Vanhukset hoidokeista asiakkaiksi

Val­tio tukee kun­tien van­hus­ten­hoitoa varsin suurin sum­min. Esimerkik­si 85 vuot­ta täyt­täneestä asukkaas­ta kun­ta saa yli 20 000 euroa vuodessa val­tiono­su­ut­ta. Tuki perus­tuu vain van­huk­sen ikään, ei hänen kun­toon­sa.  Joku elää ter­veenä satavuo­ti­aak­si, toinen joutuu demen­ti­a­hoitoon 62-vuo­ti­aana vuosikausik­si. Laitoshoitoon joutu­va van­hus mak­saa kun­nalle läh­es yhtä paljon kuin opet­ta­jan palkkaami­nen perusk­oulu­un. Sik­si moni van­hus jää huonolle hoidolle.

Esitän että siir­retään kun­nille van­hus­ten­huoltoon annet­ta­vat rahat Kelalle, joka jakaisin ne van­huk­sen kun­toon perus­tu­vana yksilöl­lisenä hoitora­hana van­huk­sen hoitoon. Raha seu­raisi van­hus­ta sinne, mis­sä hän­tä hoide­taan. Tämä tek­isi van­huk­ses­ta hoidokin sijaan asi­akkaan, kun raha seu­raisi hän­tä sinne, mis­sä hän­tä hoide­taan. Se antaisi van­huk­sen itsen­sä vali­ta hoitopaikan. Se tek­isi myös mah­dol­lisek­si sen, että jotkin kun­nista erikois­tu­isi­vat seniorikun­niksi. Olen perustel­lut asian tarkem­min kir­jas­sani SATA-komitea sekä blogillani artikke­lis­sa ”Van­huk­set hoidok­ista asi­akkaak­si”.

========

Tämä artikke­li on luon­nos osak­si eduskun­tavaalio­hjel­maani. Täs­men­nän tek­stiä blogille tule­vien kom­ment­tien perusteella. 

 

22 vastausta artikkeliin “Vanhukset hoidokeista asiakkaiksi”

  1. Miten tässä mallis­sa toimi­vat kan­nus­teet, joil­la halut­taisi­in saa­da kun­nat tuot­ta­maan toim­intakykyä ylläpitävän ja ennal­taehkäi­sevää toim­intaa ja elinympäristöä?

  2. Samuli Lin­tu­la: “…kun­nat tuot­ta­maan toim­intakykyä ylläpitävää ja ennal­taehkäi­sevää toim­intaa ja elinympäristöä?”

    Miten saataisi­in kun­nat tuot­ta­maan hyviä palvelui­ta ja hyvää elinympäristöä ihan kaikille asukkailleen?

  3. Paras ehdo­tus tähän men­nessä. Yksinker­tainen, rahat oikein kohdis­ta­va, ei liian kallis, antaa van­huk­sille vapaut­ta, päästää hei­dät ei-toiv­o­tun kus­tan­nuk­sen ja rasit­teen roolista. Tätä peri­aatet­ta voi jatkaa mui­hinkin kansalais­ryh­mi­in. Kun­nal­la voi edelleen olla velvol­lisu­us jär­jestää hoito (kotikun­nas­sa).

  4. Kun­nille mak­set­ta­va val­tiono­su­us perus­tuu aika hyvi­in selvi­tyk­si­in siitä, paljonko eri ikäis­ten hoi­dos­ta aiheutuu keskimäärin kus­tan­nuk­sia. Lasken­nal­lise­na se on myös hallinnol­lis­es­ti äärim­mäisen yksinkertainen.
    Tuo ehdot­ta­masi malli edel­lyt­täisi sitä, että van­hus­ten kun­to arvioitaisi­in sään­nöl­lis­es­ti. Se olisi toki hyvä asia. Mut­ta sen päälle Kelan pitäisi myös nup­piko­htais­es­ti selvit­tää tilanne ja päät­tää siitä rahamäärästä jol­la kullekin saisi han­kkia palvelu­ja. Tästä aiheu­tu­isi melkoinen lisäby­rokra­tia. Ja lisäk­si aikamoinen val­i­tuskierre, kos­ka Kelan päätök­sistähän saa valit­taa jo moni olisi tyy­tymätön kor­vauk­sen suuruuteen.
    Toinen jut­tu on sit­ten se, mikä olisi ikära­ja jon­ka jäl­keen toimit­taisi­in ehdot­ta­mal­lasi taval­la. Olisiko se 62 v jon­ka jutus­sasi mainit­set. Mut­ta entä 60 vuo­tias samal­la taval­la sairas ja avun tarpeessa ole­va. Tai 30 vuo­tias kehi­tys­vam­mainen, pitäisikö hänen osaltaan nou­dat­taa eri peri­aatet­ta kuin vas­taa­van hoidon tarpeessa ole­van 70 vuo­ti­aan kohdalla?
    Parem­pi ratkaisu on antaa val­tiono­su­us edelleen kun­nalle, ja samal­la lisätä hoivan tarpeessa ole­van mah­dol­lisu­ut­ta vali­ta kun­nan rahoit­ta­ma hoitopaik­ka. Aivan kuten ter­vey­den­huol­los­sa poti­laan valin­nan­va­paus lisään­tyy toukoku­un alus­sa voimaan tule­van ter­vey­den­huolto­lain myötä.

    1. Jos yksi van­hainkoti­in joutunut van­hus mak­saa kun­nalle 50 000 €/vuosi, tämä on 2500 asukkaan kun­nalle aikamoinen isku. Sik­si on aita turha kuvitel­la, että kaikissa kun­nis­sa saisi yhtä hyvää hoitoa, ellei mak­sa­jaa laajenneta.
      Kun Itä-suomes­sa ikään­nytään nopeam­min kuin Län­si-Suomes­sa, on tämä myös alueel­lis­es­ti epäoikeudenmukaista.

  5. Voisiko ehdo­tus­ta pilo­toi­da jos­sakin, esim. Helsingis­sä? Jos hoito voi mak­saa yli 1000e/vrk, 20000e/v ei ole kovin merkit­tävä osu­us. En ole täysin vaku­ut­tunut kaik­ista ehdo­tuk­si­in liit­tyvistä ole­tuk­sista, onko meil­lä käytet­tävis­sä luotet­tavaa dataa van­hus­ten ter­vey­den­ti­las­ta ja ennen kaikkea tyy­tyväisyy­destä elämäänsä?

  6. Monien van­hus­ten kun­to vai­htelee, välil­lä sairaalas­sa ja sit­ten taas kuntoute­taan koti­in edullisem­man koti­palvelun piiriin.

    Nykyjär­jestelmässä on hyvä se, että kun­nal­la on intres­si kuntout­taa van­huk­sia kotikun­toisik­si. Kela­jär­jestelmä tulee kalli­im­mak­si kuin nykyjär­jestelmä, kos­ka palvelun jär­jestäjil­lä ei ole intres­siä pienen­tää kus­tan­nuk­sia kuntoutuk­sel­la. Mik­si vaivau­tua, kun Kela mak­saa aina kaiken.

  7. Tästä ollan samaa mieltä. Pien­ten kun­tien kyky vas­ta­ta yksit­täis­ten ihmis­ten kalli­iden hoito­jen kus­tan­nuk­sista on aivan liian heikko. Sik­si tarvi­taankin kiireesti uud­is­tuk­sia nykyjär­jestelmään. Kun­takokoa on kas­vatet­ta­va tai vas­tuu siir­ret­tävä maakun­nille tai vas­taav­ille organ­isaa­tioille. Tai mik­sei sit­ten vaikka­pa Kelalle, jos kun­tasek­to­ria ei kyetä uudistamaan. 

    Mut­ta ei niin, että jonkin ryh­män, esimerkik­si tietyn iän ylit­tänei­den henkilöi­den, palve­lut rahoite­taan ja jär­jestetään toisin kuin muiden. Se johtaa väistämät­tä eri­ar­voisu­u­den kasvu­un vielä nykyisestä.

  8. Osmo, mitä mieltä olet nykyis­es­tä tavoit­teesta lopet­taa van­hainkodit ja muut­taa ne palveluasunnoiksi?

    Sehän tarkoit­taa, että van­huk­set joutu­vat itse mak­samaan asumisen­sa (johon sit­ten anovat Kelan eläk­keen­saa­jan asum­is­tukea) ja lääkkei­den ja ter­vey­den­hoidon euron omavas­tu­ut. Kun­ta säästää, mut­ta yhteiskun­nan kokon­ais­menot eivät pienene (meno­ja siir­tyy kunnal­ta Kelalle).

  9. “Miten tässä mallis­sa toimi­vat kan­nus­teet, joil­la halut­taisi­in saa­da kun­nat tuot­ta­maan toim­intakykyä ylläpitävän ja ennal­taehkäi­sevää toim­intaa ja elinympäristöä?” 

    Posi­ti­ivis­es­ti ajatellen Osmon malli tuot­taa juuri tämän: jos van­huk­sen mukana seu­raa rahaa 20 000e/v muut­tokun­taan riip­pumat­ta van­huk­sen kun­nos­ta, sil­loin kan­nat­taa tehdä ympäristöstä ja palveluista houkut­tel­e­va, esteetön ja van­husys­tävälli­nen, jot­ta paikkakun­nalle muut­taa paljon hyväkun­toisia ja toim­intakyky­isiä van­huk­sia (ei kulu­ja kun­nalle, vaan tuloja). 

    Riskinä yhä on, että palve­lut pyritään tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man hal­val­la, jot­ta kun­ta jäisi edes +-0 tilanteeseen saat­u­aan sen 20 000 e/v (paljon koti- ja avopalvelu­ja, vähän vuode­paikko­ja /kallista kuntou­tus­ta ym.), jol­loin huonokun­toiset eivät pär­jää, eikä tilanne hei­dän osaltaan parane nykyisestä.

  10. Täl­lä het­kel­lä kun­nille on taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavam­paa yrit­tää kat­e­goris­es­ti kieltäy­tyä otta­mas­ta vas­taan kun­taan muut­tavia van­huk­sia ja tar­jo­ta mah­dol­lisim­man hal­paa (=huonoa) hoitoa. Pienelle kun­nalle se demen­tikko on niin kallis, että hyväkun­toiset yhdek­sänkymp­pisetkään eivät houkuta. 

    Osmon ehdo­tus van­huk­sen kun­non mukaan kor­vamerk­i­tys­tä rahas­ta on erit­täin kan­natet­ta­va. Se vain vaatisi sitä, että Kelalle luo­taisi­in objek­ti­ivi­nen ja oikeu­den­mukainen jär­jestelmä van­huk­sen kun­non ja tarpei­den arvioimiseen. Toisaal­ta, kyl­lähän hoito­tarvet­ta arvioidaan nytkin. Tarvet­ta arvioidaan toden­näköis­es­ti kun­nis­sa täl­lä het­kel­lä enem­män alakant­ti­in kuin jos mak­sa­jana olisi suo­raan val­tio. Niin käy kun mak­sa­ja itse arvioi maksutarpeen.

  11. “Esitän että siir­retään kun­nille van­hus­ten­huoltoon annet­ta­vat rahat Kelalle, joka jakaisin ne van­huk­sen kun­toon perus­tu­vana yksilöl­lisenä hoitora­hana van­huk­sen hoitoon.”

    Ehdo­tus tietenkin edel­lyt­täisi yksinker­taista van­hus­ten “kun­toisu­us­lu­ok­i­tus­ta”, eikä niin että van­hus on tuo­nen vil­jaa, ennenkuin KELA:n päätös tulee.

    Yli­hoitoakin saat­taa esi­in­tyä. Eräs pap­pa oli tulokas hoitokodis­sa. Hoita­jat lait­toi­vat hänet pyörä­tuolin­sa ikku­nan eteen maisemia ihailemaan.

    Jonkin ajan kulut­tua pap­pa kallis­tui tuolis­sa vasem­malle. Hoita­ja kiire­hti oikaise­maan. Meni het­ki ja pap­pa kallis­tui oikealle. Hoita­ja syöksyi jälleen ja vään­si pap­pan suoraksi.

    Sit­ten pap­pal­la soi kän­nykkä. Jälkipolvi tiedusteli, että mitenkäs pap­pal­la hoitokodis­sa menee? Pap­pa vas­tasi, että muuten on ihan OK, mut­ta tääl­lä ei saa piereskellä!

  12. Hyvä idea. Itse jäin ihmettelemään tätä:

    “Jos yksi van­hainkoti­in joutunut van­hus mak­saa kun­nalle 50 000 €/vuosi, tämä on 2500 asukkaan kun­nalle aikamoinen isku.”

    Onko tässä suu­ru­us­lu­ok­ka oikein?
    Miten se VOI mak­saa noin paljon? 

    Perus­tan heti pienen van­hainkodin jos­sa hoite­len vaikka­pa vaan 10 van­hus­ta, hoitoni myyn hal­val­la 40k€/vanhus/vuosi. Silti jää, sijais­ten palkkamis­tenkin jäl­keen, kivasti sukanvarteen.

  13. Hyvä ehdo­tus. Mur­taisi kun­tien nykyisen käytän­nössä monop­o­liase­man van­hus­ten­hoi­dos­sa. Saisi aikaan kil­pailua laadul­la, kun pap­pa vai­h­taisi van­hainko­tia, jos hoi­va ja huolen­pito ei (omaisia) miellytä.

  14. Miten se VOI mak­saa noin paljon?

    Tarvit­set keskimäärin 7 työn­tek­i­jää (kolmeen vuoroon näes, ne van­hainkoti­in joutuvat/pääsevät van­huk­set tarvit­se­vat valvon­taa 24 tun­tia vuorokaudessa 7 päivää viikos­sa). Lähi­hoita­jan keskipalk­ka vuorolisi­neen on 2500, siihen sos­suku­lut päälle niin puhutaan 320 000 eurosta vuodessa. Saat kuule aika tarkkaan sään­nöstel­lä niitä vaip­po­ja, jos ajat­telit jotain pistää sukanvarteen.

  15. Ehkä olen taivaan­ran­nan­maalari, mut­ta selkäkar­vat nou­se­vat pystyyn aina kun van­huk­sista tai lap­sista käytetään kap­i­tal­is­tis­sti yksilöl­listä valin­nan­va­paut­ta korostaen sanaa “asi­akas” perus­palvelu­iden kohdal­la. Tästä kun seu­raa kil­pailu­tuskan­na­tus­laskel­makeskeistä teko­hu­man­is­mia, jos­sa aitoin­himil­liseen ja edulliseen perus­ta­son palvelu­un on juuri tästä resursse­ja nielevästä lasku­tikkukeskeisyy­destä koko ajan vähem­män varaa. 

    Niis­sä mais­sa jois­sa lapset ja van­huk­set saa­vat oikeasti inimil­listä kohtelua (julkiset palve­lut) ei heitä nähdä osana kil­pailu­tuskikkailu­pe­likent­tää. Vaan ihmisinä.

  16. Ratkai­se­vaa yhteiskun­nan hyvyy­delle on se, kuin­ka se kohtelee heikoimpiaan. On jo vuosia siedet­ty sitä, että van­huk­set voivat virua viimeiset tuot­ta­mat­tomat vuoten­s­ta kusen ja paskan hajus­sa ja seassa puut­teel­lises­sa hoi­dos­sa, ja se on suo­ras­taan kyynistävän häpeäl­listä. Aika olisi kyp­sä jollekin Lex NN:lle, joka saat­taisi tämän asian ratkai­sev­asti uudelle tolalle, kun­toon. Muis­tan erään neli­raa­ja­hal­vaus­poti­laan, joka kiit­tämästä päästyään kiit­teli Kale­vi Sor­saa, jon­ka ansiok­si hän luki kalli­in hoiton­sa jär­jestämisen val­tion varoista. Poli­it­ti­nen ongel­man­ratkaisu on var­maan tässäkin mah­dolli­nen. Onko liian opti­mistista ajatel­la, ettei kuitenkin tarvit­taisi ratkai­sev­asti lisää esimerkik­si vero­tu­lo­ja? Kos­ka olemme keskem­mäll tek­ton­ista laat­taan kuin mikään maa, voisiko ajatel­la että sat­sat­taisi­in ydin­voimaan oikein toden teol­la tämän suh­teel­lisen edun vuok­si ja että tek­isimme sen val­ti­ol­lisen ener­giantuotan­non puit­teis­sa. Kun­nal­liset ener­giay­htiöt, mis­sä niitä on mal­tet­tu pitää, ovat kai aikamoisia sam­po­ja paikallel­la tasol­la, tur­vaa­maan hyvinvointipalveluja.

  17. Kan­natan. Mikään ei ole sen parem­pi asi­akas kuin KELA:n rahoit­ta­ma dementikko.

  18. Ter­vey­den­huol­los­sa löy­tyy tämän lisäk­si muitakin osa-alui­ta, jois­sa sietäisi per­a­ta näitä osaop­ti­moin­nin ongelmia. Ainakin lääkkei­den mak­sa­ja (akselil­la sairaala — KELA) tun­tuu vaikut­ta­van siihen, päät­tääkö lääkäri antaa paras­ta mah­dol­lista hoitoa vaikeaan reumaan.

  19. Ehdo­tus kuu­lostaa hyvältä niin kauan kuin van­hus on tarpeek­si tolkuis­saan osta­maan hoivansa, tai hänel­lä on joku omainen tai läheinen edun­valvo­jana. Yksinäisen demen­tikon kohdal­la malli ei olisikaan niin yksinker­tainen. Kuka sil­loin määrit­telisi, mitä hoitoa van­hus ostaa?

  20. Demen­tikko on luon­nol­lis­es­ti se ideaal­i­ti­lanne, mut­ta noin yleis­es­ti ottaen kun­han on hoidon tarpeessa ja kela mak­saa, niin kyl­lä se van­hus saadaan kan­nat­tavak­si. Pitää vain hiukan eriyt­tää hin­to­ja ja laatua.

  21. Pienessä keskusta­lais­ten halli­noimas­sa kun­nas­sa sain kuul­la van­hus­ten­hoitoa kri­ti­soidessani ettei val­tion anta­ma sosi­aal­i­menoi­hin tarkoitet­tu raha ole enää “korvamerkittyä”.Tarkoittaako se ‚että sen voi käyt­tää johonkin muuhun tarkoitukseen?Siinä kun­nas­sa oli siir­ryt­ty “tehoste­tun palvelun” asi­akkaisi, siis poti­laat mak­soi­vat kaiken itse, eläk­keestä ei tarvitse jäädä ollenkaan itselleen.Kunta ei ollut toteut­tanut asi­aanku­u­lu­via huon­er­atkaisu­ja ja henkilökun­taa puo­let vähem­män kuin aikaisemmin.Kannatan Osmon mallia, tuet Kelan kaut­ta, että ainakin ne men­vät sinne minne ne on tarkoitettu.

Vastaa käyttäjälle hattivatti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.