Vahvan valtion paluu

9.2.2011 · Aihe: _ 

Kävin tapaamassa Sitrassa yliasiamies Mikko Kososta ja hänen oikeaa kättään, viestintäjohtaja Teppo Turkkia. Sitra on laatinut oman viiden kohdan hallitusohjelmansa, jota se markkinoi kaikille, joita olettaa asian kiinnostavan.

Tuossa ohjelmassa on hyviä kohtia.

1)      Suomen terveyden- ja sosiaalihuollon rahoitusjärjestelmä on uudistettava. Sitran ajatukset ovat tässä kiinnostavia. Omassa vaaliohjelmassani – kunhan sen joskus saa lupausteni mukaisesti kirjoitetuksi – tulee lukemaan, että terveydenhuolto tulee ottaa pois peruskunnilta.

2) Valtion konserniohjaus otettava käyttöön. En osaa mitenkään olla asiasta eri mieltä, sillä eri hallinnonhaaroihin lohkoutunut valtio ei pysty muuttamaan suuntaansa. Se on yksi vaikeuksiemme syitä.

3) Julkishallintoon perustettava yhteinen asiakastietokanta. Tämä ei ole oikein alaani. Keskitettyjä ATK-ratkaisuja ei tarvittaisi, kunhan kaikki käyttäisivät samaa asiakastietokantaa.   Tietosuojavaltuutettu keksii varmaan, miksi tällaista järkeistystä ei pidä tehdä.

4) Maankäytön, rakentamisen ja yhdyskuntarakenteen tuettava ilmasto-, energia- ja luonnonvarapolitiikkaa. Tällä blogilla ei ole paljon muusta kirjoitettukaan.

5) Julkisia tukia on kohdennettava alkuvaiheen yritystoimintaan ja pk-sektorin kansainvälistymiseen. Olen yrittänyt sanoa, että Suomesta puuttuu riskirahoittaja. Finnveran tulisi olla sellainen, mutta tämä valtion yrityspankki kehuu sillä, kuinka vähäiset luottotappiot sillä on ollut. Riskejä on siis kaihdettu.

Mielenkiintoisin uutinen tuli kuitenkin Davosista, jossa Mikko Kosonen oli ollut kokoustamassa maailmankaikkeuden kerman kanssa. Vahva trendi oli valtioiden roolin kasvattaminen talouselämässä, valtiokapitalismi. Freedmannilaiset saivat näyttää mihin pystyvät. Jäljellä on vain savuavia raunioita. Lähes yksimielisiä oltiin siitä, että valtioiden roolia on nostettava merkittävästi. Ainoat vanhan markkinafundamentalismin kannattajat löytyivät Kiinasta. (!)

Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli se malli, jota kaikki tavoittelevat.

Kommentit

83 Vastausta artikkeliin “Vahvan valtion paluu”

  1. Juho Laatu kirjoitti 9.2.2011 kello 15:02

    Samaa mieltä siitä, että terveyden- ja sosiaalihuollon rahoitusjärjestelmä on uudistettava, mutta miksi kunnat eivät voisi hoitaa terveydenhuollon perustasoa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. tiedemies kirjoitti 9.2.2011 kello 15:25

    Freedmannilaiset saivat näyttää mihin pystyvät. Jäljellä on vain savuavia raunioita.

    Voi hyvänen aika. Oletan, että puhut nobel-voittaja Milton Friedmanista, uusliberalistisesta demonista.

    (Kansantarujen mukaan hän paitsi raunioitti länsimaat myös söi omat ja naapurin lapset, aiheutti Afrikan nälänhädän, ja rakensi aikakoneen, jolla hän matkusti aiheuttamaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan.)

    En tiedä, miten mielestäsi valtioiden roolia talouselämässä mitataan. Jos sitä mitataan bruttoveroasteella, niin ollaan aika kaukana liikuttu kyllä noista “freedmannin” opeista. Jos sitä mitataan sillä, missä määrin kabineteissa jaetaan devalvaatiopolitiikan hedelmiä vuorineuvoksille, niin sitten varmaan se on vähentynyt kekkoslovakian ajoista.

    En vastusta sitä, että valtio tekee omistuksillaan jotain. Mutta mikä pakko tämä on kytkeä tällaiseen vasemmistopopulismiin?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. tpyyluoma kirjoitti 9.2.2011 kello 15:42

    3) Julkishallintoon perustettava yhteinen asiakastietokanta. Tämä ei ole oikein alaani. Keskitettyjä ATK-ratkaisuja ei tarvittaisi, kunhan kaikki käyttäisivät samaa asiakastietokantaa. Tietosuojavaltuutettu keksii varmaan, miksi tällaista järkeistystä ei pidä tehdä.

    No Väestörekisterikeskuksella on tietokanta johon ja josta voi synkata henkilötietoja, se että osoitemuutoksen yhteydessä esimerkiksi laskut ja lehdet löytää perille perustuu tähän. Sisältäisiko tuo sitten jotain muuta, haluaisiko joku SITRAsta kommentoida?

    Vaikka Tietosuojavaltuutettu taputtelisi kuinka päähän niin ei ne tietosuoja-asiat mihinkään häviä. Jos olisi yksi tietokanta jossa on ihmisistä erillaisia tietoja niin jotenkin ne pitää rajata, tuskin on toivottavaa tai tarpeellista että vaikkapa KELAn työttömyysetuuskäsittelijä näkee sukupuolitautitestin tulokset. Sitäpaitsi siitä seuraa sekavia ohjelmia jos käsiteltäviä tietoja ei rajata. Ratkaisuna tietojen pilkkominen useaan eri viranomaisen tietokantaan on yksinkertainen, mutta toisaalta sekä tietosuojan kannalta että muutenkin kankea. Ensisijainen tietosuoja-asia on se että ei talleneta tietoa jota ei tarvita, semminkin kun sen säilyttäminen ja käsittely maksaa.

    Minusta SITRA voisi koota jonkun ihan vanhan aikaisen komitean lainsäätäjiä, virkamiehiä, ohjelmistotoimittajia, tietotekniikka-asiantuntijoita ja ylipäänsä toimijoita, sekä yksityisyysaktiveeja miettimään ihan käytännön ratkaisuja keskenään. Nyt lainsäätäjä tekee yhtä, IT-ihmiset toista, ja aktiivit huutaa kolmmanesta. Se että tietoja käsitellään asiallisesti on kuitenkin kaikkien intressi, ja paremmat tietomallit myös toimivat käytännössä paremmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Artturi B kirjoitti 9.2.2011 kello 15:56

    Osmo:

    Freedmannilaiset saivat näyttää mihin pystyvät. Jäljellä on vain savuavia raunioita.

    hihihihihi…

    Tuskin se ainakaan Friedmanin ajatus on, että tappiot sosialisoidaan. Siitä voi varmaan syyttää just niitä talouden valtiojohtoisuuden kannattajia.

    Lähes yksimielisiä oltiin siitä, että valtioiden roolia on nostettava merkittävästi.

    Ai meinaatko, että poliitikot ja virkamiehet oli melkein kaikki sitä mieltä, että niille pitäs antaa enemmän valtaa? Olipa suuri yllätys!

    Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli se malli, jota kaikki tavoittelevat.

    Ne ei varmaan laskenu Suomee mukaan Pohjoismaihin? Mulle ainakin kelpais Tanskan, Hollannin ja Ruotsin mallit Suomen mallin yli millon tahansa. Sit tietty Pohjoismaiden kunniajäsen Singapore vetäs vielä pidemmän korren.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 16:03

    Tuota noin… missäköhän kurjuuteen ja finanssikriisiin ajautuneessa valtiossa harjoitettiin oikeaa friedmanilaista markkinaliberalismia?

    Esimerkiksi Yhdysvalloissa harjoitettiin etupäässä uuskonservatiivista talouspolitiikkaa eli käytännössä kaverikapitalismia (crony capitalism), josta selvinä todisteina olivat julkisen sektorin kasvattaminen sekä päättäjien ja yritysten läheiset (so. epäterveet) suhteet. Käytännössä yhteisiä varoja ohjattiin poliittikkoja lähellä oleville yrityksille ja yritykset vastaavasti tarjosivat avokätistä vaalirahoitusta ja johtajan vakansseja eläkeviroiksi poliittisen uran päätyttyä.

    Lisäksi jatkuvaa talouskasvua pyrittiin pönkittämään epätervein keinoin mm. korkopolitiikalla ja alijäämäisillä budjeteilla sekä sillä, että valvontaa tehtiin lähinnä poliittisen harkinnan eikä lakien ja säädösten perusteella (mm. Fannie Mae ja Freddie Mac -asuntolainarahastot). Tämä kaikki oli perussyynä finanssikriisin synnylle – kun markkinoille syydetään setelipainosta lisää rahaa ja korot pidetään suhdanteeseen nähden keinotekoisen alhaalla, niin tottakai syntyy kupla, kun riskien hinnoittelu on pielessä.

    Ja nyt näille samoille päättäjille ja virkamiehille pitäisi antaa vielä enemmän valtaa, suurempi osa yhteisestä kakusta pitäisi kierrättää heidän kauttaan ja setelipainojen kapasiteettia pitäisi vielä kasvattaa? Just.

    Sivuhuomautuksena sen verran, että kaikki, jotka syyttävät liberalismia ja Friedmania finassikriisistä, yritysten suosimisesta yksilöiden kustannuksella jne., ovat kyllä mitä ilmeisimmin jättäneet miltoninsa lukematta ja turvautuvat aiheessa Naomi Kleinin kaltaisten uusvasemmistolaisten pamfletistien höpötyksiin.

    Friedmanhan nimenomaan ajoi yksilön etua ja uskoi, että se tapahtuisi parhaiten vapaiden markkinoiden kautta. Vapaat markkinat taas edellyttäisivät politiikan ja yrityselämän pitämistä erossa toisistaan kaverikapitalismin, kilpailunrajoitusten yms. estämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi myös valtion roolin pitämistä pienenä (so. matalaa kokonaisveroastetta), jolloin poliitikoilla ja virkakoneistolla olisi mahdollisiman vähän keinoja sotkea vapaata kilpailua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Seppo S kirjoitti 9.2.2011 kello 16:10

    Länsimaissa syntyi luottolama, kun luottamus katosi ja pankit kieltäytyivät luottotappioiden pelon vuoksi lainaamasta rahaa toisilleen ja yrityksille. Vielä edelleen, vaikka FED:n kevennystoimien vuoksi USA:n pankit ovat pullollaan rahaa, niin isoja bonuksia itsellensä järjestelevät pankkiirit eivät kovin halukkaasti anna lainaa yrityksille.

    Vahvojen lobbareiden ja republikaanien vastustuksen vuoksi Obaman on hyvin vaikea panostaa peruskoulutukseen ja USA:n rappeutuvaan infrastruktuuriin. USA:n nousu taantumasta on takkuaa pahasti. Siksi USA:sta ei nyt ole savuavine raunioineen mallioppilaaksi.

    Kiina puolestaan nousi nopeasti taantumasta nimenomaan sillä, että valtiovalta eli kommunistinen puolue yksinkertaisesti päätti massiivisista investoinneista infrastruktuuriin ja määräsi pankkeja rahoittamaan yrityksiä.

    Kiinassa isot yritykset ja pankit ovat edelleen viimekädessä puolueen vallan alla, vaikka ne olisivatkin listattuja jossakin länsimaisessa pörssissä. Ei kiinalaisia yrityksiä valvota pikkuasioissa, mutta tarpeen mukaan puolueesta annetaan neuvoja kuumaa linjaa pitkin ja silloin yleensä päättäjät ymmärtävät, mitä pitää tehdä.

    USA:n ja Kiinan esimerkit osoittavat, että kapitalistisen järjestelmän rinnalle tarvitaan vahvaa valtiota. Mutta mallia ei kuitenkaan kannata ottaa Kiinasta, vaan pohjoismainen järjestelmä, jossa valtio ottaa vielä nykyistä vahvemman roolin, näyttäisi parhaimmalta.

    Ongelmana kuitenkin näyttää olevan se, etteivät poliitikot ole ainakaan Suomessa kovin vahvoja ottamaan lisää valtaa ja vastuuta talouselämässä. Monet poliitikot ovat pikemminkin olleet EK:n ja pankkiirien juoksupoikia.

    Poliitikoilta menee liikaa aikaa itsensä markkinointiin ja keskinäiseen kinasteluun esimerkiksi siitä, onko tuloerot kasvaneet vai kaventuneet. Nämä eduskunnassa käytävät surkuhupaisat näytelmät eivät anna vakuuttavaa kuvaa Suomen johtavista poliitikoista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. TomiA kirjoitti 9.2.2011 kello 16:43

    “Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli se malli, jota kaikki tavoittelevat.”

    Olisi mielenkiintoista tietää, miten tuo universumin kerma olisi määritellyt pohjoismainen hyvinvointivaltion. Luulen, että tiedot ovat hatarat. Ehkä on lähinnä huomattu menestys erilaisissa “kauneuskilpailuissa” ja muisteltu että eikös siellä ole se valtion rooli poikkeuksellisen suuri.

    Ja onhan se … Ruotsissa ja Tanskassa. Suomi kuitenkin pärjää kauneuskilpailuissa siinä kuin läntiset naapurit, mutta julkisen puolen rooli ei ole sen suurempi kuin Keski-Euroopassa ainakaan veroasteella mitattuna. Sosiaalimenot ovat pikemmin Etelä-Euroopan uin Ruotsin tasoa.

    Olisiko se pohjoismainen malli yhtä kuin kiltti kansa? Silloin muiden on sen perään turha haikailla.

    Toki valtio voi hakea kansan kilttiyttä toimimalla hyvin, mutta taitaa kuitenkin olla tämä nykyinen megatrendi sellainen, että ristiriidat ja tappelu pikemmin lisääntyy kuin vähenee.

    Sitä se globalisaatio ja kansainvälinen kilpailu kai tekee väistämättä, enkä nyt puhu pelkästään karkailevasta teollisuudesta, maahanmuuttajista tai pakkoruotsista.

    Otetaan vaikka tämä finanssivalvonta. Edessä on ajat, jolloin Marxin haamu nousee haudastaan. Ei valvonnan määrä nimittäin ole pelkästään opillinen tai yleiseen hyvään liittyvä tarkoituksenmukaisuuskysymys. Kyllä siinä on on vastakkainen myös globalisaation voittajat ja häviäjät, ne joilla niitä kapitaaleja on ja ne joilla ei.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Seppo S kirjoitti 9.2.2011 kello 17:02

    Seurasin muuutama vuosi sitten kirjapainoalaa. Kirjapainojen painokoneet ovat sellaisia, että vanhojakin koneita voi käyttää pitkään, vaikka tehokkaampia tulisikin markkinoille. Toimialalla oli siksi runsaasti ylikapasiteettia ja alhaisten hintojen vuoksi alalla meni huonosti.

    Useimmat tappiota tekevistä kirjapainoista olivat lähtöisin aiemmista konkurssipesistä siten, että joku yrittäjäporukka oli saanut Finnveralta lainaa ja ostanut halvalla konkurssipesän painokoneet. Usein yrityksen rahoittamista oli myös perusteltu alueellisilla intresseillä eli paikkakunnan työpaikoilla.

    Kun yksikään vanha painokone ei poistunut markkinoilta Finnveran rahoituksen vuoksi, niin toimialan ylikapasiteettitilanne ja epäterve kilpailutilanne vain jatkui ja paheni. Ja aina välillä Finnvera kuittasi tappioita veronmaksajien niskaan yrityssaneerauksissa eikä niissäkään mikään painokone lopettanut toimintaa. Velkasaneerauksissa myös verottaja yleensä otti takkiin.

    Toivottavasti Finneveran rahoja ei jatkossa laiteta näin hölmöihin alkavien yritysten hankkeisiin vaan todella johonkin kehittyvään liiketoimintaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. tpyyluoma kirjoitti 9.2.2011 kello 17:15

    TM, eiköhän tuo tarkoita säätelyn lisäämistä, siksi että näyttää että sen purkamisesta on seurannut enemmän haittaa kuin hyötyä. Henk. koht. olen sitä mieltä että kysymys siitä onko sääntely noin yleensä järkevää on ihan yhtä fiksu kuin se että onko lapsilukot liuotinnesteiden pulloissa järkeviä, onhan ne tai sitten ei jos avaamiseen tarvitaan niin näppärät sormet ettei semmoisia aikuisella ole.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Tommi Uschanov kirjoitti 9.2.2011 kello 17:38

    Tuota noin… missäköhän kurjuuteen ja finanssikriisiin ajautuneessa valtiossa harjoitettiin oikeaa friedmanilaista markkinaliberalismia?

    Yhdysvaltain keskuspankin silloinen ja nykyinen johtaja Ben Bernanke ennusti julkisesti vuonna 2002, että suuria lamakausia ei enää tule jatkossa, koska Milton Friedmanin talousopit, mukaan lukien hänen antamansa selitys 1930-luvun suurelle lamalle, on omaksuttu talouspiireissä nykyään niin hyvin. Friedman itse oli vielä elossa ja paikalla, kun Bernanke sanoi tämän, eikä hän mitenkään noussut kiistämään Bernanken väitettä oppiensa omaksumisesta ja vaikutusvaltaisuudesta.

    Viiden vuoden päästä tuli suuri lamakausi.

    Yritykset irtisanoutua jälkikäteen talouspolitiikasta, jolle Friedman itse eläessään antoi hyväksynnän olennaisesti omien oppiensa suuntaisena – vaikka olisi voinut siitä vapaasti irtisanoutua julkisesti – ovat yhtä surkuhupaisia kuin vuosien 1989-1991 tapahtumien jälkeen nähdyt ex-kommunistien vakuuttelut, että eihän tämä toki mitään oikeaa kommunismia ollut, kyllähän kaikkien nyt se täytyy ymmärtää, voi hyvänen aika. (Ja – masentavaa kyllä – myös yhtä yleisiä.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 17:43

    tpyyluoma, eikös finassikriisi nimenoman johtanut säätelyn välittömään vähentämiseen aivan ensitoimina? Viisaat valtiomiehet kun hämmästyneenä joutuivat huomaamaan, että suurella vaivalla kyhätyt Basel II ja IFRS ovat aika surkea systeemi pienessäkin kriisissä. Niinpä lähestulkoon joka maassa “unohdettiin” mm. vakavaraisuusvaatimukset pankkien ja vakuutusyhtiöiden pakkollisten, säännösten mukaisten paniikkimyyntien lopettamiseksi.

    Muistelen, että USAssa joku kongressiedustaja totesi Obaman laitettua Basel II -pohjaiset lait hulimaan, että Bushin suurin rikos amerikan kansaa vastaan oli pankkisäätelyn tiukentaminen ja että jos samanlainen säätely olisi ollut voimassa USAn säästöpankkikriisin aikaan, niin koko rahoitussektori olisi kaatunut. Aiemmin demokraatit kaatoivat Bushin hallinnon pyrkimykset valtion ohjaamien asuntolainoitusyhtiöiden valvonnan tiukentamiseksi julistamalla, ettei köyhimpienkään amerikkalaisten oikeutta omistusasumiseen pidä riskeerata turhalla valvonnalla.

    No, Bush tosin itsekin kunnostautui valtion “pienetämisessä” olemalla LBJ:n jälkeen eniten valtiokoneiston kokoa kasvattanut presidentti…

    Lisäksi on aika vaikea kuvitella, että säätelyn purkamiseen liittyisi mm. keskuspankin agressiivinen korkopolitiikka ja alijäämäiset budjetit, jotka syysivät lisää bensaa muutenkin liekeissä oleville markkinoille.

    Ehkä (talous)liberalismia on helppo nykyään haukkua kaikesta, koska sitä ei varsinaisesti kannata yksikään puolue. Puoluekenttähän näyttää jakautuvat liberalismi-valtiokeskeisyys -akselin sijaan uusvasemmistolaisiin nk. kolmannentien (so. korporatismi so. fasismi) valtion kasvattajiin ja uuskonservatiivisiin valtiota kasvattaviin kaverikapitalisteihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Raeanus kirjoitti 9.2.2011 kello 17:55

    Tuohon tietosuojakysymykseen auttaisi, jos kaikilla olisi useita hetuja. Henkilö tietäisi muutaman itse, ja käyttäisi niitä miten haluaisi. Pankkiin yksi, lääkäriin toinen. Pankissa ja lääkärissä käytettäisiin toisia hetuja, avain olisi vain ja ainoastaan VRK:lla. Niinpä jos henkilö itse tai terveyskeskuksessa toimiva naapuri näkisi vaikka sen sukupuolitautituloksen, ei kumpikaan osaisi yhdistää sitä henkilöön ilman erillistä yhdistelykyselyä VRK:lta. Niitä voisi sitten valvoa erikseen, kuka kysyi kenestä. Jos vaikka poliisi haluaisi sitten tietää onko epäillyllä HIV, sitä kysyttäisiin VRK:n kautta siten, että vastauksen antaja ei tietäisi kenestä on kyse ja että mihin tarkoitukseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Tommi Uschanov kirjoitti 9.2.2011 kello 17:55

    Sivuhuomautuksena sen verran, että kaikki, jotka syyttävät liberalismia ja Friedmania finassikriisistä, yritysten suosimisesta yksilöiden kustannuksella jne., ovat kyllä mitä ilmeisimmin jättäneet miltoninsa lukematta ja turvautuvat aiheessa Naomi Kleinin kaltaisten uusvasemmistolaisten pamfletistien höpötyksiin.

    Tämä on mielenkiintoinen väite Osmo Soininvaaraa vastaan esitettäväksi kahdestakin syystä:

    1) Jos se pitää paikkansa, niin tästä seuraa, että Osmon välittämän Mikko Kososen kertoman mukaan Davosiin kokoontunut kansainvälinen talouseliitti on viime aikoina yleisesti omaksunut “Naomi Kleinin kaltaisten uusvasemmistolaisten pamfletistien höpötykset” ja pitää niitä nykyisin totena – Kososen mukaan siis Kiinan johtoa lukuunottamatta.

    2) Oman kokemukseni mukaan Osmo on Suomen vasemmistolaisissa aktivistipiireissä hahmo, johon suhtaudutaan suhteellisen yleisesti vähintäänkin kyräilevän epäluuloisesti ja osin avoimen vihamielisesti. Eräänä tärkeimmistä osasyistä tähän on, että Osmo julkaisi Naomi Kleinin tuolloin tuoreesta Tuhokapitalismi-kirjasta kolme vuotta sitten täydellisen teilaavan arvostelun sekä Hesarissa että täällä blogissaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Henri Weijo kirjoitti 9.2.2011 kello 18:03

    En ole täysin vakuuttunut siitä, että Yhdysvaltojen suuret investointipankit toimivat kuten toimivat siksi, koska eksplisiittisesti tiesivät valtion tulevan hätiin ja sosialisoivan tappiot jos jokin menee vikaan. Tämähän on ollut niin sanottu go-to selitys että miksi pankit ottivat niin suuria riskejä ja miksi lama tuli. Mikään jälkikäteen julkitullut tieto tai ulostulo ei ainakaan tue tätä. Aivan varmasti jos näin olisi ollut niin jonkinlainen firmojen sisäinen whistleblower olisi tämän tuonut julki.

    Toinen lempiväite on se, että nyt kun tämä romahdus on tapahtunut niin se ei voi tapahtua uudestaan koska tästä on opittu. En ole tästäkään lainkaan vakuuttunut. Jos investointipankit koostuvat edelleen lyhyellä tähtäimellä toimivista yksittäisistä ihmisistä, jotka pystyvät esimerkiksi kahdessa vuodessa hakkaamaan sellaiset rahat lyhyen tähtäimen bonus-lypsämisellä, että heidän henkilökohtainen talous on turvattu lopuksi elämää, niin mikä oikeastaan estää ottamasta suuriakin riskejä jos ns. oma perse ei ole todennäköisesti vaarassa jos riskit realisoituu?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. eggo kirjoitti 9.2.2011 kello 18:28

    Suomi ei ole pohjoismainen hyvinvointivaltio. Sosiaaliturva on vanhojen EU-maiden alhaisimpia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 18:39

    Tommi, en haluaisi lähteä pikkumaisesti kinaamaan viitteiden perään, mutta tässä tapauksessa kysyisin kuitenkin, että missä ja milloin tuollainen puhe pidettiin ja että olisiko sinulla linkkiä alkuperäistekstiin.

    Itse en pikaisella haulla löytänyt aiheesta kuin Bernanken pitämän puheen Friedmanin 90-vuotissyntymäpäivillä eikä kyseissä puheessa ( http://www.federalreserve.gov/BOARDDOCS/SPEECHES/2002/20021108/default.htm ) pikaisen lukemisen perusteella sanottu missään, että “…Friedmanin talousopit olisi hyväksytty talouspiireissä niin hyvin.”

    Oman tulkintani mukaan tuossa puheessa vain todettiin, että Friedman ja Schwartz olivat Bernanken mielestä oikeassa siinä, että 1930-luvun laman syvyys johtui rahapolitiikan virheistä ja Helikopteri-Benin mielestä heidän havaintonsa olisi syytä ottaa keskuspankeissa huomioon (lupasipa vielä päälle, ettei FED aiheuttaisi enää uutta suurta lamaa):

    “… The best thing that central bankers can do for the world is to avoid such crises by providing the economy with, in Milton Friedman’s words, a “stable monetary background” — for example as reflected in low and stable inflation.

    Let me end my talk by abusing slightly my status as an official representative of the Federal Reserve. I would like to say to Milton and Anna: Regarding the Great Depression. You’re right, we did it. We’re very sorry. But thanks to you, we won’t do it again. ”

    Jos kyse on tosiaankin tästä puheesta, niin on aika vaikea ymmärtää, että miten päivänsankarin pidättäytyminen kommenteista voidaan ymmärtää koko nykymenon siunaukseksi.

    Noh – ilmeisesti uusvasemisto on päättänyt joka tapauksessa kutsua uuskonservatismia uusliberalismiksi ja siihen meidän on tyytyminen…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 19:02

    Tommi, miten ihmeessä pystyt tulkitsemaan kommenttini Osmoa vastaan esitetyksi? Mielestäni Osmo ei tässä kirjoituksessaan ottanut kantaa asian puolesta tai vastaan – eikä välttämättä Osmon referoima Kosonenkaan. Minä ainakin ymmärsin sen kirjoituksen lopun vain kuvaukseksi siitä, minkälainen ilmapiiri Davosissa – ja ehkä yleisemminkin päättävissä piireissä tällähetkellä vallitsee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 19:31

    Henri, minun mielestä perimmäinen syy oli siinä, että riskit olivat alihinnoiteltuja. Tämä taas johtui etupäässä siitä, että FED ja USAn hallitus työnsivät markkinoille jatkuvasti uutta rahaa vaikka kiinteistökupla yms. olivat jo selkeästi näkyvissä. Lisäksi monet Aasian maat, Kiina etunenässä, syyti lisää rahaa USAn markkinoille pyrkiessään manipuloimaan valuttakursseja omalle vietiteollisuudelleen edulliseksi.

    Rikkana rokassa oli tietysti markkinoiden ja rahoitusinstrumenttien huono läpinäkyvyys, mihin yhtenä syynä olivat Fannie Maen ja Freddien Mac:n subprimeluototustarpeita varten luodut monimutkaiset lainapaperit.

    Suuri ongelma oli myös valvonnan laiminlyöminen eli monilta ongelmilta (mm. Madoff) suljettiin tietoisesti silmät vain sen vuoksi, ettei vaan missään nimessä häirittäisi rahamarkkinoita. Kuintenkin samalla unohdettiin se, että huono valvonta on paljon pahempaa kuin ei valvontaa ollenkaan, koska se luo monille markkinoilla toimijoille virheellisen luottamuksen tunteen.

    Virheitä tehtii tietysti muuallakin kuin USAssa, mutta tuskinpa ongelmat olisivat minkään muun markkinan vuoksi päässeet repsahtamaan näin pahaksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Henri Weijo kirjoitti 9.2.2011 kello 19:33

    Laajennetaan tuota ylempää kirjoitusta. Tuskin kukaan voi väittää täysin tietävänsä / ymmärtävänsä mistä finanssikriisi TÄYSIN johtui, se olisi vähintäänkin reduktionistista sillä kriisin synnyssä oli osallisena niin monta systeemiä, valtiota ja ideologiaa että mitään niistä ei voi yksin pitää syyllisenä. MUTTA, mielestäni voi jonkin verran spekuloida näitä väitteitä, että oliko tietyt deregulaatiot (tai oikeastaan reguloimatta – kauhea sana – jättämiset) pidemmän päälle kriisiä kiihdyttäneitä vai ei.

    Kävin katsomassa DocPointissa elokuvan Inside Job, joka jonkin verran pyrki suhteellisen kronologisesti avaamaan kriisin syntyä. Elokuva kärsii (ainakin minun silmissäni, en ole liiallisen reduktionismin fani) tietystä paasaavuudesta ja populistisesta pyhästä vihasta, mutta esittää kuitenkin neljä tärkeää tapahtumaa, jotka elokuvan mukaan (useammankin professorin, taloustietelijän ja talousjournalistin suulla) olivat merkittävässä roolissa kriisin synnyssä. Ne olivat: 1) investointipankkien velkavipurajan nosto (ennen pankilla sai olla velkaa vain nelinkertainen määrä pankin omistamaan pääomaan nähden, uudistuksen jälkeen muistaakseni ylärajaa ei ollut) 2) johdannaiset reguloimatta jättäminen (johdannaiset tuli AINOA arvopaperien muoto, jonka vaihdantaa ei säännelty MILLÄÄN TAVALLA) 3) uudenlaiset bonusjärjestelmien käyttöönotto, jotka palkitsivat lyhyestä aikavälistä 4) credit rating -firmojen (kuten Standard & Poor’s) hidas mutta varma korruptoituminen, isot investointipankit kun käytännössä “ostivat” luottoluokituksia asseteilleen (juuri ne subprimeille höystetyt arvopaperit, jotka saivat jatkuvasti AAA luokituksia).

    Näistä 3 & 4 luulisi olevan sellaisia, että niistä ainakin teorissa olisi otettu opiksi eivätkä sinällään edusta “Friedmanin oppia.” Ymmärtääkseni credit rating -firmojen toiminta ei ole IHAN jatkunut sellaisenaan kriisin jälkeen. Toisaalta 3) suhteen ei ole tapahtunut juuri mitään, samat bonusjärjestelmät ovat edelleen pystyssä. Mutta kuulisin mielelläni selityksiä siitä, että miten kohdat 1 ja 2 EIVÄT olleet Friedmanin oppien mukaisia uudistuksia. Tai ainakin selityksen siitä, että miten nämä kaksi päätöstä EIVÄT kiihdyttäneet finanssikriisin syntyä. Erityisesti kohdassa 2, johdannaisten markkinoita ei tosiaan säännöstelty ja valvottu LAINKAAN, tämän lähemmäksi vapaita markkinoita ei taida nykymarkkinoilla päästä. Valvomattomuudelle oli ihan sinänsä loogiset perustelut, sillä johdannaisten nähtiin tuottavan pelkällä olemassaolollaan niin paljon markkinainformaatiota, että markkinat toimisivat varmemmin. Toisin kuitenkin kävi. johdannaisista tuli niin monimutkaisia, että niitä ei ymmärtänyt enää kukaan kun eri lainoja ja assetteja pilkottiin pilkkomisen perään ja myytiin aina edelleen. yksittäisten lainojen arvosta ei voinut enää saada mitään varmaa tietoa, kun se oli piilotettu AAA-ratingin saaneen johdannaisen sisään.

    En tosiaan ole kuullut parempaa selitystä tälle market failurelle kuin että “homma romahti koska yritykset tiesivät, että valtio tulee hätiin ja ottivat näin liikaa riskejä” Väite ei ole mielestäni täysin uskottava, koska mistään yritysten sisäisistä muistioista tai julkisista sanomisista ei tällaista uskomusta löydy. Kuulisin mielelläni vaihtoehtoisia teorioita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. JL kirjoitti 9.2.2011 kello 19:40

    Vahvojen lobbareiden ja republikaanien vastustuksen vuoksi Obaman on hyvin vaikea panostaa peruskoulutukseen

    Miksi ihmeessä USA:ssa pitäisi panostaa enemmän peruskoulutukseen? Johan siihen pistetään siellä rahaa paljon enemmän kuin missään muussa kehittyneessä maassa Luxemburgia lukuun ottamatta. Sitä paitsi USA:n peruskoulutusjärjestelmä näyttää tuottavan erittäin hyviä tuloksia oppilasmateriaalin huomioon ottaen.

    Aiemmin demokraatit kaatoivat Bushin hallinnon pyrkimykset valtion ohjaamien asuntolainoitusyhtiöiden valvonnan tiukentamiseksi julistamalla, ettei köyhimpienkään amerikkalaisten oikeutta omistusasumiseen pidä riskeerata turhalla valvonnalla.

    Mikä on väitteesi lähde? Itse lukemani mukaan se oli nimenomaan Bush, joka ajoi lainaehtojen höllentämistä, jotta köyhät saisivat ostettua asuntoja. Ks. esim. tämä artikkeli vuodelta 2004: http://www.usatoday.com/money/perfi/housing/2004-01-20-fha_x.htm

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Artturi kirjoitti 9.2.2011 kello 19:49

    Tommi Uschanov: Nyt on pakko siteerata isääni ” oot joko tyhmä tai epärehellinen.”

    kaikille on varmasti päivän selvää, että Bernanke tarkoitti Freadmanin rahapolitiilkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. tpyyluoma kirjoitti 9.2.2011 kello 20:09

    Artturi, kuten tapaat todeta, hih. Setä Milton mm. kannatti QE:ä Japanin kriisiin eli velkakirjojen ostamista markkinoilta, eli tappioiden sosialisoimista. Mikä on täysin logiista monetarismia likvideetiansassa. Voin kaivaa lainaukset jos et muuten usko. Sitä että tämäkään ei toiminut vaikka siellä Japanissa koska pankit vaan hamstraa rahaa tuollaisessa tilanteessa pidetään pisteenä keynesiläislle.

    Kse, pankkisääntelylyn purkamisella yleensä tarkoitetaan investointipankkien ja normaalin pankkitoiminnan välisen säätelyrajan purkamista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Henri Weijo kirjoitti 9.2.2011 kello 20:14

    Henri, minun mielestä perimmäinen syy oli siinä, että riskit olivat alihinnoiteltuja. Tämä taas johtui etupäässä siitä, että FED ja USAn hallitus työnsivät markkinoille jatkuvasti uutta rahaa vaikka kiinteistökupla yms. olivat jo selkeästi näkyvissä. Lisäksi monet Aasian maat, Kiina etunenässä, syyti lisää rahaa USAn markkinoille pyrkiessään manipuloimaan valuttakursseja omalle vietiteollisuudelleen edulliseksi.

    Hmmmm… tuo Kiinan “annetaan lainaa mutta myydään samalla tavaraa” -strategia on hyvä pointti kyllä. Hauskana knoppina Inside Jobissa kuultiin Kiinan keskuspankin pääekonomistia (tai vastaavaa) joka kovaan ääneen kauhisteli sitä, että miten Yhdysvallat ottivatkin niin paljon lainaa (sanomatta tosin, että heiltä).

    FED tosin uskoi, että rahaa pystyi syytämään markkinoille, koska kuplia ei näinä “läpinäkyvien markkinoiden” aikoina enää voisi oikein syntyä. Itse uskon, että niin kauan kuin tietoa pimittämällä on mahdollista saada itselleen kilpailuetua, niin tietoa tullaan pimittämään ja sitä pyritään piilottamaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. tpyyluoma kirjoitti 9.2.2011 kello 20:24

    Reaalipoliittis-retorisena huomiona että kun idioottioikeisto on vastustanut kaikkea julkistaloutta suurinpiirtein kunnallisesta päivähoidosta alkaen argumentilla “Neuvostoliittokin romahti” niin samaa tulee nyt toisesta suunnasta argumentilla “finanssitalous romahti”. Ongelma on tietenkin idiootit, se onko ne oikealla vai vasemalle kallellaan on toissijaista ja minusta käytännössä aika yhdentekevää, mutta jotain kosmista oikeudenmukaisuutta siinä on että kun ensin myrkyttää julkisen keskustelun täydellisellä piittaamattomuudella tosiasioista niin se osuu omaan nilkkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Turkka Louekari kirjoitti 9.2.2011 kello 20:45

    Kse, tänäkin keväänä moni Kokoomuksen ehdokas esiintyy tuon kauniin liberalismiaatteen nimissä. Kokoomus sitten tekee osittaisliberalisointeja ja -yksityistämisiä, jotka on räätälöity yksittäisten suuryritysten tarpeisiin. Esimerkiksi valtion monopoleja muutetaan käytännössä yksityisiksi monopoleiksi. Kokoomuslainen liberalisti pesee kätensä sanomalla, että olisi pitänyt liberalisoida ja yksityistää täydellisemmin.

    Mikäli Suomessa joskus tehdään sinun ihanteesi mukaista, korruptoitumatonta oikeistoliberaalia talouspolitiikkaa, sitä tehdään vihreiden ja Kokoomuksen neuvottelujen tuloksena. Mielestäni sinun kannattaisi varmistaa vihreille tukevat tuolit hallitusneuvotteluihin. Kokoomus istuu siellä joka tapauksessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. TomiA kirjoitti 9.2.2011 kello 21:02

    JL: “Sitä paitsi USA:n peruskoulutusjärjestelmä näyttää tuottavan erittäin hyviä tuloksia oppilasmateriaalin huomioon ottaen.”

    Tuo mainittu blogikirjoitus on varmaankin oikeilla jäljillä (http://super-economy.blogspot.com/2010/12/amazing-truth-about-pisa-scores-usa.html). Monet ovat tulkinneet tuloksia samaan suuntaan; maahanmuuttajien määrä ja alkuperä selittävät paljon.

    USA:n PISA-tulokset eivät kuitenkaan tule vertailukelpoisiksi Euroopan kanssa poistamalla mustat ja muut ei-eurooppalaiset USA:n datasta.

    Ensinnäkään tuollaista karsimista ei voi edes tehdä (jo ymmärsin kirjoittajan pointin oikein). Jenkkilän tilastothan laaditaan ihmisen oman ilmoituksen perusteella. Aika harva jenkki tietää perimästään tai yleisemmin taustastaan. Joku aika sitten löydettiin Jeffersonin neekeriorjan kanssa tekemien lasten jälkeläisiä, joiden nimi oli Rahkonen tai vastaavaa. Olivat aika yllättyneitä.

    Toinen syy liittyy yhteiskuntien luokkajakoon. Mustathan ovat perinteisesti tehneet kaikkein alaluokkaisimmat työt. Tuollainen asema taas korreloi kaikissa maissa huonomman koulumenestyksen kanssa. Käsittääkseni se tarkoittaa, että jos USA:ssa poistetaan mustat, Suomessa saa poistaa vastaavankokoisen alaluokkaisen ryhmän. (No, tuo ei olisi reilua, koska Suomessa luokkien väliset erot ovat paljon pienemmät, mutta periaate kai tuli selväksi.)

    Sitä kyllä olen samaa mieltä, että Suomeen tuskin kannattaa tulla opettelemaan koulujärjestelmän hienouksia. Luultavasti yhteiskunta selittää enemmän, kuten juuri tuo maahanmuuttajien määrä tai luokkaeroja tasaava kaavoitus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Pekka Taipale kirjoitti 9.2.2011 kello 21:11

    JL: kiitokset erittäin mielenkiintoisesta linkistä!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 22:15

    Henri, en ole kanssasi missään mielessä täysin eri mieltä asiassa. Oma pointtini on vain se, että suurimmasta osasta tarkasteluista puuttuu rahapoliittinen aspekti – eli se, että julkisen vallan toimesta kasvatettiin markkinoilla olleen rahan määrää yli kaikkien järkevien rajojen. Mikäli julkinen sektori olisi noudattanut neutraalia ja vakautta tukevaa rahapolitiikkaa, niin kupla olisi ehkä voinut edelleen syntyä, mutta se olisi taatusti ollut pienempi.

    Kohdasta 1 lisäkommenttina sellainen, että aika iso osa ongelmaa taisi olla investointipankkitoiminnan salliminen tavallisille pankeille. Periaatteessa, jos pelkät investointipankit olisivat ajaneet itsensä umpikujaan, niin ne olisi voinut päästää nurin tai sosialisoida. Nythän ongelma oli se, että kaikki suuret pankit olivat liemessä kaulaansa myöten. Itsenäisillä investointipankeilla olisi ollut todennäköisesti myös vähemmän pelimerkkejä kuplan rakentamiseksi.

    Kohta 2 – jos ylisuureksi paisunutta kuplaa ei olisi ollut olemassa, niin olisi voinut olla mahdollista, että johdannaiskaupan pieni oma kupla olisi pihahtanut vähäisin sivuvaikutuksin ja sijoittajat olisivat näppinsä poltetuaan oppinneet hinnoittelemaan niiden riskit oikein.

    Kohta 3 – bonusjärjestelmien ongelmien pitäisi tietysti kaatua ne hyväksyneiden osakkeenomistajien niskaan. Joissain tapauksissahan omistajat menettivät käytännössä koko sijoituksensa, mutta ehkä “rankaisun” suhteessa tukeen olisi pitänyt olla laajemmalle ulottuva. (Periaatteessahan pankit olisi pitänyt päästää konkurssiin, mutta koska rahoitusjärjestelmää ei haluta päästää romahtamaan, niin omistajien vastuun pitäisi toteutua jossain toisessa muodossa.)

    Kohta 4 – no, olihan noille luokituksille tietysti jotain todellisiakin perusteita – vaikkapa sellainen, että USAn asuntomarkkinat olivat aina aiemmin romahtaneet vain yhdellä alueella – joten jos samaan nippuun pannaan velkoja kaikilta alueilta, niin ko. nipun ei koskaan pitäisi muuttua arvottomaksi. Tässä toki näppärästi unohdettiin tietysti se, etteivät kaikki alueet koskaan aiemmin olleet samaan aikaan kuplavaiheessa eikä koskaan aiemmin oltu laajasti myönnetty subprimejä asunnonostoon.

    Mitä tulee tuohon “valtio kyllä tulee hätiin” -asenteeseen, niin sellainen oli kyllä olemassa ainakin asuntolainoituksesta vastanneiden valtionohjaamien rahastojen (GSE) suhteen. Niillä ei ollut mitään virallista eikä sen puoleen salaistakaan valtion takausta. Tästä huolimatta mm. Fannie Mae ja Freddie Mac saivat markkinoilta lainaa yhtä alhaisella hinnalla kuin USAn valtio – eli siis sijoitajat (aivan oikein) olettivat valtion tulevan hätiin. Olisikin ollut aika mielenkiintoista seurata mitä olisi tapahtunut päinvastaisessa tapauksessa – omistivathan kaksi suurinta toimijaa (FM&FM) yli puolet USAn asuntolainakannasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Osmo Soininvaara kirjoitti 9.2.2011 kello 22:39

    Rahan määrää kasvatti paljon enemmän halllitsematon luottoekspansio kuin keskustapankkiraha. Sen näki parhaisten siitä, kuinka paljon keskuspankkien piti pumpata rahaa markkinoille, kun luottoekspansio vähän tasoittui.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Artturi B kirjoitti 9.2.2011 kello 22:26

    Tiedemies:

    Mutta mikä pakko tämä on kytkeä tällaiseen vasemmistopopulismiin?

    Varmaan vaalien läheisyys?

    Tää on ihan samaa sarjaa kuin se “pitäähän ihmisten jossakin asua” perustelu sille, että valtion pitää puuttua asuntomarkkinoihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. kse kirjoitti 9.2.2011 kello 22:33

    Turkka, mielestäni Kokoomus (tai paremmin Kansallinen Sekoomus rp.) on vain yksi suomalaisista suurista sosiaalidemokraattisista puolueista. Suusta voi kyllä joskus tulla “oikestoliberaaliksi” tulkittavissa olevaa jorinaa, mutta teot ovat kyllä aivan päinvastaisia. Nytkin puolue Jyrki Käteisen johdolla antaa julkisen sektorin jatkaa hallitsematonta kasvuaan puhtaan velkarahan voimilla.

    Tietysti Sekoomus on ollut monasti se pienin paha, jota äänestää – puolue kun ainakin lupaa kohtuullistaa palkkaverotusta yms., mutta se on ennemmin vain osoitus muiden puolueiden vielä suuremmasta vastenmielisyydestä kuin Sekoomuksen erinomaisuudesta.

    Vihreissä on toki muutamia ihan fiksujakin tyyppejä, mutta vastineeksi puolueesta löytyy roppakaupalla höyhenaivoisia puunhalaajia – ja mikä pahinta suuri leegio entisiä kovanlinjan stalinisteja aina Hassista alkaen – ja jälkimmäisen ryhmän lausuntoja kuunnellessa on aika selvää, ettei punaradikalismin vuonna ammennettu oppi (antikapitalismi jne.) ole takin viherpesussa minnekään liudentunut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Tapio Peltonen kirjoitti 9.2.2011 kello 23:26

    Ei USA:n talouskriisin syy, mutta sitä syventänyt ja edelleen taloutta vaivaava piirre oli ja on laajamittainen epärehellisyys.

    Finanssivalvonnasta oli tehty täysin hampaaton kriisiä edeltäneiden 15 vuoden aikana, ja se oli täynnä kokemattomia ja finanssialan kuvioista huonosti perillä olevia työntekijöitä. Samaan aikaan mm. FBI:n talousrikososasto oli käytännössä kokonaan ajettu alas.

    Kuvaavaa on, että Bernie Madoffin kaikkien aikojen Ponzi-huijaus oli SEC:in epäonnistumisen syitä selvittäneen sisäisen tutkintaraportin mukaan kaikkein lähinnä jäädä kiinni jo 1990-luvun alkupuolella. Tunnettujen finanssiasiantuntijoiden suorasanaiset varoituskirjeet ja yhteydenotot jätettiin huomioimatta ja ymmärtämättä 2000-luvulla, kun oli jo todisteiden valossa selvää, että Madoffin rahaston oli pakko olla pyramidihuijaus. Asiantuntemusta ei vain ollut oikeassa paikassa, joten todistusaineistoa ei ymmärretty eikä varoituksia kuunneltu.

    Pienemmän mittakaavan huijauksia on koko USA:n kansantalous täynnä. Valvontaa ei ole vieläkään saatu palautettua edes likimain riittävälle tasolle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. Tavallinen Teknikko kirjoitti 10.2.2011 kello 0:11

    #
    JL: “Sitä paitsi USA:n peruskoulutusjärjestelmä näyttää tuottavan erittäin hyviä tuloksia oppilasmateriaalin huomioon ottaen.”
    #

    Eiköhän USAssa oppivelvollisuus ole pitempi kuin Suomessa. Eli suomalaisen lukion verran USAssa. Tosin Suomessa kouluttautumisvelvollisuutta on muutettu työttömyysturvalain perusteella. Mutta paljon on USAssakin ongelmia, kun ei-motivoituneita oppilaita roikotetaan kouluissa ihan lainsäädännön voimalla häiritsemässä motivoituneita oppilaita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  34. JS kirjoitti 10.2.2011 kello 0:19

    Ainakin suhdannepolitiikan osalta on ehkä hyvä huomata, ettei se oletus enää pidä paikkaansa, että poliittisen kentän oikealla laidalla uskottaisiin Friedmanin oppeihin ja vasemmalla laidalla Keynesin oppeihin. Siinä talouspoliittisessa keskustelussa, jota finanssikriisin aikana ja jälkeen on käyty, varsinkin anglosaksisissa maissa, poliittisen kentän oikea laita ja iso osa keskustaa on ajanut sekä Keynesistä että Friedmanista kaukaa oikealta ohi. Friedmanin monetarismi oli jokseenkin sofistikoitua eikä hän koskaan kannattanut sellaista pölhöpopulismia, jota mm. republikaanit rapakon takana nyt puolustavat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  35. Hybrid kirjoitti 10.2.2011 kello 1:13

    Voisiko valtio perustaa kansalaisille ja miksei myös yrityksille pankin mikä ainoastaan ottaisi talletuksia vastaan ja tarjoisi yksinkertaisimmat kassapalvelut. Korko voisi olla nolla. Pointtina olisi se että myös riski olisi nolla, valtio ei voi mennä konkurssiin.
    Tämän jälkeen pankkeja ei tarvitsi enään koskaan pelastaa koska rahansa voisi menettää ainoastaan ne ketkä ovat halunneet ottaa riskejä. Tällöin voisi myös säätelyä vähentää. Yksityispankit joutuisivat myös maksamaan oikeasti talletuskorkoa verrattuna nykyiseen systeemiin missä asikas joutuu käytännössä maksamaan siitä että saa rahansa säilytykseen. Ihminen tarvitsee nykyisin pankkitilin ja valtion pitää taata tämän takia kaikki pankkien mokailut.

    Minusta tämä on parempi ratkaisu kun tiukka säätely ja keinotekoinen erottelu investointi- ja normaalipankkien välille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  36. tiedemies kirjoitti 10.2.2011 kello 8:14

    Friedmanin ehdottama rahapolitiikka oli yksinkertaisesti, että keskuspankin pitäisi tarkkailla rahamäärän kasvua ja pitää se maltillisena, myös laman aikana rajua kontraktiota vastaan pitäisi toimia.

    Friedman ajoi matalampia veroja ja kilpailua. Tavallaan dirigismi, jota Osmo tässä hehkuttaa, on vähän eri asia. En toki usko, että Friedman sitä kannatti, mutta Friedmanin vaikutus talouspolitiikassa ei kyllä ole ollut rahapolitiikan ulkopuolella kovin suurta.

    Kultakurkkuja lukuunottamatta melkein kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että Volckerin ja Greenspanin rahapolitiikat olivat paitsi saaneet vahvasti vaikutteita Friedmanin opeista, myös 1900-luvun onnistuneimmat vuosikymmenet USA:n rahapolitiikan osalta.

    Säädöksiä tarvitaan, tietenkin, juuri niistä syistä kuin tpyyluoma esitti. Minusta tämä on kuitenkin jonkinlainen olkiukko, koska evidenssi sanoo, että viimeaikaisten ongelmien taustalla ei ole niinkään liian vähäinen tai löysä sääntely, vaan yksinkertaisesti vääränlainen sääntely. So. sellainen, joka yhtä aikaa estää tiettyjä vakauttavia mekanismeja toimimasta, ja samanaikaisesti sallii sellaisten mekanismien toiminnan, jotka tuovat epästabiiliutta.

    Pankkijärjestelmästä voi sanoa, tietyllä abstraktiotasolla ja mielekkyydellä, että sillä pitäisi olla kolme ominaisuutta: Vakaus (so. vähänlaisesti korko- ja sitä myöden reaalipuolen heilahteluja), turvallisuus (so. talletukset eivät ole vaarassa) ja tehokkuus (sellaiset asiat kuin että se takaa korkean likviditeetin). On kuitenkin täysin mahdollista, että kaikkia kolmea ei voi saada yhtä aikaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  37. Artturi B kirjoitti 10.2.2011 kello 8:47

    Osmo:

    Rahan määrää kasvatti paljon enemmän halllitsematon luottoekspansio kuin keskustapankkiraha.

    häh? Millä perusteella luottoekspansio on hallitsematon ja millä perusteella sen pitäs olla hallittu? Tai mitä ne edes tarkoittaa tässä kontekstissa?

    Se, että markkinoilla on keskuspankkirahaa ja pankit ei pidä 100% reservejä tarkoittaa, että luottoekpansiota tapahtuu. Ei se ole mikään ongelma.

    Sen näki parhaisten siitä, kuinka paljon keskuspankkien piti pumpata rahaa markkinoille, kun luottoekspansio vähän tasoittui.

    !?!? Vähän!?!?! Se, että keskuspankit joutuu pumppaamaan paljon rahaa markkinoille johtuu siitä, että keskuspankkirahan kysyntä on kasvanut huimasti. Kyse ei todellakaan ole mistään luottoekspansion tasoittumisesta.

    Sä oot vissiin keskustellu rahapolitiikasta Uuspaavalniemen kanssa tai jotain…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  38. Artturi B kirjoitti 10.2.2011 kello 9:30

    Tapio Peltonen:

    Asiantuntemusta ei vain ollut oikeassa paikassa, joten todistusaineistoa ei ymmärretty eikä varoituksia kuunneltu.

    Niin ja tämä ei johtunut finanssivalvonnan hampaattomuudesta vaan siitä, että byrokraatit on itse samojen harhaluulojen uhreja kuin muutkin yksittäiset ihmiset. Siksi markkinat noin keskimäärin on parempi tapa hoitaa asioita.

    JS:

    Ainakin suhdannepolitiikan osalta on ehkä hyvä huomata, ettei se oletus enää pidä paikkaansa, että poliittisen kentän oikealla laidalla uskottaisiin Friedmanin oppeihin ja vasemmalla laidalla Keynesin oppeihin.

    Todellakin.

    Siinä talouspoliittisessa keskustelussa, jota finanssikriisin aikana ja jälkeen on käyty, varsinkin anglosaksisissa maissa, poliittisen kentän oikea laita ja iso osa keskustaa on ajanut sekä Keynesistä että Friedmanista kaukaa oikealta ohi.

    No riippuu varmaan siitä mitä oikeana pitää. Minun perspektiivistä kyllä näyttää enemmänkin siltä, että vasemmalta ollaan menty.

    hybrid:

    Voisiko valtio perustaa kansalaisille ja miksei myös yrityksille pankin mikä ainoastaan ottaisi talletuksia vastaan ja tarjoisi yksinkertaisimmat kassapalvelut.

    Varmaan voisi, mutta miksi perustaisi, kun markkinatkin voivat ihan hyvin perustaa tällaisen pankin, jos sille vaan olis kysyntää.

    Niin kauan kuin meillä on talletustakausjärjestelmä, niin kaikki pankit saavat talletuksia ja pystyvät ottamaan liikaa riskiä, jolloin vaan “hölmö” tallettaisi valtion lainapapereihin sijoittavaan pankkiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  39. Liian vanha kirjoitti 10.2.2011 kello 10:05

    Keskesin ongelma rahoituskriisissä oli inhimillinen ahneus eli muutaman vuoden voitoilla jokainen peliin osallistunut sai rahaa niin paljon, että mukava loppuelämä oli turvattu.
    Se miten pankeille tai kansantalouksille käy ei kiinnostanut pätkääkään toimijoita.
    TJ tietää aina olevansa vain lyhyen aikaa johdossa ja kuittaa oitis kaiken mahdollisen, sillä harvoin tulee uutta yhtä hyvää tilaisuutta.
    Sama koskee meklareita ja muita pankkien aktiivitoimijoita. Jokainen heistäkin tietää, että kyseessä ei ole eläkevirka.

    Kun kenelläkään toimijalla ei ole riskiä niin miksipä he eivät käyttäisi tilannetta hyväksi.

    Pankkiirit ja poliitikot elävät myös symbioosissa, näin on ollut siitä asti kun pankkitoiminta alkoi. Pankit ovat aina rahoittaneet vallassaolijoita ja huolehtineet, että saavat rahansa. Eivät Hitlerin rahoittajatkaan jääneet näppejään nuolemaan.
    Bushin hallinto taas tarvitsi rahaa Irakin ja Afganistanin sotiin ja pankkiirit antoivat sitä auliisti, mutta vastapalveluksena myös uusia businessmahdollisuuksia.

    Ninpä rahoittajilla on aina valtaa poliitikoihin nähden ja omistajatkin voivat olla varmoja ettei heille synny tappioita.

    Joku Friedman , Greenspan tai Berdanke ovat vain pankkien juoksupoikia ja heidät on nostettu asemaan koska he palvelevat pankkiirien asiaa.
    Talous-ja lakiasioissa professoritkin kuin myös Nobel-palkitutkin elävät siitä, että kirjoittavat tilaajaa miellyttäviä tutkimustuloksia ja tulkintoja

    Seuraukset ovat sitten moninaiset ja kriisin syyt monimuotoiset täällä yritetään näköjään selitellä, mutta se on vain akateemista näsäviisailua ja unohdetaan todelliset motiivit.

    Joku Fanny Mae , Freddie joku oli vain yksinkertainen huijaus, jossa paikallispankki antoi lainan välittämättä asiakkaan maksukyvystä, myi lainan Fanny Maelle, Freddie jollekin, joka paketoi sen näyttäväski paketiksi, joka sitten myytiin esim Eurooppaan , jossa taas pankit kauppasivat paketit rahasto ym muodoissa asiakkaille. Ei sitä europpalaisen pankin pankkiiria/meklaria kiinnostanut kuinka maksukykyinen joku Arkansasin peräkylässä asuva lainaottaja on, eihän hänellä ollut mitään intressiä edes tutkia sitä

    Kyseessä oli valtioiden laillistama huijaus

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  40. tiedemies kirjoitti 10.2.2011 kello 10:07

    Artturi, olet väärässä.

    Luottokontraktio ei alkanut siksi, että rahan kysyntä kasvoi, vaan siksi, että luottamus väheni. Luotto ja luottamus ovat oikeastaan ihan sama asia, luottamuksen väheneminen johtaa automaattisesti luottokontraktioon. Ei keskuspankkirahan kysyntä siitä mihinkään kasva, vaan itseasiassa vähenee. Siksihän korkoa painetaan alas ja rahaa floodataan markkinoille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  41. tiedemies kirjoitti 10.2.2011 kello 10:27

    Toki Artturi on tietyllä tavalla ajateltuna oikeassa.

    Asian voi ajatella näin: korko on rahan hinta. Kontraktiossa kyllä rahan kysyntä ylipäätään kasvaa, koska paitsi lainan antaja, myös lainan ottaja haluaisivat sen rahan, joten korko nousee. Koron noustessa yhä useampi maksaa lainan takaisin mieluummin kuin ottaa uuden lainan, mikä vähentää rahan määrää. Kontraktio sinänsä ei ole ongelma, vaan ongelma on siinä, että kaikki eivät voi maksaa lainoja takaisin juuri sillä hetkellä. Jos markkinat eivät clearaa saman tien ja jos maksaja ei saa luottoa (koron noustessa toki paradoksaalisesti myös luottoriski kasvaa), syntyy luottotappioita.

    Tässä mielessä keskuspankkirahan kysyntä kyllä nousee kontraktiossa, koska pankkien maksuliikenne on edestakaisin lainattua rahaa, ja “aukkoja” korjataan keskuspankkirahalla.

    Tämä ei kuitenkaan ollut finanssikriisissä se kysyntä, johon keskuspankit vastasivat. Keskuspankit floodasivat rahaa markkinoille, koska muidenkin kuin pankkien likviditeetti oli vaarassa yleisen luottamuspulan vuoksi. Varsinainen “oikea” keskuspankkiraha (ei siis QE-raha) itseasiassa päätyi vain pankkien reserveihin makaamaan, koska likviditeettipreferenssi oli niin suuri.

    Muutenkin rahan kysynnän ja tarjonnan kohdalla nimitykset ovat vähän harhaanjohtavia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  42. Liian vanha kirjoitti 10.2.2011 kello 10:52

    Hyvä esimerkki pankkien ja päättäjien symbioosista on Lehman Brothersin konkursiin aiheuttama toiminta
    LB ajautui velkajärjestelyyn 15 syyskuuta.
    Jo 17 syyskuuta Barclays osti Pohjois-Amerikan toiminnot. Ja 22,23 syyskuuta Nomura osti Aasian ja Euroopan toiminnot.
    Kotimainen pikkupalanen myytiin 3 joulukuuta.
    Suuri pankki oli siis pilkottu parissa viikossa ja jatkoi toimintaansa lähes normaalisti, joten pankkijärjestelmä ei sinänsä ollut uhattuna.

    Mutta suurin ongelma oli, että pankin omistus siirtyi ulos USA:ta ja silloin myöskin USA:n presidentistä oli tulossa riippuvainen ulkovalloista eli pahimmassa tapauksessa Kiinan juoksupoika.

    Sama ongelma herätti Saksan, Ranskan, Englannin etc suojaamaan omia pankkejaan ja niinpä raha syydetiin massiivisesti pankeille, jotta yhka omsituksen siirtymisestä torjuttiin. Eikä niidne tarvinnut kertoa muuta kuin, että rahoitusjärjestelmä on uhattuna, jotta tarina olisi uskottava niin muutama pankki päätyi valtoiden haltuun

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  43. KimmoO kirjoitti 10.2.2011 kello 11:13

    Valtion roolista pankkitoiminnassa on hyvä huomata että säännöstelyn määrä ei suoraan kerro siitä kuinka kovasti valtio vaikuttaa markkinoiden toimintaan.

    Tapaus 1: Valtio takaa pankkien toiminnan, mutta estää säännöksin riskinottoa ja velkarahankäyttöä ja esim vaikka sitä että paljonko talonostajalla pitää olla rahaa, että pankki voi antaa loppulainan.

    Tapaus 2: Valtio takaa pankkien toiminnan, mutta purkaa säännöstelyä. Riskiä saa ottaa ja velkarahaa käyttää. Mutta samaanaikaan ei viestitetä vakuuttavasti ettei tulla apuun jos riskinotosta seuraa pankeille ongelmia. (Ja nyt todistettavasti tultiin apuun yhteisellä rahalla kun ongelmia tuli).

    Minusta on ihmeellistä väittää, että tapaus 2 olisi lähempänä Friedmannilaista maailmankatsomusta kuin tapaus 1 pelkästään sillä perusteella, että joitain säännöstelyjä on vapautettu. Asiasta paljon fiksummin täällä http://www.themoneyillusion.com/?p=8041

    Kimmo

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  44. Kari Koskinen kirjoitti 10.2.2011 kello 12:07

    Koska kaikki ehdoton kuuluu patologian piiriin (Nietzsche), niin nyt on tehtävä poikkeus.

    Osmo:

    Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli se malli, jota kaikki tavoittelevat.

    Kannattaisi ensin selvittää, mikä oli se “Pohjoismainen malli”, josta Davosissa keskusteltiin. Se ei todellakaan ollut mikään “hyvinvointivaltio”, ainakaan seuraavan perusteella *):
    http://www.globalutmaning.se/wp-content/uploads/2011/01/Davos-The-nordic-way-final.pdf

    Lyhyt tiivistelmä: individualismi, kapitalismi ja luottamus (sekä instituutioihin että toisiin ihmisiin). Minkä ei kyllä pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään muulle kuin suomalaiselle vasemmistolle.

    Kari

    *) Voi olla, että siellä jotain muutakin puhuttiin, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta käyttää 50 000 euroa veronmaksajien rahaa paikanpäälle raahautuakseni.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  45. tcrown kirjoitti 10.2.2011 kello 12:43

    Tämä ei kuitenkaan ollut finanssikriisissä se kysyntä, johon keskuspankit vastasivat. Keskuspankit floodasivat rahaa markkinoille, koska muidenkin kuin pankkien likviditeetti oli vaarassa yleisen luottamuspulan vuoksi.

    Juuri näin. Ks:

    http://economicsofcontempt.blogspot.com/2011/02/morgan-stanleys-liquidity.html

    Morgan Stanleyltä hävisi likviditeettiä 37 miljardia dollaria päivässä.

    Pankkijärjestelmästä voi sanoa, tietyllä abstraktiotasolla ja mielekkyydellä, että sillä pitäisi olla kolme ominaisuutta: Vakaus (so. vähänlaisesti korko- ja sitä myöden reaalipuolen heilahteluja), turvallisuus (so. talletukset eivät ole vaarassa) ja tehokkuus (sellaiset asiat kuin että se takaa korkean likviditeetin). On kuitenkin täysin mahdollista, että kaikkia kolmea ei voi saada yhtä aikaa.

    Jos tehokkuuden vaatimuksen ulkopuolelle jätetään rahoitussektorin maksimaalinen kasvu, tuotto ja markkinoiden maksimaalinen likviditeetti, ja ollaan tyytyväisiä kohtuulliseen tuotton ja kohtuulliseen likviditeettiin, niin ei ole mitään syytä poliittisten syiden ulkopuolella miksi noihin kolmeen ei päästäisi. Se vain edellyttäisi rajua rahoitussektorin yksinkertaistamista. Minun on vielä näkemättä se monimutkainen rahoitusinstrumentti, jonka ensisijainen käyttötarkoitus ei ole joko regulaation tosiasiallinen kiertäminen tai rahojen vieminen tyhmiltä. (Yksinkertaisiet optiot tai futuurit eivät ole tässä mielessä monimutkaisia)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  46. Artturi B kirjoitti 10.2.2011 kello 12:44

    tiedemies:

    Luottokontraktio ei alkanut siksi, että rahan kysyntä kasvoi, vaan siksi, että luottamus väheni.

    Joo keskuspankkirahan kysyntä kasvoi, koska luottamus väheni.

    Luottamus väheni, koska asuntojen hinnat rupes laskemaan ja markkinat huomas, että keskuspankki tulee tekemään virheitä.

    Asuntojen hinnat rupes laskemaan, koska maahanmuutto väheni ja koska asuntomarkkinoille ei voinu enää tuoda paljoo huonompia asuntolainan ottajia, koska kaikki kynnelle kykenevät oli jo mukana.

    jne. jne. jne.

    Ei keskuspankkirahan kysyntä siitä mihinkään kasva, vaan itseasiassa vähenee.

    !?!?!?! ööööö…. no tottakai se kasvaa. Muutenhan keskuspankin ei pitäs antaa sitä lisää markkinoille. Älä ajattele korkoja, kun se vaan sumentaa ajattelua. Ajattele nominaalista BKT:ta tai inflaatioo.

    Tämä ei kuitenkaan ollut finanssikriisissä se kysyntä, johon keskuspankit vastasivat.

    Ei niin, mutta olis pitäny. Sehän se just oli se FEDin virhe, että sen sijaan, että ne olis pitäny rahan tarjonnan vastaamassa kysyntää, ne vaan syyti rahaa pankeille.

    Varsinainen “oikea” keskuspankkiraha (ei siis QE-raha) itseasiassa päätyi vain pankkien reserveihin makaamaan, koska likviditeettipreferenssi oli niin suuri.

    Ensinnäkin QE on keskuspankkirahaa ja toisekseen keskuspankki itse nosti likviditeettipreferenssiä sillä, että se ei tuottanu sellasta inflaatioo, mitä markkinat odotti ja mihin se on sitoutunut + makso korkoa reserveille.

    Muutenkin rahan kysynnän ja tarjonnan kohdalla nimitykset ovat vähän harhaanjohtavia.

    Päin vastoin. Suunnilleen kaikki muu rahan kohdalla on harhaanjohtavaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  47. JL kirjoitti 10.2.2011 kello 13:05

    USA:n PISA-tulokset eivät kuitenkaan tule vertailukelpoisiksi Euroopan kanssa poistamalla mustat ja muut ei-eurooppalaiset USA:n datasta.

    Ensinnäkään tuollaista karsimista ei voi edes tehdä (jo ymmärsin kirjoittajan pointin oikein). Jenkkilän tilastothan laaditaan ihmisen oman ilmoituksen perusteella. Aika harva jenkki tietää perimästään tai yleisemmin taustastaan.

    Ensinnäkin on mahdollista, että tiettyyn ryhmään samaistuminen itsessään muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Siten tosiasiallinen perimä ei ole relevanttia.

    Toisekseen tutkimusten mukaan USA:ssa käytössä olevilla rodullisilla ja etnisillä luokitteluilla on vahva geneettinen perusta. Eräässä laajassa (N=3636) tutkimuksessa havaittiin 99,9 prosentin vastaavuus erillisten geneettisten klustereiden ja henkilöiden itse ilmoittaman rodun/etnisyyden välillä: http://tinyurl.com/69o73wn

    USA:n valkoisissa ei-eurooppalainen perimä on harvinaista. Mustissa on eurooppalaista perimää keskimäärin 20 prosenttia ja hajonta on suurta, mutta yli 50-prosenttisesti eurooppalaisia mustista on vain 1 prosentti. Latinot on monimuotoisempi ryhmä, mutta ylivoimainen enemmistö heistä on mestitsejä Väli-Amerikasta. Aasialaisten suurimittainen maahanmuutto USA:han taas on melko tuore ilmiö, ja he kyllä tuntevat sukutaustansa.

    Toinen syy liittyy yhteiskuntien luokkajakoon. Mustathan ovat perinteisesti tehneet kaikkein alaluokkaisimmat työt. Tuollainen asema taas korreloi kaikissa maissa huonomman koulumenestyksen kanssa. Käsittääkseni se tarkoittaa, että jos USA:ssa poistetaan mustat, Suomessa saa poistaa vastaavankokoisen alaluokkaisen ryhmän.

    Ylimpiin sosiaaliluokkiin kuuluvien afroamerikkalaisten lasten koulumenestys vastaa alimpien sosiaaliluokkien valkoisten ja aasialaisten lasten menestystä, joten mistään luokkajaosta ei ole kysymys.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  48. Artturi B kirjoitti 10.2.2011 kello 13:16

    Voi veljet, vähänks siistiä, että näissä kommenteissa on kahden viimäpäivän aikan linkattu themoneyillusionia ja super-economyä!

    +KimmoO:n pointtikin on kohdillaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  49. tiedemies kirjoitti 10.2.2011 kello 14:35

    Kimmo kiteytti aika hyvin sen, mitä minä tavoittelin omalla kommentillani. En pidä säännöstelemättömyytenä tai vähäisempänä säännöstelynä sitä, että valtio lupaa kategorisesti maksaa, jos joku hassaa rahat, contra että tämän lupauksen ehtona on tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Jälkimmäinen on lähempänä sitä, miten vakuutuksessa vaaditaan että ovet pitää lukita, tai ei saa korvausta jos joku käy varkaisilla.

    Se, että pankeille ei aseteta tällaisia ehtoja talletusturvan takaamiseksi, ei ole minusta “vähäisempää sääntelyä”, eikä erityisesti lähempänä friedmanilaista käsitystä markkinataloudesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  50. antti kirjoitti 10.2.2011 kello 15:01

    Hybrid:

    Voisiko valtio perustaa kansalaisille ja miksei myös yrityksille pankin mikä ainoastaan ottaisi talletuksia vastaan ja tarjoisi yksinkertaisimmat kassapalvelut. Korko voisi olla nolla. Pointtina olisi se että myös riski olisi nolla, valtio ei voi mennä konkurssiin.

    Voit säästöilläsi merkitä Suomen Valtion obligaatioita jolloin saat oman määrittelysi mukaan rahasi varmasti talteen, ja vielä korot päälle. Katso esim: http://www.treasuryfinland.fi/tuotto-obligaatiot

    Päivittäisten raha-asioitten hoitoon uskaltanee sentään nykyisiä pankkitilejä käyttää. Valtio takaa pankkitalletukset 50 000 euroon asti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  51. Liian vanha kirjoitti 10.2.2011 kello 15:07

    “Valtio takaa pankkien toiminnan, mutta purkaa säännöstelyä. Riskiä saa ottaa ja velkarahaa käyttää. Mutta ”

    Pankkien vakavaraisuus on hyvin alhainen, oma pääoma on tyypillisesti alle 10 % vastuista.
    Tämä merkitsee, että konkurssi tulee jo suhteellisen pienillä tappioilla.
    Tämä merkitsee, että kovin suuria riskejä ei voi ottaa sillä riskit realisoituvat aina kun aikaa on tarpeeksi.

    Pankkien bonusjärjestelmä taas ajaa hillittömään riskinottoon, erityiseti sen vuoksi, että kukaan riskiottaja ei joudu henkilökohtaiseen vastuuseen

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  52. Artturi B kirjoitti 10.2.2011 kello 16:38

    tcrown: Mitä mieltä oot näistä:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Mortgage-backed_security

    Eiks ne nyt oo aika selvästi ihan todellinen parannus, eikä mitään säätelyn kiertämistä. (Ja joo niillä kierrettiin säätelyä, mutta eiks ne oo ihan hyödyllisiä siitä riippumatta?)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  53. TomiA kirjoitti 10.2.2011 kello 17:02

    JL, lyhykäisesti: Ainoa mitä tilastoista voi varmuudella poimia on tieto siitä, ovatko lapsen vanhemmat kruksanneet kohdan caucasian johonkin koulun lomakkeeseen. Tämä epävarmuus pitäisi vertailussa ottaa huomioon juuri sellaisilla keinoin, joita hahmottelit.

    Mustien, intiaanien ja hispaanien luokka-asema, tai nykykielellä “yhteiskunnallinen asema”, varmasti vaikuttaa näiden koulumenestykseen, vaikka taustalla olisi myös perinnöllisiä syitä. Tämäkin pitäisi ottaa huomioon, koska esim. Suomessa alaluokkaisia töitä tekevät suomalaiset.

    Mustien akateemisesta menestyksestä olisi, muuten, kiva tietää välillä muistakin kuin jenkkilähteistä. USA:n mustien joukossa elää voimakas kouluvastainen kulttuuri ylemmissäkin luokissa. Britanniassa samaa vikaa löytyy erityisesti pakistanilaisista, jotka pärjäävätkin selvästi mustia huonommin.

    Siinä kai päällimmäiset.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  54. tcrown kirjoitti 10.2.2011 kello 17:29

    Yksinkertainen MBS on nyt siinä rajoilla onko se tuossa mielessä monimutkainen instrumentti. Minä elän sellaisessa ymmärryksessä, että MBS:ien todellinen käyttötarkoitus on pankin assettien siirtäminen taseen eli pankkien regulaation ulkopuolelle.

    Ehkä oleellinen pointtini on, että MBS on ehkä parannus korkeintaan jossakin likviditeettimielessä ja siinä mielessä, että saadaan uusia suoria sijoittajia asuntolainamarkkinoille, mutta silti kohtuullisesti replikoitavissa tavallisella pankilla ja sen taseella. Ja vaikka tuo instrumentti kiellettäisiin, tuskin kovin moni asuntolaina jäisi saamatta, vaan nuo sijoitukset kulkisivat pankkien taseiden kautta. (Suomessa ei taideta paljoa MBS:iä harrastaa, ja silti lainoja löytyy). En tiedä kuinka paljon suomalainen likvidi MBS-markkina pienentäisi asuntolainojen marginaaleja, mutta olen aika varma, että tuo säästö on aika pieni verrattuna niihin riskeihin ja kustannuksiin mitä pankkien reguloinnin monimutkaistuminen tuo.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  55. tpyyluoma kirjoitti 10.2.2011 kello 17:37

    tcrown:

    Se vain edellyttäisi rajua rahoitussektorin yksinkertaistamista.

    Bingo! Melkein jokaikisellä tekniikan alalla on kaikenlaisia luovuuden rajoituksia itsesäätelyn ja lainsäädännön kautta sen takia että härvelit ei räjähdä käsiin, lääketeollisuus ääriesimerkkinä, mikä siinä finanssi-tekniikassa on niin erikoista että sitä pitäisi kohdella jotenkin ihan muuten kuin vaikka sillanrakennusta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  56. Jaakko Särelä kirjoitti 10.2.2011 kello 21:12

    Kohdasta 5 on mielenkiintoinen kirjoitus täällä: http://bit.ly/h1PbAk . Muutenkin valtion kannattaisi olla omistajana kasvuyrityksissä, mutta nimenomaan passiivisena (kyllä markkinat tietävät paremmin).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  57. tcrown kirjoitti 11.2.2011 kello 1:47

    mikä siinä finanssi-tekniikassa on niin erikoista että sitä pitäisi kohdella jotenkin ihan muuten kuin vaikka sillanrakennusta?

    No katsos, siltainsinööri voi tehdä virheen, jonka seurauksena silta romahtaa, joten sen siltainsinöörin tekemisiä pitää reguloida. Markkinat sitävastoin ovat aina oikeassa, joten markkinoiden tuotokset eivät voi romahtaa. Eikös tämä nyt ole kaikille selvää?

    Toistetaan nyt vielä omat teesini siitä miten rahamarkkinat pitäisi pitää kurissa:

    Ensin, velkavivun kysyntää pitäisi pienentää dramaattisesti. Tämä ei sinänsä vaadi markkinoiden toimintaan puuttumista, koska merkittävimmät velkavivun kysyntää lisäävät tekijät tällä hetkellä ovat enemmän tai vähemmän keinotekoisia poliittisen väännön tuloksia. Yritysmaailmassa Modigliani & Miller on jo kauan sitten osoittanut, että yritykselle on teoriassa yhdentekevää rahoittaako se toimintansa pääomalla vai velalla, mutta käytännössä nykyinen voitonjaon verotus suosii vierasta pääomaa. Tuo epäkohta pitäisi korjata jollakin tavalla niin, että vierasta pääomaa verotettaisiin rankemmin kuin omaa. Yksityisellä puolella velkavivun kysyntä on lähes yksinomaan asuntolainojen kysyntää, ja tuota taas voidan ohjata terveempään suuntaan verovähennysoikeudet poistamalla ja kiinteistöveroa korottamalla.

    Toiseksi, jotenkin verotuksella (ja osin regulaatiolla) pitäisi ohjata rahoitusinstituutiot yksinkertaisempaan suuntaan. Minun ymmärrykseni mukaan regulaatio tällä hetkellä yrittää mahdollisimman objektiivisesti mitata todellisia riskejä ja antaa markkinoiden toimia, kun se sen sijaan voisi ohjata pankit ottamaan riskejä, joita olisi helppo reguloida. (Kuten aiemmin esitin, nähdäkseni kaikki ne riskit, mitä rahoitussektori ottaa, on otettavissa yksinkertaisilla ja helposti reguloitavilla instrumenteilla)

    Kolmanneksi, etenkin rahoitussektorilla “limited liability” eli osakeyhtiö yritysmuotona pitäisi tehdä ellei laittomaksi, niin vahvasti luvanvaraiseksi ja todella tiukasti säännellyksi.

    Ensimmäinen on ylivoimaisesti merkittävin, mutta yhtä ylivoimaisesti vaikein toteutettava. Ilman toista minun nähdäkseni kaikki regulaatio on tuomittu epäonnistumaan tehtävässään kriisien estämisessä. Kolmas on ainakin anekdotaalisen empiirisen evidenssin perusteella onnistunut suhteellisen hyvin pitämään rahoitussektorin riskit kurissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  58. Tiedemies kirjoitti 11.2.2011 kello 6:43

    Artturi,
    QE-raha on toki keskuspankin luomaa, ja näin jälkikäteen minun sanomani oli kyllä todella epäselvä.

    Korkoon tuijottaminen on tietenkin oikein, koska se on rahan hinta. Hinta nousee, jos kysyntä ylittää tarjonnan, kunnes kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Koron liike on siis indikaatio siitä, mihin suuntaan mennään. Jos kontraktio on päällä, lainarahan kysyntä on siis alhaisempi kuin tarjonta. Tämä on siis vain määritttelykysymys. Jos luottokontraktion pysäyttäminen vaatii koron painamista alas, se tarkoittaa siis tällä tavalla tarkasteltuna, että kysyntä on vähentynyt, ei lisääntynyt!

    Luottamuksen vähentyessä uloslainaajien halu pitää rahaa itsellään kasvaa, joten tässä mielessä rahan tarjonta vähenee. Sisäänlainaajat taas haluavat maksaa luottonsa pois, joten rahan kysyntäkin pienenee. Tämän voi kääntää tietenkin myös toisinpäin: Uloslainaajat haluavat lisää rahaa, eli rahan kysyntä kasvaa, ja luoton poismaksamiseen tarvitaan rahaa, joten siinäkin kysyntä kasvaa. Tämän vuoksi “kysyntä” ja “tarjonta” ovat epäselviä käsitteitä.

    Korko sensijaan on selvä käsite, jota voidaan mitata ja havainnoida reaaliaikaisesti. Sitä käytetään targettina lyhyellä aikavälillä, toisin kuin inflaatiota, koska se reagoi rahan määrään heti. Inflaatiosta saadaan informaatiota paljon paljon hitaammin. Ihan säätöteoreettisesti ajateltuna ongelma on ei-triviaali monella tasolla. Tässä joudun taas kerran vetoamaan siihen, että keskuspankki ei voi tehdä taikatemppuja inflaation suhteen. Voit ajatella tätä pelinä, jossa yritetään saada narun päässä oleva rengas heilautettua tappiin, mutta naru onkin kuminauha, rengas on uimarengas, ja lisäksi tuulee pirusti. (Tappi on se inflaatiotargetti) Ikäänkuin kritisoit keskuspankkia siitä, että se ei vetänyt tarpeeksi kovaa tuulenpuuskan sattuessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  59. Artturi B kirjoitti 11.2.2011 kello 10:07

    tcrown: Hyviä ehdotuksia!

    tiedemies:

    Korkoon tuijottaminen on tietenkin oikein, koska se on rahan hinta.

    Ei. Rahaa saa lisää myymällä tuotteita tai ostamalla vähemmän tuotteita. Se on rahan hinta. Tietysti voi myydä myös bondeja ja se on osa rahan hintaa, mutta niin on myös appelsiinien hinta ja asuntojen hinta. Rahan hinta määräytyy kaikilla markkinoilla missä hyödykkeitä vaihdetaan rahaan, ei pelkästään niillä markkinoilla missä bondeja vaihdetaan rahaan.

    ks: http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2011/02/money.html

    Inflaatio-odotukset, eli siis rahan arvon odotus kaikilla markkinoilla on rahan hinta. Tämän vuoksi rahan kysyntä ja tarjonta eivät ole epäselviä käsitteitä. Jos inflaatio-odotukset nousevat se tarkoittaa, että rahan tarjonta nousee kysyntään verrattuna.

    Luottamuksen vähentyessä uloslainaajien halu pitää rahaa itsellään kasvaa, joten tässä mielessä rahan tarjonta vähenee.

    Luottamuksen vähentyessä varmaan kaikki haluavat enemmän keskuspankkirahaa kuin aikaisemmin.

    Tämän voi kääntää tietenkin myös toisinpäin: Uloslainaajat haluavat lisää rahaa, eli rahan kysyntä kasvaa, ja luoton poismaksamiseen tarvitaan rahaa, joten siinäkin kysyntä kasvaa. Tämän vuoksi “kysyntä” ja “tarjonta” ovat epäselviä käsitteitä.

    Niin siis tämä on ainoa oikea tapa kääntää. Eli ainakaan tämän vuoksi rahan kysyntä ja tarjonta ei oo epäselviä käsitteitä.

    Inflaatiosta saadaan informaatiota paljon paljon hitaammin.

    ööö… inflaatio-odotukset reagoi ihan yhtä nopeesti kuin korotkin, eli niistä saa reaaliaikaista dataa.

    Tässä joudun taas kerran vetoamaan siihen, että keskuspankki ei voi tehdä taikatemppuja inflaation suhteen.

    Ja kuten varmaan ymmärrät, tämä ei oo mikään argumentti. Kukaan ei väitä, että keskuspankin tarvitsisi tai että se pystyisi tekemään taikatemppuja.

    Sen sijaan on selvää, että poliitikot(/keskuspankit) pystyy vaikuttamaan rahan arvoon suunnilleen välittömästi ks. FDR:n päätökset dollarin kultapegin suhteen.

    Ainoo millä on väliä on se mitä markkinat ajattelee keskuspankin (tai FDR:n) reaktiofunktiosta. Jos keskuspankki pystyy kommunikoimaan, että sen reaktiofunktio on sellanen, että se osuu targettiinsa, niin markkinat hinnoittelee sen heti.

    Siksi minä kritisoin keskuspankkeja siitä, että ne olis voinu välttää nominaalisen bkt:n syöksyn, mutta eivät tehneet niin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  60. Amae kirjoitti 11.2.2011 kello 11:07

    Entäs jos taloustieteilijöiden teoriat ovat lähtökohtaisesti väärin ja totuus on päinvastainen, eli inflaation syyt ovatkin
    – rahan liian korkea hinta (peritty korko)
    – raha luodaan yksityisesti (myös keskuspankit kuten FED ovat yksityisomisteisia, eivät valtion), jolloin kaikki raha syntyy yksityisyritysten liikkeellelaskemina lainoina
    – luottolaajennus yksityispankkien hallinnassa ei toimi, koska silloin velan määrä on aina suurempi kuin kierrossa olevan rahan määrä (laina+korko)

    Luottolaajennus kansallistetulla valuutalla/valtio-omisteisen pankin kautta sen sijaan toimisi, sillä se tuottaisi valtion kassaan kaikki ne tulot, jotka valtio tällä hetkellä joutuu keräämään veroina velkojen ja korkojen maksuun ulkopuolisille lainoittajille.

    http://sheriffinlailla.blogit.fi/2010/02/ (kohta: Vaihtoehtoinen ratkaisu talouskriisiin)

    http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/23-luottolaajennus-vai-torkea-petos.html (mitä luottolaajennus on)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  61. tpyyluoma kirjoitti 11.2.2011 kello 11:13

    tcrown:

    No katsos, siltainsinööri voi tehdä virheen, jonka seurauksena silta romahtaa, joten sen siltainsinöörin tekemisiä pitää reguloida. Markkinat sitävastoin ovat aina oikeassa, joten markkinoiden tuotokset eivät voi romahtaa. Eikös tämä nyt ole kaikille selvää?

    Niin ja sitäpaitsi mitä sitä vaikka lujuuslaskelmia valvomaan koska markkinat hinnoittelee täydellisesti siltojen laadun, itseasiassa niitä ei kannata edes tehdä, sen kun laittaa vedonlyönnin käyntiin siitä että mahtaakohan tämä kestää ja kuinka kauan? Pelotteena toimii että romahtaneiden insinööritoimistojen pääoma (tuoli. läppäri ja printteri, ja se on tosi mukava tuoli joka on vuosien tuunauksen jälkeen saatu säädettyä oikein) saattaa pyyhkiytyy täysin virheiden aiheuttamassa konkursissa. Eikä kukaan nyt vaan ota rahoja ja juokse, markkinat vaan yksinkertaisesti toteuttaa kulutuksen aikapreferenssiä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  62. Seppo S kirjoitti 11.2.2011 kello 12:26

    Jos olisin ollut johtamassa Lehman Brothersia, olisinko itse tehnyt samoin kuin silloiset johtajat? Luultavasti olisin.

    Olisin käyttänyt hyödyksi massiivista velkavipua ja olisin ottanut sellaisia isoja pitkän tähtäimen riskejä, jotka laukeaisivat vain kaukaisista tapahtumista kuten seuraavasta lamasta. Näin olisin pystynyt helposti keräämään neljännesvuosittaisia voittoja ja saamaan niistä muhkeat bonukset.

    Yritysjohtajat lentävät ulos, jos he eivät tee neljännesvuosittain tulosta. Joku voi vallata yhtiön tai johtaja voi saada potkut sisäisen valtataistelun seurauksena. Järjestelmä pakottaa lyhyen tähtäimen ajatteluun. Parempi voitto taskuun heti varsinkin, jos pystyy pitkän tähtäimen riskit lakaisemaan maton alle.

    Ja jos huonosti käy, niin onhan niitä lobbareita ja poliitikoiksi itseään kutsuvia juoksupoikia, jotka sitten pelastavat osakkeenomistajat veronmaksajien rahoilla. Johtajat voivat viettää miljoonabonusten ja kultaisten kädenpuristusten turvin loppuelämän makeaa elämää. Poliitikot sitten nostavat vaikka eläkeikää saadakseen valtion talouden jälleen kuntoon.

    Kysymys on siis siitä, että järjestelmää pitäisi muuttaa sellaiseksi, että se estäisi ylisuurien riskien ottamisen ja suosisi pitkää tähtäintä lyhyen tähtäimen sijasta. Mutta toistaiseksi juuri mitään ei ole tehty. Näillä näkymin eläkeikäraja nousee vaalien jälkeen ja sitten taas seitsemän vuoden päästä, kun uuden sukupolven johtajat ovat ahnehtineet omat miljoonansa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  63. Syltty kirjoitti 11.2.2011 kello 12:31

    Koska pankkisektorin sääntely menee kumminkin jossain vaiheessa reisille, niin parasta lääkitystä pankkikriisejä vastaan on valtioiden tiukka talouskuri. Silloin kun valtiot eivät ole kaulaansa myöten veloissa, ne eivät myöskään ole vetämässä pankkeja mukanaan.

    USA:ssa ja Islannissa mokasivat pankkiirit, mutta EU:n pankkikriisi on suoraa seurausta tiettyjen nimeltämainitsemattomien valtioiden leväperäisestä velkaantumisesta. Ilman tätä meillä ei olisi velkaongelmia ja tarvittaessa pankkien pääomittaminenkin onnistuisi helposti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  64. Artturi B kirjoitti 11.2.2011 kello 12:33

    tpyyluoma ja tcrown: Älkää nyt liikaa innostuko. Tosielämässä ihmiset joutuu olemaan interaktioissa useemmin kuin kerran, eli maineella on väliä.

    Sen lisäks silta ei oo kovin hyvä vertaus, koska sillan lujuuden voi laskee, mutta rahoitusmarkkinainnovaation ei ollenkaan välttämättä. Tästä ei seuraa, että rahoitusmarkkinainnovaatiolla ei olis positiivinen vaikutus hyvinvointiin.

    Noin ylipäänsä jos ihmiset haluu jotain vapaaehtoisesti, niin sitä ei kannata niiltä kieltää.

    Sit on vielä markkinoiden odotukset. Sillan ylittäjät harvoin odottaa, että lujuuslaskelmat on tehty päin persettä ja silta romahtaa. (Ja jos ne alkas romahteleen, niin varmaan ne sillan ylittäjät sit alkas vaatimaan markkinaehtoista sertifiointia.)

    Rahoitusmarkkinoilla taas jengillä on enemmän sellainen asenne, että ne on itte vastuussa valinnoistaan, eikä kantsi luottaa mihinkään regulaattoriin, joka sanoo, että AAA+ on jees.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  65. TomiA kirjoitti 11.2.2011 kello 13:53

    Siltojen ja finanssi-instrumenttien rakentamisen ero on kuin luonnontieteen ja humanismin ero. Luonnontieteet ja luonnonlait, humanismi ja vapaa tahto.

    On mahdollista pyrkiä kohti maailman parhaan sillan rakentamista sovittujen premissien ehdoilla (liikenteen määrä, maaperän laatu jne). Sillan vahvuuteen vaikuttava luonnon säännönmukaisuus ei muutu.

    Rahassa ja sen sellaisissa rakennetaan luottamusta, josta säännönmukaisuus osin puuttuu ja jota ei voi kovin hyvin ennustaa :
    -kuin keskimäärin
    -tai ei ollenkaan tietyissä tapauksissa (“mustat joutsenet” yms)
    -tai kun ennustukset muuttavat käyttäytymistä (mikä kuuluu taloustieteen perusoletuksiin).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  66. Artturi B kirjoitti 11.2.2011 kello 15:22

    Syltty:

    Islannissa mokasivat pankkiirit

    Ai sun mielestä talletustakauksen antaminen oli ihan jees, eikä mitenkään erityisesti auttanut islantilaispankkeja ottamaan liikaa riskiä? Rohkenen olla eri mieltä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  67. Seppo S kirjoitti 11.2.2011 kello 15:57

    Monet eurooppalaiset pankit ovat edelleen huonossa kunnossa ja niillä on paljon isoja riskejä. Mutta maailmahan on rahaa täynnä. Miksi nämä pankit eivät hanki osakeanneilla itselleen uutta pääomaa aivan kuin KOP teki aikoinaan?

    No, vastaus on päivänselvä. Uutta pääomaa hankkiessaan pankit joutuisivat tarjoamaan osakkeita uusille osakkeenomistajille edulliseen hintaan ja silloin vanhat osakkeenomistajat kärsisivät. Eihän pankin hallitus voi sellaista hyväksyä.

    Uusi pääoma pienentäisi velkavipua ja osakekohtaista tulosta ja sitäkin kautta vanhat osakkeenomistajat kärsisivät. Pankkiosakkeen arvo pörssissä laskisi ja pankkiirit menettäisivät bonuksiaan.

    Eli ongelmat olisi helposti korjattavissa, mutta pankkiirit eivät halua korjata ongelmaa. He toimivat itsekkäästi ja varjelevat omaa mainettaan.

    Pankkiirien etujen mukaista on yrittää selviytyä veronmaksajien riskillä niin pitkään kuin mahdollista. Tähän pitäisi saada muutos. Valtiovallalla on oltava nykyistä suuremmat valtuudet määrätä pankit korjaamaan taseensa. Katsotaan nyt, mitä Rehnin stressitestit tuovat tullessaan. Viimekertainen testikierros oli melkoista huiputusta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  68. uusi kasvo täällä kirjoitti 11.2.2011 kello 16:06

    -ehkä karmeinta kansallisomaisuuden lahjoittamista on ollut tämä kaivoshomma.

    miltei kaikki kaivokset omistetaan ulkomaisen yhtiön toimesta-kuitenkin kyseessä Suomen maaperä ja maavarannot.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  69. Artturi kirjoitti 11.2.2011 kello 22:26

    uusi kasvo:

    miltei kaikki kaivokset omistetaan ulkomaisen yhtiön toimesta-kuitenkin kyseessä Suomen maaperä ja maavarannot.

    Olisko sun mielestä siis jotenkin parempi, että niitä malmiesiintymiä ei olis ikinä löydetty? Et ulkomaalaisten likaiset kädet irti Suomi-neidon kupeista?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  70. Tonni käteen kirjoitti 12.2.2011 kello 10:16

    Seppo S

    “Monet eurooppalaiset pankit ovat edelleen huonossa kunnossa ja niillä on paljon isoja riskejä. Mutta maailmahan on rahaa täynnä. Miksi nämä pankit eivät hanki osakeanneilla itselleen uutta pääomaa aivan kuin KOP teki aikoinaan?

    No, vastaus on päivänselvä. Uutta pääomaa hankkiessaan pankit joutuisivat tarjoamaan osakkeita uusille osakkeenomistajille edulliseen hintaan ja silloin vanhat osakkeenomistajat kärsisivät. Eihän pankin hallitus voi sellaista hyväksyä.”

    Voihan valtiot / EKP:kin halutessaan pääomittaa pankkeja riskin mukaisella hinnalla. Silloin vanhojen omistajien kannattaa vaihtaa kalliimpi raha halvemmaksi heti kun mahdollista. Oikeasti talouskasvu on aika hyvä yleistavoite. Sen avulla voi hoitaa suurimman osan ongelmista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  71. Tiedemies kirjoitti 12.2.2011 kello 12:06

    Inflaatio-odotukset ovat odotuksia, eivät todellisia lukuja. Inflaatio tapahtuu, kuten sanoit, siellä, missä rahaa vaihdetaan johonkin konkreettiseen.

    Inflaatio-odotukset voivat olla väärät. Aivan erityisesti, ne ovat väärät, jos keskupankki voi ne havaita ja reagoida niihin. Myös ne, jotka treidaavat niillä instrumenteillä, joista inflaatio-odotukset katsotaan, tietävät tämän. Tämän voi ajatella hurjan monen pelaajan pelinä, jossa ei oikeastaan edes ole stabiilia tasapainopistettä. Siksi ei ole mitenkään varmaa, että markkinoilla, joissa keskuspankki on mukana, olisi ylipäätään sellaista asiaa kuin inflaatio-odotus. Sitä ei ole, koska järjestelmällä ei ole tarpeeksi vapausasteita.

    Toistan nyt vielä, lue oikein hitaasti: Ei ole olemassa mitään sellaista kuin harhattomat inflaatio-odotukset, koska jos odotukset nousevat, niin keskuspankki voi reagoida niihin. Tämä on sama kuin että yrität arvata, minkä numeron välillä yhdestä kymmeneen minä sanoisin, mutta sinun pitää sanoa numero ensin. Voin aina sanoa vähän isomman tai pienemmän, jos haluan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  72. Artturi B kirjoitti 12.2.2011 kello 19:12

    Tiedemies:

    Inflaatio-odotukset ovat odotuksia, eivät todellisia lukuja.

    !?!? Onks sun mielestä öljyfutuurien hinnta todellisia lukuja? Tää menee nyt kyllä ihan älyttömäks tää keskustelu. Mikä ero on luvun ja todellisen luvun välillä?

    Inflaatio-odotukset voivat olla väärät.

    Tottakai. Aivan erityisesti sun inflaatio-odotukset on väärät. Markkinoiden inflaatio-odotukset on todennäköisimmin oikein.

    Aivan erityisesti, ne ovat väärät, jos keskupankki voi ne havaita ja reagoida niihin.

    Jos sä et osaa ennustaa keskuspankin käyttäytymistä, niin sun inflaatio-odotukset on varmasti väärät. Markkinoiden inflaatio-odotukset on todennäköisimmin oikein riippumatta siitä mikä keskuspankin reaktiofunktio on.

    Siksi ei ole mitenkään varmaa, että markkinoilla, joissa keskuspankki on mukana, olisi ylipäätään sellaista asiaa kuin inflaatio-odotus.

    Eli siis sä väität, että TIPSien ja Treasury Bondien välinen hintaero ei ole markkinoiden inflaatio-odotus? Täytyy sanoo, että sä oot kyllä aika yksin ajatusten kanssa, jos ei lasketa mukaan goldbugeja.

    Ei ole olemassa mitään sellaista kuin harhattomat inflaatio-odotukset, koska jos odotukset nousevat, niin keskuspankki voi reagoida niihin.

    Ei, koska markkinat tietää, että keskuspankki voi reagoida niihin.

    Tämä on sama kuin että yrität arvata, minkä numeron välillä yhdestä kymmeneen minä sanoisin, mutta sinun pitää sanoa numero ensin. Voin aina sanoa vähän isomman tai pienemmän, jos haluan.

    Tottakai ja markkinoilla on paras tieto siitä mitä sinä haluat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  73. Turkka Louekari kirjoitti 12.2.2011 kello 22:30

    Syltty, Irlannissa ja Espanjassa valtiot eivät velkaantuneet erityisen paljon, mutta vapaa markkinatalous osoitti epävakautensa, erityisesti rakennusalalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  74. Tiedemies kirjoitti 13.2.2011 kello 12:12

    Eli siis sä väität, että TIPSien ja Treasury Bondien välinen hintaero ei ole markkinoiden inflaatio-odotus

    En oikein tiedä välillä, ilmaisenko todella asian niin epäselvästi kuin vastauksistasi kuvittelen, vai poltteletko jotain ennen kuin vastaat.

    Inflaatio-odotus on nimenomaan TIPSien ja bondien tms. spreadi. Se, mitä et tunnu ymmärtävän on, että keskuspankki ei voi samanaikaisesti tehdä “uskottavaa” rahapolitiikkaa — jossa sen mandaattiin kuuluu pitää inflaatio jossain targetissa — ja ajaa tätä sprediä isommaksi kuin se targetti. Siihen ei auta edes se, että sanotaan, että tähtäämme vähän isompaan inflaatioon kunnes kriisi on ohi, koska jos markkinoilla uskotaan, että tämä on totta, ei inflaatio pääse kuitenkaan oikeasti nousemaan.

    Siis, jos markkinoilla uskotaan, että keskuspankki pysäyttää inflaation jos se uhkaa karata, niin inflaatio-odotuksia ei voi nostaa. Vaikka keskuspankki jakaisi oikeasti helikopterista rahaa, spreadit eivät nouse, jos ihmiset uskovat, että inflaatiota ei päästetä karkuun.

    Pelissä on vain kaksi tasapainopistettä: Markkinat joko uskovat keskuspankin kykyyn hoitaa inflaatiota tai sitten eivät. Minä vastustin floodaamista, ja vastustan sitä edelleen juuri siksi, että ainoa keino rikkoa tämä tasapaino, on oikeasti rikkoa keskuspankin uskottavuus. Jos se raha, joka sitä ennen on floodattu, lähtee liikkeelle, niin inflaation pysäyttäminen vaatii todella järeitä toimenpiteitä, koska uskottavuuden menettämisen jälkeen voi seurata vaikka mitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  75. Artturi B kirjoitti 13.2.2011 kello 18:06

    Tiedemies:

    En oikein tiedä välillä, ilmaisenko todella asian niin epäselvästi

    Kyllä ilmaiset itseäsi hyvin epäselvästi näissä rahapolitiikkakeskusteluissa. Välillä puhut taikatempuista ja välillä todellisista luvuista ja ties mistä mystiikasta.

    Se, mitä et tunnu ymmärtävän on, että keskuspankki ei voi samanaikaisesti tehdä “uskottavaa” rahapolitiikkaa — jossa sen mandaattiin kuuluu pitää inflaatio jossain targetissa — ja ajaa tätä sprediä isommaksi kuin se targetti.

    Aika mielenkiintoinen käsitys sinulla uskottavasta rahapolitiikasta. Minusta uskottavaa rahapolitiikkaa on kommunikoida markkinoille targetti ja pysyä siinä, eikä niin, että kommunikoi markknoille kaksi toisilleen ristiriitaista targettia.

    Siihen ei auta edes se, että sanotaan, että tähtäämme vähän isompaan inflaatioon kunnes kriisi on ohi, koska jos markkinoilla uskotaan, että tämä on totta, ei inflaatio pääse kuitenkaan oikeasti nousemaan.

    !? Tottakai se auttaa, jos ne sanoo vaikka, että inflaatiolla on rate targetti 3%, kunnes saadaan kiinni trendin mukainen rahanarvo, jonka jälkeen targetti on 2% ja markkinat uskoo, että ne todella tarkoittaa tätä.

    Siis, jos markkinoilla uskotaan, että keskuspankki pysäyttää inflaation jos se uhkaa karata, niin inflaatio-odotuksia ei voi nostaa.

    Joo, mutta miks ne markkinat olettas, että keskuspankki puhuu paskaa, eli yrittäs nostaa inflaatioo, mutta ei oikeesti yrittäs nostaa inflaatioo? Sulla on ihan ihmeellinen skitsofreninen käsitys keskuspankeista.

    Pelissä on vain kaksi tasapainopistettä: Markkinat joko uskovat keskuspankin kykyyn hoitaa inflaatiota tai sitten eivät.

    Voi olla, mutta ei se mene niin, että markkinat uskoo keskuspankin kykyyn manageroida rahan arvoo pelkästään sillon, kun se kämmäilee eikä korjaa virheitään ja sit jos keskuspankki hoitaskin hommansa kunnolla, niin jotenkin markkinat menettäs uskonsa siihen.

    Tai siis miks ihmeessä markkinat ajattelis näin?

    Minä vastustin floodaamista, ja vastustan sitä edelleen juuri siksi, että ainoa keino rikkoa tämä tasapaino, on oikeasti rikkoa keskuspankin uskottavuus.

    Kukaan ei ehdota mitään floodaamista tai minkään tasapainon rikkomista. Lukisit jotain muuta ku mises.orgin kommentoijia, vaikka esim. sitä themoneyillusionia.

    Ehdotus on se, että keskuspankki targetoi nominaalista bkt futuurien tasoa, eli jos se kämmää, niin se ottaa kiinni kämmäyksensä ja markkinat määrittelee sen rahamäärän joka tarvitaan, jotta politiikka on sellaista, että markkinat olettaa sen toimivan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  76. Jype kirjoitti 13.2.2011 kello 19:16

    Valtioiden roolin kasvamisesta

    Seppo S kirjoitti:
    “Kiina puolestaan nousi nopeasti taantumasta nimenomaan sillä, että valtiovalta eli kommunistinen puolue yksinkertaisesti päätti massiivisista investoinneista infrastruktuuriin ja määräsi pankkeja rahoittamaan yrityksiä.”

    Kiina ei myöskään anna polkea yritystensä etuja eivätkä valtion omistamat kasvavat yritykset ole kaupan. Mutta ns vapaassa kapitalismissa globaalit suuryritykset (nykyisin myös kiinalaiset) shoppailevat muista maista kasvavat ja parhaat yritykset. Osaamista ja parhaat ideat valuu pienistä maista suuryrityksiin.

    Tuorein esimerkki globalisaatiosta ja rahan voimasta nähdään Nokiassa. Huhujen mukaan Ollilaa olisi amerikkalaisten omistajien taholta painostettu valitsemaan amerikkalainen (Mikrosoftin mies) ruoriin, vaikka itse olisi palkannut Anssi Vanjoen Nokian sisältä. Nyt Nokian omaa, lupaavaa kehityspolkua (Meego, QT jne) kuopataan ja tilalle otetaan Mikrosoftin tuotteet – sillä seurauksella, että suomalaista ohjelmistokehitystä ja työpaikkoja ajetaan massiivisesti alas. Tässä tapauksessa edes koko yritystä ei tarvinut ostaa – riittävä osakeomistus riitti.

    Vaikka Nokia itsekin on shoppaillut samaan tapaan pienempiään ja kiistatta hyötynyt globalisaatiosta (kuten Suomi yleensäkin), riittävä suomalainen omistus olisi voinut taata Nokialle suuremman itsenäisyyden. Ja ehkä Nokian ja Suomen etujen kannalta paremman ratkaisun?

    Elisahan pelastettiin tähän tapaan islantilaisten kaappausuhalta – se oli näin jälkeenpäinkin ajatellen viisas veto. Valitettavasti rahkeet riittävään Nokian omistukseen eivät olisi varmaankaan riittäneet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  77. tiedemies kirjoitti 14.2.2011 kello 9:09

    Artturi, nyt olen vakuuttunut: olet poltellut jotain. 🙂

    Otetaan asia nyt niin, että oletetaan kvantiteettiteoria; se voi olla karkea yleistys, mutta ei se voi olla täysin väärä. Keskuspankki voi vaikuttaa rahan määrään, mutta ei kiertonopeuteen. Kiertonopeus määräytyy pitkälti inflaatio-odotuksista, eli jos jollain on paljon rahaa, ja tämä joku uskoo inflaation olevan suuri, hän laittaa rahan äkkiä kiertämään. Jos hän ei usko inflaation olevan suuri, niin hän pitää rahaa hallussaan.

    Jos keskuspankki sanoo, että joo, laitamme 3 prosentin inflaatiotargetin ensivuodelle, ja lisäämme rahamäärää, mutta seuraavana vuonna pidämme huolen, että inflaatio on 2 prosenttia. Voi olla, että tämä lupaus ei ole “riittävä”, eli rahan omistajien aikapreferenssit ovat sellaiset, että he voivat elää tällaisen targetin kanssa.

    Jos keskuspankki sanoo, että laitamme ensi vuodelle 5 prosentin targetin ja sitten 2 prosenttia, porukka herää. QE- ja muu markkinoille pumpattu raha alkaa kiertää. Alkaa hurja bull-markkina, ja inflaatio nousee nopeasti. On kaksi vaihtoehtoa: 5 prosentin targetin lähestyessä rahaa aletaan imuroida ja se onnistuu, targettiin osutaan. Tai sitten rahan imuroinnissa myöhästytään, mennään ohi targetista 7-10 prosenttiin, koska imuroinnin vaatima koronnosto on poliittisesti liian kivulias. Markkinoilla menetetään usko siihen, että keskuspankki osuisi targettin seuraavana vuonnakaan, ja tarvittaisiin entistä rajumpia toimia inflaation pysäyttämiseksi.

    Meidän eromme on siinä, että minä pidän uskomusta, jonka mukaan keskuspankki voi olla varma osumisestaan targettiin, pelkkänä haihatteluna, ja pidän jälkimmäistä skenaariota paljon todennäköisempänä. Pidän uskomusta että keskuspankki pelkkää typeryyttään ei onnistu targetin valinnassa, maagisena uskomuksena. Se “taikatemppu”, johon viittaan, on siis se, että keskuspankki voisi manipuloida markkinat uskomaan siihen, mitä se haluaa niiden uskovan.

    Ehdotus on se, että keskuspankki targetoi nominaalista bkt futuurien tasoa, eli jos se kämmää, niin se ottaa kiinni kämmäyksensä ja markkinat määrittelee sen rahamäärän joka tarvitaan, jotta politiikka on sellaista, että markkinat olettaa sen toimivan.

    Tämä on minusta juurikin se taikatemppu. Nominaalisen bkt-futuurin tasoa voi tietenkin targetoida triviaalisti niin, että keskuspankki alkaa ostaa tällaisia papereita eli taata niille jonkin hinnan. Tämä ei eroa kuitenkaan korkotargetista mitenkään. Voit ajatella sen niin, että keskuspankki takaa minkä tahansa paperin hinnan niin, että jos se on nyt X niin se on ensi vuonna (1+r)X. Se voi vaikka julkaista hamaan tulevaisuuteen asti listat siitä, millä hinnalla se tätä lappua ostaa ja myy minäkin päivänä. Tämä paperi muuttuu siis vain nominaalisen koron paperiksi, ja menettää kaikki muut roolinsa. Ajattelet, että tämä voidaan tehdä niin, että keskuspankki syöttää rahaa muuta kautta talouteen niin, että BKT-lottokupongin hinta asettuu taulukon mukaiseksi. Mutta tämä on taas kerran säätöteoreettinen ongelma, jota ei voi kiertää sanomalla että “tehdään näin”, se on sen rinkulan ujuttamista keppiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  78. Artturi B kirjoitti 14.2.2011 kello 18:39

    tiedemies:

    Tässä on taas vastattu sun esittämiin kysymyksiin paremmin kuin itte osaisin: http://www.themoneyillusion.com/?p=8834

    mutta vastaan niihin silti!

    Keskuspankki voi vaikuttaa rahan määrään, mutta ei kiertonopeuteen.

    keskuspankki voi vaikuttaa sekä rahan määrään, että sen kiertonopeuteen. Inlfaatio riippuu markkinoiden käsityksestä tulevaisuuden rahapolitiikasta, ei mistään sen hetkisestä rahamäärästä.

    Keskuspankki voi vaikuttaa markkinoiden käsitykseen tulevaisuuden rahapolitiikasta kommunikoimalla siitä markkinoille. Nykyään se tehdään normaalitilanteissa ohjauskorolla. Jos ohjauskorko on nollassa eikä sillä voi kommunikoida, niin pitää käyttää jotain muuta kommunikointivälinettä, esim. QE, sanoa eksplisiittisesti, että rate-targetti on suurempi kuin 2%, kertoa siirtymisestä level-targettiin, tai vaikka kertoa siirtyvänsä targetoimaan nominaalisia bkt-futuureja!

    Jos keskuspankki sanoo, että joo, laitamme 3 prosentin inflaatiotargetin ensivuodelle, ja lisäämme rahamäärää, mutta seuraavana vuonna pidämme huolen, että inflaatio on 2 prosenttia. Voi olla, että tämä lupaus ei ole “riittävä”, eli rahan omistajien aikapreferenssit ovat sellaiset, että he voivat elää tällaisen targetin kanssa.

    Aivan. Jos keskuspankilla on rate-targetti, niin pitkän ajan inflaatio ei oo ankkuroitu, koska jos keskuspankki missaa sen targetin se ei korjaa virhettään. Koska pitkän ajan inflaatio ei oo ankkuroitu myöskään lyhyen ajan inflaatioo ei voi tuottaa tuosta vaan, koska kuten jo varmaan muistat inflaatio märäytyy markkinoiden odotuksesta tulevaisuuden inflaatiolle.

    Jos markkinat uskoo, että keskuspankki aikoo tosissaan pysyä targetissaan, niin sitten se targetti toteutuu.

    Markkinoilla menetetään usko siihen, että keskuspankki osuisi targettin seuraavana vuonnakaan, ja tarvittaisiin entistä rajumpia toimia inflaation pysäyttämiseksi.

    Juuri näin ja sama pätee, jos targetti missataan toiselta puolelta. Eli käytännössä mikään rahamäärä ei riitä nostamaan inflaatioo, jos markkinat rationaalisesti olettaa, että keskuspankki ei oo valmis nostamaan pitkän aikavälin inflaatio-odotuksia siirtymällä esim. level-targetointiin.

    Meidän eromme on siinä, että minä pidän uskomusta, jonka mukaan keskuspankki voi olla varma osumisestaan targettiin, pelkkänä haihatteluna, ja pidän jälkimmäistä skenaariota paljon todennäköisempänä.

    Olennaista ei oo se, että keskuspankki osuu targettiin vaan se, että markkinat arvioi keskuspankin osuvan targettiinsa. (Eli siis jos keskuspankin targetti on 2% inflaatio, että TIPSit näyttää, että tuleva inflaatio on 2%, ei se onko se toteutunut inflaatio 2%.)

    Se “taikatemppu”, johon viittaan, on siis se, että keskuspankki voisi manipuloida markkinat uskomaan siihen, mitä se haluaa niiden uskovan.

    No riippuu tietenkin siitä mitä se keskuspankki haluaa niiden markkinoiden uskovan. Esim. oon aika varma, että ne sais markkinat helposti uskomaan siihen, että kaikille FOMC:n jäsenillä on jalassa mustat nahkakengät seuraavassa kokouksessa.

    Miks oletat, että markkinat ei uskois, jos Bernanke sanois, että FED on nyt sit siirtyny level-targettiin? Tai siis miks se sanois niin, jos se ei tarkottas sitä? (Vähän sama ku niiden kenkien kanssa, että miks valehdella jostain tollasesta?)

    Tämä ei eroa kuitenkaan korkotargetista mitenkään.

    No kyllä se eroaa aika radikaalisti. Ensinnäkin tässä ei oo mitään ongelmaa sen kanssa, että korko pitäs painaa alle nollan, eli tälleen pystyy reagoimaan kaikenlaisiin shokkeihin sekä kysynnässä, että tarjonnassa ja toisekseen, jos tämä tehdään level-targettina pitkän ajan inflaatio-odotukset ankkuroituu, eli vaikka targettiin ei aina osuttaskaan se ei tarkoita että tulevaisuudessa rahan arvo voi olla mitä tahansa. (Ja sen seurauksena ei tule sitä ongelmaa, että mikään rahamäärän lisäys ei saa inflaatioo kasvamaan, koska markkinat olettaa rationaalisesti, että nykyinen rahamäärän lisäys ei oo signaali tulevaisuuden korkeammasta inflaatiosta.)

    Mutta tämä on taas kerran säätöteoreettinen ongelma

    Ei siinä oo mitään ongelmaa. Myy ja ostaa vaan papereita ja kattoo mitä markkinat ennustaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  79. Kari Kosonen kirjoitti 14.2.2011 kello 20:38

    Kommentit ovat keskittyneet finanssialueeseen. Oleellinen juttu on mielestäni se, miten kykenemme muuttamaan reaaliset julkishallinnon ja terveydenhoidon toimintamallit ja palveluprosessit nykyistä radikaalisti paremmiksi. Parempi tarkoittaa parempaa tuottavuutta palvelutuotannossa sekä parempaa palvelua ja ajansäästöä julkishallinnon ja terveydenhoidon asiakkaille. Verohallinto on hyvä esimerkki onnistuneesta muutoksesta.Tämä on kestävää kestävyysvajeen hoitamista.Tähän päästään rakenteellisilla muutoksilla muutoksilla ja ne vaativat Sitran esittämiä asioita, mm ohjauksen ja vastuun keskittämisestä. Eri toimnepiteiden testi on se, miten ne edistävät em tavoitetta. Hallituksen olisi keskityttävä tähän. Nyt puheet liikkuvat lähes yksinomaan siinä, mitä menoja leikataan ja mitä veroja korotetaan/lasketaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  80. Tiedemies kirjoitti 15.2.2011 kello 5:59

    Ei siinä oo mitään ongelmaa. Myy ja ostaa vaan papereita ja kattoo mitä markkinat ennustaa.

    Näin, eli simsalabim. Täytyy alkaa lukea Harry Pottereita, paljon fiksumpia kuin jotkut pankkiteorian tai makron tylsät kirjat. Oppii rahapolitiikastakin enemmän. 🙂 No ei vaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  81. Artturi B kirjoitti 15.2.2011 kello 9:33

    tiedemies: Jos sulla on jotain argumentteja miks toi ei toimi, niin pistä tiskiin vaan.

    Ihan turha yrittää pätee jollain sutkautuksilla. Ei tätä ketjua varmaan kukaan enää lue paitsi mä ja Kari Kosonen. (tcrown saattaa kans olla sen verran masokisti…)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  82. Tonni käteen kirjoitti 15.2.2011 kello 11:46

    Kari Koskinen

    “Kommentit ovat keskittyneet finanssialueeseen. Oleellinen juttu on mielestäni se, miten kykenemme muuttamaan reaaliset julkishallinnon ja terveydenhoidon toimintamallit ja palveluprosessit nykyistä radikaalisti paremmiksi.”

    Jep. Finanssikriisit ovat oikeastaan aika hassuja, koska koko rahaprosessi on keinotekoinen uskomusjärjestelmä. Oleellisintahan on yksilöiden kannalta se mitä reaalimaailman puolella halutaan ja rahaprosessia voidaan sitten viilata noita tarpeita mahdollisimman tehokkaasti tyydyttämään.

    Korporaatiot ja koneistot tarvitsevat yksinkertaisia tavoitteita, joten niille raha ja BKT-tavoitteet voivat riittää, mutta yksilöt tarvitsevat enemmän.

    Kun aika laaja konsensus on siitä, että hyvä talousjärjestelmän tavoite on ihmisen hyvinvointi, niin tuota pitäisi kaivaa auki, että miksi ihmiset eivät voi hyvin.

    Sitten kannattaisi ehkä kaupallisella puolella ensin aloittaa tarjoamaan erilaisille ihmisille kohdennettuja konsulttipalveluita siitä miten kukin voi hyvinvointiaan parantaa.

    Seuraavaksi kun osoittautuisi, että tietyllä kaupallisella konseptilla tietynlaisten ihmisten hyvinvointia on voitu parantaa, mutta ongelmana olisi se että osalla ihmisistä ei olisi varaa maksaa palvelusta täyttä hintaa, voitaisiin osa palvelusta kustantaa julkisista varoista.

    Jos palvelu ideologisista syistä jossain haluttaisiin myös tuottaa julkisen sektorin organisaatiossa, myös näin voitaisiin menetellä, kunhan huolehdittaisiin siitä, että myös yksityispuolen / kolmannen sektorin toimijoita kohdeltaisiin reulusti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  83. Tiedemies kirjoitti 15.2.2011 kello 20:53

    Minä olen argumenttini esittänyt moneen kertaan, esitän nyt ajankuluksi vielä yhden, jos nyt vain viitsit siihen perehtyä.

    Sinä ehdotat että nominaalinen BKT on hyvä targetti, eli se olisi hyvä pitää kevyesti plussalla.

    Oletetaan nyt, että meteori iskee tms. musta joutsen tulee ja aiheuttaa reaalipuolelle sokin. Reaalinen bkt putoaa 10 prosenttia kertaheitolla. Keskuspankki tekee QE-tempun, jolla floodataan meteorin uhrien pankkitileille rahaa sen verran mitä reaalinen menetys olisi ollut, joten nominaalinen bkt pysyy trajektorialla. Mutta tämä tarkoittaa että inflaatio täytyy saada sinne kymmenen prosentin tuntumaan.

    Mitä mieltä tässä inflaatiopumppauksessa on, ja miten se auttaa reaalipuolta? Se on pelkkä tulonsiirto. Sinänsä se olisi OK, jos keskuspankki olisi jonkinlainen inflaatiopohjainen vakuutuspalvelu. Mutta kun ehdotit BKT-targettia. Eli sitä, että pumpataan rahajärjestelmään rahaa ostamalla paperia markkinoilta. Siis: tehdään tulonsiirto niiltä, joilla on käteistä säästössä niille, joilla on velkakirjoja.

    Markkinoilla toimijat eivät ole tyhmiä. He ymmärtävät, että velkakirjat – mitä ikinä sitten keskuspankki instrumentteina käyttää – ovat tulevaisuudessa puskuri reaalipuolen shokkeja vastaan, joten niiden kysyntä kasvaa ja hinta nousee. Ja kun keskuspankin tiedetään käyttävän juuri näitä papereita, markkinoiden ennuste reaalipuolen shokista näkyy juuri näiden papereiden hinnassa.

    Toinen näkökulma: Jos meillä on paperi, joka ennustaa tulevaa nominaalista BKT:ta, jonkinlainen “megaindeksi”-paperi, ja keskuspankki toimii niin, että tämän paperin arvon pudotessa se alkaa painaa rahaa, kunnes se nousee, on käsissä ongelma: Jos keskuspankki ei osta suoraan tätä paperia, mikä takaa, että targettiin osutaan? Korkotargettiin osutaan siitä triviaalista syystä, että papereita voidaan aina myydä ja lyhyttä korkoa nostaa, jos mennään sen alapuolella, mutta miten tähän osutaan, mistä tiedetään kuinka nopeasti se reagoi, vai kuvitteletko, että markkinoilla tieto rahan vaikutuksesta nominaaliseen bkt:hen kulkee zzzzzap, tuosta vaan niin, että over- ja undershootteja ei tule?

    Jos taas keskuspankki ostaa suoraan tätä paperia, niin miten se paperi eroaa sitten enää valtion tms. velkakirjoista joita keskuspankki ostelee? Jos vaikka vedonlyöjät tarjoavat kertoimia tulevasta nominaalisesta BKT:sta, ja antavat liian huonoja kertoimia, niin keskuspankkiko sitten ostaa lottokuponkeja, jotka lupaavat että se on niin korkea, niin kauan, että kukaan ei uskalla lyödä vetoa sitä vastaan?

    Eli: joko tässä on säätöteoreettinen ongelma (on viiveet ja muut siitä rahanpumppauksesta nominaaliseen BKT:hen) tai sitten raha pumpataan vedonlyöjien kautta talouteen. Kumpikaan ei oikein tunnu mielekkäältä keinolta, varsinkin kun ei ole mitään takeita siitä, että reaalipuoli tästä mitään hyötyy.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus