Tie ja ratainvestoinnit kuntien vastuulle

Val­tio­varain­valiokun­nan sil­tarumpu­jaos­to (liiken­ne­jaos­to) on eduskun­nan masen­tavin elin. Eri­lais­ten maakun­nal­lis­ten liit­tou­tu­mien avul­la siir­rel­lään tier­a­ho­ja omaan vaalipi­iri­in.  Aika hep­poisin perustein joitakin suuri­akin han­kkei­ta on rahoitet­tu. Vaik­ka raho­ja jaet­taisi­in sivistyneesti ja objek­ti­ivis­es­ti asiantun­te­muk­sen perus­teel­la, jär­jestelmä ei ole hyvä. Yleen­säkään en pidä mankumisorganisaatioista.

Olisi paljon parem­pi siirtää val­tion nyt liiken­nein­fraan käyt­tämät investoin­ti­ra­hat kunnille/maakunnille ilman kor­vamerk­in­tää ja jät­tää infran rahoit­ta­mi­nen kunnalliselle/maakunnalliselle tasolle.  Rahat voitaisi­in jakaa joko asukaslu­vun tai vai­h­toe­htois­es­ti asukaslu­vun ja väestön lisäyk­sen perus­teel­la, sil­lä toki kas­va­va väkimäärä edel­lyt­tää investointeja.

Tämän jäl­keen Lapis­sa harkit­taisi­in itse, kan­nat­taako rahat oikeasti käyt­tää Kemi­jär­ven radan sähköistämiseen vai löy­ty­isikö samalle rahalle maakun­nas­sa jotain tähdel­lisem­pää käyt­töä. Moni nyt rahoitet­tu han­ke jäisi rahoit­ta­mat­ta, mut­ta monia mui­ta rahoitettaisiin.

Jos kun­nat oli­si­vat itse vas­tu­us­sa kas­va­van asu­tuk­sen edel­lyt­tämistä tie- ja rata­hankkeista, ne vähän miet­ti­sivät mihin kaavoit­ta­vat ja kuin­ka paljon. Kirkkon­um­mi mankui vuosia rahaa Jor­vak­sen­tien lev­en­tämiseen, jot­ta kun­nan olisi mah­dol­lista kaavoit­taa muu­ta­ma tuhat omakoti­tont­tia lisää pel­lolle. Nyt sitä raken­netaan. Jos Kirkkon­um­mi olisi joutunut rahoit­ta­maan tämän itse, niitä omakoti­tont­te­ja ei ehkä olisi kaavoitet­tu lainkaan. Helsin­ki miet­tisi Öster­sun­domin kaavaa uud­estaan, jos Kehä III:n tukkimi­nen ei olisi kaupungille ilmaista.

Toisaal­ta moni investoin­ti aikais­tu­isi. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä kun­tien sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon investoin­ti­avus­tuk­set ja siirsin rahat käyt­tö­meno­jen val­tiono­suuk­si­in. Tämä johti suuren investoin­ti­aal­toon, kun val­tion rahaa ei kan­nat­tanut enää odottaa.

Helsin­gin seudul­la tarvi­taan huo­mat­ta­van paljon rahaa niin raiteisi­in kuin maan­tei­hinkin. Val­ti­ol­ta ei rahaa niin paljon tipu, jol­loin investoin­nit jäävät jäl­keen. Jos val­tion rahaa ei tarvit­sisi odot­taa, han­kkeet toteu­tu­isi­vat paljon nopeam­min. Oikea tapa rahoit­taa uuden asu­tuk­sen vaa­ti­mat infrain­vestoin­nit on raken­nus­maa­mak­su, jol­la maan­omis­ta­jat rahoit­taisi­vat vaa­di­tut investoin­nit. Asumisen hin­taa se ei nos­taisi, maan­omis­ta­jan maas­taan saa­maa hin­taa kyl­läkin laskisi.

Aidosti val­takun­nal­lis­ten han­kkei­den kohdal­la on löy­det­tävä malli, jol­la kus­tan­nuk­set jae­taan val­tion ja maakun­tien kesken.

Niin­pä:

Vas­tuu tie- ja raide-investoin­neista siir­retään kun­nille ja maakun­nille. Samal­la kehitetään lain­säädän­töä siten, että kun­nat voivat per­iä investoin­tien vaa­ti­mat rahat rakennusmaamaksuina.

59 vastausta artikkeliin “Tie ja ratainvestoinnit kuntien vastuulle”

  1. Tuos­sa on heti yksi lap­sus. Esimerkik­si Pohjois-Kar­jalan liiken­ney­htey­det kaikkialle menevät tois­t­en maakun­tien kaut­ta. Eli Pohjois-Savon saat­taa kan­nat­taa kor­ja­ta Vt 5:sta Iisalmen ja Siil­in­jär­ven välis­sä, kun taas Pohjois-Kar­jalais­ten mielestä Pohjois-Savon tulisi mielu­um­min kor­ja­ta Varkaus-Out­okumpu-tietä (Vt 23).

    Samaa­han näemme jo kun­tien välisenä pääkaupunkiseudul­la, jos­sa Espoos­sa työssä käyvä Helsinkiläi­nen on joutunut odot­tele­maan Espoon päätök­siä liiken­ney­hteyk­sien kehit­tämiseen ilman omaa vaiku­tus­mah­dol­lisu­ut­ta (vrt. Länsimetro).

  2. Mitenkäs sit­ten toimis esimerkik­si joku radan kun­nos­tus pro­jek­ti tääl­lä per­ife­ri­as­sa jos naa­puri maakun­taa ei vois vähempää kiin­nos­taa, välis­sä olis kak­sois­raidet­ta ja toises­sa maakun­nas­sa ei ?
    Onhan tuol­la kyl­lä korves­sa sem­mosia hiekkateitä jois­sa välis­sä on pätkä asfalt­tia keskel­lä ei mitään.

  3. Täl­lä viikol­la (vai oliko se jo edel­lisel­lä) uuti­soiti­in (Hesari), että kulu­val­la vaa­likaudel­la noin puo­let kaik­ista liiken­nehankkeista ovat kah­den maakun­nan, Uuden­maan ja Kymen, alueella.

    Iso­ja rahoitet­tuj ahankkei­ta ovat mm- Län­simetro, Kehära­ta, Kehätei­den perusko­r­jauk­set, E18 tie jne. 

    Ohjel­masi on pahasti ris­tiri­itainen, sil­lä mallisi, jos­sa rahat annetaan asukaslu­vun suh­teessa maakun­nit­tain olisi palu­u­ta siihen sil­tarumpupoli­ti­ikkaan, eli liiken­nein­vestoin­tien hajasi­joit­tamiseen ympäri maa­ta. Toisaal­ta sit­ten vaa­dit rahoituk­sen keskit­tämistä Helsin­gin seudun han­kkeisi­in, joka on viimeaikainen tren­di (mut­tei ehkä riittävä)

    Kumpaa siis lop­pu­jen lopuk­si kan­natat? Vai koetatko vain tehdä kun­non poli­it­tista hämäystä

  4. Joo ja pari tarkennusta:

    Rahat kun­nalle kiitos jos kaavoitus­val­ta on kun­nalle. Jos kaavoitus­val­ta on maakun­nal­la niin tois­in­päin. Eikä mis­sään nimessä millekään yhteistyökyvyt­tömyysor­gan­isaa­ti­olle malli­in HSL.

    Aidosti val­takun­nal­lis­ten han­kkei­den kohdal­la on löy­det­tävä malli, jol­la kus­tan­nuk­set jae­taan val­tion ja maakun­tien kesken.

    Nykyi­nen malli toimii ihan hyvin. Ongel­ma on siinä että joka kär­ry­polku on val­takun­nalli­nen han­ke. Kri­teere­itä pitää kiristää niin että niitä han­kkei­ta on tosi­aankin vain val­takun­nal­liset han­kkeet. Esimerkkejä:
    — Lentora­ta olisi val­takun­nalli­nen han­ke, Kehära­ta ei ole.
    — Turku — Pietari moot­tori­tie on val­takun­nalli­nen han­ke, ja toisaal­ta paikalli­nen vaikka­pa Kehä III. Kehä I paran­nus ei ole val­takun­nalli­nen hanke.
    — Pis­ara on mie­lenki­in­toinen rajat­a­paus, sikäli kun sen perustelu on koko rataverkon toimivu­us sen alkupis­teessä niin se on val­takun­nalli­nen. Töölön metro ei ole val­takun­nalli­nen hanke.

  5. Ja sem­moinen lisäys että parem­man puut­teessa on ihan mah­dol­lista tehdä eril­lisjär­jeste­ly pääkaupunkiseudulle, tämä saat­taa olla myös poli­it­tis­es­ti real­is­tisem­paa. Ihan paria poikkeusta (Pis­ara, asetinlaite, Kehä III paran­nus) luku­unot­ta­mat­ta kaik­ki han­kkeet alueel­la liit­tyvät kiin­teästi uusien asuinalu­iden rak­en­tamiseen ja niiden tarvit­semi­in yhteyk­si­in tai ovat muuten paikallisia.

  6. Joo, vai olla hyvä pudotel­la kun­tien sisäistä liiken­net­tä koske­via päätök­siä alaspäin. Pitää myös antaa mah­dol­lisu­us käyt­tää rahaa epä­ta­sais­es­tikin (iso remont­ti ker­ran kymme­nessä vuodessa). Kun­tien väli­nen ja läpikulkuli­ikenne vaatii toki val­tionkin osallisuutta.

    Kai val­tio­varain­valiokun­nan liiken­ne­jaos­toltakin jotain järkeä voi edel­lyt­tää. Jos poli­itikot eivät pysty neu­traal­i­u­teen, ehkä virkamiehiä voi käyt­tää apuna.

    Ylem­män tason ohjaus­ta tarvi­taan vaikka­pa sil­loin kun jonkin kun­nan läpi menee on rautatie, mut­ta kun­nas­sa ei ole yhtään ase­maa. Eikä ole hyvä jos tiet ovat joka toisen kun­nan alueel­la kak­sikaistaisia ja joka toisen kun­nan alueel­la nelikaistaisia.

    Jos val­takun­nal­lis­ten liiken­neväylien rahoi­tus­vas­tui­ta jae­taan kun­nille, kai kulut menevät väylästä koitu­vien hyö­ty­jen suh­teessa — ei siis niin, että Sipoo ja Janakkala joutu­vat mak­samaan pääkaupunkiseudun läpikulkuli­iken­teen kulut.

    (En tunne nykyjär­jestelmää hyvin, joten kom­ment­ti­ni kuvaa­vat vain tavoitetilaa.)

  7. Eikö tässä kuitenkin olisi mielekäs peri­aate sel­l­ainen, että val­tion tehtävänä on kat­soa lähin­nä, että investoin­tien insen­ti­iv­it ovat kohdil­laan. Sitähän Osmo tässä sanoo. 

    Jois­sain väylähankkeis­sa se on niin, jois­sain se ei ole. Osas­sa han­kkeista on häviäjiä ja voit­ta­jia. Ilkeästi sanoen, pitäisi pitää huoli, että jos häviäjät häviävät vähem­män kuin voit­ta­jat voit­ta­vat, niin raha ja päätös­val­ta pitää antaa voit­ta­jalle, muuten toisin päin.

  8. “Helsin­ki miet­tisi Öster­sun­domin kaavaa uud­estaan, jos Kehä III:n tukkimi­nen ei olisi kaupungille ilmaista.”

    Kun­nal­lises­sa mallis­sa KehäIII:n tukkimi­nen olisi edelleen Helsingille ilmaista.

    Itse asi­as­sa Vuosaaren sata­man osalta taisi käy­dä niin että Helsin­ki saa sata­man tuo­tot, ja Van­taa jou­tui rahoit­ta­maan Kehä-III:n parannukset.

  9. “Melkein puo­let suo­ma­lai­sista asuu Uuden­maan ja Kymen alueil­la, väestön­lisäyk­ses­tä enein osa.”

    Äläpäs nyt Osmo liiot­tele. Uuden­maan ja Kymen yhteen­sä hien­man yli 1,6 miljoon­aa koko maan 5,4 miljoonas­ta ei ole lähel­läkään puol­ta. Noin heikoil­la yleistiedoil­la ei kan­na­ta eduskun­taan pyrkiä.

    Raho­jen jakami­nen maakun­nit­tain asukkaisen suh­teessa olisi palu­u­ta sil­tarumpuilu­un, joten en ymmär­rä aloitettasi. 

    Kun­tien vas­tu­ulle hom­maa taas ei voi lait­taa, kun tie tai rata saat­taisi ykskaks muut­tua tasoltaan ala-arvoisek­si kun tul­laan sel­l­aisen kun­nan alueelle joka investoi rahansa johonkin muuhun. Eikä kaavoitus­mak­su­ja merkit­tävässä määrin voi ajatel­la kuin ehkä viiteen suurim­paan kaupinki­imme, ei joku Rautavaara ai edes Por­voo saisi euron euroa kasaan kaavoitus­mak­suil­la. Pikkukun­nat ei edes tont­tien myynnillä.

    Sen sijaan tie- ja muiden väylära­ho­jen jako pitäisi kokon­aan siirtää pois poli­itikoil­ta. Val­tion bud­jetis­sa annet­taisi­in vain kokon­ais­määrära­ha jon­ka käytöstä ja jakamis­es­ta eri han­kkeille vas­taisi asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tiot. Poli­itikot voisi­vat korkein­taan lin­ja­ta rata‑, tie tai väylähankkei­den keskinäisiä painotuksia. 

    Jos kun­ta halu­aa kaavoitus- tai muil­la mak­suil­la rak­en­taa teitä tai rato­ja, ei se ole mah­do­ton­ta nytkään. Esim Öster­sun­domin tule­va metro voitaisi­in val­lan hyvin mak­saa kokon­aan lisäämäl­lä alueen kaavaan Helsin­gin omis­tamille ton­teille raken­nu­soikeut­ta niin, että lisäoikeu­den myyn­ti­t­u­loil­la kate­taan radan raken­nuskus­tan­nuk­set. Ja jot­ta ei tarvitse niitä ekol­o­gisia käytäviä tukkia, niin tehdään se lisäraken­nu­soikeus asemien lähelle torn­i­maisi­in taloi­hin, siis nos­te­taan tont­tite­hokku­ut­ta ja kerrosmäärää.

  10. TM, val­tio­han tekee tuo­ta. Esimerkik­si maa­nar­von nousua ei kat­sote­ta hyödyk­si kun han­kkei­den kan­nat­tavu­ut­ta las­ke­taan. Taval­laan tämä on ihan oikein, jos kaavoitushyö­ty jää kun­nal­la niin ei sitä liiken­ne­m­i­nis­ter­iön tule rahoit­taa. Mut­ta sit­ten kun sitä ei ote­ta huomioon siitä seu­raa että han­ke ei ylitä maag­ista H/K‑kynnystä jol­loin se ei saa ollenkaan rahoi­tus­ta val­ti­ol­ta, eikä esimerkik­si niin että kaupun­gin osu­us olisi vähän suurempi.

    Ylipään­sä kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la läh­es kaik­ki han­kkeet, tai no ainakin järke­vistä läh­es kaik­ki, on infran tekemistä uusia kaupungi­nosia varten. Mitään jotenkin puh­tai­ta liiken­nein­vestoin­te­ja nämä eivät ole eikä niiden tulekaan olla. Niistä vaan sit­ten hiero­taan jotenkin val­takun­nal­lisia jot­ta saa val­tion rahaa, tyylinäytä on minus­ta se kun Van­taa kekkasi että jos sil­loisen Mar­jara­ta nimel­lä kulke­neen lähiöradan jatkon tekee läpi kaupun­gin Tikkuril­lan niin siitä tulee val­takun­nalli­nen junay­hteys lentoase­malle. 🙂 Tai tuol­ta se ainakin näyt­tää, otta­mat­ta nyt muuten kan­taa Kehärataan sinänsä.

    Ja tuo on vaan yksi monista ongelmista. Helsingis­sä tökkii mm. se että val­tion kanssa pitää tehdä sopimus yhteis­hankkeista (käytän­nössä kaik­ki tiehankkeet) ja samal­la sopia rauhoi­tus tietylle vuodelle, ja nämä ei jous­ta kun suun­nitel­mat muut­tuu, talousti­lanne muut­tuu tai niinku yleen­sä kus­tan­nuk­set han­kkeis­sa tuplaan­tuu toteu­tu­misa­jan lähestyessä…

    Noiden megapro­jek­tien hallinta on ihan tarpeek­si han­kalaa meil­lä (ja muual­la) ilmankin use­am­paa päät­täjää ja kukkaroa.

  11. KariS: tuos­sa hesarin laskel­mas­sa oli vain yksi iso ongel­ma. Nimit­täin se, ettei laskel­mas­sa otet­tu huomioon val­tion tasku­un tule­via tulo­ja. Kyl­lä, Uusi­maa sai noin 35% rahoituk­ses­ta ja maakun­nas­sa asuu vain noin 25% Suomen väestöstä. 

    Jos oikein muis­tan, val­tio saa merkit­tävän osan kaavoitushyödys­tä ainakin Kehäradan ja Kes­ki-Pasi­lan alueel­la. Kokon­aisu­udessaan val­tion saa­ma pot­ti lie­nee joitakin sato­ja miljoonia. 

    Oikeasti täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa pitäisi laskea val­tion net­toin­vestoin­te­ja, ei bruttoinvestointeja.

  12. O.S:“Olisi paljon parem­pi siirtää val­tion nyt liiken­nein­fraan käyt­tämät investoin­ti­ra­hat kunnille/maakunnille ilman kor­vamerk­in­tää ja jät­tää infran rahoit­ta­mi­nen kunnalliselle/maakunnalliselle tasolle. Rahat voitaisi­in jakaa joko asukaslu­vun tai vai­h­toe­htois­es­ti asukaslu­vun ja väestön lisäyk­sen perus­teel­la, sil­lä toki kas­va­va väkimäärä edel­lyt­tää investointeja.”

    Mikä taho määrit­täisi val­tion maakun­nille jaka­man rahan suu­ru­u­den ? Soin­in­vaaran keskit­tämis­poli­ti­ik­ka tulee taas näkyvi­in kaikessa raadol­lisu­udessaan. Rahat jaet­taisi­in asukaslu­vun ja kasvulisäyk­sen perus­teel­la. Väen pakkau­tu­mi­nen ja suo­ma­lais­ten siir­tymi­nen etelän kasvukeskuk­si­in vain kiihty­isi entisestään.

    Nytkin Helsin­gin ongel­mat ovat sietämät­tömiä ja Soin­in­vaara halu­aisi sinne vielä lisää väkeä paran­ta­mal­la liiken­ney­hteyk­siä suh­teessa muu­ta maa­ta enem­män. Hän käyt­tää perus­teena asukaslukua ja tiheyttä. 

    Suomen tas­apain­oisen kehit­tämisen kannal­ta oikea raho­jen jakope­ruste on neliök­ilo­metrit. Etelään rak­en­t­a­mi­nen on oikeaa poli­ti­ikkaa ja koko maan kehit­tämi­nen on siltarumpupolitiikkaa.

    On myös muis­tet­ta­va, että tiel­lä ja radoil­la kul­kee muu­takin kuin ihmisiä. Siel­lä kul­jete­taan puu­ta, rautaa, eläim­iä, kevy­trah­tia, nesteitä. Talouden pyörim­i­nen vaatii pyöriä ja niille väyliä.

  13. Ylipään­sä kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la läh­es kaik­ki han­kkeet, tai no ainakin järke­vistä läh­es kaik­ki, on infran tekemistä uusia kaupungi­nosia varten.

    Mene ja tiedä. Voi olla että lukumääräis­es­ti, mut­ta onko euromääräis­es­ti? Tam­pereen län­ti­nen ohi­tustie oli var­maan aika iso investoin­ti, en heti löytänyt hin­taa, mut­ta hatus­ta heitän parisa­taa miljoonaa. 

    Oma työ­mat­ka-aikani lyheni (tai olisi lyhen­tynyt, jos en jou­tu­isi viemään lap­sia tarhaan keskus­taan) autol­la ajaes­sa siitä viitisen min­u­ut­tia men­nessä ja vartin tul­lessa. (Pitkäniemen pul­lonkaula oli paha län­teen menessä, mut­tei juuri vaiku­ta toiseen suun­taan) Kuvit­teelli­nen esimerk­ki tämä on, kos­ka muutin sinne vas­ta väylän valmistuttua.

    Mut­ta ei sinne kyl­lä mitään uut­ta asuinaluet­ta tehty. Kol­menkul­maan ei saanut S‑ryhmä pris­malle raken­nuslu­paa, joten sinne pykät­ti­in hyvä­va­likoimaisen mar­ketin sijaan täysin ylim­i­toitet­tu ABC-hel­vetti hes­burg­ere­i­neen ja rav­in­toloi­neen, ja on siel­lä joku hiton retkikaup­pa ja kir­jakaup­pakin. Täysin absur­di yhdis­telmä, kun ottaa huomioon, että liiken­ney­hteys vedet­ti­in kuitenkin. Kai siinä pelät­ti­in Teso­man keskuk­sen näivet­tymistä (Niinkuin se olisi voin­ut näivet­tyä vielä lisää). 

    Otin tämän esimerkik­si siitä, että tässä(kin) melkein var­masti voit­ta­jat oli­si­vat voit­ta­neet enem­män kuin häviäjät hävin­neet, jos sen mar­ketin olisi saanut rak­en­taa. Nyt väki ravaa sinne yli­hin­taisen van­han leivän perässä ja syömään roskaruokaa, isom­man mar­ketin tapauk­ses­sa samal­la rahal­la olisi saanut ostet­tua sen­tään jotain muu­takin. Ja se motari raken­net­ti­in joka tapauk­ses­sa, en tajua mik­si sitä ei nyt sit­ten voin­ut hyödyntää.

  14. Mikko Särelä: En kri­ti­soi Uuden­maan saa­maa osu­ut­ta, vaan Osmon älytön­tä aja­tus­ta jakaa rahaa jonkun asukaslu­vun tai muun lasken­nal­lisen perus­teen mukaan. Mielestäni Osmon esi­tys oli jopa ris­tiri­itainen, kun se toisalta vaatii jakoa asukaslu­vun mukaan ja toisaal­ta keskit­tämistä Helsin­gin seudulle. 

    Oikea tapa jakaa väylära­hat on tarpeen mukaan ja se vai­htelee vuodes­ta vuo­teen. Kun esim E18 tie joskus on valmis, ei Kymeen tarvi­ta niin paljoa, sen sijaan voidaan rak­en­taa jos­sain muual­la, vaik­ka Hämeessä. Niin­pä tie- ja ratara­ho­jen jako pitäisikin ottaa kokon­aan pois poli­itikoil­ta, kos­ka heil­lä näyt­tää ain­oa kri­teeri ole­van koti­maakun­nan edun ajami­nen — kuten näyt­tää ole­van Osmol­lakin. Osmon aja­tus on saman­laista sil­tarumpu­loli­tikoin­tia kuin kepu­lais­ten vaa­timuk­set rautavaaran ohi­tusti­estä. Raho­jen jako pitää saa­da asin­tun­ti­joille, ei asi­aa tun­tem­at­tomille poliitikoijille.

  15. Teo­ri­as­sa hyvä aja­tus, mut­ta koko val­takun­nan suun­nit­telu kyl­lä vaikeu­tu­isi. Rataverkos­sa Savon radal­la on hyvä esimerk­ki: Siihen on käytet­ty EU:n rahaa maakun­tali­it­to­jen väl­i­tyk­sel­lä. Etelä-Savo halu­aa rahoit­taa korkein­taan Piek­sämäelle asti. Pohjois-Savolle on sal­lit­tua rahoit­taa ain­oas­taan oma­l­la alueel­la. Nyt sit­ten jää rata hoita­mat­ta Piek­sämäen ja Suo­nen­joen välillä.
    Raho­jen jaos­sa on kyl­lä huomioita­va myös hoidet­tavien tei­den pitu­us, ei pelkästään lev­eys, jota asukasluku hyvin kuvastaa.

    1. Kyl­lä ajatuk­se­na oli, että Savon radan rahoituk­seen osal­lis­tu­isi­vat kaik­ki vaiku­tusalueen maakun­nat, jos­sain suhteessa.

  16. Koko maan väestöstä Uudel­la­maal­la asuu 28 pros­ent­tia. Ei minus­ta ole mitenkään tava­ton­ta, että kol­mannes investoin­ti­tarpeesta on nopeasti kas­vaval­la Uudel­la­maal­la, joka joutuu rak­en­ta­maan yhdyskun­taa yhdelle maakun­nal­liselle asukkai­ta vuosikymmenessä.
    Kymen investoin­nit ovat kovasti valtakunnallisia.

  17. Kan­natet­ta­va idea! Paljon puhut­tu liiken­nein­vestoin­tien hyö­tykus­tan­nus-suhde ja siihen liit­tyvät laskel­mat ovat vähin­täänkin kyseenalainen tapa laskea han­kkei­den kan­nat­tavu­ut­ta. Ehdot­ta­masi jär­jestelmä johtaisi käytän­nössä siihen, että myös kil­paile­vien sek­tor­ei­den (ter­vey­den­huolto, koulu­tus, jne.) han­kkei­den arvioin­tia olisi tarkoituk­sen­mukaista kehit­tää entistä kvantitatiivisemmaksi.

    Olen samaa mieltä, että tämä luul­tavasti vie rahaa (tie)liikenteeltä ja ohjaa eurot sinne, jos­sa niil­lä saadaan suurem­pia yhteiskun­nal­lisia hyö­tyjä. Raha saat­taisi ohjau­tua tas­a­puolisem­min myös jalanku­lun ja pyöräi­lyn sekä joukkoli­iken­teen kehittämiseen.

  18. Ilpo Per­naa
    “Suomen tas­apain­oisen kehit­tämisen kannal­ta oikea raho­jen jakope­ruste on neliökilometrit.”

    Oliko tämä kieli poskessa heit­et­ty “koepal­lo” vai oletko oikeasti noin kajahtanut?

  19. TM, ohi­tusteistä voisi sanoa paljonkin ja niis­sä on liu­ta ongelmia joista kus­tan­nuk­set ei ole pienin, mut­ta kaupunki­rak­en­teel­lis­es­ti niiden järkevä perustelu voi olla että sinne mis­sä kaupun­gin läpi kul­ki ennen vilkas motari voidaan sit­ten täydennysrakentaa.

  20. Ilpo Per­naa

    Suomen tas­apain­oisen kehit­tämisen kannal­ta oikea raho­jen jakope­ruste on neliökilometrit. 

    Toista metrolin­jaa on ennenkin esitet­ty välille Kamp­pi-Rovanie­mi, tuol­la rahoi­tus­pe­rus­teel­la sen voisi var­maan sit­ten jatkaa yksin tein Ivaloon.

  21. Kyl­läpäs tääl­lä Van­taa­ta haukutaan.
    Ensin­näkin Van­taal­la on lentomelu­aluet­ta juuri Avi­apo­lik­sen alueel­la, jonne ei voi asuin­rak­en­tamista sijoit­taa. Lento­kent­tä sekä isot tiet hajaut­ta­vat väk­isin Van­taan yhdyskun­taraken­net­ta. Ja eivät muut kaupun­git ole yhtään eri lail­la toim­i­neet sijoit­taes­saan työ­paik­ka- ja ostoskeskuk­sia van­ho­jen keskus­to­jen ulkop­uolelle. Vas­ta nyt on alet­tu huo­maa­maan kyseisen toim­intata­van aiheut­ta­van ongelmia.
    Toisek­seen Val­tio eli senaat­ti-kiin­teistöt sai­vat ihan yli-hin­taa Mar­ja-Van­taan maista, jota perustelti­in juurikin sil­lä, että Van­taa mak­saa sil­lä kehäradan investoin­te­ja. Kol­man­nek­si, asu­tuk­sen lisäämi­nen niinkin voimakkaasti, mitä Mar­ja-Van­taalle tulee, ei ole hal­paa. Itse asi­as­sa, kun kaupun­ki kas­vaa voimakkaasti se tup­paa myös velka­an­tu­maan useik­si vuosikym­meniksi eteenpäin.
    Voisi olla järkevää, että kus­tan­nuk­set sekä investoin­neista ja ylläpi­dos­ta mak­saisi selkeäm­min hyötyjä.
    Mik­sei voisi esim. erään­laisia “tiekun­tia” val­tion teistäkin perus­taa, jos­sa osal­lisi­na oli­si­vat tiestä hyö­tyvät, val­tio toimisi vain ohjaajana.
    Jos hyö­tyjä mak­saa kulut, niin sil­loin yleen­sä parem­min toteu­tuu peri­aate: hyödyt suurem­mat kuin hai­tat, mikä pitäisi olla minkä tahansa han­kkeen peruste. Tämä ei nyky­isin mielestäni toteudu. Mut­ta täl­löin pitäisi kun­tien eikä val­tion kerätä tiein­vestoin­tien verot/rahat ja liiken­nevi­ras­tonkin toimin­nan luonne muut­tuisi aika merkit­tävästi. Toisaal­ta täl­lais­ten han­kkei­den lop­ulli­nen “kaavoitus” pitäisi olla ely-keskuk­sil­la, jos­sa kun­nat oli­si­vat pros­es­sis­sa osallisina.

  22. Ehdo­tus vaikut­taa logis­tis­es­ti niin hark­it­se­mat­toma­l­ta, että on vaikea olla taas epäilemät­tä samaa van­haa taka-aja­tus­ta “repub­likaanien” val­in­to­jen vaikeut­tamis­es­ta ja heistä hyö­tyvien kun­tien taakan kasvattamisesta.

    Sil­lä ei voi olla epäilemät­tä, että tämä ehdo­tushan antaisi rahoituk­sien jaka­jille vapau­den määritel­lä kasvualueet ja miten ne huomioidaan. Eli väli­neen epä­suo­rasti kun­tao­suuk­sien kaut­ta evätä rahoi­tus­ta sel­l­aisil­ta infra­hankkeil­ta, joiden kat­sot­taisi­in edis­tävän “epäekol­o­gista” (tms.) yhdyskuntakehitystä.

    Nykyisessä tilanteessa tämä on paljon vaikeam­paa kun asu­tus syn­nyt­tää mukanaan tiein­fran rak­en­tamista ilman samal­la tapaa osuuk­sia säätelevää välikättä.

    Samas­ta aja­tuskat­ti­las­ta kuin kun­tien pakkoli­itok­set. Jos ihmiset eivät vapaae­htois­es­ti suos­tu tekemään oikei­ta val­in­to­ja, niin eri tavoin ehdote­taan sit­ten val­lan keskit­tämistä, jon­ka avul­la ihmis­ten valin­nan vapaut­ta kyet­täisi­in vaikeuttamaan.

  23. Nyt kuin luin aloi­tus­blog­gauk­sen uudem­man ker­ran, niin olen vaku­ut­tunut, että asia on juuri kuten epäilin. Sil­lä infrara­hoituk­sen jakope­rus­teek­si esitetään väk­ilukua(!) ja väestön(!)kasvua. Mitään main­in­taa alueel­li­sista eroista ja olo­suhteista ei ole. Mitä tiheäm­mässä ihmiset asu­vat, sitä alhaisem­pia infran kus­tan­nuk­set ovat henkeä kohden.

    Osmon ehdo­tuk­ses­sa laa­jem­man Suomen tie- ja raide­in­fra rapau­tu­isi, ehkä se on tarkoituskin?

    1. az:
      Eikö hyö­ty tiheän asumisen edullisu­ud­es­ta saa tul­la niille, jot­ka asu­vat tiheästi? Suurim­mat infrain­vestoin­ti­tarpeet on kuitenkin pääkaupunkiseudulla.

  24. Osmo,

    Poli­ti­ikan tarkoi­tus on edesaut­taa sel­l­aisen yhteiskun­nan kehit­tämistä, jos­sa ihmis­ten on hyvä elää. Eikö tähän kuu­lu sel­l­ais­ten asuinaluei­den syn­tymisen edesaut­ta­mi­nen, joil­la ihmiset tutk­i­tusti viihtyvät? Vaik­ka se mak­saisi yhteiskun­nalle enemmän?

    En tiedä asian tutkimuk­ses­ta Suomes­sa juuri mielipi­deky­se­lyjä enem­pää, mut­ta ainakin Put­nam pienen elin­iän vie­neessä val­tavas­sa tutkimuk­ses­saan Amerikas­ta (kir­ja Bowl­ing alone) osoit­taa muun pohdin­nan ohes­sa aika selkeästi, että sosi­aa­li­nen pääo­ma ja ihmis­ten viihtyvyys on korkeim­mil­laan ns. repub­likaani-lähiöis­sä ja alhaisim­mil­laan suurkaupunkien tiheis­sä vuokralähiöis­sä. Tähän toki vaikut­ta­vat muutkin syyt ja tek­i­jät, mut­ta on selkeitä perustei­ta sille, mik­si näin on yhä vah­vasti sil­loinkin kun muut tek­i­jät pyritään rajaa­maan ulos.

    Sit­ten on selkeä ero seu­raavien kan­to­jen välil­lä, että val­tio suh­teet­tomasti tuk­isi repub­likanis­mia, tuk­isi sitä kohtu­ullis­es­ti ja vas­tus­taisi aktiivisesti.

    Mielestäni kohtu­ulli­nen tukem­i­nen on perustel­tua, kos­ka sosi­aa­li­nen pääo­ma hyödyt­tää laa­jem­paa yhteiskun­taa, vaik­ka toki asu­jatkin jo itsessään ovat sitä yhteiskuntaa.

  25. Perustie- ja rataverkko (val­tati­et) pitää suun­nitel­la val­takun­nal­lis­es­ti ja pitäisi mak­saa val­tion kas­sas­ta, alueel­liset tiet sekä kun­nan sisäiset liit­tymät perustiev­erkos­toon mak­saisi kunta.

  26. Yhdys­val­to­ja ja Suomea ei voi tässä suo­raan ver­ra­ta. Amerikkalaisen repub­likaanivyöhyk­keen kan­tavia sosi­aal­isia voimia ovat sadat eri­laiset kirkot niin hyvässä kuin pahas­sakin. Elämä on aika eri­laista Suomen republikaanivyöhykkeellä.

  27. Ei, Mikko, tietenkään voi suo­raan ver­ra­ta. Eikä ymmärtääk­seni Suomes­ta ole vas­taavaa tutkimus­ta tehty.
    Silti mon­et niistä tek­i­jöistä, jot­ka Put­namin tutkimuk­ses­sa nou­se­vat esille, löy­tyvät paikallises­sa muo­dos­saan myös suo­ma­lais­es­ta todel­lisu­ud­es­ta. Kuten suurem­pi luot­ta­mus naa­purei­hin, alhaisem­pi rikol­lisu­us tai suurem­pi tur­val­lisu­u­den­tunne (esimerkik­si liikkues­saan yöl­lä ulkona).

    Yksi lisätek­i­jä, jota Put­nam ei liiem­min huomioi, ja joka uskoak­seni on tärkeä lisä­point­ti “repub­likanis­min” (ja/tai vihreän urban­is­min) puoles­ta yhteiskun­ta­su­un­nit­telus­sa tulee esille Richard Louv:n Amerikas­sa paljon keskustelua aiheut­ta­neesta teok­ses­ta Last Child in the Woods. Louv on kerän­nyt erit­täin vankan tutkimuk­sel­lisen näytön ihmisen luon­to­suh­teen tärkeydestä.

    En nyt minään ere­htymät­töminä majakoina näitä kah­ta tutk­i­jaa pidä, mut­ta he ovat olleet kak­si ajat­teli­jaa, jot­ka itsel­leni ovat use­ampi­en muiden muas­sa vaku­ut­ta­neet, että soin­in­vaar­alaisu­us yhteiskun­ta­su­un­nit­telus­sa on ikävä kyl­lä rajat­tu ja lyhytkat­seinen malli. Kuten ovat vaku­ut­ta­neet myös sel­l­aiset arkkite­hdit kuten Adri­aan Geuze, jot­ka ovat osoit­ta­neet, kuin­ka eri­laiselta enem­män tilaa vihreälle (tai pelkästään tilalle itselleen) jät­tävä (tai mik­sei löytävä) kaupunkiku­va voisi näyttää.

    En halua kuitenkaan antaa vaikutel­maa, että argu­men­toisin auk­tori­teetista käsin. Mainitsin vain muu­ta­man vaikut­teen, jot­ka itse olen kokenut merkit­täviksi ja joi­ta voin sikäli suositel­la luet­taviksi. Moni on var­masti hei­dän päätelmien­sä arvos­ta tai sovel­let­tavu­ud­es­ta toista mieltä.

    Ehkä se mitä halusin sanoa on se, että “repub­likanis­min” puoles­ta yhteiskun­ta­su­un­nit­telus­sa löy­tyy myös paljon vakavaa ja perustel­tua tutkimus­ta ja pohd­in­taa, sil­lä usein­han se halu­taan mitätöidä ahneudel­la tai itsekkyy­del­lä tai muul­la täl­laisel­la veruk­keel­la. Melkein kuin ihanteel­lisen asuinympäristön tavoit­telus­sa olisi jotain tuomittavaa.

  28. az, eiköhän sitä sosi­aal­ista pääo­maa voi käyt­tää vaik­ka talkootyönä tehty­i­hin tei­hin. 🙂 Jotenkin tulee mieleen se Dil­bert jos­sa pomo selit­tää Wal­lylle että hänel­lä on työssään ei-rahal­lisia etu­ja ja Wal­ly kysyy että voisiko hän vai­h­taa ne osak­keen­o­mis­ta­jien rahal­lisi­in etuihin?

    Vakavasti puhuen, tässä on taustalle se että me tääl­lä Helsingis­sä halut­taisi­in ihan itse päät­tää mitä liiken­ner­a­hoil­la tehdään. Se nyt on jo ihan hyvän hallinnonkin mukaista että val­tio ei puuhastele jonkun Koske­lantie — Kus­taa Vaasankatu etelän suun­taisen liit­tymän uusimisen kanssa. Esimerk­ki ei ole fik­ti­ivi­nen. Minä en oikein ymmär­rä mik­si Kepu­lan­di­akaan halu­aisi että val­tion viras­to päät­tää hei­dän väylistään, mut­ta ei tuo nyt min­ua sinän­sä kiin­nos­taa. Rahan­jaos­ta tap­pe­lim­ista tähän on turha sotkea, kyse on ensisi­jais­es­ti siitä miten sitä jae­taan. Paras malli olisi yksi tilisi­ir­to val­ti­ol­ta kunnalle.

  29. az, yksi eri­no­maisen hyvä tutkimus Suomes­sa tulee Urbaani Onni han­kkeesta, jos­sa havait­ti­in, että tiheästi raken­netus­sa kaupunkiym­päristössä ihmiset ovat kaik­ista tyy­tyväisimpiä elämään­sä ja asuinympäristöön­sä. Tiheäl­lä tarkoite­taan tässä yli 100 asun­toa per hehtaari tiheyt­tä (eli yli 10 000 asun­toa per neliökilometri)

    Urbaani Onni ja Kuuma ‑han­ke anta­vat osvi­it­taa siitä, että asum­istyy­tyväisyys on U:n muo­toinen suh­teessa asukasti­hey­teen. Väljästi ja tiheästi raken­netus­sa ihmiset ovat tyy­tyväisiä, mut­ta keski­ti­heästi raken­netus­sa betonilähiössä eivät. 

    Ratkaisu on selvä: lisää tihey­deltään Töölön ja Kallion kaltaisia alueita.

  30. Liiken­nehankkei­den rahoi­tusku­viot ovat mon­enkir­ja­vat. Säädös­ta­so on moni­t­ulk­in­tainen ja käytän­nön kuviot vai­htel­e­vat. Viimeis­ten kymme­nen vuo­den aikana on yleistynyt aiesopimuskäytän­tö, jos­sa val­tio ja seu­tu­ta­son kun­nat lis­taa­vat seudulle yhteis­es­ti rahoitet­ta­vat han­kkeet vaikka­pa tule­viksi 15 vuodek­si ja sopi­vat niiden toteu­tusjärjestyk­ses­tä. Aiesopimuk­seen pääsemisek­si on yleen­sä tehty taus­tatarkaste­lut liiken­nejär­jestelmän kehittämistarpeista.

    Aie onkin sopi­va sana tässä. Kumpikaan osa­puoli ei pysty sito­vasti sopi­maan muus­ta kuin aivan valmis­teluil­taan pitkäl­lä ole­vista lähi­a­jan han­kkeista. Aiesopimuk­ses­sa rahoi­tusku­vio on esitet­ty yleispi­irteis­es­ti. Bud­jet­tikäytän­tö niin val­ti­ol­la kuin kun­nil­la pystyy sit­o­maan raho­ja ylivuo­tis­es­ti vas­ta kun han­kkeesta on likip­itäen urakat sovittu.

    Ratio­naaliselta tun­tu­isi ede­tä liiken­nehankkei­den rahoituk­ses­sa pitkäjän­teiseen rahastopo­h­jaiseen malli­in. Rahas­to­jen hallinto ja pelisään­nöt sääde­tään eduskunnassa. 

    Kun väylä­mak­su­jär­jestelmä saadaan pystyyn, sen tuot­to pitäisi rahas­toi­da seu­tuko­htais­es­ti investoin­tien aikaansaamiseen. Val­takun­nal­liset han­kkeet tulisi päät­tää vaik­ka val­tion bud­jetin liit­teenä. Kaik­ki val­takun­nal­liset han­kkeet ovat myös seudullisia, kos­ka osa niiden liiken­teestä on seu­tu­jen sisäistä.

    Ajatel­tu paikkati­etopo­h­jainen jär­jestelmä tuot­taisi hel­posti seu­tu­jen jako­suh­teet ( liiken­nevolyymien suh­teessa ja tieli­iken­teen lisäk­si suhdeluku­ja las­ket­taes­sa ote­taan mukaan raideli­iken­teen volyymit ). Samal­la kun eduskun­ta kansane­dus­ta­ja Osmon aloit­teesta tästä päät­tää, se päät­tänee myös rahas­ton tulovir­ras­ta muutenkin. Raken­nus­maa­mak­su olisi väylä­mak­su­jen ohel­la toinen tuot­toisa rahavirta.

    Han­keko­htainen rahoituk­sen osit­ta­mi­nen eri osa­puo­lille syn­ty­isi, kun liiken­neinsinööri kuvaisi han­kkeen käyt­täjät sovi­t­ulle suun­nit­telu­vuodelle ja tämä arvio olisi jakoperuste.

  31. Mikko Särelä,

    (Päädyin lop­ul­ta kir­joit­ta­maan ker­ral­la hie­man pidem­min, jot­ta näkökul­mani hive­nen toiv­ot­tavasti avau­tu­isi. Alku­un tosin rupesin vas­taa­maan lyhyesti Särelälle, mut­ta kir­joi­tus rön­sy­ili “hie­man” ja kasvoi siitä. Lop­ul­ta tästä tuli jonkin­lainen kuvailu siitä, mik­si Osmo ja moni muu täl­lä blogilla kuten Tpyy­lu­o­ma on mielestäni pahasti vääril­lä jäljil­lä kaupunkisuunnittelussa.)

    Ratkaisu “tiheä rak­en­t­a­mi­nen” ei mielestäni todel­lakaan ole selvä niil­lä perustein, Mikko, kuin esität.
    Mainit­se­masi Urbaani Onni han­kkeen kyse­ly toteutet­ti­in inter­netis­sä vapaae­htoise­na. Sen aineis­tos­ta käy siten odote­tusti ilmi, että nuoret (18–39v.) oli­vat roimasti yliedustet­tuina. Kos­ka Urbaanille Onnelle on asetet­tu myös lähtöko­htainen määre, että tämän onnel­lisen asumisen täy­tyy olla ekol­o­gis­es­ti kestävää, niin tämä aivan var­masti vielä rajaa mah­dol­lisia vastaajia.
    Vas­taa­jat ovat keskimääräistä koulute­tumpia ja ide­al­is­tisem­pia. Joukos­ta tun­tu­i­v­at erot­tuvat myös mm. elämän­ta­pa­pyöräil­i­jät todel­lista osu­ut­taan selvemmin.

    Täl­laisi­in kyse­ly­i­hin siten vas­taa­maan intoutu­vat ja kaupunki­lais­ten todel­li­nen keskimääräi­nen tilanne ovat toden­näköis­es­ti aika kaukana toi­sis­taan. Joten täl­lais­es­ta ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätök­siä, saati “selviä”.

    Kor­re­laa­tio ja kausali­teet­ti kan­nat­taa pitää mielessä kuten aina. Onhan esimerkik­si tutkit­tu, että ihmiset Suomes­sa ovat kaupungeis­sa hie­man onnel­lisem­pia kuin maaseudul­la. Mut­ta mitkä ovat selit­täviä tek­i­jöitä? Asum­isti­hey­den ohel­la voisi löytää kor­re­laa­tio­ta käyt­täen selit­tävän tek­i­jän vaikka­pa hen­gite­tyn pakokaa­sun tai ympäristön melun määrästä.
    Itsel­leni maaseudul­la vart­tuneena on yllät­tävää, että ero on niinkin pieni, ottaen huomioon, että sinne maaseudulle jää asumaan suurin osa siitä porukas­ta, jol­la oli näkyviä sosi­aal­isia ongelmia jo perusk­oulun aikana.

    Silti hyvin mie­lenki­in­toista on, että näi­denkin Urbaanin Onnen kyse­lyn valikoitunei­den vas­taa­jien joukos­sa hyvin paljon samo­ja tek­i­jöitä nousee hyvien ja huono­jen puolien kär­keen kuin Put­namin selvi­tyk­sessä ja muis­sa vas­taavis­sa ulko­mail­ta. Anna Brober­gin selon­teossa lis­tat ovat kovin ennal­ta-arvat­tavia, eivätkä ne anna oikeas­t­aan minkään­laista viitet­tä sen suun­taan, että mainit­tu kor­re­laa­tio asum­isti­hey­den kanssa imp­likoisi kausali­teet­tia. Itse asi­as­sa jos oikein ymmärsin, niin tämä “asumisen väljyys” oli var­ta vas­ten lis­tat­tu asuinympäristön huonok­si puolek­si (täl­laisil­lakin voidaan valikoi­da vas­tauk­sia), mut­ta ellen lukenut lis­taa ylösalaisin, niin sitä oli kovin har­va ruksinut.

    Tarkem­min; Jos lähde­tään kor­reloimaan ihmis­ten hyviksi ja huonoik­si puo­lik­si nos­tamia tek­i­jöitä asum­isti­hey­den kanssa, niin kor­re­laa­tio on hyvin heikko. Se on itse asi­as­sa ris­tiri­itais­es­ti negatiivinen.
    Tämän voi luon­tev­asti osaltaan selit­tää esimerkik­si se, että joillekin tiheään asu­tu­ille alueille on keskit­tynyt paljon elämässään men­estyneitä hyväo­saisia, joiden onnel­lisu­u­den syyt ovat paljolti muual­la kuin tiheästi asumises­sa. Hei­dän kohdal­laan olisi haus­ka tietää sukupolvit­tuneisu­ud­es­ta (tämä juuri teki Put­namin tutkimuk­ses­ta niin arvokkaan).
    Ovatko näistä van­hem­mista yhden sukupol­ven päästä niiden lapset onnel­lisem­pia, joiden van­hem­mat pysyivät lapsi­neen täl­lä tiheim­pään asu­tul­la alueel­la (Kata­janokalla ei muis­taak­seni ollut yhtä ain­ut­ta kun­nol­lista leikkipuis­toa?) vai niiden, jot­ka muut­ti­vat huo­mat­tavasti väl­jem­pään? Tämän selvit­tämisek­si pitäisi olla pitkä­jak­soista tutkimu­saineis­toa ainakin 80-luvul­ta läh­tien. Ei tai­da löy­tyä Suomes­ta? Täl­laiset sar­jat muut­tu­ji­neen oli­si­vat tärkeitä, mut­ta var­maankin riit­tävän mit­tavina ja biak­ses­ta siiv­ot­tuina utopisti­nen toive.

    Sil­lä ilman muu­ta ihmiset voivat aika pitkälle asti olla onnel­lisia asuinalueestaan huoli­mat­ta.

    Nämä tiheät hyvät alueet ovat lisäk­si usein aivan keskus­tas­sa tai sen lähel­lä ja kiin­ni palveluis­sa. Tätä tiheyt­tä itsessään voidaan toki viedä muuallekin, mut­ta keskus­tan palvelu­ja ja viihdet­tä, museoita, nähtävyyk­siä, mah­dol­lista työ­paikan läheisyyt­tä jne. ei niinkään. Joten tästäkin voi syn­tyä yksi vääristymä.
    Min­un on laut­tasaare­laise­na esimerkik­si hyvin vaikea nähdä, että alueen asuin­mukavu­us lisään­ty­isi jos tiheyt­tä lisät­täisi­in ranto­ja myöten.

    Näi­den muiden selit­tävien tek­i­jöi­den jatku­vas­sa pois sulkemises­sa olisi hyvä olla kovin pedant­ti­nen, jos halu­aa päästä selvi­in vas­tauk­si­in. Mut­ta olkoon tuosta.

    Mie­lenki­in­toisim­mak­si löysin itse lop­ul­ta Heli Pon­ton selvi­tyk­sen. Jos kat­sot sen ympyrän­muo­toisen graafin jakau­maa helsinkiläis­ten läheisimpi­en “onnen paikko­jen” maankäyt­tölu­ok­ista, niin läh­es 50% on viher­aluei­ta. Yhtä paljon kuin kaikkia mui­ta luokkia oli mainit­tu suosikkipaikoik­si lem­pi­rav­in­toloista, teat­tereista jne. lähtien.

    Tähänkin voi toki vas­taa­jien valikoi­tu­ma vaikut­taa, mut­ta paljon saman suun­taista näyt­töä löy­tyy suures­ta otan­nas­ta tutkimuk­sia Richard Lou­vn listaamana.

    Tuon vihrey­den näkymisen ja kokemisen tärkey­delle ja ihmis­ten mielialaa mm. stres­sit­tömyyt­tä kohen­tavalle vaiku­tuk­selle on hyvin vah­vat perus­teet evoluu­tiop­sykolo­gias­ta (sekä vah­va tilas­tolli­nen näyt­tö kuten todet­tua) jos vielä yhden lisäpe­rus­teen tähän tuon. Jos ja kun näin on, niin vihreys ei ole sil­loin vain irralli­nen arvo, jota mitataan eril­li­sis­sä luon­non­suo­jeluko­hteis­sa (jonne esimerkik­si Palo­heimo “utopi­as­saan” ei ihmisiä edes päästäisi) vaan luon­to on ihmis­ten elinympäristöi­hin elimel­lis­es­ti liit­tyvä posi­ti­ivi­nen hyvä.
    Puis­tois­sa, istu­tuk­sis­sa, nyky­istä laa­jem­mis­sa ja nyky­istä vihreäm­mis­sä päiväko­tien ja koulu­jen pihois­sa, vihreis­sä instal­laa­tiois­sa, maise­ma-arkkite­htu­uris­sa ja näi­den kaikkien (ei silti ylim­i­toite­tun) osu­u­den lisään­tymisessä kaupunkimaisemasta.

    Täl­laiset ihmis­ten elinympäristö­jen sosi­aaliseen pääo­maan liit­tyvät tek­i­jät (kuten vaikka­pa koulupi­ho­jen laa­ju­us, virik­keel­lisyys ja viihtyvyys) ovat hyvin vaikei­ta mitat­tavia (aiem­paan keskustelu­un viitat­en arvon laskemis­es­ta yksilökeskeis­es­ti kotiovelle vieden) Art­turin tai Tpyy­lu­o­man kaikki­val­ti­aal­la eurol­la infraratkaisu­jen määrittäjänä.

    Jos yksi­tyi­nen henkilö omis­taisi Hiet­sun, niin hänen ei suinkaan kan­nat­taisi pitää sitä yleisenä kaikille avoime­na rantana. Mut­ta kos­ka jo tun­nus­tamme Hiet­sun anta­man sosi­aalisen arvon, niin pitäisimme pöyristyt­tävänä aja­tus­ta, että se esimerkik­si pilkot­taisi­in ja myytäisi­in rikkaiden yksi­ty­isik­si ranta­ton­teik­si. Vaik­ka yksi­tyi­nen myyjä tek­isi niin euron ohjaa­mana, vaan ei yleisem­pi­en sosi­aal­is­ten arvo­jen. Tämän poh­jal­ta seu­raa keskeinen kysymys:
    Mik­si uusien aluei­den vapautues­sa, esimerkik­si Osmo ei koskaan tun­nu näkevän niis­sä “Hiet­sun kaltaista yleisen sosi­aalisen arvon mah­dol­lisu­ut­ta” vaan yhä ja aina vain lisää ton­teik­si kaavoitet­tavaa, eurois­sa ja taseis­sa las­ket­tavaa arvoa.
    Aivan kuin yhteiskun­nan rooli olisi tämän yksi­tyisen kaup­pi­aan, joka Hiet­sun omis­taes­saan pilkkoisi ja myisi sen rikkaille — kun­han yhteiskun­ta vain tässä roolis­saan lähtöko­htais­es­ti sul­kee pitkäaikaisen sosi­aalisen arvon pois, eikä lähde sen mah­dol­lisu­ut­ta ja merk­i­tys­tä pohti­maan tai selvittämään.

    Jos luovu­taan kaavoituk­ses­sa täl­lais­ten sosi­aal­is­ten hyvien eduk­si (laa­jem­pi koulun­piha, Hiet­su), niin se etu kestää pysyessään sukupolvia eteen­päin. Kat­sokaa ilmaku­via Hietaniemestä 1930-luvul­ta, arvo on kestänyt usei­ta sukupolvia. Kos­ka se ehdit­ti­in tun­nistaa ennen rahas­sa laskemista.
    Point­ti: Tästä pitäisi kään­täen johtaa täl­lais­ten uusien arvo­jen etsimisen ja tukemisen tärkeys!

    Ei voi­da rahas­sa laskea sen viihty­isän, esteet­tisen ja vihreän koulupi­han arvoa, mut­ta aut­taa tietää, että on ole­mas­sa vah­va tutkimuk­selli­nen näyt­tö, että sel­l­ainen lisää koulu­vi­ihtyvyyt­tä, hie­man oppimis­tu­lok­sia ja vähen­tää väl­i­tun­tik­iusaamista. Ker­ro­taan tämän arvo yhteiskun­nalle vaik­ka sik­si maini­tuk­si 80 vuodek­si eteen­päin. Laskusuorituk­seen ei Art­turin kas­sakone pysty. Se ei tarkoi­ta, etteikö se olisi todellinen.

    Sama pätee kym­meni­in, kym­meni­in mui­hin, jot­ka uhkaa­vat jäädä lyhytkat­seisen poli­ti­ikan uhriksi.

    Täl­laiset rahas­sa suo­raan mit­taa­mat­tomat sosi­aaliset tek­i­jät ja arvot kasaan­tu­vat sukupolvien kulus­sa. Posi­ti­ivises­sa ja negatiivisessa.
    Jos kuitenkin täy­tyy käyt­tää sitä rajat­tua mit­tayk­sikköä, niin puh­taasti rahas­sa ne voivat näkyä vaik­ka vähen­tyneenä psyki­a­tri­an tarpeena, yhteiskun­nan lisään­tyneenä luovuute­na, vähen­tyneenä stress­inä, vähen­tyneenä rikol­lisuute­na (rikol­lisu­u­denkin sidon­naisu­ud­es­ta jo pelkästään ympäristön rumuuteen/estetiikkaan on paljon tutkimuk­sel­lista näyt­töä) ja monin muin tavoin. 

    Sosi­aaliset pitkän aikavälin vaiku­tuk­set ja arvot elinympäristöis­sä ovat tärkeitä huomioitavia mietit­täessä kaupunki­ti­lan käyt­töä ja asum­isti­hey­den itseis­ar­voa. Jos Kata­janokalta ei ole löy­tynyt tilaa yhdelle kun­non leikkiken­tälle (luotan tässä Eli­nan sanaan aiem­mas­ta keskustelus­ta, en ole itse tark­istanut!) niin jotain on jos­sain men­nyt pahasti vikaan.
    Lib­er­taarin kole­hti tai asum­isti­hey­den mit­tari on riit­tämätön täl­laisia huomioimaan.
    Tarvi­taan pitkien aikavälien ja sosi­aal­is­ten hyvien hah­mot­tamista. Ensim­mäisek­si ymmär­rystä tämän hah­mot­tamisen tärkeydestä.

    Ihmiset uskoak­seni jotenkin ali­ta­juis­es­ti ymmärtävät näitä asioi­ta, vaik­ka eivät ehkä lai­ta niitä tarkalleen sanoik­si. Vrt. hyvin vah­va kaipuu omakoti­taloa­sumiseen, yleinen enem­mistön vas­tus­tus viher­aluei­den rak­en­tamista vas­taan ja kaupunkien kesäi­nen osit­tainen tyh­jen­tymi­nen maaseudun kesämökeille. Ali­ta­juis­es­ti kai­vataan jotain sel­l­aista, mitä har­maa kaupunkiym­päristö ei kykene tyydyttämään.

    Erään­lainen vihreä urban­is­mi voisi pyrk­iä tähän kaipu­useen vas­taa­maan, mut­ta kos­ka auringonva­l­on var­jos­tu­misen takia ei sil­loin voi­da rak­en­taa liian korkea­ta, ja kos­ka point­ti­na on nimeno­maan tuo­da vihreys ja vapaa tila näkyväk­si osak­si kaupunkiku­vaa, niin ei voi­da myöskään ahtaa kort­teleit­tain asuin­huonei­ta yhden toisen­sa viereen ja kos­ka puis­toille, aukeille, päiväko­tien pihoille ja koulu­jen pihoille, leikkipuis­toille, har­ras­tus­mah­dol­lisuuk­sille, mik­si ei myös yliopis­to­jen kam­pusalueille tai sairaaloiden ulkoilu­alueille varataan riit­tävä inhimilli­nen tilansa (voisiko tätä kuva­ta riit­täväk­si luon­nok­si, riit­täväk­si hen­gi­tysil­mak­si, riit­täväk­si liikku­mati­lak­si mod­ernin ihmisen ja betonin välis­sä?), niin yksinker­tais­es­ti ei näistä lähtöko­hdista voi­da rak­en­taa kovin tiheään. Jos näi­den arvo tunnustetaan. 

    Euroil­la näi­den arvoa ei suo­raan voi laskea, vaan nimeno­maan sosi­aalisen pääo­man kaut­ta, joka on vielä liian vähälle huomi­olle jäänyt ja riit­tämät­tömästi ymmär­ret­ty läh­estymistapa yhteiskun­nal­lises­sa tutkimuk­ses­sa ja sitä kaut­ta poli­it­tises­sa teoriassa.

  32. az, olemme mon­es­sa asi­as­sa samaa mieltä ja samal­la olet jois­sakin erit­täin väärässä. 

    Aloite­taan niil­lä, jos­sa olemme samaa mieltä: puis­tot ovat tärkeitä, niitä pitää olla kaupunki­rak­en­teessa — samoin vapaa tila. Siinä olen myös samaa mieltä, että Laut­tasaari on raken­net­tu taval­la, joka tekee järkevästä tiivistämis­es­tä haas­tavaa. Län­siväylän bule­vardik­si muut­tamis­su­un­nitel­ma onnis­tuu tässä haas­teessa varsin hyvin mielestäin. 

    Sosi­aal­ista pääo­maa ei ole help­poa arvot­taa euromittareil­la, se on totta. 

    Mielestäni on häm­men­tävää, että kun minä käytän Töölöä esimerkkinä alueesta, joka on hyvin tehty, sinä käytät Töölöä (Hietanie­mi on kaupunki­rak­en­teel­lis­es­ti osa Töölöä) esimerkkinä väit­tämään, että min­un väit­teeni eivät päde. 

    Tiivi­isti raken­net­tu kort­te­likaupun­ki ja hyvin hoide­tut viher­alueet eivät ole mitenkään ris­tiri­idas­sa tois­t­en­sa kanssa. Pikem­minkin päin vas­toin. Tiivis väestö antaa riit­tävän veropo­h­jan sille, että kaupungilla on myös varaa hoitaa puis­to­ja, eikä niitä tarvitse jät­tää hun­ningolle. Raha ei ole kaiken mit­tari, mut­ta sil­lä on väliä. Kaupun­ki voi hoitaa vain sel­l­aisia asioi­ta, joi­hin sil­lä on varaa. Sik­si rahaa kan­nat­taa säästää siel­lä, mis­sä säästämi­nen ei joh­da kovin huonoi­hin lop­putu­lok­si­in ja käyt­tää tärkeämpi­in käyttökohteisiin. 

    Ensim­mäisenä, kun puhutaan Helsin­gin seudus­ta, luulen että Laut­tasaare­laise­na aliarvioit työ­matkan ajal­lisen pitu­u­den merk­i­tyk­sen lap­sien elämässä. Pääkaupunkiseudun kaltaises­sa väljästi raken­netus­sa yhteiskun­tarak­en­teessa työ­matkat ovat suurel­la osal­la ihmisiä läh­es väistämät­tä pitk­iä. Oma työ­matkani on täl­lä het­kel­lä 45 min­u­ut­tia suun­taansa ja monel­la kehyskun­nas­sa asu­vas­sa selkeästi pidem­pi. 8h työpäivän lisäk­si 2h matkoi­hin tarkoit­taa sitä, ettei lap­sien kanssa jää ark­isin aikaa vietet­täväk­si. Vaikeaa kuvitel­la, että tämä olisi hyvä asia lapsen kehi­tyk­sen kannal­ta. Moni tutkimus myös osoit­taa, että ihmiset tyyp­il­lis­es­ti aliarvioi­vat pitkän työ­matkan elämän­laatu­un ja yliarvioi­vat lisäti­lan vaiku­tus­ta elämänlaatuun. 

    Helsin­gin seudul­la asuu myös paljon ei-lap­siper­heitä (enem­mistö käsit­tääk­seni), joten koko kaupunkia ei tarvitse suun­nitel­la lap­siper­hei­den tarpeisi­in. (Olen itse lap­siper­heelli­nen, joten koti­in­päin vetämis­es­tä ei ole tässä kyse). 

    Toisek­seen, kun Helsin­gin seudul­la asuu 1,3 miljoon­aa asukas­ta, tänne mah­tu­isi myös kak­si tai kolme kun­nol­lista keskus­taa palveluineen. Esimerkik­si Hert­tonie­mi-Itäkeskus ‑välin tiivi­isti rak­en­ta­mal­la saataisi­in Itä-Helsinki­in oma keskus­ta, jos­sa voisi olla eri­no­maiset palve­lut kaikille Itä-Helsinkiläisille. Itäväylä pitäisi muut­taa bule­vardik­si ja alue rak­en­taa tiivi­ik­si kort­te­likaupungik­si. Puis­totkin oli­si­vat kaikille lähel­lä, sil­lä sekä väylän pohjoi- että eteläpuoli ovat pääasi­as­sa hyvin luon­non­läheis­es­ti rakennettuja. 

    Euromit­tar­it ovat myös tärkeitä. Eurot nimit­täin ker­to­vat jotain siitä, mihin meil­lä on varaa ja mihin ei. Jos kaupun­ki tukee Jätkäsaaren ja Her­ne­saaren parkkipaikko­jen tekemistä 500 miljoon­al­la, niin kaupungilla on 500 miljoon­aa vähem­män käytössä mui­hin tarkoituksiin. 

    Näin sivu­men­nen sanoen, jos Hietanie­mi annet­taisi­in yksi­tyiselle gryn­der­ille, joka saisi vapaat kädet tehdä siel­lä aivan mitä halu­aa, aluet­ta ei todel­lakaan raken­net­taisi rikkaiden huviloik­si, vaan tiivi­ik­si ja korkeik­si pil­ven­pi­irtäjik­si. Se tuot­taa gryn­der­ille paljon enem­män kuin rikkaiden reser­vaat­ti. Ei, en kan­na­ta Hietaniemen gryndaamista.

  33. Mikko Särelä:

    “… tiheästi raken­netus­sa kaupunkiym­päristössä ihmiset ovat kaik­ista tyy­tyväisimpiä elämään­sä ja asuinympäristöön­sä. Tiheäl­lä tarkoite­taan tässä yli 100 asun­toa per hehtaari tiheyt­tä (eli yli 10 000 asun­toa per neliökilometri)”

    Taas tois­tui täl­lä pal­stal­la yleinen aja­tus­raken­nel­ma. Minus­ta tässä ajatuk­ses­sa hän­tä heilut­taa koiraa eli kor­re­laa­tio ja kausaal­ius sekoit­tuvat. On kiis­ta­ton tosi­a­sia (vaik­ka Osmo kiistää), että rak­en­t­a­mi­nen on paljon kalli­im­paa tiheäl­lä kort­te­likuu­tioalueel­la ja myös raken­nu­soikeudet mak­sa­vat> rak­en­t­a­mi­nen sitoo pääo­maa. Tämä nos­taa tietysti myös van­han raken­nuskan­nan hin­taa. Eli asum­i­nen on paljon kalli­im­paa kaupunkikeskus­tois­sa. Tämän joh­dos­ta kaupunkikeskus­toi­hin valikoituu hyvä­tu­loisia ihmisiä.Kulttuuritarjonta , palve­lut ja har­rastemah­dol­lisu­udet eivät syn­ny ilman hyväo­sais­ten ostovoimaa. Kallios­sa 700€/kk yksiön vuokraa mak­sa­va opiske­li­ja ei mak­sa neliöistä vaan sosi­aalis­es­ta statuk­ses­ta ja “opiske­li­jaelämään” virikkeitä tar­joavas­ta ympäristöstä. Siis kaupunkikeskus­tan “hyvyys” syn­tyy ihmis­ten moti­ivista tavoitel­la elämän­laat­ua, toki min­imiväestön­ti­heys täy­tyy olla.Haja-alueella asues­saan samat hyväo­saiset käyt­tävät ihan yhtä paljon rahaa hyv­in­voin­ti­in, mut­ta pain­ot­ta­vat eri asioi­ta, esim. las­ten liikun­ta­har­ras­tus menee oop­per­an edelle. 

    Näitä ihmisiä on kuitenkin rajalli­nen määrä. Sik­si meil­lä on lähiöitä. Lähiöis­sä asu­taan tiivi­in tehokkaasti kuten kaupungis­sa. Mut­ta lähiöi­hin valikoituu suh­teessa enem­män ihmisiä joil­la ei tavoit­tei­ta tai moti­ivia elämässä, joka ajaisi sosi­aalisen statuk­sen tavoit­telu­un, jos­ta “kaupunki”-lisäarvo syn­tyy asukkaiden identiteettiin.

    Minus­ta suurin harha Vihreässä puolueessa on se , että Vihreät poli­itikot ovat valin­neet kan­nat­ta­jik­seen dynaamiset, sosi­aal­ista sta­tus­ta tavoit­tel­e­vat nuoret kaupunki­laiset, tar­joten mieliku­vaa että vihreäl­lä poli­ti­ikalla ohjat­tu yhteiskun­ta muut­taa kaik­ki ihmiset nuorik­si dynaamisik­si kaupunki­laisik­si. Minus­ta tämä “kaupunki­laisu­us” on ole­mas­sa ilman vihreää poli­ti­ikkaakin, eikä sitä voi vihreäl­lä poli­ti­ikalla kovin paljoa lisätä. Pelkkä kaupun­gin rak­en­t­a­mi­nen ei muu­ta lähiöläistä kaupunkilaiseksi.

    1. lassen päät­telyssä on se vika, etteivät korkeat rak­en­tamiskus­tan­nuk­set selitä asun­noista mak­set­tavaa hin­taa esimerkik­si Töölössä, kos­ka talot on raken­net­tu ajat sit­ten ja rak­en­tamisa­jan rahasar­vos­ta on jäl­jel­lä alle pros­ent­ti. Korkea hin­ta johtuu siitä, että niin moni halu­aa asua Töölössä.

  34. az, voisitko jotenkin numeeris­es­ti määritel­lä “tiheän”, muuten tuo­hon on vaikea sanoa mitään? Olen muis­taak­seni tääl­läkin puhunut tapaniloiden puoles­ta, rehellisessä ase­mataa­ja­mas­sa ei ole mitään vikaa ja niis­sä on ihan pien­taloa­su­tuk­sel­lakin, omakoti­taloil­lakin, riit­tävä tiheys (n. 5000 as./km2) sille ase­malle. Muiden palvelu­iden kanssa on tosin vähän niin ja näin, mut­ta kyl­lä tuo nyt jonkun kau­pan ja kahvion pitää pystyssä ja koulu­unkin riit­tänee oppilaita.

    Jotkut noista tykkää, toiset ei. En ole koskaan väit­tänyt että eurot on täy­delli­nen mit­tari, mut­ta se nyt on kuitenkin paras­ta mitä on, esim. huo­mat­tavasti parem­pi kuin mikään mielipi­deky­se­ly. Kun ihmisiltä kysytään asum­is­miel­tymyk­siä niin siinä on sama ongel­ma kuin komitea­su­un­nitelus­sa, kysymys on valin­noista eikä siitä että luetel­laan kaik­ki hyvät asi­at, se Puoli­matkan heit­to että ihmiset halu­a­vat omakoti­talon jär­ven ran­nal­la rauhal­lises­sa ympäristössä keskel­lä kaupunkia on edelleenkin osu­va. Asun­toa valites­saan suurin osa ihmi­sistä aivan suu­rit­u­loisimpia luku­unot­ta­ma joutuu tekemään kom­pro­mis­se­ja asun­non sisätilo­jen, ulkotilo­jen, sijain­nin, liikku­misen, ympäristön, tyypin, jne. suh­teen ja kyl­lä ne kek­simääräiset lop­putulemat minus­ta aika hyvin näkyy hinnoissa.

    Yksit­täisenä asiana, huomio että tiheästi asu­tu­il­la (san­o­taan nyt vaik­ka >10 000as./km2) alueil­la on hyvät palve­lut sik­si että ne ovat keskel­lä on toki paikkansa pitävä, mut­ta et kai sinä nyt sitäkään tarkoi­ta etteikö palveluille olisi mitään tekemistä tihey­den kanssa? Kyl­lä sil­lä nyt on kum­masti vaiku­tus­ta ihan minkä tahansa palvelun käyt­töön kuin­ka paljon ihmisiä ihan sen ympäril­lä asuu. Kysymys on tosin siinä mielessä aka­teem­i­nen että tiheä asu­tus luon­tev­asti muo­dos­tuu liiken­teel­lisi­in solmukohtiin.

  35. Asun­to­jen hin­ta määräy­ty markki­noil­la loogisen epälo­ogis­es­ti. Hyväl­lä paikalla ole­van asun­non hin­ta määräy­tyy ensisi­jais­es­ti sijain­nin mukaan: kalli­ista remon­tista ei saa omi­aan pois, kos­ka huonokun­tois­es­takin mak­se­taan paljon. Huonom­mal­la paikalla asun­non ja talon kun­to määrää hin­taa enem­män — mut­ta hyväkun­toisu­us ei sil­loinkaan nos­ta asun­non hin­taa niin paljon kuin oikeas­t­aan pitäisi. Oma lukun­sa ovat tietenkin use­am­man miljoo­nan euron luk­susasun­not, niiden kau­pas­sa hin­ta on taval­laan tois­si­jainen tekijä…

  36. Mikko:

    Mielestäni on häm­men­tävää, että kun minä käytän Töölöä esimerkkinä alueesta, joka on hyvin tehty, sinä käytät Töölöä (Hietanie­mi on kaupunki­rak­en­teel­lis­es­ti osa Töölöä) esimerkkinä väit­tämään, että min­un väit­teeni eivät päde. 

    En väit­tänyt mitään täl­laista. En edes main­in­nut Töölöä. Käytin Hietaniemen rantaa esimerkkinä rak­en­ta­mat­toman kaupunki­ti­lan sosi­aalis­es­ta arvos­ta. Peilasin tätä siihen, että nyky­isin, jos vapau­tuu maa­ta, niin tälle ei tun­nu­ta näkevän täl­laisen (pitkän ajan) sosi­aalisen arvon mah­dol­lisu­ut­ta (vaikka­pa sinä laa­jem­pana koulun pihana pienen betonineliön sijaan) vaan pelkästään arvon­sa tiheään ahdet­tu­jen tont­tien määrässä laskettuna.

    Eli jos Hietaniemen hoide­tun ran­nan kohdal­ta vapau­tu­isi nyt 2011 muu­toin ident­tisessä rin­nakkaistodel­lisu­udessa jokin joutomaa, eikä meil­lä olisi nyky­istä käsi­tys­tä tuon ran­nan sosi­aalis­es­ta arvos­ta, niin alue ei vält­tämät­tä tulisi kaavoit­ta­jille edes mieleen uimaran­tana, vaan epäilen, että nähtäisi­in nimeno­maan vain niiden mainit­semiesi asun­to­jen määrä.

    Tämä oli point­ti­ni. Vapau­tu­van tilan näkem­i­nen yksipuolis­es­ti asumiskäytössä vaik­ka voimme nähdä jo ole­mas­sa ole­van sosi­aalisen tilan arvon. Tässä on selkeä ris­tiri­ita. Kat­somme tule­vaisu­u­teen liian euro-painotteisesti.

    Tiivi­isti raken­net­tu kort­te­likaupun­ki ja hyvin hoide­tut viher­alueet eivät ole mitenkään ris­tiri­idas­sa tois­t­en­sa kanssa. 

    Kyl­lä ne sikäli ovat, että kuten usein esimerkein perustelin, ne kamp­pail­e­vat suurem­mas­sa mitas­sa siitä samas­ta kaupunki­ti­las­ta, ole­mas­sa olev­as­ta ja vapau­tu­vas­ta. Hyvä viher­alue (tai vaikka­pa fud­iskent­tä nuo­rille) ei mah­du kovin ahtaaseen tilaan. 

    Tältä blogilta voi lukea esimerkik­si Osmon ehdo­tuk­sia Helsingis­sä mah­dol­lis­es­ti vapau­tu­vien aluei­den tule­valle käytölle. Asun­noille läh­es yksi­no­maan. Tiivi­iseen raken­net­tuna. En muista esi­tyk­siä puis­toista, har­rastealueista tai mis­tään täl­lais­es­ta muu­ta kuin pää­funk­tion rekvisi­it­tana. Huomioitavaa on, että tässä kysymyk­sessä helsinkiläis­ten selkeä enem­mistö vas­tus­taa näi­den aluei­den rak­en­tamista jopa Malmia myöten.
    Ihmiset enem­mistönä näkevät betonin lisään­tymisen kaupunkiym­päristössään ahdis­ta­vana, mitä usein kut­su­taan pilkat­en nimbyilyksi.

    Sosi­aalisen tilan lisäämi­nen (lenkkeilyalueet, leikkipuis­tot, koulu­jen pihat, har­ras­tus­mah­dol­lisu­udet, puu­tarhat, uimaran­nat) tai säästämi­nen (vapau­tuvil­la alueil­la) on pois rakennetusta/rakennettavasta tilas­ta, ja jos et tätä kor­vaa rak­en­ta­mal­la enem­män ylöspäin mikä taasen var­jostaisi kaupunkiym­päristöä, niin kyl­lä kaupunkialueen asumisen tiheys vääjäämät­tä vähe­nee ja asu­jia val­uu mm. kehyskun­ti­in esimerkik­si niihin omakotitalolähiöihin.

    Tämä on päin­vas­toin kan­nat­ta­maasi kaupunkike­hi­tys­tä. On aika turha väit­tää, etteivät ne olisi mitenkään ris­tiri­idas­sa keskenään.
    Ris­tiri­itaa voi toki yrit­tää eri­laisin pain­o­tuksin sovitel­la, mut­ta sen todel­lisu­u­den kiistämi­nen ei ole kovin uskottavaa.
    Enkä usko, että verovaro­jen riit­tämi­nen viher­aluei­den hoitoon on kyn­nyskysymys. Puis­toi­hin käytetään Helsingis­sä vuodessa 10 miljoon­aa euroa (Osmo tietänee kor­ja­ta, jos luku on väärin) eli alle parikymp­piä asukas­ta kohden.

  37. Niin ja muuten, voin olla väärässä enkä nyt tältä istu­mal­ta luvuik­si muu­tu, mut­ta näp­pitun­tu­mal­ta väit­täisin että amerikkalainen sub­ur­bia vas­taa asukasti­hey­deltään suurin piirtein suo­ma­laista lähiötä. Ne ton­tit on suo­ma­laisit­tain kovin kompakteja.

    Peru­songelmia eril­lais­ten kan­sain­välis­ten kat­e­go­ri­oiden sovit­tamises­sa Suomeen on että suurin osa Suomea on numero­jen val­os­sa erämaata.

  38. lassen päät­telyssä on myös se vika, että korkeampi asum­is- ja työ­paikkati­heys tarkoit­taa myös isom­paa määrää liik­keel­lä ole­vaa rahaa niin kult­tuuri­in kuin palvelui­hin suh­teessa pin­ta-alaan. Näin tiivi­isti raken­net­tu alue kyke­nee tuot­ta­maan laa­jem­man joukon eri­laisia palvelui­ta kuin sama määrä ihmisiä hajoitet­tuina vähem­män tiivi­isi­in lähiöihin. 

    Jos kilo­metrin säteisel­lä ympyräl­lä asu­taan 16000 asukas­ta ja on 16000 työ­paikkkaa per neliök­ilo­metri (eli noin 100 000 asukas­ta). Mak­simi­etäisyys tämän ympyrän sisäl­lä on siis n. 2km, mikä on vielä hel­posti taitet­tavis­sa jalan, pyöräl­lä tai ratikalla (tuol­laisen tihey­den kaupungi­nosas­sa kan­nat­taa olla ratikka). 

    Olete­taan, että ihmisil­lä on keskimäärin 50 euroa vapaasti käytet­tävää rahaa kuukaudessa. Alueel­la on yli viisi miljoona euroa rahaa eri­laisi­in kult­tuuri ja palveluri­en­toi­hin. Tämän lisäk­si työssäkäyvät tuo­vat paikalliselle rav­in­to­laelämälle yli kymme­nen miljoon­aa euroa ja asukkaat elin­tarvike­li­ikkeille ja rav­in­to­laelämälle vähin­tään toisen saman moi­sen. Nämä arviot ovat muuten sit­ten hyvin kon­ser­vati­ivisia, joten tulota­sos­sa ei puhuta mis­tään ylem­mästä keskilu­okas­ta. Todel­lisu­udessa kulu­tus­ta­so lie­nee köy­himpiä luku­unot­ta­mat­ta merkit­tävästi korkeampi. 

    Vas­taa­va määrä ihmisiä hajoitet­tuna 1000 hen­gen blokkei­hin kyke­nee hädin tuskin ylläpitämään yhtä paikallista R‑kioskia.

    Tihey­den ekono­mia näkyy siinä, että tulee paljon halvem­mak­si ylläpitää isoa joukkoa palveluita.

  39. Selit­täkääpä nyt asiantun­ti­jat tpyy­lu­o­ma, Osmo ja Mikko min­ulle tämä: 

    Jos ker­ran tiiviys on niin ihanaa ja tavoiteltavaa ja mit­ta­ri­na tälle on ain­oas­taan tämän het­ki­nen markki­nahin­ta, niin mik­si Meilahdessa mak­se­taan PALJON enem­män asun­noista kuin Itä-Pasilassa. 

    Mat­ka keskus­taan­han on tismall­een sama ja Itä-Pasi­la on vieläpä palvo­manne radankin ääressä, joten huo­mat­tavasti parem­pi­en liiken­ney­hteyk­sien äärel­lä kuin Meilahti. 

    (Ulko­helsinkiläisille tiedok­si, että Meilahti on puis­tom­ainen kaupungi­nosa ja Itä-Pasi­la jotain ihan muu­ta… googlatkaa, varoi­tus: näkymät Itä-Pasi­las­ta eivät sovi lap­sille eivätkä heikkohermoisille)

  40. Mie­lenki­in­toista muuten sekin, että Mer­i­haan hin­tata­so näyt­tää ole­van sama kuin Munkkivuoren. 

    Mer­i­haas­ta keskus­taan pari kilo­metriä, Munkkivuores­ta seit­semän. Eli Mum­movuores­ta kak­si sataa pros­ent­tia enem­män ja rapi­at päälle…

    Ja Mer­i­haas­sa­han on vielä ihkun tiivistä? Mis­tä moinen hin­tasamuus? Eivätkö ihmiset arvostakaan vieri vier­essä ole­via betoni­bunkkere­i­ta ihan niin paljon kuin tääl­lä otaksutaan?

    Vai onko ajat­telus­sani jotain vikaa? 

    Eikö hin­ta ollut nyt se ain­oa ja oikea mit­tari? Olen yrit­tänyt omak­sua tämän talousti­etel­lisen par­a­dig­man blogilta, vaik­ka sisim­mässäni olenkin sitä mieltä, että asia on mon­imutkaisem­pi (az).

    1. Ei voi tutkia vain yhtä muut­tu­jaa ker­ral­laan. Olisiko älykästä kysyä, mik­si tiivis­tii raken­net­tu van­ha Eira on kalli­impi kuin Eiraa väl­jem­min raken­net­tu Myllypuro?
      Betoni­bru­tal­is­min aikana tehti­in niin huonoa ym,päristöä, että toki se vaikut­taa alueen arvotukseen.
      Parem­pi rin­nas­tus ehkä on van­han Munkkiniemen (Puis­to­tien seu­tu) tiivi­isti raken­net­tu alue ver­rat­tuna Munkkivuoreen.

  41. Az on lois­ta­va vas­tine pal­stan ingen­jööreille. He vaa­ti­vat az ilmoit­ta­maan onnel­lisu­u­den numeerisen arvon. Ihmisen psyyket­tä ei voi numerisoi­da, eikä asum­i­s­paikkaa voi määrätä puoluetoimistosta.

    Sykvesteri luulee kom­ment­ti­ni tarkoit­ta­van lasku­toim­i­tus­ta, jos­sa rahat jae­taan pin­ta-alan mukaan. Suomea on kehitet­tävä koko pin­ta-alal­laan. Raho­ja ei voi sul­loa etelään.

    Tämä sisältää esim. liiken­neolo­jen kehit­tämistä siten , että har­vaan asu­tut seudut kehit­tyvät. Val­tion viras­tot tulee kaik­ki hajasi­joit­taa ympäri Suomea. Yliopis­tot ja muu koulu­tus tulee sijoit­taa yltym­päri­in Suomea. 

    Etelän kaupunki­lais­ten tulisi vih­doin taju­ta se, että mitä parem­min kehi­tysalueet voivat sitä parem­min menee cityläisillä.

    On lopetet­ta­va höp­sis­mi haja-asu­tuk­sen ilmas­ton­muu­tosriskistä. Kiinan yksi hiilivoimala tuot­taa Suomen hiilidioksidipääsöt.

  42. Tätä maakun­ta-autono­mi­aa aina sil­loin täl­löin ehdotel­laan. Ongel­ma on vaan siinä, että nykyisel­lä kun­tarak­en­teel­la rahoista tulisi hirveä riita, sil­lä maakun­tien sisäl­lä sop­ua ei var­masti löy­ty­isi. Toisek­seen on outoa, että val­ti­ol­lisel­la tasol­la ei voitaisi lin­ja­ta liiken­nepoli­ti­ikkaa ja pri­or­isoi­da han­kkei­ta. Maakun­nil­la itsel­lään ei ole demokraat­tis­es­ti valit­tu­ja elim­iä jaka­maan tätä rahaa. Riite­ly vaan pirstaloi­tu­isi pienem­pi­in yksiköihin.
    Parem­pi olisi, jos val­takun­nal­lisel­la tasol­la löy­ty­isi älyä jakaa rahaa fik­susti ja pitkäjän­teis­es­ti. Nyt aikaa kuluu “joukkoli­iken­neasiantun­ti­joil­ta” sen ihan­noimiseen, miten ihanaa olisi, jos ulko­maalainen fir­ma saisi tul­la vetämään ker­mat päältä Suomen junali­iken­teestä. Kah kun ran­skalainen, tai muukaan etelän het­elmä ei kär­si huonoista säistä. Vain VR kär­sii ja sekin sik­si, että osak­keet omis­taa Suomen kansa. Uus­lib­er­al­istien ja ulko­mais­ten liitu­raita­mi­esten VR ei olisi koskaan myöhässä.

  43. Eli­na: Itä-Pasi­la ja Mer­i­ha­ka ovat lois­tavia esimerkke­jä huonos­ta suun­nit­telus­ta. Kuten sanoin azillekin, vihreys on erit­täin tärkeää kaupungissa. 

    Pikkuisen menet pieleen pistäessäsi tiiviy­den syyk­si. Alp­pi­la on ajal­lis­es­ti yhtä kaukana keskus­tas­ta kuin Meilahti ja paljon tiivi­impi. Asukasti­heys on kaksinker­tainen Meilah­teen ver­rat­tuna ja hin­nat korkealla.

  44. Väitän, että jos kaik­ki muut muut­tu­jat ovat samat tiheyt­tä luku­unot­ta­mat­ta, niin väl­jem­pi ja puis­tom­aisem­pi alue on arvokkaampi. 

    Munkkiniemessä mainit­se­mal­lasi alueel­la on paljon parem­pi raken­nuskan­ta kuin Munkkivuores­sa. Raken­nuk­set ovat kau­ni­impia ja asun­not korkeampia ja kaik­in­puolin parem­pia. Lisäk­si tämä osa Munkkiniemeä on jonkin ver­ran lähempänä keskus­taa. Ran­nas­sa on paljon väl­jem­pää ja kalli­im­paa… Halv­in­ta Munkkiniemeä on juuri tiivis Huopalah­den­tiehen rajau­tu­va pohjoispuoli. 

    Myön­nän, etten ole lukenut tätä ketjua tarkasti, mut­ta sain käsi­tyk­sen, että tääl­lä väitetään tiiviy­den sinän­sä tuo­van alueelle lisäarvoa. 

    Myl­ly­puro on Helsin­gin mit­takaavas­sa hal­pa, kos­ka se on kaukana keskus­tas­ta, raken­nuskan­ta on huono ja se on itseään ruokki­van kier­teen takia leimau­tunut osin huono-osais­ten alueek­si. Alueel­la on esim. Helsin­gin mamupi­toisim­mat koulut ja päiväkodit. 

    Eira on sin­ul­ta huono esimerk­ki. Sehän on suht väljä. Puhun siis van­has­ta Eiras­ta enkä laa­jen­na sitä kiin­teistövälit­täjien tapaan Ullan­lin­nan ja Punavuoren puolelle.

    1. Van­ha Eira on raken­net­tu suurem­mal­la aluete­hokku­udel­la kuin Myl­ly­puro. Vas­taa euroop­palaista pienker­rostalokaupunkia parhaimmillaan.

  45. Cityusko­vais­ten pitäisi nyt viimeistään havah­tua siihen, että tila lop­puu pääkaupunkiseudul­la ydinkeskus­tan läheisyy­dessä. Hesan täy­tyy tukea kaikil­la tavoil­la maakun­tien liiken­ney­hteyk­sien rak­en­tamista ja kaiken­ta­soista hajasijoitusta.

    Sipoon ostamisel­la ei ongelmia voi ratkaista. Tuli­pa mieleen, että Hesan joh­dos­sa on paljon cityvihre­itä, jot­ka vaah­toa­vat paljon maakun­tien luon­non­suo­jelun riittämätttömyydestä.Ostitteko Sipoon kau­pas­sa paljonkin suo­jel­tua suopin­ta-alaa ? Ide­olo­gianne mukaan sitä on var­maankin kau­pas­sa pain­otet­tu, kiin­nos­taa tietää toteu­tunut pinta-ala.

  46. Toki suurem­mal­la aluete­hokku­udel­la kuin Myl­ly­puro, mut­ta tarkoitin, ettei se kan­takaupungista ole paras mah­dolli­nen esimerkki. 

    Onhan vaikka­pa Punavuori tai Kru­u­nun­haka paljon Myl­ly­puroa kalliimpaa. 

    Olen­naista on palvelu­jen eli keskus­tan läheisyys. Väit­teeni siis kuu­luu, että väl­jem­pi asuinalue yhtä kaukana keskus­tas­ta kuin tiivi­impi on kalli­impi, ainakin pääsään­töis­es­ti. Ehkä tästä joitain poikkeuk­sia on…? Mut­ta se liit­tyy sit­ten arkkite­htu­uri­in. Onhan raken­nusten kauneus monille itseis­ar­vo, joka painaa tiiviy­destä huoli­mat­ta. Esim. ne tei­dän kul­math­an on stadin kauneimpia fasadiltaan.

  47. Alp­pi­la on ajal­lis­es­ti yhtä kaukana keskus­tas­ta kuin Meilahti ja paljon tiiviimpi. 

    Ajal­lisu­us ei kauheasti hin­nas­sa tun­nukaan. Me olemme ajal­lis­es­ti yhtä kaukana keskus­tas­ta kuin riihimäkeläiset. (Munkkivuori). Kyl­lä olen­naisem­paa on lin­nun­tien etäisyydet. 

    Sitä pait­si kyl­lä Meilahti on ainakin kymme­nen pros­ent­tia kalli­im­paa, ellei enem­mänkin etenkin Taka-Töölön rajal­la kuin Alp­pi­la. Hin­ta tietysti vai­hetelee paljon kadunkul­mas­ta ja yksit­täis­es­tä asun­nos­takin riip­puen. Pitäisi kaivaa nyt tilas­toa esi­in, jot­ta olisi vakuuttava.

  48. Eli­na: luepa ketju hiukan tarkem­min. Tääl­lä on san­ot­tu, että tiiviy­den vaiku­tus asukkaiden tyy­tyväisyy­teen ei ole yksinker­tainen asia, vaan tun­tuu nou­dat­ta­van U‑mallia. Sekä väljästä että hyvin tiivi­istä (Helsin­gin mit­takaaval­la) pidetään. 

    Yksi tärkeä syy siihen mik­si tiiviys tuo asukkaille viihtyvyyt­tä on se, että tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa asi­at ovat lähel­lä. Tämä kos­kee niin (pieniä kaupunki)puistoja, koulu­ja, päiväkote­ja, kaup­po­ja, rav­in­toloi­ta kuin työpaikkojakin. 

    Mainit­se­masi esimerk­it ovat oikeas­t­aan aika hyviä esimerkke­jä siitä, miten tehdään ei-niin-kauhean tiivistä, onnis­tu­taan pilaa­maan ympäristön luon­toar­vot ja suuri osa palveluista on silti kaukana. Väkipo­h­ja ei riitä palvelu­iden ylläpi­toon ja kan­sir­atkaisu tekee käve­ly­matkoista riit­tävän usein turhaut­ta­van pitkiä. 

    Eli­na: Eiran asukasti­heys on noin 6000 asukas­ta per neliök­ilo­metri. Ullan­lin­nan run­saat 13000 asukas­ta per neliök­ilo­metri. Tietolähde “Tilas­to Helsin­ki Alueit­tain 2008”. 

    Min­ulle tulee tästä osit­tain sel­l­ainen olo, että ter­mi “tiivis kaupunki­rakenne” tarkoit­taa meille eri asi­aa. Jos oikein tulk­it­sen, sinä käytät sanaa niistä paikoista, jos­sa ympäristöstö syn­tyvä koke­mus on ahdas ja tiivis — riip­pumat­ta siitä mikä alueen asukas tai työ­paikkati­heys on. Minä ja Osmo käytämme sanaa kuvaa­maan tuo­ta jälkimmäistä. 

    Itse halu­an kaupunkiym­päristöä, jos­sa kaupun­ki on tiivis siinä mielessä, että asukas- ja työ­paikkati­heys on mah­dol­lisim­man korkea ja väljää kaupunkiym­päristöä siinä mielessä, että koet­tu ympäristö sisältää riit­tävästi tilaa, puis­to­ja ja muu­ta mukavaa. Tavoit­teena on löytää ratkaisu, jos­sa saadaan paljon asukkai­ta ja väljää ympäristöä. Esimerkik­si Töölö, Van­ha Eira ja Alp­pi­la osoit­ta­vat sen ole­van täysin mah­dol­lista. Sivu­men­nen sanoen, ei tuo Jätkäsaarenkaan kaa­va näytä tuot­ta­van kauhean kivistä kaupunkia, vaik­ka siel­lä on noin 15000 asukas­ta neliökilometrillä.

  49. Eli­na, purkukun­tois­t­en ja rumien talo­jen jälleen­myyn­tiar­vo tup­paa ole­maan huono. 🙂

    Mut­ta puhutaan nyt kaupunki­rak­en­teesta ja sen vaiku­tuk­sista, ja ote­taan se Meri-Haka esimerkik­si. Vas­taa­vat betoniru­miluk­set kuitenkin menee ihan hyvin hin­noin kau­pak­si vaikka­pa Kof­fin puis­ton nurkil­la suur­in­pi­irtein vas­taa­van etäisyy­den päässä. Tai Kalliossa.

    Sil­lä tihey­del­lä on Meri-Haas­sa saavutet­tu noin 2 000 asukas­ta alueelle. Ei siel­lä pär­jää kuin verot­ta­ja. Tuo on kokolu­okkaa Pajamä­ki. Suh­teessa alueen kokoon tämä on ehkä tiheää, mut­ta kun se on käytän­nössä saari: meri on kolmel­la puolel­la ja neljän­nel­lä motari. Ei tuo ole mitään kaupunkia vaan pikkukylä. En tiedä enkä jak­sa kat­soa onko toisel­la puolel­la Sörnäis­ten rantati­etä tiheäm­pää vai ei, mut­ta siel­lä tiheys yhdis­tyy jatku­vaan kaupunkirakenteeseen.

  50. tpyy­lu­o­ma, tuos­ta päästäänkin siihen yhteen kaupunkimme suun­nit­telun vit­sauk­seen. Kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la kaik­ki kaupungi­nosat on pilkot­tu kapeisi­in ja pitku­laisi­in siiroi­hin, jois­sa ei mitenkään ole mah­dol­lista saa­da riit­tävää väestöpo­h­jaa kun­nol­lisille palveluille. Joko alue rajau­tuu met­sään, mereen, tai moottoritiehen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.