Pakotin itseni kuuntelemaan Radio 1:n vaalitentin, jossa kahdeksan puolueen edustajat huusivat kilpaa. Ei ihme, että ihmisillä on poliitikoista huono käsitys.
Kun aiheita on paljon ja esiintyjiä kahdeksan, puheenvuorojen on oltava lyhyitä. Kolmenkymmenen sekunnin puheenvuoroissa ei voi esittää kuin yksinkertaistettuja totuuksia, ei mitään järkevää ja ymmärrettävää perustelua. Ihmiset, jotka kahden kesken osoittautuvat ihan järkeviksi, antavat tällaisessa keskusteluyssa itsestään varsin huonon käsityksen.
Väitteet, jotka voidaan esittää kahdessa virkkeessä ovat sisällöltään myös erilaisia kuin ne, jotka vaativat pidemmät perustelut. Tämä formaatti on puolueellinen myös sisällön suhteen. Väitetään, että Maon Kiinassa kiinalaista kirjoitusta yksinkertaistettiin niin, ettei sillä voinut esittää kuin fanaattisia iskulauseita. Vaaliohjelmat ovat vähän samanlaisia.
Keskustelun sivistynein muoto on dialogi. Se myös erottaa jyvät akanoista.
_________________
Linkkejä omiin esiintymisiini täällä.
Saiko sinne soittaa ja äänestää omaa suosikkiaan?
Joo, kyllä dialogi voi olla tarkin ja analyyttisin keskustelun muoto. Dialogi on ehkä toimivin kahden kesken, eikä kilpailuna televisioyleisön edessä. Mutta toki myös yksinkertaistuksia tarvitaan, ei mielellään totuutta piilottavina, vaan enemmän totuutta selventävinä. Kilpailu politiikassa on vain sen verran tiivistä ja hyödyllistä, että usein keskustelut eivät pysy toimittajien ja keskustelijoiden kontrollissa. Tai ehkä journalismin tarkoitus usein onkin saada tiedon lisäksi myös suuria tunteita, kaksintaisteluita ja vähän vertakin kentälle.
Uusiakin toimintatapoja voi yrittää. Katsotaan josko saatte jotain aikaiseksi siellä varjovaalitentissä. Laittakaa rötösherrat kuriin ja paljastakaa keskustelun puutteet.
Olen samaa mieltä itse kommentista noin monen osallistujan radioväittelystä. Kuitenkin pieni korjaus.
Väitteesi Maon Kiinasta on osin oikea. Kommunistit tosiaan yksinkertaistivat joitain kiinan kielen merkkejä, minkä ansiosta lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen helpottui. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä iskulauseiden kirjoittamisen kanssa. Fanaattiset iskulauseet tulivat vasta paljon myöhemmin kulttuurivallankumousen yhteydessä.
Olisikohan todellinen nettiväittely poliitikkojen kesken mitenkään toimiva? Siis sellainen kuin esim. tällä blogilla koko ajan käydään suunnilleen kaikista aiheista.
Otettaisiin erinäköisiä aiheita ja niihin saisivat osallistujat kirjoittaa oman kantansa ja sitten hyökätä toisten kantoja vastaan (parhaassa tapauksessa jopa lähdeviittein linkkeineen). Tämä olisi toki paljon hitaampi formaatti kuin tv- tai radioväittely, mutta tekisi enemmän oikeutta niille poliitikoille, jotka eivät ole niin hyviä laukomaan näppäriä yhden lauseen sutkautuksia, vaan vähän kokonaisvaltaisia perusteltuja vastauksia. Tämän formaatin hyöty olisi siinä, että väittely jäisi nettiin ikuisesti, jolloin olisi helppo tarkastaa, kenen väitteet kantoivat vettä ja kenen vuotivat kuin seula. Toki vaarana olisi jonkinlainen jumiutuminen inttämiseen (aivan kuten tavistenkin tapauksessa), mutta en pidä tätä kovinkaan suurena haittana. Fiksut poliitikot jättäisivät ne intot ja siirtyisivät uusiin aiheisiin.
Minua häiritsee vaalitenteissä paskan puhuminen. Katainen sentään lopetti puhumasta arvonlisäverosta progressiivisena verona.
Nyt hän puhuu kirkkaalla otsalla, että jos Suomi ei tue Portugalia, menetetään tis miten miljardin eläkerarastojemme eurot. Toimittajat eivät älyä kysyä Kaitaiselta, että olisiko järkevämpää maksaa suoraan vaikka Ilmariselle kuin maksaa vakauttamisrahastojen kautta.
Vaalimökeissä Keskustan ehdokkaat kuulemma ajavat persujen politiikkaa ja vastustavat vakauttamistukia ja luototuksia.
Samoin Kokoomuksen ehdokkaat ovat niin pakkoruotsin lopettamisen kannalla kuin vain voi olla vastoin puolueen linjaa sitä mitä Katainen sanoo vaalitentissä.
Melkoista sirkusta siis.
Kuuntelin lähetyksen ja Järn Donnerin maataloustukien leikkaamiskommentti oli ylitse muiden. Hän sanoi sanovansa niin, vaikka RKP tappaisi hänet.
Onneksi eilen saattoi olla kuuntelemassa erinomaista keskustelua Ravintola Nollassa 🙂 Aihe junnasi ehkä turhan pitkään eläkevastuiden hoitamisessa (sinänsä äärimmäisen tärkeä aihe), mutta oma käsitykseni sinusta terävänä, keskustelutaitoisena ja itsenäisenä ajattelijana vahvistui. Aikamoinen henkinen kynnys pitäisi kyllä ylittää, jotta antaisin ääneni Vihreille. Ainakin minun on vaikea niellä Puoskarin kaltaisia sinänsä varmasti ihania ja hyväntahtoisia poliitikkoja, jotka eivät lainkaan vaivaudu pohtimaan ajamansa ideologisesti “oikeaoppisen” politiikkansa seurauksia.
Laitappa, jos ehdit, pohdiskelua blogiisi eurokriisistä. Ainakaan itse en ole vakuuttunut, että moraaliton lainarahan pumppaaminen jo valmiiksi ylivelkaisiin euro-talouksiin olisi oikea ratkaisu.
Erotuomari, minulla on sellainen haave että perustan radioaseman jonka ohjelmiin ei voi soittaa, ei lähettää tekstiviestejä, tai ylipäänsä mitään palautetta.
Mukava, että joku on huolissaan tästä kehityksestä.
Toisaalta voidaan sanoa, että hyvä kotikasvatus on helkkarinmoinen haitta politiikassa. Pitää olla kasvanut kyllin suuressa päiväkotiryhmässä ja säästötavoitteensa sisäistäneessä koulussa, jotta oppii sosiaaliset taidot, joita medioiden tukemissa poliittisissa “keskusteluissa” ja “tenteissä” vaaditaan samoin kuin moraalin jota politiikka nykyisin vaatii. Tämän takia tällaista blogia on rauhoittavaa seurata kun voi todeta että vielä vaalikarjassakin on ajattelevia ihmisiä. Pari sanaa “jalkautumisesta” saattaisi myös olla paikallaan.
En ole enää aikoihin ottanut vakavissani mitään muuta kuin nettikeskustelua. Lehtiä luen tietääkseni mistä puhutaan, mutta en koskaan usko mitä toimittajat sanovat jonkun poliitikon sanoneen. Tarkistan aina poliitikon blogilta itse.
“En ole enää aikoihin ottanut vakavissani mitään muuta kuin nettikeskustelua. Lehtiä luen tietääkseni mistä puhutaan, mutta en koskaan usko mitä toimittajat sanovat jonkun poliitikon sanoneen. Tarkistan aina poliitikon blogilta itse.”
Sama juttu, TV:n vaaliväittelytkin ovat menneet samanlaisiksi päällehuutamisiksi kuin mitä Osmo kuvaa tuota radiotenttiä.
Median vaaliohjelmien heikkous on siinä, että toimittajat yrittävät väenväkisin löytää vastakkainasettelua ja eripuraa keskustelijoiden kesken, ja kysymyksiä joissa näitä eroja puolueiden välillä löytyy pyöritellään ja väänetään, kaikki muu unohtuu. Jopa nämä puoluejohtaja + sihteeri tentit menivät toimittajien ennakkoasenteiden mukaisien asioiden vääntämiseen.
Itse teen (joka on tehty jo) valintani netin kautta. Blogit, suorat shköpostien vaihdot ehdokkaitten kanssa, kirjoitukset ja myös todellinen toiminta joko kansanedustajana tai vaikka kaupungin päätöksenteossa ovat ne joita käytän pohjana oman äänestyspäätökseni tekoon.
Eduskunnan kyselytunnit ja kaikki keskustelut voisi nauhoittaa automaattisesti ja muuntaa puheentunnistuksella tekstiksi. Näistä viisauden sanoista voisi sitten luoda automaattisesti “blogin” jokaiselle kansanedustajalle. Olisi helpompaa seurata tätä julkista keskustelua.
Tuohan vain parantaisi demokratiaa ja kansan tuntemusta edustajiensa ajamista asioista. Eihän kukaan voi vastustaa tuollaista julkista palvelua?
Hirveää kuultavaa ja likaista luettavaa.
Liisa Jaakonsaari mollaa jälleen Soinia isoksi vauvaksi. Tuoreimmassa blogissaan hän sanoo, että “Vauva on todella kasvanut. Nyt hän on uhmaiässä”.
Audi mies meni ja lipsautti jotain vastaavaa naisista — media ryökytti miehen työttömäksi.
Uskaltaisiko Liisa Jaakonsaari mollata, jos sanavalmis Soini mollaisi takaisin?
Jaakonsaari tietää, että Soini ei mollaa takaisin, koska Liisa Jaakonsaari on nainen ja naiseudesta on tehty loukkaamaton. Hänen suvereeniteettinsa mollata ketä tahansa miestä on loukkaamaton.
Ennen näitä vaaleja sukupuoliasetta ei ole käytetty vaalisodassa, kuten nyt — vai onko? Minä en muista. Se on siinä mielessä demokratialle erittäin vaikea asia, koska sukupuoltaan kukaan ei voi ennalta valita.
Samulin ajatusta vähän eteenpäin: Nyt taitaa olla myöhäistä, mutta haasta julkisesti seuraavissa vaaleissa sopivat opponentit sopivista aiheista “nettidialogiin”. Oma blogi voi olla vähän puolueellinen alusta, mutta eiköhän tuolle alusta löydy. Luulisin, että tuon alustan tarjoamisesta eräät tahot olisivat jopa valmiita maksamaan väittelijöille.
Haasteen pitää olla julkinen, jotta mahdolliset kieltäytymiset tulevat yleiseen tietoon. Ja haasteen kohteen pitää tietysti olla asiasta aidosti eri mieltä. Ja yleisölle mahdollisuus kommentoida taistelun tiimellystä.
Iltalehtihän kirjoitti eräästä EU-parlamentaarikko Korholasta vähän samaan tapaan — joskaan ei toki yhtä herjaavasti — kuin tämä oli itse kirjoittanut Vihreistä, ja siitäkö tämä tietysti nosti kauhean äläkän ja taisi jo uhata oikeusjutullakin. Mistä nämä uhmaikäiset poliitikot tulevat, jotka saavat mielestään sanoa muista mitä tahansa, mutta heistä itsestään ei saa sanoa yhtä poikkipuolista sanaa?
Kaarina Hazard naamioi Toni Halmeen hautarauhan rikkomisen mystiseen mediakrittiikkiin ja jatkaa typerää blogiaan Iltasanomissa. Lukeekohan kuka niitä loopuun asti?
TV 2:n Pressiklubissa jököttävät narsistiset kvasi-intellektuellit, jotka otsa hiessä lausuvat keuhkot puhkuen itseään suurempia viisauksia. En tiedä. Piirit ovat pieniä, mutta pahalta näyttää ja pinnallista pointaliitoa on…
” — Eduskunnan kyselytunnit ja kaikki keskustelut voisi nauhoittaa automaattisesti ja muuntaa puheentunnistuksella tekstiksi.–”
Kaikki eduskunnan täysistunnossa käydyt keskustelut pöytäkirjataan tunnontarkasti! Ei puheentunnistuksella, vaan ihan manuaalisesti. Vuodesta 1999 lähtien pöytäkirjat löytyvät sähköisinä eduskunnan kotisivuilta ja painettua versiota löytyy kirjastojen kellarihyllyistä kilometritolkulla. Uskomatonta mutta totta!
Valiokunnissa käytyjä keskusteluja ei pöytäkirjata samalla pieteetillä.
Suomeen tarvittaisiin politiikan toimittajia, jotka eivät olisi pelkkiä mikrofonitelineitä. Nyt keskusteluun voi tuoda mitä tahansa fuulaa ja vääristellä asioita omien kykyjensä mukaan, kenenkään sanomatta vastaan. Pahimmillaan mediat lähtevät vielä rummuttamaan joidenkin harhanäkyjä.
Annetaan kuva rajoittamattomasta maahanmuutosta, jolla saadaan ihmisiä uskomaan, että rajat ovat sepposen selällään. Hesarikin on monesti otsikoissaan kysellyt: “pitäisikö maahanmuuttoa rajoittaa?”. Soini esiintyy nyt suurena talousviisaana, kun Portugali tuli syliin. Kukaan ei jaksa muistuttaa, että avunpyyntöä oli suorastaan vaadittu jo monta kuukautta. Yksi punapopulisti väänsi vielä teatteriesityksenkin eräästä kokkariministerin ajamasta lainpykälästä ja sysäsi vastuun eräälle eduskunnan ulkopuoliselle. Tämäkin meni läpi mediassa.
Suurimpana ongelmana näkisin kuitenkin sen, ettei kukaan ole kiinnostunut siitä mitä kenenkin lupaukset tulisivat maksamaan. Nyt moni saa hyötyä esiintymällä taitetun indeksin poistajina tai lupailemalla vähimmäispalkkojen nostoja tai muuta mukavaa.
Kunhan puheenjohtajien esiintymisestä ja vaatetuksesta saadaan pisteet lehteen, niin se riittää. Nyt vielä sitten nettiäänestyksiä siitä kuka oli vakuuttavin telkkarissa — näitähän ei pysty kukaan manipuloimaan. Stand-up koomikkojako tässä haetaan, vai oliko tässä joku valtio hoidettavana?
tcrown: hieno ehdotus!
tcrown, kannatan! Viime vuonna muistaakseni tälläkin palstalla mainostettu Husein Muhammed haastoi Jussi Halla-ahon keskusteluun maahanmuutosta. He tekivät sen omilla blogeillaan, mikä tietenkin tarkoitti sitä, ettei keskustelusta tullut sellaista vääntöä kuin yleensä nettiväittelyissä. Se kuihtui pois parin blogipostauksen jälkeen ja oma mielipiteeni oli se, että peli oli suunnilleen tasapeli. Molemmat osapuolet olivat onnistuneet osoittamaan jotain toisen esittämiä väitteitä heikosti kantaviksi, muttei kumpikaan tunnustanut olevansa mistään väärässä.
Ehkä tämän vuoksi tarvittaisiin vielä väittelijöiden lisäksi jonkinlainen erotuomari, joka säännöllisin väliajoin vetäisi yhteenvedon siitä, mitä on väitetty, mitä väitteiden tueksi on esitetty argumenttina ja kuinka argumentit ovat kestäneet. Tietenkin keskustelijat saisivat sen jälkeen kiistää erotuomarinkin käsityksen asiasta, mutta joka tapauksessa tuollaiset yhteenvedot helpottaisivat jossain määrin keskustelun seuraamista. Erotuomarin pitäisi tietenkin olla ehdottomasti esittämättä omia argumentteja ja kommentoida vain ja ainoastaan sitä, mitä itse keskustelijat ovat sanoneet.
Julkisiin väittelyihin liittyen, Guardianin sivuilla käydään varsin mielenkiintoista vääntöä ydinvoimasta Guardianin toimittaja George Monbiotin ja kuuluisan ydinvoimavastustajan Helen Caldicottin välillä. Touhu lähti liikkeelle Democracy now!:n tv-väittelystä.
Tässä viimeisin artikkeli (josta linkkejä seuraamalla pitäisi päästä kaikkiin muihinkin postauksiin ja siihen tv-väittelyynkin käsiksi) :
http://www.guardian.co.uk/environment/georgemonbiot/2011/apr/13/anti-nuclear-lobby-interrogate-beliefs?intcmp=239
- Suomeen tarvittaisiin politiikan toimittajia, jotka eivät olisi pelkkiä mikrofonitelineitä.
Juhani Salovaara osui naulan kantaan. Suomessa on vain muutamia politiikan toimittajia, jotka todella tuntevat politiikkaa. Tämä näkyy myös vaalikeskusteluiden suunnittelussa ja toteutuksessa.