Kuukausi: marraskuu 2010

Ilmeis­es­ti tätä kysymys­tä tulo­eroista kan­nat­taa käsitel­lä vähän tarkem­min kuin muu­ta­man riv­in vas­tauk­ses­sa HS-raadille.

On intu­iti­ivis­es­ti päivän selvää, että kansan­tu­lon ollessa kiin­teä, se tuot­taa sitä enem­män hyv­in­voin­tia mitä tasaisem­min se jakau­tuu. Kuvitelkaa että rikas ja köy­hä löytävät molem­mat kadul­ta viidenkympin setelin. Lie­nee aika selvä, että tämä tuot­taa köy­hälle enem­män iloa kuin rikkaalle.

Miten tulon­jaon tasaisu­us vaikut­taa itse kansan­tu­lon kart­tumiseen on mon­imutkaisem­pi kysymys. Kan­nat­ta­nee jät­tää pois tarkastelus­ta maat, joiden talousjär­jestelmä poikkeaa täysin markki­na­t­aloud­es­ta. Empi­iris­es­ti näyt­tää siltä, että tasaisen tulon­jaon maat ovat viimeisen sadan vuo­den aikana men­estyneet parem­min kuin voimakkaiden tulo­ero­jen maat, mut­ta kausali­teet­ti on tässä vähän seka­va.  Liian tasainen tulon­jako ei var­maankaan tuo­ta mitään, mut­ta yksikään markki­na­t­alous­maa ei ole kokeil­lut sel­l­aista. Tasaisim­man tulon­jaon maat löy­tyvät Pohjo­is­maista, eivätkä nämä nyt niin huonos­ti ole men­estyneet. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen oikeu­tus ja siunauksellisuus”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2) Ei

Lyhyel­lä aikavälil­lä on tietysti parem­pi, että yri­tyk­set tuot­ta­vat voit­toa ja johta­jat saa­vat iso­ja bonuk­sia ja mak­sa­vat niistä vero­ja. Suurimpi­en tulo­jen lasku on esimerkik­si saat­tanut pääkaupunkiseudun kun­nat vaikeuk­si­in. Pelisään­tö­jen pysyessä ennal­laan on parem­pi, että suuret tulot suh­dan­nelu­on­tois­es­ti kas­va­vat kuin että ne pienenevät suhdanneluontoisesti.

Pitkäl­lä aikavälil­lä tulon­jaon kasvu johtuu pelisään­tö­jen muut­tumis­es­ta suu­rit­u­lois­t­en eduk­si ja pien­i­t­u­lois­t­en tap­piok­si, eikä tämä voi mitenkään olla pien­i­t­u­lois­t­en etu. Se ei ole taval­lis­ten kansan etu edes siinä tapauk­ses­sa, että suurten tulo­jen kasvu ei olisi muil­ta pois. Sosi­aal­is­ten ero­jen kasvu lisää kaiken­laista onnet­to­muut­ta. Onnel­lisu­us­tutkimuk­sista tiedämme, ettei kansakun­nan tulota­so juuri kor­reloi onnel­lisu­u­den kanssa, kun­han tulota­so on riit­tävä – ja teol­lisu­us­mais­sa se on riit­tävä. Sen sijaan tulon­jaon tasaisu­us lisää onnel­lisu­ut­ta ja tulo­erot tyy­tymät­tömyyt­tä omaan elämään.

Vaik­ka rikkaiden rikas­tu­mi­nen ei vähen­täisi köy­hien käytössä ole­vaa rahamäärää, se on silti heiltä pois. Maail­mas­sa on asioi­ta, joi­ta ei voi tuot­taa lisää – esimerkik­si asuin­ton­tit ran­nas­sa kaupun­gin keskus­tas­sa. Kun rikkaat rikas­tu­vat, he varaa­vat kaiken tämän etuoikeutetun kulu­tuk­sen omaan käyt­töön­sä ja muille jää muru­sia. Vau­raus tuo etuoikeuk­sia ja etuoikeudet ovat aina muil­ta pois.

Suomes­sa vierailleet kasvukri­it­tiset talousti­eteil­i­jät syyt­tivät (Ran­skan) vihre­itä siitä, etteivät nämä ole kyllin pon­nekkaasti olleet pysäyt­tämässä taloudel­lista kasvua.

Mis­sähän kansan­taloudessa on ruu­vi, jol­la kasvu pysäytetään. Toki nos­ta­mal­la reaa­liko­rko kymme­neen pros­ent­ti­in saadaan kasvu alas. Samaan pystyy myös raju vero­jen koro­tus ilman julk­isten meno­jen vas­taavaa kasvua. Molem­mis­sa tavois­sa on se vika, että seu­rauk­se­na on laa­ja työt­tömyys ja suuri yhteiskun­nalli­nen onnet­to­muus. Jat­ka lukemista “Lep­pois­ta­mal­la nollakasvuun”

Seu­rakun­tavaalien ennakkoäänestys alkoi tänään. Nyt kan­nat­taa käy­dä äänestämässä. Näis­sä vaaleis­sa ratkeaa evanke­lis­lu­ter­i­laisen kirkon suun­ta. Minus­ta olisi tärkeätä, ettei se luisu­isi kirkon van­hoil­lis­ten käsi­in. Heitä on vähän, mut­ta he ovat yleen­sä olleet vaaleis­sa aktiivisia.

Helsingis­sä äänestetään erik­seen ehdokkaista seu­rakun­ta­neu­vos­toon (se oma seu­rakun­ta) ja yhteiseen kirkko­val­tu­us­toon (Helsin­gin seu­rakun­tay­htymä). Jat­ka lukemista “Nyt ratkaistaan kirkon suunta/ äänestä Kari Kanalalle tatuointi”