Olin hallitusneuvotteluissa kunta- ja hallintotyöryhmässä. Ohessa subjektiivinen käsitykseni työmme tärkeimmästä tuloksesta.
Aikanaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta tehtäessä Keskusta ajoi mallia, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut olisi annettu maakunnille ja kuntarakenne olisi jäänyt ennalleen, ja demarit ajoivat kuntien yhdistämistä vahvoiksi peruskunniksi, jotka selviävät palveluista ilman yhteistoimintaa. Lopputuloksena molemmat saivat torjuntavoiton ja saivat estetyiksi toistensa ajatukset. Sen sijaan, että työ olisi julistettu epäonnistuneeksi, palvelurakennetta alettiin sotkea mitä kummallisimmilla pakollisilla yhteistoimintahimmeleillä.
Jussi Huttunen sanoi aikanaan Paras-hankkeesta, että sen paras puoli on, että lopputulos on niin huono, ettei se voi jäädä pysyvämmäksi. Vähemmän huono olisi vaarallisempi.
Nyt nämä hallintohimmelit on tarkoitus purkaa.
”Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteiden hajautumiskehitykseen.
Kuntarakenteen eheytyessä ja vahvistuessa tarve kuntien välisille yhteistoimintarakenteille vähenee, mikä selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa, ja vahvistaa paikallista demokratiaa.”
Tämä tarkoittaa, että erityisesti kaupunkiseudut kootaan yhtenäisiksi kunniksi ja lopetetaan kaupunkeja heikentävä naapurikuntien kilpailu asukkaista ja yrityksistä. Syrjäisiä maalaiskuntia ei oikein kannata liittää mihinkään, ei edes toisiinsa. Tässä työryhmässä olimme sitä mieltä, että tällaiset kunnat ostavat sosiaali- ja terveyspalvelut keskuskunnalta vastuukunta(isäntäkunta) ‑periaatteen mukaan. Näin esimerkiksi Padasjoki käyttää Hollolan tuottamia terveyspalveluja. Hyvinvointityöryhmä halusi mainita poikkeustapauksia varten myös Sote-alueet. Me emme niistä pitäneet, koska itsenäinen Sote-kuntayhtymä, jossa lääkäreitä ei valvo kuin harvakseltaan kokoontuvat luottamusmiehet, johtaa isännättömän rahan ongelmaan.
Kansallisen kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin kannalta kunta- ja palvelurakenneratkaisujen merkitys korostuu metropolialueella.
Työmme sujui erittäin hyvässä hengessä. Jos sama henki olisi vallinnut koko hallitusneuvotteluissa, valmista olisi tullut alle viikossa. Ainoa asia, joka hiersi, oli metropolihallinto Helsingin seudulla. Siinäkin oltiin asiasta jokseenkin samaa mieltä, mutta erimielisiä oltiin siitä, miten se sanotaan. Yksimielisiä oltiin siitä, etteivät kunnat pysty tätä omin voimin ratkaisemaan, vaan valtion puuttumista asiaan tarvitaan. Yksimielisiä oltiin myös siitä, että pääkaupunkiseudun kuntien kilpailu hyvistä veronmaksajista ja kalliista asukkaista tulee viheltää poikki ja nopeasti.
Demarit olisivat halunneet puhua metropolilaista ja kokoomus ei halunnut mainita koko asiaa, koska se veisi terän kuntaliitosten tavoittelulta – eikä vain pääkaupunkiseudulla vaan muuallakin.
Lopulta todettiin, että mitä on kirjoitettu koko maasta, koskee myös metropolialuetta. Niinpä kirjoitettiin:
”Kansallisen kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin kannalta kunta- ja palvelurakenneratkaisujen merkitys korostuu metropolialueella.”
Ja myöhemmin:
”Selvitetään tarve metropolialuetta koskevalle erilliselle laille.”
Pelkästään tätä varten kannatti käyttää kolme viikkoa Säätytalolla.
Kuntaministerin paikka on menossa Kokoomukselle. Toivotan ministerille onnea, kuka hän sitten onkin.
Hyvä juttu — nyt alkaakin kova määrittely työssäkäyntialueesta. Onko sitä myöskin ns. kolmosvyöhyke, esim. Tampereen naapuruskuntien naapurikunnat.
Tutkimusten mukaan ne kuuluvat Tampereen työssäkäyntialueeseen, mutta ovatko kunnan työntekijät ja poliitikot samaa mieltä?
Jos määrittely, ei perustu aidosti työssäkäyntialueeseen, ongelma säilyy ja ottaa vain yhden askeleen seuraavalle vyöhykkeelle.
Jan Vapaavuorelle? En laittaisi vastaan.
Siis Padasjoki käyttää Hollolan tuottamia terveyspalveluja jo nyt. Mutta onko nyt siis tarkoitus liitää Hollola Lahteen? Miten se tapahtuu kun se ei vapaahtoisesti tapahdu? Pakolla kai sitten. Kaikki kyllä lupasivat ennen vaaleja, että pakolla ei liitetä.
Tämä nyt on ehkä toisarvoinen ja kosmeettinen seikka, mutta jos niitä kuntauudistuksia tehdään, niin voisiko sinne ujuttaa sekaan sellaisen pikkujutun, että kuntaa kutsuttaisiin kunnaksi, ja kunnan isommat taajamat voisivat olla halutessaan kaupunkeja?
Nykyään hämää, kun ties mitä maan ääriin jatkuvia suo- ja erämaa-alueita kulkee kaupunkinimikkeen alla.
Tekstissä todetaan: “Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen”. Toivottavasti ei nyt sentään joka kunnassa.
Perustuukohan tämä vapaaehtoisuuteen, pakkoon vai porkkanoihin?
Tekstin muotoilu kuulostaa sen verran väljältä, että voi tulla vielä useampikin tulkinta.
Hyvä kysymys. Jos vaikka Tampereelta länteen mennään, niin Nokia nyt selvästi oltaisiin liittämässä Tampereeseen, mutta minun on vaikea nähdä enää Sastamalaa Tampereen kaupunginosana. Sieltä käydään kyllä Tampereellakin töissä, mutta välissä on jo melkoisesti rakentamatonta maaseutua.
Ja etelään päin kaikki on yhtä suurta työssäkäyntialuetta… Pitäisikö Hämeenlinna liittää Tampereeseen vai Helsinkiin? 😉
Olisiko suunnittelun pohjaksi parempi ottaa ilmakuvat, joissa näkyy jo olemassaoleva yhdyskuntarakenne eikä vähän epämääräisiä työssäkäyntialueita?
Vaikuttaa äärimmäisen hyvältä ainakin tämän perusteella. Harmi ettet pääse kuntaministeriksi.
Kunnallishallinto ilman elinkelpoisia peruskuntia on kuin pilvinen päivä 😉
Ja jos isäntäkunta-sanasta päästään eroon, hyvä juttu.
Sote-alueista voisi kyllä sanoa, että ei niillä pelkästään terveyskeskusten yhdistämistä tarkoitettu, vaan koko sosiaalitoimen yhteistyötä — tätä ei pitäisi hukata.
Tämä varmaan tietää uudenmaan kunnille vaikeuksia ja meille uusmaalaisille kaikenlaisia maksuja.
Tätä se hallituspohja tiesi.
Jos tavoitteena on hyvällä hyötysuhteella toimivat kunnat, niin käsittääkseni suuri koko ei ei merkitse nytkään suurempaa tehokkuutta (kulutettua euroa per asukas, koululainen, vanhus jne.), joten ei kai uudistuksen jälkeenkään. Hallinnon uudistukset taas makasvat kunnille uudelleenjärjestelyinä jonkin verran joka tapauksessa. Yksittäisillä kunnilla voi olla talousongelmia, mutta ei niitä paranneta koko kuntarakenne uusiksi laittamalla, eikä välttämättä kuntarakennekikoilla ensinkään.
Tekstin mukaan tavoitteena on paikallisen demokratian vahvistaminen. Jos kaksi aiemmin keskenään kilpailevaa kuntaa laitetaan yhteen, niin en usko, että demokratia muuttuu ainakaan sopuisammaksi. Siellä missä kyseessä on selvä keskus — lähiö ‑suhde (kuten vaikkapa Tampere — Pirkkala), homma ratkeaa vähän helpommin, kun on selvää, että yksi kunta vain nielaisee toisen.
Jos tavoitteena on estää kuntien kilpailu asukkaista, voisi olla järkevämpää, että valtio tasaisi kuntien rikkaista saaman hyödyn ja köyhistä / apua tarvitsevista tulevan haittan, kuin yhdistellä kuntia. Ei kai kilpailu lopu muuten ennen kuin Suomessa on vain yksi kunta. Kunnan tarjoamien palveluiden kuluthan ovat periaatteessa vakio per asukas.
Minä pelkään isojen kuntien byrokratiaa. Miksi ei noin 20 000 — 40 000 asukkaan kunta voisi olla itsenäisenä isonkin kaupungin kupeessa. Tämäkokoisessa kunnassa/kaupungissa pysyisi byrokratia vielä aisoissa ja hallinto matalana. Silti se olisi riittävän suuri yksikkö tehokkaiden peruspalvelujen järjestämiseen. Ja erityispalvelut voisi tuottaa maakunnallisesti.
Jos tai kun pienet kunnat liitetään isoon lähikaupunkiinsa, iso kaupunki imaisee ne omaan koneistoonsa, eikä tarvita mitään uudistuksia tai pohtimista. Mutta kun muutama suunnilleen samankokoinen kunta menee yhteen, on hyvä tilaisuus ja lähes pakko miettiä koko kuvio uudestaan ja saada aikaan todellisia muutoksia ja kehitystä.
Joka tapauksessa kun kunnat kasvavat, täytyy miettiä demokratian ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia uudelleen. Kun puolueiden perusrakenne on kuihtunut, on samalla hävinnyt yksi vaikutuskanava. Tilalle pitäisi luoda asiakkaille ja käyttäjille tehokas vaikutusmahdollisuus. Kouluihin ja päiväkoteihin vanhemmista valittu johtokunta, kirjastoon käyttäjäneuvosto jne. Hallitusohjelma jo sisältää joka kuntaan vanhusneuvoston, samaa suuntaa voisi jatkaa.
Kunhan näistä neuvostoista ei tehdä kunnallisen byrokratian osia, vaan niistä kehitettäisiin tekeviä ja omaan ympäristöön vaikuttavia yhteisöjä eikä vain lausuntojen antajia.
Ongelmana on, että kilpailu veronmaksajista ja tarve häätää köyhät ja sairaat naapurikuntiin, kunnat toimivat kokonaisuuden kannalta aivan pöhkösti, asuntopolitiikka pakottaa epäsosiaaliseksi ja segregaatiota edistäväksi ja kunnat kilpailevat palvelutuotannossaan epäsosiaalisuudella. Näin nurinkurisia kannustimia ei kunnilla pidä olla.
Vaihtoehto on tietysti tasata verotulos ja maksaa kalliit sosiaali- ja terveysmenot6 yhteisestä kassasta. Silloin ei tarvitsisi yhdistää kuntia.
Kohta taitaa Turku mennä Tampereen ja Espoon ohi maan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi, mikä on eettisesti oikein, sillä eihän Tampere, kuulemma, edes ole kaupunki. Espoo taas on lentokoneesta katsottuna lähinnä erämaata, jossa wanna-be helsinkiläiset kärvistelevät susikeppejään teroittaen. Jos kiinnostaa, miltä näyttää ikiaikaiseen kulttuurimaisemaan, muinaisesta kauppapaikasta syntynyt oikea kaupunki, kantsii katsoa Vares-leffa ja varsinkin alun ilmakuvat.
Itselle on tullut vastaan koululuokkia , yhdistyksiä ja työpaikkoja joissa enemmistö ihmisistä on ihan syntyperäisiä espoolaisia vaikka toiminta sijaitsikin helsingin puolella. Joskus virallisessa nimessäkin mainittiin helsinki jollakin tapaa.
Olen huomannut , monilla espoolaisilla olevan vahva Espoo-identiteetti. Monet eivät missään tapauksessa halua olevan helsinkiläisiä. Vähän kuin helsinkiläisiä emme ole ja niin edelleen…
En tiedä minkälaisia kuntauudistukset tulevat olemaan. Ihmiset kyllä tulisivat pistämään vielä enemmän vastaan jos paikallisidentiteetin varpaille tallataan liian pahasti.
Osmo: “Ongelmana on, että kilpailu veronmaksajista ja tarve häätää köyhät ja sairaat naapurikuntiin, kunnat toimivat kokonaisuuden kannalta aivan pöhkösti, asuntopolitiikka pakottaa epäsosiaaliseksi ja segregaatiota edistäväksi ja kunnat kilpailevat palvelutuotannossaan epäsosiaalisuudella. Näin nurinkurisia kannustimia ei kunnilla pidä olla.”
Ja mikähän kunta näin toimii? Ja miten kunta edes häädön järjestää?
Täyttä puppua, pahempaa populismia kuin SMP:llä.
Minusta paikallisidentiteettien aiheuttaman muutosvastarinnan kannalta olisi ihan hyvä tuo idea kutsua kaikkia uudistuksen jälkeisiä hallintoyksiköitä kunniksi. Niiden sisällä sitten voi olla kaupunkeja. Kuten Raaseporin kunnassa Tammisaaren ja Karjaan kaupungit. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat Pääkaupunkiseudun kunnan kaupunkeja.
Utö, Suomen syrjäisin kylä, on nyt Länsi-Turunmaan, vai onko se Parainen, kaupunginosa. Eihän siinä ole tolkkua. Korppoon Utö se on, vaikka olisi osana jotain Länsi-Turunparainenin kuntaa.
Minulle on jäänyt hieman epäselväksi, että riittääkö kuntaliitoksista saatavat hyödyt korvaamaan haitat esimerkiksi lähidemokratian heikkenemisen ja tuntuvasti lisääntyvän byrokratian. Kalliksikin kuntaliitokset ja yhteistyö tuntuvat tulevan. Meillä on täällä Turun suunnalla kaikkien palveluiden hinta noussut kun niitä on alettu tuottaa yhteistyössä Turun kanssa. Jotenkin on jäänyt sellainen vaikutelma, että täällä toimii negatiivinen suuruuden ekonomia. Ei hyötyjä eikä säästöjä, mutta haittoja senkin edestä.
Raimo K
Keskustele nyt vaikka sellaisten vammaisten kanssa, joilla pitäisi olla oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Aika usein kehotetaan muuttamaan kehyskunnasta kaupunkiin.
Tai ajattele Sipoon kaavoitusta: tontille saa rakentaa 500 neliötä, mutta vain yhden asunnon. Minkähänlaiseen asujaimiston tällä tähdätään?
Suomessa näyttää tulleen tavaksi tehdä kaikki päätökset kiireessä hallitusohjelmaneuvotteluissa. Nyt kun kaikki asiat ovat paketissa, koko eduskunta joutaisi lomalle loppuvaalikaudeksi. Mitä sillä kumileimasimella tekee?
Eikö kuitenkin olisi ollut parempi tutkia tehtyjen kuntaraja- ja paras-päätösten vaikutuksia ja tehdä korjaavat toimet vasta sitten? Pääkaupunkiseutu on sitten oma lukunsa, johon mikään hallitus ei ole uskaltanut puuttua. En usko että tämäkään. Mutta pääkaupunkiseudun ongelmista ei pitäisi rangaista koko muuta Suomea.
Kommentti TimoT:lle 22.6.2011 kello 11:49
Oheisesta kirjoituksesta kannattaa lukea ainakin kappaleet Valtionvalvonnan oikeutuksen teoreettista pohdintaa ja Tasapaino laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kesken.
http://blogs.helsinki.fi/vol-spj/itsehallinto/kunnallinen-itsehallinto/
Hyvällä syyllä voi siis sanoa päättäjiemme tässä asiassa elävän vielä henkisesti tsaarin aikaa.
Ilmeneehän tuo myös blogistin tekstistä: ”Yksimielisiä oltiin siitä, etteivät kunnat pysty tätä omin voimin ratkaisemaan, vaan valtion puuttumista asiaan tarvitaan”.
Poliittista ”kulttuuriamme” voi verrata myös kirjoituksessa olevaan sitaattiin Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnilta: ”demokratia tarkoittaa ensinnäkin kansan hallitsemista, toiseksi kansan kautta ja kolmanneksi kansan puolesta”. Meillä tuntuu tuo sitaatin ykköskohta olevan vallalla.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Tuttu perhe, jolla on vammainen lapsi, ei harkitse muuttoa keskuskaupungista ympäröiviin kehyskuntiin, sillä vammaispalvelut heikkenisivät selvästi, toki asuminen olisi halvempaa.
Valtion puuttumista kuntarakenteeseen tarvitaan kipeästi, esim. Savossa ei tapahdu yhtäkään kuntaliitosta, mikäli valtio tyytyy “tarjoamaan porkkanoita ja keppiä”. Pakkoliitoksia on tehtävä, eivät liitokset kuntia houkuttelemalla tapahdu. Kuntaliitokset ovat myrkkyä monilla maaseutualueilla.
Ja puheet byrokratian lisääntymisestä on täyttä puppua. Kenen näkökulmasta byrokratia mukamas lisääntyy? Kuntalaisten, luottamushenkilöiden vai kuntien henkilöstön? Ja missä byrokratian lisäys näkyy? Mielestäni on järjetöntä, että kuntien henkilöstö istuu pyörittelemässä peukaloitaan eri toimipisteissä odottelemassa asiakkaita, ja parinkymmenen kilometrin päässä naapurikunnassa tehdään samoin. Tähän ei Suomella ole varaa.