Raha ja finanssipolitiikka ajavat kurimukseen

Vaik­ka reaal­i­talous on Euroopas­sa kun­nos­sa, raha- ja finanssisek­torit eivät ole.
Olen aiem­minkin kir­joit­tanut, että pankkien pyrkimys­tä luo­da rahaa luot­toekspan­sion kaut­ta pitäisi rajoit­taa. Kehit­tyneet ja inno­vati­iviset rahoi­tusin­stru­men­tit pitäisi kieltää. Ne on kehitet­ty vain kiertämään luot­toekspan­sio­ta säätelevää lainsäädäntöä.

Ihmette­len, että ne, jot­ka ovat niin huolestunei­ta val­tioiden ja keskus­pankkien kansan­talouteen työn­tämien raho­jen vaiku­tuk­ses­ta, eivät lok­sauta kor­vaansakaan sille rahamarkki­noiden ryn­täi­lylle, joi­ta luot­toekspan­sio aiheut­taa. Kos­ka luot­toekspan­sio­ra­ha on velkaa, se ei syn­nytä niinkään inflaa­tio­ta kulu­tushin­nois­sa kuin pääom­ahyödykkei­den hin­nois­sa. Asun­toku­plat ovat tästä hyvä esimerk­ki. (Artikke­lin lop­ul­la yritän esimerkin avul­la osoit­taa, mitä on luottoekspansio.)

Nuo aika-ajoin puhkea­vat ja maail­man­talouden sekaisin saa­vat rahoi­tusku­plat ovat suure­na syynä myös julkisen talouden moitit­tui­hin ali­jäämi­in. Vuo­den 2008 rom­ah­duk­sen jäl­keen kaikkien val­tioiden piti elvyt­tää voimakkaasti ja se velka­an­nut­ti val­tiot pahan kerran. 

Jos luot­toekspan­sio­ta hillitään, kansan­taloudessa on tietysti vähem­män rahaa. Tämä voidaan kom­pen­soi­da laske­mal­la enem­män liik­keelle keskus­pankki­ra­haa. Siitä muuten korot tule­vat keskus­pankkien kaut­ta julkisen sek­torin hyväk­si kun luot­toekspan­sio­ra­has­ta korko menee yksi­ty­isi­in taskui­hin. Keskus­pankki­ra­ha on vakaam­paa. Äärim­milleen viritet­ty luot­toekspan­sio voi kaat­ua yhteen ilkeämieliseen huhuun.

Entä sit­ten julki­nen sek­tori ja sen velkaantuneisuus?

Kuten san­ot­tu, suuri osa tästä velka­an­tu­mis­es­ta on syn­tynyt tuli­palo­jen sam­mut­tamis­es­ta, mut­ta kos­ka noi­ta tuli­palo­ja riit­tää sam­mutet­tavak­si, hyv­inä aikoina julkisen talouden pitäisi olla selvästi yli­jäämäi­nen, kuten Suomes­sa on ollutkin. Pop­ulis­tisen poli­ti­ikan vangik­si joutuneet maat eivät ole pystyneet samaan. Se on tuomittavaa.

Jos talous kas­vaa keskimäärin kak­si pros­ent­tia vuodessa ja julkisen sek­torin ali­jäämä on nor­maaleinakin aikoina neljä pros­ent­tia BKT:sta, eli aivan liian paljon, ihmis­ten elin­ta­so kul­kee pari kolme vuot­ta edel­lä. Ei kan­nat­taisi täl­laisen ahneu­den takia saat­taa val­tio­ta vesilastiin. 

Paljolti val­tioiden velka­an­tu­mi­nen johtuu siitä, että maan vai­h­to­taseen ollessa ali­jäämäi­nen, tas­apain­oinen bud­jet­ti veisi kansan­talouden lamaan. Teol­lisu­us­maid­en vai­h­to­taseen ali­jäämät ovat suurelta osin seu­raus­ta globaalin työn­jaon muu­tok­ses­ta. Tai siis ne ovat seu­raus­ta Kiinan vai­h­to­taseen ylijäämästä. 

Olisi paljon parem­pi, jos maail­mas­sa ei olisi niin paljon rahaa, joka on valmis rahoit­ta­maan kroonis­es­ti ali­jäämäisiä vai­h­to­ta­sei­ta. Maail­ma olisi tas­apain­oisem­pi, jos ali­jäämä­maan val­u­ut­ta saisi devalvoitua markki­noil­la, jol­loin vai­h­to­taseet tas­apain­ot­tuisi­vat automaat­tis­es­ti. Kel­lu­vien val­u­ut­takurssien maail­ma olisi parempi.
Syn­tipukki­na moni pitää Kiinaa, joka ei anna val­u­ut­tansa kel­lua. Maan poli­ti­ik­ka tun­tuu jopa hölmöltä, kos­ka mik­si köy­hät kiinalaiset rahoit­ta­vat rikkaiden amerikkalais­ten elämistä velak­si. Mik­si kiinalaiset eivät käytä raho­jaan omaan elintasoonsa?

Voi olla, että Kiina ei pysty­isi elämään tas­apain­os­sa ole­van vai­h­to­taseen kanssa. Kiinas­sa ei ole kun­nol­lista eläke­jär­jestelmää, joten kaikkien on säästet­tävä pahan­päivän var­alle. Ilman reipas­ta vai­h­to­taseen yli­jäämää koti­talouk­sien säästämi­nen ajaisi maan lamaan. Täl­lä muuten Paul Krug­man selit­ti joskus Japanin talouden pitkäaikaista kuukah­tamista nollakasvuun. 

Etelä-Euroopas­sa on syytet­ty vaikeuk­sista kil­pailukykyään paran­tanut­ta Sak­saa. Toden tot­ta. Sak­san sisäi­nen deval­vaa­tio on nos­tanut Euron arvon selvästi korkeam­mak­si kuin olisi opti­maal­ista Espan­jan tai Ital­ian – tai jopa Suomen – kannalta. 

Jot­ta Euroopan todel­li­nen tilanne vas­taisi sen hyvää reaal­i­taloudel­lista tilan­net­ta, pitää rahamarkki­noiden häiriköin­ti saa­da kuri­in ja Euron arvon suh­teessa aasialais­ten val­u­ut­to­jen arvoon laskea huo­mat­tavasti. Oli virhe lait­taa Etelä-Euroopan maat samaan val­u­ut­taan, mut­ta siel­lä ne nyt ovat.

Min­un piti kir­joit­taa tämä artikke­li lauan­taina. Suun­nit­telin sanovani, että tästä sinän­sä akuutista tilanteesta päästään parhait­en setelira­hoituk­sel­la. Se on huonoa poli­ti­ikkaa, mut­ta huonoista vai­h­toe­hdoista kuitenkin paras. EKP ehti edelle ja ostaa nyt val­tion papere­i­ta. Se muut­tui siis jälkiviisaudeksi.

====
Luot­toekspan­si­ol­la tarkoite­taan suun­nilleen seu­raavaa. Olete­taan, että pankil­la pitää olla omaa pääo­maa 1/9 liik­keel­lä ole­van lainan arvos­ta. Yksinker­taisu­u­den vuok­si olete­taan aluk­si, että pankke­ja on vain yksi.

Ensin pankil­la on rahaa miljoona euroa. Se saa laina­ta siitä 900 000 euroa, jol­loin omaa rahaa on satatuhat­ta eli yhdek­säs osa osa lainamäärästä. Lainan­ot­ta­ja ei nos­ta raho­ja vaan tal­let­taa ne pankki­in. Jos hän ostaa jotain, myyjä tal­let­taa rahat tilille, joten Pankil­la on edelleen kas­sas­sa miljoona euroa. Niistä se saa enää laina­ta 810 000 euroa, mut­ta tuokin raha jää edelleen pankki­in. Niin­pä se voi taas laina­ta lisää ja taas lisää. Vakavaraisu­ussään­nön takia joka kier­roksel­la lainat­tavak­si jää aina vähem­män ja vähem­män. Tässä tapauk­ses­sa miljoo­nan euron alkupääo­man voi laina­ta yhdek­sään ker­taan, kos­ka omavaraisu­ussään­tö oli 1/9. Jos se olisi 5 %, pank­ki voisi laina­ta saman rahan kah­teenkymme­neen ker­taan ja jos se olisi pros­ent­ti, sen voisi laina­ta sataan kertaan. 

Voimme tässä vai­heessa pois­taa tuon ole­tuk­sen yhdestä pankista. Lainan­ot­ta­jan raha voi vir­ra­ta pankista ulos pää­tyäk­seen toiseen pankki­in, joka voi taas laina­ta 9/10 siitä jollekin toiselle. Kun yhden pankin sijas­ta tarkastelemme koko pankki­jär­jestelmän kykyä antaa lainaa, emme tarvitse enää ole­tus­ta yhdestä pankista. 

Mitä pienem­mät ovat vakavaraisu­us­määräyk­set, sitä suurem­man pudo­tuk­sen pankin lainanan­tokykyyn aiheutuu, jos joku ei pystykään mak­samaan lainaansa. Ellei julki­nen val­ta tulisi apu­un, muu­ta­ma isom­pi konkurssi voi kaataa koko korttitalon. 

59 vastausta artikkeliin “Raha ja finanssipolitiikka ajavat kurimukseen”

  1. Miten olisi jos annet­taisi­inkin palkko­jen jous­taa val­u­ut­takurssien sijaan? Mik­sei voi­da hyväksyä sitä, että palkko­jen absolu­ut­tiset euromääräiset erot voivat olla kym­menker­taiset kun tuot­tavu­userotkin ovat?

    Tai miten olisi, jos labi­ilin jär­jestelmän hitaan säätämisen sijaan pyrit­täisi­in aikaansaa­maan itsesää­tyvä jär­jestelmä jon­ka takaisinkytken­tä on niin vah­va, että se on itsestabiloituva?

    Mm. tal­letus­suo­ja ja läh­es 100% var­muus siitä, että val­tiot bailout­taa­vat val­taosan kaatuneen pankin rahoit­ta­jista aiheut­ta­vat val­ta­vat moral haz­ardit ja epästa­biloi­vat systeemiä.

    Vaik­ka molem­pi­en tarkoi­tus on toki sta­biloi­da jär­jestelmää, ne todel­lisu­udessa aiheut­ta­vat yli­vivu­tus­ta ja huo­le­ton­ta riskinot­toa. Kaik­ki kun tietävät, että todel­lisu­udessa riskin kan­ta­vat veron­mak­sa­jat ja voitot kerää sijoittaja.

    Mitä isom­mat vakaus­ra­has­tot raken­netaan, sitä suurem­paan velan­ot­toon ja äänestäjien lahjomiseen ne kannustavat.

  2. Kehit­tyneet ja inno­vati­iviset rahoi­tusin­stru­men­tit pitäisi kieltää. Ne on kehitet­ty vain kiertämään luot­toekspan­sio­ta säätelevää lainsäädäntöä.

    Tästä olen kir­joit­tanut aiem­minkin, mut­ta ehkäpä tois­to ei ole pahit­teek­si. Noi­ta ei pidä kieltää, mut­ta niiden aiheut­ta­ma pääo­mavaade pitää lait­taa sel­l­aisek­si, että pankit mielu­um­min käyt­tävät vähän vähem­män inno­vati­ivisia instru­ment­te­ja. Tämä vielä mah­dol­lis­taisi jonkun todel­lisen inno­vaa­tion syn­tymisen (joskin olen hie­man skepti­nen sen suh­teen, että sel­l­aisia syntyy).

    Merkit­tävämpi rahoi­tussek­torin kokoon vaikut­ta­va tek­i­jä on vero­tuk­sen valin­nat. Yri­tys­ten voiton­jako vier­aalle pääo­ma­lle on paljon kevyem­min verotet­tua kuin oma­lle pääo­ma­lle, ja korkeam­man kiin­teistöveron sijaan asun­tovelko­ja tue­taan verovähen­nyksin. Molem­mat ovat käytän­nössä hyödyt­tömiä markki­noiden vääristäjiä, jot­ka paisut­ta­vat rahoi­tussek­to­ria ja yhteiskun­nan velkaantuneisuutta.

  3. Voihan sitä syyt­tää pankke­ja ja pankki­lake­ja. Mielestäni todel­liset syyl­liset ovat kuitenkin poli­itikot. Jokaises­sa maas­sa omansa. Suomes­sa poli­itikot ovat keskit­tyneet tuki­ais­ten jakamiseen kansalle ja velka­ra­hal­la. Ei ole munaa myön­tää kansalle totuutta.

    Vaaleis­sa kansa ilmaisi selkeän vaa­timuk­sen nou­date­tun poli­ti­ikan muut­tamis­es­ta. Seu­rauk­se­na muo­dostet­ti­in hal­li­tus, jon­ka lähtöko­htana oli nou­date­tun EU-poli­ti­ikan jatku­mi­nen ennal­laan. Kansan vaa­timus muu­tostarpeesta ohitet­ti­in vaivatta. 

    Por­tu­galille siu­natti­in jo ennen uut­ta hak­l­li­tus­ta uusi tukipaket­ti. Tämä lanseer­at­ti­in “viimeisek­si” ilman reaali­vaku­ut­ta annet­tavak­si avus­tuk­sek­si. Pari viikkoa sit­ten lupailti­in Kreikalle jo toinen tukipaket­ti. Muka vakui­ta vas­taan. Sivus­sa luovutet­ti­in EU:lle keskuste­lut­ta Suomen itsemääräys­val­ta talousasiois­sa ilman tarkem­paa keskustelua asi­as­ta. Nyt eilen hyväksyt­ti­in EKP:n setelira­hoi­tus Ital­ian ja Espan­jan pelas­tamisek­si. Paras­ta aikaa Rehn vaatii pikaista hyväksyn­tää väli­aikaisen tuki­ra­has­ton kas­vat­tamiselle ja rahas­tolle val­tuuk­sia jakaa Suomen takaamia varo­ja kysymät­tä asi­aa Suomelta tai suomalaisilta.

    Ja Osmo syyt­tää asi­as­ta pankke­ja. Kri­isin kaikissa vai­heis­sa on kysyt­ty ratkaisue­hdo­tuk­sia nimeno­maan pankkien edus­ta­jil­ta. Neu­vo­ja on saatu ja niitä on nou­datet­tu välit­tämät­tä veron­mak­sa­jaille tule­vista miul­jardi­laskuista. Pankit ovatkin selvin­neet kri­i­sista hienos­ti. Ja maail­mal­la kri­isi jatkuu, laa­je­naa ja pahe­nee koko ajan.

    Osmo väit­tää siis syyn ole­van pankeis­sa. tai sit­ten lain­säädän­nössä, jol­la pankke­ja ohjataan. Ihmette­len, mik­si Osmo ei kohdista kri­ti­ikkiä oikeaan osoit­teeseen. Syyl­lisiä ovat poli­itikot. He määräävät sään­nöt. Poli­itikot laa­ti­vat lait. Poli­itikot muo­dosta­vat hal­li­tuk­set. Jotkut poli­itikoista val­i­taan hal­li­tuk­seen, jos­sa ne aja­vat entistä tuhon poli­ti­ikkaa vas­toin kansan vaaleis­sa ilmaise­maa tah­toa. Muu­tos­ta lupailleet poli­ti­ikot jäävät oppo­si­tioon. Ja Osmo syyt­tä kaikesta pankke­ja. Näin­hän toimii auo­ma­lainen kansanedustaja.

  4. Osmo: Hen­gaileeko se Uus­paaval­nie­mi vieläkin siel­lä eduskun­nas­sa, vai mis­tä ihmeestä sä nämäkin teo­ri­at oot repässy?

    Eiköhän se luot­toekspan­sio nos­ta kaikkia hin­to­ja ihan samal­la taval­la, eikä pelkästään pääom­ahyödykkeis­sä. Sen lisäks se ei oo mitään ryn­täi­lyä vaan ihan nor­maali toim­intaa. Olisit vis­si­in samal­la kieltämässä kaik­ki bonus­pis­teet yms. kun nekin aiheut­taa luottoekspansioo?

    Nuo aika-ajoin puhkea­vat ja maail­man­talouden sekaisin saa­vat rahoi­tusku­plat ovat suure­na syynä myös julkisen talouden moitit­tui­hin alijäämiin.

    Ei. Niihin on syypäänä poli­itikot ja äänestäjät.

    Siitä muuten korot tule­vat keskus­pankkien kaut­ta julkisen sek­torin hyväk­si kun luot­toekspan­sio­ra­has­ta korko menee yksi­ty­isi­in taskuihin.

    Ja raha julkisen sek­torin taskuis­sa on huo­mat­tavasti parem­pi kuin yksi­ty­is­ten ihmis­ten! eiku…

    Keskus­pankki­ra­ha on vakaam­paa. Äärim­milleen viritet­ty luot­toekspan­sio voi kaat­ua yhteen ilkeämieliseen huhuun.

    Todis­teet tiski­in vaan!

    Paljolti val­tioiden velka­an­tu­mi­nen johtuu siitä, että maan vai­h­to­taseen ollessa ali­jäämäi­nen, tas­apain­oinen bud­jet­ti veisi kansan­talouden lamaan. 

    ? Miten niin veisi? Väitätkö, että Kiina on lamassa?

    Teol­lisu­us­maid­en vai­h­to­taseen ali­jäämät ovat suurelta osin seu­raus­ta globaalin työn­jaon muu­tok­ses­ta. Tai siis ne ovat seu­raus­ta Kiinan vai­h­to­taseen ylijäämästä.

    Ei. Ne on seu­raus­ta siitä, että kehit­tyvät maat halu­aa ostaa kehit­tyvien maid­en omaisu­ut­ta ja ovat siitä hyvästä valmi­ita lähet­tämään kehit­tyvi­in mai­hin tavaraa.

    Mik­si kiinalaiset eivät käytä raho­jaan omaan elintasoonsa?

    Kos­ka poli­itikot aja­vat omia, eivät kansalais­ten­sa, päämääriä.

    Ilman reipas­ta vai­h­to­taseen yli­jäämää koti­talouk­sien säästämi­nen ajaisi maan lamaan. Täl­lä muuten Paul Krug­man selit­ti joskus Japanin talouden pitkäaikaista kuukah­tamista nollakasvuun.

    Säästämi­nen ei vähen­nä kokon­aiskysyn­tää. Krug­man selit­tää Japanin talouden pitkäaikaisen kuukah­tamisen Japanin keskus­pankin möh­limisel­lä niinkuin läh­es kaik­ki muutkin.

    Jot­ta Euroopan todel­li­nen tilanne vas­taisi sen hyvää reaal­i­taloudel­lista tilan­net­ta, pitää rahamarkki­noiden häiriköin­ti saa­da kuri­in ja Euron arvon suh­teessa aasialais­ten val­u­ut­to­jen arvoon laskea huomattavasti.

    Vika ei oo rahamarkki­nois­sa, vaan EKP:ssä ja tietysti Kreikas­sa yms. Te poli­itikot ootte aina syyt­tämässä markki­noi­ta, kun ne ei käyt­täy­dy just niinku te halu­aisitte. Kiukut­telu on aika lapsel­lista. Ne vaan osoit­taa, mikä toimii ja mikä ei.

  5. “os talous kas­vaa keskimäärin kak­si pros­ent­tia vuodessa ja julkisen sek­torin ali­jäämä on nor­maaleinakin aikoina neljä pros­ent­tia BKT:sta, eli aivan liian paljon, ihmis­ten elin­ta­so kul­kee pari kolme vuot­ta edel­lä. Ei kan­nat­taisi täl­laisen ahneu­den takia saat­taa val­tio­ta vesilastiin. ”

    Kysymyshän on vain yleis­es­ti hyväksy­tyn rea­gani­laisen poli­ti­ikan nou­dat­tamis­es­ta eli alen­netaan vero­ja velka­ra­hal­la aj luotet­tan, että kasvu täyt­tää vajeet.

    Olisiko Rea­gan sit­tenkin ollut väärässä ??

  6. Pankkikri­isi on todel­lakin ratkaistavis­sa setelira­hoituk­sel­la, mut­ta tämä on vain osatotuus.

    Esim. Kreikalle lainataan täl­lä het­kel­lä n. 10 000 e/henkilö/vuosi eikä tämän rahan tarve ole pois­tet­tavis­sa luot­toek­pan­sio­ta rajoit­ta­mal­la. Tilanne on ratkaistavis­sa lähin­nä ulkop­uolisil­la tulon­si­ir­roil­la tai kiristämäl­lä vero­tus­ta tai leikkaa­mal­la julk­ista sek­to­ria Kreikas­sa. Tai irrot­ta­mal­la Kreik­ka eurosta ja siir­tymäl­lä hal­paan drak­maan, mikä sekin lask­isi kreikkalais­ten elin­ta­soa nykyti­lanteeseen ver­rat­tuna. Eikö tämäkään siis ole reaal­i­talouden ongelma?

  7. Soin­in­vaara:

    “Suun­nit­telin sanovani, että tästä sinän­sä akuutista tilanteesta päästään parhait­en setelira­hoituk­sel­la. Se on huonoa poli­ti­ikkaa, mut­ta huonoista vai­h­tope­hdoista kuitenkin paras. EKP ehti edelle ja ostaa nyt val­tion papere­i­ta. Se muut­tui siis jälkiviisaudeksi.”

    Eikös Uusi­paaval­nie­mi sanonut tästä etu­vi­isaasti jo läh­es vuosi sit­ten? Muis­taak­seni kaver­ille nau­roi­vat läh­es kaik­ki taloud­es­ta muka tietävät.

  8. Aal­to-yliopis­ton rahoituk­sen pro­fes­sori Vesa Put­to­nen on paneu­tunut talouskriisiin:
    http://finance.aalto.fi/en/people/puttonen/velkatikittaa27‑5–2011.pdf

    Johtopäätök­set ovat paikoin jopa häkel­lyt­tävän help­po­ja ja ilmeisiä, mut­ta niitä ei pystytä toteut­ta­maan. Rehellis­es­ti ääneen myön­tämi­nen, että nyt pitää laskea kaikkien elin­ta­soa on poli­it­ti­nen itse­murha. Osmokin puhuu leppoistamisesta…

    Tuliko­han tuplapostaus…

  9. Ruot­si on ongelmis­sa oman yli­vah­van val­u­ut­tansa kanssa, jos­sa vahvu­us ei johdu maan taloudesta.
    Kreik­ka, Irlan­ti, Por­tu­gali ja Espan­ja onnek­si alen­ta­vat Euron arvoa suh­teessa dollariin. 

    Tässä on vielä mak­set­ta­vana Irakin ja Afghanistanin sodat, mikä on maail­man­taloudelle aika iso lasku. 

    Suo­mi oman val­u­u­tan kanssa olisi aika isois­sa ongelmis­sa ja inflaatiokierteessä. 

    Euroopas­sa olisi paras­ta pitää huol­ta, ettei yksikään pank­ki ole liian iso tehdäk­seen konkurssin. Se tosin vaatisi asial­lista pankki­valvon­taa ja vähem­män suu­ru­u­den ihannointia. 

    Poli­itikoil­la on eri­tyi­nen vas­tuu tässä tilanteessa huole­htia uusien kasvuyri­tys­ten elin­mah­dol­lisuuk­sista Suomessa.

  10. Parhain Osmo Soininvaara,
    mik­si sotket keskus­pankki­toimin­nan talletuspankkitoimintaan?

    Onko Nordeal­la oikeus painaa rahaa?
    Onko Nordean taseessa lainat = tal­letuk­set, noin keskimäärin? 

    OK, tämä on tietyn­lainen koepallo.

  11. Luot­toekspan­sio on yleen­sä hyvä asia, kun eri­laiset tahot kek­sivät keino­ja parem­paan riskien­hallintaan. Parem­pi riskien­hallinta taas, tot­ta tosi­aan. lisää rahaa eli vau­raut­ta maail­maan. Kehi­tys­maid­en yksi keskeinen ongel­ma onkin “luot­toekspan­sion puute” eli huonot mah­dol­lisu­udet riskienhallintaan.

    Joskus riskien­hallinta ei onnis­tu syys­tä tai tois­es­ta ja joskus seu­rauk­set voivat olla katas­tro­faaliset. Tämä ei kuitenkaan käsit­tääk­seni voi tarkoit­taa että riskien­hallinnan paran­tamis­es­ta luovu­taan tai sitä ruve­taan har­ras­ta­maan pelkästään keskus­pankkien kir­joi­tus­pöy­tien takaa. Sehän tarkoit­taisi vau­rau­den kasvun keinotekoista hillit­semistä, ja ihmiskun­nalle ei moi­seen ole nyt varaa.

    Suurin ongel­ma lie­neekin se, että näil­lä uusia finanssi-instru­ment­te­jä suun­nit­televil­la val­opäil­lä ei ole kepit ja porkkanat oikean kokoisia. Eikä siis se, että he niitä suunnittelevat. 

    Toinen jut­tu on tämä reaali- ja finanssi­talouden jyrkkä erot­ta­mi­nen toi­sis­taan. Vaik­ka tuol­laisel­la erot­telul­la voi kek­siä teo­reet­tiset syyt, luulen että pääasi­as­sa kyse on aja­tusvirheestä. Koval­la äänel­lä puk­sut­ta­van ja hur­jasti täri­sevän koneen täy­tyy nyt vain olla eri asia kuin jotkut ihme rahoi­tus­mekanis­mit, joista ei ota selvää van­ha Erkkikäään.

  12. Kiina ei ole lamas­sa, mut­ta kiinalaiset talousasiantun­ti­jat ovat sanoneet, ettei Kiina voi revalvoi­da, kos­ka se johtaisi lamaan. Kun kansalaiset säästävät, jostakin on tul­ta­va lisää kysyn­tää. Kiinas­sa investoidaan paljon, mut­ta vähem­män, kuin kansan­talous säästää. Sitähän se vai­h­to­taseen yli­jäämä on.

  13. En sanonut, että syy on pankkien, sil­lä pankit nou­dat­ta­vat niitä sään­töjä, joi­ta val­tio on niille aset­tanut. Yritin sanoa, että val­tion olisi asetet­ta­va niille tiukem­mat vakavaraisu­ussään­nöt, jol­loin luot­toekspan­sio vaime­nee. Aja­tus ei ole täysin omaperäi­nen, sil­lä näin­hän on jo päätet­ty tehdä.

    Yhdys­val­tain asun­toku­plaan poli­itikot ovat olleet syyl­lisiä, kos­ka investoin­tipankke­ja pain­os­tet­ti­in anta­maan asun­to­lain­o­ja varat­tomille. Ymmärtääk­sen näis­sä raken­nelmis­sa koko jär­jestelmän omavaraisu­usaste oli pros­entin luokkaa, eli luot­toek­pan­siok­er­roin sata. Poli­itikko­jen tah­to ei kuitenkaan tain­nut ulot­tua ihan näin pitkälle. Rahoi­tus­valvon­ta pet­ti. Tehti­in liian inno­vati­ivisia järjestelyjä.

  14. Ja raha julkisen sek­torin taskuis­sa on huo­mat­tavasti parem­pi kuin yksi­ty­is­ten ihmis­ten! eiku…

    Ara­bi­mais­sa­han on tätä Art­turin ohjet­ta nou­datet­tu ja siir­ret­ty val­tioille kuu­lu­via raho­ja yksi­ty­is­ten tasku­un. Eteen­päin Gaddafin viitoit­ta­maa tietä!

  15. Eiköhän se luot­toekspan­sio nos­ta kaikkia hin­to­ja ihan samal­la taval­la, eikä pelkästään pääom­ahyödykkeis­sä. Sen lisäks se ei oo mitään ryn­täi­lyä vaan ihan nor­maali toimintaa. 

    Väit­tääkö Art­turi nyt, että esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa asun­to­jen hin­nat ovat liikkuneet käsi kädessä kulu­tushyödykkei­den hin­to­jen kanssa vai että saatavil­la ole­van velka­ra­han määräl­lä ei ollut mitään tekemistä Yhdys­val­to­jen asun­toku­plan kanssa?

  16. Osmo avaus on eri­no­mainen, mut­ta se koske­nee vain yksi­ty­istä sektoria.

    Suomen kun­nat otta­vat lisälainaa mil­jardin euron vuo­si­vauhdil­la. Rahaa niille taikoo Kun­tara­hoi­tus. Toukoku­us­sa se las­ki liik­keelle 1,5 mil­jardin dol­lar­in velka­kir­jat, jot­ka menivät hyvin kau­pak­si. Suurin osta­ja oli julki­nen taho eli keskuspankit!

    Sijoit­ta­jatyyp­pi:

    · Keskus­pankit 52 %
    · Pankit ja yksi­ty­is­pankit 26 %
    · Eläke- ja vaku­u­tusy­htiöt 13 %
    · Varain­hoita­jat 9 %
    Alue:
    · Aasia 34 %
    · Euroop­pa 28 %
    · Pohjo­is­maat 19 %
    · Muut alueet 19%

    Miten suuri osa markki­natur­bu­lenssista julkisen sek­torin aiheut­ta­maa? Keskus­pankke­ja ei yksi­ty­is­ten pankkien vakavaraisu­us­määräyk­set koske. Päin­vas­toin ne saa­vat painaa rahaa!

    p.s. Olisi mie­lenki­in­toista tietää, miten paljon kri­isi­maid­en kun­tasek­to­ril­la on velkaa.

  17. Osmo: “Yhdys­val­tain asun­toku­plaan poli­itikot ovat olleet syyl­lisiä, kos­ka investoin­tipankke­ja pain­os­tet­ti­in anta­maan asun­to­lain­o­ja varattomille.”

    Joo, pain­os­tet­ti­in, mut­ta ei pakotet­tu. Oli­han Suomes­sakin ennen 90-luvun lamaa pankke­ja, jot­ka eivät men­neet hal­paan — ja ne ovat edelleen olemassa.

  18. En ole tarkem­min selvitel­lyt tätä asi­aa, mut­ta min­ulle on tul­lut tämä käsi­tys: maail­man vapaa ja nopeasti liiku­va, speku­lati­ivi­nen rahamäärä on yli 10 ker­taa koko maa­pal­lon BKTn kokoinen. 

    Oleel­lista on se, että tätä rahaa ei mikään val­tio tai muukaan taho voi käytän­nössä ollenkaan kontrolloida. 

    Täl­lainen silmitön rahamäärä vel­loo ket­terän-dynaamis­es­ti vuorokau­den ympäri. Se pyrkii koko ajan löytämään paras­ta tuot­toa ja pääsemään äkkiä irti huonos­ti tuot­tavista kohteista.

    Maail­ma näyt­tää ole­van kuin vaar­alli­nen viidakko, jos­sa sapeli­ham­mas-tiiker­it väi­jyvät saalista!

    Täl­laises­sa viidakos­sa ei kan­na­ta ruve­ta lep­pois­tele­maan, sil­lä sil­loin tulee syödyksi!

    Kaiken toimin­nan perus­tak­si pitää ottaa ensin­näkin riskien mah­dol­lisim­man real­isti­nen ja jatku­va hahmottaminen.

    Toisek­si: Jot­ta mitään posi­ti­ivista kehi­tys­tä syn­ty­isi, sopi­va määrä riskiä on pakko ottaa.

    Kol­man­nek­si: Otet­tua riskiä pitää osa­ta fik­susti hallita.

    Valitet­tavasti jo ris­ki-sana on Suomes­sa tabu, saati sit­ten se, että siitä voisi järkevästi keskustella.

    Men­nään vaan puuhun vapise­maan ja uikute­taan, että eihän me mitään riskiä oteta.…

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka on taas lähdössä kavere­it­ten kanssa viidakkoon ja toivoo pala­vansa liha olalla.

  19. Osmon jut­tu on yleis­es­ti ottaen hyvä, mut­ta pörssien rooli­in ei ole puu­tut­tu. Otak­sun, että sil­lä olisi merkitystä.
    Mielestäni tätä ns. sijoi­tus­toim­intaa pitäisi alkaa jälleen kut­sumaan van­hal­la, oikeal­la nimel­lä: pörssikeinottelu.
    Väite, että pörssit toisi­vat rahoi­tus­ta yri­tyk­sille on täyt­tä pup­pua, siitä rahas­ta mikä pörs­seis­sä pyörii ilmeis­es­ti vain pros­entin mur­to-osan mur­to-osa tulee yri­tys­toimin­nalle, muu osa on keinot­telua. Ja nyt kun pörssikurssit ovat laske­neet ja pienis­säkin pörs­seis­sä mene­tyk­set ovat mil­jardilu­okkaa, mitähän rahaa sen olete­taan ole­van? Ja mis­sä se oli ja mihin se meni?
    Kyl­lä kai tämä sitä luot­toekspan­sio­ta tuot­taa ja lisää olemat­toman rahan määrää.

  20. Inno­vati­ivis­ten rahoi­tusin­stru­ment­tien kieltämi­nen ja edes otta­mi­nen syn­tipukik­si on minus­ta jok­seenkin pop­ulis­tista höm­pö­tys­tä. On toki tot­ta, että osaa näistä on käytet­ty vakavaraisu­ussäädösten kiertämiseen, mut­ta tämä on sään­te­lyn itsen­sä seu­raus. Se, mikä pitää estää, on nim­neo­maan pääo­mara­joit­tei­den kiertämi­nen niin, että pank­ki pääsee “paina­maan rahaa” enem­män kuin säädök­set anta­vat myöden.

    Sen­si­jaan inno­vati­ivis­ten rahoi­tusin­stru­ment­tien joukkoon kuu­luu taval­lisen ihmisen kor­vaan kaiken­laisia futu­ure­i­ta, war­ran­te­ja, optioi­ta, ja monia papere­i­ta, jot­ka ovat oikeasti hyödyl­lisiä keino­ja myy­dä riskiä niille, jot­ka sitä halu­a­vat kan­taa. Ongel­mak­si tämä muo­dos­tuu vas­ta, kun riskiä myy­dään tahoille, jot­ka sitä eivät kykene kan­ta­maan niin, että ris­ki on yritet­ty jotenkin piilot­taa inno­vaa­tioiden alle. 

    Suurin vika on minus­ta ollut siinä, että val­tioiden paper­it ovat kel­van­neet vaku­udek­si niinkuin käteinen. USA:n val­tion paperei­den kohdal­la tämän vielä ymmärtää, kos­ka keskus­pank­ki voi aina ostaa ne, mut­ta Euroalueen kohdal­la tämä on ollut mah­dol­lista vas­ta viime aikoina ja sil­loinkin rajoite­tusti. Minus­ta se pitäisi kieltää, kos­ka se on varas­tamista Sak­salaisil­ta eläkeläisiltä. 

    Muutenkin tämä uuskey­ne­siläi­nen moral­is­min sekoit­ta­mi­nen talous­poli­it­tiseen puheeseen on ihan hul­lua. Siis, säästämisen demon­isoin­ti. En usko että Osmo sitä tarkoit­ti, mut­ta moni var­masti lukee tämänkin tek­stin sel­l­aise­na, että sak­salainen työläi­nen on ollut täysi moraali­ton sika ja ahmat­ti, kun on suos­tunut palkka­malt­ti­in ja vielä säästänyt eläkepäiviään varten. Hui olkoon mitä sikailua.

  21. Ris­tiri­ita sen suh­teen, mitä ihmiset oikeasti halu­a­vat ja mitä heille tar­jo­taan, tun­tuu mah­dot­toma­l­ta. Ahdis­taa­han se.

    HS:n Kuukausili­it­teessä oli jut­tu Kris­ti­inankaupungista, joka on Suomen ensim­mäi­nen cit­taslow. Ja ainoa.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Cittaslow#List_of_Slow_Cities_in_Finland

    Mak­saisin mielel­läni vähän lisää vero­ja ja tek­isin muu­ta­man tun­nin vähem­män töitä, jos saisin elää lep­pois­tamis­pe­ri­aat­tei­den mukaises­ti. Kulut­tamiseni suun­taisin sen mukaisesti. 

    Voisiko Suomes­ta tul­la mil­lään poli­ti­ikalla “hidas val­tio”? Hypät­täisi­in pois ora­van­pyörästä. Töitä toki tehtäisi­in ja kun­nol­la tehtäisi­inkin, mut­ta turhaa hätäi­lyä ja riske­jä vält­täen, harkiten ja huolel­la investoiden; koulu­tuskin olisi laa­ja-alaista ja per­in­po­h­jaista. Ei mais­ter­imyl­lyjä. Kaik­keen olisi aikaa. Työ tuot­taisi ihan oikea­ta lisäarvoa.

    Eurosta ja EU:sta ei erot­taisi, mut­ta pyrit­täisi­in reilusti ali­jäämäisi­in bud­jet­tei­hin hyv­inä aikoina — kerät­täisi­in pesä­mu­naa vaikei­ta aiko­ja varten. Sijoituk­sil­la tähdät­täisi­in vain kohtu­ullisen tuot­toon. Keski­tyt­täisi­in ympäristön­suo­jelu­un tosis­saan. Lisät­täisi­in ihmis­ten hyv­in­voin­tia puh­taal­la luonnolla. 

    Kaavoitus suo­sisi cit­taslow-aat­teen peri­aat­tei­ta. Kaikkial­la pää­sisi fil­lar­il­la lähikaup­paan ja kir­jas­toon. Raken­net­taisi­in hyv­in­voin­tia, ei pahoin­voin­tia. Taiteet ja tieteet kukoistaisivat.

    Tässä vai­heessa sit­ten aina herään säp­sähtäen… Kaikesta täl­lais­es­ta haaveilem­i­nen on aivan mah­do­ton­ta. Peli on menetet­ty. Finanssipelit, mah­do­ton kiire ja pörssikurssit vievät meitä kuin päs­siä narus­sa. Miten tästä pääsee pois?!?

  22. Kyl­lä niitä pankke­ja ja pankki­ire­ja voi syyt­tää. Ei rahoi­tussek­tori ole mikään pas­si­ivi­nen toim­i­ja poli­ti­ikas­sa, niin kuin ei mikään muukaan. Kyse on vain siitä, että kel­lä on rahaa on myös vaiku­tus­mah­dol­lisu­us laa­tia sään­nöt itselle sopiviksi. Kiinaon­gel­makin liit­tyy tähän. Ei Kiina yksipuolis­es­ti kykene pitämään tilan­net­ta yllä. Kun ylem­män eli­itin etu on se, että hal­paa tavaraa on saatavil­la inflaa­tion pysyessä kuris­sa, voi Kiina har­joit­taa poli­ti­ikkaansa joh­tui se sit­ten heil­lä mis­tä tahansa.

  23. “Nuo aika-ajoin puhkea­vat ja maail­man­talouden sekaisin saa­vat rahoi­tusku­plat ovat suure­na syynä myös julkisen talouden moitit­tui­hin ali­jäämi­in. Vuo­den 2008 rom­ah­duk­sen jäl­keen kaikkien val­tioiden piti elvyt­tää voimakkaasti ja se velka­an­nut­ti val­tiot pahan kerran.”

    Vai niin, minä kun olen luul­lut että Keikan, USA:n, Japanin yms. val­tion­vel­ka on pääosin van­hempaa perua. Kiinakin elvyt­ti hyvin voimakkaasti mut­ta val­tion­vel­ka taitaa olla negatiivinen?

  24. Fik­su idea on jakkaa pankkise­tori kahtia:

    a) perus­pankki­toim­intaa hoitavaan tyl­sään ja säädel­tyyn sanois­inko per­in­teiseen pankkitoimintaan.
    b) riskip­i­toiseen rahoi­tus­toim­intaan keskit­tyvät pankit, joil­la on mah­dol­lisu­us tehdä konkurssi ja myös mah­dol­lis­usu kehit­tää uusia rahoitusvälineitä.

    Täl­löin sekä rahoit­ta­jat että asi­akkaat tietävät eronn näi­den välil­lä. Nyky­isin finanssialan­pe­rus­toim­i­jat ovat kaikkea mahdollista.

    Kanat­taa muis­taa, että aikoinaan 1800-luvul­la vek­seli oli juuri riskip­i­toinen uusi maksuväline.

  25. Valvon­nan ja rajoi­tusten kiristämistä vaa­di­taan, kun vahinko on jo tapah­tunut. Sit­ten hyvät vuodet syn­nyt­tävät uuden rea­ganin, joka sanoo, ettei valvon­taa tarvi­ta vaan vapaut­ta. Val­lit­se­va ide­olo­gia nos­taa esiku­vikseen kaik­ki rajoituk­set pois­ta­neet val­tiot (jot­ka sor­tu­vat kun maail­man huomio on muual­la). Val­lit­se­va ide­olo­gia val­taa yliopis­tot, eikä taloudessa, sen opetuk­ses­sa tai tutkimuk­ses­sa ole kuin yksi malli. Jos tämä malli on ris­tiri­idas­sa todel­lisu­u­den kanssa, vika on poliitikoissa.

  26. Yhdys­val­tain asun­toku­plaan poli­itikot ovat olleet syyl­lisiä, kos­ka investoin­tipankke­ja pain­os­tet­ti­in anta­maan asun­to­lain­o­ja varattomille.


    Tämä on edelleen finanssi­le­gen­da; holtit­to­mia luot­to­ja myön­net­ti­in ihan kaikissa tulolu­okissa ja sitä suurem­pia mitä suurem­mat tulot.

  27. Osmo:“Kehit­tyneet ja inno­vati­iviset rahoi­tusin­stru­men­tit pitäisi kieltää.”

    Talout­ta luet­tuani ymmär­rän aika mon­et rahoi­tusin­stru­men­tit ja niiden käyt­tö­tarkoituk­set. Kah­ta en kuitenkaan ymmär­rä: Euroopan rahoituk­sen­vakaus­mekanis­mi ja Euroopan rahoi­tus­vakausvä­line. Eikö nämä voitaisi jo kieltää?

  28. Osmo: “Yhdys­val­tain asun­toku­plaan poli­itikot ovat olleet syyl­lisiä, kos­ka investoin­tipankke­ja pain­os­tet­ti­in anta­maan asun­to­lain­o­ja varat­tomille. Ymmärtääk­sen näis­sä raken­nelmis­sa koko jär­jestelmän omavaraisu­usaste oli pros­entin luokkaa, eli luot­toek­pan­siok­er­roin sata. Poli­itikko­jen tah­to ei kuitenkaan tain­nut ulot­tua ihan näin pitkälle. Rahoi­tus­valvon­ta pet­ti. Tehti­in liian inno­vati­ivisia järjestelyjä.”
    Pieni tarken­nus: Investoin­tipankit eivät tietenkään anta­neet asun­to­lain­o­ja pult­sareillekin, vaan kivi­jalka­pankit, joista moni on/oli erikois­tunut asun­to­lain­oituk­seen. Uus­lib­er­aalit korosta­vat tätä poli­it­tista pain­os­tus­ta todis­taak­seen, että finanssikri­isin aiheut­ti­vat poli­itikot, amerikkalaises­sa pres­i­dent­tive­toises­sa sys­tee­mis­sä siis viime kädessä Iso Paha Val­tio. Näin päästään siihen usko­mat­tomaan lop­putule­maan, että finanssikri­isin ja globaalin laman aiheut­ti liialli­nen — ei liian vähäi­nen — sään­te­ly. Tässä kyl­lä pyro­maani syyt­tää tulitikkuja.
    Olen­naista on näet, että asun­to­laina­pankkien oma ris­ki näistä nimel­lä “Hiiri, Mik­ki, Mr.” jae­tu­ista lain­oista oli olema­ton (=moral haz­ard), kos­ka niil­lä oli hur­ja kysyn­tä jälki­markki­noil­la investoin­tipankkien pake­toim­i­na luot­to­jo­hdan­naisi­na (CDO). Velka­vivun ansios­ta CDO-paperei­den nimel­lis­ar­vo oli monikym­menker­tainen vaku­usar­voihin näh­den, mikä aiheut­ti biljo­nan (12 nol­laa) luot­toriskin samaan aikaan, kun asun­to­jen hin­nat oli­vat jo laskus­sa ja rak­en­t­a­mi­nen hyytynyt.
    Poli­itikko­jen syyt­tämi­nen menee sikä­likin ohi maalin, että kun asun­to­laina­pankit eivät kyen­neet tyy­dyt­tämään johdan­nais­markki­noiden janoa, investoin­tipankit ryhtyivät rak­en­ta­maan syn­teet­tisiä kopi­oi­ta “alku­peräi­sistä” asun­to­laina­paketeista. Vuon­na 2006 ja alku­vuon­na 2007 syn­teet­tis­ten johdan­nais­ten kaup­pa ohit­ti oikei­den asun­tolu­ot­to­jo­hdan­nais­ten kaupan.
    (Luo­ton lop­pu, ss. 87–90.)

  29. Mitään kuplaa ei olisi, jos ihmiset sijoit­taisi­vat suo­raan omia raho­jaan, kuten kun­non kapitalisti. 

    Ongel­ma on, että ihmiset ulkois­ta­vat var­al­lisuuten­sa hoidon kaiken maail­man rulet­ti-reiskoille, eli sosialisteille.

    Jahas, pilkki­in tart­tui 21 Ilkkaa, 1.000 PKC:ta, jatkan pilkintää.

  30. Timo Harak­ka: Näin päästään siihen usko­mat­tomaan lop­putule­maan, että finanssikri­isin ja globaalin laman aiheut­ti liialli­nen – ei liian vähäi­nen – sään­te­ly.

    Tämä on “usko­ma­ton­ta” vain samas­sa mielessä kuin on “usko­ma­ton­ta”, että promiller­a­jan pudot­ta­mi­nen 0.5:stä 0.2:een lisää, eikä vähen­nä rattijuoppoutta. 

    Sään­te­ly on toki pielessä, mut­ta vika ei ole sen parem­min liika sään­te­ly kuin liian vähäi­nen sään­te­lykään. Vika on siinä, että sään­te­ly on ollut muodoltaan sel­l­aista, että se on pikem­minkin vähen­tänyt kuin lisän­nyt rahoi­tus­markki­noiden läpinäkyvyyttä. 

    Jos ei olisi mitään rajoit­tei­ta nor­maalien reser­vivaa­timusten tms. oppikir­japankki­teo­ri­an lisäk­si, ja tämän päälle pankkien taseet oli­si­vat julkiset, niin ongel­maa ei olisi koskaan muo­dos­tunut tai se olisi ollut paljon vähäisem­pi. Tämä on siis esimerk­ki tilanteesta, jos­sa vähäisem­pi sääte­ly ihan oikeasti olisi johtanut parem­paan lopputulokseen.

    Sen­si­jaan sään­te­ly on ollut muo­toa, jos­sa joidenkin laina­pa­perei­den kir­jaami­nen riskit­tömäk­si pääo­mak­si on luval­lista, ja tämän päälle on sit­ten kek­sit­ty keinot joil­la oikeasti korkearisk­i­nen paperi on saatu pul­jat­tua samaan luokkaan val­tion velka­kir­jo­jen kanssa. Tästä ei ole halut­tu luop­ua, joten tätä katas­trofia on yritet­ty paika­ta lisäämäl­lä säädök­siä säädösten perään. Lain­o­jen pake­toin­tia ei edes halut­tu saa­da läpinäkyväk­si, kos­ka FNMA ja FHLMC (tut­taval­lisem­min fan­nie ja fred­dy) oli­vat isoa “puo­li­val­ti­ol­lista” bisnestä, jol­la toisaal­ta koet­ti­in ole­van merkit­tävä ja tärkeä sosi­aa­li­nen tilaus, kos­ka niiden ajatelti­in mah­dol­lis­ti­van laa­jem­man asun­to­ja omis­ta­van keskiluokan. 

    Point­ti­na on, että sen parem­min käsi­tys “liikaa” kuin “liian vähän” sään­te­lyä ei ole oikea. Kumpikin käsi­tys on yhtä höp­sö kuin se, että jos­sain Top Chef-kisas­sa tuo­mar­it kiis­telisivät yksi­no­maan siitä, onko ruoas­sa liikaa vai liian vähän suo­laa. Kamoon.

  31. Raimo K: Osmo: “Yhdys­val­tain asun­toku­plaan poli­itikot ovat olleet syyl­lisiä, kos­ka investoin­tipankke­ja pain­os­tet­ti­in anta­maan asun­to­lain­o­ja varattomille.”

    Joo, pain­os­tet­ti­in, mut­ta ei pakotet­tu. Oli­han Suomes­sakin ennen 90-luvun lamaa pankke­ja, jot­ka eivät men­neet hal­paan – ja ne ovat edelleen olemassa.

    Noh, riip­puu tietysti siitä, mihin pain­os­tamisen ja pakot­tamisen rajan lait­taa. Kyl­lä liike- ja säästö­pankke­ja (ei siis investoin­tipankke­ja) aika voimallis­es­ti suos­tutelti­in löysäämään lain­o­jen ehto­ja ja myön­tämään luot­to­ja vähä­varaisille ja köyhille.

    Yht­enä taus­taideana näyt­tää olleen käsi­tys, että vähem­mistö­jen suh­teel­lis­es­ti pieni osu­us lainansaa­jis­sa joh­tui syr­jin­nästä (eikä siitä, että vähem­mistöt oli­vat yleen­sä val­taväestöä köy­hempiä). Tämän vuok­si pankeille asetet­ti­in tavoit­tei­ta siitä kuin­ka paljon niiden piti suun­na­ta lain­oi­tus­ta köy­hille alueille. Jos näitä rajo­ja ei saavut­tanut, niin pank­ki ei voin­ut mm. yhdis­tyä toisen pankin kanssa (mikä oli selvä hait­ta, kos­ka sääte­lyn purun vuok­si USAs­sa oli menos­sa pankkien fuu­sioaal­to). Lisäk­si paikalliset Fed­it uhkaili­vat otta­vansa käyt­töön uhkasakon elleivät pankit “tasa-arvoista” lainanantoaan.

    Tämä syn­nyt­ti myös osaltaan markki­noi­ta sub­prime-johdan­naisille, kos­ka sääte­lyä höl­lät­ti­in niin, ettei pankkien tarvin­nut suo­raan itse myön­tää “spe­cial­ly afford­able” ‑lain­o­ja vaan riit­ti, että niil­lä oli riit­tävästi jälki­markki­noil­ta ostet­tu­ja sub­prime-papere­i­ta kassaholvissaan.

    Lisäk­si oli ole­mas­sa usei­ta äänekkäitä ja akti­ivisia kansalaisjär­jestöjä, jot­ka uhkaili­vat “rasis­tisia” pankke­ja mie­lenosoituk­sil­la ja boikoteil­la sekä pain­os­ti­vat poli­itikoi­ta toim­i­maan asiassa.

    Samaan aikaan paikalliset Fed­it ja USAn keskushallinto vies­tivät sääte­lyn roskako­ri­in heit­tämis­es­tä ohjeis­ta­mal­la pankke­ja kek­simään “luovia keino­ja” asi­akkaiden luot­tokelpoisu­u­den tark­istamises­sa. Esim. Bostonin Fedin raport­ti perusteli sub­prime-lain­o­jen vähäisiä riske­jä sil­lä, että vaik­ka vähä­varainen asi­akas jou­tu­isi het­kel­lis­es­ti mak­su­vaikeuk­si­in, niin olisi hyvin mah­dol­lista, että kun­ta tai joku hyvän­tekeväisyysjär­jestö vas­taisi lyhennyksistä.

  32. tpyy­lu­o­ma:

    Tämä on edelleen finanssi­le­gen­da; holtit­to­mia luot­to­ja myön­net­ti­in ihan kaikissa tulolu­okissa ja sitä suurem­pia mitä suurem­mat tulot. 

    Siis sun mielestä siis se, että val­tion ohjauk­ses­sa olleet Fan­nie Mae ja Fred­die Mac työn­sivät kak­si biljoon­aa dol­lar­ia käytän­nössä mak­sukyvyt­tömille asun­nonos­ta­jille oli täysin merk­i­tyk­setön­tä. Tai se, että kaik­ki sään­tö­jen taivut­ta­mi­nen, uno­ht­a­mi­nen ja kiertämi­nen tehti­in viral­lisek­si käytän­nök­si sik­si, että Fan­nie ja Fred­die oli­si­vat voineet täyt­tää niille langete­tun tehtävän tasa-arvon kas­vat­tamisek­si ja amerikkalaisen unel­man mah­dol­lis­tamisek­si kaikille kansalaisille.

  33. OS:

    Ymmärtääk­sen näis­sä raken­nelmis­sa koko jär­jestelmän omavaraisu­usaste oli pros­entin luokkaa, eli luot­toek­pan­siok­er­roin sata. Poli­itikko­jen tah­to ei kuitenkaan tain­nut ulot­tua ihan näin pitkälle. Rahoi­tus­valvon­ta petti. 

    Joo, Fan­nien Maen ja Fred­di­en Macin omavaraisu­usaste oli tosi­aan kuplan huip­ul­la luokkaa 1,2%, mut­ta sil­lä ei poli­itikko­jen mukaan ollut niin väliä, kun niil­lä oli se Yhteiskun­nalli­nen Tehtävä. Eihän kukaan halun­nut kieltää amerikkalaista oikeut­ta omaan asun­toon ja sik­si oli ihan ok olla vaa­ti­mat­ta Fan­nielta ja Fred­dieltä minkään­laisia omavaraisuusasteita.

    Rahoi­tus­valvon­ta ei myöskään mitenkään vahin­gos­sa pet­tänyt vaan se pan­ti­in ihan tarkoituk­sel­la jäähylle. Esim. Fan­nie Mae rikkoi pörssin tiedo­tussään­töjä ja olisi pitänyt potkia pörssistä ulos — pörssi­jo­hto kuin­tekin SEC:n ja poli­itikko­jen siu­nauk­sel­la tote­si, että eipä tuo hait­taa, kun on se Yhteiskun­nalli­nen Tehtävä. 

    Fan­nien ja Fred­di­en johto myös keit­ti kir­jan­pitoaan täysin Enron tyyli­in, mut­ta ain­oa seu­raus kiin­ni­jäämis­es­tä oli ylim­män johdon vai­h­to. Valvon­taa ei kiris­tet­ty, kos­ka näil­lä yhtiöil­lä oli puris­tu­sote poli­itikko­jen kulku­sista — ja toisaal­ta taas kos­ka poli­itikot oli­vat hyvin miel­tyneitä Yhteiskun­nal­liseen Tehtävään.

    Virkamiehille Fan­nien ja Fred­di­en väärinkäytösten ja koko viritelmän riskien osoit­ta­mi­nen merk­it­si yleen­sä potku­ja. Sään­nösten höl­lääjille ja muille aut­ta­jille taas yleen­sä löy­tyi hyvä­palkkainen paik­ka jostain sivukonttorista.

  34. Timo Harak­ka:

    Uus­lib­er­aalit korosta­vat tätä poli­it­tista pain­os­tus­ta todis­taak­seen, että finanssikri­isin aiheut­ti­vat poli­itikot, amerikkalaises­sa pres­i­dent­tive­toises­sa sys­tee­mis­sä siis viime kädessä Iso Paha Val­tio. Näin päästään siihen usko­mat­tomaan lop­putule­maan, että finanssikri­isin ja globaalin laman aiheut­ti liialli­nen – ei liian vähäi­nen – sään­te­ly. Tässä kyl­lä pyro­maani syyt­tää tulitikkuja. 

    Niin, uus­vasem­mis­ton suus­ta­han me kuulemme totu­u­den — koko kri­isi oli vain ilkei­den ja ahnei­den (yleen­sä juu­ta­lais­ten) investoin­tipankki­irien sekä uus­lib­er­al­is­min syytä eikä val­ti­ol­la tai poli­itikoil­la ollut osaa eikä arpaa asi­aan. Sik­sipä me tarvit­semme aivan vält­tämät­tä lisää sääte­lyä ja kon­trol­lia — sekä merkit­tävästi suurem­man ja akti­ivisem­man (vasem­mis­tove­toisen) valtion.

  35. “Yhdys­val­tain asun­toku­plaan poli­itikot ovat olleet syyl­lisiä, kos­ka investoin­tipankke­ja pain­os­tet­ti­in anta­maan asun­to­lain­o­ja varattomille.”

    Ei se näin men­nyt: Sään­te­lyä vähen­net­ti­in eri­tyis­es­ti Bushin aikana ja osit­tain val­ti­ol­liset Fan­ny Mae ja Fred­die Joku val­jastet­ti­in suureen huijaukseen.
    Paikallispankit saat­toi­vat myön­tää velko­ja ja myy­dä velan oitis näille val­ti­ol­lisille yhteisölle, jot­ka pake­toi­vat lainat ja myivät edelleen ympäri maail­man sijoittajille.

    Alun perin lainaa myön­täneel­lä pankil­la ei ollut mitään vas­tu­u­ta, kos­ka vel­ka myyti­in heti. Tuloa syn­tyi tietysti myyntipalkkiosta.

    Tämä houkut­ti laa­ti­maan lainae­hdot, jot­ta tilanne näyt­ti kelvol­liselta aluk­si eli lyhen­nyk­set 0 tai hyvin pienet, korko nouseva.
    Aluk­si hom­ma toi­mi , mut­ta kun lyhen­nyk­set ja korot nousi­vat niin mak­sukyvyt­tömyys tuli ilmi.

    Mut­ta aika oli kylemtänyt jäljet…

    Bush jär­jesti kaverei­den­sa kanssa Suuren Puhal­luk­sen, mut­ta har­va uskaltaa sanoa totuutta

  36. USA:n asun­toku­plape­rus­tui rea­gani­laiseen ajat­telu­un: Palkat nou­se­vat kun vero­ja las­ke­taan ja kasvu kiihtyy.
    Sen vuok­si lyhen­nyk­set ja korot kas­va­vat jälkipainotteisesti.
    Kun tulot eivät nousseetkaan kuin ylim­mis­sä desi­ileis­sä nin arvio pet­ti pahasti.
    Vuon­na 1999 alim­man 50% palkat eivät enää nousseet eivätkä sen jäl­keenkään, joten kupla puhke­si, mut­ta riskit oli suurim­mak­si pake­toitu ja myy­ty ulkomaille

  37. “Sik­sipä me tarvit­semme aivan vält­tämät­tä lisää sääte­lyä ja kon­trol­lia – sekä merkit­tävästi suurem­man ja akti­ivisem­man (vasem­mis­tove­toisen) valtion.”

    Näyt­tää enem­mänkin siltä, että pankki­ir­it tarvit­se­vat val­tio­ta tap­pi­oiden korvaamiseen .…

    Las­takin on kon­trol­loita­va enem­män, jos hän käyt­tää vapaut­ta väärin ‚mik­si panki­ir­it poikkeaisi­vat lapsista ?

  38. Liian van­ha:

    Ei se näin men­nyt: Sään­te­lyä vähen­net­ti­in eri­tyis­es­ti Bushin aikana ja osit­tain val­ti­ol­liset Fan­ny Mae ja Fred­die Joku val­jastet­ti­in suureen huijaukseen. 

    Ei vaan hom­ma laiteti­in liik­keelle jo Clin­tonin kaudel­la, jol­loin asun­to­min­is­teri Cis­neros hyö­dyn­si ensim­mäistä ker­taa FHEFSSA ‑lake­ja aset­ta­mal­la Fan­nielle ja Fred­dielle tavoit­teet vähä­tu­loisille ja kyöhille suun­nat­tuun asun­to­lain­oituk­seen. Samal­la asu­to­min­is­ter­iö las­ki selvästi lain­o­jen kelpoisuusvaatimuksia.

    Bush toki jatkoi samoil­la lin­joil­la ja jopa kas­vat­ti sub­prime­lainatavoit­tei­ta — sekä piti valvon­nan löysänä. Toki täy­tyy antaa sen ver­ran tun­nus­tus­ta, että Fan­ni­es­ta ja Fred­di­estä pal­jas­tunei­den kir­jan­pitovääris­te­ly­jen jäl­keen valvon­taa yritet­ti­in tiuken­taa, mut­ta han­keet kaa­tu­i­v­at Kon­gressin vas­tus­tuk­seen (Fan­nie käyt­ti 170 milj. USD lob­bauk­seen vuosikym­men­nessä, monien poli­itikko­jen per­heen­jäsenet ja suku­laiset oli­vat saa­neet työ­paikan Fan­nies­sa ja Freddiessä).

    Paikallispankit saat­toi­vat myön­tää velko­ja ja myy­dä velan oitis näille val­ti­ol­lisille yhteisölle, jot­ka pake­toi­vat lainat ja myivät edelleen ympäri maail­man sijoittajille. 

    Näin­hän se sys­tee­mi oli toimin­ut jo siitä alka­en kun Roo­sevelt Fan­nie Maen perusti.

    Alun perin lainaa myön­täneel­lä pankil­la ei ollut mitään vas­tu­u­ta, kos­ka vel­ka myyti­in heti. Tuloa syn­tyi tietysti myyntipalkkiosta. 

    Alun­perin lainan myön­täneil­lä pankeil­la oli tiuk­ka velvol­lisu­us tehdä kat­ta­va selvi­tys lainan hak­i­jan kelpoisu­ud­es­ta. Jos selvi­tyk­siä oli laimin­lyö­ty tai tehty huoli­mat­tomasti, pankkia sakotet­ti­in ankarasti. Tämä kaik­ki muut­tui näi­den nk. afford­able hous­ing yms. ‑ohjelmien alet­tua. Vaa­timus­ta­soa las­ket­ti­in viral­lis­es­ti, pankke­ja suo­ras­taan kehoteti­in ole­maan luovia kelpoisu­use­hto­ja tulkit­taes­sa ja kaikkial­ta viestiteti­in, ettei selvi­tyk­sien toden­peräisyyt­tä aioit­taisi juurikaan valvoa.

    Tämä houkut­ti laa­ti­maan lainae­hdot, jot­ta tilanne näyt­ti kelvol­liselta aluk­si eli lyhen­nyk­set 0 tai hyvin pienet, korko nouseva.
    Aluk­si hom­ma toi­mi , mut­ta kun lyhen­nyk­set ja korot nousi­vat niin mak­sukyvyt­tömyys tuli ilmi. 

    Fan­nie ja Fred­die oli­vat mukana täl­lais­ten lainatyyp­pi­en suun­nit­telus­sa mm. suurim­man lainanan­ta­jan Coun­try­widen kanssa.

    Bush jär­jesti kaverei­den­sa kanssa Suuren Puhal­luk­sen, mut­ta har­va uskaltaa sanoa totuutta 

    Höpö, höpö. Poli­itikot vasem­mis­to­laista demokraateista uuskon­ser­vati­ivisi­in repub­likaanei­hin kuvit­te­liv­at talouden lakien lakan­neen toim­i­mas­ta ja tasa-arvoisu­u­den ja amerikkalaisen unel­man toteu­tu­van myön­tämäl­lä mak­sukyvyt­tömille asuntolainoja.

  39. kse, mak­sukyvyt­tömyys on suh­teelli­nen asia, riip­puu siitä paljonko on velkaa. Pien­i­t­u­loisu­us on toinen juttu.

    Ja siitä rotusäätelystä ja muus­ta nyt edelleenkin kan­nat­taa lukea ja sisäistää allaol­e­va. Esimerkik­si tämä:

    Near-prime pro­grams like FHA were until quite recent­ly the back­bone of lend­ing to low­er-income con­sumers with “spot­ty” cred­it. Sub­prime mort­gages were aimed at peo­ple with ter­ri­ble cred­it, and if you think that prob­lem is lim­it­ed to those with low income, you’ll have to explain to me how these low income folks racked up enough cred­it to have major prob­lems with it in the first place. If peo­ple won’t lend to you, you don’t have a cred­it report full of late pay­ments and charge-offs… You can write FHA loans all day and not wor­ry that your HMDA report will make you look like a preda­tor. Yes, FHA loans have high­er rates than con­form­ing con­ven­tion­al loans, to account for their riski­er nature, but they’re com­fort­ably with­in that “spread” used in the HMDA def­i­n­i­tions, because they are near-prime or “spot­ty” cred­it, not ter­ri­ble credit.

    http://www.calculatedriskblog.com/2007/10/hmda-data-on-high-priced-loans.html

  40. Etenkin repub­likaan­it ovat tykästyneet selit­tämään finanssikri­isiä juuri edel­lä sivu­tu­il­la leg­en­doil­la Com­mu­ni­ty Rein­vest­ment Actistä ja muista tavoista, joil­la on muka pain­os­tet­tu lainanan­toon varat­tomille. Tiet­tyä perää voi toki olla siinä, että poli­itikot eivät ole kiin­nit­täneet läh­eskään tarpeek­si huomio­ta yksi­ty­isve­lal­lis­ten velka­an­tuneisu­u­den kasvu­un, sil­lä se on kom­pen­soin­ut paikalleen jämähtänyt­tä palkkata­soa, mut­ta hyvää syn­tipukkia siitä ei finanssikri­isille saa.

    Eri­laisia myyt­te­jä on kumot­tu ker­ta toisen­sa jäl­keen, ja tässä esim. yksi kooste: http://economistsview.typepad.com/economistsview/2011/07/reckless-endangerment-of-the-truth.html

    Valit­tu­ja paloja:

    “In this sto­ry of the cri­sis, the Com­mu­ni­ty Rein­vest­ment Act, Fan­nie and Fred­die, Democ­rats pro­mot­ing home own­er­ship, and the mid­dle and low income house­holds that received home loans they couldn’t afford are cast as the vil­lains. Had gov­ern­ment stepped out of the way and pur­sued lais­sez-faire poli­cies, the cri­sis would not have happened.

    How­ev­er, the evi­dence does not sup­port [this] expla­na­tion. First, with respect to the CRA, the main cul­prits in the cri­sis were pri­vate sec­tor finan­cial insti­tu­tions that were not sub­ject to the require­ments of the CRA. In the sto­ry being pushed by free mar­ket advo­cates, the CRA forced banks to make loans to unqual­i­fied, low-income house­holds. When those loans blew up, it caused the finan­cial cri­sis. But the largest play­ers in the sub­prime mar­ket were pri­vate sec­tor firms that were not sub­ject to the CRA’s rules and reg­u­la­tions. For exam­ple, ‘Only one of the top 25 sub­prime lenders in 2006 was direct­ly sub­ject to the hous­ing law that’s being lam­bast­ed by con­ser­v­a­tive crit­ics.’ The largest loss­es had noth­ing to do with banks cov­ered by the CRA.”

    “[D]uring the impor­tant years in the build up to the cri­sis, from 2002 until late in 2006, Fan­nie and Fred­die were los­ing sub­prime mar­ket share to pri­vate sec­tor firms. For exam­ple, as not­ed by McClatchy News, ‘More than 84 per­cent of the sub­prime mort­gages in 2006 were issued by pri­vate lend­ing insti­tu­tions,’ and ‘Pri­vate firms made near­ly 83 per­cent of the sub­prime loans to low- and mod­er­ate-income bor­row­ers that year.’ The loss of mar­ket share end­ed in late 2006, but by then the cri­sis was already set in motion.

    Sec­ond, one of the rea­sons that Fan­nie and Fred­die lost mar­ket share is that they faced more restric­tions on their activ­i­ties than firms in the unreg­u­lat­ed shad­ow bank­ing sec­tor. Fan­nie and Fred­die even­tu­al­ly found ways around these restric­tions as they moved aggres­sive­ly to pre­vent fur­ther loss of mar­ket share in late 2006, but pri­or to that time the restric­tions were effec­tive. If firms in the shad­ow bank­ing sec­tor had been sub­ject to sim­i­lar rules and reg­u­la­tions, and had the rules and reg­u­la­tions been enforced aggres­sive­ly, things might have turned out very differently.

    Third, the tar­gets for home own­er­ship that sup­pos­ed­ly led to Fan­nie and Freddie’s aggres­sive entry into sub­prime mar­kets were set in 1992. If these tar­gets were the prob­lem, why didn’t the cri­sis occur sooner?

    Fourth, if Fan­nie and Fred­die had nev­er exist­ed, secu­ri­ti­za­tion would have like­ly hap­pened anyway.”

  41. tpyy­lu­o­man lähde: 

    Sub­prime mort­gages were aimed at peo­ple with ter­ri­ble cred­it, and if you think that prob­lem is lim­it­ed to those with low income, you’ll have to explain to me how these low income folks racked up enough cred­it to have major prob­lems with it in the first place. If peo­ple won’t lend to you, you don’t have a cred­it report full of late pay­ments and charge-offs… 

    Kir­joit­ta­ja on nyt tain­nut ymmärtää sub­prime-luok­i­tuk­sen hive­nen väärin. Kyse ei ole vain mah­dol­li­sista mak­suhäir­iöistä vaan yleen­sä luot­to­his­to­ri­as­ta ja arvioidus­ta mak­sukyvys­tä. Sub­prime-luok­i­tuk­seen voi riit­tää jopa vain se, että aiem­pi luot­to­his­to­ria puut­tuu kokon­aan. Mui­ta syitä ovat mm. sään­nölis­ten tulo­jen puute, se ettei ole mitään omaisu­ut­ta yms.

    Asun­to­lain­o­ja vaa­dit­ti­in tai ainakin voimakkaasti suositelti­in myön­net­täväk­si ihmisille, joil­la ei ollut vak­i­tu­ista työ­paikkaa, joiden tulot oli­vat alle 60% alueen medi­aanista ja joil­la saat­toi olla aiem­pia mak­suhäir­iöitä. Tietysti täl­laisia asi­akkai­ta voi halutes­saan kut­sua “pien­tu­loisik­si”, mut­ta kyl­lä minä väit­täisin heitä käytän­nössä mak­sukyvyt­tömik­si — minkä his­to­ria onkin osoittanut.

  42. Sepi:

    Miten olisi jos annet­taisi­inkin palkko­jen jous­taa val­u­ut­takurssien sijaan?

    Ei onnis­tu. Palkat jous­taa liian hitaasti.

    JTS:

    Ruot­si on ongelmis­sa oman yli­vah­van val­u­ut­tansa kanssa, jos­sa vahvu­us ei johdu maan taloudesta.

    Mut­ta onneks se sat­tuu joh­tu­maan just siitä.

    Ara­bi­mais­sa­han on tätä Art­turin ohjet­ta nou­datet­tu ja siir­ret­ty val­tioille kuu­lu­via raho­ja yksi­ty­is­ten tasku­un. Eteen­päin Gaddafin viitoit­ta­maa tietä!

    heh… nyt sun analo­gia meni kyl­lä väärin päin. Sähän tässä halu­ut imuroi­da yksi­ty­is­ten ihmis­ten raho­ja poliitikoille.

    tcrown:

    Väit­tääkö Art­turi nyt, että esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa asun­to­jen hin­nat ovat liikkuneet käsi kädessä kulu­tushyödykkei­den hin­to­jen kanssa vai että saatavil­la ole­van velka­ra­han määräl­lä ei ollut mitään tekemistä Yhdys­val­to­jen asun­toku­plan kanssa?

    En kumpaakaan.

    Timo Harak­ka:

    kos­ka niil­lä oli hur­ja kysyn­tä jälki­markki­noil­la investoin­tipankkien pake­toim­i­na luot­to­jo­hdan­naisi­na (CDO).

    Miks niil­lä oli hur­ja kysyn­tä jälkimarkkinoilla?

  43. Mitenköhän EKP:n ja sen 2% inflaa­tio­tavoit­teen tulee käymään? Nyt puhutaan, että EKP jou­tu­isi osta­maan jopa 850 mrd € edestä Ital­ian ja Espan­jan velka­kir­jo­ja markki­noiden rauhoit­tamisek­si. Kyse on siis aika mit­tavas­ta setelira­hoituk­se­ta val­tioiden velka­on­gelmien ratkaisemiseksi.

    Tämän markki­noille pumpatun uuden raha pitäisi kaiken jär­jen mukaan näkyä ennem­min tai myöhem­min nousseena inflaa­tiona. Kun inflaa­tion johtuu setelira­hoituk­ses­ta eikä talouden kuumen­e­mis­es­ta, korkoase lie­nee teho­ton — tai tuhoisa. EKP pitänee siis kiltisti niel­lä viimeinenkin peri­aat­teen­sa ja antaa inflaa­tion lauka­ta kunnes rahan arvo on taas kohdallaan.

    Luot­taako kukaan enää tämän jäl­keen EKPhen jämäkkänä ja suo­raselkäisenä toim­i­jana? Pystyykö EKP enää palaa­maa hin­tavakaut­ta edis­tävään rahapolitiikaansa?

  44. Lyhyek­si myymi­nen on yksi asia jon­ka minä kieltäisin välit­tömästi. Nykyään­hän esimerkikis hopeaa myy­dään lyhyek­si viikos­sa tyyli­in saman ver­ran kuin sitä tuote­taan vuodessa. Tämä luo val­ta­van yli­tar­jon­nan ja hin­nat romahtavat.

    Se että myyjä pystyy myymään jotain sel­l­aista mitä hänel­lä ei ole, luo yli­tar­jon­taa, ja tämä rom­ah­dut­taa markki­noi­ta. Mikäli tästä päästään eroon niin ollaan taas askeleen ver­ran parem­mas­sa tilanteessa.

  45. kse:

    Luot­taako kukaan enää tämän jäl­keen EKPhen jämäkkänä ja suo­raselkäisenä toim­i­jana? Pystyykö EKP enää palaa­maa hin­tavakaut­ta edis­tävään rahapolitiikaansa?

    no kun­han nyt ekana saatas EKP palaut­ta­maan NBKT:n sen trendi­u­ralle, niin voidaan sit alkaa spekut­ta­maan, että meneekö se siitä yli.

    Tois­taseks ongel­ma ei oo liian paljon NBKT:ta vaan liian vähän.

  46. En ole lukenut kaikkia kom­ment­te­ja, mut­ta ainakin tälle pitkän matem­ati­ikan luk­i­jalle jäi hie­man hämäräk­si Osmon laskuoppi.

    1.) Yksi yhdek­sä­sosa miljoonas­ta _ei_ ole satatuhat­ta. Tämä selviää jaka­mal­la miljoo­nan (1 000 000) sadal­la tuhan­nel­la (100 000), mikä on yhtä kuin 1/10 (= 10 %), mitä ilmeis­es­ti on tarkoitet­tu. (1 000 000 * 0.9 = 900 000, 900 000 * 0.9 = 810 000, jne.)

    2.)
    “Lainan­ot­ta­ja ei nos­ta raho­ja vaan tal­let­taa ne pankki­in. Jos hän ostaa jotain, myyjä tal­let­taa rahat tilille, joten Pankil­la on edelleen kas­sas­sa miljoona euroa. Niistä se saa enää laina­ta 810 000 euroa, mut­ta tuokin raha jää edelleen pankki­in. Niin­pä se voi taas laina­ta lisää ja taas lisää.”

    “Vakavaraisu­ussään­nön takia joka kier­roksel­la lainat­tavak­si jää aina vähem­män ja vähem­män. Tässä tapauk­ses­sa miljoo­nan euron alkupääo­man voi laina­ta yhdek­sään ker­taan, kos­ka omavaraisu­ussään­tö oli 1/9. ”

    Mi-täh? Mik­si muka yhdek­sään kertaan?

    (Osmon ensim­mäisen kap­paleen mukaan:) Laina­tu­ista kap­paleista ensim­mäisessä pank­ki saa miljoonas­ta eurosta laina­ta asi­akkaalle A yhdek­sän kymme­ne­sosaa (mikä on yhtä kuin 9/10 mikä on yhtä kuin 0,9 mikä on yhtä kuin 90 %), siis 900 000 euroa. Kyseiset 900 000 euroa palaa­vat pankin kas­saan tal­letuk­se­na, joista pank­ki saa laina­ta eteen­päin jälleen 90 %, siis 810 000. Saman peri­aat­teen mukaises­ti 810 000 eurosta lainataan jälleen 90%, siis 729 000 euroa. Tämä kier­rä­tys jatkuu ja jatkuu ja …

    Eli toisin sanoen:

    1. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 1 000 000 * 0,9 = 900 000
    2. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 900 000 * 0,9 = 810 000
    3. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 810 000 * 0,9 = 729 000
    jne.

    Saman sar­jan voi ilmaista toises­sa muodossa:

    1. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 1 000 000 * 0,9 = 900 000
    2. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 1 000 000 * 0,9 * 0,9 = 810 000
    3. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 1 000 000 * 0,9 * 0,9 * 0,9 = 729 000
    jne.

    Kuten näemme, miljoona ker­ro­taan luvul­la 0,9 ensim­mäisel­lä kier­roksel­la yhden ker­ran, toisel­la kier­roksel­la kak­si ker­taa, kol­man­nel­la kolme, jne.

    Merk­itään sitä mon­esko lain­auskier­ros on meneil­lään mieli­v­al­taisel­la merkil­lä ‘n’, jolloin

    n. kier­roksel­la pank­ki lainaa: 1 000 000 * 0,9 * 0,9 * 0,9 … (0,9 tois­tuu n kertaa)

    Eli ker­ro­taan n ker­taa 1 000 000 luvul­la 0,9. Hyö­dyn­tääkkmme tämän ilmaisemiseen mullis­tavaa _potenssin_ käsitettä:

    n. kier­roksel­la pank­ki lainaa 1 000 000 * 0,9 potenssi­in n euroa

    eli 1 000 000 * 0,9^n euroa. (kuvitelkaa mielessänne kir­jain ‘n’ yläin­dek­si­in ysin yläpuolelle)

    Ei ole mitään syytä, mik­si ‘n’ ei voisi olla yhdek­sän, kymme­nen tai yksi­toista. Sijoit­takaamme ‘n’:n tilalle siis yksitoista

    1 000 000 * 0,9^11 = 313810.59609

    Toisin sanoen, 11. kier­roksel­la “pank­ki antaa lainaksi asi­akkaan tal­let­ta­maa lainara­haa” ‑karusel­lis­sa pank­ki voi laina­ta noin 314 000 euroa. Luvulle n ei ole ylära­jaa, so. pank­ki voi (Osmon esimerkin sään­tö­jen mukaises­ti) antaa samaa rahaa lainaksi ad infini­tum — tosin kier­rosten myötä rahamäärä, jon­ka pank­ki voi laina­ta käy yhä pienem­mäk­si ja pienem­mäk­si. Esimerkik­si kier­roksel­la numero 100 (eli kun n = 100) pank­ki voi (tämän peri­aa­teen mukaan) kas­sas­taan olev­as­ta miljoonas­ta antaa lainaksi voin noin 26 euroa.

    Sanaa tai käsitet­tä “luot­toekspan­sio” en ole koskaan aikaisem­min kuul­lut, joten en tiedä mis­sä Osmon seli­tys menee vikaan, mut­ta jos­sain se selvästi menee vikaan. Luot­toekspan­sios­ta en edel­lenkään tiedä mitä se on.

  47. Abi. Matem­atik­ka on han­kalaa. Meinasin itse pudo­ta vas­takkaiseen ojaan kuin sinä. Alun­perin esimerkissäni oli, että vakavaraisu­ussään­tö on 10% kunnes huo­masin, että nuo luvut pätevät vain, jos vakavaraisu­ussään­tö on 1/9.
    Kun pank­ki lainaa 900 000 euroa, sil­lä jää vaku­udek­si 100 000 euroa, mikä on 1/9 annetun lainan määrästä. Ja niin edelleen. Kun lank­ki voi laina­ta lop­un määrät­tömän mon­ta ker­taa, syn­tyy geometri­nen sar­ja, jon­ka sum­ma on 1/p, mis­sä p on vakavaraisuusehto.
    Luot­toekspan­sio on ihan peruskau­raa. Opetet­ti­in jo 1970-luvul­la, mut­ta sil­loin se ei ollut tärkeä.

  48. Maukka3:

    Etenkin repub­likaan­it ovat tykästyneet selit­tämään finanssikri­isiä juuri edel­lä sivu­tu­il­la leg­en­doil­la poli­ti­ikas­ta, jol­la on muka pain­os­tet­tu lainanan­toon varattomille.

    No, repub­likaanien on ihan turha tietysti osoitel­la sormel­la demokraat­te­ja ja vähem­mistö­jen asun­to­lainao­hjelmia, kos­ka he oli­vat ihan samal­la innol­la mukana luo­mas­sa ja ylläpitämässä koko sirkus­ta. Siinä mis­sä demokraatit halu­si­vat paran­taa vähem­mistö­jen ase­maa “nos­ta­mal­la” vähä­tu­loisia asun­to­jen omis­ta­jik­si (ja samal­la demokraat­tien äänestäjik­si), halu­si­vat repub­likaan­it nos­taa vähä­tu­loiset “omis­tavaan luokkaan” (ja samal­la repub­likaanien äänestäjiksi).

    Kuitenkaan repub­likaanien syytösten ont­tous ei tee demokraat­tien “ei se ollut Fan­nien ja Fred­die” ‑defensse­jä yhtään se uskottavammiksi.

    Kri­i­sis­sähän ei ollut mitään yksit­täistä syytä vaan kyseessä oli monipolvi­nen pros­es­si, jon­ka mon­es­sa vai­heessa men­ti­in rankasti met­sään päätök­siä tehtäessä. Ratkai­sev­in­ta oli kuitenkin eri­lais­ten “afford­able hous­ing” ‑ohjelmien käyn­nistämi­nen. Val­tio sat­toi ohja­ta suo­raan vain asun­to­lain­oituk­seen erikois­tunei­ta GSEitä kuten Fan­nie ja Fred­die. Nämä GSEt eivät kuitenkaan voineet itse myön­tää lain­o­ja vaan ain­oas­taan ostaa taval­listne pankkien myön­tämiä asun­to­lain­o­ja. Niin­pä asun­to­lain­oituk­sen yleisiä luot­tokelpoisu­use­hto­ja piti selvästi väl­jen­tää ja pankke­ja ohja­ta AltA ja sub­prime ‑lain­o­jen myön­tämiseen — jot­ta Fan­niel­la ja Fred­diel­lä olisi riit­tävästi ostet­tavaa näistä lainaluokista.

    GSEt jatkoi­vat samal­la tapaansa arvopa­peri­s­taa ja myy­dä edelleen osta­mansa asun­to­lainat jot­ta niil­lä olisi riit­tänyt rahaa entistä suurem­paan asun­tolu­o­to­tuk­seen. Nämä ulos­myy­dyt lainat oli­vat edelleen Fan­nien ja Fred­di­en täysin takaamia eli vaik­ka lainansaa­ja menisi henkilöko­htaiseen konkurssi­in, F&F mak­saisi­vat sijoit­ta­jalle pääo­man lisäk­si kaik­ki menete­tyt korkotuotot.

    Myöhem­min tilanne johti toki siihen, että investoin­tipankit ryn­tä­sivät samoille markki­noille (Fan­nie ja Fred­die tahko­si­vat sub­prime-businek­sil­la tähti­ti­et­teel­lisiä voit­to­ja) ja kasasi­vat omista ja GSEi­den arvopa­peri­s­tamista lain­oi­ta uusia instrumet­te­ja ja niistä taas uusia jne.

    Oleelli­nen point­ti on kuitenkin se, että sub­prime-markki­nat syn­tyivät “afford­able hous­ing” ‑ohjelmien tarpeista, sub­prime-luot­to­jen kysyn­tä syn­tyi Fan­nien ja Fred­di­en tarpeesta täyt­tää HUDin niille aset­ta­mat tavoit­teet, luot­ta­mus arvopa­peri­s­tet­tui­hin sub­prime-lain­oi­hin syn­tyi Fan­nien ja Fred­di­en takuista (ja niiden takana oleesta ole­tuk­ses­ta implisi­it­tis­es­tä val­tion­taku­us­ta), asun­to­lain­o­jen ehto­ja höl­lät­ti­in riit­tävän sub­prime-lainakan­nan syn­nyt­tämisek­si — ja valvon­nan käs­ket­ti­in ummis­taa silmän­sä ettei ko. lainakan­nan kasvu vaan mis­sään nimessä vaarantuisi.

    Asun­to­laina­markki­noille luoti­in siis täy­delli­nen häl­läväliä ‑ilmapi­iri, jos­sa kuka tahansa saat­toi tehdä mitä tahansa eikä kukaan ainakaan val­tio­val­lan puoles­ta ollut tulos­sa torumaan.

    Toki investoin­tipankit ja mon­et muut hyp­pä­sivät kelkkaan mukaan, mut­ta ilman val­tion asun­to-ohjelmia kupla olisi syn­tynyt ainakin jon­nekin muualle — jos yleen­sä olisi syntynytkin.

    Tässä kaiken rin­nal­la on vielä Fedin löysä korko- ja rahapoli­ti­ik­ka, joil­la pyrit­ti­in ensisi­jas­sa tuke­maan kasvua ja lisäk­si osakkei­den ja asun­to­jen hin­tataosa. Yhdessä dol­lar­isi­joituk­si­in val­u­van aasialaisen rahan kanssa nämä varmisti­vat, ettei riskit asun­tomarkki­noil­la tulleet ikinä oikein hin­noitel­luk­si ja siten markki­nasig­naalit vai­men­tu­i­v­at sel­l­aisik­si, joil­ta voiti­in hyvin ummis­taa silmät.

    Vika on siis val­tios­sa MOT.

  49. Art­tu B kyseli Odelta, että “Hen­gaileeko se Uus­paaval­nie­mi vieläkin siel­lä eduskun­nas­sa, vai mis­tä ihmeestä sä nämäkin teo­ri­at oot repässy?”

    Ainakin aja­tus pankkien tolkut­toman vipuamisen epä­toiv­ot­tavista vaiku­tuk­sista ja ehdo­tuk­sia pan­na sille suit­sia, löy­tyy kyl­lä luke­mat­tomien näitä asioi­ta pähkäillei­den talousti­eteil­i­jöi­den kir­joituk­sista. Pankit itse ovat tietenkin loban­neet vas­taan ja väit­täneet, että tiukem­pi vaa­timus omas­ta pääo­mas­ta (Oden ilmauksin vaikeutet­tu luot­toekspan­sio) heiken­täisi niiden lainanan­tokykyä ja kuris­taisi talout­ta. Siihen lob­bauk­seen suuri joukko nimekkäitä talous­tutk­i­joi­ta vas­tasi julkisel­la kir­jeel­lä Finan­cial Time­sis­sa, että höpö höpö. Ref­er­enssi ja taus­taa löy­tyy täältä:

    http://www.gsb.stanford.edu/news/research/admati.etal.html

  50. Osmo kir­joit­ti: “Syn­tipukki­na moni pitää Kiinaa, joka ei anna val­u­ut­tansa kel­lua. Maan poli­ti­ik­ka tun­tuu jopa hölmöltä, kos­ka mik­si köy­hät kiinalaiset rahoit­ta­vat rikkaiden amerikkalais­ten elämistä velak­si. Mik­si kiinalaiset eivät käytä raho­jaan omaan elintasoonsa?”

    Eivätkö Kiinalaiset ole siis täl­lä tavoin yrit­täneet hillitä jo ennestään astronomisen nopeaa talouskasvuaan. Jos kaiken vien­nin kaut­ta tul­vi­van rahan sijoit­taisi koti­maa­han hom­ma räjähtäsi käsistä (ja täl­lä en siis vit­taa surullisen kuu­luisaan koti­maiseen net­ti­fo­ru­mi­in, vaik­ka joku neropat­ti niin saat­taisi kuvitellakin). 

    Mikäli Kiinan talous jatkaa kasvua, enem­min tai myöhem­min maa joutuu kil­paile­maan kehit­tynei­den maid­en kanssa samoil­la ehdoil­la. Bulkki­tuotan­to siir­tyy uusi­in hal­van työvoiman mai­hin. Ehkä Kiinas­sa varaudu­taan Key­nesin oppi­en mukaan tule­vaan kasvun hidas­tu­miseen vähän samaan tapaan kuin Nor­ja rahas­toi öljyra­ho­jaan. Ehkä Kiinas­sa jopa ajatel­laan, että he pystyvät kil­paile­maan hal­van työvoiman avul­la näin pidem­mälle tule­vaisu­u­teen tai ehkä saavut­taa suurem­man osu­u­den markki­noista tule­vaisu­udessa. Mon­esti­han kiinalaiset katso­vat pidem­mälle tule­vaisu­u­teen kuin vuosineljän­nek­si­in tui­jot­ta­vat länsimaalaiset.

  51. Reser­vivaa­timus 10% las­ke­taan yleen­sä esimerkeis­sä koko pääo­mas­ta, eli jos on miljoona tal­letuk­sia, siitä pitää 100 000 pitää pankissa ja 900 000 saa laina­ta eteen­päin. (Vakavaraisu­us las­ke­taan vähän toisin; pankeil­la on lisäk­si oman pääo­man vaa­timus, mut­ta sivu­u­tan sen tässä)

    Luot­toekspan­sio tuot­taa geometrisen sarjan:
    1M + 0.9*1M + 0.9^2*1M + …, joka sup­pe­nee, ja jon­ka raja arvo on [1/(1–0,9)]*1M = 10M.

  52. Eikö tuo luot­toekspan­sio olisi paljon helpom­pi selit­tää niin, että kuvios­sa on mukana tal­let­ta­jan ja lainan­ot­ta­jan lisäk­si pankin omis­ta­ja (tai sijoit­ta­ja)? Tal­let­ta­jan ja sijoit­ta­jan raha (pankin oma pääo­ma) käyt­täy­tyvät ihan eri lail­la taseessa.

    Sijoit­ta­ja lait­taa 8 latia. Tal­let­ta­ja 100 latia. Lainaa­ja lainaa 100 ja mak­saa korkoa 5 latia. Korko­mar­gin­aali on 1 %-yksikkö, sijoit­ta­ja saa 1 latin ja tal­let­ta­ja 4. San­o­taan että lainaa­ja osti rahoil­laan talon, ja kiikut­taa ne pankki­tililleen. Pankk­ki ei voi ottaa niistä siivua sivu­un omak­si pääo­mak­seen ja laina­ta edelleen, vaan sen täy­tyy jostain houkutel­la myös lisää sijoituk­sia. Jätetään nyt sit­ten har­joi­tuste­htäväk­si miet­tiä, miten.

  53. @Pekka Pes­si. Luot­toekspan­sio nimeno­maan ei tarkoi­ta sitä, että pank­ki lainaa holveis­sa jo ole­via tal­let­ta­jien raho­ja eteen­päin. Pank­ki lainaa sen sijaan “kek­sit­tyä” rahaa, siis sitä “siemen­ra­hoista laa­jen­net­tua” (ekspan­sio).

    Ark­i­jär­keen asia ehkä helpom­min käy niin, että kun pankista haetaan lainaa, kir­jan­pitoon kir­jataan toiseen sarak­keeseen myön­net­ty laina (vaik­ka 100 000e) ja toiseen lainan vakuute­na ole­van asian arvo (esim. asun­to­lainal­la ostet­ta­va kesämök­ki, hin­taa 100 000e). Pankil­la ei siis tarvitse konkreet­tisi­na tal­letuksi­na olla tuo­ta 100 000 euroa omis­tuk­ses­saan mis­sään vai­heessa, jot­ta se voi laina­ta kyseisen summan. 

    Luot­toekspan­sios­sa ole­tus on, että pank­ki tulee saa­maan kyseisen sum­man tule­vaisu­udessa, lainan­ly­hen­nyksinä. Korot tietysti mak­se­taan vielä päälle. Ja joku tääl­lä kyseli, onko Nordeal­la muka oikeus painaa rahaa. Ei ole, mut­ta Nordeal­la on oikeus kir­ja­ta uusia bit­te­jä tileilleen eteen­päin lainat­taviksi = luottoekspansio.

  54. kse:

    Kir­joit­ta­ja on nyt tain­nut ymmärtää sub­prime-luok­i­tuk­sen hive­nen väärin. Kyse ei ole vain mah­dol­li­sista mak­suhäir­iöistä vaan yleen­sä luot­to­his­to­ri­as­ta ja arvioidus­ta mak­sukyvys­tä. Sub­prime-luok­i­tuk­seen voi riit­tää jopa vain se, että aiem­pi luot­to­his­to­ria puut­tuu kokon­aan. Mui­ta syitä ovat mm. sään­nölis­ten tulo­jen puute, se ettei ole mitään omaisu­ut­ta yms.

    Kir­joit­ta­ja nyt kuitenkin yksi auk­tori­teet­ta­ja aiheesta, eli epäilen tuo­ta suuresti. Sub-prime tarkoit­taa luot­tolu­ok­i­tuk­se­na jenkkien FICO scorea alle 640 (asteikko 350 — 850, 80%, medi­aani 723) ilman minkään­laista luot­to­his­to­ri­aakin se on yli 700. Suomek­si, tuol­laisen luot­tolu­ok­i­tuk­sen saadak­seen on täy­tynyt sös­siä luot­to­jen kanssa jo ihan kunnolla.

    FICO ei mit­taa tulo­ja tai ylipään­sä mak­sukykyä vaan luotet­tavu­ut­ta, mik­si näin vaik­ka http://www.mint.com/blog/credit‑2/credit-score-salary-09132010/

  55. Anonyy­mi:

    Ark­i­jär­keen asia ehkä helpom­min käy niin, että kun pankista haetaan lainaa, kir­jan­pitoon kir­jataan toiseen sarak­keeseen myön­net­ty laina (vaik­ka 100 000e) ja toiseen lainan vakuute­na ole­van asian arvo (esim. asun­to­lainal­la ostet­ta­va kesämök­ki, hin­taa 100 000e). Pankil­la ei siis tarvitse konkreet­tisi­na tal­letuksi­na olla tuo­ta 100 000 euroa omis­tuk­ses­saan mis­sään vai­heessa, jot­ta se voi laina­ta kyseisen summan.

    Tuo nyt on sitä M15-tason finanssi­talout­ta. Olet pihal­la kuin pala Ail­sa Craigia nurmikolla.

    Ei, pank­ki ei luo rahaa noin. Pank­ki luo rahaa niin kuin Osmo yllä selit­ti: joku sijoit­taa pankki­in, pank­ki lainaa rahaa, lainaa­ja ostaa rahoil­la jotain, myyjä tal­let­taa rahat takaisin pankki­in, jol­loin pank­ki voi taas laina­ta rahaa, jne. Tämän luot­toekspan­sion laa­ju­ut­ta säätelee taas pankin vakavaraisu­us­vaa­timus eli min­i­mi omavaraisu­usaste eli nyky­isin oman pääo­man määrän ja taseen suhde.

    Osmo kuvaa luot­toekspan­sio­ta harhaan­jo­htavasti sup­penevana sar­jana (ilmeis­es­ti luot­toekspan­sio toimii Osmon esit­tämäl­lä taval­la, jos pankkien vakavaraisu­ut­ta säädel­lään keskus­pankki­tal­letuk­sil­la tms.). Minä tietysti jätin koko ekspan­sion kuvaa­mat­ta ollenkaan, kos­ka luot­toekspan­sio on tapah­tunut aika päiviä sit­ten ja kiin­nos­ta­vat jutut tapah­tu­vat sil­loin kun luot­toekspan­sio hätyyt­tää rajojaan.

    Todel­lisu­udessa käy siis niin, että pankil­la on miljoona euroa omaa pääo­maa. Se lainaa miljoo­nan. Lainaa­ja ostaa jotain kivaa itselleen ja myyjä tal­let­taa miljoo­nan pankki­in. Pank­in­jo­hta­ja toteaa, että pankin omavaraisu­usaste on 50 % ja taseessa on miljoona löysää, nyt tulee huonot bonuk­set, ja lainaa miljoo­nan. Lainaa­ja ostaa, myyjä tal­let­taa miljoo­nan pankki­in. Pank­in­jo­hta­ja toteaa, että pankin omavaraisu­usaste on 33 % ja taseessa on miljoona löysää, nyt tulee huonot bonuk­set, ja lainaa miljoo­nan. Tätä jatke­taan niin kauan, kun omavaraisu­usaste on päälle minimin. 

    Jos omavaraisu­usas­teen pitää olla 8 %-yksikköä, niin pankin luot­toekspan­sio voi olla 12,5‑kertainen omaan pääo­maan näh­den. Jos omavaraisu­usaste on 4 %-yksikköä, niin ekspan­sio on 25-ker­tainen omaan pääo­maan näh­den. Jos omavaraisu­usaste on 1 %-yksikkö, luot­toekspan­sio on 100-kertainen.

    Mik­si iso luot­toekspan­sio ei ole hyvä jut­tu – kaikki­han pitävät rahas­ta? Eli kuten Osmo selit­ti, ongelmia tulee kun joku nimeltä­mainit­se­ma­ton kansane­dus­ta­ja jät­tää curl­ing-hallinsa lainat mak­samat­ta. Pankil­ta puut­tuvaa rahaa ei suinkaan vähen­netä tal­letuk­sista, vaan pankin omas­ta pääo­mas­ta. 100 000 euron luot­to­tap­pio tarkoit­taa sitä, että 4 %-yksikön omavaraisu­usas­teel­la pankin on vähen­net­tävä luo­to­nan­toaan 2,5 miljoon­al­la eurol­la. 1 %-yksikön omavaraisu­usas­teel­la pankin on vähen­net­tävä luo­to­nan­toaan 10 miljoon­al­la eurol­la. Tätä ilmiötä kut­su­taan kontraktioksi.

    Toinen asia, mitä pankki­toimin­nas­ta kan­nat­taa taju­ta, on se mis­tä pankin tuo­tot tule­vat. Äärim­milleen yksinker­tais­tet­tuna tuot­to on tase ker­taa korko­mar­gin­aali, eli otto- ja anto­lain­auk­sen korko­ero. Taset­ta ja samal­la tuot­toa pääsee kas­vat­ta­maan joko lisäämäl­lä omaa pääo­maa tai laske­mal­la omavaraisuusastetta.

    Pankki­in sijoit­ta­neet taas ovat kiin­nos­tunei­ta oman pääo­man tuo­to­s­ta (ROE). ROE on karkeasti korko­mar­gin­aali jaet­tuna omavaraisu­usas­teel­la. Pankki­in sijoit­tamista voi pitää vivu­tuk­se­na, jos­sa oman pääo­man lisäk­si peli­in laite­taan omavaraisu­usas­teen mukainen määrä pankin tal­letuk­sia tai muu­ta otto­lain­oi­tus­ta. Sijoit­ta­jan saa­maa tuot­toa voi sil­loin lisätä laske­mal­la omavaraisu­usastet­ta. Ris­ki tietysti kas­vaa samalla.

  56. Luot­toekspan­sio on ehka opetet­tu jo 1970-luvul­la, mut­ta se ei tarkoi­ta, etta se oli sil­loin yhtaan enem­paa tot­ta kuin nykyaankaan. 

    Taman ketjun luk­i­joil­ta nayt­taa jaa­neen huo­maa­mat­ta asket­tainen uuti­nen, jos­sa Englan­nin keskus­pank­ki vahvis­taa sen, mita aktivi­s­tiryh­mat ovat toitot­ta­neet jo vuosia:
    http://www.talouselama.fi/uutiset/keskuspankki+kertoo+mista+raha+tulee++ja+kuinka+se+tuhotaan/a2238066

    Raha syn­tyy myon­net­ty­i­na lain­oina tyh­jas­ta, piste. Tai pikem­minkin vasti­neena tule­vaisu­u­den tuotto-odotuksista.

  57. Ymmärtääk­seni pankkien väliset net­tora­han­si­ir­rot pitää edelleen hoitaa keskus­pankki­ra­hal­la. Eli jos pank­ki luo tili­val­u­ut­taa liikaa (eli siis lainaa) ja asi­akkaat vievät rahat toisi­in­pankkei­hin, käy has­susti kun muut pankit eivät hyväksy tilirahaa.

Vastaa käyttäjälle Seppo Korppoo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.