Hallitusneuvottelut ovat tilaisuus, jossa ihan yllättäen voi mennä läpi asioita, joiden edistäminen muutoin on mahdotonta. Nyt meni puolihuolimattomasti läpi periaate, että kiinteistövero irrotetaan verotulojen tasauksesta. Tätä olen tällä blogilla vaatinut pariinkin otteeseen.
Verotulojen tasaus tarkoittaa, että jokaiselle kunnalle taataan verotuloja (keskimääräisellä veroprosentilla) noin 3000 euroa asukasta kohden ja tämä rahoitetaan leikkaamalla varakkaammilta kunnilta verotuloista noin 37 % siltä osin kuin ne ylittävät tuon noin 3000 euroa asukasta kohden. Köyhät kunnat eivät siis hyödy verotuloistaan mitään (paitsi siltä osin kuin niiden veroprosentti ylittää maan keskiarvon).
On perusteltua, että varakkaat kunnat luovuttavat osan tuloveroistaan köyhemmille kunnille, mutta kiinteistövero ei ole perusteltua. Jos tuloveroja on paljon, se tarkoittaa, että asukkailla on korkeat tulot ja siis paljon veronmaksukykyä. Jos kiinteistöveroja on paljon, se tarkoittaa, että asuminen on kallista. Jälkimmäinen ei mitenkään lisää veronmaksukykyä.
Osa kiinteistöveroista on jo nyt verontasauksen ulkopuolella: voimalaitosten maksamat verot. Toisaalta ne juuri parantavat kuntalaisten taloudellista tilannetta, mutta jos ne olisivat verontasauksen piirissä, voimalaitoskunta ei saisi mitään korvausta vesivoimasta, jonka “etelän herrat ryöstävät etelään”.
Nyt joka tapauksessa kaikki kiinteistöverot menevät tasauksen ulkopuolelle. Hurraa!
“Hallitusneuvottelut ovat tilaisuus, jossa ihan yllättäen voi mennä läpi asioita, joiden edistäminen muutoin on mahdotonta”
Kuvastaa hyvin nyt syntynyttä neuvottelutulosta. Siellä meni läpi aika paljon yllättäen puolihuolimattomasti asioita.
Suomi on kyykyssä jos kaikki laitetaan toimeen.
Miksi verotuloja kuntien välillä pitää tasata? Vastaus: valtio vaatii kuntia tuottamaan tietyt palvelut.
Miksi valtio ei sitten maksa suoraan kunnille sen “tilaamien” palveluiden tuottamisesta per palvelu sen sijaan, että määritetään minimiverotulo 3000e/asukas? Minimiverotulo kannusta keräämään lisäverotuloja kuten mainitsit jos tulot jäävät alle rajan. Lisäksi kuntia, joissa käytetään paljon palveluja (vissiin esim kunnat jossa on paljon vanhuksia) sorsitaan, koska tasaus ei ota huomioon tuotettujen palveluiden määrää.
Valtio maksaa palvelu9sta periaatteessa niiden keskimääräisen hinnan mukaan valtionosuuksia. Osuuksista vähennetään kuitenkin kuntien omavastuuosuus, joka on suunnilleen muotoa euroa/asukas; yhtä suuri vanhusvaltaisilla kuin muilla kunnilla.
Eli helppo arvata mitä veroa seuraavaksi nostetaan. 🙂
Mutta joo, hyvä ja ihan oikein.
Tasaus tehdään keskimääräisillä veroprosenteilla, joten verojen nostamisen kannattavuuteen tasauksella ei ole merkitystä kuin marginaalisesti tuon keskiarvon kautta.
Mielenkiintoinen ja monimutkaisempi “ilonaihe” tuo “kiinteistöverot menevät tasauksen ulkopuolelle” kuin OS antaa ymmärtää. Alan miehenä voinet tarkentaa kuinka suuri osuus esim. Helsingin kiinteistöveroista tulee yritysten, säätiöiden yms. omistamista tai ns. ansiottoman arvonnousun tuomista kiinteistöveroperusteista ja eiköhän perittyjen asuntojen kiinteistöjen omistaminenkin lisää veronmaksukykyä.
Asumisen kalleuteen tuolla kiinteistöveron tasauksen muutoksella ei liene mitään merkitystä. Mutta tähän menoon saamme varmaankin maakunnissa tottua kun City-sixpack hallitus oikoo kannattajiensa vuosikymmenten aikana kärsimiä 🙁 vääryyksiä.
No, oleellisempaa on tietysti “seurata ja vahtia” minkälaista ympäristö- ja talouspolitiikkaa hallitus noudattaa ja toteuttaa kuin satunnaiset aluepoliittiset “voitot tai tappiot”.
Ps. Toivotan Mukavaa ja Turvallista Juhannusta itsekullekin säädylle.
Helsinki ei itseasiassa hyödy tästä paljon, koska kaupunki omistaa pääosan maasta. Se saa siis vuokratuloja (tasauksen ulkopuolella nytkin) eikä kiinteistöveroja.
Kun asuminen on kallista, se ei lisää veronmaksukykyä. Kiinteistöveroa ei siis kannata nostaa, koska kiinteistövero ei ota huomioon veronmaksukykyä.
Minusta reaalisesti negatiivisen pääomatulon verottaminen ei sekään lisää veronmaksukykyä.
Osmo, selittäisitkö minulle, miksi on perusteltua, että varakkaammat kunnat maksavat niiden laskuja, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan? 😉
Tässä kiinteistöveron hyviä puolia:
— ei kierrettävissä
— sosiaalisesti oikeudenmukainen; kalliiden kiinteistöjen omistajat eivät ole köyhiä
— vero ei kohdistu työntekoon
— kannustaa pitämään asuntojen käyttöasteen korkealla
— vero on sukupolvioikeudenmukainen (ts. kiinteistön hankintahetkellä ei ole merkitystä)
— vero ei kalliissa paikoissa siirry täysimääräisesti asumiskustannuksiin, vaan se on isolta osin pois tonttien hinnoista
Hyvien puolien toteutuminen edellyttää kuitenkin sitä, että vero on riittävän kova omatakseen ohjausvaikutusta, ja että vero kuvastaa kiinteistön markkina-arvoa. Esimerkiksi Helsingissä kiinteistövero on promilleja vuodessa, mikä ei kovin paljon ohjaa mihinkään.
Ei kiinteistöverokaan tietysti harmiton ole. Siihen käytetyt rahat ovat ihan yhtä lailla pois kulutuksesta kuin muutkin verorahat. Muutostilanteissa kiinteistöverokin voi olla kohtuuton vaikutuksiltaan.
Silti kiinteistövero on veromuotona varsin toimiva, ja sen käytön lisäämistä olisi syytä selvittää Suomessakin.
Oletko niin guru, että saat Savukoskelle samanlaiset verotulot per asukas kuin Kauniainen saa? Jos olet, tästä maasta löytyy todella monta kuntaa, joista löytyy sinulle töitä! Perusongelma on se, että maantieteellisistä ja historiallisista syistä kunnat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa tulojen suhteen.
Usein käy niin, että jos kunnassa ei ole hyvätuloisia veronmaksajia, sen pitää nostaa kunnallisveroa. Jos se nostaa kunnallisveroa, niitä hyvätuloisia veronmaksajia on vielä vähemmän. Kunnallisveron optimointi on suoran kilpailun vuoksi paljon vaikeampaa kuin valtion kantamien verojen.
Kunnan mahdollisuudet vaikuttaa menoihinsa ovat aika vähäiset. Väestöpohja, maantiede ja valtiovalta määräävät hyvin pitkälti sen, missä haarukassa mennään. Tasausjärjestelmä vielä huolehtii loputkin siitä, ettei kovin paljon kannata rimpuilla.
Suhtaudun aika skeptisesti siihen, voiko kuntapohjaisessa järjestelmässä saada kuntien välille mitään järkevästi toimivaa kannustavaa kilpailua, jossa etsittäisiin kokonaisuuden kannalta hyviä ja tehokkaita toimintatapoja.
Todennäköisesti systeemin saa toimimaan tehokkaammin vain ajattelemalla koko asian jotenkin toisella tavalla.
Miksi kuntien pitäisi olla samassa asemassa verotulojen suhteen noin ylipäätään? Minusta tämä kuntajuttu on ihan kummallinen: Ensin valtio päättää, että kuntien pitää tehdä joku asia, ja sitten haukutaan kuntia siitä, että tätä ei tehdä; ne joilla on jo valmiiksi huonot resurssit velvollisuuksien toteuttamiseen, joutuvat korottamaan veroja ja karkottavat näin hyviä veronmaksajia.
Kuntien kilpailua ei ole mitään mieltä toteuttaa sellaisissa oloissa ja sellaisten asioiden suhteen, joissa kunnilla ei ole oikeutta vaikuttaa. Kilpailu tuottaa hyötyjä vain, jos kilpailuun osallistujat voivat erikoistua edes jollain tasolla. Ei yritystenkään kilpailussa olisi mitään mieltä, eikä “markkinatalous” tuottaisi juuri mitään hyötyjä, jos kaikkien yritysten olisi pakko tuottaa samoja tuotteita joiden hinta olisi vielä ulkopuolelta määrätty.
Edelliseen vielä sen verran, että jos sen, joka vaatimuksen palvelun järjestämisestä esittää, pitäisi kyllä myös se maksaa. Loogiseen loppuun asti vietynä tämä tarkoittaisi, että asiakkaan pitäisi maksaa, mutta jos valtio aikoo pakottaa jonkun palvelun järjestämään, niin valtion pitäisi se myös maksaa.
Onpas suomalainen verotus melkoinen sekasotku.
“Jos kiinteistöveroja on paljon, se tarkoittaa, että asuminen on kallista. Jälkimmäinen ei mitenkään lisää veronmaksukykyä.”
Asumisen hinta syntyy maksukyvystä.
Uudistus lienee taloudellisesti hölynpölyä, mutta poliittisesti sillä voi olla merkitystä. Se voi kannustaa kuntia korottamaan kiinteistöveroja kunnallisveron sijaan.
Mutta kiinteistöverokin pitäisi verottaa maa-arvoa, muussa tapauksessa se on ALV ja siten “tasavero.” Suomessa ei edes Yhdysvaltojen tapaan maa-arvoja määritellä, joten miten edes verotusarvot määritellään?