Valtion tuottavuusohjelma pyrkii siihen, että valtion palveluksessa oleva henkilökunta pienenee rivakasti, koska työikäisten määräkin vähenee. Päämäärä on kannatettava, mutta toteutus on aivan järjetöntä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus antoi ohjelmalle antipalkinnon väärästä termistä, koska tällä ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa.
Täysin järjettömästi ohjelma toimii määrätessään karsimaan henkilökuntaa myös voittoa tuottavasta toiminnasta. Tämä hölmöys on moneen kertaan luvattu korjata, mutta aina sama ohje palaa. Voittoa tuottavaa toimintaa saa kyllä laajentaa, kunhan sama hallintokunta supistaa vastaavan määrän väkeä muualta.
Tämän seurauksena THL ei voi rahoittaa toimintaansa myymällä tutkimusosaamista maailmalle eikä Säteilyturvallisuuskeskus saa myydä omaa valvontaosaamistaan ydinvoimarakentamista aloitteleville maille, vaikka tämä vähentäisi budjettirahoituksen tarvetta. STUKin valvontaosaaminen menisi hyvin kaupaksi, koska Olkiluoto kolmosta rakentava AREVA kiertää maailmaa marmattamassa mielestään liian pedanttista valvonnasta.
Mikä olisi parempaa vientiä kuin suomalaisen tutkimusosaamisen vienti?
Olisi jotenkin uskonut, että VM käyttäisi rahaa ohjausvälineenä. Nyt pitää tuijottaa vain nuppilukua, vaikka se tuottaisi julkiselle taloudelle tappiota.
Säteilyturvakeskuksen on määrä supistaa toimintaansa 30 henkilötyövuodella. Tämä ei onnistu kuin karsimalla laitoksen lakisääteisiä tehtäviä tai luopumalla osaamisen ylläpidosta. Kuitenkin pitäisi riittää rahkeita valvoa peräti kahden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista.
===
Sitten siitä jääviydestä: Toimin Säteilyturvakeskuksen neuvottelukunnan puheenjohtajana.
Valtionhallinnossa on samaan aikaan meneillään aika voimakkaasti byrokratiaa lisääviä hankkeita, mainittakoon nyt vaikka kaikenmaailman hankintojen keskittämiset minnelie keskuksiin, korkeakoulujen umpisusi palkkajärjestelmä jne. Paitsi että tuottavuusohjelma on pöhkö, niin jäljelle jäävä porukka tekee entistä pöhkömpää ja turhempaa hommaa.
Tuottavuusohjelman slogan on: “Säästetään hinnasta piittaamatta!” 😀
Ei jeesus. Laittakaa nyt linnaan ne ihmiset, jotka tällaisen ovat säätäneet.
Valtion budjetti näyttää siltä, että ei siinä mikään juustohöylä auta. Jos valtio lainaa joka viidennen euron, niin ei sitä tasapainoiteta millään kevyillä toimenpiteillä.
Pitäisi oikeasti kirveellä poistaa ylimääräiset puuhastelut ja muuttaa lait suoraviivaisemmiksi. Oleelista olisi saada lait kuntoon, ettei joka asiaa tarvitsisi pyörittää vuositolkulla eri virkamiesten pöydillä.
Nyt eletään hankalia aikoja verrattuna siihen aikaan, kun telkkarissa Kekkonen ja hänen jälkeen esim. Kalevi Sorsa luetteli YLEn väen välittämänä, että palkkoja korotetaan nyt sen verran, että samalla kananmunien tiu-hintaa ei muuteta suuntaan eikä toiseen.
Katainen taisi hiljattain todeta eduskunnan kyselytunnilla, että valtion tuottavuusohjelma toimii varsin hyvin.
Republikaanit ovat USA:ssa ajaneet valtion roolia menestyksellisesti alas veronkevennysten ja valtion hypervelkaannuttamisen kautta. Ideologisista syistä Kokoomus toteuttaa samaa oikeisto-ohjelmaa Suomessa.
Epäilemättä valtion toimia pitäisi tehostaa kovalla kädellä, mutta nyt sitä tehdään hölmösti. Ideologia on taas voittanut järjen. Näin myös vasemmiston poliitikoilla on historian saatossa liian usein käynyt.
Vaikka valtiolla olisikin järkeviä hankkeita, joihin tarvittaisiin henkilöstöä, niin Kataisen ideologian mukaan pääosa hankkeista on siirrettävä yksityiselle sektorille.
Jatkossa ratkaisevassa roolissa tuleekin olemaan se, haluavatko kepu ja vihreät tosissaan torpata Kataisen suuunnitelmia seuraavissa hallitusneuvotteluissa?
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin vallanhimo voittaa. Kataisen linjaa jatketaan ja valtion henkilöstön vähennystavoitteita kiristetään entisestään.
Jos joku toimii pöhkösti se implikoi että sen olisi tarkoitus toimia jotenkin toisin. Kun tarkoitus on pienentää julkista sektoria itsetarkoituksellisesti vaikka siinä ei olisi taloudellisesti mitään järkeä, niin pöhköt toimet on järkeviä päämäärään nähden. Ja ratkaisu on yksityistäminen, koska yksityinen yritys voi palkata tuottavaa henkilökuntaa.
Tässä erityistapauksessa on vielä sellainen kiva bonus että ikävät turvallisuusmääräykset nostavat ydinvoimaloiden hintaa, joten valvonnan karsiminen on tietenkin prioriteetti laskutaitoisella uraaniosastolla. Nykyisellä kustannustasolla ei synny välttämättä yhtään voimalaa, mutta jos tehdään niin kuin setä Milton opetti eli annetaan markkinoiden seuloa vuotavat voimalat pois niin kustannukset tippuu. Tietenkin tämä valikointi tuottaa vähän oheistappioita, mutta turvallisuusriskit kantaa kuitenkin veronmaksajat, eli tappioiden sosialisoinnista on huolehdittu.
Kyllä tässä käy niin, että ydinvoimaloiden hinta nousee, koska koska tarkastuksia ei ehditä tehdä ajoissa ja rakennustyöt joutuvat odottamaan.
Eiköhän Kataisen toiminnalla ole selkeä tavoite. Sovelletettynä esimerkiksi Osmon esittämään Säteilyturvakeskuksen toimintaan tavoite pyrkii seuraavaan:
1) Pienennetään säteilyturvakeskuksen henkilöstöä, saavutetaan tuottavuusohjelman tavoite
2) Todetaan laitoksen toimivan heikosti, on syytä ostaa tehtäviä yksityisiltä konsulttiyrityksiltä.Yksityisten yritysten osaaminen ja kokemus kasvavat.
3) Samat yksityiset yritykset alkavat hyödyntää Suomen mainetta tarkkana säteilyn vaarojen torjujanina myös vientituotteena. Saadaan uutta vientiä ja tuloja yrittäjille.
4) Yksityiset konsulttiyritykset tarvitsevat lisää työvoimaa. Entiset Säteilyturvakeskuksen työntekijät värvätään yksityisiin näihin yrityksiin.
Kaikki on hyvin, tavoite on saavutettu. Säteilyn valvonta pelaa ja entisille työntekijöile on saatu työtä. Palkka, työpaikan pysyvyys ja muut työehdot ovat sitä, mitä työnantaja on halukas sallimaan. Voitot toiminnasta menevät yrittäjille, jotka ovat kiitollisia yrityksensä menestyksestä hyvälle ministerille.
Jep, pölkkypäistä hommaa tämä valtion “tuottavuuden” parantaminen. Loistava analyysi, Osmo! Kyse on todellakin vain henkilömäärän sokeasta vähentämisestä seurauksista ja kustannuksista piittaamatta.
Eräskin valtion laitos (jääköön nimi tällä kertaa mainitsematta) tuottaa viranomaistoimintansa ohessa maksullisia palveluita, jotka menisivät kaupaksi kuin siimaa. Mutta kun tuottavuusohjelma vaatii väkeä vähennettäväksi, niin kyseinen viranomainen ei saa tuottaa itselleen rahaa, vaan kituu pienellä raha- ja henkilömäärällä joten kuten.
Tämän vuoksi tämä viranomainen keskittyy pitämään kiinni mahdollisimman monesta tehtävästään, vaikka henkilökunta ei siihen enää riitäkään ja ajaa samalla alas maksullista palvelutoimintaansa — siis juuri sitä, joka tuo rahaa kassaan!
Osmo kirjoitti:
“Kyllä tässä käy niin, että ydinvoimaloiden hinta nousee, koska koska tarkastuksia ei ehditä tehdä ajoissa ja rakennustyöt joutuvat odottamaan.”
Julkisen sektorin tehostamiset (säästöt) tarkoittavat valtavaa kustannusten siirtoa yksiyiselle sektorille ja yksityisille kansalaisille.
Mitähän maksaa kansalaisille erilaiset pitkät jonot: oikeuskäsittelyt, erikoissairaanhoito, vanhustenhuolto…
Samaan aikaan kun kaiken maailman Huutokosken ratoihin uppotetaan satoja miljoonia euroja, julkisen puolen tietojärjestelmien alkeellisuus aiheuttaa miljardien menot — lääkäritkin on pantu näyttöpäätteiden jatkoksi.
Elikkä non-profit organisaatiot osaavat kyllä ulkoistaa kustannuksia, mutta tehokkuutta ne eivät osaa lisätä.
Valtion rooli on siis pienentynyt lähinnä juhlapuheiden mukaan. Tosiasiassahan julkinen budjetti on paisunut kuin pullataikina varsinkin sotilasmenojen osalta, ja keskuspankin ja valtion johdolla finanssijärjestelmän kupla on tärvellyt yksityisenkin reaalitalouden. Poliittisten päättäjien valta ehkä on pienentynyt, kun he toimivat etupiiriensä kumileimasimina, mutta koneistona Yhdysvaltain liittovaltio ei todellakaan ole pienenemässä.
Nyt jäi kokonaan käsittelemättä kenen intresseissä tuo absurdi ohjeistus on. Syy ei voi olla vain ideologinen.
ja näitä pöhköyksiä laatimassa/laadituttamassa olleet siirtyvät politiikasta erilaisten yritysten ja yritysten edusjärjestöjen johtoon. Toivottavasti edes siellä ymmärtävät liiketoiminnan perusteet.
Itseasiassa tuo tuottavuusohjelma ja sen toteuttaminen käytännössä pääluvun vähennyksenä kertoo myös jotain julkisen vallan ohjaus- ja neuvottelumekanismeista hallinnon eri tasojen välillä.
Valtiolla ja kunnilla on keskenään samanlainen päämies-agentti tilanne kuin keskushallinnolla ja siihen kuuluvilla virastoilla/laitoksilla.
Miksi ei 1990-luvulta lähtien käyttöön otetut tulossopimukset ja määrärahakehykset riitä? Ilmeisesti keskushallinnolla ei ole muuta riittävän järeää ohjauskeinoa kuin tuollainen karkea mittari. Tietysti hallinnon alemmalla tasolla olevat virastot eivät pysty sitä manipulomaan ihan yhtä helposti kuin erilaisia määrärahojen mitoituksiin liittyviä kehyksiä..
Todellisuudessa esimerkiksi määrärahojen uudelleenallokointi hallinnon eri tasojen välillä ja sisällä on ollut melko pientä. Viimeisin budjetti sisälsi ilmeisesti noin 200 me siirron hallinnon eri alojen sisällä, mikä on hyvin pieni osuus kokonaispotista (vaikka suurin osa valtion menoista onkin siirtotalouden menoja valtion liikekirjanpidon termein sanottuna).
Nämä kaikki tapaukset kertovat vain sen, että julkisella vallalla itselläänkin on valtavia informaatio, valtuuttamis ja ohjausongelmia omaltakin osaltaan.
Millaisia viihdeuutisia saammekaan kohta kuulla yhteisistä tietojärjestelmä, yms hankkeista?
Jos kerran tuo konsulttipalveluiden myynti on niin hyvää bisnestä, niin se kannattaisi yhtiöittää erilleen ja jatkaa sitä muuten.
Varsinainen ongelma näissä STUK ja THL kuvioissa on se, että valvova viranomainen myy konsulttipalveluita. Parasta olisi pitää tässäkin valvonta tiukasti viranomaistyönä ja heittää nuo konsulttibisnekset erilleen.
Sama viranomainen valvomassa ja tekemässä alalle konsultti töitä on taas tällainen pässi kaalimaan vartijana kuvio.
Yhtiöittäminen vie kaiken synergiaedun osaamisen osalta. En myöskään ymmärrä, mitä vikaa siinä on, että suomalainen valvontaviranomainen myy valvontapalveluja vaikkapa Vietnamiin, jolla ei ole osaamista omasta takaa. Samoin olisi aiv an pöhköä, jos THL:llä olisi kahdet eri tutkijat, ulkomaisia tyehtäviä tutkivat ja kotimaisia.
En nyt puhunut ulkomaalaisista asiakkaista, vaan siitä, että Suomessa on mahdoton tehdä mitään säteilyyn tai terveyteen liittyvää, jos et maksa näille riittävästi. Jos taas tilaat paljon, niin samathan kaverit tarkistavat turvallisuuden ja hyvä veli verkosto huolehtii, että kaikki käy. Parhaassa tapauksessa tilataan illalla konsultoimaan ravintolaan.
Jos Villellä on esimerkkejä tuosta väitetystä korruptiosta, kuulisin mielelläni.
Tämä ei suoraan koske valtion tuottavuusohjelmaa, mutta valtion rahojen käyttöä kylläkin. Kiinnostava nähdä onko tehty laskelmia, mitä maksaisi ruumiiden aloillaan pysyminen verrattuna siihen, että vainaat ja poliisit kenties liikuskelevat paikkakuntien välillä ees ja taas.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_746_2010_p.shtml
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ville: “Valtion budjetti näyttää siltä, että ei siinä mikään juustohöylä auta…”
Jep, ja kun vielä ymmärtää, että yli puolet yhteiskunnan menoista on sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, niin ei ole kovin vaikeaa ymmärtää, mistä leikkaukset on tehtävä. 😉 Kolmas merkittävä menoerä on muuten koulutus, loput on kosmetiikkaa.
Myönnetään, että oli liioittelua, mutta itselle nousee aina karvat pystyyn kun saman alueen lainsäätäjä, tulkitsija ja konsultti asuu samassa kaverissa tai samassa huoneessa.
Aikaisemmin ainakin sähkölaitteiden FI merkki on ollut aikoinaan “mahdotonta” hankkia “lahjomatta” oikeita tahoja. Eli jos halusi jonkun laitteen Suomen markkinoille, oli helpoin palkata joku sopivalla taholla oleva kaveri iltahommiin. En jaksa uskoa, että ihmiset olisivat niin paljoa muuttuneet tuosta, jos vaan tilaisuus tehdään.
Lisäksi lääke ja säteilypuolella valtion on aktiivisesti ottanut vastuut ongelmissa valtion piikkiin.
Toinen kysymys on: Mitä tapahtuisi, jos jostain syystä THL muuttuisi jääviksi tietyssä lääkeasiassa tai STUK ydisnturvallisuus asiassa, koska ovat saaneet rahaa firmalta? Näinhän ei voi käydä koska nämä toimvat “puoluettomasti”, ja mitään mallia ongelmaan ei ole. Mutta jos kävisi, niin kuka tekisi päätökset? Esim STUK ei saisi ottaa kantaa Olkiluodon työmaahan, kun AREVA olisi maksanut STUKille X miljoonaa.
Mitenkä taas kävisi jos Korkeimman Oikeuden tuomari tekisi konsultti hommina miten KO:hon kannattaa valittaa, kyllähän siitäkin häly nousisi. Vaikka lasku menisikin KO:lle.
Sehän kertoo jo kaiken julkisen vallan laskentatoimen ja taloushallinnon osaamisesta jos kerran erilaisiin suoritetyyppeihin (julkiset maksuttomat valvontatehtävät, maksulliset ylijäämää tuottavat konsultointitehtävät ja asiakasmaksuilla katettavat ylijäämää tuottamattomat palvelut)liittyviä tuloja ja menoja ei pystytä kohdistamaan…
Jos taas VM ei usko virastojen tekevän näitä laskelmia rehellisesti niin se kertoo keskushallinnon ja sen alaisten virastojen hallussa olevan informaation todellisesta tasosta..
Entä jos julkinen viranomainen kerää tietoa (PRH, Väestörekisterikeskus ja Tilastokeskus) erilaisista toimijoista, panttaa sitä itsellään ja myy itse tuotteistamiaan palveluita maksaville asiakkaille?
Entä jos tieto olisi vapaasti saatavilla ja erilaisten erikoistuneiden yritysten niistä aineistoista tuottamia palveluita olisi laajemmin saatavilla?
Valtion eri organisaatioiden markkinaehtoinen toiminta ei siis ole yksiselitteinen asia…
Täytyy myöntää, että nyt vasta luettuani aloituksen uudelleen hoksasin, mistä on kyse 8) Niin järjetön homma, että en heti edes tajunnut.
Virkaruotsin lisäksi valtion virkamiehiltä pitäisi vaatia ainakin yrittäjä-tutkinnon lyhyt oppimäärä eli 3 ov. Se olisi jo edistystä.
Kauhistus on non-profit organisaatio, jota normiohjataan.
“Jos taas VM ei usko virastojen tekevän näitä laskelmia rehellisesti niin se kertoo keskushallinnon ja sen alaisten virastojen hallussa olevan informaation todellisesta tasosta..”
Heh, heh… näin valtion työntekijänä voin vakuuttaa, ettei laskelmilla ja kirjauksilla ole yleensä yhtään mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Käytännössä edes virastojen sisällä ei tiedetä miten luvut oikeasti ovat, koska vääristely alkaa jo lattiatasolta.
Miksi näin? Onko jokainen virkamies luonnostaan huijari?
Eipä tietenkään — ministeriöiden virastoille asettamat tavoitteet samoin kuin virastojen keskuhallinnon alaspäin vierittämät, ovat vain niin mahdottomia, ettei niitä voida saavuttaa ilman “luovaa kirjanpitoa”.
Tästä ei myöskään ole kenellekään käytännössä mitään haittaa, koska eurosummat siellä viimeisellä rivillä vastaavat kuitenkin todellisuutta ja kaikki tehtävät tulevat joka tapauksessa täytetyiksi. Ainoa vääristely on siinä, että ne viimeisen rivin yläpuolella olevat hommat väännetään sellaisiksi, että ne täyttävät ylempien tahojen asettamat absurdit tunnusluvut.
Esim., jos jossain virastossa työt on projektoitu ja tavoitteeksi asetetaan 85% projektointiaste, niin sitten projekteille kirjataan 85,2% työtunneista — olivat ne toteutuneet tunnit ihan mitä tahansa — tai jos ulkopuolisten toimeksiantojen voittomarginaaliksi määritellään vähintään 10%, niin sitten niiden voittomarginaali on se 10,1% — ja ylimenevät tunnit kirjataan valtion budjettirahoista rahoitettaville projekteille, jotka vedetään säännönmukaisesti miinukselle.
Jos tästä vääristelystä halutaan eroon, niin — pliis — asettakaa vain yksi tavoite — se mitä jää viivan alle — ja unohtakaa kaikki ääliöimäiset KPIt ja antakaa meidän tehdä työmme. Ehkä ne kirjaukset ja laskelmat olisivat sitten vähän lähempänä totuutta…
kse:n kommentti on kyllä osuva, varsinkin tuo KPI osuus pistki hihittämään. Ei tämä yksityiselläkään puolella sen helpompaa ole. Olen askarrellut mittareita, ja kyllä olen hairahtunut joskus KPI-puolelle, joihin sitten kytketään jotenkin rahaa ainakin periaatteessa. Perusristiriita on siinä että on toiveiden tynnyri siitä mitä kaikkea eri osapuolten mielestä pitäisi saavuttaa ja sitä kaikkea sitten pitäisi jotenkin mitata, ja sitten toisaalta selkeysvaatimus joka tulee siitä että ohjauskeinon pitäisi olla selkeä eli yksinkertainen.
“Viivan alla” on hyvä mittari siksi että se on yksinkertainen ja on helppo ymmärtää mistä se muodostuu, mutta siihen voi olla mitattavan vaikea todellisuudessa vaikuttaa ja muitakin tavotteita usein on kuin pelkkä tulos. Toisaalta 50-kohtainen taulukko josta muodostuu eri painotusten kautta vaikkapa henkilökohtainen palkanlisä on taas niin vaikea hahmottaa ettei se ohjaa.
Minusta tuon tyyppisiä ohjauskeinoja käytetään sekä väärin että liikaa, se on loppujen lopuksi usein johdon laiskuutta; jos ei ymmärrä toimintaa niin aina voi mitata. Tunnuslukujen ja muiden vastaavien pitäisi olla kuitenkin ymmärrystä tukevaa ja korjaavaa tietoa, ei sen korvike. Olen myös sitä mieltä että keskiverto-organisaatiosa tulisi olla jokunen tiedeihminen enemmän, jos kerran tehdään käytännössä kvantitatiivista tutkimusta niin siitä pitäisi sitten ymmärtää jonkun oikeasti jotain ja se pitäisi tehdä kunnolla.
ksen kommentti varmaan valottaa mikä idea on tuottavuusohjelman takana.
Julkisen puolen lafkat voivat myydä tuotteita aivan alihintaan juurikin kirjaamalla ylimenneet tunnit jollekin muulle projektille.
Itsekin kuulin jostain julkisen sektorin instanssista, jolla oli kaikki firmojen tuotekehitystä varten mahdolliset kalliit ja hienot ohjelmat ja siihen nähden aivan naurettavat tuntihinnat. Ei me voida semmoista vastaan kilpailla.
Nyt kun vihreä talouspolitiikka pikku hiljaa ajaa teollisuutta alas niin julkisten viranomaispalveluiden viennistähän voisi tulla uusi kultakaivos Nokian sijaan Suomelle!
Palveluyhteiskunta johtaa vaihtotaseen alijäämään kun ihmisten tarvitsee kuluttaa kuitenkin oikeita hyödykkeitäkin ja palveluiden tuottaminen vaatii myös tuontipanoksia. Ihmisten toisilleen tuottamien palveluiden laskeminen tuotantoon johtaa erikoisiin loppupäätelmiin, kuten että palvelut elättäisivät pienen kansantalouden.
Suomen valtion edustajat ovat kaikkialla ksv. organisaatioissa kertoneet miten hienot tulos- ja prosessiohjauksen keinot meikäläisillä viranomaisilla on ja miten ammattitaitoista porukkaa virastoissa työskentelee. Kukapa ei haluaisi maksaa Suomen kehittyneistä viranomaispalveluista? 🙂 🙂
Onkohan Soininvaara turhan ihastunut yhden sektoriviraston toimintaan eikä kykene näkemään kokonaisuutta eli julkista sektoria toimimassa kansantaloudessa hyvin erilaisin tavoin? Tämä on politikolta vaarallista kun laajempia tavoitteita asetetaan. Yksi virasto pitää pystyä tarvittaessa pistämään lihoiksi jos jossain muualla tarvitaan sen varat jonkun toisen toiminnan laajentamiseen..
Ville_: “Esim STUK ei saisi ottaa kantaa Olkiluodon työmaahan, kun AREVA olisi maksanut STUKille X miljoonaa.”
Luulisinpa, että STUK ei ota kantaa ennen kuin AREVA on maksanut miljoonia — ei niitä tarkastuksia ja hyväksymisiä/hylkäämisiä ilmaiseksi tehdä. Lupahallinnonkin tavoitteena on vähintään kattaa kulunsa. Minkähän luvan saa ilmaiseksi?
Koska AREVAn on pakko maksaa tarkastuksesta STUKille, STUK ei ole mitenkään riippuvainen AREVAn suotuisuudesta. Mitään riippuvuutta ei synny.
OS:
>Koska AREVAn on pakko maksaa tarkastuksesta
>STUKille, STUK ei ole mitenkään riippuvainen
>AREVAn suotuisuudesta. Mitään riippuvuutta ei
>synny.
Vaikka tämä ei olekaan ihan oikeasti sama asia, niin tästä tulee väistämättä mieleen, että koska kreikkalaisen kauppiaan on pakko maksaa virkamiehelle tarkastuksesta, tai potilaan on pakko maksaa tiskin alta lääkärille hoidosta, virkamies tai lääkäri ei ole mitenkään riippuvainen kauppiaan tai potilaan suotuisuudesta. Mitää riippuvuutta ei siis synny…
Ja näin siksi että palveluista maksetaan palvelurahaa ja tuotteista tuoterahaa? Enkä nyt olisi Suomen vaihtotaseesta ihan ekana huolissani.
tpyyluoma,
vientiä tarvitaan tietenkin tuonnin rahoittamiseen ja mitä isompi määrä ihmisiä palvelusektorilla työskentelee, sen parempi asia taloudellisen kehityksen indikaattorina. Alkutuotannon ja jalostuksen suuri tuotantokapasiteetti mahdollistaa suuremmat määrät ihmisiä palveluiden parissa. Kuitenkaan kenenkään ei pitäisi olla niin tyhmä, että tilastojen perusteella menisi väittämään palveluiden elättävän tietyn yhteisön.
Mutta jos palveluyhteiskunta ei ole markkinaprosessin seurausta vaan politiikan, niin olen huolissani. Kun pari isoa yritystä vaihtaa maisemaa niin samalla iso osa palveluiden vientiä poistuu (pääkonttoritoiminnot).
Kulutukseen tarvitaan pienessä avotaloudessa runsaasti ulkoa tuotavia hyödykkeitä ja siksi kaikki puhe STUK:n tai muiden viranomaisten palveluiden myynnistä on naurettavaa.
Pitäisi syntyä uusia vietäviä palveluinnovaatioita, mutta Suomen ongelma on kireä verotus joka tuhoaa myös luonnollisen työnjaon syntymisen. Alv on oikeasti työn vero palveluiden osalta eikä vain kuluttamisen vero.
Vaihtoehto on tietysti supistaa kulutusta ja kaikkea tuotantoa…
kse: “…Heh, heh… näin valtion työntekijänä voin vakuuttaa, ettei laskelmilla ja kirjauksilla ole yleensä yhtään mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Käytännössä edes virastojen sisällä ei tiedetä miten luvut oikeasti ovat, koska vääristely alkaa jo lattiatasolta…”
Sanoisin ennemmin että _vääristyminen alkaa jo lattiatasolta_. Eräältä hallinnonalalta tiedän, että tuotannollisen toiminnan yksiköitä on joskus aikojen saatossa joku vahingossa kirjaillut tukitoimintoihin. Sen takia VM vaatii koko ajan “tuotantoon kuulumattomien turhien” yksiköiden saneeraamista. Kenelläkään ei tunnu olevan kanttia oikoa tietoja.
Laskennassa on varmasti valtionhallinnossa kehittämistä. Sitä ei kiellä kukaan. Toisaalta laskentaa kehittävien tahojen ymmärrys toiminnasta tulee taata, muuten laskemme vääriä asioita. 😉
Kalle skrev:
“Laskennassa on varmasti valtionhallinnossa kehittämistä. Sitä ei kiellä kukaan. Toisaalta laskentaa kehittävien tahojen ymmärrys toiminnasta tulee taata, muuten laskemme vääriä asioita.”
Noissa laskentajärjestelmissä on ainakin kolmen viraston kohdalla kysymys ulkoa eli ns. yksityispuolelta ostetuista työajanseurantajärjestelmästä. Kyyninen kysyisi tietenkin, että mitä yksityistä se semmoinen on kun lähes ainoa asiakas on valtio. Ei se osaaminen yksityispuolellakaan aina niin kovatasoista ole.
Valtion ongelma on “leadershipin” puute. Nykyiset johtajat ja päälliköt ovat enemmänkin erilaisia management-osaajia ja yksitoikkosesti vain lukuja seuraavia. Suuret kokonaisuudet eivät hahmotu.
Mitkä olisivat hyviä sanoja kuvaamaan suomeksi kahta eri tyypin johtajuutta?
“Palveluyhteiskunta johtaa vaihtotaseen alijäämään kun ihmisten tarvitsee kuluttaa kuitenkin oikeita hyödykkeitäkin ja palveluiden tuottaminen vaatii myös tuontipanoksia. ”
Viennin osuus pysyi n 22 % tasolla 1970-luvulta 1990 alkuun. Sen jälkeen viennon osuuden kasvu oli voimasta ja 2001 päädyttiin viennissä n 45 % bkt osuuteen.
Se toimi moottorina ja hyvinvoinnin kasvualustana , mutta on nyt pysähtynyt tuolle 2000 luvun alun tasolle.
Mutta palveluitakin voi viedä ja sen suhteen Suomi on kehitysmaa.
Palveluiden vienti on ollut vain 4–5 % luokassa bkt:ta
Esim Ruotsissa vastava luku on 11 % luokkaa ja Englannissakin 9 % luokkaa .
Olemme etsineet kännykkäboomin jälkeistä veturia perinteisistä teknisistä tuotteista mutta aivan yhtä hyvin ne ovat löydettävissä palveluista
“Jos taas VM ei usko virastojen tekevän näitä laskelmia rehellisesti niin se kertoo keskushallinnon ja sen alaisten virastojen hallussa olevan informaation todellisesta tasosta..”
Tähän liittyy pari ongelmaa, liikekirjanpidon ja valtion hallinnollisen kirjanpidon ylläpitämien yhtäaikaa on sekin kallista.
Posti-ja Telelaitoksessa liikekirjanpito otettiiin käyttöön 70-luvulla .Olin mukna alusta lähtien nuorena insinöörinä, sillä se ei vanhoja juuri kiinnostanut
Vanhojen virkamiesten oli vaikea omaksua ja ymmärtää uusia käytäntöjä ja niidne merkitystä.
Joitain momentteja esim ylläpito oli totuttu pitämään kaatopaikkoina ja sinne kirjattiin kaikki tehottomuus.
Mutta ei liikekirjanpito vielä mitään muuttanut, ylläpito säilyi edelleen kaatopaikkana.Tehottomuus piti kaivaa esiin uusilla välineillä, momenttilaskennassa se oli mahdatonta
Sen muuttaminen vaati toimenpiteitä eli silloinen esimieheni ymmärsi ongelman kun kerroin näkemykseni Hän sattui olemaan myös ohjelmointinörtti ja niinpä teimme silloiselle toiminta-alueellemme Lapiin mallin , jossa minä tuotteistin kaikki ylläpitotyöt ja kokemuksen perusteella arvioin kunkin tuotteen resurssitarpeen.Hän taas teki tarvittavat raportointiohjelmat.
Työt ilmoitettiiin päivittäin vikakonttoriin, joka teki töistä tiketin. Tikettien resurssimenekkiä verrattiin työaikakirjanpitoon.
Aluksi selitykset olivat kirjava, mutta kun resurssitarpeen muutoksiin ei loytynyt vakuuttvia selityksia niin täytyi keksiä uusi kaatopaikkakohde , joka oli yleiskulut, mikä varmaan olikin oikeampi kohde.Yleiskulut pommppasivatkin satoihin prosentteihin.Silloin tiedettiin mitä välttämätön liiketoiminta vaatii henkilöstöä ja paljonko siitä syntyy kuluja , mikä on jotain muuta.
Samoin tunnettiin nyt tarkoin paljonko masaa liittymän viankorjaus, toimitus etec
Johto kykeni tekemään tuosta oman päätelmän ja seurauksena oli sitten saneeraus. Silloin se oli luonnollisen poistuman kautta, mutta esim Lapin henkilöstö tippui 10 vuodessa alle puoleen eli n 1000 hengelle.Nykypäivään verratuna se on tietysti hidasta, mutta suunta muuttui ja syntyi tulosta.
Se mitä yritän sanoa, että kirjanpito ja kustannuslaskennasta ei ole hyötyä ellei sitä käytetä johtamisen apuvälineenä.
Tästä jatkuisi kertomus 80-luvulle investointien hallintaan liiketalouden mukaan, mutta se on jo toinen juttu .
Mutta senkin voin kertoa, että ei tällaisen toiminnan pioneerina juuri ystäviäkään kerry ainakaan julkisella sektorilla.
Myöhaisenä kommenttina lisään tähän vastaan tulleen ja aiheeseen osuvan lainauksen:
“The behavior of any bureaucratic organization can best be understood by assuming that it is controlled by a secret cabal of its enemies.”
— Robert Conquest
Mitä tänään Britanniassa, sitä vaalien jälkeen Suomessa.
Brittien uusi oikeistohallitus leikkaa oikein kunnolla, vaikka taloustieteilijät varoittavat aivan liian aikaisista laman jälkeisistä säästöistä, jotka todennäköisesti ajavat maan turmioon. Sama virhe tehtiin USA:ssa 1937 ja Japanissa 1997.
Syyt Britannian hallituksen leikkauksiin ovat ideologiset. Budjettivaje on hyvä tilaisuus ajaa valtion toiminnot alas.
Kataisella lienee sama ajatus tuottavuusohjelman kanssa. Mitä väliä sillä, että tehdään hölmöyksiä kunhan saadaan valtion roolia alas.
Ja jos aikaisemmat ennusmerkit pitävät paikkansa, niin vaalien jälkeen alkaa sitten muodin mukaan brittien säästöohjelman kopiointi Suomessa. Oli ajankohdan suhteen sitten järkeä tai ei. Eli tuottavuusohjelmaa tullaan kiristämään entisestään.