Syrjäyttääkö sähköinen kirja paperisen?

Vas­tak­seni HS-Raadin kysymykseen.

1)      Kyl­lä, mut­ta vain osittain.

Paper­i­nen kir­ja ja sähkökir­ja tule­vat elämään pitkään rin­nakkain. Luku­lait­teet ovat jo nyt aika hyviä, mut­ta kymme­nen vuo­den kulut­tua ylivoimaisia. Jos läh­tee pitkälle matkalle, on helpom­pi ottaa mukaan sähkökir­ja kuin kymme­nen romaa­nia.  Sähkökir­ja on myös paperi­sta parem­pi siinä, että siihen voi yhdis­tää sana­haun. Jos keskel­lä romaa­nia ilmestyy henkilö, jos­ta ei muista, onko tämä kokon­aan uusi vai onko hän esi­in­tynyt aiem­min, voi kysyä. Paperikir­ja ei vas­taa, sähköi­nen vastaa.

Piratismille sähkökir­ja toki avaa ovet, mut­ta ne avau­tu­vat, vaik­ka kir­jaa ei julka­istaisi sähkökir­jana, kos­ka on ole­mas­sa myös skan­nere­i­ta. Muusikot voivat paika­ta levymyyn­tiä kon­serteil­la, mut­ta kaik­ki kir­jail­i­jat eivät voi paika­ta tulo­ja esi­in­tymisel­lä. Ei myöskään ole hyvä, jos kir­jail­i­joiden tulot riip­pu­vat pelk­istä apu­ra­hoista. Palat­taisi­in Neu­vos­toaikaan, jol­loin val­tio päät­ti, kuka saa kir­joit­taa ja kuka ei.

On törkeä virhe, että sähkökir­jan alv on 23 pros­ent­tia ja paperisen yhdek­sän. Suuret kus­tan­ta­mot eivät ole elämöi­neet täl­lä, kos­ka ne omis­ta­vat myös kirjapainoja.

108 vastausta artikkeliin “Syrjäyttääkö sähköinen kirja paperisen?”

  1. Muis­ti­ni mukaan luin paperisen kir­jan viimek­si vuon­na 1998.

    Mul­la oli melkein mot­ti pokkare­i­ta, mut­ta olen lop­ul­ta päässyt siihen tilanteeseen, että kaik­ki hyvät kir­jat ovat sähköisessä muodossa.

    Scifin ystävän kan­nat­taa etsiä verkos­ta sitä 20.000 kir­jan 8 gigatavun PDF-tor­rent­tia. Saat­taa hyvinkin käy­dä niin, että parin vuo­den päästä tor­rent­ti­hanat on tukos­sa ja jokaises­ta kir­jas­ta joutuu tosi­aan mak­samaan 10 euroa kap­paleelta. Mainit­tu tupla-DVD mak­saisi siis 200 donaa.

    Paperikir­jo­jen paskin puoli on se, ettei niistä pääse eroon. Niitä ei kehtaa lait­taa roskik­seen, kun niistä on mak­sanut paljon rahaa. Mulle kävi onnek­si niin, että ullakol­la ollut kasa kas­tui ja alkoi home­htua, kun kat­to vuosi.

  2. Saat­taa hyvinkin käy­dä niin, että parin vuo­den päästä tor­rent­ti­hanat on tukos­sa ja jokaises­ta kir­jas­ta joutuu tosi­aan mak­samaan 10 euroa kappaleelta. 

    Tokko. Eipä tule län­si­maid­en his­to­ri­as­ta mieleen yhtään luva­ton­ta lev­i­tyskanavaa joka olisi mil­lään mahtikäskyl­lä men­nyt tukkoon. Tekni­ik­ka, kuten esim. C‑kasetit, on tiet­ty saat­tanut van­hen­tua. Nap­ster sul­jet­ti­in, mut­ta musi­ikki­tiedos­to­jen lev­i­tys vas­taav­il­la tavoil­la sen kun yltyi. Tietokonei­den ja tietoverkko­jen kap­a­siteet­ti kas­vaa edelleen nopeasti, mikä tekee kopi­oimis­es­ta päivä päivältä helpom­paa, ja tavara itse asi­as­sa lev­iää ilman verkkoakin. Yhdys­val­ta­lais­ten yliopis­to­jen kam­puk­sil­la syn­tyi kovalevy­jen vai­h­to- ja kopi­oin­tibileitä, kun yliopis­to­jen verkois­sa kiel­let­ti­in musi­ikin levit­tämi­nen. Kan­net­taes­sa tämän päivän kovalevy naa­purin luo datali­iken­teen kaistan­leveys on itse asi­as­sa käytän­nössä suurem­pi kuin juuri mis­sään verkkoy­htey­dessä. DRM-jär­jestelmis­sä puolestaan on lähtöko­htais­es­ti se perus­tavaa laat­ua ole­va vika, että käyt­täjälle on pakko antaa sekä kryptat­tu data että sen avain, jot­ta eloku­vaa voi kat­sel­la tai kir­jaa lukea luval­lis­es­ti avaimen kanssa. Täm­möi­sis­sä sys­teemeis­sä on vain ajan kysymys, mil­loin joku innokas rikkoo kryptauk­sen, mikä on käytän­nössä havait­tu ker­ta toisen­sa jäl­keen. Viimek­si meni HD-video­jär­jestelmien HDCP. Hom­man voi tietysti kieltää lail­la, minkä kiel­lon teho on tähän asti ollut nol­la, plus­mi­i­nus jokunen raas­tu­paan viety hakkeri.

  3. Min­ulle esimerkik­si kir­jahyl­ly on jonkin­lainen ‘mindmap’. Kun näen kir­jat konkreet­tis­es­ti hyllyssä, sen kaut­ta jotenkin hah­mot­taa myös itseään (ja maail­maa). Esineen konkreetisu­udel­la on jokin merk­i­tys tässä. Sitä on vaikea ava­ta. Epäilemät­tä sähkökir­ja tulee jopa val­lit­se­vak­si tavak­si lukea kir­jo­ja (tiedän kuu­lu­vani tässä asi­as­sa siihen van­haan sukupolveen) ja itsekin voisin kuvitel­la sitä käyt­täväni juuri esimerkik­si matkoil­la ym. On tietysti mah­do­ton ennus­taa vaikka­pa 20-vuo­den päähän mut­ta ainakin sen ajan paper­i­nen for­maat­ti säi­lyy jos­sakin muo­dos­sa (ainakin min­un eli­naikani, jos­ta saan päät­tää kohdal­lani itse). 

    Miten sähköiseen lait­teeseen saa sen tun­nel­man, kun kul­kee antik­vari­aatis­sa ja selaa kaiken­laisia van­ho­ja kir­jo­ja, jot­ka jopa tuok­su­vat jotkut. Kun menee kylään, kir­jahyl­ly on aikaisem­min ker­tonut aika paljon ihmis­es­tä ja per­heestä. Nyt tämäkin ‘etu’ sit­ten menee…

  4. Min­un on vielä hyvin vaikea kuvitel­la, että istu­isin lapsen sängyl­lä sähköi­nen luku­laite kädessä luke­mas­sa iltasat­ua ja tutki­mas­sa kir­jan kuvia.

    Toisaal­ta, onhan tässä jo googlen kuva­haulla haet­tu kän­nykän selaimeen trak­tor­e­i­ta ja junia.

    Toisaal­ta taas, vahinko on pienem­pi, jos kuvakir­ja putoaa lapsen kädestä pis­s­apot­taan kuin jos luku­laite sinne putoaa (vaik­ka hyvin kän­nykkä tämänkin jäl­keen toimi).

    Sum­ma sum­marum: molem­mille on paikkansa.

  5. Ennus­teeni: Paperikir­ja ei kuole koskaan. Sähköi­nen kir­ja tulee sen rin­nalle, mut­ta sähköi­nen kir­ja on aina palvelu, siinä mis­sä paper­i­nen kir­ja on tavara. Sikäli kun ostan kir­jo­ja tukeak­seni kir­jail­i­joi­ta, en ikinä ostaisi sähköistä kir­jaa. Halu­an, että itsel­leni jää jokin kuit­tia arvokkaampi todiste siitä, että olen kir­jas­ta mak­sanut. Sama kos­kee muuten äänilevyjä; CD epäilemät­tä häviää pikku hil­jaa markki­noil­ta samaan tapaan kuin c‑kasetti on oikeas­t­aan hävin­nyt, mut­ta vinyyliäänilevyjä tul­laan tekemään aina. Dig­i­taaliset lev­i­tyskana­vat kor­vaa­vat vain toisia dig­i­taal­isia lev­i­tyskanavia (CD on oikeas­t­aan sel­l­ainen)̣.

    Ain­oa insen­ti­ivi mak­saa dig­i­taalis­es­ta lev­i­tyk­ses­tä on se, että rahan vasti­neek­si saa palvelua. Vaik­ka isku­lause “infor­maa­tio halu­aa olla vapaa­ta” kuu­lostaa ehkä jo van­hen­tuneelta, se pitää mielestäni paikkansa. Luva­ton­ta net­tilevi­tys­tä ei pystytä ikinä estämään. Sen kanssa voidaan kil­pail­la tar­joa­mal­la palvelu, jos­ta ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan. Esim. Applen iTunes on tässä onnistunut.

  6. Vas­taan kysymyk­seen: var­masti syr­jäyt­tää. Sähköi­nen sisäl­lön­levi­tys tulee syr­jäyt­tämään kaik­ki muut lev­i­tys­ta­vat kaikil­la niil­lä sisäl­löil­lä, joil­la se on mah­dol­lista (ver­baa­li­nen sisältö, musi­ik­ki, eloku­va — sen sijaan kuvataide tuskin sähköistyy).

    Odotan kiihkeästi sähkökir­jaa. Kävin Suo­ma­laises­sa kat­so­mas­sa Sony-luku­laitet­ta livenä. Kat­selukul­ma ja valais­tus eivät hai­tan­neet luet­tavu­ut­ta, joka oli kuin hyvän paine­tun paperi­sivun. Sitä ihmettelin että laite oli niin pieni, pienen muis­tile­htiön kokoinen, ker­ral­laan voi nähdä vain pienen palasen kir­jan sivua. Lait­teen pitäisi olla normikir­jan kokoinen.

    Iso ongel­ma on se, miten kir­jas­tos­ta saa sähkökir­jo­ja. En voi ruve­ta osta­maan luet­ta­viani, en mitenkään, eikä kir­jas­toil­la ole saman­laisia oikeuk­sia laina­ta sähkökir­jaa kuin paper­ille painet­tua kir­jaa. Tilanne muis­tut­taa eloku­va-aineis­toa: kir­jas­tot eivät voi men­nä mar­ket­ti­in osta­maan hal­paa DVD-lef­faa — tai voivat tietysti ostaa, mut­ta eivät voi laina­ta sitä asi­akkaille. Kir­jas­tol­ef­foil­la on erik­seen myön­net­ty lainausoikeus. 

    Asi­aa ei helpota myöskään se, että sähkökir­jan sisältöä ei myy­dä pysyvästi osta­jan omis­tuk­seen vaan käyt­töoikeus on määräaikainen.

    Kir­jas­to­jen ongelmista sähkökir­jan suh­teen voi lukea enem­män kir­jas­toväen foo­ru­mikeskustelus­ta.

  7. Paperikir­jalle tulee käymään kuin sähkösanom­alle: annetaan lah­jak­si suu­ri­na juh­lapäiv­inä vanhuksille. 

    Sähkökir­ja tarvit­see vielä yht­enäisen datafor­maatin, kir­jan­merkkien automaat­tisen synkro­noin­nin (jot­ta voin jatkaa samaa kir­jaa eri luku­lait­teel­la, kotona iso laite, bus­sis­sa pieni ja kän­nykkä aina mukana), asi­akas­ta loukkaa­van DRM:n pois­tu­misen (jot­ta saan sen kir­jan automaat­tis­es­ti kaikki­in), toimi­van bisnes-mallin ja mui­ta yksi­tyisko­htia, kuten miten tait­taa kuvakir­ja erikokoisille luku­lait­teille. Ja luku­lait­teet kehit­tyvät vielä: sähköi­nen väri­pa­peri, muis­ti­in­pan­ot, käytettävyys. 

    Ei kan­na­ta jämähtää ver­taile­maan muu­ta­man sadan vuo­den aikana huip­pu­un­sa kehitet­tyä kir­jan ja sanomale­hden for­maat­tia het­ki sit­ten syn­tyneeseen sähköiseen kir­jaan. Ennem­minkin kan­nat­taa ällis­tel­lä miten hyvin jo ensim­mäiset luku­lait­teet toimi­vat ja pohtia kuin­ka paljon käyt­töli­it­tymää on vielä keksimättä.

    kiravuo

  8. Ric­ca­do,

    “Miten sähköiseen lait­teeseen saa sen tun­nel­man, kun kul­kee antik­vari­aatis­sa ja selaa kaiken­laisia van­ho­ja kir­jo­ja, jot­ka jopa tuok­su­vat jotkut.”

    Sähkökir­jaan siir­tyneet ihmiset vievät kaik­ki paperikir­jansa antik­vari­aat­tei­hin. Hylät­ty­jen, tuok­su­vien kir­jo­jen määrä tulee kas­va­maan räjähdys­mäis­es­ti tulev­ina vuosikym­meninä. Bib­liofi­ilien tulisi hyp­piä riemus­ta sähkökir­jan johdosta.

  9. Ihme home­ko­rvia Hesarin raati­laiset:

    HS-raadin vas­taa­jista 72 pros­ent­tia uskoo, ettei vähitellen yleistyvä sähkökir­ja syr­jäytä tule­vaisu­udessakaan per­in­teistä paperikirjaa.

    “Painet­tu kir­ja on valmis, sähkökir­ja on vai­he”, määrit­telee pää­toimit­ta­ja Min­na Tawast. […] Pakkauk­se­na kir­ja on kätevä kuin kanan­mu­na, tekni­ikan muu­tok­sille ja muille häir­iöille alt­ti­iseen sähkökir­jaan ver­rat­tuna läh­es tuhou­tu­ma­ton, toteaa kir­jail­i­ja Kaari Utrio.

    Myös kir­jan tuok­su on osa kir­jan viehä­tys­tä, muis­tut­taa kir­jail­i­ja Arno Kotro.

    “Sähkökir­jas­sa on jotain samaa kuin muo­vises­sa jouluku­uses­sa tai videossa, joka näyt­tää takkatulta.”

    Koti ilman kir­jahyl­lyä olisi kuin amputoitu asun­to, kauhis­telee kolum­nisti Johannes Koroma.

    Juu ei, eivät sähkö­posti, tek­stivi­estit ja sosi­aa­li­nen verkko syr­jäyt­täneet paperikirjeitä.

    Eikö 72% raati­lai­sista osan­nut irtau­tua siitä, mikä nyt tun­tuu kotona kival­ta ja hyvältä ja kuvitel­la sen sijaan aikaa 50 vuo­den kuluttua?

    Jöss­es, enhän minäkään enää juokse kir­jas­toon hake­maan haku­teok­sia jos löy­dän tiedon verkos­ta, en liioin tekemään varaus­ta kun voin tehdä sen verkossa.

    Yksi seli­tys home­ko­r­vaisu­u­teen lie­nee se, etteivät vas­taa­jat ole näh­neet luku­laitet­ta livenä vaan luule­vat sähkökir­jan lukemisen ole­van samaa kuin tietokoneen ruudun ääressä kököt­tämisen ja sen väri­sevältä näytöltä lukem­i­nen — pak­sua kir­jaa ei tietokoneen näytöltä luk­isi erkkikään.

  10. Ric­ca­do:

    Epäilemät­tä sähkökir­ja tulee jopa val­lit­se­vak­si tavak­si lukea kir­jo­ja (tiedän kuu­lu­vani tässä asi­as­sa siihen van­haan sukupolveen) ja itsekin voisin kuvitel­la sitä käyt­täväni juuri esimerkik­si matkoil­la ym.

    Vielä näyt­tää vähän synkältä sen suh­teen, kun kus­tan­nusala ei näy oppi­neen mitään musi­ikki­te­ol­lisu­u­den DRM-fiaskos­ta ja tar­joaa pelkästään DRM-pilat­tu­ja kir­jo­ja, joi­ta kenenkään vähänkään ajat­tel­e­van kulut­ta­jan ei pitäisi ostaa.

  11. Sähkökir­ja tekee paperikir­jalle saman kuin sähkö­posti kir­jeelle. Ja kun vauhti­in päästään niin muu­tos tapah­tuu usko­mat­toman nopeasti. Vuosikymme­nen lop­ul­la tämä ketju “sähköi­nen kir­ja” ‑nim­i­tyksi­neen näyt­tää antiikkiselta.

    Kus­tan­nusalan kan­nat­taisi oppia musi­ikkibis­nek­sen virheistä ennen kuin se opet­taa asi­akkaansa lait­tomien palvelu­iden käyttöön.

    Kir­jo­jen kulut­ta­jat tosin eivät ole tein­in­uorisoa, joten ehkä lop­ul­takin DRM-jär­jestelmien ja copy­right-lakien jär­jet­tömyy­det saadaan korjattua.

  12. Eihän sähköau­toakaan voi men­estyä, kos­ka se ei sovi joka tarkoituk­seen. HS-raati taas koos­t­uu pääosin … no, antaa olla.

  13. En tiedä, var­maankin tusi­natavarakir­jan luen sähköis­es­ti tule­vaisu­udessa — varsinkin jos se on edullisem­pi kuin paper­i­nen kir­ja. En näe osta­vani luku­laitet­ta ja jos en saa pdf-muo­dos­sa tms. hel­pos­sa muo­dos­sa lail­lista kir­jaa, pää­dyn var­maankin piraattituotteeseen. 

    Toisaal­ta hyvät kir­jat ostan aina paperiver­siona ja lah­ja on aina mielyt­tävämpi antaa paketis­sa kuin vir­tu­aal­imuo­dos­sa. Eikä sähkökir­jaan saa nimikir­joi­tus­ta. Mut­ta jos paperikir­jo­jen hin­nat nou­se­vat ylel­lisyys­tuot­teek­si, niin voi olla että ne katoa­vat joskus hamas­sa tule­vaisu­udessa. Ja kir­jan voi kier­rät­tää divarissa.

  14. “Sähkökir­jaan siir­tyneet ihmiset vievät kaik­ki paperikir­jansa antik­vari­aat­tei­hin. Hylät­ty­jen, tuok­su­vien kir­jo­jen määrä tulee kas­va­maan räjähdys­mäis­es­ti tulev­ina vuosikym­meninä. Bib­liofi­ilien tulisi hyp­piä riemus­ta sähkökir­jan johdosta.”

    Ostin juuri Pelas­tusarmei­jan kirp­par­il­ta kasan lähin­nä mytolo­giaa (Jun­gia, Levi-Starus­sia) ja psyko­ana­lyysiä käsit­televää kir­jal­lisu­ut­ta á €0,20. Vielä parem­pi tar­jous on eräässä sivukir­jas­tossa (sijain­tia en pal­jas­ta), joka myy vähitellen kaik­ki kir­jat, joi­ta ei ole lainat­tu kah­teen vuo­teen kymmenel­lä sen­til­lä kipale. Sil­lä hin­nal­la niitä jo ostaa saunanlämmitykseen.

    Tämä kir­jo­jen — hin­nan — inflaa­tio ei tosin kai voi johtua sähkökirjasta.

    Se piti vielä sanoa, että sähkökir­ja on tosi­aan vai­heessa, kuten joku sanoi. Nykyi­nen käyt­töli­it­tymä on matkalla köm­pelö: puhe­lin pieni, padi (vai mikä se on) iso. Sit­ten kun A4:n kokoisen padin saa kätevästi taitel­tua taskukokoon, mik­si kukaan enää kan­taisi kir­jo­ja mukanaan?

  15. A.: “Sähkökir­jaan siir­tyneet ihmiset vievät kaik­ki paperikir­jansa antik­vari­aat­tei­hin. Hylät­ty­jen, tuok­su­vien kir­jo­jen määrä tulee kas­va­maan räjähdys­mäis­es­ti tulev­ina vuosikym­meninä. Bib­liofi­ilien tulisi hyp­piä riemus­ta sähkökir­jan johdosta.”

    Siis­pä minä hypin!

    Anna-Liisa epäili, että kuvataide ei voisi siir­tyä sähköisi­in vies­timi­in. En usko, että tämäkään on mikään este. Nekin muun­tun­vat (jol­lakin tapaa) lop­ul­ta sähköisik­si. Mut­ta esimerkik­si klas­sisen musi­ikin kon­sertin halu­an mielu­um­min kuun­nel­la livenä, vaik­ka äänen­tois­to ei ole täl­löin niin ‘puh­das’ kuin dig­i­taalise­na (se on kyl­lä toisel­la taval­la puh­taampi, vaik­ka joku joskus vier­essä pärski­ikin) — juuri sen(kin) vuok­si (on siinä tiet­ty sosi­aa­li­nen ilmapi­iri myös). Sama nyt kos­kee vaikka­pa teat­te­ria — sitä ei esimerkik­si voi muut­taa mihinkään muuhun muo­toon. Nämä yksilöla­jit (kuten kir­jal­lisu­us) ovat myös yhteisöl­lisiä vaik­ka vähän eri taval­la. Minkälaiset ovat ‘sähköiset’ kirjamessut?

  16. Hin­ta tulee ole­maan määräävä tek­i­jä e‑kirjan lev­iämisessä. Siinä vai­heessa, kun luku­lait­teeseen saa saman tek­stin mur­to-osal­la siitä hin­nas­ta, mitä painet­tu mak­saa, siir­tyy neolud­di­ititkin luku­lait­tei­den ääreen.

    Tietokir­jat ovat jo nyt jääneet täysin reli­ikeik­si, ja toden­näköis­es­ti näin tulee käymään kaikelle muullekin paine­tulle fak­tatek­stille. Sähköi­nen haku on ker­takaikkisen ylivoimainen tiedonhaussa.

    Sen sijaan eri pain­otekni­ikoiden mate­ri­aal­isu­us puo­lus­taa paikkaansa nyt ja aina. Kau­nis pain­o­tuote laadukkaalle paper­ille on vaan esteet­tis­es­ti lyömätön, oli kyseessä minkä teknisen sukupol­ven pain­o­tuote hyvänsä. 

    Luku­lait­tei­den suo­sio­ta tulee kas­vat­ta­maan myös van­henevat tek­i­jänoikeudet, kun Project Guten­ber­gin kaltais­ten sivus­to­jen kaut­ta lait­teeseen saa ilmaisek­si kaiken mate­ri­aalin, jos­sa tek­i­jänoikeudet ovat vanhentuneet.

  17. Jos puhutaan vain romaanista (kir­ja), niin sitä on vaikea koti­olois­sa sivu­ut­taa sähköis­es­ti. Se makaa maku­usäng­yn vier­essä pöy­däl­lä ja sen voi aina ennen unta kallis­taa sivuun. 

    Matkaolois­sa voin kuvitel­la, että sähköi­nen ver­sio on parem­pi keksin­tö. Luen parisa­taa romaa­nia vuodessa, mut­ta kir­jahyllyssäni ei ole juuri yhtään romaa­nia, ne löy­tyvät kir­jas­toista. Kävi niin tai näin, toivon kir­jas­toille men­estys­tä edelleen. Köy­hän yliopisto.

  18. “Tietokir­jat ovat jo nyt jääneet täysin reli­ikeik­si, ja toden­näköis­es­ti näin tulee käymään kaikelle muullekin paine­tulle fak­tatek­stille. Sähköi­nen haku on ker­takaikkisen ylivoimainen tiedonhaussa.”

    Kyse tietokir­jois­sa ei ole pelkästään tiedonhaus­sa. Se tiedonhaku on toki jo sähköis­tet­ty. Tietokir­jois­sa on kyse myös tietys­tä kokon­aisu­ud­es­ta, sosi­aalis­es­ta kon­struk­tios­ta, maail­man hah­mot­tamisen tavas­ta, isom­man kokon­aisu­u­den luomis­es­ta. Ei pelkäl­lä tiedol­la mitään tee. No toki sen Allardt-Lit­tusen tai Pekkari­nen-Sute­lan (opiskelu­aiko­jen pääsykoekir­jo­ja) voi laitaa sinne sähköiseen ver­sioon, mut­ta voiko niitä esimerkik­si suta­ta ja kir­joit­taa mar­gin­aali­in ja yöl­lä kaivaa teos esi­in ja äkkiä vilka­ista miten se nyt olikaan. Jo koneen aukeami­nen kestää nykyään(kin) ihan liikaa, ver­rat­tuna kir­jaan. En usko, että hin­ta on tässä kovin suuri tek­i­jä (kir­jankaan suh­teen). Ne, jot­ka kir­jo­ja halu­a­vat myös yleen­sä mak­sa­vat (tietyt tietokir­jat ja tieteel­liset julka­isut, esimerkik­si ulko­maiset, ovat toisi­naan poikkeus). Toki kir­ja on kallis, mut­ta ilmaiset kir­jas­totkin meil­lä ovat (ja taas niiden sosi­aa­li­nen ilmapi­iri on mon­elle tärkeä). Ei painet­tua kir­jaa tarvitse lop­ul­ta mitenkään puo­lus­taa, kir­jo­jen evoluu­tio hoitaa hom­man. Tämä on oma näke­myk­seni ja val­is­tunut arvaus. Sitä pait­si, jos kir­jo­ja ei olisi, mil­lä me kalus­taisimme kak­si huonet­ta ja tek­isimme läh­es tyhjäl­lä vaatehuoneella?

  19. Pitkän aikavälin tren­di voi olla sel­l­ainen, että kir­jat alka­vat muis­tut­taa kel­lo­ja. Dig­i­taalisen muovikel­lon saa hal­val­la, mut­ta laadukkaiden mekaanis­ten met­al­likel­lo­jen tek­i­jöil­lä on silti paikkansa. Vaik­ka sisältö eli ajan ker­tomi­nen on kel­lois­sa sama (ja dig­i­taaliset kel­lot ovat mon­esti tarkem­pia kuin mekaaniset), esineen mate­ri­aa­li­nen laatu saat­taa houkutel­la monia kalli­iseen ostokseen.

  20. Vaikea jut­tu. 1980 luvul­la, kun PC tuli hehkutet­ti­in, että nyt lop­puu konekir­joi­tus ja tulee paperi­ton konttori.

    Miten kävi? PC:llä oli help­po kijoit­taa, print­a­ta ja ei kun kopiokone laula­maan. Kok­ou­saineis­tot sun muut tur­po­si­vat uusille mittaluvuille. 

    Eduskun­nas­sa kansane­dus­ta­jil­la on kaikil­la kot­tikär­rylli­nen pape­ria nokan edessä — pait­si kuppilassa.

    1980-luvul­la PC mak­soi 50.000 markkaa ja siihen sai käyt­tik­set ja Word Per­fec­tit ja muut ohjel­mat ilmaisek­si. Sit­ten kävi niin että lait­tei­den hin­ta rom­ahti ja mil­teipä voi sanoa, että kun hom­masi Microsoft­in lisenssit fir­maan sai päytäkoneet puoliilmaiseksi.

    Voipi olla että sama kehi­tys tulee print­ti-puolelle. Teok­sia myy­dään kryptat­tuna yhden viiden — kymme­nen käyt­täjän lisenss­inä ja voipi saa­da luku­lait­teen hal­val­la kylkiäisenä.

  21. Fyy­siseen nykykir­jaan liit­tyy kos­ke­tus-sijain­timuisti. Muis­tan mis­sä kohtaa asi­as­ta oli jut­tua, mieli yhdis­tää sijain­nin peukalon alla ole­vaan pak­su­u­den tunteeseen. 

    Jo tässä tietokoneessa pdf:iä lukies­sa kos­ke­tus-sijain­timuisti puut­tuu, ja sijain­nin­tun­to katoaa. (Mieli ei rek­isteröi abstrak­tia sivunumeroa koske keskit­tyy lukemiseen).

    Kaikkea ei löy­dy “search”:lla, jos se asia on vain suur­in­pi­irtein epämääräis­es­ti mielessä. (Varsinkin jos ei muista itse ter­miä vaan juuri se on hakusessa !).

  22. Olen tosin jo harkin­nut omien kri­it­tis­ten tärkei­den tietokir­jo­jeni valokuvaus“skannausta”, kos­ka läp­päri­in mah­tuu hyl­ly­metre­it­täin ja helpom­pi raa­ha­ta. Mut­ta ne on kri­it­tiseen tarkistukseen/etsintään — ei luku­nautin­to. (Ja val­oku­vista ei voi sano­ja etsiä).

  23. Ric­car­do: tarkoitin, että eri­laisiten luku­tapo­jen suh­teen sähkökir­ja tar­joaa suurem­paa vari­aa­tio­ta, joka on varsinkin tietokir­japuolel­la lyömät­tömäk­si eduk­si. Ihan perus lähde­vi­it­tei­den tark­ist­a­mi­nen käy sähkökir­jal­la kiusal­lisen nopeasti ver­rat­tuna siihen, että tek­stiä pläräisi fyy­sis­es­ti (itse odotan juuri tältä puolelta siu­naus­ta huonoille muis­ti­in­panoil­leni). Ja mun käsit­tääk­seni useim­mis­sa luku­lait­teis­sa on myös monipuolis­est mah­dol­lisu­udet reunahuomioiden tekemiseen.

    Vaik­ka eipä siinä, en luku­nautin­non saati mate­ri­aalien puoleen ole mikään edis­ty­susko­vainen. Kir­joi­tan suurim­man osan muis­ti­in­panois­tanikin yhä käsin, kun paperi ja hyvä kynä tun­tuu niin oivil­ta kapineilta.

  24. Vaikea jut­tu. 1980 luvul­la, kun PC tuli hehkutet­ti­in, että nyt lop­puu konekir­joi­tus ja tulee paperi­ton konttori. 

    Tulee­han se, mut­ta paljon hitaam­min kuin 80-luvul­la jotkut kuvit­te­liv­at. Euroopas­sa on paperinku­lu­tus läht­enyt lasku­un, mis­tä hyvästä näil­lä Pohjolan perukoil­la on jokunen paperi- ja sel­l­ute­hdas suljettu.

    Vielä kym­menkun­ta vuot­ta sit­ten esimerkik­si työn­tek­i­jän sairastues­sa täytelti­in paper­i­lap­pu­ja ja haet­ti­in niihin allekir­joituk­sia. Nyt sama hom­ma menee täyt­tämäl­lä sähköi­nen kaavake intrassa ja tiedot siir­tyvät siitä sähköis­es­ti esimiehen hyväksyt­täväk­si ja edelleen palkan­lasken­taan. Ain­oas­taan lääkärin­todis­tus on vielä paper­i­nen. Vas­taa­van­laisia pieniä esimerkke­jä on lukuisia.

  25. Sähköi­nen toimis­to ja fir­ma on viimein toteu­tunut. Ei enää kir­joite­ta koneelle ja sit­ten print­a­ta luke­ma­ton määrä A4:ää (siis meil­lä). Nyt jae­taan vaikka­pa pro­jek­tit ja tieto sähköis­es­ti, ei paper­il­la. Mut­ta en usko, että UPM:n kurssi tästä las­kee. Esimerkik­si taka­puol­ta ei kai voi vielä pyyhk­iä digitaalisesti?

  26. Osmon aloituk­sen perään lisäisin, että mil­loinka­han nyky­maail­mas­sa toimi­vat pölyn­imu­rit myy­dään sel­l­aisi­na, että niil­lä ei voi ainakaan imuroida.

  27. Muusikot voivat paika­ta levymyyn­tiä kon­serteil­la, mut­ta kaik­ki kir­jail­i­jat eivät voi paika­ta tulo­ja esi­in­tymisel­lä. Ei myöskään ole hyvä, jos kir­jail­i­joiden tulot riip­pu­vat pelk­istä apurahoista.

    Min­ua inhot­taa hiukan tästä huoku­va ajat­telu että musi­ikin piratis­mi on “ihan ok”, kos­ka muusikot voivat “paika­ta tulo­ja” “esi­in­tymisel­lä”. Mut­ta että sit­ten kir­jo­jen kohdal­la piratis­mi pitääkin ottaa tosis­saan ja kek­siä val­ti­ol­lisi­akin metode­ja, joille tulon­mene­tyk­set korvataan. 

    Eihän se niin mene. Moraalis­es­ti kyse on täs­mälleen samas­ta asiasta.

    Erit­täin suuri osa suo­ma­laista pop­u­laarimusi­ikkia toimii täl­lä het­kel­lä aivan ääri­ra­joil­la. Markki­namme ovat vain niin pienet, että live-puolen markki­nae­htoisil­la tuloil­la ammat­ti­mainen musi­ik­in­tuotan­to on äärim­mäisen haas­tavaa, “urista” puhumattakaan.

    Henk. koht. uskon kir­japuolen sul­jet­tu­jen jär­jestelmien drm:n pelas­ta­van kir­jakus­tan­nuk­sen. Kin­dle ja iPad ovat vain niin toimi­va yhdistelmä.

  28. En voi ruve­ta osta­maan luet­ta­viani, en mitenkään, eikä kir­jas­toil­la ole saman­laisia oikeuk­sia laina­ta sähkökir­jaa kuin paper­ille painet­tua kirjaa.

    Luon­nol­lis­es­ti kir­jas­tol­la on saman­lainen oikeus laina­ta sähkökir­ja kuin paperikir­jakin. Eloku­vista on erik­seen säädet­ty poikkeus, niitä ei saa laina­ta ilman lupaa. Eri asia tuleeko ole­maan mitään DVD:itä vas­taa­va lainat­tavis­sa ole­via sähkökirjoja.

  29. Pekka Pes­si kir­joit­ti 30.10.2010 kel­lo 4:57:

    Luon­nol­lis­es­ti kir­jas­tol­la on saman­lainen oikeus laina­ta sähkökir­ja kuin paperikirjakin.

    Kir­jas­to­jen tek­i­jänoikeusasiantun­ti­ja sanoo:

    Lain­au­soikeus kos­kee vain fyy­sisiä teoskap­palei­ta, kuten kir­jo­ja ja CD-levyjä. Dig­i­taa­li­nen bit­tikasa tiedos­tona saati vir­tana ei ole fyysi­nen teoskap­pale, ellei sitä levitetä jollekin alustalle kiin­nitet­tynä. Esimerkik­si mp3-muo­toinen ääni­tiedos­to on mah­dol­lista laina­ta, jos se on poltet­tu CD-levylle.
    Tek­i­jänoikeusla­ki on kir­joitet­tu harkiten sel­l­aisek­si, että fyy­sisi­in teoskap­paleisi­in liit­tyviä käyt­täjän oikeuk­sia ei ole verkko­maail­mas­sa. Toimin­noille voidaan antaa mon­en­laisia nim­iä, mut­ta jos dig­i­taal­ista sisältöä ei ole “poltet­tu” tal­len­teelle, sen oikeudet ovat 100-pros­ent­tis­es­ti oikeu­den­halti­jal­la. Tästä seu­raa yksi­noikeus päät­tää, kuka sisältöä saa käyt­tää ja mil­lä ehdoil­la. Verkkolevi­tyk­sessä ei kir­jas­toil­la ole mah­dol­lisu­ut­ta marssia kaup­paan ja ostaa lainaamista varten, mitä halu­taan. […] Mikään ei sinän­sä estä kir­jas­to­ja han­kki­mas­ta eri­laisia käyt­tölisensse­jä verkko­sisältöi­hin. Näi­hin ostok­si­in liit­tyy kuitenkin kak­si per­in­teis­es­tä kokoel­matyöstä poikkeavaa piir­ret­tä: ostok­sista ei jää mitään kir­jas­ton kokoel­maan ja ostok­sista mak­se­taan käytön mukaan. […] Ain­oan poikkeuk­sen yllä selostet­tuun tule­vat muo­dosta­maan ne sisäl­löt, joi­ta tek­i­jänoikeus ei enää suo­jaa ja ne sisäl­löt, jot­ka oikeu­den­halti­ja on syys­tä tai tois­es­ta halun­nut esteet­tömään ja mak­sut­tomaan lev­i­tyk­seen. Mut­ta tätä lev­i­tys­tä varten ei tarvi­ta kir­jas­to­laitok­sen kaltaista organ­isaa­tio­ta, hom­ma hoituu vähem­mäl­läkin vaival­la eli avoimel­la verkkosivulla. 

    Aka­teemisen latauskau­pan toim­i­tuse­hdois­sa sanotaan:

    Latauskau­pan sisältämän aineis­ton imma­te­ri­aalioikeudet kuu­lu­vat Aka­teemiselle tai muille oikeu­den­halti­joille kuten tek­i­jöille, levy-yhtiöille tai kus­tan­ta­moille. Käyt­täjäl­lä ei ole oikeut­ta levit­tää, julka­ista, välit­tää, saat­taa yleisön saatavi­in, myy­dä, käyt­tää, esit­tää muu­toin julkises­ti, vuokra­ta tai myön­tää käyt­töoikeuk­sia muoka­ta, edelleen lisen­soi­da, kään­tää tai muut­taa aineis­toa taik­ka luovut­taa sitä kol­man­nen käyttöön.

    1. Anna-Liisa:
      Ymmärtääk­seni paperisen kir­jan käyt­töön liit­tyy sama rajoite. Sitä ei saa skan­na­ta ja pan­na verkkolevi­tyk­seen. Kun kir­ja on jo sähköisessä muo­dos­sa, tuo sama raja on vain sil­loin vähän lähempänä, kos­ka se skan­naus­vai­he puut­tuu välistä.

  30. Samainen tek­i­jänoikeusasiantun­ti­ja, Heik­ki Poroila, sanoo myös:

    Ongel­ma ei siis ole siinä, etteikö rahal­la useim­miten saa. Ongel­ma on siinä, että käyt­töoikeusra­han hyöt­yar­vo on ker­talu­on­teista ja sitä tarvi­taan entisen malliseen tehoon ver­rat­tuna moninker­tainen määrä.

    Mitä eloku­vi­in tulee (joiden lainaamiseen sähkökir­jan lainaamista ver­tasin, ontu­vasti kylläkin):

    […] eloku­va sai mui­ta sisältöjä vahvem­paa suo­jaa jo anal­o­gises­sa tal­len­tei­den maail­mas­sa. Tek­i­jänoikeuslain lev­i­tyspykälässä §19 on kol­man­nel­la momen­til­la rajat­tu eloku­vat ja tietoko­neo­hjel­mat vapaan “yleisön saataville saat­tamisen” ulkop­uolelle (yksi­tyis­es­ti eloku­via voi myy­dä, lahjoit­taa ja laina­ta vapaasti, pykälä kos­kee vain kir­jas­ton tyyp­pistä levittämistä).

    Näin on säädet­ty sik­si, että eloku­vien oikeu­den­halti­jat onnis­tu­i­v­at lob­baa­maan asiansa hyvin. Mitään “luon­nol­lista syytä” eloku­van lev­i­tys­suo­jaan ei ole, se on ollut puh­taasti poli­it­ti­nen päätös, joka on kuitenkin tul­lut yleisille kir­jas­toille mak­samaan sato­ja tuhan­sia euro­ja ja vaikeut­tanut eloku­vakokoelmien rakentamista.

  31. Osmo, tarkoi­tatko että Pekka Pes­si puhuu digimuo­toon skan­natun paperikir­jan digiver­sion lainaamis­es­ta sanoes­saan, että paperikir­jal­la ja sähkökir­jal­la on samat lain­au­soikeudet? Minä ymmär­rän hänen puheen­vuoron­sa niin, että PP puhuu nimeno­maan paper­ille paine­tun kir­jaesineen eli fyy­sisen teoskap­paleen lainaamis­es­ta — siitä minä itse joka tapauk­ses­sa puhun, kun näitä ver­taan. Mitä itua on ver­ra­ta kah­ta samanmuotoista?

    1. Taisin sekoit­taa, kuka sanoi mitäkin ja kuka siteerasi ketä. Yritin vain sanoa, että ostaes­saan paperisen kir­jan ei senkään sisältöön saa täyt­tä omis­tu­soikeut­ta. Sitä ei saa skan­na­ta ja levit­tää tiedos­toa vapaasti. Tältä osin siihen liit­tyvät oikeudet ovat yhtä rajoitet­tu­ja kuin tiedos­tona oste­tun kir­jan käyttöoikeudet. 

  32. Täy­tyy tässä ohi­men­nen muis­tut­taa, että tosielämässä suo­ma­laista kir­jal­lisu­ut­ta ei ikinä uhkaa mitkään piraatit.

    Nimit­täin vain hyviä kir­jo­ja varastetaan. 

    Amerikan varaste­tu­in kir­jail­i­ja on Chuck Palah­niuk, se oikeen diivailee sil­lä ja antaa neu­vo­ja, miten sen kir­jo­ja voi varas­taa lisää.

    Yhden ain­u­an suo­ma­laisen piraatin olen ikinä näh­nyt. Se oli Sofi Oksasen kir­jan norjalaisversio.

    Tämä suo­ma­lais­ten “kir­jail­i­joiden” turhanaikainen mölinä liit­tyy ilmeis­es­ti siihen, että yritetään saa­da aikaan kir­jal­lisu­u­den Teosto, joka voisi verot­taa luku­lait­tei­ta ja jakaa rahaa oma­lle sisäpi­ir­ille tutki­mat­ta lainkaan sitä kuka on oikeasti menet­tänyt tulo­ja piraat­tien takia.

  33. Joku voisi miet­tiä, mitä sähkökir­ja tekee infor­maa­tion ja kult­tuurin mak­sut­to­muudelle! Pri­vati­soituuko mak­sulli­nen tieto? Jos kir­jas­to ei pysty tehokkaasti ja ilmaisek­si levit­tämään sähkökir­jaa, näin voi käy­dä. Miten sil­loin käy “tietoy­hteiskun­nan”? Syn­tyykö luokka­jako infor­maa­tioköy­hi­in ja informaatiorikkaisiin?

  34. E‑kirja taitaa olla jo van­han aikainen parin vuo­den sisäl­lä. Ladat­ta­va äänikir­ja ohit­taa sen hyvin pian. Nyt jo voi lada­ta netistä äänikir­jo­ja kän­nykälle tai koneelle MP3 muo­dos­sa eikä ne tarvitse eril­listä laitet­ta. Näitä kuunel­laan autossa ja lenkil­lä, siel­lä mis­sä silmille on hom­mia, mut­ta työ yksinkertaista.
    Ei tarvi­ta luku­lait­tei­ta, kuun­telu väli­neet on jo. Juuri tuo ladatavu­us tekee niistä helpon, musi­ikille on jo käynyt näin. vaik­ka minä luulin että pitää olla jotain kon­reetista kädessä.

  35. kkta­lo, mitä mah­dat tarkoit­taa sähkökir­jan van­hanaikaisu­udel­la nimeno­maan äänikir­jaan ver­rat­tuna? Kuun­neltavaa kir­jaa ja luet­tavaa kir­jaa käytetään aivan eri­lai­sis­sa tilanteis­sa, ei kuun­nelta­va ikinä luet­tavaa kor­vaa eikä luet­ta­va tee kuun­neltavas­ta tarpeetonta.

  36. “Voipi olla että sama kehi­tys tulee print­ti-puolelle. Teok­sia myy­dään kryptat­tuna yhden viiden – kymme­nen käyt­täjän lisenss­inä ja voipi saa­da luku­lait­teen hal­val­la kylkiäisenä.”

    Jep, pelikon­soli puolel­la tämän kaltainen on ollut jo ainakin yli kymme­nen vuot­ta arkipäivää. Kon­solit myy­dään tehtaal­ta tap­pi­ol­la. Sik­si läjä jotakin playsta­tion­in 2 kon­solei­ta on yhdis­tet­ty maail­man halvim­mik­si super­ti­etokoneik­si. Aikanaan muuten playsta­tion 3 kon­soleis­sa oli markki­noiden paras blu­ray-soitin ja jotkut osti­vat pelkästään sen takia koko kon­solin. Peleis­sä sen sijaan kat­teet ovat lois­tavia. Pelili­ikeistä jos osti tarpeek­si mon­ta peliä saat­toi saa­da kon­solin kylkiäiseksi.
    Nyt paljon hypetet­ty luku­laite Ama­zonin Kindle3 ei ole kar­valakki­mal­li­na kuin vähän yli sata dol­lar­ia. Laite ei tue erästä Ama­zonin kil­pail­i­joiden paljon käyt­tämää for­maat­tia. Minkähän­laiset kat­teet tuos­sa lait­teessa ovat?

  37. Anna-Liisa; Äänikir­ja­han on itsessään vaha keksin­tö. Rajoit­ta­vana tek­iänä oli CD, Ei kovin mobi­ili väline. Autoil­i­jat vähin­sä kuun­teli äänikir­jo­ja, mut­ta har­vat koton­aan, lähin­nä lukurajotteiset.

    Nyt on tilanne toinen, ladatavu­u­den ansios­ta. MP3 soit­timi­in, känek­seen, koh­ta melkein mihin vaan, pie­neen tilaan. Saat­taa olla että tämä haas­taakin eniten musi­ikkia, Lenkipolul­la ei soikkaan Lei­di Gaga, vaan Antti Tuurin romaani.

    Kyse onkin siitä siir­tyykö van­ha kir­jan lukia kaar­ti luku­lait­teelle, hie­man epäilen. Joka tapauk­ses­sa nopeat luki­at jatkaa lukemista, alus­tas­ta riip­pumat­ta, mikäli heil­lä on aikaa siihen. Laat­u­a­jas­ta on tul­lut työtä tekevälle yhä harv­inaisem­pi ilmiö, mut­ta kor­vat on vapaan monel­lakin, tähän saumaan se äänikir­ja puree.

    E‑kirjan parhaan mah­dol­lisu­u­den näen koulukir­jo­jen korvikkeena. Repus­sa luku­laite, koulun Wlan lataa läksyt siihen, nopeasti päivitet­tävis­sä, Jos vielä tiedos­ton voit kuunel­la äänenä ja kuvat ja kaaviot liuku­vat sen mukaan, ollaan todelises­sa oppimis multimediassa. 

    Tähän sisäl­tyi enneustei­ta, kat­so­taan miten käy.

  38. Paperinku­lu­tuk­sen lasku taitaa enem­män johtua siitä että main­ok­sia ja mui­ta vas­taavia läpysköitä on vähem­män, ei kovinkaan paljoa siitä, että toimis­tois­sa kuluisi vähem­män paperia. 

    Nykyään kun ihan yhden­miehen­toimis­tois­sakin on yleen­sä kun­non kopiokoneet, sem­moi­set joil­la voi hel­posti huraut­taa vaik­ka 100 kopi­o­ta. Samaan aikaan netistä imuroita­vat kat­a­log­it ovat yleistyneet ja niitähän on kaikkein paras plärätä paperiversioina.

  39. mut­ta mitä tapah­tuu kus­tan­ta­miselle? Kun kir­jan monist­a­mi­nen ei mak­sa mitään eikä pitkä kir­ja ole lyhyt­tä kalli­impi, niin alka­ako markki­noille tul­via pitk­iä, viimeis­telemät­tömiä sepustuksia?

    Var­maankin kus­tan­ta­jan brändis­tä tulee yhä merkit­täväpi. Hyvän brändin luomi­nen vaatii paljon rahaa ja osaavia kus­tan­nus­toimit­ta­jia. Siis­pä kus­tan­nusala tulee e‑kirjojen myötä sekä keskit­tymään että hajoa­maan eri tasoisia kir­jo­ja julkai­se­vi­in ryhmiin.

  40. Min­ua tämä kehi­tys huolestut­taa. Jos e‑kirja yleistyy merkit­tävästi, niin kir­jo­jen hin­nat tule­vat väistämät­tä tip­pumaan. Kir­jo­ja tuskin tul­laan kuitenkaan luke­maan merkit­tävästi nyky­istä enemmän.
    Tämä tulee johta­maan kir­jail­i­joiden tulo­jen vähen­e­miseen ja myös lah­jakkaiden kir­jail­i­joiden, joil­la olisi tärkeää san­ot­tavaa tai kuvat­tavaa moti­vaa­tion ja houkut­timien alenemiseen.
    (Kir­jail­i­ja ei voi men­nä keikalle siinä mielessä kuin muusikko, vaik­ka kuin­ka yritet­täisi­in WSOY:n tapaan bran­da­ta kirjailijoita.)

    Tämä kehi­tys olisi trage­dia ihmiskun­nan intellek­tu­aaliselle, taiteel­liselle ja filosofiselle kehi­tyk­selle. Syväl­lisyys vähenisi, laadun arvos­tus vähenisi ja vas­taavasti pin­nal­lisu­us ja nopea aikara­jaan sidot­tu tulo­spain­ot­teinen kir­joit­ta­mi­nen lisääntyisivät.

    Kehi­tys on jo muu­toinkin mielestäni men­nyt tähän suun­taan, joten tilanne huonon­tu­isi entisestään.

    Kun kir­jat oli­vat paljon nyky­istä kalli­impia, ja kun niitä kir­joitet­ti­in pääasial­lis­es­ti ylem­mälle keskilu­okalle, oli­vat kir­jat ja kir­joit­ta­jat eri­laisia kuin nykypäivänä. Tämä on vain oma sub­jek­ti­ivi­nen tun­toni, mut­ta useim­mat suosikki­teok­seni ovat vuosikym­menten takaa.

    En myöskään läm­pene e‑kirjalle henkilöko­htais­es­ti. Kuten MrKatille yllä, itsel­lenikin lukemiseen liit­tyy enem­män kuin vain teok­sen sisältö. Luku­ti­lanne luo “oman maail­mansa”, johon uppoutuu. Käsin kos­ketelta­vat ja kään­net­tävät sivut kuu­lu­vat siihen. Pidän myös usein van­hoi­hin kir­joi­hin tart­tuneesta tuok­sus­ta. E‑kirja on jotenkin “out of place” koke­muk­se­na. Kli­ini­nen, hie­man kuin huonos­ti sis­ustet­tu ja epäkodikas rav­in­to­la, vaik­ka ruo­ka olisi aivan samaa laat­ua kuin viihty­isäm­mässä paikassa.

  41. TomiA:

    Vielä parem­pi tar­jous on eräässä sivukir­jas­tossa (sijain­tia en pal­jas­ta), joka myy vähitellen kaik­ki kir­jat, joi­ta ei ole lainat­tu kah­teen vuo­teen kymmenel­lä sen­til­lä kipale.

    Täl­lainenkin kehi­tys on traag­ista. Kun van­ho­ja kir­jo­ja pois­te­taan kir­jas­toista, niiden yleinen saatavu­us rom­ah­taa. Teosten säi­lyt­tämisen pitäisi olla kult­tuuri­ar­vo, vaik­ka niitä ei olisi lainat­tu vuosikymme­neen. Varas­toti­laa uskoisi löy­tyvän, vaik­ka kaupun­gin laita­mil­ta, jos­ta kir­jan voisi vara­ta muu­ta­man päivän viiveellä.

    En usko kovin mon­en suo­ma­laisen luke­neen tai ole­van kiin­nos­tunut luke­maan Arthur Koest­lerin teosta Act of Cre­ation. Onnek­si se vielä löy­tyi yhdel­lä kap­paleel­la pk-seudul­ta kun sitä muu­ta­ma vuosi sit­ten etsin. Mon­taa muu­ta van­haa kir­jaa ei ole löy­tynyt. En ole var­ma olisinko sitä koskaan tilan­nut ama­zon­ista, kos­ka ennen lukemista kir­ja oli “mah­dol­lis­es­ti kiin­nos­ta­va”. Nyt use­am­man lukuk­er­ran jäl­keen se on itsel­leni selkeästi merkit­tävin teos, jon­ka olen lukenut.

    Toinen van­ha kir­ja pk-seudun kir­jas­tos­ta, jon­ka voisi maini­ta on Gus­tave Le Bonin Joukkosielu. Se löy­tyy yht­enä kap­paleena, joka on painet­tu Ota­van kir­japain­os­sa vuon­na 1912 (alku­peräi­nen teos on vuodelta 1895). Kir­ja on pait­si eri­no­maisen ajatuk­sia herät­tävä, ja keskeinen osa Euroopan 1900-luvun his­to­ri­aa, niin tämän van­han pain­ok­sen mukana tule­vat läh­es vuo­sisadan ajal­ta kir­jaa lukenei­den mar­gin­aalei­hin tekemät kom­men­tit, jois­sa on käy­ty jopa pien­imuo­toista keskustelua.

    Jotenkin havah­tuu, kuin­ka monien käsien läpi kir­ja on kulkenut. Ketkä kaik­ki sitä ovat luke­neet. Mil­lai­sis­sa tilanteis­sa. Mitä he ovat kir­jas­ta ajatelleet. Mil­laisia ihmisiä he ovat olleet.

    1. Az: Eivät kir­jas­tot poista minkään teok­sen viimeistä kap­palet­ta, mut­ta Ahti Kar­jalaisen muis­tel­men kolmekym­men­tä nidet­tä tuskin enää kan­nat­taa säi­lyt­tää hyllyssä. Hyl­ly­metri ja läm­mitet­tävä kir­jas­toti­lakin maksavat.

    1. Tuo Ken­neth Fal­ckin kolum­ni meni asi­as­sa aivan harhaan. Halusi protestoi­da sitä, että ladat­tua kir­jaa ei saa pan­na koti­sivuilleen koko muun maail­man ladat­tavak­si, mut­ta käyt­tikin kep­pi­hevose­naan ohjelmis­to­jen alkuhankaluuk­sia, jot­ka var­maankin pois­tu­vat. Kun tekniset vaikeudet ovat pois­tuneet, Ken­neth on tyytyväinen?

  42. Han­nu Oksala:

    Min­ua inhot­taa hiukan tästä huoku­va ajat­telu että musi­ikin piratis­mi on “ihan ok”, kos­ka muusikot voivat “paika­ta tulo­ja” “esi­in­tymisel­lä”

    En sanonut, että musi­ikin piratis­mi on OK vaan että kir­joi­hin saman­lainen piratis­mi vaikut­taa tuhoisas­ti. Kulut­ta­jat saa­vat käyt­töön­sä yhä tarpeek­si musi­ikkia, joskin koti­maiset artis­tit ja yleen­sä vähem­män tun­netut kär­sivät. Kir­jo­jen osalta tuotan­to aidosti köy­htyy ja kir­joista pitävä kulut­ta­ja tosi­asi­as­sa kär­sii siitä, että saa kir­jansa ilmaisek­si kos­ka ilmaisu­ud­es­ta ei ole hyö­tyä, jos kir­jo­ja ei kirjoiteta.

    Se, ettei musi­ikkipuolel­la ole kek­sit­ty tapaa, jol­la kulut­ta­ja mak­saa ja joutuu mak­samaan musi­ik­ista kohtu­ullis­es­ti, on pilan­nut hyvän jakelukana­van. Pitäisi­hän helpon jakelun olla sekä kulut­ta­jan että muusikon etu, mut­ta nyt se ei sitä ole. 

    Kir­jakaup­pahin­nas­ta kir­jail­i­ja saa alle 15 pros­ent­tia kir­jan hin­nas­ta.- Sähköisessä lev­i­tyk­sessä kir­jail­i­jan osu­us voi nous­ta olen­nais­es­ti — eli pysyä euromääräis­es­ti yhtä suure­na vaik­ka kir­jan hin­ta ale­nee selvästi. Kir­jan painami­nen tosin ei paljon kasa, mut­ta paljon mak­saa reit­ti kir­japain­os­ta kir­jakau­pan kaut­ta kulut­ta­jan käteen.

  43. Aka­teemisen kir­jakau­pan latausehdot:

    “Käyt­täjäl­lä ei ole oikeut­ta levit­tää, julka­ista, välit­tää, saat­taa yleisön saatavi­in, myy­dä, käyt­tää, esit­tää muu­toin julkises­ti, vuokra­ta tai myön­tää käyt­töoikeuk­sia muoka­ta, edelleen lisen­soi­da, kään­tää tai muut­taa aineis­toa taik­ka luovut­taa sitä kol­man­nen käyttöön.”

    Koros­tus min­un. Ymmär­ränkö nyt rajal­lisel­la suomen kie­len taidol­lani oikein, että aka­teemisen e‑kirjakaupan käyt­töe­hdois­sa lukee, että “Käyt­täjäl­lä ei ole oikeut­ta käyt­tää aineistoa.”? 

    Sopimusjuridis­en tek­stin luku­taitoni on vielä suomen kieltäkin heikom­pi, joten jos jol­lain on hyllyssä Suo­mi — Juristi — Suo­mi ‑sanakir­ja, niin voisiko hän vahvis­taa, että käyt­töe­hdot ihan suomek­sikin sanovat, että en saa lukea osta­maani e‑kirjaa?

  44. Kir­jas­to­jen pois­toista huolestuneille: Ruot­sis­sa huolestut­ti­in 80-luvul­la siitä, että kir­jas­to­jen käyt­tö ei vas­tan­nut niihin tehtyjä investoin­te­ja. Ruotsin kir­jas­tothan ovat, kuten var­maan kaik­ki tietävät, pohjo­is­maista huip­pu­laat­ua. No. Erään ruot­salaisen kir­jas­toalan gurun (Anna-Lena Höglund, jos en väärin muista — ei ole sähköistä lähdet­tä eikä min­ul­la tutkimus­ra­port­ti­pa­pe­ri­akaan enää hal­lus­sani) toimes­ta toimeen­pan­ti­in tutkimus, jos­sa muu­tamis­sa maalai­s­paikkakun­tien kir­jas­tois­sa pois­tet­ti­in mekaanis­es­ti hyl­ly­istä kaik­ki viisi vuot­ta van­hem­mat kir­jat. Tulos: lain­aus­luku­jen huima nousu sekä asi­akkaiden kom­men­tit: ojdå, olette saa­neet paljon uusia kir­jo­ja viime aikoina!

    Van­ho­jen kir­jo­jen suuri osu­us kir­jas­ton avo­hyllyssä hait­taa uusienkin lain­aus­ta, sanoi tutkimus.

    Van­hat kir­jat tulee ilman muu­ta pitää varas­tois­sa halukkaiden saatavil­la. Ja mikä muu näille olisikaan main­iom­pi ratkaisu kuin niiden saat­ta­mi­nen dig­i­taaliseen muo­toon, tek­i­jänoikeude­tkaan eivät enää ole esteenä? 

    Tun­nel­moiville nos­tal­gikoille: maail­ma ja elinympäristö muut­tuu ja sen mukana se, mikä saa aikaan nos­tat­ta­van tun­nel­man. Ihan oikeasti: eivät net­ti­nati­iv­it enää tunne viihtymys­tä samoista asioista kuin me homekorvat.

    Ei tule­vaa kehi­tys­tä saa arvioi­da sil­lä perus­teel­la miltä meistä nyt tun­tuu, vaan täy­tyy pystyä empa­t­ian avul­la kuvit­tele­maan miltä tule­vista sukupolvista tuntuu.

    Se sit­ten on toinen jut­tu että jutustelemme siitä mitä itse halu­amme tai emme halua tehdä ja mis­sä itse viihdymme tai emme viihdy.

    Lohdut­tau­tukaamme sil­lä tiedol­la, että minkään nyt elävän net­ti­nati­ive­ja van­hem­man pol­ven eli­naikana ei paperikir­ja häviä mihinkään.

  45. az:

    Jos e‑kirja yleistyy merkit­tävästi, niin kir­jo­jen hin­nat tule­vat väistämät­tä tip­pumaan. Kir­jo­ja tuskin tul­laan kuitenkaan luke­maan merkit­tävästi nyky­istä enem­män. Tämä tulee johta­maan kir­jail­i­joiden tulo­jen vähen­e­miseen ja myös lah­jakkaiden kir­jail­i­joiden, joil­la olisi tärkeää san­ot­tavaa tai kuvat­tavaa moti­vaa­tion ja houkut­timien alenemiseen. 

    Tuo ei kyl­lä mitenkään automaat­tis­es­ti seu­raa e‑kirjan yleistymis­es­tä. Kuten Osmo sanoi, helpon ja nopean jakelukana­van pitäisi olla sekä kir­jail­i­jan että luk­i­jan etu. Yhdessä sähköisessä verkkokau­pas­sa voisi nykyään hel­postikin olla vaik­ka kaik­ki suomek­si koskaan kir­joite­tut ja kään­netyt kir­jat, välit­tömästi saatavil­la ja sähköis­es­ti haet­tavis­sa ilman divarei­den tonkimista, ja luul­tavasti kom­ment­tien ja arvioiden kera. En ymmär­rä, miten tämä vähen­täisi lukemista tai lask­isi tasoa, päin vas­toin. Eri asia on se, jos rahas­tus­ta ei saa­da toim­i­maan ja kir­jail­i­jan ammat­ti käy taloudel­lis­es­ti mah­dot­tomak­si, ja se, että joku osa porukkaa jää var­masti kaipaa­maan kir­jakaup­po­ja ja divare­i­ta. (Itse asi­as­sa on jo jäänyt, kun valikoimat ovat nähtävästi kaven­tuneet tämän vuo­den best­sellerei­hin yms.)

    kktalolle äänikir­joista: ei tule mitään. Ainakin itsel­leni lukemises­sa on oleel­lista oma tahti ja oma mieliku­vi­tus, enkä mis­sään tapauk­ses­sa halua ään­inäyt­telijää lusikoimaan kor­vaani pakko­tah­tia omaa tulk­in­taansa tari­nas­ta. Kuun­nel­mat kuun­nelmi­na. MP3 ei ole mikään uusi keksin­tö ja soitin/puhelin on jo ollut kaikil­la vuosikaudet. Jos MP3-äänikir­jat oli­si­vat jokin ryn­täyk­seno­mainen mullis­tus, ryn­täys olisi jo tapahtunut.

    Osmo:

    Yritin vain sanoa, että ostaes­saan paperisen kir­jan ei senkään sisältöön saa täyt­tä omis­tu­soikeut­ta. Sitä ei saa skan­na­ta ja levit­tää tiedos­toa vapaasti. Tältä osin siihen liit­tyvät oikeudet ovat yhtä rajoitet­tu­ja kuin tiedos­tona oste­tun kir­jan käyttöoikeudet. 

    Ero on siinä, että tiedos­ton lainaami­nen on käytän­nössä kopi­oimista, kun kopi­oin­ti ei mak­sa mitään ja kaveri kuitenkin tarvit­see e‑kirjan oma­lle kovalevylleen/muistitikulleen kun koko tietokonetta/lukulaitetta ei ole tarkoi­tus laina­ta. DRM-jär­jeste­lyis­sä lukem­i­nen on yleen­sä sidot­tu yhteen tai muu­ta­maan osta­jan lait­teeseen, jol­loin per­in­teinen lainaami­nen ei enää onnis­tu. Fyy­sisen paperikir­jan omis­tamiseen ja lainaamiseen ei tek­i­jänoikeuk­sien halti­ja voi puut­tua samas­sa määrin. Pahim­mil­laan DRM-jär­jestelmis­sä kryptausavain on mah­dol­lista tap­paa verkon kaut­ta, jol­loin asi­akkaan jo osta­mat kir­jat lakkaa­vat toim­i­mas­ta kesken kaiken. Tätäkin on ainakin musi­ikki­tiedos­to­jen osalta tapah­tunut tilanteis­sa, jois­sa verkkokaup­pa menee nurin tai kil­pail­i­ja ostaa ko. DRM-tekni­ikan pois markkinoilta.

    1. Mikko H
      En tunne ohjel­moin­nin suo­mia mah­dol­lisuuk­sia, mut­ta ideaali olisi sel­l­ainen suo­jaus, joka sal­lii kopi­oin­nin, jos alku­peräi­nen tiedos­to pois­te­taan. Saman pitäisi toimia palautet­taes­sa laina alku­peräiselle tiedos­ton omistajalle.
      Jotkut tun­tu­vat suun­nit­tel­e­van suo­jaus­ta, joka perus­tuu siihen, että kulut­ta­jal­la ei ole hal­lus­saan koko tiedos­toa ja se puut­tu­va osa edel­lyt­tää yhteyt­tä johonkin keskus­lait­teeseen. Täl­laista tek­stiä ei voi ĺukea lentokoneessa ei8kä muual­lakaan, jos­sa ei net­tiy­hteyt­tä ole. Ei hyvä.

  46. Osmo:

    Tuo Ken­neth Fal­ckin kolum­ni meni asi­as­sa aivan harhaan. Halusi protestoi­da sitä, että ladat­tua kir­jaa ei saa pan­na koti­sivuilleen koko muun maail­man ladat­tavak­si, mut­ta käyt­tikin kep­pi­hevose­naan ohjelmis­to­jen alkuhankaluuk­sia, jot­ka var­maankin pois­tu­vat. Kun tekniset vaikeudet ovat pois­tuneet, Ken­neth on tyytyväinen? 

    Täh? Eihän Fal­ck mis­sään kohtaa sano halu­a­vansa jael­la kir­jaa edelleen.

    Ongel­ma on siinä, että Aka­teem­i­nen ei myy kir­jaa for­maatis­sa, joka toimisi Fal­ckin halu­a­mas­sa lait­teessa eli iPadis­sa. Tämä taas johtunee siitä, että Applel­la ja Ado­bel­la on enem­män ja vähem­män suk­set ris­tis­sä Adoben tuot­tei­den tukemis­es­ta iPhones­sa ja iPadis­sa (Apple vas­tus­taa ensi sijas­sa Adoben Flashia, muut tuot­teet lienevät tois­si­jaisia). Kuu­lostaa triv­i­aalil­ta tekniseltä alku­vaikeudelta, mut­ta ihan siitä ei ole kysymys. Ohjelmis­to­jen sovit­ta­mi­nen ei olisi suuren suuri ongel­ma. Ongel­ma on se, että DRM-jär­jestelmien ja verkkokaup­po­jen pyörit­täjät hamua­vat yltiöpäisen tiukkaa kon­trol­lia markki­nas­ta. Apple halu­aa kaik­ki asi­akkaat iTunes-kaup­paansa ja oman DRM-jär­jestelmän­sä piiri­in. Adobe tietysti halu­aa kustantajien/kirjailijoiden käyt­tävän Adoben systeemiä.

    Ratkaisu ongel­maan olisi jonkun sortin de fac­to stan­dar­di, johon kaik­ki kaup­pi­aat voisi­vat suos­tua (tai tuli­si­vat käytän­nössä pakote­tuik­si) ja jon­ka DRM-rajoituk­set oli­si­vat asi­akkaiden kannal­ta siedet­täviä. Musi­ikki­markki­noil­la lähim­mäk­si tätä on ilmeis­es­ti päässyt Applen iTunes, mut­ta se on täysin Applen oma val­takun­ta. Monop­o­li tuskin voi olla ratkaisu tilanteeseen, ja tähän men­nessä musi­ikkikaup­pi­aat eivät ole yleistä stan­dar­d­ia saa­neet aikaan. Lop­putule­ma on se, että kau­pat ovat alka­neet luop­ua DRM-rajoit­teista jot­ta asi­akas saa kaikissa lait­teessa soivaa ja kaver­ille lainat­tavaa musi­ikkia. iTunes porskut­taa, mut­ta niin porskut­taa laiton verkkolevi­tyskin. Fal­ck on täysin oike­as­sa siinä, että Aka­teem­i­nen ei ole oppin­ut koko musi­ikkialan sekoilus­ta mitään.

  47. Ode, Fal­ck on ihan oike­as­sa ja sinä harot nyt kyl­lä tyhjää. DRM ei ole mikään tekni­nen ongel­ma, kysymys on yksinker­tais­es­ti siitä että mitään yleistä stan­dar­d­ia ei ole eikä tule niin kauan kun eril­laisia lait­tei­ta ja ohjelmis­to­ja on luke­ma­ton määrä, sem­minkin kun niiden valmis­ta­jil­la on intres­si olla tekemät­tä yhteen­sopivia tuot­tei­ta. Esimerkik­si Applen myyn­ti­valt­ti kus­tan­ta­jille päin on nimeno­maan se että hei­dän ketjus­saan pääte­lait­teel­la saak­ka on joten kuten toimi­va ansain­ta­malli, Ama­zonil­la, Nokil­la, Sonylle, Googlel­la, jne. ketä ne pelu­rit nyt sit­ten onkaan on tietenkin oma ketju mitä he kauppaavat.

    Kulut­tu­jan kannal­ta tämä on täysin toiv­o­ton malli, joko ostat kaik­ki lait­teesi koko per­heelle yhdeltä valmis­ta­jal­ta tai sit­ten voit uno­htaa sisäl­lön siirtämisen niiden välil­lä. Eli vai­h­toe­hto on joka hakea piraat­tiko­pio joka on parem­pi kuin alku­peräi­nen jostain tai ostaa lailli­nen DRM-suo­jat­tu jon­ka käsit­te­ly ainakin min­un kohdal­la tarkoit­taa käytän­nössä sitä että soi­tan pikku­vel­jelle ja kysyn että mis­tä näitä nykyään ware­tataan, ja haen sen lait­toman kopi­on jot­ta saan sen toim­i­maan eri lait­teis­sa, mihin taas palaa aina joku tun­ti tai kak­si tot­tumat­toma­l­ta. Oma­l­la kohdal­lani tämä on johtanut siihen etten yksinker­tais­es­ti osta mitään, enkä itseasi­as­sa edes ware­ta. Ei vaan jak­sa ja musi­ikkia tulee nyt vaik­ka radiostakin.

    Ja kun siitä DRM:stä ei ole edes mitään hyö­tyä. Käytän­nössä se ehkäisee sen tyyp­pistä kopi­oin­tia että nakkaan kaver­ille kopi­on vaikka­pa Oden kir­jas­ta. Tämä ei ole kus­tan­ta­jien ansain­ta­logi­ikan kannal­ta sen kum­mem­pi ongel­ma kuin että lainaan kaver­ille sen kir­jan, ongel­ma on se kun ihmiset jakaa sen kir­jan miljoo­nan lähim­män ystävän­sä kanssa netis­sä. Ja tuo­hon ei DRM pure, ei tarvi­ta peri­aat­teessa kuin yksi suo­jaam­a­ton kopio niin se leviää.

    Täy­del­lisessä Maail­mas­sa olisi yksi (1!) dig­i­taa­li­nen kirjakauppa/kirjasto jos­ta voi ostaa kaikkia maail­man kir­jo­ja itselleen san­o­taan nyt vaik­ka noin viiden euron kap­pale­hin­taan, tai tila­ta ne painet­tavak­si itselleen johonkin lähip­is­teeseen. Se että onko nämä DRM-suo­jat­tu­ja on yhden­tekevää, olen­naista on että tuol­lainen yksi hyvin tehty palvelu olisi niin help­po että se pesee seka­vat piraat­ti­palve­lut kos­ka tahansa.

    1. Olen tpyy­lu­o­man kanssa samaa mieltä siitä, että nämä eri valmis­ta­jien stan­dard­it ovat mah­dot­to­mia. Jär­jestelmjä toimii kun­nol­la vas­ta kuin on ole­mas­sa vain yksi stan­dar­di. Tämän jäl­keen ennus­tan (ennus­tan, en ehdo­ta) että suo­jaa­mat­toman tiedos­ton hyal­lus­sapi­dos­ta tulee ran­gais­tavaa, kos­ka sel­l­aista ei voi lail­lis­es­ti olla olemassa.
      Jos ostat sähköiseen näyt­töön kir­jan, et voi siirtää sitä puhe­limeesi. Miten tämä poikkeaa tilanteesta paperisen kir­jan osalta? Ei sitäkään voi siirtää puhelimeen.
      Tuo kaver­ille lainaami­nen olisi hyvä, jos samal­la alku­peräi­nen tiedos­to häviäisi sin­un lait­teeltasi. Vas­ta sit­ten tilanne vas­taisi paperisen kir­jan tilan­net­ta. Jos annat sen kaver­ille­si, sitä ei ole enää sinulla.
      On selvä, että kaik­ki täl­lainen on mah­dol­lista vain, jos sähköis­ten kir­jo­jen hin­nat ovat olennaisesti8 pienem­piä kujin paperi­s­ten nyt.

  48. Sep­po Ryväs:

    “Nimit­täin vain hyviä kir­jo­ja varastetaan.”

    Enpä usko. Maku vai­htelee ihmis­ryh­mit­täin, ja tietyn­laiset ihmiset varas­ta­vat enemmän.

    “Amerikan varaste­tu­in kir­jail­i­ja on Chuck Palahniuk”

    Miten yllät­tävää. Myös Bukows­ki ja Bur­roughs ovat varkaiden suo­sios­sa. Näitä kir­jail­i­joi­ta luke­vat juuri sel­l­aiset nuoret miehet, jot­ka eivät muuten lue paljon.

  49. Kir­jas­to­jen tilanne on Osmo kuvaile­maasi pahempi. Uusi käytän­tö Helsin­gin kir­jas­tois­sa on se, että jos joku teos katoaa, sitä ei kor­va­ta uudel­la. Se tarkoit­taa sitä, että vaikka­pa Saarikosken jo valmi­ik­si harv­inaiset runokir­jat tule­vat pois­tu­maan ennen pitkään hyl­ly­istä (varas­tokap­palei­ta luku­un otta­mat­ta) ja niiden tilalle saadaan niitä liehu­via liek­in­var­sia ja ahtikar­jalaisen muistelmia.

    Kir­jas­toi­hin on tul­lut käytän­nök­si tarkastel­la hyllystöjä lain­aus­luku­jen mukaan. Se tuot­taa painet­ta tumpa­ta Tse­hovia pihalle 50 sentin pois­to­hin­taan ja lyödä uutu­ushyl­lyyn pari metriä rei­jomäkeä. Kir­jal­lisen kult­tuurin vaal­imisen tehtävässään kir­jas­tot ovat siis alamäessä. Tämän huo­maa jokainen, joka kiin­nos­tuu klas­sikoista ja yrit­tää löytää niitä sivukirjastoista.

    Mitä taas tulee e‑kirja speku­laa­tioon, suosit­te­len tutus­tu­maan aihet­ta tun­te­vien näke­myk­si­in: tässä Kar­ri Kokon mainio kri­ti­ik­ki main­ios­ta Kir­ja tien­haaras­sa vuon­na 2020 ‑opuk­ses­ta:

    http://www.parnasso.fi/kritiikit/2010–10/mista-puhumme-kun-puhumme-kirjan-kriisista/

  50. Osmo:

    Tuo Ken­neth Fal­ckin kolum­ni meni asi­as­sa aivan harhaan. Halusi protestoi­da sitä, että ladat­tua kir­jaa ei saa pan­na koti­sivuilleen koko muun maail­man ladattavaksi

    Mis­sä hän sel­l­aista vaatii? Eikös tuos­sa blo­gis­sa vaan ihan asial­lis­es­ti kauhis­tel­la, että kir­jabusi­ness ei ole oppin­ut mitään his­to­ri­as­ta ja kuvit­telee voivansa saa­da kulut­ta­jat osta­maan DRM-pilat­tu­ja kirjoja.
    Osmo mikä on sin­un DRM-kantasi?

  51. Ennus­tan, että kir­jo­jen käy lop­ul­ta samal­la taval­la kuin uutis­ten ja musi­ikinkin: ne voidaan lada­ta netistä ilmaiseksi.

    Tämä on vääjäämätön­tä, kun­han tekni­ik­ka vielä vähän kehit­tyy. Kir­jail­i­jat eivät luon­nol­lis­es­ti tule saa­maan pen­niäkään näistä latauksista.

    1. juhaq: jos kir­jail­i­jat eivät saa pen­niäkään kir­joista, kir­joit­ta­vatko ne kuitenkin ihan vain hyvää hyvyyt­tään? Onko netis­sä sil­loin mitään ladattavaa?

  52. Äh. Kir­jail­i­ja saa siis pari euroa per kir­ja. Tuon rahan per­im­iskus­tan­nuk­set ovat enem­män kuin pari euroa, oli mekanis­mi melkein mikä tahansa.

    Tässä meil­lä on kir­jail­i­ja joka antaa kir­jan luet­tavak­si ilmaisek­si ja toivoo saa­vansa pari taalaa:
    http://www.neverend.com/ebooks

    Väit­täisin, että jos luk­i­ja jak­saa lukea kir­jan lop­pu­un, niin se toden­näköis­es­ti myös mak­saa. “Man­hat­tan Trans­fer” on tosi­aan aika hyvä kir­ja, tes­tatkaa­pa mak­suhalukku­ut­ta omakohtaisesti.

    Paperi­paskas­sa ei kulut­ta­jan­suo­ja toi­mi lainkaan yhtä hyvin. Jos ihmi­nen ostaa paskan kir­jan, jota ei viit­ti lukea, niin raho­ja ei saa takas.

  53. jos kir­jail­i­jat eivät saa pen­niäkään kir­joista, kir­joit­ta­vatko ne kuitenkin ihan vain hyvää hyvyyt­tään? Onko netis­sä sil­loin mitään ladattavaa?

    Argu­ment­ti voisi olla pikkuri­ikkisen uskot­tavampi, jos sen esit­täjä ei ylläpitäisi hyvää hyvyyt­tään suh­teel­lisen akti­ivis­es­ti blo­gia ja julkaissut hyvää hyvyyt­tään merkit­tävän osan use­an edel­lisen kir­jansa sisäl­löstä täysin ilmaisek­si eri blogialustoilla.

    1. Olen julkaissut vain yhden kir­jan netis­sä, itse kus­tan­ta­mani. Yhden luvun julkaisem­i­nen ei vält­tämät­tä vähen­nä kir­jan myyn­tiä, voi käy­dä myös toisin päin.
      On meil­lä ihmisiä, jot­ka kir­jot­ta­vat romaane­ja pöytälaatikkoon eivätkä saa niitä julka­istuk­si koskaan. Näitä hen­gen­tuot­tei­ta var­maankin ilmaan­tuu net­ti­in ilmaisek­si, mut­ta sel­l­aisia huolel­la kir­joitet­tu­ja kir­jo­ja, joi­hin joku uhraa kak­si vuot­ta elämästään, tulee aika vähän.

  54. DRM on aja­tusvirhe, sen ongelmia ei ratkaista “yhdel­lä stan­dard­il­la”. Jär­jestelmä edel­lyt­tää ubi­ikkia oraakke­lia joka osaa minkä tahansa teok­sen ja kulut­ta­jan kohdal­la tuot­taa oikean vas­tauk­sen kysymyk­seen “onko kulut­ta­jal­la A käyt­töoikeus teok­seen B”. Tämä on tietysti mahdotonta.

    Vakavasti kan­nat­taisi harki­ta mah­dol­lisu­ut­ta tehdä kir­jas­to­laitok­ses­ta jät­timäi­nen sähköisen medi­an myyn­tikana­va ja häivyt­tää omis­tamisen ja lainaamisen ero. Sähköisen sisäl­lön myyn­ti on joka tapauk­ses­sa niin mar­gin­aal­ista ettei markki­nahäiriköin­nistä oikein voi puhua, ja Aka­teemis­es­ta saa joka tapauk­ses­sa parem­paa lat­tea joten tuos­sakaan suh­teessa ei sotke­ta markkinoita.

  55. Se mitä minus­takin pitäisi löytää on jonkin­lainen tas­apain­oti­la. Yhtälö menee näin: osto­hin­ta + ostamisen vai­va + lainku­u­li­aisu­u­den arvos­tus > kopi­oimisen vai­va + ran­gais­tus­ris­ki. Kun tämä toteu­tuu tarpeek­si mon­en kulut­ta­jan kohdal­la niin lailli­nen dig­i­taa­li­nen jakelu toimii. Sil­lä ettei se toteudu per­saukisen teekkar­i­opiske­li­jan kannal­ta ei ole mitään taloudel­lista merk­i­tys­tä kos­ka ei hän joka tapauk­ses­sa osta mitään, vaan kopi­oi tai lainaa niin kuin tähänkin saak­ka. DRM parhaana mah­dol­lise­nakin toteu­tuk­se­na, jota ei siis tule tule­maan, nos­taa ostamisen vaivaa vähin­tään saman ver­ran kuin se nos­taa kopi­oimisen vaivaa. Se on yksinker­tais­es­ti aivan järkyt­tävän huono idea, se että kaikkia ulkoishyö­tyjä julka­isu­ista ei saa sisäis­tet­tyä hin­taan on väistämätön­tä eikä se ole ennenkään ollut mikään ongelma.

  56. En todel­la tiedä. Sanoin vähän pro­voka­tooris­es­ti, mut­ta kyl­lähän uutisia ja musi­ikkia sekä tietokone­pele­jä saa netistä ilmaisek­si. Ei tietysti kaikkea mah­dol­lista mut­ta paljon. 

    Uskoisin, että kir­ja tulee koke­maan saman­tyyp­pisen kohtalon kun­han sitä ale­taan jakele­maan netis­sä. Mut­ta mikä on koko kuva, sitä en tietysti tiedä. Ehkäpä esim. suu­ri­na pain­oksi­na lev­iävät kir­jat myy­dään kir­joina ja pienet pain­ok­set ilmaisek­si netis­sä tms.

  57. Olen julkaissut vain yhden kir­jan netis­sä, itse kus­tan­ta­mani. Yhden luvun julkaisem­i­nen ei vält­tämät­tä vähen­nä kir­jan myyn­tiä, voi käy­dä myös toisin päin.

    Kom­ment­ti­i­ni (johon ole­tan tämän viit­taa­van) pääsi pain­ovirhep­a­ho­lainen, siitä jäi puut­tumaan sana “oleel­lis­es­ta”. Eli kir­jo­je­si oleel­lis­es­ta sisäl­löstä olet julkaissut oma­l­la blogillasi ja hesarin niz­za-blo­gis­sa enem­män kuin yhden kap­paleen verran.

    Ja kun siis nyt käytät kir­jo­ja ansain­tavä­li­neenä ja blo­ge­ja niiden markki­noin­tivä­li­neenä, tule­vaisu­udessa tuo saat­taa olla päinvastoin.

  58. Demografia on kohta­lo. Mui­ta kuin viihdekir­jo­ja luke­va yleisöä on eri­laista kuin rock­musi­ikki­jen­gi. Sik­si kir­ja-alan tule­vaisu­us näyt­tää noi­ta parem­mal­ta luku­unot­tomat­ta Ilk­ka Remes tyyppe­jä ja kump­pam­nei­ta. Tietysti joitakin kir­ja-alal­la toimivia tuo har­mit­taa, mut­ta per­in­teis­es­ti pelkkä rahanteko ei ole ollut se point­ti. Laadukkaiden kir­jo­jen myyn­tivoisi oikeas­t­aan jopa kas­vaa, jos net­tikir­jakaup­pa tar­joaa herä­teostok­sille ennen­näkemät­tömät valikoimat. Toiv­ot­tavasti kus­tan­ta­jat tajuaisi­vat suh­tau­tua _kunnioitukselle_ omi­in asiakkaisiinsa.

  59. Epäilin kyl­lä, että kir­jas­tot säästävät sen yhden kap­paleen, mut­ta 30 tai 50 vuo­den päästä se on hyvin suurel­la toden­näköisyy­del­lä yhtä kuin ei säästäisi yhtään kap­palet­ta. Mon­et kir­jat, joi­ta ei ole löy­tynyt Helsingistä, ovat olleet sel­l­aisia aikoinaan suosit­tu­ja teok­sia, että niistä on var­masti kopi­oi­ta sil­loin ollut. Ensin on kir­jan lukem­i­nen vähen­tynyt, sit­ten se on siiv­ot­tu sik­si yhdek­si kap­paleek­si, ja lop­ul­ta joku on tämän yhden kap­paleen hukannut/varastanut/tiputtanut kylpyammeeseen/löytänyt koiran/kissan leikin jäljiltä. Sit­ten ei ole enää yhtään kap­palet­ta, eikä kir­jas­to han­ki kor­vaavaa tilalle.

    Ei luulisi ole­van yhteiskun­nalle tavat­toman kallista pitää yhtä suur­ta kansal­lista varas­toa läm­mitet­tynä jos­sakin Helsin­gin laita­mil­la, jos­sa kir­joista voitaisi­in säi­lyt­tää riit­tävä määrä kopi­oi­ta. Ei sen tarvitse olla 30, mut­ta kuitenkin enem­män kuin se yksi ainut.

  60. kansal­liskir­jas­to säi­lyt­tää kaik­ki suomes­sa julka­istut kir­jat. Kan­nat­taa käy­dä unioninkadul­la tutus­tu­mas­sa palveluihin.

    Iso kir­javaras­to on rak­en­teil­la mikke­lis­sä. Lisäti­eto­ja vaikka­pa uud­es­ta tekni­ikan maailmasta.

    Ei kan­na­ta kek­siä kansal­liskir­jas­toa uud­estaan. Se on toimin­ut jo ammoi­sista ajoista ja palvelee ihan jokaista palvelua kaipaavaa.

  61. Anna-Liisa,

    Ilmeis­es­ti kom­ment­ti­ni oli aika vaikealukuinen, kos­ka näit paljon vaivaa ker­toak­sesi siitä ilmenevät asi­at uudelleen.

    Ver­tauk­sesi DVD-eloku­vi­in ei ollut vain ontu­va, vaan rul­latuolis­sa työn­neltävä. Lais­sa erik­seen kiel­letään eloku­vien lainaami­nen. Kir­jas­toil­la on edelleen oikeus laina­ta sähkökir­jo­ja, kun­han lainaa­vat tek­i­jän luval­la valmis­tet­tu­ja teoskap­palei­ta. Ne voivat esimerkik­si laina­ta luku­laitet­ta, jon­ka muis­ti­in luet­ta­va sähkökir­ja on tal­len­net­tu, tai luku­lait­teisi­in muis­tiko­rt­te­ja. Luon­nol­lis­es­ti täl­lainen teoskap­palei­den lainaami­nen on verkkoon ver­rat­tuna hyvin han­kala ja hidas tapa jakaa tietoa.

  62. Pekka Pes­si: olisit tosi­aan voin­ut ava­ta ajatuk­si­asi. Puhut siis teoskap­paleen lainaamis­es­ta: teos on kiin­nitet­ty alustalle eli luku­lait­teeseen, ja kir­jas­to lainaa luku­laitet­ta jos­sa on myös sisältö. Voi hyvin ver­ra­ta paperikir­jaan, todel­lakin. Tuo viestisi sanoma ei tul­lut mieleeni kos­ka se olisi aivan pöhkömäi­nen ratkaisu sähkökir­joille kirjastolevityksessä.

    Olete­taan että kir­jas­tot eivät voisi levit­tää sanataidet­ta ja ‑infor­maa­tio­ta verkos­sa ja paine­tut kir­jat muut­tuisi­vat kalli­ik­si lah­jatavaroik­si. Kir­jas­ton hyl­lyis­sä olisi yhtä paljon luku­lait­tei­ta kuin nyt painet­tu­ja kir­jan­iteitä. Aivan hul­lu ske­naario, mut­ta kyl­lä minä sitäkin pitäisin parem­pana kuin sitä että demokra­t­ian yksi kul­makivi sor­tu­isi: vapaa ja mak­su­ton tiedonsaanti.

  63. En usko kovin mon­en suo­ma­laisen luke­neen tai ole­van kiin­nos­tunut luke­maan Arthur Koest­lerin teosta Act of Cre­ation. Onnek­si se vielä löy­tyi yhdel­lä kap­paleel­la pk-seudul­ta kun sitä muu­ta­ma vuosi sit­ten etsin.

    Et ihan hirveästi selvästikään etsinyt. Parin min­uutin pikainen paneu­tu­mi­nen kir­jas­to­jen tietokan­toi­hin ker­too, että Arthur Koest­lerin The Act of Cre­ation ‑teok­ses­ta on lainat­tavia kappaleita

    - Kansal­liskir­jas­tossa,
    — Helsin­gin kaupunginkirjastossa,
    — Helsin­gin yliopis­ton opiskelijakirjastossa,
    — Helsin­gin yliopis­ton käyt­täy­tymisti­etei­den kirjastossa,
    — Helsin­gin yliopis­ton val­ti­oti­eteel­lisessä kirjastossa,
    — Sven­s­ka han­delshögskolanin kir­jas­tossa Kampissa,
    — Aal­to-yliopis­ton kir­jas­tossa Arabiassa.

    Eli peräti seit­semässä helsinkiläisessä kir­jas­tossa, jot­ka kaik­ki ovat yleisölle avoimia ja lainaa­vat kokoelmis­taan kir­jo­ja kenelle tahansa niitä tarvit­se­valle, on kyseinen kir­ja. Ja jos ei olisi, sitä on kak­si kap­palet­ta myös Kuo­pi­on varas­tokir­jas­tossa, jos­ta se tilat­taisi­in tänne päivässä paris­sa. Itsekin olen aikoinani lainan­nut ja lukenut Koest­lerin kir­jas­ta muis­taak­seni käyt­täy­tymisti­eteel­lisen kir­jas­ton kappaleen.

    Toinen van­ha kir­ja pk-seudun kir­jas­tos­ta, jon­ka voisi maini­ta on Gus­tave Le Bonin Joukkosielu. Se löy­tyy yht­enä kap­paleena, joka on painet­tu Ota­van kir­japain­os­sa vuon­na 1912 (alku­peräi­nen teos on vuodelta 1895).

    Tämäkään ei pidä alku­unkaan paikkaansa. Joukkosielus­ta on lainat­tavia kappaleita

    - Eduskun­nan kirjastossa,
    — Helsin­gin kaupunginkirjastossa,
    — Helsin­gin yliopis­ton val­ti­oti­eteel­lisessä kirjastossa,
    — Työväen­li­ik­keen kir­jas­tossa Sörnäisissä.

    Lisäk­si siitä on käsikir­jas­tokap­palei­ta Kansal­liskir­jas­tossa ja käyt­täy­tymisti­etei­den kirjastossa.

    Mon­et kir­jat, joi­ta ei ole löy­tynyt Helsingistä, ovat olleet sel­l­aisia aikoinaan suosit­tu­ja teok­sia, että niistä on var­masti kopi­oi­ta sil­loin ollut.

    Mainit­sepa nyt vaik­ka ihan muu­ta­ma aikoinaan suosit­tu kir­ja, joi­ta et ole löytänyt Helsingistä, niin minä ker­ron, mis­tä ne löy­tyvät Helsingistä — toden­näköis­es­ti use­am­pana kuin yht­enä kappaleena.

  64. En puu­tu asi­aan, kos­ka en tiedä miten teknolo­gia tulee kehittymään.

    Mut­ta tpyy­lu­o­man yhtälössä on kak­si ylimääräistä muut­tu­jaa. Jos liike­toimin­nan tuot­tavu­us nojaa siihen, että ihmiset nou­dat­ta­vat lake­ja jotenkin abstrak­tisti, liike­toim­inta on rent-seekingiä.

  65. juha kir­joit­ti 31.10.2010 kel­lo 15:24
    “Ennus­tan, että kir­jo­jen käy lop­ul­ta samal­la taval­la kuin uutis­ten ja musi­ikinkin: ne voidaan lada­ta netistä ilmaiseksi.”

    Ei se näin vält­tämät­tä mene. Ote­taan esimerkik­si Microsoft­in ohjelmis­tot. Oli muu­ta­ma vuosi, kun Wordit ja muut oli­vat suh­teel­lisen help­po lada­ta netistä. Sit­ten Microsoft muiden päiv­i­tys­ten­sä seassa lähet­ti koneisi­in aitous-agentin. Jos ohjelmis­to ei ollut aito, hom­ma tyssäsi siihen. Muis­taak­sen jos­sain Tsekeis­sä asi­as­ta nousi melkoinen poru. Siel­lä oli totut­tu pitämään Microsof­t­ia ilmaisohjelmana.

    Dig­i­taaliseen kir­jaa voidaan tehdä, ellei ole jo tehty, saman­lainen tilaa­jan aitous­tark­istus ja polt­taa se kir­ja niin laiteko­htaisek­si kuin vain voi olla. Voihan sen tieten­ki kuvaru­u­tuko­pi­oina tai digikam­er­al­la kuvan­taa, jos on tarpeek­si hul­lu ja raivopäi­nen hakkeri.

  66. Pekka Pes­sille: Kir­jas­toil­la olisi oikeus laina­ta esim. CD-levylle poltet­tu kir­jal­lista infor­maa­tio­ta tiedos­to­muo­dos­sa sisältävä tal­lenne. Täl­laisia tuot­tei­ta ei vain ole tar­jol­la eikä tule ole­maankaan. Kus­tan­ta­jat pitävät kiin­ni lain tar­joa­mas­ta 100-pros­ent­tis­es­ta hallinnas­ta verkko­jakelus­sa. Muun kuvit­telem­i­nen on haihattelua.

    Ehdot­tomasti virheelli­nen on Pekka Pessin kuvitel­ma siitä, että kir­jas­tot voisi­vat laina­ta e‑sisältöjä luku­lait­tei­den avul­la kuten paperikir­jo­ja. Jot­ta sen sisäl­lön saa lail­lis­es­ti luku­lait­teeseen, täy­tyy tehdä sopimus oikeu­den­halti­jan kanssa. Sisältöä voi käyt­tää vain tuon sopimuk­sen puit­teis­sa, sen lataami­nen luku­lait­teeseen ei syn­nytä vapaasti lainat­tavis­sa ole­vaa fyy­sistä tal­len­net­ta. Ei niitä luku­lait­tei­ta kir­jas­toille muuten tyrkytettäisi.

    Verkon kaut­ta levitet­tävät sisäl­löt tule­vat per­in­teis­ten rin­nalle, kuten musi­ikissa ja eloku­van puolel­la on jo tapah­tunut. Näitä sisältöjä tul­laan käyt­tämään eri­laisil­la mobi­ililait­teil­la, ei erikois­tuneil­la lukulaitteilla. 

    Tämä kaik­ki tosin sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että mal­tai­ta mak­sa­va stan­dard­is­o­ta saadaan nopeasti käy­dyk­si, kus­tan­ta­jat lopet­ta­vat type­r­ryt­tävän ylil­hin­noit­telun­sa ja minkä tahansa luo­van sisäl­lön jakelu opi­taan näkemään teol­lisu­u­den puolel­la asi­akas­palvelu­na, ei orjakontrahtina.

  67. Tom­mi on täy­del­lisen oike­as­sa, että useim­mat kuviteltavis­sa ole­vat kir­jat kyl­lä jostain aina löy­tyvät. Ongel­ma on se, että niiden tilaami­nen muual­ta Suomes­ta tai edes kaupun­gin sivukir­jas­tos­ta on maksullista. 

    Olen tehnyt opiskelu­aikanani usei­ta pro­jek­te­ja, joi­hin olen tarvin­nut spe­si­aa­likir­jo­ja. Mihin tahansa aiheeseen vähääkään syven­tymi­nen vaatii hel­posti kym­meniä kir­jo­ja. Yliopis­ton tilaus­tak­sa oli kymp­pi per kir­ja. 200 euron kuukau­si­bud­jetil­la olen joutunut keräämään tietoa use­at ker­rat ruoan kus­tan­nuk­sel­la (Tam­pereel­la asues­sani sain tosin tiskin alta jeesiä, kun kaveri työsken­teli yliopis­ton kirjastossa).

    On tietysti selvää, että kaikissa kir­jas­tois­sa ei kan­na­ta pitää laa­jin­ta mah­dol­lista valikoimaa. Kir­jo­jen tilaamisen ja kap­palemäärän suh­teen kuitenkin hel­posti toivoo paran­nus­ta, kun on tehnyt muu­tamia bus­si­matko­ja Pasi­laan (2,5€ suun­ta) saadak­seen sulkemi­saikaa vas­taan plara­ta käsikir­jas­ton uniikkikappaleita.

  68. Mut­ta tpyy­lu­o­man yhtälössä on kak­si ylimääräistä muut­tu­jaa. Jos liike­toimin­nan tuot­tavu­us nojaa siihen, että ihmiset nou­dat­ta­vat lake­ja jotenkin abstrak­tisti, liike­toim­inta on rent-seekingiä.

    Se on yksi kom­po­nent­ti, väitän että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan jonkun pre­emion siitä että kahdes­ta iden­ti­teet­tistä tuot­teesta toinen on lailli­nen. Voi sen nähdä sen rent-seeking­inä, ts. mikä tahansa lain­säädän­nölli­nen jakelu­mo­nop­o­li on toki määritelmäl­lis­es­ti sel­l­ainen. Tämä muuten kos­kee sit­ten esimerkik­si tuotemerkkejäkin.

  69. Yliopis­ton tilaus­tak­sa oli kymp­pi per kirja.

    Skan­daali! Helsin­gin kaupunginkir­jas­tossa se on neljä euroa, ja sil­lä kolu­taan myös muut pohjo­is­maat, ellei Suomes­ta löy­dy. Ei siis aivan ilmaista, mut­ta yhden ain­oan uuden kovakan­tisen tieteel­lisen kir­jan hin­nal­la saa sen­tään tilat­tua jopa 20–30 kir­jaa lainaksi.

    Tom­mi on täy­del­lisen oike­as­sa, että useim­mat kuviteltavis­sa ole­vat kir­jat kyl­lä jostain aina löytyvät.

    Tai jopa: useim­mat useimpi­en ihmis­ten kuviteltavis­sa ole­vat kir­jat löy­tyvät useim­mista isom­mista kaupungeista. Esimerkik­si tuo Koest­lerin The Act of Cre­ation, ei jälki­maineeltaan eri­tyisen tun­net­tu 46 vuot­ta van­ha kir­ja, jon­ka väitet­ti­in ole­van pääkaupunkiseudul­la yht­enä ain­oana kap­paleena — oikea luku oli siis 7 — on suo­raan oman paikkakun­nan kir­jas­tos­ta saata­vana Helsin­gin lisäk­si myös Oulus­sa, Rovaniemel­lä, Joen­su­us­sa, Turus­sa, Vaasas­sa, Jyväskylässä ja Tampereella.

    Olen itse todel­la suuri fyy­sis­ten kir­jas­to­jen ystävä — ne ovat yhteiskun­nan insti­tuu­tioista ylipään­sä ain­oat, joi­ta erik­seen kiitän nimeltä mainiten esimerkik­si omas­sa uudessa kir­jas­sani — ja halu­aisin mielel­läni itse antaa niille rutkasti lisää resur­soin­tia. Mut­ta kyl­lä min­un on samal­la myön­net­tävä, että esimerkik­si sin­un tarpeesi tai omat tarpeeni kir­jas­to­jen valikoimien suh­teen ovat niin harv­inais­laa­tu­isia, että jos­sain määrin kiitol­lisia mei­dän on olta­va nykyis­es­täkin tilanteesta. Jo se, että ylipään­sä asuu ainakin yhden kun­nol­lisen tieteel­lisen kir­jas­ton lähistöl­lä, on niin usko­ma­ton etuoikeus, että päätä huimaa. Esimerkik­si minus­ta ei ehkä olisi tul­lut lainkaan sel­l­aista ihmistä kuin olen, ellei sil­loisen Joen­su­un yliopis­ton kir­jas­to olisi ollut vartin matkan päässä kotoani ja avoin kaikille tarvit­si­joille, myös 15-vuo­ti­aalle peruskoululaiselle.

  70. tpyy­lu­o­ma kir­joit­ti: “osto­hin­ta + ostamisen vai­va + lainku­u­li­aisu­u­den arvos­tus > kopi­oimisen vai­va + rangaistusriski”

    Muokkasin vähän yhtäk­löä, ja vai­h­doin lainku­u­li­aisu­u­den arvos­tuk­sen lain rikkomisen häpeäk­si, kos­ka muutkin ter­mit ovat hait­to­ja kuvaavia. Muokkasin yhtälöä vähän muutenkin.

    osto­hin­ta + ostamisen vai­va + käyt­töra­joi­tusten hai­tat osto­hin­ta + ostamisen vai­va + käyt­töra­joi­tusten haitat

    Yhtälö on aika vaikea lait­taa toim­i­maan, mut­ta peri­aat­teessa hyvin alhainen osto­hin­ta (ehkä jopa 0€ + main­ok­sia, tai jopa vapaae­htoiset lahjoituk­set + hyvin pieni ostamisen vai­va) ja hyvin kevyt DRM (vaikkakin tur­val­lisu­us­mielessä heikko) voisi toimia. Tai ainakin joku voisi kokeilla.

  71. MK:“Mutta mitä tapah­tuu kus­tan­ta­miselle? Kun kir­jan monist­a­mi­nen ei mak­sa mitään eikä pitkä kir­ja ole lyhyt­tä kalli­impi, niin alka­ako markki­noille tul­via pitk­iä, viimeis­telemät­tömiä sepustuksia?”

    Eikö kus­tan­ta­jien rahasam­po ole juuri oppikir­jat? Tätä bisnestä ei mikään teknolo­gia uhkaa. Suurin osa kir­jois­ta­han ei ole ennenkään tuot­tanut voittoa.

  72. Ensik­si hajanaisia huomioita:

    Kaik­ki teok­set jot­ka taipu­vat nol­lik­si ja ykkösik­si tule­vat löy­tymään bit­ti­avaru­ud­es­ta ennem­min tai myöhem­min. Kyl­lä — myös kaik­ki ne “paskat” teokset.

    Suo­jauk­set tul­laan aina rikko­maan. Jo pelkästään siitä syys­tä, että halu­taan nähdä onko se mah­dol­lista. Tietysti on.

    Net­ti­aikakaudel­la tiedonväl­i­tys­tä ei yksinker­tais­es­ti enää kyetä kon­trol­loimaan vaik­ka yritettäisiinkin.

    On väistämätön­tä, että aina tulee löy­tymään se yksi tyyp­pi tai löy­hähkö kollek­ti­ivi joka ottaa asi­ak­seen saat­taa mak­sut­tomat piraat­tiver­siot inter­jnet­ti­in — olkoon syy siihen mikä hyvän­sä. Yksi vuo­to riittää.

    ***

    Mitä tulee itse sähköisi­in lukulaitteisiin…

    Kokeile­mani e‑ink näyt­tötekni­ik­ka oli ainakin pk-seudun kir­jas­tos­ta lainaa­mas­sani lait­teessa vielä lapsen kengis­sä. Pas­ka kon­trasti ja hidas kuin mikä. Tämä tulee kyl­lä muut­tumaan ja ymmärtääk­seni uusin Kin­dle on jo näyt­tötekni­ikaltaankin “riit­tävän hyvä”. Mut­ta kehi­tys ei tietenkään pysähdy tähän.

    iPadin ja vas­taavien lcd-näytöl­lis­ten lait­tei­den lukukoke­mus vas­taa läppärin/monitorin näytöltä lukua. Siis jota kuinkin sama asia kuin yrit­täisi lukea samaan aikaan kun kaveri pitää tasku­lam­pun val­oa lukit­tuna silmi­isi. Omas­ta mielestäni hyvinkin perseestä, mut­ta tähän­hän meitä on kovasti totuteltu.

    En kek­si yhtäkään syytä mik­si halpa/ilmainen n. 100 gram­man pain­oinen, viikko­ja (tule­vaisu­udessa ehkä kuukau­sia) latink­in­sa pitävä luku­laite kaikkine muine lisäar­voa tuot­tavine omi­naisuuksi­neen EI syr­jäyt­täisi fyy­sistä kirjaa.

    Tämä pitää eri­tyis­es­ti paikkansa kaunokir­jal­lisu­udessa jota lue­taan tyyli­in “alus­ta lop­pu­un” ja “ker­ran elämässä”. Hyvän (valitet­tavasti myös huonos­ti kir­joite­tun) tietokir­jan pari­in palaami­nen on paljon toden­näköisem­pää ja siinä myös pläräi­ly muistin­virk­istämisek­si on fik­tio­ta paljon oleellisempaa.

    Pläräilyssä per­in­teinen kir­ja vie kyl­lä sähköistä luk­i­jaa 10–0. Vaik­ka pläräi­ly tun­tuu vaikka­pa haku­sanaa näpyt­te­lyä nopeam­mal­ta taval­ta etsiä tietoa, tämä ei vält­tämät­tä pidä todel­lisu­udessa paikkaansa. Kyse voi olla asen­nevam­mas­ta ja/tai huonos­ta toteu­tuk­ses­ta. Vielä on liian aikaista sanoa minkälaisik­si luku­lait­teet tule­vat kehit­tymään, var­maa on se, että niitä kehitel­lään eri­laisi­in tarpeisi­in, eri­laisille ihmisille. 

    Tämänkin pal­stan kom­menteista käynee selväk­si ensin­näkin se, että liian moni ei ole edes vaivau­tunut tutus­tu­maan sähköis­ten luku­lait­tei­den tar­jon­taan, saati itse kokeile­maan niitä. Luul­tavasti yllät­ty­isit — mah­dol­lis­es­ti posi­ti­ivis­es­ti. Toisek­si, painet­tu­jen kir­jo­jen “parem­muus” tun­tuu nyt näyt­täy­tyvän lähin­nä siten, että kirjaa/kirjahyllyä voidaan esitel­lä muille spedeille osoituk­se­na lukeneisu­ud­es­ta, älykkyy­destä, hyvästä maus­ta tai mil­loin mis­täkin syistä.

    Oleel­lista on, että painet­tu kir­ja (media ylipäätään) haaskaa resursse­ja — ja täysin turhaan. Pitäisi pikem­minkin lail­la kieltää tai vähin­täänkin aset­taa niin kova hait­tavero, että kir­jas­ta kir­jahyllyssä tulisi jälleen ker­ran “bät­tre folkin” yksinoikeus. 

    En tiedä onko fyy­sisen omis­tamisen halu (tai fyy­sisen omis­tamisen osoit­tamisen tarve) lop­ul­takaan sukupolvikysymys. Jokainen voi suorit­taa nopean empi­irisen kokeen vieraile­mal­la net­tisukupolvea edus­tavien ihmis­ten kodeissa.

    Har­vas­sa ovat ne kodit joista ei kir­ja- ja levy­hyl­lyä enää löy­ty­isi. Uskaltaisin myös väit­tää, että hyl­ly­istä löy­tyvistä teok­sista val­taosa on ihan omak­si ostet­tu (vaikkei niitä enää ikinä kuun­neltaisi — saati luet­taisi). Ja, että niitä oste­taan hyl­lyn täyt­teek­si edelleenkin. Jostain syystä. 

    Omis­t­a­mi­nen näytön ja olemat­toman käytön vuok­si on kieltämät­tä hölmöä. Täl­laisi­in tarpeisi­in sopisi parem­min väli­aikaisen omis­tamisen muo­to eli vuokraus.

    Musi­ikin puolel­la Spo­ti­fy toimii kulut­ta­jan näkökul­mas­ta ihan riit­tävän hyvin. Tämä voisi olla yksi reit­ti jota kaut­ta kir­jail­i­jatkin voisi­vat saa­da kir­jois­taan edes jotain takaisin. Tai ehkäpä maineen (taidon?) kas­vaes­sa sepus­ta­ja luovut­taisikin teok­sen­sa maail­malle vas­ta kun hin­tava­raus huu­tokau­pas­sa ylitetään.

    Paljonko olisin itse valmis mak­samaan kuus­sa siitä hyvästä, että voisin mil­loin tahansa lukea mitä tahansa mil­lä lait­teel­la hyvän­sä — main­os­va­paasti? 5€? Jo vain. 10€? Työssäkäyvänä ehdot­tomasti. 20€? En tiedä, ehkä. Kesäisin?

    Oikein hyvästä tari­nas­ta tai tiedon­mu­rus­es­ta voisin jälkikä­teen vaik­ka jokusen lan­tin tek­i­jälle lahjoittaakin… 

    Hyvä tek­sti lue­taan aina. Ja joku sen halu­aa aina kir­joit­taa. Sosi­aalisen medi­an avul­la helmien poim­imi­nen lan­takasas­ta tulee aina vain helpom­mak­si. Ja huonot tek­stit jäävät jatkos­sa use­am­min luke­mat­ta mikä oikeus ja kohtu­us onkin.

    Elämme mie­lenki­in­toisia aiko­ja täl­läkin sar­al­la. Ei mene kauaa kun viralli­nen ärrimur­ri Antti Nyleeeenkin joutuu nöyr­tymään osta­maan tuon par­jaa­mansa sähköisen luku­lait­teen. Vuan suo­phan sitä nuori mies huuella.

  73. Ei vaan, “pienem­pikuin” ja “suurempikuin”-merkit tulkit­ti­in kon­trol­limerkeik­si. Siis­pä kaa­vat oli­vat (toiv­ot­tavasti nyt luettavissa):

    osto­hin­ta + ostamisen vai­va + käyt­töra­joit­tei­den kiusa “pienem­pikuin” kopi­oimisen vai­va + ran­gais­tus­ris­ki + lain rikkomisen häpeä

    lisäk­si: palvelun arvo “suurem­pikuin” osto­hin­ta + ostamisen vai­va + käyt­töra­joit­tei­den kiusa

  74. anonanon: “Omis­t­a­mi­nen näytön ja olemat­toman käytön vuok­si on kieltämät­tä hölmöä. Täl­laisi­in tarpeisi­in sopisi parem­min väli­aikaisen omis­tamisen muo­to eli vuokraus.”

    Sel­l­aisen hyödyk­keen vuokraus jon­ka lisäar­vo on olla tarvit­taes­sa käytet­tävis­sä vaik­ka käyt­tö olisi harv­inaista tuo mieleen riemas­tut­ta­van Toll Doorin Philip K Dickin Ubikista:

    “Five cents, please,” his front door said when he tried to open it. One thing, any­how, hadn’t changed. The toll door had an innate stub­born­ness to it; prob­a­bly it would hold out after every­thing else.

    (Arvaa viitsinkö ryhtyä pläräilemäl­lä etsimään tuo­ta kohtaa vaik­ka kir­ja on käden ulottuvilla).

  75. Ai niin vielä yksi näkökul­ma kir­jo­jen tule­vaisu­u­teen. Suomes­sa on muis­taak­seni jäl­jel­lä enää yksi paperite­hdas, joka valmis­taa kirjapaperia. 

    Saat­taa siis olla, että kir­jan tule­vaisu­us on uhat­tuna myös toim­i­tus­ketjun muista osista johtuen, kuin vain uud­es­ta näyttöpäätteestä.

    Sanomale­hti­pa­perite­htaathan ovat jo men­neet kiin­ni yksi toisen­sa jäl­keen… sum­ma, kajaani, varkaus… Ei tietysti pelkästään netin vaiku­tus­ta, mut­ta suun­ta on sama.

  76. Sähkökir­jan ja paperikir­jan mukavu­usver­tailu on tois­ar­voinen asia. Kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lo on tois­ar­voinen asia. Ensiar­voisia ovat Jen­nin ja Anna-Liisan esit­tämät kysymyk­set, kos­ka ne sisältävät kysymyk­sen kir­jal­lisu­u­den yhteiskun­nal­lis­es­ta merkityksestä. 

    Siis: Mitä sähkökir­ja tekee infor­maa­tion ja kult­tuurin mak­sut­to­muudelle? Pri­vati­soituuko mak­sulli­nen tieto? Syn­tyykö luokka­jako infor­maa­tioköy­hi­in ja infor­maa­tiorikkaisi­in? Miten käy demokratian?

    Näi­hin on selvä vas­taus. Niin kauan kuin pyritään lisäämään yhteiskun­nalle hyödyl­lisen taiteen/tieteen tuotan­toa lain­säädän­nöl­lä, joka antaa tek­i­jälle kau­pal­lisen yksi­noikeu­den teok­sen­sa kau­pal­liseen hyö­dyn­tämiseen, infor­maa­tiorikkaiden ja ‑köy­hien väli­nen kuilu syve­nee. Näin on käynyt tähänkin asti, mut­ta tietotekni­ikan kehi­tys tulee syven­tämään sitä taval­la, jota ei voi­da enää perustel­la mil­lään yhteisel­lä edulla. 

    Tek­i­jänoikeudet ja niil­lä ansaitut rahat kasaan­tu­vat yhä voimakkaam­min ja yhä harvem­mille men­estyjille. Vapaa pääsy taiteeseen/tieteeseen tulee yhä vaikeam­mak­si, jot­ta parhaiden men­estymistä ei hai­tat­taisi. Oikeuk­sien halti­joiden ja piraat­tien väli­nen kil­pailu tulee kulut­ta­maan yhä enem­män yhteisiä voimavaro­ja ja johta­maan lisään­tyvään byrokra­ti­aan ja jär­jet­tömi­in ran­gais­tuk­si­in. Kaik­ki tämä murentaa demokratiaa.

    Ehkä vielä vakavam­paa on kuitenkin se, mitä tämä kehi­tys tekee taiteen/tieteen laadulle. Sen laulu­ja laulat, kir­jo­ja kir­joi­tat ja tieteitä tutk­it, jon­ka leipää syöt. Kun tek­i­jän palk­ka riip­puu tek­i­jänoikeusjär­jestelmästä, on selvää että tek­i­jät kan­nat­ta­vat tätä jär­jestelmää ja sen filosofista perus­taa, kap­i­tal­is­mia, eikä se voi olla näkymät­tä hei­dän tuotan­nos­saan. Puh­taim­mil­laan tämä ”kap­i­tal­isti­nen real­is­mi” ilme­nee TV:n ohjel­mafor­maateis­sa (tek­i­jänoikeudel­lista tavaraa) tyyp­piä Big Broth­er, joiden keskeinen viesti on: uhraa elämäsi men­estyk­sen markki­noille tai sin­ut karkote­taan joukos­ta. Mitään et voi. Älä parem­mas­ta unia näe.

  77. Tom­mi Uschanov,

    Tarkoitin toki kaupunginkir­jas­to­ja, joi­ta käytän ensisi­jais­es­ti, kos­ka ne ovat käte­vimpiä ja lähim­pänä. Toki käytän myös yliopis­tonkir­jas­toa. Kyl­lähän sieltä löy­tyy noi­ta teok­sia yhtä kap­palet­ta enem­män, olet oike­as­sa. Osaltani siis hive­nen liioit­telua, myön­nän. Olisi pitänyt tarkistaa.

    Yleen­sä en mak­sa usei­ta euro­ja tilaush­in­taa, ellen ole var­ma teok­sen merk­i­tyk­ses­tä. Usein sitä ei etukä­teen voi olla.

    Yksi teos monista, mitä en ole löytänyt, sikäli kun osaan kan­noista hakea, on Lui­gi Barzinin (sr.) Peking to Paris (eng.) vuodelta 1908, joka on aikanaan ollut suosit­tu teos, lain­aus wikipediasta:

    As a jour­nal­ist of the Cor­riere del­la Sera, in 1907 he accom­pa­nied Prince Sci­p­i­one Borgh­ese in the famous Peking to Paris motor race, win­ning it after a jour­ney of months in an Ita­la car across Chi­na and Siberia, trav­el­ing amongst regions and peo­ple that had nev­er seen a car before. Of this adven­ture, he left a won­der­ful mem­oir, filled of hun­dreds of pho­tographs, in his book Peking to Paris, that was pub­lished in 1908 in eleven dif­fer­ent languages

    Näitä on monia mui­ta, mut­ta en lupea nyt luet­tele­maan kiin­nos­tuk­sieni kohteita.

  78. Yksi teos monista, mitä en ole löytänyt, sikäli kun osaan kan­noista hakea, on Lui­gi Barzinin (sr.) Peking to Paris (eng.) vuodelta 1908

    Löy­tyy vuon­na 1972 julka­istu­na uus­in­ta­pain­ok­se­na Varas­tokir­jas­tos­ta, joka on siis Kuo­pios­sa. Sinne on pyrit­ty aivan tietois­es­ti keräämään muis­sa Suomen kir­jas­tois­sa pois­to­jen kohteek­si joutunei­ta kir­jo­ja ainakin yksi kap­pale, jot­ta ne oli­si­vat suo­ma­lais­ten käytet­tävis­sä jatkossakin.

    Yleen­sä en mak­sa usei­ta euro­ja tilaush­in­taa, ellen ole var­ma teok­sen merkityksestä.

    Kansal­liskir­jas­ton kaut­ta tilaa­mal­la Varas­tokir­jas­ton kir­jat saa lainaan täysin veloituk­set­ta. Ne tule­vat paris­sa päivässä ja niitä saa pitää jopa mon­ta kuukaut­ta, kun­han lainan uusii neljän viikon välein. Käyn­ti Senaat­in­torin nurkalla ei liene liikaa vaadittu.

  79. Kiitok­set Tommi,

    Vaik­ka saatan lukea lähem­mäs 200 kir­jaa vuodessa, tässä asi­as­sa olen kyl­lä ollut ilmeisen saam­a­ton. Löy­tyykö jostain haku­palvelu, jos­sa näkee teok­sen saatavu­u­den kaikissa Suomen lainakirjastoissa?

  80. Varas­tokir­jas­to Kuo­pios­sa on OKM:n rahoit­ta­ma laitos, jon­ka tarkoi­tus on olla se viimeinen sijoi­tus- ja tur­va­paik­ka teok­sille, joille ei muual­la enää löy­dy hyl­lyti­laa (Kansal­liskir­jas­to pitää huol­ta vain Fen­ni­cas­ta ja lainaksi saami­nen ei vält­tämät­tä onnistu).

    Varas­tokir­jas­to ei peri kir­jas­toil­ta mak­sua lähet­tämistään lain­oista tai artikke­liko­pios­ta. Toisin sanoen on kiin­ni välit­tävän kir­jas­ton poli­ti­ikas­ta, joutuuko Varas­tokir­jas­ton lain­oista mak­samaan mitään. Asia kan­nat­taa tark­istaa käyt­tämästään kirjastosta.

    Hel­Met-kir­jas­to­jen yhteinen musi­ikki­varas­to Tikkuri­las­sa toimit­taa kauko­lainat maksutta.

  81. Jos on tietokone käytet­tävis­sä, kir­jan saatavu­u­den selvit­tämi­nen on yksinkertaista. 

    Yliopis­tokir­jas­to­jen yhteisti­etokan­ta Lin­da on nyky­isin vapaasti käytettävissä.

    Yleis­ten ja kaikkien muidenkin kir­jas­to­jen yhteisti­etokan­ta Frank kuu­luu kir­janet­si­jän vält­tämät­tömi­in työkaluihin.

  82. Osmo

    En tunne ohjel­moin­nin suo­mia mah­dol­lisuuk­sia, mut­ta ideaali olisi sel­l­ainen suo­jaus, joka sal­lii kopi­oin­nin, jos alku­peräi­nen tiedos­to pois­te­taan. Saman pitäisi toimia palautet­taes­sa laina alku­peräiselle tiedos­ton omistajalle. 

    Tämä ei käytän­nössä onnis­tu, jos tavaran on tarkoi­tus olla nor­maali tiedos­to käyt­töjär­jestelmän piiris­sä, muuten pelien julka­isi­jat oli­si­vat var­masti näin toim­i­neet koti­ti­etokonei­den alkua­joista läh­tien. Tiedos­to­jen kopi­oin­ti kuu­luu tietysti aina tietokonei­den käyt­töjär­jestelmien perus­set­ti­in, eikä kopi­oin­ti­toim­into kat­so tiedos­ton sisältöön. Kuviteltavis­sa olisi jonkun­lainen ‘olen ain­oa kap­pale’ ‑lätkä tiedos­ton meta­dataan ja käyt­töjär­jestelmä, joka nou­dat­taisi lätkän ohjet­ta eikä suos­tu­isi tekemään kopi­o­ta, mut­ta lätkän pois­t­a­mi­nen olisi kenelle tahansa hakker­ille triv­i­aalia. Lisäk­si lätkää pitäisi saa­da nou­dat­ta­maan kaik­ki käyt­töjär­jestelmien toimit­ta­jat (Lin­ux-kehit­täjille olisi aivan turha men­nä moista esit­tämään) ja jo myy­dyt ja asen­netut sys­teemit, eli käytän­nössä ham­mas­tah­naa ei saa takaisin tuu­bi­in. Nykyään kopi­oi­ta syn­tyy kaiken­maail­man välimuis­tei­hin men­nen tullen muutenkin, mm. tästä web­bi­sivus­ta jää palve­li­men ja oman ruudun välil­lä väli­aikainen kopio mah­dol­lis­es­ti use­am­mallekin koneelle matkan var­rel­la ja lisäk­si oman koneen selaimen välimuistiin. 

    Jotkut tun­tu­vat suun­nit­tel­e­van suo­jaus­ta, joka perus­tuu siihen, että kulut­ta­jal­la ei ole hal­lus­saan koko tiedos­toa ja se puut­tu­va osa edel­lyt­tää yhteyt­tä johonkin keskuslaitteeseen. 

    Näitähän on jo tul­lut ja men­nyt. Taval­lisem­pi vari­aa­tio teemas­ta on se, että tiedos­to on salakir­joitet­tu ja avain on verkkoy­htey­den takana keskus­lait­teessa. Tässä tul­laan DRM:n perus­tavaa laat­ua ole­vaan ongel­maan: joko käyt­töe­hdot ovat täysin kohtu­ut­tomat kuten Osmo edel­lä esit­tää, tai sit­ten kulut­ta­jalle on annet­ta­va sekä kryptat­tu tuote (esim. DVD) että avain sen avaamiseen (esim. DVD-soitin, joka voi olla sovel­lus tietokoneessa). Tämä johtaa väistämät­tä siihen, että joku ulkop­uo­li­nen taho purkaa kryptauk­sen, kos­ka avain­ta ei voi pitää salas­sa. Net­to­vaiku­tus on se, että lainku­u­li­ais­ten käyt­täjien elämä han­kaloituu ja vähem­män lainku­u­li­aiset kopi­oi­vat minkä kerkiävät.

    1. Ennus­teeni, ei siis ehdo­tuk­seni on, että tiedos­ton, jos­ta kryptaus on puret­tu, hal­lus­sapi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa.
      Joskus kauan sit­ten joitakin ohjelmia suo­jat­ti­in anta­mal­la niiden mukana fyysi­nen avain (nyt var­maankin pan­taisi­in USB-port­ti­in). Joku ehkä innos­tuu kehit­tämään myös tätä teknologiaa.

  83. Osmo: “Ennus­teeni, ei siis ehdo­tuk­seni on, että tiedos­ton, jos­ta kryptaus on puret­tu, hal­lus­sapi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa.”

    Hehheh. Mul­la on tässä sat­tumal­la kesken varastet­tu kir­ja. Nyt kun Osmon kir­japoli­isit alkaa kier­rel­lä asun­nos­ta toiseen, teen kaikille kir­joille näin:

    zip ‑me jemma.zip SongsOfDistantEarth.txt
    Enter pass­word: sanasala

    Nyt kir­ja on siis jem­mas­sa salasanan takana.

    Jot­ta en jou­tu­isi het­kek­sikään siihen tilanteeseen, että hal­lus­sani olisi kyseinen piraat­ti ei-kry­patys­sa muo­dos­sa, luen sitä aina ja vain suo­raan ruudulta:

    unzip ‑eM jemma.zip
    Enter pass­word: sanasala

    Apropoo. Tulikin mieleeni, että Laser-print­teri­ni tarkku­us on 2000x4000. Siis 8 miljoon­aa bit­tiä per sivu. Siihen­hän mah­tu­isi kaik­ki Osmon kir­jat. Kyseis­es­tä sivus­ta voisi taitel­la lennokke­ja, tapetoi­da ves­san­seiniä, painaa T‑paitoja ja valmis­taa kirjankansia. 

    Tun­tuu kyl­lä siltä, että Osmon kir­japoli­isit on häviöl­lä heti alkumetreillä.

  84. Osmo

    Ennus­teeni, ei siis ehdo­tuk­seni on, että tiedos­ton, jos­ta kryptaus on puret­tu, hal­lus­sapi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa. 

    Amerikan Yhdys­val­lois­sa kopio­suo­jauk­sen kiertämis­es­tä on lais­sa aika kovat ran­gais­tuk­set, kun lain ovat kir­joit­ta­neet levy- ja eloku­va­te­ol­lisu­u­den etu­jär­jestöt. Tilanne on käytän­nössä johtanut siihen, että ko. etu­jär­jestöt ja levy-yhtiöt haas­ta­vat raas­tu­paan esimerkki­ta­pauk­seno­mais­es­ti sat­un­naisotan­nal­la ver­taisverkko­jen käyt­täjiä. Iso­jen tuomioiden lätkimi­nen sat­un­naisille rahat­tomille opiske­li­joille sun muille ei ole varsi­nais­es­ti kohen­tanut teol­lisu­u­de­nalan mainet­ta eikä havait­tavasti hidas­tanut laiton­ta kopi­oin­tia. Tämä siis kos­ki tiedos­to­jen levit­täjiä (ei vält­tämät­tä mitenkään eri­tyisen merkit­täviä sel­l­aisia) ver­taisverkois­sa. Jos otet­taisi­in täl­lä sekun­nil­la pikatark­istus suo­ma­lais­ten kovalevy­istä, niin epäilen­pä, että tek­i­jänoikeusrikko­musten osalta puh­taat oli­si­vat aika pienenä vähem­mistönä. Voihan sitä tietysti yrit­tää koko kansaakin rangaista.

    Joskus kauan sit­ten joitakin ohjelmia suo­jat­ti­in anta­mal­la niiden mukana fyysi­nen avain (nyt var­maankin pan­taisi­in USB-port­ti­in). Joku ehkä innos­tuu kehit­tämään myös tätä teknologiaa. 

    Tuo jär­jeste­ly on edelleen sama kuin muis­sa DRM-sys­teemeis­sä, eli käyt­täjäl­lä on sekä kryptat­tu data että sen avain. Käytän­nössä se ei siis eroa DVD-soit­times­ta mitenkään, soit­times­sa avain on vaan vehkeen sisuk­sis­sa eikä eril­lisel­lä tikul­la. Avaimeen käsik­si pääsemis­es­tä voi tehdä teknis­es­ti han­kalaa (piilot­taa se tikulle eikä antaa esim. Microsoft-tyylistä ihmisen luet­tavaa numero-kir­jain­sar­jaa), mut­ta sen täy­tyy joka tapauk­ses­sa olla sys­teemin itsen­sä luet­tavis­sa ja sik­si se on aina altis hakkeroin­nille. Toisin sanoen: kun salaisu­u­den jakelee kaikille asi­akkaille niin se lakkaa ole­mas­ta salaisu­us, ja koko muu­ta maail­maa on vaikea lakiteitse vaa­tia pitämään täm­möisiä salaisuuksia.

    Ohjelmis­tot tietysti ovat jonkin ver­ran eri jut­tu kuin musi­ik­ki tai kir­jat siinä mielessä, että ohjel­maan itseen­sä voi upot­taa mieli­v­al­taisen määrän lisenssi­tark­istuk­sia ja lisenssisys­teemin tekni­ikkaa voi vai­h­taa vaik­ka ohjel­man joka ver­sios­sa, mikä olisi kir­jo­jen luku­lait­teen tai DVD-soit­timien tapauk­ses­sa niin tuskallista, että myyn­ti var­masti tyssäisi siihen.

  85. Lisäyk­senä edel­liseen heit­toon suo­ma­lais­ten kovalevy­istä ja keskustelu­un kopi­oiden syn­tymis­es­tä: esim. web­bise­lain­ten Flash-lisäke ainakin jois­sakin jär­jestelmis­sä tal­len­taa Youtube- yms. web­bivideoistä väli­aikaisen kopi­on koneen kovalevylle (näin ei käy aina, vaan tämä riip­puu mm. Flashin ja käyt­töjär­jestelmän ver­sios­ta ja web­bi­sivun toteu­tus­tavas­ta). Moniko on sat­tunut kat­so­maan Youtubesta pätkän, jon­ka musi­ikki­in tek­i­jäl­lä ei ollut oikeuk­sia ja joka musi­ik­ki tuli alun perin krypta­tus­ta tiedos­tos­ta? Videon­pätkä saat­taa hyvinkin maa­ta koneen kovalevyn uumenis­sa viikkokau­sia jälkikä­teen. Tuos­sa Osmon ennusteske­naar­ios­sa täm­möi­nen web­bisurf­fail­i­ja olisi siis ran­gais­ta­va rikollinen.

  86. Joskus kauan sit­ten joitakin ohjelmia suo­jat­ti­in anta­mal­la niiden mukana fyysi­nen avain (nyt var­maankin pan­taisi­in USB-port­ti­in). Joku ehkä innos­tuu kehit­tämään myös tätä teknologiaa.

    Sof­t­an kanssa tuo toimii että se jatku­vasti pol­laa sitä avain­ta kun sitä käytetään, tosin se on niin kankea malli että tuos­ta on muu­tamia poikkeuk­sia luku­unot­ta­mat­ta luovut­tu. Doku­ment­tien kuten tek­sti kanssa taas ei, jos se tek­sti näkyy ruudul­la sen voi aina kopioida.

  87. Sep­po Ryväs: “Apropoo. Tulikin mieleeni, että Laser-print­teri­ni tarkku­us on 2000×4000. Siis 8 miljoon­aa bit­tiä per sivu. Siihen­hän mah­tu­isi kaik­ki Osmon kir­jat. Kyseis­es­tä sivus­ta voisi taitel­la lennokke­ja, tapetoi­da ves­san­seiniä, painaa T‑paitoja ja valmis­taa kirjankansia.”

    Niin­pä — mut­ta lukea­han sitä ei voi — se siitä sitten.

  88. Sep­po Ryväs: “Apropoo. Tulikin mieleeni, että Laser-print­teri­ni tarkku­us on 2000×4000. Siis 8 miljoon­aa bit­tiä per sivu. Siihen­hän mah­tu­isi kaik­ki Osmon kir­jat. Kyseis­es­tä sivus­ta voisi taitel­la lennokke­ja, tapetoi­da ves­san­seiniä, painaa T‑paitoja ja valmis­taa kirjankansia.”

    Raimo K: Niin­pä – mut­ta lukea­han sitä ei voi – se siitä sitten.

    Ote­taan ves­san seinästä digikam­er­al­la kuva ja annetaan se vaik­ka Tesser­act-ohjel­malle, se ymmärtää viivakoodeja.

    Viivakood­e­ja taas tuot­taa vaik­ka Zint.

    Olisi mie­lenki­in­toista tietää mis­sä kohtaa jakeluketjus­sa tarkalleen tapah­tuu laittomuuksia.
    Koo­dates­sa, print­ates­sa, lii­mates­sa, kuvat­taes­sa vaiko dekoodatessa?

  89. Sep­po Ryväs: “Ote­taan ves­san seinästä digikam­er­al­la kuva ja annetaan se vaik­ka Tesser­act-ohjel­malle, se ymmärtää viivakoodeja.”

    Kun nor­maali luet­ta­va A4 tek­sti­sivu on muis­taak­seni noin 2 kiloa, se tarkoit­taa sitä, että se 8 gigaa on niin pien­tä, että siitä ei pirukaan ota selvää, eikä ainakaan mikään nor­maali digikam­era. Kuva ves­san seinästä on vain kuva ves­san seinästä.
    Suo­jatun tiedos­ton tuhoami­nen ei liene laiton­ta mis­sään vaiheessa.

  90. 8 gigaa on niin pientä 

    2000 x 4000 = 8 000 000 bit­tiä. Yksi tavu on 8 bit­tiä, eli täl­lä mitoituk­sel­la A4:sen kap­a­siteet­ti olisi noin miljoona tavua eli yksi megatavu. En ole kat­sonut Osmon kir­jo­jen tiedos­tokoko­ja, mut­ta epäilen, etteivät ne kaik­ki mah­tu­isi PDF-tiedos­toina ker­ral­la tuo­hon tilaan. Paperin res­oluu­tioon vaikut­taa print­terin lisäk­si paper­i­laatu, jos­sa on joku määrä epä­ta­saisuuk­sia ja jos­sa muste lev­iää jol­lain tavalla.

  91. Ennus­teeni, ei siis ehdo­tuk­seni on, että tiedos­ton, jos­ta kryptaus on puret­tu, hal­lus­sapi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa.

    Onnek­si täl­laisen kauhuku­van var­alle on jo nyt ole­mas­sa “Deni­able encryp­tion” ‑sys­teeme­jä (en tiedä miten tuo kään­tyy suomek­si, wikipedia ker­too lisää), joiden avul­la min­un parhaan ymmär­ryk­seni mukaan kukaan ei pysty edes osoit­ta­maan, että min­ul­la olisi kovalevyl­läni itse salaami­ani tiedos­to­ja, niiden sisäl­löstä puhumattakaan.

    Täl­löin lop­putule­ma on täs­mälleen sama kuin kaikkien muidenkin viritelmien kanssa. Ne joi­ta kiin­nos­taa, kopi­oi­vat hel­posti, ja taval­lis­ten asi­akkaiden elämä tehdään vaikeaksi. 

    Ja olisi kyl­lä mie­lenki­in­toista kuul­la ennus­teen lisäk­si myös kan­tasi moi­seen ajatukseen?

  92. Mikko H: “Yksi tavu on 8 bit­tiä, eli täl­lä mitoituk­sel­la A4:sen kap­a­siteet­ti olisi noin miljoona tavua eli yksi megatavu.”

    Voihan sen noinkin ajatella.
    Toisaal­ta kun sille A4 kokoiselle arkille mah­tu­va 12 pis­teen kokoinen tek­sti­tiedos­to on noin 2 kiloa (ilman Wordin ohjaus­merkke­jä yms. lisäyk­siä) niin se 8 gigan tek­sti pitäisi pienen­tää 40.000.000 ker­taa — tek­sti olisi aika pien­tä, mikä mah­taisi pis­tekoko olla?

  93. Jälk­isy­ty­tyk­sel­lä tuo­hon Osmon kom­ment­ti­in fyy­sis­es­tä avaimes­ta tietoko­neo­hjel­maan: täl­lä het­kel­lä ilmeis­es­ti laa­ji­mas­sa käytössä ammat­ti­laiso­hjelmis­tois­sa on eri­laiset float­ing license ‑jär­jeste­lyt, jois­sa työkoneessa pyörivä ohjel­ma kysyy käyn­nistyessään palve­limelta, että onko sil­lä lupa käyn­nistyä. Asi­akas ostaa lisenssi­palve­limeen jonkun määrän ns. tokenei­ta eli suomek­si vaik­ka polet­te­ja. Palvelin pitää huolen siitä, että paikallisverkos­sa käyn­nistyvät ohjel­mat saa­vat pyytäessään tarvit­ta­van määrän polet­te­ja, tai vas­taa ‘ei oo’ kun poletit lop­pu­vat. Kun käyt­täjä sul­kee ohjel­man koneel­laan, sille varatut poletit vapau­tu­vat. Lisenssi siis toimi­ii kaikissa työ­paikan koneis­sa ja myös vaik­ka työn­tek­i­jän kotona kan­net­taval­la jos lisenssiky­se­ly pääsee palo­muureista läpi työ­paikan palve­limeen. Yhtaikaa käytössä ole­vien kopi­oiden määrä on rajoitet­tu ja käyn­nistyk­seen tarvi­taan toimi­va verkkoy­hteys. Polet­tisys­teemil­lä on sit­ten mah­dol­lista jyvit­tää ohjelmis­ton eri toimin­not, siis siten, että joku osa ohjelmis­toa kulut­taa enem­män polet­te­ja kuin joku toinen, mikä edis­tää ohjelmistofir­man hin­noit­telumah­dol­lisuuk­sia ja voiton maksimointia.

    Lisenssi­palvelin on puolestaan sidot­tu yhteen tiet­tyyn koneeseen ja siihen myy­dyt lisenssit eivät suos­tu toim­i­maan muis­sa palvelinkoneis­sa. Lin­senssi­jär­jestelmän toimit­ta­ja vaku­ut­taa sys­teemin ole­van “tam­per proof”, mut­ta voin tässä tun­nus­taa, että itse olen täysin triv­i­aalil­la kikalla saanut lisenssi­palve­li­men toim­i­maan muus­sa kuin alun perin iden­ti­fioidus­sa koneessa (tuli tarve ottaa uusi kone hajon­neen tilalle eikä ollut aikaa taiki­noi­da ohjelmis­to­toimit­ta­jan kanssa) ja myös ajanut saman tem­pun avul­la lisenssi­palvelin­ta yhtaikaa rin­nakkain use­assa muus­sa kuin iden­ti­fioidus­sa koneessa, mikä käytän­nössä lait­tomasti moninker­taisti saatavil­la ole­vien polet­tien määrän. Tämä tapah­tui takavu­osi­na suo­ma­laises­sa korkeak­oulus­sa puh­taasti tieteen edis­tämisen nimis­sä sen jäl­keen, kun her­mot oli­vat men­neet rahanah­neen ohjelmis­to­toimit­ta­jan viritelmään, joka toi­mi niukko­jen polet­tien kanssa ennalta-arvaamattomasti.

    En tiedä, voiko tästä mitään oppia, mut­ta tuom­moi­seen jär­jeste­lyyn on pää­tynyt aika moni ammat­tikäytössä ole­va ohjelmis­to jonkun sortin elim­i­naa­tion kaut­ta, tai ainakin lisenssi­jär­jestelmän toimit­ta­jan markki­noin­nin vaiku­tuk­ses­ta. Näitä käytetään yleen­sä aina koneis­sa, jois­sa on toimi­va verkkoy­hteys ja pien­impi­enkin lisenssi­paket­tien vuosi­hin­nat liikku­vat mon­en tuhan­nen euron luokas­sa. Vas­taa­vat verkos­ta tiedos­ton avaamiseen lupaa kyse­levät DRM-jär­jestelmät musi­ik­ki- yms. tiedos­toille ovat tain­neet jo epäon­nis­tua markkinoilla.

  94. http://en.wikipedia.org/wiki/QR_Code

    Voidaan lukea kännykällä. 

    Näp­pärä tapa julka­ista laiton­ta mate­ri­aalia olisi metron rullaportaat. 

    – Nythän meil­lä onkin taas tusi­noit­tain lait­to­mia teok­sia. Vuon­na 2000 ei tain­nut olla yhtään. His­to­ri­alli­nen hengähdys­tauko Valpon ja Vihrei­den välissä.

  95. Hih, Antti Nylén se vas­ta irrot­telee! HS mielipi­deosas­tossa on tänään 4.11.2010 Nylénin vas­taus Pet­teri Järviselle, joka aikaisem­min otti mielipi­desivul­la kan­taa sähkökir­jan puolesta.

    Näin Antti Nylén:

    Järvi­nen pitää hyvänä sitä, että ihmi­nen voi nyt kan­taa kokon­aista kir­jas­toa laukus­saan. […] Ihmisen pitää men­nä kir­jas­toon hat­tu kädessä ja selkä kumaras­sa. Kir­jas­ton ei pidä kutis­tua. Sen ei pidä antau­tua ihmiselle, ahtau­tua ihmisen tasku­un. Ei ikinä.

    😀 😀 😀 Minä aina tykkään siitä että annetaan tul­la tul­ta ja tulikiveä eikä surkeilla. 

    Mut­ta ihan pöhköjähän Nylén tietysti kirjoittaa.

  96. Jos kopi­oin­tisuo­jat­tu (eli “DRM-rajoitet­tu”) kir­ja on salat­tu tarpeek­si hyvin, sitä ei voi käyt­tää ilman valmis­ta­jan ole­mas­saoloa ja lupaa. Tämä johtaa siihen, että kun valmis­ta­ja menee nurin, on kir­jo­jen käyt­töoikeus hävin­nyt sekä oletet­tavasti hin­to­jen nousuun.

    Onnek­si pelkkä tek­sti on aina niin help­po kopi­oi­da — vaik­ka käsin lap­si­työvoimal­la — että kopi­oin­tisuo­jauk­set eivät tule toim­i­maan. Muis­sa mediois­sa ongel­ma on paljon suurempi.

    Ongel­ma ei ole se, että jotkut kopi­oi­vat mate­ri­aalia. Ongel­ma tulee sil­loin kun kukaan ei kopi­oi ja valmis­ta­jal­ta häviää vastapaino. Piratis­mi on yhteiskun­nan paras ystävä.

Vastaa käyttäjälle Seppo Ryväs Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.