Vapaaehtoinen pyörätie – vielä kerran

Olen use­am­man ker­ran vedonnut täl­lä blogilla siihen, että Suomeenkin saataisi­in liiken­nemerk­ki, joka tarkoit­taisi vapaae­htoista pyöräti­etä. Sitä pitkin saa ajaa, jos ei uskalla ajaa auto­jen joukos­sa, mut­ta ei tarvitse, jos ei halua tai uskalla ajaa koiran­talut­ta­jien ja sat­un­nais­es­ti käyt­täy­tyvien pikku­las­ten keskel­lä. Samaa on esit­tänyt moni muukin, esimerkik­si Helsin­gin kaupun­ki lausun­nos­saan. Kaik­ki pyöräti­et eivät tietenkään olisi vapaae­htoisia, vaan pakol­lisen pyörä­tien merk­ki säi­ly­isi entisin määräyksin.

Virkami­esten vas­taus on, että euroop­palaisen sopimuk­sen mukaan pyörätiemerkil­lä tarkoite­taan pakol­lista pyöräti­etä, eikä Suo­mi voi oma­l­la päätök­sel­lään poike­ta sopimuk­ses­ta. Täl­löin tarkoite­taan sinisel­lä poh­jal­la ole­vaa pyöreää merkkiä, joka on sel­l­ainen kuin Suomes­sa tai vaik­ka täl­lainen kuin Ran­skas­sa. Pyöreä merk­ki on aina käsky tai kielto.

 

Voisiko ajatel­la täl­laista merkkiä? Kuva on Niz­za­s­ta. Kun pyörätie on vapaae­htoinen, voi jopa tuon nopeusra­joituk­sen suvai­ta – tässä tapauk­ses­sa se on sitä pait­si ihan asiallinen.

====

Kuten tästä voi päätel­lä, olen ollut ulko­mail­la pyöräilemässä. Ensin Toscanas­sa ja sit­ten Niz­zas­sa. Alun perin oli tarkoituk­seni ottaa oma pyörä mukaan ja polkea osa matkas­ta, mut­ta eduskun­nan istun­tokau­den venyt­tyä jouduin luop­umaan ajatuk­ses­ta. Päätin vuokra­ta pyörän paikanpäältä.

Toscanas­sa jok­seenkin kaik­ki näkemäni pyöräil­i­jät ajoi­vat maantiepyöril­lä ja käyt­tivät lukkopolkimia. Kuitenkin vuokra­ta saat­toi vain heikko­laa­tuisen maastopy­örän. Sel­l­aisel­la trak­to­ril­la ajo tun­tui turhaut­taval­ta maas­tossa, joka oli kuin luo­tu maantiepyörille.

Pyöräi­ly oli Toscanas­sa erit­täin suosit­tu urheilu­muo­to — mut­ta vain urheilu­muo­to. Liiken­nevä­li­neenä sitä ei juuri käytetty.

Kun­nol­lisia kil­pafil­lare­i­ta vuokraavia paikko­jakin olisi ollut, mut­ta ei aivan lähel­lä. Sel­l­aiseen olisi pitänyt ottaa yhteyt­tä etukä­teen, ja he oli­si­vat tuoneet pyörän huvi­lan ovelle – ilmeisen kovaa kor­vaus­ta vas­taan ja vain, jos ylimääräisiä pyöriä oli. Etusi­ja oli jär­jeste­ty­ille pyöräretkille osal­lis­tu­jille, sel­l­aisille jol­lainen näkyy oheises­sa kuvas­sa. Matkatavarat ja eväät kulke­vat huoltoau­ton mukana hotellil­ta hotellille. Tämän seu­rueen päivä­mat­ka oli 60 km.

Niz­za­s­ta onnis­tu­in löytämään autovuokraa­mon, joka vuokrasi myös maantiepyöriä. Sain läh­es asial­lisen, mut­ta ilman lukkopolkimia. Ero on kyl­lä huo­mat­ta­va. Ran­skas­sa on toisen­lainen stan­dar­di, eivätkä kenkäni sopi­neet näi­hin klos­sei­hin. Olisi pitänyt kuun­nel­la saa­maani neu­voa: ota oman polkimet mukaan. Matkan lop­ul­la joku suo­ma­lainen yhyt­ti min­ut keskustel­lak­seen pyöräilystä. Häneltä olisin saanut kun­nol­lisen pyörävuokraa­mon osoit­teen, mut­ta liian myöhään. Mikä sel­l­ainen liike on, joka ei ker­ro itses­tään netissä?

84 vastausta artikkeliin “Vapaaehtoinen pyörätie – vielä kerran”

  1. Vapaae­htois­es­ti­han saa ajaa mitä tahansa tietä. Jos halu­taan etteivät moot­to­ri­a­joneu­vot saisi ajaa k.o. tiel­lä, voi käyt­tää merkkiä
    312. Moot­torikäyt­töisel­lä ajoneu­vol­la ajo kielletty

    Kevyen liiken­teen viital­la 645 voidaan ohja­ta k.o. reit­ille vapaahtoisesti.

  2. Ymmär­rän kyl­lä tietoy­hteiskun­nan puhemiehen häm­mäste­lyn siitä, että “Mikä on sel­l­ainen liike, joka ei ker­ro itses­tään netis­sä?” Mut­ta on hyvä pitää mielessä tai vaik­ka sit­ten loma­l­la palaut­taa mieli­in se, että netis­sä ei ole kenenkään (yri­tyk­sen tai yksi­tyisen) pakko ker­toa itses­tään. Tietenkin moni siel­lä koet­taa liike­toimi­aan edis­tää, men­estyk­sel­lä tai ilman.

    Myös hyvin mon­et kansalaiset niin Suomen kuin Euroopan tasol­la edelleen hoita­vat asiansa, han­kki­vat tietoa ja yrit­tävät valvoa etu­jaan muual­la kuin netis­sä. Syitä on var­maan monia: peri­aate, osaa­mat­to­muus, taloudel­liset syyt jne. Mut­ta point­ti on se, että eri syistä iso kansalaista on netin ulkop­uolel­la. Välil­lä tun­tuu siltä, että hei­dät halu­taan myös sulkea yhteiskun­nan ulkop­uolelle (tai ainakin sen kehi­tyk­sen ulkopuolelle).

    Mitä tuol­lainen vapaae­htoinen pyörätie merk­it­sisi jo nyt mon­imutkaisille (tai ainakin osas­sa risteyk­siä) vaikeasti hah­motet­taville väistämis­sään­nöille. Rin­nas­tu­isiko vapaae­htoista pyöräti­etä vält­televä pyöräil­i­jä kaik­il­ta osin autoon. Mut­ta pyörätei­den sekalainen käyt­täjäkun­ta ja isot nopeuserot ovat aito ris­ki, siitä on help­po olla samaa mieltä. Itsekin mielu­um­min mon­es­sa paikas­sa ajaisin ajo­radal­la kuin pyörätiel­lä, josa on vielä mon­esti melkoisia näköesteitä mutkissa ja risteyksissä.

    Tietenkin kun kat­soo, mil­lai­sista kaa­tu­mi­sista miehet Touril­la selviävät, niin tun­tuu vähän vel­li­housupuheelta tämä keskustelu pyöräi­lyn turvallisuudesta 🙂

  3. Pyöräti­et Suomes­sa ja muualla.

    Olen ajel­lut pyöril­läni vain Suomes­sa viimeis­ten 40 vuo­den aikana. Kyl­lähän tääl­lä vielä pitkil­lä matkoil­la auto­jen sekaan mah­tuu. Ongelmia on taa­jamis­sa. Usein kevyen­li­iken­teen väylä alkaa muu­ta­maa km ennen taa­ja­maa ja niil­lä sit­ten ajaa sekalaista sakkia. Joskus niil­lä ajaa myös mopot ja skoot­ter­it. Ja tietysti koirankul­jet­ta­jat ja las­ten­vaunut ym. Jos siel­lä pitäis ajaa esim har­joit­tele­vien kil­pa­pyöräil­i­jöi­den, niin vaar­al­lista oli.
    Suomes­ta puut­tuua pyöräre­it­ti­a­siois­sakin mielekäs suun­nit­telu. Joskus 1990 ‑luvul­la maaseudul­llekin tuli yhtäkkiä suositeltavia pyäräre­it­tiopastei­ta ( pieniä kylt­te­jä ja nuo­lia ). Nämä reitit ohjas ihan minne sat­tuu, ainakin tääl­lä Kes­ki-Suomes­sa. Jos niitä lähti seu­raa­maan, ei kyl­lä tien­nyt mihin “hevon kuuseen” jou­tui. Toinen ihme­tyk­sen aihe ainakin itsel­leni on ollut se, että kevyen liiken­teen väylät eli “pyöräti­et” asval­toidaan. Mik­sei hyvä sav­i­hiekkapo­h­ja enää kel­paa. Asvalt­tip­in­ta kun routii, ei sitä saa sen­jäl­keen kun­toon. Sav­i­hiekkapo­h­ja aset­tuu kyl­lä routimisen jäl­keen. Ja kel­paa kyl­lä ainakin meikäläisen “maisemapyöräi­lyyn” — kil­pa­pyöräil­i­jät on sit­ten erikseen.
    Ps. Kiitos Osmolle vielä “Fil­lar­il­la Niz­za­an- kir­jas­ta. Se oli mukavaa luet­tavaa, ihan tuli sitä lukies­sa sel­l­ainen olo, kuin olis itsekin ollut satulassa.Teksti oli niin ren­toa, että se suo­ras­taan houkut­teli matkantekoon.

  4. Kan­nat­taisiko­han blo­gistin kir­joitel­la noin uskon­va­hvis­tus­mielessä jollekin kol­le­galleen “ylimääräiset” liiken­nemerk­it sal­li­vas­sa maas­sa ja kysel­lä kuin­ka se on mah­dol­lista. Arve­len vas­tauk­sen ole­van jotakuinkin sel­l­ainen, ettei ”omin päin” toim­imista ole pidet­ty kan­sain­välis­ten sopimusten vas­taise­na, kos­ka ”ylimääräi­nen” liiken­nemerk­ki jää sopimusten soveltamispi­irin ulkopuolelle.

    Täl­laisen paperin voisi sit­ten vaik­ka kiikut­taa sille kuu­luisalle LVM:n pätevälle kansli­apääl­likölle ter­veisin, että kyl­lähän me kansane­dus­ta­jat voimme asioi­ta muut­taa (jos se seik­ka nyt muu­toin on epä­selvä niin kuin välil­lä tuntuu).

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  5. Mielestäni lisämerk­ki olisi turha. Mielum­min sel­l­ainen laintulkinta/muutos joka sal­lii pyöräi­lyn pääsään­töis­es­ti sekä kadul­la että jalka­käytävil­lä. Uskoisin sen ole­van yksinker­taisu­udessaan ja selkey­dessään nyky­isiä ratkaisu­ja parempi.
    Eli:
    ‑pyöräil­i­jä saa ajaa ajo­radal­la, ellei sitä ole eri­tyis­es­ti kiel­let­ty. Jos ajo­radal­la ei saa ajaa on osoitet­ta­va pyörätie tai jalankulk­i­joista erotet­tu KLV (siis se merk­ki jos­sa on vii­va välissä).
    ‑pyöräil­i­jä voi vali­ta aja­vansa myös jalka­käytävää, jos sitä ei eri­tyis­es­ti ole rajat­tu merkil­lä vain jalankulk­i­joille. Täl­löin vauhdin on olta­va hil­jainen ja pyöräil­i­jä väistää jalan kulk­i­joi­ta. Näin­hän “mum­mot” jo hämeen­teil­lä tekevätkin.
    ‑risteyssään­nöt säi­lyvät. Autoil­i­ja väistää kään­tyessään ja kolmion takaa, muuten pyöräil­i­jä väistää.
    ‑mopot voivat ajaa vain erotet­tua pyöräti­etä (lisäk­il­vel­lä merkittyä)

    Nykyään kuitenkin hur­jasteli­japyöräil­i­jät aja­vat ajo­radal­la ja arat jalka­käytävil­lä sil­loinkin kuin ei saisi. Taval­laan lail­lis­tet­taisi­in tämän­hetki­nen tilanne. Samal­la selkiy­ty­isi puis­totei­den ja katu­jen liit­tymät sekä piha- ja käve­lykatu­jen käyttö.

    Löy­dän tästä usei­ta hyviä asioi­ta, mut­ten oikeas­t­aan huono­ja. Pyöräkaistake­hi­tys­täkään tämä ei hait­taa, kos­ka ajo­ra­ta-ajami­nen on kaikille mielekkääm­pää kun on omat kaistat. 

    Yhdis­te­tyn KLV:n merkkiä ei oikeas­t­aan enää tarvi­ta. Se mitä virkamiehet sanovat sen pakol­lisu­ud­es­ta on ilmeis­es­ti tulkinta(virhe). Joku siitä jon­nekin kir­joit­ti (tänne?), ja piti tark­istaa englan­ninkieli­nen tek­sti. Siinä, mis­sä vii­va-välis­sä-merkin kohdal­la san­o­taan “must use”, päällekäin-merkin kohdal­la on “may joint­ly use”. Mut­ta kuten san­ot­tu, merkkiähän ei enää tarvi­ta, joten sama se miten sitä tulkitaan. 

    Tämän tyyp­pistä taisin joskus aikaisem­minkin tääl­läpäin ehdot­taa. Siitä vain Osmo lakiehdo­tus­ta sorvaamaan!

  6. Ehkä omat ped­alit oli­si­vat sopi­neet paikalliseen ransakalaiseen polkupyörään — tai sit­ten ei.


    Pedals
    Old­er French bicy­cles used a dif­fer­ent, small­er diam­e­ter where the ped­al screws into the crank, 14 mm x 1.25 mm.

    The vast major­i­ty of French bicy­cles import­ed into the U.S. used stan­dard 9/16″ x 20 tpi crank thread­ing, but if you find an old­er bicy­cle that was bought in France, you may run into this prob­lem. The French-thread cranks can be tapped out to 9/16″. This is much eas­i­er (and more worth the trou­ble) with alu­minum cranks. Start the taps from the inside of the cranks,so any pos­si­ble thread dam­age occurs where it does­n’t mat­ter. French ped­als will often be marked “G” (Gauche=left) and “D” (Droite=right).

    Lähde:
    http://www.sheldonbrown.com/velos.html#pedal

  7. Cyc­los Antipo­lis. Just on kak­si maantiepyörää vuokral­la. Ihan ok, omat sat­u­lat ja polkimet, tiet­ty! Todel­lista köy­häi­lyä lähteä ilman niitä matkaan.

  8. Vuosien var­rel­la on tul­lut todet­tua että nois­sa PIGS-mais­sa ei olla vielä kovin pitkäl­lä netin hyödyntämisessä. 

    Olen käynyt kaikissa Välimeren Euroopan puolei­sis­sa mais­sa Alba­ni­aa luku­unot­ta­mat­ta. Tänä vuon­na mm. Turkissa ja Espan­jas­sa, ja kai sitä pitää vielä Ital­ias­sakin poike­ta syksyl­lä. Aina sitä tuol­la miet­tii että olisi “niin help­poa” muut­taa etelän mai­hin IT-yrit­täjäk­si, työsarkaa riit­täisi loppuelämäksi.

    Mitä klos­sei­hin tulee, ne Ran­skalaiset Lookin klos­sit mak­sa­vat alle kympin ja ovat alan stan­dar­di. Tai jos Sin­ul­la on SPD-kengät/k­los­sit niin kaik­ista pyöräi­lyli­ikkeistä var­masti löy­tyy 20€ SPD-polkimia hätävaraksi.

  9. Tässä yhdis­te­tyn kevyen liiken­teen väylän demon­isoin­nis­sa sekoite­taan kak­si eri aluet­ta. Maaseudul­la yhdis­tet­ty kevyen liiken­teen väylä toimii oikein hyvin. Kevyt­tä liiken­net­tä on tuol­laisel­la väyläl­lä niin vähän, ettei jalankulk­i­jan ja pyöräil­i­jän kohtaamis­es­ta syn­ny riskiä. Toisaal­ta väylä on sen ver­ran kapea, ettei jae­tul­la kaistal­la mah­tu­isi tur­val­lis­es­ti kohtaa­maan vastaantulijaa.

    Suuris­sa kaupungeis­sa tilanne on aivan toinen ja väylän jakami­nen voi olla perustel­tua. Tämäkin asia pitäisi kuitenkin harki­ta paikallis­es­ti, ei vaa­ti­mal­la kaikkien kevyen liiken­teen väylien jakoa.

    Kil­pa­pyöräil­i­jöi­den har­joit­telumah­dol­lisuuk­sia en pidä merkit­tävänä seikkana harkit­taes­sa jonkin liiken­nemerkin tarpeel­lisu­ut­ta. Myös autoil­i­jat joutu­vat sovit­ta­maan nopeuten­sa ympäröivään liiken­teeseen. Tämä kos­kee myös meitä pyöräil­i­jöitä. Ei pyöräil­i­jäl­lä ole sen suurem­paa sub­jek­ti­ivista oikeut­ta ajaa 30 km/h kuin autoil­i­jal­la 50 km/h.

  10. Vapaae­htoisu­u­den voisi todel­lakin olla aina, vaik­ka vierel­lä kulk­isikin jotakuinkin loista pyörätie, mut­ta kaik­ki kohderyh­mät (lähetit, maantiefillaroit­si­jat) eivät sitä vielä lois­ta­vana ulkoi­sista seikoista pidä. Vapaae­htoisu­u­den pakok­si muut­taa vain kadun nopeusra­joi­tus. 60km/h, niin sil­loin poli­isi voisi jo puut­tua ja onnet­to­muuk­sis­sa kyseenalais­tet­taisi­in ajopaikka.

    Nythän on ihan lois­ta­va ajel­la kan­takaupungis­sa kadul­la, mut­ta kun joku on onnis­tunut tekemään esim. Simonkadulle taa­jamapyörä­tien, mitä ei ole viitoitet­tu ja sinne on ilman jalankulk­i­jak­si muut­tumista mah­do­ton siir­tyä (ajo­su­un­ta kamppi->kaisaniemi) ja vaik­ka sinne siir­ty­isikin, niin seu­raavas­sa kort­telis­sa pitäisi jälleen pala­ta kadulle, jot­ta voi taas 50m päästä pala­ta kadun toiselle puolelle pyörätielle. Ja koko ongel­ma on juridi­nen ja osit­tain asen­teelli­nen. Onnet­to­muu­den sattues­sa poli­isi taa­tusti kyseenalais­taa ajopaikan, kun se pyörätie sat­tuu kulke­maan siel­lä jos­sain kaukana toisel­la puolel­la. Asen­teelli­nen ongel­ma on monel­la autoil­i­jal­la. Kysyvät jälleen:“miksi fil­laroit tääl­lä, kun teille on tehty kalli­il­la omat reitit.” Viimek­si moinen kysymys (täyt­tä huu­toa) muu­ta­ma päivä sit­ten punais­es­ta sprint­er­istä. Kun olin auto­jen val­ois­sa runeberginkadul­la pohj. rautatiekadun val­ois­sa matkalla hietaniemenkadulle (minne ei pyörätie jatku!, eikä mitään ramp­pi­akaan suun­nit­teli­jat ole aikaan saanu) ja järke­vim­pänä vai­h­toe­htona olen jo pitkään käyt­tänyt tässä kohdin siir­tymistä kadulle.

    Entä suo­ja­tien­merk­ki autoil­i­joille. Onko se vapaaehtoinen?

  11. Mopot nyt kuitenkin yleen­sä kulke­vat neljääkymp­piä, toisin kuin useim­mat polkupyöräil­i­jät. Ei siitä pääse mihinkään, että keskiver­topy­öräil­i­jä hait­taa usein melkois­es­ti muu­ta liiken­net­tä ajo­radal­la, varsinkin busse­ja, joil­la ei yleen­sä ole tilaa väistää pyöräil­i­jää koukkaa­mat­ta viereisen kaistan kautta.

    On hieno jut­tu, jos nopeam­matkin pyöräil­i­jät voidaan ottaa huomioon esim. pyöräkaistoil­la, mut­ta jos pyöräi­lyn osu­ut­ta kulku­muo­tona halu­taan kas­vat­taa, se tarkoit­taa sitä, että liiken­teeseen tulee nimeno­maan sel­l­aisia uusia pyöräil­i­jöitä, jot­ka sopi­vat nopeuten­sa puoles­ta parem­min kevyen liiken­teen väylille kuin auto­jen sekaan.

  12. Olen kans sitä mieltä ett ei lisää liiken­nen merkke­jä mutt oikeus ajaa ajotiel­lä tarvit­taes­sa. Mon­esti esimerk­isi pyörä­tien ja ris­teävien ajotei­den näkyväisyys on erit­täin huono jos vielä on muka­va alamä­ki vauhti nousee muka­van kor­keelle, sil­lon käytän kyl­lä mielu­um­min ajoti­etä, jää enem­pi aikaa havai­ta. Tai jos pyörätie on huonokun­toinen, mikä ei ole kovin harvinaista.
    Tääl­lä Etelä-Kar­jalas­sa ei ainakaan poli­isi ole puut­tunut ajo­radal­la ajoon mut­ta jos tuo on laiton­ta niin eikö siel­lä eduskun­nas­sa vois lakia muut­taa, samal­la rukatkaa niitä väistämis­sään­töjä järkeväm­pään suuntaan.

  13. “Kaik­ki pyöräti­et eivät tietenkään olisi vapaae­htoisia, vaan pakol­lisen pyörä­tien merk­ki säi­ly­isi entisin määräyksin.”

    Jos pakol­lisen pyörä­tien merk­ki halu­taab pitää lain­säädän­nössä, niin olisi hyvä pidem­män päälle määritel­lä tien­pitäjille sito­vat tekniset vaa­timuk­set täl­laisille väylille. Muut pitäisi sit­ten merk­itä (siir­tymäa­jal­la) vapaae­htoisik­si pyöräteiksi.

  14. Polkupyöräl­lä ei ole pakko ajaa pyörätiel­lä, jos se ei ole tur­val­lista. Keväisin sepeli on jopa hen­gen­vaar­al­lista ja mon­et pyöräti­et ovat lait­toman huonos­sa kunnossa.

  15. Taitaa kysymys olla vähän pro­vokati­ivi­nen tai sit­ten Touril­ta välitet­ty­jen lähetys­ten ja niis­sä esi­in­tyvien pyöräil­i­jöi­den (nopeuk­sien) innoit­ta­ma. Aika har­va pyöräil­i­jä nyt sen­tään mopon keskinopeuk­si­in yltää. Sinäl­lään tääl­lä esitet­ti­in perustel­tu näke­mys siitä, että ei liiken­nejär­jeste­lyjä voi tehdä kil­pau­rheilun (kil­pa­pyöräi­lyn) har­joit­telumah­dol­lisuuk­sien tur­vaamisek­si, eihän sen­tään kukaan enää täl­lä perus­teel­la auto­jenkaan nopeusra­joituk­sia vas­tus­ta (“pitää saa­da har­joitel­la ral­lia muun liiken­teen seassa”).

    Nuo mopot, joil­la ajel­laan paljon myös jalka­käytävil­lä, puis­tois­sa ja sel­l­aisil­la pyöräteil­lä, joil­la se ei ole sal­lit­tua, ovat kyl­lä sel­l­ainen laite, joka aiheut­taa melusaas­teen lisäk­si paljon vaarati­lantei­ta. Mil­läpä kon­stil­la ne tai niiden kuskit saataisi­in normien liikku­maan vain luval­liss­sa paikois­sa, sitä voisi jokin par­la­men­taari­nen komitea miettiä.

    Entä jos sal­lit­taisi­in alle 15- ja yli 65-vuo­ti­aille pyörän ajo jalka­käytävil­lä lähtöko­htais­es­ti aina ja samal­la vähen­net­täisi­in radikaal­isti yhdis­tet­tyjä jalankulku- ja pyöräväyliä. Pääsään­töis­es­ti jäl­jelle jäi­sivät vain ne väylät, jois­sa pyöräväylä on selkeästi erotet­tu jalankulk­i­joista. Jos täysi-ikäi­nen (tai ainakin läh­es) ei halua liikkua muun liiken­teen seassa pyöräl­lä, niin sit­ten ei pyöräil­lä. Ei pyöräl­lä liikku­mi­nenkaan ole kai sel­l­ainen peru­soikeus, joka yhteiskun­nan pitää kaikille tur­va­ta kaikissa oloissa.

    Ja sit­ten yksi toive pyöräil­i­jöille. Jos tien/kadun molem­mil­la puo­lil­la on pyörätie, niin niitä pitäisi käyt­tää vain siihen ajo­su­un­taan, johon moot­to­rili­ikenne kul­kee. Jos tien molem­min puolin kul­je­taan pyörätiel­lä molem­pi­in suun­ti­in, niin ihme, että tila lop­puu. Ei täl­laisia paikko­ja paljoa ole, mut­ta on kuitenkin.

    1. Moni pääsee pyöräl­lä 30 km:n keskinopeu­teen. Alamäis­sä lail­lisen mopon ohit­taa kevyesti. Pyöräti­et on kuitenkin suun­nitel­tu Jopoille, jois­sa on muovikas­si ohjaus­tan­gon molem­mis­sa sarvissa.

  16. Riku S:n ehdo­tus pyöräi­lyn sal­limis­es­ta jalka­käytävil­lä on huono. Ensin­näkin jalka­käytävät ovat jalankulk­i­joi­ta varten ja toisek­si jalka­käytäväl­lä pyöräi­lyn sal­lim­i­nen aikaa myöten pakot­taa pyöräil­i­jät pois ajo­radal­ta. Nytkin saa joskus kuun­nel­la tor­ven­soit­toa polkies­saan kadulla, 

    Jos tarkoituk­se­na on kevyen liiken­teen lisäämi­nen, tulee sille vara­ta enem­män tilaa. Tähän tarvi­taan lisää pyöräteitä ja ‑kaisto­ja ja sel­l­aisil­ta reit­eiltä ja paikoil­ta joil­la pyöräl­lä on eniten käyt­töä, ei vain kier­toteiltä ja esikaupungeista joi­hin pyöräti­et kätevästi mahtuvat.

  17. Osmo: useim­mat fil­lar­it eivät ole yhtä nopei­ta kuin mopot. Jotkut fil­lar­it ovat niin nopei­ta että voisi­vat ajaa aina ajo­radal­la. Samoin jotkut autokuskit ovat niin hyviä että voisi­vat ajaa taa­ja­mali­iken­teessäkin satas­ta turvallisesti.

    1. Yritin sanoa, ettäö monel­la pyöräl­lä pääsee niin lujaa, että olisi paljon tur­val­lisem­paa ajaa ajo­radal­la kuin koiran­talut­ta­jien keskel­lä. Pakot­ta­mal­la pyörät näille hidas­re­it­eille tuho­taan kokon­aiden liiken­nevä­line. Saa­han mopoil­lakin ajaa ajoradalla.

  18. Monel­la autol­la pääsee kah­tasa­taa. Mon­et kadut varsinkin taa­jamis­sa on kuitenkin suun­nitel­tu niin että on tur­val­lista ajaa vain kolmeakymppiä.

    Oikeasti kil­pa-ajo­har­joit­telun paik­ka on jos­sain ihan muual­la kuin taa­ja­mas­sa, sekä auto­jen että polkupyörien osalta. 

    Jalakulk­i­jal­ta läh­tee hen­ki kun pyöräil­i­jä tör­mää kolmeakymp­piä päin — ei sään­töjä voi laa­tia pelkästään wannabe-kil­pafil­lar­istien ehdoilla.

    Itse asi­as­sa noi­ta ns kevyen liiken­teen keskinäisiä kuolin­ta­pauk­sia on yllät­tävän paljon kun on selan­nut kuolonko­lar­it läpi.

  19. OS:
    >Yritin sanoa, ettäö monel­la pyöräl­lä pääsee niin
    >lujaa, että olisi paljon tur­val­lisem­paa ajaa
    >ajo­radal­la kuin koiran­talut­ta­jien keskellä.

    Älä Her­ran täh­den ikinä han­ki autoa. Jos ajoneu­vol­la on pakko ajaa hen­gen­vaar­al­lisen lujaa vain sik­si, että sil­lä pääsee niin kovaa, niin kus­ki on ihan väärän vehkeen ohjaimissa.

    Kaik­ki, käytän­nössä ihan kaik­ki, hyväksyvät sen että autol­la aje­taan olo­suhteisi­in näh­den tur­val­lista nopeut­ta ja vain siel­lä mis­sä ajami­nen on sal­lit­tua ja tarkoituk­sen­mukaista. Toisi­naan ajamiselle asete­taan aika mieli­v­al­taisi­akin rajoitukia.. Vaik­ka joku baana olisi vapaana ja siel­lä pää­sisi kovem­paa, mut­ta se ei ole tarkoitet­tu ajamiseen, siel­lä ei ajeta.

    Mihin tämä yhteis­pelin hyväksyn­tä katoaa, kun jalko­jen väli­in tulee muna­manke­li? Mihin on noin kiire?

  20. “Pakot­ta­mal­la pyörät näille hidas­re­it­eille tuho­taan kokon­aiden liikenneväline.”

    Muo­toil­laan tämä hie­man toisin: ajoneu­vol­la pitäisi pystyä tietyl­lä tieo­su­udel­la eten­emään (olo­suhtei­den niin sal­lies­sa) tur­val­lis­es­ti ja suju­vasti sal­lit­tua enim­mäisnopeut­ta, riip­pumat­ta siitä onko ajoneu­vo moot­toroitu vai ei.

    Nykyisel­lään nopeusra­joi­tus on sama niin ajo­radal­la kuin sen rin­nal­la kulke­val­la pyörätiel­lä. Kuitenkin pyörätie voidaan täysin lail­lis­es­ti toteut­taa siten, että sil­lä ei käytän­nössä pysty eten­emään lähel­läkään nopeusra­joituk­sen mukaista nopeut­ta. Tästä huoli­mat­ta pyöräil­i­jä on velvoitet­tu matele­maan kyseistä pyöräti­etä pitkin, eikä suju­vam­paa (ja usein myös tur­val­lisem­paa) ajo­rataa pitkin.

    Esimerkik­si taa­jamis­sa tapaa hyvin usein katu­ja joil­la on 30 km/h nopeusra­joi­tus, ja näi­den viereen raken­net­tu­ja pyöräteitä jot­ka on ilmeis­es­ti suun­nitel­tu 20 km/h mitoi­tusnopeudelle. Tosin usein sil­lä ero­tuk­sel­la, että siel­lä pyörä­tien puolel­la on enem­män hidastetöyssyjä kant­tikivien muodossa.

  21. Virkami­esten vakio­vas­taus Suomes­sa on, että EU tai euroop­palainen sopimus vaatii sitä ja tätä. Tosi­asi­as­sa sään­nöt ovat läh­es aina kotiku­toisia. Voisitko virkami­esten työn­jo­hta­jana alkaa vaa­tia, että hei­dän vas­tauk­sen­sa oli­si­vat myös asial­lis­es­ti oikei­ta selkok­ieli­v­aa­timuk­sen lisäksi.

  22. Kom­ment­ti TimoT:lle 19.7.2011 kel­lo 15:53

    Viit­taan samaan asi­aan aiem­min tässä ketjus­sa, tosin ehkä kryp­tisem­min sanakääntein.

    Ter­veisin kale­vi Kämäräinen

  23. Pekka Taipale:

    Älä Her­ran täh­den ikinä han­ki autoa. Jos ajoneu­vol­la on pakko ajaa hen­gen­vaar­al­lisen lujaa vain sik­si, että sil­lä pääsee niin kovaa, niin kus­ki on ihan väärän vehkeen ohjaimissa. 

    Eli siis kos­ka kaikkien mielestä on aivan jär­jetön­tä ajaa kaupun­gin ydinkeskus­tas­sa henkilöau­tol­la kah­tasa­taa, niin kaik­ki keskustelu pyöräi­lyn järkevöit­tämis­es­tä on täysin idioot­ti­maista. Tämä selvä.

    Tosin monis­sa muis­sa mais­sa jälkim­mäi­nen asia on onnis­tut­tu hoita­maan ilmeisen järkevästi ja ongel­mat­tomasti, mut­ta kos­ka kukaan järkevä ei tietenkään vaa­di, että keskus­tas­sa pitäisi päästä kah­tasa­taa, niin mitäpä noista…

  24. Ris­to Koivunen,

    kevyen liiken­teen väylät on suun­nitel­tu, kuten Osmo tote­si, Jopol­la kaup­pakas­sit sarvista keikkuen liikkuville mum­moille. Tämä on ihan oikein: mikäli pyöräi­lyn määrää halu­taan lisätä ja pyöräilystä tehdä kansan yleinen liikku­ma­muo­to, ovat uudet pyöräil­i­jät heikohkokun­toisia, hitaasti huonohkol­la pyöräl­lä ajavia yksilöitä. Vihreän aat­teen mukaista on pitää huoli siitä, että 10 km/h 30 vuot­ta van­hal­la nais­ten­pyöräl­lä aja­va yksilö saa kaiken ansait­se­mansa avun. Osmon kaltaiset kun­tourheil­i­jat eivät ole ilmas­ton­suo­jelun kannal­ta merk­i­tyk­selli­nen ryhmä.

    Se, että polkupyöräl­lä ei pääse eten­emään pyörätiel­lä vier­essä ole­van auto­tien nopeusra­joituk­sen mukaista vauh­tia, ei ole ongel­ma; ajoneu­vo­tyyp­piko­htaiset nopeusra­joituk­set ovat arkipäivää. Ei trak­to­ril­lakaan saa ajaa kuin 30 km/h. Eikä pyörä­tien nopeut­ta alen­neta, kun vier­essä ruuh­ka seisoo.

    1. En ymmär­rä, mik­si arg­tu­ment­tiani on niin vaikea ymmärtää. Käsit­teen polkypyörä alle sisäl­tyy kovin eri­laisia ajoneu­vo­ja ja kovin eri­laisia aja­jia. Jotkut heistä aja­vat hyvin hitaasti ja ovat arko­ja. Heitä ajatellen on järkevää sal­lia hei­dän ajamisen­sa kevyen liiken­teen väylil­lä sen sijaan, että hei­dät pakote­taan auto­jen sekaan. Ongel­mana on, että jos joillekin sal­li­taan, muut pitää pakot­taa ja jos kaikkia ei pakote­ta, kenenkään ei voi sallia.
      Helsin­ki yrit­ti saa­da aikaan käsit­teen vapaae­htoinen pyörätie, jol­lainen on kaikissa euroop­palai­sis­sa vah­van pyöräkult­tuurin mais­sa. Kun sitä ei tul­lut, jouduimme kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa päät­tämään, ettei asuinkaduille, joil­la on 30 km/h tun­nis­sa nopeusra­joi­tus, raken­neta enää pyöräteitä. Päätös oli oikein ajatellen pyöräil­i­jöitä ryh­mänä, mut­ta väärin niitä kohtaan, jot­ka pelkäävät ajaa auto­jen seassa. Kaupun­gin talout­ta ajatellen se toki oli viisas päätös.
      Parikin kom­men­toi­jaa väit­ti, että jos pyöräi­lyn kulku­ta­pao­su­ut­ta on tarkoi­tus lisätä, kan­nat­taa keskit­tyä noi­hin Jopol­la muovikas­si molem­mis­sa sarvis­sa ajavi­in. Yleinen ana­lyysi on päin­vas­tainen. Panos­tus hidaspyöräi­lyyn siirtää korkein­taan jalankulk­i­joi­ta pyörän selkään, mut­ta jos on tarkoi­tus siirtää aitoil­i­joi­ta pyöränkäyt­täjik­si, on lisät­tävä pyöräi­lyn suju­vu­ut­ta. Kymme­nen kilo­metrin työ­matkan pol­kee fil­lar­il­la, jos siihen menee puoli tun­tia, mut­ta ei, jos siihen menee tunti.
      Sinän­sä olisi järkevää sal­lia pyöräi­ly jalka­käytäväl­lä, mut­ta hyvin hitaasti, ehkä 10 km/h. Saa­han niil­lä men­nä rullaulaudallakin.

  25. Kymme­nen kilo­metrin työ­mat­ka on esimerkik­si noin suun­nilleen hauk­i­lahdes­ta rautatiease­malle. Tästä pari kilo­metriä on varsi­naisel­la kaupunkialueel­la, ja noin 8 kilo­metriä län­siväylää. Län­siväyläl­lä auto­jen seassa pyöräilyssä ei ole mitään mieltä vaik­ka pyörä­tien käyt­tö olis vapaae­htoista ja taas se ajaako sen lop­un pari kilo­metriä 15 km/h vaiko 30 km/h vaikut­taa kokon­ai­saikaan noin 6 min­u­ut­tia, ei suinkaan muu­ta puolen tun­nin pyöräi­lyä tunniksi. 

    Ja varsi­nainen iso este oma­lle edes osit­taiselle työ­matkafil­laroin­nille on se että nyt on neljäs polkupyörä menos­sa, kolme edel­listä ovat hävin­neet juna-ase­mal­ta, sekä parem­pia että huonom­pia pyöriä. Nyky­istä edelli­nen oli aivan totaaliro­mun näköi­nen vaikkakin teknis­es­ti kun­nos­sa, ja jon­nekin vain sekin katosi päivän aikana. Poli­isille­han noista ei kan­na­ta edes ilmoittaa.

    1. Espoon puolel­la pyöräti­et ovat hyviä ja nopei­ta. Ongel­ma tulee Laut­tasaa­res­sa, jos­sa nopein reit­ti Laut­tasaaren läpi olisi ajaa Isokaar­ta. Tämä reit­ti on kuitenkin tuhot­tu (lainku­uli­jaisil­ta) pyöräil­i­jöitä tekemäl­lä siihen hidas ja erit­täin vaar­alli­nen pyörätie.

  26. OS:

    Panos­tus hidaspyöräi­lyyn siirtää korkein­taan jalankulk­i­joi­ta pyörän selkään, mut­ta jos on tarkoi­tus siirtää aitoil­i­joi­ta pyöränkäyt­täjik­si, on lisät­tävä pyöräi­lyn suju­vu­ut­ta. Kymme­nen kilo­metrin työ­matkan pol­kee fil­lar­il­la, jos siihen menee puoli tun­tia, mut­ta ei, jos siihen menee tunti. 

    Juuri näin. Lisät­täköön vielä, ettei 20 km/h keskinopeu­den ylläpi­to 10 km matkalla vaa­di mitään ihmeel­listä kun­toa tai kil­pa­pyörää vaan pienel­läkin har­joit­telul­la pääsee kohlol­la hybridil­läkin nopeasti tasolle 25 km/h, jos ei jatku­vasti ihan 100m välein tarvitse pysähdel­lä risteyk­si­in. Lisäk­si pelkkä keskinopeuk­sien tui­jot­ta­mi­nen on harhaut­tavaa, kos­ka alamäis­sä nopeus nousee hel­posti yli 40 km/h.

    Itse olen van­noutunut henkilöau­toil­i­ja, mut­ta aina kun työ­mat­ka on ollut 10 km luokkaa, niin olen yleen­sä läh­es puo­let vuodes­ta polkenut matkan pari ker­taa viikos­sa — mut­ta vain kos­ka mat­ka-aika ei ole venynyt merkit­tävästi (luokkaa 15 min vs. 25 min). Siinä tulee lisäk­si iso osa viikon kun­toilus­takin hoidet­tua varsin näp­pärästi — mikä ei 10 km/h keskinopeudel­la onnis­tu­isi. Nyt kun mat­ka on 20 km suun­taansa, niin en ole vielä saanut itseäni vaku­utet­tua, että se meneisi yhtä vai­vat­tomasti, mut­ta ehkäpä tässä pitäisi ryhdistäytyä…

  27. Kan­natan lähtöko­htais­es­ti aja­tus­ta, että pyöräil­i­jä saisi ajaa halutes­saan jalka­kaytäväl­lä. Ei ole mitään järkeä pakot­taa hitai­ta ja arko­ja pyöräil­i­jöitä auto­jen joukkoon. Ne, jot­ka osaa­vat ja halu­a­vat ajaa kovaa, ovat asia erikseen.
    Liiken­nesään­tö­jen muut­tamisen ohes­sa jär­jeste­ly edel­lyt­täisi pyöräil­i­jöiltä uut­ta ajokult­tuuria. On hyväksyt­tävä, että jalka­kakäytäväl­lä ajel­laan jalankulk­i­joiden ehdoil­la ja nopeuk­sil­la. Viime aikoina olen huolestuneena seu­ran­nut pyöräli­iken­teen vilka­s­tu­mista oma­l­la kotiovel­lani Helsin­gin Runeberginkadul­la. Pyöräil­i­jät viilet­tävät jalka­kaytävää pitkin täysin holtit­tomil­la nopeuk­sil­la. Pari onnet­to­muut­takin olen jo saanut todistaa.

  28. “ajoneu­vo­tyyp­piko­htaiset nopeusra­joituk­set ovat arkipäivää. Ei trak­to­ril­lakaan saa ajaa kuin 30 km/h.”

    Ajoneu­vo­tyyp­piko­htai­sista nopeusra­joituk­sista sääde­tään yksikäsit­teis­es­ti lain­säädän­nössä (Ajoneu­vola­ki). Polkupyörälle ei täl­laista rajoi­tus­ta ole määritelty.

    Ajoneu­vo­tyyp­piko­htai­sista rajoituk­sista huoli­mat­ta ajo­radal­la on myös sama enim­mäisnopeusra­joi­tus kaikille ajoneu­voille. Eli tien­pitäjän aset­ta­ma enim­mäisnopeus ei vai­htele ajoneu­vo­tyypin mukaan (eli ei ole teitä joil­la olisi esimerkik­si trak­tor­eille 20 km/h nopeusra­joi­tus ja samanaikaises­ti muille ajoneu­voille 30 km/h nopeusrajoitus).

    Pyörä­tien käyt­tö­pakko yhdis­tet­tynä kyseenalaiseen infra­struk­tu­uri­in muo­dostaa pyörille erään­laisen piilonopeusra­joituk­sen; tur­valli­nen ja suju­va nopeus pyörätiel­lä on tosi­asi­as­sa jotakin muu­ta kuin viereisel­lä ajo­radal­la. Tätä rak­en­teel­lista mitoi­tusnopeut­ta ei ole kuitenkaan mitenkään merkit­ty pyörätielle.

  29. Onko tämä ymmär­ret­tävä niin, että kir­joituk­sen­sa lopuk­si Soin­in­vaara yllyt­ti pyöräil­iöitä aja­maan ajo­radal­la? Saam­meko uudet yllytysoikeudenkäynnit?

  30. Eikös polkupyörän varus­t­a­mi­nen mopok­si käsitä ain­oas­taan mak­simim­i­toituk­sia. Eli moot­torin koko on olta­va enin­tään 50cm^3 (vähim­mäiskokoa kaiketi ei ole määritet­ty ) ja joitain muitakin mitoituk­sia on säädet­ty sil­lä taval­la, että mak­simis­saan tulee mopon olla tietyis­sä rajois­sa. Mut­ta min­imi­ra­joituk­sia ei ole määritet­ty — kaiketi.

    Eli jos joku onnis­tuu kyhäämään pienen ja paina­mat­toman että “meluisan” moot­torin taval­lisen polkypyörän rat­taan kyl­keen, niin eikös tuol­la “mopol­la” sit­ten voisi ajel­la asen­net­tuna kil­pafil­lar­il­lakin ajamisen yhtey­teen maan­tei­den lev­eil­lä ja auto­jen ajoradoillakin.

  31. Kaupunkisu­un­nit­telun kannal­ta oli eri­no­mainen päätös, ettei asuinkaduille, joil­la on 30 km/h nopeusra­joi­tus, raken­neta enää eril­lisiä pyöräteitä!

    Helsingis­sä on yli 1100 km pyöräväyliä, Kööpen­ham­i­nas­sa alle 400 km.

    Pyöräi­ly lisään­tyy vain kiin­nit­tämäl­lä kokon­ais­val­tais­es­ti huomio­ta pyöräi­lyä todel­la lisäävi­in toimi­in — ei rak­en­ta­mal­la huono­ja pyöräteitä sinne, mis­sä on lev­eitä väyliä.

    Avain on verkko­hier­arkia. Verkon on olta­va (1) jatku­va, (2) loogi­nen ja sys­temaat­ti­nen sekä (3) yhteen­sopi­va katu­verkko­hier­arkian kanssa.

    Jalka­käytävil­lä pyöräi­ly ei ole sal­lit­tua mis­sään, mis­sä pyöräi­lyl­lä on liiken­teel­lis­es­ti merkit­tävä ase­ma (yli 15 %).

    Ter­ve­tu­loa muuten pe 16.9.2011 klo 12:00–16:00
    Helsin­gin kaupung­in­talon juh­lasali­in pyöräi­lyn ja käve­lyn Euroop­pa-sem­i­naari­in!

  32. Veli-Markus Tapi­on tavoin kotioveni on Runeberginkadul­la: Töölönkadun ja Man­ner­heim­intien välisel­lä pätkäl­lä on usei­ta metre­jä lev­eä asval­toitu jalka­käytävä, jota pyöräil­i­jät tun­tu­vat rakas­ta­van. Ei ihme, hyvähän siinä on viilet­tää ja mielel­lään jatkaa vielä Man­ner­heim­inti­etä etelään ns. vääräl­lä puolel­la tietä (Oop­per­an puolel­la olisi pyörätie, mut­ta kos­ka Man­ner­heim­intiel­läkin on upea lev­eä asvalt­ti, se houkut­telee). Mik­si em. Runeberginkadun pätkälle ei voisi maala­ta asvalt­ti­in erot­tavaa pyöräti­etä? Nyt saa kat­soa taak­seen aina kun siir­tyy jalka­käytävän toiseen reunaan esim. risteyk­sessä, takaa jalka­käytävältä viilet­tävien pyöräil­i­jöi­den vuok­si. Jos siinä olisi se pyörätie, osaisi jalankulk­i­ja automaat­tis­es­ti varoa sen ylit­täessään, mut­ta kun pyöräil­i­jä on luvat­ta jalankulk­i­jan väyläl­lä, kaik­ki eivät sitä huomaa.

  33. Osmo ihmettelee:

    En ymmär­rä, mik­si arg­tu­ment­tiani on niin vaikea ymmärtää. 

    Tapasi argu­men­toi­da on valitet­ta­van usein muu­tosvas­tar­in­taa herät­tävä. Leimaat pyöräteitä käyt­tävät hitaik­si ja aroik­si ihmisik­si, joil­ta puut­tuu uskallus­ta (vrt. Heinola=rollaattorikaupunki).

    Minä suosin pyöräteitä, kos­ka maise­mat ovat enim­mäk­seen miel­lyt­tävän met­säiset. En minä halua tui­jotel­la vas­taan tule­via ja ohi sujah­tavia auto­ja, vaan nähdä ihmisiä pihois­saan, luon­toa ja vaikka­pa niitä koirankuljettajia. 

    En aja eri­tyisen hitaasti, vaan keskinopeudek­si muo­dos­tuu kuta kuinkin 20 km tun­nis­sa. En ole huo­man­nut mitään hait­taa muista kevyen väylien käyt­täjistä muuten kuin keskus­ta-alueel­la. Eivät kaik­ki pyöräil­i­jät ole sykemit­tari ja kalo­ri­laskuri kouras­sa tekemässä urheilusuori­tus­ta tuulen nopeus laskelmis­sa huomioiden, vaan siir­tyvät mah­dol­lisim­man mukavasti paikas­ta toiseen. Monille tämä tarkoit­taa pyöräti­etä ajo­radan sijaan. 

    En ole tul­lutkaan ajatelleek­si, että tämän takia min­ut leimataan pelkurik­si, mut­ta kiitos tästä tiedosta.

    1. Pelkureik­si voisi ehkä kut­sua niitä, jot­ka asuinaluei­den hitail­la kaduil­la, joil­la ei ole juuri lainkaan liiken­net­tä ja nopeusra­joi­tus on 30 km/h, aja­vat luvat­tomasti jalka­käytävil­lä sabotoiden jalankulk­i­joi­ta. Tätä ilmiötä en voi ymmärtää, kos­ka jokainen ymmärtää, että onnet­to­muus­ris­ki jalka­käytäväl­lä on paljon suurem­pi kuin ajoradalla.

  34. Lisät­täköön vielä, että kan­natan kyl­lä aja­tus­ta vapaae­htois­es­ta pyörätiestä. 

    Kum­mas­te­len näitä ana­lyy­se­ja, etteikö toimi­va pyörätiev­erkos­to houkut­telisi myös autoile­via sat­u­laan. Jos lapsen har­ras­tus on muu­ta­man kilo­metrin päässä, niin var­masti van­hem­mat mielu­um­min päästävät lapsen­sa pyöräillen matkaan, kun taipaleen voi tait­taa tur­val­lis­es­ti pyöräteitse kuin auto­jen sekaan. Muu­toin­han näitä lyhy­itäkin matko­ja paljolti kyy­ditään autolla. 

    Samat­en pupu­jus­si­maisen arka per­heenäi­ti saat­taa käy­dä parin kil­san päässä olevas­sa kau­pas­sa pyöräl­lä auton sijaan, jos pyörätie on kunnossa. 

    Näen täl­laisen arjes­sa tapah­tu­van pyöräi­lyn paljon arvokkaam­pana kuin hul­lun kiil­to silmis­sä sotke­vien har­rastepyöräil­i­jöi­den lenkkeilyn, joskaan ei siinäkään mitään vikaa ole. 

    Osmon kom­menteista mielestäni huokuu tässä ja aikasem­mis­sakin aiheen käsit­te­lyis­sä jonkin­lainen kasti­jako, jos­sa nämä ostoskasse­ja sarvis­sa roikot­ta­vat jopoil­i­jat ovat jotenkin alem­paa pyöräil­i­jöi­den luokkaa. 

    Ei näin pyöräi­lyä edistetä.

  35. Jos pyöräteitä tehdään, niin lähtöko­htana pitäisi olla se, että ne sopi­vat eri­ta­soisille käyt­täjille. Kil­pa­pyöräl­lä 35 km/h keskinopeudel­la ajavia on kuitenkin aika han­kala täysin miel­lyt­tää kaupungissa.

    Pyöräi­lyn pitää ehdot­tomasti olla suju­vaa, mut­ta aivan keskus­taa luku­unot­ta­mat­ta minä en näe jalankulk­i­joi­ta kovin suure­na ongel­mana. Eniten pyöräteis­sä ärsyt­tää se, että ne tun­tu­vat mon­es­sa paikas­sa hyp­pivän täysin mieli­v­al­tais­es­ti tien puolelta toiselle, mikä rikkoo ajamisen rytmin.

  36. Mik­si ihmeessä laut­tasaaren läpi ajaes­sa pitäisi kiertää isokaaren kaut­ta? Sitä­pait­si se on tuhot­tu autoil­takin tekemäl­lä hidastei­ta, ilmeis­es­ti kuitenkin tur­val­lisu­u­den eikä pelkän hai­tan­teon vuok­si. Isokaaren kohdal­la laut­tasaar­en­tie on huo­mat­tavasti sopi­vampi väylä nopeaan liikkumiseen.

    Jostain syys­tä jalankulk­i­joiden tur­val­lisu­us sivu­ute­taan tässä keskustelus­sa täysin. Jo nyt helsin­gin kan­takaupungis­sakin on kuol­lut ihmisiä kun jalka­käytäväl­lä kaa­han­neet fil­lar­is­tit ovat aja­neet päälle. Mis­sä jalankulk­i­joiden on tarkoi­tus kulkea jos jalka­käytävät annet­taan pyöräil­i­jöille? Auto­jen seassakin tun­tuu tur­val­lisem­mal­ta kun hul­lun lail­la kaa­haavien piit­taa­mat­tomien pyöräil­i­jöi­den keskellä.

    1. T.
      Tässähän juuri halu­taan, että pyöräil­i­jöi­den ei olisi pakko käyt­tää jalka­käytävää, vaik­ka se onkin liiken­nemerkil­lä määrät­ty yhdis­te­tyk­si kevyen­li­iken­teen väyläk­si. Nämä yhdis­te­tyt väylät ovat vaar­al­lisia ja sik­si jo tur­val­lisu­u­den vuok­siu niille ei pitäisi määrätä pyöräilijöitä.

  37. Kaik­ki pyöräti­et eivät tietenkään olisi vapaae­htoisia, vaan pakol­lisen pyörä­tien merk­ki säi­ly­isi entisin määräyksin.

    Voisitko Osmo vähän tarken­taa tätä. Mis­sä pitäisi olla velvoit­tavia pyöräteitä?

    1. Olli Pel­to­nen:
      Velvoit­tavia pyöräteitä pitäisi olla siel­lä, mis­sä fil­lar­ista on kapeal­la ajoväyläl­lä kohtu­u­ton­ta haitaa muulle liikenteelle.

  38. Ei tain­nut Soin­in­vaara ihan ymmärtää Eli­nan pointtia.

    Yritetään vähän kvan­tifioi­da tätä juu­pas-eipäs väit­te­lyä: Minä väitän että yli 35 km/h ajavia, joi­ta muu liikenne kevyen­li­iken­teen väylil­lä hait­taa, on vain pieni vähem­mistö pyöräil­i­jöistä. Enem­mistö kuitenkin osaa ja halu­aa sovit­taa nopeuten­sa ympäristön mukaan. Myös (luvat­tomasti) jalka­käytäväl­lä aja­va pystyy aivan vai­vat­ta laske­maan nopeuten­sa kävelyvauhtiin. 

    Jos joku halu­aa ajaa kuitenkin kovaa, se kyl­lä pitäisi sal­lia ajo­radal­la. Autoil­lessakin hyväksyy helpom­min nopeasti etenevän fil­lar­istin. Sen sijaan hitaasti polke­va pyöräil­i­jä ajo­radal­la on turvallisuusriski.

    nim­imerk­ki “auto­ton pyöräilijä”

    1. Juk­ka A
      JHu­uri noin minäkin yritin perustel­la sitä, että osa pyöräteistä (=jalka­käytäväl­lä ajo) voisi olla vapaaehtoisia.

  39. Tääl­lä tuoti­inkin jo esille se, että tosi­asi­as­sa ja ehkä jopa tietois­es­ti pyöräteille on raken­net­tu saman­laisia tur­val­lisu­ut­ta lisääviä hidastei­ta kuin ajo­radoillekin. Töyssyt, kant­tikivet yms. pitävät nopeudet (ja nopeuserot, joka on keskeinen riskitek­i­jä) joil­takin osin kuris­sa oli sit­ten kyse autoista tai pyöräil­i­jöistä. Kun aje­taan hitaam­min ja kaik­ki liikku­vat samal­la nopeudel­la, on tur­val­lisem­paa. Tämä kos­kee myös pyöräil­i­jöitä, vaik­ka se vauh­tia las­keekin mopotasosta.

    Itse kuu­lun ainakin kolmeen tääl­lä nimet­tyyn ryh­mään, autoil­i­joi­hin, koiran ulkoilut­ta­ji­in ja pyöräil­i­jöi­hin (tänään meni 12 km työ­matkaan 28 min 1 sek, kun ajoi täysin sään­tö­jen mukaan, kyl­lä olisi vielä mopo men­nyt ohi). Olen samaa mieltä siitä, että jos pyöräi­lyn suo­sio nousee (tai sen halu­taan nou­se­van) ei se voi perus­tua siihen, että aje­taan jalka­käytävil­lä. Suo­sion kasvu voi tuskin perus­tua edes pyörätei­den määrään merkit­tävään lisäämiseen (sen sijaan suo­sio­ta ja tur­val­lisu­ut­ta voisi kyl­lä kas­vat­taa pyörätiev­erkon epälo­ogis­ten epä­jatku­vu­usko­h­tien pois­t­a­mi­nen ja näköestei­den raivaami­nen, melkoisia pusikko­ja alkaa taas olla mon­es­sa risteyk­sessä). Pyöräi­jöi­den tulisi myös pystyä hyväksymään se, että ei halu ede­tä nopeasti pysähdyk­siä vält­täen ole mikään peruste rikkoa sään­töjä. Punainen valo on sitä varten, että siihen pysähdytään eikä jalka­käytävil­lä aje­ta. Niin kauan kuin huo­mat­ta­van osan pyöräil­i­jöistä on vaikea näitä asioi­ta sisäistää, niin ymmär­rän tiet­tyyn pis­teeseen sitä, että liiken­nesu­un­nit­telun on vaikea pyöräi­lyyn suh­tau­tua vakavasti otet­ta­van liikkumismuotona.

    Tuos­ta Osmon alku­peräis­es­tä ajatuk­ses­ta vielä se, että on var­masti myös paikko­ja, jois­sa on kokon­aisu­u­den kannal­ta perustel­tua kieltää ajo­radal­la ajami­nen eli pelkkä pyörätei­den käytön vapaae­htois­t­a­mi­nen ei olisi mah­dol­lista, vaan sit­ten tulisi aika lail­la lisätä pyöräi­ly kiel­let­ty liiken­nemerkke­jä (joka sinäl­lään taitaa olla ihan viralli­nen EU-liiken­nemerk­ki). Mut­ta koh­ta voi polka­ista koti­in kat­so­maan, kun pyörät oikeasti liikku­vat mopoa nopeam­min (ja aiheut­ta­vat melkoisia vaaratilanteita).

    1. tur­val­lisu­ut­ta lisääviä hidastei­ta kuin ajo­radoillekin. Töyssyt, kant­tikivet yms.

      Näin on myös joku liiken­nesu­un­nit­teli­ja väit­tänyt. Hän ei ilmeis­es­ti aja pyöräl­lä. Nuo kant­tikivet pakot­ta­vat pyöräil­i­jän valmis­tau­tu­maan hyp­pyyn etupyöräl­lä. Sil­loin on tui­jotet­ta­va tiukasti tätä estet­tä, eikä huomio riitä muun liiken­teen seurantaan.

  40. > Nuo kant­tikivet pakot­ta­vat pyöräilijän
    > valmis­tau­tu­maan hyp­pyyn etupyöräl­lä. Sil­loin on
    > tui­jotet­ta­va tiukasti tätä estet­tä, eikä huomio
    > riitä muun liiken­teen seurantaan.

    Itse asi­as­sa hidastei­den aja­tus ei ole paran­taa muun liiken­teen seu­ran­taa, töyssyt var­masti vievät myös autoil­i­jan huomio­ta, vaan hidas­teen tarkoi­tus on hidas­taa ja sitä kaut­ta lieven­tää onnet­to­muuk­sien seu­rauk­sia, ei suo­ranais­es­ti vähen­tää onnettomuuksia.

    Riip­pumat­ta siitä mihin pyöräil­i­jä oli kat­so­mas­sa, kant­tikiv­en kohdal­la ei voi ajaa neljääkymp­piä, ja hitaampi vauhti taas tarkoit­taa että kun pyöräil­i­jä ajaa päin jalankulk­i­jaa, jalankulk­i­ja ei kuole törmäyksessä.

    Jalankulk­i­jan kannal­ta tuo auto­jen seassa ajami­nenkin on kyl­lä ongel­ma, pyöräil­i­jät kun eivät esim pysähdy suo­ja­tien eteen pysähtyneen auton rin­nalle vaan paah­ta­vat jopa kah­den suo­ja­tien eteen pysähtyneen välistä lainkaan hidastamatta.

    1. Kyl­lä kant­tikiv­en kohdal­la voi ajaa lujaa, jos hyp­pää kivetyk­sen yli etupyöräl­lä eikä pane pain­oa takapyörälle sen osues­sa kiveen.

  41. On muuten syytä huomioi­da, että pyöräi­ly ei ole mis­sään lisään­tynyt itses­tään ja vahin­gos­sa. Varsinkaan Tan­skas­sa ja Hol­lan­nis­sa, joi­hin näis­sä keskusteluis­sa usein viitataan maina, jois­sa ihmiset pyöräilevät kuin “luon­nos­taan”.

    Sen sijaan pyöräi­ly on saatu nousu­un kaikkial­la, mis­sä pyöräi­lyyn on panos­tet­tu kokon­ais­val­tais­es­ti ja sisäistäen, mitkä toimen­piteet edis­tävät pyöräi­lyä ja mitkä eivät.

    Tan­skas­sa ja Hol­lan­nis­sa havah­dut­ti­in 1960-luvul­la siihen, että ihmiset alkoi­vat mas­soit­tain siir­tyä auto­jen rat­ti­in (kiitos 1940-luvul­la teh­dyn mit­ta­van jälleen­raken­nustyön sekä tuol­loin käyn­nis­te­tyn Euroopan tietoisen ja ide­ol­o­gisen autois­tamisen). Kesti koko 1950-luvun ennen kuin autot ohit­ti­vat pyörät yleisim­pänä kulkuneu­vona tan­skalai­sis­sa ja hol­lan­ti­lai­sis­sa kaupungeissa.

    Vas­ta 1970-luvun alus­sa näis­sä kahdessa esimerkki­maas­sa alet­ti­in määräti­etois­es­ti ja kokon­ais­val­tais­es­ti panos­taa pyöräi­lyn edel­ly­tys­ten paran­tamiseen. Kään­teen tapah­dut­tua liiken­neinsinöörit alkoi­vat vakavasti miet­tiä, miten pyöräi­ly saataisi­in palautet­tua kaupunkien pääliikennemuodoksi.

    Nykyiset esimerkki­maat Tan­s­ka ja Hol­lan­ti kehit­tivät 1970–1980 ‑luvuil­la suuren osan niistä ns. best prac­tise ‑käytän­nöistä, joi­ta muut maat ovat sit­tem­min omak­suneet. Esimerkik­si Kööpen­ham­i­na on tun­net­tu siitä, että pyöräil­i­jät aja­vat pääväylil­lä omil­la — sekä jalankulk­i­joista että autoil­i­joista — puo­likkaal­la kant­tikiv­el­lä erote­tul­la kaistal­laan. Mut­ta vain pääväylil­lä! Niitä on n. 400 km. Muual­la kaupungis­sa pyöräil­i­jän paik­ka on AINA ajo­radal­la. Vinkkinä Odelle: Kööpen­ham­i­nas­ta kan­nat­taisi omak­sua juuri tämä pääväylien korkeuserotus.

    Helsingis­sä nou­datet­ti­in vuo­teen 2008 asti Ruot­sis­sa 1970-luvul­la kehitet­tyä SCAFT-suun­nit­telu­ide­olo­giaa. SCAFT perus­tuu ajatuk­seen autoil­i­joiden täy­del­lis­es­tä eristämis­es­tä muus­ta liiken­teestä. Käytän­nössä tämä johti yhdis­tet­ty­jen “kevyen liiken­teen” väylien käyt­töönot­toon Suomes­sa pääasial­lise­na pyöräin­frana. Sik­si Suomes­sa hyvin usein valitet­tavasti pyöräil­lään jalka­käytävil­lä, vaik­ka esimerkik­si Tan­skas­sa juuri kukaan ei tee niin.

    Ruot­sis­sa SCAFT hylät­ti­in 1990-luvun lop­ul­la. Suomes­sa van­henu­tunut suun­nit­telu­ide­olo­gia on Helsinkiä ja Turkua luku­unot­ta­mat­ta käytössä edelleen. Sik­si Suomes­sa pide­tään epänor­maali­na pyöräil­lä ajo­radal­la, vaik­ka se on 30 km/h nopeusalueel­la erit­täin tur­val­lista, kun­han vain pääväylil­lä pyöräil­i­jät erote­taan sekä jalkankulk­i­joista että autoilijoista.

  42. Komp­paan Osmoa. Joku tolkku on pakko saa­da touhu­un pääosa pyörätei­dtä on hengenvaarallisia!

  43. Kant­tikivet hidas­ta­vat risteyk­ses­tä pois­tu­via pyöräil­i­jöitä, eivät risteyk­seen saa­pu­via. Tämä on tietysti juuri väärin­päin liiken­netur­val­lisu­u­den kannal­ta. Ja muutenkin kant­tikivet ovat väärä tapa tehdä hidasteita.

  44. Jos­sakin keskustelus­sa mainit­ti­in tutkimuk­ses­ta, jos­sa oli todet­tu, ettei risteyk­sien kant­tikivil­lä ole pyörien osalta hidas­tus­vaiku­tus­ta risteyk­si­in saa­pumisen osalta, mut­ta ne hidas­ta­vat risteyk­ses­tä pois­tu­mista. Eli liiken­nesu­un­nit­teli­jat halu­a­vat, että pyöräil­i­jät ovat mah­dol­lisim­man kauan aikaa autoil­i­joiden yliajettavana.

    Minä en voi käsit­tää minkä takia kolmion takaa tule­val­la liiken­teel­lä on sileän suo­ra asfalt­ti ja pääti­etä suo­raan ajaval­la pyöräil­i­jäl­lä välistä tolkut­to­mia kanttiviritelmiä.
    Tai käsitän minä lumi­au­ran vajavaisu­udet, kant­te­ja en.

  45. Jotenkin tämä teema tun­tuu mukavam­mal­ta ja inhimil­lisem­mältä kuin vaikka­pa euron tilanne, vaik­ka jälkim­mäi­nen ehkä oikeasti isom­pi asia onkin.

    Jotenkin tun­tuu, että tässä keskustelus­sa tun­tuu nyt arvoon nou­se­van nopeus (jota joskus myös liiken­ten jous­tavu­udek­si ja suju­vu­udek­si kut­su­taan, toisin sil­loin yleen­sä ollaan aivan muil­la keskustelu­pal­stoil­la). Fak­ta lie­nee kuitenkin se, että nopeus lisää aina riskiä. Toki alku­peräi­nen aja­tus on saa­da nopeat (ja ehkä keskimäärin taitavam­mat) pyöräil­i­jät pois jalankulk­i­joiden keskeltä, mut­ta kyl­lä tästä voi halutes­saan löytää saman logi­ikan kuin muidenkin ajoneu­vo­jen nopeusra­joi­tusten vastustamisesta.

    Keskustelus­sa ovat kyl­lä myös hie­man uno­htuneet jalankulk­i­jat. Epäter­ve on sel­l­ainenkin tilanne, jos­sa ajo­radal­la saa ajaa halutes­saan pyörällä,jolloin sinne menevät pois pyöräteiltä ja jalka­käytäviltä keskimäärin järke­vim­min aja­vat pyöräil­i­jät. Jalka­käytäville jäävät ne, jot­ka eivät uskalla tms ajaa ajo­radal­la (eli eivät tunne hal­lit­se­vansa omaa kulkuneu­voansa riit­tävän hyvin). Näi­den kanssako suurim­man enem­mistön (jalankulk­i­joiden) sit­ten pitää elin­ti­lansa jakaa. Ei hyvä sekään. Minus­ta pitäisi nyky­istä selkeäm­min viestiä kaikkien vakavasti pyöräi­lyä edus­tavien taho­jen puoles­ta, että jalka­käytävil­lä ajamisen pitää lop­pua. Jos ei uskalla tai halua ajaa sään­tö­jen mukaan, niin sit­ten ei aja vaan talut­taa. Ei oma mukavu­us voi antaa oikeut­ta sään­tö­jen rikkomiseen. 

    Aina vedo­taan Tan­skaa ja Hol­lan­ti­in esimerkkeinä onnis­tuneesta pyöräi­lykult­tuurista. Jos kat­soo katuku­vaa nois­sa mais­sa, niin sil­lä kalus­tol­la ja niis­sä asusteis­sa ei mitään pitk­iä lenkke­jä (työ­matko­ja) aje­ta. Tilas­to­ja tun­tem­at­ta väit­täisin, että keskimääräi­nen pyörä­matkat nois­sa (muutenkin lyhyi­den etäisyyk­sien mais­sa) jää kovin lyhyek­si. Vaik­ka tääl­lä aiem­min esitet­ti­in, että poten­ti­aali lisäpöyräi­lyyn Suomes­sa löy­tyy pitem­pia matko­ja mopon kanssa kil­paa ajav­ista työ­matkapyöräil­i­jöistä, niin kyl­lä itse kallis­tu­isin siihen (käyt­täen esimerkkinä juuri Hol­lan­tia ja Tan­skaa), että mah­dol­liset uus­pyöräil­i­jät tule­vat tuos­ta väestä, jota tääl­lä luon­nehdit­ti­in kak­si kas­sia ja Jopo ‑porukak­si.

    Suomes­sa pitää myös muis­taa talvi. Itse pidän naiv­ina joka talvista val­i­tus­ta pyörätei­den huonos­ta kun­nos­ta. Jos jonkin­laista pri­or­isoin­tia ja hyö­ty­suhdet­ta yhteiskun­nan rahankäyt­töön haetaan, niin se ei tule pyörätei­den talvikun­nos­s­api­dos­ta. Vai uskooko joku oikeasti, että talvipyöräi­ly voisi nous­ta niin merkit­täväk­si tek­i­jäk­si, että se mil­lään mit­tar­il­la näky­isi vaikka­pa päästöluvuissa.

    Tänään 29.26, meni aikaa punai­sis­sa liikennevaloissa.

  46. Hienoa että Helsin­ki pää­tynyt tuo­hon ei pyöräteitä 30 km/h kaduille. Tiehallinnon jo 90-luvun lop­ul­ta ole­va “Kevyen liiken­teen suun­nit­telu” suosit­taa samaa [ http://alk.tiehallinto.fi/thohje/kevliisu.pdf ].

    Se mikä min­ua pyöräil­i­jänä häm­men­tää, on että 30 km/h rajoi­tusalueel­la joutuu aja­maan vähin­tään 40 km/h, ja silti vielä muu­ta­ma auto pus­kee väk­isin ohi. Esimerkkinä Merikan­non­tie, jos­sa muu­ta­ma viikko sit­ten pyörätie oli remontissa.

  47. Tarken­nan vielä, että Tan­skas­sa pääosa pyöräi­ly­in­fra­s­ta on sekä jalanku­lus­ta että ajoneu­voli­iken­teestä erotet­tu­ja pyöräteitä, ei pyöräkaistoja.

    Täl­laisille väylille ei ole edes varsi­naista suomenkielistä nimeä. Kööpen­ham­i­nan 400 km pyöräverkon runko koos­t­uu näistä: http://flic.kr/p/2gjrbs

    Helsingis­sä on syytä ede­tä juuri tähän suuntaan.

  48. Johtuen ehkä Mart­ti Tulen­hei­mon ker­tomista asioista, Hol­lan­nis­sa ja Tan­skas­sa polkupyörää kohdel­laan kulku­vä­li­neenä. Toisin sanoen autot väistävät oikeal­ta tule­vaa pyöräil­i­jää, jalankulk­i­jat eivät kävele pyöräkaistoil­la ja pyöräil­i­jät itse eivät aja jalka­käytävil­lä tai sään­nön­mukaises­ti päin punaisia valoja.

    Näis­sä mais­sa pyöräilleena koin pienenä järky­tyk­senä sen, miten pyöräil­i­jät kohte­liv­at pyöräre­it­eil­lä toisi­aan, ryh­mit­tyivät, antoi­vat tietä oikeal­ta tuli­jalle jne.

    Meil­lä pyörä on jonkin­lainen jalanku­lun jatke jol­la ei ole mitään oikeuk­sia, mut­ta ei myöskään velvollisuuksia.

  49. Vapaae­htoinen pyörätie ja vapaae­htoiset liiken­nesään­nöt ovat laa­jalti käytössä Helsingis­sä jo nyt. Pyörö­taskuhankkeen ain­oa selkeä etu on niil­lä saata­va kadun­var­sipysäköin­nin kar­simi­nen — ken tätä eduk­si las­kee. Jokainen pyörä­tasku syö nyt 3–4 parkkipaikkaa ja pro­jek­ti ete­nee täl­lä tavoin hyvin ja suun­nitelmien mukaan.

    Vapaae­htoisu­us hei­jas­tuu selkeästi pyörä­taskui­hin, sil­lä ne toimi­vat eri­tyisen huonos­ti, kun yksisu­un­taista kat­ua pyöräl­lään väärään suun­taan. Hom­maa tietysti han­kaloit­taa myös puut­tuvat liiken­neval­ot väärää suun­taan, mut­ta toisaal­ta eipähän kukaan pyöräile punaisia päin.

    Pidin puolen päivän aikaan tun­nin ver­ran omaa pien­tä tilas­toin­tia Eerikinkadun ja Fredan kul­mal­la sekä Fredan ja Kansak­oulukadun kulmassa.

    - Pyörä­taskua kään­tyäk­seen vasem­malle ei käyt­tänyt kukaan.
    — Vain mur­to-osa pysähtyi punaisiin.
    — Yksisu­un­taista Fredaa pyöräili yhtä paljon väärään suun­taa kuin oikeaan.
    — Väärään suun­taan pyöräilevät käyt­tivät ajoon­sa suurin piirtein yhtä paljon ajo­rataa ja jalkakäytävää.
    — Eerikinkat­ua (Fre­da — Annankatu) pyöräile­vistä 8/10 liikku­vat yksisu­un­taista väärään suuntaan.
    — Eerikinkadun ajo­rataa käyt­tivät vain väärään suun­taan pyöräilevät, joskin heistäkin suurin osa jalkakäytävää.

    Mik­si ja mihin tarvi­taan lisää vapaa-ehtoisu­ut­ta? Eikö tämä jo riitä?

  50. Lukkopolkimista ja klosseista:
    Shi­manon SPD tun­netaan Suomes­sa maastopy­örien lukkopoljin­stan­dar­d­i­na ja ran­skalaiset Lookin polkimet taas maantien lukkopolki­me­na. Veikkaan, että Osmo kohtasi vuokraamoissa näitä jälkim­mäisiä. Lisäk­si on muu­ta­maa muu­ta vähem­män käytet­tyä standardia. 

    Osmo kir­joit­ti: “Ran­skas­sa on toisen­lainen stan­dar­di, eivätkä kenkäni sopi­neet näi­hin klosseihin.”

    Lukkopoljin on se itse pedaali, joka on ruu­vat­tu poljinkam­peen. Klos­si on se vas­takap­pale, joka on ruu­vat­tu kengän poh­jaan. Niiden pitää olla samaa stan­dar­d­ia, jot­ta voivat toimia keskenään. Arvailen, että Osmo ehkä tarkoit­ti, etteivät hänen kenkien­sä SPD-klos­sit sopi­neet vuokraa­mon Look-polkimi­in. Useimpi­in pyöräi­lykenki­in voi ruu­va­ta minkä vain stan­dard­in mukaiset klos­sit, joten ehkäpä vuokraamos­ta olisi löy­tynyt sel­l­aisetkin. Tosin klosse­ja on hie­man han­kala irrotel­la kengistä kovin usein, kos­ka kuu­siokoloiset ruu­vinkan­nat joutu­vat käytössä koville, kun kengillä kävel­lään esim. kivikossa.

  51. Sil­läkin uhal­la, että tois­tan itseäni: Helsin­gin kaupun­ki on julkaissut oikein hyvän tutkimuk­sen pyöräi­lyn tur­val­lisu­ud­es­ta kaupunki­olo­suhteis­sa (“Pyöräi­lyn riskit Helsingis­sä”, Eero Pasa­nen ja Mikko Räsä­nen, Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton liiken­nesu­un­nit­telu­osas­ton selvi­tyk­siä L 1999:5).

    Pari lain­aus­ta: “Katu­jen var­sil­la kulkevil­la pyöräteil­lä ja jalka­käytävil­lä sat­tuu ajok­ilo­me­tre­jä kohden enem­män onnet­to­muuk­sia kuin ajet­taes­sa ajo­radal­la auto­jen seassa”.
    “Pyöräi­ly risteyk­seen oli pyörätieltä 3 ker­taa vaar­al­lisem­paa kuin ajo­radal­ta.” “Pyöräi­ly risteyk­seen on kaikissa olo­suhteis­sa tur­val­lisem­paa ajo­radal­ta kuin pyörätieltä”.

  52. Tan­skas­sa tosi­aan on pitkäaikainen ja syvä kaupunkipolkupyöräi­lykult­tuuri. Muis­tan kek­sik­oulun maantiedon oppikir­jas­ta vuodelta 1964 kuvan Kööpen­ham­i­nas­ta, jos­sa koko ajo­ra­ta oli täyn­nä pyöräil­i­jöitä. Seg­rén (ita­lainen nobelisti) fysi­ikan his­to­ri­as­sa oli kuva iäkkäästä pro­fes­sori Bohrista aja­mas­sa pyöräl­lä, puku ja ulsteri pääl­lä, asi­akir­jasalkku pyörän sarvella.

    Vielä 70-luvun alus­sa ain­oat Hesan pyöräil­i­jät taisi­vat olla Oden, min­un ja muu­ta­man muun lisäk­si slav­i­laisen filolo­gian pro­fes­sori, aka­teemikko Valentin Kiparski, .

  53. Markus:

    Aina vedo­taan Tan­skaa ja Hol­lan­ti­in esimerkkeinä onnis­tuneesta pyöräi­lykult­tuurista. Jos kat­soo katuku­vaa nois­sa mais­sa, niin sil­lä kalus­tol­la ja niis­sä asusteis­sa ei mitään pitk­iä lenkke­jä (työ­matko­ja) ajeta 

    Tässä asi­as­sa tiedän sin­un ole­van väärässä ja syy siihen lie­nee juuri pyöräi­lykult­tuurin puute.

    Kyl­lä pyöräl­lä pääsee töi­hin ilman trikoi­ta ja suihkua ja vaik­ka alla ei olisikaan 21-vai­hteinen maantiehy­bri­di. Polkupyörä voi olla kulkuneu­vo eikä urheilu­vä­line. Aivan kuten työ­matko­ja kävel­lään eikä lenkkeillä.

    Mallia voi ottaa vaik­ka Ams­ter­damista, salkku tarakalle, kra­vat­ti olalle ja fil­lar­il­la toimis­tolle. 5–10 km tait­tuu hel­posti ympäri vuo­den. Sateen sattues­sa käytetään sateenvarjoa.

    Uskaltaisin myös väit­tää että keskimääräi­nen työ­mat­ka ei Kööpen­ham­i­nas­sa tai Hol­lan­nin kaupungeis­sa ole sen lyhyem­pi kuin Helsingis­säkään. Pyöräi­ly­mais­sa fil­lar­ia voi myös käyt­tää liityn­tävä­li­neenä junal­la kul­jet­taes­sa, toisin kuin meil­lä kos­ka asemil­ta puut­tuu tarvit­ta­va infrastruktuuri.

  54. Eras­totenes alek­san­dri­alainen kirjoittaa:

    Ei pyöräil­i­jäl­lä ole sen suurem­paa sub­jek­ti­ivista oikeut­ta ajaa 30 km/h kuin autoil­i­jal­la 50 km/h.

    Pyöräil­i­jäl­lä pitäisi olla yhtä suuri oikeus ajaa 30km/h kuin autoil­i­jal­la on ajaa samaa tietä samaa nopeut­ta. Pait­si jos halu­taan suosia autoilua pyöräi­lyn kustannuksella.

  55. “Vai uskooko joku oikeasti, että talvipyöräi­ly voisi nous­ta niin merkit­täväk­si tek­i­jäk­si, että se mil­lään mit­tar­il­la näky­isi vaikka­pa päästöluvuissa.”

    En tiedä miten se näkyy päästölu­vuis­sa, mut­ta Oulus­sa 27% kaupunki­lai­sista pyöräilee akti­ivis­es­ti ympäri vuo­den. Lisää numeroi­ta Oulun kaupun­gin teknisen keskuk­sen esi­tyk­sessä aiheesta:

    http://www.ramboll.fi/news/messut_ja_tapahtumat/~/media/613422314E47417C9057B39D4E4F8CF2.ashx

    Tuo talvikun­nos­s­api­to-asia on kyl­lä yksi argu­ment­ti lisää vapaae­htoisen pyörä­tien hyväk­si — mik­si pyöräil­i­jän on pakko kulkea huonos­ti aurat­ul­la pyörätiel­lä hyvin hoide­tun ajo­radan sijaan?

  56. En tiedä miten se näkyy päästölu­vuis­sa, mut­ta Oulus­sa 27% kaupunki­lai­sista pyöräilee akti­ivis­es­ti ympäri vuo­den. Lisää numeroi­ta Oulun kaupun­gin teknisen keskuk­sen esi­tyk­sessä aiheesta:

    Ja samas­ta ryh­mästä 65% autoilee viikoit­tain, eli kak­si ker­taa enem­män kuin käyt­tävät joukkoliikennettä.

    Tämäkö on Oulun pie­nien päästö­jen salaisu­us? Mil­lä muuten ne Oulun 600km pyöräti­etä aurataan — hen­gi­tys­tä pidät­tele­vien Oul­u­lais­ten toimesta?

  57. Juha T:llekin tiedok­si eri klosseista:

    Maantiel­lä ja maas­tossa on eri stan­dar­di sille, mitkä reiät kengän­po­h­jas­sa on; lisäk­si maas­to­kengässä klos­si on yleen­sä upotet­tu, ja maantiek­los­si ei upo­tuk­seen mah­du eikä siitä oikeas­t­aan toimisikaan. Maas­to­kenkään ei siis maantiek­los­sia kiin­ni saa. Toisin päin saat­taa olla ole­mas­sa adaptere­i­ta. Maas­tossa klos­si on yleen­sä SPD tai yhteen­sopi­va, maantiel­lä on sit­ten SPD-SL ja muit­ten valmis­ta­jien omia, mut­ta nämä kaik­ki käytän­nössä sopi­vat kolmireikäiseen kiinnitykseen.

  58. Tääl­lä on havait­tavis­sa sel­l­aista vas­takkainaset­telua, joka ei palvele mitään tarkoi­tus­ta. Eivät pyöräil­i­jät mis­sään nimessä jakaudu ryh­mi­in “pelokas täti 10 km/h kaup­pakas­sit Jopon sarvis­sa” ja “kil­pa­pyöräil­i­jä lenkil­lä trikois­sa 35 km/h”, vaan kaik­keen siitä väliltä.

    Pyöräil­i­jöit­ten nopeuk­sista puhut­taes­sa olisi syytä osa­ta erot­taa muu­ta­ma eri suure toi­sis­taan: koko kul­je­tun matkan keskinopeus pysähdyksi­neen kaikki­neen, tämähän määrää matkaan kulu­van ajan; ajoke­skinopeus, jos­ta yleen­sä puhutaan kun “keskaria” kysel­lään; ja sit­ten matkavauhti, eli kuin­ka kovaa fil­lari noin keskimäärin kul­kee mit­tarin mukaan kun on päästy liik­keelle eikä tarvitse olla him­maile­mas­sa seu­raavaan risteykseen.

    Mat­ka-ajan ratkaisee se, mikä on keskinopeus pysähdyk­set huomioiden, kun taas puhut­taes­sa siitä, mille nopeudelle pyöräil­i­jälle osoitet­tu reit­ti pitää mitoit­taa tulee käyt­tää matkanopeut­ta. Etenkin kan­takaupungis­sa nämä ovat täysin eri maailmasta.

    Pyöräi­lyn suju­vu­ud­es­ta puhut­taes­sa on mielestäni tärkein­tä, että koko matkan keskinopeus ei ole hirveästi alem­pi kuin matkanopeus, eli hidas­tuk­set ja pysähdyk­set pitäisi saa­da min­i­moitua. Toki tiheään raken­netus­sa ympäristössä tämä ei vält­tämät­tä onnis­tu, mut­ta esimerkik­si liiken­neval­ot­tomis­sa ei-tasa-arvoi­sis­sa risteyk­sis­sä suju­vu­us paranisi huo­mat­tavasti, mikäli huole­hdit­taisi­in riit­tävästä näkyvyy­destä (kolmion takaa tule­van ajoneu­von ei tarvitse tunkea pyörä­tien jat­keelle ja toisaal­ta näkee sen 30 km/h risteystä läh­estyvän pyöräil­i­jän) ja vas­taavasti siitä, että kant­tikivet pois­tet­taisi­in pyöräteiltä. Eri­tyis­es­ti pyörälaukku­jen kanssa liik­keel­lä ole­valle kan­tit kun ovat melkoista myrkkyä.

  59. “Pelkureik­si voisi ehkä kut­sua niitä, jot­ka asuinaluei­den hitail­la kaduil­la, joil­la ei ole juuri lainkaan liiken­net­tä ja nopeusra­joi­tus on 30 km/h, aja­vat luvat­tomasti jalka­käytävil­lä sabotoiden jalankulk­i­joi­ta. Tätä ilmiötä en voi ymmärtää, kos­ka jokainen ymmärtää, että onnet­to­muus­ris­ki jalka­käytäväl­lä on paljon suurem­pi kuin ajoradalla.”

    Noh. Tun­nus­taudun pelkurik­si ylläol­e­van mukaan. Tosin nykyään fil­laroin­ti aiheut­taa niin suur­ta ahdis­tus­ta, että kul­jen nykyään kävellen ja julk­isil­la kuin koetan selvit­tää mis­sä sitä saa polkea ja mis­sä ei. Fil­lari ruos­tuu varastossa.

    Mut­ta jos pol­je­taan jalka­käytäväl­lä, niin sil­loin­han pitäisi nou­dat­taa järkevää tilan­nenopeut­ta ja nopeam­pana väistää jalankuljioi­ta. Eli mis­tä se sabotoin­ti tulee?

    Toisek­seen, ei jokainen ymmär­rä tuo­ta onnet­to­muus­riskiäkään. Minä en. Min­ul­la ei ole mitään tilas­to­ja eri kulkutei­den onnet­to­muusalt­tiuk­sista, joten mutu-fiilik­sel­lä men­nään. Ja mutu-fiilis taas sanoo, että jalka­käytäväl­lä lep­poisaa polkunopeut­ta kulkien aiheut­taa enim­mäk­seen mustelmia ja naar­mu­ja, kun taas autotiel­lä voi jäädä auton alle. Ja se sattuu.

    30 km/h vauhdis­sa autol­la ei ehkä ole niin paljon liike-ener­giaa, mut­ta voi se silti ajaa rei­den päältä tms. Ja reaktio/jarrutusmatkakin taitaa olla 15 m.

    Että sil­vi­isii.

  60. Ihan jo nykyisen tieli­iken­nease­tuk­sen (11 §) puit­teis­sa Helsin­ki voi kor­va­ta yhdis­tet­ty pyörätie ja jalka­käytävä ‑liiken­nemerkin jalka­käytävä ‑merkil­lä, jos­sa on tek­still­i­nen lisäk­ilpi “Sal­lit­tu polkupyörille”. Helsin­gin kaduil­la kun on jo paljon kum­mem­pia ja jär­jet­tömämpiä lisäk­ilpiä, esimerkik­si pyörätiel­lä pyöräi­lyn kielto.

    (Mihin liit­tyvä pähk­inä: saako ajo­radal­la pyöräil­lä, jos tien var­res­sa on pyörätie, jol­la pyöräi­ly on kielletty?)

  61. Ihan jo nykyisen tieli­iken­nease­tuk­sen (11 §) puit­teis­sa Helsin­ki voi kor­va­ta yhdis­tet­ty pyörätie ja jalka­käytävä ‑liiken­nemerkin jalka­käytävä ‑merkil­lä, jos­sa on tek­still­i­nen lisäk­ilpi “Sal­lit­tu polkupyörille”.

    Yritin itsekin esit­tää tuo­ta (näin se on tehty Itä­val­las­sa) mut­ta ase­tuk­sen mukaan jalka­käytävämerkki­in ei saa liit­tää lisäkilpiä.
    (Suomes­sa on niin paljon juris­te­ja, että jos ne pan­taisi­in sei­so­maan pitkän pivän­tasaa­jaa sadan­vi­idenkymme­nen metrin­välien, niin hyvä olisi.)

  62. Yritin itsekin esit­tää tuo­ta (näin se on tehty Itä­val­las­sa) mut­ta ase­tuk­sen mukaan jalka­käytävämerkki­in ei saa liit­tää lisäkilpiä.

    Kysypäs sopi­van tilaisu­u­den tullen joltain juris­til­ta, onko pyörätiel­lä pyöräi­lyn kieltävä lisäk­ilpi lailli­nen. Täl­laisia kilpiä olen näh­nyt Helsingis­sä useammankin.

  63. Kan­natan lämpimästi Osmon aja­tus­ta siirtää nopeim­mat pyöräil­i­jät ajo­radalle, ainakin alueil­la, jois­sa liiku­taan las­ten kanssa. 

    Tänään yksi täl­lainen “Osmo” ajoi yhtään jar­rut­ta­mat­ta ohi muu­ta­man kymme­nen sentin päässä seis­seestä parivuo­ti­aas­tani. Itse olin ehkä parin metrin päässä, kos­ka harvem­min kul­jemme hil­jaisel­la käve­lytiel­lä ihan käsi kädessä. Pyöräil­i­jä tuli niin äänet­tömästi ja huo­maa­mat­ta, etten ehtinyt juuri reagoi­da. Mopon olisin kyl­lä kuullut.

    Autoil­i­joille opete­taan, että pieni lap­si on elävä varoi­tus­merk­ki. Mik­seivät aikuiset ihmiset pyörien­sä selässä täl­laista asi­aa tajua? Jos ei lap­sista välit­täisikään, niin tulee­han siitä melkoinen riesa ja ajan­huk­ka, jos jotain sat­tuu ja joutuu tapah­tunut­ta poli­isin kanssa puimaan.

  64. Osmon alku­peräi­nen ehdo­tus eli että nopeat pyöräil­i­jät saisi­vat ajaa joko vapaae­htoista pyöräti­etä tai auto­jen seassa ajotiel­lä olisi peri­aat­teessa OK mut­ta kun ei enää onnis­tu. Ainakin tääl­lä Jyväskylässä kaupun­ki on tehnyt uudet kadut, joiden sivuil­la kul­kee erilli­nen yhdis­tet­ty pyörätie/jalankulkutie, niin kapeik­si ettei pyöräi­ly enää onnis­tu ollenkaan vaan hidas pyöräil­i­jä pysäyt­tää autoli­iken­teen. Ja kun se ei aina kuitenkaan pysähdy, niin lait­tomasti ajotiel­lä pyöräilevälle jätetään alle puolimetriä auton ja ruusu­puskien väli­in. lait­tomasti pyöräilevä siis vaaran­taa pait­si itsen­sä myös muu­ta liikennettä.

    Toinen lain­säädän­nön moka on se että pyörätiel­lä on sama nopeusra­joi­tus kuin vier­essä ole­val­la autotiel­lä. Eli maal­la saa ajaa 80–100 km/h.

    Mikä olisi ratkaisu? Kiel­letään autoilu?

  65. Riit­ta kir­joit­ti 24.7.2011 kel­lo 23:22


    Tänään yksi täl­lainen “Osmo” ajoi yhtään jar­rut­ta­mat­ta ohi muu­ta­man kymme­nen sentin päässä seis­seestä parivuotiaastani.

    Pahim­mat pieni­in lap­si­in kohdis­tu­vat vaarati­lanteet mielestäni aiheut­ta­vat skoot­ter­is­tit pyöräteil­lä. He kun eivät vähen­nä nopeut­tansa vaik­ka kuin ennal­ta havait­si­si­vat lap­sia ja mui­ta kulk­i­joi­ta pyörätiel­lä. Eikä skoot­ter­is­tiä havaitse ja kuule läh­estyväk­si riit­tavän ajois­sa, jot­ta lapsen voisi vetää suo­jaan ja syr­jään skoot­terin radal­ta kun skoot­terin nopeus on n. 30 — 60 km/h.

    Ani har­voin “Osmot” pyöräilevät edes 30km/h tun­nis­sa lap­sia ohit­taes­saan tai sivutes­saan. Lisäk­si halu­aisin teroit­taa pien­ten las­ten van­hemille pyöräteil­lä kulkies­sanne, että pitäkää lap­si sil­lä puolel­la ajo­rataa mitä ohi­a­ja­va liikenne ei sivua — vaan olette itse van­hempana ohi­a­ja­van puolel­la — eikä niin, että lap­si jää ohi­a­ja­van puolel­la ajo­rataa. Ja tulisi tietenkin tehdä selväk­si se, että kumpi puoli ajo­radas­ta on varat­tu pyöräli­jöille ja kumpi käveli­jöille. Pienet lapset sijoit­taisin käveli­jöi­den puolelle.

  66. Itse olin ehkä parin metrin päässä, kos­ka harvem­min kul­jemme hil­jaisel­la käve­lytiel­lä ihan käsi kädessä. Pyöräil­i­jä tuli niin äänet­tömästi ja huo­maa­mat­ta, etten ehtinyt juuri reagoida.

    En tunne tilan­net­ta enkä siihen aio sen kum­mem­min puuttua.
    Itse olen kuitenkin huo­man­nut, että ainakin ei-niin-kaupunki­maises­sa ympäristössä oli edessä keitä tahansa, kel­lon käyt­tö (sil­loin kun se sel­l­aisek­si edes tun­nis­te­taan) aiheut­taa lähin­nä kaoot­tista par­veilua, jon­ka jäl­keen ohi ei yksinker­tais­es­ti mah­du. Helpom­min pääsee ohi, kun vain kylmästi ajaa sieltä vasem­mal­la olev­as­ta pienem­mästä aukosta.

  67. Minä käytän kel­loa aina. Olen­naista on soit­taa sitä riit­tävän aikaisin. Sil­loin ei syn­ny mitäään pani­ikkia, vaan koiran­talut­ta­jakin vain vetää sen koiran lähemmäs. 

    Pien­tä las­ta ei voi ohit­taa läheltä ja lujaa, vaan on varaudut­ta­va kaikkeen.

  68. Kel­lon perään voi ohi­tuk­sen jäl­keen myös huika­ta että kiitok­sia väistäneille jalankulk­i­joille. Jotenkin suo­ma­laiset on, kai autok­ouluis­sa, aivopesty pois ään­imerkin käytöstä. Esimerkik­si ohit­taes­sa. Ei mul­la ainakaan ole pyörässä peile­jä enkä vält­tämät­tä vasem­mal­la kään­tyessä kat­so että onko joku tulos­sa takaa ohi.

    Pikku­lapset jalan on vielä help­poa, mut­ta pyörän pääl­lä he myöskin saat­taa sin­gah­taa ihan mihin tahansa, vaan nopeam­min. Kesän ain­oa hätä­jar­ru­tus ja puskakos­ke­tus on kun sel­l­ainen vaah­tosam­mut­ti­men kokoinen kään­tyi jalankulk­i­joiden puolelta suo­raan eteen. Oma vika tietenkin jos tuonikäisen kanssa kolaroi, otin opiksi.

  69. tpyy­lu­o­ma:

    Jotenkin suo­ma­laiset on, kai autok­ouluis­sa, aivopesty pois ään­imerkin käytöstä. Esimerkik­si ohittaessa.

    Ja tämä aivope­su perus­tuu tieli­iken­nelaki­in (34 §).

    Koko kel­lon­soit­tokeskustelu on lil­lukan­var­si­in tak­er­tu­mista. Ajoneu­voli­ikenne ja jalankulku vaan eivät sovi tur­val­lis­es­ti ja suju­vasti samalle tien osalle. Kuvitel­laan että jos­sain olisi teitä, joil­la käveli­jät ja autot kulke­vat sikin sokin sekaisin. Pitäisikö mah­dol­liset ongel­mat ratkaista kehot­ta­mal­la autoil­i­joi­ta tööt­täilemään ja varo­maan, vai raken­net­taisi­inko jalkakäytävät?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.