Baden-Württembergiin tulee vihreä pääministeri. Vihreät ja demarit saivat osavaltiovaaleissa kaksistaan enemmistön ja lopettivat oikeiston ikimuistoisen vallan osavaltiossa. Koska vihreät olivat kannatukseltaan (24,2 %) niukasti demareita suurempi, osavaltion pääministeriksi nousee vihreiden Winfried Kretschmann.
Lehdet ovat uutisoineet vihreiden murskavoiton johtuneen Japanin ydinonnettomuudesta. Vähän huonosti on tapahtumia näköjään seurattu, sillä Saksassa vihreät ohittivat demarit valtakunnallisessa kannatuksessa paljon ennen Japanin tapahtumia.
Tästä on hyvä jatkaa.
OS viitannee viime syksynä tapahtuneeseen ohitukseen. En tiedä valtakunnallisista kannatuksista, mutta kyseisessä Baden-Württembergissä demarit olivat näemmä pääseet takaisin vihreiden ohi helmikuussa (gallupien mukaan). Mutta ilmeisen hieno loppukiri vaalikampanjassa puri, ja paalupaikka otettiin takaisin jossain 12.–13.3. paikkeilla. Hyvä vihreät!
http://www.wahlrecht.de/umfragen/landtage/baden-wuerttemberg.htm
Tästä tuli mieleen, että Loka Laitinen usein kirjoittaa kolumnissa, kuinka vihreä liike on DDR:n aikanaan kehittämä propaganda-ase tms. Osaisitko Osmo Soininvaara valaista, onko tosiaan liikkeen tausta tällainen?
Assi ei ole
Väitetäänhän sellaistakin, että Suomen vihreät olisivat taistolaisten työn jatkajia, kun vihreitä perustamassa oli suuri määrä liberaaleja ja kun se syntyi yliopisoilla niistä, jotka olivat jääneet ylioppilaskuntien toiminnasta pois juuri taistolaisten takia.
Timo Soini kirjoitti omassa plokissaan myös vihreiden menestyksestä Euroopassa: http://timosoini.fi/2011/03/vihreita-viedaan-euroopassa/
“Tästä on hyvä jatkaa”
Aika huonosti Timo Soini ennusti Saksan vaalituloksen.
Saksassa tapahtuu historiallinen muutos, jonka seurauksia voi vain arvailla. Saksa on muutenkin ollut vihreille tärkeä maa, esimerkkinä niin hyvässä kuin vähän arveluttavammissakin tempauksissa.
Tuli mieleen, että vihreiden historiaa noin laajemmassa mielessä on tuotu julki kovin vähän ja ilmeisen vähän sitä on tutkittukaan?
Minusta on näyttänyt, että vihreän sateenvarjon alle on kokoontunut kovin heterogeeninen joukko niin Suomessa kuin muuallakin. Hullun vuoden 1968 perintöä vaalii osa, on rauhanaktivisteja ja luonnonsuojelijoita. Punaista väriäkin monen taustalla häivähtää, mutta mikä mahtaa pitää porukkaa kuitenkin jollain tavalla koossa, onko se vain idealismi ilman selvää sisältöä?
Luomuviljejilä, mikä tahansa isompi joukko on kirjava, ja varsinkin sellainen joukko joka on suurin puolue jossain. Kepulaisilla on yhessä tupaillassakin keskimäärin neljä siipeä läsnä. 🙂 Kysymys on siitä että löytyykö riittävästi yhteisiä tavoitteita ja tullaanko muutenkin toimeen keskenään. Jos Suomessa pitäisi olla jokaisen poliittisen liikkeen sellaisia että he ihan oikeasti ovat yhtenäisä niin meillä pitäisi olla varmaan jotain kolmisenkymmentä puoluetta eduskunnassa. Mielenkiintoinen ajatusleikki on että olisiko tuo hyvä asia.
Lisää ajatusleikkiä: Kun perustetaan uusi puolue ja naulataan kiinni joitain sen tavoitteita tai edustamia ideoita, niin pitäisikö samalla naulata kiinni ehdot, joiden täyttyessä puolue lakkaa olemasta?
Usein sanotaan SDP:stä että se on saavuttanut kaiken mitä aikoinaan lähti tavoittelemaan (Forssan julistus vai mikä olikaan), ja toisaalta että nykyään siltä puuttuu selkeä suunta ja sen jäsenet edustavat keskenään hyvinkin epäyhteensopivia näkökantoja. Olisi varmaankin parempi, jos SDP olisi hajonnut kahdeksi tai useammaksi osaksi, tai jäsenet liittyneet soveltuvin osin selkeämmin omia näkemyksiään vastaaviin puolueisiin.
Pitäiskö Vihreiden lakata olemasta puolueena siinä vaiheessa kun ilmastonmuutos ei ole akuutti uhka, talouden pelisäännöissä on ympäristöhaittojen minimointi sisäänrakennettuna, tasa-arvokysymyksissä on saavutettu jotkut kriteerit jne?
Toisaalta tätä vastaan puhuvat pitkäaikaisemmat näkökantaerot, joita voidaan vetää puolueiden välille. Esim. Kokoomuksessa painotetaan yksilön omaa vastuuta elämäntilanteestaan ilmiselviin järjettömyyksiin asti ja samalla väheksytään yksilön vastuuta toimintansa vaikutuksista muihin. Vastaavasti vihreissä korostetaan olosuhteiden ohjaavaa vaikutusta ja halutaan leipoa vastuu ulkoisvaikutuksista pelisääntöihin mukaan.
vph, Kokoomus perustettiin tekemään Suomesta kuningaskuntaa. Tavoitetta ei ole saavutettu, mutta se on jäänyt puolueen julkisessa esiintymisessä kovasti taka-alalle. Pitäisikö siis kokoomuskin lakkauttaa?
Puolueiden sanoma ei tyhjene niiden ensimmäisiin ja alunperin tärkeimpiin vaatimuksiin.
tpyyluoma kirjoitti: “Suomessa pitäisi olla jokaisen poliittisen liikkeen sellaisia että he ihan oikeasti ovat yhtenäisä niin meillä pitäisi olla varmaan jotain kolmisenkymmentä puoluetta eduskunnassa.”
Tai sitten toteutettaisiin poliittinen suhteellisuus myös puolueiden sisällä, puolueen eri siipien välillä siis.
Hesari kirjoittaa 29.3.2011 jutussaan Saksan keskiluokka sai vihreät kasvot:
Sekä jutussa Energian hinta nousi Saksan vaalien jälkeen:
Luovutaan kaikin mokomin ydinvoimasta, mutta vihreiden valtaan nousu on tuhoisaa. Tuhoisaa.
Laatu, listavaalejako tarkoitat?
Vihreiden kannalta Laitisen salaliittoteoriat DDR-yhteyksistä ovat oikeastaan hyödyllisiä, sillä ne voidaan ampua alas helposti. Samalla keskustelu voidaan johtaa sivuraiteille.
Saksan vihreällä liikkeellä on vahva äärivasemmistolainen tausta, mutta sen esikuvat olivat DDR:n ja NL:n sijaan pikemminkin maolaisessa tai trotskilaisessa ajattelussa. Aihepiiriä on tutkittu melko paljon. Kiistelyä on Saksassa käyty etenkin siitä, oliko tunnetuilla vihreillä poliitikoilla kovinkin läheisiä yhteyksiä RAF:n terroristeihin.
Hohhoijaa.
Menneiden muisteluun ei minustakaan kannata tuhlata liikaa aikaa — Suomessahan mm. Heidi Hautala on vaatinut “totuuskomissiota” tutkimaan 1970-luvun poliitikkojen syntejä.
Itse uutisesta: vuoden 1968 radikalismin perintöä edustavien vihreiden menestys vauraassa ja perinteisesti porvarillisessa Baden-Württembergissä on mielenkiintoinen ilmiö.
tpyyluoma kirjoitti: “Laatu, listavaalejako tarkoitat?”
Ajattelin listavaaliin pohjautuvaa järjestelmää (koska nykyinen järjestelmämme on listavaali), mutta kyllä jokin STV:kin kävisi. Tai oikeastaan listan sijaan meillä olisi puu, jonka haaroille paikat jaettaisiin. Yhden puolueen saamat paikat voitaisiin jakaa puolueen sisällä annettujen äänten suhteessa vaikkapa vaalipiirin itäosan ehdokkaiden ryhmittymälle tai puolueen NATO-myönteisille tai NATO-kielteisille ehdokkaille.
Onnittelut, mutta eihän se sinänsä ole ihme, että oppositio demokratiassa voittaa vaalit, ja vasemmisto-oppositio pankkikriisin jälkimainingeissa. Suomen demarien saamattomuus pitää nähdä poikkeuksena, ei sääntönä. (Siitä kai ei ole erimielisyyttä, etteikö Saksan vihreät olisi vasemmistopuolue?) Pääpuolue/apupuolue ‑asetelman kääntyminen paikallisesti vihreiden eduksi ymmärrettävästi heitä ilahduttaa.