Mitä Portugali teki väärin?

Liss­abon on val­oku­vaa­jan unel­ma. Lois­tavaa dekadenssia, rappeu­tunut­ta entistä lois­toa. Por­tu­gali oli joskus maail­man­val­ta, nyt se on jäl­keen jäänyt köy­hä maa, jos­sa tur­istin on muka­va olla, kun kaik­ki on niin hal­paa. Liss­abon­ista näkee, että se on joskus ollut todel­la hieno kaupunki.

Teimme myös matkan paikallisju­nal­la läpi Liss­abo­nia ympäröiviä ker­rostalolähiöitä. Surullista. Mitä Por­tu­gali teki väärin, kun se tuh­lasi lois­ton­sa ja on nyt Euroopan köy­hää takamaata?

25 vastausta artikkeliin “Mitä Portugali teki väärin?”

  1. Aikanaan varakkaat, mut­ta sit­tem­min taan­tuneet paikat tapaa­vat olla todel­la hieno­ja kohtei­ta. Tulee mieleen esim. Brugge, jon­ka sata­man madal­tumi­nen säilöi meille hienon keski­aikaisen kohteen. Edis­tys on usein kult­tuuriperin­nön paha viholli­nen. Äkkirikkaus tekee hel­posti ja nopeasti selvää kaikesta van­has­ta ja tarpeet­tomak­si käyneestä (kuten monis­sa Suomenkin kaupungeis­sa). Por­tu­galin hie­man vaa­ti­ma­ton talous on kai pitänyt mon­et kohteet “alku­peräis­inä”.

    Mitä Por­tu­gali sit­ten teki väärin? Por­tu­gali ei kai men­estynyt riit­tävän hyvin siir­tomaaisän­tänä (tämä voi olle tosin enem­män hyvä kuin paha asia). Liss­abonin maan­järistys kai oli myös merkit­tävä tapaus (tämä taas ei ollut hei­dän oma vikansa). Brasil­ian mene­tys oli iso tapaus (suo­daan Brasil­ialle itsenäisyys). Ja lop­pukin siir­tomaaval­ta kui­h­tui vähitellen.

    Ehkä Por­tu­gali ei tehnyt mitään väärin. Oman paikallisen talouden kun­nos­t­a­mi­nen jos­sain vai­heessa olisi tietysti ollut hyvä, mut­ta aika vaikea temp­pu nois­sa laskusuhdanteissa.

    Taitaa muuten olla tuo Por­tu­galin ei niin vah­va talous luon­nolle pienem­pi rasitus kuin monien muiden Euroopan maid­en tur­b­o­taloudet. Hyvä että jotkut maat (osin tah­tomat­taan) jär­jestävät kuvailuko­htei­ta ja jät­tävät kulu­tus­rul­janssin vähem­mälle. Van­ha Por­tu­gali ja sen kult­tuuriym­päristö säi­lyi osin sik­si, että sitä ei ole kor­vat­tu uudel­la betoniarkkitehtuurilla.

    Kukaan ei ole vielä onnis­tunut yhdis­tämään kovin hyvin taloudel­lista hyv­in­voin­tia ja kestävää kehi­tys­tä. Ehkä on hyvä odot­taa yksi tai kak­si sukupolvea ja toivoa Por­tu­galille tehokkaam­paa talout­ta sit­ten kun ihmiskun­ta osaa parem­min hal­li­ta kehtyk­sen (luon­toa ja kult­tuuria tuhoamatta).

  2. Lyhyt vas­taus: Kul­ta ei tee rikkaak­si. Por­tu­gali ja Espan­ja keskit­tyivät roudamaan kul­taa omille kru­unupäilleen. Englan­ti­laiset ja hol­lan­ti­laiset keskit­tyivät tekemään kauppaa.

  3. Sehän on niinkuin yri­tys­maail­mas­sakin. Van­hat men­estyskon­sep­tit muut­tuvat rasitteeksi.

  4. “Por­tu­gali ja Espan­ja keskit­tyivät roudamaan kul­taa omille kru­unupäilleen. Englan­ti­laiset ja hol­lan­ti­laiset keskit­tyivät tekemään kauppaa.”

    Hieno selvi­tys! Juuri noin minäkin muis­tan lukiosta.

  5. Por­tu­galin val­ta oli dik­ta­toorin käsis­sä hyvin pitkään ja mon­en vuo­den aikana oli soti­mas­sa afrikas­sa joka kulut­ti paljon resursse­ja ja todel­la köy­hyt­ti maa­ta. Dik­ta­toorista pää­sivät eroon samaan aikaan kuin espan­ja, olisi hyvä tietää mik­si espan­ja on men­estynyt sit­ten parem­min kuin portugali.

    “Por­tu­gali ja Espan­ja keskit­tyivät roudamaan kul­taa omille kru­unupäilleen. Englan­ti­laiset ja hol­lan­ti­laiset keskit­tyivät tekemään kauppaa”

    Tot­ta mut­ta ei ihan. Espan­ja ja Por­tu­gal menet­tivät siir­tomaat huo­mat­tavasti aikaisem­min kuin Englan­ti, kävivät lukumääräis­es­ti enem­män sotia kuin Englan­ti ja ovat olleet dik­ta­toorin alla hyvin pitkään. Pelkkä kau­pan teko ei selitä näitä ero­ja. Espan­jan roudaa­ma kul­ta päät­tyi keskieu­rop­paan jaka rikas­tui olen­nais­es­ti sillä.

  6. His­to­ri­aa: Kom­men­tit kau­pas­ta ja kul­las­ta anta­vat toki jotakin hataraa pohjaa. 

    Kuitenkin lisähuo­matuk­se­na todet­takoon, että Liss­abon tuhou­tui liki tyystin his­to­ri­an kuu­luisim­mas­sa maan­järis­tuk­sesessä, minkä jäl­keen por­tu­galilaiset kehi­tivät Brasil­i­aan saman­laisien suh­teen kuin irlan­ti­laisil­la tuli ole­maan yhdys­val­toi­hin. Por­tu­galilais­ten suh­teen tämä tosin eteni pis­teeseen, jos­sa jopa kuningasper­he muut­ti Brasil­i­aan. Vuon­na 1815 kuningaskun­nan istu­in muutet­tiuin Rio de Janeiroon … ja sit­ten tapahtii taas paljon asioita…

    Ja nyt Brasil­ia kas­vaa, Por­tu­gali ei, osin riip­pumat­ta his­to­ri­as­ta, osin sik­si että toinen on tarpeek­si suuri kasv­vak­seen, toinen kutis­tu­ak­seen. Tai näin väitetään.

  7. Nykypäivän (suh­teel­liseen) köy­hyy­teen ei kan­na­ta etsiä syitä viime vuo­sisa­taa kauem­mas­ta his­to­ri­as­ta. Brasil­ia oli jo menetet­ty kun Suomes­sa vielä nähti­in nälkää.

  8. Por­tu­galis­sa on muiden eteläis­ten maid­en tapaan ehkä huo­mat­tu, että on työn­tekoa mukavam­paa on istua iltaa per­heen ja ystävien kanssa hyvästä viin­istä ja ruuas­ta nautiskellen.

    Por­tu­gal­i­han on jostain syys­tä aina esimerkkinä maas­ta, jos­sa onnel­lisu­us koko­lail­la jämähti paikalleen tietyn BKT-elin­ta­son saavut­tamisen jäl­keen. Vaik­ka kyse taitaa olla pitkälti mit­tausvirheestä, on silti help­po kuvitel­la, että keskiver­to por­tu­galilainen ei näe suuri onnel­lisu­usvoit­to­ja taloudel­lisen elin­ta­son kiihkeässä nostamisessa. 

    Suo­mi taas on viritet­ty talouskoneek­si, jos­sa ahkeru­us on tärkeimpiä hyveitä ja kort­te­lika­pakat paheen pesiä.

    Minä asu­isin mielu­um­min köy­hässä mut­ta elämästä nautiskel­evas­sa maas­sa — kun­han lapseni ei sairas­tu­isi kalli­ita hoito­ja vaa­ti­vaan tautiin. 

    Silti yritän olla kiitolli­nen siitä, että maail­mas­sa on mai­ta, saarekkei­ta, jois­sa ihmiset heit­täy­tyvät työhön niin, että koko ihmiskun­ta hyötyy.

    En ollenkaan tiedä, kir­joitinko yllä omista mieliku­vis­tani vai oikeasti ole­mas­sa olev­as­ta Portugalista.

  9. Onnel­lisu­ud­es­ta tuli vielä mieleen. Suomea koske­van yhteiskun­takri­ti­ikin ongel­ma on Suomen käsit­tämät­tömän hyvä pär­jäämi­nen eri­lai­sis­sa kan­sain­väli­sis­sä vertailuissa. 

    Äsket­täin suo­ma­laiset osoit­tau­tu­i­v­at maail­man onnel­lisim­mak­si kansakun­naksi Jour­nal of Per­son­al­i­ty and Social Psy­chol­o­gy ‑lehden mas­si­ivises­sa tutkimuk­ses­sa. Muis­sa vas­taavis­sa Suo­mi on yleen­sä ollut myös mitalisijoilla. 

    Aika yleis­es­ti ihmiset Suomes­sa kai ajat­tel­e­vat intu­iti­ivis­es­ti, että tuol­laises­sa tulok­ses­sa on jotain vikaa. Ainakaan onnel­lisu­us ei näy hymy­ilevinä kasvoina ja iloise­na pälä­tyk­senä. Luul­tavasti suo­ma­laiset ovatkin pikem­min, enem­män tyy­tyväisiä elämään­sä kuin onnellisia.

    Tyy­tyväisyys taas ehkä syn­tyy siitä, kun BKT kas­vaa ja BKT:ta kas­vat­ta­vat asi­at ovat kunnossa. 

    Esimerkik­si koul­u­laitos on Suomes­sa tulosten perus­teel­la poikkeuk­sel­lisen hyvä (ainakin tytöille) ja Por­tu­galis­sa huono. Koulun ilmapi­iri sen sijaan on Suomes­sa poikkeuk­sel­lisen huono, jos asi­aa voi koulu­vi­ihtyvyy­del­lä mita­ta. Mutkia oikoen voi ehkä siis väit­tää, että koulu tuot­taa tyy­tyväisyyt­tä mut­ta ei onnellisuutta.

  10. Toki kan­nat­taa muis­taa Por­tu­gal­ista (ja Espan­jas­takin) kuin­ka vähän aikaa ne ovat olleet demokraat­tisia, eli kos­ka viimek­si jonkun sortin soti­las jun­ta on ollut val­lan kah­vas­sa, kumpi on ollut ns. fokuk­ses­sa: vähä­varaisen työssäkäyvän yksilön oikeudet vai katolisen kirkon dok­tri­inien kun­nioit­ta­mi­nen jne.

  11. Olisiko­han siinä käynyt niin että ensin vuosikym­me­nien dik­tatu­uri köy­hdyt­ti maa­ta ja sit­ten v.1974 teh­dyn val­lanku­mouk­sen jälkeinen sosial­is­miyritelmä kansal­lis­tamisi­neen näivet­ti lop­unkin elinkeinoelämän.

  12. Ihmi­nen on onnelli­nen ainakin seu­raavis­sa tilanteis­sa; Rakas­tu­mi­nen, ensim­mäi­nen ja toinen oma lap­si, ehkä kol­maskin, opiskelu­paik­ka, työelämään pääsy, oma asun­to, kotoa pois­pääsy, ajoko­rt­ti, täysi-ikäisyys, int­ti ohi. 

    Järjestys on mieli­v­al­tainen, mut­ta ykköstä ei ohi­ta mikään. Kaikkien näi­den tuot­tamien endor­fi­inien kesto vai­htelee. Ensim­mäi­nen on siinäkin ykkö­nen, pitu­us tuhat päivää.

    Eräs viiskymmp­pinen mies sanoi, että nyt elämä hymy­ilee, lapset ovat laht­e­neet maail­malle ja per­heen koiraa ei enää ole. 

    Näin se menee. Suomes­sa ja Por­tu­galis­sa rikkaissa mais­sa. Tomaateista ja siir­tomaaval­loista huolimatta.

    Köy­hässä maas­sa luet­te­lo on tyystin toinen. Siel­lä tärkeitä rakkau­den lisäk­si ovat puh­das vesi, ter­veys, lehmän tai lam­paan saami­nen, kyl­vettävät siemenet, liitu­taulu koulu­un, rauha ja tur­valli­nen ympäristö.

  13. Fer­di­nand, suurin osa tun­temis­tani suo­ma­lai­sista on ihan peru­son­nelista väkeä. Se että hymy­il­lään julkises­ti vähem­män on minus­ta enem­män tapakysymys.

  14. Dik­tatu­u­rit, sodat jne. eivät ole riip­puma­ton tek­i­jä siitä, että siir­tomaista keski­tyt­ti­in han­kki­maan kul­taa. Ei ole sat­tumaa, että luon­non­va­roil­taan rikkaissa mais­sa ei pahem­min demokra­ti­aa ja kansalaisoikeuk­sia nähdä, ja tässä on kyse jostain samankaltais­es­ta; jos kru­unupäil­lä on keinot keskit­tyä lisäämään omaa vau­raut­taan, saadaan kyl­lä aikaan lois­tokkai­ta palat­se­ja, mut­ta ei paljon pysyvämpää.

    Ei ole myöskään täysin tot­ta, että Por­tu­gali olisi menet­tänyt siir­tokun­tansa aiem­min. Toki pain­opiste oli 1800-luvul­la, kun Amerikan man­tereen maat itsenäistyivät. Salazarin johta­mana Por­tu­gali agres­si­ivis­es­ti sotia vielä 1950-luvul­la siir­tomaid­en itsenäistymistä jarruttaakseen.

  15. Por­tu­galin taloudel­lis­es­ta his­to­ri­as­ta löy­tyy pari seikkaperäistä artikke­lia Wikipedi­as­ta. Tästä alku­un yksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_Portugal

    Ilm. dik­tatu­urin lakkaut­tamista seu­ran­neet toimet sai­vat aikaan huo­mat­tavaa taloudel­lista tuhoa maas­sa. Toisin kuin jotkut tun­tu­vat olet­ta­van, seu­rauk­set perus­jam­poille oli­vat melko rajuja.

  16. Tiedemies: “… Englan­ti­laiset ja hol­lan­ti­laiset keskit­tyivät tekemään kauppaa.”

    Samoin ran­skalaiset. Ran­skalaiset vielä sil­lä erol­la, että he kan­ta­vat yhä vas­tu­u­ta ja tekevät siinä ohes­sa sitä kauppaa. 🙂 

    Jos Rhode­sia olisi ollut Ran­skan siir­tomaa, ei sen talout­ta olisi päästet­ty nykyiseen katas­trofi­in. Entis­es­tä ruo­ka-aitas­ta on väk­isin tehty nälkä­maa. Muukalaisle­gioona olisi vai­h­tanut Mugaben paljon ennen rom­ah­dus­ta pätevään pres­i­dent­ti­in. Britit eivät kan­na vastuutaan.

  17. Mihin aikaan viitataan kun puhutaan Por­tu­gal­ista maail­man­val­tana? Kolo­nial­is­min aikoi­hinko? Maail­man val­ta-asetel­mat saat­ta­vat heilahdel­la jo muu­ta­man vuosikymme­nen aikana niin merkit­tävästi, ettei otsikon kysymys tun­nu oikein mielekkäältä.

    Por­tu­gali on hyvin pieni maa, ja siir­tomaaval­tana toimies­saan sil­lä oli kokoon­sa näh­den suh­teet­toman paljon val­taa. On täysin luon­nol­lista, että maa on menet­tänyt tämän val­tansa ja auk­tori­teetinsa menetet­tyään siir­tomaansa. Kovin vauras ei Por­tu­gali ole kolo­nial­is­min alkuaiko­jen jäl­keen ollut oikeas­t­aan mis­sään vaiheessa.

  18. Kul­ta ei tee rikkaak­si. Por­tu­gali ja Espan­ja keskit­tyivät roudamaan kul­taa omille kru­unupäilleen. Englan­ti­laiset ja hol­lan­ti­laiset keskit­tyivät tekemään kauppaa.

    Eikös kul­lan roudaami­nen toi­mi vähän samal­la taval­la kuin setelira­hoi­tus, niinä aikoina kun vai­h­don väli­neenä oli kul­ta eikä setelit? Kul­takai­vok­sen tai ‑aar­teen löytäjä on ikäänkuin nyky­ih­mi­nen joka saa setelien pain­o­laatat het­kek­si käsi­in­sä, mut­ta mitään syömis- tai asum­is- tai käyt­tämiskelpoista (pait­si ehkä koru­ja) ei syn­ny kansan­talouteen kokonaisuutena. 

    Kos­ka tuot(ett)ua kul­taa ei siir­tomaa-aikaan jaet­tu tasan kaikille, jo ole­mas­sa ollut­ta kamaa kyl­läkin siir­tyi niiltä joil­la kul­taa ei ole niille joil­la kul­taa on. Jonkin­lainen katalyyt­ti­vaiku­tus var­maan myös lisäsi taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta. Kun kaikkea hyvää näyt­tää ole­van liik­keel­lä, rivikansalainen pon­nis­telee enem­män saada­keen murusen hyvästä, ja sim­sal­abim — het­ken kulut­tua kaikkea hyvää onkin oikeasti enem­män lik­keel­lä. Mut­ta ilmeis­es­ti suo­rat tavat tuot­taa todel­lista hyvää ovat tehokkaampia, esimerkik­si se hol­lan­ti­lais­ten kaupankäynti.

    Tämä palaut­taakin mieleen kysymyk­sen: mitä raha oikeas­t­aan on? Tun­tu­isi että se ei voi olla vai­h­don väline merk­i­tyk­sessä “työn tulok­set siir­ret­tävään muo­toon tiivis­tet­tynä ja säilöt­tynä”. Jos se olisi, keskus­pankkien setelipain­oil­la tai kul­takai­vok­sen omis­ta­jil­la ei pitäisi olla kykyä tuot­taa rahaa, kos­ka niil­lä ei ole kykyä tuot­taa työn tulok­si­akaan. Kuitenkin *kaik­ki* setelit ja *kaik­ki* kul­ta mikä maail­mas­sa liikkuu on peräisin pain­okoneista tai kultakaivoksista.

  19. Tämä palaut­taakin mieleen kysymyk­sen: mitä raha oikeas­t­aan on?

    Raha on aina ja ennenkaikkea luot­ta­mus­ta. Arvon stabi­il­i­u­den suh­teen luot­ta­mus on help­po hah­mot­taa: Kul­takan­nas­sa luot­ta­mus perus­tuu siihen, että kul­taa on äärelli­nen määrä, eikä sitä voi väären­tää. Fiat-raha­jär­jestelmässä se perus­tuu taas siihen, että keskus­pank­ki ei mene ja paina rahaa holtittomasti. 

    Sen­si­jaan kul­takan­takaan ei voi kor­ja­ta sel­l­aista fun­da­men­taal­ista luot­ta­musaspek­tia, että jos ihmiset vain kieltäy­tyvät hyväksymästä rahaa mak­su­vä­li­neek­si, niin se ei sel­l­aisek­si kel­paa. Luot­ta­mus on siis sitä, että voi luot­taa rahan kel­paa­van jatkossakin.

  20. Hol­lan­ti­laisen kaup­pata­vat johti­vat sato­jen tai tuhan­sien — eri­tyis­es­ti por­tu­galilais­ten — laivo­jen kaap­paamiseen. Meriros­vokap­i­tal­is­mi johti sit­ten hol­lan­ti­lais­ten rikas­tu­miseen. Rahaa oli niin paljon, että kupla­han siitä seurasi. Kun muu­ta speku­loitavaa ei kek­sit­ty, alet­ti­in pumpa­ta tulp­paanien hin­taa ylös. Lop­ul­ta tulp­paanisip­uli saat­toi mak­saa enem­män kuin talo Amsterdamissa. 

    Kaup­pa se on, joka kan­nat­taa, ja kaik­ki muu pait­si merenkulku on turhaa.

    Nyt pitäisi vielä kek­siä, miten tämä mitenkään liit­tyy Por­tu­galin nykyiseen taloustilanteeseen.

  21. Raha ei ole ennen kaikkea luot­ta­mus­ta sil­loin, kun siihen ei luote­ta. Helpom­pi on ymmärtää raha arvopa­perik­si, jon­ka luotet­tavu­udel­la tai epälu­otet­tavu­udel­la eli tule­val­la arvol­la voi speku­loi­da. Jos on tarpeek­si rahaa, voi luotet­tavu­u­teen vaikuttaakin.

    En nyt halua viilat pilkkua vain viilaamisen ilosta. Rahasta(kin) puhut­taes­sa kan­nat­taa muis­taa tämä kak­sois­rooli: hyv­inä aikoina rahaan voi luot­taa ja kaik­ki rakas­ta­vat sitä, kun taas vielä paremp­ina aikoina se on kuin hol­lan­ti­laisen tulp­paanin sip­uli, jos­ta kan­nat­taa yrit­tää päästä eroon kun vielä ehtii.

    Rahas­sa ei ole siis mitään sel­l­aista mys­tistä, mitä ei olisi muis­sa vai­h­toon kel­paavis­sa arvoltaan muut­tuvis­sa hyödykkeissä.

  22. Liss­abonin van­hois­sa kaupungi­nosis­sa kyl­lä näkyy van­ho­ja ja rähjäisiä raken­nuk­sia kuten kaikissa suurkaupungeis­sa, mut­ta kaikki­aan Por­tu­gali on aivan tyyp­illi­nen Etelä-Euroopan maa, jon­ka pääkaupun­ki näyt­tää minus­ta aivan tyyp­il­liseltä euroop­palaiselta kaupungilta ja osaltaan myös mod­ern­im­mal­ta kuin vaikka­pa Helsin­ki. Ei meil­lä sel­l­aisia kaup­pakeskuk­sia ja metroasemia raken­neta kuin siel­lä. Myös tar­jon­ta rav­in­toloiden ja kaup­po­jen suh­teen on Suomes­sa surkeam­paa. Ver­rat­taes­sa van­hoi­hin euroop­palaisi­in kaupunkei­hin Helsin­ki näyt­tää lähin­nä Neu­vos­toli­itol­ta. Tietenkin Välimeren mail­la on tiet­ty omintakeinen tyylin­sä, jota askeet­tises­sa Suomes­sa kavahdetaan.

  23. Por­tu­gali tun­tuu kyl­lä minus­ta samal­la tapaa ole­van Euroopan reunal­la kuin Suomikin — sym­pa­at­ti­nen junt­ti­la. Tyyl­itön­tä ja koulut­tam­a­ton­ta kepu-henkistä porukkaa piisaa jos malt­taa matkail­la vähän Liss­abonin ulkop­uolel­la. Val­ta on pääkaupungis­sa (luo­jan kiitos). Tässä var­maan myös se mitä tehti­in väärin, por­tu­galilaiset ovat aina anta­neet val­lan kuninkaalle/Pombalille/Salazarille/isälle.

    Koulu­tus on myös suuri syy: Por­tu­galis­sa 31 % jät­tää koulun kesken, EU:n pienin osu­us korkeak­oulut­tau­tuu. Käytössä lukukausi­mak­sut yliopis­tossa (900‑3000 e/v), Keskipalk­ka on n. 800 e ja min­imi­palk­ka 475 e. Ja tämä tilanne on siis suurten paran­nusten jäl­keen — etenkin 70–80-luvulla tilanne oli vielä pahempi, vielä 1930-luvul­la n. 70 % ei osan­nut lukea, nytkin 7,5 %.

    Liss­abonin pieneltä lento­ken­tältä lennetään Aasian sijaan päivit­täin Ango­laan ja Brasil­i­aan. Se näkyy kadul­la: lois­ta­va men­neisyys keskus­tan purkukun­toi­sis­sa raken­nuk­sis­sa, joista usein on jätet­ty vain julk­i­sivu jäl­jelle. Koko maan kuva!

  24. Fer­di­nand:
    Por­tu­galis­sa on muiden eteläis­ten maid­en tapaan ehkä huo­mat­tu, että on työn­tekoa mukavam­paa on istua iltaa per­heen ja ystävien kanssa hyvästä viin­istä ja ruuas­ta nautiskellen.
    […]
    En ollenkaan tiedä, kir­joitinko yllä omista mieliku­vis­tani vai oikeasti ole­mas­sa olev­as­ta Portugalista.

    Fer­di­nandin parin vuo­den takaiseen kom­ment­ti­in on pakko puut­tua. Tätä kir­joit­taes­sani Por­tu­galis­sa on talouskri­isi. Ne joil­la on töitä, joutu­vat tekemään töitä aivan käsit­tämät­tömiä määriä. Päivät ovat pitk­iä, lomapäiviä ei juurikaan ole, eikä ammat­tili­itoista löy­dy apua tilanteen muuttamiselle. 

    Työ on taloudel­lis­es­ti melko tulok­se­ton­ta, mut­ta sitä on pakko tehdä, mikäli aikoo työ­paikkansa säi­lyt­tää. Samal­la elinkus­tan­nuk­set nou­se­vat, vero­tus nousee, palkat jäädytetään tai niitä jopa julkisel­la sek­to­ril­la on leikattu.

    Ne joil­la vielä on töitä, tekevät töitä kaiken sen ajan, mitä kah­den tun­nin lounaan ja illal­lisen naut­timisen jäl­keen jää jäl­jelle. Siihen ei usein riitä yksi työ­paik­ka, vaan tarvi­taan kak­si, kolme, tai jopa viisi työpaikkaa.

    Por­tu­galis­sa ei yksit­täi­nen kansalainen pysty laiskot­tele­maan. Mut­ta mik­si talous ei silti nouse, se on hyvä kysymys.

  25. Syistä joi­ta edel­lä mon­et ker­toi­vat, Por­tu­gali köy­htyi 1800-luvulle tul­taes­sa Län­si-Euroopan häntäpäähän.

    Eri­tyisen taan­tu­muk­selli­nen yhteiskun­ta se ei ‑aikakau­den mit­tatikul­la- ollut, parem­minkin 1800-luvun aikana Por­tu­galis­sa oli mon­en­laisia kausia.

    Jäl­keen jääti­in koko ajan lisää, lop­ul­ta myös poli­it­tisil­la ja sosi­aal­isil­la oikeuk­sil­la mitat­tuna. Salazarin dik­tatu­uri oli yhtä raa­ka kuin Fran­con. Koti­maas­sa tehdy­il­lä ruumi­il­la mitat­tuna ehkä raaem­pi kuin esimerkik­si Mus­solin­in. Salazarin hallinnol­ta myös puut­tui maan mod­ernisoimisen halu, jota dik­taat­tor­eil­lakin sen­tään joskus on (Pil­sud­ksi ja Brasil­ian Getulio Vargas).

    60-luvul­la Por­tu­gali oli Euroopan köy­himpiä ja taka­pa­juisimpia mai­ta. Espan­jas­sa ja Kreikas­sakin elet­ti­in parem­min, ja useim­mis­sa itäblokin mais­sa. Por­tu­gali oli melkein Afrikkaa: luku­taidot­tomien ihmis­ten kyliä, ei sähköä, pari puhe­lin­ta ja liiken­teenä kun­nan­lääkärin pikku-Fiat. Näin ker­to­vat siel­lä sil­loin lan­del­la matkus­ta­neet yhtäpitävästi.

    Nei­likkaval­lanku­mous oli harv­inainen tapaus. Armei­jan nuoret (reservin, vaik­ka se nyt oli suh­teelli­nen käsite) upseer­it radikalisoi­tu­i­v­at vasem­malle ja heit­tivät dik­tatu­urin pihalle. Innois­saan tehti­in virheitä, mut­ta Nei­likkaval­lanku­mous oli aito jut­tu, ei ulkoa pakotet­tu ja pääl­leli­imat­tu val­lan­vai­h­to 40-luvun itäblokin tapaan. Pis­teet myös siitä, että demokra­tia onnek­si voit­ti ja mon­en­laiset puolueet ovat päässeet kokeile­maan kykyjään.

    Lähtöko­h­ta vain oli niin syvältä, ettei ihmeitä voi odot­taa. Kun tilan­net­ta kat­soo 50 tai edes 30 vuo­den per­spek­ti­ivistä, on Por­tu­gali ponkaissut aika mah­tavasti. Käsit­tääk­seni siel­lä on vähem­män kor­rup­tio­ta ja eri­laisia kum­mallisuuk­sia kuin Kreikas­sa ja Italiassa?

    Yksi tek­i­jä Por­tu­galin tiel­lä kri­isi­in ovat olleet suuret pub­lic-pri­vate part­ner­ship ‑han­kkeet. Eivät osan­neet kehit­tämisin­nos­saan laskea, mihin ne liikaa sovel­let­tuna johta­vat. Arvion esit­ti Sauli Niin­istö Aulan­gon sem­i­naaris­sa viime syksynä. Pankaas ne poli­tol­o­giset leimakirveet takaisin kaappiin.

    Mut­ta tärkein syy siihen, että Por­tu­gali on köy­hä nyt, on yksinker­tais­es­ti se, että se on ollut sitä 200 vuot­ta. Sinä aikana myös yhteiskun­nan rak­en­teet, koulu­tus­ta myöten, ehtivät jämähtää.

    Asi­aa ei auta, jos maa pakote­taan saman­laiselle hevosku­urille kuin Kreik­ka. Kreikan kohdal­la tiuk­ka lin­ja on var­maan tarpeen. Ainakin hei­dän tekemisiään pitää vah­tia, niin kor­nia kuin se onkin. Mut­ta onko Por­tu­galin tilanne aivan analoginen…?

Vastaa käyttäjälle Tiedemies Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.