Kuntauudistuksen vaihtoehtoja

Tapasin eduskun­nan kup­pi­las­sa juuri työn­sä lopet­ta­neen Tapani Töllin, joka oli kovin eri mieltä uuden hal­li­tuk­sen kun­tau­ud­is­tushankkeista: eri mieltä enem­mänkin kuin vain viran puoles­ta oppo­si­tion edus­ta­jana. Hänen kor­vaansa oli tart­tunut uuden kun­t­a­min­is­teri Hen­na Virkkusen lause, jon­ka mukaan kun­tien lukumäärä tulee olen­nais­es­ti laskemaan.

Kun­tau­ud­is­tus tehdään kuten hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sovit­ti­in, mut­ta kat­son silti oikeak­si vilkuil­la vai­h­toe­hto­ja. Kun päätetään jotain, on hyvä tietää, mis­tä vai­h­toe­hdoista luovutaan.

Virkkusen lause viit­taa ehkä erheel­lis­es­ti siihen, että olen­naista olisi lakkaut­taa syr­jäseu­tu­jen pieniä kun­tia. Niitä nimit­täin on ylivoimais­es­ti eniten, joten kun­tien lukumäärän voimakas kar­simi­nen kos­kee niitä. Se ei kuitenkaan ole eikä voi olla kun­tau­ud­is­tuk­sen keskeinen sisältö. Olen­naista on yhdis­tää kaupunkiseudut – taval­la tai toisel­la. Olimme itse asi­as­sa samaa mieltä, että kun­tau­ud­is­tuk­sen tavoit­teet saavutet­taisi­in lakkaut­ta­mal­la 30 kun­taa – kun­han me saisimme vali­ta ne. Emme tosin tes­tanneet, osu­isiko val­in­tamme samoi­hin, mut­ta luulen, että molem­pi­en listal­la olisi mon­ta yhteistä tule­vaa entistä kuntaa. 

 Näi­den sys­mien ja padasjok­ien yhdis­tämis­es­tä isom­pi­in ei syn­ny mitään säästöä. Pikem­minkin voi koitua meno­ja, kun pien­ten kun­tien talkoohen­ki katoaa. Sen sijaan nykysään­nöil­lä näi­den itsen­sä kannal­ta yhdis­tymi­nen voi olla vält­tämätön­tä, kos­ka ne eivät selviä sosi­aali- ja ter­vey­den­hoidon menoista.  Voisi myös muut­taa sään­töjä. Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan (oma tulk­in­tani)  ne voisi­vat ostaa ter­veyspalve­lut kap­i­taa­tiope­ri­aat­teen mukaan suurkunnalta.

Yhtä mieltä olimme siitä, että olen­naista olisi lakkaut­taa talouskil­pailu kaupunkiseu­tu­jen sisältä. Sen voi tehdä joko kun­tali­itoksin tai aluekun­ta­mallin avul­la – eri­tyis­es­ti, jos aluekun­nan vas­tu­ul­la olisi vero­jen keräämi­nen ja huole­htimi­nen kalli­ista sosi­aali- ja ter­veystoimen menoista. Ei tarvit­sisi kil­pail­la hyvistä veron­mak­sajista eikä sysiä hen­gi­tyshal­vaus­poti­laista naapurikuntiin.

Huo­mat­takoon, että jos kil­pailu veron­mak­sajista lop­puisi, hyvät työ­paikat voisi­vat klus­teroitua tehokkaam­min. Helsin­ki ei yrit­täisi kynsin ham­pain pitää kiin­ni yri­tyk­sistä., joiden paras sijain­tipaik­ka saat­taisi olla Espoon puolel­la.  Kaupunki­rak­en­teen osalta ker­rostalot sijoit­tuisi­vat ydinkaupunki­in ja omako­tialueet väl­jem­mille paikoille – kuten järkevää olisikin. Helsin­ki kaavoitet­taisi­in olen­nais­es­ti tehokkaammin.

Tuo aluekun­ta­malli olisi minus­ta paras ratkaisu, mut­ta kun sil­lä ei ole enem­mistöä niin ei ole. Jotain on tehtävä ja olkoon se sit­ten toisek­si paras ratkaisu, työssäkäyn­tialuei­den kokoiset suurkun­nat. Helsin­gin seudul­la melkein puo­len­toista miljoo­nan asukkaan kun­ta olisi kuitenkin vähän iso. Tässä aluekun­ta­mallia tulisi harki­ta, mut­ta siis sen veronkan­to-oikeu­den kanssa.
Ei kyl­lä tule kun­tau­ud­is­tuk­ses­ta kovin suosit­tua, ellei jotain lähidemokra­ti­aa synnytetä.

86 vastausta artikkeliin “Kuntauudistuksen vaihtoehtoja”

  1. Min­ul­la ei ole monia odotuk­sia nykyiselle hal­li­tuk­selle, mut­ta toivon että tämän saat­te hoidet­tua kuntoon.

    Kil­pail­laan siis kaupunkiseu­tu­jen välil­lä, ei niiden sisällä.

  2. En betän­klig brist (ev. en felplac­er­ing) i regering­spro­gram­met är att det inte talas om rik­tig demokrati i sam­band med kommunreformen.
    Med rik­tig demokrati menar jag att man verk­li­gen låter nya grup­per få makt. Hörande är bra, men det är inte det sam­ma som att fak­tiskt spri­da makt. Om med­bor­garen hörs, med hur avancer­ade metoder som helst, men ingen lyssnar, så är det + — 0, ur demokratisk syn­vinkel. Det blir aldrig en bra diskus­sion mel­lan två parter om båda vet att i slutän­dan så är det alltid den ena parten som suveränt fat­tar besluten.
    Genom ett dylikt sys­tem under­gräver man demokratin. Man lurar folk att engagera sig men deras engage­mang led­er ingen vart.
    Jäm­för Öster­bys förslag om att byta kom­mun — och hur Vörå har “lyssnat” på folket.

  3. Tämä lähidemokra­tia onkin mielestäni kun­tau­ud­is­tuk­sen tärkein yksit­täi­nen asia. Jos ei ole kun­taa, on paikallisia asioi­ta aja­mas­sa ain­oas­taan itse itsen­sä nimit­täneitä kyläy­hdis­tyk­siä ja yhden asian liikkeitä. Demokraat­tisel­la menet­te­lyl­lä saadaan parem­pi tieto paikalli­sista näke­myk­sistä ja ajatuksista. 

    Valitet­tavasti asi­as­sa on myös puolue­poli­it­ti­nen puolen­sa. Keskus­ta on val­ta­puolueena maaseudul­la — tai oli näi­hin vaalei­hin asti. Jos kun­tia yhdis­tetään, keskus­tan hal­lit­semien kun­tien määrä piene­nee. Toisaal­ta maaseu­tukun­tien yhdis­tämi­nen kaupunki­taa­jami­in syö vasem­mis­ton val­taa, kun demarei­den ja vasem­mis­toli­iton suh­teelli­nen osu­us vähe­nee. Voit­ta­jana on por­var­illi­nen puoli kokon­aisu­udessaan eli käytän­nössä vihreät ja kokoomus. Perus­suo­ma­lais­ten kan­natuk­sen muu­tok­sista on todel­la han­kala sanoa mitään.

  4. Vaasa ja Vähäkyrö päät­tävät maanan­taina kun­tali­itok­se­ta (menee kevysti läpi — Vähäkyrö on aivan kural­la taloudel­lis­es­ti eikä KePul­la enää ole enem­mistöä). Tähän asti on ollut vähän epä­var­maa val­tioneu­vos­ton suh­tau­tu­mi­nen kun KePu­lainen min­is­teri tulk­it­si lakia niin, että pitäisi olla yhteinen maara­ja. Laki ei sitä edel­lytä ja kaik­ki muut lain vaa­ti­mat edel­ly­tyk­set täyt­tyvät kirkaasti, joten eiköhän se siitä.
    Suurin ongel­ma Vaasas­sa on ruots. enem­mistöi­nen Mus­tasaari jon­ka kun­nan­ta­lo on 4 km päästä Vaasan Kaupung­in­talol­ta. Hei­dän sep­a­ratis­tipomon­sa pelkää kovasti (itkee lehdis­sä), että nyt niitä viedään Vaasan syli­in ja kaivaa taas taisteluhautoja. 

    Mus­tasaarel­la ei ole edes omaa uima­hal­lia, puhu­mat­takaan kult­turi­palveluista. Mut­ta kovasti porskut­taa kas­vavin vero­tu­loin kun on tar­jon­nut hal­val­la iso­ja OK-tont­te­ja ener­gia­te­ol­lisu­utemme hyvä­palkkaisille duunareille… RKP:n on raskas­ta menet­tää yksipuolue­val­tansa ( vaik­ka Mus­tasaa­res­sa on enem­män suomenkielisiä kuin Vaasas­sa ruotsinkielisiä). Kyl­lä tähän joku tolkku täy­tyy saa­da ilman “him­meleitä”.

  5. Oletko koskaan poht­in­ut, mitä mui­ta mah­dol­lisuuk­sia on vähen­tää kun­tien kil­pailua veron­mak­sajista kuin kun­tara­jo­jen pois­to. Minus­ta ongel­ma ei ole pelkästään maantiede, vaan myös palvelu­iden rahoi­tussys­tee­mi. Sairaan­hoidon siir­to val­ti­olle olisi eräs kun­tien kil­pailua vähen­tävä tek­i­jä. Myös sosi­aalipuolel­la olisi paljon val­ti­olle kuu­lu­via tehtäviä. Esimerkik­si sin­un usein esille tuo­mat kun­tien rasituk­se­na ole­vat “sosi­aal­i­ta­pauk­set” eli sel­l­aiset asukkaat, joi­ta mikään kun­ta ei halua asukkaiksi.

  6. Kun­nal­lis­vaalien äänestyspros­en­tit ovat varsinkin kaupungeis­sa surkean pienet, se osoit­taa että lähidemokra­tia ei ihmisiä oikeasti kiin­nos­ta. Käytän­nössä “lähidemokra­tia” on syn­onyy­mi nim­by­i­lylle, jos­ta olisi hyvä päästä eroon.

  7. Synkiö,

    lähidemokra­tia on paljon muu­takin kuin nim­by­i­lyä. Se on aivan todel­lista paikallis­ten tapo­jen ja käsi­tys­ten soveltamista yhteis­ten asioit­ten hoitoon. Hyvän esimerkin voisi saa­da ympäristön­huol­lon alal­ta: mikä on hyväksyt­tävä omakoti­ton­tin siistey­den aste? Miten huleve­den vir­taus ton­til­ta toiselle on hoidet­ta­va? Näistä päät­tää kun­nan ympäristölau­takun­ta. Asi­at ovat maalaisjär­jel­lä hoidet­tavia, mut­ta niis­sä tule­vat esille nimeno­maan paikkakun­tako­htaiset kulttuurierot. 

    Esimerkik­si eräässä hyvin tun­temas­sani maaseu­tukaupungis­sa ympäristölau­takun­ta jakoi pienen naa­purikun­nan tul­tua liite­tyk­si tähän kaupunki­in tois­takym­men­tä keho­tus­ta pihapi­irin siis­timisek­si. Oliko kyse siitä, että vuo­den vai­htues­sa pihapi­ir­it oli­vat muut­tuneet siiv­ot­tomik­si? Ei. Sen sijaan liitos­alueelle tuoti­in naa­purikaupun­gin tiukem­pi käytän­tö. Se, mitä oli pidet­ty pikkuises­sa maalaisukun­nas­sa sopi­vana kaa­va-alueen ulkop­uolel­la, ei ollut kaupunkili­itok­sen jäl­keen enää sopi­vaa. Oikein vai väärin? En tiedä, sil­lä en ole noi­ta pihapi­ire­jä kiertänyt. 

    Vas­taavia tilatei­ta on paljon. Juuri pienis­sä kun­nis­sa lähidemokra­tia toimii, sil­lä kun­nal­liset luot­ta­muse­limet käsit­televät pieniäkin sosiaali‑, sivistys- ja ympäristö­toimen asioi­ta, jot­ka isom­mas­sa kun­nas­sa jäävät asiantun­ti­javal­lan piiriin.

  8. Pääkaupunkiseudun kun­tien yhdis­tämi­nen edel­lyt­täisi vähin­täänkin kaavoitus­mo­nop­o­lin purkamista.

  9. Pitkään on ollut kom­ment­te­ja, että kun­tali­itok­set pitää olla vapaae­htoisia. Mitä jos nyt puhut­taisi­in vapaae­htois­es­ta lähidemokratiasta.

    Voihan sitä kuka tahansa perus­taa kaiken­laisia kaupungi­nosay­hdis­tyk­siä ja kyläseu­ro­ja niin paljon kuin sielut sietävät.

  10. Kun­tien “vapaa” kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista ei ole poli­it­tis­es­ti real­isti­nen vai­h­toe­hto. Siitä huoli­mat­ta, mik­si tämä olisi huono vai­h­toe­hto? Lop­putule­m­ana olisi joko joukko “opti­maal­isia” kun­tia, jot­ka pystyvät tuot­ta­maan val­tion vaa­ti­mat palve­lut tai joukko kun­tia, jois­sa olisi eri­asteiset palve­lut riip­puen veronker­tymästä. Jos muut­to kun­nas­ta toiseen olisi mah­dol­lista ilman mitään rajoituk­sia (ts. kansalaiset oli­si­vat tasaver­taisia), mikä ongel­ma tässä on?

  11. Hal­li­tu­so­hjel­ma näyt­tää tosi­aan siltä kuin sitä olisi joku komitea pyöritel­lyt pari viikkoa. Eri­laisia tulk­in­to­ja ympäripyöreistä muo­toiluista löy­tyy var­masti usei­ta. Kun­tau­ud­is­tuk­sen tavoit­teis­takin tun­tuu ole­van jo mon­ta tulk­in­taa. Sadan kun­nan tavoit­er­a­ja tämän vaa­likau­den aikana mainit­ti­in jo.

    Jos keskeinen tavoite on estää hyvien veron­mak­sajien haal­im­i­nen ja kulu­ja aiheut­tavien hyl­jek­simi­nen, niin kun­tien yhdis­te­ly ja aluekun­nat siirtävät ongel­man vain toiselle tasolle. Helsin­gin seudul­la yhdis­te­ly voisi toki pois­taa joitain alueen nyky­is­ten kun­tien välisiä kiis­to­ja, mut­ta laa­jem­mas­sa per­spek­ti­ivis­sä lop­putu­los olisi tietenkin se, että nyt isom­mat alueet kil­pail­i­si­vat keskenään. Helsin­gin seu­tu voisi edelleen haalia itselleen Suomen rikkaim­mat veron­mak­sa­jat ja jät­tää mum­mot maalaiskun­tien murheiksi.

    Tilanne olisi ehkä nyky­istä helpom­pi vain siinä mielessä, että nyt Helsin­gin naa­purikun­nat oli­si­vat sen ver­ran Helsinkiä heikom­pia, että ne eivät voisi kil­pail­la Helsin­gin kanssa. Suur-Helsin­ki saat­taisi pitää vähäo­sai­sis­taan vähän nyky­istä parem­paa huol­ta, kos­ka sen ase­ma olisi niin vah­va, että sen ei tavit­sisi jokaista sent­tiä laskea.

    Kun­ta­jär­jeste­ly­itä fik­sumpi ratkaisu olisi se, että yksit­täiset kun­nat jär­jestäi­sivät asukkailleen vain peruster­vey­den­hoidon, koulu­tuk­sen jne, ja val­tio vas­taisi hen­gi­tyshal­vaus­poti­laiden ja yliopis­to­jen kus­tan­nuk­sista. Samoin olisi järkevää jos val­tio mak­saisi kun­nille kiin­teän sum­man per asukas, per koul­u­lainen jne, jol­loin kil­pailu rikkaista asukkaista vähenisi.

    Jo nyt val­tio tasaa kun­tien tulo­ja, joten siir­tymi­nen kiin­teisi­in sum­mi­in vain yksinker­tais­taisi ja selkeyt­täisi nyky­istä käytän­töä. Ja tavoite kai on, että nuo perus­palve­lut tar­jo­taan kaikille kansalaisille jok­seenkin saman tasoisi­na, siitä riip­pumat­ta asuuko Helsingis­sä vai jos­sain peräkylässä. Kun­nil­la säi­ly­isi vero­tu­soikeus, mut­ta sitä käytet­täisi­in enem­män investoin­tei­hin kuin perus­palvelu­iden tuot­tamiseen. Jos kil­pailu rikkaista asukkaista halu­taan kokon­aan lopet­taa, kun­nal­lisveron pitää liikkua pääveron suun­taan (vaatisi kai vas­taa­van köy­himpiä tuke­van kor­jauk­sen val­tion verotukseen).

    Suuret kaupunkikun­nat mah­dol­lis­taisi­vat siis tilanteen, jos­sa ne kuori­vat edelleen ker­maa, mut­ta vähem­mäl­lä riite­lyl­lä alueen kun­tien kesken. En tiedä onko tämäkään malli koko val­takun­nan kannal­ta paras ratkaisu.

    Pien­ten kun­tien kohdal­la kun­tau­ud­is­tuk­set ovat aika turhia joka tapauk­ses­sa. Kus­tan­nussäästöjä ei tai­da tul­la. Hom­ma vain aiheut­taa turhaa sekoi­ilua hallinnos­sa ja vähen­tää paikallis­demokra­ti­aa ja mah­dol­lisu­ut­ta päät­tää asioista paikallis­es­ti omien tarpei­den mukaan.

    Ehkä hal­li­tuk­sel­la olisi oleel­lisem­paakin tekemistä kuin pyöritel­lä näitä puoli­pakkoli­itok­sia vaa­likaud­es­ta toiseen. Useimpi­en pien­tenkin kun­tien talous toimii ihan ok perus­palveuiden tuot­tamises­sa, eikä niil­lä ole mitään todel­lisia tarpei­ta kutarak­en­tei­den muutoksiin.

  12. Eras­totenes kysyy vai­h­toe­hto­ja epäter­veen kil­pailun suit­simiseen. Ne tup­pa ole­maan sitä että viedään kunnal­ta tehtävät eli val­ta, joko val­ti­olle tai sit­ten jollekin aluehallinnolle.

    Jos viedään val­ti­olle niin tulee näitä toinen päät­tää ja toinen mak­saa tilantei­ta, jos esimerkik­si erikois­sairan­hoito on val­ti­ol­la mut­ta peruster­vey­den­hoito kun­nil­la niin erikois­lääkäri­palvelu­iden tarve kas­va­nee räjähdys­mäis­es­ti. 🙂 Ihan sama sosi­aal­i­toimen ja ter­vey­den­huol­lon rajap­in­nas­sa. Tähän ei ole varaa, tulee jo vaikka­pa liiken­nepuolel­la ihan tarpeek­si kalliiksi.

    Toinen vai­h­toe­hto on se että peruste­taan seu­tuhallinto jolle viedään luon­te­vat tehtäväkokon­aisu­udet, eli käytän­nössä läh­es kaik­ki kun­nan tehtävät, sille annetaan vero­tu­soikeus ja sille val­i­taan seu­tu­vaaleil­la val­tu­us­to. Tämä on käytän­nössä melkein sama asia kuin kun­tien yhdis­tämi­nen, mut­ta jos siitä joku tulee iloisek­si että on vielä senkin jäl­keen kaupunke­ja joiden­ka val­tu­us­tot äänestää jostain päiväkodin seinän väristä, niin mikäs siinä.

  13. Jos muut­to kun­nas­ta toiseen olisi mah­dol­lista ilman mitään rajoituk­sia (ts. kansalaiset oli­si­vat tasaver­taisia), mikä ongel­ma tässä on?

    Vrt. Kau­ni­ainen. Hyvien liiken­ney­hteyk­sien var­rel­la ole­va espoolainen asuinalue, jos­sa on hyvät palve­lut ja mata­la vero­pros­ent­ti. Mik­seivät kaik­ki van­taalaiset muu­ta sinne?

    Muut­to kun­nas­ta toiseen on nytkin mah­dol­lista läh­es ilman rajoituk­sia. Siis jos vain taskus­ta löy­tyy riit­tävästi rahaa siihen.

    Kun­nat eivät ole vero­tu­loil­taan samas­sa ase­mas­sa, eivätkä ne ole maanti­eteel­lis­es­ti samas­sa ase­mas­sa kil­paile­maan niistä vero­tu­loista. Onko Posi­ol­la saman­laiset mah­dol­lisu­udet kil­pail­la veron­mak­sajista kuin Kau­ni­aisil­la? Kil­pailus­sa on se paha puoli, että siinä on voimakas posi­ti­ivi­nen takaisinkytkentä.

    Palveluk­il­pailukin on utopi­aa. Kun­ta A tun­netaan hyvistä kouluis­taan, joten hyviä koulu­ja kaipaa­vat hyvin toimeen­tule­vat per­heet muut­ta­vat sinne. Kun­ta B tun­netaan hyvistä van­hus­palveluis­taan, joten van­huk­set muut­ta­vat sinne.

    Pait­si että mikään kun­ta ei tietenkään halu­aisi sel­l­aisia asukkai­ta, jot­ka ovat net­tomeno­ja nyt ja tule­vaisu­udessa. Van­hus­palvelui­hin panos­t­a­mi­nen toisi kun­taan vain kalli­ita kustannuksia.

    Jos meil­lä on nykyisenkaltainen kun­ta­jär­jestelmä, se toimii vain sil­lä, että val­tio pakot­taa tar­joa­maan saman palvelu­paletin joka paikas­sa. Sen jäl­keen val­tion on yritet­tävä vah­tia sitä, että asi­at tehdään tehokkaasti. Ja sit­ten val­tion pitää vielä jakaa rahat niin, että hom­ma toimii. Ja vielä vah­tia perään, että kun­nat eivät tee liikaa kiusaa toisilleen maankäytössä ja liikenteessä.

    Tämän jäl­keen voidaan sit­ten kysyä sitä, ovatko kun­nat tehokkain tapa hoitaa ne asi­at, joista kun­nat nykyään vas­taa­vat. Tuskin.

  14. Jos kaupunkiseu­tu­ja yhdis­tetään ja maaseu­tukun­nat jäävät nykyisen kokoisik­si, voi edessä olla tilanne että Suomen suurin kun­ta on asukaslu­vul­taan 10 000-ker­tainen pien­im­pään ver­rat­tuna. Mah­taako sama lip­palak­ki mah­tua molem­mille, vai pitäisikö lain­säädän­nössä siir­tyä takaisin siihen, että isoil­la kaupunkikun­nil­la ja pie­nil­lä maaseu­tukun­nil­la olisi vähän eri­lainen ase­ma, oikeudet ja velvollisuudet?

  15. sosi­aali- ja ter­veyssek­torin menot eivät laske kun­tia yhdis­tämäl­lä. Nuo menot voivat olla korkeat tai mata­lat kun­takoos­ta riip­pumat­ta. Suuris­sa kun­nis­sa ne vain tup­paa­vat ole­maan kaikkein korkeimmat.

    Maail­mal­la on tehty lukuisia tutkimuk­sia opti­maalis­es­ta kun­takoos­ta ja kun­tien tehtävistä riip­pumat­ta opti­maa­likoko on uni­ver­saal­isti 30–40 tuhan­nen asukkaan kunnat.

    Tuos­sa kun­takoos­sa toteu­tuu myös kun­tien per­im­mäi­nen tarkoi­tus eli lähidemokratia.

    Jos sairaan­hoito mak­saa liikaa kan­nat­tais miet­tiä ihan uusia rataisu­ja. Yksi­ty­istämi­nen olisi näistä järkevin. Eduskun­nan päät­tämät palve­lut joi­ta jokaisen kun­nan täy­tyy tar­jo­ta on melko äly­va­paa kehitelmä. 

    Antakaa kun­nille päätös­val­ta siitä mitä palvelu­ja tar­joa­vat ihmis­ten rahoil­la niin maail­mas­ta tulee paljon aurinkoisempi.

  16. Mör­rimöykky,

    tässä on aika iso ongel­ma, kos­ka muut­to kun­nas­ta toiseen ei ole mah­dol­lista ilman rajoituk­sia. Lail­lisia esteitä muu­tolle ei ole, mut­ta eivät ihmiset ole halukkai­ta tai valmi­ita repimään itseään irti kotiseudus­taan, työ­paikas­taan ja sosi­aalis­es­ta verkostaan vuosit­tain sen mukaan, mikä on taloudel­lis­es­ti opti­maal­ista kun­nal­lis­ten palvelu­jen saatavu­u­den näkökul­mas­ta. Asuin­paikka­markki­nat eivät ole “tehokkaat” talousti­eteel­lisessä mielessä.

    Eikä täl­lainen ihmis­ten totaa­li­nen juuret­to­muus olisi opti­maal­ista yhteiskun­nal­lis­es­tikaan, vaik­ka se olisikin tehokas­ta jos­sain raja­tus­sa merk­i­tyk­sessä. Mon­et yri­tyk­set tarvit­se­vat työvoimaa, joka on sitoutunut jollekin paikkakun­nalle. Samoin yhteiskun­nas­sa on suurehko määrä tehtäviä, jot­ka on hoidet­ta­va vält­tämät­tä jol­lain tietyl­lä paikkakun­nal­la: esim. poli­isi ja rajavar­tioin­ti. On selvää, että näi­den töi­den tek­i­jöil­lä on olta­va samat oikeudet julk­isi­in palvelui­hin kuin muillakin. 

    Kol­man­te­na seikkana on huo­mat­ta­va, että tietylle paikkakun­nalle sitoutunut väestö on isän­maan ja yhteiskun­nan perus­raken­neosa. Juuri kiin­teä yhteisö luo sen poh­jan, jol­ta nousee maan­puo­lus­tus­tah­to ja tah­to rak­en­taa yhteistä, ei vain yksilöko­htaista hyvinvointia.

    1. Yhdys­val­lois­sa ollaan oltu siinä mielessä juuret­to­mia, että väki muut­taa herkästi työ perässä. Tästä voi olla mon­ta mieltä, mut­ta talouteen se on tuonut dynami­ikkaa. Nyt kun asun­to­jen hin­nat ovat laske­neet, muut­to­halukku­us on laskenut, kos­ka asun­non jou­tu­isi myymään tap­pi­ol­la. Uusikin asun­to olisi halvem­pi, mut­ta asun­to­lainan vaku­u­den kanssa on ongelmia.

  17. Mitä jos nyt puhut­taisi­in vapaae­htois­es­ta lähidemokratiasta.

    Voihan sitä kuka tahansa perus­taa kaiken­laisia kaupungi­nosay­hdis­tyk­siä ja kyläseu­ro­ja niin paljon kuin sielut sietävät.

    Kansan­val­lal­la ja paikallisen tason yhdis­tys­toimin­nal­la on paljon yhteistä, mut­ta yksi olen­nainen ero: Paikalli­nen kyläy­hdis­tys ei voi pakot­taa min­ua mihinkään. Julki­nen val­ta voi. Jos min­un ton­til­tani juok­see hulevet­tä naa­purin pihaan kohtu­ut­tomas­sa määrin, voi kun­nan ympäristölau­takun­ta teet­tää min­un kus­tan­nuk­sel­lani ojan. Ulosot­tomies varmis­taa, että kus­tan­nuk­set tosi­aan menevät pus­sis­tani. Ja poli­isi lait­taa min­ut rautoi­hin, jos yritän estää töi­den teon. Kyläy­hdis­tys voi vain pahek­sua. Siinä on aika iso ero.

    Lähidemokra­tia tarkoit­taa sitä, että julk­ista val­taa käytetään lähel­lä taval­lista ihmistä. Joku hoitaa nuo hallintote­htävät joka tapauk­ses­sa. Kysymys on siitä, val­it­seeko lau­takun­nan miljoon­aa ihmistä edus­ta­va kaupung­in­val­tu­us­to vai 5000 ihmistä edus­ta­va kunnanvaltuusto.

  18. Heik­ki, nuo yhdis­tyk­set ja seu­rat ovat osa kol­mat­ta sek­to­ria, jon­ka val­ta on olematonta.
    Val­ta ja vero­tu­soikeus kulke­vat käsi kädessä. Kyl­lä min­ua huolestut­taa nois­sa suun­nitelmis­sa paikall­ishallinnon muren­e­m­i­nen ja verokirstun siir­tymi­nen aina vain kauem­mas taval­lis­es­ta kansalaisesta.

  19. Seu­raavas­sa eräs naftisti kolme vuot­ta van­ha tek­sti. En ole vielä löytänyt syytä muut­taa mieltäni.

    = = =

    Melkein kaikissa ”vaa­likoneis­sa” kysytään, pitäisikö YTV-kaupun­git yhdis­tää? Tekee mieli ulvah­taa, että kysymys on väärin asetet­tu ja vajaa! Samaan aikaan kuu­luisi kysyä: pitäisikö nykyiset mam­mut­tikun­nat pilkkoa nyky­istä pienem­mik­si oman mit­takaa­vansa asiois­sa itse­hallinnol­lisik­si “lähikaupungeik­si” (tai kaupungi­nosik­si, pienkaupungeik­si — ihan miten halu­at­te). Sit­ten voisin tyynin mielin vas­ta­ta kumpaankin kysymyk­seen KYLLÄ. Näin­hän suurkaupunke­ja maail­mal­la yleen­sä hallitaan.

    Tästä aiheesta – sen kum­mas­takin ulot­tuvu­ud­es­ta: yhdis­tämis­es­tä ja paloit­telus­ta – tarvi­taan avoin­ta ja kiertelemätön­tä keskustelua. Esitän muu­ta­man ajatuksen:

    (1) Helsin­ki, Espoo ja Van­taa eivät ole “juuri sopi­van kokoisia” yhtään mihinkään.

    (2) Suurin ongel­ma on näi­den kaupunkien väli­nen repivä kil­pailu, joka on väistämätön seu­raus niiden yhteenkas­vamis­es­ta. Kaiken aikaa kil­pail­laan yri­tys­ten pääkont­tor­eista, hyvistä veron­mak­sajista jne. Ja yritetään sysiä pois huono­ja veron­mak­sajia, vaik­ka sitä ei kehda­ta san­o­ta ääneen.

    (3) Tarvi­taan seu­tuhallinto, jol­la on oma suo­ril­la vaaleil­la valit­ta­va val­tu­us­ton­sa. Tässä ei saa olla mutkia eikä kiin­tiöitä — ei ainakaan siir­tymäa­jan jäl­keen. Ei siis eril­lisiä vaalipi­ire­jäkään. Vain täl­lä tavoin on ylipään­sä mah­dol­lista, että joskus meil­lä on poli­itikko­ja, jot­ka keräävät äänen­sä koko alueelta ja tun­te­vat edus­ta­vansa koko aluetta.

    (4) “Lähikaupungeil­la” puolestaan on täl­löin omat val­tu­us­ton­sa, jot­ka kyseisen alueen asukkaat val­it­se­vat sen alueen ehdokaslistoilta.

    (5) Seu­tu­val­tu­us­to päät­tää suurista asioista: maankäytön, liiken­teen ja yhdyskun­tahuol­lon peruslin­joista, asun­topoli­ti­ikas­ta jne.

    (6) Lähival­tu­us­tot päät­tävät yksi­tyisko­htais­es­ta maankäytön suun­nit­telus­ta (detaljikaavoista), paikallis­es­ta jär­jestö- ja kult­tuu­ri­toimin­nan tues­ta, mah­dol­lis­es­ti ter­veysasemista, kouluista, päiväkodeista…

    (7) Seu­tuhallinto kerää verot ja jakaa suurim­man osan vero­tu­loista jonkin ennal­ta sovit­ta­van peri­aat­teen mukaan lähikaupungeille. Jot­ta viimek­si maini­tut eivät olisi pelkkiä keskusteluk­er­ho­ja, niil­lä siis tulee olla rahaa muuhunkin kuin yhteen puis­ton­penkki­in tai ”mei­dän-kylä-päivän” ilmapalloihin.

    (8) Seu­tukun­nan laa­jen­tamis­es­ta YTV-aluet­ta suurem­mak­si (Kirkkon­um­mi, Vihti, Nur­mi­järvi, Tuusu­la, Ker­a­va, Jär­ven­pää, Sipoo…) kan­nat­taa neu­votel­la heti kät­telyssä, mut­ta tähän ei pidä juut­tua pitkäk­si aikaa – tästä ei saa tul­la veruket­ta asian pitkittämiselle.

    (9) On alus­ta läh­tien suun­nitelta­va myös jous­tavia yhteistyö­muo­to­ja niiden naa­purikun­tien kanssa, jot­ka eivät — ainakaan vielä — halua suo­ranais­es­ti liit­tyä “seu­tuhallinto-suurkaupunki­in”.

    (10) Lähikaupun­git voisi­vat olla vai­htel­e­vankin kokoisia, kun­han niil­lä on hel­posti ymmär­ret­tävä alue ja jol­lakin tavoin oma ilmeen­sä. Kiehto­val­ta tun­tu­isi “rak­en­taa” lähikaupun­git kir­jas­to­jen ympärille.

    (11) Tärkeätä on, ettei kumpikaan hallinto­ta­so — seu­tu-suurkaupun­ki tai lähikaupun­ki — pysty mielin määrin tekemään kiusaa toiselleen. Sen takia niil­lä täy­tyy olla selvästi määritel­lyt tehtävät ja eril­liset käyttövarat.

    (12) His­to­ri­al­lisia kokon­aisuuk­sia taik­ka tun­teeno­maisia sidok­sia ei mil­lään taval­la tarvitse heiken­tää. Kotiseu­tuy­hdis­tyk­set saisi­vat ker­naasti vaalia vaikka­pa iki­aikaisen Espoon tai väli­aikaisen Huopalah­den pitäjän muistoa.

    (13) Myöskään nyky­is­ten kun­tien hallintoru­ti­ine­ja ja atk-jär­jestelmiä ei kukaan pakot­taisi yhdis­tämään yön yli. Käytän­tö­jen yhdis­tämi­nen ja yhteenso­vit­ta­mi­nen vain tuli­si­vat toden­näköis­es­ti helpommiksi.

    (14) Lähikaupunkien keskinäi­nen yhteistyö olisi täysin sal­lit­tua: esim. Lep­pä­vaara ja Pitäjän­mä­ki voisi­vat niin halutes­saan val­lan main­iosti yhdis­tää (näitä tai noi­ta) paikallisia toim­into­jaan, vaik­ka Matinkylä, Kauk­lahti ja Kon­tu­la hoitaisi­vatkin hom­man ihan toisin.

    (15) Eikö tämä olisi fed­er­al­is­mia parhaim­mil­laan? ”Lähel­lä ihmistä” mut­ta jotain jöötä kuitenkin.

    = = =

    Tämä oli hiot­tu ver­sio Helsin­gin Sanomien ”Perässähiihtäjä”-blogiin lähet­tämästäni (ensim­mäis­es­tä) kom­men­tista (niitä on siel­lä muu­ta­ma lisääkin):

    http://www.villekomsi.net/seutu.php

    = = =

    Lisäys tänään:

    Seu­tuhallintokaavailus­sa Uuden­maan liiton sekä maakun­nan laito­jen ase­ma muut­tuisi aika kum­mallisek­si. On aivan ymmär­ret­tävää, että U‑maan liit­to vas­tus­taa kiihkeästi seu­tuhallintoa, joka tek­isi maini­tun liiton läh­es merkityksettömäksi.

    Min­un puoles­ta seu­tuhallinto — jota kipeästi tarvi­taan — voitaisi­in vaikka­pa rak­en­taa Uuden­maan liiton poh­jalle, niin että eläke­vi­rat säi­lyvät, jos tämä on ratkaisun ehto. Päätök­sen­teon (Helsin­gin seudun osalta) pitäisi kuitenkin muut­tua epä­suorista suori­in seu­tu­vaalei­hin perus­tu­vak­si. Ja vero­tus tuol­la varsi­naisel­la seu­tu­alueel­la (työssäkäyn­ti- jne. alueel­la) pitäisi siirtää jäsenkun­nil­ta seudun tehtäväksi.

    Joka tapauk­ses­sa tarvi­taan (a) jokin järkevä neu­vot­telu- ja yhteistyö­malli niihin laitakun­tien kanssa, jot­ka eivät ainakaan vielä tunne kuu­lu­vansa yhteiseen kaupunkiseu­tu­un eivätkä tarvitse “täysjäsenyyt­tä”, (b) jokin järkevä neu­vot­telu- ja yhteistyö­malli sel­l­ais­ten naa­puri-kun­tien kanssa, jot­ka oikeas­t­aan ensisi­jais­es­ti kuu­lu­vat johonkin muuhun vaiku­tus­pi­iri­in mut­ta joiden kanssa silti voi olla paljonkin yhteisym­mär­rystarvet­ta, esimerkkinä vaikka­pa Riihimä­ki, sekä © jonkin­lainen hah­motel­ma tai käsi­tys “tule­vista nyky­maakun­nista” eli vaiku­tus­pi­irien (talousaluei­den) rajoista. 

    Ei näet tun­nu kovinkaan fik­sul­ta, jos vaiku­tus­pi­irien rajoil­la syn­tyy kovin repaleisia ja oikullisia “suun­tau­tu­misia”, jot­ka syn­ty­i­sivät sat­tuman­varai­sista syistä ja muis­tut­taisi­vat Kes­ki-Aasian karttaa.

    Art­turi B. saat­taa nyt sanoa, että sehän juuri on opti­maal­ista ja main­io­ta. Voi se jos­sakin suh­teessa ollakin — ehkäpä kult­tuuripuolel­la — mut­ta ei vält­tämät­tä kaikissa suhteissa. 

    Enkä minä helsinkiläisenä halu­aisi koskaan nielaista Turkua ja Tam­peretta. Jotain pieteet­tiä pitää olla.

  20. Se kai tuos­sa nyt on epä­selv­in­tä, että sovit­ti­inko niiden hyvin arvat­tavis­sa ole­vien 30 kun­nan yhdis­tämis­es­tä keskuskun­ti­in vai ei. Eli tehdäänkö se vaik­ka vas­ten kyseis­ten kun­tien tah­toa? Siitä viestin­tä on ollut epäselvää.

    Hal­li­tu­so­hjel­mas­sakin lukee: “Hal­li­tus toteut­taa koko maan laa­juisen kun­tau­ud­is­tuk­sen, jon­ka tavoit­teena on vahvoihin peruskun­ti­in poh­jau­tu­va elin­voimainen kun­tarakenne.” Eli siis tavoit­teena on, eikä esimerkik­si: “Hal­li­tus uud­is­taa kun­tarak­en­teen poh­jau­tu­maan vahvoihin peruskuntiin.”

    Ihmette­len, mil­lainen on se rahoi­tus­malli, joka tehoaa Espooseen, Kem­peleeseen, Raisioon, Mus­tasaa­reen tai Siil­in­järveen ja syn­nyt­tää niis­sä vapaae­htoisen tahdon.

    Kun­tavaalit ovat pian ovel­la. Jos pakkoa ei viedä läpi heti, niin riit­tääkö uskallus viedä pakko läpi kun­tavaalien alla, jos ensin tode­taan, ettei tul­lut vapaae­htois­po­h­jal­ta tulosta.

  21. Yhdys­val­lois­sa on ollut paljon asun­to­ja, joiden arvo on laskenut reilusti alle jäl­jel­lä ole­van lainan määrän — ja yleinen käytän­tö on, että hylkäämäl­lä asun­non eli jät­tämäl­lä sen pankin ongel­mak­si pääsee vas­tu­is­taan eroon, eli velkaa ei tarvitse mak­saa. Jos Suomes­sa olisi ollut 1990-luvun laman aikaan saman­lainen peri­aate, mon­elta henkilöko­htaiselta trage­di­al­ta olisi säästyt­ty. Pankeille olisi käynyt yhtä heikosti kuin kävi joka tapauk­ses­sa, mut­ta val­tion roska­pank­ki olisi käärinyt lopuk­si voit­toa vähän vähem­män. Mihin nekin rahat muuten mah­toi­vat mennä?

  22. osmo, ko tutkimuk­sia on tehty ympäri maail­man ja maail­man eri val­tiois­sa kun­tien tehtävät eivät ole yht­enevät ja silti päädytään aina samaan kun­takokoon tehokkuudessa.

    1. Ker­ro nyt yksikin sel­l­ainen tutkimus, jos­sa jos­d­sakin maas­sa kun­nalle kuu­luu erikois­sairaan­hoito ja joukkoli­ikenne ja jois­sakin pelkästään las­ten päiväkodin ja katu­jen lakaisu ja silti tulee sama optimikoko.

  23. Virkkusen mukaan kun­ta­henkilöstön 5 vuo­den irti­sanomis­suo­jalle kun­tali­itosten yhtey­dessä on hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sovit­tu jatkoa.

    Kun­ta­jo­hta­jat saa­vat jatkos­sakin kek­siä yhdis­tet­ty­jen kun­tien hallinto­henkilöstölle uusia nimikkeitä ja säästöt revitään irti­sanom­al­la määräaikaiset työn­tek­i­jät ja lähipalvelu­jen lopet­tamisel­la — palvelu­raken­nemuu­tok­sen ominaisuus.

    Kun­nas­samme on täl­lä tyylil­lä men­ty yli 10 vuot­ta kol­men kun­tali­itok­sen avul­la ja virkamiehet hyö­dyn­tävät jatkoa­jan vielä itselleen uuden kun­tali­itok­sen avul­la, eikä organ­isaa­tio­ta edelleenkään kyetä perkaamaan.

  24. esim Suo­mi. On tääl­läkin kun­takokoa tutkit­tu. Ja tulok­set ovat täysin yht­enevät maail­mal­la tehty­i­hin tutkimuksiin.

    En rupea nyt kän­nykäl­lä sulle googlet­ta­maan noi­ta mut­ta löytänet itsekin esim alue­maanti­eteen laitokselta.

  25. niin ja itse asi­as­sa sinähän voisit var­maan näyt­tää tutkimuk­sia jois­sa tode­taan suuret kun­nat tehokkaak­si palvelun järjestäjäksi?

    Sinähän main­os­tit vaa­likam­pan­jas­sasi että päätelmäsi perus­tu­vat tieteel­liseen tutkimukseen.

    Tosin et löy­dä hake­mal­lakaan tukea kuntavihamielisyydellesi…

    1. Kuin­ka mon­ta ker­taa pitää sanoa, että tarve yhdis­tää kaupun­git yhdek­si kun­naksi ei lähde opti­maalis­es­ta kun­nan koos­ta jär­jestää palve­lut, vaan kaavoituk­ses­ta, elinkei­nop­o­li­ti­ikas­ta, seg­re­gaa­tion tor­ju­mis­es­ts, liiken­teen jär­jestämis­es­tä, verotuksesta/tulojen tasauksesta.
      Joku esit­ti Kata­janokas­ta itsenäistä kun­taa. Meille kata­janokkalaisille se sopisi hyvin. Eri­tyis­es­ti, jos vero­tu­lo­jen tasauk­ses­ta luovu­taan. Tuol­laista maail­maako te todel­la haluatte?

  26. Ville Kom­sil­ta tuli taas hyvä ana­lyysi tilanteesta.

    Kun­tarak­en­teen lisäar­vo on sen luon­nol­lises­sa rak­en­teessa. Jos kata­janokkalaiset koke­vat itsen­sä vah­vasti kata­janokkalaisik­si, min­ul­la ei ole mitään sitä vas­taan, että he päät­tävät omista asiois­taan niil­lä sek­tor­eil­la, joil­la paikalli­nen päätök­sen­teko on luontevaa.

    Tämä ei tosi­aan sul­je pois sitä mah­dol­lisu­u­ta, että alim­man kun­tarak­en­teen pääl­lä on muitakin päätök­sen­teko­ta­so­ja. Onhan meil­lä val­tiokin, ja joitain vähem­män suvereene­ja päätök­sen­telijöitä senkin yläpuolel­la (EU, YK, ja myös Pohjo­is­maat ja mui­ta yhteistyöjär­jestöjä). Helsin­gin seu­tu on selvästi yksi orgaa­ni­nen ja luon­nolli­nen kokon­aisu­us, ja sik­si on luon­te­vaa, että koko seu­tukun­taan vaikut­ta­vat päätök­set voidaan tehdä myös yhdessä.

    Use­at päällekkäiset päätök­sen­teko­ta­sot voivat myös tehdä päätök­sen­tekokoneis­tos­ta mon­imutkaisen. Ja pienempin osi­in jakau­tunut yhteisö voi joskus jakaan­tua turhaankin noiden alem­pi­en jakolin­jo­jen mukaan (pätee nykyäänkin val­tion ja kun­tien välillä).

    Tuon mon­imutkaisu­u­songel­man vuok­si mielestäni voisi kokeil­la myös sel­l­aista uut­ta mallia, jos­sa kun­tata­son ja suurkun­tata­son val­tu­us­tot koos­t­u­isi­vat samoista luot­ta­mushenkilöistä. Nykyisenä tasku­lask­in­ten aikana olisi oikein luon­te­vaa vaikka­pa pain­ot­taa eri kun­nan­val­tu­us­to­jen ääniä asukaslu­vun mukaan niin, että suurkun­tata­sol­la pien­ten kun­tien edus­ta­jien äänil­lä olisi hie­man piene­mipi paino kuin suurten kun­tien edus­ta­jien äänil­lä (suuril­la kun­nil­la­han on nykyään omis­sa val­tu­us­tois­saan suh­teel­lis­es­ti vähem­män edus­ta­jia kuin pie­nil­lä). Myös päätök­sen­teko voisi usein tapah­tua myös vir­tu­aa­likok­ouk­ses­sa, ainakin jos osal­lis­tu­vien kun­tien väli­matkat ovat pitk­iä. Joka tapauk­ses­sa yksi joukko päät­täjiä yksinker­tais­taisi asioi­ta, vähen­täisi eri vaalien lukumäärää, ja pois­taisi esimerkik­si joidenkin edus­ta­jien kiin­nos­tus­ta hoitaa asioi­ta ja pain­ot­taa enem­män juuri sen val­tu­us­ton roo­lia, jon­ka jäseniä he ovat.

    Kun­tien rahoituk­sen jär­jestämis­es­tä olen kom­men­toin­ut aiem­minkin (tässäkin ketjus­sa), että suurkaupunki­ta­son sijaan vero­jen keru­un voisi viedä saman tien val­tion tasolle saak­ka. Näin voisimme kor­va­ta nykyisen mon­imutkaisen tasausjär­jestelmän yksinker­taisem­mal­la mallil­la, jos­sa kaik­ki kun­nat saa­vat saman sum­man per asukas, per koul­u­lainen, per hen­gi­tyshal­vaus­poti­las näi­den perus­palvelu­iden jär­jestämiseen. Val­tion tavoite­han on joka tapauk­ses­sa tar­jo­ta saman tasoiset perus­palve­lut kaikille. Kun­ta verot­taisi näin entistä vähem­män, vain mui­ta tarpei­ta tai paran­net­tua perus­palve­lu­ta­soa varten. Täl­lainen rahoi­tus­malli vält­täsi myös sen ongel­man, että nykyi­nen kun­tien väli­nen kil­pailu siir­ty­isi vain suurkaupunkien/suurkuntien välisek­si kil­pailuk­si hyvistä ja huonoista asukkaista.

    Hallintoru­ti­init olisi minus­ta luon­tev­in­ta säi­lyt­tää vain par­il­la tasol­la, ehkä nyky­i­sis­sä tai alim­mis­sa kun­nis­sa ja val­tion tasol­la. Nämä ovat ehkä pysyvämpiä rak­en­tei­ta kuin muut. Seu­tuy­hteistyö voi vai­hdel­lakin. Eri­tyis­es­ti alueil­la, joil­la suurkun­nat eivät ole luon­nol­lisia orgaanisia kokon­aisuuk­sia, vaan vain teknisiä yhteistyöratkaisu­ja, kun­nat voisi­vat vai­h­taa vaikka­pa sairaan­hoitopi­ir­iä tai suurkun­taa omien intressien­sä mukaan. Täl­löin on hyvä jos noiden taso­jen rakenne on kevyt, eikä hallintoa ja hallinto­henkilökun­taa tarvitse siirtää paikas­ta toiseen.

    > (15) Eikö tämä olisi fed­er­al­is­mia parhaim­mil­laan? ”Lähel­lä ihmistä” mut­ta jotain jöötä kuitenkin.

    Ehdot­tomasti. Kan­natan ajat­te­lu­ta­paa, jos­sa kun­nat ovat ihmisiä ja hei­dän tarpeitaan varten. Palve­lut ja koko yhteiskun­ta on hyvä jär­jestää sen mukaan, minkä ihmiset koke­vat itselleen luon­te­vak­si ja sopi­vak­si. Vai­h­toe­hto olisi malli, jos­sa byrokra­tia ja hallintokoneis­to opti­moi itsen­sä omien tarpei­den­sa mukaan ja pakot­taa nuo ratkaisut sit­ten kansalaisille. Toki tiet­ty byrokra­t­ian tehokku­uskin tulee säi­lyt­tää, mut­ta tuo intres­si on kansalais­ten ja byrokra­t­ian yhteinen intres­si. Uskon siis enem­män siihen, että luon­nol­lisia ihmisille sopivimpia hallintora­jo­ja nou­dat­ta­va hallintorakenne on ihmisille miel­lyt­tävämpi, ja yleen­sä myös hallinnol­lis­es­ti ja taloudel­lis­es­ti tehokkain ratkaisu. Kinaa eri intres­siryh­mien välil­lä syn­tyy sitä vähem­män mitä luon­nol­lisem­pia kun­tara­jat ja muut hallintora­jat ovat.

    Nyky­isil­lä kun­tara­joil­la on puo­lus­ta­jansa, ja ihmiset ovat jo kas­va­neet niihin kiin­ni, joten muu­tok­set voivat olla varovaisia. Pääkaupunkiseudun kun­ti­akaan ei siis tarvitse pakot­taa yhteen tai pakot­taa eriy­tymään palasik­si. Mut­ta jos ne koke­vat tuol­laisen kehi­tyk­sen luon­te­vak­si, niin siitä vaan. Koko pääkaupunkiseudun yhteistyöhön on sevä tarve. Ja onhan sitä jo tehtykin eri aloilla.

    (Tässä tulee vielä mieleen sel­l­ainen asi­aan liit­tyvä aihe, että koko Uusi­maa voi joutua miet­timään roo­li­aan uud­estaan. Uusi­maa on per­in­teinen maaku­na, ja uusi­maalaiset koke­vat sen var­masti omak­seen. Mut­ta Helsin­gin seudun jatku­va kasvu on tehnyt Uud­esta­maas­ta erikoisen alueen. Pääkaupunkiseu­tu sen keskel­lä nou­dat­taa val­lan toista logi­ikkaa kuin Uuden­maan itäiset ja län­tiset reuna-alueet. Helsin­gin seu­tu voisi tästä syys­tä olla myös vahvem­min oma kokon­aisuuten­sa, ja muut Uuden­maan kun­nat voisi­vat miet­tiä miten ne halu­a­vat asioitaan hoitaa. Ehkä pääkaupunkiseudun ulkop­uo­li­nen Uusi­maa halu­aa tehdä omat päätök­sen­sä ilman pääkaupun­gin domi­noivaa vaiku­tus­ta, ehkä yhdessä, tai ehkä joku halu­aa livetä naa­puri­alueisi­inkin, tai muo­dostaa itäis­es­tä ja län­tis­es­tä Uud­esta­maas­ta omat pienem­mät hallintoalueet.)

  27. Ehkä se kus­tan­nusten kasvu johtuu siitä että suuret kaupun­git itsessään aiheut­ta­vat sairas­tu­vu­ut­ta skit­sofre­ni­aan ja ahdis­tuneisu­ushäir­iöi­hin kuten Tiede lehdessä juuri ker­rot­ti­in: “Kaupungis­sa kas­vaneil­la pACC-alueen ja man­telitu­mak­keen väliset her­mora­dat toimi­vat myös laiskem­min kuin muil­la. Saman ilmiön on havait­tu altista­van psyki­a­trisille häiriöille”

    1. Suurten kaupunken suurem­mat menot johtu­vat vain ja ain­oas­taan siitä, että kaik­ki kun­nat käyt­tävät kaik­ki ne rahat, joi­ta niil­lä on. Suuril­la kaupungeil­la on enem­män rahaa.
      Asialle on analogia:
      jos lähdet loma­matkalle, matkalaukku tulee täy­teen, on se kuin­ka iso hyvänsä.
      Toisaal­ta, oli laukku kuin­ka pieni hyvän­sä, siihen mah­tuu kaik­ki tarpeellinen.

  28. Kun­tau­ud­is­tuk­sen suurimpia esteitä näyt­täi­sivät ole­van (a) vapaa­matkus­ta­ju­us, (b) ymmär­ret­tävä henkilöko­htainen muu­tosvas­tar­in­ta, © kään­teinen nim­by sekä (d) tun­teeno­mainen sitou­tu­mi­nen tiet­tyyn paikkaan ja sen nimeen.

    Vapaa­matkus­ta­ju­us on ongel­ma joka vaatii kovaa kät­tä, sil­lä kysymyshän on pien­estä val­lanku­mouk­ses­ta, sää­tyetuoikeuk­sien purkamis­es­ta. Pitäisi ehkä ensi alku­un tehdä pilkkalaulu­ja siipeile­vistä kun­nista: “Kenelle val­u­vat raharikkaan äyrit / kuka elää komeesti ja vält­tää turhat huo­let / kuka vetää välistä ja dump­paa kur­jat köy­hät / kuka on niin iloinen kun eivät kurni suo­let? / Kau­ni­ainen, Kem­pele, Raisio, Espoo …”

    Henkilöko­htainen muu­tosvas­tar­in­ta tarkoit­taa luot­ta­mushenkilöitä ja viran­halti­joi­ta, jot­ka — ken­ties aiheel­lis­es­ti — pelkäävät, etteivät isom­mas­sa kun­nas­sa enää pääsekään päät­täjik­si tai ettei heitä enää tarvita.

    Nämä ovat kai tun­nis­tet­tu­ja ongelmia, mut­ta mikä saa köy­hän kun­nan asukkaat äänestämään liitos­ta vastaan?

    Yksi — ken­ties aiheelli­nen — syy on se pelko, että ne vähätkin nykyiset palve­lut “järkeis­tetään” pois jot­ta keskus­taa­ja­ma porskut­taa. San­o­taan tätä nyt vaik­ka kään­teisek­si nim­by-ilmiök­si: älkää viekö meiltä kaikkea.

    Mut­ta on vielä koh­ta (d) jota ei “järkiperäisessä” suun­nit­telus­sa oikein tah­do­ta tun­nus­taa — tun­nepo­h­jainen sitou­tu­mi­nen: “Minä olen nur­mo­lainen, jämp­ti on niin.”

    Tätä voitaisi­in kauhean hel­posti tul­la jonkin ver­ran vas­taan vaikka­pa sal­li­mal­la pos­tiosoit­tei­den pysyvyys — niin kuin Nur­mossa näkyy teh­dynkin. Voitaisi­in jopa sal­lia rin­nakkaisia nim­iä. Postinu­mero­han kuitenkin on yksiselit­teinen. Esim. 02700 Grani, 02700 Espoo, 02700 Helsin­ki, FI-02700 Suo­mi, FI-02700 Europe jne. 

    Eihän se voi mah­do­ton­ta olla, kun 00100 Helsin­ki / Hki / Hels­ing­fors / Hfors kaik­ki kel­paa­vat. Minus­ta myös 00200 Laut­tasaari ja 00940 Kon­tu­la voisi­vat kelvata.

    Muitakin vas­taa­van­laisia temp­pu­ja kan­nat­taisi miet­tiä, jot­ta ei tun­tu­isi siltä, että mon­isa­tavuoti­nen his­to­ria heps vaan pyyhkäistään olemat­tomi­in. Kevyem­pi tai raskaampi kun­nanosa- tai lähikun­taval­tu­us­to voisi ratkaista isom­pia tai pienem­piä asioi­ta. Vuosaa­res­sa aika iso­ja, Sam­ma­tis­sa melko pieniä. 

    Maaseudun pienis­sä ympyröis­sä voitaisi­in ken­ties hakea mallia muinai­sista taa­javäk­i­sistä yhdyskun­nista mah­dol­lisim­man kevy­inä ver­sioina. Ylimääräi­nen neljännespen­ni veroäyri­in siitä tun­teesta että ollaan vielä olemassa?

    - — -

    Kaikkia juuri nykyiset kun­tara­jat eivät tietenkään kiin­nos­ta samal­la taval­la. Veikkaan esim., että Veikkolan asukkaiden sitou­tu­mi­nen Kirkkon­um­meen on melko pien­tä, kun luon­tainen asioin­tisu­un­ta on pikem­minkin Vihdin Num­me­laan päin. 

    Min­u­akaan helsinkiläisenä nykyiset yksiköt eivät kamalasti läm­mitä. Rajo­ja on siir­ret­ty jo kolme ker­taa min­un eli­naikanani, jos sik­iöai­ka las­ke­taan mukaan, joten antaa men­nä vaan. Jos nimestä on kiin­ni, min­un puolestani Helsin­gin seu­tu voidaan nimetä Kau­ni­ais­ten kun­tay­hteisök­si. Muu maail­ma käyt­täköön mitä nimeä haluaa.

  29. Uudessa hal­li­tu­so­hjel­mas­sa on monia maatamme “kehit­täviä” tavoit­tei­ta. Kun­ta­lais­temme elämä kehit­tyy kun kun­tien määrää vähennetään.

    Amerikkalainen ajat­telee matkat autol­lais­tu­mi­saikoina. Mikä on amerikkalaisit­tain mitat­tuna opti­maa­li­nen työssäkäyntialue/kuntakoko Suomeen. Onko Tam­pere ja Helsin­ki samaa työssäkäyn­tialuet­ta, kun junal­la pääsee nopeasti? Olisiko kata­janokkalais­ten iden­ti­teet­ti vaaras­sa, jos koulun kasvis­ruokapäivä kor­vataan mustal­la­makkar­al­la ja puolukkahillol­la? Osmo yrit­ti todis­taa Suur-Lahti ‑han­kkeessa, että kun­tia ei enää kan­na­ta raja­ta kirkkovene­taipaleen mital­la, mut­ta hitaat hämäläiset eivät ehti­neet omak­sumaan kaikkia tar­jol­la ollei­ta uud­is­tuk­sia kerralla.

    Hal­li­tuk­sen viesti talouten­sa ter­veenä pitäneille pikkukun­nille on selvä. Omista asioista huole­htimi­nen ja talkoohen­ki on ollut turhaa. Ter­ve­menoa osak­si lähin­tä isoa kun­taa, vaik­ka olet­tekin mak­sum­iehiä ja menetätte lähipalvelunne — iden­ti­teet­tinne voitte säi­lyt­tää jatkos­sakin talkootyönä. Kau­ni­ais­ten iden­ti­teet­tiä voidaan ken­ties säi­lyt­tää myös säätiöi­dyn rahan avulla.

    Mel­onit ja lip­palak­it tule­vat vielä takaisin. Etelä-Suomes­sa junara­ta yhdis­tää 200 000 asukkaan kun­tia. Perus Suomes­sa on reilun 50 km välein saar­i­järviä, vir­to­ja ja viitasaaria. Asukkai­ta 5000 — 15 000 kus­sakin. Ne odot­ta­vat keskinäisiä luot­ta­muk­sel­lisia ja hyvähenkisiä liitosneu­vot­telu­ja ja lähtevät hake­maan yhteistyötä ja kom­pro­mis­sia “kehit­tämis­es­tä” clause­witzin ja sun tsun opit tarkasti mielessään,
    Suomen hal­li­tus­neu­vot­te­lut hyvänä esimerkkinä.

  30. palveluista näis­sä kun­tien yhdis­tämi­sis­sä aina puhutaan. Tuon muun osalta on aika sairas­ta tähdätä kil­pailun pois­tamiseen. Erikoisim­ta on se että kaup­paka­mar­it hur­raa­vat tälle. Eikö siel­lä yhtään ajatel­la yri­tys­ten sijoit­tumista esimerkik­si? Suurhelsin­ki voisi toimia miten huonos­ti vain, nyt se joutuu otta­maan huomioon että espool­la ja van­taal­la on oma maapoli­ti­ik­ka. Kil­pailu tuot­taa aina parhaan lop­putu­lok­sen. Monop­o­li tai sosial­is­mi tuot­taa aina huonoim­man lopputuloksen.

  31. Ville Kom­si kir­joit­ti jälleen asi­aa. Sen rin­nal­la on läh­es nau­ret­tavaa lukea, että kun­tia voi olla 30 ja se on totu­us. Mil­lä perusteella?

    Suomes­sa vai­htelee asukasti­heys ja asu­tuskeskit­tymien koko sekä väkimääränä että pin­ta-alana mitat­tuna. Siitä seu­raa, ettei ole ole­mas­sa ”yhden koon kenkiä”, jot­ka sopi­vat kaikille paikoille niin, että voidaan päät­tää, että 30 on sopi­va kun­tamäärä. Kun Suomes­sa on 5,5 miljoon­aa asukas­ta ja pin­ta-ala on 338.424 km^2, sopi­va kun­nan asukas­määrä siis on 180.000 ja pin­ta-ala 11.300 km^2. Mis­tä tämä löy­tyy? Jae­taanko Helsin­ki hal­li­tu­so­hjel­man kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa kolmeen kun­taan ja jokaiseen liitetään pala Kit­tilää, jot­ta pin­ta-alak­si saadaan 11.000 km^2, kun muuten kun­takoko olisi vain 72 km^2 eli aivan liian pieni?

    On yksiä yhteisiä asioi­ta, jot­ka riip­pu­vat etäisyyk­sistä eli alueesta ja toisia, jot­ka riip­pu­vat ihmis­ten määrästä. Sopi­va kun­takoko – ja muut alue­hallinnon jaot – eivät ole yksinker­tainen numero jon­ka voi päät­tää poli­it­ti­sis­sa neu­vot­teluis­sa Sää­ty­talol­la. Kullekin puolueelle sopi­va poli­it­ti­nen kun­tamääräi­hanne on var­masti yksi numero, mut­ta sil­lä ei ole mitään tekemistä hyvin toimi­van hallinnon kanssa. Val­lan­hi­mo ja yhteis­ten asioiden hoito ovat eri asiat.

    Kun­ta­la­ki läh­tee siitä, että kun­nan tehtävä on edis­tää asukkaiden­sa hyv­in­voin­tia (1§ 3. mom.). Demokra­tia taas läh­tee siitä, että ihmiset saa­vat päät­tää itse omista asiois­taan. 30 kun­nan tavoite tähtää päin­vas­taiseen eli siihen, että keskus­taa­jamien asukkaat päät­tävät myös syr­jäseu­tu­jen asioista, vaik­ka eivät niistä mitään tiedä eivätkä väl­itä. Lähidemokra­tialle viitataan kin­taal­la, mut­ta eihän lähidemokra­tia keskushallintoa kiin­nos­takaan. Kir­joitin tästä omaankin blogi­i­ni (http://t.co/mzyJp10).

    Kun­tali­iton sivul­la (http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/aluejaot/Sivut/default.aspx) on esitet­ty Suomen aluelu­okat. Numeroi­ta kat­sel­lessa vahvis­tuu aja­tus, että hal­li­tus­neu­vot­telijoil­ta on kadon­nut ymmär­rys siitä, mikä on kun­ta. Kun meil­lä on nyt maakun­tia 18 ja seu­tukun­tia 67, niin alimpia hallintoyk­sikköjä olisi sopi­vaa olla näi­den välis­sä ole­va lukumäärä.

    Antero

  32. Osmo: Kuin­ka mon­ta ker­taa pitää sanoa, että tarve yhdis­tää kaupun­git yhdek­si kun­naksi ei lähde opti­maalis­es­ta kun­nan koos­ta jär­jestää palve­lut, vaan kaavoituk­ses­ta, elinkei­nop­o­li­ti­ikas­ta, seg­re­gaa­tion tor­ju­mis­es­ts, liiken­teen jär­jestämis­es­tä, verotuksesta/tulojen tasauksesta.

    Minä: Kuin­ka mon­ta ker­taa min­un pitää kysyä, mis­tä tämä yhdis­tämis­tarve tarve johtuu. Vas­taan itse: Palvelu­iden rahoi­tus. Kun­nan ain­oat poruste­htävät ovat huole­htia sairaista, lap­sista ja van­huk­sista. Siihen tarvi­taan rahaa. Osan mak­saa val­tio, mut­ta pääosin kun­nan on ker­at­tävä rahat itse. Ja nyt kun­nat kil­pail­e­vat näistä veronmaksajista.

    Jot­ta rahat saadaan kasaan tarvi­taan veron­mak­sajia, mitä varten pitää kaavoit­taa uusia asunaluei­ta kuten Öster­sun­dom, rak­en­taa teitä ja tuho­ta rantoja. 

    Ongel­ma ei ole maantiede, vaan van­hus­ten, sairaiden ja las­ten hoita­misen rahoi­tussys­tee­mi. Jos ongel­ma olisi maantiede, helpoin ratkaisu olisi lopet­taa kaik­ki kunnat

    Yhtä kaik­ki, mitä isom­mat kun­nat, sitä heikom­pi demokra­tia. Iso­jen kun­tien demokra­ti­aa eivät lähival­tu­us­tot ratkaise. Ne ovat marttakerhoja.
    Ain­oa tie on löytää palvelu­iden rahoituk­seen joku muu tie kuin nykyi­nen. Esim.se, että val­tio ottaa hal­tu­un­sa yhteiskun­nan omis­ta­man sairaanhoidon. 

    Jospa yrit­täisit Osmo vään­tää kun­ta-ajat­telusi pois kun­tali­itok­sista ja yrit­täisit pohtia asi­aa muun­laisen rahoituk­sen näkövinkkelistä.

  33. Mitä jos asun­to-osakey­htiöt toimi­si­vat kuten kun­nat. Niil­lä olisi kaikil­la oma palkat­tu isän­näit­si­jä ja huoltohenkilökunta.

    Salos­sa kymme­nen kun­taa yhdis­tyivät ja tosial­lis­sti tästä syys­tä piti rak­en­taa 13 kaupung­in­ta­lo, jot­ta hallinto­henkilöt saati­in majoitet­tua. Kalus­teet mak­sa­vat lisäk­si miljoona euroa.

    Demokra­t­ian ja tehokku­u­den kannal­ta olisi pitänyt säi­lyt­tää paikalliset kahvit­teluk­er­hot (val­tu­us­tot) ja saat­taa hallinto ym. yli­jäämähenkilöstö ohja­tusti uusille urille. Salon keskushallinto olisi kyl­lä hoi­tanut näi­den piskuis­ten kaupungi­nosien huol­lon ja isän­nöin­nin ja keskus­val­tu­us­to olisi tehnyt taloudel­liset ym. isot linjaukset.

  34. Kil­pailu voi olla vain sel­l­aista, jos­sa lähtöko­h­dat ovat kutakuinkin tasaver­taiset. Sik­si kun­tien väli­nen kil­pailu on har­voin kil­pailua. Usein­miten se on vain röyhkeää rusi­noiden poim­imista pullasta. 

    Kävin juuri pyöräilemässä Kaari­nas­sa (Turun naa­purikun­ta). Jes­sus mitä omakotiläm­päre­itä: ain­oa palvelu lie­nee jäätelöau­to tiis­taisin. Ja esim. Auran­laak­son ABC: n. 18 metriä Turun rajas­ta. Raken­nuslu­paa lie­nee mietit­ty viikon päivät?

    Virkkuselle voimia ja tukea viedä läpi ainakin niiden 30 pahim­man kup­parikun­nan lah­taus mah­dol­lisim­man nopeasti. (Pari pahin­ta kup­parikun­taa voi tun­nistaa jo siitä, että niil­lä ei ole omaa keskus­taakaan: Kaa­ri­na ja Espoo. Kaari­nan keskus­ta tun­netaan Turku — Helsin­ki ‑bus­sis­sa nimel­lä Parais­ten tienhaara.)

    Touko Met­ti­nen
    työssäkäyn­tialueet kilpailkoot

  35. Juho Laatu, kiitos kehuista! Yhteen ehdo­tuk­seen sin­un tek­stis­säsi min­un on kuitenkin vähän jupistava.

    “Tuon mon­imutkaisu­u­songel­man vuok­si mielestäni voisi kokeil­la myös sel­l­aista uut­ta mallia, jos­sa kun­tata­son ja suurkun­tata­son val­tu­us­tot koos­t­u­isi­vat samoista luot­ta­mushenkilöistä. Nykyisenä tasku­lask­in­ten aikana olisi oikein luon­te­vaa vaikka­pa pain­ot­taa eri kun­nan­val­tu­us­to­jen ääniä asukaslu­vun mukaan niin, että suurkun­tata­sol­la pien­ten kun­tien edus­ta­jien äänil­lä olisi hie­man pienem­pi paino kuin suurten kun­tien edus­ta­jien äänil­lä (suuril­la kun­nil­la­han on nykyään omis­sa val­tu­us­tois­saan suh­teel­lis­es­ti vähem­män edus­ta­jia kuin pienillä).”

    Teknis­es­ti ihan kelpo ratkaisu, mut­ta siinä on jäl­jel­lä sama vit­saus, joka tähänkin asti on tehnyt kil­paile­vien kun­tien välisen yhteistyön ratkai­se­vis­sa asiois­sa — yleispi­irteinen maankäytön suun­nit­telu, asun­topoli­ti­ik­ka, sosi­aal­i­toi­mi — hampaattomaksi.

    Jos seudun ylin päät­tävä elin koos­t­uu kokon­aan “osakaskun­tien” edus­ta­jista, ris­tiri­ito­ja herät­tävis­sä kysymyk­sis­sä kaik­ki kaivau­tu­vat poteroi­hin eikä mikään liikah­da. Tämä on luon­nolli­nen ja väistämätön seu­raus siitä, että jokaisen val­tu­ute­tun on han­kit­ta­va äänen­sä tahi muu man­daat­tin­sa oma­l­ta ja vain oma­l­ta alueeltaan. Sil­loin “tin­kimätön Van­taan etu­jen valvom­i­nen” tms. on se peruste, jol­la nuo äänet han­ki­taan ja pidetään. 

    Yksinker­tais­es­ti kenenkään ei sil­loin kan­na­ta ajatel­la koko seudun paras­ta tai yleistä oikeudenmukaisuutta.

    Sen takia kan­natan sekä suo­ril­la vaaleil­la (ilman kun­ta- tai mui­ta vaalipi­iri­ra­jo­ja) valit­tavaa seu­tu­val­tu­us­toa että vaaleil­la valit­tavia lähikaupunki­val­tu­us­to­ja (otta­mat­ta täl­lä ker­taa kan­taa noiden “lähikaupunkien” tai “rajoite­tusti itse­hallinnol­lis­ten kunnnanosien” kokoon ja muotoon).

    Tämä tuskin tuot­taisi kamalasti vaivaa ja kus­tan­nuk­sia, kun vaalit tapah­tu­isi­vat samal­la kertaa. 

    Tässä mallis­sa henkilö toki voisi olla ehdokkaana kum­mas­sakin vaalis­sa, eikä olisi mikään vahinko, jos n kpl henkilöitä istu­isi kum­mankin tason val­tu­us­tossa (kun­han kok­ous­päivä ei olisi sama). Olen­naista olisi se, että ehdokkaal­la ainakin olisi mah­dol­lisu­us kerätä ääniä koko seudul­ta. Täl­löin lau­tapäi­nen koti­in­päin veto ei olisi niin yksiselit­teis­es­ti ain­oa tapa men­estyä. Ja vain täl­löin “seu­tupoli­itikko­ja” voisi syn­tyä ja löytyä.

    En tarkoi­ta, että seu­tu­val­tu­us­to voisi mielin määrin jyrätä paikallis­ta­son mielip­i­teet. Vaik­ka työn­jako pitäisi tehdä niin selväk­si kuin mah­dol­lista, esimerkik­si maankäyt­tökysymyk­sis­sä saat­taisi olla viisas­ta sopia, että jois­sakin rajat­a­pauk­sis­sa lähival­tu­us­ton voimakkaasti vas­tus­taes­sa, seu­tu­val­tu­us­tol­ta edel­lytet­täisi­in määräenemmistöä.

    Voisin niel­lä senkin, että osa seu­tu­val­tu­us­tos­ta koos­t­u­isi “man­daat­ti­paikoista” (sen lisäk­si että osa seu­tu­val­tu­ute­tu­ista olisi samaan aikaan myös paikallis­val­tu­us­tois­sa — mitä nimeä niistä nyt käytet­täisi­inkin). Se olen­nainen jut­tu (että ainakin jotkut voisi­vat kerätä äänen­sä koko seudul­ta) on mielestäni tärkein. 

    Selvää on, että tehti­in­pä miten tahansa, aina joku kiris­telee ham­paitaan. Jotain kuitenkin täy­tyy tehdä, ja paras voi olla hyvän vihollinen.

    Yhteen ain­oaan jät­tikun­taan ver­rat­tuna tämä olisi sen­tään huo­mat­tavasti “paikallispehmeämpi” ja “lähikansan­val­taisem­pi” malli. Vaik­ka se ei toteu­tu­isi heti, sitä ei ainakaan pitäisi sulkea pois ikuisik­si ajoik­si. Laa­ja kansalaiskap­ina saat­taisi suo­ras­taan vaa­tia sitä. Valitet­tavasti val­taansa tot­tunut jät­tikun­nan val­tu­us­to toden­näköis­es­ti sil­loin vas­tus­taisi sitä.

    (Ensim­mäisessä tämän ketjun viestis­säni tämä sama on lyhyem­min kohtana 3.)

  36. ville kom­si, mis­tä ihmeen vapaa­matkus­ta­jista puhut? Kaikil­la kun­nil­la on ihan samat velvollisuudet.

    Nimeä joku vapaa­matkus­ta­jakun­ta joka ei hoi­da velvollisuuksiaan.

    1. Paa­vo Häikiö,
      Suomes­sa on paljon kun­tia, joil­la ei ole esimerkik­si teat­te­ria, mut­ta jot­ka ei ät myöskään osal­lis­tu naa­purikaupun­gin teat­terin kus­tan­nuk­si­in. Moni kun­ta läht­tää oppi­laansa naa­purikun­nan lukioon mak­samat­ta siitä mitään. Ja niin edelleen.

  37. “Suomes­sa on paljon kun­tia, joil­la ei ole esimerkik­si teat­te­ria, mut­ta jot­ka eivät myöskään osal­lis­tu naa­purikaupun­gin teat­terin kustannuksiin.”

    Ja hyvä niin, eihän teat­teri (kuten ei moni muukaan kun­nan rahareikä) ole mikään lak­isääteinen kun­nal­lispalvelu. Syn­tyypä kansalaisille mah­dol­lisu­us vali­ta kotikun­tansa myös eri­lais­ten palve­lu­ta­so­jen perus­teel­la. Näin jää edes pieni mah­dol­lisu­us äänestää jaloil­laan myös Suomen sisäl­lä. Ja mikä estää sitä teat­terikun­taa pitämästä eri hin­nas­toa omille kun­ta­laisilleen ja muille? Siis ihan vas­taavaan tapaan kuin esim. Helsingis­sä joukkoli­iken­teen hal­pa kuukausilip­pu on varat­tu (aivan oikeutetusti) vain helsinkiläisille. Naa­purikun­nan lukioon lähete­ty­istä oppi­laista pitäisi luon­nol­lis­es­ti per­iä myös mak­su. Onko tähän joku lailli­nen este?

  38. Ville Kom­si kir­joit­ti: “Jos seudun ylin päät­tävä elin koos­t­uu kokon­aan “osakaskun­tien” edus­ta­jista, ris­tiri­ito­ja herät­tävis­sä kysymyk­sis­sä kaik­ki kaivau­tu­vat poteroi­hin eikä mikään liikahda.”

    Joo, on siitä tietysti etua, että val­tu­u­teut ajat­tel­e­vat koko alueen paras­ta. Toisaal­ta kansane­dus­ta­jatkin on valit­tu alueit­tain, mut­ta eduskun­nas­sa puolue­jako lie­nee silti tärkeämpi jako kuin vaalipi­ir­i­jako, ja päätök­set tehdään siis pääasi­as­sa puolueit­tain val­takun­nal­lisel­la tasolla.

    Tuos­sa mallis­sa paikalli­nen val­in­ta tukee siis sitä, että maakun­nistakin saadaan sopi­vasti edus­ta­jia. Jos tuol­laista mekanis­mia ei olisi, Helsin­ki saisi eduskun­taan suh­teet­toman paljon edus­ta­jia (saa nytkin joitain ylimääräisiä uuden­maan vaalipi­iristä). Samoin koko suurkun­nan laa­juinen val­tu­us­to voisi saa­da turhan paljon edus­ta­jia juuri keskuskun­nan keskus­taa­ja­mas­ta (eli ihmi­sistä, joil­la on yleistä tun­net­tuut­ta ja jot­ka ovat aina läs­nä siel­lä mis­sä päätök­siä tehdään).

    Koko suurkun­nan kokois­es­ta vaalipi­iristäkin vai­tus­sa val­tu­us­tossa äänestämiskäyt­täy­tymi­nen voisi monis­sa kysymyk­sis­sä lukki­u­tua pienkun­tara­jo­jen mukaisek­si. Ehkä pienkun­tien ihmiset yrit­täi­sivät äänestää “omia” ehdokkaitaan val­tu­us­toon. Ehkä jos­sain suurkun­nis­sa jopa puolueet / vaalili­s­tat muotou­tu­isi­vat pienkun­ta­jaon mukaan.

    Jako pienem­pi­in vaalipi­irei­hin voi myös paran­taa koko suurkun­nan etu­jen ajamista, sil­lä pienem­mät yksiköt voivat täl­löin luot­taa siihen, että heil­lä on oma suh­teel­li­enn osuuten­sa edus­ta­jista, eikä hei­dän sik­si tarvitse koko ajan pelätä, että keskuskun­ta jyrää hei­dät kuitenkin joka päätöksessä.

    Eli, samoin kuin eduskun­nas­sa, myös suurkun­nis­sa yksi tapa hal­li­ta riitaisaa päätök­sen­tekoa on taa­ta kaikille osakkaille oma suh­teelli­nen osuuten­sa val­tu­ute­tuis­sa. Ja tämä voi myös tukea koko suurkun­nan etu­jen ajamista ja vapaut­taa alueel­lisen epä­tasa-arvoisu­u­den ja koti­in­päinve­don peloista. Ehkä suurkun­nankin val­tu­us­tossa päätök­sen­teko j apäätösten valmis­telu menisi pääsään­töis­es­ti puolueit­tain (hyvä jos jokus myös pienkun­nit­tain, sil­loin kun tarvet­ta on).

  39. Juge, se kil­pailu työ­paikoista on tuot­tanut Helsin­gin seudulle noin miljoon­aa ker­rosneliötä tyhjää toim­i­ti­laa, kun joka risteyk­seen sitä kaavoite­taan ja gryn­derei­den on muuten usein tuo pakko tehdä jot­ta saa­vat rak­en­taa asun­to­ja samaan kiin­teistöön. Kysymys ei ole siitä etteikö kil­pailu toimii, päin­vas­toin se toimii liiankin hyvin eli johtaa kil­pailun tavoit­ten kannal­ta tehokkaaseen tulok­seen, ne tavoit­teet ovat vääriä.

    Ja jälleen ker­ran, mikä ihmeen loogi­nen ump­isol­mu johtaa siihen että edis­täk­seemme paikallista päätök­sen­teko­val­taa sitä val­taa pitää vähen­tää? Eli siis että ote­taan kun­nil­ta tehtävä (ter­vey­den­hoito, sosi­aal­i­työ, kaavoitus…) pois. Tämä vai­h­toe­hto näyt­tää ole­van jopa suosit­tu, Kom­si lie­nee oikeil­la jäljillä.

  40. Kun­tien yhdis­tämi­nen tarkoit­taa lähipalvelu­jen katoamista kauas, niiden muut­tumista saavut­ta­mat­tomik­si. Se tarkoit­taa askelta kauas men­neisyy­teen sekä myös kulkemiseen liit­tyvien kus­tan­nusten kovaa lisääntymistä. 

    Miten peräkylän mum­mo selviää lääkäri­in, kun lääkärin vas­taan­ot­to katoaa use­am­man kun­nan rajan taa ja tak­si­tak­sat nou­se­vat hal­li­tuk­sen päätösten mukaises­ti? Taita­vat ennenaikaiset kuolemat lisään­tyä tietyis­sä ryh­mis­sä entis­es­tään, vaik­ka niitä oli tarkoi­tus saa­da vähennettyä.

  41. Kom­ment­ti Osmo Soin­in­vaar­alle 25.6.2011 kel­lo 20:06

    Nähdäk­seni mil­lään kun­nal­la ei liene velvol­lisu­ut­ta ylläpitää teat­te­ria eikä naa­purikun­nil­la velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua täl­laisen ylläpi­toon. Jonkin­lainen pääsy­mak­su taide­laitok­sen käytöstä kuitenkin yleen­sä per­itään jokaiselta.

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

    1. Val­tio mak­saa lukioista osan, mut­ta lop­pu jää jär­jestäjäkun­nan mak­set­tavak­si. Val­tion tuel­la pystyy ehkä tuot­ta­maan riisu­tun hal­palukion, mut­ta esimerkik­si erikois­lukioiden kus­tan­nuk­set ylit­tävät huo­mat­tavasti val­tion mak­saman tuen. Juuri niihin ulkokun­ta­laiset tietysti tungeksivat.
      Isom­pi ongel­ma on, että nämä loiskun­nat eivät osal­lis­tu elinkei­nop­o­li­ti­ikkaan ja työ­paikko­jen luomiseen.

  42. Hei Osmo

    Nyt kun toukoku­un lopus­sa muut­tui kaapeliy­htiöi­den must car­ry peri­aate, niin samal­la katosi lois­ta­va BBC World tv-kana­va, tosin Liv-tv. Vaik­ka itse pysty­isin tämän kanava­paketin han­kki­maan, niin suurem­malle osalle ihmi­sistä tämä pysyy salattuna.
    Esim lukios­sa seu­rat­ti­in englan­nin tun­nil­la HARD-talk ohjel­maa ja keskustelti­in ohjel­man sisäl­löstä jäl­keen­päin. Tämä ei enää tai­da olla mah­dol­lista. Mielestäni tämä on koulutk­sen tappio.

    Halu­aisinkin tietää mielip­i­teesi tästä uud­es­ta must-car­ry periaatteesta?

    http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Lakimuutos+uhkaa+karsia+tv-kanavia+Helsingin+kaapeliverkosta/1135252829563

  43. Evert:

    Mitä jos asun­to-osakey­htiöt toimi­si­vat kuten kun­nat. Niil­lä olisi kaikil­la oma palkat­tu isän­näit­si­jä ja huoltohenkilökunta.

    Niin tai mitä jos voisi huoneis­toko­htais­es­ti vali­ta mihin kun­taan kuu­luu? Voisi kuu­lua tien­ates­saan verova­paa-kun­taan, mut­ta sit­ten jos vaik­ka sairas­tuu tai ihan van­he­nee voisikin siirtää kir­jansa palvelukun­taan, ja jos lapset rupea­vat har­ras­ta­maan musi­ikkkia niin kult­tuuri­palvelukun­taan, ja kun sys­tee­mi mätä ja kyr­sii niin liit­tyy protestikun­taan joka ei peri­aat­teel­li­sista syistä tee yhtään mitään. Olis sitä valin­nva­paut­ta ja kilpailua.

  44. Pitäisikö jokaises­sa alle 2000 asukkaankin kun­nas­sa olla oma lukio, jot­ta las­ten ei tarvit­sisi men­nä loisi­maan naa­purikun­taan? Käsit­tääk­seni kun­nat värkkäävät noi­ta “erikois­lukioi­ta” juuri houkutel­lak­seen oppi­lai­ta naa­purikun­nista, joten ei kai lukiok­oulu­tuk­sen jär­jestämi­nen kovin huonoa pisnestä liene. Pitää huomioi­da, että oppi­laat van­hempi­neen tuo­vat huo­mat­ta­van tukun rahaa opiskelu­paikkakun­nalleen, joka sit­ten pyörit­tää siel­lä elinkeinoelämää.
    Nim. loisi­va vanhempi

  45. Osmo:

    Isom­pi ongela on, että nämä loiskun­nat eivät osal­lis­tu elinkei­nop­o­li­ti­ikkaan ja työ­paikko­jen luomiseen.

    Mitä telinkei­nop­o­li­ti­ikkaa tarkoi­tat? Meinaatko, että nämä vapaa­matkus­ta­jakun­nat verot­ta­vat ja säätelevät rajo­jen­sa sisäl­lä toimivia yri­tyk­siä enem­män kuin se kun­ta jos­sa ne vapaamatkustaa?

    Mul­la on se käsi­tys, että nää vapaa­matkus­ta­jakun­nat on yleen­sä elinkeino­myön­teisem­piä kuin muut ja että tämä on suuri syy mik­si elinkei­noelämää vas­tus­ta­vat poli­itikot halu­a­vat yhdis­tää näitä kuntia.

  46. En ymmär­rä täl­laista loiskun­ta käsitet­tä. Mik­sei kat­so­ta mallia Ruot­sis­sa, siel­lä lanstinget hoitaa mon­et asi­at. Itseasi­as­sa suur-Tukhomkakin koos­t­uu mon­es­ta kun­nas­ta, kuten läh­es kaik­ki Euroopan suurkaupun­git (Brys­sel, Lon­too, Pari­isi jne.). Tämä lanstinget on ehkä lähel­lä Osmon mainit­se­maa aluekun­ta­mallia, jos olen oikein ymmärtänyt ?

  47. Juho Laatu esit­ti nyt viimek­si “kul­makun­tako­htai­sista vaalipi­ireistä” point­te­ja, joi­ta en suinkaan kokon­aan kiistä. Sen takia mainitsinkin, että voisin niel­lä tietyn man­daat­tio­su­u­den paikoista seu­tukun­nan val­tu­us­tossa näille kul­makun­nille (kaupungi­nosille, pienkun­nille, lähikaupungeille … miten vain halu­taankin nimit­tää). Peri­aat­teessa tämä tarkoit­taisi samaa kuin Ahve­nan­maalle varat­tu paik­ka Suomen eduskunnassa. 

    En kuitenkaan suos­tu perään­tymään koko ajatuk­ses­tani. Aivan päin seiniä men­nään, jos ei vähin­täänkin merkit­tävää osaa seu­tu­val­tu­us­tos­ta vali­ta suo­raan (= vail­la vaaripi­ir­i­jakoa). Tämä on kohta­laisen pitkään tarkkailu­un perus­tu­va luja mutu-käsitys.

    Eduskun­nas­sa päätök­set enem­mäk­seen menevät puolueit­tain, tot­ta. Mut­ta val­takun­nan tasol­la puoluekoneis­toil­la on niin paljon val­taa, niin luja ote myös piir­i­jär­jestöistä, että reunoil­la ei kan­na­ta ryp­py­il­lä. Oma lukun­sa ovat ne sil­tarumpuäänestyk­set, jois­sa — puolueen hil­jaisel­la luval­la — koete­taan näyt­tää oman vaalipi­irin äänestäjille, että minäpä ajan juuri tei­dän etu­anne, niin kuin näette.

    Kun­tien vapaae­htoista yhteistyötä tässä vaan on tul­lut kat­sel­luk­si har­maan­tu­miseen asti. Kun­nis­sa puolueet ja paikalliset ihan riip­pumat­tomatkin vaalili­itot ovat paljon itsenäisem­piä kuin puolueet val­tion tasol­la. Helsin­gin kokoomus ja Espoon kokoomus saat­ta­vat olla jyrkästi eri mieltä. Län­si-Espoon vihreät saat­ta­vat olla tiukasti eri mieltä Itä-Espoon vihrei­den kanssa. Eräs kaveri­ni tote­si 90-luvul­la, että jos Kar­jalo­h­jan kokkar­it esit­tävät jotakin, se on varmin tapa saa­da Loh­jan kokkar­it vas­tus­ta­maan. Ja Kokoomuk­sen tilalle voi siis vai­h­taa minkä tahansa puolueen.

    On eduskun­taan ver­rat­tuna paljon toden­näköisem­pää, että seu­tuhallinnos­sa äänestetään “nurkkakun­tais­es­ti”.

    Myön­nän kyl­lä, että tässä nyt käsitel­lään olen­naista ja arkaa kysymys­tä: miten paljon val­taa seu­tuhallinto tarvit­see (pienimit­taisem­paan paikall­ishallintoon ver­rat­tuna) jot­ta kokon­aisu­ud­es­ta tulisi (mieluim­min kaikkien kannal­ta) hyvä ja reilu?

    Muis­takaa, että puhun nyt vai­h­toe­hdos­ta sille, mikä muuten näyt­tää ole­van tulos­sa: yksi jät­tiläiskun­ta ilman minkään­laista alem­man asteen päätöksentekoa.

    Toki voidaan aina lohdu­tuk­sen vuok­si ehdot­taa, että super­val­tu­us­to nimeää poli­it­tis­ten voima­suhtei­den mukaan jonkin­laisia kaupungi­nosatoimikun­tia, jot­ka saa­vat lausua jotakin ja … no siinä kaikki. 

    Minä en nimit­täisi tuol­laista aidok­si paikallisek­si kansan­val­taisek­si itse­hallinnok­si. En kyl­lä nimit­täisi sitäkään, että nurkkakun­nan edus­t­a­mi­nen jätetään kaupungi­nosay­hdis­tyk­sen tms. hoidet­tavak­si. Kaupungi­nosaseu­rat voivat olla aivan main­ioi­ta sinän­sä ja hyviä ole­mas­sa, mut­ta voi myös käy­dä niin, että sen perus­ta­vat tai käytän­nössä val­taa­vat keskenään niin saman­mieliset henkilöt, että muun­mieliset eivät ker­takaikki­aan jak­sa pyrk­iä mukaan turhautumaan. 

    Teo­ri­as­sa olisi mah­dol­lista rak­en­taa seu­tuhallinnon ylin päätös­ta­so kak­si­ta­soisek­si niinkin, että “alahuone” koos­t­u­isi koko seudul­ta vail­la vaalipi­ire­jä val­i­tu­ista edus­ta­jista, kun taas “ylähuoneen” muo­dostaisi­vat “osakaskun­tien” edus­ta­jat. Ken­ties tämänkin voisi toteut­taa kevytver­siona, mut­ta olen­nainen kysymys olisi, minkälainen val­ta tuol­la ylähuoneel­la olisi. Jos (a) ei paljon mitään, sen voisi kor­va­ta lausun­tok­ier­roksel­la, jos taas (b) se voisi pysäyt­tää minkä han­kkeen tahansa, oltaisi­in juuri samas­sa kuin nyt: vil­lis­sä län­nessä vail­la mitään yhteistä tahtoa.

    On jo ole­mas­sa yksi päätök­sen­tekoelin, jonne edus­ta­jat val­i­taan koko talousalueelta ilman sisäisiä rajoa: osu­uskaup­pavaalit. Niiden edus­ta­jis­tot tosin eivät käsit­tääk­seni päätä juuri mis­tään ja ovat pikem­minkin kun­tapäät­täjien voitelupaikkoja.

    Myön­nän sen Juho L:n mainit­se­man seikan, että julkkik­set hel­posti kerään­tyvät lähelle Helsin­gin (ja seudun) ydinkeskus­taa ja että tästä syys­tä seudulli­sis­sa vaaleis­sa (vail­la vaalipi­ir­i­jakoa) Helsin­gin kan­takaupun­ki saat­taisi saa­da väkimäärään­sä näh­den yliedus­tuk­sen. Vaik­ka asun Vuosaa­res­sa ja aika ajoin vähän siel­lä ja tääl­lä, en osaa nähdä tätä niin suure­na ongel­mana, että mei­dän pitäisi jatkaa “potero­hallintoa” — tai sen vai­h­toe­htona suos­tua yhteen ain­oaan ja kaiken jyräävään Etelä-Suomen yhteisvaltuustoon.

    Tämän­hän oikeas­t­aan jo sanoinkin. Ja jatkan siitä mihin jäin: niin moit­tee­ton­ta ja itses­tään­selvää val­lan­jakoa paikallis- ja seudull­ishallinnon välille kukaan ei voi kehit­tää, ettei joku siitä nyrkkiä puisi ja suu­tansa mur­taisi. Sen sijaan sel­l­aisen työn­jaon voisi monikin hel­posti kehit­tää, joka olisi “yleis­parem­pi” ja reilumpi kuin nykytilanne.

    En kuvit­tele, että sitä hom­maa min­ulle annet­taisi­in, mut­ta halu­an esit­tää näitä näköko­htia. Ja myön­nän että melkein mikä tahansa kom­pro­mis­si Juho L:n ja min­un malli­ni välil­lä olisi parem­pi kuin (a) nykyti­lanne tai (b) se mihin tätä menoa joudutaan.

    Ja vielä tähän yli- tai aliedus­tuk­seen: en pitäisi ollenkaan vält­tämät­tömänä, että henkilön pitäisi olla kir­joil­la juuri siel­lä, mis­sä pyrkii paikallis­val­tu­us­toon — kuten en sitäkään, että val­i­tuk­si tul­tuaan hänen täy­ty­isi olla kir­joil­la juuri siel­lä koko kau­den ajan. Jokuhan voi tun­tea vaikka­pa työ­paik­ka-alueen­sa parem­min kuin asuinalueen­sa, varsinkin jos on muut­to vireillä.

    Seudulli­nen desant­tiehdokas voisi vaalien ajak­si hypätä Kivikos­ta Kallioon. Ydin­helsin­gin paikallis­val­tu­us­toon hän tuskin pää­sisi, mut­ta tuskin hän sinne pyrkisikään.

    Jos viral­lis­es­ta kir­joil­laolosta niuhote­taan, voisin minäkin halutes­sani sijoit­taa jalas­mökin Nuuk­sion­päähän (naa­purin AO-merk­itylle ton­til­la pien­tä kor­vaus­ta vas­taan) ja olla sit­ten siel­lä kirjoilla. 

    Mut­ta näistä hienosäädöistä voidaan keskustel­la, kun­han päälin­joista on päätetty.

  48. Ode: yrit­täkääpä saa­da sinne kun­ta­laki­in uud­is­tusten yhtey­dessä mah­dol­lisu­us kaupungi­nosaval­tu­us­toi­hin. Tämän voisi toteut­taa siten, että kun­ta voi halutes­saan päät­tää täl­lais­ten käyt­tööno­to­s­ta. Näin ei raskaute­ta niitä kun­tia kaupungi­nosaval­tu­us­toil­la, jois­sa ei sel­l­aisille koeta tarvetta.

  49. Kun­tau­ud­is­tus taitaa olla tämän hal­li­tuk­sen keskeinen asia. Moni lie­nee ihme­tel­lyt, mik­si juuri nämä puolueet muo­dos­ti­vat hal­li­tuk­sen. Mikä nykyään yhdis­tää ja erot­taa puoluei­ta, kun se ei näytäkään ole­van enti­nen oikeis­to-vasem­mis­to ulot­tuvu­us, vaik­ka vaal­i­tais­telus­sa siltä näytti?
    Vas­taus näyt­tää ole­van: suh­tau­tu­mi­nen yhteiskun­tien keskinäiseen organ­isoi­tu­miseen. Hal­li­tus­val­lan otti­vat puolueet, joil­la on edes jotenkin saman­ta­painen käsi­tys Suomen sisäisen hallinnon jär­jestämis­es­tä, samoin kuin Euroopan sisäisen hallinnon. Ne jot­ka näkevät olen­naisia asioi­ta Suomes­sa, ilmeis­es­ti näkevät myös, että Euroop­pa ei ole maail­mas­sa yksin, vaan euroop­palais­ten ikuinen keskinäi­nen riite­ly (siis sotimi­nen) johtaa ennen pitkää lop­ulliseen tuhoon. Vähän niin kuin v. 1453.
    Kiis­te­ly vero­pro­gres­sios­ta on sit­tenkin kevyt­tä kansan kosiskelua.

  50. Jos kaavoitu­soikeus viedään jonkin “yliseu­tukun­nal­lisen” päätän­täe­li­men tehtäväk­si, niin tarkoit­taako se samal­la sitä, että kohtu­uhin­taisia omakoti­talo­ja tai riv­i­talo­ja ei ole enää saatavil­la kehä I:n ja kehä III:n työssäkäyntialuella.

    No sitähän se tietysti tarkoit­taa. Se, mitä suurkun­tien puolta­jat eivät mielel­län sano ääneen, on se, että seu­rauk­se­na suurkun­nista asum­is­neliöi­den hin­ta nousee ja ihmiset tule­vat asumaan ahtaam­min. Vai­h­toe­hdot vähenevät taval­lisil­la ihmisillä.

  51. Ville Kom­si,

    Tässä vielä muu­ta­ma huomio alueel­lis­es­ta edustuksesta.

    Yksi ongel­ma on se, että keskuskun­nas­sa päätök­sen­teon tai ‑tek­i­jöi­den hajaut­ta­mi­nen nähdään usein turhana. Ja nurkkakun­nil­la tun­tuu usein ole­van vähän nurkkakun­taisia mielip­iteitä (jo Espoos­sakin, saati kauempana).

    Aja­tusko­keena voisi kysyä, tulisiko europar­la­men­tis­sa luop­ua kansal­li­sista paikoista ja siir­tyä uhden vaalipi­irin jär­jestelmään? Helsin­gin kannal­ta tässä on mie­lenki­in­toista se, että tämä on ensim­mäi­nen taso, jol­la Helsin­ki ei enää olekaan keskeisin kohde ja mielipi­de­jo­hta­ja, vaan mität­tömän kokoinen nurkkakun­ta. Tätä kokoa pienem­mis­sä jaois­sa (kunta‑, maakun­ta- ja vali­tion tasol­la) odotankin helsinkiläis­ten suh­tau­tu­van luot­tavais­es­ti keskitet­tyyn päätök­sen­tekoon ja alueet­to­muu­teen. Euroopan tasol­la “maakun­tien” äänen häivyt­tämi­nen voi olla jo helsinkiläisillekin han­kalampi jut­tu — mut­ta en tiedä.

    Toinen mieleen tul­lut aja­tuskoe. Yhteiskun­nas­sa pienin yksilöä suurem­pi halin­nolli­nen yksikkö on per­he. Ker­rostalois­sa ves­s­apa­perin ja elin­tarvikkei­den han­k­in­nalle yksi rap­pu olisi taloudel­lis­es­ti ja organ­isatoris­es­ti peri­aat­teessa tehokkaampi yht­estoim­intayk­sikkö kuin per­he. Ehkä mei­dän pitäisi alkaa pain­os­taa per­heitä liit­tymään rap­pu­o­su­uskun­niksi (vero­jär­jeste­ly­il­lä, porkkanoil­la ja kepeil­lä). Pienin hyväksyt­tävä han­k­in­tayk­sikön koko voisi olla 20 henkeä. Jokaises­ta per­heestä ei tietenkään tarvit­sisi olla edus­ta­jaa rap­puko­htaisia päätök­siä tekevässä val­tu­us­tossa. Hal­li­tusten mielip­i­teet kun­tat­alouden opti­maalis­es­ta jär­jestämis­es­tä tun­tu­vat ole­van jotenkin sukua tälle skenaariolle.

    Ja sit­ten vielä edus­ta­jien ja ehdokkaiden asuin­paikoista. Yksi asuin­paikkaa keskeisem­pi tek­i­jä on se, että tietyn alueen edus­ta­ja on yleen­sä ehdol­la samas­sa vaalipi­iris­sä myös seu­raavis­sa vaaleis­sa. Näin edus­ta­ja joutuu kuun­tele­maan tuon alueen asukkaiden mielip­iteitä päätök­siä tehdessään. Sil­lä onko edus­ta­ja syn­tyjään kotoisin ko. alueelta on vähem­män merk­i­tys­tä kuin sitou­tu­misel­la ko. alueen asioiden hoitoon (tai valtakunnan/suurkunnan/EU:n asioiden hoitoon ottaen huomioon myös ko. alueen asukkaiden mielipiteet).

  52. “Mitä Nur­mi­järveltä Sibelius­lukio­ta tuo­va tuo Helsinkiin?”

    Aika usein itsen­sä, hyvä­tu­loisek­si veron­mak­sa­jak­si Helsinki­in, vaikka­pa RSO:hon, Nur­mi­jär­ven kus­tan­ta­man päiväkodin ja perusk­oulu­tuk­sen avittamana.

  53. Osmo:

    Mikähän nyt on vaik­ka Sipoon, Nur­mi­jär­ven tai Por­nais­ten työpaikkaomavaraisuus?

    Var­maan ihan sur­kee. Se olis var­maan vielä sur­keem­pi, jos ne olis yhtä elinkeino­vas­taisia ku keskuskunnat?

  54. “Isom­pi ongela on, että nämä loiskun­nat eivät osal­lis­tu elinkei­nop­o­li­ti­ikkaan ja työ­paikko­jen luomiseen.”

    No Vihti­hän halusi luo­da elinkeino­toim­intaa ja paran­taa työ­paikkao­mavaraisu­ut­taan rak­en­ta­mal­la Idea­parkin mut­ta se taas ei sopin­ut helsinkiläisille päät­täjille. Ihan oikeasti, mitä vihtiläis­ten mielestäsi oikein pitäisi tehdä, jos kun­taa ei saa kehit­tää mut­ta toisaal­ta Helsingis­säkään ei saisi käy­dä töissä?

  55. OS: “Mitä Nur­mi­järveltä Sibelius­lukio­ta tuo­va tuo Helsinkiin?”
    Nur­mi­järveläi­sistä en tiedä. Siel­lä etelässä ilmeis­es­ti väli­matkat ovat sen ver­ran lyhy­itä, että luki­o­laiset voivat asua kotona, vaik­ka kävi­sivätkin naa­purikun­nas­sa lukios­sa. Eikö Nur­mi­järvel­lä ole lukio­ta? Sil­loin voi kyl­lä puhua loiskunnasta.
    Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomes­sa väli­matkat kun­tien välil­lä ovat sen ver­ran pitk­iä, että luki­o­lais­ten on muutet­ta­va asumaan koulu­paikkakun­nalle. Täl­löin kaik­ki hänen elämiseen­sä tarvit­ta­va rahamäärä siir­tyy van­hem­mil­ta lukiopaikkakun­nalle. Myös van­hem­mat halu­a­vat käy­dä silmäterään­sä sil­loin täl­löin kat­so­mas­sa, ovathan he vielä hyvin nuo­ria. Täl­löin myös hei­dän asiointin­sa siir­tyy suurelta osin lukiopaikkakun­nalle. Lukio­ta ylläpitävä kun­ta saa huo­mat­ta­vat val­tion­avut, henkilökun­ta mak­saa veron­sa lukiopaikkakun­nalle ja asioi myös siel­lä. Nämäkään eivät ole pikkua­sioi­ta pikkukunnissa.
    En ole todel­lakaan kuul­lut, että tääl­läpäin mikään kun­ta olisi vapaae­htois­es­ti luop­umas­sa lukiok­oulus­taan, oli se kuin­ka pieni tahansa. Jopa he tekevät kaikken­sa houkutel­lak­seen oppi­lai­ta, esim. anta­mal­la ilmaiset oppikir­jat ja tietokoneen käyt­töön. Näin siitäkin huoli­mat­ta, että lukiok­oulu­tus on näi­den kun­tien kannal­ta taval­laan hukkaan heit­et­tyä rahaa. Lukio­han koulut­taa pois­muut­ta­jak­si, tääl­lä ei ole heille koulu­tus­ta vas­taavaa työtä, ainakaan mikäli he val­it­se­vat aka­teemisen uran.

  56. Anssi V:n näkökul­ma Vihdin työ­paikkao­mavaraisu­ud­es­ta on hyvä. Mil­laista toim­intat­a­paa Helsin­ki suosit­telee lähikunnille?

    Helsingis­sä on vähem­män asun­to­ja kuin työ­paikko­ja. Mis­sä noiden “ylimääräis­ten” työn­tek­i­jöi­den pitäisi asua? Sipoos­sa ja Nur­mi­järvel­lä ja Por­nai­sis­sa he vain huonon­ta­vat kun­nan työ­paikkao­mavaraisu­ut­ta. Ja jos nuo asukkaat saa­vat korkeaa palkkaa Helsingis­sä sijait­sev­as­ta työ­paikas­taan, niin pitäisikö kun­nan häätää hei­dät vaikka­pa Tam­pereelle tai kieltäy­tyä uusien tont­tien kaavoit­tamis­es­ta, jot­ta kun­ta vält­ty­isi loiskun­nan maineelta? Mitä noiden kun­tien pitäisi tehdä tilanteessa, jos­sa Helsin­ki pus­kee asukkai­ta naapurikuntiin?

  57. Antti V on oike­ass­sa huo­maut­taes­saan idea­parkin tyrmäyksestä.

    Helsinkiläis­ten kan­ta tässä siis lyhyesti on, että työ­paikat ja ihmiset pitää molem­mat keskit­tää helsinki­in. Ympäryskun­ti­in ei saa tul­la kasvua kummassakaan.

    Tämä mah­dol­lis­taa helsingis­sä yleisen haaveen tiivi­istä ekokaupungista, jos­sa ihmiset asu­vat tiivi­isti pienis­sä ker­rostalois­sa ja käyvät töis­sä julkisilla. 

    Tämä visio sopii epäilemät­tä monille. Mon­et helsinkiläiset jopa väit­tävät viihtyvän­sä parem­min ahtaas­sa asun­nos­sa kuin suures­sa, kun­han kaupun­gin palve­lut ovat lähellä.

    Mut­ta me, jot­ka halu­amme asua väljästi ja halu­amme oman pihan, emmekä väl­itä kaupun­gin “palveluista”, emme mah­du tähän ideaali­in. Varsinkin jos aiomme käy­dä töis­sä oma­l­la autol­la. Fak­ta on, että jos halu­aa tila­van kodin ja pihan, niin hesas­sa tai espoos­sa hin­taan tulee 150 keur enem­män kuin nur­mi­järvel­lä. Tästä syys­tä siis ihmiset muut­ta­vat ympäryskuntiin.

    Tämä muut­to har­mit­taa helsinkiläisiä, ja he halu­aisi­vat estää sen, ja paka­ta koko jen­gin helsinki­in. Valitet­tavasti käytän­nön seu­rauk­se­na tästä on se, että mei­dänkin nykyiset asuin­neliöt puolit­tuisi­vat. Asumisen ahtaus ja kalleus on se hin­ta, minkä tavalli­nen ihmi­nen tästä keskit­tämis­es­tä joutuu maksamaan.

    Vas­tus­tan siis.

    1. juha,
      Voit rauhas­sa muut­taa Nur­mi­järvelle, jos sitä halu­at, sil­lä pääkaupunkiseudul­la ei yhtään tont­tia jää käyt­tämät­tömäk­si. Jonkun on siis uhraudut­ta­va. Kos­ka ihmiset kuitenkin ovat valmi­it mak­samaan ton­tista pääkaupunkiseudul­la enem­män, vaikut­taa se minus­ta siltä, että moni asu­isi tääl­lä mielel­lään, jos tilaa vain olisi. Sik­si on perustel­tua rak­en­taa sun­to­ja enem­män Helsinki­in, Espooseen ja Vantaalle.

  58. Joo, olen samaa mieltä siitä, että espooseen ja hesaan on niin kova tunku, että hin­nat pysyvät korkeal­la. Köy­hät kyykkyyn siis, ja niin kävi meillekin, että asun­non vai­h­don yhtey­dessä saati­in 135 m² nur­mi­järveltä alle 300 keur, kun saman­lainen uusi talo espoos­sa olisi ollut 450–550 keur. Työ­mat­ka piteni n. 10 min.

    POint­ti on kuitenkin se, että kun­tien väli­nen kil­pailu antaa mah­dol­lisuuk­sia ihmisille. Meil­läkin oli ihan selvä vai­h­toe­hto: asua ahtaasti ker­rostalos­sa espoos­sa tai väljästi isos­sa talos­sa nur­mi­järvel­lä. Epäilen, että juuri tämä vai­h­toe­hto halu­taan ihmisiltä viedä pois.

  59. Sil­lä Idea­parkil­la ollut juuri mitään tekemistä Helsin­gin kanssa, Num­mela nyt vaan on kaukana. Olen­naista on se että se olisi tap­panut tehokkaasti Loh­jan, Num­me­lan, jne. keskus­to­jen kaup­po­ja ja tukkin­ut Turunväylän.

  60. Nur­mi­järveläi­sistä en tiedä. Siel­lä etelässä ilmeis­es­ti väli­matkat ovat sen ver­ran lyhy­itä, että luki­o­laiset voivat asua kotona, vaik­ka kävi­sivätkin naa­purikun­nas­sa lukiossa.

    Juuri tästä syys­tä tääl­lä etelässä kun­tia pitäisi yhdis­tää. Kun ollaan yhtä kaupunkia, pitäisi olla yhtä kaupunkia.

  61. juha
    kun­tau­ud­is­tus tähtää siihen, että niitä omakoti­tont­te­ja tulisi Espooseen ja Van­taalle olen­nais­es­ti enem­män. Ne meni­sivät edelleen eniten tar­joav­ille, mut­ta tar­jon­nan kas­vaes­sa hin­ta lask­isi ja yhä harvimepi jou­tu­isi pak­en­e­maan korkeri­ta hin­to­ja Nurmijärvelle.

  62. Mielel­läni halvem­pi­in osakoti­taloi­hin tietysti uskoisin. Mut­ta kun ottaa huomioon sen, että miten kauan helsinki­in on luvat­tu asun­top­u­lan pois­toa ja ripeää lisärak­en­tamista, niin pieni kyynisyys nousee pin­taan.… Mut­ta ehkäpä täl­lä kertaa…

    Jos vielä vähän runoilen espoo vs. nur­mi­järvi asioista niin

    plus­sat ja miinuk­set nur­mi­järvel­lä on
    + asun­to­jen hinnat
    + vähäi­nen liiken­teen melu
    — heikohkot lenkkeilymahdollisuudet

    plus­sat ja miinuk­set espoos­sa (olari) on
    + hyvät lenkkeilymahdollisuudet
    + keskel­lä kaup­po­ja ja palveluita
    — korkeat asun­to­jen hinnat
    — van­haa talotekni­ikkaa ja heikkokun­toisia asutnoja
    — liiken­teen melu

    Työ­matkat ovat käytän­nössä samat.
    Helsin­gin keskus­tas­sa tuli molem­mista paikoista käy­tyä vain illan­vi­etois­sa pari ker­taa vuodessa, kaup­po­ja varten ei jak­sa lähteä hesaan asti. Espoos­sa käyti­in Ome­nas­sa ja tääl­lä joko paikallises­sa sit­taris­sa tai sit­ten jumbossa.

    tpyy­lu­o­ma: idea­parkin tyr­määmisel­lä oli paljonkin tekemistä helsin­gin kanssa. Mod­ernin ide­olo­gian mukaan halu­taan keskit­tää kau­pat julk­isten liiken­ney­hteyk­sien var­teen. Toinen syy liit­tyi mielestäni vapaavuoren har­joit­ta­maan helsin­gin nos­toon uuden­maan kus­tan­nuk­sel­la. Helsin­gin pelko kaup­po­jen menet­tämis­es­tä siel­lä oli juurisyynä.

  63. Vähässäkyrössä ja Mus­tasaa­res­sa työ­paikkao­mavaraisu­us noin 56 %, seu­raavak­si pienin Lai­hial­la ja Mak­samaal­la, n. 63 %. Isos­sakyrössä se on n. 75 % ja Maalahdessa 77 %. Näis­sä kun­nis­sa työ­paikkao­mavaraisu­us on nykyään pienem­pi kuin 1990-luvun alussa. 

    Vaasa on ohit­tanut jopa Helsin­gin yli 132 pros­entin työpaikkaomavaraisuudella.

    Vaasan ympäristökun­nil­la on hyvin puut­teel­liset palve­lut, ei uima­halle­ja, jäähalle­ja, hiekkatekonur­mia, kun­non kir­jas­to­ja teat­tere­i­ta (Vaasas­sa kak­si — sekä ruots. että suom.). 

    Naa­purikun­nat ovat avokä­tis­es­ti jaelleet halpo­ja OK-tont­te­ja ja näin­pä vero­tu­lot kivasti ohjau­tu­vat naa­purikun­ti­in ja palvelu­iden kus­tan­nuk­set vaasalaisille.

    Toki uudel­la kalli­il­la uima­hallil­lamme on käyt­tö­mak­sut, kuten teat­ter­il­lakin mut­ta ne on vaasalais­ten verovaroin voimakkaasi sub­ven­toimat ja tak­sat on tietysti samat naapurikuntalaisillekin.

    Naa­purikun­nis­sa ei juuri vuokra-asun­to­ja ole. Onpa jopa joillekin monion­gel­maisille kuulem­ma annet­tu reipas­ta “muut­toavus­tus­ta” Vaasaan…
    No, Vähäkyrö päät­ti eilen kurimuk­ses­saan liit­tyä Vaasaan vaik­ka yhteistä maara­jaa ei olekaan. 

    Mus­tasaari piirit­tää Vaasaa joka puolelta — sen kun­nan­talol­ta Vaasan keskus­taan on 4 km ja se keskus­taa­ja­maan on lyhyem­pi mat­ka kuin Vaasan omista taajamista. 

    Mus­tasaa­res­sa on vajaa 70% ruotsinkielisiä ja RKP:n yksin­val­ta. Siitä hom­ma kiikas­taa. Pari politrukkia yksin päät­tää käytän­nössä koko kun­nan asioista. Har­vat yksin­val­ti­aat ovat vapaae­htois­es­ti suvereenista val­las­taan luopuneet…

    Vaasas­sa on ruot­sikielisiä nyt vajaa 25% ja vähäkyröli­itok­sen jäl­keen n. 22%.

    Tilanne lie­nee pienoiskoos­sa sama Vaasas­sa kuin pks:lla mut­ta lisä­maus­teena kielisuhteet.

  64. Niinpä…Kuntien (pakko)yhdistämistä tärkeäm­pää lie­nee palvelu­jen organ­isoin­ti ja rahoi­tus suurem­mis­sa kokonaisuuksissa.
    Isän­täkun­ta­malli on yksi vai­h­toe­hto, maakun­nalli­nen itse­hallinto toinen.
    Paikalli­nen vaikut­tamisen­mah­dol­lisu­us asukkaille on taat­ta­va molem­mis­sa tapauksissa.
    Kylä & kaupungi­nosay­hdis­tyk­sil­lä lie­nee edelleen oma paikkansa — jos ne jär­jestäy­tyvät todel­liseen henkilöjäsenyy­teen perus­tu­viksi toimijoiksi.

  65. Kun­tien yhdis­tämi­nen suurik­si palvelukeskuk­sik­si vähen­tää kansalais­ten mah­dol­lisuuk­sia demokraat­tiseen osal­lis­tu­miseen ja oman ympäristön­sä kehit­tämiseen. Mitkään keinotekoiset lähidemokra­t­ian osal­lis­tu­mis­muodot eivät kor­vaa sitä, ellei kyse ole myös taloudel­lis­es­ta vaikut­tamis­es­ta. Samaa demkraat­tisen osal­lis­tu­misen vähen­tämistä tapah­tui EU:hun liit­tymisen yhtey­dessä, joka ei ole koskaan pyrkinytkään ole­maan demokraat­ti­nen, vaan hiili- ym. talousjät­tien etu­jen aja­ja. Poli­itikot kum­man innokkaasti, niin kun­nis­sa kuin kan­sain­välis­es­ti ja muutenkin aja­vat nykyään tätä lin­jaa. On vaival­loista, kun pitäisi ottaa huomioon jokun muun etu kuin oman ase­man ajaminen.

  66. Pitäisiköhän ottaakin kun­takoon kri­teerik­si neliök­ilo­metrit väk­ilu­vun sijaan?

  67. Vaasas­sa asuu ilman Vähääkyröä 60 000 asukas­ta. Kun piir­retään 25 km harpil­la niin ollaan n. 100 000:ssa. Se alueen keskus Vaasa vähin­tään onkin. Ja koko sille väelle on aika hyvät palve­lut, kahdel­la kielellä. 

    Lai­hia ja Isokyrö ovat KePun, Maalahti ja Mus­tasaari RKP:n yksipuoluekuntia…

    Pks:lla ei täl­laista rasitet­ta ole, vain itsekkyys ja nimby-politiikka?

  68. Eiköhän lähivu­osi­na tärkein­tä ja vaikut­tavin­ta ole pilkkoa liian suuret, yli 40 000 asukkaan kun­nat pienem­mik­si. Kun kat­se­lee pääkaupunkiseudun kolmea teho­ton­ta mam­mu­tia, voi vain ihme­tel­lä, miten tähän on päädytty.

    Yksinker­tainen ratkaisu on pil­lkoa isot yksiköt pienem­mik­si kun­niksi ja irroit­taa pks alue­hallintorak­en­teesta omak­si yksikök­seen. Niin se yleen­sä on maail­mal­la toteutet­tu. Lon­toonkin asukasluku on noin 10 000 ihmistä!

  69. Sat­tuipa muuten silmään Helsin­gin kaupung­in­hal­li­tuk­sen listal­ta 20.6.2011 että siel­lä oli tont­ti­va­rausten peru­u­tuk­sia ja jatko­hake­muk­sia paris­takymmen­estä ker­rostalo­ton­tista. Varausa­jat ovat vuosia pitkiä.

    Eikö Helsin­gin tont­tipoli­ti­ikas­sa ole mitään vikaa?

    Mik­si kaupun­ki ei tee suo­raan kiin­teistökaup­paa ja ala sit­ten per­imään automaat­tista sopimus­sakkoa rak­en­tamisvelvoit­teen rikkomis­es­ta? Esim tuol­lainen 20 % vuodessa var­maan vauhdit­taisi jotakin ja ehkä myös lask­isi tont­tien hintoja. 

    Kun varaa­jat voivat vaan vara­ta tont­te­ja odot­ta­maan mak­sim­i­t­u­losta asun­to­myyn­nistä niin tont­tienkin hin­nat voivat nous­ta korkeammalle.

    Vuokraamisti­lanteessa voidaan käyt­tää ihan saman­laista sopimussakkoa.

  70. Kalle viitan­nee Lon­toon Cityyn. City on kuitenkin ain­oa poikkeus Lon­toon 33:sta kaupunkipi­iristä (bor­ough), jot­ka ovat kooltaan 150 tuhannes­ta yli 300 tuhanteen asukkaaseen.

  71. Kalle: muis­taak­seni Odekin on kan­nat­tanut kak­si­por­taista hallintoma­llia pääkaupunkiseudulle. Tuon ratkaisumallin ongel­mana lie­nee se, että kun­t­a­min­is­terin puolue eli Kokoomus on per­in­teis­es­ti vas­tus­tanut use­am­paa por­ras­ta. Väit­tävät, että nos­taa kus­tan­nuk­sia, kos­ka Ruot­sis­sa on Suomea korkeampi verotus.

  72. Osmo, myön­nät siis lukioiden kun­nal­lis­tamisen olleen karkea virhe, kos­ka kri­ti­soit nur­mi­järveläistä Sibelius­lukios­sa? 😉 Olemme per­im­mäis­ten kysymys­ten äärellä. 

    Kun­nil­la on lukioiden lisäk­si paljon muu­takin täysin tarpee­ton­ta toim­intaa, kuten DDR:n ulkoil­ma­museot, ter­veyskeskuk­set. Keskit­tymäl­lä siihen, mikä kuu­luu kun­nille, saadaan kus­tan­nuk­set kuriin.

  73. Mikko, mallista tulee kolmi­por­tainen, kun siinä on alue­hallinto, pks, kun­nat. Se ei ole järkevä ratkaisu. Jos pks ote­taan irti alue­hallinnos­ta ja pilko­taan 10 000 — 40 000 asukkaan kun­niksi, niin jär­jestelmä toimii. Annetaan pks-hallinnon pääjo­hta­jalle vielä tit­te­lik­si yli­pormes­tari, niin Kokoomuskin tulee mukaan. 😉

    Alue­hallinto joudu­taan joka tapauk­ses­sa repimään auki uud­estaan. Nyt tehtyä kak­si­por­taista uud­is­tus­ta sivus­ta seu­ran­neena näki jo hyvis­sä ajoin, että met­sään mennään. 😀 😀 😀

  74. Minus­ta koko kun­tara­jat joutaisi­vat romukop­paan. Kaikkein järkev­in­tä olisi hallinnoi­da aito­ja hallinnoitavia aluei­ta, eikä 1100-luvul­ta peräisin ole­via hevosen päivä­matkan määrit­telemiä maapalasia.
    Käytän­nössä muo­dostet­taisi­in ole­mas­sa ole­vista taa­jamista hallinnol­lisia yksiköitä. Eikä mikään estäisi ole­mas­sa ole­vien maalaiskylien kas­vamista hallinnol­lisik­si taa­jamik­si. Maaseudun asukkaat voisi­vat hakea palvelun­sa sieltä, mis­tä parhaak­si katso­vat. Toki jonkin­lainen hallinto — vaikka­pa maakun­tako­htainen tms — voisi siel­läkin olla.

    Kaupunkiseu­tu­jen maankäytön suun­nit­telu tulisi olla riip­puma­ton mis­tään muus­ta kuin ole­mas­sa ole­van raken­netun ympäristön rajoista. Tulisi lisäk­si akti­ivis­es­ti estää taa­ja­ma­rak­en­teen lev­iämistä esim. Urban Growth Bound­ary-peri­aat­tei­den mukaan ja rak­en­tamisel­la paran­taa ole­mas­sa ole­vien taa­jamien toimintamahdollisuuksia.

Vastaa käyttäjälle juha Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.