taval­la kuin anti­s­no­bi, joka lukee vain palkit­tu­ja ja men­estyneitä kir­jo­ja. Täl­laista itsen­sä mukaut­tamista muiden ihmis­ten miel­tymyk­si­in tarkoituk­seni oli nimeno­maan kri­ti­soi­da. Se on min­ulle yhtä vas­ten­mielistä näis­sä molem­mis­sa tapauksissa.

    Eikä kir­jal­lisu­us­maail­man ja kus­tan­nusalan sisäi­nen epä­mukavu­u­den tunne kir­jal­lisu­us­palk­in­tokult­tuurin suh­teen ylipään­sä sijoitu mitenkään millekään sno­bis­mi/ei-sno­bis­mi-akselille tai men­estyskir­ja/ei-men­estyskir­ja-akselille. Esimerkik­si kus­tan­nus­toimit­ta­ja, jon­ka ker­roin olleen samaa mieltä kanssani, on itse toimit­tanut kir­jo­ja, jot­ka ovat voit­ta­neet usei­ta merkit­täviä palk­in­to­ja, myös Fin­lan­di­an. Henkilöko­htais­es­ti yksi­ty­ishenkilönä hän pitää näitä palkit­tu­ja kir­jo­ja nimeno­maan hyv­inä kir­joina, ei huonoina. Hän on silti samaa mieltä kanssani, kos­ka näkee asian ole­van niin kuin sanon, halusi­pa hän tai kuka tahansa muu sen ole­van niin tai ei.

    Niille, jot­ka luke­vat melko vähän, mut­ta joille yksi moti­ivi tässä lukemises­sa on ajatuk­sia herät­tävän ja “ajanko­htaisen” kir­jal­lisu­u­den lukem­i­nen, kir­jal­lisu­us­palkin­not ja myyn­tilu­vut aut­ta­vat paljon. […] Mut­ta osa ihmi­sistä ihan oikeasti arvostaa sitä, että muutkin ovat luke­neet samat kirjat.

    No, jos palaamme tähän alku­peräiseen kysyt­tyyn kysymyk­seen, niin se kuu­lui sanas­ta sanaan: “Aut­ta­vatko kir­jal­lisu­us­palkin­not luk­i­joi­ta löytämään vuo­den parhaat teok­set?” On tietenkin mah­dol­lista määritel­lä “parhaat teok­set” niin, että se tarkoit­taa ‘teok­sia, jot­ka ajan­pu­ut­teesta kär­sivän luk­i­jan on tarkoituk­sen­mukaisin­ta lukea, jot­ta hän olisi lukenut mah­dol­lisim­man mon­ta juuri niistä kir­joista, joiden lukemista hänen sosi­aal­i­sis­sa ympyröis­sään eniten arvoste­taan’. Mut­ta täl­lainen määritelmä tälle arkiselle luon­nol­lisen kie­len ilmauk­selle on kyl­lä melkoisen… eksentrinen.

    Sanoin, että luk­i­ja, joka luot­taa palk­in­toi­hin hyvien kir­jo­jen toivos­sa, ei ansaitse löytää hyviä kir­jo­ja. Sen sijaan en sanonut yhtään mitään siitä, ansait­seeko luk­i­ja, joka luot­taa palk­in­toi­hin tarkoituk­sen­mukaisten kir­jo­jen toivos­sa, löytää tarkoituk­sen­mukaisia kir­jo­ja. En sano siitä mitään nytkään. Pait­si totean, että jos joku luulee vas­tauk­seni myös tähän jälkim­mäiseen kysymyk­seen ole­van yhtä yksiselit­teis­es­ti kiel­teinen, hän on väärässä.

    Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja:
    Myöskään ilkeät kau­pal­liset kus­tan­ta­jat eivät kir­jamyyn­nin vähen­tyessä enää saisi ökyvoit­to­jaan vaan ajau­tu­isi­vat vähitellen turmioon ja val­tion rahoitet­tavak­si, joka mah­dol­lis­taisi jatkos­sa paljon oikeu­den­mukaisem­man ja demokraat­tisem­man poli­it­tisen kulttuuriohjauksen.

    Jok­seenkin has­su ehdo­tus, kos­ka se ehdot­taa siir­tymistä sys­teemi­in, jos­sa me Suomes­sa elämme jo nyt valmiiksi.

    Taiteen ja kult­tuurin rahoi­tus val­tion ensi vuo­den bud­jetis­sa on 429 122 000 euroa. Pelkät val­tion taiteil­i­ja-apu­ra­hat, jot­ka menevät suo­raan tek­i­jöille konkreet­tiseen kokopäivä­työhön ja ovat kade­hdit­tu­ja harv­inaisuuk­sia, ovat yksistään 13 391 000 euroa. Ilman tämänkaltaista tukea ei esimerkik­si koti­maista kaunokir­jal­lisu­ut­ta vält­tämät­tä kovin paljoa julka­istaisi. Koko koti­maisen kaunokir­jal­lisu­u­den arvon­lisävero­ton net­to­myyn­ti kaik­il­ta kus­tan­ta­jil­ta yhteen­sä on Suomes­sa ollut viime vuosi­na vain noin 20 000 000 euroa. Vaik­ka bud­jetin kult­tuu­ri­mo­men­tista vain viisikin pros­ent­tia menisi suo­raan tai välil­lis­es­ti (esim. kir­jas­to­jen ostot) nimeno­maan koti­maisen kaunokir­jal­lisu­u­den tukemiseen — en läht­enyt tässä laske­maan tarkem­paa arvio­ta — niin se olisi sil­loin jo enem­män kuin koko tämän kir­jal­lisu­u­den myyn­nin arvo.

    (Fin­lan­dia-palk­in­to­sum­ma on 30 000. Sil­lä voisi siis halutes­saan ostaa noin joka seit­semän­nen­sadan­nen niistä koti­mai­sista kaunokir­joista, joiden oman myyn­nin edis­tämisek­si se jae­taan. Aika kallis markki­noin­tikeino! Tätä miet­tiessä alkaa jo melkein ymmärtää Tiedemiehen äärim­mäisiä tekijänoikeuskantoja.)

    Vastaa

14. On ihan kiva huo­ma­ta, että Soin­in­vaara ja Tom­mi Uschanov ovat jostakin asi­as­ta eri mieltäkin, vaik­ka en ole esit­tänytkään kri­ti­ikkiä Soin­in­vaaran nuoleske­li­joi­ta kohtaan ennenkään.

    Kir­jal­lisu­us­palkin­not ovat käsit­tääk­seni valikoitu­ja teok­sia, joiden val­in­taan vaikut­taa suuresti hyvin epämääräiset kri­teer­it. Jos käsikir­joi­tus on ensin­näkin miel­lyt­tänyt kus­tan­nus­toimit­ta­jaa, voi jo onnitel­la itseään. Se että kus­tan­net­tu kir­ja sit­ten vielä miel­lyt­tää Fin­lan­dia-palk­in­toraa­tia, voi ehkä jo taput­taa itselleen, kos­ka suurin osa kir­jal­i­joista elää itse asi­as­sa julk­isu­ud­es­ta ja rahas­ta eikä niinkään kir­jan sisältävästä sanomasta. 

    Kir­jal­lisu­us on mielestäni maku­la­ji. Eniten myyvät kir­jail­i­jat tavoit­ta­vat rah­vaan maun taval­la tai toisel­la, joka ei mielestäni saisi olla ensisi­jainen kri­teeri kir­jo­jen parem­muut­ta arvioitaes­sa. Sik­si voisi olla hyvä, että kir­jal­lisu­us­palkin­not nos­taisi­vat esille myös hie­man pimen­toon jääviä pien­ten piirien kir­jo­ja, kuten etenkin Tieto-Fin­lan­dia palk­in­to mielestäni tekeekin.

    Vastaa

15. Minä väitän, että jos esim. John Irvin­gin olisi suo­ma­lainen, hänen tuotan­ton­sa ei voisi koskaan nous­ta Suomes­sa Fin­lan­di­a­palkin­non arvoisek­si, kos­ka se on niin suosit­tua, mut­ta Kurt Von­negutin esi­tyk­set voisivat.

    Pidän kum­mankin kir­jail­i­jan tavas­ta esit­tää maailmaa. 

    Joskus tun­tuu siltä, että Fin­lan­di­a­palkin­nos­sa on kysymys jostakin ihan muus­ta kuin kir­jal­lisu­ud­es­ta. Ehkä enem­män jostakin kir­jal­lisu­us­pi­irien tais­telus­ta tai poli­ti­ikas­ta eikä kir­jal­li­sista arvoista? Tai sit­ten en vain tajua aina, sekin on hyvin mahdollista:)

    Vastaa

16. Her­mi­it­ti:

    “Eniten myyvät kir­jail­i­jat tavoit­ta­vat rah­vaan maun taval­la tai toisel­la, joka ei mielestäni saisi olla ensisi­jainen kri­teeri kir­jo­jen parem­muut­ta arvioitaessa.”

    Aja­tus siitä, että rah­vaan makun­ystyröitä käytet­täisi­in edes tois­si­jaise­na kri­teer­inä kir­jo­jen parem­muut­ta arvioitaes­sa, on luo­taan­työn­tävä. Tun­net­tu tosi­asi­a­han on, että rah­vaan ja (miten tämän nyt kir­joit­taisi kau­ni­isti) hie­man sofistikoituneemal­la tun­neherkkyy­del­lä ei ole, eikä tule ole­maan mitään yht­enäistä. Ja hyvä niin. 

    On täysin mau­ton­ta, että se James Hirvisaari nos­tet­ti­in Finlandia-ehdokkaaksi.

    Kaik­ki tek­stis­säni esi­in­tyvät kir­joi­tus- ja aja­tusvirheet ovat palveli­jani tekemiä.

    Vastaa

17. Work­ing­Class­Nerolle. Mielestäni kyky hal­tioitua musi­ik­ista, kir­jas­ta tms. ei ole kenel­läkään vakio. Hyvän lukuelämyk­sen voi pila­ta luke­mal­la kir­jan väärään aikaan: liian nuore­na, liian van­hana, liian väsyneenä, liian onnel­lise­na… Min­ul­la on ainakin aiko­ja, jol­loin vain tietokir­jat mais­tu­vat ja toisia aiko­ja jol­loin halu­aa lukea tietyn­laisia nov­el­le­ja tai romaaneja.

    Vastaa

18. Sivuhuo­mau­tuk­se­na: Minus­ta olisi ihan ter­veel­listä jos Suomes­sa Fin­lan­dia-palk­in­to olisi vähän enem­män yksi palk­in­to muiden joukos­sa. Tietysti se voisi olla tärkein, mut­ta kuitenkin niin, että hyväksytään sen ole­van vaan yhden tyypin suosi­tus. Toki täl­lä suo­sisutk­sel­la on kus­tan­nusy­hdis­tyk­sen 30 000 euroa ja arvo­val­ta taustal­la, mut­ta siltä kyseessä on vain yksi ouheen­vuoro kir­jal­lisu­ud­es­ta. Minus­ta on ihan mie­lenki­in­toista tietää mitä joku mer­i­toi­tus­nut kult­tuu­ri­toimit­ta­ja on mieltä tämän vuo­den julka­isu­ista. Jos ennakkokäsi­tyk­seni palk­i­tus­ta teok­ses­ta ei vas­taa sitä, mitä palk­in­tope­rusteluis­sa ker­ro­taan, saatan ottaa kir­jan käsiini.

    Vastaa