Maanantai-iltana 14 Helsingin seudun kunnanvaltuutetut kokoontuivat Myyrmäkeen Vantaan energia-areenalle kuulemaan selvitystä kaksiportaista seutuhallintoa koskevan selvityksen loppuraporttia. Oli murheellista kuultavaa.
Työryhmät eivät olleet pystyneet sopimaan oikein mistään. Yleensä esitettiin, että vaikka yhteistyö ei tähän asti olekaan juuri sujunut, tästä eteenpäin pitää tehdä parempaa yhteistyötä. Mistään tavasta ratkoa erimielisyyttä ei ollut päästy sopimukseen.
Maankäyttöä pohtinut porukka loihe lausumaan, että pitäisi tehdä yhteisen metropolikaava, joka syrjäyttäisi sekä maakuntakaavan että kuntien omat yleiskaavat. Sanaakaan ei sanottu siitä, kuka tämän kaavan laatisi ja miten sitä koskevat mahdolliset erimielisyydet ratkottaisiin. Jos ei pystytä kertomaan, miten yhteisestä metropolikaavasta päätetään, ei ole esitetty mitään.
Eräs paikalla ollut ulkopuolinen asiantuntija oletti, että lopulta tuo kaavoitus siirtyy ympäristöministeriön vastuulle; siis valtio päättäisi Helsingin seudun kaavoituksesta ohi toraisten kuntien. Ajatus kuulosti aluksi tyrmistyttävältä, mutta niinhän siinä käy. Valta on aina jossakin. Jos kunnat eivät pysty maankäytöstä päättämään, valtion on se tehtävä.
Se nyt ainakin tuli osoitetuksi, että vapaaehtoisin toimin alueen kunnat eivät pysty asioitaan ratkomaan. Metropolialueen hallinnon järjestäminen taitaa olla seuraavien hallitusneuvottelujen visaisimpia ja kauaskantoisimpia aiheita.
Kuulostaa kyllä pahalta. Valtion näkökulmasta tietysti vain Helsinkin on tärkeä ja uudenmaan pikkukunnat voidaan unohtaa. Tällaista politiikkaa on ainakin Vapaavuori tuonut ympäristöministeriöön.
Odestahan alkaa vaalien alla kuoritua poliitikko, “yhteistyö ei oikein suju”? 🙂 Sirkus ilman tirehtööriä olisi osuvampi kuvaus.
Maankäytöstä ja liikenteeä yksi kuva rapparissa kertoo kaiken olennaisen, sivu 15 kuvatekstillä Nykytila, http://www.hel2.fi/Helsinginseutu/seutuselvitykset/KP-selvitys/Seha_raportti_2010.pdf
Raportissa todetaan diplomaattisesti että “Poliittiselle päätöksenteolle
nykyinen järjestelmä ei ole selkeä eikä läpinäkyvä.” Päättäjät näissä epämääräisissä ylikunnallisissa elimissä ei aina edes tiedä mistä päätetään, ja tämä ei ole vitsi, tai on se mutta kuitenkin… Tämä ei edistä lähidemokratiaakaan, joita näiden loputtomasti lisääntyvien yhteistötyöelimien haluajat väittävät puolustavansa, kun se ei edistä demokratiaa ylipäänsä.
Suomessa on valmis aluhallinnollinen yksikkö jolla on laajat valtuudet, vastuut ja verotusoikeus. Sitä kutsutaan kunnaksi. Yksinkertaisinta olisi yhdistää kunnat.
Kuntien yhdistäminen olisi toki yksinkertaisinta, mutta ei siitäkään ole yksimielisyyttä.
Eikä tulekaan olla yksimielisyyttä, niin kauan kun ko. kuntien asukkaat eivät ajatusta kannata. Kunnat kuten mikä tahansa muukin hallinto on kuitenkin asukkaitaan varten vaikka täällä byrokraatelin luvatussa maassa kovasti yritetään päinvastaista uskotella.
Ylipäänsä näissä “yhteistyöhankkeissa” pääasiallisena ongelmana on Helsingin joka käänteessä yrittämä sanelupolitiikka, jota vastaan muut kunnat ihan aiheellisesti kuntalaisiaan puolustavat. Tälle vaan tuskin tulee nykyisellä hallintomallilla loppua kovinkaan pian…
Ennenkuin tässä nyt aletaan kaupunkeja yhdistelemään, niin mitäpäs jos oikein selvitettäisiin mahdolliset ratkaisut kunnolla ensin. Maailmassa on kuitenkin tuhansittain vastaavien ongelmien kanssa painiskelevia kaupunkiseutuja. Ehkäpä jossain on saatu aikaan jopa toimivia ratkaisuja?
Ja niin, minä en tosiaan ole kovin innokas yhdistämään koko roskaa yhdeksi kunnaksi. Se vähentäisi asukkaiden mahdollisuuksia äänestää jaloillaan ja heikentäisi ihmisten vaikutusmahdollisuuksia muutenkin; tästä etelään on samankokoisia valtioitakin…
Kari
Kirjoituksesi oli sekavaa sotkua. Oletkohan hömelöitymässä. Voitko täsmentää mikä ei suju
ja miten tämän sujumattoman asian pitäisi sujua.
Espoota ei liitetä Helsingin takamaaksi korjaamaan Helsingin huonosti hoidettua taloutta.
Koko metropoliajattelu on joko petosta tai itsepetosta riippuen siitä mistäpäin sitä katselee
Jos on pakko hyväksyä, että kepulit böndeltä päättävät meidän asioistamme, kun kerran emme itse osaa solmia omia kengännauhojamme, parempi sitten että kepulainen ministeri päättää kertarysäyksellä pakottaa pk-seudun kaupungit yhteen.
Osmo:
Tai miten olis jos välillä kokeiltas hajautettua päätöstentekoa ainaisen keskittämisen sijaan? Annetaan maanomistajille oikeus ostaa kaavoituspalveluita mistä haluavat. Ei onnistuisi kerman kuorinta yhdeltäkään kunnalta ja maa tulis siihen käyttöön mihin se parhaiten sopii.
Maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyen: Pääkaupunkiseudulla on paljon valmiiksi kaavoitettuja tontteja, joita ei kuitenkaan ole rakennettu. Oletan nyt, että yleinen syy rakentamattomuudelle on se, että omistajalla ei ole tarvetta rakentaa tai ei ole juuri nyt tarvetta rahalle. Osa tonteista on myös rakennusliikkeiden, jotka odottelevat parempia aikoja asuntojen tuotannolle.
Kunnat voisivat määrätä tonteille rakennnuskehoituksen, mutta tätä ei ole juuri käytetty.
Sen sijaan, että ympäristöministeriö puuttuisi suoraan kaavoitukseen, voisiko ympäristöministeriölle antaa oikeuden asettaa rakennuskehoitus. Tällä saataisiin ainakin jo kaavoitettu maa käyttöön ja tämä pääosin tukisi myös pääkaupunkiseuden asutuksen tiivistämistä.
No juurihan sitä on selvitetty oikein ajan kanssa ja eri maiden malleja ihmetellen, tuossa linkissä yllä on tiivistelmä.
Kuntaliitos ei ole mikään itsetarkoitus, mutta kun meillä on tän tyyppinen ongelma:
1) On asioita joista päätetään ja palveluita joita järjestetään kuntarajojen. Esimerkiksi maankäyttö, sairaanhoito, joukkoliikenne, käytännössä toisen asteen koulutus, jne. Itseasiassa lyhyempi lista ja vaikeampi keksiä on asiat jotka eivät ole seudullisia. Näin siksi että ne samat kaupunkilaiset joista suurehko osa vastustaa liitoksia kuitenkin haluavat esimerkiksi matkustaa bussilla kunnasta toiseen, käyttää terveydenhuoltopalveluja yli kuntarajojen, jne.
2) Näistä pitää sitten jotenkin päättää ja ne pitää jotenkin rahoittaa. Demokratiassa päätöksenteko tapahtuu periaatteessa ihan yksinkertaisella määräenemmistöllä, jos tätä mallia sovelletaan vaikka Pääkaupunkiseudun yhteistyössä niin se tarkoittaa että Helsinki päättä koska Helsingissä on enemmän asukkaita kuin Espooossa, Kaunaisissa ja Vantaalla yhteensä. Näin ei siis tehdä, eli päätöksenteko menee joidenkin hämärien ääniosuuksien mukaan tapauskohtaisesti. Helsingille ei toisaalta käy että se ei saa päättää kun se kerran maksaakin suurimman osan. Eli käytännössä niin että tuollaisille kuntayhtymällä ei anneta valtaa.
Mistä seuraa tilaaja-tuottaja hirviöön. Teoriassa tämä toimii niin että tilaaja, eli kaupungit joilla on kaikilla vähän eri intressit, määrittelee palvelun ja tuottaja vaan tuottaa. Käytännössä tämä menee niin että kun toinen päättää rahasta ja toinen siitä mitä sillä tehdään, niin kun palvelu on huonoa tilaaja selittää että maksaa liikaa ja tuottaja valittaa ettei anneta tarpeeksi rahaa.
Kaupunkisuunnittelun kannalta tilanne on täysi vitsi, laitoin sen kuvan (ei)päätäntämallista blogiini, http://tolkku.blogspot.com/2011/01/hei-me-suunnitellaan.html Esimerkiksi Ösundomin metroa ja ylipäänsä koko kaavoitusta ajettaan hirveellä kiire läpi siksi että voidaan tehdä kuntien yhteinen kaava joka ohittaa maakuntakaavan ennen kuin se valmistuu, koska kukaan täysjärkinen ei halua että sitä käsitellään Uudenmaan liitossa jossa pitäisi sitten Vantaan ja Sipoon lisäksi lahjoa jotenkin esimerkiksi Vihti ja Pornainen sen taakse. Sivumenenn sen käytännön työn tekee Helsingin KSV koska Vantaalla Sipoosta puhumattakaan ei ole resursseja.
3) Eli vaihtoehtoja on kaksi. Joko jatketaan nykyisellä tiellä missä yhteistyö ei useimmiten toimi, ja kärsitään sen kustannukset huonoina palveluna, kaavoituksen takkuamisena mikä liittyy myös asuntohintoihiin, jne. Tämä on ihan järkevä ja kunnioitettava kanta jos on sitä mieltä että se kunnallinen itsenäisyys on tuon arvoista, mutta semmoinen disneymäinen vaihtohto että jos kaikki vaan hei yrittäisiin yhdessä, kun kyse on intressiristiriidoista ja rahasta, on vastenmielistä puppua.
Tai sitten luodaan yksi instanssi joka päättä rahoituksesta, palveluista, kaavoituksesta, jne. ja jolla on suoraan vaaleilla valittu johto. Ilman verotusoikeutta tuosta seuraa taas se toinen maksaa ja toinen päättää ongelma, esimerkiksi Kainuun mallissa jossa rahoitus tulee könttäosuutena kuntien verotuloista, eli toinen päättää veroäyristä ja toinen palveluista joilla niitä rahoitetaan. Voidaan toki luoda välihallintoporras jolla on tarvittavat oikeudet, mutta kun tuo nyt on käytännössä kunta niin miksi ihmeessä? Semminkin kun tuollainen lainsäädäntöuudistus on hidas ja työläs prosessi.
Pata kattilaa soimaa.
Mitä itse sait aikaiseksi Lahden seudun kuntaselvittäjänä valtiovarainministeriön postilla?
Jotain parempaa…?
Kaavoitus on kaiken A ja O. Kunnollinen yleiskaava, jossa lyödään lukkoon suuret linjat. Sen voi tehdä kuka tahansa virkamies “vartissa”. 😉
Sen jälkeen kunnat riittävän pieniksi (10 000 — 40 000 asukasta) ja ne saavat kilpailla keskenään. Loppuu kuntien vedättäminen maankäytössä.
Osmo: “Kuntien yhdistäminen olisi toki yksinkertaisinta, mutta ei siitäkään ole yksimielisyyttä.”
Kuntien yhdistäminen on hölmöintä, mitä tässä tilanteessa voi tehdä. 😀 Nykyisetkin yksiköt ovat liian suuria joten yhdistämisessä tehdään vain pari byrokratiaporrasta lisää.
Kun halutaan tehostaa kuntien toimintaa, on byrokratiaa vähennettävä, eli yksikkökokoa pienennettävä. Samalla saadaan päätöksenteko lähemmäs ihmistä, mikä ei ole huono juttu sekään.
Seutuhallinto on sitten ihan oma juttunsa. Yleisesti maailmalla on malli, jossa pääkaupunkiseudun kunnat muodostavan oman alueensa, jota ei ole liitetty mihinkään lääniin. Eli nykyisten Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueelle syntyvistä kunnista pääosa liitetään Pääkaupunkiseudun seutuhallintoon, jota johtakoot ylipormestari tehtävänään lähinnä yleiskaavoitus ja keties jätehuolto sekä osia joukkoliikenteestä.
Elina, nälväisysi oli suht aiheeton. Oden virhe meillä Päijät-Hämeessä oli, ettei hän (solidaarisuusssyistä?) esittänyt Lahden työssäkäyntialueen kuntaa: Nastola, Lahti, Hollola,Kärkölä, säälistä Hämeenkoski. Tähän olisi Orimattila suuressa viisaudessaan tullut (tulee) myöhemmin mukaan. Näillä eväillä se tehdään!
Hollola ei halunnut tuohon kombinaatioon mukaan.
Karkein virhe mitä voi tehdä saneerauksessa on pistää henkilöt saneeraaman itse itsensä kortistoon tai alempiin asemiin.
Kunta on valtion alueellinen organisaatio ja vaikka niillä on itsenäinen asema kuten esim firman tulosyksiköillä niin kyllä tulosyksiköiden lakkauttamiset ‚liittämiset ym perustavaa laatua olevat organisaatiomuutokset sanellaan pääkonttorista eikä jätetä alempaa organisaatioat taistelemaan keskenään ja pilaaman uuden organisaation alkua.
Nyt kun julkinen sektori on hakenut malleja yksityiseltä sektorilta niin tässä olisi paikka , jossa niitä voisi soveltaa.
Nyt hallitus juoksee vastuuta pakoon
Valtiolla pitäsi olla käsitys, miten kutakin kuntakeskittymää yhdistetään , millainen on uusi organisaatio, paljonko on henkilökuntaa uudessa organisaatiossa ja toimintasuunnitelma miten yhdistäminen viedään läpi.
Tpyyluoma,
Se, että nykytilanne on huono ei tarkoita, että paras vaihtoehto on vallan keskittäminen yhteen pisteeseen. Kaavoitusta on monella tasolla samoin kuin muitakin kunnallisia palveluja. En nyt tarkempaa mallia tähän ala väsäämään, mutta minusta jonkinlainen metropolihallinto olisi parempi ratkaisu. Tehtävienjako, verotus yms. ovat ratkaistavissa olevia kysymyksiä.
Kari
Yhteiskuntatieteellisesti katsoen kunnallinen itsehallinto on FEODALISTINEN. Linnoituksista pidetään kiinni ja omia rajoja ja etuja vartioidaan viimeiseen mieheen.
Mitä on feodalismi? Wikipediassa on kansanomainen selostus asiasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Feodalismi
Totta. Keskustapuolueella on puoluekokouksen päätös, että pakkoliitoksia ei hyväksytä. Ja niin se on.
Toisaalta on syytä palauttaa mieliin, että nykyistä kuntalakia säädettäessä oli esillä myös ns. kuntayhtymämalli, samanlainen kuin seurakuntayhtymissä on, että kunnat koottaisiin eräänlaisen katto-organisaation alle ja tämä organisaatio vastaisi ylikunnallisista tehtävistä, kaikki kunnat jäisivät olemaan ja huolehtimaan lähipalveluista.
Saksassa tällainen malli on käytössä (on siellä muitakin malleja). Malli sopisi pääkaupunkiseudun ongelmia ratkomaan ja myös pienemmille alueille. Ikävä juttu, että uudistuksessa kuntainliittojen nimi vain vaihdettiin kuntayhtymäksi, joten hyvää nimeä ei enää voi käyttää alkuperäiseen tarkoitukseen. 🙁
Kukahan tämänkin hyvän ajatuksen tuhosi?
Katsoo Lahdensuunnan yksikkökokoja, niin pilkkomista sielläkin tarvitaan, ei niinkään yhdistämistä.
Kepuli ministeri böndeltä olisi varmastikin halukas pakottamaan metropolialueemme kuntaliitoksiin, mutta miksi MTK:n puudeli vastustaa rakentamattoman maan kiinteistöveron korottamista ja kaavoitushyödyn jakamista kunkin kunnan omaan käyttöön Helsingin seudulla.
Nämä, valtiovallan päätettävissä olevat toimenpiteet, lisäisivät automaattisesti kuntien välistä yhteistyötä ilman pakkoliitoksia. Jopa Espoossa.
“”
KuntToisaalta on syytä palauttaa mieliin, että nykyistä kuntalakia säädettäessä oli esillä myös ns. kuntayhtymämalli, samanlainen kuin seurakuntayhtymissä on, että kunnat koottaisiin eräänlaisen katto-organisaation alle ja tämä organisaatio
heh, lisää hallintoportaita ja turhia päälliköitä ja asiantuntijoita.
Poliittine vastuukin hämärtyy kun suora yhteys päätäntään katoaa.
Ei ole ihme jos verorahat kuluvat ylisuurien hallintojen ylläpitoon.
Mutta kun Kokoomus, Kepu ja Vihreät ovat virkamiespuolueita niin koskaan niillä ei käy mielessä hallintokuluihin puuttuminen.
Kaupunkiseuduillahan sitä kuntien yhteistyöstä suurimmat hyödyt saataisiin. Tuo syrjäseudut yhteityöhön pakottava konsultti, euro, ei taida vain oikein toimia siellä, koska ilman yhteistyötäkin niitä ropisee kuntien kassaan ihan mukavasti. Varmaankin asiassa olisi valtiovallan isällinen ohjaus eduksi, mutta sitäkään tuskin on tulossa, koska paikalliset kunnallispoliitikot ovat myös valtiovallan peräsimessä.
Voisiko olla, että yhteistyö ei suju, koska ei ole yhteistyöalueita, joilta löytyisi kaikille hyötyjä.
Mitä nämä alueet voisivat olla?
Ei tämä mielestäni maan hallitukselle ihan kuulu! Mutta ns. metropolialue muodostaa oikeastaan oman, maakuntaan vaikuttavan yksikkönsä ja alueensa. Eli otettakoon mallia hallintoon vaikka maakunta-itsehallinnosta eli Ahvenanmaalta ja Kainuusta;-
Kyseessä on äärimmäisen laaja ilmiö. Ihmiset tietävät mitä kaikkea vastustavat, mutta sitten kun pitäisi yhdessä tehdä jotain niin mitään ei tapahdu.
Lähes aina kaikki vain vastustavat kaikkea muuta paitsi omaa esitystä, eikä enemmistöä muodostu millekään. Neuvottelukulttuurille olisi tarvetta.
Olen aina ihmetellyt, mitä järkeä on siinä, että puolessa tunnissa ajaa kolme kunnan läpi jotka kaikki ratkovat samoja ongelmia toisistaan välittämättä, mutta jokainen omilla päätöksillään toisiinsa vaikuttaen.
Kannatan siis nykyistä suurempia yksiköitä, mutta on myönnettävä että homma ei näytä toimivan kovin hyvin siellä missä sitä eniten tarvittaisiin.
Monen kunnan päättäjällä näyttää olevan kovin kielteinen asenne kaikkeen yhteistyöhön ja se näkyy jo lähtökohtaisesti negatiivisena suhtautumisena asiaan. Jossain tutkimuksissa on todettu, että yrityksen tai organisaation koko on “optimaalisimmallaan” noin 150 henkilön kohdalla. Suurempien kuntakokojen ongelma ei välttämättä kuitenkaan ole kunnan suuruus sinänsä, vaan kyvyttömyys organisoitua sen sisällä riittävän tehokkaaseen organisaatiomalliin, jonka yksikkökoot olisivat toimivia?
“kuntayhtymämalli, samanlainen kuin seurakuntayhtymissä on, että kunnat koottaisiin eräänlaisen katto-organisaation alle ja tämä organisaatio vastaisi ylikunnallisista tehtävistä, kaikki kunnat jäisivät ”
Ei organisaatioportaiden,-yksiköiden eikä byrokraattien lisääminen paranna kustannustehokkuutta eikä selkeytä hallintoa.
Käy tasan tarkkaan päinvastoin eli koordinaatio-ongelmat vain kasvavat, läpinäkyvyys huononee ja epädemokrattisuus lisääntyy.
Hallinnon hajanaisuus ei ole tavoiteltava tila
Kyllä tää on vaikeaa… Vihreiden Hertell (Espoo) ja Niskanen (Vantaa), jotka kummatkin on minusta ihan fiksuja, vastustaa aamun Hesarin mielipideosastolla kuntaliitosta. Sen sijaan haluavat suoraan vaaleilla valitun metropolihallinnon, jolla on riippumaton rahoitus, ja johon “yhdistetään maankäyttöön, liikenteeseen, asumiseen, ympäristöö ja jätehuoltoon sekä toisen asteen koulutukseen liittyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä. Myös koko terveydenhuollon siirtäminen metropolihallinnolle olis perusteltua.” Kunnille jää sitten erittelemättömät, “lähipalvelut”.
Jos tää nyt sillä ratkeaa että sitä yhtä kaupunkia kutsutaan metropolihallinnoksi ja nykyisiin kaupunkeihin perustetaan päiväkodeista ja vaakunan väristä vastaavat kunnat, niin tehdään siiten niin.
Liian vanha: “Hallinnon hajanaisuus ei ole tavoiteltava tila”
Miksi sitä sitten suositaan?
Helsinki ei ole maailman suurimpien kaupunkien joukossa, vaikka koko pääkaupunkiseutu olisi mukana, joten ongelmien ei pitäisi olla ylipääsemättömiä. Ja yhteensovittamisongelmien ratkaisuna ei näytä toimivan se, että kukin kunta tekee, mitä haluaa.
Ylikunnalliselle päätöksenteolle ei tarvitse antaa kansalaisen arkipäivään liittyviä ratkaisuja (mitä ne sitten lienevätkään), jos niin ei haluta.
Oppia voi ottaa muualta, jos ei ole liian vanha oppimaan…
“Suurempien kuntakokojen ongelma ei välttämättä kuitenkaan ole kunnan suuruus sinänsä, vaan kyvyttömyys organisoitua sen sisällä riittävän tehokkaaseen organisaatiomalliin, jonka yksikkökoot olisivat toimivia?”
Suurin ongelma on, että valtio ei ole ottanut johtavaa roolia aluehallinnon kehittämisessä.
Tämä näkyyy esim tietotekniikan hyödyntämisen hajanaisuutena ja kehittymättömyytenä.
Esim Tuttavani on Oulun kaupungilla töissä ja kun alue yhdennetään jotain 2013 niin myös tietojärjestelmät yhdistyvät ja esim vesilaitosten tietokantojen rukkaaminen yhteismitalliseksi maksaa 10 miljoonaa euroa .
Mutta eivät ne senkään jälkeen ole valtakunnallisesti yhteensopivia .
Toinen ongelma on, että yhteiskunnan tuottamia palveluita ei ole tuotteistettu eikä palvelutasoa ole määritelty. Vasta viime vuosina on herätty ja yritetty tehdä jotain , mutta kattava tuotteistaminen puuttuu.
Tämä on johtanut siihen, että kuntien palvelutasoa on vaikea vartailla eikä yksikkökustannuksistakaan ole vertailukelpoista tietoa.
Tämä tekee tilaa myös isäaurinkoisten toiminnalle eli he voivat tarjota suosikkijärjestelmän puitteissa parempaa palvelua lähipiirille muiden kustannuksella.
“Miksi sitä sitten suositaan?
Helsinki ei ole maailman suurimpien kaupunkien joukossa, vaikka koko pääkaupunkiseutu olisi mukana, joten ongelm”
Hajanaisuus voi olla näennäistäkin esim MacDonalds toimii yrittäjäperiaattella, mutta yrittäjän vapaus on erittäin rajoitettua. Konsepti tulee Mäkkärin pääkonttorista pilkkua myöten ja sen noudattamista valvotaan tarkasti. Ruokalistalla on jonkun verran variaatiota maittain, mutta ei sekään ole yrittäjän päätettävissä
Tpyyluoma,
Kyse taitaa olla “poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta”. Eli oikeasti ajetaan kuntien yhdistämistä, mutta kun ei puhuta yhdistämisestä, niin ehkäpä äänestäjät ja yhdistämisen vastustajat eivät huomaa mitään 🙂
Minäkin olen päätymässä sille kannalle, että kuntien kaavoitusmonopolista tulisi luopua, niin ei tarvitsisi sen yhteistyön ongelmista enää keskustella siltä osin. Tosin liikennehankkeiden rahoitus ja toteutus pitäisi sitten miettiä uusiksi, ehkä optimaalisinta olisi jos ne rahoitettaisiin yksinomaan HSL:n tuloilla (lipputulot ja väylälaksut). Muissa asioissa keskittäminen taitaa vain lisätä kustannuksia (?).
Kari
Minun mielestäi tuo olisi oikea kehityssuunta. Tietysti tuota pitäisi viedä pidemmälle ja pohtia tarkemmin mitä asioita pitää hoitaa milläkin tasolla. Koulutus, terveydenhoito ja sosiaalihuolto kuuluisivat minun mielestäni valtion tasolle. Kaavoitus pitäisi jotenkin jakaa niin, että kaavojen suuret piirteet tehtäisiin isommissa yksiköissä ja pienemmt detaljit voitaisiin jättää pienille yksiköille. Edellisten jälkeen kuntia voitaisiin vaikka pienentää.
Nähdäkseni kuntaliitoksia vastustetaan kahdesta syystä. Ensinnäkin kunnan henkilöstö pelkää työpaikkojensa puolesta. Tämä pelko tietyti on perusteltu, mutta ei se silti ole hyväksyttävä argumentti. Toiseksi ihmisillä on ihan oikea tarve kuulua yhteisöihin, ja ihmiset pelkäävät oman identiteettinsä puolesta kun se oma kunta lakkaa olemasta. En tiedä olisko se huono ajatus, että Haaga olisi oma kuntansa jolla olisi itsenäinen oikeus ja velvollisuus hoitaa puhtaanapito, päiväkotien sijoittaminen yms asiat, joilla ei ole juuri vaikutusta kenenkään ei-haagalaisen elämään. Samaan aikaan terveydenhuollon ja koulutuksen kustannukset katettaisiin suuremmista yksiköistä.
“Minäkin olen päätymässä sille kannalle, että kuntien kaavoitusmonopolista tulisi luopua, niin ei tarvitsisi sen yhteistyön ongelmista enää keskustella siltä osin”
Silloin maankäyttöä voidaan tehostaa ja jättää sellaiset tonntikapasiteettia syövät tiet kuin esim Kehä I rakentamatta .
Tuhannen kaavoittajan malleissa kun kenenkään ei tarvitse välittää kokonaisuudesta.
Epäilen Helsingin “sanelupolitiikan” johtuvat siitä, että kyseessä on se keskuskunta, joka joutuu naapurikuntien erilaiset käytännöt toisiinsa sovittamaan, ja se alueen tosiasiallinen keskus, johon muiden tuottamat ongelmat aina kasautuvat.
Esim. Espoon harrastama tienrakennus helpottaa ruuhkia Espoon puolella, mutta parantuneet tiet kasvattavat siinä määrin teillä liikkuvien autojen määrää, että Helsingin puolella, jossa tilaa on muutenkin vähemmän ja jonne kaikki nämä autoilijat kuitenkin haluavat ajaa, ruuhkat pahenevat merkittävästi.
En kyllä näe kaupunkien yhdistymisen olevan mitenkään hyvä ratkaisu palveluiden kannalta. Byrokratia vain lisääntyisi ja kuntalaisten todellinen mahdollisuus vaikuttaa vähenisi.
Ne muutamat harvat jotka metropolissa pääsevät kokouspöytiin saavatkin sitten harvinaisen mahdollisuuden korruptoitua oikein kunnolla, kun isoa organisaation toimintaa ei pysty valvomaan.
Se että maankäytöstä ei päästä yhteisymmärrykseen heti, osoittaa mielestäni osin myös sitä, että eriäviä intressejä on paljon ja ne tulevat keskusteluissa esiin. Onko edes hyvä ajatus, että noita eriäviä mielipiteitä ei tulevaisuudessa päästä esittämään, kun neuvottelupöytään pääsee vähemmän edustajia. Kysyn vain.
Liian vanha:
Jos olisit lukenut sen viestin kokonaan, olisit huomannut, että niiden teiden ja ratojen rakentaminen olisi edelleen tehty keskitetysti, tämä ohjaa maankäyttöä jo varsin tehokkaasti (vaikuttaa mm. maan hintaan). Jotain muuta sääntelyä ja kiinteistöveron käyttöä varmaan tarvittaisiin myöskin.
Kari
Kannatan pk-seudun kaupunkien yhteenliittämistä seuraavista syistä:
— Resursseja jotka nyt menee osittain harakoille kuntarajojen läheisyydessä vapautuisivat esim terveydenhoidossa, koulutuksessa, sosiaalitoimessa ja teknisessä toimessa.
— Joutomaat rajojen tuntumassa saataisiin parempaan hyötykäyttöön.
— Joukkoliikenneyhteistyö toimii jo nyt melko hyvin mutta jos kunnat liitettäisiin yhteen olisi matkalippujärjestelmä pakko muuttaa oikeudenmukaisemmaksi niin että kuntarajan ylitys ei tuplaa matkalipun hintaa, ja isot liikenen ja muut infrahankkeet voitaisiin käynnistää nopeammin koska ne rahoitettaisiin yhteisestä pussista eikä tulisi riitaa että kuka maksaa ja kuka hyötyy vaan kaikki maksavat ja kaikki hyötyvät
— Miljoonan asukkaan Helsinki piirrettäisiin maailmankartoila punaisena neliönä, sillä on aika iso symbolinen merkitys loppujen lopuksi
— Miljoona asukasta ei ole liian iso kunnaksi, varsinkaan jos alue on yhtenäistä ja suht tiiviisti ja homogeenisesti asutettua. Organisaatiota tulee vyöryttää alaspäin joka tapauksessa.
— jos yrityksille syntyy taloudellisia ja operatiivisia hyötyjä ja kilpailukyvyn parantumista fuusioituessaan niin miksi eivät samat lainalaisuudet toimisi kaupunkien kohdalla?
— Jos Buda ja Pest olisivat yhä itsenäisiä kaupunkeja, niin hyötyisivätkö Budan ja Pestin asukkaat ja Unkarin kansa siitä mitenkään?
tcrown: “Ensinnäkin kunnan henkilöstö pelkää työpaikkojensa puolesta. Tämä pelko tietyti on perusteltu, mutta ei se silti ole hyväksyttävä argumentti.”
Ei ole perusteltu — kuntaliitoksella turvataan työpaikka 5 vuodeksi — eipä ole mitään muuta keinoa tällaiseen turvaan. Ja kun liitoksia tehdään muutaman vuoden välein, työpaikka on turvattu ikuisiksi ajoiksi.
Meillä päin on kuntaliitoksia tehty aika paljon — missään ei ole henkilöstön vastustus ollut merkittävää.
Helsinki on kuin Neuvostoliitto aikoinaan, haluaisi naapurinsa niellä. Ei tou metropoliöky ainakaan kansalaisia palvele.
“Helsinki on kuin Neuvostoliitto aikoinaan, haluaisi naapurinsa niellä. Ei tou metropoliöky ainakaan kansalaisia palvele.”
Helsinki on pakotettu toimimaan siten, kuin Sipoon kohdalla viimeksi, koska MTK:n tukemat maanomistajat haluavat rahastaa kaavoitushyödyn itselleen.
Maan tuoton lunastamisesta kansalle oli kai naapurimaamme vallankumouksessakin perimmältään kyse.
Sitä paitsi, Jan Vapaavuori maksaa näille ruotsinkielisille jutikoille enemmän, kuin Sipoon omat päättäjät olisivat koskaan kehdanneet.
Vantaan valtuusto näytti mallia. Mikä vasurit, vihreät persut yhdistää. Ja kapiset demaritkin vastarintaan ryhdistää. Se on suuri ja mahtava metropolin pelko.
Liian vanha: “Ei organisaatioportaiden, ‑yksiköiden eikä byrokraattien lisääminen paranna kustannustehokkuutta eikä selkeytä hallintoa.
Käy tasan tarkkaan päinvastoin eli koordinaatio-ongelmat vain kasvavat, läpinäkyvyys huononee ja epädemokrattisuus lisääntyy.”
Niinpä. Tiedän varsin hyvin, että eräällä puolueella on tiukka kanta siihen, että hallinnon tasoja ei saa lisätä. Jollakin tavalla se on ymmärrettävääkin, mutta nykytila jossa yhteistoimintaa koetetaan toteuttaa kuntayhtymien, isäntäkuntien, liikelaitosten, osakeyhtiöiden ja erilaisten sopimusten avulla on saanut aikaan sellaisen viidakon, että siitä ei pirukaan ota selvää — ja sinne viidakkoon niitä byrokraatteja ja erilaisia johtokuntia mahtuu. Eipä ole koordinaatiota, läpinäkyvyyttä eikä demokratiaa — mutta periaate on hieno.
“Jos olisit lukenut sen viestin kokonaan, olisit huomannut, että niiden teiden ja ratojen rakentaminen olisi edelleen tehty keskitetysti, tämä ohjaa maankäyttöä jo varsin tehokkaasti (vaikuttaa mm. maan hintaan). Jotain muuta sääntelyä ja kiinteistöveron käyttöä varmaan tarvittaisiin myöskin.”
Ongelmaksi tulee muna ‑kana-ilmiö, onko tie ensin vai kaava.
Lopputulema on, ettei tule kumpaakaan ‚kun ei ole varmuutta ketkä lopulta kaavoittavat ja rakentavat maa-alueet ja missä järjestyksessä.
Kiinteistöveroakaan ei voi suunnata korotettuna kaikkeen raakamaahan.
Väitän, että ennenmuinoin kunnallishallinto oli paljon demokraattisempaa kuin nykyään.
Valtavassa Pirkkalan pitäjäjässä esimerkiksi asiat tiedotettiin ja päätettiin keskiaikaisissa kirkoissa.
Kirkolla on edelleen tämä ikiaikainen organisaatio: emäseurakunna lisäksi on olemassa KAPPELISEURAKUNTIA, joita on koko joukko Suomessa:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F9DC7391101E5F44C2257329002C3773?OpenDocument&lang=FI
“Kappeliseurakunnat ovat seurakuntien alueellisia jumalanpalvelusyhteisöjä, joilla on oma pappi. Lisäksi kappeliseurakunnalla on aina käytössään kirkko, kappeli tai muu oma toimitila. Uusia kappeliseurakuntia muodostuu tavallisesti seurakuntien yhdistymisten myötä.
Kappeliseurakuntien asioista päättää kappelineuvosto. Seurakunnan kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee kappelineuvoston jäsenet kyseisen alueen seurakuntalaisten joukosta.
Seurakuntien yhdistyessä on voitu päättää, että osa yhdistyvistä seurakunnista jatkaa toimintaansa kappeliseurakuntina. Tällaisessa tilanteessa seurakunnan kirkkoherra jatkaa usein uuden kappeliseurakunnan kappalaisena.”
On ihmeellistä, että kunnanosahallinto sovi tai sitä millään kelpuuteta kuntahallintoon.
p.s. Olisiko metropoli-alueen kunnanjohtaja arvoltaan metropoliitta 🙂
OS: “Se nyt ainakin tuli osoitetuksi, että vapaaehtoisin toimin alueen kunnat eivät pysty asioitaan ratkomaan. Metropolialueen hallinnon järjestäminen taitaa olla seuraavien hallitusneuvottelujen visaisimpia ja kauaskantoisimpia aiheita.”
Aika järkyttävää tekstiä. Tulet siis esittämään hallitusneuvotteluissa jotakin pakkoliitosta pk-seudulle?
Ei hemmetti.
Mikä tuossa hallinnossa on nyt se iso ongelma?
Sekö, että Helsingin vihreät ei pääse suhmuroimaan naapurikuntien asioita?
Vai mistä ihmeen ongelmasta puhut?
Jollei Helsinki pärjää kuntien välisessä kilpailussa niin se on vain Helsingin vika. Myös Osmo Soininvaaran vika siellä kaupunkisuunnittelulautakunnassa.
Ehkä te olette epäonnistuneet?