Oletetaan musiikin täydellinen hinnoittelu

Musi­ikin tuot­tamisen rahoi­tus on kri­i­sis­sä, kos­ka vapaa kopi­oimi­nen ja suo­ranainen varas­t­a­mi­nen on vienyt muusikoiden leivän. Tosin alan liike­vai­h­to taitaa olla aika suur­ta edelleen.

Tehkäämme aja­tuskoe: mitä musi­ik­in­tek­i­jöi­den tulon­muo­dos­tuk­selle tapah­tu­isi, jos olisi mah­dol­lista hin­noitel­la kaik­ki musi­ikin kuun­telu markki­nae­htois­es­ti juuri niin kuin musikant­ti ja säveltäjä itse halu­a­vat. Tek­i­jänoikeu­den van­heni­si­vat kuitenkin kuten nytkin niin, etteivät Beethovenin per­il­liset kuitenkaan voisi esit­tää vaa­timuk­sia esi-isän­sä sävellysten esit­tämis­es­tä.  Kartel­lit oli­si­vat tietysti kiellettyjä.

Muusikko voisi esimerkik­si myy­dä CD-levyn joko niin, että siitä on ker­tako­r­vaus ja osta­ja saa kuun­nel­la sitä niin paljon kuin halu­aa – tai niin, että jokainen kuun­teluk­er­ta mak­saa kiin­teän sum­man. Kaik­ki netistä kuun­nelta­va olisi myös hin­noitel­tu. Radi­olähetyk­sistä mak­set­taisi­in yksilöl­lis­es­ti jokaisen artistin vaa­timusten mukaan ja jokaises­ta koulu­bileis­sä soite­tu­ista kap­paleesta tulisi sel­l­ainen hin­ta kuin artisti on juuri tähän tilaisu­u­teen määrän­nyt. Tämä kaik­ki on tietysti teknis­es­ti mah­do­ton­ta ja vaatisi mielet­tömän määrän infor­maa­tio­ta, mut­ta kuvitel­laan, että kaik­ki on mah­dol­lista. Kuvit­tel­e­vathan talousti­eteil­i­jätkin täy­del­lisen kil­pailun. Kulut­ta­ja voisi myös kitkat­tomasti etsiä edullis­in­ta musiikkia.

Musi­ikin ilmais­tar­jon­taa syn­ty­isi var­maankin riit­tävästi niin, että jos on kiin­nos­tunut vain määrästä, voi täyt­tää elämän­sä, kaup­pakeskuk­sen­sa tai radioase­mansa ilmais­musi­ikil­la. Joku antaisi tuot­teen­sa ilmaislevi­tyk­seen hyvää hyvyyt­tään tai kos­ka halu­aa tul­la kuu­luk­si. Moni pro­gres­si­ivi­nen radioase­ma saisi musi­ikin ilmaisek­si, kos­ka aloit­tel­e­vat artis­tit halu­aisi­vat julk­isu­ut­ta. Musi­ik­ista on niin val­ta­va tar­jon­ta, että käyt­tö­musi­ikin hin­ta painuisi varsin alas. Huip­puartis­tit taas voisi­vat lisätä tulo­jaan jät­timäis­es­ti. Eivät hekään voisi kovin korkei­ta hin­to­ja pitää, kos­ka kil­pailua olisi, mut­ta rahas­ta ei tulisi ole­maan puutetta.

Säveltäjät tien­aisi­vat ehkä parem­min kuin esit­täjät, olet­taisin. (Ole­tan siis, että sävel­lyk­sel­lä on edelleen tek­i­jänoikeudet, eikä kukaan voi ”säveltää” kap­palet­ta joka on jo sävelletty)

Klas­sis­es­ta musi­ik­ista – van­has­ta sel­l­ais­es­ta – tulisi hyvin hal­paa kos­ka riit­tävän hyviä sin­fo­niaorkestere­ja maail­mas­sa riit­tää eikä säveltäjälle tarvitse enää mak­saa. Jotkut suosikkitenorit tietysti ovat oma lukunsa.

Kaiken kaikki­aan luulen, että kil­pailu painaisi musi­in hin­nat niin alas, että yhteen­las­ket­tuna alan tulot pieneni­sivät, mut­ta voi tietysti olla gigant­tis­es­ti väärässä. Alan sisäl­lä tulo­erot kas­vaisi­vat entis­es­tään. Live-kon­sert­tien osu­us tulon­muo­dos­tuk­ses­sa koros­tu­isi. Musi­ikkia voi monistaa rajat­ta, mut­ta kon­sert­te­ja ei voi.

58 vastausta artikkeliin “Oletetaan musiikin täydellinen hinnoittelu”

  1. Tosin alan liike­vai­h­to taitaa olla aika suur­ta edelleen.

    Suurin yksit­täi­nen blok­ki alan taloudel­lis­es­ta arvos­ta asus­taa muis­taak­seni akselil­la “koulu­tus”… Tarvike­myyn­ti on myös yllät­tävän suuri tek­i­jä. Alan liike­vai­h­to kutis­tuu oleel­lis­es­ti kun nuo kak­si rahakas­sa, jot­ka eivät näy muusikoiden ja säveltäjien kas­sois­sa kuin menoina poistetaan.

  2. Musi­ikin kokon­ais­ar­vo ei ole pienen­tynyt. Ääniteli­ike­toimin­nal­la on kyl­läkin vaikeuk­sia, kun dig­i­taalisen musi­ikin myyn­nin arvo verkos­sa kas­vaa hitaaam­min kuin mitä CD-myyn­nin arvo las­kee. Mut­ta kon­sert­tien arvo kas­vaa niin voimakkaasti, että kaikki­nen­sa musi­ikin arvo on edelleen kasvussa.

    Edel­lisen ker­ran musi­ikin ansain­ta­logi­ikas­sa tapah­tui mur­ros, kun nuot­tien julkaisemisen arvo kään­tyi lasku­un, mut­ta äänite­myyn­nin arvo lähti voimakkaaseen kasvu­un karkeasti ottaen n. 50 vuot­ta sitten.

  3. Jotenkin en pääse tässä postauk­ses­sa ensim­mäis­es­tä lauseesta ylitse.

    “Musi­ikin tuot­tamisen rahoi­tus on kri­i­sis­sä, kos­ka vapaa kopi­oimi­nen ja suo­ranainen varas­t­a­mi­nen on vienyt muusikoiden leivän.”

  4. Musi­ik­ki yllä tarkoit­taa siis äänit­teitä. Miten ne rav­in­to­lat pär­jää kun reseptei­hin ei ole immateriaalioikeuksia?

  5. Jeps. Tämä on se syy, mik­si luvat­toman kopi­oin­nin vaiku­tus musi­ikki­te­ol­lisu­u­teen on lop­pu­jen lopuk­si paljon pienem­pi, kuin mitä mon­et koet­ta­vat esit­tää. Luva­ton kopi­oin­ti kieltämät­tä nopeut­ti vääjäämätön­tä, mut­ta net­ti­aikana dig­i­taal­is­ten teosten hin­nat oli­si­vat jos­sain vai­heessa joka tapauk­ses­sa painuneet hyvin pieniksi.

    Esimerkik­si muusikko, levykaup­pias ja levy-yhtiön perus­ta­ja Tom­mi Forsström kir­joit­taa [1, 2] että nykypäivänä raha on jo lakan­nut ole­mas­ta se asia, joka rajoit­taa ihmis­ten kykyä kuun­nel­la musi­ikkia. Ilmaisek­si on saatavil­la niin paljon musi­ikkia, niin lait­tomasti kuin aivan lail­lis­es­tikin, että paljon suurem­pana ongel­ma on löytää aikaa kaiken kiin­nos­ta­van kuun­telemiseen. Kulut­ta­jien huomios­ta on kil­paile­mas­sa niin suuri joukko yhtyeitä ja tek­i­jöitä, että muiden kuin valmi­iden supertäh­tien on vaikeam­paa saa­da itseään esille ja myy­tyä. Tilanne on hyvä levit­täjille, jot­ka voivat kerätä kokoelmi­in­sa suuren määrän eri tek­i­jöi­den levyjä ja kerätä rahansa myymäl­lä kutakin levyä vain muu­ta­man kap­paleen, mut­ta huonom­pi niille tek­i­jöille joiden levyjä myy­dään vain muu­ta­ma kap­pale. Laiton tiedos­ton­jakami­nen on siis enem­mänkin osa suurem­paa ongel­maa – siinä mis­sä yksit­täisen ihmisen oli aiem­min suh­teel­lisen vaikea saa­da käsi­in­sä musi­ikkia, net­ti on tehnyt siitä val­lanku­mouk­sel­lisen help­poa. Ja kun dig­i­taal­is­ten teosten monist­a­mi­nen on käytän­nössä ilmaista, on tek­i­jöil­lä kan­nustin hin­noitel­la teok­sen­sa mah­dol­lisim­man halvoik­si sekä jael­la osaa tuotan­nos­taan ilmaiseksi.

    Kulut­ta­jan ja musi­ikinys­tävän kannal­ta tilanne on tietenkin eri­no­mainen: musi­ikkia on kir­jaimel­lis­es­ti saatavil­la enem­män kuin koskaan edes ehtisi kuun­nel­la. Musi­ikin tek­i­jälle tilanne on huonom­pi, etenkin jos halu­aa tehdä suomenkielistä musi­ikkia. Sille ei kielialueen koon vuok­si ole niin suur­ta kysyn­tää että sent­ti­hin­noit­telul­la saisi elan­toa, mut­ta samaan aikaan kohdeyleisö kuun­telee kyl­lä myös englan­ninkielistä musi­ikkia joka taas tulee pää­tymään sent­ti­hin­noit­telun pariin.

    Kir­joitin aiheesta mm. Ahto Apa­jalah­den kanssa kir­joit­ta­mas­sani Jokapi­raati­noikeus-pam­fletis­sa [3]. Net­ti­aikana tarvi­taan koti­maiselle kult­tuur­in­tuotan­nolle yhä enem­män tuki­aisia jos se halu­taan säi­lyt­tää, mut­ta luva­ton­ta kopi­oin­tia on asi­as­ta melkoisen turha syyt­tää. Keikkailevil­la tek­i­jöil­lä tilanne on tosin parem­pi — kuten Osmo ennus­taakin, kon­serteista saadut tulot ovat kas­va­neet rajusti, ja ainakin Ruot­sis­sa ne ovat kom­pen­soi­neet levy­jen vähen­tyneet myyn­ti­t­u­lot [4].

    [1] http://www.ifsociety.com/blog.php?id=26
    [2] http://www.ifsociety.com/blog.php?id=51
    [3] http://ahtoapajalahti.fi/uploads/2010/03/jokapiraatinoikeus.pdf , luku 2.
    [4] http://www.dn.se/kultur-noje/musik/artister-vinnare-pa-fildelnin-gen‑1.1012896http://www.dn.se/kultur-noje/musik/artister-vinnare-pa-fildelnin-gen‑1.1012896

  6. Kir­joituk­ses­ta ei nyt selviä, mis­tä musi­ik­ista on kyse. Musi­ikkiala­han on tavat­toman hajanainen. Jois­sakin gen­reis­sä vinyyli ja c‑kasetti ovat palan­neet cd-levyn rin­nalle (sikäli kun ovat koskaan edes “hävin­neet”). Ilmiö liit­tynee musi­ikkipi­irien yleiseen elit­ismi­in, mut­ta myös siihen, että näitä for­maat­te­ja on vaikeampi kopioida.

    Toinen jo nähtävis­sä ole­va reak­tio alan nykyti­lanteeseen on, että yhtä use­am­mat artis­tit kus­tan­ta­vat äänit­teen­sä itse ja tekevät levy-yhtiön kanssa vain jakelu­sopimuk­sen. Yleisö han­ki­taan MySpacen ja vas­tavien kanavien kautta.

    Jotkuthan väit­tävät, että ns. hevibu­u­mi olisi polka­istu pystyyn, kos­ka levy-yhtiöt huo­ma­si­vat met­al­li­fanien osta­van edelleen levyjä toisin kuin jois­sakin muis­sa genreissä.

  7. “Alan sisäl­lä tulo­erot kas­vaisi­vat entisestään”

    Kas­vaisi­vatko­han? Ja jos kas­vaisi­vat niin mis­sä kohdin tulo­jakau­maa? Täl­lä het­kel­lähän huip­puartistien pot­tia suh­teessa vähem­män huip­pui­hin kas­vat­taa sekä val­ta­va markki­noin­tikoneis­to että käsit­tääk­seni hyvi­tys­mak­su­jen automaat­ti­nen kulkeu­tu­mi­nen myy­dy­im­mille artisteille. 

    Jos olete­taan markki­noiden täy­del­lisyys, olisi ole­mas­sa myös täy­del­lis­es­ti toimi­va mikro­mak­susys­tee­mi. Täl­laisen sys­teemin ollessa ole­mas­sa moni vähem­män tun­net­tu artisti saisi hel­posti jotain tulo­ja, kun val­taosa heistä ei saa nykyään käytän­nössä mitään. Ehkä olisi siis mah­dol­lista, että jotain tulo­ja saisi huo­mat­tavasti suurem­pi osa artis­teista kuin nykyään. Voi silti olla, että samal­la terävim­män kär­jen tulot kas­vaisi­vat entisestään. 

    Nykyi­nen teknolo­gia mah­dol­lis­taisi teo­ri­as­sa tilanteen, jos­sa artis­tit saisi­vat täs­mälleen saman kor­vauk­sen kuin mitä he sai­vat aikana, jol­loin kopi­onti ei ollut mah­dol­lista, mut­ta kulut­ta­jil­la olisi käytössään kaik­ki artistien tuot­ta­ma mate­ri­aali täl­lä samal­la hin­nal­la, joka mak­set­ti­in aikaisem­min muu­ta­mas­ta levys­tä vuodessa per henkilö. Tätä piratismin kiihkeim­mät vas­tus­ta­jat eivät tun­nu ymmärtävän päätellen hei­dän ratkaisue­hdoituk­sis­taan. Kaikkien jär­jel­lis­ten ratkaisue­hdo­tuk­sien tulisi lähteä siitä, että koko nykyte­knolo­gian poten­ti­aali hyö­dyn­netään, ts. kaikil­la kulut­ta­jil­la on kaik­ki nol­lara­jakus­tan­nus­ma­te­ri­aali käytössään. Tehtäväk­si jää pohtia miten artis­teille saadaan kohtu­ulli­nen kor­vaus työstään. Mis­sään sel­l­aises­sa ratkais­us­sa ei voi olla mitään järkeä, jos­sa teknolo­gian tar­joamien mah­dol­lisuuk­sien hyö­dyn­tämi­nen estetään ja val­ta­va osa kokon­aishyödys­tä jätetään ottamatta.

  8. “Miten ne rav­in­to­lat pär­jää kun reseptei­hin ei ole immateriaalioikeuksia?”

    Rav­in­to­lakoke­mus ver­tatuu tässä ennem­menkin live-musi­ikki­in — keikalla käymiseen — kuin siihen että syö noin ylipään­sä. Hyvästä keikas­ta puolestaan voi naut­tia, vaik­ka viressä ole­va bän­di soit­taisi kehnom­piakin biisejä.

    Tosin ei niiden rav­in­toloidenkaan pär­jäämisessä ole aina niin hurraamista.

  9. Klas­sises­sa musi­ikissa ero lois­ta­van ja keskinker­taisen esi­tyk­sen välil­lä on todel­la suuri, jon­ka vuok­si huip­puesi­in­tyjät ja orkester­it ansaits­de­vat paljon ja muut varsin vähän. 

    Kun net­ti mah­dol­lis­taa yhä use­am­lle mah­dol­lisu­u­den kuul­la huip­puesi­tyk­siä, tulo­ja saa­vat yhä harvem­mat. Tämä on tosin täysin oikeudenmukaista.

    Luovil­la aloil­la jostain syys­tä on jatku­va ongel­ma myön­tää, että huip­puesi­tys on ihan eri asia kuin keskinker­tainen tuo­tos — lajista riip­pumat­ta. Jostain syys­tä luovil­la aloil­la tasaiseen tahti­in vahdi­taan kehno­jen taitelijoik­si ilmoit­tau­tunei­den tek­i­jöi­den elin­ta­son kohen­tamista. Miksi?

    Musi­ikin täy­del­liseen hin­noit­telu­un kuu­luu myös pohtia mitkä mes­tari­teok­set jäi­sivät tekemät­tä jos musi­ik­ki olisikin ilmaista? luul­tavasti ei juuri mikään.

    Mikä ous­su musi­ikin hin­noit­telus­sa on kartel­lisoituneel­la levy­bis­nek­sel­lä, joka pitää huol­ta edusi­taan ja ennen muu­ta musi­ikin tar­jon­nas­ta. Jos musi­ik­ki olisi ilmaista, halpenisiko musi­ikin tar­jon­ta. Ei sentin senttiä.

    Inter­netin ilmais­jakelu on sen­tään anta­naut mah­dol­lisu­u­den ohit­taa musikkiy­htiöi­den jätit ja saa­da mainet­ta — sekä ansai­ta keikoil­la ja muul­la kuin musi­ikil­la aika mon­elle bändille.

    Ehnkä täy­delli­nen mui­ikin hin­noit­telu olisi tek­i­jänoikeusmak­su­ista luop­umi­nen — ainakin siis mekaan­ni­sista min­u­ut­ti­tak­soista. Jokainen hin­noitelkoon musi­ikkin­sa miten halu­aa — sil­loin­han se kysyn­tä ja kiin­nos­tus selviää. Aika iso osa olisi ilmaista.

  10. Kän­nyköi­den sovel­luskau­pat ovat mah­dol­lis­ta­neet ohjelmis­to­jen lev­i­tyk­sessä “ihanteel­liset” markki­nat. Lev­i­tys on globaali ja ost­a­mi­nen on hyvin help­poa. Lop­putu­lok­se­na tar­jol­la on val­tavasti kohtu­ullisia ilmaissovel­luk­sia ja suurin osa mak­sulli­sis­takin mak­saa alle 5€. Hyvin yleinen strate­gia on tar­jo­ta sovel­lus ilmaisek­si ja kerätä rahat sovel­luk­ses­sa näytet­tävil­lä main­ok­sil­la. Koke­muk­ses­ta ilmaisen ja läh­es ilmaisen erot jakelus­sa ovat hel­posti kym­menker­taiset. Onnek­si on asioi­ta joiden main­os­tamis­es­ta kan­nat­taa maksaa.

  11. Kun Osmo esit­ti aja­tusko­keen siitä, mitä tapah­tu­isi, jos olisi mah­dol­lista hin­noitel­la kaik­ki musi­ikin kuun­telu markki­nae­htois­es­ti juuri niin kuin musikant­ti ja säveltäjä itse halu­a­vat, niin seu­raavas­sa minä esitän aja­tusko­keen siitä, mitä tapah­tu­isi, jos musi­ik­ki hin­noiteltaisi­in markki­nae­htois­es­ti niin kuin kulut­ta­jat sen halu­a­vat.

    Olete­taan kat­ta­va inter­net, johon kaikil­la musi­ikin tek­i­jöil­lä ja kulut­ta­jil­la on help­po pääsy. Kap­paleen tek­i­jä esit­telee uutuuten­sa netis­sä ja aset­taa sille sel­l­aisen hin­nan, jon­ka hän arvioi kaikkien sel­l­ais­ten kulut­ta­jien yhdessä mak­sa­van, jot­ka ovat halukkai­ta sen kuun­telemis­es­ta tai muus­ta käytöstä jotain mak­samaan. Nämä ilmoit­ta­vat mak­suhalukkuuten­sa määrän ja opti­m­i­ta­pauk­ses­sa ilmoitet­tu sum­ma ja vaa­dit­tu sum­ma kohtaa­vat tasan, rahat vai­h­ta­vat omis­ta­jaa ja teos avau­tuu kaikille vapaak­si. Tästä eteen­päin tek­i­jänoikeuk­sia ei ole. Tek­i­jä saa mitä pyysikin, jokainen osta­jaku­lut­ta­ja saa teok­sen käyt­töön­sä itse val­it­se­mal­laan suorituk­sel­la, eikä niiltäkään sitä kiel­letä, jot­ka eivät siitä olisi mitään mak­sa­neetkaan. Kaik­ki vapaae­htoista, pain­os­tam­a­ton­ta vai­h­dan­taa. Jos tek­i­jä aset­taa hin­nan opti­mia pienem­mäk­si, myös jotkut mak­suhalukkaat saa­vat teok­sen ilmaisek­si. Jos tek­i­jä aset­taa hin­nan opti­mia suurem­mak­si, kukaan ei saa teosta. 

    Jos nyt ver­rataan toisi­in­sa näitä kah­ta ideaalia kaup­pat­a­paa, myyjien ”markki­na­t­alout­ta” ja osta­jien markki­na­t­alout­ta, niin ero on val­ta­va. Lain­aus­merk­it syys­tä että edelli­nen kaup­pat­a­pa vaatii poli­it­tis­es­ti sääde­tyt tek­i­jänoikeudet, joil­la talout­ta säädel­lään aivan siinä mielessä kuin sääte­lyä pide­tään markki­noiden vas­taise­na toimena. 

    Osmon esit­tämässä tapauk­ses­sa kehi­tys todel­lakin etenisi niin, että jos­sain vai­heessa ”radi­olähetyk­sistä mak­set­taisi­in yksilöl­lis­es­ti jokaisen artistin vaa­timusten mukaan ja jokaises­ta koulu­bileis­sä soite­tu­ista kap­paleesta tulisi sel­l­ainen hin­ta kuin artisti on juuri tähän tilaisu­u­teen määrän­nyt.” Ja lisäisin vielä, että joka lait­teessa olisi jokin valvo­va elin estämässä tai verot­ta­mas­sa luva­ton­ta musi­ikin käyt­töä. Vaik­ka täl­laisen opti­min toteut­ta­mi­nen olisi teo­ri­as­sa mah­dol­lista, se ei tapah­tu­isi ilmaisek­si vaan yhä suurem­pi osa kulut­ta­jien mak­su­ista kuluisi muuhun kuin musi­ikki­in, nimit­täin valvon­nan ja sen kiertämisen byrokra­tiantäyt­teisen kil­pa­juok­sun ylläpitämiseen. Tekni­ikan kehi­tys ei palvelisi niinkään kansalaisia kuin säätelijöitä ja valvojia. 

    Min­un esit­tämässäni tapauk­ses­sa asia on päin­vas­toin. Siinä tekni­ikan kehi­tys palvelisi suo­raan kyseiseen opti­mi­in hakeu­tu­mista ja kulu­jen min­i­moin­tia. Myös siinä tapauk­ses­sa, että joil­lakin taiteil­i­joil­la tai teok­sil­la olisi sel­l­aista arvoa, että yhteiskun­ta halu­aisi sitä tukea ja oma­l­la panok­sel­laan osal­lis­tua kaupantekoon. 

    Niin­pä, vaik­ka täl­lainen medi­ayri­tys­ten ja tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen val­lan alasajo tun­tuukin tänään utopis­tiselta, uskoisin sen tule­van joskus val­lit­se­vak­si käytän­nök­si – mut­ta mil­loin, sitä ei kan­na­ta ainakaan tek­i­jänoikeusjär­jestöiltä kysyä.

  12. Olen taipu­vainen epäilemään, että blo­gisti on ennus­tuk­ses­saan oike­as­sa. Täy­del­lis­ten markki­noiden syn­nyt­tämi­nen musi­ikkibis­nek­seen saat­taisi hyvinkin johtaa alan kur­jis­tu­miseen tai ainakin musi­ikin sisäl­lön ja luon­teen muut­tumiseen. His­to­ri­as­ta tiedämme, ettei musi­ikin määrä tai sen yhteiskun­nalli­nen ase­ma ole vakio.

    Tek­i­jänoikeudet — jot­ka ovat täy­del­lis­ten markki­noiden edel­ly­tys — ovat olleet osa län­si­maisen musi­ikin kun­ni­akas­ta his­to­ria san­gen vähän aikaa. Edel­ly­tyk­set korkealaa­tuisen taiteen syn­tyyn ovat kuitenkin tänä päivänä toiset kuin 1700-luvul­la. Teknolo­gia mah­dol­lis­taa sen, että musi­ikkia kuul­lak­seen tietyn alueen asukkaiden ei tarvitse enää elät­tää kesku­udessaan muusikkoa. Riit­tää, että jos­sain päin maail­mas­sa joku soit­taa. Hänen soit­ton­sa voidaan välit­tää sähköis­es­ti matko­jen päähän, ja ker­ran vuodessa tapah­tu­va sta­dionkon­sert­ti riit­tää täyt­tämään yleisön live-elämyk­sen kaipu­un. 1700-luvul­la oop­peras­sa ja kon­ser­tis­sa käyti­in, mikäli mah­dol­lista, har­va se päivä. Oman aikamme ihmis­ten tulota­so ja kulu­tus­tot­tumuk­set ovat myös siinä määrin kon­ver­goituneet, että omas­ta taskus­taan korkeakult­tuurin rahoit­tamiseen kykenevää ylälu­okkaa ei enää ole. Suurikaan omaisu­us ei tuo mukanaan velvoitet­ta sivistyk­seen ja koulu­tuk­seen. Toim­i­tusjo­hta­jan ja duu­nar­in on sovelias­ta kuun­nel­la samaa musiikkia

    Täy­del­lisil­lä markki­noil­la yhä harvem­pi ammat­timuusikko soit­taisi yhä suurem­malle, yhtäläisel­lä maulla varuste­tulle yleisölle. (Kehi­tys on jo nyt nähtävis­sä eikä rajoitu rock-musi­ikki­in.) Ainakin per­in­teisen klas­sisen musi­ikin alal­la pelkän perusam­mat­ti­taidon han­kkimi­nen on kah­den vuosikymme­nen urak­ka, ja se edel­lyt­tää samal­la suur­ta rahal­lista panos­tus­ta koulu­tuk­seen. Tule­vaisu­u­den tulon­hankkimisen kannal­ta kyseessä on todel­li­nen riskisi­joi­tus. Edel­lä kuvat­tu kehi­tys tarkoit­taa sen toden­näköisyy­den alen­e­mista, että alalle ryhtyvä kykenisi koskaan elät­tämään itsen­sä oma­l­la työl­lään. Kos­ka musikaal­isu­us tun­netusti kor­reloi mon­en­laisen muun lah­jakku­u­den kanssa, ratio­naa­li­nen henkilö val­it­see täl­löin elämälleen varmem­man suun­nan. Sen seu­rauk­se­na musikaa­li­nen lah­jakku­us­po­ten­ti­aali jää käyt­tämät­tä, lah­jakkaim­mat pää­tyvät mui­hin ammat­tei­hin ja ken­ties soit­ta­vat har­ras­tuk­sek­seen, musi­ik­ki yksinker­tais­tuu ja banalisoituu.

    Taide ja kult­tuuri ovat kuin ekosys­tee­mi, joka kyl­lä hakeu­tuu tas­apain­oon ulkois­t­en olo­suhtei­den (esim. oikeusjär­jestelmä) muu­tok­sista huoli­mat­ta. Kysymys on siitä, mikä lop­putu­los on inhimil­lisen elämän­laadun kannal­ta tavoit­telemisen arvoinen.

  13. En malt­tanut olla lait­ta­mat­ta “hienoa” keksin­töäni näi­hin musi­ikkiko­r­vausasioi­hin, että paljonko­han “äänilevy­te­ol­lisu­udelle” tulisi mak­saa siitä, että äänilevys­tu­dion hil­jaisu­ud­estakin voisi jotakin mak­saa jollekin taholle. Vai meni­sivätkö kor­vauk­set äänilevys­tu­dion hil­jaisu­ud­es­ta kor­vat­ulp­pi­en valmistajille.

  14. tpyy­lu­o­ma: “Musi­ik­ki yllä tarkoit­taa siis äänit­teitä. Miten ne rav­in­to­lat pär­jää kun reseptei­hin ei ole immateriaalioikeuksia?”

    No kun imma­te­ri­aalioikeudet voidaan rav­in­to­la-alal­la tur­va­ta salas­s­api­dol­la joka ei muusikolle ole ilmei­sistä syistä mahdollista.

  15. Idea ei ole uusi, Jois­sakin juke­box­eis­sa voi ostaa myös kolme min­u­ut­tia hiljaisuutta.

    Tämä tosi­aan kyl­lä lie­nee sitä halvem­paa dig­i­taal­ista hil­jaisu­ut­ta kuin levy­tysstu­dion kallista hil­jaisu­ut­ta. Useim­mille tosin riit­tää se halvem­pikin versio.

    OT:
    Mil­loinko­han saataisi­in melut­to­muus myös yhteiskun­nan tavoit­teisi­in? (Raken­nusten ulkopin­nat, sisä­seinät, auto­jen ren­gas­melu, kau­pat, liikenne, …)

    Ympäristön meluhan nimit­täin tuot­taa kaiken­näköistä hait­taa väsymyk­ses­tä kuulo­vau­ri­oi­hin *) ja melut­tomien sähköau­to­jen varoitusääniin.

    *) Esim. kan­net­tavien medi­a­soit­timien aiheut­ta­mat kuulo­vau­rio­than ovat peri­aat­teessa enem­mänkin ympäristön melun funk­tio kuin soit­timien. Tiet­ty SNR, kun tosi­aan tarvi­taan, että musi­ik­ista saa mitään selvää tai että siitä voi lainkaan nauttia.

  16. Kaik­ki tämä keskustelu saa­nee jotkut muutkin luk­i­jat pohti­maan (ontu­via) analo­gioi­ta, kuten: mitäpä jos vaik­ka pain­okoneen kek­simisen aikaan olisi todet­tu, että kir­janko­pi­oi­ja­munkkien työ ja kirkon val­ta julka­ista­van mate­ri­alin val­in­taan on niin tärkeä ja oleelli­nen asia, että kir­japaino keksin­tönä on suo­raan perkeleestä ja kaik­ki kir­japain­ot on joko romutet­ta­va tai asetet­ta­va pyhän kirkon suo­raan valvontaan.

    Tosi­aankin — entäpä jos joskus 1400–1500 ‑luvuil­la olisi todet­tu, että kir­japaino on pahasti yhteiskun­taa hait­taa­va keksin­tö, joka uhkaa ajaa suuren ja merk­i­tys­val­taisen ihmisjoukon joko työt­tömäk­si tai ainakin syr­jään vaiku­tus­val­lan keskip­is­teestä. Olisi päätet­ty, että tämä uusi keksin­tö täy­tyy alis­taa tiukko­jen rajoi­tusten alaisek­si ja että kir­janko­pi­oi­ja­munkkien elan­to täy­tyy taa­ta kir­jan­paino-oikeusmak­su­jen yms. rahas­tuk­sen avulla.

    Minkähän lainen maail­ma meil­lä tosi­aan olisikaan, jos jo 1500-luvul­la olisi ollut Teosto, Kopios­to, Gramex, RIAA jne.? Olisiko luku­taitois­t­en osu­us mis­sään päin maail­maa vieläkään ylit­tänyt 10%?

    Eikö yhteiskun­nan pitäisi jo vih­doinkin myön­tää, että Inter­netin, kän­nyköi­den, sosi­aalisen­medi­an jne. myötä meil­lä on käyn­nis­sä mitä ilmeisim­min vähin­täänkin samaa suu­ru­us­lu­okkaa ole­va mur­ros kuin mitä Guten­ber­gin keksin­tö aiheut­ti aikoinaan. Halu­taanko nyt lähteä mukaan tähän mur­rokseen vai tyy­dytäänkö tur­vaa­maan media­maail­man vatikaanin suuren kon­si­ilin päätän­tä­val­ta ja kir­janko­pi­oi­ja­munkkien työpaikat?

  17. Minus­ta väite, jon­ka mukaan musi­ikin muut­tumi­nen “har­rasteli­ja­maisek­si” olisi jotenkin huono asia, on älytön. Toinen älytön jut­tu on tämä ammat­timuusikoiden määrän ver­tailu pelkästään sen perus­teel­la, miten paljon kukakin musi­ikkia kuuntelee.

    Nykyään voi autora­dion päälle lait­ta­mal­la vali­ta isom­mas­sa suo­ma­laises­sa kaupungis­sa tois­takym­men­tä ase­maa, ja ne soit­ta­vat mikä mitäkin, tosin puo­let niistä soit­taa osa­puilleen samat kap­paleet päivän aikana, Tämä ei johdu hin­noit­telus­ta, vaan syynä on se, että musi­ikin arvos­ta jokin merkit­tävä osa perus­tuu siihen, että muutkin sitä kuun­tel­e­vat, eli ns. verkostovaikutus.

    Verkos­to­vaiku­tuk­sen tuot­ta­ma lisäar­vo ei tule tuot­teesta, vaan on muiden kulut­ta­jien tuot­ta­ma ulkoishyö­ty. Ei ole mitään tehokku­usar­gu­ment­tia, joka sanoisi, että verkos­to­vaiku­tuk­sen tuo­maa hyö­tyä pitäisi ulos­mi­ta­ta kulut­ta­jil­ta tuot­ta­jille. Itseasi­as­sa päin­vas­tainen on tot­ta, tehokku­us kär­sii aivan kuten muidenkin monop­o­lien kohdal­la. Kos­ka tehokku­usar­gu­men­tit ovat oikeas­t­aan ain­oi­ta moraal­isia argu­ment­te­ja, tek­i­jänoikeudet — jot­ka ovat siis keino ulos­mi­ta­ta verkos­to­vaiku­tuk­sia — ovat moraalit­to­mia.

  18. anonyy­mi:

    Mil­loinko­han saataisi­in melut­to­muus myös yhteiskun­nan tavoit­teisi­in? (Raken­nusten ulkopin­nat, sisä­seinät, auto­jen ren­gas­melu, kau­pat, liikenne, …) 

    Kyl­lähän ne ovat yhteiskun­nan “toivei­den tyn­nyris­sä” *) jo nyt. Asuin­taloille ei esimerkik­si saa lupia, elleivät tietyt nor­mit täy­ty, suurem­mis­sa liiken­nehankkeis­sa melu­vaiku­tuk­set tutk­i­taan, ja niiden pitää alit­taa tietyt nor­mit, jne.

    Kari

    *) Kat­so esim. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=17613

  19. Tiedemies:

    “Minus­ta väite, jon­ka mukaan musi­ikin muut­tumi­nen “har­rasteli­ja­maisek­si” olisi jotenkin huono asia, on älytön”

    Joo etenkin jos sen har­rasteli­ja­maisek­si muut­tumisen syynä on korkeak­si nous­sut yleinen elin­ta­so, joka mah­dol­lis­taa akti­ivisen har­ras­tamisen ilman huo­mat­tavaa rahal­lista kor­vaus­ta. Ja tästähän paljolti on kyse. 

    Samal­la pitää myös muis­taa, ettei ole mitään syytä ajatel­la, että jokaisen rämpyt­te­lyään koneelle tal­len­ta­van “artistin” tulisi edes saa­da har­ras­tuk­ses­taan mitään kor­vaus­ta. Musi­ikkialaa voidaan ver­ra­ta vaik­ka urheilu­un. Kyseessä on taval­laan tur­naus­muo­toiset markki­nat, jois­sa merkit­täviä palk­in­to­ja saa­vat ain­oas­taan mital­isi­joille selviy­tyneet kil­pail­i­jat. Muut jäävät tyhjin käsin. Tur­nauk­seen osal­lis­tu­taan huonol­lakin rahal­lisel­la odotusar­vol­la, kos­ka itse puuha koetaan miel­lyt­täväk­si ja mah­dolli­nen menestys/raha/maine on lähtöko­htais­es­ti vain epä­to­den­näköistä ekstraa. Musi­ikin tuotan­to tuskin koskaan lop­puu, vaik­ka artis­tit eivät saisi tuo­tok­sis­taan mitään rahal­lista kor­vaus­ta. Vas­taavasti urheilukaan ei koskaan lopu, vaik­ka urheil­i­joille ei mak­set­taisi mitään. 

    Tämä ei siis ole argu­ment­ti sen puoles­ta, ettei artistien tulisikaan saa­da mitään kor­vaus­ta. Mak­suhalukku­us on ole­mas­sa, eikä ole mitään syytä, mik­si osaa kas­va­neesta kokon­aishyödys­tä ei voisi jakaa artis­teille. Joskus vain tun­tuu, että tek­i­jänoikeusfanaatikot koke­vat, että hyö­dyn­lisäys tulisi lahjoit­taa kokon­aan tek­i­jäpuolelle. Todel­lisu­udessa­han artis­til­ta vaa­dit­ta­va panos on teknolo­gian kehi­tyk­sen myöstä pienen­tynyt selvästi. Musi­ikin tuot­ta­mi­nen on paljon helpom­paa kuin ennen. Ehkä hyö­dyn lisäys tulisikin tästä näkökul­mas­ta antaa kokon­aan teknolo­gian kehit­täneille nörteille? Ehkä ei kuitenkaan. 

    Uuden opti­maalisen tas­apain­on täy­tyy kuitenkin sijai­ta pis­teessä, jos­sa käytän­nössä kaik­ki musi­ik­ki on kaikkien kulut­ta­jien saatavil­la. Pare­toparan­nus ver­rat­tuna entiseen saadaan mak­samal­la tästä räjähdys­mäis­es­ti kas­va­neesta valikoimas­ta artis­teille vähin­tään sama sum­ma, joka heille mak­set­ti­in aikaisem­minkin. Jos teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä saatu hyö­ty halu­taan jakaa tasaisem­min, voidaan artistien pot­tia kas­vat­taa. Tämä kulk­isi täysin sopu­soin­nus­sa kulut­ta­jien mak­suhalukku­u­den kanssa, jon­ka täy­tyy olla koko tar­jon­nas­ta suurem­pi kuin parista levys­tä vuodessa.

  20. Musi­ikkibisnes on nyt mur­rokses­sa joka tulee muut­ta­maan alaa merkit­tävästi ja pysyvästi. Joku tas­apain­oti­la tietenkin syn­tyy, mut­ta mil­lainen se on, sitä tuskin kukaan voi nyt sanoa, mut­ta aut­taisi jos näke­myk­siä esit­tävil­lä olisi edes perustiedot siitä miten sys­tee­mi toimii täl­lä het­kel­lä. Tässä vähän perustietoa:

    Tek­i­jänoikeudet suo­jaa­vat musi­ikin ”tek­i­jöitä”, jot­ka ovat säveltäjät, sanoit­ta­jat, sovit­ta­jat sekä sanoi­tusten kään­täjät. Nämä oikeudet ovat voimas­sa 70 vuot­ta tek­i­jän kuole­mas­ta. Niitä valvoo tek­i­jänoikeusjär­jestöistä Teosto ja kau­pal­lis­es­ti hyö­dyn­tävät musi­ikkikus­tan­ta­jat. (Mikä on siis eri asia kuin levy-yhtiöt. Kaikil­la teok­sil­la ei ole kus­tan­ta­jaa vaan monia edus­taa tek­i­jä itse.) Esimerkik­si USA:ssa Teostoa vas­taavia jär­jestöjä on usei­ta kil­paile­via, joista suurim­mat ovat ASCAP ja BMI. Teostol­la on kan­sain­väliset sopimuk­set useimpi­en merkit­tävien kan­sain­välis­ten sis­ar­jär­jestö­jen­sä kanssa, niin että Teosto saa tulot näi­den keräämistä Teoston edus­tamien tek­i­jöi­den tek­i­jänoikeusko­r­vauk­sista ulko­mail­ta ja Teosto vas­taavasti mak­saa ulko­mais­ten artistien Suomes­sa kerä­tyt tulot ulkomaille.

    Varsi­naisia muusikoi­ta, siis musi­ikkia esit­täviä instru­men­tal­is­te­ja ja laula­jia edus­taa Gramex. Hei­dän työtään suo­jaa­vat vain ns. lähioikeudet, jot­ka ovat voimas­sa 50 vuot­ta esi­tysvuodes­ta. Täl­lä sar­al­la kan­sain­vä­li­nen käytän­tö on kir­javam­paa kuin varsi­nai­sis­sa tek­i­jänoikeuk­sis­sa, ja esimerkik­si USA:ssa ei tietääk­seni ole Gramex­in tapaista keskitet­tyä muusikoiden (ja tuot­ta­jien, ks. alem­paa) oikeuk­sia valvo­vaa jär­jestöä vaan ilmeis­es­ti kor­vauk­sia kerää joukko kau­pal­lisia yri­tyk­siä. Gramex­in sis­ar­jär­jestöjä muis­sa mais­sa ovat esimerkik­si GEMA Sak­sas­sa ja SENA Hol­lan­nis­sa. Johtuen sekavas­ta käytän­nöstä Gramex­il­la ei ole kovin monia kan­sain­välisiä vai­h­tosopimuk­sia, vaan Suomes­sa myös ulko­mais­ten esi­in­tyjien musi­ik­ista mak­se­tu­ista Gramex-kor­vauk­sista suurin osa jää Suomeen eikä ulko­mais­es­ta soitos­ta vas­taavasti ker­ry tuloja.

    Lähioikeussuo­ja on myös tal­leteen ”tuot­ta­jal­la”, joka käytän­nössä tarkoit­taa levy-yhtiötä. (Taiteelli­nen tuot­ta­ja saa yleen­sä tek­i­jänoikeustu­lon­sa sävellys- ja sovi­tustyöstä.) Hei­dänkin oikeuk­si­aan edus­taa Suomes­sa Gramex. Lisäk­si levy-yhtiöil­lä on oma etu­jär­jestön­sä Musi­ikki­tuot­ta­jat (enti­nen ÄKT), joka kuu­luu kan­sain­väliseen IFPI-jär­jestöön. USA:ssa sis­ar­jär­jestö on RIAA.

    Olisi tärkeä ymmärtää, että vaik­ka usein kevyessä musi­ikissa kap­paleen tek­i­jät ja esit­täjät ovat ainakin osit­tain samo­ja henkilöitä, tämä ei ole mitenkään koko totu­us asi­as­ta. Tehdään cov­er-ver­sioi­ta tois­t­en muusikko-säveltäjien kap­paleista, ver­sioidaan klas­sikoi­ta ja stan­dard­e­ja ja paljon on myös musi­ikin tek­i­jöitä, jot­ka tekevät kap­palei­ta pääasi­as­sa vain muille. (Esimerkik­si iskelmämssä tämä on pääsään­tö, myös pop-musi­ikissa isoim­mat artis­tit toimi­vat yleen­sä näin.) Ja bän­di ei yleen­sä sävel­lä biise­jä yhdessä vaan yleen­sä tek­i­jänoikeustu­lot kohdis­tu­vat bändin nokkamiehelle tai ‑naiselle ja muut saa­vat vain esityskorvauksia. 

    Sil­loinkin kun muusikko säveltää ja sanoit­taa omat kap­paleen­sa, hänen teok­si­aan edus­taa useim­miten hänen levy-yhtiöstään erilli­nen musi­ikkikus­tan­ta­ja. Musi­ikkikus­tan­ta­jathan toimi­vat yleen­sä levy-yhtiöi­den yhtey­dessä eli jokaisel­la levy-yhtiöl­lä on myös oma kus­tan­ta­mon­sa, mut­ta useim­miten yhtään raha-asioista ymmärtävät muusikot anta­vat kus­tan­nu­soikeudet mieluiten muualle kuin samaan kon­serni­in levy-yhtiön kanssa. Levy-yhtiö ja kus­tan­ta­ja kun ovat peri­aat­teessa vas­takkaisil­la puo­lil­la pöytää kun raha-asioista sovi­taan ja kumpikin koit­taa vetää omaan suun­taansa. Muusikolle on siis eduk­si, että hänen puolestaan neu­vot­tele­vien osa­puolten intres­sit eivät ole täysin yhtenevät.

    Musi­ikin tek­i­jöi­den (edel­lä kuva­tus­sa mielessä) tulot tule­vat pääasi­as­sa hei­dän kappaleidensa

    - käytöstä äänilevy­il­lä (9,009 % verot­tomas­ta tukkuhinnast)
    — soitos­ta radios­sa (kau­pal­lisil­la radioil­la 4,5–9,6 % radiotoimin­nan kokon­ais­tu­loista riip­puen musi­ikin määrästä, Ylel­lä on erilli­nen sopimus Teoston kanssa, jon­ka sum­mista ei tarkkaa tietoa, mut­ta lie­nee samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin Gramex­il­la, ks. alta)
    — soitos­ta livekeikoil­la (n. 4–8 % lip­putu­loista tapah­tu­man koos­ta riippuen)
    — main­os- ja eloku­vakäytöstä (ei stan­dard­i­tak­so­ja, sovi­taan tapauskohtaisesti)

    sekä hyvi­tys­mak­sus­ta ym. könt­tä­sum­mista jot­ka Teosto jakaa jonkun oman logi­ikkansa poh­jal­ta. Kaik­ista näistä (pait­si main­os- ja eloku­vakäytöstä) ensin Teosto vähen­tää oman osuuten­sa (reilu 10 %) ja sen jäl­keen vielä kus­tan­ta­ja nap­paa yleen­sä kol­man­nek­sen päältä, mikäli kus­tan­nus­sopimus on tehty. Toisaal­ta kus­tan­ta­ja usein myös mak­saa kus­tan­nu­soikeuk­sista jonkun ennakko­sum­man. Lisäk­si saat­taa joskus sat­tua joku tilaustyö jos­ta mak­se­taan erik­seen tai apu­ra­ha julkiselta val­lal­ta tai joltain säätiöltä.

    Musi­ikin esit­täjien tulot tulevat

    - levy-yhtiön mak­samas­ta rojaltista, joka on erik­seen sovit­ta­va, yleen­sä x % verot­tomas­ta tukkuhin­nas­ta kokon­ais­myyn­nin ylit­täessä levy-yhtiön äänit­teeseen investoimat kulut. (Nimelli­nen rojaltipros­ent­ti on tyyp­il­lis­es­ti jos­sain 12 % paikkeil­la, mut­ta siihen tule­vien poikkeuk­sien vuok­si todel­li­nen rojaltipros­ent­ti on hel­posti huo­mat­tavasti pienem­pi – jos siis siihen asti edes päästään. Kan­sain­välis­es­ti n. 80 % julka­isu­ista ei tuo­ta niin paljoa että rojal­tia ikinä maksettaisiin.)
    — levy-yhtiön mak­samas­ta rojal­ti­en­nakos­ta (eli kos­ka yleen­sä todel­lisi­in rojal­tei­hin ei ikinä päästä, ennakko jää useim­miten muusikoiden ain­oak­si tulok­si levy-yhtiöltä) tai muus­ta palkkios­ta (kos­kee lähin­nä ns. stu­diomuusikoi­ta), sum­mat sopimuksenvaraisia
    — soitos­ta radios­sa (kau­pal­lisil­la radioil­la 0–11,8 % radiotoimin­nan kokon­ais­tu­loista riip­puen musi­ikin määrästä, Ylel­lä 2–10 €/min. lähetysa­jas­ta riippuen)
    — esi­in­tymis­palkkioista (ei stan­dard­i­tak­so­ja, sovi­taan tapauskohtaisesti)
    — main­os- ja eloku­vakäytöstä (ei stan­dard­i­tak­so­ja, sovi­taan tapauskohtaisesti)

    sekä vas­taav­ista Gramex­in keräämistä kön­tistä. Gramex vähen­tää myös reilut 10 % hallinnoin­tiku­luina. Muusikoillekin saat­taa siu­nau­tua niin tilaustöitä kuin apurahojakin.

    ***

    Sit­ten tilas­toa myyn­nin kehittymisestä:

    LEVYMYYNTI SUOMESSA (Musi­ik­in­tuot­ta­jien tilas­to, mukana ei latausmyyntiä):

    2000 – 67,2 milj. €
    2005 – 58,5 milj. €
    2009 – 41,8 milj. €

    Inflaa­tioko­r­jat­tuna myyn­ti on laskenut 2000–2009 46 % eli n. 4 % vuodessa

    LEVYMYYNTI KANSAINVÄLISESTI (IFPI:n tilas­to, sisältää IFPI:n jäsenistön levy- ja lataus­myyn­nin, myös kän­nyköi­den soittoäänet):

    2000 – 37,0 mrd USD (lähde)
    2006 – 37,7 mrd USD (lähde)
    2009 – 21,3 mrd USD (lähde)

    IFPI valitet­tavasti pant­taa tätä dataa (Record­ing Indus­try in Num­bers ‑vuosikir­joista löy­ty­isi tiedot, mut­ta hin­ta on à 550 € joten ei löy­dy meikäläisen kir­jahyl­ly­istä), joten koot­tu vähän sieltä sun täältä eikä ole ihan sat­apros­ent­tista var­muut­ta onko nämä lop­pusum­mat las­ket­tu samoista osatek­i­jöistä. Tren­di on kuitenkin selkeä, ja jos olete­taan että luvut ovat oikei­ta niin inflaa­tioko­r­jat­tu myyn­nin lasku 2000–2009 on 54 % eli n. 5 % vuodessa.

    TEOSTON TILITYKSET

    2000 – 27,3 milj. €
    2005 – 33,0 milj. €
    2009 – 41,6 milj. €

    Inflaa­tioko­r­jat­tu kasvu 2000–2009 32 % eli hie­man reilu 3 % vuodessa. (Teoston asi­akas­määrä on kas­vanut n. 5 % vuodessa eli tek­i­jää kohden tili­tys­ten määrä on pienentynyt.)

    ”BROADER MUSIC INDUSTRY”
    2005 – 132 mrd USD
    2006 – 139 mrd USD
    2008 – 152 mrd USD
    2009 – 140 mrd USD

    IFPI:n tilas­to, jos­sa on sum­mat­tu läh­es kaik­ki musi­ikkin liit­tyvä liike­toim­inta: levy­jen valmis­tuk­sen ja myyn­nin sekä keikkailun lisäk­si mm. radiomain­on­ta, soit­in­myyn­ti sekä mp3-soit­in­ten yms. myyn­ti. Ei siis ker­ro kauheasti musi­ikin tek­i­jöi­den taloudel­lis­es­ta asemasta.

    KEIKKAMYYNTI KANSAINVÄLISESTI

    Tästä en nyt tähän hätään löytänyt mitään edes etäis­es­ti yhteis­mi­tallisia tilas­to­ja, mut­ta IFPI:n lehdis­tötiedote sanoo: ”Growth in live music rev­enues (up 4%) has slowed sig­nif­i­cant­ly in the last three years.”

    ***

    Henkilöko­htainen ana­lyysi­ni on, että olemme näh­neet vas­ta alkua isos­ta rom­ah­duk­ses­ta. Levymyyn­ti tulee laske­maan entis­es­tään ja luul­tavasti livekeikois­sa on nyt se räjähdys­mäisen kasvun vai­he ohitet­tu ja lipun­hin­nat alka­vat olla mak­sim­i­ta­sol­la suh­teessa siihen mitä yleisö on valmis maksamaan. 

    Spo­ti­fy on mah­ta­va palvelu kulut­ta­jalle, mut­ta todel­la pas­ka diili musi­ikin tek­i­jöille. Miljoonas­ta soit­tok­er­ras­ta rapisi esimerkik­si Lady Gagan tilille huimat 113 euroa. On aika selvää, että jos kaik­ki musi­ikin kulut­ta­mi­nen siir­tisi Spo­ti­fyn tapaisi­in palvelui­hin, niiden hin­noit­telu ei voi pysyä nykyisel­lä tasol­la. Täl­lä het­kel­lähän Spo­ti­fyn bis­nes­malli on more or less se, että isot levy-yhtiöt ovat saa­neet puoli-ilmaisek­si isot osake­potit ja odot­tel­e­vat jotain myyt­tistä tule­vaa ansain­ta­mallia joka muut­taa bis­nek­sen järkeväk­si ja hei­dän omis­tuk­sen­sa arvon Google-tasolle. Tuskin tulee tapahtumaan.

    Per­in­teiset isot levy-yhtiöt tule­vat tuhou­tu­maan nyky­muo­dos­saan ja niitä tuskin jäävät muu­ta kuin niihin rahaa sijoit­ta­neet ressukat kaipaa­maan. Mut­ta olen­naisem­pi kysymys on, mitä muu­ta tapah­tuu ja onko pienem­mil­läkään levy-yhtiöil­lä toim­intaedel­ly­tyk­siä. Isot starat voivat aina tien­ata omaa mas­si­ivista tun­net­tuut­taan hyö­dyn­täen, mut­ta samaa optio­ta ei ole pienem­mil­lä toim­i­joil­la, joten ihan per­in­teinen levy­jen myymi­nen nousee taloudel­lis­es­ti paljon merkit­täväm­pään rooli­in. Levy-yhtiöt kuitenkin tekevät myös hyödyl­listä työtä artis­til­ta lohkaise­mansa siivun vasti­neek­si, mik­si kukaan muuten tek­isi levy­tys­sopimus­ta jos ker­ran kaiken voi hoitaa itse? Kyse ei ole pelkästä markki­noin­nista, vaik­ka sil­läkin on suuri merk­i­tys, vaan levy-yhtiöt tar­joa­vat mon­en­laista muu­takin osaamista, yhyt­tävät tek­i­jöitä keskenään, rahoit­ta­vat tuotan­non ja fyy­sis­ten levy­jen valmis­tuk­sen, hoita­vat jakelun jälleen­myyjille jne. Ilman levy-yhtiötä on varaa toimia lähin­nä etabloituneil­la nimil­lä, jot­ka joku levy-yhtiö on jo nos­tanut pinnalle. 

    ***

    Mik­si sit­ten tarvi­taan ammat­ti­maista musi­ikin tekemistä? Jos huono­ja analo­gioi­ta jatke­taan (ja niitähän tässä keskustelus­sa väistämät­tä tulee kun kaik­ki tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­ta­jat määritel­lään lud­di­iteik­si jot­ka yrit­tävät estää uuden uljaan teknolo­gian esi­in­marssin), niin voi miet­tiä olisiko taitei­ta, tieteitä ym. ensinkään syn­tynyt jos jokaisen pitäisi raataa henken­sä pit­mik­si pel­lol­la. Se, että taiteen tekem­i­nen on niin kivaa että moni tekee sitä ilmaisek­sikin, ei tarkoi­ta, ettei silti olisi järkevää antaa lah­jakkaimpi­en keskit­tyä siihen täysipäiväisesti.

  21. Tämä ei johdu hin­noit­telus­ta, vaan syynä on se, että musi­ikin arvos­ta jokin merkit­tävä osa perus­tuu siihen, että muutkin sitä kuun­tel­e­vat, eli ns. verkostovaikutus.

    Itse epäilen, että kyse on pikem­minkin tarkoituk­sel­lis­es­ta tuot­teis­tamis­es­ta ja keskit­tämis­es­tä, johon liit­tyy keinotekoisen tarpeen mak­si­moin­ti tehosoiton avulla.

    Muis­tan luke­neeni sel­l­aisenkin luva­ton­ta latamista (jne.) vas­tus­ta­van kir­joituk­sen, jos­sa ongel­mana nimeno­maan pidet­ti­in sitä, ettei levy-yhtiön nykyi­nen markki­noin­tikeino­va­likoima enää toi­mi kun­nol­la. Täl­löin­hän teho­tois­to menee “yli”, jos kulut­ta­jat myös omae­htois­es­ti hake­vat tätä kap­palet­ta, ja kuuli­jakun­nan kyl­lästyessä tapah­tuu pak­en­e­mista mui­ta kap­palei­ta kuun­tele­maan. Samat­en luo­dun “tarpeen” vuo­taes­sa luvatomi­in latauk­si­in ei voi enää sanel­la kuun­telijoille, mitä nämä kuuntelevat.
    Lop­putule­m­ana “osto­tarpeen” luomi­nen ja keskit­tymi­nen yhteen artis­ti­in ei enää riitäkään.

  22. Musi­ik­ki on luksusta.
    Musi­ik­ki on elämys.

    Ja ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan niistä ihan hitosteen. 

    Tuot­tamisen rahoituk­ses­ta puhumi­nen vuon­na 2010 on nau­ret­tavaa. Kuun­tele­mani musi­ik­ki on keskimäärin tuotet­tu huonom­mas­sa stu­dios­sa, mikä min­ul­la on ja minä en ole edes muusikko. Rahoi­tus on lakan­nut ole­mas­ta ongel­ma. Kyse on tun­teesta ja sen taltioinnista.

  23. “tek­i­jänoikeudet — jot­ka ovat siis keino ulos­mi­ta­ta verkos­to­vaiku­tuk­sia — ovat moraalittomia”.

    Tek­i­jänoikeudet, kuten muutkin imma­te­ri­aalioikeudet, ovat luon­teeltaan siir­tokelpoisia var­al­lisu­u­soikeuk­sia. Väite var­al­lisu­u­soikeuk­sien moraalit­to­muud­es­ta on mah­dolli­nen, joskin huonos­ti sovitet­tavis­sa markkinatalouteen.

    Verkos­to­vaiku­tuk­sel­la on liit­tymä kaikki­in var­al­lisu­u­soikeuk­si­in. Jos omis­tu­soikeuteni kohdis­tuu autioon saaren, jonne kukaan ei ole pyrkimässä ja jos­ta kukaan ei ole edes tietoinen, on omis­tu­soikeuteni arvo­ton. Oikeudel­leni syn­tyy var­al­lisu­usar­vo vas­ta siitä, että joku toinenkin halu­aisi mah­dol­lis­es­ti tul­la saarel­leni. Jos saareni sat­tuu ole­maan Man­hat­tan, tuot­taa verkos­to­vaiku­tus sille san­gen suuren var­al­lisu­usar­von, jon­ka minä omis­tu­soikeu­den halti­jana luon­nol­lis­es­ti pyrin ulos­mit­taa­maan. Onko tämä moraali­ton­ta? Niin kauan kun maail­mas­sa on muitakin saaria, ei kyseessä ole mikään monopoli.

    Ilman var­al­lisu­u­soikeuk­sia (musi­ikin alal­la tek­i­jänoikeut­ta) ei ole markki­noi­ta. Se, että markki­nat ovat tiety­il­lä aloil­la oli­gop­o­lis­tiset, on eri asia. Käsit­teitä ei tule sekoittaa.

  24. Vaik­ka hin­to­ja pysty­isi määrit­telemään vapaasti, niin kulu­ja ei oikein voi painaa alaspäin. Tämä on äärim­mäisen valitet­tavaa pienet myyn­timäärät omaav­ille artis­teille. (suosit­tu artisti voi myy­dä halvem­mal­la kuin tuntematon) 

    Siinä sit­ten jokainen voi kau­pas­sa raapia päätään, ja miet­tiä ostaako kympil­lä suosi­tun artistin levyn, vai satasel­la täysin tuntemattoman.

  25. Muis­tan luke­neeni, etto 5% musi­ikinopiske­li­joista työl­listyy vak­i­työhön. Toki mei­dän pitää nuo lop­ut 95% elät­tää monin tukimuodoin (TVmak­sut, palkin­not, mediamaksut…

  26. @Seppo Nii­ni

    Eihän se, että ei työl­listy vak­i­työhön tarkoi­ta, ettei työl­listy. Vas­taavasti se, että työl­listyy ns. vak­i­työhön (esim. orkesterivirkaan) ei tarkoi­ta, etteikö työtä rahoitet­taisi julkisel­la tuel­la. Myös nimekkäim­mät rock-yhty­eemme ovat saa­neet mon­en­laista veinninedistämistukea. 

    Julk­ista tukea tarvi­taan siel­lä, mis­sä markki­nat eivät yksin toi­mi: musi­ikissa, maat­aloudessa, ter­vey­den­huol­los­sa, tidon­väl­i­tyk­sessä, lentokone­te­ol­lisu­udessa, poli­ti­ikas­sa &c.

    Hyvi­tys­mak­su­un voidaan kohdista kri­ti­ikkiä sen nojal­la, että se on muodol­lis­es­ti yksi­tyi­nen, mut­ta käytän­nössä verolu­on­teinen maksu.

  27. Julk­ista tukea tarvi­taan siel­lä, mis­sä markki­nat eivät yksin toi­mi: musi­ikissa, maat­aloudessa, ter­vey­den­huol­los­sa, tidon­väl­i­tyk­sessä, lentokone­te­ol­lisu­udessa, poli­ti­ikas­sa &c.

    Hyvä alku listalle, ja kun tarkem­min ajat­telee, täy­del­lis­es­ti toimi­vat markki­nat löy­tyy aika har­val­ta alal­ta — joten vähän kaik­keen pitäisi antaa julk­ista tukea… Eikös meil­lä oli sel­l­ainen puite­talous aikanaan, mut­ta siitä jos­sain vai­heessa kat­sot­ti­in parhaak­si luopua.

  28. Veli-Markus Tapio:

    Tek­i­jänoikeudet, kuten muutkin imma­te­ri­aalioikeudet, ovat luon­teeltaan siir­tokelpoisia var­al­lisu­u­soikeuk­sia. Väite var­al­lisu­u­soikeuk­sien moraalit­to­muud­es­ta on mah­dolli­nen, joskin huonos­ti sovitet­tavis­sa markkinatalouteen.

    Ilman var­al­lisu­u­soikeuk­sia (musi­ikin alal­la tek­i­jänoikeut­ta) ei ole markki­noi­ta. Se, että markki­nat ovat tiety­il­lä aloil­la oli­gop­o­lis­tiset, on eri asia.

    Esitin edel­lä, 27.12.2010 kel­lo 19:53, miten musi­ikkia voidaan myy­dä nimeno­maan markki­nae­htois­es­ti ilman sen kum­mem­paa tek­i­jänoikeut­ta kuin suu­tar­il­la on tekemään­sä kenkään.

    Sen sijaan se, että kaup­paa käy­dään poli­it­tis­es­ti sääde­tys­tä yksi­noikeud­es­ta jonkin tuot­teen taloudel­liseen hyö­dyn­tämiseen, on yhtä huonos­ti sovitet­tavis­sa markki­na­t­alouteen kuin muidenkin yksi­noikeuk­sien kaup­pa. Parem­pi nimi näin toimi­valle taloudelle on kapitalismi.

    Tek­i­jänoikeudessa kyse on nimeno­maan yksi­noikeud­es­ta eli monop­o­lista eikä mis­tään oli­gop­o­lista. Markki­na­t­aloudessa­han sen päät­tää osta­ja. Jos hän halu­aa ostaa kuul­tavak­seen Sibeliuk­sen viu­lukon­ser­ton Oleg Kaganin soit­ta­mana, on turha tar­jo­ta vaikka­pa jotain Bachin son­aat­tia, “kos­ka se on aivan yhtä hyvää musi­ikkia”. Ei edes sama kon­sert­to jonkun toisen esit­tämänä tulisi kuu­loonkaan, vaik­ka myyjä kuin­ka väit­täisi, että “kyseessä on täysin kor­vaa­va tuote”.

  29. “Tek­i­jänoikeudessa kyse on nimeno­maan yksi­noikeud­es­ta eli monopolista”

    Kyl­lä, tek­i­jänoikeudessa on kysymys monop­o­lista yksit­täisen teok­sen osalta. Vas­taavasti suu­tar­il­la on monop­o­li yksit­täiseen kenkä­pari­in. Ero on siinä, että las­ket­tuaan liik­keel­lä kenkä­parin­sa suu­rarin monop­o­li raukeaa kyseisen kenkä­parin osalta. Tek­i­jänoikeudessa näin ei tapah­du (kuin korkein­taan sen fyy­sisen esineen osalta, johon teos on ns. “kiin­nitet­ty”, esim. CD).

    Ero johtuu siitä, että että saadak­seen itselleen toisen kenkä­parin kengänku­lut­ta­jan pitää mak­saa suu­tar­ille tois­es­ta kenkä­parista. Sen sijaan saadak­seen itselleen toisen kap­paleen musi­ikkiäänit­teestä ym. kuun­teli­jan ei tarvitse mak­saa siitä tek­i­jälle mitään. Jos tek­i­jänoikeus raukeaisi (kuten suu­tarin oikeus) pekästään teok­sen liik­keel­le­laskemisel­la, tek­i­jä voi (peri­aat­teessa) saa­da rahaa vain ensim­mäis­es­tä transak­tios­ta. Tätä tuskin voidaan pitää kohtuullisena.

    Edelleen väitän, että keskustelus­sa menevät sekaisin tärkeät asi­at. Markki­noista ei voi­da puhua ilman, että hyödyk­keel­lä on var­al­lisu­uar­vo. Var­al­lisu­usar­vo ei syn­nyt ilman tek­i­jänoikeut­ta tai jotakin vas­taavaa oikeudel­lista kon­struk­tio­ta. Myön­nän kyl­lä, että tek­i­jänoikeusjär­jestelmässä on viilaamista, mut­ta ratkaisu ei ole sen pois­t­a­mi­nen. Ilmaista hyödyket­tä ei voi myy­dä markkinoilla.

    Mah­dol­lis­es­ti ongel­malli­nen oli­gop­o­li syn­tyy, kun suur­ta mikroskoop­pis­ten var­al­lisu­u­soikeuk­sien salkkua hallinnoi vain yksi alueelli­nen myyjä (tek­i­jänoikeusjär­jestö). En tosin itse kek­si, miten tämä voitaisi­in käytän­nössä muuten jär­jestää. Ei voitane kuvitel­la, että jokainen suu­tari neu­vot­telisi suo­raan eri muusikoiden kanssa, mitä musi­ikkia ja mil­lä hin­nal­la se voi asi­akkailleen radios­ta soittaa.

  30. Jos saareni sat­tuu ole­maan Man­hat­tan, tuot­taa verkos­to­vaiku­tus sille san­gen suuren var­al­lisu­usar­von, jon­ka minä omis­tu­soikeu­den halti­jana luon­nol­lis­es­ti pyrin ulos­mit­taa­maan. Onko tämä moraali­ton­ta?

    Sanal­la sanoen, kyl­lä se olisi, ja sik­si merkit­tävä osa klas­sis­es­ta talousti­eteestä käsit­telee maanko­ron problematiikkaa. 

    Ilman var­al­lisu­u­soikeuk­sia (musi­ikin alal­la tek­i­jänoikeut­ta) ei ole markki­noi­ta.

    Tämä on tyhjä tru­is­mi. Se toimii argu­ment­ti­na vain musi­ikin kopi­oin­tioikeuk­sien markki­noi­hin. Tietenkään jos täl­laista oikeut­ta ei ole, sille ei ole markki­noi­ta. Ei kaikelle mitä ihmiset halu­a­vat ja vai­h­ta­vat ole muutenkaan markki­noi­ta, eikä niitä luo­da tyhjästä myön­tämäl­lä mieli­v­al­taisia oikeuk­sia. Yhtä hyvin voitaisi­in väit­tää, että ihmisille pitää myön­tää oikeus per­iä mak­sua siitä, että heitä saa kat­soa julkisel­la paikalla, jot­ta kau­ni­it ihmiset voisi­vat saa­da hyö­dyn ulkonäöstään.

    Musi­ikin ver­taami­nen urheilu­un on todel­la hyvä. Ei kukaan väitä, että Usain Boltin pitää saa­da rahaa joka ker­ta, kun joku kir­joit­taa johonkin luvun 9.58, tai edes sil­loin, kun joku kat­soo vide­ol­ta hänen juoksuaan. 

    Ter­mi­nolo­gias­sa “monop­o­li” on tietenkin vaikea käsite, kun kyse on verkos­to­vaiku­tuk­ses­ta. Olen­naista verkos­to­vaiku­tuk­ses­sa on, että sen tuot­to on melko puh­das wind­fall. Ymmär­rän, ja pitkälti hyväksynkin, argu­mentin, jon­ka mukaan tuot­to tai pääosa siitä kuu­luu omis­ta­jalle sil­loin kun kyseessä on jokin nor­maal­isti omis­tet­tavis­sa ole­va esine, maa, jne. Mut­ta se, että pystytetään erik­seen tarkoituk­sel­la täl­laisia jär­jeste­lyjä, menee jo kaiken kohtu­ullisu­u­den ulkopuolelle.

    1. Kiin­teistö­jen hin­nat Man­hat­tanil­la ovat alem­pia kuin Espoos­sa. Näin ainakin väit­ti eräs yri­tys­maail­mas­sa ole­va tut­ta­vani, joka ihmetteli, mik­si hänen asun­ton­sa Wes­t­endis­sä on kalli­impi kuin hänen asun­ton­sa Man­hat­tanil­la. Sit­ten tuli kiin­teistövero­lasku, eikä hän ihme­tel­lyt enää. Tuo teo­reet­ti­nen maanko­rkoa koske­va pohd­in­ta on Yhdys­val­lois­sa johtanut siihen, että maanko­rko kon­fiskoidaan yhteis,kunnalle, eikä kukaan kut­su tätä kommunismiksi.

  31. En tosin itse kek­si, miten tämä [kau­pankäyn­ti] voitaisi­in käytän­nössä muuten jär­jestää. Ei voitane kuvitel­la, että jokainen suu­tari neu­vot­telisi suo­raan eri muusikoiden kanssa, mitä musi­ikkia ja mil­lä hin­nal­la se voi asi­akkailleen radios­ta soittaa.

    Jos ei itse kek­si jotain asi­aa, ei pidä hyl­jek­siä muiden apua. Kun ker­roin, että tälle ongel­malle on ole­mas­sa ratkaisu, sin­un kan­nat­taa ensin tarkasti tutus­tua siihen ja vas­ta sit­ten esit­tää asi­as­ta näke­myk­sesi. Tässä tapauk­ses­sa kri­ti­ikkisi voisi olla vaikka­pa muo­toa: siitä ja siitä syys­tä kulut­ta­jat eivät saa esit­tämäl­läsi kau­pan­teko­taval­la halu­a­maansa musi­ikkia markki­nae­htois­es­ti tai riit­tävästi. Jos kri­ti­ikkisi kos­kee riit­tävyyt­tä, sin­un tulisi esit­tää mikä tässä tapauk­ses­sa olisi riit­tävää ja mis­tä syystä.

  32. ””Ilman var­al­lisu­u­soikeuk­sia (musi­ikin alal­la tek­i­jänoikeut­ta) ei ole markkinoita.””
    ”Tämä on tyhjä truismi.”

    Luon­nol­lis­es­ti se on tyhjä tru­is­mi. Itseäni vain häm­mästyt­tää, kuin­ka usein tämä tru­is­mi sivu­ute­taan ja tek­i­jänoikeu­teen liit­tyvien ongelmien ratkaisuk­si tar­jo­taan tek­i­jänoikeu­den pois­tamista. On tot­ta, että kaikelle, mitä ihmiset halu­a­vat ja vai­h­ta­vat, ei ole markki­noi­ta. Kuten todet­tu, markki­nat edel­lyt­tävät oikeuk­sien ole­mas­saoloa ja oikeudet syn­tyvät pohjim­mil­taan sopimuk­sel­la. Tek­i­jänoikeus ei ole sen ”mieli­v­al­taisem­pi” kuin omis­tu­soikeus, pant­tioikeus tai per­in­töoikeus. On täysin mah­dol­lista kuvitel­la maail­ma ilman var­al­lisu­u­soikeuk­sia. Kult­tuurievoluu­tion tulok­se­na täl­laiset oikeudet vain ovat osoit­tau­tuneet tehokkaik­si tavoik­si jär­jestää toimi­va yhteiskun­ta. Jokainen oikeus on ”tarkoituk­sel­la pystytetty”.

    ”Ei kukaan väitä, että Usain Boltin pitää saa­da rahaa joka ker­ta, kun joku kir­joit­taa johonkin luvun 9.58, tai edes sil­loin, kun joku kat­soo vide­ol­ta hänen juoksuaan.”

    Ei kukaan myöskään saa tek­i­jänoikeustu­loa, jos tek­i­jänoikeu­den kohteena olev­as­ta teok­ses­ta ker­ro­taan jokin oleelli­nen tieto. Sen sijaan niin vide­olle tal­len­net­tu juok­su kuin äänitet­ty säv­el teos ovat tek­i­jänoikeudel­la tai lähioikeudel­la suo­jat­tu­ja. Joku mak­saa (Boltille/säveltäjälle)rahaa siitä, että tavalli­nen kulut­ta­ja voi kat­sel­la juok­sua tai kuun­nel­la radio­ta. Kulut­ta­ja puolestaan mak­saa ensim­mäiselle mak­sa­jalle (esim. yleis­ra­dioy­htiölle) tai tek­i­jänoikeusjär­jestölle nautin­taoikeud­estaan. Maail­mas­sa on tietysti lukuisia henkilöitä joiden juoksemisesta/säveltämisestä saa naut­tia ilmaiseksi.

    Ongel­mallista on, mikäli oikeu­den­halti­jalle syn­tyy mah­dol­lisu­us kerätä kohtu­ut­to­mia voit­to­ja. (Tässä tapauk­ses­sa tuskin voidaan puhua mis­tään wind­fall-voitoista. Medi­ay­htiöt ovat sijoit­ta­neet tek­i­jänoikeu­den alaisi­in kohteisi­in run­saasti pääo­maa ja odot­ta­vat oikeutetusti sijoituk­selleen tuot­toa.) Kun kulut­ta­ja voi ostaa kap­paleen iTune­sista alle yhden euron hin­taan ja samal­la tiedämme, että muusikot ja säveltäjät elävät pääsään­töis­es­ti toimeen­tu­lon raja­mail­la, on vaikea ymmärtää, mikä tässä asetel­mas­sa on kulut­ta­jan kannal­ta kohtu­u­ton­ta. Onko kohtu­u­ton­ta, että naa­purinikin mak­saa kap­paleesta yhden euron sen sijaan, että kopi­oisin sen hänelle?

    Voidaan myös perustel­lusti kri­ti­soi­da sitä, että tek­i­jänoikeuk­sien arvoketjus­sa tuot­to ei jakaan­nu oikeu­den­mukaises­ti eri por­taiden välil­lä. Musi­ik­ki ei kuitenkaan ole tässä suh­teessa mitenkään poikkeuk­selli­nen ala. Koke­muk­ses­ta väitän, että muusikon neu­vot­telu­ase­ma suh­teessa levy-yhtiöön on kuitenkin vält­tävä. Ainakin se on huo­mat­tavasti parem­pi kuin peru­laisen kahv­invil­jeli­jän tai jopa suo­ma­laisen maitoti­lal­lisen neu­vot­telu­ase­ma suh­teessa elin­tarvikealan keskus­li­ikkeisi­in. Minkään em. tahon elämä ei helpo­tu, jos vähäi­nenkin tulo­nan­sain­tamah­dol­lisu­us pois­te­taan tekemäl­lä tuot­teesta ilmainen.

    Muusikoille voidaan luon­nol­lis­es­ti jär­jestää kohtu­ulliset elämän edel­ly­tyk­set julkisel­la tuel­la ilman tek­i­jänoikeuk­sia. Näin toimit­ti­in Neu­vos­toli­itossa. Tois­taisek­si tek­i­jänoikeudet ovat kuitenkin paras tun­temamme tapa tuo­da taiteen resurssien allokoin­ti­in markki­na­t­alouden tehokku­ut­ta. Kaik­ki tietävät, että jär­jestelmä ei ole täy­delli­nen. Nyky­istä jär­jestelmää ei tule kuitenkaan romut­taa ennen kuin parem­mat keinot on löydetty.

  33. Itse olen tässä keskustelus­sa jakanut osa­puo­let mielessäni vain kulut­ta­ji­in ja “tuot­ta­ji­in”, joista jälkim­mäiset ilmeis­es­ti täl­lä het­kel­lä koos­t­u­vat suures­ta joukos­ta ihmisiä artis­teista levy-yhtiön edus­ta­ji­in. Koposen tek­sti val­ot­ti hyvin asi­aa, mut­ta omas­ta näkökul­mas­tani ei oikeas­t­aan ole eri­tyisen oleel­lista, keitä tuotan­toketju­un kuu­luu ja miten tuotan­to on teknis­es­ti järjestetty.

    Yksi suurim­mista ongelmista lainku­u­li­aisen kulut­ta­jan kannal­ta on nykyään se, että kult­tuu­rituot­tei­den hin­nat eivät sys­teemin köm­pe­lyy­destä johtuen ole lähel­läkään “todel­lista” tasoa. Kuten aikaisem­min sanoin, suurin piirtein samal­la hin­nal­la kuin aikaisem­min osti kak­si levyä vuodessa, tulisi nykyään saa­da käyt­töön­sä liki­main kaik­ki tuotan­to, jos teknolo­gian tuot­ta­ma kokon­aishyö­dyn lisäys annet­taisi­in kokon­aan kulut­ta­jille. Jos osa kokon­aishyö­dyn lisäyk­ses­tä annetaan tuot­ta­japuolelle, hin­ta voisi olla jonkin ver­ran suurem­pi, mut­ta tuskin kovin oleel­lis­es­ti. Pitää huomioi­da, että “tuot­ta­jat” ovat samal­la myös muiden kuin omien tuot­tei­den­sa kulut­ta­jia ja sitä kaut­ta jo ovat saa­mas­sa osansa kas­va­neesta hyödys­tä. Jos sys­tee­mi toimisi tehokkaasti, saisin suurin piirtein muu­ta­man van­han vinyylilevyn hin­nal­la per vuosi ladat­tua netistä lail­lis­es­ti niin paljon musi­ikkia kuin kerkeän kuun­nel­la ja musi­ik­in­tek­i­jät saisi­vat vähin­tään saman kor­vauk­sen kuin ennenkin. Mik­si näin ei ole ja mitä vaa­di­taan, että näin olisi?

    Seu­raavaa olen ihme­tel­lyt esim. TV-sar­jo­jen osalta. Mik­si ei ole ole­mas­sa lail­lista palvelua, jos­ta saan joko mikro­mak­su­ja tai jonkin­laista kuukausi/vuosimaksua vas­taan ladat­tua halu­a­mani sar­jat netistä heti kun ne ovat jenkeis­sä ilmestyneet? Täl­laisia lois­tavasti toimivia lait­to­mia tai har­maal­la alueel­la liikku­via ilmaisia palvelu­ja on ollut jo pitkään. Mik­si ihmeessä kau­pal­lis­ten toim­i­joiden ei kan­na­ta tar­jo­ta samaa palvelua, jos palvelu on niin yksinker­taista jär­jestää, että moni tekee sen ilmaisek­sikin? Voisiko kyseessä olla joku Sonyn ja muiden suurten fir­mo­jen diili, jos­sa on sovit­tu, ettei laa­jamit­taiseen net­ti­jakelu­un lähde­tä, ennen kuin blu­ray-teknolo­giaan yms. upon­neet val­ta­vat kehi­tyskus­tan­nuk­set on saatu ulos­mi­tat­tua tms.? 

    Main­ok­sien kera mon­et kana­vat toki tar­joa­vat sar­jo­ja jälkikä­teen streameina, mut­ta lataus­mah­dol­lisu­ut­ta ei tois­taisek­si ole annet­tu. Jenkkikanavien streamit taas on estet­ty eurooppalaisilta.

  34. Tek­i­jänoikeudessa kyse on nimeno­maan yksi­noikeud­es­ta eli monopolista 

    Mut­ta mik­si taiteel­lisille töille annetaan lak­isääteinen monop­o­lisuo­ja ilman kor­vaus­ta? Tuot­tei­den kek­si­jä joutuu han­kki­maan patent­te­ja saadak­seen saman yksi­noikeu­den ja saatu suo­ja raukeaa vajaas­sa 20 vuodessa. 

    Kuitenkin kyseessä on aivan saman­lainen luovu­u­den osoi­tus kuin sävellys, sanoi­tus tai muu taideteos.

  35. oikeudet syn­tyvät pohjim­mil­taan sopimuk­sel­la. Tek­i­jänoikeus ei ole sen ”mieli­v­al­taisem­pi” kuin omis­tu­soikeus, pant­tioikeus tai per­in­töoikeus. On täysin mah­dol­lista kuvitel­la maail­ma ilman var­al­lisu­u­soikeuk­sia. Kult­tuurievoluu­tion tulok­se­na täl­laiset oikeudet vain ovat osoit­tau­tuneet tehokkaik­si tavoik­si jär­jestää toimi­va yhteiskun­ta. Jokainen oikeus on ”tarkoituk­sel­la pystytetty”.

    Tot­takai tek­i­jänoikeus on mieli­v­al­taisem­pi kuin taval­lisen fyy­sisen kohteen omis­tu­soikeus. Ainakaan minä en pysty ilman jälkim­mäistä kuvit­tele­maan minkään­laista jär­jestäy­tynyt­tä yhteiskun­taa, en edes jär­jestäy­tynyt­tä rosvolau­maa, sil­lä sil­läkin on omat omis­tus­ta koske­vat sään­tön­sä ja oikeuten­sa. Sen sijaan olen kyl­läkin kuvitel­lut infor­maa­tion markki­nae­htoisen kau­pankäyn­ti­ta­van, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia ei tarvita. 

    Jokainen oikeus on epäilemät­tä tarkoituk­sel­la pystytet­ty, mut­ta se ei merk­itse sitä, että jokainen oikeus olisi pysyvästi tarkoituk­sen­sa mukainen. Samoina aikoina kuin ensim­mäisiä tek­i­jänoikeuk­sia rus­tailti­in 1700-luvul­la, tiet­ty­i­hin sää­ty­i­hin kuu­lu­vat henkilöt sai­vat yksi­noikeu­den tietyn kiin­teän omaisu­u­den omis­tamiseen, ammatin har­joit­tamiseen, hei­dät voiti­in vapaut­taa veroista tai heille voiti­in antaa oma veronkan­to-oikeus tms. Var­maan nämäkin oikeudet oli­vat aikanaan tarkoituk­sen­mukaisia, mut­ta maail­man muu­tut­tua ne kävivät yleisek­si rasituk­sek­si ja niistä luovuttiin. 

    Mie­lenki­in­toinen on Neu­vos­toli­iton esimerk­ki. Siel­läkin oli tarkoituk­sel­la pystytet­ty infor­maa­tion omis­tu­soikeusjär­jestelmä. Sen mukaan taloudel­liset tek­i­jänoikeudet kuu­lui­v­at val­ti­olle. Var­maankin siel­lä väitet­ti­in että ”tois­taisek­si val­tion omis­ta­mat tek­i­jänoikeudet ovat paras tun­temamme tapa tuo­da taiteen resurssien allokoin­ti­in suun­nitel­mallisu­u­den tehokku­ut­ta. Tiedämme, ettei jär­jestelmämme ole täy­delli­nen, mut­ta sosial­is­mia ei tule kuitenkaan romut­taa ennen kuin parem­mat keinot on löy­det­ty.” No, eipä niitä juuri pidet­ty asial­lise­na etsiäkään ja koko hom­ma puu­tui omaan mahdottomuuteensa.

    Kun nyt vaka­vana esität että tois­taisek­si tek­i­jänoikeudet ovat kuitenkin paras tun­temamme tapa tuo­da taiteen resurssien allokoin­ti­in markki­na­t­alouden tehokku­ut­ta. Kaik­ki tietävät, että jär­jestelmä ei ole täy­delli­nen. Nyky­istä jär­jestelmää ei tule kuitenkaan romut­taa ennen kuin parem­mat keinot on löy­det­ty niin eikö tässä ole jotain tut­tua. Kuvioon kuu­luu, ettei silti ole mitään syytä etsiä parem­paa jär­jestelmää. Kaik­ki hyvin niin kauan kuin ei tiede­tä parem­mas­ta. Pikem­minkin, jos joku väit­tää sel­l­aisen löytäneen, löytöön on suh­taudut­ta­va niin kuin sitä ei olisi esitet­tykään, sysät­tävä syr­jään häir­it­semästä suun­nitelmia, joil­la nyky­istä jär­jestelmää viilataan parem­mak­si. Tärkein­tä on säi­lyt­tää van­ha. Vai?

  36. Tois­taisek­si tek­i­jänoikeudet ovat kuitenkin paras tun­temamme tapa tuo­da taiteen resurssien allokoin­ti­in markki­na­t­alouden tehokku­ut­ta.

    Väitän, että sil­lä on hyvin vähän tekemistä markki­noiden kanssa, ja olen tämän mielestäni riit­tävän hyvin perustel­lut. Ei markki­noi­ta kan­na­ta luo­da sinne, mis­sä niitä ei tarvi­ta. Ei ole mitään indikaa­tio­ta siitä, että yhteiskun­ta jotenkin rom­ah­taisi jos tämä muu­ta­man vuosik­mme­nen mit­tainen Rent-seek­ing-binge vain lopetettaisiin.

  37. @ Olavi

    ”Mut­ta mik­si taiteel­lisille töille annetaan lak­isääteinen monop­o­lisuo­ja ilman kor­vaus­ta? Tuot­tei­den kek­si­jä joutuu han­kki­maan patent­te­ja saadak­seen saman yksi­noikeu­den ja saatu suo­ja raukeaa vajaas­sa 20 vuodessa.”

    Olet oikeil­la jäljil­lä. Tek­i­jänoikeut­ta ei pidä tarkastel­la irral­laan muista immateriaalioikeuksista.

    ”Kuitenkin kyseessä on aivan saman­lainen luovu­u­den osoi­tus kuin sävellys, sanoi­tus tai muu taideteos.”

    Se, onko teol­lis-tekni­nen keksin­tö ”aivan saman­lainen” luovu­u­den osoi­tus kuin vaikka­pa öljyväri­maalaus, on asia, jos­ta voi olla mon­taa mieltä. Huo­mat­takoon eräs ero: Tek­i­jänoikeus ei luo monop­o­lia ide­alle — kuka tahansa saa maala­ta kuvan samas­ta aiheesta. Se luo ain­oas­taan monop­o­lin yhdelle esit­tämisen tavalle, ja taiteessa saman idean esit­tämisen tapo­ja on lähtöko­htais­es­ti rajat­tomasti. Patent­ti luo monop­o­lin toimi­valle teol­lis­es­ti monis­tet­tavalle tekniselle ratkaisulle, joi­ta on yhtä ongel­maa kohden rajalli­nen määrä. Ts. voidaan väit­tää, että patentin kil­pailua vääristävä vaiku­tus on poten­ti­aalis­es­ti suurem­pi. Sik­si lyhyem­pi suoja-aika.

    Kun Pari­isin ja Bernin sopimuk­set run­sas sata vuot­ta sit­ten laa­dit­ti­in, teol­lisoikeuk­sil­la kat­sot­ti­in ole­van hyvinkin eri­lainen yhteiskun­nalli­nen funk­tio kuin tek­i­jänoikeudel­la. Patentin kiel­tei­sistä kil­pailu­vaiku­tuk­sista kan­net­ti­in suur­ta huol­ta; tek­i­jänoikeudet ymmär­ret­ti­in luon­teeltaan enem­mänkin moraal­isik­si. Kukaan ei osan­nut kuvitel­la, että tek­i­jänoikeuk­si­in kohdis­tuu jon­akin päivänä yhtä suuria var­al­lisu­us­in­tresse­jä kuin teol­lisoikeuk­si­in. Eräs ongel­ma tänä päivänä onkin, että tek­i­jänoikeu­den halpu­u­den, pitkän suo­ja-ajan ja itses­tään­syn­tymisen houkut­tele­m­ana sen piiri­in on hakeu­tunut alo­ja, jot­ka eivät sinne alku­peräisen par­a­dig­man mukaan kuu­lu. Esimerkik­si tietoko­neo­hjelmien suo­jaami­nen tek­i­jänoikeudel­la on mielestäni kyseen­laista, kos­ka kyseessä on tekni­nen tuote, jol­la pyritään konkreet­tisen ongel­man ratkaisu­un. Patent­ti olisi luontevampi.

    @ Mat­ti H

    ”Kap­paleen tek­i­jä esit­telee uutuuten­sa netis­sä ja aset­taa sille sel­l­aisen hin­nan, jon­ka hän arvioi kaikkien sel­l­ais­ten kulut­ta­jien yhdessä mak­sa­van, jot­ka ovat halukkai­ta sen kuun­telemis­es­ta tai muus­ta käytöstä jotain mak­samaan. Nämä ilmoit­ta­vat mak­suhalukkuuten­sa määrän ja opti­m­i­ta­pauk­ses­sa ilmoitet­tu sum­ma ja vaa­dit­tu sum­ma kohtaa­vat tasan, rahat vai­h­ta­vat omis­ta­jaa ja teos avau­tuu kaikille vapaak­si. Tästä eteen­päin tek­i­jänoikeuk­sia ei ole.”

    ”Sen sijaan olen kyl­läkin kuvitel­lut infor­maa­tion markki­nae­htoisen kau­pankäyn­ti­ta­van, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia ei tarvita.”

    Mikäli ymmär­rän ehdo­tuk­sesi oikein, olet ehdot­tanut uut­ta kau­pankäyn­ti­ta­paa, mut­ta kyl­lä senkin edel­ly­tyk­senä on tek­i­jänoikeuk­sien ole­mas­sao­lo. Muuten ei olisi mitään, mitä kaupata.

    Nyky­isin tek­i­jänoikeuk­sien luovu­tus tapah­tuu useim­miten ”viipaleina”. Tek­i­jänä myyn sin­ulle ain­oas­taan käyt­töoikeu­den tiet­tyyn kap­paleeseen (jos­ta saat lain mukaan ottaa muu­ta­man kopi­on yksi­tyiseen käyt­töön, Tek­i­jäL 12 §). Jos hin­nas­ta sovi­taan, mikään ei estä min­ua myymästä sin­ulle kaikkia kyseistä teosta koske­via taloudel­lisia oikeuk­siani. Täl­löin teos on sin­un ja saat tehdä sil­lä (läh­es) mitä tahansa, esimerkik­si lait­taa sen net­ti­in vapaasti kopi­oitavak­si. (Sibelius on nuoru­u­den raha­pu­las­saan myynyt joidenkin sävellysten­sä kaik­ki tekijänoikeudet.)

    Ehdot­ta­mas­sasi mallis­sa luo­taisi­in erään­lainen inter­net-poh­jainen tek­i­jänoikeuspörssi, jos­sa kau­pankäyn­nin kohteena oli­si­vat yksit­täisiä teok­sia koske­vat tek­i­jänoikeudet kokon­aisu­udessaan. Lisäe­htona olisi, että kau­pan toteudut­tua luovutet­ta­van teok­sen tek­i­jänoikeudet siir­ty­i­sivät pub­lic domaini­in. Aja­tus on ver­rat­tavis­sa siihen, että tietyt val­is­tuneet yksilöt ostaisi­vat maa-alueen ja lahjoit­taisi­vat sen yleisek­si virk­istysalueek­si. Näin­hän tapah­tuu. Tek­i­jänoikeusla­ki ei ole esteenä täl­laiselle kau­pankäyn­nille. Tietysti pitäisi miet­tiä, kenelle tek­i­jänoikeudet luovute­taan, kun ne luovute­taan pub­lic domaini­in: val­ti­olle? YK:lle? Nyky­isin tämän tyyp­pisen kau­pankäyn­nin esteek­si muo­dos­tuu lähin­nä se, että taloudelli­nen insen­ti­ivi puuttuu. 

    Ehdot­ta­malle­si kau­pankäyn­ti­tavalle voidaan tietysti kehit­tää oikeudel­lisia insen­ti­ive­jä. Tek­i­jänoikeut­ta voidaan muut­taa siten, että ain­oas­taan kokon­ais­lu­ovu­tus on mah­dolli­nen. Yksit­täisen luovu­tuk­sen markki­nahin­ta muo­dos­tu­isi täl­löin san­gen korkeak­si, joten luon­te­va osta­jata­ho olisi esit­tämäsi kaltainen suuri ihmisjoukko. Mak­suli­iken­teen jär­jestämi­nen vaatisi pohtimista, mut­ta lie­nee ratkaistavis­sa. (Luot­toko­rt­tiy­htiöt ainakin hyö­ty­i­sivät.) On myös ajateltavis­sa, että tek­i­jänoikeus voitaisi­in luovut­taa ain­oas­taan ker­ran, minkä jäl­keen se ikään kuin raukeaisi ehdot­ta­mal­lasi taval­la. Tämä ratkai­sisi mah­dol­lis­es­ti kysymyk­sen siitä, kenelle oikeus kuu­luu sen kuu­lues­sa kaikille.

    Kun puhutaan tek­i­jänoikeud­es­ta, on syytä pitää mielessä, mikä ongel­ma oikeas­t­aan on. Ongel­ma ei ole se, että yksi ääni­rai­ta mak­saa lail­lis­es­ti ostet­tuna viides­osan yhden olut­tuopin hin­nas­ta. Ongel­ma ei ole myöskään se, että joku jos­sakin rikas­tuu enem­män kuin toivoisin. Ongel­ma on se, että lain määräyk­set eivät enää vas­taa sitä, mitä maail­mas­sa oikeasti tapah­tuu. Tämä on ongel­ma, johon tulee löytää ratkaisu. Mat­ti H., epäilen, että ehdot­ta­masi malli ei tätä tek­i­jänoikeu­den ydi­non­gel­maa ratkai­sisi. Mik­si mak­saisin kulut­ta­jana jostakin teok­ses­ta, jos saan sen kum­minkin ilmaisek­si jonkun toisen mak­saes­sa (vrt. nykyti­lanne). Sen sijaan tulon­muo­dos­tuk­sen muuttues­sa nyky­istä epä­varmem­mak­si malli vähen­täisi tek­i­jöi­den halua investoin­tei­hin ja riskinot­toon. Taiteen tekem­i­nen mak­saa oli asial­la kuka tahansa ja suoritet­ti­in mak­su miten tahansa.

    PS. Voin suositel­la seu­raavaa imma­te­ri­aalioikeuk­sien nyky­muo­toon kri­it­tis­es­ti suh­tau­tu­vaa kirjaa:
    Gus­ta­vo Ghi­di­ni: Intel­lec­tu­al prop­er­ty and com­pe­ti­tion law: the inno­va­tion nexus

    PPS. Joudun lähtemään matkalle ja siir­tymään oma­l­ta osaltani syr­jään tästä mie­lenki­in­tois­es­ta keskustelus­ta. Kiitos kaikille!

  38. En pidä mitenkään mah­dot­tomana että laa­jamit­tainen uuden mediatuotan­non piratis­mi lop­puu. Ainakin peri­aat­teessa on mah­dol­lista myy­dä musi­ik­ki ja eloku­vat uni­ikil­la vesileimal­la varustet­tuna niin että osta­ja on tiedos­sa. Vesileimaa ei voi pois­taa jollei ole orig­i­naalia vesileima­ton­ta ver­sio­ta. Leima ei myöskään vaiku­ta musi­ikin tois­toon mitään, eli sil­lä ei ole DRM-ongel­maa. Sen jäl­keen kaver­ille kopi­oimi­nen on melkoisen vähem­män houkut­tel­e­vaa. Samal­la tekni­ikalla voidaan tehdä myös anso­ja joil­la voi todis­taa että sisältö on haet­tu ver­taisverkos­ta. Tai lail­liset tiedos­ton­jakopalve­lut voivat tun­nistaa lait­toman mate­ri­aalin jo kun sitä yritetään upa­ta verkkoon. Jos tek­i­jänoikeuk­sien kesto saadaan las­ket­tua kohtu­ulliselle tasolle, ei meil­lä minus­ta ole enää koko ongel­maa musi­ikin ja eloku­van suh­teen. Kir­jat ovatkin vähän han­kalampi tapaus.

  39. Kor­jataan­pa ensin yksi väärä ilmaisu. “Musi­ikin rahoi­tus on kri­i­sis­sä…” ei ole tot­ta. Äänit­tei­den rahoi­tus on kri­i­sis­sä. Tämä pitää sik­si sanoa tarkasti, että täl­löin vas­ta-argu­ment­ti, jos­sa vedo­taan muiden musi­ikin muo­to­jen taloudel­liseen tilaan, kuo­moutuu. Äänitealan liike­vai­h­to ei ole koskaan ollutkaan suur­ta ja nyt se vain piene­nee kiihtyväl­lä vauhdilla. 

    Muuten Osmon aja­tusleik­ki on kiin­nos­ta­va ja päätelmät uskoak­seni oikean­lain­laisia. Vas­taa­van tyyp­piseen johtopäätök­seen päästään, jos olete­taan maail­ma, jos­sa ei olisi ammat­tiy­hdis­tys­li­ikkeitä. Työläis­ten saa­ma palk­ka var­masti keskimäärin pienenisi ja tulo­erot kas­vaisi­vat. Nykyi­nen Teoston ja Gramex­in ylläpitämä jär­jestelmä tasaa muusikoiden välisiä tulo­ja — ja mikä tärkein­tä — antaa uusille musi­ik­in­tek­i­jöille tasaver­taisem­man mah­dol­lisu­u­den tehdä musi­ikia erit­täin kil­pail­lul­la alal­la. Tästä hyö­tyvät kaik­ki musi­ikin kuun­teli­jat. Muusikoiden kesku­udessa tavataan sanoa, että “elämä on pro­moa”, mil­lä tarkoite­taan sitä, että mah­dol­lisuuk­sia pro­mo­ta ilmaisek­si itseään on vaik­ka kuin­ka eikä niitä kaikkia mah­dol­lisuuk­sia voi ottaa vastaan. 

    Osmon hah­mot­tele­ma maail­ma on jo jos­sain määrin todel­lisu­ut­ta. Inter­net on pul­lol­laan ilmaista musi­ikkia, joil­la artis­tit yrit­tävät pro­mo­ta itseään. Ilmaisen parati­isi on jo tot­ta. Tämä musi­ik­ki vain ei keskimäärin kiin­nos­ta ihmisiä vaan nimeno­maan se vahvo­jen tek­i­jänoikeuk­sien aikana tehty ammat­ti­mainen musi­ik­ki. Näis­sä keskusteluis­sa aina saa lukea, kuin­ka use­at muka eivät kuun­telisi ammat­ti­mais­es­ti tuotet­tua musi­ikkia. Muu­tamien mar­gin­aaliyk­silöi­den kulu­tus­tot­tumusten varaan ei voi kuitenkaan lake­ja perus­taa. Täy­tyy ottaa tilas­tot avuk­si, ja tilas­to­jen mukaan ihmiset pitävät ammat­ti­mais­es­ti ja suh­teel­lisen kalli­il­la tuote­tus­ta musi­ikkia. Osmon kuvaile­mas­sa maail­mas­sa tämän kaltaisen musi­ikin määrä väistämät­tä vähe­nee, kos­ka alan sisälä tulo­erot kas­va­vat. Sitä on vaikea pitää tavoitelta­vana, jos mit­ta­ri­na pide­tään ihmis­ten keskimääräistä musiikkimakua. 

    Tek­i­jänoikeudet on paras tapa varmis­taa hyvien äänit­tei­den tekem­i­nen edes jotenkin nykyisel­lä tasol­la laadullis­es­ti ja määräl­lis­es­ti. Tek­i­jänoikeuk­sien pois­to olisi aika jul­ma ääri­oikeis­to­lainen koe, jol­la voisi olla hyvin pelot­ta­vat ja ainakin arvaa­mat­tomat vaikutukset.

  40. Luulen että Mat­ti H:n ideana oli siis, että iso ihmisjoukko voi tila­ta halu­a­mal­taan taiteil­i­jal­ta halu­a­mansa teok­sen yhteis­hank­in­tana jon­ka jäl­keen se vapaute­taan yleiseen jakelu­un. Var­masti sopii joi­hinkin tarkoituk­si­in. Esimerkik­si suosi­tun sci­fi-/fan­tasi­akir­jail­i­jan saa­gaan uusi jatko-osa tai vaikka­pa merkit­tävän säveltäjän aiem­min levyt­tämätön teos ovat sel­l­aisia, jois­sa tämä ratkaisu toim­i­nee hyvin. Mut­ta ne edel­lyt­tävät, että tek­i­jä on aiem­min tun­net­tu ja että teos voidaan speksa­ta melko selkeästi. Mitään uut­ta ja yllät­tävää taidet­ta tuskin täl­laisel­la metodil­la syntyy.

  41. Tom­mi Vainikainen:

    “Täy­tyy ottaa tilas­tot avuk­si, ja tilas­to­jen mukaan ihmiset pitävät ammat­ti­mais­es­ti ja suh­teel­lisen kalli­il­la tuote­tus­ta musiikkia.”

    Tai sit­ten hom­ma menee niin päin, että nykysys­tee­mis­sä sitä musi­ikkia, jos­ta ihmiset pitävät, ale­taan tuot­taa kalli­il­la. Vai meinaatko, että esim. rap-musi­ikkia alet­ti­in alus­ta alka­en tuot­ta­maan kalli­il­la ja ihmiset alkoi­vat vas­ta sit­ten pitämään siitä? 

    “Tek­i­jänoikeudet on paras tapa varmis­taa hyvien äänit­tei­den tekem­i­nen edes jotenkin nykyisel­lä tasol­la laadullis­es­ti ja määräl­lis­es­ti. Tek­i­jänoikeuk­sien pois­to olisi aika jul­ma ääri­oikeis­to­lainen koe, jol­la voisi olla hyvin pelot­ta­vat ja ainakin arvaa­mat­tomat vaikutukset”

    Vaik­ka asia olisi kuten san­ot, en silti käsitä, mik­si musi­ikin jakelu ja hin­noit­telu on täl­lä het­kel­lä sel­l­aista kuin on. Mik­si uusi albu­mi mak­saa kau­pas­sa 20 €, kun albu­min sisäl­lön rajakus­tan­nus on nol­la? Okei, joku voi keräi­lymielessä halu­ta fyy­sisen levyn itselleen, mut­ta mik­sen vai­h­toe­htois­es­ti voi lada­ta sisältöä netistä lähempänä sisäl­lön todel­lista kus­tan­nus­ta ole­val­la hin­nal­la? Jos olete­taan, että kaik­ki ihmiset mak­saisi­vat musi­ik­ista täs­mälleen mak­suhalukkuuten­sa ver­ran vuodessa, mik­si tek­i­jänoikeuk­sien pitää siinäkin tapauk­ses­sa estää heitä saa­mas­ta kaikkea nol­lara­jakus­tan­nuk­sel­la tar­jol­la ole­vaa musi­ikkia käyttöönsä?

  42. @peto Toi vesileimaami­nen on jo ole­mas­sa ole­va käytän­tö esimerkik­si, kun halu­taan lähet­tää ihmisille levyjä kuun­neltavak­si ennen julka­isua. Toimii pelot­teena johonkin asti, mut­ta aina joku potku­jenkin uhal­la filet vuo­taa net­ti­in. Sen jäl­keen vesileimas­ta ei enää ole mitään hyötyä.

  43. peto:

    En pidä mitenkään mah­dot­tomana että laa­jamit­tainen uuden mediatuotan­non piratis­mi lop­puu. Ainakin peri­aat­teessa on mah­dol­lista myy­dä musi­ik­ki ja eloku­vat uni­ikil­la vesileimal­la varustet­tuna niin että osta­ja on tiedos­sa. Vesileimaa ei voi pois­taa jollei ole orig­i­naalia vesileima­ton­ta ver­sio­ta. Leima ei myöskään vaiku­ta musi­ikin tois­toon mitään, eli sil­lä ei ole DRM-ongelmaa.

    Ja uni­ik­ki vesileima pois­taisi piratismion­gel­man miten? Olisiko mediatuot­teen osta­ja kor­vaus­vas­tu­us­sa, jos hänen vesileimal­laan varustet­tua musi­ikkia löy­ty­isi ver­taisverkos­ta? Entä jos ko. musi­ik­ki olisi pää­tynyt ver­taisverkkoon tieto­mur­ron tai muun rikol­lisu­u­den seurauksena?

  44. @ Rogue Hip Hop käy hyvästä esimerk­istä väit­tämästäni. Hip Hop musi­ikkia toden tot­ta tehti­in aluk­si hyvin hal­val­la — sil­loin kun se oli vielä mar­gin­aal­ista musi­ikkia. Nykyään suosi­tu­impia artis­te­ja on aut­ta­mas­sa liu­ta alan super­am­mat­ti­laisia. Hyväl­lä musi­ikil­la on hin­tansa. Sitä on selvästikin maal­likoiden vaikea ymmärtää. Hel­posti suun­nataan aja­tus tietokonei­den kehi­tyk­seen vaik­ka oikeasti levyn­teossa mak­sa­vat aina eniten ihmis­ten työ, tilavuokrat ja vastaavat. 

    Rajakus­tan­nuk­si­in vetoami­nen äänit­tei­den hin­noit­telus­sa perus­tuu väärinymmär­ryk­seen. Hin­noit­telu perus­tuu tilas­tol­lisi­in seikkoi­hin. Levy-yhtiölle suurin osa levy­istä on yleen­sä tap­paiol­lisia. Tap­pi­oi­ta paikataan men­estyslevy­il­lä, joi­ta on hyvin vaikea ennus­taa. Jos voisimme var­masti etukä­teen tietää jonkin levyn tule­van myyn­timäärän jol­lain tietyl­lä hin­nal­la, voisimme opti­moi­da tuotan­tokus­tan­nuk­set sen mukaan. Kysymyk­sessä on kuitenkin aina arpa­peli, joten hin­nan muo­dos­tuskin on tilsaas­tolli­nen kom­pro­mis­si, johon ote­taan mukaan koko levy-yhtiön tuotan­to. Rajakus­tan­nus-keskustelus­sa tämä kan­nat­taisi ottaa huomioon.

    Jos ajat­telemme levy-yhtiöl­lä ole­van vain yksi tuote: cd-levy, joi­ta sit­ten myy­dään eri siäl­löil­lä ja vieläpä uut­ta sisältöä ali­tuiseen tuot­taen, päädymme siihen, että cd:n rajakus­tan­nus ei olekaan lähel­lä nol­laa. Uuden yksikön painami­nen mak­sa­nee yhden tuotan­non jäl­keen het­ken ver­ran vain n. euron, mut­ta kun tuote taas pitää uusia, rajakus­tan­nus nousee hel­posti monikym­men­tuhat ker­taisek­si, jon­ka jäl­keen se taas las­kee euroon. Nämä melkein sään­nöl­lisin väli­a­join tapah­tu­vat uud­is­tuk­set nos­ta­vat keskimääräisen rajakus­tan­nuk­sen huo­mat­tavasti euroa suuremmaksi. 

    Dig­i­taal­i­maail­mas­sa, jos­sa kopi­oimi­nen ei ole samas­sa mielessä kopi­oimista, kuin reaal­i­maail­mas­sa, emme voi myöskään puhua samas­sa mielessä rajakus­tan­nuk­sista. Dig­i­taa­li­nen kopio ei ole yksilö samas­sa mielessä kuin cd-levy. 

    Kaik­ki kevyt muuten eivät mak­sa @20. Levyjä on aina myy­ty hyvin eri hin­noin. Hyvin tyyp­il­listä on se, että van­ho­ja levyjä myy­dän selvästi halvem­mal­la kuin uusia. Tietenkin koko keskustelu levy-myyn­nistä alkaa olla jo historiaa.

  45. Veli-Markus Tapio:

    Esimerkik­si tietoko­neo­hjelmien suo­jaami­nen tek­i­jänoikeudel­la on mielestäni kyseen­laista, kos­ka kyseessä on tekni­nen tuote, jol­la pyritään konkreet­tisen ongel­man ratkaisu­un. Patent­ti olisi luontevampi.

    Ohhoh!
    Ter­ve­tu­loa tietotekni­ikan kivikaudelle!

    Tietoko­neo­hjelmien “ratkaisuavaru­us” muis­tut­taa huo­mat­tavasti enem­män taiteen vas­taavaa kuin per­in­teis­ten insinööri­alo­jen. Patentin myön­tämi­nen alal­la on kuin myön­täisi niitä taiteelle. Sik­si­hän kaik­ki täysi­järkiset ihmiset sof­ta- ja menetelmä­patent­te­ja kaikissa muodois­saan vastustavatkin.

    Veli-Markus Tapio:

    Mik­si mak­saisin kulut­ta­jana jostakin teok­ses­ta, jos saan sen kum­minkin ilmaisek­si jonkun toisen mak­saes­sa (vrt. nykytilanne).

    Kos­ka arvo­stat sitä ja tekijää?
    Kum­mallista miten suuri osa tek­i­jänoikeuk­sia puo­lus­tavista ihmi­sistä käytän­nössä julis­tau­tuu varkaak­si, jos tilaisu­us tulee.

    Tai ehkä ongel­ma onkin siinä että kulut­ta­jat jät­täi­sivätkin mak­samat­ta (mut­ta kuun­teli­jat eivät)?
    Eli hyvästit mak­suau­tomaateille ja main­on­nal­la ja soit­tolis­toil­la kon­trol­loiduille markkinoille?

    Tom­mi Vainikainen:

    Nykyi­nen Teoston ja Gramex­in ylläpitämä jär­jestelmä tasaa muusikoiden välisiä tuloja

    ..jaka­mal­la rahat myyn­timäärien mukaan.
    Miten se on tasaamista?

    pekka:

    Ja uni­ik­ki vesileima pois­taisi piratismion­gel­man miten? Olisiko mediatuot­teen osta­ja kor­vaus­vas­tu­us­sa, jos hänen vesileimal­laan varustet­tua musi­ikkia löy­ty­isi vertaisverkosta?

    Aivan. Vesileima­han ei todista jaka­jaa. Tiedos­ton saa silti kopi­oi­da per­heelle ja kavereille ja he edelleenkin eteen­päin omille kavereilleen. Todis­tus­taak­ka on kantajalla.
    Sopimuse­hto, joka kään­täisi sen, ei olisi lain mukaan pätevä.

  46. @anonyymi

    Nykyi­nen Teoston ja Gramex­in ylläpitämä jär­jestelmä tasaa muusikoiden välisiä tulo­ja siten, että kaik­ki ovat oikeutet­tu­ja niihin. Osmon kuvaile­mas­sa mallis­sa, jos­sa kaik­ki neu­vot­telisi­vat itse kor­vaus­sum­mista, muusikoi­ta kohdeltaisi­in hyvin eri taval­la, kuten Osmo kir­joit­tikin. Teosto ja Gramex muuten eivät jaa rahaa myyn­ti- vaan soit­tomäärien mukaan. Suurin osa niiden rahas­ta tulee radiosoitosta.

  47. Anonyy­mi:
    “Vesileima­han ei todista jakajaa.”

    Ei mut­ta siitä näkee kuka on lailli­nen omis­ta­ja. Jos sun koneelta löy­tyy jonkun muun musaa, on vaikea väit­tää että odtit sen laillisesti. 

    “Tiedos­ton saa silti kopi­oi­da per­heelle ja kavereille ja he edelleenkin eteen­päin omille kavereilleen. Todis­tus­taak­ka on kantajalla.”

    Ohoh? Olen ollut siinä käsi­tyk­sessä että kopi­oin­tioikeus on vain omaan käyt­töön. Löytäisikö joku pykälän joka todis­taa tämän?

  48. Tom­mi Vainikainen:

    ” Hip Hop käy hyvästä esimerk­istä väit­tämästäni. Hip Hop musi­ikkia toden tot­ta tehti­in aluk­si hyvin hal­val­la – sil­loin kun se oli vielä mar­gin­aal­ista musi­ikkia. Nykyään suosi­tu­impia artis­te­ja on aut­ta­mas­sa liu­ta alan super­am­mat­ti­laisia. Hyväl­lä musi­ikil­la on hin­tansa. Sitä on selvästikin maal­likoiden vaikea ymmärtää”

    No siis mun point­ti oli, että syy-seu­raus menee kuitenkin alun­perin niin päin, että ihmiset pitävät jostain, ja sitä sit­ten ale­taan tuot­taa kalli­il­la. Toden­näköis­es­ti ihmiset pitäi­sivät näistä kalli­il­la tuote­tu­ista asioista ilman sitä kallista tuot­tamis­takin, mut­ta toki se kallis tuot­ta­mi­nen, markki­noin­ti yms. lisää kuun­telijoiden kokonaismäärää.

    “Rajakus­tan­nuk­si­in vetoami­nen äänit­tei­den hin­noit­telus­sa perus­tuu väärinymmär­ryk­seen. Hin­noit­telu perus­tuu tilas­tol­lisi­in seikkoihin”

    Et nyt oikein ymmärtänyt mitä ajoin takaa puhues­sani rajakus­tan­nuk­sista. En tarkoit­tanut, että nykyisen kaltaises­sa sys­tee­mis­sä levyt pitäisi saa­da kopi­oin­nin rajakus­tan­nus­ta vas­taaval­la hin­nal­la eli ilmaisek­si. Val­oi­tan asi­aa seu­raaval­la esimerkillä:

    Ske­naario A: 

    Olete­taan että musi­ikkilevyjä tuote­taan vuodessa X kpl ja yksi­tyi­nen kopi­oin­ti on mah­do­ton­ta. Nyt keskimääräi­nen kulut­ta­ja on valmis osta­maan esim. 3 levyä vuodessa hin­taan 20 € kpl. Muu­ta musi­ikkia hän ei saa käyt­töön­sä muuten kuin ehkä radios­ta tai lainaa­mal­la kavereilta.

    Ske­naario B:

    Olete­taan että musi­ikkilevyjä tuote­taan X kpl kuten edel­lisessä esimerkissäkin. Ihmis­ten mak­suhalukku­us levyistä/niiden sisäl­löstä kokon­aisu­udessaan on vähin­tään se sama 60 €/vuosi, joka se oli edel­lisessä esimerkissäkin. Jos nyt sisäl­lön kopi­oin­nin rajakus­tan­nus on nol­la, mik­si tek­i­jänoikeuk­sien ole­mas­saolon pitää estää kulut­ta­jia lataa­mas­ta kaik­ki tar­jol­la ole­va sisältö koneelleen? Jos tuot­ta­jat ker­ran oli­vat aikaisem­min valmi­it tuot­ta­maan X levyä hin­nal­la “kulut­ta­jien määrä x 60 € per vuosi”, kai he ovat osa­puilleen samal­la hin­nal­la valmi­it tuot­ta­maan saman määrän nykyäänkin? Real­is­tis­es­ti voisi olet­taa, että kulut­ta­jien mak­suhalukku­us kaikesta musi­ik­ista olisi selvästi suurem­pi kuin siitä kolmes­ta levys­tä, joten käytän­nössä tuot­ta­jat var­maankin saisi­vat samas­ta tuotan­nos­ta suurem­man hin­nan kuin ennen.

    Mikä on siis ongel­mana? Käytän­nössä var­maan monikin asia, mut­ta teo­ri­as­sa ratkaisu pitäisi löy­tyä sekä kulut­ta­jia että musi­ik­in­tek­i­jöitä entiseen ver­rat­tuna hyödyt­tävästä tas­apain­os­ta. Kär­si­jöinä voi olla sit­ten niitä välikäsiä, jot­ka mah­dol­lis­es­ti jäävät tule­vaisu­udessa pääosin pois musi­ikin jakelun ehkä siir­tyessä kokon­aan nettiin.

  49. Tom­mi V:“Toimii pelot­teena johonkin asti, mut­ta aina joku potku­jenkin uhal­la filet vuo­taa net­ti­in. Sen jäl­keen vesileimas­ta ei enää ole mitään hyötyä.”

    Joo var­masti välil­lä näin kävisi, mut­ta tuskin läh­eskään aina. Varaste­taan­han kau­pas­takin tavaraa, mut­ta emme silti jaa lop­pu­jakin ilmaisek­si tämän perusteella.

  50. “Tiedos­ton saa silti kopi­oi­da per­heelle ja kavereille ja he edelleenkin eteen­päin omille kavereilleen. Todis­tus­taak­ka on kantajalla.”

    Ohoh? Olen ollut siinä käsi­tyk­sessä että kopi­oin­tioikeus on vain omaan käyt­töön. Löytäisikö joku pykälän joka todis­taa tämän?

    12. moment­ti sanoo myös:
    Kap­paleen valmis­tamisen valmis­tut­ta­jan yksi­ty­istä käyt­töä varten saa myös antaa ulkop­uolisen suoritet­tavak­si.

    Tämä ulkop­uo­li­nen voi käsit­tääk­seni olla esimerkik­si jonkin teoskap­paleen omistaja.

    Voin toki olla väärässä, mut­ta lak­i­han onkin Suomen tähä­nas­tisen his­to­ri­an huonoimpia ja taa­tusti epä­selvin. Lisäk­si jo valmistues­saan vanhentunut.

    Eli kiitok­sia vain Kam­pelalle. Pitikö tästä tehdä arvo­val­takysymys? Tai siis piti tietysti kun asi­apo­h­jal­ta ei pär­jän­nyt, mut­ta haloo?
    Arvo­val­takysymyk­sis­sä pitäisi automaat­tis­es­ti hävitä. Se on poli­ti­ikan Hitler-kortti.

  51. Anonyymille: minä tulk­itsin tuon niin että voin ottaa itse­leni muu­ta­man kopi­on mut­ta kopi­oin­nin voi tehdä puolestani myös joku muu. Laki on aika mon­imutkainen mut­ta en kuitenkaan pysty tulk­it­se­maan sitä niin että kaver­ille tai hänen kaver­illeen saisi kopioida.

  52. Anonyymille: minä tulk­itsin tuon niin että voin ottaa itse­leni muu­ta­man kopi­on mut­ta kopi­oin­nin voi tehdä puolestani myös joku muu. Laki on aika mon­imutkainen mut­ta en kuitenkaan pysty tulk­it­se­maan sitä niin että kaver­ille tai hänen kaver­illeen saisi kopioida.

    Ja ero siihen, että kaveri pyytää sin­ua otta­maan hänelle kopi­on ja tämän kaveri pyytää hän­tä on ..mikä?

  53. Ero on huo­mat­ta­va. Vain se, jol­la on oikeus teok­seen (joko kaik­ki taloudel­liset oikeudet tai niiden osa) voi pyytää jotaku­ta tekemään itselleen kopi­on. Kopi­on tekemisen seu­rauk­se­na sille, joka kopi­on teki, ei siir­ry mitään oikeuk­sia. (Tek­i­jäL 11.5 §)
    Ts. jos kopi­oit kaverin pyyn­nöstä hänelle hänen omis­ta­mansa CD:n, sin­ulle ei jää mitään sel­l­aista, mitä voisit kopi­oi­da eteen­päin. On vain alku­peräiskap­pale sekä kopio, jon­ka olet luovut­tanut alku­peräiskap­paleen halti­jalle (tai per­heen­jäsenelle ym.)

  54. Kiitok­set teo­reetikoille. Eikös teknolo­gia, esimerkik­si se par­jat­tu Spo­ti­fy, voisi kuitenkin mah­dol­lis­taa OS:n pohju­ta­man busi­ness-logi­ikan? Olete­taan että Auto­tal­libän­di­ni tekee diilin suo­raan Spofi­tyn kaltaisen jake­li­jan kanssa ja saan siitä tulev­as­ta liike­vai­h­dos­ta itse neu­vot­tele­mani osu­u­den? Tämä tarkoit­taa että levy-yhtiöt pois­tu­vat sel­l­aisi­na kuin ne nyt tun­netaan ja että busi­ness-logi­ik­ka muut­tuu. En osaa ennus­taa mil­laisek­si, mut­ta levy-yhtiötä ja jakelukanavaa ei artis­tit enää tarvitse; sen voi itsekin viedä net­ti­in kuten Radio­head teki. Ja tien­asi levyl­lään parem­min sil­lä taval­la kuin aikaisem­mil­la levy­il­lään siihen asti, vaikkei Wikipedia sitä mainitsekaan
    http://fi.wikipedia.org/wiki/In_Rainbows

Vastaa käyttäjälle Tiedemies Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.