Ajatus on epäkypsä, mutta julkaisen sen kuitenkin.
Viime aikojen pankkikriiseistä kovin suuri osa on lähtenyt asuntokuplasta. Pankit ovat rahoittaneet kohoavia asuntojen hintoja ottaen ostetun asunnon vakuudeksi melkein täydestä arvostaan. Kun asuntokupla puhkeaa, vakuudet eivät vastaakaan lainan arvoa ja pankki joutuu vaikeuksiin. Ratkaisuksi on esitetty, että asunto saadaan ottaa vakuudeksi vain osasta arvoaan, vaikkapa vain 80 % kauppahinnasta.
Entä jos asunto kelpaisi vakuudeksi sadasta prosentista siitä arvosta, joka sillä on ollut vähimmillään viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämä voi olla yksittäisen asunnon hinnanosalta vaikea operationalisoida, mutta lähelle pääsee sillä, että ostohintaa verrataan asuntojen hintaindeksiin. Jos hintaindeksi on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut joskus 40 prosenttia alempana kuin nyt, asuntojen myyntihinnasta kelpaisi vakuudeksi vain 60 prosenttia.
Joskus kun Leo Törnqvistin oppilaana opiskelin tilastotiedettä, ekonometriset mallit jakautuivat ”tasomalleihin” ja ”prosenttimalleihin”. Prosenttimalleissa selitettiin prosentuaalisia muutoksi, asimerkiksi hintojen prosentuaalisia kysynnän ja tarjonnan prosentuaalisilla muutoksilla, kun taas tasomalleissa selitettiin esimerkiksi hintatasoa kysynnällä ja tarjonnalla. Prosenttimalleja oli helpompi laatia, mutta realismi oli niiden kompastuskivi. Prosenttimallilla on helppo väittää, että jonkin hyödykkeen hinta suhteessa yleiseen hintatasoon nousee hamaan ikuisuuteen kolme prosenttia vuodessa, siis kaksinkertaistuu 23 vuodessa ja tuhatkertaistua 230 vuodessa. Tasomallin tekijä ei tekisi tällaista virhettä mitenkään. Erityisesti suburban asunto, jollaisia voidaan tehdä lisää rajatta, ei voi olla kovin paljon rakennuskustannuksia kalliimpi pitkään. Minun on vaikea ymmärtää, miten koko Yhdysvaltojen rahamarkkinat saattoivat mennä tähän vipuun. Jopa tällä blogilla olen havainnut, että jotkut eivät rakenna vain prosenttimalleja vaan myös ajattelevat niin. Prosenttimallien käyttäjä ajattelee, että kun asuntojen suhteelliset hinnat ovat nousseet sata vuotta, ne nousevat aina, kun taas tasomallien käyttäjä ajattelee, että kun hinnat ovat nousseet sata vuotta, niiden on pian pakko palautua järkevälle tasolle.
Onko pankkikriisin lähteenä todella ollut asuntokupla? Pikemminkin luulisin, että yleensä (mahdollisesti nykyistä USA:n kriisiä lukuunottamatta) kyseessä ovat olleet kiinteistökuplat, joissa erityisesti kaupallisten kiinteistöjen hinnat ovat karanneet. Ostoskeskuksen tai muun liikekiinteistön arvo on paljon asuinkiinteistöä vaikeammin määriteltävä ja epästabiilimpi. Asuntokupla on sitten toissijainen seuraus epävarmuudesta, lamasta ja työttömyydestä.
Tämä sopivasti modifioituna on ihan järkevä ajatus.
Myös vakuuTUsarvon voisi rajata esim. 60%:in . Tai sitten vakuutusmaksut alvillisiksi. Tuskin moni ostaisi “pimeää” vakuutusta…
Hulluun ahneuteen ei auta oikein mikään. Se mikä minusta on erikoisinta niissä jenkkipankeissa on että riski arvon laskusta on kai pankilla, eli asunnon omistaja voi kuitata lainansa luovuttamalla asunnon pankille, tunnetaan nimellä jingle mail. Tuon luulisi olleen riittävän kannustin katsoa että vakuusarvot on kunnossa. Suomessa voisi toimiakin.
Riittääkö 20 vuotta? Vai kannattaisiko suhteuttaa (myös) rakennuskustannuksiin, ja millä ehdoilla? Erityisesti “keskusta-asunnoissa”, joissa sijainnin hinta kertautuu suhdanteiden mukaan, indeksin pitkäaikaisempi seuranta jo sinällään voisi kyllä antaa realistisemman pohjan käyvälle vakuusarvolle.
Lähtökohta on joka tapauksessa varsin hyödyllinen, kun huomioidaan, kuinka herkiksi “asuntomarkkinat” ovat osoittautuneet näitä kuplia kehittämään. Mikä tämän vaikutus olisi asuntomarkkinoihin kokonaisuudessaan, eli mm. hinnanmuodostukseen ja suhdannevaihteluihin, on vaikeampi kysymys.
Pankeilla olisi kyllä tietoa ja taitoa määritellä vakuusarvot ym, mutta kun käytännössä valtiot takaavat riskit, niin tottakai sitten otetaan riskiä. Pahinta on, ettei tästä oravanpyörästä näytä olevan poispääsyä. Sama toistuu aina uudelleen.
Muistuu mieleen 1990-luvun Espanja. Siellä oli katastrofaalinen tilanne, kun hotelleja ja loma-asuntoja ym. oli rakennettu hirveät määrät, mutta elintason noustua Euroopassa lomamatkoja alettiinkin tehdä etäämmäs. Hotellit olivat tyhjinä, eikä oikein tiedetty mitä niille tehdä. Onneksi tuli sitten pieni lama, ja taas lomailu Espanjassa alkoi maistua. Ja mitä tehtiin — rakennettiin kahta kauheammin hotelleita ja lomakyliä yms. Ja missä ollaan nyt? No, optimistia pitää aina olla, mutta voisi sitä jotain oppia menneestäkin — varsinkin kun siitä ei ole kovin kauan aikaa…
Itse ajatusta vielä ruotimatta toteaisin vielä, että asuntojen loputtomasta hinnannoususta ei ole ollut takeita myöskään muuten kuin kollektiivisessa mielikuvituksessa. Kuplasta varoittelijat ovat muistutelleet asuntojen hintojen laskusta monilla eri laskelmilla, ja niistä itselleni jäi joskus mieleen, että viimeisen sadan vuoden aikana asunnon suhteellinen hinnannousu on ollut prosentin luokkaa vuodessa kun kaikki lama- ja kuplanpuhkeamisvaiheet otetaan huomioon. (Näitä lukemia on ikävä heitellä ilman lähdettä, mutta uskoisin että ainakin perusideassa on perää jos ei tuossa tarkassa lukemassa.)
Asuntojen hinnoissa pätee myös moni muu asia, kuten se, että enemmän voidaan rakentaa halvemmalla. Siinä missä ennen asuttiin tölleissä kymmenhenkisellä perheellä, nyt ollaan kaksinkin isossa talossa. Asumisen suhteellinen hinta elintasoon nähden on itse asiassa siis laskenut kaiken aikaa (kuten minkä tahansa muunkin tuotantohyödykkeen).
Helsingin seudulla taas muistelen, että neliöhinnat ovat edes jotenkin seurailleet palkkaindeksejä, mutta nyt nekin vertailukohteet ovat karanneet käsistä. Ja tavallaan vaikka tämä väittämä pitäisi paikkansa, se tarkoittaisi vain että hyväosaisimmilla on edelleen yhtä hyvät mahdollisuudet omistusasumiseen kuin ennen, eivät kuitenkaan paremmat kuten voisi elintason noustessa kuvitella.
Noin muuten olen sitä mieltä, että asuntolainoituksessa jo terve järki (lyhyemmät laina-ajat ja järjellinen vakuusarvo, edes se 80 olisi jo joku prosenttiluku näihin täyslainoihin verrattaessa) auttaisi. Vaan millä sääntelyllä puuttuisi pankin myöntämään laina-aikaan…sekään ei kuulosta hyvältä vaihtoehdolta.
Hillitsisi varmasti myös asuntojen hinnannousua, jos silloin, kun asuntojen hinnat kohoaa voimakkaasti, ostajien omarahoitusosuus kasvaisi ja sitä kautta kysyntä pienenisi.
Asuntojen hinnanmäärityksessä on sijainnilla keskeinen merkitys. Jos ihmiset muuttavat paikkakunnalle ovat hinnat nousussa, mikäli ihmiset muuttavat pois tippuvat hinnat kuin kivi.
Prosessi on kuitenkin erityisen demokraattinen, sillä lopputulos on riippuvainen siitä kuinka hyviä ehdokkaita äänestetään. Jos ihmiset äänestävät joitain hajarakentamisehdokkaita, niin siinä ei hinnanpudotus ole ihme.
Lainanantajana voisin ottaa Kööpenhaminalaisen asunnon arvosta 101% vakuudeksi, mutta Itä-Suomalaisesta 50% olisi hankalaa.
Toinen vaihtoehto voisi olla lainan koron sitominen vakuusarvoon — pienempi laina korko mitä suurempi omarahoitusosuus. Mutta korkeasuhdanteessa pankit kilpailevat lainanannosta ja laman riskiä ei silloin osata (tai bonuksia tavoitellessa haluta) laskea. Pankkien stressitestejä tehtäessä tällainen laskutapa pankkien riskeistä voisi olla hyvä. Tai mielummin sen pitäisi näkyä suoraan pankin kirjanpidosta: paljonko annettu lainaa ja paljonko vakuuksien arvo on esitetyn laskentamallin mukaan.
Miksi esimerkiksi talletukset vaativat suojan? Miksi pankkisektoria pidetään jotenkin erillisenä toimintana ja erilaisena poikkeuksena muusta yrityssektorista? Mitä jos vastuu talletuksista olisi tallettajilla, miksi ei? Pitäisikö rahastosijoittajalla olla jokin rahastosijoitussuoja? Ei tietenkään. Kertyneen varallisuuden sijoittaminen eri kohteisiin on jokaisen yksityisasia ja oman harkinnan paikka (mihin sen sijoittaa, ostaako kiinteistöjä, metsää vai tallettaako jne.), talletukset eivät ole poikkeus. Ja pankkisektori nauttii turhaan valtiovallan suojelusta.
Tässä ehkä tarvitaan siirtymäkausi. Mutta tämä pankkien erityisrooli on purettava.
Asuminen on ihmisten preferensseissä yleensä ykkösasia (laatu, sijainti, estettiikka ym.). Mihin Kimi Räikkönen tarvitsee kaikkia niitä asuntoja ja neliöitä, joita hän omistaa? Ei mihinkään. Kolmio Vuosaaressa (tai Sveitsissä) täyttäisi hänen tarpeensa. Mutta eipä täytä. Suomi on täynnä räikkösiä. Asumisella on suhteellisesti suhteeton painoarvo ihmisille. Siksi — yhdistettynä pankkien mahdollisuuteen tarjota luottoja isolla riskillä (jonka ‘takuuna’ on viimekädessä talletussuoja) — näitä kuplia syntyy ja puhkeaa, aika ajoin.
Minusta lähtökohdan pitäisi olla niin päin, että annetaan pankkien edelleen määritellä asunnon hankinnassa vakuusarvo, mutta ottaa vastaan myös riskit, ja tallettajien tiedostaa tämä (se luototushan on heidän rahaansa). Lukekoot tallettajat pankkien osavuosikatsauksia ja kiinnostukoot sijoituksistaan.
Toivottavasti tämä ei mene pahasti off topic ja tähän ei tarvitse kommentoida, mutta tangeeraa sikäli, että saman sukuista pohdintaa oli, kun väänsimme kättä Kimmo Sasin hehkuttamasta sharia laista.
Sharia laki kieltää koron kiskonnan. Asuntolainaa saa kyllä kierretysti eli pankki ostaa lainan kohteena olevan asunnon ja lisää hintaan sopivaksi katsomansa koron. Asiakas sitten ostaa tällä hinnalla asunnon pankilta. Nerokasta eikö totta.
Sitten jos sallitaan tämäkin vielä, kun on puhuttu, että mitä jos Suomi kieltäytyisi Irlanti-luototuksesta.
Saksalla ja muilla isoilla EU-valtioilla on niin paljon kiinni rahaa Irlannissa, että Suomen tuki on hyttysen pieru niiden rinnalla. Saksa ja muut tukevat ilman Sumeakin ja näyttävät närhen munat Suomelle. Se jos joku ottaisiko vltiovarainministeri Kataisen egon päälle.
p.s. Saksa voisi vihdoin maksaa velkansa Suomelle eli Lapin polttamisen. Sota-ajan ihmiset ovat vieläkin katkeria tästä. Suomi oli ainoa, joka maksoi velkansa. Kataisen pitää sunnuntain puhelinkonferenssissa ottaa asia esille.
Koko länsimainen yhteiskuntahan perustuu prosenttimallille, eli jatkuvalle kasvulle. Onko sitten ihme, ettei huonoja skenaarioita haluta edes ajatella saati ottaa huomioon.
Sanoisin, että tuo mallisi johtaisi nousevien hintojen tilanteessa siihen, että oma asunto olisi koko ajan ensiostajan ulottumattomissa. Säästettyään vähän lisää, olisi se rahamäärä, mitä hinnasta pitää itse maksaa, myös noussut, koska aiempaan asunnon hintaan sidottu lainan osuus ei voisi kasvaa, vaan koko hinnannosu pitäisi kattaa omilla säästöillä.
Se voisi kyllä hillitä hintojen rajua nousua, koska nämä ensiostajat karsiutuisivat äkkiä markkinoilta, mutta minusta se tuntuu silti varsin epäreilulta systeemiltä.
Kun pankit tietävät, että valtiot maksavat tappiot kaikissa tapukissiia niin asuntojen vakuusarvoilla ei ole merkitystä, koska yhteiskunnan tarjoama vakuus on parempi.
“Prosenttimallien käyttäjä ajattelee, että kun asuntojen suhteelliset hinnat ovat nousseet sata vuotta, ne nousevat aina, kun taas tasomallien käyttäjä ajattelee, että kun hinnat ovat nousseet sata vuotta, niiden on pian pakko palautua järkevälle tasolle.”
Eniten rakennusten arvoa ja asumisen kuluja nostavat rakennusmääräykset.
Piti hetken aikaa miettiä tuota sinun Vapaavuoren kehuja enne kuin oivalsin, että Vapaavuorihan vain edustaa uudenlaista rahastusmallia, jossa pyritään rahastmaan myös vanhaa asuntokantaa.
Eli tuo jätevesiasetus, tosin ei Vapaavuoren ajattelema, mutta samaa sukua.
Uusi korjausten ilmoitusvelvollisuus on johtanut rahastusautomaattiin , joka hyödyttää isännöitsijöiden businessta ja erilaisia epämääräisiä tarkastusfirmoja .
Samoin nuo pakolliset tarkastus/korjaussuunnitelmat tarjoavat uuden rahastuslähteen.
Tuollaisen remontin tarkastuksen kustannus on n 100–150 euroa mutta siitä peritään nykyään 500‑1000 euroa.
Tämä tarkoittaa, että pienituloinen ei voi tehdä pienintäkään remonttia tarkastuskulujen pelossa, joten se edesauttaa slummien syntymistä.
Parempi väki taas kapitalisoi kalliita remontteja ja kalliita remontin byrokratiakuluja hintoihin
Samoin energiamääräykset ovat johtaneet rakentamiskulujen nousuun.
Eli nyt yhteiskunta vedättää hintoja ylöspäin
No, asuntojen hinnat eivät näytä palautuvan järkevälle tasolle… eikä niillä näytä olevan selvää yhteyttä rakennuskustannuksiinkaan (joista taas pirukaan ei ota selvää, niin paljon hämärää on rakentamisessa).
Ja miten uusien asuntojen vakuusarvo määritetään?
Selvintä olisi kiinteä prosentti kaikille — sellainen oli ennen vanhaan — esim. 75%.
Ja jos/kun kupla puhkeaa, lisävakuutta ei tarvita, vaan lisäaikaa — hinnat palautuvat aikaisemmalle tasolle aika nopeasti.
Siis taas ovat yritykset, tässä tapauksessa pankit, niin tyhmiä, että korkeamman tiedon omaavat joutuvat kertomaan niile, kuinka heidän asioita pitää hoitaa. “Kyllä me tiedämme, mikä on hyväksi sinulle” Varmasti toiset pankit ovat olleet ahneuden sokaisemia ja jotkut harhaanjohtaneet asiakkaitaan, mutta samaa voi sanoa myös joistain asiakkaista. Tätä ei voi kuitenkaan yleistää, suuirn osa molemmista on ollut ihan rehellistä väkeä. Jokaisessa yrityksessä joudutaan miettimään, kenelle annetaan luottoa. Ei putkiliikettä vaadita vaatimaan mitään vakuuksia asiakkailtaan. Silti putkiliike kyllä miettii, pitäsiköhän jolatin pyytää käteismaksu. Joillain suburbia-alueilla halutaan asua mieluummin kuin toisella. Joku preferenssi on silläkin joka haluaa asua Katajanokalla.
Pankki voi tietenkin saada aikaan enemmän vahinkoa kuin yksittäinen putkiliike, mutta poliitikot ja valtiokoneistot ne vasta ovatkin läpi historian vahingoittaneet kansalaisia kuvitellessaan suuressa viisaudessaan tekevänsä hyvää. Noin ihan esimerkin vuoksi voi kysyä, miten paljon USAn pankkikriisiin vaikutti valtion halu saada nostettua omistusasujien osuutta, ei ehkä sinänsä aina huono asia, mutta useat toimenpiteet johtivatsurkeisiin seurauksiin. Pankkivalvonnassa oli jotain 12.000 henkeä. Olisiko pitänyt olla 15.000 vai 50.000? Vai ottaa DDR-tyyli käyttöön valvonnan määrässä ja sittenkään DDR:n menestyksestä ei paljon lauluja voi laulaa (tosin jotkut vihreät ennen muinoin entisessä elämässään lauloivatkin). (Liian hyvä paikka jättää T‑kortti käyttämättä. Älä itke, Iines)
Riccado,
Ei pankit niitä talletuksia lainaa edelleen, tiedäthän sen. Vaan talletuksiamme vastaan pankki voi antaa lähes kymmenkertaisen määrän lainaa. Mitä enemmän lainaa annetaan sen enemmän korkotuloja pankille. Ja mitä kalliimmat asunnot sen enemmän kansakunnassa varallisuutta:). Riski liian isoista lainoista on lainanantajan ja ottajan välinen asia, ei tallettajan.
Tällä hetkellä ei ole muuta paikkaa talletuksille kuin liikepankit.
Pitäisi varmastikin olla valtiovallan suojelema pankki ykstyisille talletuksille ilman korkoa. Ja riskitallettajat tallettakoot yksityiseen pankkiin, joka ei saa valtion suojelua.
“Noin ihan esimerkin vuoksi voi kysyä, miten paljon USAn pankkikriisiin vaikutti valtion halu saada nostettua omistusasujien osuutta, ”
USA:n asuntokuplahan oli suuri puhallus, organisaattoreina Clinton ja tehostajan Bush.
Paikallispankit myönsivät lainat ja myivät lainat eteenpäin Fanny Maelle ja Freddy-jollekin, jotka olivat valtiovetoisia kiinteistörahoitusyhtiöitä.
Nämä taas paketoivat lainoja myivät niitä sitten pankeille , niiden hallitsemille rahastoille ja sijoittajilla ympäri maailman eli riskit siirrettiin USA:n ulkopuolelle.
Ei tuosta vakuusarvojen sääntelystä ole mitään hyötyä, jos vastuut voi näin kätevästi siirtää muiden harteille.
Hyötyjiä olivat nuo Bushin tukijoiden omistamat pikkupankit, jotka jakoivat rahaa holtittomasti ja saivat valtion avustuksella siirrettyä vastuunsa USA:n ulkopuolelle .
Ei tällaiseen mikään sääntely pure, koska kärsijä ja hyödyn saaja ovat eri organisaatio ja/tai yksilö.
Ensiasunnon ostajat pysyvät nytkin aika hyvin poissa markkinoilta, kun asuntojen hintoihin pumpataan ilmaa tukemalla omistusasumista eri keinoilla. Tämä sekä tekee asunnoista kalliimpia että sitten välillisesti nostaa vuokria, jolloin siihen omaan asuntoon säästäjälle jää vähemmän, mistä säästää.
Kannatan Oden ehdotusta, noin lähtökohtaisesti. Mutta kyllä asuntovelan korkojen verovähennysoikeuden poisto on akuutimpi kysymys. Sen voisi tehdä porrastetusti vaikka 20 vuoden aikana, ei taatusti kaataisi yhtään kenenkään taloutta, ja vähän kerrassaan korjaisi tämän idioottimaisen tulonsiirron vuokralla asuvilta velattoman asunnon omistajille.
Aikaisemmin esitettiiin, että pankkeja ei voi ajaa hallitusti.
Lehman Brothersin konkurssi tuli yllätyksenä eikä etukäteisvaroituksia juuri ollut, esim 2007 tulos oli erittäin hyvä ja vasta kesäkuussa 2008 tuli julksiuuteen enimmäisiä indikaattoreita
Lehman Brothersin noteeraus päättyi 12.9.2008 eli silloin se oli konkurssitilassa.
15.9 LB hakeutui yrityssaneeraukseen
17.9 Barclays osti Pohjois-amerikan toiminnot
22.9 Nomura osti Aasian ja Tyynenemeren toiminnot
23.9 Nomura osti Euroopan ja Lähi-idän toiminnot
Eli suuri pankki oli lyöty lihoiksi 10 päivässä ja osat kykenivät hoitamaan entisiä tehtäviään lähes katkottomasti
Jype kirjoitti 27.11.2010 kello 22:37:
Kyllähän vakuudet jo nyt vaikuttavat, ja hyvillä vakuuksilla voi halutessaan ulosmitata itselleen pankilta alhaisemman koron ja päinvastoin huonoilla saa korkeamman koron.
On sitten toinen asia, että tämä avaus puuttuisi suoranaisesti vain pankkisektorin toimeentuloon.
Miten voidaan estää hintakuplien syntyminen, jos ihmisten preferenssit nyt vain ovat, kuten Riccadonkin kommenttia tulkitsen, sellaiset, että asumiseen laitetaan aina kaikki raha, joka ikinä liikenee?
Jos, Soininvaaran usein käyttämää ilmaisua lainatakseni, nostetaan molemmat jalat tukevasti ilmaan, voisi tietysti harkita korkeampaa korkotasoa, jota sovellettaisiin vain asuntomarkkinoilla… Mitä realistisempia vaihtoehtoja on?
Yhtenä vaihtoehtona asuntolainan korkovähennyksen poistosta on blogilla keskusteltu säännöllisesti, esimerkiksi täällä. Se voisi Soininvaaran esittämällä tavalla toteutettuna vaikuttaa hintojen nousua hillitsevästi 14 vuoden ajan — mitä sen jälkeen tai lisäksi?
Osmon tarkoitus on siis torjua asuntokupla, joka johtaa kustannuksiin valtiolle eli meille, koska me maksamme pankit pystyyn kuplan puhjetessa.
Olisiko yksinkertaisinta nostaa pankkien vakuustalletusten arvoa eli hillitä luottoekspansiota? Vanha temppu.
Pankit joutuisivat tekemään kunnon keskuspankkitalletuksia antamiensa asuntolainojen suhteessa => Raha kallistuisi asuntojen kallistuessa suhteessa enemmän kuin asunnot => Omarahoitusosuus nousisi => Kupla ei paisuisi.
Rahastoja voisi purkaa lainakannan aletessa.
Valittaja:
“Riccado,
Ei pankit niitä talletuksia lainaa edelleen, tiedäthän sen. Vaan talletuksiamme vastaan pankki voi antaa lähes kymmenkertaisen määrän lainaa.”
Tiedän tämän. Olen kyllä aikoinaan lukenut oman raamattuni, Luckett: Money and Banking. Mutta viimekädessä asia palautuu pankkien ja talletusten erityisasemaan yrityssektorilla.
Koko ongelmahan tulee oikeastaan siitä, että pääomanmuodostus rahoitetaan lyhytaikaisella lainoituksella. Kansalaisten säästöt pankeissa ovat oikeastaan lainoja pankeille eikä niitä saisi sanoa talletuksiksi. Talletuksen pitäisi olla ainoastaan tallelokerossa olevaa tavaraa… 🙂
Jos tavalliset pankit lainoittavat asuntolainoja, kiinteistökehitysbisnestä ja muita rakentamiseen liittyviä hankkeita, joissa suuri määrä rahaa on sidottu pitkäksi aikaa kiinni niihin, niin ei ole ihme että tallettajien joukkopako voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Ja tähän voi riittää pienikin epävarmuus.
Operationaalisempi malli olisi Saksan tai Tanskan malli. Tanskassa asuntoluototuksesta vastaavat käytännössä Hypoteekkipankit, jotka myöntävät asuntoluottoja ja lainaavat niitä vastaan pitkän aikavälin joukkovelkakirjamarkkinoilla. Tanskassa on maan kokoon nähden erittäin merkittävä MBS-markkina (MBS=Mortage Backed Security). Näin pääomanmuodostusta ei tarvitsisi rahoittaa lyhytaikaisella lainoituksella. Pääidea on vielä se, että nuo MBS:t pysyvät lainat myöntäneen Hypopankin taseessa (ns. Covered Bond). Eli vaikka se paketoisi ja möisi niitä edelleen, niin sillä olisi intressi pitää huolta vakuuksista, luotonottajan taustan tarkistamisesta yms.
Joskus muinaisuudessa olisi ollut ennenkuulumatonta että pankit rahoittaisivat erilaisia pitkän aikavälin investointihankkeita. Tällaiset olisi rahoitettu oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla tai joukkovelkakirjoilla. Pankit olisivat huolehtineet vain maksujen siirrosta, tilipalveluista sekä antaneet lyhytaikaista kauppaluototusta, jossa vakuutena olisi ollut ostajan kauppatavarat.
Julkaisekin tässä ilmaiseksi (poikkeuksellisesti) oman taloustieteellisen teoreemani:
Tätä kysymykseen ei voi löytää patenttiratkaisua esitetyllä tavalla. Rahanteossa etukeno pikkuhiljaa kasvaa, kunnes taas lävähdetään naama edellä lätäkköön. Tämä on toisaalta myös talouskasvun käyttövoima.
“Riski liian isoista lainoista on lainanantajan ja ottajan välinen asia, ei tallettajan.” Kaikkien. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
“Riski liian isoista lainoista on lainanantajan ja ottajan välinen asia, ei tallettajan.” Kaikkien. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
No, vaikeaa on ymmärtää tuo tallettajan riski.
Meillähän on talletussuoja, joka vielä nousee vuoden vaihteessa sataan tuhanteen euroon. Tällä perusteella en ymmärrä tavallisena kansalaisena, miksi toisten laina-asiat nyt minun riskini olisi. Jos talletussuojaa ei olisi, niin asia olisi toinen. Lainan antajan on tarkastettava, että lainan saaja pystyy lainan maksamaan takaisin ja lainan vakuus on riittävä. Lainanottajan taas järkeiltävä, onko laina kohtuullinen tuloihin ja ostettavaan kohteeseen nähden.
Siinä olet oikeassa, että toisten sössiminen kaatuu viattomien niskaan. Sitäkö tarkoitat?
Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu myös ‘talletuspankkien’ (vakuus, alhainen tuotto) ja investointipankkien (riski ja mahdollinen korkea tuotto, ei vakuutta) erottamista, mutta tämä lienee teknisesti aika mahdotonta. Kun pankeilla (tai diileredillä) ei ole perälautaa, he voivat lopulta myydä myös ‘kuolleita sieluja’…
Evert the NeverRest:
Mitä järkeä tuossa olisi? Suomi saa miljardin lainaa jollain 2–3 % korolla, ja lainaa sen edelleen Irlannille 5–6 % korolla, puhdasta tuottoa Suomelle 20–30 miljoonaa vuodessa, noin hyvillä ehdoilla ei lainan takaisinmaksulla ole mitään kiirettä, sen kun maksavat vaan korkoa tästä ikuisuuteen.
Tämän tyylistä ratkaisua olen itsekin pohdiskellut. Itseasiassa pidän tätä jopa vähän vähemmän epärealistisena kuin Osmon esittämää vakuusarvon rajoittamisen mallia. Vakuusarvo on puhtaasti lainanantajan ja ottajan välinen asia. Jos pankki pitää vakuutta parempana kuin mitä lain rajoite antaa myöden, pankinjohtajan pöytälaatikosta löytyy alta aikayksikön pieni yritys, joka myy lainavakuuksia nimelliseen hintaan.
Sen sijaan keskuspankki voisi kyllä julkaista asuntomarkkinakorkokäyrän, johon jokainen laina, jonka vakuutena on asunto, pitää sitoa. Pankki on velvollinen maksamaan keskuspankille (tai valtio verottaa) markkinakoron ja asuntolainokoron erotuksen, jotta marginaaleilla kikkailu ei onnistu.
Ja myös tämä ajatus on sitten täysin luonnoksen asteella, odotan mielenkiinnolla argumentteja miksi tämä ei toimi.
Minun ajatukseni oli, että jos pankki antaa lainan yli tuon vakuusazrvo0limitin, ylimenevä osa on taseissa vakuudettomana luottona ja vaiukuttaisi vakavaraisuussääntöjen kautta luottoekspansioon.
“Koko ongelmahan tulee oikeastaan siitä, että pääomanmuodostus rahoitetaan lyhytaikaisella lainoituksella. Kansalaisten säästöt pankeissa ovat oikeastaan lainoja pankeille eikä niitä saisi sanoa talletuksiksi.”
Perinteinen ottolainaus on enää pieni osa pankkien rahoituksesta.
Pankit saavat nykyään luoda eli painaa rahaa itse eli kuten Suomen Pankki asiaa kuvaa:
“Yksinkertaisimmillaan raha syntyy seuraavasti. Pankki myöntää asiakkaalleen lainan, sanotaan 10 000 euroa. Pankki merkitsee kirjanpitoonsa velan asiakkaalle (=asiakkaan talletus) ja vastaavan saamisen asiakkaalta. Kun asiakas maksaa lainansa pois, hänen on järjestettävä jostain tililleen vastaava summa, jolloin sekä saamiset että velat kumotaan pankin kirjanpidosta.”
Pankki ei voi luoda rahaa rajattomasti, ei ainakaan EU-maissa , mutta kun pankit toimivat globaalissa ympäristössä niin rahan teko voidaan siirtää liberaalimpaan ympäristöön.
Samoin riskejä voidaan siirtää alueelle ‚jossa tappiot todennäköisesti korvataan kyselemättä eli EU-alueelle
Riittävän kehittynyt MBS-markkina ja vaatimus että lainat ovat edelleen luoton myöntäneen Hypopankin taseessa riittäisi hyvin.
Euroopassa ei ole ilmeisesti tullut yhtään sellaista tapausta jossa Pfandbriefe-tyyppisen velkakirjan omistaja ei olisi saanut rahojaan (Pfandbriefe on ns. Covered Bond).
Suurin ongelma on siis se pitkäaikaisten projektien rahoitus lyhytaikaisella luototuksella. Se tekee pankkitoiminnasta riskialttiin muulle kansantaloudelle…
Katselin noita Irlannin lainalukuja, kaikkiaan asuntoluottoja oli n 120 miljardin euron edestä.
utta hämmästyttävääoli,ettähoitamattomialainoja olivain n 40000 taloudella n 800000 lainaottajataloudesta ja hoitamattomia lainoja oli vain n 7–8 ‚iljardia eli 5–6 %.
Sekin on suuri luku ja voi kaataa pieniä kansallisia pankkeja mutta ei suuria , etenkin kun toteutunut on ollut pienempi kuin ennuste
Selitsy, jonka mukaan Irlannin vaikeudet johtuvat asuntolainojen maksamatta jäämisestä ovat suuresti liioiteltuja.
Ja kun tukipaketti on 85 miljardia+mitä Irlannin hallitus on jo maksanut niin tuntuu siltä, että rahaa syydetään aivan muiden tappioiden maksamiseen kuin asuntolainoista syntyneiden.
Kun tuo Lehman Brothers tapauskin osoitti, ei maksuliikenne halvaudu pankkien kaatuessa vaan pankki voidaan pilkkoa nopeastikin kilpailijoiden kesken.
Kun kukaan poliitikko, Kiviniemi tai Katainen ei ole kyennyt tai edes yrittänyt selittää tuota ongelman laajenemismekanismia niin pitää käsittää, että ao henkilö ei ymmärrä asiasta mitään tai ei uskalla kertoa kaikkea totuutta
Keskustelua tähän asti lukemattomana ja oikeastaan kirjoitustakin lukematta voisin heti ensimmäiseksi kommentoida, että pankit pitäisi laittaa itse kantamaan ottamansa riskit.
Sitäkin voisi miettiä, onko järkevää, että pankit saavat painaa rahaa.
-Liian vanha:
Asuntoluottojen lisäksi kyseessä voi olla muita kiinteistöbisneksiin liittyviä lainoja, joissa on ongelmia.
Ja ehkä pankit tahallaan vetkuttelevat lainan luokittelemisessa ongelmalainaksi, jotta luottotappioita ei tarvitse kirjata alas.
Pankeissa on se ongelma että ne eivät oikeasti kestä suuria luottotappioita suhteessa varojen kokonaisarvoon koska niiden oma pääoma on aika pieni suhteessa kokonaisvastuihin. Kyllä 5–9% luottotappiot pyyhkäisevät pois suuren osan omasta pääomasta.
Kuten jo kirjoitin, niin ongelman perussyy on pitkäkestoisten projektien lainoittaminen lyhytaikaisella rahoituksella.
Jos lainoitus perustuisi vain MBS-markkinoilta kerättyihin varoihin niin ainoastaan sijoittajat ja pankin osakkeenomistajat kärsisivät mahdollisesta asuntolainojen hoitamatta jättämisestä. Muuhun maksuliikenteeseen tai toimintoihin niillä ei olisi vaikutusta.
“Minun ajatukseni oli, että jos pankki antaa lainan yli tuon vakuusazrvo0limitin, ylimenevä osa on taseissa vakuudettomana luottona ja vaiukuttaisi vakavaraisuussääntöjen kautta luottoekspansioon.”
Kuka määrittää sen vakuusarvon?
Minkä vakuusarvolimiitin? (paino sanalla minkä) Luottoekspansio toimii vähän liiankin hyvin. MV=PT. Kuka se M on nykyään ja mitä oikeuksia ja velvollisuuksia sillä on näinä päivinä?
Ricardo:
“Miksi esimerkiksi talletukset vaativat suojan? Miksi pankkisektoria pidetään jotenkin erillisenä toimintana ja erilaisena poikkeuksena muusta yrityssektorista?”
Miksi FDIC-järjestelmä otettiin käyttön yhdysvalloissa 1933? Koska olissa, missä usko pankkeihin on vähissä, hyvinkin hoidetut pankit voivat mennä nurin, jos pelko ajaa ihmiset nostamaan talletuksensa ulos ja jos/kun pankit vastavuoritsesti keräävät pakolla rahaa takaisin omilta velallisiltaan (yrityksiltä), niin nämäkin menevät nurin (vaikka yritystoiminta olisi ollut terveellä pohjalla).
Antti:
“Mitä järkeä tuossa olisi? Suomi saa miljardin lainaa jollain 2–3 % korolla, ja lainaa sen edelleen Irlannille 5–6 % korolla, puhdasta tuottoa Suomelle 20–30 miljoonaa vuodessa, noin hyvillä ehdoilla ei lainan takaisinmaksulla ole mitään kiirettä, sen kun maksavat vaan korkoa tästä ikuisuuteen.”
Minkä takia Irlanti ei saa vapailta markkinoilta luottoa 5-&% korolla. Koska ei uskota, että tuo olisi riittävä hinta huomioon ottaen riskin (siitäkään huolimatta, että toisten EU-maiden oletetaan todennäköisesti auttavan Irlantia). Velkaa on jo paljon, ja lisää kertyy nopeaan tahtiin, kun talous alamiassa. Alijäämän takia yritetään säästöjä, mikä toisaalta kuristaa taloutta entisestään.
Eli miten sinä olet niin kovin varma, että irlantilaiset pystyvät maksamaan niitä korkoja ikuisuuuten asti — tai edes kovin montaa vuotta?
Tällä 20 vuoden säännöllä Suomessa olisi vuosina 2003–2009 asuntojen hinnasta vain n. 40% käynyt vakuutena. Jenkkien datalla olisi viimeisen vuosisadan vakuusarvot pyörineet siinä 40–60% hujakoilla.
Aika pieneltä kuulostaa. En tiedä onko vakuusarvot nimenomaan se kohta mihin pitäisi puuttua.
Tällaista historiadataan perustuvaa pankkisektorin hillitsemistä harrastetaan jo ihan vakavasti. Baselissa pohditaan vastasyklisiä pääomavaatimuksia pankeille. Jos lainakanta/BKT ‑suhde kasvaa trendiä nopeammin, asetetaan korkeampia pääomavaatimuksia pankeille. Ajatuksena on lähinnä vahvistaa pankkien puskureita kriisin varalta, mutta samalla tällainen mekanismi voi hillitä lainakannan holtitonta kasvua.
(kts. Uusin Euro&Talous, http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/euro_ja_talous/2010/et_3_2010.htm, Rahapolitiikan toimeenpano finanssikriisin aikana (PDF)
Jukka Vauhkonen: Basel III ‑uudistus parantaa pankkien riskinkantokykyä , sivulta 27).
“Ja ehkä pankit tahallaan vetkuttelevat lainan luokittelemisessa ongelmalainaksi, jotta luottotappioita ei tarvitse kirjata alas.
Pankeissa on se ongelma että ne eivät oikeasti kestä suuria luottotappioita suhteessa varojen kokonaisarvoon koska niiden oma pääoma on aika pieni suhteessa kokonaisvastuihin. Kyllä 5–9% luottotappiot pyyhkäisevät pois suuren osan omasta pääomasta.”
Regulaattorinhan pitää puuttua tuohon 1 ongelmaan ja 2 Irlannin kohdalla ollaan huolissaan saksalaisten ja ranskalaisten pankkien tulevaisuudesta vaikka ne suhteessa Irlannin ongelmiin ovat jättiläisiä ja oma pääoma ei noilla tappioilla ole uhattuna ?
Epäilenpä, että Katainen vedättää meitä samalla tavalla kuin Viinanen 90-luvulla.
Ei Viinasen (Ahon ja muiden tietysti ) tavoitteena ollut mikään muu kuin KOP:n omistajien omaisuuden pelastaminen, tämähän on tullut ilmi myöhemmin .
Nyt pelastetaan saksalaisten ja ranskalaisten omaisuutta.
Eiköhän tuosta Soneran 4 miljardista vielä riittäisi ??
Tässä on keskusteltu asuntolainan korkojen verovähennysoikeudesta. Huomauttaisin ystävällisesti, että asuntolainan korkovähennys ei ole tuki vuokralla asuvilta omistusasujille. Sen sijaan se tekee omistusasumisesta tasa-arvoisen vuokra-asumisen kanssa.
Jos omistan asunnon ja vuokraan sen vieraalle, saan vähentää asunnon ostoon käytetyn lainan korot vuokratulosta, josta maksan pääomaveroa. Kun saan vähentää myös omistusasuntoni veron pääomatulosta, saan omasta talostani saman edun kuin saisin vieraalle vuokraamastani. Jos veroetu poistettaisiin, vaihtaisin naapurin kanssa taloja. Maksaisimme toisillemme vuokraa ja kumpikin meistä voisi vähentää pankkilainan korot nimellisestä vuokratulosta. Verottaja ei saisi penniäkään. Lopputuloksena saisimme saman veroedun.
Erastotenes aleksandrialainen:
Jos asutte omistusasunnoissanne, teidän EI KANNATA mennä toistenne asuntoihin ristiin, vaikka niin saisittekin korkojen verovähennysoikeuden lainoihinne. Joutuisitte nimittäin maksamaan vastaavasti pääomatuloa markkinahintaisesta vuokrasta. Verottaja ei ole tyhmä, Vuokra määrätään verotuksessa todellisen vuokratason mukaiseksi. Tästä on oikeustapaus, jossa kaksi henkeä vaihtoivat asuntoja keskenään, koska työpaikat ja asunnot olivat väärillä paikkakunnilla. Verottaja määräsi molemmille tuloa käyvästä vuokrasta.
Aivan siitä riippumatta, hoksaisiko verottaja tuon, esimerkkisi tarkoitus oli väittää, että korkojen verovähennysoikeus saisi omistus- ja vuokra-asumisen samanarvoiseksi. Yleensä vuokraa maksetaan käyvän tason mukaisesti ja silloin vuokra-asumisesta menee enemmän veroa. Vuokra-asuminen ja omistusasuminen tulisivat tasaveroiseksi vasta, kun omistusasujaa verotettaisiin asuntotulosta. Silloin toki korkojen verovähennysoikeuskin on paikallaan, kun on jokin tulo, josta se vähennetään tulonhankkimiskuluna. Tulonhankkimiskulu on vähän hankala perustella, jos tule ei ole verotettavaa.
Minä suhtautuisin kyllä lähtökohtaisen skeptisesti jokaiseen sellaiseen ideaan, joka pitää sisällään implisiittisen oletuksen, että pankkien vakavaraisuussäännökset jotenkin vaikuttaisivat pankkien toimintaan.
Erastotenes aleksandrialainen:
Niin, ette joutuisi maksamaan siitä vuokratulosta veroa. Mitä tällä on väliä, kun omassa asunnossa asuva ei joudu maksamaan hänkään mitään veroa mistään vuokratulosta?
Asuntolainan korkovähennyksessä on pointti juuri siinä, että asuntolainallinen saa vähentää korkomenot palkkatulojensa veroista. Tämä ei tuon mallisi ristiinomistavilta vuokra-asujilta onnistu. On totta, jos vuokranne ovat yhtä suuria kuin korkomenot, niin ette joudu maksamaan tästä sompailustanne enää pääomatuloveroa, mutta joudutte kyllä maksamaan korkonne täysimääräisesti (tai maksatte sen vuokran, joka menee naapurin pankille). Jos asuisitte omissa asunnoissanne, maksaisitte vain osan korkomenoistanne, koska osan saisitte vähentää ansiotuloverotuksessanne.
Nykysysteemi siis todellakin suosii omistusasujaa vuokra-asujaan verrattuna. Ongelma siinä on se, että hyödyn saajia on niin iso osa kansasta, että sen poistamisen ehdottaminen on poliittisesti vaikeaa. Näin, vaikka jos vähennys poistettaisiin, olisi valtiolla varaa laskea yleisesti tuloveroa sen verran, kuin saa lisätuloa vähennyksen poistossa.
Itse kannatan vähennyksen vähittäistä poistamista. Kun poisto tehdään tarpeeksi pitkällä siirtymäajalla, ei kenenkään talous pysty romahtamaan vain sen vuoksi, että oli vetänyt sen tiukalle kuin viulun kielen ottaen huomioon verovähennyksen.
“..asuntojen myyntihinnasta kelpaisi vakuudeksi vain 60 prosenttia.”
Tuo todenäköisesti johtaisi vain siihen, että vuokralla asuminen lisääntyisi ja markkinoilla toimisivat pääosin ulkopuoliset, sijoittavat, jotka eivät itse asuntoja käytä. ja kupla syntyisi kuten ennekin.
Varma ja paras tapa imuroida markkinoilta pois koko arvonnousu, vuosittain, maaverolla. Tai mielummin koko sijainnin arvo, tai ehkä 75% maan hinnasta, jotta asunnon ostajat ostaisivat vain pelkän rakennuksen.
saada laillinen laina on aina ollut valtava ongelma asiakkaille, jotka ovat taloudellisia tarpeita. Kysymys luotto ja vakuudet ovat jotain, että asiakkaat ovat aina huolissaan, kun hakee lainaa oikeutettu lainanantaja, olemme tehneet eroa luotonannon alalla, ota yhteyttä jo tänään sähköpostitse:
leena.pellervoyritys@gmail.com