Vihreät ja kirkko

Vihrei­den joukos­sa on mon­en­laista suh­tau­tu­mista uskon­toon ja kirkkoon. On toisaal­ta vim­maisia ateis­te­ja ja toisaal­ta paljon seu­rakun­ta-akti­ive­ja. Kirkon sisäl­lä vihre­itä on paljon. Kirkon sisäl­lä he aja­vat tietysti saman­su­un­taisia arvo­ja kuin yhteiskun­nas­sa yleen­sä. Mon­et heistä ovat akti­ive­ja Tulkaa kaik­ki ‑liik­keessä, joka vyöryt­ti vah­vasti syksyn seu­rakun­tavaaleis­sa. Jos vas­tus­taa homo­jen syr­jin­tää yleen­sä, vas­tus­taa sitä tietysti myös kirkon sisällä.

Vihrei­den sisäl­lä suhde kirkkoon ei ole kovin merkit­tävä, vaik­ka joil­lakin yksit­täisil­lä henkilöil­lä onkin varsin jyrkkiä mielip­iteitä. Siitä keskustel­laan varsin vähän, kos­ka yleen­sä kaik­ki kun­nioit­ta­vat tois­t­en­sa vakau­mus­ta. Puolueena vihreil­lä ei ole kan­taa uskon­toon, vaan sen muo­dostaa jokainen vihreä itse. Puoluekok­ouk­ses­sa asi­as­ta on joskus aloit­teen poh­jal­ta äänestet­ty ja saatu vähän mil­laisia tulok­sia sat­tuu. Täl­lä ei ole san­ot­tavaa merk­i­tys­tä, kos­ka käytän­nössä asi­as­ta vihrei­den osalta päät­tää eduskun­taryh­mä eikä puoluekok­ous – ja eduskun­nas­sa jokainen kansane­dus­ta­ja itsenäisesti.

Oma kan­tani kirkkoon on muut­tunut vuosien var­rel­la täy­del­lis­es­ti – on tosin kirkkokin muut­tunut niistä ajoista, jol­loin oli ymmär­ret­tävää piirtää pilaku­vas­sa kokoomus miehek­si, jol­la on kypärä päässä ja liper­it kaulas­sa. Ainakin tääl­lä etelässä olisi perustel­lumpaa kuva­ta vihreät liperikaulaisek­si naiseksi.

Arvostan kirkon diako­ni­atyötä suuresti. Olen myös ollut paris­sakin kirkko­hal­li­tuk­sen aset­ta­mas­sa toimikun­nas­sa, viimek­si kirkon eet­tisen sijoit­tamisen toimikunnassa.

Henkilöko­htai­sista koulu­aikai­sista koke­muk­sista johtuen olin aiem­min sil­lä kan­nal­la, ettei uskon­toa pitäisi kouluis­sa opet­taa, vaan kirkko opet­takoon sen itse. Nyt­tem­min olen täysin päin­vas­taista mieltä. En lähet­täisi islami­nuskoisia imaamik­oului­hin. Voisi kuitenkin harki­ta, olisiko mah­dol­lista opet­taa kristi­nuskon perustei­ta samas­sa luokas­sa luter­i­laisille ja ortodokseille.

Sitäkin on min­ul­ta kysyt­ty, keitä vihreis­sä voi äänestää, jos halu­aa äänestää kirkkoon myön­teis­es­ti suh­tau­tu­vaa ehdokas­ta.  Kos­ka asi­as­ta keskustel­laan meil­lä niin vähän, on pakko sanoa, että en kun­nol­la tiedä. Var­mo­ja val­in­to­ja pääkaupunkiseudul­la ovat kuitenkin Mari Puoskari ja Juk­ka Relander Helsingis­sä ja Tui­ja Brax ja Heik­ki Hiil­amo sekä pas­tori Kari Kanala Uudel­la­maal­la. Paljon muitakin on. Seu­rakun­tavaaleis­sa ehdol­la olleet vihreät löy­tyvät tästä.

 

 

59 vastausta artikkeliin “Vihreät ja kirkko”

  1. Mitä mieltä olet siitä, että olisi yksi kaikille yhteinen uskon­to­jen ja elämänkat­so­mustiedon oppi­aine, jos­sa käytäisi­in läpi maail­man tärkeim­mät uskon­not mukaan­lukien näi­den his­to­ri­aa, eet­tistä pohd­in­taa. Ottaen huomioon, että kyse on Suomes­ta kristi­nuskon kan­nat­taisi näytel­lä kohtu­ullisen suur­ta osaa — ihan kult­tuuri­his­to­ri­al­li­sista syistä. 

    Täl­laises­sa jär­jestelyssä olisi se etu, että päästäisi­in eroon siitä vaa­timuk­ses­ta, että koulun pitäisi jär­jestää eril­listä uskon­nonope­tus­ta jokaisen eril­lisen uskon­non edus­ta­jalle. Tulevil­la suo­ma­laisil­la, oli­vat sit­ten ateis­te­ja, kris­tit­tyjä, mus­lime­ja tai hin­du­ja olisi jos­sain määrin yht­enevät tiedot tois­t­en­sa uskon­noista. Yhteiskun­nas­sa, jos­sa usko­musten määrä kas­vaa, tämä on mielestäni välttämätöntä.

  2. Miten­hän nuo pirkan­maalaiset? Seu­rakun­tavaaleis­sa oli kokon­aista yksi vihreä ehdokas koko Tampereelta.

    Ja tämä kysymys ei ollut varsi­nais­es­ti Osmolle, vaan jos joku pirkan­maalainen luk­i­ja osaisi vastata.

    Henkilöko­htai­sista koulu­aikai­sista koke­muk­sista johtuen olin aiem­min sil­lä kan­nal­la, ettei uskon­toa pitäisi kouluis­sa opet­taa vaan kirkko opet­takoon sen itse. 

    Se on muuten jän­nä, miten yksi ain­oa opet­ta­ja saat­taa saa­da hyvinkin ison vahin­gon aikaisek­si. Aika mon­en kirkostaeroamisen taustal­la on “uskos­saan vah­va” opet­ta­ja (ml. rippikouluopettajat).

    1. Riit­ta, min­un huono koke­muk­seni uskon­nonopet­ta­jas­ta oli päin­vas­tainen. Ylip­itkän matem­ati­ikan luok­ka, jos­sa oli monia tule­via tiedemiehiä, pahoin­piteli henkises­ti vähän nai­ivin uskon­nonopet­ta­jan puo­lessa vuodessa sairaus­lo­ma­lle. Tun­nus­tuk­selli­nen pakkouskon­nonope­tus ateis­teille ei ollut oikein hedelmällistä.

  3. Siis het­ki­nen. Eli jos sin­ul­ta kysytään kuu­luko vakau­muk­selli­nen uskon­nonope­tus koulu­un, vas­taat kyl­lä. Ja kun kysytään mik­si, vas­taat: kos­ka se on siten vähem­män vaarallista??

  4. Höh, olisit nyt ker­tonut samal­la ketä kan­nat­taa äänestää jos halu­aa äänestää seku­lar­is­mia kan­nat­tavaa vihreää. Jyr­ki Kasvi ja Leo Stra­nius var­maankin, mut­ta ketä muita?

  5. Toivoisin saman suvaut­se­vu­u­den lev­iävän muillekin aloille vihreis­sä. Turhan monis­sa asiois­sa vihreät ovat tiukan “uskon­nol­lisia” ja suvait­se­vat vain yhden oikean kan­nan kuhinkin asiaan.

  6. Osmo hyvä
    Ortodok­sit eivät ole evanke­lis­lu­ter­i­laisen kirkon ekso­tiaosas­to. Mainit­semi­asi “kristi­nuskon perustei­ta” ei voi opet­taa ortodok­seille ja luter­i­laisille yhdessä, kos­ka kyseessä on eri uskon­to. Pelk­iste­tysti san­ot­tuna: me ortodok­sit olemme sitä mieltä, että luter­i­laiset ovat mon­es­sa asi­as­sa väärässä.
    Vai­h­toe­hdot oli­si­vat opet­taa 1)nykytavalla uskon­to­ja, 2)elämänkatsomustietoa tai filosofi­aa kaikille tai 3)johonkin uskomista, esimerkik­si Har­ry Pot­teri­in tai Jeesuk­seen. Vai­h­toe­hdos­sa 3 ei minus­ta ole mitään järkeä. Tässä ehdo­tuk­ses­sasi oli harv­inaisen räikeä osoi­tus enem­mistödik­tatu­urista. Samal­la logi­ikalla voitaisi­in opet­taa ruotsinkielisille oppi­laille ruot­sia suomeksi.

  7. Olen samaa mieltä tuos­ta uskon­nonopetuk­ses­ta, yleis­sivistyk­seen nyt kuu­luu tietää uskon­noista ml. muutkin kuin kristi­nusko. Rokot­taa ääri­hörhöi­lyä vas­taan sitä kaut­ta että kuvitel­mat siitä että uskon­not on jotain yksinker­taisia ja muut­tumat­to­mia mono­li­it­te­ja pitäisi hävitä. Itse sain viral­lis­es­ti tun­nus­tuk­sel­lisel­la nimik­keel­lä eri­no­maista uskon­nonope­tus­ta lukios­sa ml. eri uskon­not, ehkä eri­no­maisen opet­ta­jan ansiota. 

    Kristi­nuskon opetuk­ses­sa voisi olla ehkä vähän enem­män uskon­non filosofi­aa, aja­tus että kristi­nusko on jotenkin yksinker­tainen asia hih­huli­malli­in on aate­his­to­ri­al­lis­es­ti täysin absur­di, ja vaik­ka kirkkoisä Augusti­nus on sitä­pait­si eri­no­maiseen hauskaa luettavaa.

  8. Kerätkää poruk­ka vakau­muk­sel­lisia ateis­te­ja, niin kyl­lä minä opetan uskon­toa muu­ta­man tun­nin. Mut­ta sinne ei sit­ten tul­la huu­ta­maan, kos­ka se on täysin vapaaehtoista.

  9. Pelk­iste­tysti san­ot­tuna: me ortodok­sit olemme sitä mieltä, että luter­i­laiset ovat mon­es­sa asi­as­sa väärässä. 

    On sitä yhteistäkin. Minus­ta on ihan turha erotel­la oppi­lai­ta, kun esimerkik­si käy­dään läpi VT:n ker­to­muk­sia. Muis­taak­seni uskon­tun­nus­tuskin on sama, vai oliko tässä se eroa sen mukaan läh­teekö Pyhä Hen­ki “isästä ja poja­ta” vai pelkästään “isästä”?

    Sit­ten kun puhutaan niistä asioista, mis­sä on ero­ja, on hyvä jakaa oppi­laat oman uskon­non mukaisi­in ryhmiin.

  10. Riit­ta:

    Se on muuten jän­nä, miten yksi ain­oa opet­ta­ja saat­taa saa­da hyvinkin ison vahin­gon aikaisek­si. Aika mon­en kirkostaeroamisen taustal­la on “uskos­saan vah­va” opet­ta­ja (ml. rippikouluopettajat).

    Huono­ja koke­muk­sia tosi­aan seu­raa yhdis­telmäl­lä usko­vainen opet­ta­ja ja tun­nus­tuk­selli­nen ope­tus. Itsekin olen mm. saanut todis­tuk­seen pykälää huonom­man uskon­non numeron, ain­oana rik­keenäni se, että opet­ta­jan erik­seen kysyessä ker­roin rehellis­es­ti ole­vani agnostikko.

    Ikäv­in­tä on se, kuin­ka moni uskon­non hylätessään samal­la myös kieltää oman henkisyyten­sä kokon­aan. Uskon­non­tun­nit ovat perusk­oulus­sa ain­oa foo­ru­mi jos­sa henkisyyt­tä edes jotenkin tarkastel­laan, jol­loin oppi­las voi virhellis­es­ti ymmärtää sen pelkästään uskon­to­jen piiri­in kuu­lu­vak­si asi­ak­si. Lisäk­si voi syn­tyä kuva, että eti­ik­ka ja moraali ovat ole­mas­sa ain­oas­taan uskon­non alueel­la, filosofi­aa kun ale­taan lukea vas­ta lukios­sa. Jopa usko sanana aiheut­taa jois­sakin ateis­teis­sa niin kylmiä väristyk­siä, että sitä ei ole mah­dol­lista käyt­tää keskustelus­sa ärsyt­tämät­tä heitä, vaik­ka puhe ei mil­lään taval­la uskon­toon liittyisikään.

    Uskon­nonope­tus saisi mielestäni olla asi­apo­h­jaista ja tas­a­puolis­es­ti kaikkia maail­manuskon­to­ja käsit­televää, kuten Mikkokin tuos­sa ehdot­ti. Saman oppi­aineen puit­teis­sa (esim. “Uskon­not ja eti­ik­ka”) voisi käsitel­lä myös eti­ikkaan liit­tyviä peruskysymyk­siä uskon­noista irral­laan. Lisäk­si voisi olla vaik­ka ker­ran viikos­sa rauhoit­tumiseen, itse­tutkiskelu­un ja ihmisen henkiseen ulot­tuvu­u­teen keskit­tyvä tun­ti, jos­sa tehtäisi­in käytän­nön har­joi­tuste­htäviä, kuten joogaa, hiljen­tymistä, rentou­tu­mishar­joituk­sia, ryh­mäkeskustelu­ja — kukin saisi vaik­ka itse vali­ta itselleen sopi­van jutun muu­ta­mas­ta vai­h­toe­hdos­ta — mut­ta jota ei liitet­täisi minkään yksit­täisen uskon­non dog­mati­ikkaan. Henkisyys kun on ihmisessä ja ole­mas­sa ilman uskon­toakin. Näin tun­nus­tuk­sel­lisen opetuk­sen väite­tyt henkiset hyödyt saataisi­in parem­min koske­maan koko luokkaa eikä vain niitä, jot­ka usko­vat kristi­nuskon Jumalaan (lop­pu­jen lähin­nä kär­siessä ja kiris­tel­lessä hampaitaan).

  11. Osmo:

    “Henkilöko­htai­sista koulu­aikai­sista koke­muk­sista johtuen olin aiem­min sil­lä kan­nal­la, ettei uskon­toa pitäisi kouluis­sa opet­taa, vaan kirkko opet­takoon sen itse. Nyt­tem­min olen täysin päin­vas­taista mieltä. En lähet­täisi islami­nuskoisia imaamik­oului­hin. Voisi kuitenkin harki­ta, olisiko mah­dol­lista opet­taa kristi­nuskon perustei­ta samas­sa luokas­sa luter­i­laisille ja ortodokseille”

    Mut siis haluisitko, et siel opete­taan rukoilemista, kreation­is­mia yms. tun­nus­tuk­sel­lista kamaa, vai riit­täiskö et ker­ro­taan kaiken­lai­sista uskon­noista yleis­es­ti? Jos haluisit tun­nus­tuk­sel­lista, niin miks?

  12. Minä kan­nat­taisin uskon­toti­etoa koulu­un. Uskon­to, meil­lä etenkin kristi­nusko, on edelleen tärkeä osa kult­tuuria ja sik­si olisi hyvä las­ten oppia, mitä eri uskon­not, meil­lä pain­ottuen etenkin kristi­nuskoon, opet­ta­vat eri asioista. En näe mitään syytä, mik­si eri uskois­t­en ja ateistien pitäisi olla eril­lään. Minus­ta (ateisti­na) on ateistien ja mus­lim­ienkin hyvä tietää, kuka Jeesus kristi­nuskon mukaan oli ja mitä hän Raa­matun mukaan opetti. 

    Hienom­pi­en oppiero­jen, joi­hin Janne Hut­tunen viit­taa, viilaamisen voi sit­ten jät­tää koulun ulkop­uolelle uskon­tokun­tien vastuulle. 

    Ja tietenkin eet­ti­sistä kysymyk­sistä keskustelu sopii erit­täin hyvin koulu­un ja näis­sä asiois­sa on minus­ta vielä parem­pi, että paikalla on eri uskon­to­jen edus­ta­jat ja ateis­tit samas­sa luokas­sa. Oleel­lis­ta­han on saa­da lapset keskustele­maan, väit­telemään, puo­lus­ta­maan omaa kan­taansa ja ennen kaikkea ajat­tele­maan omil­la aivoil­laan. Tämä osu­us ei tietenkään sovi ihan pien­im­mille vaan johonkin ylä-asteelle tai lukioon. Itsel­leni lukion eti­ikan kurssi oli yksi lukion mie­lenki­in­toisim­mista kurs­seista, vaik­ka muuten pidin uskon­toa ikävim­pänä oppiaineena.

  13. Ode:

    “En halua tun­nus­tuk­sel­lista uskon­nonope­tus­ta. Sen kieltävät muuten jo Suomen kan­sain­väliset sopimukset”

    Mis­säs vai­heessa täl­la­nen kiel­to on tul­lu voimaan? Mä olin ala-asteel­la 80-luvun puolvälistä eteen­päin ja sil­loin siel­lä ainakin rukoilti­in ja veisat­ti­in vir­siä yms. Ruokaruk­ouk­setkin pakotet­ti­in luke­maan, vaikken edes kuu­lunu kirkkoon. Se tosin lop­pui, kun mut­si kuuli siitä ja soit­ti koulu­un. Hupais­in­ta muuten oli, kun mei­dän hie­man Räsäsen Päiviä muis­tut­ta­va luokanopet­ta­jamme syynäsi oppi­las­riv­istöään juh­lati­laisuuk­sis­sa ja varmisti, että joka pen­s­ka lauloi Hoosian­naa täy­del­lä antau­muk­sel­la. Ja jos ei laulanut, niin lauloi sit­ten ´jäl­keen­päin soolona luokan edessä. Mut joo, tääti­et­ty ääriesimerkki.

    Mut onks siis tosi­aan niin, et uskon­nonope­tus on jo nykyään perusk­oulus­sa ns. uskon­totiedet­tä, jos­sa vaan höpistään uskon­to­jen his­to­ri­as­ta tavoista yms.?

  14. Uskon­nonope­tus saisi mielestäni olla asi­apo­h­jaista ja tas­a­puolis­es­ti kaikkia maail­manuskon­to­ja käsit­televää, kuten Mikkokin tuos­sa ehdotti. 

    En kan­na­ta ainakaan ihan varauk­set­ta. Näin pääsiäisen läh­estyessä on vähän han­kalaa opetel­la ensin, mitä Raa­mat­tu ker­too ja jatkaa siitä sit­ten Koraanin opetuk­sel­la (Tämä menee muistin­varais­es­ti, tarkem­mat sitaatit voi jokainen etsiä omas­ta Koraanistaan.):

    “Ei Jeesus­ta, Mar­i­an poikaa, suinkaan naulit­tu ris­ti­in, heistä vain näyt­ti siltä. On her­jaus­ta sanoa, että Jumalal­la olisi poi­ka, kos­ka Jumala on yksi. Jeesus oli ihmisen, Mar­i­an, poika.”

    Kun ker­to­mus samas­ta tapah­tu­mas­ta eroaa näin paljon, niin siinähän menee pikkuk­oul­u­lainen ihan sekaisin, että miten se tari­na oikeasti kul­kee (eivätkä evanke­li­u­mien erot yhtään auta asi­aa). Parem­pi ker­toa vain, mitä oma uskon­to opet­taa ja maini­ta lyhyesti, ett­tä toiset usko­vat eri tavalla.

  15. Miten muuten islami­lainen uskon­nonope­tus, onko siinä ilois­es­ti shi­io­jen ja sun­nien, wah­ha­bi­en ja sufistien lapset sekaisin, eikä ris­tiri­ito­ja tule? Vai onko käytän­nössä niin (kuten kai on kris­til­lisel­lä puolel­lakin) että jos van­hem­mat ovat kovasti usko­vaisia johonkjn tiet­tyyn suun­taan, san­o­taan lapselle ettei kan­na­ta uskoa väärän suun­nan opet­ta­jan juttuja?

  16. Rogue tuos­sa ker­toi ala-astekoke­muk­sis­taan, jot­ka ovat suht. yht­eneviä omieni kanssa samal­ta ajal­ta. Mm. uskon­tun­nus­tus oli opetelta­va ulkoa (tämä nyt vielä olisi ok, jos opeteltaisi­in muidenkin uskon­to­jen litan­ioi­ta), ja aina välil­lä sitä sit­ten lausut­ti­in yhteen ääneen luokas­sa seis­ten. Olin ehkä herkkä lap­si, mut­ta se oli min­ulle oikeasti ahdis­ta­va koke­mus, ja sen fiilik­sen muis­telem­i­nen aiheut­taa edelleen pahoin­voin­tia. Min­ulle oli äärim­mäisen tärkeää olla aina rehelli­nen, ja täl­lainen pakot­ta­mi­nen ser­e­mo­ni­al­liseen val­hei­den las­ket­telu­un kaikkien kuullen tun­tui sadis­tiselta. Samal­la sain riemukkaan kuvan siitä, mil­laiseen hyveel­lisyy­teen Jumalan sanan levit­tämi­nen käytän­nössä perus­tuu. Yök, toivon että meno tosi­aan olisi muuttunut.

    1. Uskon­nonope­tus muut­tui tun­nus­tuk­sel­lis­es­ta oman uskon­non opetuk­sek­si, kun Suo­mi liit­tyi Euroopan neu­vos­toon, jon­ka sään­nöis­sä tun­nus­tuk­selli­nen uskon­nonope­tus koulus­sa kielletään.

  17. Riit­ta, mik­si ylipään­sä noi­ta jut­tu­ja pitäisi lap­sille opet­taa tosi­na tapahtumina?

    Jos ja kun fik­tio­ju­tut ovat pikkuk­oul­u­laisille liian vaikei­ta käsiteltäviä, opetet­takoon heille jotakin sel­l­aista, minkä he osaa­vat käsitel­lä. Vaikka­pa yleisiä käytössään­töjä pohdiskel­e­vaan tyyli­in. Uskon­non opet­tamisen voi aloit­taa sit­ten, kun oppi­lail­la on henkiset edel­ly­tyk­set ymmärtää, etteivät kaik­ki pyhien kir­jo­jen sisäl­löt ole fak­taa. Eihän his­to­ri­aakaan muis­taak­seni aiheen mon­isäikeisyy­den ja epäjo­hdon­mukaisu­u­den vuok­si opete­ta ihan pienille.

    Olen muuten vuosia sit­ten käynyt tätä samaa keskustelua tosielämässäkin erään henkilön kanssa, joka kan­nat­ti uskon­non opet­tamista pikku­lap­sille sen tur­val­lisu­u­den tun­net­ta luo­van funk­tion joh­dos­ta. Hänenkin nimen­sä oli Riit­ta, ja oli­pa vielä samal­ta paikkakunnal­takin kuin sinä. 😀 

    Tämän perustelun kyl­lä hyvin ymmär­rän nykya­jan perusk­oulumaail­maan aut­tavasti tutus­tuneena. Moni pienikin lap­si joutuu elämään niin tur­vat­tomis­sa olois­sa, että jos sat­u­jen ker­tomi­nen aut­taa heitä selviy­tymään, niitä ker­rot­takoon. Mut­ta onko noiden sat­u­jen pakko olla yksi­no­maan Raa­matun sat­u­ja? Eikö uskon­to­tun­nin tilal­la voisi ensim­mäisil­lä luokil­la olla vaikka­pa ihan rehellis­es­ti nimet­ty sat­u­tun­ti (lapselle­han sadutkin voivat olla yhtä tot­ta kuin muut jutut), jos­sa voitaisi­in käsitel­lä kei­jukaisia, hal­tioi­ta, men­ninkäisiä ja enkeleitä sulas­sa sovus­sa? Näin uskon­non ahdis­ta­vat ja ikävät piir­teet jäi­sivät pois opetuk­ses­ta, ja pikku­lapset saisi­vat sen hyö­dyn, minkä tuon ikäis­inä tarvitsevatkin.

  18. Pitäisi vielä ker­toa asi­as­ta kouluille. Meille opetet­ti­in, ettei ole pelas­tus­ta lesta­di­o­laisu­u­den ja keskustapuolueen ulkop­uolel­la ja että EU ja kato­li­nen kirkko ovat samal­la taval­la sielun­vi­hol­lisen työtä. Biolo­gias­sa opetet­ti­in, että Jumala loi, samoin fysi­ikas­sa. Kaik­ki tämä siis vuosi­tuhan­nen­vai­h­teen molem­min puolin.

  19. Riit­ta, mik­si ylipään­sä noi­ta jut­tu­ja pitäisi lap­sille opet­taa tosi­na tapahtumina? 

    Tosi­na tapah­tu­mi­na? Oikeas­t­aan se, mitä “oikeasti” tapah­tui on aika yhden­tekevää. Oleel­lista on se, mitä oman uskon­non piiris­sä näistä tapah­tu­mista ker­ro­taan. Isom­pana voi sit­ten laa­jen­taa näkökul­maa siihen, mitä muut ker­to­vat ja mihin muut uskovat. 

    Mut­ta siis, kysytkö nyt, ihan oikeasti, mik­si jo pie­nille lap­sille ker­ro­taan pääsiäisen vietos­ta ja pääsiäisen ajan tapah­tu­mista? Liit­ty­isikö mitenkään siihen, että pääsiäi­nen on tässä kult­tuuripi­iris­sä toisek­si merkit­tävin (tai merkit­tävin) uskon­nolli­nen juhlapyhä?

  20. Riit­ta:

    Kun ker­to­mus samas­ta tapah­tu­mas­ta eroaa näin paljon, niin siinähän menee pikkuk­oul­u­lainen ihan sekaisin, että miten se tari­na oikeasti kul­kee (eivätkä evanke­li­u­mien erot yhtään auta asi­aa). Parem­pi ker­toa vain, mitä oma uskon­to opet­taa ja maini­ta lyhyesti, ett­tä toiset usko­vat eri tavalla. 

    Minus­ta tuos­sa on avain­sana “oma uskon­to”, joka ei minus­ta juuri sik­si sovel­lu lap­si­in, että kyse ei ole hei­dän omas­ta uskon­nos­taan, vaan hei­dän van­hempi­en­sa uskon­nos­ta. Kukaan kuukau­den ikäi­nen kastet­ta­va ei usko yhtään mihinkään (no, ehkä siihen, että saa äidiltään maitoa). 

    Ja minus­ta onkin hyvä asia, jos lapselta menee pää sekaisin sen suh­teen, miten vaikka­pa Jeesuk­sen ris­ti­in­naulit­semisen suh­teen oikeasti kävi eikä usko sitä kristi­nuskon tari­naa saman­laise­na totuute­na kuin vaikka­pa matem­ati­ikan tun­nin 2+2=4:ä. Ei ole koulun asia dok­tri­noi­da lap­sia jonkin uskon­non oppi­in, vaan juuri uskon­to­jen suh­teen opet­taa niitä eri käsi­tyk­siä siitä, mitä uskon­not ovat asioista mieltä. Sen dok­tri­noin­nin voi jät­tää sit­ten kirkon ja/tai van­hempi­en harteille. 

    Ihan uskon­to­jen itsen­säkin kannal­ta olisi var­maan parem­pi, että niiden jäsenet oli­si­vat pohti­neet uskona­sioi­ta vähän enem­män kuin sen ver­ran, että osasi­vat kir­joit­taa koulus­sa koepa­peri­in, että Jeesus nousi kuolleista.

  21. Riit­ta, mitä pääsiäiseen tulee, niin kyl­lä pääsiäistra­di­tioista, joista muuten osa on varsin pakanal­lisia, voi hyvin ker­toa siinä, mis­tä joulu­na joulupukki­tra­di­tiostakin tai jouluk­er­to­muk­ses­ta, johon tuskin edes kovin moni kris­tit­tykään uskoo kir­jaimel­lis­es­ti kuten ei usko luomiskertomukseenkaan. 

    On aivan tot­ta, että kristi­nuskol­la on ollut his­to­ri­al­lis­es­ti merkit­tävä rooli vaikka­pa juuri juh­lapy­hien suh­teen. Ei tämä kuitenkaan minus­ta tarkoi­ta sitä, että koulun olisi opetet­ta­va kristi­nuskon opetuk­sia vaikka­pa pääsiäis­es­tä tote­na yhtään sen enem­pää kuin vaikka­pa usko­muk­sia vir­von­taan liit­tyen, mikä muuten lie­nee lap­sille paljon jän­nem­pi pääsiäisen tienoil­la ole­va tapah­tu­ma kuin itse pääsiäinen.

  22. Saara:

    Lisäk­si voisi olla vaik­ka ker­ran viikos­sa rauhoit­tumiseen, itse­tutkiskelu­un ja ihmisen henkiseen ulot­tuvu­u­teen keskit­tyvä tun­ti, jos­sa tehtäisi­in käytän­nön har­joi­tuste­htäviä, kuten joogaa, hiljen­tymistä, rentou­tu­mishar­joituk­sia, ryhmäkeskusteluja 

    Näk­isitkö real­is­tise­na saa­da tän toim­i­maan perusk­oulus­sa? Tol­la­nen­han ei toi­mi ees sel­l­a­sis­sa paikois­sa, joi­hin pen­skat on tul­lu vapaae­htoses­ti, kuten erinäis­ten itä­mais­ten kamp­pailu­la­jien tree­nien yhtey­dessä. Vedin aikoinaan vuo­den ver­ran sel­l­as­ta jun­nukarateryh­mää, jos­sa oli noin 6–13v pen­sko­ja. Aikamoinen taikuri olis saanu olla, et olis saanu ne rauhot­tumaan tun­nin ajaks saati leikkimään jotain med­i­taat­tor­e­i­ta. Ja ne siis valikoitunei­ta tyyppe­jä, jot­ka ainakin pääosin ite halus olla siel.

  23. Osmo:

    “Uskon­nonope­tus muut­tui tun­nus­tuk­sel­lis­es­ta oman uskon­non opetuk­sek­si, kun Suo­mi liit­tyi Euroopan neu­vos­toon, jon­ka sään­nöis­sä tun­nus­tuk­selli­nen uskon­nonope­tus koulus­sa kielletään”

    Ja mikäs ero on teknis­es­ti oman uskon­non opetuk­sel­la ja tun­nus­tuk­sel­lisel­la uskon­non opetuk­sel­la? Onks oman uskon­non ope­tus säädet­ty jol­lain määräyk­sil­lä sel­l­aseks, et siel ei saa esim. lait­taa pen­sko­ja rukoile­maan tai väit­tää raa­matun jut­tu­ja tosiasioiks?

  24. Riit­ta:

    Tosi­na tapah­tu­mi­na? Oikeas­t­aan se, mitä “oikeasti” tapah­tui on aika yhden­tekevää. Oleel­lista on se, mitä oman uskon­non piiris­sä näistä tapah­tu­mista ker­ro­taan. Isom­pana voi sit­ten laa­jen­taa näkökul­maa siihen, mitä muut ker­to­vat ja mihin muut uskovat.

    Mut­ta siis, kysytkö nyt, ihan oikeasti, mik­si jo pie­nille lap­sille ker­ro­taan pääsiäisen vietos­ta ja pääsiäisen ajan tapah­tu­mista? Liit­ty­isikö mitenkään siihen, että pääsiäi­nen on tässä kult­tuuripi­iris­sä toisek­si merkit­tävin (tai merkit­tävin) uskon­nolli­nen juhlapyhä?

    Sanois­in, että lap­sille on hyvä opet­taa, miten omas­sa kult­tuuris­sa on tapana viet­tää joulua/pääsiäistä/jne., ja minkälai­sista tari­noista niiden viet­tämi­nen on saanut vaikut­tei­ta (esim. joulu: kekri­juh­laper­in­teestä ja kris­tit­ty­jen Jumalan pojan syn­tymään liit­tyvistä ker­to­muk­sista). Sen sijaan ker­to­muk­sien opet­ta­mi­nen fak­toina ei ole ollenkaan tarpeellista.

    Samulil­la hyvä point­ti “omas­ta uskon­nos­ta”. Vaik­ka kuin­ka olisi lapse­na omaa mielipi­det­tä kysymät­tä kastet­tu, ei uskon­to voi olla oma ennen kuin henkilö osaa itse sen ottaa omak­seen. Ja tämä pitäisi saa­da tehdä mah­dol­lisim­man puh­taal­ta pöy­dältä ilman laps­es­ta alka­en tapah­tu­vaa aivopesua.

  25. Osmo:

    Uskon­nonope­tus muut­tui tun­nus­tuk­sel­lis­es­ta oman uskon­non opetuk­sek­si, kun Suo­mi liit­tyi Euroopan neu­vos­toon, jon­ka sään­nöis­sä tun­nus­tuk­selli­nen uskon­nonope­tus koulus­sa kielletään.

    Muutet­ti­inko samas­sa yhtey­dessä opetet­tavia sisältöjä vai koskiko muu­tos lähin­nä määrittelyä?

  26. Osmo vihreistä:

    On toisaal­ta vim­maisia ateis­te­ja ja toisaal­ta paljon seurakunta-aktiiveja.

    Lause olisi paljon tas­apain­oisem­pi, jos seu­rakun­ta-akti­ivien sijal­la olisi sana­pari uskon­nol­liset hörhöt. 

    Nyt jälkim­mäi­nen osa on ihan posi­ti­ivi­nen tai vähin­täänkin neu­traali ja etu­osa hyvin kiel­teis­es­ti pain­ot­tunut. “Vim­mainen” ei koskaan lupaa mitään hyvää tässä elämässä. 

    Oletko muuten höyrähtänyt uskoon van­hoil­la päivil­läsi vai mik­si tulee täl­laista uskon­to­myön­teistä set­tiä jatku­vasti enemmän? 

    Sehän tiede­tään, että vaimosi on seu­rakun­ta-akti­ivi, mutta…? 

    Äänestäjien olisi hyvä tietää, kos­ka minä ainakin aivan ehdot­tomasti prefer­oin puh­taasti tieteel­lisen maail­manku­van omaavaa ihmistä — usko­vaiset ovat poissuljettuja.

  27. AM, tuol­lainen biolo­gian opet­ta­ja pitäisi ilmoit­taa jollekin koulu­tarkas­ta­jille tai vähin­tään sen oman koulun rehto­rille. Eivätkö oppi­laiden van­hem­mat nousseet taka­jaloilleen kreation­is­min opetuk­ses­ta evoluu­tion sijaan?

  28. Ensin­näkin, henkilöko­htainen vakau­mus on jokaisen yksi­ty­isa­s­ia eikä sitä kan­nat­taisi julis­taa tai siitä saisi tehdä poli­it­tista agen­daa. Se ei vain mielestäni kuu­lu yhteiskun­nan päätäntävaltaan.

    Olen henkilöko­htais­es­ti sitä mieltä että uskon­nonope­tus kuu­luu koulu­un. Kävin ala-asteel­la sekä ev.lut. että ort. opetuk­ses­sa kos­ka pikku­las­ta ei saanut jät­tää yksin eikä ort. ope­tus­ta saanut jär­jestet­tyä samaan aikaan. 

    Se että sain ris­tiri­itaista vakau­muk­sel­lista ope­tus­ta teki minus­ta hyvin kri­itisen ihmisen jo pienenä, mis­tä olen kiitolli­nen. Mikäli koulus­sa olisi vain kaikien uskon­to­jen yhteistä ope­tus­ta, ei opetet­taisi oikeasti yhtään mitään uskon­toa, vain tari­noi­ta his­to­ri­as­ta. Tämä ehkä sopisi ateisteille?

  29. Kun teil­läkin on niitä vim­maisia ateis­te­ja ja seu­rakun­ta-akti­ive­ja, niin voisin suositel­la kul­taista keski­ti­etä: seku­lar­is­mia. Seku­lar­is­mis­sa kat­so­taan uskon­non ole­van yksi­ty­isa­s­ia, eikä val­tio tun­nus­ta yhtäkään oppia. Uskon­to pide­tään erossa poli­ti­ikas­ta ja laeista. Sopii yhdelle jos toiselle fundik­selle, eikä mak­sa mitään.

  30. Samulil­la hyvä point­ti “omas­ta uskon­nos­ta”. Vaik­ka kuin­ka olisi lapse­na omaa mielipi­det­tä kysymät­tä kastet­tu, ei uskon­to voi olla oma ennen kuin henkilö osaa itse sen ottaa omak­seen. Ja tämä pitäisi saa­da tehdä mah­dol­lisim­man puh­taal­ta pöy­dältä ilman laps­es­ta alka­en tapah­tu­vaa aivopesua. 

    Onko mielessäsi mui­ta asioi­ta, joi­ta et van­hempi­en soisi siirtävän lap­silleen kuin oma uskon­nolli­nen vakau­mus? Miten tämän neu­traal­i­u­den käytän­nössä hoitaisit? Pitääkö joulukirkos­sa käy­dä lap­sil­ta salaa?

  31. Riit­ta:

    Onko mielessäsi mui­ta asioi­ta, joi­ta et van­hempi­en soisi siirtävän lap­silleen kuin oma uskon­nolli­nen vakaumus?

    En soisi mitään epä­to­tuuk­sia väitet­tävän totuuksiksi.

    Miten tämän neu­traal­i­u­den käytän­nössä hoitaisit? Pitääkö joulukirkos­sa käy­dä lap­sil­ta salaa?

    Ei tarvitse. Jos van­hem­mat ovat uskos­sa, ei sitä tarvitse lap­sil­ta piilot­taa. Voi ker­toa uskostaan, kuitenkin tehden selväk­si että kyseessä ovat nimeno­maan usko­muk­set, ja muut ihmiset voivat yhtä hyvin perustein uskoa aivan toisin.

  32. Kuto­ja:

    Se että sain ris­tiri­itaista vakau­muk­sel­lista ope­tus­ta teki minus­ta hyvin kri­itisen ihmisen jo pienenä, mis­tä olen kiitolli­nen. Mikäli koulus­sa olisi vain kaikien uskon­to­jen yhteistä ope­tus­ta, ei opetet­taisi oikeasti yhtään mitään uskon­toa, vain tari­noi­ta his­to­ri­as­ta. Tämä ehkä sopisi ateisteille?

    Ei opetet­taisi “oikeasti”, siis tarkoi­tatko tun­nus­tuk­sel­lis­es­ti? Vai mik­sei keskenään ris­tiri­itaisia uskon­to­ja voitaisi opet­taa yhtä aikaa oikeasti, kun vain muis­te­taan että kyseessä ovat uskon­not? Arvelisin näp­pitun­tu­mal­la, että kri­it­tisem­min siinä oppii ajat­tele­maan, kun keskenään ris­tiri­itaiset asi­a­sisäl­löt ovat yhtä aikaa pöy­däl­lä. Tai sit­ten eri aikaan (kuten sin­un tapauk­ses­sasi), mikä nyt käytän­nössä toimii parem­min, mut­ta saman oppi­aineen sisällä.

  33. His­to­ri­anopet­ta­ja voisi opet­taa yleis­sivistyk­sen ver­ran eri uskon­noista ja niiden muut­tumis­es­ta ajan mit­taan ja kopi­oimis­es­ta toisilta.

    Filosofi­anopet­ta­ja voisi opet­taa eet­tisiä pohd­in­to­ja. Kaikille yhdessä, jol­loin saataisi­in kult­tuurien­välistä vuorovaikutusta.

  34. Mielestäni Eli­nan kysymys tuos­sa yllä on varsin olen­nainen, mut­ta ilmeis­es­ti myös sel­l­ainen, johon emme tule vas­taus­ta saa­maan? Myös min­ulle tieteelli­nen maail­mankat­so­mus vält­tämätön ehto käypälle ehdokkaalle. Pitääkö siis oma ääni suun­na­ta viime metreil­lä muualle?

  35. Jos­sain vihrei­den ohjel­mas­sa kan­nate­taan sitä, että koulus­sa olisi vain kaikille yhteinen elämänkatsomustiedon/uskontotiedon oppi­aine. Itse kan­natan täl­laista ratkaisua vain osin.

    Kan­natan kyl­lä yhteistä oppi­ainet­ta, mut­ta min­un mielestäni se pitäisi inte­groi­da his­to­ri­an ja yhteiskun­taopin yhtey­teen. Näin syn­ty­isi pitkälti saman­lainen oppi­ainen kuin Yhdys­val­lois­sa on “social stud­ies”: http://en.wikipedia.org/wiki/Social_studies

    Toisek­si olen sitä mieltä, että koului­hin mah­tuu myös vähäi­nen määrä tun­nus­tuk­se­ton­ta oman uskon­non ope­tus­ta, eli teolo­giaa. Teolo­giaa ei tosin kan­na­ta opet­taa vielä alalu­okil­la. Itse kan­natan täl­laista teolo­gian ope­tus­ta samas­ta syistä kuin Osmo: fun­da­men­tal­is­min torjumiseksi.

  36. Rogue:

    Näk­isitkö real­is­tise­na saa­da tän toim­i­maan peruskoulussa?

    Oma liikun­nanopet­ta­jani veti aina välil­lä rentou­tushar­joituk­sia; ei pelkästään fyy­sisiä vaan myös henkisiä. Upposi mei­hin kokopäiväiseen hosumiseen kyl­lästyneisi­in koul­u­laisi­in kuin häkä. Asi­aan vaikut­ta­nee toki se, että kyse oli tyt­tö­jen liikuntaryhmästä.

    En usko, että kaik­ki halu­a­vat har­joit­taa med­i­taa­tio­ta tai muu­ta hörhöltä kuu­lostavaa. Pitäisi olla riit­tävästi vai­h­toe­hto­ja tar­jol­la, jot­ta jokainen löytää omansa. Ja opet­ta­jankin pitäisi olla per­soon­al­lisu­udeltaan sopiva.

  37. Saara:
    Miten samal­la oppitun­nil­la voitaisi­in opet­taa kah­den tai use­am­man uskon­non peruskäsityksiä?

    -Luter­i­laiset oppilaat,
    ”yksin uskos­ta, yksin armos­ta, yksin Kris­tuk­sen tähden”
    Taivaaseen pääsyyn ei kuu­lu hyvien teko­jen tekem­i­nen, tai lain nou­dat­ta­mi­nen. Pelas­tu­mi­nen vaatii vain uskoa.

    -Luter­i­laiset eivät usko seu­raavaa ja ortodok­sit uno­htakaa äskeinen, tei­dän pitää ihan­noi­da Kris­tus­ta ja Hänen pyhiään, pyrk­iä tule­maan samankaltaisik­si ja täl­lä tavoin jumaloitua.

    1. Kuto­ja,
      Eri uskon­to­jen opet­ta­mi­nen olisi mah­dol­lista, jos kyse ei olisi tun­nus­tuk­sel­lis­es­ta, ei siis ker­ro­ta, mitä kunkin pitäisi tehdä ja mihin uskoa. Ker­rot­taisi­in, että luter­i­laiset usko­vat näin ja ortodok­sit näin. Osa­taan­han luter­i­laises­sa uskon­nos­sakin ker­toa jotain bud­dha­laisu­ud­es­ta. (Min­ulle opetet­ti­in bud­dha­laisu­ud­es­ta, että se on uskon­to, jos­sa uhrataan lap­sia jumalille, mut­ta tästä on vierähtänyt aikaa) Kovin pie­nille lap­sille ei kuitenkaan voi mitään uskon­totiedet­tä opettaa.

  38. Pitäisikö lapset kas­vat­taa neu­traal­isti myös muiden aat­teel­lis­ten ei-todis­tet­tavien käsi­tys­ten kuin uskon­non osalta?

    Sanan­va­paus
    Väkivallattomuus
    Mielip­i­teen vapaus
    Demokraat­ti­nen yhteiskunta
    Sukupuolten ja “rotu­jen” väli­nen tasa-arvo

    Vain muu­tamia main­tak­seni. Mik­si kum­mas­sa ole­tamme, että kas­vat­taisimme lapsemme automaat­tis­es­ti kan­nat­ta­maan edel­lä­mainit­tu­ja usein kristi­nuskos­ta kumpuavia käsi­tyk­siä, mut­ta uskon­non suh­teen van­hem­mat eivät saisikaan kas­vat­taa lap­si­aan oman maail­manku­vansa mukaises­ti ikäänkuin lapset eivät eläisikään per­heen arjes­sa uskon­non kohdalla. 

    Jostain syys­tä en usko het­keäkään, että ateis­tiper­heis­sä opetet­taisi­in lap­sille tas­a­puolisu­u­den nimis­sä, että toisen­laisi­akin maail­mankat­so­muk­sia on ole­mas­sa. Mik­si juuri uskon­nol­lisen vakau­muk­sen omaavien van­hempi­en pitäisi kas­vat­taa lapsen­sa uskon­not­tomien vaa­timusten ja elämänkat­so­muk­sen mukaisesti?

    Rauhal­lista pääsiäistä kaikille oman usko­muk­sen­sa mukaan.

  39. Ker­rot­taisi­in, että luter­i­laiset usko­vat näin ja ortodok­sit näin.

    Noin sen olisi syytä men­nä. Ja sit­ten voisi laa­jen­taa pait­si mui­hin val­tauskon­toi­hin (nyt kai niitä jonkin ver­ran käsitel­lään) myös mui­hin eri­laisi­ia elämänkatsomuksiin.
    Valitet­tavasti ainakin itsel­leni ker­rot­ti­in “omista” usko­muk­sista nimeno­maan tosi­a­sioina. Ei ole mikään ihme, että meil­lä jotkut ihan tosis­saan kuvit­tel­e­vat kre(a)ti(o)nismin ole­van tiedet­tä ja että Raa­mat­tu on jotenkin pätevä argu­ment­ti mihinkään yksi­tyiseen tai yhteiskun­nal­liseen asiaan.

  40. Osmo:

    “Kovin pie­nille lap­sille ei kuitenkaan voi mitään uskon­totiedet­tä opettaa”

    Miks lap­sille ei voi opet­taa uskon­totiedet­tä? Voihan lap­sille opet­taa myös matem­ati­ik­ka-tiedet­tä ja biolo­gia-tiedet­tä. Jos lap­sille voi ker­toa, että jumala loi maail­man ja Nooa toi eläimet arkil­laan tänne, niin kai niille voi ker­toa saman siten, että mainit­see samal­la jut­tu­jen ole­van sat­ua, johon mon­et ihmiset jostain syys­tä halu­a­vat uskoa. Edelli­nen tapa olisi “oman uskon­non opetusta(indoktrinaatiota)” ja jälkim­mäi­nen “uskon­totiedet­tä”.

  41. Juho Järvelin:

    Pitäisikö lapset kas­vat­taa neu­traal­isti myös muiden aat­teel­lis­ten ei-todis­tet­tavien käsi­tys­ten kuin uskon­non osalta?

    Sanan­va­paus
    Väkivallattomuus
    Mielip­i­teen vapaus
    Demokraat­ti­nen yhteiskunta
    Sukupuolten ja “rotu­jen” väli­nen tasa-arvo

    Vain muu­tamia maintakseni.

    Nuo ovat arvo­ja, joi­ta pide­tään kaikille suo­ma­laisille yhteis­inä uskon­tokun­taan tai uskon­not­to­muu­teen kat­so­mat­ta. Sik­si niitä on hyvä opet­taa lap­sillekin, toki samal­la kan­nus­taen heitä kri­it­tiseen ajat­telu­un. Jokaisen kohdan kan­natet­tavu­ut­ta on siis paikallaan ja mah­dol­lista myös perustella.

    Uskon­to­jen vet­ten­pääl­läkävelemisiä sun mui­ta tari­noi­ta puolestaan ei voi perustel­la (eikä kan­na­ta, kyse­hän on uskon­nos­ta), joten älköön niitä ker­rot­tako tosi­na tapah­tu­mi­na, vaan asioina, joi­ta kyseisen uskon­non jäsenet usko­vat tapahtuneen.

    Mik­si kum­mas­sa ole­tamme, että kas­vat­taisimme lapsemme automaat­tis­es­ti kan­nat­ta­maan edel­lä­mainit­tu­ja usein kristi­nuskos­ta kumpuavia käsi­tyk­siä, mut­ta uskon­non suh­teen van­hem­mat eivät saisikaan kas­vat­taa lap­si­aan oman maail­manku­vansa mukaises­ti ikäänkuin lapset eivät eläisikään per­heen arjes­sa uskon­non kohdalla.

    Kyl­lähän ne ihmisyy­den perusasi­at, muiden kun­nioit­tamiset ja sen sel­l­aiset, ovat kaikille val­tauskon­noille enem­män tai vähem­män yhteisiä (ja nyt on turha vedo­ta ääri-islami­in val­tauskon­tona; val­taosa mus­limeista on maltil­lisia). Se, että kuvit­telemme näi­den ole­van jotenkin oman uskon­tomme aikaansaan­nok­sia, lie­nee tulosta saa­mas­tamme yksipuolis­es­ta uskon­nonopetuk­ses­ta ja huima harp­paus itsemme ylen­tämisen tiel­lä. Sivistynyt ihmi­nen on saanut sen ver­ran kat­tavaa ja puoluee­ton­ta tietoa eri uskon­noista, että ymmärtää pohjim­mais­ten eet­tis­ten arvo­jen ole­van yleis­maail­mallisia, eikä suinkaan kris­tit­ty­jen omaa keksintöä.

    Jostain syys­tä en usko het­keäkään, että ateis­tiper­heis­sä opetet­taisi­in lap­sille tas­a­puolisu­u­den nimis­sä, että toisen­laisi­akin maail­mankat­so­muk­sia on olemassa.

    Ehkä ei, mut­ta minus­ta on suuri mene­tys, jos ei opete­ta. Ihan yhtä suuri kuin sekin, jos usko­vais­ten lap­sille opete­taan vain yhtä totuutta.

    Mik­si juuri uskon­nol­lisen vakau­muk­sen omaavien van­hempi­en pitäisi kas­vat­taa lapsen­sa uskon­not­tomien vaa­timusten ja elämänkat­so­muk­sen mukaisesti?

    Eihän näin kukaan toivonut. Vaan että lapset kas­vatet­taisi­in neu­traal­isti; ei minkään uskon­tokun­nan (joi­hin lasken myös ateis­min) vaa­timusten mukaises­ti vaan niitä kaikkia tasaveroisi­na vai­h­toe­htoina tarjoten.

    Käytän­nössä lap­si saa kuitenkin läheisim­män kos­ke­tuk­sen siihen uskon­tokun­taan, johon hänen van­hempansa kuu­lu­vat, kos­ka siitä van­hem­mat tietävät eniten ja se näkyy myös arjes­sa. Ei sen lisäk­si enää tarvi­ta sat­u­jen väit­tämistä tosi­ta­pah­tu­mik­si. Oma äiti­ni hoiti asian mielestäni hyvin; hän ker­toi usko­vansa Jumalaan, ja samal­la ettei Jumalan ole­mas­saoloa voi­da todis­taa, vaan se jää ikuis­es­ti jokaisen henkilöko­htaisek­si uskon asi­ak­si. No, itse en usko henkilöju­malaan enkä muuhunkaan ylilu­on­nol­liseen, mut­ta kasvoin näkemään, mitä hyö­tyä ihmiselle voi olla kyvys­tä uskoa asioi­hin, joi­ta ei voi­da todis­taa. Se, mihin uskomme, toteu­tuu omas­sa elämässämme toden­näköisem­min kuin jokin, mihin emme usko lainkaan.

  42. Kuto­ja:

    Ensin­näkin, henkilöko­htainen vakau­mus on jokaisen yksi­ty­isa­s­ia eikä sitä kan­nat­taisi julis­taa tai siitä saisi tehdä poli­it­tista agen­daa. Se ei vain mielestäni kuu­lu yhteiskun­nan päätäntävaltaan

    Joo on yksi­ty­isa­s­ia etenkin yksi­ty­ishenkilöil­lä. Poli­itikkokin voi halutes­saan pitää vakau­muk­sen­sa omana tiet­on­aan, mut toisaal­ta äänestäjä voi vetää siitä vapaasti johtopäätök­sen­sä. Äänestäjän näkökul­mas­ta voi olla hyvinkin rel­e­vant­tia, uskooko ehdokas sat­u­i­hin vai ei. Tässä mielessä Eli­nan kysymys Osmolle on täysin aiheellinen.

  43. Oden sanan­val­in­ta oli valitet­tavasti epäon­nis­tunut, kuten Eli­na tuol­la aiem­min jo esit­ti. “Vim­mainen ateisti” ei tun­nu kovin osu­val­ta kuvauk­selta ihmis­es­tä, joka maail­manseli­tyk­sessään nojaa kos­molo­gian, biolo­gian, ihmis- ja muiden tietei­den parhaisi­in saavu­tuk­si­in, ja vain niihin. Itsekin kat­son ole­vani sellainen. 

    Mielestäni vihreän liik­keen aate­pe­rustal­ta löy­tyy nimen omaan täl­lainen tietelli­nen maail­mankat­so­mus. Ei kai esimerkik­si ekol­o­gisia kysymyk­siä, ilmas­ton­muu­tos­ta tai ydin­voimaa voi mis­tään muus­ta lähtöko­hdas­ta tarkastellakaan.

    Jos nykyti­etämyk­sen poh­jal­ta pitäisi rak­en­taa maail­manseli­tys “puh­taal­ta pöy­dältä”, siis ilman vuosi­tuhan­sien aat­teel­lista pain­o­las­tia, lähdeluet­teloon tuskin sisäl­ty­isi ain­ut­takaan maail­manuskon­to­jen pyhää kir­joi­tus­ta. Niitä yksinker­tais­es­ti ei tarvi­ta, yhtä vähän kuin vaikka­pa Har­ry Pot­ter ‑kir­jo­ja.

    Wikipedi­as­ta löysin seu­raavia ajatuk­sia, jot­ka itse allekir­joi­tan täysin: “On suo­ras­taan usko­ma­ton­ta, että eräät oppi­neet ajat­teli­jat saat­ta­vat kan­nat­taa jumalauskoa. … luon­nol­liseen, nat­u­ral­is­tiseen todel­lisu­uskäsi­tyk­seen luon­tev­asti liit­tyvä ateis­mi on nykya­jan järkevän ihmisen val­in­ta ja osa yleis­sivistys­tä. Kukaan järkevä ihmi­nen ei yksinker­tais­es­ti voi enää suh­tau­tua jumalauskoon tosissaan.”

    Oikeas­t­aan myös koko ter­mi “ateis­mi” joutaisi romukop­paan. Siinähän tietyssä mielessä lähtöko­htana on, että olisi jotakin (= jumalu­udet), joi­ta vas­tuste­taan tai kiel­letään. Min­un mielestäni tämä asetel­ma on päälael­laan. Eihän mei­dän tarvitse erik­seen vas­tus­taa örkkien tai maahis­tenkaan ole­mas­saoloa. Oikea tapa ajatel­la olisi, että nor­maali­na pide­tään tieteel­listä maail­manseli­tys­tä, ja ylilu­on­nol­lisi­in asioi­hin syys­tä tai tois­es­ta usko­vat voivat sit­ten luo­da omia rakennelmiaan.

    Kun maail­ma näin on kään­net­ty oikein päin, onkin suh­teel­lisen help­poa ottaa kan­taa eri­laisi­in yksit­täisi­in käytän­nön kysymyk­si­in, kuten vaikka­pa siihen, mitä lap­sille pitäisi opet­taa. (Jos joku ei heti hok­saa, niin selitetään: kaikille tietenkin nor­maali maail­manseli­tys sekä kirkkoin­sti­tuu­tioiden his­to­ria ja oppi‑, aate- ja kult­tuuri­his­to­ria osana his­to­ri­anope­tus­ta; kukin uskon­tokun­ta opet­taisi omat usko­muk­sen­sa ja per­in­teen­sä omille jäsenilleen.)

    Näin­hän Neu­vos­toli­itossa tehti­in, sanoo tähän heti joku riit­tävän van­ha ja hyvä­muisti­nen. Siihen totean, että siel­lä ope­tus ei suinkaan ollut tarkoitet­tu totu­u­den vaan kom­mu­nis­tiseen utopi­aan uskovien pro­pa­gan­dan välit­tämiseen, ja sisäl­löt sen mukaiset. 

    Nyt on vaalipäivä, ja koh­ta pitää keskit­tyä vaal­i­t­u­lok­sen seu­raamiseen, joten ei tästä tämän enempää.

  44. Kir­joi­tusten­sa perus­teel­la Soin­in­vaara vaikut­taa taval­liselta perus­lu­ter­i­laiselta. Sinän­sä itse en pidä ehdokkaiden hen­gel­listä vakau­mus­ta tai sen puut­tumista kovin tärkeänä asiana. Eihän tässä piis­paa olla val­it­se­mas­sa vaan kansanedustajia.

  45. Suo­mi on muu­tan ain­oa maa joka las­kee yhdis­tyk­sen vapaae­htoisen jäsen­mak­sunkin veroasteeseen.
    Ei kan­na­ta valit­taa veroas­t­eesta, jos kuu­luu kirkkoon.

  46. Mik­si ei saisi valit­taa veroas­t­eesta, jos kuu­luu kirkkoon? Menetääkö val­i­tu­soikeuten­sa myös, jos lait­taa euron vaa­lik­eräys­lip­paaseen kehi­tys­vam­mais­ten tms hyväksi?

    Kyseessähän on kuitenkin vain kan­na­tus­mak­su tiet­tyyn tarkoituk­seen, jon­ka ihmiset halu­a­vat mak­saa. Tuo tarkoi­tus voi olla ihmis­ten mielestä hyvä, kun taas verora­ho­jen käyt­tö­ta­pa yleisem­min ei vält­tämät­tä ole.

  47. Juho Järvelin:

    Pitäisikö lapset kas­vat­taa neu­traal­isti myös muiden aat­teel­lis­ten ei-todis­tet­tavien käsi­tys­ten kuin uskon­non osalta?
    Sananvapaus
    Väkivallattomuus
    Mielip­i­teen vapaus
    Demokraat­ti­nen yhteiskunta
    Sukupuolten ja “rotu­jen” väli­nen tasa-arvo 

    Siinä mielessä kyl­lä, että noista asioista kan­nat­taisi keskustel­la ja saa­da lapset huo­maa­maan a) mik­si ne ovat hyviä arvo­ja ja b) mitä ongelmia niihin liittyy.

    Esimerkik­si tuos­ta sanan­va­paud­es­ta oli hyvää keskustelua tuol­la toises­sa ketjussa. 

    Väki­val­lat­to­muu­teen liit­tyy myös omat ongel­mansa. Onko esim. itsepuo­lus­tuk­ses­ta irti­sanou­tu­mi­nen järkevää?

    Sama jut­tu demokra­t­ian suh­teen. Ääri­ta­pauk­ses­sa demokra­tia on enem­mistön dik­tatu­uria, jos­sa vähem­mistö kär­rätään kaa­sukam­mioi­hin. Demokra­ti­as­ta keskustelu­un pitää siis aina sisäl­lyt­tää keskustelu vähem­mistö­jen oikeuksista. 

    Sukupuolten tasa-arvos­ta saa myös hyviä keskustelu­ja. Onko esim. asevelvol­lisu­us­la­ki vas­toin sukupuolien tasa-arvoa. Rotu­jen tasa-arvos­ta on myös hyvä keskustel­la ja tuo­da esi­in his­to­ri­alli­nen per­spek­ti­ivi ja syy sille, mik­si nyky­isin pidämme rotu­ja tasa-arvoisi­na, vaik­ka aiem­min niin ei ole ollut. 

    Vaik­ka esim. USA:n itsenäisyysjulis­tus alkaa sanoil­la, joiden mukaan tietyt asi­at ovat itses­tään­selvyyk­siä, on minus­ta hyvä, että jokainen sukupolvi itse kek­sii sen, mik­si ne ovat hyviä asioi­ta, eivätkä ota niitä vain uskon­nol­lise­na totuute­na menneisyydestä. 

    Jostain syys­tä en usko het­keäkään, että ateis­tiper­heis­sä opetet­taisi­in lap­sille tas­a­puolisu­u­den nimis­sä, että toisen­laisi­akin maail­mankat­so­muk­sia on olemassa. 

    Ainakin itse ateisti­na opetan lap­sil­leni sen, mitä kris­ti­tyt vaikka­pa juuri pääsiäis­es­tä usko­vat. Kyl­lä se menee niiden muiden sat­u­jen seassa ihan hyvin. Se, usko­vatko he Jeesuk­sen oikeasti nousseen kuolleista yhtään sen enem­pää kuin vaikka­pa vir­pomisen tuo­van ter­veyt­tä koko tule­vak­si vuodek­si, on sit­ten hei­dän oma asiansa.

  48. Ei sen lisäk­si enää tarvi­ta sat­u­jen väit­tämistä tosi­ta­pah­tu­mik­si. Oma äiti­ni hoiti asian mielestäni hyvin; hän ker­toi usko­vansa Jumalaan, ja samal­la ettei Jumalan ole­mas­saoloa voi­da todis­taa, vaan se jää ikuis­es­ti jokaisen henkilöko­htaisek­si uskon asiaksi. 

    Minus­ta tämä “sat­u­jen väit­tämi­nen tosi­ta­pah­tu­mik­si” on melkoinen olk­iukko. Suomes­sa on uskon­nol­lisia fun­da­men­tal­is­te­ja varsin vähän.

    Mut­ta siis, sal­litko iltaruk­ouk­sen opet­tamisen? Vai men­näänkö siinä jo liian pitkälle?

  49. Riit­ta:

    Minus­ta tämä “sat­u­jen väit­tämi­nen tosi­ta­pah­tu­mik­si” on melkoinen olk­iukko. Suomes­sa on uskon­nol­lisia fun­da­men­tal­is­te­ja varsin vähän.

    Tun­temil­lani ihmisil­lä, samoin kuin mm. täl­lä pal­stal­la kir­joit­tavil­la, on kuitenkin aika paljon koke­muk­sia tästä. Määrit­tele se miten halu­at, sitä tapah­tuu ilmeisen yleisesti.

    Mut­ta siis, sal­litko iltaruk­ouk­sen opet­tamisen? Vai men­näänkö siinä jo liian pitkälle?

    Ikään kuin minä voisin täl­laisia sal­lia tai kieltää. Kyse on siitä, mitä preferoin.

    Olen näh­nyt sel­l­aista iltaruk­ouk­sen opet­tamista, jol­laista en puoltaisi (samas­sa per­heessä mm. annet­ti­in lap­sille päivit­täisiä raa­matun­lukuläksyjä, vain van­ha kään­nös kel­pasi, ja opus­ta pidet­ti­in kir­jaimel­lise­na totuute­na), mut­ta en pitäisi sitä kat­e­goris­es­ti pahana. Riip­puu, miten asia opete­taan ja minkä ver­ran lapsel­la itsel­lään on asi­aan vaiku­tus­val­taa. Lapsen henkilöko­htaise­na, sisältä kumpua­vana voimaut­tamis­ri­it­inä se voi olla hur­jan hyväkin tapa.

  50. Mis­täköhän koului­hin saataisi­in täysin objek­ti­ivis­es­ti uskon­toti­etoa opet­tavia opet­ta­jia. Vaik­ka opet­ta­jat parhaansa tek­i­sivät, kaikille yhteinen ope­tus loukkaisi yhden ja toisen oppi­laan ja van­hempi­en vakau­mus­ta vas­taan. Muu­ta­mat van­hem­mat kieltäy­ty­i­sivät päästämästä lap­si­aan uskon­totiedon tun­neille. Puolueel­lisu­u­den tai puolueet­to­muu­den ongel­ma ei toki koulus­sa rajoitu vain uskon­nonopetuk­seen, mut­ta siinä se toden­näköis­es­ti kär­jisty­isi. Uskon­nos­sa kun on kyse perus­tavaa laat­ua olev­as­ta vakau­muk­ses­ta ja monille herkästä asiasta.

    Liki mah­do­ton­ta taval­lisen opet­ta­jan olisi edes tietää riit­tävästi eri uskon­noista. Oppikir­jas­sa luk­isi pienem­mistä uskon­noista pari riv­iä, jot­ka hyväl­lä tuuril­la ker­toisi­vat jotain olen­naista kyseis­es­tä uskon­nos­ta, huonol­la tuuril­la eivät. Ope­tus keskit­ty­isi väk­isinkin suurimpi­in uskon­tokun­ti­in, ennen kaikkea luter­i­laiseen tapa­per­in­teeseen (jon­ka kohta­laisen hyvä tun­tem­i­nen on toki kaikille Suomes­sa tarpeen). Pieni­in uskon­nol­lisi­in ryh­mi­in kuu­lu­vat lapset ja nuoret saisi­vat jatku­vasti tun­tea ole­vansa ryh­mässä poikkeav­ia ja pahim­mas­sa tapauk­ses­sa jou­tu­isi­vat jonkin­laiseen altavas­taa­jan rooli­in ja selit­tämään opet­ta­jalle oman uskon­ton­sa perusasioi­ta, joista ei itse ole saanut jär­jestelmäl­listä opetusta.

    Uskon, että käytän­nössä toimii parem­min oman uskon­non ope­tus, jos­sa sen­tään on tiedos­sa, mis­tä vinkke­listä asioi­ta kat­so­taan. Käytän­nössä muut­taisin onope­tus­ta niin, että osa nykyis­es­tä oppi­sisäl­löstä käsiteltäisi­in yhteis­es­ti (eti­ikkaa, uskon­toti­etoa) ja osa edelleen oman uskon­non ryh­mässä, jos­sa ei tietenkään ketään pakote­ta mihinkään usko­maan mut­ta voidaan pere­htyä syväl­lisem­min sen oman uskon­non oppei­hin ja käytän­töi­hin. Näin on mui­hin uskon­toi­hin tutustues­sa jotain ver­tailupo­h­jaa, joka helpot­taa hahmottamista.

  51. Hen­na Ruusu,

    Kyl­lä esim. filosofi­an opet­ta­ja osaa ker­toa monipuolis­es­ti eri­lai­sista keskenään ris­tiri­itai­sista koulukun­nista ja teo­ri­oista — muis­takin kuin siitä mikä hänelle itselleen on läheisin. Jos hän ei tähän kykene, hän ei ole pätevä opettaja.

    Suomes­ta löy­tyy var­masti asiantun­ti­joi­ta, jot­ka kykenevät oppikir­joi­hin kir­joit­ta­maan enem­män kuin pari sanaa islamista, bud­dha­laisu­ud­es­ta ja muista val­tauskon­noista. Kaikkia mah­dol­lisia uskon­to­ja ei var­maan saisi ope­tu­so­hjel­maan mah­tu­maan, mut­ta saman­laista karsin­taa joudu­taan muis­sakin oppi­aineis­sa tekemään. Keskeistä olisi, että oppi­las saisi tun­tu­maa muu­ta­maan laa­jalle levin­neeseen uskon­toon, niiden syn­ty­his­to­ri­aan ja opinkappaleisiin.

    Täy­delli­nen objek­ti­ivi­su­us on tietenkin utopi­aa, mut­ta jos nyt edes pyrit­täisi­in kohti objek­ti­ivi­su­ut­ta, sen sijaan että tietois­es­ti opete­taan vain yhtä totuutta.

  52. Vielä edel­liseen: jos uskon­nonope­tus on vakau­muk­se­ton­ta, siis tietopo­h­jaista, oppi­laiden van­hempi­en ei pitäisi siitä loukkaan­tua. Halukkaat voisi­vat lisäk­si jär­jestää tun­nus­tuk­sel­lista ope­tus­ta lap­silleen koulun ulkopuolella.

  53. Ope­tus on tun­nus­tuk­sel­lista, jos alak­oul­u­laiselle opete­taan uskon­toa tote­na. “Isä meidän”-rukous on uskon tunnustus.

Vastaa käyttäjälle ARI Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.